Niilo Keränen /kesk:

Herra puhemies! Geneerisellä substituutiolla eli apteekissa tapahtuvalla lääkärin määräämän lääkkeen vaihtamisella halvempaan lääkevalmisteeseen pyritään vähentämään lääkkeitten aiheuttamia kustannuksia niin yhteiskunnalle kuin myös potilaalle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli lakiesitystä hyvin perusteellisesti ja teki hallituksen esitykseen muutaman muutoksen. Niin ikään valiokunnan mietintö oli melkein, mutta ei ihan, yksimielinen. Mietintöön tuli siis opposition vastalause.

Koska valiokunnan puheenjohtaja ei ole paikalla mietintöä esittelemässä, kerron vain tämän lakipaketin sisällön ihan lyhyesti.

Uudistuksen jälkeen apteekin on pääsääntöisesti vaihdettava lääkärin määräämä lääkevalmiste halvimpaan tai lähes halvimpaan vastaavaan rinnakkaisvalmisteeseen. Tämä "lähes" on määritelty laeissa niin kutsutulla hintaputkella. Potilas tai lääkkeen ostaja voi kieltää vaihdon. Lääkäri voi kieltää vaihtamisen hoidollisista tai lääketieteellisistä syistä tekemällä siitä merkinnän reseptiin. Vaikka potilas ottaisi sen kalliimman, lääkärin alun perin määräämän lääkkeen, hän saa sairausvakuutuskorvauksen siitä lääkkeestä, jonka hän tosiasiassa ostaa. Rinnakkaisvalmisteet luetellaan Lääkelaitoksen luettelossa, joka julkaistaan kolmen kuukauden välein.

Arvoisa puhemies! Seuraavassa ihan muutamia kipukohtia tästä uudistuksesta. Sinänsä lääkekustannusten alentaminen ja tämän uudistuksen periaate on niin yhteiskunnan kannalta kuin potilaankin kannalta perusteltua. Samanaikaisesti kuitenkin toisella, ensi vuoden budjettiin liittyvällä lakimuutosesityksellä hallitus pyrkii lisäämään potilaitten lääkekustannuksia korottamalla omavastuuosuuksia ja niin kutsuttua lääkekattoa. Niin ikään parasta aikaa pohditaan lääkkeiden korvausjärjestelmän uudistamista. Geneerisen substituution ottaminen käyttöön on hyvin merkittävä lääkepoliittinen kannanotto, jonka toteuttaminen juuri tässä vaiheessa ei ehkä olisi ollut paikallaan. Tämä uudistus on niin merkittävä muutos, että sitä ei olisi pitänyt tehdä budjettilakina, kuten nyt tehtiin. Sehän tietysti asetti omat paineensa uudistuksen käsittelylle.

Tämän uudistuksen arvioidaan tuottavan vuosittain noin 15 miljoonan euron säästöt sairausvakuutusjärjestelmälle. Uudistuksen apteekeille ja terveydenhuollon toimintayksiköille aiheuttamia kustannuksia ei ole pystytty arvioimaan. Apteekkien lisääntyvä hintaneuvontavelvollisuus, lääkkeen vaihtamisen pohtiminen ja eri valmisteitten vertailu yhdessä lääkkeen ostajan kanssa tulevat aiheuttamaan merkittävää lisätyötä. Apteekkariliiton arvion mukaan joka 7—10:tä farmaseuttia kohden tarvittaisiin yksi lisähenkilö. Jo nyt maassa vallitsee farmaseuttipula, joten joka tapauksessa on odotettavissa lääkkeiden toimittamisen viivästymistä. Lisäkustannuksia muodostuu myös terveydenhuoltoyksiköihin, kun potilaat varmistuvat, että vaihto on suoritettu hoidon kannalta oikein. Myöskään tämän aiheuttamia terveydenhuoltoyksiköille tulevia kustannuksia ei ole arvioitu.

Lääkevalmisteen vaihdon onnistuminen edellyttää, että neuvonta suoritetaan asianmukaisesti ja ostajaan ja hänen omaan mielipiteeseensä ei yritetä vaikuttaa niissäkään tilanteissa, joissa halvimpia lääkkeitä ei juuri sillä hetkellä satu apteekissa olemaan. Pienissä apteekeissa tulee olemaan vaikeuksia pitää kulloinkin halvimpia valmisteita saatavilla niin, että ostaja ei joudu odottamaan lääkkeitä esimerkiksi seuraavaan päivään. Kun valmisteitten hinnat vaihtelevat, apteekeille tulee jatkuvasti jäämään erilaisia rinnakkaisvalmisteita varastoon. Siitä tulee aivan varmasti apteekeille kustannuksia.

Kolmen kuukauden välein julkistettava vaihtokelpoisten valmisteiden luettelo laaditaan myyntilupien mukaisesti. Kuitenkaan kaikkia valmisteita ei ole edes koko maassa myynnissä, vaikka niille siis myyntilupa on, ja hinnat saattavat vaihdella myös kolmen kuukauden sisällä. Vaihtamisen potilaalle aiheuttamalta epävarmuuden tunteelta olisi voitu välttyä, jos kyseinen lista voitaisiin laatia sillä tavalla ajantasaiseksi hintatietoineen, että kun lääkäri kirjoittaa reseptiään reseptinkirjoitusohjelmalla, niin tämä rinnakkaislääkeluettelo hintatietoineen avautuisi siihen automaattisesti. Merkittävä osa resepteistä kirjoitetaan nimittäin tänään jo tietokoneohjelmilla. Tällöin samaan tai jopa parempaan säästövaikutukseen voitaisiin päästä ilman potilaalle aiheutuvaa epävarmuutta lääkärin määrätessä suoraan halvempia vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Potilaille lääkevalmisteen vaihtumisesta aiheutuvaa epävarmuutta vähentää ilman muuta valiokunnan hallituksen esitykseen tekemä muutos, että apteekin tulee toimittaa samaa lääkevalmistetta koko reseptin voimassaoloajan eli vuoden ajan. Tämä ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että kerran tämän hintakilpailun voittanutta lääkettä ei sitten kolmen kuukauden kuluttua enää olekaan markkinoilla tai että lääkärin määräämä lääke vaihdetaan ensimmäisellä ostokerralla apteekin toimesta johonkin toiseen erinimiseen, erinäköiseen lääkkeeseen, niin kuin tulee tapahtumaan. Lääkkeen nimi, sen tuttu ulkonäkö, on merkittävä osa potilas—lääkäri-suhdetta. Potilaan saamaan hoitoon liittyy vahva luottamus siihen, että lääkäri antaa oikeat lääkkeet. Apteekin mahdollinen asiantuntemus tai Lääkelaitoksen vakuuttelu siitä, että vaihdettu lääke on saman arvoinen, vähentää tätä luottamusta. Eihän apteekissa voida tietää tarkalleen, millainen potilaan sairaus on. Sairauden ja siihen hoidon on määritellyt lääkäri.

Epävarmuus tulee lisäämään runsaasti lääkäri- tai kotisairaanhoitajakontakteja, ja hyvään hoitosuhteeseen aina liittyvä myönteinen, niin kutsuttu plasebovaikutus eli lääkärin toimintaan liittyvä vakuuttavuus vähenee, ja siten hoidon tulos voi vaarantua. Kuvitellaanpa esimerkiksi vanhuspotilasta tai mielenterveyspotilasta, jolle voidaan joutua jo vastaanotolla vaihtamaan joku muu lääke sen entisen, mutta samaa lääkeainetta sisältävän tilalle.

Vaihtamistarvetta ja potilaan kokemaa epävarmuutta olisi hyvinkin voitu vähentää nyt esitetystä, jos tuossa laissa olevaa 57 b §:n ensimmäisessä momentissa määriteltyä hintaputkea olisi muutettu siten, että halvimmasta lääkkeestä vähän poikkeaviksi olisi määritelty vaikkapa ne valmisteet, joitten hinta poikkeaa halvimmasta enintään 10 prosentilla. Tämä muutos olisi estänyt myöskin spekulaatiot tuon 40 euron hintarajasta, joka siellä nyt on. Se saattaa lain nykymuodossa vaikuttaa siihen, millaiseksi valmisteen hintakin määräytyy.

Rinnakkais- ja rinnakkaistuontivalmisteitten saadessa lain myötä kilpailuetua muun muassa kotimaiseen lääketeollisuuteen nähden on vaarana, että kotimainen lääketeollisuus joutuu etsimään kilpailumahdollisuuksia halvemman työvoiman maista selviytyäkseen kilpailussa. Tästä seuraa selkeä uhka kotimaisen tuotannon supistumisesta ja työvoiman vähentämisestä. Tästä valiokunta sai jokseenkin selkeäsanaisen viestin eräiltä kuulemiltaan asiantuntijoilta.

Tätä lakimuutosta ei ole myöskään yhteensovitettu velvoitevarastointisäännösten kanssa. Kansallinen huoltovarmuus kärsii, kun lääkekulutuksen rakenne muuttuu ja vaatii varastoitavaksi uusia, kenties tiheäänkin vaihtuvia valmisteita, jolloin velvoitevarastoissa olevien tuotteitten jakauma ei vastaakaan enää kulutusrakennetta. Tämä johtaisi todennäköisesti erivapausanomuksiin, kuten asiantuntijoilta kuulimme valiokunnassa.

Valiokunta ehdottaa lausumassaan, että velvoitevarastointisäännös uusittaisiin, muttei ehdota toimenpiteelle määräaikaa, joka kuitenkin olisi välttämätön tämän laatuisissa huoltovarmuutta koskevissa tilanteissa. Toisessa käsittelyssä tulemme esittämään tästä asiasta tarkennusta lausumaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan ehdottama lain voimaantuloaika 1.4. on liian aikainen, jotta edellä esitettyihin näkökohtiin ehdittäisiin varautua ja tiedottaa lääkkeiden vaihtumismahdollisuuksista riittävästi niin terveydenhuoltohenkilöstölle kuin yleisöllekin. Apteekkien tietojärjestelmiä toimittaa tässä maassa niin ikään asiantuntijoitten mukaan vain kaksi yritystä ja on epävarmaa, ehditäänkö ajan tasalla olevat ohjelmistot järjestää kaikkiin apteekkeihin. Siksi lain voimaantuloa on siirrettävä. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulenkin esittämään voimaantulosäännökseen muutosta molempien esityksessä olevien lakien osalta.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys antaa aiheen kysyä, miksi hyvä tavoite pitää toteuttaa näin byrokraattisella, monimutkaisella tavalla. Siihen lain käsittelyn yhteydessä ei tullut vastausta, vaan päinvastoin sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittely vahvisti sitä näkemystä, että näihin tavoitteisiin, mihin lailla pyritään, elikkä halvempien lääkkeiden käyttämiseen silloin, kun ne vastaavat kalliimpia lääkkeitä, olisi voitu päästä paljon yksinkertaisemmin keinoin.

Miksi on valittu tällaiset keinot? Asiantuntijoita valiokunnassa kuultaessa syntyi sellainen käsitys, että tämmöinen tapa on pitänyt valita sen vuoksi, että meidän maassamme on yksi ammattikunta, johon ei voi luottaa. Tämä ammattikunta ovat lääkärit. Itse en voi tällaiseen näkemykseen yhtyä. Lääkärillä on ammattienharjoittamislain mukaan oikeus määrätä lääkkeet. Sitä ei ole kenelläkään muulla. Vaikka lääkäritkään tietysti eivät ole olleet valmiit tähän mennessä välttämättä määräämään halvempia lääkkeitä riittävästi, niin en näe mitään estettä sille, etteikö tätä tavoitetta olisi voitu toteuttaa niin, että lääkärit olisivat ryhtyneet määräämään halvempia lääkkeitä silloin, kun sille on perusteet. Ja miksi näin? Siksi, että lääkäreille ei tosiasiassa ole järjestetty todellista informaatio-ohjausta, kampanjaa, jolla lääkärit olisi saatu toteuttamaan niin sanottua g-merkintää, joka on ollut voimassa monta vuotta. Tällä informaatio-ohjauksella lääkärit olisi saatu tietoisemmiksi tästä asiasta.

Miksi minulla on syytä uskoa, että näin olisi tapahtunut? Meillä on ollut Rohto-projekti monta vuotta, ja me olemme juuri säätäneet lain, viime viikolla taisi läpäistä tämän täysistuntokäsittelyn, ja olemme perustaneet lääkehoitokeskuksen ensi vuoden alusta tämän Rohto-projektin jatkoksi. Mitä Rohto-projektissa on muun muassa havaittu? Kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset lääkärit katsovat, että lääkekustannukset tulisi ottaa huomioon lääkehoitoa valittaessa. Suomalaiset lääkärit ovat erityisen huolissaan potilaidensa maksukyvystä ja sitä kautta hoitomyöntyvyydestä ja ilmoittavat suosivansa edullisempia valmisteita. Lääkärit ovat pitäneet jossain määrin vaikeana muuttuvien hintojen ja korvauskäytäntöjen seuraamista, mutta kuten ed. Keränen totesi, meillä on tietotekniikka käytössä, ja sitä kehittämällä tähän ongelmaan olisi voitu löytää helposti toimivia ratkaisuja. Näin ollen ei ollut mitään syytä vetää sellaisia johtopäätöksiä, etteikö tällä informaatio-ohjauksella lääkäreiden suuntaan tätä asiaa olisi pystytty edistämään varsinkin, kun tänä vuonna jo pelkästään se, että tästä uudesta laista on puhuttu, näiden halvempien lääkkeiden käyttö on huomattavasti lisääntynyt. Siihen on ollut kyllä myöskin toinen erittäin merkittävä syy. On vapautunut patentteja, jotka ovat tuoneet markkinoille paljon käytettyjä lääkkeitä, ja näiden lääkkeiden käyttö on lisääntynyt erittäin merkittävästi. Myös antibioottien käytöstä on jo useamman vuoden aikana havaittu, että näiden halvempien geneeristen antibioottien käyttö on lisääntynyt aivan olennaisesti monen lääkeaineen kohdalla. Varsinkin nyt, kun kahtena tulevana vuonna on vapautumassa runsas määrä patenttisuojattuja lääkkeitä, joiden käyttö on varsin laajaa, niin tätä kautta lain tavoitteita olisi voitu hyvin viedä eteenpäin.

Sitten toinen tekijä: potilaat. Jokainen järkevä ihminen ostaa halvemman tuotteen, jos saa saman halvemmalla. Miksi ihmeessä potilas maksaisi lääkkeestä enemmän, jos hän saa saman halvemmalla? Tämä asia todella kiinnostaa potilaita. Jos he saavat saman lääkkeen halvemmalla, niin he ovat valmiit sitä käyttämään. Lääkkeiden kohdalla ei ole samaa ongelmaa kuin merkkivaatteiden kohdalla. Merkkivaatteet näkyvät. Niistä ihmiset ovat valmiit maksamaan aivan huimia summia vain sen takia, että niissä näkyy se merkki. Mutta se, mitä lääkettä käytät, ei näy sinusta ulospäin. Sen takia tämä, että potilaat itse ovat kiinnostuneita saamaan halvempia lääkkeitä, on todella tärkeä asia, koska lääkkeiden hinnat muodostavat monelle potilaalle esteen käyttää lääkärin määräämiä lääkkeitä.

Myöskin potilasjärjestöt ovat kiinnostuneita tästä. Potilasjärjestöillä kaikilla oli periaatteessa myönteinen suhtautuminen asiaan. Potilasjärjestöt olisivat voineet ja voivat edelleenkin edistää omalla tiedottamisellaan lääkkeiden vaihtamista.

On nyt selvää, että näihin tietysti myös liittyy ennakkoluuloja ja epäilyjä varsinkin, kun toinen korvauslääke on eri värinen ja eri muotoinen ja eri näköinen. Näistä saattaa tietysti syntyä sellaisia epäilyksiä, että onkohan tämä nyt sitten todellakaan sama lääke.

Vielä toinen asia on tietysti se, että on syytäkin suhtautua varauksellisesti siihen, että näissä käytetään kuitenkin erilaisia side- ja apuaineita. En tiedä kaikkia, mitä ne ovat. Lääkärit tuntevat tämän puolen paremmin. Näiden mahdolliset erilaiset vaikutukset on syytä tietysti ottaa huomioon ja suhtautua varovasti.

Mutta yleensä potilaat ovat valmiita kokeilemaan lääkettä, jos sillä saa saman vaikutuksen. Tätä kautta olisi voitu viedä tätä asiaa huomattavasti eteenpäin. Elikkä olisi voitu kirjoittaa esimerkiksi laki niin päin, että potilaan suostuessa tai potilaan pyytäessä lääke vaihdetaan. Ei se olisi millään tavalla heikentänyt tämän vaikutusta, koska jos kaikki muut asiat olisi tehty, mitkä on tarkoitus tehdä, elikkä informoitu lääkäreitä, informoitu potilaita ja annettu velvoite apteekille informoida potilaita lääkkeitä ostaessa, niin olisi varmasti voitu viedä tätä eteenpäin. Ennen kaikkea oikea paikka tehdä tämä päätös, vaihdetaanko tämä lääke vai ei, on lääkärin vastaanotolla potilaan ja lääkärin arvioidessa, mikä olisi parempi. Tätä yhdessä arviointia olisi informaatio-ohjauksella voitu huomattavasti edesauttaa niin lääkäreiden kuin potilaiden neuvonnalla.

Meillä olisi ollut myöskin käytettävissä erittäin tehokas keino, jota ei haluttu käyttää, jolle ei annettu merkitystä ja josta sanottiin, että se ei ole vaihtoehto. Se olisi ollut askel, josta olisi kannattanut aloittaa: hintalautakunnan käyttäminen päätettäessä lääkkeiden hinnoista. Aivan loppuvaiheessa kuulimme hintalautakunnan pääsihteeriä. Mielestäni on kyllä varsin hämmentävää havaita, että näille geneerisille lääkkeille on hakijan niin ehdottaessa hyväksytty korkein samaa tai sitä läheisesti muistuttavaa lääkeainetta sisältävän valmisteen hinta, vaikka markkinoilla olisi olennaisesti halvempia rinnakkaisvalmisteita tai niitä läheisesti muistuttavia valmisteita. Hintalautakuntaa käyttäen olisi päästy eteenpäin.

Tällainen kierroshan oli vuonna 98. Silloin saatiin säästövaikutus, joka oli vähittäismyyntihinnoin 180 miljoonaa markkaa, joka jakautui potilaalle ja yhteiskunnalle. Silloinkin vielä oli valtavasti vastustusta ja tuli paljon valituksia, mutta ei niinkään näistä geneerisistä lääkkeistä, vaan alkuperäislääkkeiden hinnoista. Mutta nyt ollaan ihan eri tilanteessa. Myöskin lääketeollisuus tietää, että jotain tehdään ja olisi tehty joka tapauksessa. Tätä kautta olisi päästy eteenpäin, jos tätä keinoa olisi käytetty ensin. Miksi ensin? Sen takia, että tämä viiden vuoden tarkistuskierros tulee ensi vuonna joka tapauksessa. Näin tullaan tekemään, toimimaan. Tämä hintakierros tullaan käymään. Kun, kuten ed. Keränen totesi, meillä on lääkekorvausjärjestelmä kokonaisuudessaan valmisteltavana, niin olisi ollut hyvä käyttää nämä muut keinot ensin.

Myöskin on tuotu esille huoli suomalaisen lääketeollisuuden työllisyydestä. Minusta se on aivan aiheellinen huoli. Ed. Soininvaara on käyttänyt sellaista ilmaisua, että suomalainen yhteiskunta ei voi toimia niin, että me vain pesemme toistemme paitoja. Eurooppalaiset toimivat niin, että eurooppalaiset hoitavat toisiaan. Euroopassa ja varmaan koko maailmassa terveydenhuolto on kaikkein työllistävin ala koko Euroopassa. Kun lasketaan mukaan kaikki ne erilaiset toiminnot, mitä terveydenhuoltoon liittyy, niin se on kaikkein eniten työpaikkoja Euroopassa luonut ala, kaikkein eniten työllistävä ala Euroopassa. Miten eroaa se, hoidammeko toisiamme vai pesemmekö toistemme paitoja? Ei mielestäni se aivan olennaisesti eroa, vaan tämä sama periaatehan on kysymyksessä, että pidämme huolta toisistamme. Se tuo työtä ja työpaikkoja. Komissaari Liikanen oli valiokunnassa, ja oli vahinko, että niin vähän oli kuulijoita silloin, koska hän kertoi G10-hankkeesta, jonka tarkoitus nimenomaan on se, että samanaikaisesti, kun pyritään edistämään näiden geneeristen lääkkeiden käyttöä, pyritään edistämään uusien innovatiivisten lääkkeiden saamista potilaiden käyttöön kaikissa maissa ja myöskin korvausten piiriin, vaikka se on kansallisella lainsäädännöllä säädettävä asia, ennen kaikkea työllisyyden edistämiseksi. Nyt tutkiva teollisuus on siirtynyt Yhdysvaltoihin ja vienyt myöskin työpaikkoja sinne. Tämä on suuri ongelma. Tästä työllisyydestä kannattaisi todella kantaa huolta.

Vielä lopuksi, herra puhemies, toteaisin vain sen, että kaikki se aika, jonka me olemme käyttäneet tämän asian edistämiseen, meidän olisi kannattanut paljon enemmän käyttää sen edistämiseen, miten voimme ehkäistä sairauksia, miten voimme vähentää lääkkeiden käyttöä. Paras lääke on liikunta ja oikea ravinto, ja näiden asioiden edistämiseen kannattaisi uhrata aikaa. Tämä laki olisi voitu aivan hyvin jättää säätämättä, me olisimme saavuttaneet nämä samat tavoitteet, ja käyttämällä saman energian toisten asioiden edistämiseen olisimme saaneet kaupanpäälliseksi vielä ylimääräisiä säästöjä ja ihmisille parempaa hyvinvointia.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Puhemies! 15 miljoonan euron vuoksi tullaan siis sekoittamaan käytännössä koko terveydenhuolto ja meidän lääkehuoltomme ja apteekkijärjestelmämme.

Se harhainen luulokaan, että tällä saadaan lääkemenojen kustannuskasvu jotenkin kuriin, ei ole oikea käsitys, vaan tällä on hyvin marginaalinen merkitys sille kokonaisuudelle, kun puhutaan lääkemenojen kasvusta ja siitä kokonaiskustannuksesta. Ja tietysti jos miettii terveydenhuollon suhteellisen niukkoja resursseja tällä hetkellä, niin kyllä sen ajankäytön suhteen olisi voinut parempiakin priorisointeja olla juuri tällä hetkellä kuin laittaa sitten 1.4., jos esitys menee hallituspuolueiden toivomassa muodossa täällä läpi, pyörittelemään näitä purkkeja ja purnukoita ja miettimään, mikä reseptin kulmassa oleva merkintä milloinkin on ja mihinkäkin purkkiin liittyen voimassa.

Olen siitä hyvin pahoillani, että ministeriössä ei ole nähty juuri minkäännäköistä vaivaa tähän informaatio-ohjauksen suuntaan suhteessa lääkärikuntaan. Se on häpeällistä. Itse asiassa ei ole tehty yhtään mitään. Se on ollut suositus aikanaan, mikä on kerran kiertokirjeellä lääkärikunnalle lähetetty ja oletettu, että kaikki menee sitten sen mukaan, tai itse asiassa silloin ei ole oletettu ilmeisesti yhtään mitään.

Mutta otan esimerkiksi tietyt antibiootit, joista on ollut tällaista runsasta kirjoittamista aikanaan, ja kun on käynyt ilmi, että näiden runsas määrääminen on aiheuttanut tiettyjen bakteerikantojen resistenssin lisääntymisen eli ne antibiootit ovat käyneet tehottomiksi, on annettu selkeitä ohjeita lääkärikunnalle siitä, miten tulee rajoittaa tiettyjen lääkkeiden ja antibioottien kirjoittamista, jotta nämä bakteerikannat muuttuvat jälleen suotuisaksi näille antibiooteille, ja ei ole ollut epäilystäkään, etteikö lääkärikunta ole toiminut juuri niin kuin on tarkoitettu ja haluttu. Se on ollut informaatio-ohjausta silloinkin, ja muutokset parempaan suuntaan on saatu nopeasti aikaiseksi. Olen vain pahoillani, että tällaista lainsäädäntöä näin silmittömästi viedään eteenpäin.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut työhuoneessa näitä puheenvuoroja, niin tuntuu todella ihmeelliseltä — viittaan ed. Ylä-Monosen äsken käyttämään puheenvuoroon — että tämä laki nyt yleensä on täällä menossa läpi, mutta ehkäpä vaalien läheisyys on tässä jollakin lailla pontimena. Mutta toivoisi kyllä tässä talossa, että tehtäisiin parempaa lainsäädäntöä kunnollisella aikataululla, huolellisella valmistelulla.

Olen kuunnellut tässä ed. Keräsen ja ed. Stenius-Kaukosen puheenvuorot, jotka olivat erittäin kriittisiä mielestäni, erittäin kriittisiä tähän lakiin nähden, ja niinpä tässä on keskusta jättänytkin vastalauseen, johon olemme näitä kriittisiä arviointeja poimineet.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että aika ihmeellinen on tämä joulunalus, kun tässä ollaan nyt tekemässä lainsäädäntöä, jolla halutaan alentaa lääkekustannuksia, ja toisaalta olemme tekemässä lainsäädäntöä — emme me opposition edustajat — jolla potilaiden lääkekustannuksia korotetaan omavastuita korottamalla ja maksukatto siirtyy yhä kauemmas.

Jos nämä menevät läpi, niin kyllä tuntuu, että eihän tässä ole mitään järkeä enää, että toisaalla kiristetään potilaille lisää maksurasitusta ja toisaalla ollaan helpottamassa. Eikö tätä kokonaisuutta voitaisi täällä tarkastella järkevästi ja jotenkin sivistyneellä tavalla niin, että tämä olisi jotenkin hallinnassa kokonaisuutena? Totta kai lääkekustannusten alentaminen on sinänsä perusteltua, ja näin tämä lakiesitys siihen pyrkiikin, mutta nämä monet yksityiskohdat, joihin täällä on viitattu, olisivat kyllä vaatineet suurempaa paneutumista lain valmistelussa ja sitten näitä ehdotuksia, jotka täällä on tehty.

Keskusta on puuttunut muun muassa vastalauseessaan seuraavaan seikkaan, elikkä olemme suoranaisesti sitä mieltä, että lääkevalmisteen vaihdon onnistuminen edellyttää, että neuvonta suoritetaan asianmukaisesti ja ostajaan ja hänen omaan mielipiteeseensä ei yritetä vaikuttaa niissäkään tilanteissa, joissa halvimpia valmisteita ei juuri sillä hetkellä apteekissa ole ja potilas aikoo lähteä toiseen apteekkiin tai joissa lääkäri on vaihdon kieltänyt. Näitä tapauksia tietenkin voi olla hyvinkin paljon. Pienissä apteekeissa tulee olemaan todellakin vaikeuksia pitää kulloinkin halvimpia valmisteita saatavilla niin, että ostaja ei joudu odottamaan lääkkeitä seuraavaan päivään, ja myöskään tukut eivät niitä pysty toimittamaan, vaikka apteekit kuinka yrittäisivät. Kävin juuri apteekissa, jossa todettiin, että tukuissa on suuria toimitusvaikeuksia jo tällä hetkellä tavallisten lääkkeitten, saati sitten rinnakkaislääkkeitten, toimittamisissa, että niitä ei niin vain ole aina saatavilla, ja logistiikkaketju voi myöskin ontua. Valmisteiden hintojen vaihdellessa apteekeille tulee jatkuvasti jäämään erilaisia rinnakkaisvalmisteita varastoon. Toivon, että tämä ei aiheuta näitten pienten apteekkien kuolemaa syrjäseuduilla. Sehän tässä uhkana on, että apteekkiverkostomme yhäti harvenee, koska apteekkien pito on täysin kannattamatonta, jos kulut kasvavat, jos apteekille jää rinnakkaisvalmisteita varastoon. Silloin henkilöstökulut myöskin ovat erittäin suuret, kun tätä hommaa siellä pienissä apteekeissa pyöritetään.

Meillä on tosiaankin tässä ehdotuksessa vastalauseen muutosesityksiä, ja tulemme ne sitten esittämään. Mutta toivoisin kyllä jatkossa, että tätä erityisesti nyt seurattaisiin, ja tähän täytyy olla valmius puuttua. Arvoisa puhemies! Eduskunnalla täytyy jatkossa olla valmius puuttua näihin ilmeneviin ongelmiin uudella lainsäädännöllä, ja olen aivan varma, että niitä ilmenee. Ei se nyt tavatonta ole eikä ennenkuulumatonta, että tehdään uusi laki, jos entinen on susi. Siihen täytyy olla valmiutta puuttua, jos tämä ei toimi ja jos käytännön ongelmat potilaan kannalta ovat ilmeisen suuret, mihin täällä on näissä puheenvuoroissa viitattu.