Marja Tiura /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto antoi syksyllä 2009 tulevaisuusselonteon ilmasto- ja energiapolitiikasta. Tässä valtioneuvosto linjasi vuoden 2050 tähtäimellä tavoitteita ja toimenpiteitä kohti hyvinvoivaa ja vähäpäästöistä Suomea. Valiokuntamme mietintö perustuu muiden valiokuntien antamien lausuntojen ohella lukuisten asiantuntijoiden kuulemiseen sekä tulevaisuusvaliokunnan omiin ennakointihankkeisiin ja tulevaisuusverstaisiin. (Hälinää)

Kiitoksia, puhemies. — Olemme julkaisseet tällä kaudella muun muassa ed. Karjulan johdolla "Löytöretkiä biopolitiikkaan, Suomen biopolitiikan haasteita ja näkökulmia globaaleissa puitteissa 2010—2050", ed. Matikainen-Kallströmin johdolla "Nanohiilten tulevaisuuden mahdollisuudet ja merkitys Suomelle" sekä ed. Kumpula-Natrin johdolla "Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa?", "Tulevaisuuden voittajat — Hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa". Samalla, kun valiokuntamme käynnisti normaalin kuulemisen, organisoimme myös laajan kenttäkuulemisen. Järjestimme Turun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen, Suomen Yrittäjien, tulevaisuusvaliokunnan ja eri maakunnallisten toimijoiden kanssa alueellisia edelläkävijyysverstaita. Tämä työ on ollut mittavaa, ja se on ollut laajaa. Aloitimme perehtymisen aihepiiriin heti tämän istuntokauden alussa. Itse mietinnön ja taustamuistion "Uskalluksen politiikkaohjelman" kirjoittamisessa olivat vahvasti mukana professori Olli Hietanen Turun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta, Risto E. J. Penttilä, Teresa Haukkala, valiokuntamme pysyvä asiantuntija Osmo Kuusi ja valiokuntaneuvos Paula Tiihonen. Teille kaikille tähän työhön osallistuneille lämmin kiitos!

Arvoisa puhemies! Sekä valtioneuvoston tulevaisuusselonteon että myös tulevaisuusvaliokunnan mietinnön keskeisen tavoitteen voi tiivistää siihen, miten voimme yhdistää kestävän kehityksen haasteet ja työllistävän kasvun mahdollisuudet. Tämä on mahdollista edelläkävijyydellä. Suomen on kehityttävä kansainväliseksi kestävän kehityksen tutkimus-, kehitys- ja innovaatioympäristöksi, toisin sanoen living labiksi samalla tavalla kuin Piilaakso on toiminut tietoyhteiskuntakehityksessä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan tärkeimmät linjaukset liittyvät metsien tulevaan käyttöön hiilinieluina ja hiilen varastoina. Metsät ovat hiilivarasto, nielu niiden kasvuvauhti. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa hiilinieluja käsiteltiin hyvin suppeasti verrattuna niiden ennakoitavissa olevaan merkitykseen Suomelle vuoteen 2050 mennessä. Nielujen suuresta merkityksestä kertoo se, että vuonna 2008 Suomen puuston lisäys — eli puiden kasvu vähennettynä sillä, kuinka paljon niitä hakataan — sitoi noin 60 prosenttia saman vuoden kasvihuonekaasupäästöistämme. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että hallituksen tulee ottaa yhdeksi ilmastopolitiikkansa painopisteeksi metsien hiilinielujen ja hiilivarastojen hallinnan. Hallituksen tulee toimia EU:ssa ja YK:n ilmastoneuvotteluissa niin, että hiilinielujen vahvistamista ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kohdellaan yhdenmukaisemmin. Hiilinieluihin ja -varastoihin liittyvästä asiantuntemuksesta voi valiokuntamme mielestä kehittyä kansainvälinen vahvuus, joka tulevaisuudessa työllistää suomalaisia erilaisissa asiantuntijatehtävissä myös Suomen ulkopuolella. Haasteena ovat luotettavat hiilinielulaskelmat metsämaan sitomasta hiilestä. Jotta parhaalle asiantuntemukselle luotaisiin vankka tiedollinen perusta, valiokunta ehdottaa, että tuleva hallitus käynnistää metsämaaperän hiilensidontaa selvittävät, säännöllisesti toistuvat maahiili-inventaariot.

Toinen mietinnössämme korostuva painotus on puurakentamisen edistäminen. Kiinteistöissä käytetään selvitysten mukaan 40 prosenttia Suomessa kulutettavasta energiasta. Vastaavasti rakentamisen ja rakennuksissa käytetyn energian kasvihuonekaasupäästöt muodostavat noin 35 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, joten kiinteistö- ja rakentamisala ovat tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntatyössä.

Puurakentamisen edistämisellä korjaus- ja uudisrakentamisessa on myös muita etuja. Rakentamisella on merkittäviä työllistäviä vaikutuksia, ja lisäksi rakennemuutoksessa oleva metsäteollisuus tarvitsee uusia kasvualoja. Siksi puurakentamista on kehitettävä myös viennin näkökulmasta. Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että hallitus ryhtyy toimiin puutuotealan tuotannon ja viennin edistämiseksi sekä erityisesti puurakentamisen osaamisen ja työpaikkojen lisäämiseksi. Myös olemassa olevan talokannan energiatehokkuuden parantamista ja korjaustöiden laajamittaisempaa käynnistämistä erityisesti puunkäyttöä lisäten tulisi edistää.

Arvoisa puhemies! Kestävän työllistävän kasvun ja edelläkävijyyden ajurina toimii kehittymässä oleva biotalous. Suomen on siirryttävä bioaikakauteen, jossa kaikki se, mikä voidaan tehdä uusiutuvista bioraaka-aineista, myös tehdään niistä. Kärkiteemoja ovat metsäosaaminen, puhdas vesi ja myös ruuantuotanto. Luonnon monimuotoisuuden ylläpito on olennainen osa kestävää biotaloutta. Metsäklusterista on kehitettävä kestävän kehityksen osaamista, teknologiaa, palveluja, puutuotteita, materiaaleja, kemikaaleja ja energiaa tuottava bioraaka-aineklusteri, joka hyödyntää monipuolisesti erilaisia uusiutuvia raaka-aineita. Lisäksi metsätalouden tuottamilla raaka-aineilla voidaan korvata ilmastollisesti haitallisempia raaka-aineita.

Metsä on hyödynnettävä myös palveluina. Ajatelkaa, mitä kaikkea työllistävää liiketoimintaa voimme metsässä harjoittaa jo ennen kuin ensimmäistäkään puuta on kaadettu. Edelläkävijyyttä tavoittelevan politiikan tavoitteeksi on siksi asetettava se, että jokainen puu on myytävä niin moneen kertaan kuin mahdollista: ensin hiilinieluina ja varastoina ja luontopalveluna ja sen jälkeen puutuotteina, kemikaaleina ja vasta viimeisessä vaiheessa energiana, ja senkin jälkeen on vielä tehtävä tuottavaa liiketoimintaa tuhkasta. Näillä tavoitteilla ja toimenpiteillä voidaan moninkertaistaa Suomen metsäalan liikevaihto, samalla kun Suomi vastaa kestävän ilmasto- ja energiapolitiikan haasteisiin maailman kärkimaiden joukossa. Tämän bioraaka-aineklusterin kehittäminen on Suomen kestävän, työllistävän kasvun perusta.

Arvoisa puhemies! Todellista, kestävää kehitystä ei tapahdu ilman energian ja materiaalin kokonaiskulutuksen vähentämistä. Siksi myös Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteeksi on otettava energian kokonaiskulutuksen vähentäminen. Tästä huolimatta Suomen tulee varautua samanaikaisesti myös kasvavaan sähkönkulutukseen. Vaikka energian kokonaiskulutus alenisi ja metsäteollisuuden sähkönkäyttö vähenisi, ekotehokkaaseen tuotantoon siirtyminen vaatii todennäköisesti lisää sähköä vuoteen 2050 mennessä. Polttoaineita korvataan sähköllä ja samalla parannetaan energiatehokkuutta. Yhteiskunnan palveluvaltaistumisen myötä on myös odotettavissa, että sähkönkulutus kasvaa.

Tulevaisuusvaliokunta tarkasteli myös älykkäiden sähköverkkojen mahdollisuuksia energiansäästöön. Tämä on pitkäaikainen kehitysprosessi ja suuri haaste verkkoyhtiöille. Valtaosalle sähkönkäyttäjistä asennetaan etäluettavat sähkömittarit vuoden 2013 loppuun mennessä. Nämä mittarit yhdistävät asiakkaan sähköverkkoon ja ovat älyverkkojen sydän. Etäluettavien mittareiden avulla sähkönkäyttöä voidaan seurata tarkemmin. Asiakkaan laitteita ja lämmityssähkön käyttöä voidaan ohjata automaattisesti sähkön hetkelliseen hintaan perustuen. Näin sähkölaskut aikaa myöden pienenevät ja ihmiset voivat myös itse vaikuttaa energiankulutukseensa.

Materiaalitehokkuuteen liittyy jätepolitiikka. Jätepolitiikan keskeisenä tavoitteena vuoden 2050 tähtäimellä tulee olla jätteen syntymisen ehkäisy. Tätä tavoitetta voidaan edistää suosimalla palveluja tavaraa ja energiaa kuluttavien toimintojen asemesta ja vähentämällä pakkausjätettä. Jätteen syntymistä voidaan merkittävästi vähentää myös korkealaatuisilla, korjattavilla ja pitkäaikaisilla tuotteilla. Kestävän kehityksen haasteena on ennen kaikkea jätteen välttäminen.

Arvoisa puhemies! Elämme parhaillaan erittäin haastavaa aikakautta. Olemme nähneet maailman virtualisoituvan muutamassa vuosikymmenessä. Seuraavaksi tulemme näkemään biokauden, jolloin kaikki se, mikä voidaan tehdä bioraaka-aineesta, myös tehdään niistä. Samalla siirrymme nanoaikaan. Aikamme suuria trendejä on myös globalisaatio, joka on siirtänyt maailmantalouden keskipisteen Aasiaan. Läntiset teollisuusmaat kamppailevat rakennemuutoksen kourissa. Työtä ja toimeentuloa on etsittävä uusilta toimialoilta. Ja aivan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi haastetta, olemme viime vuosina läpikäyneet myös historiallisen suuren finanssikriisin ja talouden taantuman. Kestävä ilmasto- ja energiapolitiikka on osa tätä monimutkaista ja koko ajan entistä monimutkaistuvampaa kokonaisuutta. Ilmastonmuutoksessa ei ole kyse pelkästään ympäristöongelmasta vaan mitä suurimmassa määrin myös energia-, bio-, talous- ja työllisyyspolitiikasta eli taloudellisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista sekä turvallisuudesta.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Suomi on selviytynyt toistaiseksi hyvin näissä globaaleissa haasteissa. Silti meidän on uudistuttava ja uskallettava kyseenalaistaa nykyiset käsityksemme ja nykyiset totuutemme, määriteltävä uudelleen kestävän ja työllistävän kasvun tie. Meidän on lunastettava edelläkävijän asemamme. Ei ole saavutettuja etuja, vaan menestys on jatkuvasti luotava uudestaan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun on paikallaan kiittää tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaa ed. Tiuraa ja valiokunnan muita jäseniä mietinnöstä ja perusteellisesta taustatyöstä, joka varmasti edesauttaa keskustelun jatkamista.

Ajattelin, että käyttäisin tämän ensimmäisen puheenvuoron päivittääkseni tilannetta sen suhteen, mitä on tapahtunut tulevaisuusselonteon hyväksymisen jälkeen eli runsaassa vuodessa tuolta loppuvuodesta 2009. Loppuhallituskausihan varattiin tulevaisuusselonteossa hyväksyttyjen linjausten toimeenpanolle ja viestinnälle, ja tässä hengessä on muun muassa järjestetty yhteistyössä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa alueellisten tulevaisuusfoorumien sarja, joka viritti keskustelua vähäpäästöisen yhteiskunnan haasteista ympäri Suomea Espoosta Rovaniemelle. Koska iso osa tulevaisuusselonteossa esitellyistä linjauksista kuuluu eri ministeriöiden toimivaltaan, ministeriöiden kanssa on käyty kiinteää keskustelua siitä, miten kutakin linjausta voidaan viedä eteenpäin, ja kaikki linjaukset on vastuutettu.

On hyvä todeta, että tässä vuodessakin on jo ehtinyt tapahtua aika paljon. Jos katsoo tulevaisuusselonteossa hyväksyttyjä linjauksia ja hallituksen viimeksi kuluneen vuoden toimia, niin aika monessa isossa asiassa on otettu jo askelia tulevaisuusselonteossa asetettujen tavoitteiden suuntaan. Nostan näistä esiin vain kaksi asiaa: historiallisen suuri uusiutuvan energian paketti vastaa tulevaisuusselonteossa esitettyjä linjauksia hyvin vahvasti, samoin vihreä verouudistus, joka on mittaluokassaan vailla vertailukohtaa Suomen historiassa, (Ed. Rajamäki: Fantastinen verouudistus!) sillä pyritään edistämään vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Eli hallitus on jo toiminut monessa asiassa tulevaisuusselonteossa esitettyjen linjausten suuntaisesti.

Toki, kun tulevaisuusselonteko käsittelee hyvin pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikkaa, paljon jää myös tuleville hallituskausille, ja sen takia yksi tärkeä paikka tulevaisuusselonteon toimeenpanossa tulee olemaan keväällä käytävät hallitusneuvottelut. Valtioneuvoston kanslia on koonnut näitä neuvotteluja varten listan mahdollisista toimenpiteistä, joita seuraavalla hallituskaudella voitaisiin vähäpäästöisen yhteiskunnan edistämiseksi tehdä. Ajattelin sieltä poimia muutaman asian.

Meillähän on nykyjärjestelmässä koko lailla erilaisia niin sanottuja nurinkurisia kannustimia, joissa veronmaksajien rahoilla kannustetaan ihmisiä kuluttamaan energiaa tai tuottamaan päästöjä. Selonteossa linjattiin, että näitä tämänkaltaisia kannustimia on syytä arvioida kriittisesti ja tarvittaessa karsia tai muokata.

Vihreää verouudistusta lienee paikallaan jatkaa myös tulevilla hallituskausilla. Tarkka muoto ja laajuus jäävät tietysti tulevien hallitusten päätettäviksi.

Rakentamismääräysten tarkistamisessa on edetty tällä hallituskaudella myös paljon, on edistetty energiatehokasta rakentamista. Tätä polkua on syytä jatkaa, toisaalta uudisrakentamisessa pyrkiä edellistäkin energiatehokkaampaan tasoon ja toisaalta vaiheittain ulottaa normiohjaus myös korjausrakentamisen puolelle ja meidän nykyiseen rakennuskantaamme.

Uusiutuvan energian edistämisessä on todellakin otettu historiallisia harppauksia tällä hallituskaudella. Se, missä todennäköisesti lisätyötä tarvitaan eniten, on aivan pienimmän kokoluokan hajautettu uusiutuva energiantuotanto. Siellä tarvittaneen tulevilla hallituskausilla myös uusia ohjauskeinoja.

Samoin väylärahoitusta tulisi kohdentaa kestävään liikenteeseen, vähäpäästöisiin ratkaisuihin liikennejärjestelmässä. Todennäköisesti seuraavalla hallituskaudella voitaisiin asettaa hyvinkin konkreettinen tavoite autokannan päästöille. Tällä hallituskaudellahan auto- ja ajoneuvoverouudistukset ovat edesauttaneet sitä, että uusien myytyjen autojen keskipäästöt ovat vähentyneet huomattavan paljon. Tätä tietä pitää jatkaa, ja sille voitaisiin asettaa ensi hallituskaudella konkreettinen tavoite.

Myös paikallista ilmastotyötä tulee vauhdittaa. Selonteossahan linjattiin, että paikalliset ilmastostrategiat tulee laatia kautta maan, ja tätä myös seuraavan hallituksen kannattaa viedä eteenpäin.

Seuraavalla viikolla itse asiassa teema jatkuu siinä muodossa, että julkistetaan tulevaisuusselonteon arviointi. Meillä on professori Markku Wilenius laatinut riippumattoman arvioinnin siitä, kuinka hyvin tulevaisuusselonteko onnistui, ja sitten on myös tehty sisäinen arviointi, jossa tarkastellaan tulevaisuusselontekojen kehittymistä tulevaisuudessa.

Ajattelin, arvoisa puhemies, tähän loppuun esittää oman henkilökohtaisen näkemykseni siitä, mikä voisi olla sitten seuraavan hallituksen tulevaisuuselonteon aihe. Itse olen miettinyt, että seuraavalla hallituskaudella yksi hyvä aihe pohdittavaksi tulevaisuusselonteossa voisi olla eriarvoistuminen ja yhteiskunnan sisäiset eriarvoisuudet. Tiedämme, että meillä on merkittäviä tuloeroja, tuloerot ovat kasvaneet, ja niistä keskustellaan muun muassa välikysymyskeskustelun yhteydessä. Terveyseroista on tullut hyvin huolestuttavia tietoja. Moni varmaan pani merkille tuoreen selvityksen, jonka mukaan köyhimpien lapset syntyvät kevyempinä — siis jo syntyessään ovat eriarvoisessa asemassa — kuin paremmin toimeentulevien lapset, mikä on aika huolestuttava merkki meidän yhteiskuntamme eriarvoisuudesta. (Välihuutoja) Koulutuserot ovat myös yksi merkittävä erojen lähde ja myös erot osallisuudessa: miten ihmiset voivat ja katsovat tarpeelliseksi osallistua yhteiskuntaan. Tämä voisi olla yksi hyvä tulevaisuusselonteon aihe ensi hallituskaudelle.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Arvostamani asiantuntija ed. Oras Tynkkynen, heräsitte vaalien alla tärkeimpään, mikä meitä on oppositiossa huolestuttanut, joka on nimenomaan tämä eriarvoistava kehitys. Jos suuresta massasta tietoa, mitä olemme saaneet tämän prosessin aikana, suuresta massasta selvityksiä, mitkä olivat valtioneuvoston selonteon takana, ja suuresta massasta tulevaisuusvaliokunnan selvitystyötä yrittää viidessä minuutissa miettiä, missä mennään, niin me menemme kyllä siinä, mikä on politiikassa ihan normaalia, että painopisteet vaihtelevat.

Itse perehdyin kestävään kehitykseen, kun tapasin rouva Gro Harlem Brundtlandin, muistaakseni vuonna 1993 tai 1994. Hän oli juuri lanseerannut kestävän kehityksen kolmiopin, että on olemassa sosiaalinen, ympäristö-, ja taloudellinen ulottuvuus. Ja kun nämä pitää yhteen nivoa, niin missä me nyt menemme? Hallitus on kyllä ottanut ensiksi sen taloudellisen intressin: kunhan bisnes pyörii, kunhan saadaan veropolitiikassa kulutukseen siirrettyä veropistettä. Vihreät ovat ehkä yrittäneet tuoda siihen sitä ympäristöaspektia, mutta valitettavasti tässä hallituksessa olevat vihreät arvot ovat menneet niin, että se sosiaalinen on sieltä unohtunut. Ympäristön jälkeen tulee taloudellinen, ja se sosiaalinen on unohtunut. Hyvä, että ed. Tynkkynen on ainakin huonon omantunnon siitä saanut ja esittää nyt sitten vaalien alla, että täytyisi huomioida sekin.

SDP on hyvin tyytyväinen näihin tulevaisuusvaliokunnan lausumiin, joissa kolmannessa otetaan huomioon myös esimerkiksi energian hinnan kohtuullistaminen. Siitä eivät viimeaikaiset energiaveropäätökset kieli. Jos niissä sanottaisiin, että ympäristö otetaan ensiksi, mikä olisi yksi kolmiopin tulkinta, niin silloin me olisimme nähneet sen tulonjakovaikutuksen, jota ministeriaitiosta lupailtiin, kun sitä valmisteltiin.

Anni Sinnemäki lupasi työministerinä selvityttää eduskunnan käyttöön ennen ydinvoimapäätöksiä eri vaihtoehtojen työllistämismittarit, kun hän ei halunnut uskoa siihen, että ydinvoimarakentaminen työllistää. Niitäkään selvityksiä me emme saaneet koskaan. Mutta erilaisista faktoista on paljon, paljon selvitystä, ja on myös niin, että politiikkaa täytyy sitten osata tehdä, ja sitä tehdään niiden arvojen perusteella, mitä on.

Tämä oli ehkä tämmöinen päivänpoliittinen näkemys siitä koko kentästä, missä me olemme. Mutta tähän varsinaiseen tulevaisuusvaliokunnan mietintöön ja tiedonantoon: Minusta tässä on semmoinen konkreettinen ote, vaikka yritetään myös irrottautua tästä päivästä tulevaisuuteen, sillä näen niin, että on aika turvallista rakentaa tulevaisuutta sen osaamisen päälle, mitä meillä jo on. Jos pitäisi ihan tyhjästä lähteä, niin olisimme paljon huterammalla tulevaisuustiellä.

Tässä nähdään, että me rakennamme sen osaamisen päälle, mitä meillä on jo metsäosaamisesta: miten paljon me voimme kehittää metsäosaamista huomioimaan myös hiilivarastoja ja -nieluja, metsän kestävää käyttöä, jota me olemme tehneet vuosikymmeniä myös ulkomaille, ja miten paljon tuo osaaminen voisi työllistää suomalaisia asiantuntijoita niin kotona kuin ulkomailla. Toinen on vesivarat ja vesiosaaminen. Se ei aina tule meille täällä mieleen, että puhdas vesi on tulevaisuudessa yksi vaikeimmista, mutta sen päälle voi rakentaa paljon osaamista ja myös työpaikkoja ja liiketoimintaa. Kolmantena katsotaan sitten vaikka yhteiskuntakaavoitusta, joka tulee meille aika paljon kotiin päin ja on hyvin hyvin ajankohtainen kysymys, mutta siinä, miten sitä aiotaan käsitellä, tehdään ratkaisuja myös pitkän päälle.

Kun ilmastonmuutoksesta on vallinnut aika pitkään selkeä käsitys, että sellainen on, niin löytyypä täältä Pohjolasta kuitenkin yksi puolue, joka ei siihen näytä vielä uskovan. Mutta luonto on koko ajan muuttumassa. Ympäristö muuttuu aina. Kun katsoin tieteellisen näyttelyn tuloksia, niin siellä minusta aika hyvin tuotiin tämä ilmastonmuutos keskusteluun: luonnon muutoksista osa tapahtuu hivuttautumalla — meillähän liikkuvat mantereet ja vuoristot ja maapallon ratakin — mutta sitten on näitä humahduksia, joissa voivat hiilidioksidipäästöt esimerkiksi Siperian soista humauttaa ilmastonmuutosta vauhdilla eteenpäin, ja tuota muutosta voi sitten nopeuttaa esimerkiksi jäätikköjen sulaminen. Ja siinä pitkässä kaaressa Suomella on minusta globaalia vastuuta, ja näen, että yksi tapa vastata siihen on erityisesti suomalaisen osaaminen kautta. Sen takia tämmöisten bio-asioiden osaamisen — ja syvemmällekin kuin vaan esimerkiksi raaka-ainekäyttöön energiassa, joka on ollut nyt aika kapea sektori — tulee olla yksi Suomen seuraava Nokia, hieman kulunutta ilmaisua käyttääkseni.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ilmasto- ja energiapolitiikalle asetettuihin tavoitteisiin ei päästä ilman konkreettisia toimia, eikä energiansäästössä ja -tuotannossa tapahdu kehitystä ilman mittavia julkisia panostuksia tutkimukseen, kehittämiseen ja uusiin innovaatioihin.

Energiatutkimus on monissa maissa öljykriisin jälkeen vähentynyt, mutta Suomessa kehitys on onneksemme ollut päinvastainen, ja siten edellytykset jatkuvalle kehitystyölle ovat erinomaiset. Suomesta löytyy huippuosaamista useillakin energia- ja ilmastoteknologian alueilla, joten meillä on erinomaiset mahdollisuudet hyötyä aktiivisin toimin tulevasta markkinamuutoksesta.

Suomessa on kuitenkin edelleenkin panostettava osaamiseen ja otettava huomioon erityinen pohjoisten olosuhteiden näkökulma. Uskoisin, että jos jokin laite toimii Suomessa, niin se todennäköisesti toimii lähestulkoon kaikkialla maailmassa ilmasto-olosuhteista riippumatta. Siksi Suomen on mielestäni satsattava erilaisten prototyyppien valmistukseen ja testaukseen ja lähdettävä ennakkoluulottomasti kokeilemaan niitä esimerkiksi julkisella sektorilla. Myös valtakunnallisissa hankinnoissa tulisi kiinnittää huomiota pohjoisen osaamisen merkitykseen ja alueellisten ilmasto-olosuhteiden tuntemukseen, jotta omillakin toimijoilla olisi mahdollisuudet päästä mukaan maailmanlaajuisiin tarjouskilpailuihin. Taloudellinen tilanne ei saa johtaa siihen, että kehittämistyömme loppuu ja jäämme odottelemaan parempien aikojen tuloa. Odottelulla saamme muut kiilaamaan kauas ohitsemme, ja siihen kehitykseen meillä ei ole tässä kilpajuoksussa varaa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavalla länsimaiden ja kehitysmaiden ihmisten arkeen, ja lisäksi vaikutukset kohdistuvat eri tavalla miehiin ja naisiin. Ilmastonmuutoksen ja ilmastonmuutospolitiikan vaikutusten arviointi suhteessa sukupuolten väliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon jäi varsin vähäiseksi selonteossa. Naisten ja miesten tasa-arvon näkökulmasta voidaan todeta, että ilmastonmuutos koskettaa voimakkaimmin negatiivisesti kehitysmaiden naisia. Sen sijaan kansallisesta näkökulmasta vaikutukset kohdistuvat jonkin verran voimakkaammin miehiin, koska energiantuotanto ja energiaa paljon käyttävä tuotanto ovat ensi vaiheessa suurempien muutospaineiden kohdalla miesvaltaisilla aloilla.

Mikä on sitten taloudellinen tasa-arvo? Mikä on yhteiskuntamme kantokyky? Mikä on kotitalouksien kantokyky: tulot suhteutettuna siihen, kuinka voit tottumuksiasi ja energiankulutustasi muuttaa? A-energialuokkaan on vaikea siirtyä, jos jo 20 euron lisämeno kuukausituloista aiheuttaa sinulle lähestulkoon konkurssin. Pienituloinen ei pysty siinä mittakaavassa osallistumaan yhteisiin energiatalkoisiin kuin olisi todellinen tarve. Siinä on meille kaikille toimijoille merkittävä haaste.

Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa nostetaan jälleen kerran esille uusia ydinvoimaloita. Tämä hallituskausi on tuonut jo useamman luvan, ja edelleen ainakin kokoomuspuolue on rakentamassa vielä näiden rinnalle lisää ydinvoimaa. Tuntuu, ettei nyt oikein enää tiedosteta sitä, mitä ydinvoimapäätöksiin liittyvät kansantaloudelliset riskit aidosti ovat. Mikähän muu kuin uusiutuva energia tarjoaa tuhansia työpaikkoja siellä, missä esimerkiksi perinteinen massa- ja paperiteollisuus on tullut tiensä päähän? Onkohan se nyt sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ydinvoima, joka tuo tuhansia uusia työpaikkoja eri puolille Suomea? Vai tavoitellaanko uutta teollisuutta, uutta teknologiaa, uutta vihreää Nokiaa Suomeen?

Mielestäni uusiutuva energia voi tarjota kauan kaivattua nousua myös Suomen metsä- ja konepajateollisuudelle. On olemassa vahvat edellytykset tehdä biotaloudesta yksi johtavista suomalaisista elinkeinoista. Poliittisilla päätöksillä me voimme joko tukea tai torjua uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa osaamista ja katoavien teollisten työpaikkojen korvaamista uusilla. Lisäydinvoima voi viedä pohjan uusilta innovaatioilta samalla, kun se heikentää Suomen pyrkimyksiä kestävän energiatalouden saavuttamiseksi. On paikallaan vielä kerran miettiä laajasta näkökulmasta ja luoda Suomeen sellainen kansallinen strategia, jossa niin viherkaulustyöpaikat, energiantuotanto kuin talouslaman ja ilmastonmuutoksen torjuminenkin kytketään selvästi yhteen.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on politiikassakin merkittävä, voisi sanoa, poikkeuksellisen suuri haaste. Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittinen selonteko käsittelee tulevaisuuden ilmasto- ja energiapoliittisia linjauksia kokonaisuutena katsoen varsin kiitettävällä tavalla. Tarkastelun aikaväli on pitkä, mikä antaa tilaa eri skenaarioiden monipuoliselle tarkastelemiselle. Myös kansan ääntä on ainakin yritetty kuulla erilaisten kyselyiden, paneeleiden ja työpajojen avulla, mitä pidän erityisen tervetulleena asiana. Ilmasto- ja energiakysymykset tulee tehdä mahdollisimman helposti käsiteltäviksi ja käsitettäviksi. Vain ymmärtämällä asioiden luonteen voi jokainen itse tehdä kohdallaan ympäristön kannalta kestävimmät ratkaisut. Päätöksentekijöiden taas tulee tietää, millaisia näkökulmia ja millaisia tuntoja kansalaisilla on näihin kysymyksiin.

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia tarkastelee päästötavoitteisiin pääsemistä vuoteen 2020 saakka, ja selonteko jatkaa siitä linjauksia eteenpäin vuoteen 2050 saakka. Tarkasteluväli on siis huomattavan pitkä, aivan niin kuin pitää ollakin. Ilmastonmuutos on todellisuutta jo nyt, mutta toimivilla ratkaisuilla sitä voidaan vielä hillitä. Pahin ei ole vielä tapahtunut eikä tule ehkä tapahtumaankaan, jos ilmastonmuutoksen torjuntaan saadaan valjastettua uusin teknologia ja julkiset ohjauskeinot, joissa kukin ihminen ja kukin toimija kantaa kortensa kekoon päästöjen vähentämisessä. Esimerkiksi ajatus erillisestä ilmastolaista on varmasti harkinnan arvoinen esitys.

Taloustaantuma ei saa olla este ilmastonmuutoksen torjunnassa. Toiminta ja kulut nyt maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa, eikä ilmastotalkoita tule nähdä pelkästään menoeränä, ne ovat myös mahdollisuus. Ne ovat mahdollisuus vientimahdollisuuksien kehittämiselle biotalouden saralla, uusien työpaikkojen luomiselle ja energiaomavaraisuudelle. Vähäpäästöisyyteen voi ja pitää pyrkiä hyvinvoinnista tinkimättä. Itse asiassa hyvinvointi voi myös lisääntyä, kun tuotanto on tehokkaampaa ja kestävämmällä pohjalla. Se on myös olennainen asia ihmisten terveydelle.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossa on tehty linjauksia, joilla ilmastokuormitusta voidaan vähentää. Mainitaan nyt muiden muassa ilmastonäkökulman vahvistaminen valtion talousarvioiden laadinnassa, ilmastopoliittista päätöksentekoa tukevan tutkimuksen lisääminen, toimintamalli julkishallinnon ilmastoviestinnän koordinoimiseksi, ilmastonäkökulman vahvistaminen koulutuksen kaikilla tasoilla, kuntien velvoite laatia oma ilmasto-ohjelma jne. Linjauksissa painotetaan siis velvollisuutta, valistamista ja vastuuta.

Selonteon skenaariot ulottuvat pitkälle aikajänteelle. Tulemme tekemään paljolti samoja asioita kuin nytkin vielä neljän vuosikymmenen kuluttua, ainakin siltä näyttää tällä hetkellä. Kuten selonteossa on visioitu, voidaan ne kuitenkin tehdä nykyistä tehokkaammin ja vähäpäästöisemmin. Autoilun tulevaisuus on sähkössä ja uusiutuvassa energiassa, taloista tulee entistä energiatehokkaampia ja teollisesta tuotannosta vähäpäästöisempää.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on mainittu toimenpiteenä päästöjen vähentämiseksi päästöjä hillitsevien verojen kehittäminen ja liikenteen taloudellisen ohjauksen painopisteen siirtäminen auton käyttöön. Molemmat ovat kannatettavia toimenpiteitä, mutta ne eivät saa rasittaa yksittäisen kansalaisen rahapussia kohtuuttomasti. Joukkoliikennettä on kehitettävä ja lisättävä toimivalla tavalla, ennen kuin esimerkiksi ruuhkamaksuja voidaan ottaa käyttöön tai ennen kuin niistä pitäisi edes kovin vakavasti keskustella. Kun joukkoliikenteen käyttöä halutaan ruuhkaseuduilla lisätä, täytyy myös lisätä itse joukkoliikennekulkuneuvojen määrää, jotta ihmiset voivat niitä vaivattomasti käyttää. Esimerkiksi pääradan junat ovat työmatkaliikenneaikaan jo nyt tupaten täynnä — nimimerkki "Kokemusta on".

Arvoisa puhemies! Yhdyn selonteon näkemykseen, jonka mukaan EU:n asemaa kansainvälisessä ilmastonsuojelussa on vahvistettava. Suomen on osaltaan oltava mukana kansainvälisissä päästötalkoissa. Maamme voi olla siinä myös edelläkävijä, mikä ei tarkoita samaa asiaa kuin mallioppilas. On tärkeää painottaa ilmastokeskustelussa myös kehitysmaiden roolia. Ne tarvitsevat rahoitustukea sopimuksiin sitoutuakseen ja tarvittavien investointien hankkimiseksi. Niille tulee antaa valmiuksia harjoittaa kestävää ilmastopolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Vaikka selonteossa on listattu keinoja päästövähennykseen pääsemiseksi, kaipaisin silti vielä hieman enemmän konkretiaa. Mutta kyllä sitäkin jonkun verran löytyy. Esimerkiksi on hyvä, että tulevaisuusvaliokunta ponnessaan edellyttää hallitukselta toimia puutuotealan tuotannon ja viennin edistämiseksi sekä erityisesti puurakentamisen osaamisen ja työpaikkojen lisäämiseksi.

Arvoisa puhemies! Samaan tapaan laajemminkin tarvitaan konkreettisia poliittisia päätöksiä monella rintamalla.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten lähetekeskustelussa totesin, tulevaisuuteen suuntautuva selonteko on tarpeen mutta teot ovat sanoja tärkeämpiä. Tekoihin päästään, kun rahaa löytyy. Olennaisinta on ryhtyä suunnittelemaan ilmasto- ja energiapolitiikan systemaattista rahoittamista. Ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä ja tiukkaa talouspolitiikkaa joudutaan toteuttamaan samaan aikaan, kun valtion ja kuntien ikäsidonnaiset menot ovat jatkuvassa kasvussa. Siksi tarvitaan päätöksiä julkisista ja yksityisistä panostuksista, jotta 80 prosentin päästövähennys vuoden 2005 tasosta saavutetaan.

On tärkeätä, että vaalien jälkeen perustettavalla hallituksella on kaikki ilmasto- ja energiapolitiikan vaihtoehdot käytettävissä. Se tarkoittaa niin vesivoiman kuin ydinvoimankin hyödyntämistä myös jatkossa. On muistettava, että päästöjen vähentäminen lisää erityisesti sähkön käyttöä. Uusiutuvan energian paketin toteuttaminen tulee olemaan suuri haaste 2010-luvulla. Koska pakettia ei voida kokonaisuudessaan välittömästi toteuttaa, on ensi vaalikaudella päätettävä luvasta, joka ehkä sallii kolmannen uuden ydinvoimalan rakentamisen. Fortum siis saisi luvan rakentaa 2020-luvulla uuden ydinvoimalan. On myös avattava keinot vesivoiman lisärakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Yli puolet maailman puusta menee polttopuiksi, koska muita energialähteitä ei ole käytettävissä. Koska maailman väestö kasvaa, lisääntyy myös puun poltto. Ympäristönsuojelun näkökulmasta on erittäin tärkeätä pitää puun energiakäyttö järkevissä mittasuhteissa. Metsä on suomalaisille erittäin tärkeä asia. Metsät sitovat hiilidioksidia ja tuottavat happea. Mitä enemmän metsiä tuhotaan, sitä vähemmän happea tuotetaan. Siksi metsiä pitää suojella nykyistä enemmän. Meillä viljellään näkemystä, jonka mukaan puun hyödyntäminen energiana on päästötöntä. Puun poltosta syntyy aina hiilidioksidia. Siksi on erittäin tärkeätä, että puun polttamisen päästöjä pyritään vähentämään. Tällaisia voimalaitoksia on Suomessa jo suunnitteilla. Joka tapauksessa haaste on valtava: 13,5 miljoonaa kuutiometriä haketta. Jotta näin paljon puuainesta saadaan metsästä, vaaditaan toimivaa logistiikkaa. Siihen on panostettava.

Ilmasto- ja energiapolitiikkaan kuuluu myös uudenlainen jätehuolto. Maailman kaatopaikat päästävät ilmaan 640 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Päästöjen vähentämisen kannalta on tärkeätä, että jätettä ei tuoda kaatopaikalle vaan se pyritään hyödyntämään ja kierrättämään. Tämä tapahtuu parhaiten lisäämällä jätteiden hyödyntämistä ja kierrättämistä.

Arvoisa puhemies! Lähitulevaisuudessa jätehuolto on siis yritysten ja teollisuuden materiaalitaloutta. Tämän takia jätteen taloudellinen arvo kasvaa. Ympäristökestävässä materiaalitaloudessa tehostetaan raaka-aineiden käyttöä, vähennetään jätteiden muodostumista sekä hyödynnetään tehokkaasti jätemateriaaleja. Jätteiden hyödyntäminen kierrättämällä tarjoaa suuria liiketoimintamahdollisuuksia. Valitettavasti hallituksen esitys jätelaiksi ei vastaa lainkaan näihin tarpeisiin.

Mitkä ovat porkkanat, joilla päästöjä voidaan vähentää? Keppiä on käytetty viime vuosina erittäin ankarasti. Nyt tarvittaisiin voimavaroja päästöjen vähentämiseen yhdyskunnissa, yrityksissä, teollisuudessa ja laitoksissa. Päästökauppa tulisi mielestäni hylätä, koska se ei ole kovinkaan tehokas ohjauskeino. Mielestäni nyt pitäisi kysyä, kuinka paljon päästöt ovat päästökaupan ansiosta vähentyneet. Oma oletukseni on, ettei päästökauppa ole vähentänyt lainkaan päästöjä.

On myös kysyttävä, miksei kaikkia liikenteen päästöjä veroteta. Suomessa on ainakin 750 000 rekisteröityä ajoneuvoa, joista ei suoriteta ajoneuvoveroa päästöjen mukaan. Mielestäni päästöjen vähentämisessä on otettava huomioon kaikki ajoneuvot, liikkuivatpa ne sitten tiellä, jäällä, lumella tai vedessä. Tämä olisi tietysti mittava linjanveto, joka vaatii tarkkaa harkintaa. Mutta jos päästöjä halutaan ihan oikeasti vähentää, on kaikki päästölähteet huomioitava.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunta ei ainakaan voi hallitusta moittia siitä, etteikö hallitus olisi tuottanut erilaisia selontekoja, joitten joukossa on myöskin sarja energiaa ja sarja ilmastoa ja niitä yhdessä. Tässä suhteessa luettavaa on ollut ja paljon, ja tietysti, kun kaikki vähintäänkin kahdentuu täällä, se on sitten vielä tuplasatsi.

Arvoisa puhemies! Tämä on tilanne, joka vaatii erittäin paljon valtioneuvoston kanslialta, pääministerin konttorilta, jos yrittää koordinoida nämä asiat yhdeksi kokonaisuudeksi.

Havahduin tänä aamuna lukiessani näitä papereita. Otan yhden esimerkin aikatekijästä. Ilmastonmuutos on asia, joka on ikään kuin taustalla kokonaisuudessaan, ja siinä asetetaan selvästi maksimi, mitä saisi tapahtua ihmisen tuuppaamana: korkeintaan 2 astetta lämpenemistä. Millä välineillä siihen vaikutetaan? Välineenä voi olla vain se, että fossiilisen energian käytöstä mahdollisimman pian luovutaan. Mihinkä sitten sillä vaikutetaan? Sillä vaikutetaan siihen, että luonnolle ei ehtisi käydä huonosti.

Muutama näkökohta vuosiluvuista ja vuosimääristä. Raakaöljyvarannoille annetaan aikaa ehkä 40—50 vuotta tässä suhteessa. Onneksi raakaöljyä ei ole Suomessa. Siitä ovat jääkaudet pitäneet huolen. Mitenkä käyttäytyy siinä finanssikriisitilanteessa, jossa elämme tällä hetkellä, raakaöljyn hinta? Se on jatkuvassa nousussa. Eilispäivänä ylitettiin jälleen 100 US-dollarin hinta tynnyriltä. Tämähän kuulostaa hyvältä, erittäin hyvältä, siis toisin sanoen oikeaoppisesti ohjausmekanismi toimii, ilmastopoliittisesti oikein.

Kiusallinen yksityiskohta, arvoisa puhemies, on se, että tämä tapahtuu sellaisena aikana, että finanssimaailma on syytänyt maailman täyteen niin sanottua rahaa, näitä pelimerkkejä. Niitä on niin paljon, neljä kertaa maapallon bruttokansatuote, sitä rahaa on niin paljon, että sillä öljyn hinnalla ei enää olekaan merkitystä eikä näillä mekanismeilla olekaan enää ohjausvaikutusta sillä tavalla kuin pitäisi olla. Ja pitäisi saada tuloksia aikaiseksi.

Mihinkä näissä asiakirjoissa vedotaan? Näissä vedotaan siihen, että metsät ovat se uusiutuvan energian superlähde. Mikä on metsän kiertokulkuaika Suomessa? Etelä-Suomessa 60—70 vuotta, Lapissa 150—200 vuotta. Siis toisin sanoen kaikki se, mitä äsken puhuin, tapahtuu yhden sukupolven aikana, ja jos siinä tapahtuu jotakin dramaattista, niin sehän tarkoittaa sitä, että sen puuston on pitänyt olla jo siinä kunnossa, että se kestää kaiken tämän ilmastonmuutoksen. Muutenhan sille käy huonosti, ja sille on huonosti käymässäkin, sillä tuhohyönteiset, jotka hyötyvät tästä ilmaston lämpenemisestä, kerkiävät saada yhden sukupolven vuodessa, sadassa vuodessa sata sukupolvea, kahdessasadassa vuodessa kaksisataa sukupolvea.

Arvoisa puhemies! Otan samalla tavalla yhden pikantin yksityiskohdan, jota ei ole huomattu ollenkaan tässä mietinnössä, ja se asia on se, että tekstissä, sanoisinko, suorastaan riekutaan Koillisväylän avautumisella ja sen suurilla mahdollisuuksilla. Siis toisin sanoen silloin se ilmasto on jo muuttunut.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! On erittäin perusteltua, että vaikka selontekoja sinänsä vaalikaudella annetaan monta, niin tulevaisuusselontekoja vain yksi, ja tällä vaalikaudella se koskee nyt sitten pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Niin kuin tässä keskustelussa on jo käynyt ilmi, tämä teema on erityisen perusteltu juuri sen vuoksi, että pahimmillaan ilmastonmuutoksella on kohtuullisen lyhyellä aikavälillä sekä ihmiskunnan asumisolosuhteille aika dramaattisia vaikutuksia että tietenkin myöskin kohtalokkaita vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. Potentiaaliset riskit ilmastonmuutoksen edetessä ovat niin suuria, että toimenpiteisiin kannattaa myös taloudellisessa mielessä ryhtyä ja niihin kannattaa ryhtyä nopeasti.

Kansainvälisellä tasolla ilmastopolitiikassa tapahtui monella tavalla selkeä muutos Ipcc:n eli Kansainvälisen ilmastopaneelin neljännen arviointiraportin jälkeen vuonna 2007, johon saakka poliittisella tasollakin oli aika paljon keskusteltu siitä, onko ilmastonmuutos tosiasia ja onko siinä ihmisen vaikutusta. Mutta tuon arviointiraportin johtopäätös oli kristallinkirkas: ilmastonmuutos tapahtuu, ja ihmisen aiheuttamilla kasvihuonekaasupäästöillä on siinä ratkaisevan tärkeä merkitys. Tämän jälkeen kansainvälisen yhteisön huomio kiinnittyi entistä tiukemmin näihin toimenpiteisiin, joilla sitä voidaan hidastaa.

YK:n ilmastosopimuksen puitteissa näitä ilmastokeskusteluja on käyty jo vuodesta 1992 lähtien, ja tietysti tässäkin salissa hyvin muistetaan puolitoista vuotta sitten ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta ne odotukset ja sitten taas kokouksen aiheuttama pettymys, joka siitä aiheutui. No, toisaalta nyt meillä on myönteisiä edistysaskeleita, kun viime joulukuussa Cancúnin ilmastokokouksessa onnistuttiin löytämään yhteisymmärrys, yhteisymmärrys, joka on merkittävä kahdella tavalla: se palautti luottamuksen YK:n ilmastosopimusneuvottelujärjestelmään, ja toisaalta tuo yhteisymmärrys sisältää merkittävän määrän tärkeitä ilmastopoliittisia elementtejä, rahaston perustamisen, metsäkadon torjunnan vähennystoimenpiteet ja myös kansainvälisen arvioinnin.

Suomea voi monella tavalla pitää ilmastopolitiikan edelläkävijänä, ja sekä tulevaisuusselonteon että valiokunnan siihen antaman mietinnönkin sisällössä painottuu se tarve ja tahtotila, että edelläkävijöitä me haluamme olla jatkossakin. Hallitus on antanut vuonna 2008 energia- ja ilmastopoliittisen strategian, ja sen pohjalta meillä on jo tehty kosolti myös konkreettisia päätöksiä muun muassa siitä, miten energiaomavaraisuutta vahvistetaan ja fossiilisista polttoaineista pyritään pääsemään eroon. Suomi on tällä hetkellä myös hyvin Kioton sopimuksessa sovitulla päästövähennysuralla, ja nyt tämä selonteko käsittelee asioita vuoteen 2050 saakka. Sivumennen on sanottava, että esimerkiksi Euroopan komissio nyt vasta parhaillaan laatii ensimmäistä polkua Euroopan unionin tasolla tähän samaan vuosilukuun tähdäten.

Selonteon tavoite on se, että vuonna 2050 Suomen kasvihuonepäästöt ovat vähintään 80 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuonna 1990, ja selonteon hyvin tärkeä ja olennainen viesti on siinä, että se on mahdollista. Erittäin merkittävä päästöjen vähentäminen on mahdollista mutta sen mahdollistaminen edellyttää konkreettisia, päämäärätietoisia poliittisia päätöksiä jo tänään.

Pitkän aikavälin selonteko luo varmasti myös toimintaympäristöön ennakoitavuutta, niin kuin valiokuntakin korosti. Se antaa selvän poliittisen viestin siitä, että Suomi kulkee kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa ja konkreettiset poliittiset ratkaisut kunakin aikana tehdään tämän vähäpäästöisyyden tavoitteen mukaisesti. Tulevaisuusselonteko ei ennusta mutta se antaa välineitä toteuttaa sitä tulevaisuudenkuvaa, jonka haluamme toteuttaa.

Valiokunnan mietinnössä ja puheenjohtajan täällä pitämässä esittelypuheenvuorossa metsänielut olivat hyvin tärkeässä roolissa. Globaalisti katsottuna metsäkadon arvioidaan aiheuttavan noin viidenneksen kasvihuonekaasupäästöistä, ja on siinä mielessä myönteistä ja tärkeää, että metsäkadon torjunnan osalta myös Cancúnin ilmastokokouksessa edettiin. Suomessa metsänielut ovat merkittävä ja tärkeä kansallinen varanto, mutta meidän on pidettävä huolta muun muassa maankäyttöpolitiikkaamme tarkastellen siitä, että ne ovat merkittävä varanto myöskin jatkossa.

Puhemies! Lopuksi toteaisin, että vaikka ilmastopolitiikan tieteellinen perusta on äärimmäisen vahva, niin myös Suomessa käydään jatkuvasti epäilevää kansalaiskeskustelua — ainakin itse siihen törmään koko ajan — itse ilmiöstä. Saattaa olla, että tässäkin salissa on kansanedustajia, jotka eivät usko ja luota siihen, että ilmastonmuutos on tosiasia tai että ihmisellä on siinä merkittävä vaikutus. On tärkeä muistaa, että jopa silloin, jos epäilee koko ilmastonmuutoksen todellisuutta, merkittävä osa niistä politiikkatoimenpiteistä, joita tehdään, on järkeviä joka tapauksessa. Energiaomavaraisuuden lisääminen on hyvä tavoite, olipa ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa. Uusiutuvan energian työllisyysvaikutukset ja satsaaminen kotimaiseen energiaan ovat hyviä tavoitteita joka tilanteessa, puhtaaseen teknologiaan satsaaminen ja sen avaamat vientimahdollisuudet ovat kansakunnan menestykselle tärkeitä joka tapauksessa, ja energiatehokkuus on tietysti myöskin kustannuskysymys, joten siinä mielessä ilmastopolitiikan takana voi hyvin olla, vaikka joitain epäileviä tuomaitakin on ehkä olemassa.

Haluaisin lopuksi kiittää valiokuntaa ansiokkaasta työstä tämän selonteon osalta. Tästä lähdemme nyt sitten yhdessä pitkälle polulle selonteon tavoitteiden toteuttamisessa.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Lehtomäelle kiitoksista. Aivan kuten ministeri täällä totesi, kun puhumme pitkän tähtäimen päätöksistä ja politiikkaohjelmista, niin näitä konkreettisia päätöksiä pitäisi tehdä jo tänään. Kaikkein tärkeintä, kun puhumme ilmasto- ja energiapolitiikasta ja Suomen työllisyyden näkymistä liitettynä tähän, on rohkeus ja etunoja. Sen takia meillä on taustamuistion otsikkona Uskalluksen politiikkaohjelma.

Nyt kuitenkin, kun puhutaan siitä, missä syntyy uusia innovaatioita ja missä syntyy uutta työllisyyttä, ne syntyvät kyllä pk-yrityksissä tällä hetkellä. Ja kun ajatellaan nyt esimerkiksi rahoituspuolta uusien innovaatioiden näkökulmasta, niin jos puhumme tällä hetkellä esimerkiksi Tekesistä, voi kenties sanoa, että Tekes ei ymmärrä palvelusektoria sillä tavalla kuin tänä päivänä tulevaisuuden näkövinkkelistä pitäisi ymmärtää.

Toinen asia on se, että pienet yritykset, pk-yritykset, (Puhemies: Minuutti!) Tekesin näkökulmasta rahoittavat aika pitkälti näitä suurempia yrityksiä, ja Tekes uudistaa aika pitkälti jo olemassa olevaa kenttää. Kysyisinkin nyt ministereiltä, millä tavalla, kun puhutaan uskaltamisesta ja edelläkävijyydestä, (Puhemies: Minuutti, minuutti!) nyt tehtävillä päätöksillä esimerkiksi Tekesin näkökulmasta vahvistetaan pk-yritysten asemaa tässä innovatiivisuudessa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäen puheessa tuli esille metsänielujen maailmanlaajuinen suuri merkitys ja se, että Suomella on tässä hyvä rekordi. Meillä on kasvavat metsät, ja niitten käyttö on ollut vähäisempää kuin kasvu jo vuosikymmenten ajan.

Monesti tunnustetaan se, että kannattaa kehittää uutta teknologiaa, jotta siitä avautuu vientimahdollisuuksia. Nyt tulevaisuusvaliokunta nostaa tässä esille myös sen, että koska meillä on hyvää metsäosaamista, kaukokartoitusta, nieluosaamista, tämmöistä arviointia, niin myös tämän osaamisen vientiä maailman metsävarojen arvioinnissa, kartoituksessa ja nielujen arvioinnissa ilmastopolitiikan tarpeisiin tarvitaan kipeästi. Kysynkin ministereiltä Pekkarinen ja Lehtomäki, onko hallituksessa havahduttu tämmöisen tieto-osaamisviennin mahdollisuuksiin metsä- ja nieluosaamista ajatellen.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä käsittely itse asiassa sopii hyvin siihen, että on tulossa juuri energiahuippukokous. Toinen asia, mistä lehdissä olemme saaneet lukea, on se, että Euroopan alueella investoinnit uusiutuvaan energiaan eivät olekaan ehkä ihan toteutuneet suunnitelmallisesti.

Suomi puolestaan on ollut oikein etulinjassa ja kiirehtinyt kovasti uusiutuvien energialähteiden käyttöönsaantia. Olisin nyt sitten kysynyt ministereiltä näkemystä siitä, mihin tämä koko Euroopan yhteinen uusiutuvaan energiaan panostava politiikka on nyt ajautumassa, kun Suomi ilmeisesti on tässä ainokaisena pikkumaana kärkijoukoissa.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin kysynyt ministeri Pekkariselta asiaa, joka aina tuolla kentällä toistuen tulee esille. Missä vaiheessa Suomessa otetaan laajemmin käyttöön syöttötariffit uusiutuvalle energialle?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpula-Natri arveli, että kannan huolta eriarvoistumisesta ainoastaan nyt vaalien lähestyessä. Voin vakuuttaa, että olen kantanut siitä huolta siitä asti, kun työväenluokkaisen yksinhuoltajaäidin kanssa kasvoin aika köyhissä oloissa, ja se on leimannut myös poliittista ajatteluani pitkään.

Nostin esiin ajatuksen tulevaisuusselonteon aiheesta tässä yhteydessä vain sen takia, että se on sellainen asia, josta usein keskustellaan hallitusneuvotteluissa. Hallitusneuvottelut ovat nyt lähestymässä, ja sen takia se on ajankohtainen asia.

Ed. Kaikkonen kaipasi konkretiaa lisää tulevaisuusselontekoon. Varmaan yksi tapa tuoda tätä konkretiaa sinänsä pitkän aikavälin aika visioivaan ja strategiseen asiakirjaan on miettiä sitä rakennetta uudella tavalla. Yksi malli voisi olla se, että tämän pitkän aikavälin linjaavan osan ohella olisi toimeenpanevampi, enemmän lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimintaan liittyvä osa, ikään kuin kaksiosainen tulevaisuusselonteko.

Ed. Laxell piti päästökauppaa tehottomana. Kannattaa nyt kuitenkin todeta, että Euroopan unionissa päästöt ovat laskeneet käsittääkseni seitsemän vuotta peräkkäin vuosi vuodelta. Eli ihan täysin epäonnistuneeksi ei kai EU:nkaan (Puhemies: Minuutti!) ilmastopolitiikkaa voi luonnehtia.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvetuotanto työllistää maaseudulla tuhansia ihmisiä, joista iso osa on yksityisyrittäjiä. Jos turvetta käyttää järkevästi esimerkiksi yhdessä hakkeen kanssa, siitä ei synny niin paljon päästöjä kuin vihreiden ja kokoomusedustaja Asko-Seljavaaran kannattamasta kivihiilestä.

Ministeri Pekkarinen, uskalletaanko lähitulevaisuudessa avata uusia turvesoita ja rakentaa turvetta osittainkin käyttäviä lämpölaitoksia, ettei ole pelättävissä, että niin sanotut viherpiiperöt saavat aikaiseksi painostaa lain, jossa kielletään kokonaan turpeen nosto ja käyttö?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On äärimmäisen tärkeää, että tulevaisuusvaliokunta on linjannut tässä selonteossa jälleen ilmasto- ja energiapolitiikkaa, niin kuin tässä salissa tämän neljän vuoden aikana on paljon tehty. Siinä on linjauksia, miten päästökauppaan ja näihin kansainvälisiin ilmasto- ja energiasopimuksiin suhtaudutaan. Mutta suurimmat päätökset tehdään kuitenkin kotitalouksissa, tietysti elinkeinoelämän piirissä, mutta myöskin maakunnissa.

Haluankin kysyä sitä, kuinka tietoisia meidän ministerimme ministeriaitiossa ovat maakuntien omista ilmasto- ja energiasopimuksista tai -ohjelmista. Esimerkiksi meillä Pohjois-Pohjanmaalla tehdään nyt kuumeisesti omaa yhteistä ilmastostrategiaa, joka on jatkumo hyvälle maakunnan omalle energiastrategialle. Siellä tehdään todella niitä konkreettisia päätöksiä siitä, miten ilmasto- ja energia-asiat tulevat tulevaisuudessa menemään.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat ainoa eduskuntaryhmä, joka on oikein laittanut eriävän mielipiteen, että turpeen nostoa ja turpeen polttoa pitää lisätä tässä maassa. Mikä on ministereiden mielipide siitä, poltammeko turvetta yhä enemmän ja enemmän ja tuemme sitä myöskin valtion varoin vai yritämmekö vähitellen päästä turpeen käytöstä eroon, sillä sehän pilaa vesistöt, on erittäin suuri hiilidioksidipäästäjä ja pilaa myös meidän luontoamme?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mukavaa, että tässä taustaselvityksessä valtioneuvostossa tehtiin ilmasto- ja tulonjakoselvitys, mutta emme kyllä näe sen johtaneen yhtään mihinkään, eikä se kovin yllätyksellinen ollut.

Mutta vielä tuosta ideasta, tulevasta selonteosta. Minä en kyllä selontekoon sitä laittaisi — ne kestävät tämän neljä vuotta — vaan hallitusohjelmaan puuttumiset eriarvoistumiseen. Siinä varmaan voin sitten saada ed. Tynkkysen mukaan, toivottavasti moni muukin puolue lähtisi siihen. Mutta tähän liittyy myös kasvun politiikka ja päästöjen politiikka, ja sitten on lähtenyt tämmöinen Degrowth-ajattelumalli. Me teimme yhden taustaselvityksen siitä, mutta en ollut siihen sen vetäjänä tyytyväinen, koska siinä ei tullut mitään konkreettista keinoa, millä me puutumme köyhyyteen, jos energianhinta kasvaa valtavasti, jos tämä päästöjen hinnoittelu on ainoa politiikka.

Kysyn: osallistuivatko ministerit Risikko ja Rehula jotenkin Suomen ilmastopolitiikkaan silloin, kun tehtiin pitkää, laajempaa tulevaisuusselontekoa?

Vielä turvekeskusteluun lisäkysymyksenä: Kantoja ei vielä (Puhemies: Minuutti!) monessa mittakaavassa nosteta. Pitääkö sitä tukea? Se päästää yhtä paljon kuin kivihiili.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi tuen ed. Tynkkysen ajatusta sosiaalisen tasa-arvon ottamiseksi tulevaisuusselonteon aiheeksi. Se on aivan oikein.

Ministeri Lehtomäki epäilee, että täällä salissa on joitakin, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen. Ed. P. Oinosen turvepuhe osoittaa, että hän ei ainakaan ole sillä tavalla uskovainen, ei missään tapauksessa myöskään meppi Soini, joka esittää lakkoa tai työnseisausta tai huilaustaukoa ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa, ettei tehdä mitään ja irtisanoudutaan. Todella, voisiko sanoa, pöljää ajattelua, pöljäpopulismia. (Ed. Asko-Seljavaara: Hyvä!)

Ja tämä ajatus, minkä puheenjohtaja Tiura sanoi — mahdollisimman paljon bioenergiaa — tuskin koskee kantoja, mihinkä täällä ed. Kumpula-Natri viittasi. Ei pitäisi. (Ed. Kumpula-Natri: Kysyin!)

Lopuksi: Jos me ajamme tällä tavalla eteenpäin, me tarvitsemme kolme maapalloa. Meillä on vain yksi. Eli kestävä kehitys pitää ottaa lähtökohdaksi.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että seuraavan vaalikauden kolme tärkeintä asiaa ovat taloudellisen kriisin, ilmastokriisin ja näistä seuraavan sosiaalisen kriisin ratkaiseminen yhdessä. Totta kai odotamme ja teemme kaikkemme sen eteen, että saamme kansainvälisen kattavan ilmastosopimuksen, mutta Suomen ja Euroopan unionin on aloitettava ja tehtävä kaikkensa kansallisella tasolla ennen sitä. Myös maailmantalous kärsii ilmastonmuutoksen aiheuttamista haitoista, puhumattakaan sen aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä. Näitä on yritettävä torjua puhtain keinoin, sen totean erityisesti ed. Pentti Oinoselle. Tämän luulisi ymmärtävän myös perussuomalaispiiperöiden, että turve ei ole puhdas keino.

Tällä hallituskaudella yksi konkreettinen esitys, joka tuli oikeastaan työryhmän kautta, liittyi liikenteeseen. Toivon, että ensi vaalikaudella sen raportin, joka tuli LVM:stä ruuhkamaksujen käyttöönotosta Pääkaupunkiseudulla, ehdotukset saadaan nopeasti aikaan. Liikenne aiheuttaa noin viidenneksen Suomen kasvihuonepäästöistä, ja erityisesti henkilöautoliikenne on ollut voimakkaassa kasvussa joukkoliikenteen kustannuksella. Ruuhkamaksujärjestelmä olisi erinomainen tapa lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja vähentää ihmisten autoriippuvuutta.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä metsäosaamisesta. Suomihan sillä tavalla vie, ja on pitkäaikaisesti jo vienyt, omaa metsäosaamistaan, että meillä on esimerkiksi lukuisissa Latinalaisen Amerikan ja Väli-Amerikan maissa kehitysyhteistyöhön liittyviä uusiutuvan energian hankkeita ja metsäinventointiin liittyviä hankkeita esimerkiksi Perussa, jossa nimenomaan suomalaista osaamista hyödynnetään. Tietenkin nyt sitten, kun Euroopassakin on lähdössä käyntiin jo vähän laajemmin mahdolliseen Kioton pöytäkirjan jatkokauteen liittyvä metsänielujen inventaario, pyrimme suomalaisia asiantuntijoita saamaan tähän kansainväliseen ryhmään mukaan.

Turpeen käytön osalta on todettava, että tässä selonteossahan jo todetaan, että pitkällä aikavälillä turpeen hyödyntäminen energiantuotannossa edellyttää hiilen talteenotto- ja varastointiteknologian käyttöä. Turpeenoton vesistövaikutusten pienentämiseen ja myöskin turvesoiden luonnonarvojen huomioimiseen me olemme koko ajan tässä tehneet ja teemme edelleen lisätöitä, pian valmistuu muun muassa kansallinen suo- ja turvestrategia, jossa on uusia eväitä myös tältä osin.

Jonkin verran olen perillä ed. Vehkaperän mainitsemista maakuntien ilmasto-ohjelmista. Selonteonkin kautta on pyritty niitä edistämään ja jakamaan niistä tietoa. Vähän eritahtisesti ne edistyvät, mutta siitähän on täällä mainita, että sillä polulla pitäisi alueellisestikin edetä.

Tätä selontekoa on ollut, ed. Kumpula-Natrille tiedoksi, valmistelemassa laajapohjainen ministerityöryhmä, joten siinä mielessä erilaiset näkemykset ovat tässä tulleet huomioon otetuiksi.

Sitten vielä, mitä tulee uusiutuvaan energiaan ja sen vaikutukseen Suomen metsänieluun, on selvä asia, että Suomen nielulaskennassa otetaan huomioon uusiutuvan energian lisäämistavoitteet, joita meillä tällekin vuosikymmenelle on, ja niillä on Suomen metsänielua pienentävä vaikutus.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Olen pyytänyt hivenen myöhemmin varsinaisen puheenvuoron, mutta ehkä puheenjohtajalle tässä vastaus hänen kysymykseensä sitä ennen. Voisin sanoa, että — palaan turpeeseenkin kohta — kyllä minä hivenen ihmettelen kuitenkin käytävää julkista keskustelua. Eilen vai toissapäivänä tuli tieto, että kivihiilen käyttö oli viime vuonna melkein 60 terawattituntia. (Ed. Pentti Oinonen: Juuri näin!) Melkein 60 terawattituntia. Se on huikea määrä maan äärestä kaivettua, erittäin pahasti saastuttavaa energiaraaka-ainetta, ja siitä ei erityisesti huolta kanneta. Olen huolissani tästä asiasta.

Mitä tulee tähän kysymykseen, niin kyllä on pantu paljon rahaa viimeisten vuosien aikaan, on tehty erittäin merkittävä käännös: Energia- ja ilmastoinnovaatioihin rahanlisäys vuodesta 2006 vuoteen 2010 on ollut 60 miljoonasta lähes 190 miljoonaan euroon. Jos mukaan otetaan vielä ympäristöala ja sen innovaatiot, niin noustaan 250 miljoonaan euroon. Tuskin maailmassa on maata, joka on tehnyt näin radikaalin linjatarkennuksen suhteessa nimenomaan tämän alan energia- ja ilmastoinnovaatioitten rahoittamiseen.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tässä yleisessä ilmapiirissä on nyt vähän olemassa semmoista riskiä, että tämä kylmä ja luminen talvi, millainen meillä oli myöskin viime talvena, ja toisaalta myöskin korkea sähkön hinta voisivat nyt tehdä jotain semmoista hällä väliä -mielialaa tälle ilmastonmuutoskeskustelulle kaiken kaikkiaan tai jopa kielteistä ilmapiiriä sekä kansalaisten keskuudessa että myös tässä poliittisessa keskustelussa. Millä varmistetaan, että ilmasto- ja energiakysymykset saavat tarvitsemansa painoarvon julkisessa keskustelussa ja myös tulevassa hallitusohjelmassa? Onko teillä ajatuksia tähän?

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös kysyä ministereitten kantaa tähän ilmastolakiesitykseen, mikä ympäristöjärjestöjen piiristä ja vähän sieltä sun täältä on tullut, eli olisi tämmöisen eri lainsäädäntöä kokoava ja sitova ilmastolaki. Mitä mieltä te, arvoisat ministerit, olette tästä laista, ajatuksista tällaisesta laista ja sen tarpeesta, tällä hetkellä?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salin puolella nyt tunnutaan vähän monessa asiassa sekoittavan energiastrategia ja tämä tulevaisuusselonteko. Tämän tulevaisuusselonteon tarkoitus ei ole antaa niitä konkreettisia toimenpiteitä, vaan nimenomaan tehdä tulevaisuutta ajatellen niitä linjauksia, mistä sitten rakennetaan sitä konkretiaa. Nyt me elämme sen energiastrategian kanssa, mikä on tällä hetkellä olemassa.

Tässä Uskalluksen politiikka -muistion ohjelmassa olemme peräänkuuluttaneet erilaisia mahdollisia pilottihankkeita, joilla voisimme pienimuotoisesti kokeilla erilaisia teknologian kehittymisen myötä tulevia uusia innovaatioita, miten ne toimivat ja miten mahdollisesti saisimme niistä uusia vientituotteita. Onko tämä käytännössä mahdollista meillä nykyisen lainsäädännön puitteissa, ja onko meillä todella halukkuutta siihen?

Sitten toinen asia, minkä me tulevaisuusvaliokunnassa linjasimme, oli se, että me haluamme edistää tätä vihreätä kasvua ja säästää energiaa ja lisätä energiankäytön hyötysuhdetta samalla myöskin sitten tätä energian hinnasta huolehtien niin, että se olisi kohtuullista käyttäjille. Miten tämä yhtälö käytännössä (Puhemies: Minuutti!) sitten voidaan ratkaista?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Worldwatch-instituutin Maailman tila -raportit ovat muuttaneet käsitystämme turvallisesta lämpötilan noususta 2 astetta. Jopa 1,5 asteen lämpötilan nousu tietää vakavia häiriöitä ekosysteemeissä ja sukupuuttoaaltoja, joten aikaa ei todellakaan ole hukattavana. Se tietää meille tavallisillekin ihmisille muutosta elämän käytänteisiin, autoiluun, kulutukseen, energiankäyttöön, asunnon lämpötilaan.

Tulevaisuusselonteko on hyvä tiekartta toimenpiteisiin, mutta konkretiakin on todella keskeistä. Yksi hyvä konkreettinen keino on ilmastolaki, jossa linjataan vuotuiset prosentuaaliset päästövähennykset, tehdään hiilibudjetointia. Kysyisinkin tähän liittyen, onko ministeriössä minkäänlaista selvitystä siitä, minkä tyyppinen ilmastolaki voisi sopia Suomeen. (Ed. Ukkola: Voi herranen aika!) Millä tavalla Suomessa voisi parhaiten toteuttaa hiilibudjetointia?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tulevaisuusvaliokunta on tehnyt hyvää työtä. Siellä on ollut vahvaa asiantuntemusta, ja tässä on meillä, voi sanoa, laadukas mietintö käsiteltävänä. Mutta kieltämättä, kun näitä lausumia katsoo, siinä haasteellisuutta on. Kiinnitin samaan huomion kuin ed. Matikainen-Kallström, että miten tämä energian hinnan kohtuullisuus ja vihreä kasvu sitten yhdistetään. Se on aikamoista akrobatiaa ilmeisesti, mutta se on sitten tulevien eduskuntien tehtävä selviytyä tästä eduskunnan tällä kertaa hyväksymästä lausumasta.

Olen erityisen tyytyväinen, että metsän merkitys on korostetusti nostettu esille tässä, metsän merkitys hiilinieluna, puurakentamisen raaka-aineena, uusiutuvan energian raaka-aineena. Se on todella hyvä asia ja Suomelle omaleimaisin asia, ja näin sanon, että omasta viiteryhmästäni myöskin aivan loistava asia, että koko eduskunta tulee tämän tunnustamaan. Mutta vastavoimiakin on liikkeellä. Tänään Helsingin Sanomissa oli melkein puolen sivun juttu, jossa ammuttiin puuenergiaa hyvin voimakkaalla, (Puhemies: Minuutti!) raskaalla aseella ja nimenomaan päästöihin liittyen. Eli kyllä tässä sodassa kaivataan tältä puolenkin vahvaa tukea puuenergian hyödyntämiselle.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka älykkäät sähköverkot saattavat sähkökatkoksen aikaan kynttilänvalossa istuvista tuntuakin aika kaukaisilta, kuitenkin panostuksia on vietävä eteenpäin. Suomen hallitus on osoittanut tällä kaudella hyvin sen, mitenkä sekä kansalliset että globaalit edut voidaan yhdistää. Ministeri Lehtomäki tuossa juuri puheenvuorossaan tuon asian toi hyvin esille, eli panostus omaan energiapolitiikkaan on samalla myös panostusta kotimaiseen työllisyyteen, osaamiseen ja yrittäjyyteen. Pystymme saamaan myös tämän ilmastonmuutoksen, siihen liittyvän torjunnan, aikana panostusta teknologiaan, vientiin, ja tätä kautta Suomi myös pärjää tässä.

Mutta kysymys kuuluukin, se iso kysymys sitten, miten tässä ilmastonmuutoskysymyksessä koko muu maailma saadaan siihen mukaan. Vaikka tämä yhteisymmärrys on lisääntynyt, niin pyytäisin ministeri Lehtomäkeä arvioimaan, missä vaiheessa oikeasti Yhdysvallat, Aasian maat, Venäjä jne. pystytään saamaan mukaan, jotta tuo ilmastonmuutoksen torjunta on sitten globaalia.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä tulevaisuusselonteko energia- ja ilmastopolitiikasta on äärimmäisen hyvä. Ihmettelin näitä muutamia puheenvuoroja, kun on vastustettu kotimaisten energialähteiden käyttöä. Nostan esille rohkeasti turpeen. En jaksa ymmärtää sitä ollenkaan, minkä takia me omia mahdollisuuksiamme pilaamme. 70 prosenttia suomalaisesta energiasta on tuotua energiaa. Vain 30 prosenttia tuotamme itse. Meidän pitää ehdottomasti nostaa oman energiamme määrää tässä maassa radikaalisti. Sen pitää olla tietenkin puuta, sen pitää olla turvetta, peltoenergiaa, vesivoimaa, tuulivoimaa, myös aurinkoenergiaa. En jaksa ymmärtää tällaista keskustelua, että me poltamme ihan sumeilematta miljoonia tonneja kivihiiltä ja sitten hyökkäämme kotimaista energiaa vastaan.

Esimerkkinä mainitsen, arvoisa puhemies, lopuksi sen, että olen huomannut viime päivinä rankkaa keskustelua siitä, saako sitä kohta uunia ja kesämökillä saunan kiuasta lämmittää puulla, koska siitä tulee kuulema pienhiukkasia niin paljon, että (Puhemies: Minuutti!) maailma pilaantuu. Tärkeää olisi, että kotimaiseen suuntaamme ja tuontienergiaa vähennämme.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tarkkaavaisena näitä käytettyjä puheenvuoroja ja olen kiinnittänyt huomiota yhteen pikanttiin yksityiskohtaan. Se on se, että tätä mietintöä olisi pikkuisen laadullisesti parantanut se, että siinä olisi ollut alussa katsaus niihin kriiseihin, joiden kimpussa maapallo tällä hetkellä on. Meillä on finanssikriisi, meillä on energiakriisi, meillä on (Ed. Asko-Seljavaara: Vesi!) — vesikriisi, joka on erittäin vakava, erittäin vakava, tällä hetkellä — ruokakriisi jnp. Siis maapallolla on elämä kriisiytynyt.

Yksi hyvä havainnollinen esimerkki liittyy tähän, ja se on metsäkato. Siis pelto-metsätalous on unohtunut kokonaan pois. Siinähän sidotaan se maaperä. Siinä tuotetaan energiaa ja ruokaa rinnakkain.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiinnittäisin huomiota tämän mietinnön lausumissa numeroihin 5 ja 6, joissa otetaan esiin aika painokkaasti nämä hiilinielut, hiilivarastot ja maaperän hiili-inventaario. Kysyisin ministeriltä, miten konkreettisesti tässä ollaan nyt aikeissa lähteä liikkeelle, koska tältä alalta tämän tietopohjan lisääntymistähän ei voi muuta kuin ilolla tervehtiä, jos näikseen on, koska kaikenlaisia väitteitä tästä liikkuu.

Samaan asiaan liittyen kysyisin ministeriltä, kun tässä on tämä massiivinen uusiutuvan energian paketti käynnistetty tämän vuoden alusta ja tämän yhteydessä oli syksyllä puhetta, että tehdään nopeasti tämmöinen riskinarvio, jossa näitten hiilitasevaikutusten lisäksi arvioidaan muun muassa vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Nyt tästä ei ole kuulunut mitään. Missä tilanteessa tämän harjoituksen kanssa ollaan? Tämä liittyy hyvin kiinteästi tähän kokonaisuuteen.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin yksi kommentti tähän turpeeseen liittyen. Ei kai turpeesta sentään pidä päästä eroon, vaan kotimaista turveteknologiaa pitää kehittää. Mutta kivihiilestä pitää päästä eroon.

Tämä tulevaisuusselonteko perustuu hyvin vahvasti uudenlaiseen ajatteluun, uudenlaiseen teknologiaan, uudenlaisiin energiaratkaisuihin jnp. Keskustelin tänä aamuna erään vähän hämmentyneen keksijän kanssa, ja tämä keskustelu liittyi uuteen energiateknologiaan ja energiainnovaatioihin. Kysymys, itse asiassa ilmeisesti lähinnä ministeri Pekkariselle: ovatko meidän kehittämisrahoitusjärjestelmämme tällä hetkellä sellaiset, että niistä löytyvät rahoitusvaihtoehdot energiainnovaatioitten kaikkiin kehitysvaiheisiin alkaen idean kehittämisestä suunnitelmaksi ja siitä eteenpäin jopa liiketoiminnaksi asti?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei voi muuta kuin yhtyä ed. Timo Korhosen käsityksiin ja sanoihin siitä, että parasta ilmastopolitiikkaa ovat innovaatiot, energiatehokkaat keksinnöt, ja tässä Suomi on ollut etunenässä. Me olemme panostaneet myös ydinvoimaan, joka on saasteetonta. Kunpa me tajuaisimme panostaa myös vesivoimaan, joka on saasteetonta ja ilmaista energiaa sitten, kun se on rakennettu. Meillä on hyvä Kollaja-allas, meillä on Vuotoksen allassuunnitelmat. Mutta sitä Vuotoksen allasta vaan ei nyt saa rakentaa, kun on niin paha tämä vesivoima. Minä en ymmärrä tätä järjestelmää tässä suhteessa.

Se, että täällä vaaditaan ilmastopolitiikkaan lakia, on minusta jo kaiken huippu. Eihän voi koko elämää lailla säätää. Täytyyhän nyt olla ihmisillä jonkinlainen vapaus, että ei tarvitse lakikirja kourassa kulkea pitkin katuja ja yrittää olla lainkuuliainen. Ei tämmöisiä lakeja tähän maahan tarvita. Meillä on hyvät järjestelmät, ja ne riittävät.

Minä olisin kuitenkin kysynyt (Puhemies: Minuutti!) ministeriltä vielä: onko varma, että kehitysmaihin menevä ilmastotuki menee oikeaan tarkoitukseen, vai meneekö se johtajien Sveitsin-pankkitileille?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syöttötariffijärjestelmä, jota ollaan nyt ottamassa käyttöön, varmasti edistää edelleen yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa. Tässä valiokunnan mietinnössä nostetaan erityisesti esille kaukolämmön merkitys yhdyskuntarakentamisen osalta ja erityisesti lämmitysmuotona. Tämä varmasti toimii myöskin tulevaisuudessa, ainakin isommissa kaupungeissa, vastaavasti myös sitten jäähdytysjärjestelmänä. Se on positiivinen asia. Erittäin kannatettava ajatus on myöskin se, että selvitetään ydinvoimalaitoksen lauhdevesien käyttöä yhdyskuntakaukolämmön lähteenä elikkä kaupunkien lämmityksessä.

Mutta sitten kysymys erityisesti ministereille, kun tästä mietinnöstä puuttuu maalämpö käytännössä kokonaan: mitä mieltä arvoisat ministerit ovat maalämmön käytöstä ja sen edistämisestä?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolme asiaa. Ensinnäkin tämä hallitus on tehnyt historiallisen politiikkamuutoksen suhteessa ilmastonmuutoksen torjuntaan. On tehty satoja päätöksiä erityisesti teidän hallinnonaloillanne mutta myöskin muualla. On toimittu kansainvälisillä areenoilla, myöskin viety päätöksenteko aina kuntasektorille asti ja yksittäisten ihmisten ja kotitalouksien valinnanmahdollisuuksien lisäämiseen. Kiitos siitä työstä.

Haluaisin kysyä, tehdäänkö vaikuttavuusarviointia ja listausta siitä kaikesta, mitä on tehty, koska se olisi aivan välttämätöntä.

Kolmas pointtini on se, että tämän selvityksen tekeminen yhdistettynä tähän hyvään selontekoon linjaa tulevaisuutta ja tulevaisuuden mahdollisuuksia, jotta pystytään arvioimaan keinoja, joilla parhaiten estetään ilmastonmuutoksen etenemistä ja samaan aikaan luodaan mahdollisesti Suomeen uusia työpaikkoja, luodaan uusia innovaatioita ja lisätään hyvinvointia.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä turpeeseen. Oikein kauhistuin, kun kuuntelin ed. Asko-Seljavaaran ja ed. Tiusasen puheenvuoroja, heidän paatoksellisia puheenvuorojaan, turpeen alasajosta. (Ed. Asko-Seljavaara: Lisää tulee!) Tätäkö on kokoomuksen ja vasemmiston yrittäjyyspolitiikka: kilometritehtaalle sadat turveyrittäjät maaseudulta? Kertokaa tämä siellä vaalikentillä heille, kun liikutte siellä. (Ed. Tiura: No, olettekohan te nyt ihan oikein ymmärtänyt?) Perussuomalaiset kannattavat hallittua ja järkevää turvepolitiikkaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. P. Oinoselle: haluan nämä ihmiset nimenomaan mukaan lisäämään uusiutuvaa energiaa ja sen käyttöä. Toiseksi, kivihiilen käyttö on todellakin dramaattisesti lisääntynyt. Muun muassa Pietarsaaressa Suomen suurin biovoimala käyttää kivihiiltä. Tämä ei ole kestävää, ja on kysyttävä, missä politiikkaa on väärin tehty ja onko se ollut oikein, että me unohdimme hiilidioksidiveron aikoinaan.

Ed. Ukkola täällä haikailee Kollajan puolesta. On hyvä muistaa, että siinä ovat tietysti kansainväliset sopimukset, jotka hallitsevat tätä Kollajan rakentamista, ja myöskin luonnon monimuotoisuuskysymykset.

Ed. Pulliainen luetteli kriisejä. Aivan oikein: väestöräjähdys, väestökriisi, on ydinongelma. Se johtaa näihin moniin muihin kriiseihin, ja näemme tällä hetkellä, mitä Pohjois-Afrikassa on menossa ja mitä sieltä sitten tulee jatkossa, kuinka monta miljoonaa turvapaikanhakijaa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Energiatehokkuustoimikunta esitti 125 toimenpidettä. Moniko niistä on vielä loppusuoralla toteuttamatta? Siitä ei vaikuta tulleen semmoista kansallista suurta linjaa, että nyt me tehostamme. Se on kuitenkin se helpoin ja hyväksyttävin. Paljon vaikeampi on sitten tämä tukiviidakko, jossa mennään. Nyt, ministeri Pekkarinen, teillä on uusi energiaosaston päällikkö, Esa Härmälä, ja hän on sanonut useammassa haastattelussa, että energian hinta on poliittinen ratkaisu. Oletteko te samaa mieltä tuosta väittämästä?

Meillä ollaan vasta menossa uusiutuviin. Nyt kuullaan Espanjasta ja Virosta, että harkitaan jopa takautuvasti uusiutuvien tukien poistamista. Tulisiko nyt, kun emme puhu ihan ensi vuodesta ja tämä kokeilujakso nyt mennään, kuitenkin tulevaisuustähtäyksenä olla, että meillä olisi päästökauppa eikä siinä olisi päällekkäistä ohjausta eri Euroopan maissa erilaisissa kirjavissa muodoissaan, vai pitäisikö tässä olla kirjavia ratkaisuja ja päästökauppa siinä sitten osittain päällä?

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ydinvoimapäätösten yhteydessä luvattiin laaja-alaisia bioenergiahankkeiden eteenpäinvientejä ja puhuttiin laajoista alueellisista projekteista. Nyt tuolla arjen kentällä kysytäänkin erityisesti puupohjaisen bioaineksen hyödyntämisestä, sen tulevaisuudesta: Mitä tulee tapahtumaan näille suunnitelmille alueellisista bioasemista? Kuinka pitkällä aikajänteellä nämä suunnitelmat toteutuvat?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaperä muistutti maakunnallisesta ilmastotyöstä, ja monissa osissa Suomea on todellakin meneillään hyvin arvokkaita maakunnallisia strategiaprosesseja. Valtioneuvoston kanslia tapaa maakuntien edustajia juuri tästä maakunnallisesta ilmastotyöstä vielä tässä alkukeväästä.

Ed. Orpo taas kiinnitti huomiota ilmastopolitiikan toimien vaikuttavuuteen ja ehkä samalla kustannustehokkuuteen. Se on kyllä sellainen ala, jossa tarvitaan valtavasti lisää tietoa ja tutkimusta, eli valitettavasti meillä Suomessa ei vielä nykyisellään ole riittävästi taustatietoa siitä, mitkä kaikki toimet ovat vaikuttavimpia ja minkälaisia hintalappuja niillä on.

Ed. Kumpula-Natrin kanssa minulla on ihan yhteinen huoli siitä, että ilmastopolitiikassa löydetään ratkaisut, jotka ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia, mutta eivät ne nyt ihan niin monimutkaisia kuitenkaan ole. Me tiedämme ihan hyvin, että jos verotusta kevennetään pienituloisimpien päästä, jos parannetaan perusturvaa, sillä voidaan hyvin kompensoida ilmastopolitiikan mahdollisia lisäkustannuksia kaikkein pienituloisimmille.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paljon on todella tehty tällä hallituskaudella energia-asioiden osalta, ja siitä kiitos. Suomalaisella osaamisella voidaan kuitenkin vähentää päästöjä moninkertainen määrä verrattuna kotimaiseen päästövähennyspotentiaaliin, ja se on jonkin verran jäänyt tässä vähälle huomiolle. Jos Suomi haluaa profiloitua ongelmanratkaisijana, tulee ensin teroittaa ne työkalut eli suomalainen yrityskenttä, ja tässä on hieman ollut ongelmia. Yritystukijärjestelmää on muun muassa moitittu tehottomuudesta ja siitä, että esimerkiksi Tekes-avustuksen saaneista yrityksistä yhä useampi on mennyt nurin viime vuosina. Onko mahdollisuus, että tähän jollain tavalla puututtaisiin ja voitaisiin tätä asiaa parantaa? Ja toisaalta: olisiko valtiolla mahdollisuus tehdä vielä selkeämpiä rajauksia tai linjauksia tulevaisuuden bioenergian ja muiden energiavaihtoehtojen osalta, jotta innovatiivisuutta voitaisiin sitten suunnata paremmin?

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran ed. Salolle, että maalämpö on kyllä sisällä täällä meidän mietinnössämme. Mutta minä jaan myöskin sen huolen, mikä salissa on tästä kivihiilestä. Kivihiilen käyttö todella on 60 prosenttia lisääntynyt. Minä koen erittäin problemaattiseksi sen, että yhtä aikaa, kun me täällä huolehdimme tästä ilmastonmuutoksesta ja ennaltaehkäisemme sitä ja satsaamme uusiutuviin energiantuotantomuotoihin, päästöttömiin muotoihin, esimerkiksi Saksa tukee Euroopan unionin avustuksella kivihiiltä. Minusta tämä on kaiken kaikkiaan epäreilua koko Euroopan unionissa.

Ed. Timo Korhonen nosti esille aivan saman asian kuin mitä itse halusin omassa kysymyksessäni korostaa. Totta on se, että 60—190 miljoonaa euroa on satsattu näihin uusiin innovaatioihin, mutta problemaattista on se, että edelleen tulee viesti tuolta kentältä, että nämä pk-yritykset, jotka aidosti tarvitsisivat riskirahoitusta ja joissa näitä uusia innovatiivisia ituja pitäisi edesauttaa, koska niistä tulee (Puhemies: Minuutti!) niitä uusia teknologioita, eivät saa rahoitusta tähän. Tämä on edelleen iso ongelma meillä. Ja pitkässä juoksussa juuri nämä pk-yritykset ovat niitä, jotka työllistävät ja tekevät uusia innovaatioita, ja sinne pitää nyt katse suunnata.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tähän ilmastolakikysymykseen: Tämän tulevaisuusselonteon laadinnan yhteydessähän on arvioitu sen sopivuutta muun muassa Suomen oikeusjärjestelmään. On pidetty tärkeänä, että sinänsä pohditaan ja katsotaan tätä ilmastolain sopivuutta myös Suomen politiikkavalikoimaan. Mutta on hirveän tärkeää muistaa, että se on ajatuksellisesti ja tavoitteellisesti hyvin lähellä sitä, minkä me olemme toteuttaneet ja toteuttamassa ilmasto- ja energiastrategian myötä, eli on päästövähennystavoite, ja sitten tehdään yksi kerrallansa täällä parlamentissakin konkreettisia päätöksiä, jotka vievät meitä siihen päästövähennystavoitteeseen. Itse en henkilökohtaisesti näe, että se olisi jokin käänteentekevä uusi mullistus Suomen ilmastopolitiikassa, joka tälläkin hetkellä meidän omia sitoumuksiamme panee toimeen konkreettisin ratkaisuin, myös ilman ilmastolain olemassaoloa.

Kansainväliset sopimusneuvottelut nyt tietysti etenevät varmasti ihan kohtuullisen hyvin tänä vuonna, mutta on toki rehellistä todeta, että meillä on aikamoinen kaula sen yhdessä sovitun 2 asteen tavoitteen ja sitten annettujen sitoumusten välillä. Tällä hetkellä ei ole vielä riittävän kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita, eikä ole lähivuosina näköpiirissä, että radikaalia, olennaista uutta tältä osin tapahtuisi, valitettavasti. Kuitenkin pitää muistaa, että riippumatta kansainvälisistä sopimusneuvotteluista ilmastonmuutoksen vastaista työtä tehdään hirveän paljon. Yksi esimerkki siitä on, että Kiina on esimerkiksi maailman johtava tuulivoiman lisärakentaja tällä hetkellä. Eli tehdään paljon toimenpiteitä, jotka kääntävät tätä kehitystä kestävämpään suuntaan, mutta ne kaikki eivät ole riippuvaisia tai johdu kansainvälisestä sopimuksesta.

Ed. Hoskoselle lohdun sana: Kyllä puulla saa uuniansa lämmittää vielä jatkossakin. Mutta pienhiukkasia koskevat määräykset ovat tiukentumassa varsinkin uusiin uuneihin sen takia, että ne ovat merkittävä terveyshaitta silloin, kun tätä pienpolttoa on paljon.

Hiilivarastoarviotahan meillä jonkun verran on — Mtt, Syke ja Metla, tämän kaltaiset laitokset ovat jo tehneet — mutta pitää nyt katsoa sitten, millä tavalla se kokonaisvaltaisemmin lähtisi liikkeelle. Tämän biodiversiteettiarvioinnin kanssa olemme vielä aika lähtövaiheessa.

Kehitysmaiden ilmastotuki toki pyritään arvioimaan, ed. Ukkola, hyvin ja seuraamaan näissä yhteistyöhankkeissa. Kansainvälisellä tasolla on myöskin sovittu niistä pelisäännöistä, miten tätä ilmastorahoitusta kanavoidaan. Kansainväliset erilaiset instituutit ja oppilaitokset myös arvioivat koko ajan näitä ilmastopoliittisia toimenpiteitä.

Tässä on todettava ed. Laxellin aikaisempaan puheenvuoroon, että Euroopan unionin päästökauppa on todettu itse asiassa kohtuullisen tehokkaaksi keinoksi vähentää päästöjä, tehokkaimmaksi, mitä tähän mennessä on vielä globaalisti löytynyt.

Lopuksi ed. Kumpula-Natrille aiheesta tuet tai päästökauppajärjestelmä: Valitettavastihan tilanne on se, että päästökaupan kautta ei ainakaan vielä ole syntynyt niin kallista hiilidioksiditonnin hintaa, että se kaikilta osin ratkaisi yksistään uusiutuvan energian kannattavuusongelmat. Sen vuoksi päästökaupan lisäksi tarvitaan myös muita ohjauskeinoja.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Palaisin vielä turpeen polttoon ja turpeen nostoon. Odotankin jännittyneenä, mitenkä ministeri Pekkarinen sitten vastaa tähän kysymykseen, sillä todellakin perussuomalaiset näyttävät olevan ainoa ryhmä muutaman muun henkilön kanssa, jotka ovat tehneet jopa eriävän mielipiteen kannattaakseen lisää turpeen nostoa ja turpeen polttamista.

Nyt kuitenkin tiedämme, että turvehan likaa vesistöt, sen päästöarvo on erittäin suuri ja sitä tuetaan eri tavoilla. Lisäksi pienhiukkaset todella tappavat noin 1 300 ihmistä Suomessa vuodessa ja turve on eräs paha pienhiukkasten tuottaja. Suomessa on soita kolmasosa meidän maamme pinta-alasta, ja niistä on ojitettu puolet. Suo on hiilinielu vain, jos se on terve. En voi ymmärtää, miten semmoinen alue, jolta turve on nostettu, voisi enää olla hiilinielu.

Turpeella tuotetaan 25 terawattituntia vuodessa, ja se on noin 5—7 prosenttia maan primäärienergiatuotannosta. 100 000 hehtaaria on turpeen noston käytössä. Turve ei ole uusiutuva luonnonvara. Sen ominaispäästö on suurin mahdollinen, 106 tonnia hiilidioksidia terajoulea kohti, kun maakaasun päästö on vain puolet eli 55. Turpeen poltto aiheuttaa maassamme 10 prosenttia kasvihuonepäästöistä.

Turvetuotanto aiheuttaa voimakkaan ravinnekuormituksen niillä alueilla, joilla sitä nostetaan. Esimerkiksi Keski-Suomessa jopa 5 prosenttia ravinnekuormituksesta tulee näiden turvesoiden kaivamisesta. Humus, jota sieltä valuu, joutuu järviin, ja olen kuullut, että kun uimari nousee tällaisen turvetuotantosuon viereisestä vedestä, niin hän on ruskean lietteen peitossa. Tällaisenko maan me itsellemme haluamme? (Ed. Rajala: Entä kivihiilestä?) — No, ei siitä tule mustaksi, siis ei ainakaan, jos ei pyöri kivihiilessä. — Pienhiukkaset aiheuttavat 300 000 ennenaikaista kuolemaa EU:ssa ja Suomessa 1 200. Turve on eräs paha pienhiukkasten tuottaja.

Perussuomalaisilla on siis monenmoisia heittoja, kuten että EU:n jäsenmaksusta voidaan luopua tai turpeen polttoa pitää lisätä, vaikka järvet likaantuvat, ilma saastuu ja yli tuhat suomalaista kuolee ennen aikojaan. Johtuuko tämä tietämättömyydestä vai välipitämättömyydestä?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että tällainen tulevaisuusvaliokunnan mietintö on tehty. Tavoite on tärkeä: vähäpäästöinen Suomi. Täällä on keskusteltu aika laajasti tästä asiasta. Meillä on paikalla myös valtioneuvoston ilmastoasiantuntija ed. Tynkkynen, joka on ollut myös tässä mietinnön asiantuntijakuulemisessa asiantuntijana, ja hän ikään kuin ajantasaisti, mitä on nyt tehty, siis näitä viime aikojen tapahtumia. Asia, minkä ed. Tynkkynen unohti sanoa, oli, että kaksi ydinvoimanrakennuksen periaatepäätöslupaa on hyväksytty sen jälkeen, kun on annettu tuo tulevaisuusselonteko, ja tämä annettiin hallituksen myötävaikutuksella, jossa poikkeavalla tavalla yleisestä maailman meiningistä niin sanottu vihreä puolue eli Vihreät — De Gröna on hallituspuolueena.

Mutta en nyt palaa siihen, mitä merkitsee vihreä verouudistus, enkä käy sitä läpi. Totean vain, että siinä on vahva ruskea sävy, joka on myös tässä keskustelussa. Se turvehan on nyt ollut vahvasti — ansiosta — esillä, ja ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoro oli oikein hyvä. Siinä oli näitä asioita, jotka voi kiteyttää siihen, että sillä tuotetaan 5—6 prosenttia energiasta ja sen osuus on 16 prosenttia hiilidioksidipäästöistä plus kaikki muut, muun muassa biodiversiteettiä vahingoittavat vaikutukset.

Mutta sitten tähän maapallon kokonaiskysymykseen. Väestöräjähdys on se ongelma. Ympäristövaliokunta kiinnitti siinä lausunnossaan huomiota siihen. 80 miljoonaa uutta ihmistä vuodessa — se luo näitä pohjia tälle ongelmalle, mikä maapallolla on. Jos Suomen malli toimisi maapallon läpi globaalisti, niin tarvittaisiin kolme maapalloa, jotta samalla tavalla ihmiset voisivat elää yhtä maapalloa hyödyntävästi, voisi sanoa, ylikäyttäen, niin kuin meillä täällä Suomessa tehdään. Se on melkoinen lähtökohta.

Tämä 2 asteen tavoite on ihan asiallisesti nostettu esille täällä mietinnössä, mutta mielestäni se kritiikki on jotenkin tyyliä "suljemmeko silmämme tosiasioilta". Ne on kuitenkin syytä tunnustaa, ja tämä 2 asteen tavoitteen saavuttaminen saattaa olla ohi mennyttä elämää, ainakin esimerkiksi Potsdamin tutkimuskeskuksen lausunnot ympäristövaliokunnalle, kun kävimme siellä, olivat tämänsuuntaisia. Siitä käynnistä on nyt, ed. Tynkkynen, jo pari vuotta aikaa. Eli tämä ongelma, onko 2 asteen taso jo menetetty, on siinä mielessä hankala, jos tämä automaatti lähtee liikkeelle eli noidankehä pyörii, jolloinka emme enää pysty hillitsemään päästöjä. Ei myöskään takaisinotto ilmakehästä tätä enää pysty hillitsemään eikä tasapainottamaan.

Sademetsien tuhoutumisesta suomalaisten on syytä kantaa huolta, myös pahaa omaatuntoa sen vuoksi, että Neste Oil Oyj on tässä tekijänä, palmuöljyn valmistajana. Palmuöljy on aina hankala, vaikea ja enemmän ilmakehään vaikuttava kuin mitä sen mahdolliset positiiviset niin sanotut biovaikutukset ovat, koska suosademetsiä hakataan palmuöljyviljelyksiksi ja palmuöljyn lisäkäyttö aina johtaa tuohon lopputulokseen, että uusia alueita hakataan.

Ed. Pulliainen kiinnitti jo huomiota näihin Venäjän ja Kiinan tarjoamiin mahdollisuuksiin liittyen muun muassa Koillisväylän mullistaviin mahdollisuuksiin talvimerenkulussa. Näitä asioita olisi kyllä hyvä katsoa myöskin globaalisti ilmastonmuutos- ja ympäristökysymyksenä: onko mahdollisuuksia tähän kovin paljon nojata, eikö pitäisi toisinpäin ajatella, että nämä väylät eivät ilmastonmuutoksen aiheuttamina sitten avautuisi tällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Tämä on kuitenkin hyvää työtä, tärkeätä työtä. Mutta kaikessa työssä on tietysti omat kohtansa, joihinka olisi syytä vielä palata.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energia-asiasta on valtava kokonaisuus, ja valiokunnassa teimme melkein tämän koko vaalikauden töitä. Kuuntelimme asiantuntijoita niin, että tässä menivät jo itselläkin energiastrategiat ja ilmastoselonteot sekaisin, koska kahdessa eri valiokunnassa näitä energia-asioita käsittelimme samanaikaisesti. Ongelmana tässä oli nimenomaan sen alan laajuus ja sitten rajauskysymys: miten pystyimme rajaamaan olennaiseen ja pysyttelemään vain niissä asioissa, mitkä olivat olennaisia. Täytyy sanoa, että emme täysin pysyneetkään ja monta muuta asiaa olisi pitänyt ottaa mukaan mutta tämä on nyt meidän lapsemme ja tämän takana olemme.

Täällä on nyt puhuttu turpeesta. Turve on päässyt täällä nyt semmoiseen omaan ulottuvuuteensa. Minusta nyt täytyy kehua ministeri Lehtomäkeä, että ministeri Lehtomäki vastasi tähän turvekysymykseen niin yksiselitteisesti, että tätä asiaa on nyt ihan turha enää jauhaa täällä salissa. Se vaatii omat toimenpiteensä, mutta se on meille oman huoltovarmuutemme kannalta ja tulevaisuuden kannalta myös meidän oma energialähteemme.

Se, mihin olisin itse kaivannut enemmän paneutumista kokonaisuudessaan, olivat nämä pienhiukkasasiat. Siinä meillä on nyt sitten seuraava kysymys ja seuraava ase, mistä lähdemme liikkeelle eteenpäin syventämään näitä pienhiukkasiin liittyviä kysymyksiä. Tulevaisuusvaliokunta on aikanaan, jo kaksi kautta sitten, puheenjohtajansa ed. Martti Tiurin johtamana nostanut pienhiukkaset esiin hyvin voimakkaasti tutkimushankkeina, ja edelleenkään niihin ei paneuduta riittävästi. Ne tulevat liikenteestä, niitä tulee pienpoltosta, niitä tulee vähän yhdestä sun toisesta asiasta, ja ne ovat meille suuri terveydellinen ongelma ja haitta, mutta siltikään me emme löydä niihin ratkaisua.

Nostaisin yhtenä kokonaisuutena ja mahdollisuutena meille tämän rakentamisen. Ekorakentaminen on Suomessa ja Suomelle todellinen mahdollisuus. Suomessa voimme vähentää energiankulutusta. Ekorakentamisen uudet teknologiset ratkaisut sekä älykkäiden tietojärjestelmien hyödyntäminen ovat todellisia vientivaltteja Suomelle, jos näin haluamme. Se on meistä kiinni, mitä me niiden kanssa teemme. Nyt kiinteistöissä käytetään selvitysten mukaan noin 40 prosenttia Suomessa kulutettavasta energiasta, ja vastaavasti myös kasvihuonepäästöistämme reilut 30 prosenttia liittyy rakennusten käyttöön.

Rakennuskantamme uusiutuu todella hitaasti, ja en näe, että se olisi huono asia, päinvastoin, mutta se meidän täytyy realiteettina ja tosiasiana ottaa huomioon. Se, mihin tämä tulevaisuusselontekokin aikajaksolla liittyy, on vuoteen 2050, jolloin voidaan olettaa, että vähintään puolet rakennuskannastamme on rakennettu ennen tätä päivää. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä rakennukset käyttävät enemmän energiaa kuin uudet rakennukset, jolloin meidän täytyy selkeästi paneutua siihen korjausrakentamiseen ja siihen, miten me pystymme hyödyntämään siellä syntyvää energiaa myöskin sitten jatkossa toisinpäin. Siihen tulevat myös lämmitysasiat eli kaukolämpökysymys, miten me pystymme kaukolämpöä käyttämään myös jäähdytykseen jatkossa eli toisinpäin, kun ja jos ilmasto lämpenee, kesät ovat kuumempia mutta kuitenkin elää pitää. Näitä teknologisia ratkaisuja meidän täytyy pystyä kehittämään.

Samoin kiinteistöjen energiatehokkuutta lisättäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota näiden ekotehokkaiden tilojen mahdollisten terveysriskien hallintaan. Kun me menemme jossain asiassa eteenpäin, niin voimme tulla myöskin toisessa asiassa taaksepäin. Nämä vaativat niitä, mitä tuossa aikaisemmin peräänkuulutin, mahdollisia erilaisia pilottihankkeita, alueellisia, yksittäisiä, vähän laajempia kokonaisuuksia, miten milloinkin näemme. Samoin se, mitä EU:sta on tulossa nyt uusia määräyksiä rakentamiseen ja energian ja lämmön tuottamiseen, liittyy nimenomaan tähän, minkälaisia isoja kokonaisuuksia siellä käsittelemme.

Voisinpa ottaa tässä yhden sanaesimerkinkin, mitä englanninkielinen sana nearby tarkoittaa suomeksi. Se on tulossa jatkossa sitten näissä meidän keskusteluissamme, kun määrittelemme EU-tasoista lainsäädäntöä, miten me käsitämme sen Suomessa, onko se yksittäisen talon asia vai voimmeko nähdä kaupunginosan tai esimerkiksi koko Helsingin yhtenä nearby-järjestelmänä.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Riksdagen har tagit gott om tid på sig för behandlingen av statsrådets framtidsredogörelse om klimat- och energipolitiken, och det är bra att så många utskott ordentligt har satt sig in i klimatpolitiken. Klimatpolitiken har kommit för att stanna, men ingen vet i dag vilka former klimatpolitiken kommer att ha om 50 år. Alla prognoser tyder på att förändringarna i miljön då blivit tydligare. Också de som varit skeptiska och som är skeptiska i dag kommer att få medge att åtgärder behövs för att minska utsläppen och för att minska på de negativa effekterna av klimatförändringarna.

Experter varnar för en global livsmedelskris om 40 till 50 år och orsaken är de onormala och helt exceptionella väderleksförhållandena som vi redan nu ser mycket av, översvämningar, missväxt och torka som gör att stora delar av världens bördigaste marker, också där var det bor allra mest människor, blir obrukbara. Vad det här kan innebära och leda till är svårt att förutse men sannolikt bland annat till stora migrationsströmmar. Experter säger också att följderna här på våra breddgrader i naturen är mindre eller sker långsammare än på många andra håll i världen. Det här är en viktig orsak till att se till i markplaneringen att våra åkrar och vår odlingsmark hålls odlingsbara också in i framtiden.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa panostaa ympäristöteknologiaan ja energiatehokkaisiin ratkaisuihin. Maissamme olevaa osaamista tarvitaan, ja voimme yhteisvoimin saada aikaan enemmän sekä tutkimuksessa että muiden ideoiden ja innovaatioiden kehittämisessä. Siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan ei tapahdu itsestään, vaan siihen vaaditaan poliittista ohjausta ja etenkin poliittista tahtoa. Tehokkuuden lisääminen on tärkeintä siten, että saamme enemmän tehoa pienemmällä energiamäärällä.

Monet puhuvat sähkönkulutuksen lisäämisestä ympäristölle myönteisenä asiana. Sähköä tuotetaan useasta eri energialähteestä, eikä mikään niistä ole täysin ongelmaton. Yhteiskunta, joka on enemmän riippuvainen sähköstä, ei ole ongelmaton. Siksi kaikessa toiminnassa on myös sähkönkulutusta hillittävä. Vähähiilinen yhteiskunta ei voi merkitä sähköintensiivistä yhteiskuntaa. Tavoitteena tulee olla sekä energia- että sähkötehokas yhteiskunta.

Finland ska tillsammans med de övriga nordiska länderna satsa på miljöteknologi och energieffektiva lösningar. Våra länders kunskap behövs och vi kan med gemensamma krafter åstadkomma mera både inom forskningen och utvecklingen av nya idéer och innovationer. Övergången till ett kolsnålt samhälle sker inte av sig själv utan det kräver politisk styrning och stark politisk vilja. Det viktigaste är att öka effektiviteten så att man får ut mera effekt med mindre mängd energi.

Många talar om att en ökning av elkonsumtionen kan ses som något positivt för miljön. Men elen produceras av olika slags energikällor och få, eller kanske ingen av dem, är helt problemfri. Ett mera elberoende samhälle är inte oproblematiskt utan i all verksamhet bör därför också elkonsumtionen stävjas. Ett kolsnålt samhälle kan inte betyda ett elintensivt samhälle. Målet måste vara både ett energi- och eleffektivt samhälle. Målsättningen om en större självförsörjningsgrad i energiförsörjningen är bra men det kan bara förverkligas genom en satsning på en decentraliserad el- och värmeproduktion.

Herr talman! Här har i dag också från regeringens håll förts fram att utsläppshandeln borde upphöra och att Finland borde dra sig ur den. I riksdagens miljöutskott har vi nyligen behandlat utsläppshandeln och ingenting talar för att Finland kommer att avvika från EU:s klimatpolitik. Finland och EU har ett ansvar att driva klimatpolitiken internationellt vidare och att eftersträva mindre utsläpp och kraftigare åtgärder än hittills. Utsläppshandeln har haft en styrande effekt men många andra styrmedel behövs också, inte minst för alla de funktioner som finns utanför utsläppshandelssektorn.

En viktig fråga på kort och lång sikt är hur klimatförändringen drabbar människor och natur i olika delar av världen. Där vill jag slutligen påpeka att i-världens ansvar att hjälpa och stöda u-länderna inte kan understrykas för mycket.

Haluan siis lopuksi vielä todeta, että teollisuusmaiden vastuuta kehitysmaiden auttamisessa ja tukemisessa ilmastopolitiikan alalla ei voi liikaa korostaa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Todellakin tulevaisuusselonteko katsoo nyt huomattavasti kauemmaksi siitä, mihinkä kansallinen ilmasto- ja energiastrategia katseensa asetti konkreettisesti. Jo tuo mainittu ilmasto- ja energiastrategia toki silmäili vähän kauemmaksikin tulevaa. Tässä tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä nyt hallituksen esityksen pohjalta sitten katsotaan hivenen konkreettisemmin sinne huomattavan paljon kauemmaksi, aina tuohon vuoteen 2050 ja osin sitä kauempaankin ajankohtaan, ja hyvä näin, koska ilmastokysymys, ihan oikein, on suuri haaste ihmiskunnan kannalta ja siihen haasteeseen on vastuullisesti vastattava. Kaikista CO₂-päästöistähän 80 prosenttia syntyy tavalla taikka toisella energiankäytöstä, energiaan liittyvistä asioista, ja siitä syystä keskiössä ilman muuta on energia: mitä sen suhteen jatkossa tehdään, kun ajatellaan päästöjen vähentämistä.

Kun täällä valiokunnan puheenjohtaja äsken ensimmäisessä vastauspuheenvuorossaan peräsi toimia, että Suomen pitäisi, Suomenkin, lähteä toimiin tässä ja nyt ja nopeasti, uskallan sanoa niin kun ed. Lipponen täällä taisi sanoakin, että kyllä on muuten lähdetty. Suomessa on tehty jo erittäin mittava joukko sellaisia toimia, jotka ovat siinä linjassa, jonka nyt sitten pitemmälle katsova tulevaisuusvaliokuntakin hyvin mielestäni kuittaa. En käy enempää kaikkia luettelemaan.

Ehkä ihan muistin virkistämiseksi vaan se kaikki, mitä on tähän saakka jo tehty: Aivan ennätyksellisen suuri uusiutuvan energian edistämispaketti, 40 terawattituntia loppukulutuksessa suurin piirtein uusiutuva energia vuoteen 2020 mennessä, on jotain sellaista, josta varmaan kukaan ei vielä vuosia sitten osannut kuvitellakaan, että siihen voitaisiin sitoutua. Ja nyt se on sitoutuminen, lakiin kirjattu tavoite, ja ne kriteerit, joilla sitten tämä tavoite saavutetaan, ne välineet, ne tukijärjestelmät, nehän on laissa nyt kirjoitettu tavoitelähtöisiksi. Eli jos ei tavoite asetetuilla tukijärjestelyillä täyty, tukijärjestelyjä pitää parantaa, tai ehkä myös toisinpäin: jos näyttää siltä, että uusiutuvaa tulee tolkuttomasti enemmän kuin laissa tavoitteeksi asetetaan, kieltämättä tämä pitää myöskin toisinpäin sitten mahdollisuuden, että silloin jatkossa tukitasoja laskettaisiin. Luulen kuitenkin, että tämä muuttamisen tarve, jos se ylipäänsä tulee vastaan, on enemmänkin niin päin, että joudutaan näitä tukitasoja kenties jatkossa sitten vielä parantamaankin.

Tässä jo äsken muutamassakin puheenvuorossa pohdiskeltiin sitä, mitä muut eurooppalaiset maat ovat tehneet sillä konkretian tasolla. Siinä määrin mittavia uusiutuvien paketteja en minäkään muitten EU:n jäsenmaiden toimista, tähän saakka tekemistä toimista, löydä. Uskallan sanoa, että me olemme tässä ehdottomasti Euroopan unionin ehdottomia kärkimaita. Voi olla, että suhteessa jonkun maan olemassa olevaan energian käyttöön joku muu maa on tehnyt aika paljon suhteellisesti ottaen näistä uusista jäsenmaista, mutta luulen — nyt tämä on, hivenen voi sanoa, kylläkin vähän luulo — että me olemme tässä suhteessa ihan selviä ykkösiä koko unionin alueella.

Paljon muutakin on: näistä meidän laeista osa on voimassa ja osa ei, ja niiltä osin, kun ne eivät ole voimassa — täällä esimerkiksi ed. Kyllönen kysyi — valitettavasti on vielä komissiossa viimeinen, lopullinen, virallinen notifikaatio vielä auki. Me odotamme mikä päivä tahansa sen notifikaation tulemista ja uskomme, että lähipäivien aikaan komissio virallisesti vastaa. Epävirallisestihan heti tammikuun ensimmäisenä päivänä — en nyt muista ihan tarkkaan päivämäärää, mutta noin vajaa kuukausi sitten — saatiin tieto siitä, että prenotifikaatio, esinotifikaatio, oli silloin mennyt läpi.

Muita toimia, joita on tehty: viisaat mittarit. Meillä nimenomaan sähkön käyttöön liittyen jo 2009 annettiin asetus, jossa määrätään, että vuoteen 2013 mennessä pitää jokaisessa kotitaloudessa olla tämmöinen viisas mittari, joka auttaa kotitalouksia nimenomaan sähkönkäyttönsä minimoimiseen tavalla, joka tuo win-win-periaatteella voittoja sekä koko kansantaloudelle että yksittäiselle kotitaloudelle. Edelleen me olemme vahvasti sitoutuneet Ner 300 -hankkeeseen. Tarkoitus on, että Suomessa maailmassa ensimmäisenä ollaan ihan oikein tekemässä ruuaksi kelpaamattomista raaka-aineista, uusiutuvista raaka-aineista, myös nestemäisiä polttoaineita erilaisten vempaimien tarpeisiin. Myös tässä Suomen jo tähän saakka tekemät sitoumukset, 100 miljoonan euron varaaminen myöskin meidän budjetissa, kehyksissä, tähän tarkoitukseen, ovat konkreettinen esimerkki siitä, mitä me olemme tähän saakka tehneet.

Vielä mitä tulee siihen, miten muut maat ovat tähän saakka toimineet: on ihan totta, että jotkut EU-maat ovat niitä omia, aivan tolkuttoman suuria energiatukijärjestelmiään lähteneet tarkistamaan. Kerron vaan ja monet teistä tietävätkin täällä, että ed. Pietari Jääskeläinen viime viikolla erään keskustelun yhteydessä peräsi sitä, että kun ei hallitus aurinkovoimaa ole lähtenyt voimakkaasti tukemaan. Esimerkki siitä, mitä se tuki on siellä, missä sitä käytetään: Saksassa 450 euroa per megawattitunti. Meillä tällä hetkellä sähkön markkinahinta, niin kuin tiedetään, on noin 60 euroa per megawattitunti. Näihin järjestelmiin tarvittaisiin, jotta ne saataisiin käyttöön, todella hirveän monen sadan prosentin tukia, että ne saataisiin Suomen oloissa markkinoille. Sen takia Suomi on valinnut sellaiset uusiutuvat tiet ja sellaiset kestävät tiet, jotka ovat kustannustehokkaita. Tästä syystä nimenomaan puupohjaiset, uusiutuvat vaihtoehdot ovat moniin — sekä lämmön, sähkön että myös nestemäisten — tarpeisiin se pääasiallinen uusiutuva raaka-aine, jota meidän ratkaisuissa kaiken kaikkinensa käytetään.

Täällä joku edustajista totesi myös, että Saksa, Espanja, Belgia saavat tällä hetkellä vielä käyttää 1,6 miljardia euroa suoraa tukea valtion pussista kivihiilensä tukemiseen. (Ed. Kumpula-Natri: Jatkettiin 15 vuotta!) — Se oli paljon suurempi aikaisemmin, mutta se on ... (Ed. Pulliainen: Se oli toistakymmentä!) — Anteeksi? Se on ollut paljon suurempi aikaisemmin. Se on ollut alas tuleva, sen piti loppua jo kauan aikaa sitten, mutta se vielä kuitenkin jatkuu.

Ja vielä, arvoisa puhemies, totean senkin, että energiatehokkuuden edistämiseksi ovat 125 toimesta aika monet käytännössä jo toimessa. Ne on pantu jo toimeksi. Monet ovat valmistelun alla, ja kaiken lisäksi olen antanut ohjeet käynnistää jatkotoimet uuden energiatehokkuusohjelman, vielä kunnianhimoisemman kuin meillä tällä hetkellä on, valmistelemiseksi, ja sellainen valmistelutyö on ministeriössä meneillään. Edelleen puun käytön muunkinlaiseksi edistämiseksi on monia erilaisia toimia meneillään.

Aivan viimeisenä asiana, arvoisa puhemies, täällä on minusta erittäin hyvin kiinnitetty huomiota tähän tutkimuksen, innovaatioitten, kehittämistyön rahoittamiseen. Vielä kertaan: Me panemme siihen tosi paljon, 190 miljoonaa viime vuonna pantiin nimenomaan, kun puhutaan energiasta ja ilmastosta — sitten vielä kun otetaan ympäristö siihen mukaan, niin tulee vielä lisää jonkun verran, mutta näihin kahteen, energia- ja ilmastohankkeisiin — 190 miljoonaa euroa. Kyllä valtaosaltaan ovat nimenomaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä ne tuen saajat, jotka sitä tukea saavat. Arvosteltiin täällä sitä, että joku yritys on mennyt nurin. No, taatusti niitä menee nurin. Se, että Tekes rahoittaisi vain sellaisia yrityksiä, joista se taatusti tietää, että ne koskaan eivät mene nurin, ei muuten ole mahdollista, tai sitten tullaan rahoittaneeksi sellaisia varmoja tapauksia, jotka tosiasiassa eivät tarvitsekaan juurikaan innovaatiorahoitusta. Tässä mielessä se vaara, riski, on aina olemassa.

Aivan viimeinen asia, puhemies: Valiokunnan muuten hyvässä mietinnössä on yksi kohta, josta olen kyllä eri mieltä siitä vähän, mitä tänne valiokunnan mietintöön on kirjoitettu. Kun täällä puhutaan näistä nieluista, niin nielujen osalta valiokunta sanoo sitten, että yksi visio on liittää nielut ja hiilivarastot sekä niiden purkaminen osaksi päästökauppajärjestelmää. Minä ystävällisesti esitän sellaisen vahvan duubioinnin, epäilyn, tästä, että nykyinen päästökauppajärjestelmä, joka on kuitenkin kohtuullisen hyvin toimiva, perustuu kuitenkin selvästi verifioitaviin, selvästi mitattaviin suureisiin. Meillä ei tästä nielukysymyksestä ole yhteistä käsitystä, ei näköjään maailmanlaajuisesti — Cancún osoitti sen — eikä Euroopan laajuisestikaan, ja siitä syystä minä toivon, että tämän ottamisessa mukaan päästökaupan perusteiksi Suomi ei kuitenkaan etenisi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt kysymys arvoisalle ministerille. Kun ministeri aivan oikein ja aiheellisesti pohdiskeli siinä, kuinka kestävällä pohjalla ilmastopoliittisissa ratkaisuissa ollaan, niin uskallan kysyä näin: miltä näyttää virkamieskunnan sitoutuminen tähän politiikkaan, jota tämä hallitus on nyt ihan tarmokkaasti hoitanut? Tämä koskee sekä TEMiä että ympäristöministeriötä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vielä kysyisin ja olen monta kertaa kysynyt ministeriltä maakaasusta. En ole saanut aivan selvyyttä siihen, koska sen päästöthän ovat vain puolet turpeen ja puun polttamisen ja kivihiilen päästöistä, miksi tulevaisuudessa, kun sitä nyt verotetaan aika rankasti — pikkuisen laskitte tietenkin sitä verotusta, mutta joka tapauksessa — Saksa saa polttaa niin paljon maakaasua, miksi ne vetävät meidän eteemme Suomenlahteen kaksi valtavaa putkea, mutta Suomessa jollakin tavalla, vaikka meillä on putket valmiina, katsotaan karsaasti maakaasun polttamista.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että 5 minuuttia tai muutama minuutti ministerille on lyhyt aika, mutta silti on tärkeä tämä kysymys siitä, onko teistä niin kuin Härmälästä energian hinta poliittinen ratkaisu. Kun katsomme tästä vuoteen 2050, niin tulevaisuusvaliokunta on sitä mieltä, että kohtuullisen energianhinnan on myös meillä oltava yksi lähtökohta, ja siitä olen hyvin hyvin tyytyväinen. Mutta kun olette maininnut jo muutamaan kertaan nuo samat luvut, kuinka paljon on laitettu rahaa, niin mikä teistä on ollut vaikuttavuus, mikä se on ollut nyt ja mitä pitäisi tehdä, tai pitääkö tehdä, toisella lailla? Me tiedämme valtiontalouden ahdingon ja monet julkiset menot, ja mainitsitte vain, että olette tietoinen siitä, että joissain maissa syöttötariffijärjestelmiä aletaan jopa takautuvasti purkaa ja tukia ottaa takaisin. Siinä kun lasketaan kansalaisten palkkoja, siinä kun eläkkeitä leikataan, tulevat nämä maksut myös hyvin kriittiseen tarkasteluun. Onko siitä jotakin opittavaa, kun me olemme nyt vasta polun alussa?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeri Pekkariselta, miten hän näkee nämä selonteot, selvitykset ja ties mitkä raportit. Minkälainen merkitys näillä on todellakin lopulta siihen päätöksentekoon? Me tiedämme, että politiikkaohjelmista, joita hallitus alkoi neljä vuotta sitten tehdä, ei ole kovin suurta tulosta syntynyt, päinvastoin, melkein harmitellaan, että tuli edes käynnistettyä moiset. Mikä on nyt esimerkiksi tämän kyseisen käsitellyn selonteon ja kaiken sen työmäärän, mitä tähän virkamiehet ja kansanedustajat ovat laittaneet, lopputulos käytännön toimissa?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti ensi tiistaina julkistettava tulevaisuusselonteon arviointi auttaa myös osittain vastaamaan tähän ed. Lipposen kysymykseen.

Mutta kun ed. Kumpula-Natri viittasi siihen, että muutamissa Euroopan maissa on nyt talouskriisin koitettua leikattu syöttötariffien tasoa, niin siinä on ehkä hyvä tiedostaa, että kyllä ne tariffitasot siellä pääsääntöisesti ovat olleet aika toista luokkaa kuin meillä täällä Suomessa eli selvästi meidän esittämäämme korkeammalta tasolta on leikattu lähemmäs tätä meidän nykyistä tasoamme. Eli sellaista ylisubvention vaaraa näissä kotoisissa syöttötariffeissamme ei kyllä juurikaan ole.

Toisin ehkä esiin sellaisen pienen huolen, että syöttötariffeillahan pyritään luomaan investointivarmuutta uusiutuvan energian investoinneille ja sellainen poliittinen keskustelu, jossa herätetään pohdiskelua siitä, pitäisikö syöttötariffien tasoa kesken kaiken tai jopa takautuvasti leikata, on kyllä omiaan luomaan epävarmuutta markkinoille, luomaan riskiä investoinneille ja sitä kautta hidastamaan näitä kipeästi kaivattuja uusiutuvan energian investointeja. Eli kyllähän on lähdettävä siitä, että ne luvatut tariffitasot pätevät.

Elinkeinoministeri   Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Luvatut tariffitasot lain mukaankin on pakko pitää, eihän niitä voi kesken muuttaa, jos on luvattu toimijalle 12 vuodeksi tietyt tasot, se on ilman muuta selvä.

Mitä tulee vielä siihen, mitä tämä selonteko merkitsee, tämä tuskin niille konkreeteille toimille, mihinkä on jo ryhdytty, merkitsee juuri oikeastaan yhtään mitään. Sen sijaan se ilmasto- ja energiastrategia, mistä päätettiin niin ikään täällä eduskunnassa, on sellaisenaan se pohja, jolle kaikki ne äsken luettelemani ja monet muut toimet, joita on tehty ja ollaan tekemässä, perustuvat. Nimenomaan se asiakirja on erittäin konkreettinen asiakirja niihin toimiin nähden, joita hallitus on tekemässä.

Mitä tulee energian hintaan, kyllä minä olen sitä mieltä, että ei energiaveroja pidä enää kiristää, kerta kaikkiaan olen sitä mieltä, sen vaikutus energian hintaan alkaa olla sitten niin suuri. Kaikki tiedämme energiaverojen noston taustan. Se oli se, että kelamaksu poistettiin ja nimenomaan siihen korvauksena tulivat nämä verot. Minua harmittaa, että monta kertaa julkisuudessa menevät puurot ja vellit sekaisin. Moni ihminen kuvittelee, että uusiutuvan energian edistämistoimet ovat syy siihen, että energian hinta nousee, verot nousevat. Eivät ole. Veropäätöksen tausta on nimenomaan kelamaksun poistaminen.

Mitä tulee sitten vielä päästökauppaan, ed. Kumpula-Natri, kun te pohditte, voitaisiinko ottaa pois kokonaan muut ohjauskeinot, niin ei kyllä voida. (Ed. Kumpula-Natri: 2050!) — No, sitten 2050 voi olla tarina toinen, mutta kyllä niitä toistaiseksi tarvitaan. Kun te vastustatte kokonaan niitä veroja, niin sitten tarvitaan paljon suuremmat tuet. Muutenhan tämä ei onnistu.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tulevaisuusvaliokunnalle mietinnöstä ja myös hyvästä taustamuistiosta!

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuvat lähes kaikille elämän osa-alueille. Ne vaikutukset ovat dramaattisia, ja ne kattavat niin taloudellisen, sosiaalisen kuin myös turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden. No, dramatiikkaa on jo ympäristön kantokyvyn ja ihmiskunnan sietokyvyn huomioon ottaen valmiiksi aivan liikaa. Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt, kuivuuden vaikutukset välttämättömän veden ja ruuan saatavuuteen ja elinkelvottomaksi muuttuvat alueet voivat synnyttää valtavia ympäristöpakolaisvirtoja. Valtioiden luhistumisilla on vaikutus myös Suomen turvallisuusympäristöön, puhumattakaan ilmastonmuutoksen inhimillisistä vaikutuksista siellä, minne se iskee kaikkein suorimmin. Ilmastonmuutoksesta kärsivät kaikkein eniten ne, joilla menee huonosti jo nyt.

Ison-Britannian hallituksen taannoin tilaamassa Sternin raportissa arvioidaan ilmastonmuutoksen kustannusten voivan nousta 5—11 prosenttiin maailman taloudesta. Sellaista laskua ja sen aiheuttamaa taantumaa tuskin kukaan haluaa Suomeen tai koko maailmaan.

Arvoisa puhemies! Itse haluan tarkastella ilmastonmuutosta myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Teollisuusmaissa asuu noin viidennes maailman väestöstä, mutta tämä viidennes on tuottanut yli 80 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Suomalainen tuottaa vuodessa yli 10 tonnia hiilidioksidipäästöjä, kun vähiten kehittyneissä maissa luku on henkeä kohti vain noin 0,2 tonnia. On oikeudenmukaista, että johtovastuun ilmastonmuutoksen torjunnasta ottavat kehittyneet maat.

Verotuksella pitää tukea päästöjen vähentämistä, ei niiden lisäämistä. On myös oikeudenmukaista, että ilmastonmuutoksen torjuntaan osallistuvat kaikki ikäpolvet eikä sotkua jätetä omien lasten ja heidän lastensa siivottavaksi.

Sitten ottaisin esiin liikennepolitiikan, joka oli vähän laajemmin esillä siinä tulevaisuusvaliokunnan taustamuistiossa kuin varsinaisessa mietinnössä. Suomi on osana kansainvälistä yhteisöä sitoutunut vähentämään omat päästönsä kestävälle tasolle. Jotta päästöjä saadaan leikattua vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta, pitkällä aikavälillä on siirryttävä käytännössä päästöttömään henkilötieliikenteeseen.

Yksi erinomainen keino vähentää ihmisten autoriippuvuutta ja siten myös päästöjä on joukkoliikenteen suosiminen ja ruuhkamaksujen käyttöönotto. Ruuhkamaksujen käyttöönottoa selvittänyt työryhmä luovutti selvityksensä liikenneministeri Vehviläiselle eilen. Työryhmän työ puhuu voimakkaasti ruuhkamaksujen käyttöönoton puolesta. Raportin mukaan ruuhkamaksut vähentäisivät liikenteen ympäristöhaittoja, lisäisivät joukkoliikenteen matkustajamääriä, parantaisivat Helsingin seudun liikenteen toimivuutta ja vähentäisivät liikenneonnettomuuksia. Tällä hetkellä joukkoliikenteen osuus kotimaisesta henkilöliikennesuoritteesta on laskussa, samalla kun henkilöautoliikenteen osuus on kasvussa. Suunta pitäisi kääntää täysin päinvastaiseksi.

Arvoisa puhemies! Kun kehitämme ohjauskeinoja kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa, on suosittava niitä vaihtoehtoja, joissa ihmisillä on aitoa valinnanvaraa. Tiiviisti asutulla, kattavan joukkoliikenteen tarjoavalla Pääkaupunkiseudulla ruuhkamaksut edustaisivat parhaalla mahdollisella tavalla tätä periaatetta. Voisi vaivattomasti suosia vähäpäästöistä joukkoliikennettä, mutta jos ei halua, saa saastuttavasta liikkumismuodosta maksaa enemmän. Ilmastonmuutoksen torjunnan verotaakka kohdistuu silloin niihin, jotka ilmastoa enemmän saastuttavat. Yhdistettynä joukkoliikenteen kehittämiseen, väyläinvestointeihin ja ekologisiin maankäytön ja asumisen ratkaisuihin ruuhkamaksut ovat helppo tapa pienentää Suomen päästöjä merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittista tulevaisuusselontekoa lukiessa huomaa, että sitä laadittaessa ilmastonmuutokseen on suhtauduttu asian vaatimalla vakavuudella. Kuten selonteossa todetaan, polku vähäpäästöiseen yhteiskuntaan edellyttää isoja poliittisia päätöksiä. Päästöjen vähentämiseksi tarvitaan laajoja, syviä ja ripeitä toimia kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja sektoreilla. Välillä tulee kuitenkin sellainen olo, että tämä laajojen, syvien ja ripeiden toimien tarve ei ole vielä kaikkien päättäjien ja kansalaisten ajatuksiin kunnolla iskostunut. Tämä on iso ongelma.

Arvoisa puhemies! Seuraavan vaalikauden isoin asia on talouskriisin, ilmastokriisin ja niistä seuraavan sosiaalisen kriisin saaminen hallintaan ja hillitseminen.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen parin viime vuoden aikana läpikäymä lama ja tämänhetkinen Euroopan taloudellisen tilanteen epävarmuus eivät poista tarvetta toimille ilmaston suojelemiseksi. Ilmastonmuutos ei odota pysähtyneenä uutta taloudellista kasvukautta. Ilmastonmuutoksen uhka ihmiskunnalle on niin vakava, että toimien sen torjumiseen tulee olla kiireellisiä ja mitoitukseltaan riittäviä. Mutta tarvitsemme sanojen lisäksi tekoja. Ilmasto- ja energiapolitiikassa itselleni on tärkeää se, että hiilenmusta energiapolitiikka saadaan selätettyä ja lisättyä kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen käyttöä ja niiden tehostamista.

Kuuntelin aika hiljaa tässä salissa äsken käytyä turpeenkäytön keskustelua ja toivonkin turpeenkäytön vastustajien tulevan meidän maakuntaan Pohjois-Pohjanmaalle ottamaan selvää, mistä on kyse, kun turvetta käytetään, sitä nostetaan, ja mitä turvesoille tapahtuu turpeen nostamisen jälkeen. Tervetuloa maakuntamatkalle.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjuntatyössä tärkeässä roolissa on kiinteistö- ja rakennusala. Suomessa kulutettavasta energiasta 40 prosenttia käytetään kiinteistöissä. Uudet rakennukset tuottavat tulevaisuudessa tarvitsemansa energian suurimmaksi osaksi itse, ja tämä on erittäin hyvä.

Puu on ympäristöystävällinen raaka-aine rakentamiseen. Puiset rakennukset muodostavat tärkeitä hiilivarastoja alueelle. Rakentamalla puusta tuemme ympäri Suomea sijaitsevia puutuotetehtaita ja alueen työllisyyttä. Joillakin alueilla puutuoteteollisuus muodostaa erittäin merkittävän osan alueen työpaikoista.

Pitkien etäisyyksien Suomessa liikenteen päästöjen vähentämiseksi täytyy tehdä paljon töitä. Toimiva joukkoliikenne on avainasemassa. Ennen kaikkea tällä vaalikaudella on panostettu suurten kaupunkien joukkoliikenteen kehittämiseen, ja toivottavasti se tuo edistystä. Samalla sähköiseen asiointiin on laitettu paukkuja niin, että laaja-alaisesti eri palveluja voitaisiin tuottaa sähköisesti. Näin vältetään ylimääräisiä käyntejä palveluntarjoajan luona.

Useat yritykset kannustavat työntekijöitä työskentelemään etäyhteyden avulla muutaman päivän viikossa. Myös videoneuvottelujen lisäys on vähentänyt työntekijöiden tarvetta matkustaa. Mutta kaiken tämän sähköisen tietoliikenneyhteyksien hyödyntämisen ehtona on se, että meillä on toimivat tietoliikenneyhteydet joka puolella Suomea.

Liikenteen päästöjen vähentämiseen jokainen voi osallistua helpoilla keinoilla. Välttämällä turhaa autoilua ja asioimalla yhdellä kertaa useammassa käyntikohteessa ajokilometrien määrä siis vähenee.

Suomalaisten keskimääräinen työmatka on parissakymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut. Tämä suunta ei voi jatkua. Useilla alueilla joukkoliikenteen käyttö työmatkoihin ei ole realistinen vaihtoehto. Kuitenkin työnmatkojen suunta on usein sama: lähin kaupunkikeskus. Kimppakyytien käyttöä työmatkoihin tulisikin edistää valtion tukitoimin. Me edustajat tässä talossa näytämme omaa esimerkkiä näistä kimppakyydeistä kulkemalla eduskunnan ja lentokentän välillä tiistaisin ja perjantaisin kimppatakseilla. Suuret ilmastomuutokset lähtevät pienistä teoista.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen hillitseminen on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Emme enää valitettavasti voi puhua ilmastonmuutoksen torjunnasta, koska se olisi vaatinut määrätietoisia toimia jo vuodesta 1979, kun Maailman ilmatieteen järjestö Wmo oli julistanut ilmastonmuutoksen globaaliksi uhkaksi.

Nyt, 32 vuotta myöhemmin, meidän poliittisten päättäjien lyhytnäköisyyden ja tieteenlukutaidottomuuden vuoksi me puhumme siis siitä, miten pystymme rajoittamaan ilmaston lämpenemisen 2 asteeseen, jolloin sen haitat ihmiskunnalle ovat vielä niukin naukin hallittavissa. Silti vieläkin löytyy ilmastoskeptikkoja, joilla on kanttia pitää itseään tietäväisempinä kuin tuhannet ilmastonmuutokselle elämäntyönsä omistaneet ilmastotutkijat. Täällä eduskunnassakin on saatu kuulla puuskahduksia: "Uskon enemmän joulupukkiin kuin ilmastonmuutokseen." Siis aivan huikea hybris.

Vielä surullisempaa on kuitenkin kuunnella ilmastoitsekkäiden puheenvuoroja, siis näiden, joiden mielestä Suomen ei pidä osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan, koska me olemme niin pieni maa, ettei meidän tekemättä jättämisillämme ole mitään merkitystä. Ilmakehän koostumusta on kuitenkin muuttanut nimenomaan Suomen kaltaisten rikkaiden maiden vuosikymmenten kuormitus. Saastuttaja maksaa -periaatteella lasku lankeaa nimenomaan meille.

Täällä tänään kuultu turvekeskustelu on sitten aivan oma lukunsa. Aivan kuin yksi paha, kivihiili, oikeuttaisi toisen pahan, turpeen — niin kuin rotanmyrkyn päälle pitäisi ottaa loraus arsenikkia. Harvoin, jos koskaan, olen kuullut yhtä itsekkään lyhytnäköisiä ja ympäristölle haitallisia puheenvuoroja. Kumpikin, molemmat, sekä hiili että turve, ovat ilmastolle yhtä turmiollisia, mutta turpeennosto pilaa lisäksi meidän vesistömme, ehkä arvokkaimman luonnonvaran, jota Suomella on.

Arvoisa puhemies! Kuten hallituksen tulevaisuusselonteon skenaariot osoittavat, Suomella on monia vaihtoehtoja vähentää ilmastopäästöjä. Kyse on vain tahdosta ja päätöksistä. Kuten tulevaisuusvaliokunta mietinnössään toteaa, keskeistä kaikissa vaihtoehdoissa on energiatehokkuuden parantaminen.

Meidän tähänastinen taloudellinen hyvinvointimme on perustunut työn tuottavuuden parantamiseen. Nyt on ryhdyttävä parantamaan energian tuottavuutta. Eikä energian tuottavuuden parantaminen edes lisää kustannuksia vaan säästää niitä. Miksi Suomi on ylipäätään rakentanut yhteiskuntansa energian tuhlaamisen varaan? Kenen etua se on palvellut? Tietysti energiayhtiöiden. Siksi me olemme esimerkiksi antaneet ihmisten tuhlata rahansa hatariin koteihin, joissa asuminen on korkeiden lämmityskustannusten vuoksi kallista.

Tulevaisuusvaliokunta kiinnittää huomiota erityisesti niin sanottuihin hiilinieluihin ja hiilivarastoihin. Näiden käsitteiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Me emme voi myydä metsiämme ilmastoneuvotteluissa sekä hiilinieluina että biopolttoaineena. Jos Suomi saa hyvitystä hiilinieluihin varastoituneesta hiilestä, meidän on maksettava tuo hyvitys takaisin silloin, kun hiilivarasto puretaan esimerkiksi hakevoimalan kattilassa.

Tulevaisuusvaliokunnan kuulemisessa kävi myös ilmi, miten heikosti me tunnemme hiilen kierron metsissämme, soissamme ja maaperässämme. Erityisesti maaperään sitoutuvan ja siitä vapautuvan hiilen määrästä ja siihen vaikuttavista tekijöistä ei ole riittävästi tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi. Valiokunnan ehdotus erityisen maahiili-inventaarion tekemisestä onkin erittäin tervetullut. Kyse olisi uraauurtavasta hankkeesta, jossa syntyvä osaaminen hyödyttäisi myös muita maita ja tukisi koko maailman taistelua ilmaston pelastamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vaihtoehto ilmastonmuutoksen hallitsemiselle on toki olemassa. Ihmiskunta, me suomalaiset muiden muassa, voimme jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin. Se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että suuri osa maailman viljelysmaista menetettäisiin, puhtaasta juomavedestä tulisi huutava pula ja maapallon väkiluku supistuisi tulevaisuusvaliokunnassa kuullun arvion mukaan 900 miljoonaan.

Ilmastonmuutos pakottaakin meidät kysymään: Ketkä ovat meidän lähimmäisiämme, niitä ihmisiä, joista meillä on inhimillinen vastuu? Vain me suomalaiset vai koko maailma? Vain me nyt elävät ihmiset vai myös tulevat sukupolvet, joiden ilmastosta me nyt päätämme? Meidän vihreiden lähimmäisiä ovat koko ihmiskunta, myös ihmiskunnan tulevat polvet.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko on tärkeä asiakirja, tiekartta tulevaisuuteen, matkalla kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, ja tulevaisuusvaliokunta on tehnyt tässä mittavan työn. Seuraavalla hallituskaudella tarvitaan yhä enemmän konkretiaa, tarvitaan ilmastolaki, jossa linjataan vuosittaiset päästövähennykset, säädetään hiilibudjetoinnista, jonka avulla päästään tavoitteisiin.

Viime päivinä on joidenkin puolueiden osalta epäilty ilmastonmuutoksen torjunnan mielekkyyttä. On jopa esitetty, että Suomi jäisi pois kansainvälisistä sitoumuksista. Sitä on vaikea ymmärtää, saati hyväksyä. Aurinko, tuuli, sade — ei niitä voi käskeä. Olemme kaikki samassa veneessä, saman sään armoilla. Ilmastonmuutos on suuri vaikuttaja siihen, miten hyvin ihmiset ja luonto voivat ja miten työllisyys ja talous kehittyvät. Ei Suomi voi yksinään mitään, vaan meidän on sitkeästi neuvoteltava muiden maiden kanssa. Kuka voisi käskeä myrskyn pois? Entä kuivuus ja tukahduttava helle? Nämä jos mitkä vaativat kansainvälisiä neuvotteluja. Emme voi laistaa omaa velvollisuuttamme ilmastonmuutoksen torjunnassa. Entä jos joku laistaa ja perässä laistaa toinen?

Meillä on vain yksi yhteinen maapallo ja sen rajalliset resurssit. Suomen energiapolitiikan olisi viisainta tukeutua uuden ajan uusiutuvaan energiaan, jossa myös pienen mittakaavan hajautetut tuotantoyksiköt ovat mukana. Paras ratkaisu on hajautettu ja monipuolinen uusiutuvan energian järjestelmä älykkäillä sähköverkoilla. Energiankulutus vähenee vääjäämättä, koska nykyinen tuhlaava elämäntapa ei voi jatkua. Maapallon kantokyky ei sitä kestä. Meillä on paljon potentiaalia metsähakkeelle, tuulivoimalle ja aurinkoenergialle. Erityisesti aurinkoenergian odotetaan olevan kannattavimmillaan integroituna rakennusten rakenteisiin, kuten julkisivuihin tai ikkunoihin. Pientalojen asukkaat ja kerrostaloyhtiöt voivat asentaa tuulimyllyjä katoilleen. Toisina aikoina talo on yliomavarainen sähkön suhteen, jolloin ylijäämäsähkö syötetään verkkoon. Sähköverkonhaltija voi ottaa tuotannon verkkoonsa, mutta nykyisin siitä ei tarvitse maksaa korvausta. Oikeudenmukaisinta olisi, että sähköyhtiö huomioisi laskutuksessaan vastaanottamansa sähkön. Muutos onkin tehtävä sähkömarkkinalakiin, ja käytännössä asian voi toteuttaa helposti kahteen suuntaan pyörivillä sähkömittareilla, kuten Ruotsissa tehdään.

Hyöty ulottuu myös työllisyyteen. Konepajoille ja teknologiateollisuuteen saadaan työtä, myös laitteiden asentajille saadaan työtä. Kompensaatio paikallisen sähkön tuottajalle kannustaa sähkönkulutuksen reaaliaikaiseen mittaamiseen ja energiansäästöön. Laajassa mittakaavassa kehitystä vie eteenpäin älykäs kaksisuuntainen sähköverkko, joka on kustannustehokas ja mahdollistaa käyttövarmuudeltaan korkeatasoisen sähkönjakelun. Energiaa ei pidä käsitellä vain tuotantopanoksena. Oleellista on ilmastoystävällisten rakenteiden kehittyminen ja suuri murros, jonka tulevat kääntämään voitokseen parhaiten sopeutuvat ja uuden teknologian kärjessä olevat maat.

On hyväksyttävä se, että ilmastonmuutoksen torjunta maksaa aluksi, mutta tilanne on taloudenkin kannalta katastrofaalinen, jos mitään ei tehdä nyt. Energiatehokkuus on kaikkein kustannustehokkain keino vähentää päästöjä, ja siksi tarvitaan energianeuvontaa ja tietoja eri vaihtoehdoista niin työpaikoille kuin yksityisillekin kuntiin sekä työ- ja elinkeinokeskuksiin. Satsaukset innovaatiotoiminnan kehittymiselle ovat avainasemassa. Ja nyt ei ole kyse vain rahasta vaan siitä, että saadaan ideoiden vaihtoa, innovaatioverkostoja, paljon uusia mahdollisuuksia pienille ja keskisuurille yrityksille. Haasteena on riittävän riskirahan saaminen, eivätkä tiukat rahoitusehdot saa liiaksi kuristaa keksijän vapautta.

Lisää toimia tarvitaan välttämättä, ehdottomasti: teollisuuden energia- ja materiaaliverot, pakkausverot, ruuhkamaksut, joukkoliikenne aidosti edulliseksi, sähkölaitteiden valmiustilan kielto, kierrätyksen ja uusiokäytön tehostaminen huippuunsa — koko elämäntavan muutos. Ei haaskata materiaa oikkujen vallassa. Teknologian mahdollisuudet ovat mittavat. Esimerkiksi valaistuksessa siirrytään ledeihin. Akkuteknologia kehittyy, jolloin uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä voidaan varastoida ja sähköautot ovat vahva osa lähitulevaisuutta. Metsäteollisuuden uudistuminen, uudet tuotteet, puurakentaminen ja luonnon monimuotoisuus ovat niin ikään keskeisimpiä asioita.

Ympäristömaksut kohdistuvat tasaisesti kaikkiin, joten samalla on huolehdittava, etteivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pienituloiset saa kohtuutonta taakkaa. Pienituloisten tulonsiirtoja on lisättävä korottamalla perustoimeentuloa ja painottamalla työveron kevennykset pienituloisille.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston energia- ja ilmastopoliittiseen tulevaisuusselontekoon eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tuottanut myös raportin "Uskalluksen politiikka — paljon työtä, vähän päästöjä".

Suomi tarvitsee talouskasvua. Pelkästään ikärakenteen muutos kasvattaa julkisten menojen osuutta bkt:sta vuosien 2010—2035 aikana jopa 6 prosenttia. Törmäävätkö kestävä kehitys ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus? Miten valtion kirstusta löytyvät rahat eläkekriisiin, kouluihin, tai puhdistetaanko mieluummin järvet, vai parannetaanko kehitysapua? Tosiasia on se, että yhteiskunnan kestävyyttä ei voi saavuttaa kestävyyden eri osa-alueiden yksipuolisella kehittämisellä.

Raportissa "Uskalluksen politiikka — paljon työtä, vähän päästöjä" idea on ollut tarkastella asioita uskalluksen näkökulmasta, eli miten tehdä rohkeita ympäristöä säästäviä ratkaisuja, jotta töitä olisi paljon ja päästöjä vähän. Ilmastonmuutos ei ole vain ympäristöasia. Siihen sisältyy myös ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma. Ilmastonmuutoksella on suoria vaikutuksia ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Who:n mukaan ilmastonmuutoksesta aiheutunut kuolleisuuden lisäys on jo nykyisin 150 000 henkeä vuodessa. Ilmastonmuutosta pidetään globaalina ongelmana. Toisaalta maailman 500 miljoonaa rikkainta ihmistä, noin 7 prosenttia maapallon väestöstä, vastaa noin puolesta ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä.

Kun tutkitaan suomalaista hyvinvointia, sosiaalinen hyvinvointi on monella mittarilla huonontunut. Oecd-raportin mukaan Suomi on nyt nopeimmin polarisoituva yhteiskunta. Tuloerot kasvavat, eriarvoistuminen etenee. Terveys- ja sosiaalipolitiikka onkin nostettava energia- ja ilmastopolitiikan rinnalle. Kun edistetään terveyttä ja työhyvinvointia, samalla voidaan pidentää myös työuria, parannetaan työn tuottavuutta ja vakautetaan valtiontaloutta. Se on edellytys myös ekologisesti kestävälle energia- ja ilmastopolitiikalle.

Hyvinvointivaltion ja kestävän kehityksen vastakkainasettelua on vältettävä, pikemminkin on ponnisteltava niiden yhteen saattamiseksi. Se edellyttää kestävää työllistävän kasvun näkökulman omaksumista Suomen energia- ja ilmastopolitiikan kehittämisessä. Lisäksi on omaksuttava sosiaalisesti kestävä kehitys kaikissa ratkaisuissa ekologisen ja taloudellisen kestävyyden rinnalla.

Vahvempi siirtyminen tietoyhteiskuntaan mahdollistaa ekotehokkuuden kasvattamisen tuotannossa, kulutuksessa ja aineettomien tuotteiden ja palveluiden lisääntymisessä. Esimerkiksi auto voidaan rakentaa tehokkaammin, sitä voidaan huoltaa kestämään pidempään ja autolla liikkumista voidaan vähentää e-palveluilla. Tutkimuksemme tekijä Olli Hietanen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta toteaa, että hyvinvointi voidaan määritellä yhteiskunnan sosiaalisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäväksi kehitykseksi.

Mats Nylund /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! På femtio år har Finlands självförsörjningsgrad gällande energiproduktion sjunkit från 80 till 30 procent. Att öka självförsörjningsgraden är ett viktigt mål och potentialen som våra skogar, torvmarker och vårt jordbruk har i dag och i framtiden är enorm.

Finland har, i enlighet med EU:s klimatmål, åtagit sig att höja andelen förnybar energi från nuvarande 28 procent till 38 procent. För att uppnå detta mål måste vi utnyttja landsbygdens bioenergi- och övriga förnybara energikällor mycket effektivare än i dag, och detta möjliggörs endast om förutsättningarna är de rätta. Därför behövs politiska beslut om främjandeåtgärder.

Arvoisa puhemies! Suomessa ulkomailla tuotetun energian osuus on noin 70 prosenttia ja suurin osa tuodaan Venäjältä, pääasiassa fossiilisia polttoaineita. Tämä on kestämätöntä. Viidessäkymmenessä vuodessa energiatuotanto-omavaraisuusasteemme on vähentynyt 80 prosentista 30 prosenttiin. Energiatehokuutta ja kotimaista energian- ja bioenergiantuotantoa on vahvistettava sekä kepillä että porkkanalla.

Uusiutuvan energian osuutta on nostettava nykyisestä 28 prosentista 38 prosenttiin Suomen EU-sitoumuksen mukaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maaseudun, sekä metsien että maatalouden, bioenergialähteitä on hyödynnettävä, mikä edellyttää poliittisia päätöksiä edistämistoimenpiteistä. On myös huomioitava maatalouden ja maaseudun muut energiantuotantomahdollisuudet kuten tuulivoiman, aurinkovoiman ja maavoiman tuotanto. Energia- ja veropolitiikan on vastedes tuettava sekä kotimaisen bioenergian tuotantoa ja saatavuutta että sen kulutusta.

Kestävän metsätalouden tukea, Kemera-tukea, on hyödynnettävä uusiutuvan energian kustannustehokkaan käytön lisäämiseksi. Käyttämällä hyväksi Kemera- ja nykyisin myös niin sanottua petu-tukea, pienpuun energiatukea, tulemme saamaan useita kertoja enemmän energiaa investoitua euroa kohti kuin investoimalla euron esimerkiksi tuulivoimaan. Metsä on valttikorttimme paitsi energiantuotannossa myös esimerkiksi puurakentamisessa, johon tulisi panostaa erityisesti julkisessa rakentamisessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta huomioi lausunnossaan, että selonteossa olisi tullut huomioida laajemmin puun käyttömahdollisuudet myös muutoin kuin energianlähteenä.

Ilmasto- ja energiapoliittisena kysymyksenä myös turve on erittäin tärkeä Suomelle, erityisesti energian omavaraisuusasteen kannalta. Turvetalous on, samoin kuin metsätalous, sekä alueellista että paikallista. Se liittyy kysymyksiin, jotka koskevat omavaraisuutta, valmiutta ja haja-asutusalueiden kehitystä. Luonto asettaa sekä turpeen että metsäpolttoaineet käyttöömme omalla voimallaan. Synergiavaikutukset yhteispoltossa ovat merkittävät. On käynyt ilmi, että turpeen lisääminen metsäpolttoaineiden poltossa on tehostanut lämmitystä ja vähentänyt ongelmia, jotka liittyvät pannujen sintraamiseen, kuonanmuodostukseen ja syöpymiseen. On myös huomionarvoista, että jokaisella energiantuotantoa varten turvetuotantoon sijoitetulla eurolla on kerrannaisvaikutus, joka tuottaa 3 euroa kotimaiselle taloudelle ja työllisyydelle.

Värderade talman! Energieffektiviteten och den inhemska energi- och bioenergiproduktionen måste förstärkas med både käpp och morot. I Finland utnyttjar vi till 70 procent utländsk energiproduktion. Största delen importeras från Ryssland, och utgörs i huvudsak av fossila bränslen. Det är ohållbart. Energi- och skattepolitiken måste hädanefter stöda upp dels produktionen av och dels tillgången till inhemsk bioenergi och dels konsumtionen.

Landsbygdens möjligheter för bioenergiproduktion är oerhörda, vilket jord- och skogsbruksutskottet lyft fram i sitt utlåtande. Den spridda närproducerade energin, en decentraliserad energiekonomi, kommer att visa sig fördelaktig i kampen mot klimatförändringen. Användningen av förnybara naturresurser och återvinning av näringsämnen har, som utskottet påpekar, sitt starkaste fäste bland landsbygdens näringar. Därför bör klimat- och energipolitiken, så som också samhällspolitiken, stöda upp utvecklingen av landsbygdens näringar.

Värderade talman! Skogarnas betydelse som kolsänka är oerhört viktig och erkänd. Jordbruket kan här ta på sig en större roll genom att goda jordbruksmetoder ytterligare utvecklas och tas i bruk. Dessutom bör man notera jordbrukets och gårdarnas potential vad gäller att producera förutom bioenergi också annan förnybar energi, så som solenergi, vindkraft och jordvärme. Fungerande styrmekanismer som ger jordbrukarna möjlighet att aktivt genom en tillräckligt lång anpassningstid och med tillräckliga ekonomiska resurser måste garanteras.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastopolitiikkaa tulee tarkastella päättäjien taholta. Energiapolitiikka on keskeinen osa tämän päivän turvallisuuspolitiikkaa, ja tästä on saatu viime aikoina kokemusta lumivaurioiden ja niitten aiheuttamien tuhojen kautta.

Energia on laaja käsite, ja energiapolitiikka sisältää monta ismiä, niin kuin olemme tänään täällä eduskunnan täysistuntokeskustelussa saaneet kuulla. Valiokunnan puheenjohtaja kävi laajasti läpi eri näkökulmia valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon ilmasto- ja energiapolitiikasta. Valiokunta on hyvin perehtynyt selontekoon.

Suomen on oltava mukana ilmastotalkoissa, vaikka itse olemme maailmanlaajuisesti tarkastellen pieni tekijä. Päästömme ovat pieniä verrattuna moneen muuhun maahan. Kuitenkin voimme viedä Suomesta hyvää tietotaitoa maailmalle, kuten pääministeri Kiviniemi tänään puhui meille suuressa valiokunnassa Eurooppa-neuvoston kokousaiheista. Oli aika erikoinen yhteensattuma, että juuri nyt, 4. päivä helmikuuta, pidettävässä Eurooppa-neuvostossa aiheena ovat muun muassa energia- ja innovaatiopolitiikka. Saimme kuulla muun muassa, että Innovaatiounionin myötä toimenpiteitä keskitettäisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa ilmastonmuutos, energian saatavuus jne. — seikkoja, joita olemme täällä käsitelleet useissa puheenvuoroissa.

Tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä sivulla 17 on otsikko "Kestävä kehitys elämäntapana ja kulttuurina". Se on mielenkiintoinen. Suomalainen perinteinen talonpoikainen kulttuuri on ollut kestävää kehitystä, näin pellot ja metsät ovat siirtyneet ja siirtyvät pyrkimysten mukaan aikaansa seuraten aina paremmassa kunnossa tuleville sukupolville.

"Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että terveys- ja sosiaalipolitiikka nostetaan myös Suomessa yhdeksi energia- ja ilmastopolitiikan kärkiteemaksi", lukee mietinnössä, ja edelleen: "Terveyden ja työhyvinvoinnin - - edistämisellä voidaan myös pidentää työuria, parantaa työn tuottavuutta ja vakauttaa valtiontaloutta, joka on edellytys myös ekologisesti kestävälle energia- ja ilmastopolitiikalle."

On hienoa, että tulevaisuusvaliokunta toteaa mustaa valkoisella, että hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja kestävän kehityksen ylläpitäminen voivat kulkea käsi kädessä. Olen ihan samaa mieltä, vaikka jotkut väittävät, että ilmaisu "kestävä kehitys" on jo vanhentunut.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta on luova jatko meidän viimeksi käsittelemällemme strategialle lyhyemmälle aikavälille, ja sen takia tässä keskustelussa on hyvä yrittää itse kunkin muistaa, että kyse on aikajaksosta vuoteen 2050 eikä puhuta pelkästään tämän päivän tukitasosta tai jostain lähellä olevasta. Sen takia minusta on arvokasta tämä suuri tavoite pyrkimyksestä globaaliin ilmastosopimukseen ja niihin tavoitetasoihin ja keinoihin, joilla se 2 prosentin tavoite ilmaston lämpenemisessä voidaan saavuttaa. Muistettava on myös, kun täällä joku uhkakuvia maalaili, että kyllä kansainväliset sopimukset pääosin kaikissa asioissa ovat olleet pienempien valtioiden ja maiden turva eivätkä uhka niille. Nyt kuitenkin tiedämme Kööpenhaminan ja Cancúnin kokouksien osalta, että kaikki asiat eivät ole sujuneet niin nopeasti kuin ehkä me olisimme toivoneet, ja siitä syystä tulevaisuusvaliokunta on kirjoittanut tähän mietintöön myöskin varautumisen siihen vaihtoehtoon, että nämä sopimukset eivät tule niin nopeasti tai sellaisilla tavoitetasoilla kuin me ehkä toivoisimme, eli mitä me teemme sitten.

Tällä hetkellä olemme kuitenkin sitoutuneet EU:ssa sovittuihin arvoihin ja tavoitteisiin, ja ne tietenkin toteutamme, sillä näin olemme ihan itse kirjoittaneet. Ei ole mahdollisuutta yhtäkkiä irrottautua EU-valtioiden kesken tehdyistä sitoumuksista. Me kaikki tiedämme ne syyt, miksi näihin on lähdetty, ja en ollenkaan ajattele, että meillä ei olisi niihin varaa. Jos me ajattelemme yhteiskuntaa, ihmiskuntaa, eteenpäin, niin meillä todellakin on varaa sitoutua edes siihen tasoon, mitä EU:n puolella tällä hetkellä on sovittu.

Vaikka selonteossa kiinnitettiin huomiota hyvin moniin asioihin, niin ehkä vielä olisin toivonut lisää tähän suomalaiseen osaamiseen, suomalaisiin innovaatiomahdollisuuksiin tulevaisuudessa, eli miten tätä uusiutuvaa energiaa kehitetään ja minkälaiset ovat sitten meidän mahdollisuutemme jopa viedä tätä tietotaitoa, sen lisäksi että viedään suoraa tekniikkaa. Meillä on monenlaisia, on kemian puolen osaamista, meillä on nanoteknologiaa, meillä on metsäteknologiaa, meillä on uudenlaisia materiaaleja tulossa puunkäytön erilaisista muodoista. Monia, monia sellaisia, joten tämä tulee olemaan varmaan yksi nopeimmin kasvavista aloista myöskin Suomessa. Palvelut kasvavat, mutta palvelut myöskin liittyvät tähän energia-asiaan, sillä monet näistä hankkeista vaativat teknisten ratkaisujen lisäksi myöskin palveluita.

Uusiutuvasta energiasta Suomessa lähtökohtaisesti suurin volyymi tulee metsistä. Mielestäni ainakin sain herätyksen, että tuettuna viljelty energiakasvi ei ole kyllä se paras versio, millä uusiutuvaa energiaa ja bioenergiaa tuotetaan, vaan meillä ovat nämä metsät, joidenka hyötysuhdetta on pystyttävä nostamaan, ja niin tässä selonteossa on viritetty monenlaisia mahdollisuuksia, mitenkä metsäteollisuus, joka siis jo tällä hetkellä on se meidän suurin uusiutuvan energian tuottaja prosentuaalisesti Suomessa, voi yhä paremmin metsiä hyödyntää sitten tässä tulevaisuudessa.

Meillä on linjattu tähän tulevaisuusselontekoon myöskin muita konkreettisia odotuksia ja ajatuksia, joista puurakentaminen on puhututtanut eduskuntaa jo useamman kerran, näkynyt myöskin tulevaisuusvaliokunnan kommenteissa budjettiin liittyen, ollut talousvaliokunnan lausunnoissa, ja niin se on nostettu myöskin vahvasti tähän ajatuksella, että jopa voisimme kaksinkertaistaa niiden työntekijöiden määrän, jotka työskentelevät puurakentamisen puolella ja siellä eri vaiheissa. Myöskin sinne osaamista tarvitaan lisää, ja alku voisi olla julkisen puurakentamisen lisääminen.

Toinen osaamisen alue voisivat olla nielut ja varastot, joita Suomessa on tietenkin paljon. Tässä on uutena ajatuksena nostettu myöskin maan toimiminen hiilivarastona, sen lisäksi että metsät toimivat jo tälläkin hetkellä. Miten ne sitten suhteutuvat päästökauppaan, nämä hiilinielut ja -varastot? Ei pidä mielestäni poissulkea sitä mahdollisuutta, kun muistamme, että tämä on 2050-ohjelma eikä tämän päästökauppakauden mittaiseksi ajateltu. Tämä päästökauppakausi ja varmaan seuraavatkin ovat jo ohi menneitä tältä ajatukselta, mutta hiilinielu- ja -varastokysymys on tulevaisuus ja mahdollisuus myös Suomelle sen mittavan puuvaraston osalta ja sen osaamisen osalta, mitä Suomessa on.

Meillä tulee päästä tilanteeseen, jossa olemme win-win-win-maailmassa niin, että samalla pystymme vähentämään päästöjä, takaamaan yritysten kilpailukyvyn ja varmistamaan kysyntää vähäpäästöiselle teknologialle. Meillä on mahdollisuus siis talouskasvuun ja uusiutuvien lisäämiseen. Se, mistä olen hieman huolissani, mikä on myöskin kirjoitettu mietinnön ponsiin, on tämä sosiaalinen näkökulma ja energian hinta ihmisille. Viime viikkoina olemme saaneet palautetta, varmaan monet, energian hyvin runsaasti kohonneista kustannuksista ja sähkön kohonneista kustannuksista. Tämä ei mene suhteessa ihmisten tulotason ja toimintamahdollisuuksien mukaan. Tästä on tehty erillinen selvitys Thl:n puolelta, mitkä ovat ne vaikutukset jopa ihmisten sosiaali- ja terveyskysymyksiin.

Iso asia, johon olisin vielä toivonut otetta ehkä tässä tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä, on energian hyötysuhteen parantaminen ja energiansäästökysymykset. Meillä kaikilla on tiedossa, että 125 toimenpide-esitystä on tehty, mutta niiden arviota, mitenkä ne ovat sitten energiankulutusta vähentäneet, mitkä niistä toimenpiteistä ovat realistisesti edenneet, ei oikeastaan ole tällä hetkellä tiedossa, vaan meidän pitäisi päästä siihen tutkimustietoon, että me tiedämme, mitkä ovat parhaat, järkevimmät keinot, ja kehittää niitä eteenpäin. Kyllä, kun ajattelee mitä tahansa teknisiä laitteita, niiden kehittyminen vähemmän energiaa käyttäviksi on tietenkin se luonnollinen kehityssuunta, johonka pitää Suomessa teknologiaa tukea. Ei pidä pelkästään tukea bioenergian puolelta uudenlaisen ja enemmän energian tekemistä, vaan myöskin se toinen puoli on huomattava: mitenkä sitä tarvittaisiin vähemmän. Mutta uskon, että tällä yksimielisellä mietinnöllä, vaikka valiokuntien lausunnot olivat joskus erimielisiä, on hyvä päästä seuraavalle hallitukselle ensimmäisiä askelmerkkejä tekemään.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kolme keskeistä asiaa tähän käsittelyssä olevaan selontekoon ja ilmastonmuutosaihepiiriin.

Ensimmäiseksi — viime vaalien alla varmasti yksi eniten ihmisiä kiinnostanut ja huolestuttanut kysymys oli ilmastonmuutos, ja valittavalta eduskunnalta todella haluttiin toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja konkreettisiksi toimenpiteiksi tällä saralla — se sanoo, että tämä hallitus on tehnyt historiallisen politiikan linjamuutoksen. Kaikessa sen päätöksenteossa ja valmistelussa on otettu ilmastonmuutoksen vastainen taistelu huomioon, ja tämä näkyy niin kansainvälisessä toiminnassa kuin meidän kansallisessa lainsäädännössä, siinä, miten tätä lainsäädäntöä on viety ja juoksutettu maakuntien päätöksentekoon, kunnalliseen päätöksentekoon ja konkreettisesti viety sille tasolle, että yksilöt, kotitaloudet, voivat itse omilla ratkaisuillaan myöskin osallistua tähän kasvihuonepäästöjä vähentävään työhön.

Eli paljon on tehty. Tämä näkyy energiaratkaisuissa, rakentamiseen liittyvässä lainsäädännössä, liikenneratkaisuissa ja jopa siinä, että kun pohdimme useaan otteeseen taantuman voittamiseksi tehtäviä elvytyspolitiikkakeinoja, niin näissä myöskin ilmastonmuutoksen vastainen taisto otettiin merkittävästi huomioon.

Toinen pointti on sitten se, mitä tällä nelivuotisella työllä on saatu aikaan. Mielestäni nyt olisi aivan keskeisen tärkeää, että kaikki ne toimenpiteet, jotka on tehty, pystyttäisiin keräämään yhteen ja tehtäisiin puolueeton vaikuttavuusarviointi siitä, mitä näillä eri keinoilla on saavutettu ja — kun ne esimerkiksi energiaratkaisujen myötä tulevat käytäntöön — miten ne vaikuttavat ja ohjaavat meidän käyttäytymistämme ja, ennen kaikkea, mikä on se vaikutus loppupäästöön eli näiden kasvihuonepäästöjen määrään.

Tähän kun yhdistetään sitten valiokunnan tekemä hyvä mietintö, joka katsoo suurempia linjoja tulevaisuuteen eli kohti hiilineutraalia, vähäpäästöistä Suomea, niin meidän täytyy luoda tulevan hallituksen ohjelmaan ja siitäkin eteenpäin selkeä suomalainen toimenpideohjelma, joka sisältää näkemyksen siitä, mihin isossa kuvassa ollaan menossa ja mitä konkreettisia toimenpiteitä tai korjausliikkeitä se seuraavalta hallitukselta ja sen ohjelmalta vaatii.

Kaiken tämän taustalla käydään keskustelua ja on ajatus siitä, onko tämä ilmastonmuutos nyt totta. On kriitikoita, jotka sanovat, että koko puhe on hölynpölyä. Minä en kuulu siihen joukkoon, mutta haluaisin esittää näille ihmisille kysymyksen: Entäs, jos ne lukemattomat asiantuntijat, jotka varoittelevat meitä ilmastonmuutoksesta ja sen valtavista uhkista, ovatkin oikeassa? Ovatko todella ne, jotka kritisoivat näitä tutkimuksia, valmiit ottamaan sen riskin, että maailman ilmasto todellakin lämpenee 2, 3, 4 asteella ja aiheuttaa satojen miljoonien ihmisten suuret ongelmat? Tähän kysymykseen toivoisin näiden kriitikoiden vastaavan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan mietintö ilmasto- ja energiapolitiikasta tähtäimenä vuosi 2050 on kieltämättä kunnianhimoinen ja hyvin tehty. Pitää muistaa, että joulun alla teimme uusiutuvan energian paketin. Me hyväksyimme sellaisen uusitutuvan energian ratkaisun, jota Suomen eduskunta ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Ja tästä mainitusta paketistahan ministeri Pekkarinen äsken käytti tässä asiassa erittäin hyvän puheenvuoron ja kuvasi sen paketin suuruutta. Että kyllä eduskunta on tämän asian ympärillä aika hyvin työtä tehnyt. Se, miten onnistumme lähivuosina, riippuu meistä. Esimerkkinä voin sanoa, annammeko tästä salista rahaa uusiutuvan energian korjaamiseksi tarvittavia Kemera-rahoja ja pienpuuenergian tukirahoja riittävästi. Siinä on ensimmäinen koetinkivi seuraavaa budjettia laadittaessa.

Herra puhemies! Pari huomiota sitten kokonaismääristä. Suomessa tuotamme energiaa, mutta olemme omavaraisuudessa vain 30 prosentin tasolla tällä hetkellä, tuontienergia on 70 prosenttia kokonaisenergiasta. Tavoitteena tietenkin pitäisi olla, että pyrkisimme mahdollisimman omavaraiseksi, ja vuoteen 2050 mennessä meidän on olennaisesti nostettava kotimaisen energian käyttöastetta niin, että pääsemme vähintään tilanteeseen 50 prosenttia, mielellään yli. Puu, turve, peltoenergia, vesivoima, tuulivoima, maalämpö, nämä ovat meidän mahdollisuuksiamme, jotka tulee ottaa empimättä käyttöön. Jos ei tällä alueella edetä, niin mitä me sitten teemme?

Se, mitä toivoisin tässä yhteydessä, on se, että eduskunta määrätietoisesti alkaisi purkaa omilla päätöksillään byrokratiaa erilaisen uusituvan energian käytön ja rakentamisen tieltä. Esimerkkinä voi mainita vaikka Kiteen biovoimalan, joka on seisonut vuosia, vuosia, turhien valituskierteiden takia. Ihan se, että joillakin muutamilla yksittäisillä ihmisillä, joilla on tämä viherajattelu mennyt niin pitkälle, että se on sumentanut jo järjen viime vuosituhannella, estää sen biovoimalan tekemisen sinne, kun sen sijaan se, että vanhat pannut sieltä työntävät mustaa savua ilmaan, ei tunnu haittaavan ketään. Tai aivan samalla keinoin voisi sanoa, että maassa poltetaan miljoonia tonneja kivihiiltä ja arvostellaan kotimaisten energioiden käyttöä, esimerkiksi turpeen käyttöä, joka on Suomelle valtava mahdollisuus, jos haluamme kerran omavaraisuutta ja ennen kaikkea sitä huoltovarmuutta, mitä muun muassa puolustusselonteossa korostettiin aivan osuvasti.

Suomi on uusiutuvan energian käytössä suurmaa raaka-aineiden kannalta, mutta se on myös käyttöteknologian kannalta suurvalta ehdottomasti. Suomessahan on polttotekniikka viety äärimmilleen, erittäin huipputasolle. Otetaan esimerkiksi vaikka nämä chp-voimalat, joissa saadaan hyötysuhde nousemaan tuonne lähelle 90:tä prosenttia ja joiden päästöt ovat erittäin pienet. Ja tätä teknologiaa Suomi on menestyksellä markkinoinut muualle maailmaa. Ja toivottavasti tällä teknologia-alalla etenemme edelleen ja saamme nostettua hyötysuhdetta ja ennen kaikkea päästöjä pienennettyä.

Sitten tässä selonteossa nostetaan osuvasti esille myös puurakentaminen. On aivan käsittämätöntä, että maassa, joka joskus on ollut ihan puurakentamisen huippuvaltio — silloin, kun kaupungistuminen ei ollut vielä edennyt näin pitkälle, meillä lähes kaikki talot rakennettiin maaseudulla puusta, kivitaloja vähemmän — on nyt sitten tähän betonirakentamiseen hurahdettu aivan viimeisen päälle. Hyvä näin, betonirakennuksia tarvitaan, mutta tämä on ihan käsittämätöntä. Esimerkiksi Ruotsista olemme saaneet tietää ja monessa yhteydessä valiokuntakäsittelyssä on tullut esille, että Ruotsi rakentaa erittäin onnistuneita puukerrostaloja ja se ei haittaa siellä ollenkaan, rakennusmääräykset eivät ole esteenä. Siellä on pystytty rakennusmääräykset tekemään siihen kuntoon, että puukerrostaloja pystytään rakentamaan ja tällaisia byrokraattisia esteitä ei ole. Toivonkin, että ympäristöministeriössä vihdoin ja viimein herätään tälle vuosituhannelle myös rakentamisasioissa, että saadaan nämä rakentamismääräykset siihen malliin, että pystytään puutaloja rakentamaan, myös puukerrostaloja.

On aivan käsittämätöntä, että meillä tällä hetkellä puhutaan nollaenergiataloista. Se johtaa aivan varmasti siihen, että lähitulevaisuudessa, kun Suomi on kylmä valtio, meillä on pitkä talvi, kuten olemme tänä talvena opetelleet, jos rakennamme näitä valtavan paksuja eristekerroksia taloihin ja joka tapauksessa talossa pitää olla lämmitys, se on selvä asia, nollaenergiatalossa pitää olla aivan täydellinen ilmastointijärjestelmä, joka vaatisi tarkan tutkimuksen ennen kuin se tehdään. Mielestäni tällä tavalla lähestytään sitä pistettä, jolloin tähän maahan rakennetaan lisää hometaloja. Ja kun se sattuu jonkun perheen kohdalle, siinä menee elämänaikainen säästö nolliin. Toivon, että tällä alueella otetaan järki käteen, rakennetaan puutaloja ja rakennetaan hyvin. Totta kai energiaa pitää säästää ja eristeiden pitää olla hyvät, mutta ei se saa olla mikään järjettömyyden huippu, että lähdetään tähtäämään nollaenergiataloon, mihin ei käytännössä päästä.

On syytä kuitenkin, arvoisa puhemies, muistaa se, että Suomi on erittäin velkainen valtio. Meidän on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin omavaraisuuteen myös energiassa. Jokaisen miljardin myötä, minkä viemme esimerkiksi kivihiilen tuonnissa ulkomaille rahaa, veimme samalla suomalaista työtä tästä maasta pois. Meillä on kestävyysvajeet sun muut, työttömyysongelmat, mutta kotimaisessa energiassa on mahdollisuuksia, ja ne pitää uskaltaa ottaa käyttöön ja energiapolitiikan ympäriltä lopettaa tällainen turha omien mahdollisuuksien pilaaminen.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunnan pääosassa on kaksi valtiota, Yhdysvallat ja Kiina. Nämä suurvallat määräävät pääosin ilmastopoliittisten sopimusten ja niihin liittyvien sitoumusten sisällöstä ja aikataulusta. Kööpenhaminan ja Cancúnin ilmastokokouksissa ei saatu aikaan kattavaa ilmastosopimusta. Tämän valossa on oikeutettua kysyä, miksi pienen Suomen tulee osallistua ilmastotalkoisiin, kun kerran Yhdysvallatkaan suurvaltana ei ole sitoutunut riittäviin toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ilmastonmuutos koskettaa kuitenkin kaikkia maita maailmanlaajuisesti, ja Suomi on sitoutunut noudattamaan Euroopan unionin päästövähennystavoitteita. Suomen tärkeimpänä ilmastositoumuksena voidaan pitää uusiutuvan energian osuuden nostamista nykyisestä 28 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Merkittävin uusiutuvan energian lähde on puu, ja metsien kasvusta suuri osa voidaan käyttää energiantuotannossa. Uusiutuvan energian tavoitteen täyttäminen edellyttää puupohjaisen energian lisäämisen ohella muidenkin biopohjaisten energialähteiden osuuden kasvattamista. Biopohjaisista raaka-aineista hyödyntämispotentiaalia on etenkin peltobiomassalla, jonka käyttöä on mahdollista lisätä huomattavasti nykyisestä. Myös biodieselin, biokaasun ja bioetanolin käyttöä ja valmistusta tulee lisätä. Bioenergiasektorin tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että energiantuotannossa käytettäviä teknologioita pystytään kehittämään siten, että raaka-aineet saadaan hyö-dynnetyksi entistä tehokkaammin. Energiantuotannon tulevaisuus on uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä.

Liikenteessä uusiutuvan energian osuus on tarkoitus kasvattaa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Liikennepolttoaineena tullaan käyttämään yhä enemmän kasviöljypohjaisia polttoaineita, kuten biodieseliä, tai alkoholipohjaisia, kuten bioetanolia. Biodieselin valmistuksessa käytetään yleisesti tropiikin alueilta saatavaa palmuöljyä. Palmuöljyn käyttö ei kuitenkaan ilmaston näkökulmasta ole paras vaihtoehto, sillä palmuöljyn lisääntyvä kysyntä johtaa sademetsien raivaamiseen plantaaseiksi. Etanolia puolestaan valmistetaan paljon Brasiliassa kasvatetulla sokeriruo’olla. Suomesta löytyy kuitenkin tuontietanolin korvaamiseen kotimaisia vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! On mahdollista, että meillä aloitetaan ehkä piankin puupohjaisen biodieselin valmistus. Biojalostamoiden rakentaminen paperitehtaiden oheen avaisi rakennemuutoksen kourissa olevalle metsäteollisuudelle uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Myös viljapohjainen etanolituotanto soveltuu Suomen oloihin. Tällainen tehdas saattaa nousta ehkä hyvinkin pian Uuteenkaupunkiin.

Mielenkiintoisin ja ympäristön kannalta paras tapa tuottaa polttoainetta on etanolin valmistaminen jätteistä. Viime vuonna Hämeenlinnaan valmistui etanolitehdas, joka käyttää kotitalouksien, kauppojen ja teollisuuden biojätteet nestemäisen biopolttoaineen raaka-aineeksi. Tällaista jätettä raaka-aineena käyttäviä tehtaita tulisi rakentaa myös muualle Suomeen.

Suomen bioalan osaaminen on kansainvälisessä vertailussa maailman kärkitasoa. Tätä korkeaa osaamista hyödyntämällä Suomella on mahdollisuus saada bioliiketoiminnasta uusi kannattava elinkeinosektori. Tässä en tarkoita pelkästään bioenergian tuotantoa vaan myös biomassasta valmistettavia tuotteita ja bioteknologisia innovaatioita, jotka tarjoavat mahdollisuuden uudenlaisen yritystoiminnan kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Maapallon lämmetessä ja ilmastonmuutoksen toteutuessa viljelyvyöhykkeet muuttuvat Suomessa. Kotieläintuotannon kannattavuus tulee silloin kasvamaan. Runsaat vesivarat ja maa-alat tulevat olemaan Suomelle etu kotieläintuotannossa. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia etuja tulevat olemaan myös pidentynyt kasvukausi sekä uusien viljelylajikkeiden käyttöönottomahdollisuudet. Toisaalta ilmastonmuutos voi tuoda mukanaan maatalouden harjoittamisen kannalta kielteisiä seikkoja, kuten voimakkaat sääilmiöt ja eläin- ja kasvitautien lisääntymisen.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta olennaista on kotimaisen ruokahuoltovarmuuden ylläpitäminen, etenkin jos viljelykelpoisen maaperän osuus vähenee eteläisellä pallonpuoliskolla olennaisesti. Suomessakin on tulevaisuudessa varauduttava ruuantuotannon lisäämiseen.

Pietari  Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Kehittyvissä maissa, Kiinassa ja Intiassa, sekä kehitysmaissa, kuten Afrikassa, ylikansalliset suurkonsernit omistavat tuotantolaitokset paikallisten valtioiden kanssa. Ne kilpailevat maailmanmarkkinoilla meidän teollisuutemme kanssa samoilla tuotteilla. Kuitenkin ne toimivat aivan eri säännöillä, polkevat pääsääntöisesti työntekijöiden oikeuksia, käyttävät jopa lapsityövoimaa eivätkä välitä ympäristöstä. Nämä yritykset jakavat miljardien eurojen voitot omistajilleen. Näiden ylikansallisten yritysten tulee itse lohkaista suurista voitoistaan rahoitussiivut ilmastoinvestointeihin, kuten suomalaiset yritykset ovat jo tehneet. Kansallinen ja kansainvälinen perussääntö on selkeä, eli sottaaja siivoaa itse jälkensä.

Ominaispäästöjärjestelmällä saavutetaan YK:n tavoitteet. Epämääräisellä ja väärinkäytöksille alttiilla päästökauppajärjestelmällä ja hallinnollisella määrällisellä päästötavoitteiden pienentämisellä ei saavuteta maailmanlaajuisesti päästöjen minimointitavoitetta. Suomen on otettava johtava rooli maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa tekemällä uudet linjaukset. Suurimmat CO₂ -päästöjen tuottajat ovat maailmanlaajuisesti energia- ja teollisuustuotanto sekä liikenne. Maailmanlaajuisesti on jo hyväksytty autoille niin sanottu ominaispäästöjärjestelmä. Vastaava järjestelmä on luotavissa myös energia- ja muiden tuotantolaitosten päästöille. Vain tällä tavalla voimme saada maailmanlaajuisesti yhdenvertaiset teollisuuden kilpailuehdot parempaa ilmastopolitiikkaa ajatellen.

Ominaispäästöjärjestelmä on oikeudenmukainen, ja se ottaa huomioon jo nyt tehdyt investoinnit, joilla vähennetään päästöjä. Esimerkiksi suomalaisen terästuotannon ominaispäästöt ovat tonnia kohden puolta alhaisemmat kuin Euroopassa keskimäärin, puhumattakaan Aasian ja Venäjän vastaavista laitoksista. Tämä on saavutettu systemaattisella investointipolitiikalla. Satojen miljoonien eurojen investoinneilla on tehostettu tuottavuutta ja saatu päästöt minimoitua. Suomessa on jo kehitetty hiilidioksidipäästöjen talteenoton teknologia, joka vähentää päästöjä jopa 30 prosenttia. Tämä suomalainen innovaatio tulee saada pikaisesti markkinoitua ja käyttöön eri puolilla maailmaa olevissa ilmastoa saastuttavissa laitoksissa.

Soinin mallin mukaisesti tulee muun muassa tehdä seuraavat toimet:

EU:n ja YK:n kanssa tulee neuvotella siitä, että päästötavoitteiden laskentapohjaksi otetaan ominaispäästöjärjestelmä. Nykyiset prosenttimääräiset tavoitteet eivät huomioi jo tehtyjä yritysten ilmastoinvestointeja. Tarvitaan selkeä sanktiopohjainen järjestelmä, jossa yritykset ja laitokset maksavat yhteisesti sovitun toimialakohtaisen ominaispäästörajan ylittävältä osalta sanktion kansalliseen tai kansainväliseen rahastoon. Sanktiorahat tulee korvamerkitä niin, että niillä on edistettävä ilmastopoliittisia tavoitteita antamalla takuita ja avustuksia ilmastoinvestointeihin.

Suomen tulee tehdä aloite EU:lle ja YK:lle Kioto 3 -neuvottelujen aloittamisesta, kaikkia sitovasta ominaispäästöjärjestelmään siirtymisestä.

Suomen tulee tavoitella sähköenergiatuotannon täyttä omavaraisuutta. Uusiutuvien energiamuotojen tuotannon tulevaisuus tulee turvata kertaluonteisella investointituella ja nostamalla tuote- ja teknologiapanostuksia.

Tulee edistää päästöttömän raide- ja vesiliikenteen toimintaedellytyksiä.

Tulee tukea tuote- ja teknologiapanoksin vesi- ja raideliikennekaluston toteuttamista uusin innovaatioin suomalaisissa konepajoissa ja telakoilla.

Suomalaisten varustamoiden ympäristötukiin tulee varata kehysbudjettiin tuntuva määräraha. Määrärahan tarve tulee neuvotella yhdessä suomalaisten varustamoiden kanssa.

Tulee kaksinkertaistaa suomalaisten telakoiden innovaatiotuki. Näin edistetään taloudellista ja joustavaa siirtymistä Imon asettamiin rikkipäästötavoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Nämä tavoitteet ovat toteutettavissa kansallisilla päätöksillä, kun on tahtoa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Energia on ihmiselämän perustarve, ja tänään on hyvin ajankohtainen keskustelu tästäkin asiasta. Tarvitsemme lämpöä, sähköä ja polttoaineita kaikkialle, ja energian tarve korostuu Suomessa nimenomaan kylmien talvien, harvaan asutun maan pitkien välimatkojen ja energiaintensiivisen teollisuutemme vuoksi. Siksi tarvitsemme toimivaa ja kyllin pitkälle katsovaa sekä vastuullista energiapolitiikkaa, joka turvaa yhteiskuntamme elinvoimaisuuden nyt ja tulevaisuudessa.

Energiajärjestelmäämme kohdistuu muutospaineita. Ilmastonmuutos, pienhiukkaspäästöt, energiavarojen loppuminen sekä vesistöjen kuormitukset vaativat järjestelmiä muuttumaan ympäristöystävällisempään ja vastuullisempaan suuntaan. Energiajärjestelmän muuttamiseen liittyvät ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja vaativat merkittäviä rahallisia panoksia yksityisiltä toimijoilta sekä julkiselta sektorilta. Siksi kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä energiapolitiikan johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien toimijoiden kanssa, niin EU:n valtioiden kanssa kuin globaalistikin. Kd haluaa korostaa ensisijaisesti energiajärjestelmän muutostarvetta, energiansäästöä ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamista kestävällä tavalla. Energiansäästön painopisteen tulee lähivuosina olla päästökaupan ulkopuolisessa toiminnassa, jota ovat asuminen, liikenne, palvelut ja kotitalouksien kulutus.

Vuosi 2009 oli siitä mielenkiintoinen vuosi, että sähkön loppukäyttö oli alimmillaan kymmeneen vuoteen. Se oli 80 terawattituntia, mikä johtui ennen muuta globaalin taantuman aiheuttamasta energiaintensiivisen teollisuuden tuotannon alenemisesta. Lukuun sisältyy myös osittain metsäteollisuuden tuotantokapasiteetin vähentämistä, joka jäänee osittain pysyväksi. Valtioneuvoston vuonna 2008 annetussa kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa sähkönkulutuksen tavoiteuraksi vuonna 2000 otettiin tuo 98 terawattituntia ja vuonna 2030 hieman vähemmän, 95 terawattituntia. Tämä ei välttämättä merkitse energian kokonaiskulutuksen kasvua, koska sähkön osuus kokonaiskulutuksesta kasvanee tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi tällä sähkönkulutuksen tasolla oletetaan, että energiaintensiivisen teollisuuden energiankulutus ei pysyvästi laske.

Energiantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat viime vuosikymmenien ajan vaihdelleet hieman vuosittain ollen kuitenkin noin 80 prosenttia kokonaispäästöistä. Tätä edeltävään valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon "Kohti vähäpäästöistä Suomea" on kirjattu Suomen tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, mikä on linjassa Ipcc:n viimeisimpien suositusten ja EU:n tavoitteiden kanssa.

On selvää, että tätä tavoitetta ei voida saavuttaa ilman energiankäytön hiilidioksidipäästöjen hillitsemistä. Käytettävän energian tuotannossa tulee kiinnittää huomiota toisaalta tuotannosta syntyviin yksikköpäästöihin ja toisaalta kokonaiskulutuksen hillitsemiseen. Energiantuotannon ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia pitää jo poliittisessa päätöksenteossa käsitellä kokonaisuutena, johon kuuluvat yhtä lailla globaalit kuin paikalliset vaikutukset, sekä suorat että välilliset. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on päivänpolttava kysymys, mutta muutkin päästöt ja vaikutukset ovat yhä ajankohtaisia.

Loppukäyttäjistä suurin on teollisuus, joka käytti siis vuonna 2009 lähes puolet, noin 47 prosenttia, kokonaisenergiasta. Suurin yksittäinen käyttäjä on metsäteollisuus, joka toisaalta oman energiatuotantonsa puolesta on merkittävä uusiutuvan energian tuottajakin Suomessa. Toivottavasti nuo biodieseltavoitteet, joita on asetettu muutamalle metsäteollisuusyhtiölle, pääsevät toteutumaan myöskin täällä Suomessa. Seuraavaksi eniten kuluu rakennusten lämmitykseen, 23 prosenttia, liikenteeseen 17 prosenttia ja muihin loppukäyttöihin 13 prosenttia.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sitä, että politiikan teossa huomioidaan kansallisesti ja kansainvälisesti Suomen erityispiirteet, jotka vaikuttavat osaltaan energian tarpeeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi energiaintensiivisen teollisuuden merkittävä panos kansantalouteen, ilmastolliset olosuhteet kylmine talvineen sekä pitkät välimatkat ja asutus taajamien ulkopuolella. Sen sijaan että pyrittäisiin vain kopioimaan toimivia käytäntöjä muualta, on myös kannustettava suomalaisia innovatiivisuuteen uusien energiaratkaisujen kehittämiseksi ja käyttöön ottamiseksi. Tältä hallitukselta painopiste meni pitkälle ydinsähkön tuottamiseen vientiin, ja uusioenergian tuottamisessa ja energiankäytön tehostamisessa ja uusien ilmastotekniikoiden kehittämisessä ja kaupallistamisessa sen sijaan jäätiin minimitavoitteisiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on luontaisesti ilmastonsuojelun ja ympäristönsuojelun suurvalta. Kun näin sanon, tarkoitan sitä, että Suomi on metsien maa. Täällä on vihreitä metsiä, sinisiä saloja, ja metsät jos mitkä ovat mitä parhainta hiilensidontaa. Metsät toimivat luonnonmukaisella, luontaisella tavalla, ja nimenomaan suomalaiset talousmetsät ovat parhaita ympäristön ja ilmaston luonnonmukaisia suojelijoita valtavina hiilinieluina. Tämä tulee tajuta myös kansainvälisesti. Metsien hiilensidontakyky on sitä parempi, mitä paremmin metsät ovat kasvussa.

Täällä on viitattu myös, muun muassa ed. Kivirannan puheenvuorossa, biodieseliin. Suomen metsät, paitsi että ne ovat hiilinielu, tarjoavat myös huikeat mahdollisuudet biopolttoaineeseen biodieselin muodossa. Metsäperäinen, puuperäinen biodiesel ei härskiinny, ei eltaannu, kuten ikävä kyllä ruokaperäinen biodiesel, jota vielä tuodaan tuolta etelän mailta, joissa tarvittaisiin ravintoa ihmisten elämiseen. Metsäperäinen biodiesel on käyttövarmaa, ja tämän edistämiseksi tulisi nopeasti tehdä kaikki voitava.

Toivon, että Keski-Suomeen Äänekoskelle tulee mahdollisimman pian biodieselin tuotantolaitos. (Ed. Mustajärvi: Tulee Kemiin!) — Mutta Suomeen mahtuu myös Kemi, ja Suomeen mahtuu monta muutakin. — Haluan, että Suomesta tulee biopolttoaineitten suurvalta maailmaan niin paljon, että meiltä riittää myöskin biopolttoaineita vientiin. Minä uskon, että Keski-Euroopassa ja Länsi-Euroopassa tarvittaisiin juuri puuperäistä, metsästä tuotettua biodieseliä. Silloin meidän ei tarvitse kilpailla siitä, mille paikkakunnalle biodiesellaitokset tulevat. Niitä mahtuu tähän maahan varsin monta niille paikkakunnille, mitkä haluavat näitä tehdä.

Toivon tälle asialle vain nopeasti myönteistä alkuunlähtöä ja voimakasta tuotantoa. Kyse on kotimaisesta raaka-aineesta, uusiutuvasta raaka-aineesta, ja nimenomaan biodieseliin soveltuvat vielä nopeasti uusiutuvat raaka-aineet. En tarkoita, että ainespuuta tai johonkin muuhun käyttötarkoitukseen käytettävää puuta tähän olisi käytettävä. Meillä on erittäin paljon biopohjaista metsäainesta, joka nyt valitettavasti ei ole tullut arvonsa mukaiseen käyttöön.

Näen, että tieteen ja tutkimuksen rajat tulevat menemään vielä paljon pidemmälle kuin tällä hetkellä tiedämme. Meillä on todellisen biotalouden mahdollisuudet. Tämä biotalous voi synnyttää uusia innovaatioita, tulee yrittäjyyttä eri muodoissaan, pienyrittäjyyttä alkaen metsistä, peltojen pajukoista, alkaen jokien varsista, joita siistittäisiin ympäristöystävällisiksi. Energiaa meillä on, kun se vain otetaan käyttöön. Tarvitaan kuljetusyrittäjiä, ja toivon, että myös monet ahkerat nuoret löytäisivät täältä yrittäjyyden mahdollisuuksia, niin kuin tiedämme muun muassa synnyinpitäjässäni Multialla jo tapahtuneenkin.

Arvoisa puhemies! Haluan sitten puhua myös biokaasusta. Biokaasun tuottaminen, sen jatkojalostaminen edelleen ja käyttö ovat parhaita tekoja ympäristön, luonnon, kotimaisuuden ja yritteliäisyyden puolesta. Biokaasun laajempaa käyttöä tulisi edistää kaikin mahdollisin tavoin siellä, missä sillä on mahdollisuus tulla kannattavaksi liiketoiminnaksi, ja kannattavuuden edellytyksiä tulisi vauhdittaa.

Suurin osa Suomessa tuotetusta biokaasusta tulee kaatopaikkalaitoksista, jotka käyttävät sen sähkön tai lämmön tuottamiseen tai joissa se jopa poltetaan suoraan ilman hyötykäyttöä. Meidän tulisi saada hyötykäyttöön tämä arvokas aine, biokaasu, ja jatkojalostaa sitä edelleen vielä arvokkaammaksi. Kansainväliset testit osoittavat, että tässä on arvokas aines, ja sen käyttömahdollisuudet ovat vielä tutkimatta koko muodossaan. Toivon, että tässä mentäisiin voimakkaasti ja nopeasti eteenpäin.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin on todettava perussuomalaisten ed. Jääskeläisen äskeisestä julistuksesta, että sinänsä on hyvä huomata, että perussuomalaisetkin näyttävät ottavat ilmastonmuutoksen vakavasti ja ovat ehdottamassa siihen toimenpiteitä. Mutta tämän toimenpidepaketin osalta, minkä ed. Jääskeläinen toi esille, näyttää, että perussuomalaisilla ovat jalat melko tukevasti ilmassa tämän elämänhaaran osalta. Hän muun muassa ehdotti, että Suomi ykskaks sanoutuisi irti kansainvälisestä neuvottelujärjestelmästä kansallisella päätöksellä. Kyllä aika erikoiselta tuntuu. Toisekseen on todettava, että vaikka hän iski kovasti päästökauppaa vastaan, niin EU:n tasolla päästökauppa on kuitenkin osoittautunut aika hyvin purevaksi, ja nyt kun sitä jatkossa kehitetään, uskon, että sillä aika hyviin tuloksiin päästään ja päästökaupan normit tulevat myös jatkossa kiristymään, että entistä paremmin se tulee varmasti puremaan. Se on kuitenkin joustava konsti.

Arvoisa puhemies! Itse asiaan. Ilmastonmuutoksesta täällä on hyvin monella suulla todettu, kuinka suuri globaali uhka tässä on kyseessä. Tämän uhkan torjuminen tietysti tarvitsee myös suuret, vaikuttavat ja merkittävät toimenpiteet, jos vuoteen 2050 mennessä meinataan vähintään 80 prosentilla Suomessakin päästötasoa alentaa. Herää kyllä kysymys, kuinka tämä 80 prosentin päästövähennys nykyisellä elämäntavalla olisi mahdollista. Ainakin se on mahdottoman suuri haaste, ellei peräti ylivoimainen. Katsonkin ja olen sitä mieltä, että tämän saavuttaminen, joka sinänsä on välttämätöntä, tulee vaatimaan elintapojen, kulutustapojen, liikkumistapojen, hyvin monen asian muuttamista varsinkin länsimaisten ihmisten toiminnassa.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomiota siihen, että meillä on myös toinen merkittävä globaali uhka päällämme ilmastonmuutoksen lisäksi eli luonnon monimuotoisuuden hupeneminen. Kuten esimerkiksi Nagoyan kokouksen yhteydessä on todettu, ilmastonmuutoksen torjunnalla ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen torjunnalla on käytännön tasolla aika paljon yhtymäkohtiakin. Onkin tarpeen, että toimenpiteitä näiden kahden globaalin haasteen edessä koordinoidaan ja suunnitellaan yhteisissä pöydissä. Esimerkiksi luonnonvarojen kestävän käytön periaate liittyy molempiin uhkiin. Huolenpito hiilivarastoista ja radikaalien maankäytön muutosten, kuten metsäkadon, torjunta ovat sellaisia asioita, jotka liittyvät sekä monimuotoisuuden suojaamiseen että ilmastonsuojeluun.

Tässä mielessä oli kyllä hiukan huolestuttavaa, kun aikaisemmin tämän keskustelun aikana ministeri Lehtomäki totesi meidän uusiutuvan energian pakettiimme liittyvästä riskinarvioinnista, jossa nimenomaan oli tarkoitus käydä läpi ne riskit, jotka liittyvät metsäenergian lisääntyvän käytön hiilitasevaikutuksiin ja luonnon monimuotoisuusvaikutuksiin, että tämä on aivan alkutekijöissään, mikä ilmeisesti tarkoitti lähinnä sitä, että arviota ei ole vielä oikeastaan edes käynnistetty. Tämä oli kyllä huono uutinen ainakin minulle. Tämä arvio pitäisi ehdottomasti panna toimeen hyvin nopeassakin aikataulussa.

Sitten toiseen asiaan. Keskustelun aikana tuli esille, että ilmastopolitiikan yhteydessä olisi hyvinkin tarpeellista käydä läpi yhteiskunnan niin sanotut haitalliset tai nurinkuriset tuet, siis tuet, jotka kannustavat hiilipäästöjen lisäämiseen. Otan pari esimerkkiä. EU-tasollahan on puhuttu kannattamattomien hiilikaivosten tukemisesta, joka sai nyt merkittävän jatkoajan, mutta onpa meillä kotimainenkin esimerkki tästä eli turvetuotanto. Ajatellaan sitä, että kun turpeella on kevennetty, alhainen verotaso, sen lisäksi turvetuotanto saa tukea, muun muassa varastointitukea, tutkimus-, investointi-, maataloustukia, nämä pitäisi kyllä katsoa huolellisesti läpi ilmaston näkökulmasta, ettei tarpeettomasti valtion tuella edistetä ilmaston muuttumista.

Puhemies! Sitten lyhyesti puutuotteista, puurakentamisesta, joihin tulevaisuusvaliokunta lausumassaan kiinnittää merkittävää huomiota. Puurakentamisen osalta tämä ei tietenkään koske pientalorakentamista, koska siinä puun asema on vahva jo muutenkin, mutta kerrostalopuolta tämä koskee. Tässä on tietysti nyt hyvä asia, että nämä rakentamismääräykset ovat ilmeisesti tulossa kuntoon lähiaikoina. Mutta siitä huolimatta näyttää siltä, että asuinkerrostalojen rakentamisen osalta ei markkinaehtoisesti päästä ainakaan nopeassa tahdissa vauhtiin. Esitänkin, että julkisesti tuetussa rakentamisessa pitäisi yhtenä konstina ottaa käyttöön esimerkiksi tietty prosenttivelvoite, jonka verran pitäisi puusta kerrostaloja tuottaa. Tällä tavalla päästäisiin alkuun.

Julkisen rakentamisen puolella tarvittaisiin esimerkkihankkeita, mutta tällä hetkellä puurakentaminen on niin paljon kalliimpaa kuin betonista pykääminen, että tarvittaisiin tässä siemenvaiheessa erityistä korvamerkittyä puurakentamisen tukea suuriin julkisiin hankkeisiin. Tämä pitäisi saada mahdollisimman nopeasti liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä energiatehokkuudesta ja energiansäästöstä. Nythän EU 2020 -strategiassa on tavoite 20 prosentin energiatehokkuuden paranemisesta, ja nyt näyttää siltä, että sen kummemmin Suomessa kuin oikeastaan missään muussakaan EU-maassa tätä ei tulla nykyisillä toimilla saavuttamaan. Siinä mielessä oli iloinen uutinen puolestaan se, kun ministeri Pekkarinen täällä totesi, että terästetty energiatehokkuusohjelma on jonkinlaisessa valmistelussa hänen ministeriössään. Tätä todella tarvitaan. Mutta toinen, mitä EU-tasolla tarvitaan, olisi se, että energiatehokkuustavoite pitäisi asettaa sitovaksi ja laittaa maakohtaiset tavoitteet sitovina, jotta tähän todella saataisiin vauhtia.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteon keskeinen sisältö yhteen virkkeeseen tiivistettynä on kutakuinkin sellainen, että Suomen tulee toimia ilmastonsuojelun edelläkävijänä ja pyrkiä kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Siksi on ilahduttavaa, että tulevaisuusvaliokunta mietinnössään on yksimielisesti päätynyt tukemaan tätä tulevaisuusselontekoa kokonaisuutena ja sen linjauksia. Se osoittaa, että eduskunnassa on hyvin vahva ja laaja tuki sille, että Suomi kantaa oman osansa vastuusta näissä globaaleissa ilmastotalkoissa. Tämä on senkin takia erityisen merkillepantavaa, että viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on esitetty myös täysin päinvastaisia näkemyksiä, itse asiassa myös tänään täällä salissa, palaan niihin kohta.

Tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä ilahduttavaa on myös läpileikkaava rohkeuden, ennakkoluulottomuuden, osaamisen, innovaatioiden korostaminen, koska juuri niitä tarvitaan, jotta Suomesta voidaan rakentaa vähäpäästöinen yhteiskunta. Myös ajatus siitä, että tarvitaan Suomesta tällainen living lab, elävä laboratorio, jossa voidaan testata käytännössä kestäviä ratkaisuja, on hyvin kannatettava.

Muutamaan tulevaisuusvaliokunnan esille nostamaan ajatukseen ajattelin tässä puuttua, ensinnäkin siihen näkemykseen, että Suomen pitkän aikavälin ilmastopolitiikassa tulisi varautua myös vaihtoehtoon, jossa kansainväliset ilmastoneuvottelut epäonnistuvat tai vähintään viivästyvät. Mitä tällaisessa tilanteessa sitten Suomen pitäisi kansallisessa ilmastopolitiikassa tehdä tai laajemminkin? Varmaan ajateltavissa on ainakin kaksi vaihtoehtoista toimintatapaa.

Toinen: Jos YK:n ilmastoneuvottelut syystä tai toisesta luhistuvat, voidaan miettiä, mitä muita tapoja on kansainvälisesti edistää päästöjen vähentämistä. Näitähän on edelleen aika monta. Voidaan ajatella esimerkiksi, että Montrealin pöytäkirjan avulla puututaan niihin otsonikatoa aiheuttaviin päästöihin, joilla on myös merkittäviä ilmastovaikutuksia. Ei ole ehkä yleisesti tiedossa, että itse asiassa Montrealin pöytäkirja on jo nyt yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä ilmastonsuojelutoimenpiteitä, vaikka sen tavoitteena oli ratkaista toista merkittävää ympäristöongelmaa eli otsonikatoa. Voidaan kansainvälisesti tehdä yhteistyötä fossiilisten polttoaineiden tukien alasajamiseksi. Kansainvälinen energiajärjestö Iea on arvioinut, että pelkästään sillä, että ajettaisiin alas veronmaksajien tuet fossiilisten polttoaineiden käytölle globaalisti, voitaisiin leikata globaaleja päästöjä hyvin merkittävästi ja samaan aikaan itse asiassa talouskasvu kiihtyisi. Eli päästöt vähenisivät, talous kasvaisi enemmän — kuulostaa hyvin järkevältä ratkaisulta.

Meillä on kansainvälinen uusiutuvan energian järjestö vastikään perustettu, Irena nimeltään. Voisiko sen alla ryhtyä edistämään uusiutuvan energian teknologian ripeää kaupallistamista kansainvälisesti samaan tapaan kuin nykyään tehdään fuusiovoimalle Iter-hankkeessa, tai voisiko ajatella, että kansainvälisen yhteisön pitäisi tarttua ripeämmin väestönkasvun hidastamiseen, koska hyvin tiedetään ja tässä edelläkin on tuotu esille, että väestönkasvu on yksi merkittävä tekijä globaalien päästöjen kasvussa?

Vaikka sattuisi käymään niin, että kansainväliset ilmastoneuvottelut epäonnistuisivat, mistä nyt itse asiassa Cancúnin kokouksen jälkeen ei ole niinkään merkkejä vaan on päinvastoin aihetta ihan toiveikkuuteen, niin meillä olisi silti edelleen monia vaihtoehtoisia tapoja viedä ilmastonsuojelua kansainvälisesti eteenpäin.

Mitäpä kansallisesti? Väitän, että vaikka kansainvälistä sopimusta ei saataisikaan tulevaisuudessa, niin Suomen silti kannattaisi ehkä toimia ilmastonsuojelun edelläkävijänä puhtaasti kansallisista syistä, siis ei pelkästään sen takia, että Suomen edelläkävijyys auttaa ratkaisemaan ilmastonmuutosta, globaalia ongelmaa, vaan myös sen takia, että se on myös meidän kansallinen itsekäs etumme. Tähän on tietysti monia syitä, joista varmasti tunnetuin on se, että kestävän teknologian maailmanmarkkinat kasvavat ripeää vauhtia ja vain ne maat, jotka ovat etukenossa kansallisesti soveltamassa ratkaisuja, pystyvät kaappaamaan osan näistä nopeasti kasvavista maailmanmarkkinoista. Mutta ilmastonsuojelulla on myös monia muita hyötyjä kuin pelkästään ilmastonmuutoksen torjuminen, ja ne hyödyt ovat hyvin kannattavia meille riippumatta itse asiassa ilmastonsuojelun kohtalosta.

Tulevaisuusvaliokunta mietinnössään pohdiskelee myös sellaista ajatusta, että päästölähteet ja niitä sitovat nielut asetettaisiin nykyistä vahvemmin rinnakkain ilmastopolitiikassa, niille annettaisiin samanlainen painoarvo. Olen siinä toki samaa mieltä valiokunnan kanssa, että nieluilla on hyvin suuri merkitys sekä kansainvälisesti että meillä täällä Suomessa. Hiilinieluja ja hiilen varastoja pitää vaalia. Meidän pitää onnistua torjumaan metsäkatoa kansainvälisesti. Mutta tässä ajatuksessa asettaa rinnakkain päästöjen lähteet ja nielut on kuitenkin ongelmakohtia.

Peruspulma on se, että fossiilista hiiltä ja sitä nielujen sitomaa hiiltä ei voi asettaa täysin samalle viivalle ilmastopolitiikan kannalta. Fossiilisista polttoaineista vapautuvassa hiilidioksidissa on kyse siitä, että meillä on ollut vuosisatojen, -miljoonien aikana kertyneitä polttoaineiden varastoja, joissa on valtavia määriä hiiltä. Kun ne poltetaan, niin se hiili tuprautetaan kerralla ilmakehään ja tähän biosfäärin kiertoon. Nielujen hiilidioksidissa taas on kyse siitä, että metsiin, maaperään tai muualle nieluihin onnistutaan väliaikaisesti kaappaamaan osa siitä hiilestä, joka kiertää ilmakehässä. Valitettavasti usein tämän nielun pysyvyydestä ei ole takeita. Jos nyt sitten ajetaan sellaista mallia, että kasvattamalla nieluja hieman enemmän saakin tuprutella sitä fossiilista hiiltä vastaavasti toisaalla enemmän kuin mitä muuten olisi saanut, voidaan ajautua sellaiseen tilanteeseen, että ensinnäkin todellakin tuprutellaan fossiilista hiiltä reippaasti, sidotaan se väliaikaisesti nieluihin ja, kas kummaa, saattaa tulla vaikka metsäpalo tai jokin muu tekijä, joka vapauttaa sen nieluihin sitoutuneen hiilen takaisin ilmakehään. Sitten siellä ilmakehässä on paitsi se fossiilinen hiili myös se nieluihin sitoutunut hiili eli ongelma on kahta suurempi. Tämän takia varoisin sellaisia malleja, joissa yritetään verrata nielujen hiiltä tähän fossiilisten polttoaineiden käytöstä vapautuvaan hiilidioksidiin.

Tulevaisuusvaliokunta viittaa mietinnössään hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, niin sanottuun ccs:ään yhtenä teknologiana ja arvioi saksalaiseen selvitykseen viitaten, että tällä teknologialla ei todennäköisesti ole merkittäviä mahdollisuuksia Suomen oloissa. Olen vähän yllättynyt siitä, että valiokunta käyttää lähteenään saksalaista selvitystä, kun suomalainen Vtt on juurikin selvittänyt sitä, mitä mahdollisuuksia ccs:llä voisi olla Suomen oloissa. Vtt:n viesti on paljon toiveikkaampi kuin tämä tulevaisuusvaliokunnan esittämä. Vtt on arvioitunut, että yksin ccs:llä voitaisiin vuoteen 2050 mennessä leikata Suomen päästöjä 10—30 prosenttia. Eli en ehkä pidä tätä valiokunnan pessimismiä kaikilta osin ccs:n suhteen oikeutettuna.

Arvoisa puhemies! Yritin pyytää vastauspuheenvuoron aiemmin ed. Jääskeläisen puheenvuoroon mutta nyt kommentoin sitä tässä yhteydessä. Ehkä voidaan yleisesti todeta, että harvoin on puheenvuoron käyttäminen edustajalle yhtä helppoa kuin ed. Jääskeläiselle äsken, koska hän käytännössä sanasta sanaan luki tätä Soinin mallin nimellä kulkevaa perussuomalaisten ilmasto-ohjelmaa. Ed. Jääskeläinen toisaalta väitti, että Suomen pitäisi tavoitella johtajan roolia kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, mutta hänelle tämä johtajan rooli merkitsee sitä, että Suomi yksipuolisesti irtaantuisi sekä EU:n että YK:n ilmastopolitiikasta, menisi ilmoittamaan tuonne neuvotteluihin, että me emme enää noudata mitään aikaisemmin hyväksymiämme sopimuksia ja sääntöjä. Tämä oman kokemukseni perusteella, kun olen seurannut ilmastoneuvotteluja jonkin aikaa, ei kyllä varsinaisesti takaisi Suomelle johtajan roolia vaan pikemminkin häirikön tai narrin roolin neuvotteluissa, joissa on mukana 193 maata. Se, että yksi maa yhtäkkiä irtaantuu kaikesta jo aiemmin sovitusta, ei vie neuvotteluja eteenpäin vaan päinvastoin sabotoi ja hankaloittaa niitä neuvotteluja.

Perussuomalaiset tarjoavat vaihtoehdoksi nykyisille kansallisille päästötavoitteille niin sanottua ominaispäästömallia. Alkuun on todettava, että tämä mallihan ei ole missään tapauksessa mitenkään uusi. Itse olin mukana keskusteluissa ominaispäästömallista joskus 1990-luvun puolivälin tienoilla ensimmäisen kerran. Sitä on väläytelty siitä lähtien säännöllisesti. Sitä ei ole hyväksytty kansainvälisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että se on huono. Siinä on monia ongelmia, sanon niistä kolme.

Ensimmäinen ongelma on se, että se on ilmastonsuojelun kannalta tehoton. Sinänsä ominaispäästömallilla voidaan jonkin tietyn teollisuudenalan tai talouden alan sisällä kannustaa vähäpäästöisempiä ratkaisuja, vaikkapa vähäpäästöisempää betonintuotantoa runsaspäästöisen betonintuotannon kustannuksella. Mutta jotta saadaan tarvittavat päästövähennykset aikaan, ei riitä, että kaikki maailman betoni tehdään mahdollisimman vähäpäästöisesti, vaan meidän pitää vaihtaa rakentamisessa betonia puuhun, niin kuin moni puheenvuoron käyttäjä täällä on aiemmin sanonut. Sellaiseen tämä ominaispäästömalli ei kannusta pätkääkään, ja sen takia se ei ole riittävä työkalu päästöjen vähentämiseen.

Ominaispäästömalli on myös epäreilu. Monessa puheenvuorossa on hyvin tuotu esille se, että itse asiassa valtaosa tähänastisesta ilmastonmuutoksesta on rikkaiden teollisuusmaiden aiheuttamaa, mutta ominaispäästömalli merkitsisi sitä, että huomattava osa päästövähennyksistä sysättäisiin kaikkein köyhimpien maiden vastuulle. Eli ensin rikkaat teollisuusmaat aiheuttavat ilmastonmuutoksen, ja sitten ne laittavat köyhien kehitysmaiden taloudet maksamaan sen itse aiheuttamansa ongelman ratkaisemisesta. Tätä ei voida pitää millään oikeuskäsityksellä reiluna ratkaisuna. Tästä epäreiluudesta seuraa se, että ominaispäästömalli on täysin epärealistinen. Sitä ei ilmastoneuvotteluissa nykyisellään kannata juuri kukaan, eivätkä sitä missään olosuhteissa tulisi hyväksymään Kiinan ja Intian kaltaiset merkittävät maailmanmahdit. Sen takia tämä perussuomalaisten esittämä malli on epärealistinen, huono ja ilmaston kannalta tehoton.

Perussuomalaisten ilmastomalli kansallisesti esittää lyhyesti sanottuna sitä, että kaikki ne merkittävät ilmastosaavutukset, joita tällä hallituskaudella on tehty, peruttaisiin eli peruttaisiin vihreä verouudistus, peruttaisiin uusiutuvan energian syöttötariffit ja paljon muuta. Se merkitsisi yksinkertaisesti sitä, että Suomessa olisi vähemmän kotimaista uusiutuvaa energiaa ja enemmän päästöjä. On vaikea nähdä, miten tällainen ilmastomalli olisi sen paremmin Suomen kuin ilmastonkaan etu.

Perussuomalaisten mallissa on myös muutamia muita kiinnostavia piirteitä. Yksi on se, että siinä kannatetaan ydinvoiman lisärakentamista. Kannattaa ehkä muistaa, että kun kesällä ydinvoiman lisärakentamisesta täällä äänestettiin, niin koko silloin paikalla ollut perussuomalaisten eduskuntaryhmä vastusti ydinvoiman lisärakentamista. Meillä on siis toisaalta perussuomalaisten malli, joka kannattaa ydinvoimaa, ja sitten perussuomalaisten eduskuntaryhmä, joka vastustaa ydinvoimaa. Hieman vaikea ehkä äänestäjän päätellä, mikä on perussuomalaisten linja todellisuudessa. (Ed. Pulliainen: Siitähän voi valittaa! — Ed. Mustajärvi: Timo Soini päättää!)

Perussuomalaiset myös vastustavat windfall-veron käyttöönottoa, ja se on ehkä siinä mielessä aivan erityisen erikoista, että tässä suhteessa perussuomalaiset asettuvat Fortumin optiomiljonäärien kannalle. Windfall-verolla voitaisiin leikata suurten energiayhtiöitten ansiottomia voittoja ilman, että se vaikuttaisi sähkön hintaan kotitalouksille ja yrityksille. Tästä huolimatta perussuomalaiset vastustavat tämän veron käyttöönottoa, eli melko erikoista.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kyllä ed. Tynkkynen puhui itsensä pussiin haukkumalla muita. Mitäs ne vihreät tekevät? Vihreät istuvat hallituksessa, joka kannattaa ydinvoimaa, ja vihreät sitä vastustavat. Tehän teette juuri samalla tavalla kuin äsken haukkumanne perussuomalaiset, jotka ajavat kaksilla rattailla. Te ajatte jopa kolmilla rattailla. Elikkä peilin eteen suosittelen.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tuolla tulevaisuusvaliokunnassa kyllä kului aikaa ja tupakkia tämän mietinnön tekemiseksi, mutta kuultiin kyllä äärettömän runsas kaarti asiantuntijoita eri puolilta. Elikkä minäkin viisastuin siellä, niin kuin varmaan moni muukin. Minä en puhu minkään ohjelman perusteella. Minä puhun ihan talonpoikaisjärjellä ja aloitan tuosta puusta sen vuoksi, että se oli se asia, mitä minä yritin, puurakentamista nimenomaan, saada runsaasti, niin kuin muutamat muutkin, lähinnä Pohjois-Suomen edustajat, tuolla valiokunnassa. Meille kerrottiin moneen kertaan, kuinka puu tulisi hyödyntää ennen kaikkea sillä tavalla, että se jäisi pystyyn. Se on puun parasta hyödyntämistä, että sitä ei kaadeta ollenkaan, matkailullisiin ym. tehtäviin. Siitä syystä. Ja seuraava on tietenkin puurakentaminen, jossa Suomella on sellaista tietoa, taitoa ja myöskin materiaalia, että kaikenlaista puurakentamista tulisi kannustaa.

Olen ihmetellyt aina, miksi meillä on lainsäädännöllä kielletty korkeampien puukerrostalojen rakentaminen. Siihen lienee nyt tullut hiukan kevennystä, ja vielä enemmän kevennystä lienee tulossa, kun sitä verrataan vaikkapa Ruotsin puurakentamiseen ja nimenomaan julkiseen rakentamiseen, siihen, minkälaista julkista rakentamista tehdään Ruotsin maalla ja monessa muussakin maassa puusta. Meillä on siihen luontaiset edellytykset. Myöskin puurakentamisen vienti on meidän tiheäsyisen puuaineksen vuoksi hyvin kannatettavaa. Toivottavasti nuo kaikki puurakentamisen ja puurakenteiden rakentamismääräykset saadaan semmoiselle tasolle, että puurakentamisen määrä nousee entisestään.

Sitten siirrynkin tuonne merelle. Täällä joku otti kantaa tuohon tulevaan rikkidirektiiviin. Minäkin sen verran otan siihen kantaa, että se on järjetön ajatus, että yhtäkkiä 4,5 prosentista tipautetaan 0,1 prosenttiin ja se koskee pelkästään tätä Itämeren aluetta, Pohjanmerta ja Englannin kanaalia. Näihin muihin maihinhan pääsee kyllä rekallakin suoraan siltaa pitkin, mutta Suomeen ei pääse. Ja olen varma, että Venäjä ei tule koskaan tuota direktiiviä hyväksymään, elikkä venäläiset kipot seilaavat senkin jälkeen, millä tykkäävät. Eli sen jälkeen oikeastaan ainoat maailman laivat, jotka Itämerellä ajelevat muilla polttoaineilla, ovat venäläiset, joten olen ehdottanut, että jos me täällä Suomessa aiomme elinkeinoja vielä harrastaa ja täällä asua ja elää kylmässä ja pimeässä maassa, niin meidän täytyy kaivaa Torniosta kanava Pohjoiselle jäämerelle ja hyödyntää kulkemista meritse sitä kautta, kun muistamme, että viennistä 90 prosenttia menee laivoilla ja 70 prosenttia tuonnista tulee laivoilla.

Minusta oli ihan hyvä, että ministeri Pekkarinen täällä jyrisi kivihiilen käytöstä, koska se on aika jännää, että turpeesta puhutaan aina paljon pahaa mutta kivihiilestä ei koskaan puhuta mitään. Meillä on kaksijakoinen Suomi: Etelä-Suomi, joka käyttää kivihiiltä, ja Pohjois-Suomi, joka käyttää turvetta. Pohjois-Suomeen olisi ihan tervettä tulla myöskin niiden, jotka turvetta vastustavat, katselemaan — Suomen soisin kunta lienee Rantsila, 60 kilometriä Oulusta etelään — kuinka hyvin siellä on ennakoitu. Sen jälkeen, kun turvesuot on käytetty — 15 vuotta niitä yleensä kalutaan — ne ennallistetaan. Se on myöskin noissa sopimuksissa. Istuin aikoinaan Turveruukin hallituksessa, niin että tuli se ala aika tutuksi.

Myöskin ministeri Lehtomäkeä täytyy kiittää siitä, että hän antoi turpeenkäytöstä sangen asiallisen vastauksen, jolla turpeen käyttöä voidaan puolustaa. Se on kuitenkin meille hyvin oma, edullinen ja merkittävä myöskin huoltovarmuuden kannalta, meidän oma öljymme. Eli lopetan tämän sanomalla, niin kuin aina ennenkin, että turve on meille pohjoispohjanmaalaisille yhtä tärkeä elinkeino kuin turkistarhaus eteläpohjanmaalaisille. Tässäpä tuli kaksi piikkiä ainakin vihreille.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Tynkkynen hyvin viileän asiantuntevasti arvioi tätä perussuomalaisten ilmastopolitiikkaa ja nimenomaan niitä heikkouksia, mitä se sisältää, ja tavallaan sitä epärealismia, mitä se sisältää. On hyvä, että tällaisia viileitä arvioita tehdään, koska perussuomalaisten tavoitteina tietysti ovat vähän toisenlaiset tavoitteet kuin tämän ilmastopolitiikan kysymyksiin tai Suomen etuun liittyvät asiat. Heidän ainoa tavoitteensa oikeastaan on saada riittävä kannatus vaaleissa, ja muut ovat sitten vastuullisten puolueitten hoidettavia asioita. Elikkä tällä tavalla hyvä analyysi.

Täällä on sanottu, että se on Soinin ohjelma. Tosiasiassahan se on Matti Putkosen ohjelma eli SAK:n vähemmistön ohjelma, jossa on tuotu kaikki ne yksityiskohdat esille, joita Putkosen suusta on vuosikymmenten aikana tullut. On siellä ihan positiivistakin, mutta tämä kokonaisuus on epärealistinen ja ei-toteuttamiskelpoinen.

Tästä turvekysymyksestä yhdyn kollega ed. Rajalan hyvään puheenvuoroon. Samalla tavalla näen, että tätä on arvioitava kokonaisuutena, josta ilmastokysymys on yksi osa, mutta siihen pitää liittää myöskin aluetalous, huoltovarmuus, työllisyys ja kotimaisuus kokonaisuutenaan. Radikaalit ratkaisut turpeen käytön vähentämiseksi eivät ole perusteltuja Suomen edun nimissä. Päinvastoin pitää turvata pitkälläkin aikavälillä tämä turpeen käyttö mutta toki huomioiden nämä vesiensuojelukysymykset ja ensisijaisuus käyttää turvetta yhdessä puuperäisten polttoaineitten kanssa ja kansallinen tasapaino myös tältä osin, ei niitä radikaaleja linjoja, joissa halutaan nyt ja heti ajaa tämä tärkeä polttoaine alas.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Koska kello pysäytti tarinan edellisellä kerralla, niin täydennän sen eräiltä osin. Merkittävin täydennys siihen aikaisempaan puheenvuorooni on se — ja olisin aivan erikoisesti toivonut, että valiokunnan arvoisa puheenjohtaja olisi ollut kuuntelemassa tätä — mistä täällä maapallolla on nimittäin itse asiassa tällä hetkellä kysymys. Kysymys on tietysti kahdesta asiasta, jotka kytkeytyvät toisiinsa: luonnonvaroista ja luonnonvarojen oikeudenmukaisesta jaosta, niitten käytön jaosta, ja sen pohjan säilyttämisestä niin, että uusiutuvat uusiutuvat.

Tässä mietinnössä, arvoisa puhemies, on nyt meikäläisen retoriikalla arvioituna hiukan persoonallisia lähestymistapoja. Minä ymmärrän, että kokoomus on innostunut näistä kovasti ja sillä tavalla kerrankin kannattaa jotakin hallituksen tekemää. Viime aikoinahan sitä herkkua ei oikein ole tarjoiltu missään, valiokunnassakaan.

Täällä sivulla 5 on lupaava otsikko Uskalluksen politiikka, ei mitään mietoa ulvahtelua, vaan oikein tomeraa bassojen paukuttelua. Tässä sanotaan näin: "Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan ydinhaasteena on kestävä ja työllistävä kasvu Suomessa." Sitten tähän asiaan palataan sivulla 8 ja selvitetään, mistä tässä on sitten kysymys: "Suomen tavoitteeksi tulee asettaa win-win-win-tilanne", siis kolme kertaa "win", "missä samanaikaisesti vähennetään maailman päästöjä, turvataan yritysten kilpailukyky ja varmistetaan kysyntä vähäpäästöiselle teknologialle." Ja sitten keksitään esimerkiksi sähköautot.

Arvoisa puhemies! Se, mikä tässä olisi ollut oikein hyvä muistaa, on se, että maapallolla me ihmiset kulutamme kolmasosan liikaa tällä hetkellä. Vuositaseella kolmasosa on semmoista, joka on tulevilta sukupolvilta, ja se on itse asiassa kohta niin, että sellaista ei ole olemassakaan, elikkä se kasvun aines on häipyvä pois. Ja silloin tietysti olisi minun mielestäni hyvä asia, että täällä eduskunnassakin omaksuttaisiin käsite "degrowth", joka on nyt sitten suomautettu kohtuutaloudeksi. Saa minusta käyttää ilman muuta tällaisia sanontoja kuin tässäkin läpäisyperiaatteella on käytetty, mutta kerrotaan sitten samalla, mitä se kohtuutalous, mikä tästä vääjäämättömästi on tuloksena, pitää sisällään. Se pitää sisällään, että kaikki prosessit pitää sopeuttaa uuteen kulutukseen. Ed. Tynkkynen kyllä käytti aika loistavasti taloudellisesta kasvusta niin reippaita ilmaisuja äsken, että siinä kalpenee ed. Tuulikki Ukkolakin, mutta se oli varmaan vaan asiayhteydestä johtuva kehaisu.

Elikkä siis toisin sanoen minä toivoisin hartaasti, että tämmöinen käsitteellinen selkiyttäminen tapahtuisi, koska vääjäämättömästi on totta, että me olemme tällaiseen kohtuutalouden aikakauteen siirtymässä. Jos ei se tapahdu hyvällä, niin se tapahtuu pahalla.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! On todellakin korkea aika, että Suomi on saanut tämän tulevaisuusselonteon. Ruotsi ja Norja ovat jo useampi vuosi sitten tehneet linjauksen, että ne pyrkivät hiilineutraaleiksi yhteiskunniksi vuoteen 2050 mennessä, ja esittäneet erilaisia malleja tämän saavuttamiseen. Ruotsi pyrkii vähentämään päästöjä vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia.

Nyt Suomi on saamassa sitä pitkän aikavälin visiointia, joka kattaa kaikki yhteiskunnan osa-alueet, jotta me voimme lyhyellä aikavälillä toteuttaa politiikkatoimia, ymmärtää, mitä kaikkia toimia voidaan toteuttaa, jotta nämä pitkän aikavälin tavoitteet ovat saavutettavissa. Tämä on hieno asia, että tällainen kokonaisselonteko on nyt tehty.

Mutta on siis syytä tuoda esille, että tavoitteena on nyt vähintään 80 prosentin päästöjen vähentäminen. Tämä ei vielä tuo meitä aivan ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamaan. Tämän hallituskauden aikana olemme kuitenkin ottaneet merkittäviä harppauksia, kuten tässä aikaisemmin on tullut esille: vihreä verouudistus, uusiutuvan energian syöttötariffit jne.

Se, mitä seuraavaksi tarvitaan, on konkreettisia ohjauskeinoja ja seurantaa, että politiikkatoimet ovat riittäviä, jotta pitkän aikavälin tavoite voidaan saada aikaan. Tarvitaan erilaisia satsauksia liikennepolitiikassa, asuntopolitiikassa jne., ja yksi konkreettinen keino sen arvioimiseksi, että satsaukset ovat riittäviä, on ilmastolaki. Vihreät kannattavat sitä, että ensi hallituskaudella säädettäisiin ilmastolaki, jolla vuosittain arvioidaan, että päästövähennykset ovat riittäviä, politiikkatoimet ovat riittäviä niiden saavuttamiseksi ja voidaan tehdä korjauksia, jos näin ei ole.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunta on paitsi eettinen ja moraalinen velvollisuus myös ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä, mutta ei vain sitäkään, vaan se on myös meidän talouden kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeää, että olemme edelläkävijöiden joukossa tätä tekemässä.

Tähän liittyen oli aika surullista täyttää eilen MTV3:n vaalikonetta. Siinä oli kysymys siitä, toteuttaako Suomi liian innokkaasti EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteita. Missä tahansa muussa sivistyneessä länsieurooppalaisessa maassa kysymys olisi ollut toisinpäin. Ruotsissa kysytään, onko Ruotsi riittävän kunnianhimoinen, miten me saavutamme ilmastotavoitteet, onko ambitiotaso riittävä, jotta me olemme edelläkävijöitä, saamme uuden sukupolven työpaikkoja, ja ovatko ne riittäviä, että me voimme rajoittaa ilmastonmuutoksen niin, että ihmiskunnan toimintaedellytykset säilyvät hyvinä ja että rakennamme samalla kestävää yhteiskuntaa.

Meidän on saatava tähän asenneilmastoon Suomessa muutos. Meidän on vaikea olla edelläkävijöitä, jos omissa asenteissamme emme mieti sitä, minkälaisilla käytännön ratkaisuilla me voimme saavuttaa kestävän yhteiskunnan. Puhutaan kunnallisesta päätöksenteosta, julkisesta hallinnosta, yrityksistä, siitä, että on tilaa uusille, luoville innovaatioille, käytetään innovaatiorahoitusta aivan toisella tavalla kuin tähän mennessä, etsitään uusia kasvualoja, ei vain aloja vaan eri sektoreilla ja jokaisen sektorin sisällä yrityksiä, jotka kehittävät sen sektorin toimintaa energiatehokkaampaan, ympäristöystävällisempään suuntaan, koska kaikilla sektoreilla nämä yritykset ovat ne, jotka tulevaisuudessa tulevat menestymään. Tällaista asennetta me tarvitsemme Suomessa.

Ei myöskään kerro hyvää Suomesta, jos meillä on gallupeissa kovassa nousussa puolue, perussuomalaiset, jotka ovat tähän mennessä jopa kieltäneet ilmastonmuutoksen, kieltäneet modernin tieteen ja nyt — onneksi — ovat hiukan sentään tarkentaneet linjaansa ja esittäneet mallin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kuten aikaisemmin on kuitenkin muun muassa ed. Tynkkysen puheenvuorossa tullut esille, heidän mallinsa ei ole realistinen keino vähentää päästöjä, se ei ole käytännössä toteutettavissa ja se ei käytännössä edistäisi ilmastonmuutoksen torjuntaa. He haluavat purkaa myös ne saavutukset, mitä meillä on tehty vihreän talouden edistämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi.

On hyvä, että perussuomalaiset tekevät konkreettisia ohjelmia, koska silloin heidän vaihtoehtonsa tulee esille. Myös ympäristön tila Suomessa joutuisi aika paljon taaksepäin, jos perussuomalaisten uudessa maaseutuohjelmassaan linjaamat asiat toteutuisivat. Siellä muun muassa todetaan, että hygieniamääräykset pilaavat suomalaisen kalan. Minä olen ymmärtänyt aivan toisinpäin, että kalan puhtaus, se, että kala on tuotettu turvallisesti, on yksi puhtaan, terveellisen ruuan edellytyksiä. Yhtälailla siellä epäillään, että luonnonsuojelijat ovat ympäristönsuojelun ongelma eikä ihmisen toiminta.

Arvoisa puhemies! Asenteen on siis Suomessa muututtava. Meidän on pyrittävä rakentamaan resurssitehokasta yhteiskuntaa ja rakentamaan uutta Suomea. Se nimittäin tuo lisää työtä Suomeen ja parempaa ja puhtaampaa arkea meille jokaiselle rikkaassa luonnonympäristössä. Tämä edellyttää sitä, että me uskallamme asettaa konkreettisia poliittisia tavoitteita tämän hyvän tulevaisuusselonteon asettaman kehikon päälle.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Energiankäytön tehostamista ja energian säästämistä ei voi koskaan korostaa liikaa, ei tässäkään tapauksessa. Ne ovat erittäin tärkeitä, kun pyrimme päästöjen vähentämiseen ja myös mitä tulee uusiutuvan energian osuuteen jatkossa.

Mutta, arvoisa puhemies, tämän puheenvuoroni pyysin ennen kaikkea sen vuoksi, että oma nimeni on eriävässä mielipiteessä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa ja juuri turpeen osalta. Täällä on surkuteltu puheenvuoroissa turpeen alempaa verotusta, mutta voimakkaita puheenvuoroja on käytetty myös turpeen puolesta.

Itse näen, että tässä vaiheessa olisi parempi, että turpeella ei olisi veroa ollenkaan. Joka tapauksessa me kaikki tiedämme, että puunpolton yhteydessä turve on välttämätön. Se osaltaan lisää huoltovarmuutta, energiaomavaraisuutta, ja toki sillä on myös työllisyysvaikutus, varsin merkittävä työllisyysvaikutus, erityisesti Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomessa.

Mitä tulee sen uusiutuvuuteen, kun nämä turpeen nostosta vapautetut alueet on sitten istutettu, esimerkiksi sinne metsää laitettu, sen myötä näistä tulee ja on tullut hiilinieluja. Jatkossa, ja tälläkin hetkellä esimerkiksi kaukolämpövoimaloissa — viittasin tuohon turpeen tarpeeseen — tosiaan puu tarvitsee rinnalleen turvetta. Toki toivoisi, että siitä myös valmistettaisiin biodieseliä, koska esimerkiksi puun puolelta näitä hankkeita on jo vireillä, mutta toivottavasti tässäkin voidaan edetä.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulevaisuusselonteko Suomen ilmasto- ja energiapolitiikasta karttaa visusti erittelemästä tiukan ilmastopolitiikan sosiaalisia ja tulonjakoon vaikuttavia seurauksia. Kenelle lasku lankeaa, sitä ei eritellä. Tulevaisuusvaliokunta kyllä aivan oikein toteaa, että hyvinvointivaltion ja kestävän kehityksen vastakkainasettelua on vältettävä. Tämä edellyttää Suomen energia- ja ilmastopolitiikan kehittämistä ja toteuttamista kestävän, työllistävän kasvun näkökulmasta ja niin, että myös sosiaalisesti kestävä kehitys huomioidaan kaikissa ratkaisuissa ekologisen ja taloudellisen kestävyyden rinnalla.

Sosiaalisesti kestävä kehitys on ylevä tavoite, mutta miten siihen päästään sosiaalisesti kestämättömästä tilanteesta, jossa pian miljoona suomalaista elää? Kioton ympäristösopimuksen ja EU:n päästö- ja energiatavoitteet, joihin Suomi on EU:n jäsenmaana sitoutunut — siis tiukka ilmastostrategia — lyövät pienituloisten korville, koska kulut kasvavat ja vyö kiristyy, totesi Jaakko Kiander, Ilmarisen talous- ja eläkepolitiikan johtaja, aiemmin Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana toiminut talous- ja työmarkkina-asiantuntija, tuoreessa Lämmöllä-lehden haastattelussa. Kiander vaatii hallitukselta korjaavia keinoja, joiden avulla voidaan kompensoida ilmastopolitiikan kielteisiä tulonjakovaikutuksia.

Puhemies! Eläkeläisten, työttömien ja yksinhuoltajien asumis- ja muiden välttämättömyyskulujen osuus kulutuksesta on kaikkein korkein. Miten pienituloinen välttää sähkön, vuokrien, lämmityskulujen, julkisen liikenteen lippujen hinnannousun tuomat lisäkustannukset? Ei mitenkään. Miten pienituloinen muuttaa kulutustottumuksiaan ja energiankulutustaan? Suurituloisille se on helppoa, kun on rahaa uuteen, energiaa säästävään teknologiaan, sen kun vain investoi. Pienituloinen yksinhuoltaja ajaa loppuun vanhan autonsa, pienestä eläkkeestä ei riitä asunnon energiaremonttiin eikä uusiin kodinkoneisiin. Vanhan jääkaapin surinaa ja yskintää on kuunneltava, vaikka se sähköä haukkaakin.

Puhemies! Tiukka ilmastopolitiikka on epäsosiaalista ja epäoikeudenmukaista globaalissa ja kansallisessa merkityksessä, jos ilmastopolitiikka alistetaan energiayhtiöiden voitontavoittelulle. Sitä ei muuksi muuta kevyt viherpesu eikä vihreän kasvun ideologia, jos perusongelmana on määrälliseen kasvuun ja kapitalistiseen voiton maksimointiin perustuva tuotantotapa ja ilmastopolitiikan välineenä päästökaupan ja tukkusähköpörssien kaltainen keinottelu. Niiden avulla kierretään päästöjen vähentämistä ja turvataan sähköyhtiöiden ylivoitot mutta laitetaan ympäristölasku tavallisten ihmisten maksettavaksi, kuten nyt muun muassa hallituksen energiaveroratkaisussa tehdään.

Puhemies! Meillä Suomessa oli ennen valtion kokonaan omistama Imatran Voima, jonka tehtävänä oli turvata maan sähköhuolto. Kun IVO fuusioitiin Nesteen kanssa Fortumiksi, sen omaisuus lahjoitettiin uudelle yhtiölle kolmasosahintaan sen todellisesta arvosta. Kun Fortum pörssitettiin, yksityistettiin samalla merkittävä osa kansallisomaisuutta lahjahintaan ulkomaisille sijoittajille. Samalla katosi energiapolitiikan valtiollisen ohjauksen merkittävä väline. Fortum nostaa voittojensa maksimoimiseksi kuluttajahintojaan vetoamatta tuotantokustannuksiin. Yhtiön voitot ovat suhteettomia; jopa yli puolet sen sähkönmyynnin tuotosta on liikevoittoa. Siitä kelpaa jakaa omistajille osinkoa ja johtajille kannustimia, muhkeita Lilius-eläkkeitä, optioita ja osakepalkkioita.

Puhemies! Onkin kysyttävä, miten estää köyhien kyykytys ilmastopolitiikalla ja ympäristöveroilla, miten leikata energiamonopolien miljardien ylivoittoja ja korottaa eläkkeitä, työttömyysturvaa, lapsiperheiden tukia. Vastaus on sosiaalisesti oikeudenmukainen ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ja yhteiskuntapolitiikka. Se on vasemmistopolitiikkaa se.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan laatima tulevaisuusselonteko on mittava aikaansaannos, ja siinä pohditaan Suomen kannalta ja myöskin maailman kannalta hyvin merkittäviä asioita. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on todella tärkeä tavoite, ja siinä meillä kaikilla on haasteita.

Suomi on sitoutunut EU-maista kenties parhaiten tämän tavoitteen saavuttamiseen. Sitten voidaan tietenkin kysyä, kun on ollut Kioton kokous, Kööpenhamina, Cancún, mikä on se lopputulos maailmanlaajuisesti tähän sitoutumiseen. Ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteisiin päästään kuitenkin vain, jos kaikki maat osallistuvat toden teolla asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Köyhien maiden osalta tässä tarvitaan merkittävästi niiden avustamista, jotta ne pääsevät kehityksen alkuun, ja toisaalta tarvitaan myöskin tietynlaista solidaarisuutta eri maiden välillä.

Esimerkiksi meillä Euroopan unionin alueella jo tällä hetkellä päästötavoitteiden saavuttamiseksi on tehty ja tehdään jatkuvasti uusia ja uusia päätöksiä päästöjen vähentämisen osalta. Se osaltaan on johtanut ja johtaa edelleen hiilivuotoon. Meidän on pyrittävä siinä asiassa aktivoitumaan niin, että todella tämä Euroopan alueen sisällä oleva teollisuus kuitenkin säilyisi täällä eikä epäterveen kilpailun myötä siirry naapurimaihin tai sitten vieläkin pidemmälle.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vahvaa sitoutumista. Me tarvitsemme tietenkin uutta teknologiaa. Uuden teknologian käyttöönotto voi olla jopa kallista, mutta sen pitää olla kannustavaa. Suomella on monia mahdollisuuksia edelleen hyödyntämättä, ja niitä varmaan tulee pyrkiä täysimääräisesti hyödyntämään. Esimerkiksi tuulivoiman osalta meillä on vielä itse asiassa kaikki mahdollisuudet käyttämättä. Perussuomalaisten ilmastopolitiikan yhtenä osana on se, että nyt tuulivoimaloille säädetystä käyttötariffista pitäisi luopua. Mielestäni tuulivoima, vaikka syöttötariffin hinta onkin korkea ja siitä tulee kallista sähköä, pitkässä juoksussa on kuitenkin mahdollisimman vähäpäästöistä, ja siksi sitä kannattaa myöskin Suomessa käyttää.

Meillä energiankulutuksen osalta on myöskin varmasti paljon mahdollisuuksia. Vaikka meidän rakennuksemme onkin rakennettu pohjoisiin oloihin kestämään tuulta ja tuiskua, niin kyllä meidän rakentamistekniikassa tulevaisuudessa on haasteita. Varsinkin 1970- ja 1980-luvuilla rakennetut lähiöt ovat varsinaisia energiasyöppöjä. Me tarvitsemme tällä puolella todella paljon uutta tekemistä. Selonteossa kiinnitettiin myöskin huomiota yhdyskuntarakenteeseen nimenomaan niin, että pyrittäisiin mahdollisimman paljon saamaan asuntoja ja kiinteistöjä kaukolämmön piiriin. Se on varmaan ihan tavoiteltava ja hyvä asia, ja myöskin ydinvoimalaitosten lauhdevesien hyötykäyttö voi sekin olla yksi mahdollisuus.

Tässä näitä talkoita piisaa, ja uhrauksia tämä vaatii, mutta haluan korostaa sitä, että Suomi ei saa kuitenkaan vaarantaa omaa kilpailukykyään tässäkään hankkeessa vaan kyllä meillä on sen verran oltava itsekkyyttä, että myöskin näissä energia- ja muissa ilmastotalkoissa kunnioitamme omaa kansallista vaadettamme.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kävimme täällä lähetekeskustelua tästä tulevaisuusselonteosta, silloin kiittelin ed. Oras Tynkkystä siitä, että oli saatu aikaan hyvin sujuvasanainen ja selkeäsisältöinen teos. Nyt on syytä kiittää myös tulevaisuusvaliokuntaa, ei niinkään heidän lausunnostaan, vaan siitä toisesta julkaisusta, jonka he ovat tuomassa ulos, siitä, miten he ovat käsitelleet alueellisissa edelläkävijyysverstaissa meidän tulevaa ilmasto- ja energiastrategiaa ja oikeastaan koko -politiikkaa. Erittäin mielenkiintoista oli lukea se, että he olivat nimittäneet tämän Uskalluksen politiikaksi ja nostivat kuitenkin esiin alueellisen osaamisen ja näkivät alueelliset mahdollisuudet kasvuun.

On aivan selvää, että meidän on myös kestävässä kehityksessä pyrittävä edelläkävijyyteen. Täällä nelisen tuntia sitten tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, ed. Marja Tiura nosti esiin, miten edelleen tarvitaan tutkimusta siitä, miten metsät voivat toimia hiilinieluina ja -varastoina, miten puurakentamisessa meillä on hyvin paljon mahdollisuuksia työllistää lisää ja samalla saada siitä myös uusi kasvuala meidän metsäteollisuudellemme. Myös biotalouden mahdollisuudet on jo monessa puheenvuorossa nostettu esiin.

Se neljäs kohta, johon puheenjohtaja Tiura kiinnitti huomiota, oli energian ja materiaalien kokonaiskulutuksen vähentäminen, muun muassa ekotehokkaalla tuotannolla ja yhä paremmalla jätteiden hyötykäytöllä ja kierrättämisellä. Me kaikki tiedostamme sen, että emme voi tulevaisuudessa enää käyttää luonnonvaroja samassa mittakaavassa ja samalla hyödyntämisasteella kuin tänä päivänä, ja onkin aivan ilmeistä, että eri luonnonvarojen ja materiaalien käyttöä on tehostettava ja on luotava sykli, jossa voimme hyödyntää muun muassa kierrätyksen ja materiaalitehokkuuden kautta varojamme aina uudestaan ja uudestaan.

Tällä sektorilla on vielä roimasti parannettavaa, kun tiedostamme, että materiaalitehokkuus todellakin säästää luonnonvarojamme, pienentää raaka-ainekustannuksia ja luonnollisesti myös vahvistaa yritysten kilpailuasemaa. Eräs suomalainen yritys pienensi teollisessa tuotannossa syntyvän jätteen määrää 20 prosenttia ilman lisäinvestointeja, vain ja ainoastaan aloittamalla jätteen määrän mittaamisen. Tämä projekti vietiin läpi kolmessa päivässä. Myös monessa kotitaloudessa energiankulutuksen reaaliaikainen mittaaminen voi vähentää kulutusta 10—20 prosenttia. Olennaista onkin mitata sitä, mihin halutaan kiinnittää huomiota. Sen lisäksi myös kuluttajat ovat nykyisin yhä ympäristötietoisempia, joten monelle yritykselle energia- ja materiaalitehokkuus voi olla myös selvä imagoetu.

Meillä on edelleen lainsäädännön esteitä, ja luonnollisesti näitä rajoitteita pitäisi pystyä poistamaan. On myös rajoitteita, jotka estävät jätteen kierrätyksen kokonaan, nimittäin kierrätys- ja jätemateriaalin käyttäminen raaka-aineena voi olla hallinnollisesti hyvinkin raskas prosessi. Esimerkkinä tästä voidaan mainita raskaan teollisuuden sivutuotteiden käyttö hiekan ja soran korvikkeena tienrakennuksessa. Toisaalta oikeanlaisella innovoinnilla voidaan myös hyödyntää kierrätystuotteita ja näin ollen säästää luonnonvaroja. Tästä erittäin hyvä esimerkki on vaahtolasi, jossa kerätty kierrätyslasi on jalostettu, ja sitä käytetään kevytsoran korvikkeena tienrakentamisessa.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan lopuksi vielä haluan korostaa edelleen t&k-panostuksen jatkamista. On aivan ilmeistä, että teknologian kehittyminen ja innovaatiot ovat avainasemassa, jotta merkittäviä päästövähennyksiä todellakin saadaan aikaiseksi. Kestävän teknologian maailmanmarkkinat ovat olleet kasvussa useiden viime vuosien ajan. Morgan Stanleyn arvion mukaan markkinat voivat kasvaa jopa 1 000 miljardiin USA:n dollariin vuoteen 2030 mennessä, ja kun katsomme kasvuprosentteja, esimerkiksi vuonna 2009 ilmastoteknologian myynnin kasvu oli globaalilla tasolla jopa 75 prosenttia.

Haluan vielä ottaa yhden esimerkin suomalaisesta osaamisesta: Hollming-konserniin kuuluva raumalainen BMH Technology toimittaa automaattisen kierrätyslaitoksen thaimaalaiselle teollisuuskonsernille. Tämän vuoden aikana käyttöön otettava laitos lajittelee Bangkokin alueen jätteitä kierrätykseen ja energiakäyttöön. Käsittelykapasiteetti on 300 000 tonnia jätettä vuodessa, elikkä Ämmässuon kaatopaikan jätteitä vastaava määrä. Mielestäni tämä on valtavan hyvä esimerkki siitä, että suomalaisella osaamisella on kansainvälistymismahdollisuuksia, ja panostuksia ympäristöteknologiaan kannattaa siis jatkaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Edelliseen puheenvuoroon liittyen on hyvä jatkaa. Biokaasu on aina ympäristöteko. Edellisessä puheenvuorossani keskityin voimakkaasti biodieseliin. Totean, että biokaasu on erittäin hyvä keino leikata kasvihuonepäästöjä. Tämä koskee myöskin liikennettä. Biokaasun oktaaniluku on 140, ja tähän oktaanilukuun yksikään fossiilinen tai uusiutuva nestemäinen polttoaine ei pääse. Suomen Biokaasuyhdistys on pystynyt todistamaan, että uudistamalla nykyistä tekniikkaa nykyisissä biokaasulaitoksissa ja perustamalla uusia biokaasulaitoksia biokaasua riittäisi yllin kyllin sähkön- ja lämmöntuotantoon sekä liikennebiokaasuksi. Liikennebiokaasun tuottaminen ja sen jatkojalostaminen on aina ympäristöteko, jota veropoliittisesti tulisi kaikin tavoin edistää.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Yrttiaho toi esille tärkeän näkökulman, jota haluan itsekin kommentoida: miten ilmastopolitiikassa huomioidaan pienituloiset ja varmistetaan, että politiikka toteutetaan sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tämä onkin tärkeää, ja Jaakko Kianderin selvityksessä tuotiin esille, että tämä pitää toteuttaa silloin, kun edistetään esimerkiksi vihreää verouudistusta ja muita kannustinohjauskeinoja: varmistetaan, että pienituloisilla on mahdollisuus saada kompensaatiota näistä rakennemuutoksista ja myös mahdollisuus vaikuttaa omaan toimintaansa taloudellisesti järkevällä tavalla.

Mutta nyt on syytä tuoda esille se, että silloin, kun tässä talossa äänestettiin vihreästä verouudistuksesta ja siitä, että olisi kannustavampaa valita ympäristöystävällisempiä energiavaihtoehtoja, niin vasemmistopuolueet äänestivät sitä ratkaisua vastaan, koko veropakettia vastaan, eivät sitä, että siihen lisättäisiin sosiaalista kestävyyttä parantavia elementtejä. Tämä hallitus on kohottanut perusturvaa, sitonut perusturvaetuudet indeksiin ja (Ed. Mustajärven välihuuto) tehnyt työn verotukseen ratkaisuja, joissa pienituloisia työtulovähennyksen ja kunnallisen perusvähennyksen avulla on suosittu niin, että tätä kompensaatiota on tehty.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on aikaisemmin tullut esille, että perussuomalaisten ilmastopolitiikka, niin kuin moni muukin politiikka, poikkeaa selvästi muiden puolueiden politiikasta ja erityisesti vihreiden politiikasta. He haluavat ilmastomallinsa mukaan käytännössä tehdä Suomesta ilmastopolitiikan jarrumiehen, poistaa ne kannustimet, mitkä meillä jo on tällä hetkellä kestävän talouden rakentamiseksi, ja myös maaseutuohjelmansa perusteella poistaa ympäristönsuojelua Suomessa turvaavat ratkaisut.

Näin loppuun, puhemies, voisin tuoda esille sen, että kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini puhuu siitä, että "missä EU, siellä ongelma", niin kun perussuomalaisten ohjelmatyöhön tutustuu, voin sanoa, että "missä substanssi, siellä perussuomalaisten ongelma".

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin sen, että Suomi haluaa olla edelläkävijä ympäristökysymyksissä. Ymmärrän sen hyvin, että Suomi investoi uusiutuvaan teknologiaan, erityisesti sen tuotekehitykseen. Mutta kyllä samaan aikaan, kun näistä asioista puhutaan, pitää myöskin tajuta se, että me puhumme sellaisista asioista, jotka aivan oikeasti vaikuttavat meidän kilpailukykyymme, vaikuttavat suomalaisten ostovoimaan.

Tänään, kun maa- ja metsätalousvaliokunta keskusteli luonnonvaraselonteosta, me kuulimme Luonnonsuojeluliiton asiantuntijalausuntona sanatarkasti: "Ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikkaan taloudella ei saa olla mitään vaikutusta." Jos tällä tavalla ajatellaan, niin kuvittelemmeko me todella, että meidän teollisuutemme tulee täällä pärjäämään, kuvittelemmeko me, että tavalliset suomalaiset, joista täällä on puhuttu, pystyvät maksamaan sen sähkölaskun, joka tästä seuraa? Kyllä tässä täytyy järkeä pitää mukana, koska ihan yksin Suomi ei pysty tätä maailman ilmastonmuutosta estämään, vaikka meidän pitääkin olla siinä joukossa mukana.

Puhun tämän asian siinä mielessä vakavasti, että olen saanut tämän vaalikauden aikana työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan roolissa, kuten ovat myöskin monet jäsenet saaneet, vierailla erittäin monella sellaisella paikkakunnalla, jossa on lopetettu metsäteollisuuden toimintoja. Ei se toki ainoa asia ole, mutta jos vielä ajatellaan, että esimerkiksi ydinvoimaratkaisua ei olisi tehty, niin kuka tänne enää investoisi tai kuka täällä edes jatkaisi niitä teollisia toimintoja, jotka täällä ovat? Eli samaan aikaan, kun me haluamme ja on tärkeää edistää ympäristöpolitiikkaa, olla ajan hermolla tässä ilmastonmuutoksessa, pitää kyllä pitää huolta myös siitä, että meillä on taloudellinen kyky tätä politiikkaa harjoittaa, (Puhemies: 2 minuuttia!) johon me ryhdymme.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Satonen kiinnitti aivan oleelliseen asiaan huomiota. Ei millä hinnalla hyvänsä voida asioita toteuttaa, vaan kyllä kaikessa pitää olla kuitenkin järki mukana, ja näissä nyt esitetyissä asioissa on järki mukana. Siitä ei ole kysymys. Mutta kannattaa kyllä pitää muistissa se, että esimerkiksi viime vuoden loppupuolella, vaikka meillä oli isojakin vientitoimituksia, meidän tuontimme oli suurempaa kuin meidän vientimme. Tämä johtaa vääjäämättä isoihin ongelmiin tulevaisuudessa. Tämän otan esiin siksi, että meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota meidän kilpailukykyyn. Meillä kotimarkkinateollisuutta on voitava elvyttää, ja myöskin meidän vientiteollisuutemme kilpailukyvystä on pidettävä huoli. Muussa tapauksessa meillä ei ole yksinkertaisesti ostovoimaa eikä mahdollisuuttakaan käyttää energiaa ja niitä palveluita, joita rahalla saa.

Tämä tuo mahdollisuuksia myöskin sinne viennin puolelle, kunhan me saamme sen uuden teknologian, jota tämä ilmastonmuutos investointeineen tarvitsee. Jos me saamme sinne uusia innovaatioita ja kykenemme sen monistamaan kansainväliseen kauppaan, niin siitä niitä euroja tulee. Mutta todella euroja pitää olla, ja niitä pitää olla enenevässä määrin, jotta tämä suomalainen yhteiskunta kykenee toimimaan niin, että meillä todella on hyvä tulevaisuus tämän ohjelmankin mukaisesti.