Herra puhemies! Tänään julkisuudessa olleiden tietojen mukaan vietetään Euroopan sairaaloissa kansainvälistä ravitsemuspäivää. Kuopion yliopistossa on tekeillä väitöstutkimus, jonka mukaan 55 prosenttia pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista on vajaaravittuja. Lisäksi 42 prosenttia on vajaaravitsemusriskissä. Vain 3 prosenttia on potilaita, joiden ravitsemustila on hyvä tekeillä olevan väitöskirjan mukaan.

Mitä hallitus ja mitä ennen kaikkea ministeri on tehnyt, etteivät mummo ja vaari näe nälkää ollessaan pitkäaikaislaitoshoidossa?

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Terveisiä geriatripäiviltä! Olin juuri tänään siellä puhumassa, ja tämä oli yksi aihe, jota siellä päivillä käsitellään. Tässä on nyt ollut tällainen asiantuntijatyöryhmä. He ovat julkaisseet suositukset asiasta. Me olemme lähestyneet tätä moniammatillisen työryhmäkoulutuksen kautta, ja tämä on ennen kaikkea tämmöiseen hoitokulttuuriin liittyvä kysymys, koulutuskysymys, mutta myöskin vakava kysymys siellä vanhustenhoidon puolella, miten vanhuksia kohdellaan. Se on arvoihin ja asenteisiin liittyvä kysymys. Tulemme vielä ministeriössä julkaisemaan tässä lähiaikoina uudet vanhustenhoidon laatusuositukset, jotka lähetämme vielä asiantuntijakierrokselle sillä tavalla, että kaikki järjestöt ja asiantuntijat voivat ottaa niihin kantaa. Me tarvitsemme uudet tämän ajan laatusuositukset, jotka myöskin teroittavat tätä koulutusta ja sitä, miten eri yksiköitten sisällä tehdään tätä työtä, miten siihen suhtaudutaan. Tämä on vakava kysymys.

Herra puhemies! Ministeri ei vastannut siihen, miten saadaan lisää niitä käsiä, jotka tätä ruokaa näille vanhuksille siellä hoitolaitoksissa ruokailuaikana antavat. Tämä tilanne ei suinkaan ole henkilökunnan vika. Ei ole heidän vikansa ja syynsä, että aikaa hoidettavaa kohden on liian vähän, vaan se on kyllä hallituksen ja päättäjien vika. Miksi niille vanhuksille, jotka vapisevilla käsillään eivät itse pysty enää syömään, ei ole niitä auttavia käsiä siellä hoitolaitoksessa? Mitä te teette? Ei tämä parane työryhmässä. Tämä vaatii lisää resursseja elikkä rahaa, ja lisää henkilökuntaa, joka syöttää niitä vanhuksia siellä hoitolaitoksissa. (Ed. Korhonen: Ei tässä mitään työryhmiä enää tarvita!)

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi geriatripäivillä, johon kokoontuu maamme johtavat vanhustenhuollon asiantuntijat, tämä oli tämän päivän hyvin keskeisiä teemoja ja se osoittaa, että tähän myöskin asiantuntijoitten johdolla suhtaudutaan vakavasti. Meillä on myöskin esimerkkejä niistä kunnista, joissa resurssit eivät ole kovin runsaat, ja siitä huolimatta vanhustenhoito on erittäin laadukasta ja korkeatasoista. Täytyy muistaa, että resursseista viime kädessä kuntatasolla päättävät kunnanvaltuustot, ja tästähän on Tampereen hyvä esimerkki. Koukkuniemen vanhainkodissa esimerkiksi valtuustopäätöksellä lisättiin henkilökuntaa elikkä päädyttiin siihen, että heidän arvonsa ovat siinä horisontissa tai suunnassa, että henkilökuntaa on lisättävä, ja näin tapahtui. Jokainen kunnanvaltuusto voi tätä omassa piirissään myöskin katsoa. Tämä on myöskin arvostuskysymys, mihin siellä halutaan suunnata resursseja.

Arvoisa herra puhemies! Niin, ministeri Hyssälä, tämä on nimenomaan arvostuskysymys. Jos katsotaan tätä pääministeri Vanhasen kautta, niin kyllä valtiontaloutta on laitettu kuntoon mutta kuntatalouden kustannuksella, ja se näkyy aika rankalla tavalla. Valtiontilintarkastajien kertomuksessa todetaan, että ikäihmisten hoito ja kohtelu on tällä hetkellä jopa perustuslain vastaista. Ministeri Hyssälä, täällä te puhuitte laatusuosituksista, mutta tilintarkastajat toteavat, että tarvitaan tehokkaampia keinoja. Kuntatalous täytyy laittaa kuntoon, mitä Vanhasen hallitus ei ole tehnyt, mutta täällä myöskin ehdotetaan lainsäädäntöön perustuvien ohjauskeinojen käyttöönottoa. Kysynkin:

Mitä mieltä Vanhasen hallitus on tästä asiasta ja erityisesti ministeri Hyssälä?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden osalta on syytä todeta, että kuntatalouden tilanne on tietysti viime vuosina ollut hyvin vaikea, mutta hallitus on kyllä lisännyt kuntatalouteen lisää rahaa noin 1,3 miljardia omana toimikautenaan. Tilanne on vain se, että menot ovat kasvaneet vielä nopeammin kunnissa, ja siitä johtuu, että taloutta ei ole saatu tasapainoon. Myöskin viime vuonna ja tänä vuonna kyllä kuntien tilinpäätökset tulevat olemaan huomattavasti parempia kuin aiempina vuosina.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut käytössä noin 400 miljoonaa euroa hankerahoitusta, tämän tyyppistä rahoitusta. Me olemme suunnanneet siitä erittäin suuren osan vanhustenhuollon hankkeisiin. Työn ohella ei ehditä siellä kehittää sitä työtä, jotenka erilliset projektit, hankkeet, jotka suunnitellaan, tehdään, evaluoidaan, ovat tarpeen. Me olemme sekä laitospuolella että kotihoidossa tehneet nyt mittavaa pohjatyötä näillä hankkeilla, ja tämän pohjalta sitten ohjeistamme kuntia, kun saamme tämän hankeyhteenvedon tänä vuonna valmiiksi, mitä ne hyvät käytännöt ovat ja miten niitä voidaan levittää.

Vanhustenhuoltoon liittyy läheisesti omais-hoito, jota on kehitetty, ja sitten on tehty monta uutta lainsäädäntöä: hoivatakuu, palvelusetelilainsäädäntö, kotitalousvähennyksen laajennus hoitoon ja hoivaan. Siellä on paljon tapahtunut. Mutta totta kai tarvitaan koko ajan kehittämistä ja uutta työtä. Me olemme tekemässä vanhusten lääkehoidon osalta työryhmätyötä, jonka myöskin julkistamme lähiaikoina. Myöskin lääke-hoidossa pitää tapahtua kehitystä, tsekkausta jnp.

Arvoisa puhemies! Loppusyksystä tuossa eduskunnan portailla vastaanotimme mielenosoitusta, jossa vaadittiin lisäresursseja vanhustenhuoltoon. Silloin monet tällä alalla työskentelevät kertoivat siitä, miten heitä ahdistaa se paine ja kiire, jonka alla he joutuvat työtään tekemään. Kun tiedetään, etteivät palkat alalla ole hyvät ja paineet ovat valtavat ja tarve tulevaisuudessa yhä kasvava, niin kuinka me pidämme huolen siitä, että tähän ammateista erityisen arvokkaaseen saadaan riittävästi työntekijöitä?

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Siihen voi ala itse vaikuttaa. Vierailin viime lauantaina Tampereen Koukkuniemen vanhainkodissa, joka on Pohjoismaiden suurin vanhainkoti ja varmasti eurooppalaisella tasollakin taitaa olla niitä suurimpia. Siellä on erityisesti kiinnitetty huomiota siihen, miten rekrytointia voidaan sinne vanhainkotiin tehdä elikkä miltä näyttää ulospäin, minkälaiset ovat sisällä olevat menetelmät, miten laatua valvotaan ja miten sitä kehitetään, miten henkilökuntaa koulutetaan, minkälaisia mahdollisuuksia he saavat edetä urallaan talon sisällä. Erittäin suurella mielenkiinnolla katsoin sitä ja annan hyvän arvosanan Koukkuniemen ihmisille. Se on hyvä esimerkki siitä, miten voidaan itsekin näihin asioihin vaikuttaa. Valtuusto — kiitos Tampereen valtuutetuille — on kiinteässä yhteydessä ollut toteuttamassa tätä, ja lääninhallituksethan meillä valvovat ja ohjaavat. Tässä on hyvin monta toimijaa. Ei kannata syyttää, nyt kannattaa hakea sitä yhteistyön kättä, millä voidaan vanhustenhuoltoa yhdessä parantaa.

Herra puhemies! Arvoisa ministeri Hyssälä, vanhustenhoidon puutteisiin eivät riitä laatusuositukset. Nyt tarvitaan vanhustenhoitolakia ja riittävää rahoitusta, jotta tuo tuhansien hoitajien vaje saadaan korjattua. Suomessa vanhustenhoidossa on puolet vähemmän henkilökuntaa kuin Ruotsissa. On aivan selvää, että siitä seuraa myös laatuongelmia.

Kun professori Sirkka-Liisa Kivelä viime kesänä julkisti tuon lähes satasivuisen raporttinsa, niin kysyn teiltä:

Miksi ei ensimmäistäkään noista esityksistä hallitus ole ryhtynyt toteuttamaan? Miksi ihmeessä tällaisia selvityksiä tilaatte selvitysmieheltä, jos teillä ei ole aikomus edes niitä ryhtyä toteuttamaan? Selvitysmies on ollut hyvin pahoillaan siitä, että hallitus ei ole lähtenyt toteuttamaan tätä hänen esittämäänsä vanhustenhoitolakia, jossa määritellään selkeästi tämä vanhustenhoidon mitoitus. Miksi hallitus ei ole antanut tuota esitystä, joka olisi kaikkein tärkein vanhustenhoidon kannalta?

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Erittäin monta professori Kivelän esitystä on jo lähdetty viemään eteenpäin, ja edelleen tulemme ulos lähiaikoina sen suhteen, mitä vielä tehdään. Kaikkia näitä asioita pitää valmistella. Me olemme opetusministeriön kanssa käyneet neuvotteluja koulutuksesta. Sitten siellä on ollut valmistelua tämän masennuksenhoidon, lääkehoidon suhteen. Olemme lähteneet ripeästi niitä viemään eteenpäin. Ei hetkessä tätä laivaa käännetä, vaan se vaatii aikaa ja valmistelua, ja kaikki ne esitykset, jotka siellä ovat olleet, ovat olleet asiantuntijoitten arvioitavina, ja sieltä on valittu ne esitykset, joita todellakin viedään eteenpäin. Minä uskon, että ensi vaalikaudella tämä vanhustenhuollon kehittäminen tulee olemaan vahva painopiste tulevan hallituksen politiikassa. Me teemme siihen parasta aikaa strategiaa, koska sitä täytyy askel askeleelta parantaa ja siinä edetä, elikkä hyvin monipuolinen paketti vanhustenhoidon sekä kehittämiseksi että poliittiseksi pohja-asiakirjaksi on vielä tulossa.

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tiedustella opetusministeriltä, onko mahdollista harkita sitä, että meillä koulutettaisiin hiukan lyhytkestoisemmin vanhustenhuoltoon henkilöitä. Meillähän tarvittaisiin semmoista avustavaa henkilöstöä, joka auttaa vähän pukemisessa, pesemisessä ja kenties tämmöisissä syöttämisissä, ja sillä tavalla tuodaan näitä auttavia käsiä enemmän. Meillä on toisaalta todella paljon työttömänä esimerkiksi keski-ikäistä väkeä, joka olisi erittäin hyvää ja turvallista seuraa vanhuksille. 3—4 vuoden lähihoitajakoulutukset muun muassa ovat usein liian pitkiä tällaiseen tehtävään. Toivoisinkin, että olisi mahdollista harkita sitä, että löytyisi väestöstä niitä henkilöitä, jotka tätä kautta löytäisivät itselleen mielekkään työn, ja toisaalta sitten vanhukset saisivat niitä turvallisia, auttavia käsiä enemmän.

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Olemme todella sellaisessa tilanteessa, että on syytä harkita tuonkin kaltaisia uusia avauksia. Tämä ei koske pelkästään tätä alaa vaan työelämää laajemminkin. Ministeri Hyssälän mainitsemassa yhteisessä työryhmässähän tämä asia on myöskin esillä. Minusta tähän sopii muun muassa työssäoppimisen uusien metodien kehittäminen erittäin hyvin. Sillä tavalla voidaan todella lyhyemmässä ajassa saada pätevää työvoimaa käyttöön. Nämä kaikki ovat kyllä opetusministeriönkin osalta täydessä vauhdissa valmistelussa.

Arvoisa puhemies! Ikäihmisten asema ja vanhustenhuolto ovat yksi suurimpia haasteita suomalaisessa yhteiskunnassa. Alkuperäinen kysymyshän lähti liikkeelle vanhusten asemasta hoitolaitoksissa, mutta kuten tässä on tuotu esille jo, hallitus omissa ohjelmissaan on tietysti korostanut sitä, että kotihoitohan tässä on yksi keskeisimpiä asioita. On edullista sallia vanhusten olla niin pitkään kuin mahdollista omassa kodissaan. He haluavat sitä, ja se myöskin tulee yhteiskunnalle edullisemmaksi. Meillä on kotipalvelujärjestelmää kehitetty, ja haluaisin ministeriltä kysyä:

Onko mahdollista edetä siihen suuntaan, että yli 75-vuotiaille ihmisille kotipalvelu annettaisiin subjektiiviseksi oikeudeksi, joka tulisi lainsäädännön kautta hoidettavaksi?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Hyvä, että tämä kotihoito, kotipalvelu tuli tässä esille. Me olemme ehkä vastanneet liian laitosvaltaisella rakenteella vanhusten hoitoon, ja nyt on syytä kääntää katse sinne kotihoitoon. Tähän on yksi vastaus ollut omaishoito. Me olemme muuttaneet lainsäädäntöä kokeilulailla niin, että sosiaalipuolen kotipalvelu ja kotisairaanhoito on voitu yhdistää kotihoidoksi, ja tästä kokeilusta on hyvin myönteisiä tuloksia. Me laajennamme varmasti lähitulevaisuudessa kotisairaanhoitoa tai kotisairaalatyyppistä hoitoa, ja kaikenlainen kotona tapahtuva apu ja siihen tarvittava tuki ovat hyvin keskeisiä.

Meillä on tällainen Kotosa-hanke, kotipalveluun liittyvä hanke, jossa meillä on mukana 31 kuntaa, lisäksi kuntayhtymiä, ja tässä haetaan nimenomaan niitä malleja, miten uudenlaisilla malleilla voisimme vastata siihen uudentyyppiseen palvelutarpeeseen siellä kotona. Ihan niin kuin ed. Kiljunen totesi, koti on se, missä useimmat haluavat olla mahdollisimman pitkään. Sinne on syytä tuoda uudella konseptilla palveluja.

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, kun te totesitte, että on selvitetty, kehitetty, projektoitu ja tehty mitä tahansa, niin tulee tietysti mieleen kysyä, että koska tehdään. Esimerkiksi kotipalvelu ei toimi enää sen vuoksi, että kunnissa ei ole enää kotipalvelijoita. Kun palvelut on yhdistetty kotihoidoksi, niin se on lähestulkoon puhdasta sairaanhoitoa. Kysymys on edelleen kuntien taloudesta. Siihen peruskysymykseen pitää vastata.

Jos ne ihmiset tekevät projekteja, kehittävät työnsä ulkopuolella, niin kuin te sanotte, niin miten he voivat sen tehdä siellä, kun heitä ei kuitenkaan ole yhtään enempää? Miten tämä yhtälö oikein toimii?

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ette, ed. Virtanen, ilmeisesti tunne siellä tilannetta. Mainitsin juuri niin, että ihmiset, jotka tekevät siellä työtä, eivät pysty samanaikaisesti kehittämään omaa työtään. Ei kannata halveksia tai pitää vähempiarvoisina projekteja tai hankkeita. Niistä on tullut erittäin hyviä tuloksia, jotka ovat jääneet pysyväksi toiminnaksi kuntiin. Vanhustenhuollossa on paljon moniammatillisia työryhmiä, jotka ovat pysyvää toimintakäytäntöä, on muutettu toimintakäytäntöä sen projektin tai hankkeen kautta. Tätä työtä on jatkettava ja näitä hyviä käytäntöjä on levitettävä.

Nythän Paras-hankkeessa mietitään näitä valvonta- ja ohjausjärjestelmiä vähän uudelleen, jotta me nimenomaan saisimme hyvät käytännöt leviämään kunnasta toiseen mahdollisimman nopeasti. Sehän se ongelma on ollut, että kun on jossakin, vaikka nyt Kuopiossa, jotain hyvää, niin miten se saataisiin sitten vaikka Saarijärvelle. Tätä työtä meidän on tehostettava.

Arvoisa puhemies! Lokakuussa 2000, siis kuusi vuotta sitten, Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa sanottiin seuraavaa: "Harvoin, jos joskaan lehtemme toimituksessa on luettu järkyttävämpää lukijapostia kuin omaisten kirjeet vanhusten laitoshoidosta. Niiden mukaan vanhimman sukupolven viimeiset vuodet ovat usein yhtä nöyryytystä ja tylyä kohtelua, joskus melkein heitteille jättöä." Vanhukset joutuvat makaamaan liian kauan samoissa vaipoissa, riittävää ravintoa ja juotavaa ei ehditä tarjoilla kiireen takia. Laitoksissa ei ehditä huonosti liikkuvia vanhuksia auttamaan wc:hen. On tehokkaampaa käyttää vaippoja. Tämä on vastoin vanhuksen itsemääräämisoikeutta. Levottomille potilaille annetaan rauhoittavia lääkkeitä, lääketokkuraiset hoidettavat kaatuilevat, putoilevat sängyistä ja saavat vammoja auttavien käsien puuttuessa. Edellä mainittu kertoo vähättelevistä asenteista. Kun ikäväki ei enää viimeisinä vuosinaan äänestä eikä kykene muutenkaan pitämään melua itsestään, päättäjät sivuuttivat heidät korulausein. Vanhustenhoitoon tarvitaan lisää rahaa ja henkilöstöä, niin kuin tänään täälläkin olemme kuulleet.

Tämä asia on hukassa, arvoisa ministeri. Miten te vastaatte tähän? Kuuden vuoden aikana tiedot eivät ole muuttuneet, ne ovat samanlaisia. Valtiontilintarkastajien lausunto vuodelta (Puhemies koputtaa) 2006 puhuu aivan samaa kieltä. (Puhemies koputtaa) Tämä on paljon vakavampi asia kuin millaisen kuvan te annatte.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Puhemies! Ed. Akaan-Penttilä lukee tekstiä ajalta, jolloin oli kokoomuslainen sosiaali- ja terveysministeri. Tämä on vakava kysymys. Tätä ei ole kukaan ottanut millään tavalla löysin rantein, mutta toisaalta toivoisi, että julkisuudessa olisi joskus niitä hyviä esimerkkejä. Meillä on loistavaa vanhustenhuoltoa. Minä sanon suoraan; minä olen kiertänyt tämän maan vanhusten laitoksia neljä vuotta.

Meillä on erittäin hyvä, korkeasti koulutettu, työhönsä motivoitunut henkilökunta, joka on sitoutunut ja tekee siitä huolimatta, että heitä ei aina ole riittävästi, hyvää vanhustenhuoltoa, ja tulokset ovat hyviä. Toivoisi joskus näitä hyviä esimerkkejä myöskin. Se ei silti poista sitä, vaikka meillä olisi hyviä esimerkkejä, ettei meidän tarvitse tehdä työtä sen puolesta, että kaikkialla se laatu olisi sama.