Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt 1 a ja 4 a §:iä koskevat muutosesitykset, ja ne on jaettu pöydille. Muutosesitykset ovat täsmälleen samansisältöiset kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimielisessä lausunnossa, mutta lakivaliokunta ei niitä huomioinut millään tavalla. Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa olisi myös tekstiperusteluja, jotka olisi pitänyt huomioida. Samoin monet asiantuntijalausunnot asettivat kyseenalaiseksi hallituksen esityksen joiltain osin.

Törkeän metsästysrikoksen teoreettinen maksimirangaistus nousee neljään vuoteen vankeutta. Sama maksimi on esimerkiksi joukkotuhonnan tai valtiopetoksen valmistelussa, lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä, törkeässä vapaudenriistossa tai törkeässä veropetoksessa. Kyse ei siis ole mistä tahansa naurisvarkaudesta, ei teon mutta ei myöskään rangaistusten suhteen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan poliisin tietoon tulleitten metsästysrikosten ja -rikkomusten määrä ei ole merkittävästi lisääntynyt. Salakaadoista ja petojen tappamisesta samoin kuin niihin liittyneistä viranomaisoperaatioista on kyllä uutisoitu näyttävästi. Täytyy muistaa myös se perimmäinen syy, miksi petoja tapetaan. Poronhoitoalueen raja on siirtymässä Kainuusta itärajaa pitkin pohjoiseen, ja mihin se lopulta pysähtyy, jos tämä nykyinen meno jatkuu, sitä ei tiedä kukaan. Erityisesti karhu- ja ilveskannat ovat kasvaneet huomattavasti, ja kaikki eivät suostu katsomaan toimettomina sivusta, kun elinkeino ja koko elämisen muoto tuhoutuu.

Sallassa maanantaina pidetyssä Petofoorumissa asiantuntija kertoi, jos muistan nämä luvut oikein, että heidän käyttämiensä arviointimallien mukaan karhu tappaa 30 poronvasaa kolmen kesäkuukauden aikana ja sen lisäksi myös aikuisia poroja, ilves tappaa 52, susi 100 ja ahma 22 poroa vuodessa. Jos karhu- ja ilveskanta saataisiin hallintaan, niin se varmasti auttaisi myös ratkaisun löytymisessä ahman ja suden kohdalla. Olennaistahan on puhua kaikista petotuhoista yhteensä ja muistaa, että karhu ja ilves eivät ole millään lailla uhanalaisia eläimiä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitystä olisi pitänyt muuttaa niin kuin maa- ja metsätalousvaliokunta edellytti. Omaisuuden puolustaminen on pakkotilatekona sallittua. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun petoeläin hyökkää koiran kimppuun joko pihassa tai silloin, kun se on metsästyksessä mukana. Myös lammastarhassa olevia lampaita tai porokarjaa saa suojella. Pakkotilaoikeuden käyttäminen voi olla käytännön tilanteissa epäselvää, ja sellaisen tilanteen osoittaminen jälkikäteen voi olla mahdotonta. Pakkotilaoikeuden käyttäminen edellyttää konkreettista uhkaa suojeltavaa eläintä kohtaan, ja sen tulkitseminen on usein hyvin vaikeaa.

Törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön rajaaminen liittämällä siihen erityiskriteerejä onkin tarpeen. Kyseinen kohta olisi tullut muuttaa sellaiseen muotoon, että törkeä tekomuoto olisi kyseessä silloin, kun pyyntitapa tai -väline on laiton tai kun metsästyksessä on käytetty moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai kun muuten teko on häikäilemätön. Häikäilemätön teko voisi olla esimerkiksi silloin, kun karhu tapetaan talvipesäänsä tai tapetaan emokarhu, jota penikat seuraavat. Tässä kohtaa täytyy muistuttaa, että metsästyslaki lähtee aina siitä, että emää ei saa tappaa koskaan, jos sitä jälkeläiset seuraavat. Kun karhun kevätpyynnin palauttaminen on noussut taas keskusteluun ja viimeksi sen teki ministeri Anttila Sallassa maanantaina, niin siitä on luotu kauhukuvia, kuinka emokarhu ja pienet karhunpennut tapettaisiin keväthangelle. Siitä kuitenkaan ei ole kyse. Kevätpyynti on ikiaikainen pyyntimuoto, ja sen salliminen tehostaisi salakaatojen estämistä, kun metsässä olisi juuri kriittisinä aikoina hiljaisia hiihtomiehiä, kuulevia korvia ja näkeviä silmiä.

Arvoisa puhemies! Esitetty muutos selkeyttäisi lain tulkintaa eikä millään tavalla haittaisi luvattoman metsästyksen tutkintaa, johon hallituksen esityksellä halutaan puuttua. Siinä mielessä ihmettelen kyllä tätä lakivaliokunnan linjaa, että se ei millään tavalla huomioinut maa- ja metsätalousvaliokunnan perusteltuja esityksiä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Mustajärvi totesi, tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto oli yksimielinen. Todella ihmetyttää se, että lakivaliokunta mietinnössään ei ole sitä noteerannut. Muuten, mitä tulee ed. Mustajärven puheenvuoroon, siihen on helppo yhtyä, ja näitä pykälämuutoksia, jotka hän totesi ja jotka ovat tässä asianomaisessa lausunnossa, tulen sitten kannattamaan, kun tulemme sitten aikanaan äänestämään.

Arvoisa puhemies! Kun luin tätä lakivaliokunnan mietintöä, niin minulle jäi siinä käsitys, että ahma, susi, ilves, karhu, metsäpeura ja saukko ovat tärkeämpiä kuin ihminen, tärkeämpiä kuin ihmisten hyöty- tai muut kotieläimet ja tärkeämpiä kuin se, että henkilö pystyy harjoittamaan ammattiaan. Muun muassa ilveksen kohdalla, kun valiokunta teki vierailun Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, Hallan paliskunnan poroisäntä, en muista niitä lukumääriä, totesi, että tällä hetkellä siinä paliskunnassa on enää 1 000 poroa ja siellä olisi mahdollisuus 1 700 vai 2 700 pitää. Mutta se siitä.

Täällä mietinnössä todetaan, että lähtökohtana on kyseisten eläinlajien suojeluarvot ja suojelutarpeet. Tässä kohdassa mieleen tulee, kun aikoinaan me, valiokunta ja ministeriön edustajat ja ministeri, kävimme keskustelua, silloin vielä näitä arvoja näille eläimille ei ollut korotettu. Näitä euromääriä sitten myöhemmin hyvinkin voimakkaasti nostettiin, ja siinä mielessä jo siinä vaiheessa myös allekirjoittaneella oli epäilys siitä, tapahtuuko niin sanottuja oikeusmurhia.

Arvoisa puhemies! Ihan muutamia kohtia lainaan niin tästä mietinnöstä kuin lausunnosta, ja niihin jokunen kommentti. Nämä liittyvät tähän pakkotilaoikeuden käyttämiseen ja sen tulkintaan.

Täällä mietinnössä todetaan, sanatarkka lainaus: "Pakkotilaa koskevat säännökset voivat tulla sovellettavaksi, jos kyse on välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellisesta teosta tilanteessa, jossa vastakkain on kaksi oikeudellisesti suojattua etua, joista toinen uhrataan toisen suojelemiseksi." Ja vielä: "Teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko kokonaisuutena arvioiden on puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet."

Tästä ei-lakimiehenä on aika vaikea ottaa selvää. Olisi toivonut, että tavallaan tämän pakkotilaoikeuden käyttämisessä olisi esimerkiksi otettu tässä meidän lausunnossamme oleva kohta, jonka myös tässä lainaan: "Valiokunta katsoo kuitenkin, että konkreettinen vaara hyökkäyksestä on olemassa myös silloin, kun nyt kyseessä oleva petoeläin on laiduntavan kotieläimen tai metsästyskäytössä olevan koiran välittömässä läheisyydessä."

Niin täällä eduskunnassa kuin jo aiemmin olen ottanut esimerkiksi metsästystilanteen, johon myös edellinen puheenvuoron käyttäjä viittasi, että koira on esimerkiksi etsimässä jänistä ja siihen ilmestyy susi. Toki olen sanonut, että tällöin menettelen niin, että ammun tämän suden, mutta ilmoitan sitten myös asiasta viranomaiselle. Missä muussa mielessä se susi olisi siinä kyseisellä seudulla? Kun täällä puhutaan välittömästä läheisyydestä tai muusta, niin mikä se välitön läheisyys on? Jos se susi sinne ilmestyy, niin se varmasti sen koiran nappaa, siinä ei tämä metsästäjä kyllä pysy mukana. Eli on kohtuutonta, että odotettaisiin sitä, että tämä peto on esimerkiksi koiran tai kotieläimen kimpussa. Tälle tulkinnalle kyllä tietynlaista tukea — ainakin tulkitsin niin — sain myös lähetekeskustelussa, kun ministeri Brax oli paikalla.

Edelleen viittaan tähän meidän lausuntoomme. Siellä lukee liittyen näihin rikosten seuraamuksiin: "- - valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että menettämisseuraamusten nyt esillä olevien rikosten osalta tulisi määräytyä siten, että ne muodostuvat ankaruudeltaan yhtenäisiksi muiden rikosten vastaaviin seuraamuksiin nähden." Kun tätä lausuntoa tarkastimme, me valiokunnan vastaavat, niin minulle ja muutamalle muulle vastaavalle valiokunnan jäsenelle, kun kysyin, jäi toisenlainen kuva tästä, jotta tässä vaan viitataan näiden asiantuntijoitten lausuntoihin. Mutta myös allekirjoittaneelle kyllä jäi se käsitys siitä keskustelusta, että myös valiokunnan jäsenet ovat tätä mieltä, mutta tätä ei ajanpuutteen vuoksi sitten lähdetty enemmän kuitenkaan kaivelemaan.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi liittyen tähän mietintöön vielä lainaan yhden kohdan, joka liittyy pakkotilaoikeuden soveltamiseen tai käyttämiseen. Täällä valiokunnan mietinnössä todetaan: "Käytännössä saattaa esiintyä myös tilanteita, jotka eivät täytä pakkotilan edellytyksiä, mutta ovat sitä lähellä. Nämä tilanteet on mahdollista ottaa huomioon teon kokonaisarvion kautta seikkana, joka voi johtaa perustekomuotoisen metsästysrikoksen soveltamiseen törkeän tekomuodon sijasta." Eli kyllä tässä vaarana edelleen on, kun tämä mietintö on tämän suuntainen, että tietynlaisen oikeusmurhan kohteeksi sitten joutuu metsästäjä tai, sanotaan, myös maatalousyrittäjä tai muu, joka puolustaa omaa kotieläintään.

Vielä näistä suurpedoista ja yleensäkin tästä rikoslain muuttamisesta: Varmasti kukaan meistä ei näitä törkeitä metsästysrikoksia puolusta. Itsekin olen niistä aikanaan tehnyt lakialoitteen, että olisi liikkeelle lähdetty aiemmin. Mutta nyt sitten asiantuntijavaliokunnan lausunto siis juuri tältä osin on kokonaan syrjäytetty ja unohdettu, eikä ole konkretisoitu näitä eri tilanteita. Siinä mielessä pidän sitä tosiaan valitettavana, mutta toivottavasti vielä sitten eduskunta tekee nämä pykälämuutokset.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi kummastelen sitä, miksi maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimielistä lausuntoa ei ole huomioitu lakivaliokunnan käsittelyssä. Valiokunnaltamme pyydettiin lausunto, ja me olemme tehneet sen siinä uskossa, että lakivaliokunta aidosti ottaisi huomioon omassa mietinnössään esittämiämme asioita.

Nyt kaikki on tyrmätty suorilta käsiltä. En voi olla kuin pahoillani niiden valiokunnassamme käyneiden asiantuntijoiden puolesta, jotka kävivät ilmeisen turhaan kertomassa näkemyksiään. Valiokunnassamme kävi muun muassa maan johtava rikos- ja prosessioikeuden asiantuntija Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta, joka oli kanssamme samaa mieltä useista esittämistämme asioista.

Tässä tulee väistämättä sellainen tunne kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan yli olisi kävelty ja valiokunnassa olisi tehty suuri määrä turhaa työtä. Mitä varten valiokunnalta sitten pyydetään lausuntoja, jos niitä ei käytännössä huomioida ollenkaan?

Arvoisa puhemies! Tässä kyseisessä tilanteessa siis lienee tarpeen tuoda esille muutamia tärkeitä kohtia maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta.

Totesimme muun muassa, että suurten petoeläinten vuoksi asukkaat ovat huolissaan omasta ja lastensa turvallisuudesta sekä karjan, kotieläinten ja metsästyksessä käytettävien koirien menetyksestä. Valiokuntamme kiinnitti huomiota siihen, että rikoslain säännökset pakkotilaoikeudesta tulevat sovellettaviksi myös metsästyksen yhteydessä. Pakkotilaoikeus liittyy aina konkreettiseen tapaukseen, pakottavaan tilanteeseen. Jokaisella on oikeus puolustaa omaa tai toisen henkeä eläimen hyökkäystä vastaan, tarvittaessa vaikka eläin surmaamalla.

Valiokuntamme totesi selkeästi, että omaisuuden puolustaminen on pakkotilatekona sallittua esimerkiksi silloin, kun petoeläin hyökkää pihassa tai metsästyksessä olevan koiran kimppuun. Samoin muita eläimiä, kuten lammastarhassa olevia lampaita, saa suojella tarhaan hyökkäävää sutta tai karhua vastaan. Jos hyökkäävää eläintä ei voida muuten pysäyttää, eläimen surmaamisen tulee olla pakkotilatekona sallittua.

Halusimme lausunnossamme kiinnittää huomiota siihen, että pakkotilaoikeus ei kuitenkaan kata niitä tilanteita, joissa petoeläin surmataan varotoimenpiteenä ilman konkreettista vaaraa. Sen sijaan konkreettinen vaara hyökkäyksestä on olemassa silloin, kun petoeläin on laiduntavan kotieläimen tai metsästyskäytössä olevan koiran välittömässä läheisyydessä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ehdotti pykälän 5 kohtaan sisältyvän törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön rajaamista liittämällä siihen erityiskriteereitä. Lausunnossamme esitimme, että "- - siinä mainittujen eläinten tappaminen tai vahingoittaminen muodostaa törkeän metsästysrikoksen ainoastaan silloin, kun pyyntitapa tai -väline on laiton tai kun metsästyksessä on käytetty moottorikäyttöistä ajoneuvoa metsästyslain vastaisesti taikka kun tekoa on muutoin pidettävä häikäilemättömänä."

Mitä sitten on häikäilemättömyys? Sitä, että tappaa karhun talvipesäänsä taikka emokarhun niin, että jättää avuttomat pennut kuolemaan luontoon. Se on häikäilemättömyyttä.

Näin muotoiltuna tämän pykälän viimeinen laatumäärittein rajattu peruste olisi linjassa pykälän muiden perusteiden kanssa. Säännökseen ehdottamamme rajaus estäisi myös sen, että törkeää tekomuotoa sovellettaisiin tulkinnanvaraisissa pakkotilatapauksissa tai pakkotilaa lähentelevissä tapauksissa. Tämä asia jos mikä on mielestäni kansalaisten oikeusturvan kannalta oleellisen tärkeä.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin ilmoittauduin ihan samalla tapaa kuin ed. Kähkönen, että jos olen metsällä koirani kanssa ja näen suden, niin kyllä minä sen suden lopetan enkä jää sitten odottamaan sitä, että se susi lopettaa sen minun koirani. Ja sitten sen jälkeen, kun asiasta on ilmoitettu poliisille, oikeuslaitos päättää siitä, mikä on ampujan kohtalo.

Aivan samalla tapaa ymmärrän kyllä sitä lampuria, joka on nähnyt kymmeniä tapettuja ja raadeltuja lampaita, joilta osalta on syöty puoli turpaa pois, toisia raadeltu mitä mitenkin, että jos tämä lampuri sitten tapaa esimerkiksi karhun, lampaiden lähettyviltä, niin kyllä sen karhun lopettaminen on aivan ymmärrettävää ja minun mielestäni myöskin hyväksyttävää varsinkin tilanteessa, jossa häirikköpedon poistamiseksi myönnettävä lupa on tulossa mutta viipyy byrokratian rattaissa. Minun mielestäni tämmöinen juridinen saivartelu siitä, onko tämä karhu, jos se on jo tappanut muutaman kymmentä lammasta, juuri siinä sillä hetkellä uhkaamassa muita lampaita, on toisarvoista siihen verrattuna, mitä tämä peto on jo saanut aikaiseksi. Ja minkäpä muun takia se peto enää viipyisi siellä karjan lähellä kuin sen takia, että tahtoo aiheuttaa lisää tuhoja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajat Mustajärvi ja Kähkönen esittelyissään siitä, mitä maa- ja metsätalousvaliokunnassa tapahtui, poikkesivat toisistaan yhdessä olennaisessa kohdassa. Kun ed. Mustajärvi esitteli tätä lausunnonantamisproseduuria, hän ei käyttänyt kohteliaisuussyistä termiä "yksimielisesti". Sen sijaan ed. Kähkönen käytti.

Mitä, arvoisa puhemies, siellä valiokunnassa itse asiassa tapahtui? Ed. Kähkönen, tapahtuiko sillä tavalla, että ne tekstiosat, jotka te ehdotitte lausuntoon, muuttuivatkin sen päivän, puolenpäivän, aikaan niin, että minä olin pakkotilassa, että saatiin lausunto mietinnönantovaliokuntaan? Se muuttui ihan olennaisesti, ja tässähän se äsken tuli siteeratuksikin juuri, kuulimme nämä olennaiset kohdat. Minulle soitettiin ja kysyttiin, voinko hyväksyä. Minä sanoin, että, no, en missään nimessä ole sitä mieltä, minä olen hyväksynyt ainoastaan sen tekstin, minkä ed. Kähkönen esitti valiokunnassa. Mutta ne tekstit muuttuivat. Minä olin pakkotilanteessa, lentokentälle lähdössä, koska oli saatava se lausunto. Siis minulla ei ollut mitään mahdollisuutta iltaohjelmani vuoksi jättäytyä tämän takia eduskuntaan. Siis ilmaisu, että oli yksimielinen — se oli muodollisesti sitä tämän suhmuroinnin tuloksena, mutta se ei ollut asiallisesti sitä.

No, sillä ei ole sinänsä merkitystä tässä yhteydessä sen takia, että lakivaliokunta on perusteellisesti tämän meidän valiokuntamme lausunnon käynyt läpi ja vastaa yksityiskohtaisesti, siis lakivaliokunta, sivuilla 6 ja 7 kaikkiin niihin argumentteihin, jotka edustajat, kolme täällä paikalla olevaa edustajaa, ovat kertoneet ja siteeranneet. Siinä on yksityiskohtaisesti selvitetty, miksi on menetelty näin. Siinähän on menetelty vain kirjan mukaan, elikkä kun on tämän laatuisesta lainsäädännön systematiikasta kysymys, siis rikoslain systematiikasta kysymys, niin on noudatettu rikoslain systematiikkaa noin lyhyesti sanottuna.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä ed. Mustajärvi otti esille nämä karhunpentuasiat. Ed. Mustajärvi, vaikka olenkin Tullista tullut Sallaan ja Savukoskelle aikoinaan 36 vuodeksi käymään siellä töissä, niin näitä karhujuttuja olen kyllä seurannut siellä siihen aikaan vuodesta, kun näitä ilmiöitä esiintyy, ja erikoisesti minä olin siellä myöskin silloin, kun tämä kevätmetsästys oli sallittua. Lukemattomat olivat ne tapaukset, joissa karhuemo käyttäytyi juuri lajilleen ja sukupuolelleen tyypillisesti tuollaisessa tilanteessa. Karhunpennut ovat varsin vilkkaita vempuloita, mutta karhuemolla on pentuihinsa emännän valta täydellinen. Kun sapuskaa pitää etsiä itselle, niin se emokarhu komentaa ne jonkun kaatuneen puunrungon alle tai viereen tai johonkin sellaiseen sopivaan varjoisaan paikkaan, jossa musta ei näy valkoisella elikkä hangella, ja lähtee omille teilleen ja palaa sitten hakemaan ne pennut. Sillä tavalla sitä metsästäjää sitten houkuteltaisiin ampumaan se emokarhu, ja sitten alkavat kauheat selittelyt, että enhän minä nyt voinut tietää, kun olivat puolen kilometrin tai kilometrin päässä ne pennut. Mutta lopputulos on se, että emo on ammuttu niiltä pennuilta ja jos ei niitä pentuja kukaan käy siellä pelastamassa — mehän otimme niitä eläintarhalle Oulun yliopistoon tällaisessa tilanteessa juuri — niin siinä tapauksessa ne jäävät sinne nälkäkuolemaan. Kevätmetsästykseen ei ole paluuta.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnassa käsiteltiin hyvin huolellisesti tätä pakkotilatekoa. Täällä ed. Pentti Oinonen kyseenalaisti lakivaliokunnan tekstin siltä osin, että se ei ole ottanut huomioon maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoa. Tein seuraavanlaisen kysymyksen lakivaliokunnassa.

Jos ja kun talon pihapiirissä on kolme sekarotuista, arvoltaan arvotonta koiraa, yhtä raatelee susi, isäntä näkee sen ja hakee kiväärin ja ampuu sen suden, niin tässä kohdin käy juuri niin, että niitä muita koiria saa suojella. Kun kysymys tässä lakitekstissä on arvoista, puhutaan arvoista, niin tässä tapauksessa ne ovat eläimiä, kotieläimiä, joita suojellaan, ja sen suden saa tappaa. Niiden ei tarvitse olla jalorotuisia ajokoiria, vaan nimenomaan siihen käy koira kuin koira siinäkin tilanteessa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Pulliaisen puheenvuoroon. En täysin ymmärtänyt sitä, mikä kohdistui allekirjoittaneeseen ja meidän lausuntotekstiimme, mutta todella siinä viikonloppu oli edessä, ja tietysti tulisi pyrkiä siihen, että teksti luettaisiin valiokunnassa vielä, että sitten jokainen voisi todeta, vastasiko se tavallaan hänen ajatteluaan. Mutta vain tuolta yhdeltä kohdalta näitä tulkintaerimielisyyksiä oli.

Mutta vielä suojeluarvoon totean sen, että kun nyt näillä tietyillä pedoilla arvot on nostettu todella korkeiksi, niin me toisaalta emme voi eksaktisti lähteä sanomaan sitä menetettyä kotieläintä, oli se sitten vaikka koira, ja rodulla ei tietysti minun mielestäni ole tekemistä, käyttöarvo on sinänsä hyvinkin merkittävä ja ne tunnearvot. Siinä mielessä suojeluarvolle en lähtisi laittamaan liian suurta arvoa eikä sen perusteella lähdettäisi tekemään oikeusmurhaa. On muistettava myös, jos ajatellaan ei hyötyeläintä vaan esimerkiksi koiraa, että sen kouluttamiseen menee todella hyvin paljon aikaa ja sillä myös siinä mielessä on omistajalle keskeinen merkitys. En kyllä ymmärtänyt myöskään ed. Mauri Salon puhetta siltä osin, kun hän sanoi, että arvoton sekarotuinen koira. Oli se sitten sekarotuinen tai mitä, sillä myös on varmasti omistajalleen oma arvonsa.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Karhun kevätpyyntihän lopetettiin 1990-luvun alussa edellisen porvarihallituksen aikana, ja sitähän perusteltiin sillä, että Euroopan unioni vaatii näin tekemään. Kun viime kaudella kysyin silloiselta maa- ja metsätalousministeri Korkeaojalta asiasta, niin hän totesi omassa vastauksessaan, että kyse oli puhtaasti kansallisesta ratkaisusta mutta että nyt, jos halutaan palauttaa karhun kevätpyynti, se vaatii kuitenkin kierroksen Euroopan unionissa ja vahvistuksen sieltä.

Mielenkiintoista oli, että maanantaina Petofoorumissa ministeri Anttila sanoi, että jos hallitus on yksimielinen, niin asetuksella voidaan päättää määräaikaisesta karhun kevätpyyntikokeilusta. Tämä oli mielenkiintoinen kanta. Tähän asti he ovat sanoneet niin, että nyt se vaatii EU:n vahvistuksen, mutta 76 päivää ennen vaaleja keskusta on havahtunut siihen, että tämähän voisi mennäkin ihan asetuksella heilahtamalla läpi ja kevätpyynti voitaisiin käynnistää mutta vain siinä tapauksessa, että hallitus on yksimielinen. Eli keskusta juoksee tässä asiassa vihreiden taakse piiloon, kun tietää sen, että vihreät eivät varmastikaan ole tämän kokeilun kannalla, ja jos halua olisi ollut aidosti, niin karhun kevätpyynnin palauttamisen olisi voinut prosessoida paljon aikaisemmin riippumatta siitä, pitääkö se käyttää Euroopan unionissa vai ei.

Ed. Pulliaiselle totean siitä, että kun tapetaan emä, jota penikat seuraavat, niin kaikissa tilanteissahan pykälät ovat valmiina semmoista tuomittavaa menettelyä varten ja yhtään semmoista tilannetta ei saisi tulla ja aina tällainen harkitsematon ja liipasinherkkä metsästys on tuomittava, mutta niin kuin sanoin, pykälät sitä varten ovat kyllä olemassa.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Pulliaiselle sen verran siitä valmisteluvaiheesta, että kun me menimme ed. Kähkösen kanssa tuonne valiokuntasihteerin huoneeseen nimiä kirjoittamaan alle, niin sielläpä olikin, kas kummaa, ed. Pulliaisen tekemä muutosesitys siihen tekstiin. Ja me hyväntahtoisesti ed. Kähkösen kanssa hyväksyimme tämän ed. Pulliaisen tekemän kirjauksen siihen ja olimme siinä uskossa, että tämä nyt menee tätä rataa yksimielisesti läpi. Näin valiokuntasihteeri meille selitti.

Mutta ed. Salolle minä sanoisin sen, niin kuin ed. Kähkönenkin sanoi, että sekarotuinen koira voi olla metsästäjälle aivan yhtä rakas ja toimiva kuin joku puhdasrotuinenkin koira. Sitten tästä pakkotilanteesta, josta ed. Salo puhui tuossa: pakkotilannehan voi tulla metsästäjän kohdalla esiin silloin, kun petoeläin on hyökkäämässä metsästäjän kimppuun esimerkiksi hirvimetsällä. Tässä edellisessä lausunnossa, jonka maa- ja metsätalousvaliokunta antoi, selvästi kävi esille se, (Puhemies: Minuutti!) milloin on tämä uhkaava vaaratilanne, milloin eläimen saa ampua. Nyt se on poistettu.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan selkiinnyttää vielä sitä äskeistä puheenvuoroani sillä tavalla, että silloin, kun siellä pihassa se susi ammutaan, siitä joudutaan tietenkin ilmoittamaan ja ilmoitetaan poliisille. Poliisi tulee paikalle ja tekee tilannearvion. Ja kun laissa jossain kohdin lukee, että suojellaan arvokasta omaisuutta, niin vaikka tällä koiralla sinänsä ei ole markkina-arvoa, niin se on kuitenkin kotieläin, jota saa tämän lain mukaan suojella. Tämä on se asian clue. Ja oli se metsästyskoira tai vaikka ihan sylikoira, niin se on lemmikki, kotieläin, ja silloin kun sen kimppuun pihapiirissä hyökätään ja se siinä nähdään ja siinä on tilanne, että pitää suojelutoimenpitein toimia, niin silloin se asia siltä osin raukeaa, että siitä ei tule metsästysrikossyytettä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Se oikea teksti olisi ollut se, jonka ed. Kähkönen totesi valiokunnassa, ja sen minä hyväksyin. Sitten minulle puhelimessa luettiin teksti ja sanottiin, että tämä on nyt se, jollekka vielä pitää ed. Hemmilän suostumus hankkia. Minä sanoin, että minulla ei ole aikaa kuin sekunti tässä ja joudun juuri lähtemään liikenteeseen, niin että olkoon se, hoidettakoon asia lakivaliokunnassa, ja niin se on tapahtunut.