Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva oikeusapulaki on hyvin tärkeä uudistus. Meillä on pitkään, useita vuosia, käyty julkista keskustelua ja täällä eduskunnassakin lukuisia kysymyksiä ja aloitteita tehty asiasta, joka koskee oikeusavun ja oikeudenkäynnin kustannusten jakautumista. On tosiasia ollut se, että vain köyhät ja toisaalta vain hyvin varakkaat ovat voineet oikeutta hakea. Vähänkin epävarmassa tilanteessa niin sanotun keskituloisen on ollut riski lähteä oikeudenkäyntiin oikeuksiensa peräämiseksi. Oikeusapu on tähän asti kattanut vain noin 44 prosenttia kotitalouksista. Se on varsin vähän, kun ajatellaan, kuinka tärkeästä laillisen yhteiskunnan osa-alueesta on tässä kysymys.

Tällä uudistuksella julkista oikeusapua laajennetaan siten, että sen piiriin arvioidaan pääsevän kolme neljäsosaa kotitalouksista, ei siis vieläkään kaikki. Mutta toisaalta tulorajat aina, kun niukkoja voimavaroja jaetaan, on asetettava johonkin kohtaan. Ei tietysti ole ihan kohtuutonta, että kaikkein varakkaimmat joutuvat itse kustantamaan edelleenkin oikeudenkäyntinsä, ja tähän tämä johtaa edelleenkin. Uudistus on siis hyvin tervetullut, ja siitä on lausuttava hallitukselle kiitos, että näin tapahtuu. Tässähän nykyinen julkinen oikeusapu ja maksuton oikeudenkäyntijärjestelmä yhdistetään ja korvataan yhdellä oikeusapujärjestelmällä, joka toimii valtion varoin.

Ensimmäisessä käsittelyssä, jossa en päässyt puheenvuoroa pitämään, käytiin yksityiskohtia läpi, niin kuin siinä käsittelyssä pitää, ja hylättiin ne muutamat muutosehdotukset, joita teimme tähän lakiesitykseen ja jotka muutokset ilmenevät vastalauseista. Ne olisivat toki parantaneet tätä uudistusta huomattavasti. Kun esimerkiksi Asianajajaliittoon kuuluvien tietynlaista etuoikeutta olisi vähennetty, supistettu, se olisi ollut tervetullut tapahtuma tässä yhteydessä. Mutta näin ei tapahtunut, eikä se tietysti ole mikään valtavan suuri vahinko, että ne eivät tulleet hyväksytyiksi.

Toisaalta tässä nyt niin sanotut kouluttamattomat asiamiehet menettävät kelpoisuutensa tuomioistuimissa hoitaa asianajotehtäviä. Tähän on esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies Lehtimaja kiinnittänyt huomiota, ja myös oikeusistuinten edustajat ovat todenneet, että jotkut maallikkoavustajat ovat tuottaneet päämiehilleen enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Ehkä tämä viesti on syytä ottaa vakavasti ja näin sitten edetä, kuin mihin tässä päädyttiin. Valiokunta pitkään asiaa pohti ja selvitti ja tuli siihen tulokseen, että näin on syytä menetellä. Oikeudenkäynnit tuomioistuimissa ovat menneet monimutkaisiksi, lainsäädäntö on vaikeaa, on kansainvälisiä vaikutteita jne., jolloin on sekä prosessin kulun että lopputuloksen kannalta hyvä, että siellä sellaiset henkilöt ovat enimmäkseen äänessä, jotka tuntevat asiat, ja näin voidaan saada oikeus toteutumaan mahdollisimman hyvin.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön on kirjattu kaksi lausumaehdotusta. Nämä ovat siis koko valiokunnan yksimielisiä ehdotuksia. Haluan ne tässä kuitenkin nostaa hieman esille, etteivät ne jää ikään kuin unohduksiin. Toki ne menevät eduskunnan vastauksessa hallituksen tietoon ja sitä kautta tulevat hallituksen kertomusten mukana aina eduskuntaan selvitettäviksi, vaikken näistä mitään mainitsisikaan.

Kuitenkin totean, että valiokunta ensimmäisessä lausumaehdotuksessaan edellyttää, että "järjestetään asianmukainen seuranta uudistuksen oikeuspoliittisten tavoitteiden toteutumisesta ja kustannusvaikutuksista sekä arvioidaan ulkoprosessuaalisia asioita koskevan rajauksen tarpeellisuutta". Tämän tyyppisen ja näin perustavaa laatua olevan uudistuksen osalta tällainen seuranta on paikallaan ja tärkeää. Erityisesti oikeuspoliittiset tavoitteet eli kansalaisten mahdollisimman tasavertainen mahdollisuus saada oikeusapua ja sitä kautta oikeusturvaa on todella tärkeä asia, jota eduskunnan tulee tarkoin seurata. Näin ollen hallituksen on syytä sitä myös seurata ja siitä raportoida eduskunnalle.

Kustannusvaikutukset on arvioitu suhteellisen vähäisiksi. Vaikka viime aikoina kaikki oikeusapuun varatutkaan määrärahat eivät ole kuluneet ja kustannukset eivät ole enää nousseet, niin kuin aikaisempina vuosina nousivat, niin nyt kuitenkin, kun tämä toiminta laajenee, se saattaa johtaa myös siihen, kun valtio entistä enemmän maksaa oikeudenkäyntikuluja, että herkkyys lähteä oikeudenkäynteihin myös saattaa lisääntyä. Toisaalta totean, että omavastuuosuus hillitsee sitä, ja tämä on prosentuaalinen malli, jolloin tämä on osaltaan hillitsevä malli, jonka hallitus on valinnut ja joka on minusta viisas valinta. Mutta siitä huolimatta, että tällaisia tekijöitä on, kustannukset saattavat nousta sekä oikeusaputoimistoissa että myös lähinnä käräjäoikeuksissa, miksei hovioikeuksissakin, sen tähden että tulee enemmän juttuja ja ruuhkaa ja tarvitaan henkilökuntaa jne. entistä enemmän niitä ratkomaan. Tässä mielessä kustannusvaikutusten seuranta on myös paikallaan.

Ulkoprosessuaalisten asioiden rajaus aiheutti paljon keskustelua. Sen selvittäminen ja sen mahdollisesti edellyttämät muutokset, laajentaminen tältä osin, on syytä selvittää lähiaikoina, kun saadaan kokemuksia uudistuksesta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää toista lausumaa, jossa edellytetään, että "seurataan valtion oikeusaputoimistojen työmäärän kehitystä ja palveluiden alueellista saatavuutta, huolehditaan ammattitaitoisen henkilökunnan riittävyydestä ja sen asianmukaisesta palkkauksesta". Tähän oli pyrkimystä saada myös kilpailunvääristymiä aiheuttavien tekijöiden seuranta, mutta sitä eivät kaikki valiokunnassa hyväksyneet, ja silloin jätimme sen yksimielisesti pois. Arvonlisäverojärjestelmähän "rankaisee" yksityisiä oikeusaputoimistoja, mutta samaa rasitetta ei ole valtion oikeusaputoimistoilla.

Tässä ponnessa on tietysti työmäärän kehitys ja palveluiden alueellinen saatavuus todella tärkeitä asioita. On tärkeää, kun alueellinen kehitys meillä on näin hirvittävän huono kuin tällä hetkellä on ja kun tässä yhteydessä esityksestäni tähän lisättiin alueellisen saatavuuden seurannan velvoite, että siitä myös pidetään huolta. Yksityisiä oikeusaputoimistoja ei pienemmillä maaseutupaikkakunnilla ole, jolloin se on valtion toiminnan varassa, ja silloin saatavuuden turvaaminen on todella tärkeä asia kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi.

Edelleen valiokunta otti henkilökunnan riittävyyteen ja sen palkkaukseen kantaa ja kantoi siitä huolta. On syytä yleensä menetellä niin, että eduskunta ei lähde yksittäisten ammattikuntien palkkaneuvotteluja vauhdittamaan kovin helposti, mutta henkilökunnan riittävyydestä ja sen laadusta huolehtiminen on tärkeää, ja yksi tekijä siinä on palkkauksesta huolen kantaminen.

Nämä ponnet ovat mielestäni hyvin tärkeitä tässä kokonaisuudessa ja ne nostavat esille, ainakin toivon niin, niitä ongelmia, mitä tähän järjestelmään vielä jäi.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi oikeusaputoimistoista on sinänsä aivan hyvä. Kuten ed. Kankaanniemikin totesi jo, on syytä antaa kyllä myöskin hallitukselle tunnustusta, että lakiesitys on saatu tuotua tänne.

Hyvää lakiesityksessä on ennen kaikkea myöskin se, että oikeusavun mahdollisuus laajenee myös keskituloisiin. Kun nyt esitys toteutuu, noin 70 prosenttia kansalaisista periaatteessa voi päästä oikeusavun piiriin. Kuten jo monesti viime vuosina olemme todenneet, nimenomaan keskituloiset ovat olleet väliinputoajan asemassa, kun täysin varattomat ovat maksuttoman oikeudenkäynnin nojalla voineet saada oikeutta ja tietenkin henkilöt, joilla on riittävästi varallisuutta, ovat voineet hoitaa oman oikeusturvansa.

On myöskin tosiasia, että viime vuosina maksuttoman oikeudenkäynnin kustannukset ovat huomattavasti nousseet vuosittain, joten tässä myöskin on aivan aiheellista kiinnittää huomiota siihen, kuinka ne pidetään hallinnassa. Minusta tämä lakiesitys, kun se toteutuu — ja kun otetaan huomioon, että valtion oikeusaputoimistot tulevat tulevaisuudessa hoitamaan ennen kaikkea ulkoprosessuaaliset asiat — tulee siinä mielessä oikeudenkäyntikustannuksia hillitsemään.

Myönnän myöskin sen, että asia ei ole aivan yksioikoinen ulkoprosessuaalisten asioitten suhteen. Otettakoon esimerkkinä vaikka henkilö, joka käy valtiota vastaan eläkeasioissaan oikeutta ja joutuu silloin turvautumaan oikeusaputoimistoihin, joissa oikeusavustajat ovat valtion palkkaamia virkamiehiä. On kieltämättä omituista, että silloin oikeusaputoimistot riitelevät valtiota vastaan. Eli lakivaliokunnan mietinnössäkin todetaan, että on syytä seurata uudistuksen vaikutuksia. Tarpeen mukaan, mikäli epäkohtia todetaan, niin kuin varmasti myöskin ulkoprosessuaalisten asioitten kohdalla voi tapahtua, niihin palataan myöhemmin.

Ed. Kankaanniemi otti myöskin aiheellisesti esille alueellisen saatavuuden ja sen, kuinka eri puolilla Suomea nyt kansalaiset voivat käyttää tätä kansalaisoikeuttaan ja saada myöskin oikeusapua syrjäseudulla, missä esimerkiksi kulkuyhteydet oikeusaputoimistoon voivat olla heikot. Onko silloin mahdollisuus asianajajan antaa apua, mikäli oikeusaputoimiston palvelut eivät ole riittävän hyvin saatavilla?

Mietintöön sisältyy myöskin keskustan tekemä vastalause. En ole aivan varma, kuinka vakavasti tämä on tehty. Toisaalta vastalauseessa on sinänsä myöskin perää: Mikäli on kyseessä taparikollinen, joka ei missään vaiheessa ota opikseen ja jatkuvasti saa oikeusapua joko asianajajan tai muun avustajan suhteen, ja kustannukset valtiolle tulevat nousemaan huomattavan suuriksi, voitaisiinko sitä rajoittaa? Siinä kuitenkin tulevat ihmisoikeuskysymykset kyseeseen. Minusta lakiesityksessä on hyvää myöskin se, että oikeudella on entistä laajempi harkintavalta katsoa, annetaanko oikeusapua vai ei, joten pidän aivan selvänä, että vastalause tulee täällä hylätyksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on hyvä, ja täällä on hyvin sitä valiokunnan jäsenten toimesta esitelty. Se ennen muuta laajentaa nyt maksutonta oikeusapua periaatteessa lähes kolmelle neljännekselle väestöstä.

Puhemies! Ihan lyhyesti oikeudenkäynnin kehittymislinjaan: Suomessakin ollaan menossa kovaa vauhtia amerikkalaiseen oikeudenkäyntijärjestelmään, jossa suulliset käsittelyt painottuvat, jolloinka myöskin ehkä pohjoismaiselle oikeustajulle vieraat tavat ja vaikutusmenetelmät vahvistuvat. Näin ollen on eräs sellainen kysymys, jonka ehkä tulevaisuudessa tulee myöskin olla harkinnassa se, miten paljon pidetään suullisten käsittelyjen varassa oikeudenkäyntiä, ettei mennä liian pitkälle, jolloinka oikeudenkäynneistä tulee enemmän esiintymistapahtumia, niin kuin esimerkiksi amerikkalaisista oikeuskäyntisarjoista voidaan havaita.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Oikeusapulain uudistus on ihan tervetullut, kun oikeusavun piiriin pääsevät henkilöt muodostavat jo kolme neljäsosaa väestöstä. Ongelmana on ollut nimenomaan oikeudenkäyntien kalleus, jolloin kansalaisilla ei ole ollut varaa hakea itselleen oikeutta.

Käsittelyn aikana lakivaliokunnassa nousi paljon esille se, voisivatko yksityiset asianajajat antaa palveluitaan ulkoprosessuaalisissa asioissa eli niissä, joissa asioita ei viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten perunkirjoituksissa ja vastaavissa. Kuitenkin valiokunta päätyi siihen, ettei laajenneta kovin paljon hallituksen esitystä, vaan että pääsääntöisesti oikeusaputoimistot antavat oikeusavun. Käytännössä kuitenkin yksityiset asianajajat voivat myöskin lisätä palveluitaan muun muassa sellaisissa tapauksissa, joiden suhteen ed. Karpio hieman epäili, onko mahdollista yksityisten antaa tietyissä tapauksissa oikeusapua. Hyväksyttyyn esitykseen sisältyy erikseen maininta siitä, että jollei ole julkista oikeusapua tietyillä alueilla esimerkiksi etäisyyksien takia saatavissa kohtuullisesti, oikeusaputoimisto voi osoittaa kansalaisen yksityisen asianajajan pakeille.