3) Hallituksen esitys laeiksi sairausvakuutuslain sekä kuntoutusrahalain
14 ja 15 §:n muuttamisesta
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Toivoisin, että erityisesti perustuslakivaliokunnan
jäsenet kuuntelisivat, mitä puhun 300 sairauspäivän
enimmäismäärästä. Yritin
nimittäin saada vastausta kysymykseeni lounaspöydässä perustuslakivaliokunnan
sihteereiltä ja pyysin anteeksi, että häiritsin
heidän ruokarauhaansa, mutta tämä asia
ei selvinnyt, miten tässä voisi päästä eteenpäin.
Kysymys on nimittäin tapauksista, joihin sosiaali-
ja terveysvaliokunta mietinnössään kiinnittää huomiota,
eli tilanteesta, kun henkilö on saanut 300 sairauspäivärahan
enimmäismäärän täyteen.
Tämän jälkeen saman sairauden perusteella voi
uudelleen saada sairauspäivärahaa vasta, kun on
ollut vuoden työkykyinen. Mitä se tarkoittaa, että on
ollut vuoden työkykyinen? Se tarkoittaa sitä,
että esimerkiksi eläkelaitos pitää henkilöä työkykyisenä.
Voi olla, että hoitava lääkäri
on täysin toista mieltä. Mutta yhtä kaikki
monta kertaa tilanne saattaa myöskin olla semmoinen, että tämä henkilö todella
300 päivän jälkeen on työkykyinen
ja palaa työhönsä. Tähänhän
me kaikki pyrimme, että ihmiset eivät jäisi
eläkkeelle vaan pyrkisivät jatkamaan työssään,
vaikka heillä on sairauksia, jotka jossain määrin
haittaavat työntekoa ja aiheuttavat tilapäisesti
ainakin poissaoloja, työkyvyttömyyttä.
Esimerkiksi henkilö kahden kuukauden jälkeen
sairastuu uudestaan samaan sairauteen tai tulee työkyvyttömäksi
sen sairauden vuoksi. Tällainen tilanne on esimerkiksi
depressiopotilailla, joille nimenomaan ei haluta myöntää työkyvyttömyyseläkettä vaan
pyritään nykyään siihen, että he
voisivat jatkaa, toipua tästä sairaudesta ja jatkaa
työelämässä. Sanotaan nyt 2—3
kuukauden jälkeen, kun hän on ollut työssä,
lääkäri toteaa, että hän
ei jaksa vielä tehdä työtä ja
tarvitsisi esimerkiksi 1—2 kuukauden sairasloman. Kun saman
sairauden enimmäismäärän täyttymisestä ei ole
kulunut vuotta, tällainen henkilö ei saa sairauspäivärahaa.
Hän ei saa edes nollasairauspäivärahaa,
joka poistuu ensi vuonna juuri tämän lakiesityksen
vuoksi. Hän ei saa edes 60 markan uutta vähimmäispäivärahaa.
Hän saa edelleen nolla markkaa sairauspäivärahaa.
Usein tilanne on myöskin se, että hän
ei enää voi saada esimerkiksi työnantajalta
sairausajan palkkaa. Voi olla, että hän taas muutaman
kuukauden kuluttua palaa töihin, ja voi olla, että jälleen
vaikka puolen vuoden kuluttua tulee sama tilanne. Nyt lasketaan
työkykyisyysaikaa, ja kun tämä on selkeästi todettu,
voi olla, että päivärahakin on käsitelty
ja haettu ja sieltä tulee hylkypäätös,
että hän ei ole ollut vuotta työkykyisenä.
Kun hän sitten taas uudelleen sairastuu ja hakee sairauspäivärahaa, silloin
vuoden työkykyisyyttä lasketaan edellisen sairasloman,
siis nollalla markalla vietetyn sairasloman päättymisestä.
Tämmöisellä systeemillä tämä vuoden
työkykyisyysaika, että on yhtäjaksoisesti
ollut vuoden työkykyinen, saattaa siirtyä 2—3
vuottakin eteenpäin.
Toivon, että te ymmärsitte. Voin piirtää tästä kuvan
ja selvittää tämän tarkemmin,
mutta koska muuta neuvoa perustuslakivaliokunnan sihteerit eivät
osanneet antaa kuin sen, että ed. Stenius-Kaukosen pitäisi
tässä asiassa toimia joillakin erilaisilla tavoilla,
mielestäni tämä täysistunto
on oikea tapa. Viittaan siihen, että ed. Zyskowicz joskus
80-luvun puolivälin paikkeilla — hän
oli silloin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja — tuli
sanomaan käytävällä, että hän kuunteli,
mitä puhuin korokkeelta, puhuin silloin takautuvien eläkkeiden
verotuksesta. Hän sanoi, että perustuslakivaliokunta
voisi ottaa tämän asian selvitettäväksi
seuraavan kerran, kun he käsittelevät — oliko
se nyt oikeusasiamiehen kertomusta muistaakseni. Perustuslakivaliokunta
teki siinä yhteydessä lausuman siitä asiasta, että se
pitäisi korjata. Tämä on ihan selvä,
tässä ei ole kyse harkinnasta, tässä on
siitä kysymys, että laki ei anna mahdollisuutta
myöntää sairauspäivärahaa
uudestaan. Näin perustuslakivaliokunta teki siitä lausuman.
Silloinen hallitus ei ryhtynyt kuitenkaan välittömästi
toimenpiteisiin, ja perustuslakivaliokunta vielä toisen
kerran joutui palaamaan tähän asiaan, mutta sen
jälkeen hallitus toi lainmuutoksen, jolla asia hoidettiin
ja on yhä tänä päivänä hoidettu.
Tällä perusteella todella pyydän perustuslakivaliokunnan
jäseniä selvittämään
asiaa, koska mielestäni tässä on kysymys nimenomaan
siitä väliinputoajatilanteesta, jota perustuslakivaliokunnan
mukaan ei saa syntyä, kun tulkitaan sitä, onko
henkilöllä oikeus vähimmäisturvaan.
Tästä asiasta en nyt puhu enempää.
Toivon, että perustuslakivaliokunnan jäsenet ryhtyvät tarpeellisiksi
katsomiinsa toimenpiteisiin asiassa. Meillä nimenomaan
sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään
sosiaali- ja terveysministeriön huomiota siihen, että tällainen ongelma
on. Tietysti me toivomme, että sieltä tulisi nopeasti
korjausesitys, jolla tämä asia voitaisiin korjata.
Muuten hallituksen esityshän on parempi kuin nykyinen
tilanne, eli todella, niin kuin aikaisemmin totesin, nyt sairauspäiväraha
ei ole enää nolla markkaa vaan palataan minimipäivärahaan. Mutta
mikä minimipäivärahan määrä on?
Se on 60 markkaa miinus verot, noin 1 300—1 400 markkaa
kuukaudessa. Mielestäni tämäkään
ei täytä perustuslain 19 §:n säännöksiä siitä,
että ensisijaisten etuuksien pitäisi turvata vähimmäistoimeentulo.
Perustuslakivaliokunta on tuoreeltaan ottanut kantaa, että näin
tämä tilanne täyttää.
Toivon, että perustuslakivaliokunta myöskin tätä asiaa
pohtii tarkemmin, onko oikein, täyttyvätkö perustuslain
19 §:n edellytykset silloin, kun henkilö on esimerkiksi
täyden vuoden minimipäivärahalla, koska
nämä henkilöthän eivät suinkaan
ole useinkaan jonkun puolisoita, vaan tyypillisin tapaus, joka minimipäivärahalle
joutuu, on yksinäinen mies, jolla on mielenterveysongelmia.
Hän saattaa olla nuori, mutta vielä useammin hän
on 50 vuoden iän jo sivuuttanut. Ainoa toimeentulo todella
on minimipäiväraha, ja se ei mielestäni
täytä vähimmäisturvan edellytyksiä,
joten henkilö saa ilman muuta toimeentulotukea, jos ei
muuta ole. Toimeentulotuki ei todellakaan ole tarkoitettu pitkäaikaiseen
toimeentulon turvaamiseen.
Toivoisin todella, että vähimmäispäivärahassa
päästäisiin, toivon mukaan jo ensi vuoden
aikana mutta viimeistään vuonna 2003, tilannetta korjaamaan.
Tätähän valiokunta myös on esittänyt,
että meidän pitäisi minimipäivärahoja,
yhtä lailla sairauspäivärahaa kuin äitiys-
ja vanhempainrahaa, korottaa. Ministeri Perho on myöskin ollut
paikalla ja nämä kuuluvat hänen toimialaansa.
Toivon mukaan seuraavan vuoden budjettia valmisteltaessa ja mahdollisuuksien
mukaan ensi vuonna, jos on tilaisuus, tuodaan jo lisäbudjettiin
muutosesitys ja lakiesitys siihen liittyen.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen on kovin kokenut kansanedustaja,
ja ihmettelinkin oikeastaan sitä, miksei hän heti
kääntynyt sosiaali- ja terveysministerin puoleen,
mutta tulihan se puheenvuoron loppuosassa. Nimittäin perustuslakivaliokunta
ministerin takaa yritti vähän ministeriä tökkiä,
joten hän varmaan vastaa tähän.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Aikanaan sairauspäivärahajärjestelmää muutettiin niin,
että osa niistä, joilla ei ollut työtuloja
tai joiden toimeentulo sairauden aikana oli muulla tavoin turvattu,
jäi niin sanotusti nollapäivärahalle,
ja nyt tämä asia on sitten tiettyjen ryhmien kohdalta
korjattu ja 55 päivän karenssin jälkeen siihen
ovat oikeutettuja kaikki. Jo edellisen muutoksen kohdalla asia läpäisi
perustuslakivaliokunnan, ja nyt tätä tilannetta
ollaan huomattavasti parantamassa. Luonnollisesti ministeriöni
velvollisuuksiin kuuluu se, että valiokunnan mietintö huolella
tutkitaan ja katsotaan, antaako se aihetta toimenpiteisiin.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässähän kysymyksessä on
hallituksen tunnettu surullinen seikkailu. Siksi tätä voi
nimittää, kun kaikista pienituloisimmat kansalaiset
heitettiin kokonaan pois sairauspäivärahajärjestelmän
piiristä. Erityinen esitaistelijahan tässä asiassa
oli, kun poistaminen tehtiin, kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja
Ben Zyskowicz. Olen tavattoman tyytyväinen siihen, että pieni
parannus nyt kuitenkin tässä tapahtuu, ja tässä erityisesti
ed. Stenius-Kaukonen on omasta puolestaan tehnyt hyvää työtä.
Mutta, ed. Stenius-Kaukonen, teille voimia ja muille samaan
tapaan ajatteleville hallituksessa, koska edelleenkin jää pahoja
aukkoja. Kaikki eivät pääse vieläkään
alimmalle sairauspäivärahalle. Ettekä te
edes tehnyt sitä, että olisitte palauttaneet alimman
sairauspäivärahan tason siihen samaan, mistä lähditte
sitä leikkaamaan. Näiden vuosien aikaan inflaatiokin
on kuitenkin kulkenut eteenpäin, ja markkamääräisesti
päivärahan (Puhemies koputtaa) taso on kuitenkin
alle sen, mistä lähdettiin aikanaan sitä pois
ottamaan — tai enemmistö tästä eduskunnasta
lähti sitä pois ottamaan.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Perho puhui nyt vähimmäispäivärahatilanteesta, mutta
itse puhuin alkuun nimenomaan siitä ongelmasta, että kun
300 päivän enimmäismäärä on tullut
täyteen, milloin voi saman sairauden perusteella saada
uudestaan sairauspäivärahaa. Tällaisessa
tilanteessa ei henkilö saa edes vähimmäispäivärahaa,
vaan hän jatkossakin saa nolla markkaa. Sitä pidän
nimenomaan perustuslaillisena ongelmana, koska tämä tilanne
saattaa jatkua pitkäänkin. Päivärahaton
aika voi olla enemmänkin kuin vuosi, koska se yhdenjaksoinen
vuoden työkykyisyysaika lasketaan uudelleen aina edellisen lääkärin
toteaman sairausloman jälkeiseltä ajalta.
En nyt ihan vahingossa pyytänyt tässä perustuslakivaliokuntaa
puuttumaan tähän asiaan. Olen nimittäin
tästä asiasta kirjoittanut kyllä ministeriölle
jo kaksi vuotta sitten, silloin kun hallitusohjelman lausetta, että eläkejärjestelmän
epäkohdat on selvitettävä, olen ministeri
Perholle selvittänyt, siis mitä kaikkea sillä tarkoitettiin. (Puhemies
koputtaa) Se lausehan on yleisluontoinen eikä selvitä yksityiskohtaisesti
kaikkea, mistä on kysymys.
Puhemies:
Arvoisat edustajat! Vastauspuheenvuoron mitta on minuutti, ja
se koskee kaikkia.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Perho on aivan oikeassa siinä,
että hallitus on tässä nyt muutamien ryhmien
osalta korjannut sen viime kauden ehkä kaikkein epäoikeudenmukaisimman
leikkauksen, minkä hallitus teki poistaessaan pienituloisilta
ja tulottomilta henkilöiltä oikeuden sairauspäivärahaan.
Mutta tuntuukin lähinnä kiusanteolta hallituksen
taholta se, että edelleen jotkut tulottomat tai pienituloiset
ryhmät jäävät tämän
oikeuden ulkopuolelle. Ihmettelen, miksi minimisairauspäivärahaa
ei myönnetä kaikille yhtäläisen
omavastuuajan jälkeen. Mikä selittää sen,
että esimerkiksi tulottoman kotiäidin täytyy
sairastaa 55 päivää, ennen kuin hän
pääsee sairauspäivärahalle niin
kuin muutkin ihmiset?
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kaikkihan me muistamme ed. Ben Zyskowiczin
legendaarisen puheen, kun minimisairauspäivärahaa
poistettiin viime kaudella. Hän otti esimerkiksi, olikohan
se nyt, vuorineuvoksen rouvan, joka laskettelurinteessä loukkaa
jalkansa.
Mutta tässä välissähän
on tapahtunut paljon. Olen itse tehnyt tästä kantelun
oikeuskanslerille. Toivoisinkin, että perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja kaivaisi oikeuskanslerin vastauksen esiin, koska siinä nimenomaan
otetaan kantaa erääseen ryhmään.
Tämä asia on hoidettava kuntoon. Kannattaa ottaa
tämä velvoittava lausunto myöskin esille,
kun asiaa jatkossa puidaan.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Vaikka olen tässä salissa
mielipiteineni ehkä peräti yksin, haluan kuitenkin
lausua kantani.
Ennen oli sellainen tilanne, että jos henkilö oli tuloton,
toisin sanoen eli jonkun toisen henkilön, yleensä puolisonsa,
elatuksella tai omilla säästöillään
tai suuren omaisuutensa turvin, ja jos hän sairastui ja
sairasti yli 60 päivää, hän
sai sen jälkeen sairauspäivärahaa, mikäli
siihen oli tarvetta, eli oli tarveharkinta, jolloin tämä vuorineuvoksen
rouva esimerkiksi ei saanut sairauspäivärahaa.
Tehty muutos oli mielestäni aivan oikein. Olen sitä mieltä,
että veronmaksajien rahaa ei pidä tarpeettomasti
jakaa eri tahoille.
Nyt, jos ymmärrän hallituksen esityksen oikein,
tämä esitys muuttaa tämän tilanteen.
Eli nyt, kun on sairastanut ei enää 60 vaan 55
päivää, ei olekaan enää tarveharkintaa,
vaan myös sellaiselle, joka omistaa 300 hehtaaria metsää ja jolla
varmasti on varallisuutta sairastaa ilman veronmaksajien rahaa,
ruvetaan 55 päivän jälkeen maksamaan
veronmaksajien rahaa, vaikka hän ei ole markkaakaan tuloistaan
menettänyt. Minun oikeudenmukaisuuskäsitykseni
mukaan tämä ei ole oikein, enkä ymmärrä,
miksi hallitus tällaisen muutoksen nykyiseen lakiin on
tällä esityksellään tehnyt.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, jaoin hallitusryhmien puheenjohtajille viikko
sitten Kelan selvityksen vähimmäispäivärahauudistuksesta
ja pyysin silloin erityisesti kiinnittämään
huomiota viimeiseen kappaleeseen, jossa kerrottiin, ketkä ovat
ne, jotka ovat nollapäivärahan saaneet tai tarveharkintaista
päivärahaa eli alle 60 markkaa. Luen vain tämän
lopun, viimeisen lauseen: "Molemmat ryhmät koostuvat varsin
huono-osaisista henkilöistä, ja on todennäköistä että useat
näihin ryhmiin kuuluvista henkilöistä ovat
syrjäytyneet tai ovat ainakin hyvin suuren syrjäytymisuhan
alaisia."
Tämä on se ryhmä — joku
yksittäinen ihminen on sitten toisenlaisessa tilanteessa — ja
näiden takia, ed. Zyskowicz, me olemme halunneet tämän
korjata ja olemme iloisia, että ed. Zyskowiczin vastustuksesta
huolimatta tämä asia on ymmärretty myöskin
kokoomuksen ryhmässä.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille tiedoksi, että muun
muassa tässä ryhmässä oli yrittäjiä, yksinyrittäjiä ja
muita pienyrittäjiä, jotka ovat sairastuneet.
Muun muassa sellaisen tapasin juuri vähän aikaa
sitten, ja hän oli erittäin pahoillaan siitä,
että hänen tulonsa olivat pienentyneet juuri sairastelun
vuoksi. Sitten kun hän jäi sairaslomalle, hän
ei saanutkaan sairauspäivärahaa, mikä oli
minusta kyllä erittäin epäoikeudenmukaista. Siellä on
myös sairauden vuoksi armeijan keskeyttäneitä henkilöitä.
Luulisin, että nämä vuorineuvosten rouvat
eivät ole edes näissä tilanteissa hakeneet
sairauspäivärahaa.
Jos tätä ed. Zyskowiczin logiikkaa pitäisi
noudattaa, niin silloinhan heiltä pitäisi poistaa
myös hammashoito ja kaikki muutkin julkiset etuudet, mitä tällä hetkellä on,
ja kaikilta muiltakin hyvätuloisilta. Ei sillä perusteella
voi kaikilta etuuksia poistaa.
Ed. Urpilainen merkitään
läsnä olevaksi.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minäkin ihmettelen ed. Zyskowiczin
yhden miehen sotaa. Minä epäilen kyllä,
että hänellä on liikaakin kavereita tässä ajatuksessaan,
koska kysymyshän on siitä pelkästään,
että ed. Zyskowicz ei tahdo hyväksyä universaaleja
systeemejä. (Ed. Zyskowicz: Aivan!) Siinä mielessä olemme
todellakin, vaikka olemme samassa hallituksessa, kyllä asiasta aika
lailla eri mieltä. Ed. Zyskowicz ansiokkaasti unohtaa sen,
että viimesijaista toimeentulotukea voidaan välttää käyttämästä ainoastaan,
jos syyperusteiset tuet ovat kunnossa. Sen takia syyperusteisten
turvien on myöskin katettava koko väestö.
Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ihmetyttää vähän
ed. Zyskowiczin kanta tässä: Haluaako hän
nyt myöskin pk-sektorin yrittäjiä vastaan
lähteä, koska nyt heitetään
sillä tavalla ajatus, että jos on esimerkiksi
metsää muutama hehtaari tai yritys, ne pitää myydä,
koska omaisuutta on. Väittäisin näin,
että myöskin me kansanedustajat pystymme puolisomme
elättämään. Jos tämä kriteeri
on voimassa, ei tarvitse maksaa kenellekään silloin. Mutta
silloin, jos näitä tulottomia on, joilla ei ole tuloja
ollut, on kohtuuton tilanne, että he eivät saa
päivärahaa. Toisaalta pitäisi sitten
myöskin asiaa kehittää niin, että jos
300 päivää on päivärahalla,
niin silloin pitää yhteiskunnan katsoa, voiko
hänelle antaa kuntoutusrahaa tai -tukea tai siirtää hänet
eläkkeelle. Ei voi pudota aina jatkuvaan loukkuun.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean vain, että kyllä tämäkin
hallituksen esitys valitettavasti edelleen noudattelee jossain määrin
ed. Zyskowiczin linjauksia, koska edelleen tässä säilyy
55 päivän omavastuuaika, toisin kuin oppositio
vastalauseessaan esittää.
Huomautan, että suuri osa näistä tulottomista henkilöistä,
joista nyt on puhe, on kotiäitejä. Kotiäiti
on tuloton ja usein elää puolisonsa tuloilla, mutta
hän tekee rahanarvoista työtä. Jos hän
sairastuu eikä pysty hoitamaan lapsiaan, niin perheessä joudutaan
tekemään rahaa vaativia järjestelyjä,
jotta lapset saadaan hoidettua.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Edustajille Stenius-Kaukonen ja Huotari
ja eräät muut totean ensin, että vanhassa
järjestelmässä, siis vielä voimassa olevassa
järjestelmässä, on tarveharkinta. Jos
on todella aidosti tuloton sillä tavoin, että on
vähäosainen, köyhä ihminen,
joka tarvitsee sairauspäivärahaa, hän
sen myös saa. Mutta tarveharkinta sulkee pois ne, joilla
on sellaiset tulot perheessä tai sellaista varallisuutta,
että he eivät sitä tarvitse.
Sanon vielä kerran: oli mikä universaali periaate
tahansa, minun periaatteeni on se, että veronmaksajien
rahaa ei pidä turhaan hukata. Sanotaan sellainen tilanne
kuin esimerkiksi tämän valtakunnan tunnetuimmalla
kotiäidillä rouva Kirsti Aholla, tai minun puolisollani:
jos he ovat kotiäitejä, he elävät
puolisonsa elannon varassa, ja kun he sairastuvat, he eivät
menetä markkaakaan tulojaan ja elatustaan. Nyt tämän
muutoksen jälkeen heidän sairastuessaan heille
ruvetaan karenssin jälkeen veronmaksajien rahaa maksamaan.
Siinä ei ole mitään mieltä.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Tässä todellakin nyt keskustellaan
sosiaaliturvajärjestelmän perusperiaatteista,
joissa yleisperiaate on vähimmäisturvan osalta
universaalisuus. Siihen tässä on nyt palattu (Ed.
Zyskowicz: Kaikille jaettava veronmaksajien rahaa!) (Puhemies koputtaa)
lähinnä siitä syystä, että sairastumisesta
silloin, kun se pitkittyy, varmasti syntyy enemmän tai
vähemmän kustannuksia. Kun sitten selvitetään
harkinnanvaraisesti esimerkiksi maataloudessa toimivien tilannetta,
vaikka sitä metsää on, se voi olla monella
vihoviimeinen hätävara ja pankki. Minusta joudutaan
tilanteisiin, joissa joudutaan tietyt rajat joka tapauksessa näille
ratkaisuille hakemaan.
3 000 henkilöä ovat sellaisia, jotka
ovat pienituloisia, tulottomia. Heidän sairausajan toimeentuloturvaansa
tällä parannetaan. Kaiken kaikkiaan on arvioitu,
että noin 13 000 henkeä pääsee tämän
minimipäivärahan piiriin, ja siitä joukosta suuri
osa on ollut niin sanottuja väliinputoajia tietyssä työttömyystilanteessa,
opiskelijoita tai muulla tavoin vaikeassa tilanteessa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Palaan siihen asiaan, josta ed. Stenius-Kaukonen aloitti
keskustelun täällä, nimenomaan tästä ongelmasta,
että on tällainen keinotekoinen 300 päivän
raja ja sen jälkeen ei enää ole mahdollisuutta
saada samalla diagnoosilla sairauspäivärahaa.
Siis taudithan eivät tällaista 300 päivän
rajaa noudata, ja tämän vuoksi nimenomaan joustavuutta
tarvittaisiin. Tämä tulee käytännön
työssä jatkuvasti esiin. Kun poistettiin määräaikainen
työkyvyttömyyseläke ja sen tilalle tuli
kuntoutustukiajattelu, samalla kuitenkin pääsy kuntoutustuelle
ongelmallistui. Tilanne tuli jäykemmäksi kuin
mitä se on ollut aikaisemmin. Tämä on
aivan oikea ongelma, mihin täällä ed. Stenius-Kaukonen
viittasi.
Käytännön päivittäisessä työssä lääkäreillä ja sairaaloissa
tämä tulee esille. Sitten joudutaan keplottelemaan
aivan selvästi, etsimään jokin muu diagnoosi,
että potilaalle voidaan antaa sairauspäivärahaa,
ja käytännössä se on monesti
sitten tämä, mihin viitattiin: depressiivinen
sairaus, joka hiljalleen kehittyy usein esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien
sivulla, kun yksinkertaisesti ihmisen elämäntilanne
vaikeutuu ja tulee mahdottomaksi kestää.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Itsekin pyysin puheenvuoron ed. Stenius-Kaukosen
puheenvuoron johdosta. Hän puuttui siinä ihan
oikeaan asiaan.
Yksi esimerkkitapaus henkilöstä: Hänellä oli täyttynyt
300 päivän enimmäissairauspäiväraha-aika.
Hän meni töihin, ja sitten uusi työnantaja anoi
päivärahaa 11 kuukauden päästä.
Henkilö oli sairastunut lyhytaikaisesti, ja työnantaja
anoi sitten Kelalta sairauspäivärahaa. Tietysti
työnantaja ei saanut sieltä sitä.
Tämä ihminen, kun työsuhde loppui,
meni anomaan uudelleen Kelalta sitten sairastuttuaan joskus puolentoista
vuoden päästä siitä alkuperäisestä tilanteesta.
Kun hänen sairauspäiväraha-aikansa oli
täynnä, tämä 300 päivää,
hän yllättäen ei saanutkaan päivärahaa,
koska hipaisu tapahtui. Työnantaja oli anonut Kelalta sairauspäivärahaa,
ja se aina jatkaa työssäoloaikaa vuoden, kun anotaan
sieltä. Jos ei anomista olisi tapahtunut, tämä ihminen
olisi saanut sairauspäivärahaa heti. Tämä on
todellinen ongelma.
Minusta on perustuslakivaliokunnan selvitettävä,
miten tämä hoidetaan. Siinä mielessä tuen ed.
Stenius-Kaukosen huolta tästä, millä tavalla tämä ongelmaryhmä saataisiin
hoidettua, jotta nämä eivät olisi nollapäivärahalla
jopa vuosia.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustellaan
nyt erittäin tärkeästä sosiaaliturvan
periaatteisiin liittyvästä ongelmasta ja asiasta.
Meillähän on Suomessa Lipposen viime hallituskauteen
asti noudatettu pohjoismaista sosiaalipolitiikkaa ja siinä järjestelmässä on
nimenomaan perusperiaatteena se, että etuudet ovat universaaleja.
Kaikki rahoittavat etuuksia ja silloin kaikilla Suomen kansalaisilla
riippumatta siitä, mikä heidän asemansa
on, on perusturva sairauden varalta. Se on kaikissa Pohjoismaissa
sama ja se on Suomessa ollut Lipposen ensimmäiseen hallituskauteen
asti sama, elikkä kaikki ovat vakuutetut sairauden varalta
ja kaikki osallistuvat maksuihin. Silloin myöskin veronmaksuhalukkuus
on säilynyt hyvin korkealla tasolla, koska kaikki saavat
myöskin etuutta. Tämä on ollut myöskin
kansaneläkejärjestelmässä perusperiaate
ja se myöskin on murrettu. Lipposen ensimmäinen
hallitus alkoi murtaa näitä perusperiaatteita.
Se tapahtui sairausvakuutuksen kohdalla ja sitten kansaneläkkeen
kohdalla, ja siinähän ovat seuraukset olleet hyvin
vakavat.
Nyt sitten on alettu ottaa takapakkia näissä, kun
on huomattu, että on menty liian pitkälle. Kansalaiset
ovat huomanneet sen jo aikaisemmin, ja ne viestit ovat olleet tosi
kovia. Nyt sitten on päätetty, että täytyy
jotain tehdä, ettei ihan suututeta ennen vaaleja koko Suomen
kansaa. Ensin lähdettiin palauttamaan. Tässä palautettiin jo
kansaneläkkeitten lapsikorotus, se oli tällainen
palautus. Sitten itse tein, kuten jo mainitsin, oikeuskanslerille
kantelun sairausvakuutuksen väliinputoajaryhmistä.
Oikeuskanslerin lausunnon mukaan on juuri tämä korjaus
tässä tulossa ja ollaan tekemässä sen
takia, että siihen puututtiin niin korkealta tasolta. Näitä väliinputoajaryhmiä ei
tässä kerta kaikkiaan lain mukaan enää voi
olla.
Ihmettelen perustuslakivaliokuntaa, joka silloin ehkä kiikun
kaakun antoikin lausunnon, että tässä ei
ole perustuslaillista ongelmaa. Olin itse silloin sosiaalivaliokunnassa.
Me pyysimme lausuntoa, ja sieltä sitten sellainen tuli
ja tämä onnettomuus pääsi tapahtumaan.
Ministeri Perho äsken mainitsi puheessaan, että tämä on
universaali oikeus. Miten se ei ollut universaali oikeus viime kaudella,
kun nimenomaan tähän kajottiin? Jotenkin se on
ristiriitaista.
Ed. Zyskowicz on täällä useampaan
otteeseen todennut, että on tämä harkinta.
Tilastot kertovat kuitenkin, että tämä on
toiminut erittäin huonosti, harkinta on toiminut erittäin
huonosti. (Ed. Huotari: Ei ole mitään harkintaa!)
Meillä on koko ajan väliinputoajia sairausvakuutuksen puutteitten
takia, ja he ovat toimeentulotukiluukulla. Toimeentulotuki taas
ei ole tarkoitettu näihin tapahtumiin ja pitkäaikaisiinkin,
yli vuodenkin kestäviin tapahtumiin, joissa köyhyys
tai tuloköyhyys johtuu nimenomaan siitä, että henkilö on
sairastunut. Kuten ministeri Perho mainitsi, on 13 000
ihmistä, jotka ovat lähinnä sellaisia, jotka
ovat odottaneet eläkettä tai opiskelujen tai jonkinlaisen
elämäntilanteen takia olleet väliinputoajia
tässä tapauksessa. Silloin katsotaan, että näillä täytyy
olla ensisijainen turva, ed. Zyskowicz, ensisijainen turva. Viimesijainen
turva, joka on toimeentulotuki, ei voi olla tämän
ryhmän turva Suomessa meidän järjestelmiemme mukaan.
Nyt tässä korjataan, hyvä että korjataan vähän.
Mutta ihmettelen kovasti 55 päivän aikaa, mistä tämmöinen
aika on tähän tullut. Kyllä meillä täytyy
olla sellainen sanotaan nyt runsaan viikon karenssi, se mikä se
on ollutkin. Eiväthän ihmiset voi elää.
Millä he elävät, (Ed. Zyskowicz: Millä he
ovat eläneet terveinä ilman tuloja?) kun sairaus
vie jo aika paljon henkilön varallisuutta ja heikentää toimeentuloa,
kun maksut sielläkin ovat kovasti nousseet? Niitä,
jotka meillä ovat todella hyvässä asemassa,
on niin vähän, että järjestelmää ei
voi muuttaa heikommaksi nimenomaan muutaman henkilön takia,
vaan on nimenomaan universaali järjestelmä, jossa
kaikilla meillä Suomen kansalaisilla on oikeus saada tätä etuutta.
(Ed. Zyskowicz: Millä he ovat eläneet terveinä ilman
tuloja?)
Arvoisa rouva puhemies! (Ed. Stenius-Kaukonen: Eivät
millään, toimeentuloluukun kautta!) Pidän
erittäin tärkeänä tätä askelta,
joka nyt on otettu, mutta ehdottomasti ...
Puhemies:
(koputtaa)
Kehotan edustajia nyt malttamaan ja odottamaan perusteltuja
puheenvuorojaan, sekä ed. Zyskowiczin että ed.
Stenius-Kaukosen.
... olen sitä mieltä, että se vastalauseen kohta,
joka meillä on täällä keskustaryhmän
jättämänä ja jossa kristillisdemokraatit
ovat mukana, olisi ollut oikeampi linja, elikkä aika on
lyhyempi. 55 päivää sairaalle on liian
pitkä aika odottaa yhteiskunnalta hänelle kuuluvaa
sairauspäivärahaa.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Liisa Hyssälä kuvailikin
varsin perusteellisesti Lipposen ensimmäisen ja toisen
hallituksen linjauksia.
Kun viime kaudella sairauspäivärahaa leikattiin,
silloin oma eduskuntaryhmäni ja muistaakseni myös
keskustan eduskuntaryhmä sinänsä kannatti
sitä ja oli sitä mieltä, että valtiontalouden
vaikeuksien vuoksi myös sairauspäivärahasta
tulee leikata. Olimme silloin sitä mieltä ja esitimme
myös mallin, jolla tämä leikkaus olisi kohdennettu
oikeudenmukaisemmin, niin että se olisi kohdistunut kaikkiin
tuloryhmiin, myös, ed. Zyskowicz, siihen tuloryhmään,
jota itse edustamme. Mutta silloin leikkaus kohdistettiin vain tulottomiin
ja pienituloisiin.
Nyt hallitus on todellakin aivan oikein korjannut muutamien
ryhmien, työttömien ja opiskelijoiden, osalta
tilannetta, mutta ihmettelen syvästi sitä, miksi
edelleen osa tulottomista ja pienituloisista on jätetty
tähän loukkuun. Kun tiedämme, että jos
kaikilta olisi tilanne korjattu niin, että kaikilla olisi
sama yhdeksän päivän omavastuuaika, se
ei tarkoittaisi kuin noin 30 miljoonan markan vuosittaisia menoja,
niin tätä taustaa vasten tuntuu todellakin kiusanteolta,
että hallitus edelleen haluaa jättää ulkopuolelle
esimerkiksi kotiäidit, joista suurin osa on pienituloisia,
pienituloisten puolisoiden elätettäviä.
Vain pieni ryhmä on joukossa mukana suurituloisia, joihin
ed. Zyskowicz aina vetoaa. (Puhemies koputtaa)
Ed. Zyskowiczille vielä haluan sen todeta, että jos
kotiäiti sairastuu, jonkunhan lapset on hoidettava. Jos
lapset viedään kunnalliseen päivähoitoon
sairauden aikana, se tulee perheelle maksamaan, tai jos kotiin palkataan
hoitaja tai jos puoliso jää palkattomalle virkavapaalle
lapsia hoitamaan, se merkitsee suurta menoa perheessä.
Kyseessä on rahanarvoinen työ, jota kotiäiti
palkattomana on hoitanut kotona.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Jotta puhemiehen ei tarvitse huomauttaa puheenvuoron
pituudesta, on kiivettävä tänne. Myöskin
ed. Zyskowicz on antanut aiheen käyttää vielä toisen
pidemmän puheenvuoron ja myöskin näitä väliinputoajatilanteita
selvittää enemmän.
Kun ed. Zyskowicz koko ajan kysyy, miten he ovat eläneet,
kun he eivät saa mistään mitään
ennen sairastumistaan, kerronko, ed. Zyskowicz? Esimerkiksi kolmi-nelikymppinen
diabeetikko, ykköstyypin diabeetikko, jolla on kaikki komplikaatiot
ja joka suree niitä komplikaatioita, sokeutta, munuaisen
menettämistä, jalkojen mahdollista amputointia,
on niin masentunut, että hän ei kykene pitämään
itsestään huolta. Hän on saattanut jättää jo
pitkäksi aikaa kaikki asiansa hoitamatta. Miten hän
elää? Hän elää siten,
että hän menee köyhän äitinsä luokse,
joka on leskiäiti ja eläkkeellä ja jolla
on seitsemän lasta, tämä nuorin on yksi
näistä seitsemästä lapsesta,
ja sanoo äidilleen: "Anna minulle rahaa, minulla ei ole." (Ed.
Laakso: Ei ed. Zyskowicz ole kiinnostunut sairaista ihmisistä!) Äiti
antaa siitä pienestä eläkkeestään
rahan. Näin tämä tapahtuu. Tämä on vain
yksi, aivan todellinen esimerkki, mutta voin kertoa ihan samanlaisia.
Nämä sairastavat eri sairauksia ja niin kuin usein
on tullut esille, kysymyksessä on depressio, jolloin omia
asioita ei pysty hoitamaan. Usein tilanne on se, että ei
pysty kotona nousemaan sängystä eikä lähtemään
hakemaan apua mistään, hoitamaan mitään
asioita. Toisten on ne hoidettava. Onneksi näillä ihmisillä on
ystäviä, onneksi on myöskin seurakunnat,
jotka antavat tällaisissa tapauksissa apua. Nämä ihmiset
ovat usein niin ylpeitä, että he eivät
halua kääntyä sosiaalitoimiston puoleen,
vaikka heillä on siihen kaikki oikeus. Mutta suurin ongelma
on siinä, että heillä ei ole omia voimavaroja
lähteä hakemaan apua ja hoitamaan asioitansa.
Tästä syntyvät nämä tilanteet.
Toivon, että ed. Zyskowicz, joka tutustuu nykyään
erilaisiin selvityksiin sosiaalipolitiikassa, todella kokonaan hankkisi
Kelan selvityksen, josta muutaman sivun hänellekin kopioin,
"Vuoden 1996 sairauspäivärahauudistuksen vaikutukset".
Tässä on juurta jaksain selvitetty, mistä on kysymys.
Tässä yhteydessä palaan edelleen
siihen, mistä puhuin. Puhuttiin henkilöistä,
jotka eivät ole saaneet työkyvyttömyyseläkettä,
tai itse asiassa nyt on puhuttu paljon niistä, jotka eivät
ole saaneet työkyvyttömyyseläkettä eivätkä tule
saamaankaan. Mutta erityinen ongelma on se ryhmä, jossa
henkilöt on todettu pysyvästi työkyvyttömiksi
ja heille tullaan myöntämään
eläke, se on selvä tapaus. Näitä tapauksia
on ollut, vuonna 99 esimerkiksi, mitä tämä selvitys
on käsitellyt, 1 162 henkilöä.
Näiden ihmisten kohdallahan tilanne on ollut se, että heille
on myönnetty sairauspäiväraha ja se on
ollut se nolla markkaa. Nyt he tulevat saamaan 60 markkaa ja he
tulevat saamaan sen myös ilman tarveharkintaa.
Tämä on raskas järjestelmä ja
sen vuoksi ehdotin tätä asiaa käsiteltäessä,
että olisi palattu siihen tilanteeseen, mikä vallitsi
ennen vuotta 96 myöskin kansaneläkkeiden osalta
ja mikä tilanne tällä hetkellä vallitsee
työeläkkeiden osalta, eli henkilölle
voidaan myöntää työkyvyttömyyseläke,
siis työeläkelakien mukainen, ilman sairauspäivärahan
enimmäisaikaa, mutta kansaneläkettä ei
voida myöntää, aiemmin voitiin myöskin
myöntää. Tämä on toinen
ratkaisu ja tämä olisi parempi ratkaisu. Yritin
ajaa tätä neuvotteluissa, ja meitä oli
neljä hallitusryhmää, jotka olisimme
olleet tällaisen muutoksen valmiita tekemään,
mutta oli yksi hallitusryhmä, joka ei ollut siihen valmis.
(Ed. Vehkaoja: Sanokaa sen nimi!) — Ei sitä tarvitse
sanoa, jokainen tietää, mistä hallitusryhmästä oli
kysymys.
Tästä asiasta teimme ponnen: "Lisäksi
eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää,
tulisiko oikeus kansaneläkkeeseen alkaa työeläkelainsäädäntöä vastaavalla
tavalla ilman sairauspäivärahan enimmäiskautta
pysyvän työkyvyttömyyden ollessa ilmeinen."
Nythän tämä henkilö joutuu olemaan
sen täyden vuoden 60 markalla eli noin 1 400 tai
1 300 markkaa netto. Tämä ei takaa riittävää perustoimeentuloa,
ed. Zyskowicz.
Keitä nämä henkilöt siis
ovat? He ovat yleensä mielenterveysongelmaisia, yksin eläviä ja ikääntyviä.
En nyt ryhdy lukemaan tätä, koska ed. Zyskowicz
osaa lukea ja nämä asiat on tässä aika
moneen kertaan käyty lävitse, minkälaisesta ryhmästä on
kysymys. Kysymys on todella huono-osaisista ihmisistä,
joilla omat voimavarat eivät riitä. Näitä me
olemme halunneet auttaa. Ehkä joskus mahtuu mukaan yksi
niin sanotusti hyväosainen, mutta tänne mahtuvat
sellaiset hyväosaiset muun muassa, joiden tapauksessa mies on
lähtenyt kävelemään ja jättänyt
vaimon yksin. Tästä seuraa usein myöskin
depressiotilanne, aika vaikeakin tilanne. Näissä ei
kannata mennä kovin syvälle, koska tilanteet ihmisillä ovat
erilaisia ja on hyvin vaikeita sairauksia, jotka tekevät
välillä yhdessä elämisenkin
mahdottomaksi.
Ed. Zyskowicz, miksi me puhumme universaalista oikeudesta? Siksi,
että tämä voi koskettaa ketä tahansa,
kenelle tahansa milloin tahansa voi sattua mitä tahansa,
mikä vie ihmisen terveyden ja minkä takia hän
voi joutua ahdinkoon. Sen takia näiden järjestelmien
pitää olla universaaleja ja näiden pitää olla
sellaisia, että riippumatta tilanteesta yhteisellä sairausvakuutuksella
me huolehdimme kaikista. Tulee koko kansakunnan kannalta varmasti
edullisemmaksi, että asiat on näin hoidettu. On
todella suuri vahinko, että viisi vuotta sitten on lähdetty
purkamaan tätä universaalia järjestelmää ja
että vieläkin ollaan tilanteessa, missä ollaan
nyt 60 markan minimipäivärahalla, joka ei riitä perustoimeentulon
turvaamiseen.
Tämä 55 päivän sairausomavastuuaika
on aivan kohtuuton. Minä olen tästä asiasta
perustuslakivaliokunnan kanssa eri mieltä. Mielestäni tämä on
tilanne, jossa perusoikeudet eivät toteudu.
Mutta otan esiin nyt vielä yhden yksittäisen asian,
joka liittyy siihen, mistä aloitin. Yritin lähteä rakentavasti
keskustelemaan ed. Zyskowiczin kanssa ... (Ed. Zyskowicz: En minä puhunut siitä!)
— Ei,
ed. Zyskowicz ei puhunutkaan. — Se ensimmäinen
asia, minkä otin esille, eli että 300 sairauspäivärahan
jälkeen saman sairauden perusteella ei voi saada korvausta,
se on eri asia, ja uskon, ed. Zyskowicz, että me voimme
siitä päästä yksimielisyyteen,
että tämä asia pitää korjata.
Tästä asiasta ei ole liioin tässä salissa
aikaisemmin puhuttu.
Mutta siihen liittyy toinen asia, jonka haluan vielä nostaa
esille. Nämä asiat olen kirjoittanut. Olemme pitäneet
neljä seminaaria auditoriossa, joissa ministeri Perhokin
on useissa ollut läsnä. Niissä yhteyksissä nämä asiat
on otettu moneen kertaan esille. Nämä koskevat
pientä ryhmää, mutta ovat erittäin
kipeitä ongelmia. Tähän liittyy vielä sellainen
asia, että tällä hetkellä kansaneläke
voidaan myöntää vuotta lyhyemmäksi ajaksi,
mutta työeläkettä ei voida myöntää,
kun on kysymys työkyvyttömyyseläkkeestä,
kun henkilö on ollut yhtäjaksoisesti vuoden työkyvytön.
Tämä johtaa myöskin osaltaan väliinputoamistilanteisiin.
Jos sairauspäiväraha on ollut ensin 300 päivää,
niin kuin se on usein, ja voi olla, että henkilö on
sen jälkeen vielä puoli vuotta sairas ja työkyvytön
ja sitten voi palata työelämään, koska
sairaus on ollut sen laatuinen, että sen hoito vaatii vähän
pidemmän ajan, jos tämmöinen henkilö on
yhtäjaksoisesti puoli vuotta työkyvytön,
hänelle voidaan myöntää puoleksi
vuodeksi kuntoutustuki ja asia on kunnossa. Mutta usein tilanne
on se, niin kuin esimerkiksi mielenterveysongelmissa on, että välillä on
työkyvytön, välillä on työkykyinen,
tai ainakin eläkelaitokset ja Kela katsovat, että välillä on
ollut työkykyinen, vaikka tosiasiassa on ollut työkyvytön
koko ajan. Näissä tilanteissa, kun työkyvyttömyys
ei ole yhtäjaksoinen, tästä seuraa, että sitten
kun se 300 päivää, kun se voi kertyä kahden
vuoden aikana, tulee täyteen, voi olla, että se
viimeinen työjakso onkin ollut vaikka kaksi kuukautta ja
sen jälkeen henkilö olisi esimerkiksi puoli vuotta
työkyvytön. Tällöin tälle
henkilölle ei voida myöntää työeläkettä.
Sen takia myöskin työeläkelainsäädäntö pitäisi
muuttaa niin, että työkyvyttömyyseläke
voidaan myöntää vuotta lyhyemmäksi ajaksi,
taikka kuntoutustuki, millä nimellä se kulkee.
Tämä on toinen asia.
Mutta yritin tässä lähteä yhdestä asiasta
liikkeelle ja sanon, että en nyt todellakaan ensimmäistä kertaa
näistä asioista puhu. Mutta ajattelin, että tällä kertaa
olisi ollut tähän oikea tilaisuus ottaa uusia
asioita, uusia epäkohtia tai ongelmia ja lähteä niitä korjaamaan,
koska tämä hallituksen esitys, jota nyt olemme
käsitelleet, on selkeästi sillä tavalla
hyvä, että tämä parantaa monen
ihmisen tilannetta. Tämä tuo monelle työttömälle
ja opiskelijalle suuremmankin kuin sen 60 markan päivärahan.
Myöskin tämä jo kesällä päätetty
parantaa monien yrittäjien tilanteita.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukosen viimeksi esille ottamaan
ongelmaan ja edellisen puheenvuoron aluksi esille ottamaan ongelmaan: Tohtori
Sakari Tolan johdolla on työskennellyt niin sanottu Tymä eli
työkyvyttömyyden määrittely
-työryhmä, jolta odotetaan ehdotuksia ja ratkaisuja
nimenomaan tähän ongelmaan, pitääkö määrittelyä muuttaa,
miten tämä liittyy varhaiseen kuntoutukseen, miten
tämä liittyy osatyökyvyttömyyseläkkeeseen
jne. Odotan näitä ehdotuksia alkukeväästä.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Myöhäissyksyn pimeyteen — siitähän
tässä ajassa tietysti voidaan puhua — pienikin
valon sarastus tekee hyvää. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen
esitys, jolla korjataan vuonna 97 voimaan astunutta väärää lainsäädäntöä,
on tervetullut suuren vääryyden pieni parannus,
mutta ei ollenkaan kaikkea sitä vielä, mitä tässä asiassa
pitäisi aikaansaada.
Haluan vielä todeta, että nykyinen vielä voimassa
oleva laki syntyi Lipposen ykköshallituksen aikana. Niinistö ja
Lipponen, ja tässä asiassa jotenkin jäi
se käsitys, että heidän henkisenä tukirankanaan
ed. Ben Zyskowicz, ajoivat tuolloin läpi lakiesityksen,
joka minun mielestäni Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen
kaikki lakiesitykset huomioon ottaen symboloi rujoimmalla tavalla
sitä epätasa-arvoa, epäoikeudenmukaisuutta,
jota Lipposen hallituksen tekojen tavallaan historiaan on jäänyt.
Kaikista pienituloisimpien ihmisten heittäminen kokonaan
pois alimpien sairauspäivärahojen piiristä oli
kova teko, oli kova ratkaisu. Tulottomat ja pienituloiset, myös,
ed. Zyskowicz, pienituloiset, sellaiset, jotka eivät maksa
veroa, nämähän te kaikki heititte pois
alimpien sairauspäivärahojen piiristä.
Se on kova ratkaisu. Se on kova ratkaisu. Niin kuin sanoin, tämän
asian todelliset primus motorit olivat siis äsken nimeämäni
henkilöt. Mutta siihen, että viime vaalikaudella
tällainen ratkaisu saattoi syntyä tässä salissa,
totta kai tarvittiin myöskin vasemmistoa. Sosialidemokraatit
ja vasemmistoliiton valtaosa olivat äänestämässä tämän
hallituksen esityksen puolesta.
Vieläkin joutuu miettimään, mikä oli
oikein se arvoasetelma, jota silloin elettiin tässä maassa. Kuinka
vahva todellinen ote Niinistöllä ja Lipposella
silloin oli hallituksen politiikan sisältöön? Kuinka
olemattomia olivat niitten monien sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton
edustajien kynnet, jotka yrittivät pitää puoliaan?
Heikot ne kynnet olivat, koska tuollainen esitys tuossa vaiheessa
vietiin läpi. Vasemmistoryhmät kantavat osaltaan
vastuun siitä, että vuosien ajan kaikista pienituloisimmat
ovat olleet alimpien sairauspäivärahojen ulkopuolella.
Se on ollut raskas vastuu kantaa. Mutta annan samalla siitä tunnustuksen
nyt teille, että olette painaneet päälle
ja pientä korjausta, merkittävääkin,
maininnan arvoista korjausta ollaan nyt tässä asiassa
saamassa aikaiseksi. Teidän ratkaisunne, mitenkä nyt
sanoisin, epähyväksyttävyyden tai tuomittavuuden
tavallaan kruunasi vuosina 96—97 se, että samalla, kun
te heititte nämä pienituloisimmat ulos sairauspäivärahan
piiristä, te annoitte kuitenkin kovasti mainostamanne veronkevennykset
kaikista suurituloisimmille kansalaisille. Tämä yhdistelmä,
veronkevennykset kaikista suurituloisimmille ja pienituloisia vasten
korvaa, oli kova ratkaisu, vielä kertaalleen sanottuna.
Ed. Zyskowicz on yrittänyt kertoa, että joukko,
jota alimmat sairauspäivärahat ovat koskeneet,
olisi jotain herraväkeä, vuorineuvosten rouvia
ja muita vastaavia. (Ed. Zyskowicz: Kyllä! Kartanon omistajia!)
Minä kuitenkin tunnistan näitten ihmisten joukosta
monet kotiäidit, monet opiskelijaperheet, monet omaishoitajat,
sellaiset ihmiset, jotka antavat omasta ajastaan ja omasta vaivastaan
apua sellaiselle vammaiselle tai vanhukselle tai ennen kaikkea näille,
jotka sairastavat, ovat tehneet ansiokasta omaishoitajatyötä. Sitten
kun tällainen omaishoitaja on sairastunut, hän
ei olekaan saanut teidän esityksenne jälkeen, jonka äänestitte
muutama vuosi sitten läpi, sitä alinta sairauspäivärahaa.
Jokainen tietää, mikä menetys se on ollut
omaishoitajalle. Mutta jokainen tietää myös,
että myöskin hoidettavan kannalta elämäntilanne
on vaikeutunut silloin, jos omaishoitaja ei ole voinutkaan tulla
hoitamaan tällaista omaista. Näitä ovat
nämä ihmiset valtaosaltaan.
Universaalisuuden periaate, jonka ministeri Perho toi esille,
toki on merkinnyt ja merkitsee käytännössä sitä,
että jotkut vuorineuvoksettaretkin voivat teoriassa tähän
järjestelmään päästä kiinni.
Ed. Zyskowicz on siinä oikeassa. Luulen kuitenkin, että ensinnäkin
näitä ei kovin monta ole, jos yksikään
heistä on tätä tilaisuutta ja mahdollisuutta
hyväksi käyttänyt. Mutta, ed. Zyskowicz,
jos olisikin yksikin tai vaikka viisi vuorineuvoksetarta käyttänyt
näitä etuuksia hyväkseen, ei sillä perusteella
tuhansien pienituloisimpien ihmisten pois heittäminen kokonaan
alimpien sairausvakuutustukien piiristä ole mitenkään perusteltua.
(Ed. Zyskowicz: Nythän tarveharkinta juuri poistui!) Heittäkää ne
rikkaat ulos, jos haluatte, mutta älkää sotiko
näitä kaikista pienituloisimpia ihmisiä vastaan.
Arvoisa puhemies! Tätä on tarpeeton enää minunkaan
jatkaa enempää. Tulen lopuksi vielä siihen,
mitä tämä esitys tuo tullessaan ja mitä se
jättää vielä tuomatta. Vuonna
97 muistini mukaan alimman sairauspäivärahan taso
oli sentään 63 markkaa, jos nyt oikein muistan.
Nyt tämän uudistuksen jälkeen tasoksi
tulee 60 markkaa. Inflaatio on kuitenkin näitten vuosien
aikaan edennyt. Olisi kaiken järjen mukaan ollut minimissään
toivottavaa, että taso nousisi vähintään
siihen, mistä te tämän leikkauksen aloititte,
ja jos vielä mahdollista, edes indeksillä niin
tarkistettuna, että alin päiväraha olisi
reaalisesti suurin piirtein sitä, mistä tämä kurja
leikkaus alkoi muutama vuosi sitten.
Toisekseen käy myöskin niin, että tähän
vielä jää väliinputoajia, joista
tämän keskustelun aikaan jo monta puheenvuoroa
on käytetty. Myöskin tässä suhteessa
jää vielä paljon paikattavaa. Mutta jotenkin
tuntuu siltä, että tuolla vasemmalla ovat ryhdistäytyneet
ne voimat, joilla kuitenkin tietty oikeudenmukaisuuden syke rinnassa sykkii
voimakkaasti. Annan tunnustuksen teille, että olette tulleet
lähemmäksi sitä, mitä keskusta vaati
jo silloin, kun tämä kurja esitys esittelyssä oli.
Voimia teille, ponnistelkaa eteenpäin! Aika toki teiltä loppuu.
Lipposen—Niinistön Zyskowiczilla tuetun hallituksen
aika alkaa käydä loppuun, mutta taistelkaa niin
kauan kuin teillä aikaa siihen vielä on käytettävissä!
Me tuemme kaikkia niitä pyrkimyksiä, jotka vievät
yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta eteenpäin.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Varmastikin itsenäisyyspäivän
läheisyys on saanut ed. Pekkarisen tällaiseen
upeaan runollisuuteen ja mahtavaan retoriikkaan, joka oli äsken
kuultavissa hänen puheestaan. Vastaan kuitenkin tästä asiasta
ja näihin asioihin.
Sanoin jo aikaisemmin, että vaikka olen salissa aika
lailla yksin, haluan kantani saattaa julki. (Ed. Tiuri: On täällä muitakin!)
Ymmärrän, että meitä on aika
vähän, jotka olemme eri mieltä, koska,
totta kai, on mukavaa eduskunnassa säätää lakeja,
joilla jaetaan rahaa kansalaisille. Tätä lakia
säätämällä nyt me laajennamme
esimerkiksi niiden kansalaisten piiriä, jotka saavat sairausvakuutuksesta
sairastuessaan päivärahaa. Sehän on myönteinen
asia, se on mukava asia. Kaikille universaalisti annamme lisää rahaa
heidän sairastuessaan. Ajatelkaa sairasta ihmistä.
Onhan se hyvin ja oikein, että hänelle annamme
rahaa. Tämä on se ajatus, jonka mukaan täällä eletään
ja jonka mukaan suuri yleisö, totta kai, sen tiedän, tätä asiaa
tarkastelee, ja tämä on ymmärrettävästi
herkullinen propaganda-asia myös oppositiolle, (Ed. Vehkaoja:
Mitä!) että tähän saakka tämä asia
ei ole tässä järjestyksessä ollut.
Mutta muistakaa, mitä ovat ne yhteiset rahat, joita
jaetaan, veronmaksajien rahat. Ne ovat tavallisilta työssä käyviltä ihmisiltä kireän
tuloverotuksen kautta verotettuja markkoja. Heitä ovat pääasiassa
pienituloiset, keskituloiset ihmiset, jotka muodostavat valtaosan
Suomen veronmaksajista. He maksavat nekin veromarkat, jotka annetaan
sille miljoonaomaisuuksia omistavalle henkilölle, (Ed.
Pekkarinen: Heittäkää ulos heidät!)
joka nyt sairastuessaan saa sairauspäivärahaa,
vaikka hänen tulotasonsa ei markallakaan vähene.
(Ed. Vehkaoja: Julkea hyökkäys! — Ed. Stenius-Kaukonen:
Nämä joista puhumme ovat jo aiemmin menettäneet
tulonsa, aivan syyttä!)
Minun perusajatukseni, arvoisa puhemies, on seuraava. Kun tavallinen
palkansaaja sairastuu, tämä tavallinen palkansaaja
joutuu sairauslomalle, mitä hänen tulotasolleen
tapahtuu? Hänen tulotasonsa pienenee. Sairauspäiväraha
on vähemmän kuin hänen palkkansa. Hänen
tulotasonsa pienenee, ja tällä pienennetyllä tulotasolla
hän maksaa sekä toimeentulonsa, jonka hän
on normaalisti omalla palkallaan maksanut, että ne lisääntyvät
kulut, jotka sairastumisesta aiheutuvat. Hänen tulotasonsa
pienenee. Tavallisen palkansaajan tulotaso pienenee, kun hän
sairastuu.
Mitä sitten tapahtuu tulottomalle henkilölle, kun
hän sairastuu, tai pienituloiselle? Ed. Pekkarinen käyttää tahallaan
sanaa pienituloinen, ja assosiaatio on köyhään,
vähäosaiseen ihmiseen. (Ed. Pekkarinen: En ole
sanonut niin!) Kun tässä puhutaan pienituloisista,
tarkoitetaan ihmisiä, jotka tienaavat alle 5 000
markkaa vuodessa, eivät kuukaudessa, niin kuin tahallaan
annetaan joskus väärin ymmärtää,
alle 5 000 vuodessa. Mitä tapahtuu tälle
tulottomalle henkilölle, kun hän sairastuu? Ensinnäkin,
millä hän elää terveenä ollessaan,
kun hänellä ei ole markankaan tuloja? (Ed. Stenius-Kaukonen:
Sukulaisten tuella!) Hän elää joko varallisuutensa
varassa, eikö totta, tai hän elää esimerkiksi
hyvätuloisen puolisonsa elatuksen varassa, eikö totta?
Mitä tapahtuu hänen tulotasolleen, kun hän
sairastuu? (Ed. Stenius-Kaukonen: Puolella pienenee perheen toimeentulo!)
Hänen tulotasonsa ei pienene markallakaan, mutta nyt te
haluatte, että hänen tulotasonsa paranee, kun
hän sairastuu, tämmöisen henkilön,
joka terveenä ollessaan ei tienaa markkaakaan, sairastuessa
hänen tulotasonsa pitää nousta ja hänelle
pitää veronmaksajien rahoista ruveta rahaa maksamaan.
Sitä te haluatte, ja tämä on tämän
lainsäädännön sisältö.
Näin käy tälle henkilölle. Onko
siinä mitään mieltä? Onko niin, että kun
hän on terve, hänen puolisonsa elättää häntä,
maksaa laskut ja hoitaa perheen yhteiset menot? Mutta kun tämä puoliso
sairastuu, terve puoliso, työssä käyvä puoliso,
sanoo, että nyt, kun olet kipeä, en minä enää maksa
sinun laskujasi, en minä enää sinua elätä.
En minä, ed. Pekkarinen, tunne ainuttakaan perhettä,
missä näin kävisi. Ei näin käy
Esko Ahon perheessä, ei näin käy minun
perheessäni, (Ed. Stenius-Kaukonen: Emme puhu nyt teidän
perheistänne!) vaan me hyvätuloiset puolisot elätämme
kotona lapsiamme hoitavia puolisoita aivan samalla tavalla, ovat he
sitten sairaita tai terveitä. Mutta nyt tullaan näihin
rikkaisiin, ed. Pekkarinen, joiden te käskitte heitettäväksi
ulos tämän järjestelmän piiristä.
Nykyinen laki ...
Puhemies:
Ed. Zyskowicz, anteeksi ...
Puhuisin mielelläni loppuun, rouva puhemies.
Puhemies:
Arvaan sen, on mahdollisuus jatkaa puheenvuoroa, mutta suuri
valiokunta aloittaa istuntonsa, niin että meidän
on päätettävä ...
Viisi minuuttia ...
Puhemies:
Ei viittäkään minuuttia. Säännöt
ovat samat, valitan. Ed. Zyskowiczin puheenvuoro jatkuu niin kuin
täysistuntokin kello 15.30.
Puhemies:
Täysistunto keskeytetään suuren valiokunnan
kokouksen takia. Istuntoa jatketaan kello 15.30.
Täysistunto keskeytetään kello
14.02.
Täysistuntoa jatketaan
kello 15.30
Puhetta johtaa ensimmäinen varapuhemies Anttila.
Keskustelu päiväjärjestyksen
3) asiasta jatkuu:
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Jatkan puheenvuoroani, joka jäi
kesken, kun istunto keskeytettiin. Koska täällä on
kuuntelijajoukko sekä harventunut että osin vaihtunut,
kertaan lyhyesti sen, mitä edellä esitin.
Totesin sairauspäivärahasta sen, että normaalitilanteessa,
kun tavallinen palkansaaja sairastuu ja joutuu sairauslomalle, hänen
tulotasonsa pienenee. Se johtuu luonnollisesti siitä, että hänelle
maksettava sairauspäiväraha on pienempi kuin hänen
palkkansa. Tällä pienentyneellä tulotasolla
hän vastaa sekä toimeentulostaan että niistä ylimääräisistä kustannuksista,
joita sairastuminen valitettavasti ihmisille aiheuttaa ja joita tosin
osin korvataan muilla järjestelmillä kuten lääkekorvausjärjestelmällä.
Mutta mitä tapahtuu tällaisen tulottoman henkilön
kohdalla, tulottoman tai, niin kuin ed. Pekkarinen sanoo, pienituloisen
henkilön kohdalla? Tosiasiassa ei siis kyse ole pienituloisista
siinä mielessä, että puhuttaisiin köyhistä,
vähäosaisista kansalaisista, (Ed. Stenius-Kaukonen:
Nimenomaan heistä on kysymys, ed. Zyskowicz!) vaan tulottomista
henkilöistä tai sitten niin pienituloisista ihmisistä,
jotka rinnastuvat tulottomiin eli joiden vuosiansio — siis
vuosiansio, ei kuukausiansio — jää alle
muutaman tuhannen markan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ed. Zyskowicz on
väärässä, nämä ovat
nimenomaan pienituloisia, huono-osaisia ihmisiä!) Tällaiselle
tulottomalle henkilölle tapahtuu toisin. Jos ja, niin kuin
nyt esitetään, kun kaikille tulottomillekin henkilöille maksetaan
sairauspäivärahaa, heidän tulotasonsa
sairastumisen seurauksena nousee. Eli kun he terveenä ollessaan
ovat tulottomia, heillä ei ole tuloja, niin sairastuessaan
ja jäädessään sairauslomalle
heille syntyy tuloja.
Miten tällainen tuloton henkilö terveenä ollessaan
voi elää ilman tuloja? Hän voi elää ilman
tuloja pääasiassa kahdesta lähteestä johtuen.
Hän voi elää ilman tuloja ensinnäkin
sellaisessa tilanteessa, jossa hänen puolisonsa elättää häntä. Tämä on
ihan normaali tilanne, jossa toinen puolisoista esimerkiksi pienten
lasten vuoksi on tuloton, on kotona, hoitaa lapsia, tekee arvokasta
työtä hoitaen lapsia ja silloin toinen puoliso,
joka käy töissä, vastaa perheen elannosta.
Tämä on tilanne esimerkiksi omassa perheessäni
tällä hetkellä, ja kuten olemme julkisuudesta
nähneet, esimerkiksi puheenjohtaja Esko Ahon perheessä.
Luulen, että kaikki arvostamme tällaista puolisoa,
joka todellakin jää kotiin voidakseen antaa paremman
hoidon ja turvan omille pienille lapsilleen.
Toinen tilanne, jossa henkilö voi elää tulottomana,
on tietysti se, että hänellä on riittävä varallisuus,
riittävä omaisuus, metsää satoja
hehtaareita tai miljoonien pankkitili tai jotain muuta, ja hän
elää tulottomana käyttäen omaisuuttaan,
sen säästöä, ja vastaa toimeentulostaan
tällä omaisuutensa säästöllä.
(Ed. Stenius-Kaukonen: Täysin väärä tulkinta,
keitä nämä ovat!) Näiden henkilöiden
kohdalla tähän saakka on ollut sellainen tilanne,
että kun tällainen henkilö sairastuu
ja jää sairaslomalle, jos hän on aidosti
vähäosainen, köyhä, hän
on saanut sairauspäivärahaa karenssiajan jälkeen.
Tämä on nykyinen tarveharkintainen järjestelmä,
jossa sairauspäiväraha näillekin henkilöille
tulee, jos taloudellis-sosiaalisen tarveharkinnan jälkeen
sairauspäiväraha on perusteltu.
Kun ed. Pekkarinen täällä nimenomaan
vaati, että heittäkää rikkaat
pois päivärahojen piiristä, niin tämä nykyinen
järjestelmä, jota te olette nyt muuttamassa tai
jota me olemme kaikki nyt muuttamassa, on ollut juuri, että sellaiset
henkilöt, joille tarveharkinnan perusteella ei sairauspäivärahaa
kuulu, joiden perhekohtaiset tulot ovat riittävän
suuret tai joiden henkilökohtainen omaisuus ja varallisuus
tai perhekohtainen varallisuus on riittävän suuri,
tähän saakka eivät ole saaneet sairauspäivärahaa.
Mutta tämän tarveharkinnan perusteella taas aidosti
köyhät ja vähäosaiset henkilöt
ovat saaneet tai se on ainakin ollut lainsäätäjän
tarkoitus, (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei ole ollut!) että ovat
saaneet, tämän karenssiajan jälkeen sairauspäivärahaa.
Eli se muutos, mitä nyt ollaan eduskunnassa tekemässä,
on se, että myös niille tulottomille, jotka siis
sairauden vuoksi eivät menetä tulojaan, myös
niille tulottomille, joiden kohdalla ei ole tarveharkinnan valossa
tarvetta maksaa sairauspäivärahaa, myös
heille pitää veronmaksajien rahoilla ruveta sairauspäivärahaa
maksamaan. Ymmärrän, että tämä on
hyvin suosittu ajatus täältä vasemmalta
laidalta tänne oikealle laidalle, koska totta kai kansanedustajat
mielellään ovat, me kaikki mielellämme
olemme päättämässä sellaisia
lakeja, joilla kansalaisille annetaan lisää rahaa.
Kun oikein annetaan vielä sairaille kansalaisille lisää rahaa,
mikäs sen kauniimpi ajatus. Ymmärrän,
että tämä on hyvin suosittu ajatus ja äänestäjien
ja kansalaisten keskuudessa tämä on hyvin suosittu
ajatus, koska totta kai lähes jokainen lähtee
siitä, että hänelle kuuluu yhteiskunnan
erilaisia tulonsiirtoja.
Mutta se, mikä nyt muuttuu, on todellakin se, että kun
tähän saakka, kuten sanoin, riittävän
varakas perhe, riittävän suurituloinen perhe on
jäänyt ilman sairauspäivärahaa,
kun tuloton perheenjäsen sairastuu, niin nyt ruvetaan maksamaan.
Ydin on siinä, että kun henkilö, joka
terveenä ollessaan on tuloton, sairastuu, hänen
tulotasonsa nousee. (Ed. Stenius-Kaukonen: Mutta hänen
tulottomuutensa syy on ollut sairaus!) En näe mitään
mieltä siinä, että henkilön,
joka terveenä on tuloton, sairastuessa hänen tulotasonsa pitää nousta.
Näin ollen kun kysytään, niin kuin
ed. Hyssälä täällä kysyi,
millä tämmöinen ihminen sitten sairaana
elää, jos ei hänelle sairauspäivärahaa makseta,
niin minä esitän vastakysymyksen, millä hän
terveenä elää. (Ed. Huotari: Kotihoidon
tuella esimerkiksi!) Kun ihminen on täysin tuloton, millä hän
terveenä elää? Jos hän elää esimerkiksi
kotihoidon tuella, ei kotihoidon tuki siitä mihinkään
lähde, kun hän sairastuu. Jos hän elää puolisonsa
tuloilla, eihän puolison elanto siitä mihinkään
lähde, kun ihminen sairastuu. En minä ainakaan
tiedä yhtään sellaista puolisoa, joka
sanoisi puolisolleen, kun tämä sairastuu, että en
minä enää sinua elätä,
koska nyt olet sairas. Tai jos ihminen elää omien
säästöjensä ja suuren varallisuutensa
varassa, mihinkäs tällainen varallisuus siitä lähtee?
Totta kai voidaan ajatella niin kuin ministeri Perho ajatteli, että on se
niin väärin, jos joutuu vähän
metsää myymään, jotta voisi
oman elantonsa sillä turvata. Onhan se parempi turvata
veronmaksajien taskusta, totta kai. Näinhän me
yleensä ajattelemme.
Sanon lopuksi sen, että kun täällä tuotiin
esiin joitakin vasta-argumentteja, ed. Huotari sanoi, että jos
ed. Zyskowicz on sitä mieltä, että ei
tällaisille rikkaille pidä sairauspäivärahaa
veronmaksajien rahoista ruveta maksamaan, niin miksi heille maksetaan
esimerkiksi sairausvakuutuksesta hammashoidon korvauksia tai lääkekorvauksia.
Vastaus on se, että heille on aiheutunut todellisia kuluja.
Meillä on sellainen järjestelmä, joka
koskee kaikkia kansalaisia, johon ei liity taloudellis-sosiaalista
tarveharkintaa, jossa tietyin perustein korvataan aitoja ja todellisia
kuluja. Kun on lääkekuluja, niitä korvataan,
ja kun on sairaalakuluja, niitä korvataan. Tämä koskee kaikkia
kansalaisia, eli siinä on aitoja kuluja, jotka pitää osoittaa
apteekin kuiteilla ja muilla kuiteilla, ja niitä korvataan.
Mutta tässä järjestelmässä,
ed. Huotari, ei ole kyse kulujen korvaamisesta, vaan tässä järjestelmässä on
kyse siitä, että kun puolisonsa elatuksen varassa
oleva tuloton henkilö sairastuessaan on edelleen tuloton,
hänelle ruvetaan vain maksamaan veronmaksajien rahoista
sairauspäivärahaa. Tietysti elättävä puoliso
on sitä mieltä, että tämä on
hyvä systeemi, hänen ei tarvitse itse niin paljon
kantaa vastuuta puolisonsa elatuksesta, mutta ei siinä veronmaksajien
kannalta mitään järkeä ole.
Te korostatte universaalia periaatetta. Se on varmasti kaunis periaate,
mutta asettaisin rinnalle veronmaksajien rahojen järkevän
käytön periaatteen, joka mielestäni on
parempi periaate kuin mainitsemanne universaali periaate.
Mitä tulee vielä ed. Stenius-Kaukosen viittaamaan
Kelan selvitykseen, kun tätä selvitettiin ja katsottiin
perheittäin näiden perheiden tulotasoa, niin ei
ole, ed. Stenius-Kaukonen, niin — ja teillä on
se selvitys edessänne, ottakaa se taulukko esiin — että nämä perheet,
nollapäivärahaperheet, olisivat pienituloisimpia
perheitä. Niitäkin siellä on, mutta kun
katsotte sitä taulukkoa, näette, että siellä on
kaikkein suurituloisimpiinkin kansalaisiin kuuluvia perheitä.
(Ed. Stenius-Kaukonen: Suurin osa, suhteessa enemmän kuin
väestössä!) Se näkyy tästä Kelan
selvityksestä.
Lopuksi, arvoisa puhemies, korostan, että tarveharkinta
juuri tarkoitti sitä, että pienituloisiin perheisiin,
aidosti köyhille ja aidosti vähäosaisille
ihmisille, tulisi tarvittaessa sairauspäiväraha. Mutta
tämän tarveharkinnan me nyt olemme poistamassa,
ja jos vastaus ja syy on se, että tarveharkinta ei toimi
kunnolla, niin kuin täällä on sanottu — jos
näin sanotte, uskon, että näin varmasti
on — niin silloin olisi pitänyt parantaa tarveharkinnan
toimivuutta. Jos ongelma on siinä, että tarveharkinta
ei toimi, niin olisi pitänyt parantaa tarveharkinnan toimivuutta
eikä ratkaisun olisi pitänyt olla se, että veronmaksajien
rahoja ruvetaan jakamaan kaikille niillekin, jotka eivät veronmaksajien
rahaa tarvitse.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Oikeuskansleri on antanut päätöksensä tänä vuonna
15.6. juuri siitä asiasta, josta me tänään
keskustelemme. Hän päätöksessään
toteaa muun muassa, että kantelu on aiheellinen ja että voimassa
olevien säännösten soveltamisessa kantelussa
tarkoitetussa tilanteessa nousevat esiin kysymykset perusoikeuksien
toteutumisesta, yhdenvertaisesta kohtelusta lain edessä ja
toimeentuloturvasta. Hän viittaa perustuslain 19 §:n
1 ja 2 momenttiin, jonka mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus
perustoimeentuloturvaan muun muassa sairauden perusteella. Eli oikeuskansleri
on sitä mieltä, ed. Zyskowicz, joka olette myös
juristi, että nykytilanne on väärin.
Sen takia tässä juuri korjataan tätä lakia
nyt.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz puhuu tulottomista ihmisistä ennen
sairautta, hän vertaa sellaisiin henkilöihin,
joita tietysti joitakin on olemassa, joilla ei ole ongelmaa. Mutta
suurin osa niistä henkilöistä, jotka
ovat tulottomia ennen sairauspäivärahan myöntämistä, ovat
tulottomia sen sairauden vuoksi, ed. Zyskowicz. Tätä te
ette halua ymmärtää, että näiden henkilöiden
sairaus etenee vähitellen, ja vaikka heitä hoitavat
lääkärit olisivat olleet jo vuosia sitä mieltä,
että he ovat työkyvyttömiä,
niin heille ei myönnetä sairauspäivärahaa
ja tästä syystä he lopulta tulevat nollapäivärahaongelmaan.
Mutta suurin osa näistä on todella ihmisiä, joilla
sairaus on ollut se syy. Otetaan esimerkiksi joku yrittäjä.
Hänen tulonsa ovat vähitellen pudonneet sairauden
vuoksi, hän ei ole kyennyt yritystoimintaa harjoittamaan,
on hän vaikka kioskikauppias. Metsäkoneyrittäjä tai
kuorma-autoilija on erittäin tyypillinen. Kun hänellä ei
ole tuloja riittävästi, niin hän on pudonnut
tähän. (Puhemies koputtaa) Tulottomuus ei johdu
siitä, että hänellä ei vain
ole ollut tuloja, vaan mahdollisuudet tuloihin ovat menneet sairauden
vuoksi.
Bjarne Kallis /kd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Muistan, kun sairausvakuutuslakia muutettiin
95, silloin ed. Zyskowicz puhui oikeastaan vain kotiäideistä,
jotka pujottelurinteessä katkaisevat jalkansa eivätkä tarvitse
tätä päivärahaa. Te rinnastitte
siihen kaikki muut, jotka jäivät ilman päivärahaa.
Onneksi teidän mielipiteessänne on tapahtunut
muutos. (Ed. Vehkaoja: Ei suuri!) Pitämässänne
puheenvuorossa te totesitte, että on siinä laissa
ollut virheitä ja nyt parannetaan, mutta, ed. Zyskowicz,
tämä laki ei ole vielä hyvä.
On aivan niin kuin tässä edustajat Stenius-Kaukonen,
Räsänen, Hyssälä ja monet muut
ovat todisteellisesti todenneet, että vielä on
suuri joukko, joka (Puhemies koputtaa) on minimipäivärahan
tarpeessa yhdeksän päivän jälkeen.
Teidän kannattaisi nyt antaa tässäkin
asiassa periksi. Te taidatte olla eduskunnassa ainoa, joka on tätä mieltä.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Me olemme nyt kuunnelleet ed. Zyskowiczin
sosiaalipoliittista julistusta täällä sellaisella
paatoksella, että alan kyllä uskoa, että hän
itse kuuluu niihin, jotka ovat olleet luomassa tämän
universaalisuuden murtamisen siellä takavuosien aikana,
ja se siitä.
Mutta enemmän olen siitä murheissani, että hän
ei pystynyt äskeisen puheensa aikana erittelemään
sairausvakuutuksen rahoitusta tässä samassa yhteydessä,
koska meillähän ei ole mitään sellaista
vakuutusmaksua, jota kerättäisiin erikseen ainoastaan
sairausvakuutuksen päivärahan maksamista varten,
vaan meidän sairausvakuutusmaksumme, joka on sitä paitsi
pakollinen ja veronluonteinen, kattaa sv-päivärahan
lisäksi lääkärinpalkkiot, muun
tutkimuksen ja hoidon, matkat ja lääkkeet. Jo
tästä listasta voidaan päätellä,
että tarkoitus on ollut silloin 60-luvulla, kun tämä kokonaisuus
luotiin, tämmöinen universaalinen kokonaisuus
sairastamisen turvaksi aikaansaada ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti on ylittynyt!
... ja tästä on nyt kysymys. Ehdottaisin, että ed.
Zyskowicz menisi pikemminkin peruskurssille nyt näissä asioissa.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä näen,
että ed. Zyskowicz tässä hyökkää koko
tätä universaalia hyvinvointimallia vastaan. Me
täällä vasemmalla laidalla ainakin puolustamme
sitä siitäkin näkövinkkelistä,
että on aivan oikein, että me verotuksen keinoin
kaikki osallistumme hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen ja sen
turvan rakentamiseen ja on olemassa universaaleja palveluja, universaaleja
tulonsiirtoja, jotka myöskin sitten kohdistuvat kaikkiin
kansalaisiin silloin, kun niiden tarve tulee. On kysymys ilmaisesta
koulutuksesta, on kysymys lapsilisäjärjestelmästä ja
monesta muusta taloudellisesta seikasta, jotka ovat tarpeen myös
sen vuoksi, että koko väestö sitoutuisi
tämän mallin ylläpitämiseen.
Minusta nyt tuntuu hyvin vahvasti, että ed. Zyskowicz haluaa todella
hyökätä voimakkaasti tällä esimerkillään ja
tällä muutoksella koko järjestelmää vastaan.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Niin kuin tiedetään, tämä esitys,
joka täällä toivottavasti tänään
saa hyväksyntänsä, on osa niin sanottua
köyhyyspakettia. Toin tämän ehdotuksen sosiaali-
ja terveyspoliittiseen ministerityöryhmään
siitä syystä, että olin tutustunut Kansaneläkelaitoksen
tutkijan Helka Hytin selvitykseen siitä, mihin nollapäivärahakäytäntö on
johtanut, ja vakuutuin siitä, että ne epäkohdat,
joita järjestelmä sisälsi, eivät
voi tähän järjestelmään
jatkossa kuulua, ne eivät ole oikeudenmukaisia, ja lähdettiin
poistamaan niitä.
Kysymys sitten niistä ryhmistä, joihin ed.
Zyskowicz täällä on vastannut, niin heidän
kohdallaan on karenssi. Mielestäni, jos sairastaa yli kaksi
kuukautta, on erittäin todennäköistä,
että tästä sairastumisesta aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia.
(Puhemies koputtaa) Perheet, joissa voi olla keskimääräinen
tai parempikin tulotaso, usein elävät tilanteessa,
että sitä ylimääräistä ei
välttämättä niin paljon ole,
jos on asuntovelkaa, jos on joitakin muita sitoumuksia. Eli tämä ehdotus
on yhdessä hallitusryhmien kesken hyväksytty.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz väitti, että kotiäiti
ei menetä kotihoidon tukea, jos hän sairastuu.
Mutta jos kotiäiti sairastuu, niin että hän
ei pysty hoitamaan lapsiaan, joutuu esimerkiksi sairaalahoitoon
ja lapset joudutaan viemään kunnalliseen päivähoitoon,
silloin perhe menettää kotihoidon tuen. Perheen
toimeentuloon vaikuttaa luonnollisesti myös se, jos isä joutuu
jäämään palkattomalle virkavapaalle
hoitamaan lapsia tai jos perheeseen palkataan hoitaja kotiin hoitamaan
lapsia, jolloin kotihoidon tuen tosin saa, mutta silloin tulee taas
ylimääräisiä lastenhoitokuluja.
Kotihoidon tukea ei lasketa sellaiseksi työtuloksi, joka
huomioitaisiin sairauspäivärahaa laskettaessa,
joten esimerkiksi yksinhuoltajaäiti, joka hoitaa kotihoidon
tuen turvin lapsiaan ja jolla ei ole edes puolisoa elättäjänä,
joutuu todella heikoille sellaisessa tilanteessa, jos hän sairastuu
eikä saa sairauspäivärahaa.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti: Jos tarveharkinta ei
toimi nyt kunnolla ja kun tässä oli epäkohtia,
niin olisi pitänyt tyytyä poistamaan niitä epäkohtia,
olisi pitänyt tyytyä laittamaan tarveharkinta
toimimaan paremmin. Mutta se, että koko tarveharkinta tästä poistettiin,
oli mielestäni täysin perusteetonta.
Ed. Uotila sanoi, että kannatan yhteisiä palveluita,
kannatan tiettyjä yhteisiä tulonsiirtoja, mutta
sellaista en kannata, että veronmaksajien rahaa ruvetaan
jakamaan täysin aiheettomasti joissakin tilanteissa ihmisille,
joille sairastumisestaan ei ole tullut minkäänlaista
tulotason menetystä. (Ed. Stenius-Kaukonen: Nimenomaan
siitä on kysymys!)
Kolmanneksi perustuslaillisesta kysymyksestä: Ed. Hyssälä,
uskon, että teidän ideologiaanne, johon kuuluu
se, että tukiaisilla eletään ja veronmaksajilta
rahastetaan, uskon, että siihen kuuluu hyvin se, että kaikille
pitää jakaa kaikkea veronmaksajien rahaa, mutta
että meillä olisi sellainen perustuslaki, joka
vaatii, että jollekin hyvätuloiselle varakkaalle
perheelle pitää maksaa silloin veronmaksajien
rahaa, jos siellä toinen puoliso, joka on kotona, sairastuu — että perustuslaki
sitä vaatisi, niin sitä en sentään
usko.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz ei millään
suostu ymmärtämään sitä,
että tulottomuus ennen sairauspäivärahan
myöntämistä johtuu jo sairaudesta, useimmiten.
Tämä on se syy, ja sehän selviää näistä tilastoista
varsin hyvin.
Nykyinen tarveharkinta on niin tiukka, että 1 400
markkaa on toisen puolison tuloraja, mistä alkaen toisen
sairauspäiväraha leikataan, ja 4 400 on
se, missä se vie nollaan. Mutta ei tähän
ratkaisu ole pelkästään se, että tarveharkinnan
sääntöjä muutetaan, koska tulottomuus,
ed. Zyskowicz, johtuu tämän yksinäisen
henkilön sairaudesta, joka on jatkunut pitkään
ja vähitellen huonontunut. (Ed. Zyskowicz: Silloinhan hän
saa, jos tarve on!) Tämä on se tyypillisin tapaus,
ja silloin ainoa järkevä tapa on se, että vähimmäispäiväraha
palautetaan ja sitä myönnetään
kaikille, koska se sairaus aiheuttaa tulonmenetystä ja se
aiheuttaa aina myöskin ennen kahta kuukautta jo huomattavasti
lisämenoja. Lääkkeet esimerkiksi ovat
erittäin kalliita ja sairaalahoito, kun juuri rupeamme
nostamaan näitä maksuja kokoomuksen vaatimuksesta.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kaivoin nämä vanhat päätökset
esille, ed. Zyskowicz. Keskusta esitti silloin leikkauksessa tällaista
neutraalia mallia. Silloin nämä leikkaukset tapahtuivat
tänne pieniin, poistettiin kokonaan minimipäiväraha,
mutta sitten tapahtui — ei tapahtunut esimerkiksi 300 markan
päivärahoissa käytännössä mitään muutosta — ja
olisimme olleet valmiita siihen, että sieltä suurista
päivärahoista olisi jonkin verran pienennetty,
jotta olisi saatu minimipäiväraha säilytettyä.
Se oli vuositasolla 50 miljoonaa markkaa, ja kokonaisuudessaan päivärahoja
leikattiin silloin 200 miljoonaa markkaa ... Tämä on nyt
vähän monimutkainen asia tässä selostaa, mutta
joka tapauksessa olisi ollut silloin muitakin mahdollisuuksia kuin
leikata tämä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Takaisin puhujalistaan. Ed. Huotarilla seuraava varsinainen
puheenvuoro. Sen jälkeen taas voidaan debatoida, jos halua
on.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä kertoi täällä,
että oikeuskansleri on pyytänyt muuttamaan tätä lainsäädäntöä siksi,
että tämä ei noudata perustuslain 19 §:n
1 ja 2 momentin tarkoitusta. Missä oikeuskansleri oli silloin,
kun tämä laki tehtiin? (Ed. Zyskowicz: Perustuslakivaliokunnassa!)
Missä oli silloin perustuslakivaliokunta, kun tämä laki
tehtiin? Antoiko perustuslakivaliokunta poliittisen päätöksen, ideologisen
päätöksen eikä perustuslain
mukaista päätöstä, niin kuin
olisi pitänyt? Näin epäilin jo silloin,
kun tämä laki tehtiin.
Muistan hyvin, kun tätä lakia valmisteltiin. Esimerkiksi
sosiaali- ja terveysvaliokunnan hallituspuolueiden neuvotteluissa
toin seitsemän erilaista vaihtoehtoa, millä olisi
voitu säästää sama summa, mutta
silloin eräs neuvotteluhuoneessa ollut valiokunnan ulkopuolinen
henkilö totesi minulle, että ed. Huotari ei nyt
ymmärrä sitä, että kyse ei ole
siitä, mistä raha otetaan, vaan siitä,
että me haluamme poistaa sairausvakuutuksen minimipäivärahan.
Sen jälkeen ei keskusteltu enää vaihtoehdoista.
Nyt, kun olette täällä linjaanne mainostaneet,
ymmärrän täysin tämän henkilön
näkökulmat. Hän oli samalla linjalla kuin
te olette nyt, ed. Zyskowicz, täällä.
Keskustelimme silloin myös tulottomuudesta, kotihoidon
tuella olevan henkilön tilanteesta, juuri tästä,
mistä aikaisemmin oli puhetta, että henkilö sairastuessaan
joutuu viemään lapset päivähoitoon
ja hän ei saa kotihoidon tukea. (Ed. Stenius-Kaukonen:
Vammaisen lapsen sairaalaan tai johonkin laitokseen!) Kysymys on
niin sanotusta tulottomuudesta, vaikka hänellä itse asiassa
on ollut tuloja, mutta niitä ei katsota sellaisiksi tuloiksi,
joita tämä laki tuloina tarkoittaa. Hänellä on
silloin tulonmenetystä, nimenomaan toimeentulonmenetystä siitä,
millä hän ja hänen perheensä elää.
Siinä mielessä tämä logiikka
tulottomuudesta ei pidä paikkaansa. Niin kuin tässä jo
aiemminkin kuulimme, on monta kertaa tilanne, jossa henkilö joutuu
hyvinkin paljon maksamaan sairaudesta aiheutuvia kuluja.
Heti kun tämä laki oli päätetty,
alkoi kentältä tulla viestejä lain epäkohdista.
Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, ja silloin ministeri aikoi
perustaa työryhmän, joka selvittelee näitä ongelmia.
Jo silloin aikaisemminkin ed. Zyskowicz oli sitä mieltä,
että vuorineuvosten rouvien tai kotirouvien takia tämä laki
pitäisi tehdä. Kun kuitenkin kysymyksessä on
hyvin vähän näitä ihmisiä — kaikki
eivät edes halua tätä byrokratiaa kuulla,
mutta toivon, ed. Zyskowicz, että kuuntelette vielä hetken
tässä salissa, ennen kuin poistutte. (Ed. Zyskowicz:
Kyllä!)
Nimittäin tämä universaaliperiaate.
Te äsken mainitsitte omassa puheenvuorossanne, että on eri
asia, jos käy esimerkiksi hammaslääkärissä. Miten
niin se on eri asia? Jos te olette sitä mieltä, että hyväosaisten,
hyvätuloisten ihmisten pitää itse kustantaa
heille aiheutuvat kustannukset, miksi heille pitäisi maksaa
esimerkiksi yksityislääkärin hoidosta
sairausvakuutuksen kautta? Sekin on verorahojen hukkaan heittämistä.
Entä miksi heille pitää maksaa esimerkiksi
puolison maksamaa vapaaehtoista eläkettä? Miksi
meidän verorahoistamme pitää vähentää verotuloja
sitä kautta, että puoliso voi maksaa tälle
niin sanotulle teidän tarkoittamallenne tulottomalle henkilölle
eläkettä? Jos te olette looginen, se tarkoittaa silloin,
että näin ei pitäisi tehdä.
Nyt jään odottamaan, että teette
täällä sellaiset esitykset ja kerrotte
myös kaikelle kansalle, mitä mieltä te olette.
Nyt minä toivoisin, että kokoomuksen puheenjohtaja
ministeri Itälä olisi paikalla, että hän kertoisi,
onko tämä koko kokoomuspuolueen kanta vai onko
todellakin niin, että ed. Zyskowicz täällä ryhmäpuheenjohtajana
käyttää näin voimakasta kieltä tämän
parannuksen yhteydessä, jonka ministeri Perho on tänne
tuonut. Ihmettelen tätä syvästi ja olen
todella tyytyväinen siihen, että näin
voimakkaasta vastustuksesta huolimatta ministeri Perho on uskaltanut
tämän lain tänne saliin tuoda. Mutta
kysymys on nimenomaan universaaliperiaatteesta ja sen purkamisesta,
ed. Zyskowicz.
Eilen illalla, kun tekin olitte mennyt itsenäisyyspäiväjuhliin
linnaan, siellä on ollut vastassa nuoria henkilöitä,
työttömiä ja muita pienituloisia ihmisiä,
jotka ovat halunneet muistuttaa mielenosoituksellaan siitä,
että tässä yhteiskunnassa on paljon eriarvoisuutta.
Mikäli, ed. Zyskowicz, teidän linjanne vielä jatkuu
tässä ja saa sen vallan, mitä toivotte,
että puretaan universaalista hyvinvointijärjestelmää,
sen jälkeen seuraavalla kerralla tai neljän vuoden
kuluttua voi olla vähän vaikeaa, vielä vaikeampaa
päästä linnan juhliin, kun siellä on
yhä enemmän sellaisia ihmisiä, jotka
kokevat, että tämä yhteiskunta ei ole
enää heitä varten, koska heidät
on potkaistu ulkopuolelle yhteiskunnasta. Tästä on
kysymys, ed. Zyskowicz. Juuri tästä on kysymys
universaalissa sosiaaliturvajärjestelmässä.
Toivon, että te ymmärrätte tämän.
Muutaman hyvätuloisen henkilön minimipäivärahan
takia ei kannata ruveta purkamaan näin arvokasta järjestelmää,
jolla me olemme pystyneet pitämään yhteiskuntarauhan
tässä valtakunnassa, ainakin toistaiseksi.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
kerrattu aika paljon vanhoja asioita. En tiedä, onko siitä kauheasti
apua, mutta sen verran voi piipahtaa Lipposen ykköshallituksen
aikaisissa asioissa, että pitää muistuttaa siitä,
että nollapäivärahan poisto sisältyi
jo hallitusohjelman teksteihin, jolloin siinä yhteydessä ei
keskusteltu ohjelman yksityiskohdista vaan ainoastaan siitä,
lähdetäänkö hallitukseen vai
ei.
Kun äsken kuuntelin ed. Zyskowiczin puheenvuoroja,
jäin ihmettelemään hänen oppositiohenkisyyttänsä tänä päivänä.
Hän on hyökännyt oman ministerin tekosia
vastaan, kokoomusministeriä vastaan. Hän on itse
asiassa opponoinut hallituksen esitystä vastaan, ja millaisella
hetkellä hän sen tekee? Hän tekee sen
sellaisella hetkellä, kun on nimet saatu kirjoihin niin
sanotusti. Kaikki ensi vuoden budjettia koskevat asiat, läksytykset
ja vetot, on täysimääräisesti
käytetty, joita tämän talon seinien sisäpuolella
on voitu käyttää, jotta kokoomuksen mukaisesti
olisi voitu loppumetreillä mennä. Nyt hän
sitten ikään kuin panee ilmat pihalle, kun hänelläkin
näköjään vielä ilmaa
on ollut. Pikkuisen ihmettelen sitä, että hän
sallii itselleen ryhmänjohtajana tämän
tyyppistä käytöstä. Me olemme
saaneet moitteet meidän yrityksistämme tätä ennen
jo moneen kertaan, silloin kun me olemme yrittäneet pelisääntöjen
mukaan saada parannuksia aikaan hallituksen esityksiin, siis silloin
kun ne ovat olleet vireillä. Tämä on
ikään kuin jälkiviisastelua. Minä ihmettelen
tätä hommaa, jos ed. Zyskowicz on ollut tätä mieltä,
minkähän takia hän tulee esittämään
mielipiteensä vasta sen jälkeen, kun nimet ovat
kirjoissa. Eikö olisi ollut reilumpaa ottaa yhteen silloin,
kun me näistä muistakin asioista koetimme tehdä sopimuksia?
Arvoisa puhemies! Universaalisuuden katkaiseminen tämän
nollapäivärahan poiston muodossa on selvästi
ollut virhe. Sehän nyt on eri tavoin ilmaistuna täällä tullut
esiin monta kertaa. On hyvä, että nyt on päästy
paikkailemaan taakse jäänyttä ratkaisua.
Kun nyt olen yrittänyt saada selkoa, mitähän
täällä nyt oikein ed. Zyskowicz haluaa
ja miten maailma menisi, jos sitä muutettaisiin, niin kuin
hän haluaa, tästä eteenpäin,
se on jäänyt joiltakin osin vielä kaipaamaan
vastauksia. Hän ei äsken esimerkiksi kommentoinut
esittämääni näkökulmaa,
jossa minä totesin, että me emme peri erikseen
sairausvakuutuksen päivärahaa varten vakuutusmaksuja
vaan sairausvakuutusmaksu kattaa paljon laajemman paketin sairastamisesta
johtuvia kuluja ja niiden korvaamista.
Minä en voi nyt lainkaan ymmärtää,
että jos me etenisimme ed. Zyskowiczin mukaisesti, se olisi
oikeudenmukaista ja mahdollista ilman, että loisimme erillisen
maksun esimerkiksi sairausvakuutuksen päivärahaan.
Miten tulen tähän ajatukseen, se johtuu siitä,
että mielestäni sairausvakuutusmaksu on pakollinen — tai
se on pakollinen vakuutusmaksu, se ei ole edes mielipide, vaan sehän
on pakollinen vakuutusmaksu. Mutta tämä pakollisuus
tekee siitä itse asiassa veron. Veronluonteisuus johdattaa
meidät vaatimaan universaaleja ratkaisuja. Näin
ne yhteydet keskenään pelaavat. Jos näiden
palikoiden keskinäistä yhteyttä ei nyt
ed. Zyskowicz vieläkään hallitse, me
voisimme jossakin toisessa huoneessa jatkaa siitä keskustelemista,
kun minä haluaisin päästä maksukeskusteluunkin
tänä iltana ja muitakin menoja olisi. Siellä on
myöskin hyvin mielenkiintoista keskusteltavaa, arvoisa
ed. Zyskowicz.
Sairausvakuutuspäivärahaa maksetaan pelkästään
tulojen mukaan. Noihin tuloihin ei todellakaan tänä päivänä oteta
lukuun omaisuustuloja esimerkiksi, ei omaisuutta eikä omaisuustuloja. Varakas
henkilö, joka saa hyvää palkkaa, saa palkkansa
perusteella sairauspäivärahan, oikein korkean,
hyvän sairausvakuutuksen päivärahan. Hänen
kohdallaan vallitsee vähintäänkin sama
tilanne kuin teidän esittämässänne
esimerkissä, siis vaimolla, joka on miljonäärin
vaimo. Ei tämäkään miljonääri,
joka on kuitenkin käynyt työssä ehkä harrastuksesta,
itse asiassa tarvitsisi sairausvakuutuksen päivärahaa
ollenkaan. Jos tarpeesta lähdetään, silloin
pitää tarveharkintaa harrastaa skaalan joka kohdassa.
Minulla ei ole mitään etukäteisdubiota
sen suhteen, ettei voitaisikin nyt mennä läpi
meidän sosiaaliturvamme eri lajit tältä kannalta
katsottuna, mitä tuloihin luetaan silloin, kun sosiaaliturvaa
lähdetään maksamaan. On myöskin
työttömyysturvassa tällainen tilanne,
elikkä se on vakuutusperusteinen etu niin ikään.
Koska se on vakuutus, ihminen saa sen perusteella kuuluvan tulon
itsellensä aivan riippumatta siitä, mitä hän saa
pääomatuloja. Muistan, että täällä on
tästä joskus aikaisemminkin puhuttu. Jos tarveharkinta
tuodaan takaisin, silloin sen täytyy koskea molempia päitä,
koko skaalaa, tässä hommassa. Se on myös
aika kallis juttu toteuttaa, mutta olen valmis keskustelemaan tulo-käsitteestä.
(Ed. Zyskowicz: Miten sitten universaalin periaatteen kävisi?) — Niin,
tarkoitan sitä, että se on kokonaan toinen keskustelu.
Mutta ed. Zyskowicz ei ole tähän saakka, kaksi
tuntia on juteltu, yhtään palaa huomannut keskustella
siitä, että saattaisi tarveharkinnan paikka olla
toisessakin päässä. Jos sille tielle
mennään keskustelussa, pitää vihdoin
ymmärtää, että tällaisten
lippujen ja lappujen kanssa touhuaminen on kokonaan toinen maailma
kuin se, mihin me tällä universaaliratkaisulla
kykenemme jnp.
Vielä vakuutusluonteesta tai ei haluaisin sanoa tähän
loppupäähän sen, että minä en
pitänyt sitä kauhean kivana asiana, että silloin
kun me teimme nämä kielteiset muutokset, nollapäivärahan
poiston muutokset, samassa yhteydessä vakuutuksen korvauskurvaa,
vai kuinka sen nyt sanoisi, muutettiin hyvätuloisia suosivampaan suuntaan.
Nämä ovat asioita, joissa voimme toimia kai jatkossa
toisella tavalla kuin nyt eli me voimme myöskin vakuutuksenottajien
puolella liikkua yhdenvertaisempaan suuntaan ja pikkuisen irrottautua
siitä vakuutusperiaatteesta, että mitä enemmän
maksat, sitä enemmän saat. Tämä on
se suuri kysymys, jota me joudumme mielestäni täällä keskenämme
pohtimaan.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huotarin puheenvuoron johdosta haluan
ensin todeta, että nimenomaan kannatan yhteiskunnallisen
koheesion vahvistamista ja toimia, joilla voidaan aidosti vähäosaisia
suomalaisia tukea ja kannustaa siten, että se vahvistaa
yhteiskunnallista koheesiota. Tätä mielestäni
vahvistaa juuri se, että ne veromarkat, joita on yhteisessä käytössä,
pyritään käyttämään
tarkoituksenmukaisesti, kohdentamaan niille ihmisille, jotka todella
aidosti tukea tarvitsevat, ovat vähäosaisia, eikä niin,
että niitä pyritään myös
mahdollisimman laajasti erilaisten kauniiden periaatteiden mukaisesti
jakamaan myös niille, jotka eivät tarvitse. Olen
tämän saman ajattelun tuonut esiin esimerkiksi,
kun on puhuttu työttömyysturvasta. Ne varat, joita
on työttömyysturvan korottamiseen, olisin mieluummin
käyttänyt toisin kuin ed. Huotari ilmeisesti,
kaikki työttömyysturvan peruspäivärahan ja
työmarkkinatuen korottamiseen, enkä olisi ollut
levittämässä ja jakamassa myös
ansiosidonnaisen työttömyysturvan korottamiseen.
Mitä lopuksi tulee universaaliperiaatteeseen, ed. Huotari
toi mielestäni hyvän ja kauniin ajatuksen sen
tueksi. Tähän saakka sitä on perusteltu
päinvastoin, sanottu, että jotta varakkaat ja
rikkaatkin ihmiset olisivat (Puhemies koputtaa) veronmaksussa mielellään
mukana ja jotta kokisivat yhteiskunnan omakseen, sen takia pitää nämä kaikki
etuudet ja tulonsiirrot ulottaa myös heihin.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Zyskowicz!
Mutta tämä, mitä te sanoitte, on
mielestäni paljon parempi argumentti.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos siirtyisimme sellaiseen järjestelmään
esimerkiksi koulutuksessa ja monessa muussakin asiassa, että yhteiskunnan
tukemat järjestelmät koskisivat vain köyhiä ihmisiä, silloin
siirtyisimme köyhäinhoitoyhteiskuntaan, jossa
yhteiskunnan palvelut olisivat heikompitasoisia ja sitten syntyisivät
yksityiset palvelut, joita kuitenkin yhteiskunta tavalla tai toisella
joutuisi tukemaan mutta jotka olisivat niin sanottujen parempien
palveluita. Sitä kautta meille ei syntyisi niin paljon
Nokialle insinöörejä ja muita. Tämän
ovat tutkijat Himanen ja Castells hyvin oivallisesti omassa tietoyhteiskuntaa
koskevassa tutkimuksessaan osoittaneet, että nimenomaan
universaalin toimintatavan kautta, mikä Suomessa on ollut,
olemme saaneet mahdollisimman paljon hyviä koulutettuja
ihmisiä, olemme saaneet terveistä lapsista terveitä hyviä nuoria
ihmisiä tekemään näitä töitä.
(Puhemies koputtaa) Se on se tärkein arvo, mikä meidän
tässä täytyy nähdä yhä edelleen,
ed. Zyskowicz.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos vastauspuheenvuorosta! Ihan lyhyesti.
Kannatan hyvinvointiyhteiskuntaa. Pidän erittäin
suuressa arvossa sitä Castellsin ja Himasen tutkimusta,
jossa on todettu, että suomalaisesta mallista, jossa hyvinvointiyhteiskunta
ja uusi tietotalous yhdistetään, saadaan erinomaisia
tuloksia. Ei tästä ole kyse. Kannatan hyvinvointiyhteiskuntaa.
En kannata ylivointiyhteiskuntaa. En kannata sellaista yhteiskuntaa, jossa
ammutaan yli, niin että esimerkiksi kotirouville pitää maksaa
sairauspäivärahaa vain sen takia, että olisi
jokin kaunis universaaliperiaate.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä tauko välillä oli
otollinen. Saatoin kaivaa esille vanhat valiokunnan mietinnöt,
kun tätä asiaa käsiteltiin, ja sitten
oikeuskanslerin lausunnon tästä asiasta. Ed. Zyskowicz,
juristi, kannattaa kuunnella nyt tarkasti tämä oikeuskanslerin
lausunto, joka päätös on annettu 15.6.2001.
Tästä asiasta, jota nyt käsitellään,
tein kantelun, joka on otsikoitu "Työkyvyttömyyseläkkeen
karenssinaikaista toimeentuloa koskeva kantelu". Viittaan siinä vähimmäispäivärahan
lakkautukseen,
jonka tilalle säädettiin tarveharkintainen päiväraha,
joka saattoi siis alkaa vasta työkyvyttömyyden
jatkuttua 60 arkipäivää. Se, mikä tässä oli
pontimena, oli tietenkin kentältä tulleet viestit,
että nyt on tullut sellaisia väliinputoajia, jotka
eivät saa mistään mitään,
ja kuitenkin perusoikeuksien säännöstö ja
vaatimukset mielestäni olisivat edellyttäneet,
että lainsäädäntö olisi
myös ollut tältä kohtaa aukoton.
Oikeuskanslerinvirasto on pyytänyt asiassa useita lausuntoja
ja tehnyt päätöksensä. Näissä lausunnoissa
muun muassa todetaan harkinnanvarainen päiväraha,
johon ed. Stenius-Kaukonenkin viittasi, että kun toimeentuloturvan
tarvetta harkitaan, silloin siinä otetaan huomioon sekä vakuutetun
omat että hänen puolisonsa tulot 1 400
markkaa kuukaudessa ylittävältä osalta ja
päivärahasta tehdään vähennyksiä — no,
tämä on vähän monimutkainen
tämä kaava — mutta käytännössä se
merkitsee sitä, että jos vakuutetun omat tulot
ylittävät 1 500 markkaa tai puolison
tulot 4 400 markkaa kuukaudessa, niin päivärahaa
ei makseta. Jos omatkin tulot ylittävät 1 500
markkaa, päivärahaa ei makseta. (Ed. Stenius-Kaukonen:
Eihän se ole edes minimipäiväraha!) — Eihän
tämä ole minimitoimeentulo. — Päivärahaa
ei myöskään makseta silloin, jos varallisuutta
on kertynyt. Miksei ed. Zyskowicz tehnyt tähän
muutosesityksiä?
Sitten tullaan oikeuskanslerin allekirjoittamaan ratkaisuun.
Siinä todetaan perustuslain 19 §:n 1
momentti, jonka mukaan "Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen
elämän edellyttämää turvaa,
on oikeus välttämättömään
toimeentuloon ja huolenpitoon". Tämän pykälän
2 momentin mukaan "Lailla taataan jokaiselle" — siis huom.,
ed. Zyskowicz, lailla taataan jokaiselle eikä esimerkiksi
vain köyhille tai vain rikkaille vaan jokaiselle — "oikeus
perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden
ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan
menetyksen perusteella". Tämähän on ihan
selvää tekstiä.
Sitten tullaan asian arviointiin, jossa oikeuskansleri toteaa,
että kysymys, mitä nyt käsitellään,
on aiheellinen, tämä kantelu, ja että voimassa
olevien säännösten soveltamisessa kantelussa tarkoitetussa
tilanteessa nousevat esiin kysymykset perusoikeuksien toteutumisesta,
yhdenvertaisesta kohtelusta lain edessä ja toimeentuloturvasta.
Hän viittaa lausuntoihin todeten, että niistä ilmenee,
että säädösuudistuksen tavoite
siitä, että kaikki vakuutetut olisivat samassa
asemassa kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen alkamisen
osalta, ei aukottomasti ole toteutunut. Tähänhän
juuri ed. Stenius-Kaukonen on usein viitannut tänään
käydyssä keskustelussa.
Edelleen tämä jatkuu sen toteamisella, että vaikka
tavoite yhdenvertaisesta kohtelusta on pääosin
saavutettu, on todettava, ettei nykytilanne ole täysin
tyydyttävä. Edelleen viitataan perustuslain pykäliin
ja todetaan, että perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössäkin
todettiin, että tämä saattaa aiheuttaa
myös lainsäätäjään kohdistuvia
aktiivisia toimintavelvoitteita. Nimenomaan tässä nyt
olisi kysymys niistä aktiivisista toimintavelvoitteista,
joita lainsäätäjälle on nyt
tullut, koska näitä väliinputoajia on
huomattu tulleen.
Arvoisa rouva puhemies! Sitten palaan siihen, mihin täälläkin
on viitattu, että kun tätä asiaa käsiteltiin
eduskunnassa silloin ennen leikkausta, pyydettiin perustuslakivaliokunnalta
lausunto. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan totesi, että esitys
ei täytä kaikilta osiltaan hallitusmuodon, silloisen
perustuslain, nythän se on muuttunut — 15 a §:n
2 momentin edellytyksiä, joiden mukaan lailla taataan jokaiselle
oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden,
sairauden, työkyvyttömyyden, vanhuuden aikana,
juuri tämä kohta, jonka luin.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan hallituksen esitys
merkitsee väliinputoajaryhmien syntymistä opiskelijoiden,
varusmiesten sekä tulottomien ja vähätuloisten
osalta. (Ed. Zyskowicz: Lakia muutettiin!) — Lakia ei muutettu
tältä kohdin. Ei muutettu, vaan säädettiin
tämä. Ikävä kyllä ei
muutettu. — Silloin näitä väliinputoajaryhmiä syntyi.
Edelleen syntyi väliinputoajaryhmiä. Viittaan
oikeuskanslerin lausuntoon. Edelleen tuli väliinputoajaryhmiä.
Kannattaa kaivaa se lausunto. Edelleen totean sanamuodon "jokaiselle".
Kun valiokunnassa tätä käsiteltiin,
siellä todettiin, että suurin leikkaus, useita
kymmeniä prosentteja, tapahtui aivan niissä pienimmissä päivärahoissa,
ja osaltahan ne poistettiin kokonaan, mutta sitä leikkausta
ei tapahtunut käytännössä lainkaan
yli 300 markan päivärahoissa. Kun ed. Zyskowicz
on ottanut julkisuuden henkilöitä esimerkkinä,
voisin todeta, että esimerkiksi Nokian Ollila saisi huomattavat
päivärahat, kun tässä on ansiosidonnainen
osuus. Me esitimme silloin, että voitaisiin leikata yläpäästä todellakin,
jos halutaan tehdä kustannusneutraali ratkaisu valtiontaloudellisista
syistä. Se olisi voitu toteuttaa myöskin niin,
että tästä eivät olisi tulottomat
ja köyhät kärsineet. Elikkä tässä olisi
voitu päästä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan
ratkaisuun. Se oli mielestäni keskustan ja kristillisten
vastalauseessa esitetty hyvin täsmällisesti, miten
olisi voitu tehdä tämä malli myöskin
toisella tavalla. Se on kaivettavissa esille. Me olemme tehneet
pykälien muutosehdotukset.
Arvoisa rouva puhemies! Lakeja on mahdollista muuttaa. Niitä on
mahdollista kirjoittaa myöskin sosiaalisesti oikeudenmukaisemmalla tavalla.
Tippaakaan onneksi tässä salissa eivät ole
tässä kysymyksessä antaneet kyllä muut
periksi siitä, että sairauden ajan turva kuuluu
kaikille kansalaisille, koska elämäntilanteet
vaihtelevat. Ed. Zyskowicz on kuin Sancho Pancha, joka täällä taistelee
tuulimyllyjä vastaan. (Ed. Zyskowicz: Se oli Don Quijote.
Sancho Pancha oli vain se apuri!)
Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! Kokoomuslaisena sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä minulla
on verraten hankala paikka istua salissa, koska istun ministeri
Perhon ja ryhmän puheenjohtajan Zyskowiczin välissä.
Heidänkin kantansa tuntuvat vaihtelevan tässä asiassa.
(Ed. Stenius-Kaukonen: Suositan ministeri Perhon kannalla pysymistä!)
Minä haluan heti aluksi sanoa, että kokoomuksen
sosiaali- ja terveysvaliokuntaryhmä oli hallituksen esityksen
ja valiokunnan enemmistön kannalla. (Ed. Zyskowicz: Toistaiseksi!)
Totean kuitenkin, että ryhmämme puheenjohtaja
on vakaasti sitä mieltä, mitä hän
on esittänyt. Vaikka me toista näkemystä olemme
edustaneet, mielipiteenvapaus meillä kyllä suodaan.
Haluan vielä todeta senkin merkillisen seikan, että täällä aina
naristaan ja haukutaan hallituksen esityksiä, vaikka ne
koko syksyn ovat olleet melkoisia edistysaskelia meidän
sosiaalipolitiikassamme, mitä nyt on tapahtunut. (Ed. Stenius-Kaukonen:
Oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä!)
Muistuttaisin vielä mieleen sen, minkä ministeri
Perho sanoi myöskin, että ministeri Perho nimenomaan
otti asian esille köyhyyspakettia keväällä valmisteltaessa
ja toi tämän asian sosiaalipoliittiseen ministerityöryhmään.
Sieltä tämä on lähtenyt. (Ed.
Stenius-Kaukonen: Hänen oli pakko se tuoda hallitusohjelman
mukaan!) — Tämä on hallituksen esitys;
tokihan tästä asiasta on puhuttu pitkään.
Mutta tämä konkreettinen toimenpide johtui tästä asiasta.
Täällä on käynyt ilmi, että laki
on positiivinen, mutta toisten mielestä se ei korjaa riittävästi olemassa
olevaa tilannetta, kuten omaishoitajien kohdalla, kotihoidon tuella
olevien kotiäitien ja opiskelijoitten kohdalla, tai se
korjaa vähän liikaa, niin kuin vuorineuvosten
rouvien kohdalla, kuten olemme saaneet kuulla.
Totean kuitenkin, että hallituksen esityksessä palattiin
minimipäivärahaan. Se on positiivinen asia. Sitten
tuli karenssi, 55 vuorokautta tai 9 vuorokautta, se on hallituksen
esitys. Omavastuu lyhentyi 55 vuorokauteen, ja jos lääkäri
toteaa pysyvästi työkyvyttömyyden heti
alkuunsa, karenssi on vain 9 vuorokautta. Se, ettei ole tarveharkintaa,
on myöskin hallituksen esitys. Vaikka ed. Zyskowicz periaatteellisesti
onkin eräissä tapauksissa kenties oikeassa, ei
näitä tapauksia paljon ole. Alun perinhän
oli tilanne se, että tämän piti koskea
tulottomia tai työedellytyksiä vailla olevia ihmisiä,
mutta laki koskee kaikkia tiettyyn kategoriaan kuuluvia.
Mutta ongelma, josta kannattaisi keskustella tosissaan, on siinä,
että köyhimmät tämän
etuuden saajat tulevat saamaan noin 1 400 markkaa kuukaudessa
rahaa, ja kyllä nyt vain on niin, että sillä ei
elä, ja he joutuvat toimeentuloluukulle. Valiokunta ei
voinut tätä asiaa sen enempää selvittää kuin
todeta ongelmat, mutta valiokunta asetti selvät ponnet,
että hallitus selvittää vuoden kuluessa
asian.
On käynyt selvästi ilmi, että asia
koskee kirjavaa joukkoa, ja näitä on useita eri
ryhmiä, ja ehkäpä niitä pitäisikin
kohdella eri tavalla, mutta siitä saamme hallituksen selvityksen
ja palaamme taas vuoden päästä asiaan.
Minusta tämä on positiivinen asia. On menty eteenpäin.
Ongelmia on, ja ne ovat tiedossa, mutta hallitus selvittää,
ja vuosi on aikaa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Kun rupeaa vuosi loppumaan, pitää puheenvuorokiintiö saada
hoidettua.
Ed. Hyssälä puhui tästä historiasta.
Nyt on niin, että kun ed. Hyssälä puhui
historiasta, pitää paikkansa perustuslakivaliokunnan
lausunto, johon hän viittasi. Siteeraus, minkä hän
lausunnosta otti, piti myös paikkansa, mutta sitä hän
ei oikealla tavalla tiennyt, että nimenomaan sosiaali- ja
terveysvaliokunta muutti hallituksen esitystä perustuslakivaliokunnan
lausunnon vuoksi ja sen edellyttämällä tavalla
niin, että siihen sisällytettiin tarveharkinta
koskien kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia henkilöitä.
Jos jatketaan tätä oikeudellista keskustelua vielä lyhyen
aikaa, tämähän oli nytkin perustuslakivaliokunnassa
lausunnolla ja perustuslakivaliokunta antoi lausunnon. Siinä perustuslakivaliokunta
viittasi vanhaan, vuoden 95 lausuntoonsa ja lausui asiasta näin:
"Valiokunta katsoi" — siis siinä vanhassa lausunnossaan — "että perustuslain
19 §:n 2 momentin mukaisten perustoimeentuloa turvaavien
sosiaaliturvajärjestelmien ei tarvitse ulottua henkilöihin,
joilla lakisääteiset turvajärjestelmät
ja oma tilanteensa kuten esimerkiksi perhesuhteensa muutoin kokonaisuutena
arvioiden on toimeentulon edellytykset, vaikka heidän normaalit
toimeentulomahdollisuutensa ovatkin esimerkiksi sairauden johdosta
heikentyneet. Valiokunta piti tämäntapaisiin seikkoihin
liittyvää tarveharkintaa sallittuna perustuslain
kannalta."
Muistan hyvin vuoden 95 tilanteen. Osallistuin siihen keskusteluun
perustuslakivaliokunnan lausunnon merkeissäkin ryhmämme
perustuslakivaliokuntajäsenten kanssa, ja tämä tulkinta
on ainoa järkevä tulkinta perustuslaista. Sellainen
tulkinta perustuslaista on virheellinen, jonka ed. Hyssälä sanoi,
että Suomen perustuslaki edellyttäisi, että jokaiselle,
sananmukaisesti jokaiselle, oli hän miten varakas tahansa
ja oli hänellä miten suuret muut tulot tahansa
perhesuhteissaan, sairastuttuaan ja jouduttuaan niin sanotusti sairauslomalle
pitäisi valtion eli veronmaksajien ruveta Kelan rahoista
maksamaan sairauspäivärahaa, että meidän
perustuslakimme tätä edellyttäisi. Niin
pöllöä perustuslakia me emme sentään
ole tähän maahan säätäneet,
ja se käy selvästi ilmi perustuslakivaliokunnan
lausunnosta, jossa sanotaan selvästi, että näiden
"sosiaaliturvajärjestelmien ei tarvitse ulottua henkilöihin,
joilla lakisääteiset turvajärjestelmät
ja oma tilanteensa kuten esimerkiksi perhesuhteensa muutoin kokonaisuutena
arvioiden on toimeentulon edellytykset, vaikka heidän normaalit
toimeentulomahdollisuutensa ovatkin esimerkiksi sairauden johdosta
heikentyneet".
Mielestäni on ihan selvää, että perustuslakivaliokunnan
kanta vuodelta 95, johon perustuslakivaliokunta myös nyt
lausunnossaan uudelleen viittaa, on järkevä ja
kestävä kanta, ainoa mahdollinen kanta. Että perustuslaki
Suomessa edellyttäisi, että rahaa pitäisi
kaataa siihen, missä siitä ei ole mitään
tarvetta tällaisessa tilanteessa, jossa tulot eivät
mitenkään pienene, elatus ei mitenkään
pienene, mutta sairaaksi joutuu, olisi mielestäni mahdoton
tulkinta.
Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi: Kun ed. Huotari mielestäni
ihan asiallisella tavalla, niin kuin muutkin ovat asiallisesti opponoineet näkemyksiäni,
toi esiin keskustelun yleensä universaaliperiaatteesta,
yleensä tarveharkinnasta, niin voi olla, että tämä on
teille yllätys, mutta olen siitä myös
salissa ja muualla julkisuudessa puhunut. Olen aikaisemminkin tuonut
esiin tarveharkinnan mahdollisuutta ja sen perusteltavuutta tietyissä tilanteissa.
Esimerkiksi toimeentulotuessa meillä on tällä hetkellä sellainen
tilanne, että jos lapsi on 18 vuotta täyttänyt,
niin jos lapsi on opiskelija, hänen vanhempiensa tulot
ja varallisuus otetaan huomioon hänen toimeentulotukihakemustaan
arvioitaessa. Mutta jos lapsi ei ole opiskelija, niin hän
saa täysin vanhempiensa tuloista ja varallisuudesta riippumatta
toimeentulotukea, jos hän on 18 vuotta täyttänyt eikä asu
vanhempiensa kanssa enää samassa taloudessa. (Ed.
Huotari: Se on täysin oikein!) Mielestäni se on
täysin väärin. Mitä järkeä on
siinä, että kun meillä on varakas hyvä perhe,
joka on halukas ja kyvykäs elättämään
omaa lastaan, ja kun tällainen lapsi sitten ilmoittaa äidille
ja isälle, että moikka, nyt mä lähden
itsenäistymään, en halua enää olla
teidän vallan alainen, (Ed. Stenius-Kaukonen: Tai äiti
tai isä ilmoittaa, että saat lähteä pois
kotoa!) niin tällainen lapsi sitten itsenäistyy
siten, että hän saa kunnalta asunnon, hän
saa kunnalta asumistuen ja hän saa kunnalta myös
toimeentulotuen? Siinä sitä ollaan niin itsenäisiä,
niin itsenäisiä.
Hallitus esitti, muistaakseni Ahon hallitus, että tässä olisi
tehty uudistus. (Ed. Huotari: Se oli Lipposen hallituksen esitys,
joka vedettiin pois!) — Vai oliko Lipposen ensimmäinen
hallitus, saattaa olla näin, aivan, kepuhan on tätä tukiaispolitiikkaa
aina kannattamassa, taisi olla Lipposen ensimmäinen hallitus,
joka esitti, että vanhempien tulot ja varallisuus otettaisiin
huomioon muidenkin kuin opiskelevien lasten kohdalla. Miksi opiskelevien
lasten kohdalla sitten otetaan? Mutta perustuslakivaliokunnan ja
eduskunnan tulkinnat ja tahto — perustuslakivalio-kunnan
lausunto ei koskaan siitä valmistunut — olivat
kyllä selvät, ja tämä esitys
vedettiin pois. Olen vain palauttamassa tämän
episodin mieleen vastauksena siihen, enkö ole mihinkään
muuhun tätä tarveharkintaa ulottamassa. Kyllä olen,
en ollenkaan hyväksy sitä, että 18-vuotiaat
lapset, joiden vanhemmilla ja perheillä on erinomaiset edellytykset
heitä elättää, tukea ja hoitaa,
saavat toimeentulotukea ja vanhempien tuloja ja varallisuutta ei
oteta lainkaan huomioon.
Toinen esimerkki on opintotuki. Meillä on vuosia ja
vuosikymmeniä ilmeisesti kehitetty opintotukea niin, että vanhempien
tulot ja varallisuus eivät millään tavoin
saisi vaikuttaa opintotukeen. On aina tässä salissa
juhlittu, kun on saatu yksi uudistus, jossa riippumattomuutta vanhempien
tuloista ja varallisuudesta on pystytty edistämään.
En pidä sitä ollenkaan myönteisenä kehityksenä.
Minun mielestäni on aivan luonnollista, että ihmiset,
joilla on siihen edellytykset, pitävät lapsistaan
huolta. Se, että lapsi on lapsi, vaikka olisi täyttänyt
18 vuotta, on aivan selvä asia. Minulle ei tulisi mieleenikään,
että kun oma tyttäreni on nyt 18-vuotias, niin
sanoisin hänelle: "Kuule, sä oot nyt 18 vuotta,
mene yhteiskunnan luukuille, minä en ainakaan mitään
enää maksa, en elätä enkä pidä huolta,
olet sitten opiskelija tai et." Päinvastoin, tässä yhteiskunnassa
tarvitaan lisää yhteisöllisyyttä,
kollegat siellä vasemmalla, lisää sellaista
yhteisöllisyyttä, jossa ihmiset pitävät
omista perheenjäsenistään huolta, lapsistaan ja
vanhuksistaan, eivät sysää heitä yhteiskunnan luukulle.
Juuri sellaista tarveharkintaa tarvitaan, jos perheet ja ihmiset
eivät itse sitä oivalla, jossa korostetaan vanhempien
vastuuta ja velvollisuutta pitää huolta omista
lapsistaan, vaikka nämä olisivat täyttäneet
18 vuotta.
Aivan lopuksi eräs esimerkki. Oma tyttäreni oli
sairaalassa, hän on 18 täyttänyt. Siellä sairaalassa
sosiaalihoitaja tulee selittämään hänelle
ja sitten minulle, kun halusin keskustella, miten hänellä on
todellakin tämän tarveharkinta-ajan jälkeen
eli 60 vuorokauden ajan jälkeen oikeus tähän
ja tuohon.
Minun mielestäni on aivan luonnollista, että vanhemmat,
joilla on edellytykset — puhun nyt koko ajan vanhemmista,
joilla on edellytykset, se on eri asia, jos ei vanhemmilla ole taloudellisia edellytyksiä
— pitävät
huolta omista lapsistaan eivätkä sysää heitä kaikille
yhteiskunnan luukuille eivätkä ole ensimmäisinä vaatimassa,
että yhteiskunnalta pitää saada toimeentulotukea.
Yhteiskunnalta pitää saada näköjään
18-vuotiaalle lapsellekin sairauspäivärahaa, vaikka
lapsi elää vanhempiensa kanssa ja on vanhempiensa
toimeentulon varassa.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näyttää siltä,
että ed. Zyskowicz on tämmöisen perhekohtaisen
tulomallin takana yksilökohtaisen sijaan. Silloin se tarkoittaisi
aika isoa remonttia myös verotuksessa ja kaikessa muussakin.
Minä kyllä olen tällaisen yksilökohtaisen
takana, koska näen ihmiset kuitenkin itsenäisinä henkilöinä.
Tuloraja sairauspäivärahassa on ollut niin alhainen,
että reilun 4 000 markan tuloilla ei pysty puoliso
elättämään ketään.
Työttömyysturvan työmarkkinatuessa tällä hetkellä tarveharkinta
on noin 8 000—10 000 markassa, ja sekin
aiheuttaa jo avioeroja. Sitten kun ihmiset muuttavat erilleen, se
vasta kallista yhteiskunnalle on. Se on niin kallista, että mieluummin
tätä tarveharkintaa poistaisin siltäkin puolen,
ettei siinä kävisi huonosti.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Zyskowiczia kuuntelee, niin hän
alkaa olla aika kypsä tähän meidän
pohjoismaiseen hyvinvointimalliimme. Siitähän
tämä hänen puheripulinsa täällä oirehtii.
Enemmänkin ajattelen, että hän kaipailee
keskieurooppalaisia malleja. On mielestäni selvää,
että sietää aina pohtia kriittisesti
sitä, mitä on, mutta ennen kuin on varsin hyvin
selvillä, mitä sen sijaan olisi hyvä olla,
ei kauheasti tarvitsisi suurella paatoksella puhua.
Hämmästelin sitä ajatusta, että kaikki
lait, mitä täällä teemme, olisivat
ikään kuin käskyjä tehdä näin.
Laithan tehdään vain just in case, siltä varalta,
että ihmiset joutuessaan tilanteeseen voivat saada asiansa
hoidettua. Minulla on sellainen käsitys, että ne
nuoret, jotka lähtevät 18-vuotiaana kodeistaan
pakoon, eivät välttämättä todellakaan
ole näiden rikkaiden perheiden lapsia, vaan usein on kysymys
ongelmatilanteesta, hyvin monimutkaisesta ongelmatilanteesta, ja
juuri heidän kohdallaan voidaan sanoa, että onneksi
on tämä meidän varajärjestelmämme
olemassa. (Ed. Zyskowicz: Puhuin vain perheistä, joilla
on edellytykset!) En kaikkia lakeja minäkään
aio käyttää tässä yhteiskunnassa,
mitä tässä salissa on saatu aikaan.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Ilmoittaudun erimielisten joukkoon ed. Zyskowiczin
kanssa koskien perustuslain tulkintaa. Mielestäni pitää olla
yksilökohtaiset oikeudet, ja kuten ed. Huotari totesi,
se on ainoa, joka estää ajamasta tulkinnalla,
toisten ihmisten harkinnalla, onnettomuuteen ihmisiä, jotka
ovat täysin viattomia omaan tilanteeseensa. Meillä on aivan
riittävästi ongelmia siitä, että monien
ihmisten elämä on kokonaan sosiaaliviranomaisten
hanskassa. Eivät he paneudu koko tilanteeseen ja mieti,
miksi tälle ihmiselle on käynyt näin,
miksi hän on tullut hakemaan sosiaaliturvaa. Ed. Zyskowiczhan
käytännössä vaatii lapsilisiin
tarveharkintaa. Sitäkö te todella haluatte? Tarvitaan
yksilökohtaiset oikeudet. Miten ne rahoitetaan, ed. Zyskowicz?
Lisätään suurituloisten veroja, lisätään
progressiivisuutta. Se on helppo tapa hoitaa tätä asiaa,
mutta tästä te olette taas eri mieltä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Varmasti ed. Zyskowicz on oikeassa, kun hän yhteisöllisyyttä ja
perheiden vastuuta, vanhempien vastuuta lapsistaan ja yleensä perheen
vastuuta jäsenistään painottaa. Varmasti
siitä on selvästi puutetta Suomessa ja yleensäkin
länsimaisessa yhteiskunnassa, mutta kun 18 vuoden ikärajaan kiinnititte
huomiota opiskelevan lapsen suhteen, niin milloin lapsen asema ikään
kuin loppuisi, sitten kun mennään eteenpäin
ja eteenpäin ja ikää tulee? Lapsihan
on aina vanhemmilleen lapsi. Tänään jo
kuulimme, että myöskin pienillä eläkkeillä elävät
vanhukset maksavat aikamiespojilleen rahaa, kun tullaan pyytämään
ja vaatimaan sitä. Tästä ed. Stenius-Kaukonen
käytti puheenvuoron. Asia ei ole lainkaan tällä tavalla
yksinkertainen. Tässä mielessä myös
yksilön tukeminen on tärkeää.
Keskustelu päättyy.