Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin tässä lyhyesti tuoda esille työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan keskeisiä huomioita kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomuksesta.

Ensinnäkin valiokunta edellyttää valtioneuvostolta tehokkaampia toimenpiteitä ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi ja auttamiseksi sekä ihmiskaupparikosten paljastamiseksi ja syyllisten saattamiseksi vastuuseen. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä tulee säätää erillislaki, joka selventää auttamisjärjestelmän ottamiseen ja siitä poistamiseen liittyviä perusteita sekä auttamisjärjestelmän suhdetta maassa oleskeluoikeuteen.

Ihmiskaupan ja sen lähirikosten tutkinnan tehostamiseksi tulee poliisiin perustaa ihmiskauppaan ja sen lähirikoksiin erikoistunut valtakunnallinen yksikkö, joka tekee tiivistä yhteistyötä lähirikoksiin perehtyneiden avainsyyttäjien kanssa.

Ihmiskauppaa ja paritusta koskevaa lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että rikostunnusmerkistöjen päällekkäisyys poistuu ja parituksen uhrin oikeudellinen asema vahvistuu. Työperäistä ihmiskauppaa tulee ehkäistä nykyistä tehokkaammin työ- ja ulkomaalaislainsäädäntöä muuttamalla ja valvontaa lisäämällä.

Oleskelulupia ei tulisi jatkossa enää myöntää työnantajakohtaisina, koska työnantajakohtainen lupa tekee työntekijälle oikeuksien puolustamisen vaikeaksi ja saattaa joissain tilanteissa altistaa työntekijän työsyrjinnälle ja jopa ihmiskaupalle. Ihmiskaupan uhreiksi epäiltyjä henkilöitä ei tule käännyttää maasta esimerkiksi Dublin-asetuksen perusteella. Tämä tarkoittaa siis niitä, joista on jo vahva epäilys, että he ovat joutuneet ihmiskaupan uhriksi.

Asianomaisten viranomaisten tulee antaa vuoden 2011 loppuun mennessä vähemmistövaltuutetulle selvitys niistä toimenpiteistä, joihin ne ovat ihmiskaupparaportoijan kertomuksessa olevien suositusten pohjalta ryhtyneet.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiirehtii ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen saattamista voimaan Suomessa. Suomi allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 2005.

Kansallisena ihmiskaupparaportoijana toimiva vähemmistövaltuutettu antaa vuosittain valtioneuvostolle ja kerran neljässä vuodessa eduskunnalle kertomuksen ihmiskaupasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Käsiteltävänä oli nyt ensimmäinen eduskunnalle annettu kertomus ihmiskaupasta.

Valiokunta käsitteli ja kuuli tästä asiasta varsin perusteellisesti, ja on niin, että myöskin Suomessa ihmiskauppa on hyvin vakava asia. Volyymit eivät varmaan ole lähellekään niin suuria kuin monissa muissa maissa, mutta tähän asiaan on syytä paneutua, ja sen takia valiokunta toivoi näitä edellä mainittuja toimenpiteitä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka ei välttämättä ole äärimmäisen viisasta arvioida sitä, minkä vuoksi ainoan käsittelyn asia käsitellään tähän aikaan päivästä, ja kun ottaa huomioon, kuinka merkittävästä asiasta on kysymys, elikkä ihmiskaupparaportoijan kertomuksesta — puhutaan kuitenkin ihmisten perustavaa laatua olevista oikeuksista — niin ilmeisen selkeästi ajankohdasta johtuen meitä on täällä kolme edustajaa paikalla. Tämä raportti nimittäin ansaitsisi huomattavan paljon suuremman kiinnostuksen ja huomion ihan jo senkin vuoksi, että rohkenisin väittää tämän työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön olevan yksi parhaita, mitä olemme kuluneen neljän vuoden aikana saaneet yhdessä hyvässä yhteistyöhengessä aikaiseksi.

En lähde toistamaan niitä asioita, mitä valiokunnan puheenjohtaja Satonen toi esille, mutta nostan muutamia asioita, jotka itselleni jäivät mieleen asian valiokuntakäsittelyssä.

Aika vähän Suomessa puhuttu asia on työperäinen ihmiskauppa, ja oli toisaalta yllättävää — vaikka ei pitäisi olla yllättävää, mutta oli kuitenkin — tieto siitä, että monet työperäiset hyväksikäyttötilanteet ovat olleet erittäin vakavia. Ne haastavat koko meidän yhteiskuntaa tarttumaan ongelmaan määrätietoisesti, ja se edellyttää meiltä myös lainsäädännöllisiä muutoksia, jotta voimme turvata ulkomailta Suomeen tulevan työntekijänkin perusoikeudet.

Mikä tuli monessa poliisiviranomaisen ja sisäministeriönkin puheenvuorossa esille, oli se, että ihmiskaupparikosten selvittäminen ja paljastaminen vaatii poliisilta erittäin laaja-alaista perehtyneisyyttä ja osaamista, ja sellainen ei tule hetkessä. Se vaatii koulutusta, osaamista ja yhteistyötä olemassa olevan erikoisyksikön kanssa, ja toimiakseen se tarvitsee nimenomaan resursseja. Se, millä tavalla luomme yhteistyöverkoston koko tähän ketjuun, millä paljastetaan ihmiskauppaa ja saatetaan ihmiskauppaa toteuttavia toimijoita vastuuseen, vaatii tekijöitä, ja se ei tapahdu ilmaiseksi.

Kokonaisuutena henkilökohtaisesti asiantuntijoita kuultuani yllätyin kuitenkin siitä, miten syvällä pinnan alla nämä asiat suomalaisessakin yhteiskunnassa ovat. Tämä ei ole asia, josta käydään julkista keskustelua. Tämä on ennemminkin asia, joka tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa piilossa, ja sen takia valiokunta esittää kannanottona, että on äärimmäisen tärkeää ja tarpeellista, että eduskunta saa vähintään kerran neljässä vuodessa ihmiskaupparaportoijan kertomuksen kautta selvityksen ihmiskaupan laajuudesta ja ilmenemismuodoista sekä ihmiskaupan vastaisesta työstä.

Suomi ei välttämättä ole se kohdemaa eikä se maa, missä räikeimpiä tapauksia toteutetaan, mutta Suomi on joka tapauksessa merkittävä ihmiskaupan kauttakulkumaa. On löytynyt monia tapauksia, joissa Suomeen on hakeutunut turvaa hakemaan henkilö, joka on kohdannut erittäin vakavia, räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Se herätti myös ajatuksia siitä, mitkä ovat ihmiskaupparaportoijan mahdollisuudet selvittää asioita. Kun ajatellaan vähemmistövaltuutetun toimipistettä, ja siellä ei kovin monta ihmistä ole, ja nämä ovat merkittäviä asioita, niin soisi kyllä, että sitäkin tarkasteltaisiin hyvin myötäsukaisesti niin, että voitaisiin ajatella, että ihmiskauppajärjestelmän tutkintaan, selvitykseen ja siihen kartoitukseen, mitä kaikkea olisi tarpeellista uudistaa ja tehdä, saatettaisiin myös riittävät henkilöstöresurssit.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Detta är den första rapporten om människohandel som kommer till riksdagens behandling. Att minoritetsombudsmannen gjort en mycket omfattande och väl beredd rapport har jag redan tidigare konstaterat, men nu kan man även konstatera att också arbetslivs- och jämställdhetsutskottet har gjort ett arbete som är värt att berömma.

För min del hade jag dock gärna sett en mer omfattande utskottsbehandling av ärendet här i riksdagen. Med tanke på att människohandeln är en gränsöverskridande verksamhet som har vidsträckta internationella förgreningar och som man knappast kan komma till rätta med annat än genom ett internationellt samarbete, så hade det varit naturligt att ärendet också skulle behandlas i utrikesutskottet. Så blev inte fallet, men jag antar att man kan räkna med att om fyra år, då man i den här redogörelsen bland annat ska granska Finland som transitland för människohandel, får en behandling av ärendet i utrikesutskottet.

Minoritetsombudsmannen lämnar alltså vart fjärde år en redogörelse till riksdagen men får inte som justitieombudsmannen eller justitiekanslern presentera sin redogörelse här i plenum. Det ser jag som en brist och det borde vi också kunna ändra på till nästa gång.

Herr talman! Flera viktiga punkter kommer fram i rapporten, som till exempel att man betonar betydelsen av de här frågorna ur offrets perspektiv och respekten för de mänskliga rättigheterna i enlighet med Finlands internationella åtaganden. Och i det här sammanhanget så är det, som redan gjorts här, oundvikligt att påminna om ratificeringen av Europarådets konvention om bekämpandet av människohandel. Finland har alltså inte ratificerat konventionen och det är någonting som vi helt enkelt inte kan vänta med. Det påtalas ju också i utskottets betänkande.

Människohandel förekommer särskilt i samband med prostitution och koppleri. Det går inte att undvika att se att människohandel är en fråga som till stor del handlar om jämställdhet och det gäller globalt såväl som nationellt, ett utnyttjande av utsatta personers, och då ofta kvinnors svaga rättsliga ställning. Jämställdhetsutredningen som nu ligger i riksdagen tar också upp frågan om människohandel och behovet av att utveckla lagstiftningen ur ett könsperspektiv.

Det kan också nämnas att FN:s kvinnokommitté, Cedaw-kommittén, har kritiserat det faktum att det inte finns ordentligt med information om utövandet av prostitution i Finland. Det finns med andra ord mycket att göra på det här området.

Herr talman! Jag tänker inte här upprepa det som står i utskottets betänkande, det talar för sig själv och är som sagt var ett gott arbete, men det kan finnas skäl att särskilt fästa uppmärksamhet vid de olika klämförslag som ingår i betänkandet. De flesta syftar till direkta lagändringar och vittnar om att det finns allvarliga brister i vår lagstiftning och att detta faktum nu uppmärksammats, och det finns ingen tid för regeringen att vänta med dessa åtgärder.