Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on työsopimuslain 4 §:n muuttamisesta, kuitenkin suomeksi sanottuna omaishoitajien hoitovapaasta.

Tämä asia lähti liikkeelle 122 edustajan allekirjoittamasta aloitteesta, jolla haluttiin tähän maahan luoda järjestelmä, jolla omaishoitajille annetaan mahdollisuus jäädä pois töistä ja palata työhön hoitosuhteen päättymisen jälkeen. Tämä asia lähti liikkeelle omasta aloitteestani ja siitä käytännön esimerkistä, jonka havaitsin, jossa yksittäinen henkilö, yli 50-vuotias nainen, joka oli ollut Finnairilla töissä, oli ensin saanut Finnairilta hoitaessaan omaa äitiään vuorotteluvapaan, sen jälkeen vuoden virkavapaan, ja sen jälkeen työnantaja ilmoitti hänelle, että nyt on joko aika palata töihin tai irtisanoa itsensä. Hän teki jälkimmäisen. Hoitosuhde jatkui vielä vuoden, ja sen jälkeen hän hankkiutui vähän yli viisikymppisenä koulutukseen hoitoalalle. Tämä tarina on aika tavallinen, jos järjestelmää ei muuteta. Sen takia on hyvin merkittävää, että eduskunta, hallitus ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ovat vieneet tätä muutosta eteenpäin. Asia oli kolme vuotta kolmikantaisessa käsittelyssä, mutta sieltä se ei edennyt mihinkään, ennen kuin hallitus vei sitä voimallisesti eteenpäin.

Tämä idea valiokunnan nyt esittämässä muodossa ja hallituksen esityksen mukaisesti on se, että tästä asiasta neuvotellaan työpaikalla ja asia tehdään sopimusperusteisesti. Kyse ei siis ole subjektiivisesta oikeudesta, eli työnantajalla on oikeus kieltäytyä tällaisen vapaan antamisesta, jos töitä ei pystytä järjestämään sillä tavalla, että tämä vapaa on mahdollista. Käytännössä uskon kuitenkin, että tämä tulee vaikuttamaan siihen, että isoissa yrityksissä ja toivottavasti myös julkisella sektorilla linja muuttuu siten, että tällaisissa tilanteissa, jollaista äsken kuvasin, toimimme jatkossa niin, että omaishoitovapaa on mahdollista. Itsekin entisenä pienyrittäjänä tiedän, että pienissä yrityksissä tällaiset asiat tavalla tai toisella järjestyvät joka tapauksessa, koska henkilö, jonka perhepiirissä on vaikea tilanne, ei ole kovin hyvä työntekijä eikä jaksa paneutua työhönsä ja silloin tavalla tai toisella asia joudutaan joka tapauksessa ratkaisemaan.

Tähän liittyy olennaisena osana myöskin se, että jos työnantaja palkkaa omaishoitovapaalle jäävän henkilön tilalle sijaisen, niin kun omais-hoitovapaalle jääneellä henkilöllä on oikeus hoitosuhteen päättymisen jälkeen kuukauden sisällä palata takaisin töihin, silloin työnantajalla on oikeus päättää korvaavan työntekijän työsuhde. Kyse on hyvin samantyyppisestä järjestelystä kuin vuorotteluvapaassa. Toki on sanottava, että tähän liittyy se puoli asiassa, että etukäteen ei voida tietää hoitosuhteen kestoa, ja se tietysti tuo joitakin käytännön ongelmia työpaikoilla. Mutta pääsääntöisesti pidän tätä erittäin merkittävänä askeleena eteenpäin, varsinkin kun muistamme sen, että jo pelkästään paikka vanhainkodissa maksaa 5—6 kertaa keskimääräisen omaishoitopalkkion. Eli yhteiskunnan saama säästö on tässä erittäin huomattava. Tietenkin kaikkein tärkeintä on se, että hoidettava saa mahdollisimman inhimillisen kohtelun, joka omaishoidossa on usein paras mahdollinen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kävi tästä asiasta useaan otteeseen keskustelua, kuuli asiantuntijoita, niin työmarkkinajärjestöjen kuin omaishoitajien edustajia. Valiokunta teki tähän alkuperäiseen hallituksen esitykseen yhden merkittävän muutoksen, eli valiokunta esittää soveltamisalan laajentamista siten, että perheenjäsenien lisäksi on mahdollista hyväksyä henkilö, joka on hoidettavalle henkilölle muu läheinen. Käytännössä tämä rajaus tulee omaishoidon tuen kriteerien myöntämisrajoista, ja se tarkoittaa sitä, että tämä muu läheinen on jo aiemmin osallistunut hoitovastuuseen eli hän on siis todellakin läheinen sille hoidettavalle henkilölle.

Valiokunta keskusteli myöskin omaishoitajan irtisanomissuojasta. Tässä hallituksen esityksessä omaishoitajan irtisanomissuoja — siis tarkoittaen sitä, mikä on työmarkkinoilla omaishoitajan asema, kun hän palaa takaisin omaishoitojakson jälkeen työelämään — on järjestetty samalla tavalla kuin vuorotteluvapaalta palaavalle henkilölle. Jos turva olisi parempi, se itse asiassa tarkoittaisi sitä, että turva olisi silloin omaishoitovapaalla olevalle parempi kuin sille, joka on tekemässä töitä siellä yrityksessä, joten tätä kohtaa ei voitu tällä tavalla muuttaa. Toki sitä on vastalauseessa esitetty, ja se varmaan tässä keskustelussa käy kohta ilmi.

Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että seurataan tämän perhevapaan toteutumista, ja sen takia valiokunta esittää kahta lausumaehdotusta, jotka luen.

"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa pikaisesti eduskunnalle esitykset virkamieslakien muuttamiseksi siten, että mahdollisuus saada perheenjäsenen tai muun läheisen hoitoon tarkoitettua vapaata koskee myös virkamiehiä.

2. Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa, missä määrin uudet säännökset omaishoitovapaasta parantavat työntekijöiden ja virkamiesten mahdollisuuksia saada perheenjäsenen tai muun läheisen henkilön hoitoon tarkoitettua vapaata ja turvaavat heidän mahdollisuutensa palata työhönsä omaishoitovapaan jälkeen, sekä antaa asiasta selvityksen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2012 loppuun mennessä."

Koska kyse on merkittävästä uudistuksesta, on hyvin tärkeää, että sen toteutumista myös seurataan, onko tarpeen muuttaa käytäntöjä siitä, mitä nyt tullaan säätämään.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan sanoa sen, että kyse on mittavasta asiasta. Suomessa on tällä hetkellä noin 300 000 omaishoitajaa, joista noin 60 000 saa omaishoitajapalkkiota. Valtaosa heistä on iäkkäitä henkilöitä, jotka hoitavat iäkästä puolisoaan, mutta kun ikärakenteemme muuttuu, niin entistä enemmän edessä on tilanteita, jolloin siellä on se yksi iäkäs ihminen yksinään, joka tarvitsee lastensa hoitoa. Toisena vaihtoehtona on tietysti mennä laitoshoitoon. Mutta tällaisia tilaisuuksia tulee olemaan paljon, ja siinä mielessä tällä lailla on erittäin iso merkitys, että se mahdollistaa sen, että työntekijä voi jäädä pois töistä, palata sinne ja halutessaan hoitaa omaa vanhempaansa, koska tämä on kuitenkin se tyypillisin tilanne, mistä tässä puhutaan.

Aivan lopuksi sanon vielä sen, että kyse ei suinkaan ole siitä, että joka ikinen meistä työikäisistä hoitaisi omaa vanhempaansa, vaan kyse on sellaisista hoitosuhteista, jotka ovat poikkeuksellisen vaikeita ja jotka muissa olosuhteissa edellyttäisivät laitoshoitoa 24 tunnin valvonnassa.

Valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jonka sisältöä tuossa jo hieman kuvasin.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Työelämävaliokunnan vasemmistoryhmä ed. Yrttiahon johdolla ja kristillisdemokraattien tukemana jätti vastalauseen tämän hallituksen esitykseen.

Ed. Satosen ensimmäisenä allekirjoittaman lakialoitteen tavoitteet ovat kyllä kannatettavia. Jos tavoitteena on joustavampi vapaajärjestelmä ja se, että turvataan vapaan jälkeinen töihin tulo, niin totta kai se on askel oikeaan suuntaan. Varmaan kaikki nämä vastalauseen jättäneet valiokunnan jäsenet allekirjoittivat ed. Satosen lakialoitteen. Tähän asti, jos vapaan vaihtoehtona on ollut työpaikasta ero, tämä asetelma ei ole ollut kyllä kovinkaan kaksinen.

Mutta hallituksen esityksessä ehdotetaan kuitenkin, että uusi omaishoitovapaa jätetään erityisen irtisanomissuojan ulkopuolelle, jolloin työnantajalle säädetty käänteinen todistustaakka ei koske uutta omaishoitovapaata. Se on se keskeinen syy, minkä takia me jätimme vastalauseen. Me emme halua sitä, että syntyy erityisiä työntekijäryhmiä, joiden kohdalla sovelletaan eri pykäliä kuin muiden kohdalla. Ja tässä on sitten olemassa sellainen riski — en tiedä, kuinka iso, mutta kuitenkin riski on olemassa — että tähän vapaalle jäävään kohdistuu tietyssä tilanteessa se paine, jos työnantajalla on tarvetta vähentää henkilöstöä.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä valiokunnan puheenjohtaja ed. Satonen totesi, valiokunnassa tehtiin hallituksen esitykseen muutoksia, muun muassa tämä hoitovapaaoikeuden laajentaminen perheenjäsenten ja omaisten lisäksi myös muun läheisen henkilön erityistä hoitoa varten. Se oli tärkeä.

Mutta jätimme vastalauseen ja äänestimme työsopimuslain 7 luvun 9 §:n 2 momentista, jolla uuden hoitovapaan käyttäjä jätetään mainitussa lainkohdassa äitiys-, erityisäitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla olevan erityisen irtisanomissuojan ulkopuolelle.

Voimassa olevan lain mukaan työnantaja ei saa irtisanoa raskaana olevan tai perhevapaata käyttävän työntekijän työsopimusta taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, ellei työnantajan toiminta pääty kokonaan. Työnantajalle on lisäksi säädetty käänteinen todistustaakka, jonka mukaan irtisanomisen katsotaan johtuneen työntekijän raskaudesta tai perhevapaan käyttämisestä, ellei työnantaja voi osoittaa sen johtuneen muusta seikasta.

Tämän erityisen suojan ulkopuolelle uuden hoitovapaan käyttäjät haluttiin valiokunnan enemmistön toimesta sulkea, ja pidimme sitä kyllä täysin perusteettomana. Päätös on ristiriidassa hallituksen esityksen perusteluissa ja valiokunnan mietinnössäkin korostetun pyrkimyksen kanssa. Mietinnössä todetaan, että "valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraa, antavatko esityksessä ehdotetut omaishoitovapaan irtisanomissuojaa koskevat säännökset vapaalla olevalle riittävän turvan" siten, että läheistään hoitanut voi palata työhön ilman pelkoa työpaikan menettämisestä.

Tässä ed. Satonen vetosi siihen, että jos olisimme ulottaneet yhtäläisen perhevapaiden irtisanomissuojan koskemaan myös tätä vapaata, olisi vapaata käyttävän irtisanomissuoja ollut parempi kuin muiden työntekijöiden yrityksessä. Näinhän ei ole. Irtisanomissuoja koskee ainoastaan vapaalla oloa. Kun työntekijä palaa työhön, hän on samojen taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella käytävien yt-neuvottelujen kohteena kuin muutkin yrityksen työntekijät.

Puhemies! Uusi palkaton perhevapaa ei anna työntekijälle subjektiivista oikeutta määräaikaiseen poissaoloon, vaan poissaolo perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen määräaikaisesta vapaasta. Tässä on lakiesityksen oleellinen puute. Työntekijälle olisi tarvittu nimenomaan subjektiivinen oikeus. Nyt sopiminen on kiinni työnantajan hyvästä tahdosta. Ja kuten elävästä työelämästä tiedämme, hyvää tahtoa on vaihteleva määrä eri yrityksissä.

Lisäksi olisi ehdottomasti pitänyt käsitellä vapaalla olevan työntekijän toimeentuloa ja hänen eläketurvaansa ja muihin sosiaalietuuksiin liittyviä kysymyksiä. Useimmille ansiotyössä käyville taloudelliset edellytykset jäädä pidemmälle hoitovapaalle ovat melko vähäiset. Omaishoitolain määrittelemä alin hoitopalkkio on vaatimattomat 353 euroa kuukaudessa, ja hoidollisesti raskasta siirtymävaiheen hoitoa tekevälle palkkio on 770 euroa kuukaudessa. Asiantuntijakuulemisessa aivan oikein epäiltiinkin, että tässä muodossa uuden perhevapaan käyttö luultavasti keskittyy taloudellisesti hyvin toimeentuleville, ellei käytettävissä sitten ole esimerkiksi hoidettavan merkittävää varallisuutta.

Juuri kysymys hoitovapaata käyttävän irtisanomissuojasta oli asia, josta jätimme vastalauseen. Myöskin ehdotamme, että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena, paitsi että 7 luvun 9 §:n 2 momentti poistetaan.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakimuutos on tärkeä, merkittävä uudistus. Sillä helpotetaan työssäkäyvän omais-hoitajan asemaa. Hän voi jäädä työstä vapaalle hoitamaan läheistään, kun siitä sovitaan työnantajan kanssa. Kyseessä ei siis ole subjektiivinen oikeus, mutta mikä keskeisintä, paluu työhön on tämän lain voimaantulon jälkeen subjektiivinen oikeus. Omaishoitajaksi jäävän ei tarvitse pelätä menettävänsä työpaikkansa.

Tämä laki muistuttaa siten joiltain osin vuorotteluvapaalakia. Vuorotteluvapaasta työelämävaliokunta on saanut tällä kaudella selvityksen, jonka mukaan vuorotteluvapaajärjestelmä on edesauttanut nimenomaan sijaisten työllistymistä, heidän sijoittumistaan työelämään. Myös tällä työsopimuslailla voi olla positiivisia vaikutuksia siihen, että otetaan omaishoitajan tilalle sijaisia, jotka sitä kautta pääsevät mukaan työelämään, löytävät väylän työelämään.

Suomen väestö ikääntyy. Samalla lisääntyy niiden vanhusten määrä, jotka eivät selviä kotona ilman tukea. Vanhuksen kannalta paras vaihtoehto on asua mahdollisimman pitkään kotona tai kotia vastaavissa olosuhteissa, koska laitoshoito muuttaa nopeasti ihmisen passiiviseksi. Laadukkaan elinajan kannalta laitoshoito ei kykene tarjoamaan niitä virikkeitä ja aktiiviseen elämään liittyviä kokemuksia, joita ihminen tarvitsee voidakseen hyvin. Laitoshoito vanhainkodissa tai palvelukodissa ei myöskään ole edullista.

Käytännössä riittävän hoidon takaamiseen tarvitaan omaishoitoa ja vanhustenhuollon avohoidon palveluja, joita täydennetään laitosmaisemmalla hoidolla. Omaishoidon merkittävä tukeminen on ratkaisu, jota tarvitaan ja joka on edullinen vaihtoehto julkisvallalle. Vaikka omaishoidon tukemiseen avohoidon keinoin panostettaisiin enemmän varoja sekä nostettaisiin omaishoitajien korvaustaso kohtuulliseksi, eivät kulut silti ole suuret verrattuna vanhusten laitoshoitoon. Omaishoito on sekä edullinen että inhimillinen ratkaisu.

Tällä hetkellä omaishoidon tuki ja sen myöntämiskriteerit poikkeavat paikkakunnittain. Siksi olisi todella tärkeää saada omaishoidon tuen maksatus Kelalle, jotta saadaan kaikille arvokasta työtä tekeville tasapuolinen tuki. Omaishoidon tukea tulee nostaa, ja omaishoitajille on tarjottava tukipalveluja, jotta he paremmin jaksavat hoitaa läheisiään. Suurin osa omaishoitajista on heiveröisiä vanhuksia, jotka hoitavat iäkästä puolisoaan. Mutta tämä juuri nyt käsittelyssä oleva lakimuutos edesauttaa työelämässä olevia jäämään hoitamaan vammaisia tai iäkkäitä läheisiään.

On käyty paljon keskustelua myös siitä, kestääkö kansantalous, riittävätkö meillä työntekijät. Mutta kyllä pitää olla mahdollisuus jäädä omaishoitajaksi tietyksi ajaksi, jos perhe niin toivoo. Kotona tehtävä työ on kuitenkin sen verran raskasta, vaikka hoidettavat ovatkin todella rakkaita, että siitä huolimatta kaikki eivät tätä vaihtoehtoa valitse eivätkä ehkä taloudellisestikaan tai muista syistä pysty sitä valitsemaan. Mutta joka tapauksessa on reilua ja selkeä parannus, että tämä vaihtoehto on selkeästi olemassa.

Suomen kansantalouden kannalta sen sijaan on todella keskeistä täystyöllisyys ja täystyöllisyyden rakentaminen, työn reilu jakaminen ja reilu maailma. Myös siihen työn jakamiseen tällä lailla on toivottavasti positiivisia vaikutuksia.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan parannettavaksi työntekijöiden mahdollisuuksia jäädä väliaikaisesti pois työstä perheenjäsenen hoitamiseksi. Järjestely perustuu työnantajan ja työntekijän keskinäiseen sopimukseen. Huomattavaa on, että poissaolojen ajalta työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta. Työhön paluusta kesken sovitun vapaan on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Jos sitä ei voida sopia, työntekijä voi perustellusta syystä keskeyttää vapaan ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kuukautta ennen työhön paluuta.

Omaishoidon merkitys julkisia palveluja, erityisesti laitoshoitoa, korvaavana ja täydentävänä palveluna on merkittävä. Väestön vanhetessa ja laitospaikkojen määrän vähentyessä omaishoitajien tarve ja heidän tekemänsä työn merkitys kasvaa entisestään. Voidaan siis sanoa, että olemme kiinnittäneet huomiota varsin tärkeään asiaan, asiaan, joka mahdollisesti koskee meitä jokaista jollain tavalla elämämme aikana. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan, jotka meidän on myös syytä ottaa huomioon.

Mahdollisuus jäädä pois työstä hoitaakseen omaistaan tai läheistään lyhentää myös samalla työuriamme, mikä taas tarkoittaa sitä, että tämäkin päätös koettelee omalta osaltaan julkisen talouden kestävyyttä. Asialla on siis merkitystä asiassa, johon olemme henkisesti yrittäneet sitoutua jo pidemmän aikaa. Samalla on myös todennäköistä, että tällä esityksellä on pitkällä aikavälillä varsin negatiivinen vaikutus naisten työurien kehittymiseen. Poissaolot ensin vanhemmuuden vuoksi 20—30 ikävuoden välillä ja sitten myöhemmin omaishoitajana eivät paranna naisten työmarkkina-asemaa. Tämä näin, koska tilastojen mukaan juuri naiset ovat niitä, jotka tähän vaativaan työhön hakeutuvat työelämästä.

Sitten, vaikka tämä on tällä hetkellä meille edullisin tapa hoitaa omaisiamme, täytyy muistaa, että tässä mallissa yksi ihminen hoitaa yhtä ihmistä ja jos hän on pois työelämästä, se myös näkyy meidän bruttokansantuotteessamme. Näin varsinkin, jos ajaudumme akuuttiin työvoimapulaan ja vapaata työvoimaa ei ole saatavilla. Silloin tällekin mallille hyvin toimiessaan tulee hintaa. Ehkä suurimpana ongelmana lain tarkoituksen toteutumiselle näen kuitenkin sen, että kaikki perustuu työnantajan ja -tekijän keskinäiseen sopimiseen, hieman eri syistä kuitenkin kuin ed. Yrttiaho täällä mainitsi. Mikäli omaishoitajaksi hakee korkeasti koulutettu tai erityisosaamista vaativan työn tekijä, on työnantajan vaikea pienissä ja keskisuurissa yrityksissä saada palkattua työntekijä lyhyeen määräaikaiseen työsuhteeseen. Mikäli taas työnantaja sopii omaishoidosta työntekijän kanssa pidemmän, vaikka vuoden mittaisen, sopimuksen, saa työntekijä kuitenkin palata takaisin työhönsä kuukauden varoitusajalla. Tällöin on mahdollista, että sopimuksesta jää esimerkiksi 10 kuukautta toteutumatta mutta työnantajalla on solmittuna myös sille ajalle uuden työntekijän kanssa sopimus, jonka velvoitteesta hänen on pidettävä kiinni. Nähtäväksi jää, kuinka paljon työnantajilta löytyy rohkeutta toteuttaa lain henkeä ajatellulla tavalla. Yrittäjähän on aina se, joka kantaa sopimuksen riskit.

En luetellut edellä olevia haasteita siksi, että vastustaisin esillä olevaa lakiesitystä. Haluan vain muistuttaa, että uudella järjestelyllä on merkitystä moniin muihinkin, kansantaloutemme kannalta vielä suurempiinkin haasteisiin. Siksi olisi aina syytä muistaa suuri politiikan kuva, kun tulevaisuutta suunnittelemme.

Arvoisa rouva puhemies! Työelämämme on monien muutosten edessä. Uusia keinoja ja joustoja työelämän ja perhe-elämän sovittamiseksi on kehitettävä. Tosiasiahan on, että tyytyväinen työntekijä on yhteiskuntamme voimavara. Työmarkkinoita uhkaa työvoimapula, minkä vuoksi olisi tärkeää pitää työntekijät työmarkkinoilla mahdollisimman pitkään. Siinä kilvassa meidän on oltava luovia ja yhteiskunnan kaikkia osapuolia huomioiva, niin työnantajia kuin työntekijöitäkin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva laki on inhimillinen. Tämä muutos, joka tähän on nyt kirjattu, on niin kuin täällä ed. Larikka totesi: kaikella on hintansa, mutta kyllä inhimillisyydellä myöskin voidaan saada paljon aikaan. Jos on tarve lähiomaisen tai omaisen tai sitten läheisen hoitamiseen ja jos se työnantajan puolelta on mahdollista järjestää — niin kuin tässä laissa todetaan, että se on sopimuskysymys, myönnetäänkö mahdollisuus työstä pois jäämiseen määräajaksi tai sitten toistaiseksi — se on, niin kuin totesin, kahdenvälinen asia, ja kun se sitten toteutuu, tällä henkilöllä, joka pääsee omaistaan tai läheistään hoitamaan, on siihen ihan selvästi itsellä todennäköisesti varsinkin läheisen osalta henkilökohtainen tarve.

Silloin tullaan myöskin työnantajan puolelta siihen, että jos tätä ei näin hoidettaisi, kuinka vajaatehoisena tämä työntekijä töissä olisi, tämä on se toinen puoli. Yrittäjänä tietenkään en subjektiivisia oikeuksia tälle sektorille hirveästi kannattaisikaan, mutta kun tässä on nimenomaan tämä sopimusperusteinen mahdollisuus ja se, että omaishoitajana työskentely on palkatonta ja se on neuvoteltavissa, kyllä tässä inhimillisyys tulee silloin myöskin yrittäjän puolelta ratkaisevaksi, ja uskon niin, että tämä parantaa myöskin työnantajan ja työntekijän välistä ilmapiiriä silloin, kun ihminen voi tehdä sitten taas tulevaisuudessa hyvillä mielin työtä täydellä halulla.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa puhemies! Minulla on tässä kommentti, vaikka ed. Karimäki ei nyt ole enää paikalla, siihen, että todellakaan ei ole kysymys mistään työntekijän subjektiivisesta oikeudesta palata työhön. Se perustuu tietysti sopimukseen, ja jos taloudelliset ja tuotannolliset syyt yrityksessä ovat sellaiset, että työnantaja ei voi pitää sopimuksesta kiinni, silloin irtisanomiskirje tulee kyllä vapaan aikana tämän vapaan käyttäjälle.

Pidän ongelmallisena sitä, että tämä sopimus vapaasta ja paluusta takaisin työhön antaa helposti hyvässä uskossa olevalle vapaan käyttäjälle käsityksen, että vapaan aikana ei ole pelkoa joutua irtisanotuksi taloudellisista ja tuotannollisista syistä, ja näinhän ei ole. Tämä on minusta tehtävä aivan alusta alkaen selväksi.

Olen sitä mieltä, että uusi palkaton perhevapaa on kyllä inhimillinen, vapaaehtoisuuteen ja sopimiseen perustuva tapa ottaa vastuuta omaisten ja läheisten hoivasta, mutta ansiotyössä olevalle se on myös taloudellinen riski. Siksi vapaata käyttävän irtisanomissuoja, mahdollisuus palata entisen työnantajan palvelukseen, olisi syytä säätää yhtäläiseksi muita perhevapaita käyttävien kanssa, juuri tämän takia, ettei toimita hyvässä uskossa ja kuitenkin niin, että todellisuus on toinen.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Salo otti tässä erittäin hyvin esille tämän tosiasian, että jos läheinen sairastuu ja tulee tällainen omaishoitajuuden tarve, silloin on erittäin tärkeää, että se olisi mahdollista, ja jos siihen ei työnantajan puolelta kyetä suostumaan, mitä silloin tällainen ihminen, pystyy tekemään, joka ei ole tyytyväinen ja josta voi sanoa, että hän on itsekin jo vajaakuntoinen työntekijä.

Mutta olen sitä mieltä, että kun me näitä meidän laitospaikkojamme tällä hetkellä vähennämme ja yritämme korvata niitä omaishoitajuudella, siinä on sellainen pieni ongelma, että me emme pyri myöskään tätä toista puolta kehittämään samaan aikaan. Tiedämme kuitenkin sen, ettei tämä omaishoitajuus ole mikään sellainen asia, jolla kukaan ihminen omaa talouttaan pystyisi pyörittämään. Kyllä minä olen sitä mieltä, että meidän pitää pystyä myös kehittämään sitä, että myös yhteiskunta pystyy hoitamaan näitä omaisia, koska tämä tapa, johon me nyt olemme menemässä, että yksi ihminen hoitaa yhtä ihmistä, pidemmän päälle, kun meillä on 1,5 miljoonaa eläkeläistä ja vanhusten määrä lisääntyy, on kansantalouden kannalta erittäin vaativaa, enkä haluaisi, että olemme jonain päivänä siinä tilanteessa, että me katsomme, että emme oikeasti enää pysty pyörittämään tätä palettia.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että tähän asiaan on paneuduttu, ja sinänsä, mitä tässä vasemmistoliiton puolelta on tuotu esille, varmaan asian näinkin voi nähdä tässä irtisanomissuojakysymyksessä, en sitä ollenkaan väitä. Mutta kyllä vähän tuntuu siltä, että tässä nyt aika pienistä yksityiskohdista puhutaan. Toki en sitä kiistä, että kyllä tämän asian tiedossa pitää olla, koska silloin se ei välttämättä ole pieni, jos näin on. Mutta kun ajatellaan sitä tilannetta, missä me olemme nyt, ennen kuin tämä laki menee läpi, niin nyt me olemme niissä tilanteissa, joita itsekin tässä aiemmin kuvasin, joissa automaattisesti on joutunut henkilö siihen tilanteeseen, että hän joutuu irtisanomaan itsensä, vaikka yrityksellä, jossa hän on töissä, ei ole minkäänlaisia taloudellisia vaikeuksia eikä siellä ole minkäänlaisia irtisanomisjärjestelyitä päällä, mutta yrityksessä henkilöstöpolitiikka on rakennettu niin, että tietyn ajan ylittäviä poissaoloja töistä ei enää hyväksytä. Silloinhan on se perälauta vastassa, että tämä ratkaisu on tehtävä.

Eli haluan korostaa siis sitä, että tällä mennään nyt merkittävästi eteenpäin, tällä hallituksen esityksellä ja valiokunnan mietinnöllä, mutta samalla myös sitä, että koska kyse on uudesta käytännöstä, niin on hyvin tärkeää, että seurataan, miten tämä käytännössä toteutuu, mitä vaikutuksia sillä on omaishoitajiin, heidän asemaansa, mitä vaikutuksia sillä on yrityksiin, niiden toimintakykyyn, ja palataan sitten myöhemmin, kun nämä kokemukset on saatu. Kuten valiokunta tuossa edellytti, vuoden 2012 loppuun mennessä palataan sitten asiaan, onko tarvetta joitakin yksityiskohtia vielä viilata.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Larikka ihan oikein kiinnittää huomiota siihen, että emme me voi omaishoidon varaan suomalaista omaisten hoitoa ja vanhustenhoitoa järjestää vaan kyllä hallituksen nykyisestä linjasta poiketen on syytä kiinnittää erityistä huomiota myöskin laitospaikkojen säilymiseen. Tänä päivänä varsinkin näissä uusissa liitoskunnissa näyttää olevan niin, että ensimmäiseksi lopetetaan vanhainkodit ja pistetään sitten yksityisille markkinoille vanhukset, ja sitä kautta sitten tapahtuu, mitä tapahtuu.

Mutta tämän lainmuutoksen osalta uskon myöskin niin, että vähentyvät epämääräiset sairauspoissaolot, kun tulee tämä mahdollisuus jäädä sopimusperusteisesti vapaalle. Olen usean kerran saanut olla tilanteessa, jossa henkilö, joka on hakenut esimerkiksi virkavapaata, on tuskaillut asian kanssa, saako hän sen virkavapaan vai ei, voiko hän hoitaa omaistaan vai ei. Ja kun kysymys tässä on nimenomaan siitä kovasta halusta ja tahdosta se asia toteuttaa, niin siihen tämä asia vastaa sitten oikeinkin hyvin, kunhan se virkamieslain muutos vielä tähän tulee.