Eero Lämsä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta käsittelee ensimmäisen kerran historiansa aikana elintarviketurvallisuutta selonteon muodossa. Selonteossa on listattu hallituksen tavoitteet elintarviketurvallisuudelle vuosina 2007—2010. Selonteon mukaisesti valiokunta toteaa, että Suomessa tuotettavien ja kulutettavien elintarvikkeitten turvallisuus on kansainvälisesti korkealla tasolla. Valiokunta myös toteaa tässä yhteydessä, että elintarviketurvallisuuden hyvä tila on syntynyt koko elintarvikeketjun vuosikymmeniä kestäneen määrätietoisen toiminnan tuloksena.

Lähes koko elintarvikelainsäädäntö on uudistettu viime vuosien aikana. Elintarvikelainsäädännön uudistustyössä on erityisesti korostettu toimijan oman riskinhallinnan eli omavalvonnan merkitystä elintarviketurvallisuuden ja elintarvikkeiden laadun valvonnassa. Elintarvikevalvonnan painopistettä on pyritty siirtämään suorasta valvonnasta elintarvikealan omavalvonnan toimivuuden valvontaan. Samassa yhteydessä on pyritty lisäämään viranomaisvalvonnan suunnitelmallisuutta ja kohdistamaan valvontaa riskien arvioinnin perusteella. Elintarvikeketjun keskusviranomaiset on yhdistetty 1.5.2006 toimintansa aloittaneeseen Elintarviketurvallisuusvirastoon Eviraan.

Valiokunta korostaa, että kokonaisuudessaan elintarvikealan lainsäädännölliset ja hallinnolliset uudistukset ovat olleet erittäin merkittäviä, mutta niiden vaikutuksia ei voida vielä tässä vaiheessa kokonaisuudessaan arvioida. Valiokunta korostaa selonteossa esitetyn mukaisesti, että elintarviketurvallisuusriskien odotetaan yleisesti kasvavan tulevaisuudessa. Samalla kansallinen elintarviketurvallisuus on yhä enemmän sidoksissa kansainvälisen maatalouskaupan kehitykseen.

Kun elintarvikkeisiin liittyviä terveydellisiä riskejä arvioidaan, mikrobeilla on suuri merkitys. Valiokunta toteaa, että korkean mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden ylläpito Suomessa vaatii jatkuvaa tutkimuksen ja valvonnan yhteistyötä sekä kehittämistä. On arvioitu, että Suomessa esiintyisi noin 500 000 ruokamyrkytystapausta vuosittain. Mainituista noin puolesta miljoonasta ruokamyrkytystapauksesta tietoon tulee vuosittain vain alle 2 prosenttia eli alle 10 000 tapausta. Valiokunta toteaa, että ... (Hälinää)

Valiokunta toteaa, että varsinkin viime vuosina ruokamyrkytysepidemioiden määrä on ollut selvässä kasvussa.

Onneksi Suomessa hyötyeläinten terveystilanne on kansainvälisessä vertailussa erittäin hyvä. Suomessa on hyvällä menestyksellä noudatettu pellolta pöytään -periaatetta eli torjuntatoimet on kohdistettu koko elintarvikeketjuun. Käytännön työ tehdään sekä maatiloilla että myös muualla koko tuotantoketjussa.

Elintarviketurvallisuuden olennainen osa on myös talousvesi. Valiokunnan mukaan sen turvallisuutta tulee kehittää yhtenä tärkeänä osana elintarviketurvallisuutta. Veden laatuasioihin tulisi muutoinkin kiinnittää huomiota aiempaa korostetummin, koska erityisesti maaseudulla vesihuolto toimii edelleen usein omien kaivojen varassa. Talousveden valvonta ei kuulu tällä hetkellä Eviralle. Niinpä valiokunta korostaakin erityisesti, että talousveden ja muiden elintarvikkeiden valvonnan yhteistyötä tulee tiivistää nykyisestään ja selvittää myös mahdollisuudet siirtää talousveden valvonta Eviraan.

Arvoisa puhemies! Perinteisesti kasvikunnan tuotteita ei ole mikrobiologisessa mielessä pidetty eläimistä saataviin elintarvikkeisiin verrattavina riskituotteina. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja valiokunta korostaakin, että kasvisten muuttuneiden käsittelyprosessien riskit tulee selvittää mahdollisimman pikaisesti. Lisäksi lähiruokakonseptin edistämistä on jatkettava. Valiokunta on lausunnossaan valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2007 todennut lähi- ja luomuruuan käytön lisäämisen tarpeen erityisesti julkisen alan keittiöissä ja sen, että tarkoitukseen osoitetaan määräraha. Lähi- ja luomuruuan käytöllä voidaan vaikuttaa maaseutualueiden elinvoimaisuuteen, elinkeinojen kehittymiseen sekä aluetalouteen. Luomukeittiökeskukselle onkin osoitettu valtion talousarviossa määräraha julkisen sektorin keittiöiden lähi- ja luomuruokatoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen.

Suomi sai liittyessään EU:n jäseneksi pitää voimassa kansallisen lainsäädäntönsä, joka koskee kadmiumin enimmäismäärän rajoittamista lannoitteissa. Suomella on poikkeuslupa kieltää sellaisten lannoitteiden markkinointi ja käyttö, joiden kadmiumpitoisuus ylittää 50 milligrammaa kilossa fosforia. Poikkeus on nyt voimassa siihen saakka, kunnes Euroopan yhteisön tasolla sovelletaan lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevia yhdenmukaisia säännöksiä.

Kokonaisuutena arvioiden Suomessa tuotetut elintarvikkeet ovat erittäin puhtaita ja turvallisia. Valiokunta katsoo, että yleisesti arvioituna maaperän elinvoimaisuuden ja kasvukunnon säilyttäminen on alkutuotannon perusta. Lisäksi valiokunta toteaa, että haitallisten aineiden vähäisen saannin osalta turvallinen elintarviketuotanto on erittäin riippuvainen puhtaasta ympäristöstä. Maaperän ja vesistöjen ympäristöriskien kokonaisvaltainen hallinta ja vähentäminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Valiokunta korostaa, että Suomessa tuotetut elintarvikkeet sisältävät hyvin vähän esimerkiksi torjunta-aine- tai eläinlääkejäämiä.

EU:n alueella on muuntogeenisten kasvien viljely-, rehu- ja ravintokäyttöä varten haettava lupa Euroopan komissiolta. Luvan tarkoituksena on varmistaa, että muuntogeeniset viljelykasvit ovat käyttäjille ja ympäristölle turvallisia. Esimerkiksi muuntogeenisten kasvien siemenkauppaa ja esiintymistä perinteisissä siemenissä koskeva säännöstö on toistaiseksi puutteellinen. Selonteossa muuntogeenisiä elintarvikkeita koskevat asiat on käsitelty elintarvikkeiden fysikaalista ja kemiallista turvallisuutta koskevan otsikon alla. Sen sijaan muuntogeenisiä elintarvikkeita ei ole mainittu lainkaan selonteossa asetetuissa elintarviketurvallisuuden hallituksen tavoitteissa. Valiokunta katsoo, että muuntogeenisiä elintarvikkeita koskevan turvallisuuden säilyttäminen ja parantaminen olisi vaatinut myös omat tavoitteensa tähän selontekoon vuosille 2007—2010.

Arvoisa puhemies! Korkeatasoinen tieteellinen tutkimus on ollut yksi Suomen korkean elintarviketurvallisuuden keskeisistä tekijöistä. Valiokunta korostaa, että toimiva elintarviketurvallisuusriskien hallinta edellyttää jatkossakin riittävää panostusta tutkimukseen. Laadukkaan tutkimuksen turvaaminen on yksi perusedellytys hyvän elintarviketurvallisuuden varmistamisessa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei valtionhallinnon sektoritutkimuslaitosten tutkimusrahoitus ole viime vuosina kehittynyt tutkimustarvetta vastaavalla tavalla. Elintarviketurvallisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että erityisesti elintarviketurvallisuutta edistävien laitosten, Eviran, MTT:n ja Tullilaboratorion, riittävä rahoitus turvataan myös vastaisuudessa.

Valiokunta toteaa, että zoonoosikeskuksen perustaminen on yksi edistysaskel elintarviketurvallisuuden kehittämisessä, koska yhteistyön tiivistäminen ja yhteinen koordinointi eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien osalta on sekä tutkimuksen että tietojen vaihdon kannalta oleellisen tärkeää. Valiokunta toteaa, että zoonoosikeskus tarvitsee riittävät voimavarat, jotta toiminta voidaan käynnistää suunnitelmien mukaisesti. Valiokunta edellyttääkin, että elintarviketurvallisuuteen liittyvän tutkimustyön ja neuvonnan toimintaedellytyksistä huolehditaan ja riittävä rahoitus turvataan. Tähän asiaan liittyy valiokunnan ensimmäinen lausumaehdotus.

Valiokunta toteaa myös, että kunnallisen elintarvikevalvonnan merkitys on mietinnössä esitetty puutteellisesti. Myöskään ei ole esitetyissä tavoitteissa yksilöityjä ehdotuksia kunnallisen elintarvikevalvonnan kehittämisestä. Valiokunta painottaa, että kunnallisen elintarvikevalvonnan resurssit ovat tällä hetkellä koko Suomessa alimitoitetut. Valiokunta edellyttää, että elintarvikevalvonnan voimavarat turvataan sekä valtionhallinnossa että kuntien elintarvikevalvonnassa. Tähän liittyy valiokunnan toinen lausumaehdotus.

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa, että elintarvikelainsäädännön lähtökohtana on elintarvikealan toimijan ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja laadusta. Kodin ulkopuolella tapahtuvan ruokailun merkitys on ollut jatkuvassa kasvussa. Ravitsemisliikkeet ovat tulleet korvaamaan aiemmin kotona tai eväinä syötyjä aterioita. Nykyään keskimäärin joka toinen suomalainen käyttää päivittäin ravitsemisliikkeiden palveluja. Vuonna 2005 kahviloiden, ravintoloiden, henkilöstöravintoloiden ja julkisten keittiöiden valmistamien aterioiden määrä oli yhteensä 769 miljoonaa annosta. Raportoiduista elintarvikevälitteisistä epidemioista 80—90 prosenttia aiheutuu juuri näistä ravitsemisliikkeiden toiminnoista. Korkeaa lukua selittää osaksi se, että ravitsemisliikkeiden epidemioiden aiheuttaja on usein käytännössä helpompi selvittää kuin laajasti markkinoille levinneen elintarvikkeen aiheuttama epidemia. Valiokunta katsoo, että puutteellinen omavalvonta on yksi suurimpia elintarviketurvallisuuden riskikohtia. Omavalvontasuunnitelmien laatimisen lisäksi tärkeää on se, että omavalvontasuunnitelmia noudatetaan huolellisesti myös käytännössä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi valiokunta toteaa, että pääpaino selonteossa on niillä tekijöillä, joiden osalta elintarviketurvallisuus on jo nyt varsin hyvällä tasolla systemaattisen ja mittavan turvallisuustyön tuloksena. Sen sijaan selonteossa ei ole priorisoitu kaikkein tärkeimpiä elintarviketurvallisuuden ongelmia ja kehittämiskohteita. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että tuleva hallitus arvioi välttämättömimmät kehittämiskohteet hallituskauden alkupuolella ja ryhtyy tarvittaviin toimiin.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketeollisuus muodostuu monista politiikan lohkoista, sen tiedämme. Elintarvikeasiat ovat mitä mainioin tapa seurata ruuan tuotantoon liittyviä ketjuja, alkuperiä, turvallisuutta ja myöskin etiikkaa. Jokainen toimija muodostaa yksikön, ja samalla riski elintarviketurvallisuudesta kasvaa, mitä useampia toimijoita ketjussa on. Suomessa ruoka ja elintarvikkeet ovat korkeatasoisia ja omavalvonnan kylmäketjujen ynnä muiden kautta saamme pellolta pöytään vahvaa laatua. Omavalvonnan osuuteen mietinnössä kiinnitetään oikeutetusti painava huomio. Kodin ulkopuolisen ruokailun lisääntyessä omavalvonnan tarpeellisuutta yrityksissä tuleekin korostaa. Myös tuontitavarana maahamme rantautuvat raaka-aineet tarvitsevat tarkan syynin. Elintarvikkeiden alkuperä on kuluttajalle tärkeä; myös ketjun alkupään viljely- ja tuotantotapa merkitsee yhä enemmän kuluttajalle. Suomessa ei geenimuunneltua ruokaa oikeastaan saa, mutta selvää on, että tutkimusta ja neuvontaa tulee osoittaa kyseisellekin sektorille. Geenimuunneltuja kasveja tulee voida käyttää elintarvike- ja muussa teollisuudessa prosessien osana, kun ne eivät tule ihmisen suuhun. Näinhän on tulevaisuudessa mahdollista tapahtua esimerkiksi perunan tärkkelyksen osalta paperiteollisuudessa. Muutoin muunneltuun ihmisravintoon tulee suhtautua lainsäädännössä tarkasti ja kriittisellä mielellä. Suomalainen viljelijä haluaa pääsääntöisesti turvautua tuttuihin ja turvallisiin siemeniin, mutta kasvitautien yhä lisääntyessä ja muuttuessa on lopputuotetta tarkasteltava käytön mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Maailma pienenee, elintarvikekauppa lisääntyy, samanaikaisesti epidemiat leviävät maahammekin. Suomessa on yhdenmukaistettu käytäntöjä, ja niitä on viety myös maailmalle, ja maailmankaupan kanssa ollaan yhdessä näitä tarkasteltu. Ennakointi ja nopea reagointi tukee terveyttä, ja voimme luottavaisin mielin nauttia ruuastamme. Valtiontalouden menokehyksiin on luotava tarvittavat puitteet elintarviketurvallisuudelle, tutkimukselle sekä kehittämistyölle.

Puhemies! Selonteko on varsin aiheellinen. Se on ensimmäinen laatuaan, ja mietinnön lausumat avaavat kannatettavalla tavalla elintarviketurvallisuuskokonaisuutta.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuutemme on kansainvälisesti arvioiden hyvällä tasolla. Elintarvikkeisiin liittyy meilläkin merkittäviä terveyshaittoja. Turvallisuus syntyy koko elintarvikeketjun toiminnan tuloksena. Kyseessä on ensimmäinen valtioneuvoston eduskunnalle antama elintarviketurvallisuusselonteko. Kansallisen elintarviketurvallisuustyön tavoitteita ei ole aikaisemmin kirjattu poliittisella tasolla käsiteltävään asiakirjaan. Selonteko kattaa koko elintarvikeketjun pellolta pöytään, ja siinä on ensimmäisen kerran laaja-alaisesti kirjattu elintarviketurvallisuustyön yleisiä tavoitteita.

Lähes koko elintarvikelainsäädäntö on uudistettu viime vuosina. Lainsäädännön uudistustyössä on erityisesti korostettu toimijoiden oman riskienhallinnan eli omavalvonnan merkitystä hyödykkeiden laadunvalvonnassa. Elintarvikeketjun keskusviranomaiset on yhdistetty viime vuonna toimintansa aloittaneeseen Eviraan. On kuitenkin huomioitava ne riskit, joita omavalvonta aiheuttaa. Riskit kasvavat toimijoiden suuruuden mukaan erityisesti siksi, että elintarviketurvallisuusriskien odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Samalla kansallinen elintarviketurvallisuus on sidoksissa kansainvälisen maatalouskaupan kehitykseen.

Elintarviketurvallisuutta vaarantavat tekijät jaetaan kemiallisiin, fysikaalisiin ja mikrobiologisiin. Kemiallisten ja fysikaalisten vaarojen selostukset ovat onnistuneita. Sen sijaan mikrobiologisia vaaroja on käsitelty riittämättömästi tavalla, joka antaa niiden torjuntamahdollisuudesta liian kapean kuvan. Mikrobiologisten vaarojen tarkastelu selonteossa on liiaksi yksittäisiin mikrobeihin keskittynyttä, mistä seuraa myös hallituksen esittämien ehdotusten kapea-alaisuus. Puute on kuitenkin merkittävä sen vuoksi, että mikrobiologiset vaarat ovat tärkeämpiä sekä terveyden että kansantalouden osalta kuin kemialliset ja fysikaaliset.

Nyt lähtökohtana ovat olleet yksittäisten vaaran aiheuttajien kuten tiettyjen bakteerisukujen esiintyminen ja niiden aiheuttamien tautien esittely ja spesifisesti näihin kohdistuvat ehkäisevät toimenpiteet. Sen sijaan lähes kokonaan on unohdettu mikrobiologisten vaarojen torjunta valvonnan ja neuvonnan keinoin, jotka koskevat elintarvikkeiden käsittelyä ravitsemisliikkeissä, myymälöissä, varastoissa ja kotona. Myöskään elintarviketurvallisuuden toimintaympäristöä ei ole kuvattu riittävästi. Varsinaiselle käytännön elintarvikevalvonnalle, josta valtaosin vastaavat kuntien viranomaiset, ei ole annettu tarpeeksi painoarvoa. Lisäksi keskushallinnon lakisääteisen paikallisen valvonnan ohjauksen riittämättömyyteen ei ole kiinnitetty huomiota. Neljäntenä kehittämiskohteena voisi mainita valvontahenkilöstön peruskoulutuksen ja ammatillisen osuuden lisäämisen.

Ruokamyrkytysten päätekijöihin ei tässä selonteossa puututa riittävän hyvin. Vaikka ruokamyrkytykset ovat nykytiedon valossa elintarviketurvallisuuden merkittävin terveyshaitta, kun ravitsemuksellisia tekijöitä ei oteta huomioon, selonteossa ei mainita, mistä ruokamyrkytykset johtuvat, vaan tyydytään toteamaan tiettyjen mikrobien lähteet ja taudin aiheuttamat ominaisuudet sekä mikrospesifistinen torjunta alkutuotannossa ja sitä seuraavassa jalostus- ja käsittelyvaiheessa, esimerkiksi teurastamoissa. Mainitsematta jää se, että suurin osa ruokamyrkytyksistä johtuu elintarvikkeiden käsittelijöiden tekemistä virheistä tai käsittely-ympäristöön ja -laitteisiin liittyvistä seikoista.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää." Näin sanotaan kiinalaisessa sananlaskussa, ja onneksi meillä Suomessa näin pääsääntöisesti onkin; tiedämme, mitä suuhumme laitamme.

Suomessa tuotettavien ja kulutettavien elintarvikkeiden turvallisuus on kaiken kaikkiaan korkealla tasolla. Se on vuosikymmeniä koko elintarvikeketjussa tehdyn työn tulosta. Melkein koko elintarvikelainsäädäntö onkin uudistettu viime vuonna. Tässä uudistustyössä on korostettu erityisesti omavalvonnan merkitystä sekä pyritty kehittämään viranomaisvalvonnan suunnitelmallisuutta ja kohdistamaan valvontaa riskinarvioinnin perusteella. Yksi laatujärjestelmämme kulmakivistä on, että viranomaisten ja yksityisten toimijoiden välinen yhteistyö on kun- nossa.

Kansallinen elintarviketurvallisuus on aikaisempaa enemmän sidoksissa kansainvälisen maatalouskaupan kehitykseen. Mahdollisia riskitekijöitä tätä kautta voivat olla muun muassa eläinten ja elintarvikkeiden liikkuvuus, matkailun lisääntyminen, muutokset ihmisten kulutustottumuksissa sekä joukkoruokailun kasvu. Näiden lisäksi tietenkin pitenevä elintarvikeketju ja elintarvikekuljetukset ovat merkittäviä elintarviketurvallisuuden riskitekijöitä ja epidemioiden levittäjiä.

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuus on meille kaikille osa arkea. Siihen ei joka päivä tule kiinnittäneeksi huomiota, mutta jos kaikki ei ole kunnossa, vatsavaivat huomaa meistä jokainen varmasti herkästi. On arvioitu, että Suomessa esiintyy vuosittain noin puoli miljoonaa ruokamyrkytystapausta, ja määrä on ollut kasvamaan päin. Tapauksista vain pieni osa tulee laajemmin tietoon. Syynä tähän on se, että vain harvat hakeutuvat ruokamyrkytysoireiden johdosta hoitoon ja vielä harvemmalta hoitoon hakeutuneelta otetaan varsinainen näyte laboratoriotutkimuksia varten. Joihinkin tartuntoihin voi liittyä vakavampiakin sairauksia kuten tartuntojen jälkeisiä niveltulehduksia. Niihin tapauksiin on kiinnitettävä riittävää huomiota, jotta seuraamukset jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.

Eläinterveys on, kuten täällä aikaisemmin todettiin, Suomessa kansainvälisesti mitattuna hyvällä tasolla. Suomessa onkin perinteisesti keskitytty eläimistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä ihmisiin leviävien zoonoosien torjuntaan. Kustannustehokkainta on pyrkiä pitämään zoonoositartuntojen taso tuotantoeläimissä mahdollisimman alhaisena.

Elintarviketurvallisuusselonteossa on kiinnitetty kohtalaisen niukalti huomiota vesijohtoverkon välityksellä leviäviin epidemioihin sekä muihin talousveden turvallisuuteen liittyviin tekijöihin. Talousveden turvallisuutta tulee mielestäni kehittää yhtenä tärkeänä osana elintarviketurvallisuutta. Pohjavesilaitosten turvallisuuden lisäksi on otettava huomioon valuma-alueiden, vedenottamoiden, vedenkäsittelyn ja verkostojen muodostama kokonaisuus.

Arvoisa puhemies! Perinteisesti kasvikunnan tuotteita ei ole pidetty mikrobiologisessa mielessä eläimistä saataviin tuotteisiin verrattavina riskituotteina. Niiden valvonta on tämän vuoksi ollut myös vähäisempää. Viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa aikaisempaa enemmän epidemioita, joissa välittäjinä ovat olleet kotimaiset tuoretuotteet. Tässä syynä on ollut muun muassa vihannesten käsittely- ja säilytysketjun pidentyminen. Nämä piilevät riskit on selvitettävä mahdollisimman kattavasti.

Myös lähiruuan käyttömahdollisuuksia on parannettava. Lähi- ja luomuruuan käytöllä vaikutetaan maaseudun elinvoimaisuuteen, elinkeinojen kehittymiseen sekä aluetalouteen. Luomukeittiökeskukselle on budjetissa osoitettu varoja julkisen sektorin keittiöiden lähi- ja luomuruokatoimenpiteitä varten jo viime vuonna. Luomusta tässä yhteydessä sen verran, että on muistettava, että luomukotieläintiloille tämä hallitus vihdoin loi luomukotieläintukijärjestelmän ja on muutenkin ottanut huomioon luomuväen tarpeita, ja tosiaan nuo maakunnalliset lähikeittiöneuvojat aloittivat toimintansa viime vuonna.

Arvoisa puhemies! Erilaisten vierasaineiden hallinta elintarvikkeissa voi olla vaikeaa. Ihmisille haitallisia aineita ovat muun muassa luonnon toksiinit, raaka-aineen mukana tulleet jäämät sekä ympäristömyrkyt. Myös pakkausmateriaalit voivat aiheuttaa haittoja. Lisäksi pysyvät orgaaniset halogenoidut yhdisteet kertyvät elimistöön. Nämä pitoisuudet ovat onneksi suomalaisissa elintarvikkeissa alhaisella tasolla. Altistuminen tapahtuu pääasiassa Itämeren rasvaisten kalojen kautta.

Osa kuluttajista on erityisen herkkiä elintarvikkeisiin liittyville riskeille. Näitä ovat muun muassa lapset, raskaana olevat tai imettävät naiset, vanhukset ja henkilöt, joiden vastustuskyky syystä tai toisesta on alentunut. Selonteossa ei ole riittävästi huomioitu esimerkiksi lasten syömän ruuan turvallisuutta. Herkimmistä kulutusryhmistä tulisikin kerätä riittävän kattavia ruuankulutustietoja. Tällöin myös riskienhallintatoimet voitaisiin kohdistaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Riittävät tutkimusresurssit on turvattava. Elintarviketurvallisuuteen liittynyt biologinen ja taloustieteellinen tutkimusyhteistyö on tähän asti rahoitettu maa- ja metsätalousministeriön sitomattomista tutkimusmäärärahoista ja maatilatalouden kehittämisrahoista. Näihin tutkimusmäärärahoihin on tehty kuitenkin leikkauksia viime aikoina. Siksi tästäkin teimme lausuman tuohon mietintöön.

Ei pidä myöskään unohtaa kotitalousneuvontajärjestöjen merkitystä, jotka saavat valtionapunsa opetusministeriöstä ja hankerahoitusta hyvin monen eri ministeriön kautta. Lisäksi elintarvikeperäisten riskien vähentämiseksi kunnallisen elintarvikevalvonnan resursseja tulisi lisätä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Se selonteko, josta nyt mietintö on rakennettu, oli mielestäni periaatteessa aika paljon suppeampi kuin se mietintö, joka nyt on arvioitavana. Selonteko oli kertomus Eviran toiminnasta, toimintapiiristä. Tässä on laajemmalti kuultu asiantuntijoita ja otettu myöskin Tullilaboratorion löydökset ja havainnot huomioon, ja pidän sitä erinomaisen hyvänä laajennuksena tähän kokonaisarviointiin. Mietinnössä myöskin aivan reilusti lähdetään liikkeelle siitä todellisuudesta, joka oli 1.1.1995. Silloinhan päättyi tämmöinen tavallaan suljetun saarivaltion aikakausi, jossa elintarviketurvallisuus oli taattu erittäin voimakkaalla valtakunnan sisäisellä ja ulospäin suuntautuvalla kontrollilla. Sitten siinä vaiheessa, kun siirryttiin EU:n sisämarkkinoihin, kaikki aukeni toisenlaiseen kulttuuriin.

Millä tavalla tähän kulttuurimuutokseen sitten pyrittiin Lipposen hallitusten aikana varautumaan? Siinä aivan oikein kiinnitettiin huomiota siihen, että kun ensisaapumispaikkoja voi olla elintarvikkeille missä tahansa Suomessa, Suomen kunnassa — meillähän on täydellinen kuntajako — niin tuon elintarvikevalvonnan täytyy tietysti silloin olla missä tahansa kunnossa. Tässä suhteessa siinä hatturyhmässä, jossa vihreätkin olivat mukana, kiinnitimme tähän asiaan aivan erityistä huomiota, vaadimme ministeri Hemilää ryhtymään toimenpiteisiin, ja niin sitten työryhmä asetettiinkin selvittämään tätä asiaa. Työryhmä totesi, että meillä on 223 kunnassa tai kuntayhtymässä kunnallinen elintarvikevalvonta jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta nämä resurssien käytöt ovat varsin vaatimattomia, esimerkiksi minimityömäärää ei täytetä näissä kaikissa yksiköissä. Silloin vaadittiin sitä, että pitää saada uudet paremmat ja tehokkaammat yksiköt, ja silloin ehdotukseksi syntyi se, että näistä 223:sta pitäisi tulla 50—85 yksikköä, jotta ne pystyisivät täyttämään elintarviketurvallisuusvaatimukset. No, tässä ei ole päästy eteenpäin. Silloin mietittiin sitä, että olisi valtiollistettu tämä homma. Se olisi minusta ollut erittäin varteenotettava vaihtoehto, mutta siihen ei poliittista panostusta ollut mahdollista saada.

Miksi tässä pitää olla edelleenkin huolissaan? Syy on se, että niin kuin mietinnöstä käy ilmi, meillä on puoli miljoonaa ruokamyrkytystapausta. Niistä vaan muutama prosentti tulee tarkempaan syyniin sen takia, että ei oteta lääkäreihin eikä terveysasemille yhteyttä, mutta bakteeriperäisissä tapauksissa voi olla seuraavana paha niveltulehdus esimerkiksi, jolloinka ollaan erittäin suurissa henkilökohtaisissa ongelmissa siitä eteenpäin. Siis asioissa pitää olla varppeilla, ja siinä kaikki.

Tullilaboratorion rooli on suuri. Joka kymmenes meille tarjottu elintarvike-erä palautuu elikkä diskvalifioidaan. Se on paljon. Tämän takia minusta on erinomaisen hyvä, että tässä mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että Tullilaboratorion valmiusasemaa täytyy vaalia aivan erityisen hyvin.

Sitten, arvoisa puhemies, meillä on yksi oikein merkittävä ongelma, ja se on Itämeri, jossa on sellaisia myrkkyjä kuten dibentsodioksiinia ja dibentsofuraaneita ja yleisemmin sanottuna dioksiineja ja furaaneita ja pcb-aineita, jotka ovat rasvaliukoisia ja rasvaliukoisina tulevat sitten rasvaisten kalojen kautta meidän ruokapöytäämme. Se, millä tavalla tähän on pystytty reagoimaan, on se, että varorajoja on suhmuroitu. Politiikkaa se nyt on sekin, kun on kuitenkin supermyrkyistä kysymys. Tässä suhteessa tulevalla hallituksella ja EU-komissiolla tulee olemaan erittäin kova rooli hoitaa tämä asia.

Sitten edelleen vielä yksi kommentti, ja se koskee geenimuunneltuja elintarvikkeita. Tässä kiinnitetään lyhyessä kappaleessa asiaan huomiota, kun ministeri Korkeaoja oli ujuttanut senkin tähän tarkasteltavana olevaan selontekoon. Totean vain sen, että valiokunnan käsiteltävänä on ollut erittäin vakava tapaus, joka on mennyt syytteeseen elikkä jossa on kikkailtu geenimuunnelluilla elintarvikkeilla tarjoten niitä muka tavanomaisina.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Jatkan siitä, mihin ed. Pulliainen lopetti. Olen samaa mieltä kaikista asioista tähän asti hänen kanssaan. Mutta haluan jatkaa Itämerestä ja kaloista. Jottei voi olla riskiä väärinkäsityksestä, sanon nyt heti, että mielestäni kalan syöminen on äärimmäisen tärkeää ja terveellistä ja suositeltavaa. Puheenvuoroni johtuu juuri siitä, että toivon voivani syödä kalaa paljon ja usein ja antaa myös lapsilleni olematta huolissani siitä, onko kala pelkästään terveellistä vai voiko samalla saada muita myrkkyjä.

Tämä huoleni nyt tulee etenkin siitä, että Vuosaaren satamahankkeen yhteydessä paikalliset asukkaat ottivat kalanäytteitä, lähettivät Saksaan laboratorioon ja saivat tulokseksi, että niissä oli aikasen paljon orgaanisia tinayhdisteitä elikkä myrkkyjä. No, sitten nämä lopputulokset minä lähetin Elintarvikevirastoon ja pyysin kommenttia siitä, voiko tämmöisiä kaloja syödä. Elintarvikeviraston vastaus oli, että ei suositella tällaisten kalojen syömistä elikkä että kannattaisi tutkia ja jatkotutkia ja olla varovainen tässä nyt, ollaan jo niin suurissa lukemissa.

Ihan vähän tämän jälkeen tuli selville, että Airistolla elikkä ihan siellä, missä minä olen aina kalastanut ja syönyt erittäin paljon kalaa ja minun lapseni syöneet erittäin paljon kalaa, oli vielä korkeampia lukemia. No, tämähän huolestutti sitten äärimmäisen paljon, ja kerrankin asiat toimivat nopeasti Suomessa. Tein kirjallisia kysymyksiä ja yritin painostaa täällä poliitikkoja, ja kaikki tapahtui kyllä nopeammin kuin mitä olisi voinut uskoa, etenkin Turun päässä. Helsingin päässä tämä Vuosaaren satama on näköjään niin iso poliittinen asia, että siellä ei haluttu paljonkaan asiaan puuttua, mutta Airistolla on jo tehty paljon, paljon tutkimuksia ja todella yritetään nyt löytää ratkaisuja. Se tulee vaatimaan myös rahaa, se on seuraava ongelma. Nyt on kartoitettu ongelmat, tiedetään, että se on todellinen ongelma ja laaja sellainen. Joka kerta kun ruopataan, pohja taas myllertyy ja taas tulee lisää vaan tbt:tä kaikkialle.

Olen jättänyt kirjallisen kysymyksen, todellakin liikenneministerille enkä teille, ja saanut vastauksen, mutta kuitenkin on mielestäni häpeällistä, että Suomi ei ole ratifioinut kansainvälisen merenkulkujärjestön Imo:n tributyylitinan käyttöä koskevaa sopimusta. Siitä on jo yli viisi vuotta, kun se laadittiin, ja tämä on juuri se sopimus, millä halutaan maailmassa lopettaa tbt:n käyttö. Elikkä nyt maalataan laivojen alle tämmöistä myrkkymaalia, ettei tulisi paljon näitä pieniä eliöitä, jotka tekevät sen, että laiva liikkuu hitaammin ja aikaa kuluu ja bensaa kuluu. Siis viisi vuotta sitten tämä on jo laadittu. Vastauksena sain, että nyt keväällä 2007 se on tarkoitus ratifioida Suomessa, elikkä sitä ei vielä ole tapahtunut. Olisi kiva tietää, tuleeko se pian nyt tapahtumaan.

Näistä tbt-myrkkyjen huonoista vaikutuksista on tiedetty jo 40 vuotta. Vaikkapa esimerkiksi Wwf:n meriasiantuntija Anita Mäkinen on — siitä ei ole monta kuukautta aikaa — todennut näin, että kaikkien aikojen myrkyllisin kemikaali, jota on koskaan päästetty tarkoituksella meriympäristöön, on juuri tämä tbt, elikkä puhutaan todella vakavista aineista. Niiden vaikutus on se, että hormonitoiminta tulee häirityksi. Tbt:llä on kemiallinen vaikutus hormonitoimintaan. Se aiheuttaa vaikkapa kotiloille sukupuolenvaihdoksia elikkä aika suuria muutoksia. Tämän takia on jo jouduttu sulkemaan äyriäisten viljelylaitoksia maailmalla, koska ei voida sellaisia sitten syöttää myöskään eteenpäin kellekään muulle. Nisäkkäille, jos annetaan suurina annoksina, se aiheuttaa keskenmenoja, sikiön kehityshäiriöitä, hermostovaurioita, hormonaalisia häiriöitä, ja se voi vaurioittaa immunologista puolustusjärjestelmää, elikkä todella vakavista asioista on kyse.

Nyt todella toivon, että kun asiaa on kartoitettu, niin seuraava askel on, että poistetaan nämä myrkyt merenpohjasta, etteivät ne enää tule kaloihin. Vaikka se maksaa, että nostetaan maalle ja tuhotaan ne, niin tehdään se, tai peitetään ne sitten merenpohjaan jollain aineella, että ne pysyvät siellä. Tämä on todella tärkeä asia.

Och till slut, ärade talman, vill jag bara säga att jag hoppas innerligen att det inte blir en sådan utveckling i Finland att rika människor har råd att köpa hälsosam, säker och trygg mat så som ekoprodukter och inhemska produkter, medan fattiga människor måste köpa genmanipulerade och bestrålade varor, sådan där plastaktig mat med en massa tillsatsämnen. Detta har redan hänt i USA. Jag hoppas innerligen att vi alla, alla medborgare får råd till hälsosam mat.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra arvoisa puhemies! On hienoa, että ministeri on paikalla, jos kohta se on aika selkeätä, koska valtioneuvoston selonteko on nyt käsittelyssä.

Jatkaisin aivan lyhyesti siitä, mitä täällä ed. Andersson totesi. Ensinnäkin tbt-yhdisteet ovat ainoastaan yksi osa näistä tinayhdisteistä, tämä tributyylitina. On paljon muitakin, jotka ovat todella yhtä vaarallisia, ja niitä on lähes kaikilla satama-alueilla, myös sisävesissä, ja se tulee olemaan todella iso asia, kun ennemmin tai myöhemmin on saatava hallintaan nämä saastuneet sedimentit.

Mutta siitä, minkä hän aivan lopussa sanoi: Haluaisin vaan viitata todellakin elintarvikkeiden merkitykseen ihmisen terveyden kannalta ja siihen, kuka syö ja käyttää terveellisiä ja terveyttä edistäviä elintarvikkeita. 36-vuotiaalla suomalaisella ruumiillista työtä tekevällä miehellä on odotettavissa olevaa elinikää 74 vuotta ja 36-vuotiaalla johtavassa asemassa olevalla suomalaisella miehellä on odotettavissa olevaa elinikää 80 vuotta. Eli tämä on kyllä selkeä näyttö siitä, että jotkut syövät paremmin ja joidenkin elämä on muutenkin mukavampaa.

Mutta tähän asiaan, elintarviketurvallisuuteen. Jättinavetat, jättisikalat ovat yksi tapa heikentää elintarvikkeiden turvallisuutta. Se ei ole kestävää, ei koko ympäristönäkökulmasta. Ne aiheuttavat erilaisia ongelmia ympäristössään. Näitä satojen, jo tuhansien, eläimien yksiköitä vain on Euroopan unionin jäsenyyden jälkeen syntymässä.

Täällä on viitattu kadmiumpitoisuuden mataluuteen suomalaisessa maaperässä. Se on tärkeä asia. Tämä on tällainen Suomen missio pitää edelleenkin Suomi kadmiumvapaana. Lannoitteiden erivapaus tässä suhteessa on tärkeätä säilyttää.

Sitten nuo dioksiinit ja furaanit Itämeressä — mistä ne ovat tulleet pääsääntöisesti? Ne ovat teollisuuden tuotetta. Kaikkein pahin on Kymijoki, ja Kymijoen dioksiini- ja furaaniyhdisteet ovat peräisin sieltä Kuusankosken Kuusaanniemen vuoden 59 tulipalosta, kun Ky-5-lahonsuoja-ainetta tuottanut teollisuuslaitos paloi, ja silloin tämän palon yhteydessä pääsi todella valtaisa määrä näitä yhdisteitä Kymijokeen, sitä myöten sitten Suomenlahteen. Ja niiden sedimenttien, jotka siellä nyt ovat hyvin suojattuna — luonto on suojannut ne siellä pohjassa — pitää saada edelleenkin olla paikoillaan, eikä niitä pidä lähteä nostamaan.

Sitten tähän kokonaisuuteen kuuluu myös nämä zoonoosit. Tämä lintuperäisten sairauksien pelko sekä tuotantoeläinten suhteen että ihmisien suhteen kulminoituu lintuinfluenssakysymyksessä. Tavallinen influenssa tappaa Suomessa toistatuhatta ihmistä vuodessa, ja lintuinfluenssa on maailmanlaajuisesti surmannut ehkä 260—280 ihmistä, tämä on näiden suhde. Tämän lintuinfluenssa-asian haluan nostaa vain sen takia esille, että se liittyy siis maataloustuotantoon toisaalta ja sitten toisaalta siinä on varsin paljon ylilyöntejä ollut.

Ympäristövaliokunta käsitteli myös tämän selonteon ja kiinnitti erityistä huomiota nimenomaan geenimuunneltuihin tuotteisiin. Valiokuntamme painotti nimenomaan sitä, että Cartagenan sopimus on Suomea velvoittava. Suomi on ratifioinut tämän bioturvallisuuspöytäkirjan, ja on erittäin tärkeätä, että me pystymme säilyttämään aidon rinnakkainolon gmo-tuotannon ja sitten siitä vapaan tuotannon välillä, ettei tapahtuisi tahatonta tai tarkoituksellista geenimuunneltujen tuotteiden sekaantumista normaaliin tuotantoon. Tässä on puutteita muun muassa perinteisiä siemeniä koskevassa säännöstössä, ja on tärkeätä tämä asia vielä saada kuntoon.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on käsittelyssä elintarviketurvallisuudesta selonteko. Se on hyvin ajankohtainen aihe ja varmasti kansalaisia kiinnostaa.

Täällä nostettiin esille Itämeren kala ja voiko sitä turvallisesti syödä. Itämeri on maailman saastunein meri, sille pitäisi ruveta kiireesti jotain tekemään. Olisi toivonut, että kun Suomi oli EU-puheenjohtajamaa, se olisi panostanut enemmän tämän asian eteenpäinviemiseen. Suomi voi omilla ansioillaan ja teoillaan viedä sitä eteenpäin, mutta kyllä tässä tarvitaan koko Itämeren alueen rantavaltioitten yhteistyötä ja nimenomaan EU siinä voisi olla ylimpänä käskijänä ja liikkeelle laittajana. On huolestuttavaa, että suositukset ovat, että lapset ja raskaana olevat naiset eivät saisi syödä ollenkaan Itämeren kalaa, ja vielä on kyseenalaista, että Suomi hakee poikkeuslupia, että voi Itämerestä kalastaa ja vielä myydä suomalaisille, kun muille Euroopan alueen ihmisille niitä ei saa myydä. Tälle pitäisi nyt jotain tehdä. Sen sijaan kyllä sisävesillä suuret järvet, Päijänne, Saimaa, Inari, Keitele ja Pielinen, ovat puhtaita järviä ja niitten kalataloutta ja muuta pitäisi edistää osana maatalouden lisäansioita. Näinkin voi sanoa.

Elintarviketurvallisuus on noussut oikeutetusti esille, kun puhutaan ihmisen jokapäiväisestä ruuasta, ja näin kuuluu ollakin. Niin ruuan alkutuotantoon kuin elintarviketeollisuuteen on pesiytynyt myös onnenonkijoita, varsinkin EU:n piirissä, ei niinkään Suomessa. Kun Suomi on EU:n sisämarkkina-aluetta, niin tänne voi tulla monenlaista yrittäjää ja tänne tuodaan monenlaisia tuotteita Euroopasta. Minun mielestäni EU:ssa on periaatteena, että yrittäjä ja tuottaja vastaavat tuotteistaan, mutta ei pitäisi edelleenkään ennakkotarkastuksia kovin paljon poistaa ainakaan nykyisestä. Juuri tätä kunnallista elintarvikevalvontaa siellä pitäisi tehostaa. Monia yrittäjiä on, niin kuin sanoin, onnenonkijoita löytyy, jotka tekevät tuotteita sen kummemmin vastaamatta niistä.

Suomessakin on hieman kyseenalaisia piirteitä, muun muassa viimeksi oli se, että eläimiä kuljetetaan pitkin Suomea suurempien tukien toivossa. Minun mielestäni eläimiä turhaan kuljetetaan ja rasitetaan niitä. Toivottavasti Euroopassa on lopetettu eri maihin ja eri maitten läpi eläinkuljetukset, mitä taannoin televisiostakin nähtiin.

Suomessa on hyvässä muistissa hullunlehmäntauti ja muitakin on vastaavanlaisia. Hullunlehmäntaudissa luujauhoa ja muuntajaöljyä ruvettiin sotkemaan rehun sekaan, ja Suomestakin löytyi sitten yksi tapaus. Se taisi suomalaisille veronmaksajille maksaa 7—8 miljoonaa euroa, tällainen yksikin tapaus. Onneksi niitä oli vain yksi, ja Suomi on tästä vapaa maa.

Geenimuunnellut kasvit ja viljatuotteet sekä hormoneilla kasvatetut teuraseläimet: kiitos ei. USA ja Brasilia ja maat, jotka tällaista harrastavat, ovat tulossa kovasti EU:n markkinoille. Toivottavasti EU torjuu mainitut yritykset. Suomen siinä pitää olla hyvin mukana.

Maataloustuet kuuluvat myös tähän elintarviketeollisuuteen. Niiden kuuluu olla läpinäkyviä, niin kuin nyt on tehty, ja samaten alkutuotannon ja jalostuksenkin pitää olla läpinäkyvää niin tukien kuin niiden tapojen suhteen, miten tällaisia tuotetaan. Jotakin on vähän pielessä näitten EU-maataloustukienkin osalta. Ne eivät taida tavoittaa aina maanviljelijöitä. Esimerkiksi Ranskassa on maataloustukiaisia ja jos niistä leikattaisiin 25 prosenttia, niin siitä kärsisivät vain monikansalliset yritykset, eivät maanviljelijät. Jotenkin tuntuu oudolta, keille niitä on menossa. Britannian kuningatar Elisabeth saa saarivaltakunnan suurimmat yksittäiset maataloustuet, ja Suomessakin tilanomistajat, jotka eivät asu tiloilla, saavat suurimmat tuet. On järkevämpää käyttää maataloudelle korvamerkittyä rahaa koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen kuin sitten halventaa suuryritysten raaka-ainehankintoja.

Tällaisia ajatuksia näistä maataloustuista.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Tiedämme, mitä suuhumme laitamme", sanoi Katri Komi avauksessaan. Tiedämmekö todella? Suomessa pääsääntöisesti tiedämme. Meillä elintarvikevalvonta on yksi maailman parhaita, ja siinä mielessä myös meillä elintarvikkeista johtuvat sairaudet ja häiriötilat ovat vähimpiä Euroopassa. Meillähän on salmonella täysin hallinnassa ja hyvin vähäiset ovat lukumäärältään ne tautitapaukset, mitä yleensä ruuan mukana tulee. Siinäkin olemme viranomais- ja järjestelmätasolla hyvin korkealla, että suurin osa kuitenkin ruokamyrkytyksistä tapahtuu niiden virheiden johdosta, joita elintarvikkeiden käyttäjät tekevät sen oston jälkeen, huonosta säilytyksestä kotona ja huonosta hygieniasta tiskipöydällä jnp. Siellä tarvitaan vielä koulutusta paljon.

Mutta minun mielestäni elintarviketurvallisuuteen täytyisi kuulua ja olisi pitänyt meidänkin tähän mietintöön ottaa enemmän esille myös elintarvikkeiden riittävyys, saatavuus ja todella se tieto, mitä me suuhun panemme, koska on meidän ruuassamme monta semmoistakin komponenttia, että emme todella tiedä, mitä suuhumme panemme. Tiedämme kyllä toki sen hedelmän nimen, millä se kaupassa myydään, mutta emme tiedä, millä ehdoilla se on tuotettu. Onko se elintarviketurvallisuutta maailmanlaajuisesti, jos suuret kansainväliset elintarvikeketjut tuottavat halpaa elintarviketta täysin luonnosta piittaamatta, täysin sosiaaliturvattomalla, alipalkatulla työvoimalla? Minusta se ei ole kestävää kehitystä eikä pitkän tähtäimen elintarviketurvallisuutta.

Nyt, kun puhutaan energian riittävyydestä ja uusiutuviin energioihin siirtymisestä, ei siinäkään ole minusta pitkällä tähtäimellä kyse elintarviketurvallisuudesta. Jos ja kun tänä päivänä markettiin menemme ja katsomme melkeinpä mitä elintarvikepakkausta hyvänsä, jos lähdemme tutkimaan, mitä sen elintarvikepakkauksen siihen paikkaan saattaminen on kuluttanut energiaa, viljely, jalostus, pakkaus, kuljetus, jäähdytys sun muut nämä, niin melkein järjestään se elintarvikepakkauksen sisällä oleva energiamäärä, mikä on kuitenkin se ihmiskunnan tärkein osa siinä, melkein joka tapauksessa se energiamäärä on pienempi kuin se, mitä se ketju on kaikkinensa kuluttanut.

Tässä mielessä elintarviketurvallisuutta mitä suurimmassa määrin on, että rupeamme suosimaan lähiruokaa, että se kuljetusmatka, pakkausmateriaali ja muut tämmöiset olisivat mahdollisimman vähäiset ja kohtuulliset. Vasta silloin voidaan puhua pitkällä tähtäimellä elintarviketurvallisuudesta ja elintarvikeomavaraisuudesta. Valitettavinta tässä asiassa on se, että tehtyjen tutkimusten mukaan, mitä korkeammin koulutettu henkilö on ja mitä lähempänä tätä Eduskuntataloa asuu, sen huonommin henkilö sitoutuu lähiruokaan, kotimaiseen ruokaan, ja haluaa tietää todella sen elintarvikkeen alkuperän. Nämä korkeasti koulutetut Pääkaupunkiseudun asukkaat tykkäävät, että se on riittävää, kun vaan elintarvikkeissa on sitä eksotiikkaa riittävästi. Taas toisinpäin, mitä pitemmällä maaseudulla on ja mitä vähemmän koulutettu, sitä pontevammin on sitouduttu kotimaiseen lähiruokaan ja sillä mielin varmistettu meidän kansakuntamme jatkuva elintarviketurvallisuus nimenomaan sen riittävyyden näkökulmasta.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilman muuta valvonnan lisäksi on kyettävä turvaamaan kuluttajille riittävä tiedonsaanti. Sillä saralla tarvitaankin varmasti vahvistamista niin neuvonnan, valistuksen kuin yleensäkin tiedon eri saantimuotojen puolella. Varmasti on niin, että joillakin pienemmillä toimijoilla voi olla vaikeuksia pitää yllä riittäviä laatujärjestelmiä. He tarvitsevat varmasti apua ja tukea siinä omavalvonta- ja neuvontajärjestelmän luomisessa. Toisaalta taas näillä suuremmilla ketjuilla, ketjuuntuneilla toimialoilla, voivat kriteerit olla korkeammat, mutta taas se läpinäkyvyys voi olla heikompaa eikä kenties toteudu riittävän hyvin. Silloin emme välttämättä tiedä esimerkiksi, mistä maasta syömämme ruoka tulee.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuusselontekoa käsittelemme nyt täällä valiokunnan mietinnön pohjalta. Tämähän on siinä mielessä historiallista, että elintarviketurvallisuusselonteko on eduskunnalle annettu, siitä kiitos hallitukselle, kiitos myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnalle tästä mietinnöstä, joka perustuu tietenkin hyvin vahvasti tähän selontekoon. Siinä mielessä on vain murheellista, että nyt nämä valtiopäivät ovat päättymässä ja tämä selonteko annettiin näin lähellä valtiopäivien loppua. Parempi tietenkin nyt kuin ei milloinkaan, mutta sopii heti aluksi tässä toivoa sitä, että seuraavan vaalikauden aikana mahdollisimman aikaisessa vaiheessa elintarviketalouteen ja elintarvikkeisiin liittyvä selonteko voisi tulla tänne eduskuntaan, koska tässähän käsitellään vain hyvin suppeasti kuitenkin, vaikka laajasti, mutta toisaalta suppeasti koko tätä elintarviketaloutta.

Herra puhemies! Myöskin se on kummastuttanut, että kun tämä selonteko on täällä ollut käsittelyssä ja kun se tänne tuli, niin tämä on saanut yllättävän vähän julkisuutta. Tuntuu, että julkisuutta kiinnostavat paljon trendikkäämmät alat tässä talossa kuin tähän elintarviketalouteen liittyvät kysymykset. Kuitenkin elintarviketalous on meidän kansalaistemme terveyden kannalta yksi tärkeimmistä kysymyksistä.

Me suomalaiset kuluttajathan olemme hyvin kiinnostuneita ja innostuneita nimenomaan omasta ruuastamme ja lähiruuastakin noin kokonaisuudessa ja pidämme sitä hyvänä. Näinhän pääsääntöisesti on. Mutta tänä päivänä nimenomaan ulkolaisia elintarvikkeita tulee myöskin tähän maahan jatkuvasti, ja siinä on helppo yhtyä kyllä niihin käsityksiin, mitä täällä on esitetty, tiedämmekö me tänä päivänäkin kaiken siitä, mitä me syömme. Näin varmasti on, että emme tiedä.

Herra puhemies! Nämä kaksi lausumaesitystä, jotka valiokunta on tänne kirjannut, koskevat sekä tutkimusta että ennen kaikkea sitten myöskin valvontaa kunnallisella ja valtiollisella tasolla. On perusteltua, että seuraavassa hallitusohjelmassa ja seuraavan hallituksen aikana näihin pystytään riittävästi määrärahoja osoittamaan. Ne ovat tavattoman tärkeitä kysymyksiä, ja on toivottavaa, että nyt sitten tuleva hallitus ottaa nämä lausumat vakavasti, mitkä tänne on kirjoitettu. Ennen kaikkea tärkeä on tämä turvallisuuskysymys, kun tiedämme ruokamyrkytystapaukset, mitä on ollut ja mitä tulee tulevaisuudessakin olemaan, kun meillä on entistä enemmän myöskin suuria ammattikeittiöitä ja tiedetään niiden hankinnat, miten ne tapahtuvat tänä päivänä, vaikka nyt sitten hankintalaki osaltaan tulee ehkä helpottamaan lähiruuan saantia. Se on hyvä asia.

Herra puhemies! Sitten myöskin kiinnitin jo täällä lähetekeskustelussa huomiota siihen, että tässä selonteossa jää suhteellisen pienelle huomiolle alkutuottajan eli maanviljelijän osuus ja ennen kaikkea ne tuotantomenetelmät, miten elintarvikkeet tuotetaan peltopuolen osalta, toisaalta sitten myöskin kotieläintaloudessa. Otetaan nyt esimerkkinä vain lypsykarjatalous. Me tiedämme, miten laadukasta maitoa suomalainen maitotila tänä päivänä tuottaa, mutta ainakin ammatti-ihmiset hyvin myöskin tietävät, mikä suuri merkitys ruokinnalla on maidon laatuun ja sen turvallisuuteen joka suhteessa. Tässä mielessä voisi ottaa esimerkkinä esimerkiksi sen, syötetäänkö lypsykarjalle pelkkää kotoista rehua vai sitten tehdasrehua, mikä merkitys sillä on maidon laadulle, onko sillä merkitystä sitten ihmisen terveydelle. Kaikki tällaiset näkökohdat ehkä olisi syytä sitten, kun seuraavia selontekoja tehdään, tuoda esille ja yleensä tämä maatalouden ja viljelijän osuus tässä tuotantoketjussa.

Rohkenen näin todeta, että kyllä suomalainen viljelijä tekee parhaansa juuri tuottaakseen hyvää lähiruokaa. Mutta kun nyt sitten meillä tuotantoyksiköt ovat niin voimakkaasti kasvaneet, totta kai niissä hygienian taso on tänä päivänä aivan toista luokkaa kuin monissakin aikaisemmin, mutta onko se joka suhteessa turvallinen? Ja ennen kaikkea tietoa tästä ketjusta olisi syytä saada myöskin vahvemmin esille.

Herra puhemies! Lopuksi sitten haluan puuttua vielä asiaan, joka on täällä valiokunnan mietinnössäkin tuotu esille, ja se koskee tätä geenimuuntelua. Hyvin lyhyesti: Kun tämän kappaleen lukee, mitä tänne on kirjoitettu, niin kyllä pitää olla aikamoinen tietäjä, että pystyy ymmärtämään, mitä näillä kaikilla lauseilla ja sanoilla tarkoitetaan. Ennen kaikkea, kun tämä geenimuunneltu tuotanto kokonaisuudessaan on mielestäni vielä niin vähän selvitetty kysymys, toivoisi, että tästä asiasta seuraava hallitus voisi tuoda ihan oman selontekonsa tänne tai ainakin liittää sen johonkin, koska tämä on erittäin suuri kysymys myöskin viljelijäväestölle, mutta ennen kaikkea tämä on kuluttajien kannalta tosi tärkeä asia.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuus on asia, joka arkisessa elämässä harvoin tulee ihmisille mieleen ainakaan ykkösjuttuna. Syynä tähän on Suomessa saavutettu erittäin hyvä ja korkea taso, ja se on syntynyt vuosikymmeniä kestäneellä koko elintarvikeketjun määrätietoisella toiminnalla. Harvoin pohdimme esimerkiksi salaattipöydän antimien tuoreutta tai niiden käsittelyä, näin sen tietysti meillä pitää ollakin. Ruokamyrkytystapauksia sattuu Suomessa kuitenkin vuosittain lähes puoli miljoonaa ja kyse ei ole tietysti täysin harvinaisesta asiasta. Ruokamyrkytysten osalta huolestuttavaa on niiden laajuuden kasvaminen massaruokailun vuoksi. Aiemmin ruokamyrkytykset koskivat pieniä ryhmiä tai yksittäisiä henkilöitä, mutta keskuskeittiöiden yleistyessä on ruokamyrkytyksiin sairastuneiden määrä usein iso joukko ihmisiä. Tästä ikävä esimerkki oli Hyvinkäällä hiljattain tapahtunut ruokamyrkytystapaus, joka koski useita satoja oppilaita. Syy sairastumisiin tuolla oli ilmeisesti elintarviketoimittajalta tulleessa pilaantuneessa vihannesraasteessa. Pilaantuneen vihannesraasteen määrä oli vuosittaisiin toimituksiin nähden todella vähäinen, mutta vaikutus oli kuitenkin kohtuullisen merkittävä. Tilaukset ilmeisesti loppuivat kertaheitolla. Syntynyt vahinko oli tässä tapauksessa ainakin toimittajalle mittava ja tietysti myös ihmisille.

Arvoisa puhemies! Jatkuva kansainvälistyminen ja elintarvikkeiden kuljetusten ja elintarvikeketjun piteneminen lisäävät elintarviketurvallisuudelle osoitettuja haasteita. Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että tuskin koskaan voimme saavuttaa täysin turvallista järjestelmää. Meidän on pyrittävä minimoimaan riskejä kustannushyötynäkökulmasta, kuten valiokuntamme totesi mietinnössään. Toinen mietinnössä esiin nostettu tärkeä kysymys elintarviketurvallisuuden kannalta on talousveden puhtaus. Siihen on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota. Suomessa on edelleen paljon kotitalouksia, joiden juoma- ja käyttövesi saadaan omasta kaivosta, mikä voi kenties olla kelvotonta. Toisaalta pohjavesien saastuminen on kaupungeille suuri ongelma, joka pitää havaita laajojen terveysvahinkojen estämiseksi hyvissä ajoin.

Herra puhemies! Kuten jo mainitsin, elintarviketurvallisuus on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna maailman huippua. Yhtenä syynä tuohon on maamme syrjäinen sijainti, joka suojaa meitä monelta ongelmalta myös jatkossa. Meidän ei pidä kuitenkaan tuudittautua nykytilaan, vaan edelleen tarvitaan ennalta ehkäisevää toimintaa elintarvikkeiden turvallisuuden säilyttämiseksi. EU on kärsinyt valtavan monesta elintarviketurvallisuutta koskeneesta ongelmasta, joiden vaikutukset elintarviketuotannolle ovat olleet raskaita. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös tulevaisuudessa eteemme voi tulla esimerkiksi bse:n kaltaisia tautitapauksia, joiden ehkäiseminen on välttämätöntä maataloutemme turvaamiseksi. Tämä selontekomenettely, jossa hallitus antaa kerran vaalikaudella selonteon elintarviketurvallisuudesta, on erittäin hyvä asia.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokuntaa ja ympäristövaliokuntaa hyvin tehdystä työstä, hyvästä paneutumisesta asiaan ja ehdotuksista, joita mietintöön sisältyy. Voin todeta, että maa- ja metsätalousministeriön näkökulmasta näihin ehdotuksiin sisältyvät asiat ovat sellaisia, että niiden ehdotetun kaltainen eteenpäinvienti on myöskin ministeriön näkemyksen mukaan perusteltua ja tarkoituksenmukaista.

Täällä on kiinnitetty huomiota siihen, että selonteko tulee siinä vaiheessa, kun eduskunta on päättämässä työtään. Olemme kiinnittäneet asiaan huomiota ja kun tarkoituksena on, että kerran vaalikaudessa selonteko annettaisiin, valmistelu on jo nyt käynnissä niin, että seuraava selonteko voidaan antaa tulevan vaalikauden alkupuolella, jos ei nyt aivan ensimmäisten kuukausien aikana, mutta kuitenkin niin, että se on mieluummin alkupuolella kuin sillä tavalla kuin nyt on tapahtunut.

On todettava, että Suomi on eräs niistä maailman maista, jossa ruuan turvallisuus on huippuluokkaa, ja tämä tulee mietinnössäkin esille. Tämä tietysti on tulosta pitkäaikaisesta määrätietoisesta työstä turvallisuuden hyväksi. Toisaalta on kuitenkin selvää, että tällainen hyvä tila ei välttämättä säily ilman määrätietoisia toimia ja että kansainvälistyminen ja muun muassa yhteismarkkina-alueen laajeneminen unionin laajenemisen myötä tuo lisää riskejä, joihin pitää valmistautua ja joiden mukanaan tuomat uhkatekijät pitää voida torjua. Tulevaisuutta ajatellen, ruuan turvallisuutta ajatellen oleellisia sanoja, jotka kuvaavat tätä politiikkaa, ovat yhtäältä riskinarviointi ja toisaalta omavalvonta. Nämä kaksi sanaa kuvaavat niitä painopisteitä, joita selonteossa nostettiin esille ja jotka myöskin sisältyvät kyllä seikkoihin, joita mietinnössä korostetaan.

On kiinnitetty huomiota joukkoruokailuun, josta muutamia kielteisiä esimerkkejä on ihan, niin kuin täällä mainittiin, lähimenneisyydessä. On kuitenkin huomattava, että tässäkin suhteessa on syytä kiinnittää tähän koko ketjuun huomiota ja tunnistettava ne kohdat ketjussa, mistä nämä ongelmat mahdollisesti syntyvät. Mietinnössä on korostettu lähiruuan merkitystä. Tässä suhteessa voidaan todeta, että maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut ja rahoittaa Luomukeittiökeskusta sekä lähikeittiöneuvojia, joiden tehtävänä on avustaa kuntien hankintapäätöksiä tekeviä tahoja.

Kemiallisten turvallisuustekijöiden osalta valiokunta on aivan oikein painottanut sitä, että puhdas ympäristö sekä lannoitteiden että torjunta-aineiden ja lääkkeiden hallittu käyttö niin kasvi- kuin eläintuotannossa varmistavat sen, että tuotteet ovat puhtaita ja turvallisia. Olemme juuri paraikaa uuden lannoitelain myötä käytännön tilanteessa, jossa asetusta valmistellaan. Tämän asetuksen myötä asetetaan kynnysarvoja käytetyille lannoitetuotteille muun muassa raskasmetallien osalta, ja niin kuin täällä salissakin olevat tiedätte, teihin on otettu yhteyttä, tuhkavalmisteiden käyttö on kriittinen alue tässä suhteessa. Joudumme arvioimaan, miten varmistamme jatkossakin sen, että suomalaiseen maaperään ja sitä kautta elintarvikeketjuun ei raskasmetalleja tule niin, että tämä meidän hyvä tilanteemme voi jatkossakin säilyä samalla, kun kuitenkin pyritään varmistamaan sitä, että ravinteiden kierto kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti voidaan toteuttaa. Mutta tässä on kohtia, jotka vaativat erityistä huolellisuutta.

Valiokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota juomaveden turvallisuuskysymyksiin ja ehdotetaan harkittavaksi sitä, tulisiko juomavesi siirtää valvonnassa Eviran piiriin. Näkemykseni on se, että ehdotus on harkinnan arvoinen. Olisi varmaan tarkoituksenmukaista, että tähän kokonaisuuteen oleellisesti liittyvä asia olisi saman viranomaisen valvonnassa kuin muukin elintarviketurvallisuus.

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota geenimuunneltuihin elintarvikkeisiin. Tässä kysymys on laajasta kokonaisuudesta ja on harkittava ed. Vihriälän esille tuomaa ajatusta siitä, että jossain sopivassa yhteydessä tätä kokonaisuutta käsiteltäisiin myös täällä isossa salissa. Nythän se on usein ollut esillä suuren valiokunnan keskusteluissa, kun asiat siellä eri tavoin ovat olleet esillä, mutta asiaa voitaisiin jollakin tavalla myös isossa salissa käsitellä. Lähtökohtana on tietysti tavallaan kaksi eri näkökulmaa. Päällimmäisenä geenimuunneltujen tuotteiden kohdallahan on ollut niiden mahdolliset kielteiset ympäristövaikutukset, eli se, että geenimuunnellut kasvit risteytyvät villien kasvien kanssa ja tällä tavalla muuntogeenejä siirtyy luontoon. Kysymys on noussut, onko tällä mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia ympäristön kannalta.

Toinen kysymys on sitten se, minkälaisia mahdollisia vaikutuksia on elintarvikkeisiin. Tähän puoleen on yleisesti eurooppalaisessa keskustelussa kiinnitetty vähemmän huomiota. On katsottu, että pääongelma, jos sellainen on, on nimenomaan täällä ympäristön puolella. Mitä tulee sitten eurooppalaiseen lainsäädäntöön, niin sehän on tunnetusti erittäin tiukka, tiukempi kuin missään muualla, sen suhteen, että myös näiden tuotteiden turvallisuus varmistetaan Efsan toimesta hyvin huolellisesti ennen kuin lupa elintarvikekäyttöön voidaan antaa. Sillä tavalla tähän asiaan kyllä on kiinnitetty niissä yhteyksissä huomiota, kun tuotteita on tuotu markkinoille.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan ajan puitteissa kiinnittää huomiota tutkimukseen. On totta, että tutkimuksen rahoitus on erittäin tärkeä asia. Siinä yhdyn valiokunnan lausumaan, että rahoitus on turvattava. On kuitenkin huomattava, että meillä muutkin kuin Evira ja MTT harjoittavat alan tutkimusta. Tällä tavalla kokonaiskuva tutkimuksen kohdalta on ehkä toisenlainen, mihin nyt varsinaisesti tässä kiinnitettiin huomiota. Suomen Akatemia ja Sitra rahoittavat elintarviketutkimusta omalta osaltaan. Mutta yhdyn kyllä kaikin tavoin siihen, että tämä rahoitus pitää turvata. Ne paineet, joita nyt on esitetty, että elintarviketutkimukselta voitaisiin siirtää johonkin muulle tutkimussektorille varoja, on torjuttava ja pidettävä kiinni siitä, että alan tutkimustoiminta saa riittävät resurssit jatkossakin.

Toinen laaja kysymys on sitten kuntien elintarvikevalvonta, johon ed. Pulliainen muiden ohella kiinnitti huomiota puheenvuorossaan ja totesi tämän suunnitelman ja tavallaan pilottiprojektin, jossa lähtökohtana on ollut keskittää elintarvikevalvonta noin 50—80 yksikköön Suomessa. Tällaisia esimerkkitoimintamalleja on jo ollut haussa ja testauksessa, jos näin voi asian ilmaista. Tilanne tällä hetkellä on kuitenkin vähän pysähtynyt, mikä johtuu tästä Paras-hankkeesta. Näyttäisikin olevan tarkoituksenmukaista, että elintarvikevalvontaa koskeva kuntien työn organisointi, palvelutoiminnan organisointi, arvioitaisiin samassa yhteydessä, kun Paras-hankkeen puitteissa muutkin kuntien toiminnat tulevat arvioitaviksi. Useimmissa tapauksissa lienee tarkoituksenmukaista, että elintarvikevalvonta tulee liitettäväksi samaan yhteyteen kuin missä perussairaanhoidon ja terveydenhoidon yhteistyö kuntien puitteissa organisoidaan, niin kuin nytkin kansanterveystyön kuntainliitot useissa tapauksissa vastaavat tästä sektorista. Tällä tavalla tuo yhteistoiminta olisi kiinteä osa tätä kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Varmaan jäi muutamia muitakin asioita käsittelemättä. Ehkä tuo Itämeren pcb-kysymys, joka on laaja. Meillähän on kuitenkin Suomessa hyvin laaja käsitys siitä, että sen normaalimäärän Itämeren kalaa, mitä suo-malaiset syövät, positiiviset terveysvaikutukset ovat suuremmat kuin ne mahdolliset riskit, mitä pcb-aineiden saannin kautta tulee. Ihmiset, jotka syövät Suomessa eniten näitä kaloja, sattumalta elävät vanhimmiksi Suomessa. Muutoinkin on tutkijoitten yhteinen käsitys, että myönteiset terveysvaikutukset ovat suuremmat kuin tästä aiheutuva riski, koska pcb-kuormitus muutoin meillä on kansalaisille pienempi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Näin olemme päätyneet siihen, että sellaisia kieltoja, joita Keski-Euroopassa tai muualla on kalojen suhteen laitettu, ei meillä tulisi asettaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä viimeksi mainitusta asiasta, että nythän on sitten sillä tavalla, että tuon ministerin kannanoton mukaan, kun on semmoinen sopiva myrkkyannos joka ikinen päivä, niin ikää tulee lisää. Ei siinä sitten mitään muuta.

Mutta tähän kunnalliseen elintarvikevalvontaan ihan vakavasti. Ministeri on aivan oikeassa siinä, että se Paras-hanke pysäytti tämän koko homman. No, tämä sama tavallaan kuvitteellinen tilanne oli silloin, kun Hemilän johdolla tätä asiaa yritettiin selvittää. Elikkä tässä siis niin kuin aina on joku hanke meneillään, joka näin vakavassa asiassa haittaa.

Arvoisa ministeri, eikö voisi valmistella nyt pikapikavauhtia semmoisen valtiollistamismallin, jossa siis tämä olisi niin valtiokytkentäinen kuin olla voi? Sitä mietittiin silloin, sitten se meni tähän, niin eikö nyt olisi näistä äsken mainituista syistä ja ministerin äskeiseen puheenvuoroon viitaten paras, että mietitään taas siitä uudesta lähtökohdasta, joka on eräällä tavalla pysyvä?

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan kahteen asiaan, ensinnäkin liittyen tähän omavalvontaan. En tuossa esittelypuheenvuorossani tuonut sitä esille, mutta mietinnössä on kiinnitetty huomiota siihen, että tälle omavalvonnalle täytyy turvata riittävät resurssit ja sitä tulee tehostaa. Mutta samalla tästä muodostuu se ongelma, että maaseudulla olevat pienet elintarvikeyritykset saattavat joutua liian kovan taakan alle. Tästä valiokuntakuulemisessa on myös tullut esimerkkejä. Myös kun käytiin läpi viime vuoden puolella elintarvikelainsäädäntöä, niin siellä nämä valvonnan resurssit tulevat todella suhteettomaksi taakaksi näille pienille yrityksille. Eli tähän olisi hyvä kiinnittää huomiota.

Toinen asia liittyy gmo-asiaan. Nyt kun tuli tämä niin sanottu Sailaksen raportti, jossa tätä tuotiin esille, niin että tällä gmo:n kehittämisellä ja sen käyttöön ottamisella voitaisiin suomalaiselle elintarviketaloudelle mahdollistaa enemmän kilpailukykyä, niin minusta on kyllä, jos täällä eduskunnassa käydään joskus keskustelua tästä asiasta, jota toivon, myös otettava kilpailukykynäkökulmasta huomioon se, että entäs jos Suomesta muodostettaisiin gmo-vapaa alue. Loisiko se myös tämmöisen tietynlaisen kilpailuedun maailmanlaajuisilla markkinoilla? Pitää ottaa huomioon se, että suomalainen elintarviketalous kokonaisuudessaan on noin reilun prosentin luokkaa unionin elintarvikemarkkinoista.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin puolustaa ministerin näkemystä näistä pcb-päästöistä ja myöskin näistä uudemmista niin sanotuista polybromatuista palonestoaineista. Tämä dioksiinipäästöhän esiintyi 70-luvulla, ja se on lähes kokonaan nyt vähentynyt Suomenlahdesta. Sitten nämä palonestoaineet: Tässä minulla on farmakologian professorin kirjoitus, että Wwf:n kannanotto kaksi vuotta sitten oli täysin virheellinen. Siinä oli suuri laskuvirhe. Ei suomalaisessa silakassa ole näitä palonestoaineita yhtään sen enempää kuin sillissä, joka on Atlantissa. Eli siis kysyisin, voisiko nyt vapauttaa taas Suomenlahden silakan ja lohen tästä pannasta, johon ne ovat joutuneet tämän laskuvirheen vuoksi.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan valvontavoimavaroihin.

Kuntien valvontahenkilöstön vuosittainen työpanos on ollut 282 henkilövuotta vuonna 2005, ja kuitenkin Elintarvikeviraston arvion mukaan samana vuonna kunnissa vain 74 prosenttia elintarvikevalvonnasta, siinä tarvittavasta työvoimasta, oli käytössä, elikkä joka neljäs elintarvikeviranomainen oli poissa. Kun mietitään nyt tätä kuntarakenneuudistusta ja valtion näitä tulostavoitteita henkilöstön suhteen, niin olisin ehdottomasti sillä kannalla, mitä ed. Pulliainen tuossa esitti, että kyllä olisi sosialisoitava ne virat valtiolle ja jätettävä kunnat rauhaan, koska kunnille tulee varmasti monta muuta painetta sitten erilaisten virkojen suhteen, jolloinka tämä tärkeä asia saattaa jäädä unholaan.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että muuntogeenisten tuotteiden osalta pidetään tiukasti kiinni varovaisuusperiaatteesta, sillä nämä tutkimustulokset ympäristö- ja terveysvaikutuksistahan gmo-tuotteiden osalta ovat jonkun verran ristiriitaisia. Tässä selonteossa ei ole mainittu muun muassa muuntogeenisten kasvien viljelyyn liittyvistä mahdollisista ongelmista, yhteyttä luonnon monimuotoisuuteen, pellon biogeokemiallisiin prosesseihin tai torjunta-aineiden käyttöön, mitä pidän todella valitettavana. Tärkeätähän on myös se, että varmistetaan riittävät ja kattavat pakkausmerkinnät, sillä kuluttajan täytyy voida jatkossakin valita ja välttää halutessaan näitä geenimuunneltuja tuotteita. Kysyisinkin ministeriltä, miten aiotaan toimia näitten pakkausmerkintöjen puutteiden oikaisemiseksi sekä miten pyritään estämään se, ettei tuotantovaiheissa joudu näihin eriin muuntogeenisiä aineksia, niihin eriin, jotka tulevat sitten myöhemmin EU-markkinoille.

Jos vielä sallitaan, niin kysyisin sen, eikö näihin gmo-tuotteisiin liity muutenkin tämmöinen eettinen ristiriita, että mikäli näitä EU-markkinoille on joitakin tämän lupamenettelyn kautta päästetty, niin kuitenkaan niitä EU-alueella ei saa kuin joitakin tuotteita viljellä. Jos katsotaan, että nämä tuotteet ovat turvallisia, niin eikö niitä sitten (Puhemies koputtaa) saisi Suomessa ja EU:ssa myös viljellä, koska minun mielestäni on eettisesti ristiriitaista, että niitä saa tuoda markkinoille, mutta ei viljellä, ja seuraukset tulevat sitten mahdollisesti muille maille, kielteiset mahdolliset?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuluttajan on tosiaankin osattava sekä säilyttää että käsitellä elintarvikkeita oikein, eli kaikenlaista osaamisen vahvistamista tarvitaan. Esimerkiksi maa- ja kotitalousnaisilla on kokemusta yhteistyöstä kotitalouksien ja elintarvikeviranomaisten kanssa. Tällaiset neuvontajärjestöt toimivat lähellä ihmistä, ja ne tuntevat hyvin sen alueensa ja alueen yritykset. Jatkossakin neuvonnan ja viranomaisten yhteistyön tulee olla toimivaa ja tehokasta, mutta kuluttajan pelotteluun ei kuitenkaan kannata mennä.

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä, itse kun olen entinen torimyyjä, mitä mieltä olette, pystytäänkö torikauppaa valvomaan riittävän tehokkaasti. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, ettei ulkomailta tuotuja vaikkapa marjoja tai sieniä myydä kotimaisina.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä selonteko elintarviketurvallisuudesta että siitä laadittu mietintö ovat minun mielestäni ihan hyviä asiakirjoja. Tilanne kaiken kaikkiaan koko elintarviketuotantoketjussahan on Suomessa aivan erinomainen, jos me katsomme vähänkin esimerkiksi Euroopan ulkopuolelle maailmassa. Minusta tässä salissa hyvin usein ja liian usein asioihin otetaan kielteinen tarkastelukulma. Tämä on yksi esimerkki tänä päivänä juuri siitä.

Ed. Vihriälä kiinnitti minusta oikein huomiota siihen, että tämä on saanut liian vähän positiivista huomiota tämä selonteko, ja se on paljon meistä itsestämme kiinni. Eli puhumalla tässäkin salissa positiivisesti me voimme myydä itseämme ja meidän omia hyviä tuotteitamme maailmalla huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä.

Kun otetaan joku Kymijoki esimerkiksi kielteisessä mielessä, niin miksemme kerro positiivisia? Mitä on tapahtunut Päijänteelle, mitä on tapahtunut Jämsänjoelle, yleensä järville, vesille Suomessa? Aivan erinomaista työtä 30 vuoden ajan asioissa, joihin vasta nyt paneudutaan esimerkiksi Suomenlahden vieressä olevan Pietarin ja Venäjän osalta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ministeri ottaisi huomioon sen, mikä ympäristövaliokunnan lausunnossa on todettu. Muuntogeenisten kasvien siemenkauppaa ja esiintymistä perinteisissä siemenissä koskeva säännöstö on puutteellinen. Tämä tuli esiin ympäristövaliokunnan kuulemisessa. Ja haluaisin todeta sen, että kun bromattuja palonestoaineita löytyy aika paljon Jäämeren jääkarhuistakin, niin se on sellainen globaalinen ongelma. Dioksiinit ja furaanit ovat Itämeren ongelma, niitä on isossa silakassa ja lohessa. Ja valitettavasti tämä Kymijoki on sellainen poikkeusilmiö maailmassa, sen sedimenteissä on todella paljon niitä, ja niin kuin totesin, (Ed. Asko-Seljavaara: Ei ole enää!) niiden pitää saada olla siellä rauhassa. Sitä myös lähtee, tuolta Kuusaanniemen ja Keltin väliseltä osalta, edelleenkin virtaamaan kohti Suomenlahtea. Tämä on fakta, ja sen on tutkinut Suomen ympäristökeskus, niin sanotussa Kypro-projektissa tämä asia on selvitetty. (Ed. Asko-Seljavaara: Ne ovat vähentyneet!)

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri toi tuossa vastauksessaan esille sen, että näistä gmo-tuotteista käytävän keskustelun olisi tultava tänne saliin varmaan erillisenä, ehkä seuraavan eduskunnan aikana. Minusta tämä on erittäin hyvä asia. Nyt ruuan hintahan näyttää tulevaisuudessa nousevan edelleen, ja on mielenkiintoista ainakin tällä hetkellä todeta, ovatko sitten nämä gmo-tuotteet pystyneet vai pystyvätkö ne ruuan hintaa halventamaan.

Jos me ajattelemme ainakin Yhdysvaltoja noin yleisellä tasolla, niin siellähän näitä tuotteita käytetään erittäin paljon. Siellä käytetään myöskin lisäaineita, on kaiken näköisiä lisäaineita, joita lääketeollisuus ja muu tuottaa sitten turvatakseen ihmisen elinvoimaa, ja nämä perustuotteet eivät pysty sitä enää turvaamaan. Minusta tämä on niin laaja ja iso kysymys, että tämä olisi hyvä todella myöskin meillä selvittää.

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomalaisen elintarviketalouden tärkein menestystekijä on turvallisuus, laatu, jäljitettävyys, läpinäkyvyys, kestävyys jne. kaikkien ketjun lenkkien osalta.

Kysyn ministeri Korkeaojalta, miten näistä saadaan hinta. Nämä eivät synny itsestään, eivätkä ne synny ilmaiseksi. Ja nyt Wto:n kauppasäädöksissä hinta on se ratkaiseva tekijä. Näille ei-kaupallisille asioille, niin kuin myös valiokunnan mietinnössä todetaan, ei anneta painoarvoa siinä määrin, että Suomen kilpailukyky näissä asioissa turvautuisi ja että me pääsisimme maailman markkinoille, niin kuin täällä on todettu, entistä paremmin. Miten tämä saadaan menemään läpi maailmanlaajuisessa kauppajärjestössä?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhdas vesi on tärkeä asia ja tässä mietinnössä on kiinnitetty aika paljon huomiota myös tähän kysymykseen. Yksi semmoinen merkittävä asia, joka on tapahtumassa tänä päivänä, on tietysti tämä, kun tehdään näitä vesihuoltohankkeita. Jossakin tehdään niitä, jossakin ei tehdä, ja tietysti ehtohan on, että pitää laittaa nämä jätevesiputket samoihin uomiin, samoihin ojiin. Nyt tässä on kyllä käymässä sillä tavalla, että joissakin kunnissa rahanpuutteen takia, kun ei tätä kuntaosuutta ole varaa laittaa, niin käy niin, että tämä karkaa sillä tavalla, että tehdään yksittäisiä ratkaisuja. Siinä on minusta semmoinen iso vaara olemassa, että se ei ole oikein kestävän näkökulman mukainen. Pitäisi pystyä satsaamaan näihin hankkeisiin sillä tavalla, että saadaan puhdasta vettä ainakin siellä, missä tiheimmin asutaan. On järjetöntä, että tehdään sitten talokohtaisia ratkaisuja, jotka pitkän päälle tulevat kalliimmaksi. Sen takia, en tiedä onko tätä jo pohdittu, mutta tämä on tulevan hallitusohjelman asioita. Toivoisi, että jo vähän eväitä luotaisiin siihenkin näkökulmaan, että tälle puolelle uskaltaisi satsata enemmän varoja. Saadaan kestämäänkin tämä pohjavesi puhtaana jatkossa.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tässä selonteossa ja myös ministerin puheenvuorossa tuli esiin, meillä elintarviketurvallisuus on hyvällä mallilla ja siihen on monta perustetta. Meillä on pitkään tehty työtä monella tasolla elintarviketurvallisuuden hyväksi, mutta näköpiirissä on, että riskit ovat kasvamassa. Kyllä tämä edellyttää, että meidän pitää myös sitten jatkossakin panostaa tutkimukseen, neuvontaan ja valvontaan, niin kuin maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään todennut.

Monessa puheenvuorossa tässä on nyt jo tullut esille, että on tärkeää, mitä pistetään suuhun, mutta ei ole vielä tullut esille, paljonko pistetään suuhun, ja se on terveyden kannalta nousemassa yhä tärkeämmäksi tekijäksi. Tämä geenimuuntelu ja muuntogeeniset kasvit on yksi alue, mihinkä meidän pitää jatkossa panostaa. Maailmalla tämä on kumminkin nousemassa esiin ja yhä tärkeämmäksi kilpailutekijäksi, ja tässä kehityksessä meidän pitää olla mukana, valitaan sitten mikä kansallinen strategia tahansa tämän kanssa. Se vaatii kyllä tutkimusta ja seuraamista. On tärkeää, että tämä tuli tässä keskustelussa nyt esille.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedustelisin ministeriltä, mitä nyt, kun valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta on ollut tässä salissa, tämän jälkeen tapahtuu? Jos joltain alalta on selontekoa ja erilaisia raportteja ja vaihtoehtoisia selvityksiä jne., niin mitä näille kaikille tehdään? Eihän tässä enää kukaan pysy oikein selvillä, missä mennään. Vai oletteko te ministeri sitä mieltä, että kannattaa tehdä näin valtaisa määrä esimerkiksi yhden vaalikauden aikana näitä raportteja?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tämä gmo-asia on noussut esille. Se on hyvin tärkeätä. Alun pitäen asia ei ehkä tullutkaan keskusteluun eikä ollut tarkoitus lähettää sitä edes ympäristövaliokuntaan, mutta sitten salin keskustelun jälkeen myöskin puhemiesneuvosto päätyi tähän ratkaisuun aivan oikein. Mielestäni kuitenkin ed. Lämsän ajatus, että olisi tämä gmo-vapaa alue Euroopassa, esimerkiksi Suomi, voisi antaa meille myös taloudellisesti paljon suuremman mahdollisuuden kuin se, että me olisimme muiden mukana soveltamassa joitakin gmo-tekniikoita.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Geenimuunneltujen tuotteiden osalta meillä Suomessa on vähänlaisesti tietoa ja vain yksi oma perunatutkimus käynnissä. Kysynkin ministeriltä, saadaanko näin ohuella tutkimuskokemuksella ja -tiedolla riittävästi taustaa ja näkemystä gmo-menetelmistä, jotta voisimme tehdä oikeita linjauksia ja päätöksiä?

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Herra puhemies! Muutama vastaus näihin esitettyihin kysymyksiin.

Tämä valtiollistamismalli valvonnan suhteen on ollut harkinnassa, mutta kuitenkin on päädytty sitten tähän kunnalliseen malliin. Oma käsitykseni nyt on, että tämä Paras-hanke, jossa kaiken kaikkiaan arvioidaan kunnallista palvelujen tuottamista, on oikea hetki liittää tämä elintarvikevalvonnan kokonaisuus tähän yhteyteen ja tällä tavalla myöskin muodostaa sitten tarkoituksenmukaiset palvelujen tuottamisen mallit asian osalta. Toivottavasti tässä päästään tällä tavalla sitten eteenpäin, mikä tarve on osoitettu.

Sitten vielä silakkaan. Meillähän on tämä poikkeuslupa pitää kaupan silakkaa, jossa nämä pitoisuudet ovat korkeammat kuin unionin säädös. Kyllä meidän käsityksemme on ministeriössä se, että tämä on tarkoituksenmukaista ja, niin kuin totesin, terveyden kannalta kalan positiiviset vaikutukset ovat suuremmat kuin ne haitat ja riskit, mitä tästä syntyy, ja tällä tavalla vain antamalla sitten riskiryhmille suosituksia käytön määrästä on syytä toimia edelleenkin.

Gmo:sta toteaisin sen, että tärkeää on, niin kuin esille tuli, että pakkausmerkinnät ovat selkeät tässä samoin kuin muissa laatuun liittyvissä kysymyksissä, mihin ed. Leppä kiinnitti huomiota. Kyllä kuluttaja on kuningas ja kuluttajan valinnat pitkälti vaikuttavat muun muassa siihen, halutaanko maksaa tämä hinta, mikä tästä turvallisuuden keskimääräistä tai minimitasoa paremmasta tasosta aiheutuu.

Täällä kiinnitettiin huomiota vesihuoltoon. Todella vesihuoltohankkeita on liikkeellä enemmän kuin mihin valtion rahoitus on riittänyt. Todella olisi syytä seuraavan hallitusohjelman yhteydessä saada tasokorotus niin, että näköpiirissä olevat hankkeet voitaisiin toteuttaa, siis valtionosuus niissä hoitaa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Äskeinen puheenvuoroon lähtö oli vähän niin kuin ennen armeijassa vain lähtöaskel ottaen, ja tästä löytyy sopiva assosiaatio. Sielläkin opetettiin turvallisuutta.

Elintarviketurvallisuus samoin kuin turvallisuus myöskin energian osalta on muodostunut yhä tärkeämmäksi keskustelun aiheeksi, eikä syyttä. Siksi on erittäin hyvä, että hallitus antoi elintarviketurvallisuusselonteon ja sitä vielä monin osin valiokunnassa täydennettiin. Se on meille koko ketjua ajatellen ykkösasia, tärkein asia, ja ehkä voitaisiin näin sanoa, että uusi elintarvikevirasto Evira on suomalaisen alkutuottajankin kannalta ehkä kaikkein tärkein virasto tulevaisuudessa varsinkin. Uskon siihen, niin kuin ministeri Korkeaojakin tuossa äsken totesi, että kuluttajien tietoisuus näistä asioista laajenee maailmanlaajuisesti ja tiedon kysyntä nimenomaan siitä, mitä syömme ja mitä se vaikuttaa, tulee lisääntymään, ja tämä on meidän suomalaisten etu ja tästä meidän pitää pitää kiinni.

Ed. Vielma täällä totesi, että meidän pitää positiivisesti ajatella ja tuoda positiivisia asioita ja meidän voimavarojamme esille. Juuri sitä me tässä asiassa tarvitsemme. Meillä on aivan huikeat vientimahdollisuudet tällä alalla ja vaikkapa sen puhtaan veden, puhtaan juomaveden, viennin osalta. Samoin meillä on avautunut monia markkinoita niissä uusissa terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa, jotka pohjautuvat suomalaiseen korkealuokkaiseen raaka-aineeseen, raaka-aineeseen, jota ei saada mistään muualta kuin Pohjoismaista. Siinä mielessä on aika outoa, että meillä Euroopan unionissa on esimerkiksi salmonellan osalta poikkeus Euroopan unionin alueen muihin maihin verrattuna. Se on käsittämätöntä. Eikö niillä mailla pitäisi olla poikkeus sallia salmonellapitoisia raaka-aineita, joilla sitä salmonellaa on? Eikö sen pyrkimyksen pitäisi olla paremminkin näinpäin? Nyt meillä, joilla ei ole salmonellaa, on poikkeus. Tämä on mielestäni aivan nurinkurinen ajatus eikä tue kyllä elintarvikkeiden turvallisuustyötä minkään vertaa, päinvastoin, ja kun tätäkin poikkeusta meillä vähän väliä aina arvioidaan hyvin kriittisesti tuolta Euroopan unionin suunnasta ja Wto:n suunnasta, niin tämän tyyppistä toimintaa meidän pitäisi vahvistaa.

Tähän liittyy myöskin se, niin kuin on tullut jo esille, että Tullilaboratorio käännyttää vuosittain yli kymmeneksen kaikista Suomeen tulevista elintarvike-eristä. Kyllä tämäkin osoittaa sen, että kaikenlaista tavaraa tuolla maailmalla on liikkeellä, ja edelleenkin meillä pitää olla mahdollisuudet näiden käännyttämiseen, jotta meidän oma tuotantomme, oma elintarvikeketjumme ja taloutemme kokonaisuudessaan voi hyvin.

Meidän laatuvaatimuksemme myös alkutuotannon osalta ovat erittäin korkealla tasolla. Otan vain yhden esimerkin, ja se on maitosektorilta. Raakamaidon hinnoittelussa me noudatamme kaikkein korkeinta, E-luokan laatuvaatimustasoa, josta paras hinta maksetaan ja jossa soluluku on alle 250 000 millilitrassa. Jos meillä olisi sama solulukuvaatimus kuin Euroopan unionissa keskimäärin, joka on jossain 400 000:n hujakoilla, niin meidän tuotantokustannuksemme olisivat huomattavasti alhaisemmat kuin ne nyt ovat, ja tällä me annamme eteen muille kilpailijoille 20, 30, 40 prosenttia ja siinä mielessä meidän tilanteemme ei ole hyvä, kun ei se ota huomioon näitä äsken mainitsemiani laatuasioita riittävällä tavalla. Siksi näiden painoarvoa on syytä nostaa.

Puhemies! Tässä mietinnössä todetaan kodin ulkopuolella tapahtuvan ruokailun lisääntyneen ja jatkavan kasvuaan. Erityisesti ketjuuntuneet toimijat, niin kuin mietinnössä todetaan, ovat ottaneet käyttöön lakisääteistä tiukempia laatujärjestelmiä, hyvä niin. Mutta näissä ketjuissa on myöskin paljon sellaisia katvealueita, jotka eivät tämän läpinäkyvyyden kriteereitä kestä. Eräät vaikkapa Yhdysvalloista tänne tulleet ketjut kyllä kauppaavat ja markkinoivat sellaista läpinäkyvyyttä, mikä heidän laatutuotannossaan on, mutta sitten kun käytännön tilanne tulee ja sitä kysytään, peräänkuulutetaan, sitten ei löydykään vastauksia niihin kysymyksiin. Kyllä tässä myös viranomaistaholla on tiukentamisen paikkaa, ei niiden pienten elintarviketoimijoiden ja yritysten osalta, vaan näiden suurten, isojen jättien, jotka vakuuttavat, että heillä nämä hommat toimivat. Välttämättä eivät toimikaan.

Kun täällä myöskin erittäin mainiolla tavalla huomioidaan pienyritysten osalta säännöksien noudattamisen ongelma, on selvä, että säädösten on oltava sellaisella kohdalla ja sellaisen tasoiset, että ne samalla toteuttavat elintarviketurvallisuusvaatimuksia, mutta myöskin niin, että ne ovat käytäntöön sovellettavissa, eli ohjeiden täytyy olla, niin kuin täällä korostetaan, valvonnan ohjaukseen ja tasapuolisuuteen ja suunnitelmallisuuteen kannustavia ja ohjeiden pitää olla myöskin niin selkeitä, että kaikkialla maassa noudatetaan samanlaista käytäntöä.

Puhemies! Aivan lopuksi: Meillä oli istumassa eläinlääkinnän kehittämistyöhön keskittynyt työryhmä, joka antoi loppuraporttinsa. Sitä loppuraporttia tervehdin erityisellä tyydytyksellä. Siihen liittyy sellaisia asioita, joilla me pystymme tätä terveydenhuolto-ohjelmaa kotieläintaloudessa noudattamaan entistä paremmin. Meille annetaan siinä lisävälineitä sen asian ja tavoitteiden toteuttamiseksi, jotka meille on säädetty. Toivon, että tämän mietinnön pohjalta säädöksiä uudistetaan mahdollisimman pian.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että valtioneuvosto on antanut eduskunnalle selonteon elintarviketurvallisuudesta ja valiokunta on tehnyt hyvän mietinnön. Tämän osalta on vain todettava se, että sittenkin kansanedustajista elintarviketurvallisuus tästä näkökulmasta kiinnostaa suhteellisen pientä joukkoa, joskin elintarviketurvallisuus koskee kaikkia meitä, kaikkia suomalaisia, ja me sen suhteen olemme saaneet olla hyvin hyvässä ja myönteisessä tilanteessa kautta aikain.

Meillähän on ollut perinteisesti hyvin korkeatasoinen valvontajärjestelmä kuntien hoitamana ja toisaalta meillä on aina pidetty huoli siitä, että meillä on puhtaat, terveet elintarvikkeet, meillä on hyvä eläinlääkintähuolto, meillä ei ole ollut sen kaltaisia eläinsairauksia, jotka olisivat olleet elintarviketurvallisuuden kannalta ongelmallisia. Yleisesti ottaen meillä on hygienia hoidettu myöskin hyvin korkealla tasolla koko elintarvikeketjussa.

Sitten, kun Suomi tuli unionin jäseneksi, siirryttiin omavalvontajärjestelmään ja omalta osaltaan tässä tuli ensimmäinen riskikeskittymä siitä, laadittiinko kaikissa elintarvikeketjun yksityiskohdissa ja toimintayksiköissä riittävät omavalvontasuunnitelmat ja valvottiinko niitä riittävän tehokkaasti. Nyt näyttää siltä, että tässä asiassa on päästy eteenpäin. Käytännöt ovat muotoutuneet, ja jokainen omalta osaltaan kantaa vastuuta myöskin omavalvonnasta ja sen toteutumisesta.

Arvoisa puhemies! Pari asiaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota. On ensinnäkin nämä vesivälitteiset epidemiat, joissa nyt sitten meillä myöskin vesihuoltolainsäädäntö on muuttunut siten, että entistä enemmän kunnille on tullut vastuuta vesihuollon ja myöskin jätevesihuollon järjestämisestä kuntiensa alueella, myöskin haja-asutusalueitten osalta. Täällä mietinnössä on todettu, minkälaisia ja miten mittavia vesivälitteisiä epidemioita meillä on ollut. Käytännössä meillä on ollut hyvin korkeatasoinen vesi kotitalouksilla käytössä kautta aikain, ja uskon, että näin tulee jatkossakin olemaan. Nyt kehitys kunnissa kulkee siihen suuntaan, että myöskin vesihuoltolaitoksia ollaan suurentamassa. Kunnat niitä yksityistävät tai tekevät useiden kuntien yhteisiä laitoksia ja sitä kautta siellä myöskin toimintavarmuus ja kustannustehokkuus lisääntyy. Mutta uskon, että sillä ei ole vaikutusta talousveden laadun, määrän eikä riittävyyden suhteen, vaan pikemminkin näkisin, että meillä hyvätasoinen pohjavesi on rikkaus ja jatkossa voidaan joutua miettimään sitä, onko meillä talousvesikäytössä eroteltava hyvälaatuiset pohjavedet elintarvikekäyttöön ja onko muut talousvedet sitten otettava pintavesistä. Näin kykenisimme säästämään puhtaita pohjavesiä talousvetenä ja elintarvikevetenä. Se on varmaan tulevaisuuden yksi keskeinen kysymys.

Toinen kysymys on sitten tämä kunnallisen elintarvikevalvonnan näkökulma. Täällähän on valiokunta todennut, että kunnilla ei ole ollut riittäviä resursseja koko laajuudessaan tähän elintarvikevalvontaan, ja tämä varmasti pitää paikkansa siitä syystä, että kuntatalous on ollut äärimmäisen kireänä viime vuosina. Tässä saattaa olla kysymys siitä, että ei ole riittäviä resursseja ollut käytössä. Nyt, kun näiden periaatepäätösten mukaisesti myöskin näitä valvontayksiköitä kunnissa suurennetaan vähintään seutukuntapohjaisiksi, tämä kehitys on edennyt varsin hyvin.

Täällä ministeri Korkeaoja puhui juuri Paras-hankkeen vaikutuksesta elintarvikevalvontaan. Ennen kaikkea nyt hyvin useissa tapauksissa ainakin omalla alueellani sairaanhoitopiiri, joka on ottanut vastuulleen myöskin perusterveydenhuollon ja erikoisterveydenhuollon, osan jopa sosiaalipalveluista, on ottanut vastuulleen myöskin elintarvikevalvonnan ja käsittää koko Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueen plus osia Etelä-Savon alueesta, jolloin näen, että nyt me voimme siellä erikoistua henkilöiden osalta erilaiseen elintarvikevalvontaan ja pääsemme tehokkaampaan resurssien hyväksikäyttöön.

Kun täällä valiokunta lausumassaan ehdottaa, että on huolehdittava riittävistä voimavaroista sekä valtionhallinnossa että kuntien elintarvikevalvonnassa, niin uskon, että tätä kautta tämä asia menee hyvään suuntaan. Lähtökohta on se, että kun valtiovalta antaa kunnille tehtäviä, se huolehtii myöskin, että on riittävät resurssit tosiasiallisesti käytössä, ja näin tämä hallinnonala kehittyy. Tämä on hyvä kuntien yhteistyönä ja laajempina kokonaisuuksina toteuttaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti arvioiden elintarviketurvallisuutemme on hyvällä tasolla. Toki sen eteen on tehty todella pitkään määrätietoista ja hyvää työtä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö valtioneuvoston eduskunnalle antama elintarviketurvallisuusselonteko olisi tarpeellinen. Tämä on laatuaan ensimmäinen selonteko, niin kuin on todettu. Tässä selonteossa arvioidaan Suomen elintarviketurvallisuuden tilaa ja sen kehittämistä koko elintarvikeketjun näkökulmasta. Elintarviketurvallisuuden parantamiseksi asetettujen tavoitteiden toteutuminen edellyttää toimia koko elintarvikeketjussa.

Elintarvikkeisiin liittyy Suomessakin merkittäviä terveyshaittoja. Elintarvikeala muuttuu jatkuvasti, volyymit kasvavat, ja kuluttajat ja heidän odotuksensa muuttuvat. Epidemiat leviävät yhä helpommin, ja elintarvikeketjussa tuottajan omavalvonnan merkitys riskien hallinnassa ja laadun valvonnassa kasvaa. Viranomaisvalvontaa kohdennetaan nimenomaan riskeihin — ja hyvä näin.

Elintarviketurvallisuusriskien odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Ainakin tähän meidän tulee varautua. Suomen kansallinen elintarviketurvallisuus on yhä enemmän sidoksissa kansainvälisen maatalouskaupan kehitykseen. Ihmiset, eläimet, elintarvikkeet liikkuvat yhä nopeammin ja yhä enemmän maasta ja maanosasta toiseen. Myös joukkoruokailu, kuten työpaikkaruokailu, sekä muu kodin ulkopuolella tapahtuva ruokailu ovat kasvaneet viime vuosina. Pitkät elintarvikekuljetukset ovat erityinen riskitekijä. Kaupan vapautuminen tuo uusia ongelmia, joihin tulee pystyä myös varautumaan. Bioterrorismin uhka on myös otettava huomioon. Ennaltaehkäisy ja varautuminen ja riskien analysointi ja välttäminen ovat elintarviketurvallisuuden kulmakiviä. Ilmastonmuutos on myös asia, joka todennäköisesti vaikuttaa kasvien ja eläintautien leviämiseen, kun sääolot muuttuvat, ja erityisesti, kun ilmasto lämpenee. Suomen olosuhteet voivat muuttua monille uusille taudeille otollisiksi.

Mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden ylläpito on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää ja haastavampaa. Tuotannon keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin ja volyymien kasvu niin tuotteissa kuin asiakasmäärissä ja jakelussakin asettaa omat haasteensa epidemioiden hallinnassa. Viime vuosina ruokamyrkytysepidemioiden esiintyminen on ollut kasvussa. Suurin osa ruokamyrkytyksistä johtuu elintarvikkeiden käsittelijöiden virheellisistä työtavoista ja laitteisiin tai käsittely-ympäristöön liittyvistä puutteista.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnön mukaisesti kasvikunnan tuotteita ei ole perinteisesti pidetty eläinkunnan tuotteisiin verrattavina riskituotteina. Valvonta on ollut vähäistä, ja viime vuosina Suomessa on esiintynyt lukuisia yersinioiden aiheuttamia epidemioita. Muistaakseni siitä ei ole kovin pitkä aika, kun porkkanaraaste oli bakteerien saastuttamaa ja muistaakseni täällä Etelä-Suomessa aiheutti melkoisen epidemian. Syynä epidemioiden kasvuun on kasvisten esikäsittelyn lisääntyminen suurkeittiöissä, mistä johtuen vihannesten käsittely- ja säilytysketjut pitenevät. Valiokunta toteaakin mietinnössään, että kasvisten muuttuneiden käsittelyprosessien riskit tulee pikaisesti selvittää.

Lähiruuan käyttöä on syytä painottaa tässäkin yhteydessä, sillä lähi- ja luomuruuan käytöllä voidaan edistää maaseudun elinvoimaisuutta ja kehittää aluetaloutta. Lähi- ja luomuruuan edistämiseksihän valiokuntamme esitti omassa budjettilausunnossaan myös määrärahaa. Täällä on myös moneen kertaan todettu, että myös tälle vuodelle on rahaa varattu edistämään lähiruuan käyttöä.

Maamme maaperä ja vesistöt ovat varsin puhtaita, ja se osaltaan on edesauttanut sitä, että Suomessa tuotetut elintarvikkeet ovat kokonaisuutena arvioiden puhtaita ja turvallisia ja sisältävät hyvin vähän esimerkiksi torjunta-aine- tai eläinlääkemääriä. Jotta suomalainen ruoka pysyy laadukkaana jatkossakin, muun muassa ympäristöriskien hallinta on erittäin tärkeää.

Allergiat lisääntyvät, ja erityisryhmien elintarviketurvallisuudesta huolehtiminen on yhä haastavampaa. Raskaana olevat naiset, pienet lapset ja vanhukset ovat ryhmiä, jotka ovat erityisen herkkiä riskeille. Erilaisten yliherkkyyksien ja allergioiden lisääntyminen asettaa haasteita, ja maa- ja metsätalousvaliokunta toteaakin mietinnössään, että allergeenien valvonta on yhä enemmän huomiota ja voimavaroja vaativa osa-alue elintarvikevalvonnassa. Selkeät pakkausmerkinnät ovat ehdoton edellytys, jotta kuluttaja voi tietää sen, mitä tuote sisältää. Pakkausmerkintöjen selkeyteen tulisi kiinnittää myös nykyistä enemmän huomiota.

Suomalainen elintarviketurvallisuutta koskeva tutkimus on korkealla tasolla, ja tulevaisuudessakin sen laatuun on syytä panostaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, ettei valtionhallinnon tutkimuslaitosten rahoitus ole viime vuosina kehittynyt tarvetta vastaavasti, ja tähän asiaan on kiinnitetty tänäkin iltana jo monessa puheenvuorossa hyvin paljon huomiota. Elintarviketalouteen liittyvä tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitus ja neuvontapalvelut on turvattava myös jatkossa, ja tästä on myös valiokunnan mietinnössä oma lausumaehdotus. Riskienhallinnan tehostaminen edellyttää todella myös tarvittavaa tutkimusta.

Valtaosa elintarvikevalvonnasta on kuntien vastuulla. Käytännön toimijoina kuntien organisaatiot ovat keskeisimpiä elintarvikevalvonnan elimiä. Uusi elintarvikelaki ja EY-lainsäädännön asetukset asettavat yhä suurempia haasteita kuntien elintarvikevalvonnalle. Kunnalliset elintarvikevalvonnan yksiköt ovat pieniä, ja resurssit ovat alamitoitetut. Suomeen tuleekin muodostaa suurempia seudullisia valvontayksiköitä. Valvonnan laadun parantaminen ja erikoistuminen on helpompaa suuremmissa yksiköissä. Viranomaisvalvonnan yhtenäistäminen sekä laadun ylläpitäminen on helpompaa kunnille, jos kunnat saavat tarvitsemaansa tukea ja ohjausta. Tähän kunnalliseen elintarvikevalvonnan kehittämiseen myös valiokunta toisessa lausumaehdotuksessaan kiinnitti huomiota ja viittasi siihen, että nämä elintarvikevalvonnan voimavarat tulee turvata niin valtionhallinnossa kuin kuntienkin osalta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikkiin edellisiin voi yhtyä, nimittäin en lähde toistamaan niitä, mutta joku näkökulma tässä vielä niin kuin sinällään on ihan hyvä ottaa esille.

Minusta nämä, mitä tässä mietinnössä on todettu, ovat kaikki hyviä asioita ja selonteko on tarpeellinen siinä mielessä, jotta syötävät ja juotavat liikkuvat, ne ovat globaalia tavaraa ja liikkuvat hetkessä maapallon ympäri, jopa lentokoneessa tuodaan toiselta puolen jotain vihanneksia tai ruokaa. Kun mennään kaupan hyllylle, siellä nähdään tänä päivänä monien kymmenien eri maiden tuotteita, mikä tarkoittaa sitä, jotta meillä pitää olla hyvä valvonta, hyvä organisaatio, joka katsoo, että ne ovat meille kanssa turvallisia.

Itse kun miettii tätä ruokaturvallisuutta, tulee mieleen semmoinen tilanne, kun joskus pienenä pojankollikkana piti lehmiä lypsää. Silloin hygieniasta pidettiin kovaa huolta, tissit piti pestä puhtaaksi, se oli ehdoton edellytys, ja sen mukaan sitten annettiin jotain hopealusikoita — vai mitä se mahtoi olla, kun paikallinen meijeri antoi sitten — ja niitä meillä on aika pitkä rivi siellä. En tiedä, onko meikäläisen ansio vai kenen, mutta maito oli puhdasta. Silloin oppi nämä jalot taidot tässä lypsämisessä myös.

Sitten tähän liittyy se, kun täällä puhutaan vesistä, että niin kuin jo paikaltani vastauspuheenvuorossa totesin, pohjavesi on tärkeä asia. Ministeri totesi, jotta meidän pitäisi osata varustautua myös tulevaisuudessa, tulevalla hallituskaudella, siihen — ketkä sitten mahtavat eduskunnassa ja hallituksessa ollakin — jotta näihin vesihuoltohankkeisiin saadaan rahaa, mikä tarkoittaa sitä, jotta tulevaisuudessa meillä olisi puhdasta pohjavettä, ei pelkästään sillä tavalla, että sitä on meitä itseämme varten, vaan että sitä olisi myös myytäväksi.

Siinä mielessä tämäkin liittyy lehmien tisseihin aika paljon, että se vesi muuten on arvokkaampaa kuin maito. Menkäähän tuonne ostamaan johonkin, niin joudutte maksamaan siitä vesilitrasta paljon enemmän kuin maitolitrasta, ainakin jos katselee tuottajahintaa, niin se vesilitran hinta on ainakin viisin-kuusinkertainen. Tämä tarkoittaa sitä, jotta voi kysyä, miksi sitä vettä lähtee sitten juottamaan lehmille ja vielä jaksaa tissistä lypsää sitä maitoa ja tehdä isoa duunia siinä, kun siitä vedestä saa niin kovan hinnan. Sen takia erityisesti sen veden puhtaus on tärkeä asia.

Mutta tiedän, että tämä ei ole vastakohtainen juttu, koska sitä maitoakin tarvitaan, koska siinä on määrättyjä aineita, joita tarvitaan elintarviketuotannossa ja ihmisten ravintona. Sen takia nämä eivät kilpaile toistensa kanssa. Mutta kuvaan vaan sitä arvokkuutta, mikä voimavara ja mahdollisuus meillä on olemassa. Sen takia on erityisen tärkeää, jotta tämä puhdas pohjavesi tullaan jatkossakin säilyttämään ja se on todella puhdasta ja myös valvottua, koska se on meille hyvä bisnes tulevaisuudessa.

Sitten toinen asia, joka ei liity lehmiin eikä lypsämiseen, on tietysti nämä gmo-tuotteet. Olen samaa mieltä kuin täällä on todettu, ja olen pohtinut sitä, jotta vaikka gmo-tuotteet olisivat turvallisia, todettaisiin, että ne ovat hyviä ja turvallisia, niin kun kuitenkin monet tutkijat väittävät toista ja meillä on rajoitteita eri paikoissa, jotta gmo-tuotteita ei voi viljellä, ei voi tuoda, ja niiden aiheuttamia seuraamuksia ei kukaan tiedä, kun ne joutuvat ravintoketjuun, mitä se mahdollisesti aiheuttaa myös sieltä kautta ihmiselle, terveydelle — se tiedetään kyllä, jotta luonnolle se voi aiheuttaa aika pahoja asioita — niin sen takia minusta tämä Suomi, joka on kestänyt kuitenkin suhteellisen puhtaana niiden tuotteiden osalta, viljelyn osalta, kyllä pitää jatkossakin pitää sellaisena ja tietysti satsata siihen, jotta tulisi siitä selvyys, ovatko nämä gmo-tuotteet yleensä terveellisiä. Jos sitä ei voida tutkia, niin mieluummin heitetään, koska se on oikeastaan ahneuden ilmentymä, koska siinähän pyritään tekemään ihmisten keinoin — rikkomaan luonnon kehittämiä asioita hyvin pitkälle — semmoisia tuotteita, mitkä eivät välttämättä edes itse lisäänny. Sinne heitetään semmoisia geenejä, joilla pyritään torjumaan joitakin asioita tai tekemään niistä erinäköisiä ominaisuuksia, ja aina, kun ihminen puuttuu tällaisiin asioihin, se välttämättä ei tiedä, jotta mihin lopputulos voi johtaa.

Muuten en pitemmin tästä puhu, vaan oikeastaan tärkein tuli sanottua, ja edelliset puhujat puhuivat ihan asiaa kanssa.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! En yhdy kaikilta osin ed. Esa Lahtelan, toisen Lahtelan, ryhmätoverini, lausuntoihin siitä, että vesi olisi turvallisempaa ja selvempää kuin maito. Koska tutkimusten mukaan tämä pohjavesi, lähdevesi, mitä tuolla pulloissa on olemassa, niin sitä pidetään puhtaana, mutta siinä on erittäin paljon näitä pienmikrobeja, niin sanotusti vähemmän terveellisiä aineita ja eliöitä. Sen pohjalta ainakin itse joskus epäilen, että onkohan tämä nyt sitten aitoa vai hyvää. Mutta tätä voisi ajatella, että kun suomalaiset ovat tottuneet niin kovin puhtaaseen veteen, niin vähän semmoisen veden juonti, missä on pikkasen pientä jotakin joukossa, niin aiheuttaa heti vatsanpuruja ja vaikeuttaa tätä elämää. Ja tähän pohjaan jos katsotaan, niin vanhastaan vichy-vedessä, missä on vähän suoloja ja muita matkassa, niin se on kuitenkin terveellistä ja puhdasta. Siinä ei ole yhtään mitään. Jos nyt oikein muistan, niin yleensä ottaen tässä vedessä, kun sitä tuodaan maailmalta tänne, viedään, tehdään ja väännellään, taitaa siellä joku lukema olla, että parasta ennen, mutta tämän osalta voisi arvella, etten ainakaan itse ole huomannut, että missä se raja menisi, milloin se on parasta ja milloin ei. Sen sijaan maitopurkissa, kun siihen on pantu, että parasta ennen, viimeinen myyntipäivä, niin kuluttaja lähtee siitä liikkeelle, että kun se lähelläkin sitä päivää alkaa olla, niin se ei enää kaupasta kelpaa kassiin eikä sitä voi syödä eikä nauttia ja aiheuttaa puruja. Kun sen sijaan, jos se oikein ja hyvin säilytetään kotona jääkaapissa ja koko tässä kylmäketjussa, niin se on vielä pitkän aikaa sen parasta-päiväyksen jälkeenkin aivan yhtä ravitsevaa ja terveellistä, kuin se oli sitä ennen.

En nyt ole kehottamassa, että suomalaisten tulisi ryhtyä enempi nauttimaan järvivettä, mutta kun tätä maailmaa katsotaan sen veden osalta, niin ehkä pikkasen semmoinen vesi, missä on pientä pöpöä joukossa, voisi olla suomalaisten Euroopan unionin ja naapurimaiden alueella liikkumisen kannalta terveellisempää, että meillä olisi aavistuksen verran vastustuskykyä niin, että voisimme elää terveellisemmin ja turvallisemmin ja ettei ensimmäisestä kasvonpesuvedestä heti tulisi niin sanotusti hirmu suuret purut, niin kuin tulla voi muun muassa eräässä naapurimaassa, joka sijaitsee tuolla entisen Karjalan takana.

Mutta, herra puhemies! Tähän tehtyyn ensimmäiseen elintarviketurvallisuusselontekoon voisi sanoa, että olisi ollut aika tehdä paljon aikaisemminkin tämä, mutta parempi nyt kuin myöhään. Näin katsottuna on ensimmäinen kerta, kun oikeastaan poliittisella tasolla käsitellään sellaista asiakirjaa, jossa tähän elintarviketurvallisuuteen otetaan kantaa. Tietenkin tässä selkeä ensimmäinen uhka, ensimmäinen hankaloitunut asia oli se, kun Suomen EU-jäsenyys tuli 1.1.95 ja tämä kaikkien elintarvikkeitten vapaa tuonti, vapaa liikkuminen toteutui ja kävi, ja sen osalta ikään kuin rajat aukesivat ja tänne voidaan tuoda mitä vaan. Näin katsottuna miettisin tätä siihen liittyvää omavalvontajärjestelmää elintarvikekauppiaan osalta. Ennen oli niin, että kunnallinen terveystarkastaja, elintarvikkeitten ja terveyden tarkastaja, kävi ottamassa näytteet, hoiti ja analysoi nämä, ja asiassa tapahtui vaan sillä lailla, että sen jälkeen kauppias velvoitettiin hoitamaan ne eteenpäin, kirjaamaan tulokset muistiin, ja erityisesti muistutan, vielä maksamaan sen laskunkin. Tämä oli kaupan etu ja ansio siitä, että siirryttiin tämmöiseen niin sanottuun väljään valvontaan, ja ainakin pienkauppiaat kokivat sen asian niin, että heille se oli menetys siltä osin, että kustannuksia tuli vaan lisää.

No, se mitä äsken puhuin vedestä, niin jatkaisin edelleen, että henki tässä mietinnössä on vähän sen tyyppinen, että nämä vesivälitteiset epidemiat ja niihin liittyvät ongelmat kaikkine bakteereineen ja muine tartuntoineen on sillä ratkaistu, että siirrytään kokonaan kunnalliseen vedenkäyttöön, kunnallisiin vesijohtoverkostoihin. Mutta enpä muista, mikä se kunta oli jossain tässä lähellä, missä oli tämä kunnallinen vesi, se ei kaukana ollut, mutta en sano sitä nimeä, kun en muista ihan varmasti, että meneekö se oikein, missä oravat menivät sinne vesitorniin ja koko vesi saastui ja koko alue sai suuren mahatautiepidemian jne., niin jos se olisi ollut yksittäisten kaivojen kohdalla, jos yhteen tai vaikka toiseenkin kaivoon olisi mennyt orava, niin kaksi perhettä olisi tässä tärveltynyt, kun nyt tärveltyi koko kaupunki, kaupunginosa. Ei tämä mikään ratkaisu tähän asiaan ole olemassa, että syntyy tämmöinen kunnallinen vesijohtoverkosto. Jos se pettää, niin entistä suurempi joukko ihmisiä on sen tartunnan uhan alla ja tulee myöskin toteutumaan, niin kun on käynytkin.

En väheksy ollenkaan sitä, että valiokunta toteaa, että talousveden turvallisuutta tulee kehittää yhtenä tärkeänä osana elintarviketurvallisuutta. Se on tärkeää erityisesti silloin, kun se koskettaa elintarviketeollisuutta ja siihen liittyvää valmistusketjua ja muuta tässä kylmässä ketjussa olevaa osaa. Mutta yksityisen kuluttajan osalta yksityinen huonokin kaivo voi olla terveellisempi kuin kunnallinen saastunut vesijohtoverkosto, mitä nyt tässä ajetaan ikään kun takaa ja tehdään.

Itse tulen alueelta, missä vesi on hyvin niin sanotusti rautapitoista. Siinä on kaikkea muutakin. Ruosteeseen viittaava maku ei ole kovin hyvä ja väittäisin, ettei se ole kovin terveellinenkään, mutta kansalaiset ovat kuitenkin vuosisatoja senkin kaivon varassa olleet ja eläneet ja ei heille hullummin ole käynyt. Siitä voi sitten päätellä, itse täytän kohta 60, kohtuullisen pitkään, korkeaan ikään elänyt, että mitä tämä tulevaisuus on olemassa. Mutta luulen, että vaikka olisi kunnallinenkin vesijohtoverkosto, niin ei se sen parempi taitaisi olla. Näin arvellen olen kovasti tukemassa sitä, että laaditaan vesihuoltojärjestelmä paremmaksi ja oikeammaksi, mutta se ei ole ratkaisu kuitenkaan tähän elintarviketurvallisuuteen.

Sitten jos ajatellaan elintarvikkeiden kemiallista ja fysikaalista turvallisuutta, niin valiokunta toteaa: "Elintarvikkeissa esiintyviä ihmisen terveydelle vaarallisia vieraita aineita ovat esimerkiksi luonnon toksiinit, - - raaka-aineen mukana tulleet jäämät, kuten torjunta-ainejäämät tai ympäristömyrkyt - -." Tässä tietenkin on pitkälti se asia olemassa, että voi syntyä ja tulla pohjaveteen semmoisia jäämiä myöskin torjunta-ainepäästöjen osalta, että niistä on merkittävä haitta. Mutta kuitenkin, jos sanoisin nyt oikeata nimeä käyttäen, niin nämä pellot, jotka ovat pohjavesialueella, on luokiteltu käyttönsä ja käyttörajoitustensa osalta niin, että tämmöinen vaara ei ole ilmeinen eikä todennäköinen. Väittäisin niin, että valvonta ja neuvonta on tähän asiaan erinomaisen hyvin käynyt ja reagoinut oikealla lailla, niin sieltä ei sitä riskiä ja uhkaa ole olemassa. Viljelijät ovat kyllä vastuuntuntoisia ja tietävät, missä nämä pohjavesialueet ovat ja sijaitsevat. Se, mitä syntyy sitten maaperän kautta olevista ravinteista, ravinteitten lisäämisestä taikka tarpeesta lisätä, on lannoiteteollisuuden turvallisuus. Niin kauan kuin meillä on tämä kotimainen lannoiteteollisuus, sen tyyppinen kuin se nykyisessä Kemirassa on, ei ole ongelmaa olemassa, mutta kun me vapaasti vapautamme sen ja sitten jonkun EU:n yhtäläisyysdirektiivin perusteella, niin kuin täällä mietinnössä kerrotaan, annamme vapaasti tulla tänne ehkä joittenkin muitten isojen maitten tarpeitten mukaan, niin voi olla huomattavan paljon suuremmat esimerkiksi kadmiumin määrät ja siihen liittyvät kasveihin siirtymisen määrät, jolloin se turvallisuus on vaarassa.

Tähän voisi ajatuksena kertoa, että joskus 70-luvulla todettiin, että suomalaisten ravinnosta puuttuu jonkun verran seleeniä. Tätä seleeniä on syytä lisätä lannoitteisiin, ja varsin nopeasti muutaman vuoden kuluttua tulokset alkavat näkyä ja näyttää paremmalta. Näin nähden, niin kyllä suomalainen teollisuus on osannut reagoida siihen tarpeeseen, mitä neuvonta ja tutkimustulos ovat edellyttäneet ja mukanaan tuoneet. Näin katsoen ei ole ongelmaa, kunhan neuvotaan.

Mutta, herra puhemies, se, mikä jää tästä mietinnöstä puuttumaan, niin täällä olisi pitänyt erittäin järeällä otteella tarttua siihen, että Suomessa on budjetissa, jonka eduskunta on hyväksynyt, maatalouden neuvonnasta, neuvontajärjestöiltä, neuvontaorganisaatiolta viety ikään kuin rahat ja hampaat toimia. Jos sen pohjalta toimittaisiin vähän toisella hengellä ja toisessa ajatuksessa, niin tämä parantaisi myöskin tätä turvallisuutta ja tätä pohjaa.

Puhemies! Vielä viimeiseksi pyhäksi lopuksi, täällä puhutaan hyvin työpaikkaruokailusta, ruokailusta ulkona, sen turvallisuudesta ja terveellisyydestä, mutta ei puhuta ollenkaan siitä, että suomalainen ruoka siihen liikkumiseen, kulutukseen ja tarpeeseen nähden on nykyisin turhan ravitsevaa ja uhkat ovat ennemminkin täällä vyön sisäpuolella kuin vyön ulkopuolella. Toivon, että joskus pohdittaisiin, kuinka suomalainen voisi terveemmin ja terveellisemmin elää nauttiessaan työpaikkaruokailun, kahvilaruokailun välipalat, eväät ja siihen vielä nämä liuottavat viinit ja muutkin nestemäiset nautintoaineet.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan selonteko on aika laajalti käsitellyt elintarviketurvallisuutta monelta eri sektorilta. Nostan täältä muutaman asian esiin.

Meillä oli valiokunnassa noin 25 hyvää asiantuntijaa, joiden avustuksella tätä mietintöä sitten kirjattiin. Elintarviketurvallisuushan on meillä mielestäni hyvä, mutta kuitenkin aina joskus silloin tällöin tähänkin tulee terveyshaittoja, jotka liittyvät tähän turvallisuuteen. Lainsäädäntöä on kehitetty. Laatujärjestelmää ja turvallisuusjärjestelmiä on uudistettu viime vuosien aikana miltei koko sektorin kannalta.

Valiokunnan kannanotoissa todetaan, että selonteko kattaa koko elintarvikeketjun pellolta pöytään. Näin varmasti on. Todetaan myös, että Suomessa tuotetut elintarvikkeet ovat korkeaa tasoa. Tätä tuskin kukaan täällä olijoista kiistää, mutta EU-jäsenyyden, tuonnin vapautumisen kautta meidän tilanteemme on pikkuisen muuttunut turvallisuusvalvonnan kannalta. Mutta mitä vielä Wto tuo tullessaan, se jää sitten nähtäväksi, miten sitten valvotaan ja miten Tulli pystyy näistä asioista huolehtimaan.

Elintarvikkeita kuljetetaan tänä päivänä aina vaan pidempien matkojen takaa. Riskitekijät ja epidemiat voivat tätäkin kautta lisääntyä. Kylmä- tai lämpöketjun katkeamaton tarkkailu on mielestäni tärkeä osa tätä turvallisuutta.

Täällä melkein kaikissa puheenvuoroissa myös nostettiin vesiasiat esille. Myöskin asiantuntijat nostivat niin sanotun talousveden esille keskustelussa. Valiokunta korostaakin veden turvallisuutta yhtenä tärkeänä osana koko elintarviketurvallisuutta. Talousveden eikä pelkästään vain pohjavesilaitosten turvaaminen on varmistettava kaikilla sektoreilla. Näistä asiantuntijoista muutamat nostivat esille uhkaksi pohjavesialueilla suolan, lannan ja kasvien torjunta-aineiden jäämät, joita ei varmasti ole ehkä tarpeeksi vielä tänä päivänä tutkittu. Näiltä kaikilta sektoreilta varmasti riittää vielä moneen eri mietintöönkin puhetta.

Täällä jossakin vaiheessa ed. Vihriälä otti tämän selonteon ajankohdan esiin. Minunkin mielestäni, jos sitten seuraavilla valtiopäivillä, joko seuraavilla tai sitä seuraavilla, seuraavaa selontekoa tehdään, se otettaisiin pikkuisen aikaisemmassa vaiheessa, ettei se jäisi tähän vaalikauden viimeisille päiville, jolloin se ehkä ei saa sitä tarvittavaa arvostusta, mitä se nyt tällä kertaa toivottavasti sitten saa, koska tämä on eka näissä toiminnoissa.

Ei oikeastaan tällä hetkellä muuta. Täällä ovat kaikki asiat tulleet hyvin esille. Toivottavasti ne sitten myöskin menevät eteenpäin ja tämä turvallisuus pysyy, jotta säästytään suuremmilta epidemioilta ja vatsa- ja muilta taudeilta ja vyötärökin vielä pysyisi kunnossa, niin kuin ed. Seppo Lahtela tässä sanoi.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on jo todettu, niin tämä on ensimmäinen elintarviketurvallisuutta koskeva selonteko 100-vuotiaan eduskunnan historiassa. Täytyy antaa hallitukselle kiitokset, että näin tärkeä asia on nyt noussut esiin. No, tämä kertoo siitä, että meillä valtakunnassa tilanne tältä osin on ollut todella hyvä, koska ei ole tarvinnut aikaisemmin nostaa tällaista asiaa esille, mutta varmasti tarvetta tälle keskustelulle on. Se on monissa puheenvuoroissa noussut esiin.

Siihen, että Suomessa tilanne näin hyvä on, löytyy kyllä monia merkittäviä selityksiä. Täytyy todeta, että meillä järjestäytynyt neuvonta ylipäätään kotieläin-, maatalous- ja elintarvikepuolella, maa- ja kotitalousnaisten neuvonta ja moni muu on osaltaan vaikuttanut tähän tilanteeseen, että meillä on vapaaehtoista kehittämistyötä elintarviketalouden piirissä tehty. Kyllä meillä tutkimukseen ja myös valvontaan on panostettu. Maa- ja metsätalousvaliokuntakin mietinnössään juuri näihin seikkoihin on kiinnittänyt huomiota.

Kun katsotaan tulevaisuuteen ja ihmisten ja tavaroitten liikkuvuuden lisääntymiseen, niin kyllä on paikallaan näihin panostaakin. Siinä mielessä tässä on tullut niin maa- ja metsätalousvaliokunnalta kuin näissä monissa puheenvuoroissakin ihan hyvää palautetta. Hyvää tilannetta ei kannata menettää sillä lailla, että vedetään paukkuja pois. Näinhän tässä nyt on käynyt, niin kuin muun muassa ed. Seppo Lahtela totesi, että neuvonnasta ja tutkimuksestakin on resursseja vähennetty ja toisaalta kuitenkin tilanne on kehittynyt siihen suuntaan, että päinvastoin pitäisi resursseja lisätä, jotta tässä kisassa pärjätään.

Pohjavesi nousi tärkeänä asiana paitsi mietinnössä myös sitten muun muassa ed. Seppo Lahtelan ja ed. Nousiaisenkin puheenvuoroissa, ja kyllä siihen ed. Esa Lahtelakin kiinnitti huomiota ja totesi, että pullovesi on kalliimpaa kuin maito. Sehän kertoo siitä, että meillä maito todella on halpaa, mutta siihenhän nyt vaikuttaa maatalouspolitiikka ja tämä tukipolitiikkakin, jonka avulla elintarvikkeitten hinta on painettu alas, joten enemmänkin kääntäisin tämän keskustelun siihen, että meillä elintarvikkeet todella ovat edullisia, kun maitokin on halvempaa kuin pullovesi. Valitettavasti sitä pullovettä vielä tuodaan valtakuntaan, mikä tuntuu kyllä aivan ihmeelliseltä.

Ed. Esa Lahtela kiinnitti huomiota tähän maidon laatuun, ja tähän todella meillä on kiinnitetty huomiota. On todettava, että meillä on maidon laatu maailman huippuluokkaa. Siihen on pitkät perinteet, niin kuin tuossa ed. Esa Lahtelan puheenvuorossakin todettiin.

Eläintautitilanne on meillä kansainvälisesti verraten erittäin hyvä. Meillä ei tarttuvia eläintauteja juurikaan esiinny. Myös marjat verrattuna ulkomaisiin marjoihin ovat puhtaita ja terveellisiä, ja tähän liittyy myös tämä vesikysymys. Meillä kasteluvesi on puhdasta ja ylipäätään elintarviketaloudessa käytettävän veden laatu on korkealla tasolla.

Mutta tähän pohjavesiasiaan haluan vielä puuttua siltäkin osin, että kun tilanne on muuttunut sillä lailla, että talouksissa on nykyään yhä useammin kunnallinen vesijohtovesi, niin meillä siitä huolimatta vielä näitä pohjavesialueita on varattu kylien alueilta ja hyviltä viljelysmailta. Se johtuu siitä, että meillä parhaat viljelysmaat ovat läpäiseviä maita ja sitten myös ympäristökeskukset ovat merkinneet ne myös varmuuden vuoksi vaikkapa pohjavesialue kakkoseksi. Mutta tämä käytännön ongelma nyt sitten on noussut esiin, että nämä rajoittavat meidän erikoisviljelyämme. Varmaan olisi paikallaan kartoittaa vedenoton kannalta järkevät pohjavesialueet, kun meillä on harjualueita ja sellaisia, mitkä eivät ole asutusalueella eivätkä tärkeällä viljelysalueella. Meillä olisi vähän varaakin valita näitä pohjavesialueita. Nyt meillä turhaan rajoitetaan parhaiden viljelysmaiden käyttöä sillä perusteella, että ne ovat pitkään asuttuja alueita ja kylissä on ollut näitä talouskohtaisia kaivoja, joita ei tänä päivänä enää ole käytössä. Tässä olisi tarkentamisen paikkaa.

Meillä maataloudessa laatujärjestelmien soveltaminen alkutuotantoon on kansainvälisesti vertailtuna aivan kärjessä. Tämä näkyy meidän elintarvikkeittemme laadussa, ja tästä pitää myös pitää kiinni elikkä pitää panostaa edelleenkin siihen, että meillä elintarvikkeitten laatu ja alkutuotannon tuotteitten laatu pysyy kansainvälisen vertailun kärjessä. Se varmistaa meidän oman elintarviketaloutemme kilpailukykyä.

Täällä todettiin, että yhä suurempi riski elintarviketeollisuuden osalta tulee tästä määrällisestä käytöstä. Kun täällä aiemmin todettiin, että kaikki eivät välttämättä seuraa, mitä suuhun laitetaan, niin sama pätee siihen määräänkin ja valistusta ja neuvontaa varmaan tarvitaan. Ruualla ja sen laadulla ja myös määrällä on merkittävä vaikutus ihmisten terveyteen. Kyllä valistusta tältäkin osin on monipuolisesti lisättävä, jotta voidaan kaikki hyöty terveellisestä ruuasta saada.

Geenimuuntelu nousi nyt tavallaan niin kuin uutena asiana tämän selonteon yhteydessä esiin. Kyllä näissä puheenvuoroissakin ja valiokunnan käsittelyssä on voitu todeta, että meillä aika vähän on geenimuunneltuihin kasveihin ja ylipäätään geenimuunteluun tutkimuksessa paneuduttu. Tämä kyllä vaatisi panostusta. Kansainvälinen kisa elintarvikepuolella kovenee, ja geenimuunnellut tuotteet ovat tulleet markkinoille, ja kyllä meidän pitäisi vetää johtopäätöksiä, miten me tähän kisaan sopeudumme, ja huomioida tämä kasvien jalostuksessa ja käytössä, ja tähän pitäisi myös sitten käytännön viljelijöiden pystyä varautumaan ja valmistautumaan. Näkisin, että geenimuuntelun tutkimukseen ja tiedonhankintaan pitäisi panostaa, jotta sitten jatkossakin tässä kisassa pysymme mukana. Geenimuuntelulla voidaan vaikuttaa kasvien satotasoon ja kasvuolosuhteisiin, kasvuolosuhdevaatimuksiin ja lannoitus- ja torjunta-aineiden käyttömääriin, ja vaatii myös osaamista ja hallintaa, jotta geenimuunnellut kasvit eivät sitten vaikuta muihin ympärillä kasvaviin kasvustoihin ja myös luonnonvaraisiin kasveihin. Lisää osaamista tarvitaan, ja tähän täytyy panostaa.

Valvonta on keskeinen tekijä, ja Eviran osalta meillä varmasti kansallisesti tarkastellen asiat ovat kunnossa. Mutta niin kuin täällä on todettu, niin kunnallinen valvonta tuottaa ongelmia, ja kun verrataan, mitä elintarvikevalvonnan puolella on tapahtunut, niin kyllähän kaupan valikoimat ovat kasvaneet aivan hurjasti, kun verrataan siihen, mitä aikaisemmin joitakin kymmeniä vuosia sitten tuotevalikoimat olivat kauppojen hyllyillä. Nyt tuotteita on valtava määrä ja näiden valvonta on yhä suurempi ja suurempi haaste. Siitä kertoo sekin, että Tullilaboratorio joka kymmenenteen tänne tuotuun erään on joutunut puuttumaan ja on jouduttu toteamaan, että eivät täytä meidän vaatimuksiamme.

Vielä haluan painottaa sitä, että jos halutaan huolehtia siitä, että meillä on turvallisia, terveellisiä kotimaisia elintarvikkeita, niin niiden kilpailukykyyn pitää panostaa ja se edellyttää kyllä panostamista entistä enemmän tutkimukseen ja myös neuvontaan. Meillä on erinomaisia muun muassa terveysvaikutteisia tuotteita noussut kauppaan, ja tutkimuksen avulla tältäkin osin kilpailukykyä voidaan vahvistaa. Tältäkin osin maa- ja metsätalousvaliokunta on tärkeitä asioita nostanut niin tässä kuin myös maatalousselonteon yhteydessä esille, ja ne kannattaa kyllä vakavasti ottaa huomioon.

Harry Wallin /sd:

Arvon herra puhemies! Kun valiokunta käsitteli tätä selontekoa, niin kyllä keskeiseksi asiaksi nousi se, että Suomen liityttyä 1.1.1995 EU:n jäseneksi tilanne on muuttunut ja hankaloittanut elintarviketurvallisuuden valvontaa tuonnin vapautumisen myötä, ja tämä on ollut se tärkeä kulmakohta.

Erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota elintarviketurvallisuuden tavoitteista siihen tärkeimpään, valvonnan kehittämiseen laadukkaaksi ja tasapuoliseksi koko valtakunnassa. Tämä oli se avainkysymys, mikä valiokunnassa nousi esille. Samalla on turvattava elintarvikevalvonnan riittävä työvoima. Tästähän meillä on myöskin kaksi lausumaesitystä, jotka toivomme otettavan huomioon, kun seuraava hallitus raamejaan ja budjettejaan laatii. Elintarviketoimijoiden omavalvontajärjestelmät eivät ole kattavia eivätkä riittäviä elintarviketurvallisuuden takaamiseksi. Näin on todettu asiantuntijalausunnossa.

Vuodesta 1995 elintarvikehuoneistojen omavalvonta tuli pakolliseksi. Näin meille on kerrottu. Elintarvikevirasto arvioi tuolloin, että omavalvonta toteutuisi kaikissa elintarvikehuoneistoissa vuoden kuluessa. Tavoite ei ole toteutunut vieläkään, näin meille kerrottiin, ei Suomessa eikä muissa Euroopan maissa. Päinvastoin tilanne on edelleenkin niin huono, että Euroopan unioni on joutunut muuttamaan omavalvontaa koskevia säädöksiään ja ohjeitaan viime vuosina. Esimerkiksi Helsingissä ravintoloiden ja ruokaloiden tärkeimmät omavalvontatoimet toteutuivat hyväksyttävällä tasolla seuraavissa prosenttiosuuksissa selvitykseen otetussa otoksessa: Lämpötilakontrolli noin 60 prosenttia, siivous ja puhtaus vain 20 prosenttia.

Kokemukset sekä Suomesta että useista muista maista osoittavat, ettei omakontrolli toimi ilman riittävää valvontaa ja porkkanaa. Kunnallinen elintarvikevalvonta tarjoaa molempia oikein käytettynä. Uudet säädökset, muun muassa 1.3.2006 voimaan tullut elintarvikelaki, mahdollistavat sen, että voidaan periä maksua elintarvikehuoneistojen tarkastuksista. Tämähän oli meidän valiokuntamme asialistalla tällä vaalikaudella. Kunnallinen elintarvikevalvonta tekee tarkastuksia kohteen toiminnan riskin ja omavalvonnan toimivuuden perusteella. Tällöin yrittäjälle aiheutuvat kulut ovat sitä pienemmät, mitä paremmin hän itse asiansa hoitaa. Ilman toistuvaa valvontaa omavalvonta ei toimi riittävällä tavalla ja tasolla.

Uusi elintarvikelainsäädäntö tuo elintarvikehygieenisen valvonnan pariin suuren määrän uusia alkutuotannon toimijoita. Valvonnan käytettävissä olevat henkilöstötyömäärät eivät kuitenkaan paikallisella tasolla ole lisääntyneet. Tämän me totesimme tuolla valiokuntakäsittelyssä. Elintarvikevalvonnan seutukunnallinen kehittäminen ei ole riittävä toimenpide, vaan puutteelliseen resursointiin ja rahoitukseen tulisi puuttua. Tässä viittaan toistamiseen valiokunnan esittämiin lausumiin.

Täällä on keskusteltu paljon tästä veden mukaan ottamisesta tarkempaan valvontaan, ja me kiinnitimmekin erityistä huomiota valiokuntakäsittelyn aikana, että kun Elintarviketurvallisuusvirasto on nyt aloittanut toimintansa, on maahamme saatu keskusvirasto, jolla on erinomaiset mahdollisuudet huolehtia elintarviketurvallisuuden ylläpidosta ja parantamisesta. Eviralla on käytössään myös huippuosaajista koostuva riskinarviointiyksikkö. Näin asiantuntijakuulemisessa kerrottiin. Siksi on vähintäänkin erikoista, että kaikkein tärkeimmän elintarvikkeen, veden, valvonta ei kuulu Eviran toimialaan, vaan se on jätetty Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle. Tiedetään hyvin ja täällä on käynyt ilmi, että pullotettujen vesien käyttö on Suomessakin lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti. Tämä on tosiasia, jota emme pysty kieltämään. Näiden vesien laatua on toistaiseksi tutkittu suhteellisen vähän, mutta tiedossa on, että laatuongelmia esiintyy, näin valiokunnalle kerrottiin, ja tämän takia on tärkeää, että tämä asia sitten seuraavan hallituksen toimesta ja vähintään ministeriön välittömästi käynnistämänä otettaisiin esille.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkan hiukan näistä valvontavoimavaroista. Elikkä yhdessä puheenvuorossa kerroin nämä luvut, että joka neljäs valvontaviranomainen on vielä palkkaamatta, se on se totuus. Jos tarkastellaan Eviran henkilöstölukumäärää, joka on noin 750, siitä pääsääntöisesti kuntia ohjaavassa elintarvikehygienian yksikössä on vain 18 henkilöä, ja tämä on aivan riittämätön resurssi, elikkä siihen on satsattava paljon. Lääninhallitusten resurssit ovat vähäiset, ja Tullilaboratorio on merkittävä tuontielintarvikkeiden valvoja.

Vuodesta 1995 elintarvikehuoneistojen omavalvonta tuli pakolliseksi. Elintarvikevirasto arvioi tuolloin, että omavalvonta toteutuisi kaikissa elintarvikehuoneistoissa vuoden kuluessa. Tavoite ei ole toteutunut vieläkään, siis toistakymmentä vuotta on mennyt, ei Suomessa eikä Euroopan maissa. Päinvastoin tilanne on edelleen niin huono, että Euroopan unioni on joutunut muuttamaan omavalvontaa koskevia säädöksiään ja ohjeitaan viime vuosina. Esimerkiksi Helsingin ravintoloiden ja ruokaloiden tärkeimmät omavalvontatoimet toteutuivat hyväksyttävällä tasolla seuraavissa prosenttiosuuksissa selvitykseen otetussa otoksessa: Lämpötilakontrolli oli noin 60-prosenttista, siivous ja puhtaus 20. Kokemukset sekä Suomesta että useista muista maista osoittavat, ettei oma kontrolli toimi ilman kattavaa valvontaa ja porkkanaa. Kunnallinen elintarvikevalvonta tarjoaa molempia oikein käytettynä. Uudet säädökset, 1.3.2006 voimaan tullut elintarvikelaki, mahdollistavat sen, että elintarvikehuoneistojen tarkastuksistakin voidaan periä maksu. Kunnallinen elintarvikevalvonta tekee tarkastuksia kohteen ja toiminnan riskin ja omavalvonnan toimivuuden perusteella. Tällöin yrittäjälle aiheutuvat kulut ovat sitä pienemmät, mitä paremmin hän itse asiansa hoitaa. Ilman toistuvaa valvontaa ei omavalvonta toimi riittävällä tavalla.

Lääkintöhallituksen lopettamisen jälkeen elintarvikevalvonnassa keskusviranomaisten ohjaus kuntiin on ollut koko ajan riittämätöntä. Keskushallinnon ohjauksen vähäisyys eräillä osa-alueilla on johtanut ongelmiin, joiden seurauksena kunnat ovat toivoneet kansallisia yhtenäisiä ohjeita. Niitähän tänään on lupailtu.

Yhteenvetona on todettava, että selontekoa vaivaa mikrobiologisten vaaratekijöiden kapea-alaisuus, joka on heijastunut myös esitettyjen tavoitteiden osittaiseen kapea-alaisuuteen. Paikallisen elintarvikevalvonnan ja -neuvonnan lisääminen on tärkeä tapa vähentää elintarviketurvallisuuden tärkeintä ongelmaa, elintarvikkeiden välityksellä leviäviä ruokamyrkytyksiä. Samalla keinoin voidaan vähentää myös fysikaalisia ja kemikaalisia elintarvikeriskejä. Lakisääteisen keskushallinnon ohjauksen vähäisyys kuluttaa valvonnan voimavaroja byrokratiaan, heikentää valvonnan tasoa ja täten elintarviketurvallisuutta ja asettaa toiminnan harjoittajat epätasa-arvoiseen asemaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun ministeri on hyvin vielä paikalla, kysyisin: Kun me tarvitsemme pieniä elintarvikeyrityksiä täydentämään elintarvikemarkkinoita omaleimaisilla tuotteillaan, niin olisiko mahdollista luoda kannustimia pienyrittäjille, esimerkiksi osittain tuettuja neuvontapalveluita ja vapautuksia tietyistä viranomaismaksuista, jos yritys on hoitanut esimerkiksi omavalvontaansa mallikelpoisesti?

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuudesta puhuttaessa on nimittäin käytettävä myös maalaisjärkeä eikä toimittava vain siten, että isot yritykset voivat meillä toimia. Olen hyvilläni siitä, että valiokunnan lausumat ovat sellaisia kuin ovat, nämä kaksi, ja että valiokunta päätti lisätä neuvonnan tutkimuksen lisäksi toiseen lausumaan mietinnönteon loppuvaiheessa.

Arvoisa puhemies! Kodin ulkopuolella tapahtuvan ruokailun merkitys on ollut koko ajan kasvussa. Nykyisin keskimäärin joka toinen suomalainen käyttää näitä palveluja päivittäin. Suurin osa raportoiduista elintarvikevälitteisistä epidemioista tapahtuu juuri ravitsemisliikkeissä. Siksi niiden laatujärjestelmien toiminnan onnistuminen on erittäin tärkeää, mutta koko ketjusta se elintarviketurvallisuus on kiinni.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö valtioneuvoston selonteosta elintarviketurvallisuudesta on tärkeä ja tarpeellinen kannanotto. Turvallisuutemme kiinnostaa meitä kaikkia ja sen, mitä syömme, punnitsemme melkeinpä pala palalta aterioidessamme.

Aivan kuten keskustelussa on todettu, tässä asiakirjassa on tiettyä historian havinaa, sillä tämä selonteko on ensimmäinen elintarviketurvallisuutta käsittelevä poliittinen kannanotto. Elintarviketurvallisuutemme on kansainvälisesti arvioiden hyvällä tasolla, mutta elintarvikkeisiin liittyy terveyshaittoja. Turvallisuus syntyy, kuten mietinnössä todetaan, koko elintarvikeketjun toiminnan tuloksena. Kaikki, mitä tapahtuu ketjussa pellolta pöydälle, ratkaisee.

Tässä puheenvuorossani otan esille pari itseäni erityisesti kiinnostavaa asiaa. Muuntogeeniset elintarvikkeet meillä ja maailmalla keskusteluttavat. EU:n alueella on muuntogeenisten kasvien viljelyyn rehu- ja ravintokäyttöä varten haettava lupa Euroopan komissiolta. Luvalla pyritään varmistamaan, että tällaiset kasvit ovat käyttäjille ja ympäristölle turvallisia. Valiokunta toteaa, että EU:n ja kansallisten toimien lisäksi tarvitaan yleisiä kansainvälisiä ratkaisuja muuntogeenisten kasvien viljelylle ja kaupalle. Hämmentävää mielestäni on, että Sailaksen työryhmä suhteellisen pintapuolisen tarkastelun pohjalta oli valmis hyväksymään gmo-tuotteet elintarvikeketjuumme. Taisi raportissa olla kysymys keskustelun virittämisestä ja kannustamisesta selvittää asiaa perusteellisemmin.

Erityisryhmien ruokavaliosta huolehtiminen on asia, jonka merkitys koko ajan kasvaa. Osa kuluttajista on erityisen herkkiä elintarvikkeisiin liittyville riskeille. Näitä riskiryhmiä ovat lapset, raskaana olevat tai imettävät naiset, vanhukset ja vastustuskykynsä menettäneet sairaat. Pakkausmerkintöjen selkeys vaatii kehittämistä ongelmien ennalta ehkäisemiseksi. Merkintöjen luettavuus ja ymmärrettävyys korostuvat kehittämistyössä. Valiokunta kannustaakin luomaan uusia tapoja saada helposti tietoa elintarvikkeista. Luomumerkki ja joutsenmerkki ovat hyviä malleja ja tavoitteita näille dieettituotteille.

Arvoisa puhemies! Tuoteryhmä, josta kaipasin selonteossa ja myös mietinnössä mainintoja, on keräilytuotteet. Luonnonmarjoja ja sieniä pidetään puhtaina ja terveellisinä tuotteina. Mustikoiden ja muiden marjojen terveellisyydestä on jopa tutkittua tietoa. Keräilypaikka eli sijainti taajamaan tai liikenteeseen nähden ratkaisee pitkälle tuotteen puhtauden. Tätä varten keräilytuotteille on tehty luomusertifiointijärjestelmä, jossa kerääjä sitoutuu nostamaan tuotteensa laatukriteerien mukaiselta alueelta. Seuraavassa selonteossa tulee linjata myös luonnontuotealan periaatteita, jotta puhtaus ja terveellisyys joka suhteessa voidaan keräilytuotteillakin taata.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta on hyvin seikkaperäinen, ajankohtainen, aivan kuten asianomaisen valiokunnan antama mietintökin. On erittäin hyvä, että Suomessa on haluttu tämän kaltaisiin asioihin kiinnittää huomiota.

Lähtökohdiltaan suomalainen ruoka, näin väitän, on maailman puhtainta koko elintarvikeketjun osalta. Suomessa on kunnia-asia pitää huolta ruuan puhtaudesta alkaen tuotannosta kuljetuksen kautta jalostukseen ja aina kaupan hyllylle. Suomessa vallitsee tässä asiassa hyvä tahtotila ja tämä on äärimmäisen hyvä lähtökohta.

Täällä on viitattu tuohon veden valvontaan. Varmastikin olisi aiheellista, että veden valvonta tulisi Eviralle. Tähän varmasti voidaan palata jatkossa.

Täällä on viitattu myös siihen, että hyvin paljon ruokaillaan muualla kuin kotona. Ehkä se suurin ongelma ruuan puhtauden osalta liittyykin sinne kotiin ja kotitalouksiin. Minä toivon, että kouluissa edelleen kasvatettaisiin tässä suhteessa nousevaa polvea, tulevia aikuisia, huolehtimaan hygieniasta, ja toivon, että myöskin kotitalousopetukseen kiinnitettäisiin koulukasvatuksessa riittävästi huomiota.

Siellä, missä on toisten tarjoilemasta ruuasta kyse, Suomessa on esimerkillinen lainsäädäntö jo nyt olemassa hygieniapasseineen ja siihen vaadittavine koulutuksineen. Ketju on kokonaisuudessaan niin vahva kuin heikoin lenkki, ja onneksi Suomesta ei näitä heikkoja lenkkejä ole tähän mennessä löytynyt.

Edelleen kiinnittäisin huomiota myös poikkeusoloihin. Erittäin paljon on annettava tunnustusta viime vuonna niille toimille, joilla oltiin valmiina siihen uhkaan, jos maahan olisi tullut lintuinfluenssa. Onneksi ne toimet, joihin Who, EU ja muut kansainväliset toimijat maailmalla ryhtyivät, tuottivat tulosta, ja tässä vaiheessa saatiin aikalisä lintuinfluenssapandemian tulolle. Minä toivon, että tämä aikalisä käytettäisiin myös tämän uhkakuvan osalta oikein kaikilta osin, jotta meillä olisi myös erilaisissa poikkeusoloissa riittävät valmiudet toimia silloin, kun nuo uhkakuvat saattavat realisoitua. Toivottavasti eivät koskaan realisoidu, mutta siltä varalta myös tulee olla tarvittavat valmiudet.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun aikaisemmin jäi pikkuisen sanottavaa, kun niin lyhyitä puheenvuoroja käytin, niin palaan vielä, arvoisa ministeri, siihen nykyiseen kunnalliseen elintarviketurvallisuusvalvontaan.

Jos ajatellaan, juuri niin kuin ed. Oinonen äskeisessä puheenvuorossaan kiinnitti huomiota, tämmöistä pandemiatilannetta ja jos meillä on koko ajan kuntakenttä turbulenssissa, niin kuin se nyt on — Paras-hankkeeseen ja siihen lakiin, jonka eduskunta hyväksyi, sisältyy niin monta turbulenssielementtiä sen lain sisälle, että ei ole koskaan semmoista tilannetta ilmiselvästi, että olisi joku stabiili tilanne — niin eikö silloin olisi, arvoisa ministeri, paikallaan, että sitten kuitenkin mietittäisiin sitä valtiojohtoista järjestelmää. Se voisi olla eräällä tavalla yhdistetty järjestelmä, mutta kiinnitän huomiota siihen, että silloin, kun tätä asiaa edellisen kerran edellisen hallituksen aikana mietittiin, niin tämä oli niissä poliittisissa keskusteluissa hyvin keskeisesti esillä. Silloinen ministeri itse asiassa taisi olla ihan tätä mieltä ja ajatteli juuri pandemiatilanteita ja tämmöisiä ja sitten sitä, että jotakin salmonellaa tulee kaikissa lähetyksissä, mitkä Suomen rajat ylittävät, kun tilanne esimerkiksi jossain Uudessa-Seelannissa ja osittain Tanskassakin on kokonaan karannut käsistä, ettei se ole missään kontrollissa enää.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minusta nämä valiokunnan lausumaehdotukset, missä ensimmäisessä edellytetään, että elintarviketurvallisuuteen liittyvän tutkimustyön ja neuvonnan toimintaedellytyksistä huolehditaan ja riittävä rahoitus turvataan, ja toisessa, että eduskunta edellyttää, että elintarvikevalvonnan voimavarat turvataan sekä valtionhallinnossa että kuntien elintarvikevalvonnassa, mielestäni ovat hyviä, oikein tehtyjä, oikean sisältöisiä. Ymmärrän niin, että ne on tehty hallitusryhmien enemmistön tuella. Ei hallitus ole aina oikeassa, mutta ei se ole aina väärässäkään, eivätkä hallitusryhmien edustajat ole aina oikeassa mutta eivät ole väärässäkään. Tähän on koko valiokunta ottanut kantaa, ja näin on kirjoitettu. Toivon, että tämä näkyy myöskin tulevissa budjettiesityksissä ja tulevassa budjettikäytännössä silloin, kun uusi hallitus tähän maahan jostakin muodostuu. Se muodostuu kuitenkin näitten lausumien muotoilleitten ryhmien taustoista, ja tältä osin tämä asia on vakava juttu, tähän pitää ottaa kunnon huomio ja nämä rahat nimenomaan turvata niin, että tämä asia voi kehittyä ja voimme turvallisesti elää, olkoon se ruoka sitten tuotettu kotona taikka siellä niin sanotusti joukkoruokailussa, johon suomalaiset nyt usein ovat tottuneet ja jonka matkassa nyt jo päivittäisen ravintonsa useimmiten saavatkin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta oli nyt vihdoin viimein paikallaan sen takia, kun Suomeen nyt on saatu tämä Elintarvikevirasto, jossa on noin 750 ihmistä töissä tällä hetkellä. Suomessa on kaikkein puhtain ruoka, mitä missään muualla maailmassa olen tavannut ruokaillessani monessa valtiossa, ehkä noin 60 valtiossa elämäni varrella.

Ainut, mihin kiinnitän huomiota, on tosiaan se, että 1.1.1995, kun Suomi liittyi EU:hun, sen jälkeen näiden tuontielintarvikkeitten tarkastus satamissa on ollut minun mielestäni hyvin lapsenkengissä. Otan esimerkiksi Haminan tai Kotkan sataman. Siellä kunnallinen eläinlääkäri käy tarkistamassa, 1 000 konttia tavaraa tulee, ja sieltä ottaa silloin tällöin kymmenestä kontista korkeintaan viikossa näytteitä. Jokainen meistä tietää, että ulkomailta tuotuja elintarvikkeita ei Suomessa riittävästi kunnallisella tasolla pystytä valvomaan. Sen takia kysyn herra maatalousministeriltä, eikö olisi nyt syytä siirtyä valtiojohtoiseen elintarvikkeitten tarkastukseen, kun meillä on huippuelintarvikevirasto. Niin kuin ed. Pulliainen täällä kertoi, köyhällä kunnalla, siinä on kymmenen kuntaa ja yksi eläinlääkäri vain, eli jokainen meistä tietää, että valvonta on hyvin jälkijättöistä ja monta kertaa sitä ei suoriteta ollenkaan.

Muilta osin olen valiokunnan mietinnön kanssa aivan samaa mieltä, että sosiaali- ja terveyshuollon tuotevalvonnasta talousvesien ja pullovesien valvonta pitää siirtää tälle Elintarvikevirastolle.