Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä käytiin hiljakkoin keskustelu työntekijöitten työsuhdeturvasta vasemmistoliiton tekemän välikysymyksen pohjalta, ja on syytä todeta, että hallituksen vastaus ei kyllä paljon työntekijöitä lämmittänyt, sillä hallitushan ei luvannut lainkaan minkäänlaisia parannuksia työsuhdeturvaan.

Täällä on perusteltu suomalaisten heikkoa työsuhdeturvaa sillä, että hyvä työsuhdeturva estäisi työllistämisen. Vastakysymyksenä voi esittää: miksi? Nyt kun Suomessa on huono työsuhdeturva, niin miksi työnantajat eivät ole työllistäneet tämän heikon työsuhdeturvan aikana, jos se hyvä työsuhdeturva kerta on ollut työllistämisen este? Eli tämä peruste, mitä on esitetty työnantajan taholta, ei voi pitää paikkaansa. Samaa asiaahan hallitus esitti, että liian hyvä työsuhdeturva estää työllistämisen. Se ei voi pitää paikkaansa, sillä edelleenkin noin 300 000 suomalaista on ilman pysyvää työpaikkaa.

Tämän lisäksi suomalaiset työnantajat, niin yksityiset kuin julkinenkin sektori, käyttää erittäin paljon määräaikaisia työntekijöitä. On lähdettävä miettimään sitä asiaa, mitenkä ja millä perusteilla työnantajat yleensä työntekijöitä palkkaavat. Eivät he palkkaa sen perusteella, onko Suomessa hyvä työsuhdeturva tai huono työsuhdeturva. Työnantajat palkkaavat työntekijän, jos he tarvitsevat tuotannon ylläpitämiseen, lisäämiseen tai palvelujen parantamiseen, tuottavaan työhön, lisätyövoimaa elikkä he eivät selviä entisellä työvoimalla. Siinä tapauksessa työnantajat palkkaavat uutta työvoimaa. Näin ollen työsuhdeturvalla ei ole tähän asiaan sillä tavalla merkitystä kuin väitetään. Näin ollen olisi erittäin tarpeellista, että suomalaisten työntekijöitten, palkansaajien työsuhdeturva saatettaisiin samalle tasolle kuin se on keskimäärin muissa EU-maissa. Se ei heikentäisi lainkaan suomalaisen teollisuuden tai palvelujen kilpailukykyä, päinvastoin se parantaisi suomalaisten työntekijöitten työmotivaatiota ja antaisi varmuuden ihmisille, että he saisivat olla työpaikassa ja saisivat tehdä työtä. Suomalainen yritystoiminta on tässä työsuhdeturva-asiassa kyllä hyvin vanhoillinen, erityisesti joukkoirtisanomisissa Suomi on Turkin kanssa samassa sarjassa työsuhdeturvan osalta.

Lisäksi, kun täällä on puhuttu tästä Kiina-ilmiöstä, haluan siitä hiukan todeta, että vuonna 1997 suomalaiset yritykset työllistivät ulkomailla 145 000 työntekijää. Vuonna 2002 suomalaiset yritykset työllistivät ulkomailla 333 000 työntekijää, elikkä ei tämä mikään uusi Kiina-ilmiö ole. Suomalaiset yritykset ovat siirtäneet tuotantoansa ulkomaille ja työllistävät ulkomaalaisia, elikkä määrä on kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana. Näin ollen tässä on yksi syy siihen, että Suomessa on edelleen noin 300 000 työtöntä.

Herra puhemies! Lakialoitteeni lähtee siitä, että työntekijöitten irtisanominen ei olisi niin halpaa ja niin helppoa kuin se tänä päivänä Suomessa on. Työntekijöille tulisi parempi työsuhdeturva ja myöskin eroraha. Nythän tämmöistä erorahasysteemiä Suomessa ei ole, vaan kun työntekijä sanotaan irti, hänelle maksetaan kesälomapalkat ja hän joutuu työskentelemään tämän irtisanomisajan loppuun asti, jos halutaan. Suomessa työntekijöitten irtisanominen on halpaa, mutta Suomessa johtajien irtisanominen on kallista. UPM:n johtajan irtisanominen, lopputili, maksoi 1,8 miljoonaa euroa ja Handelsbankenin johtaja sai neljän vuoden palkan käteen, kun hänet erotettiin. Johtajien irtisanominen on Suomessa kallista, mutta ei työntekijöitten. Tämän johdosta olisi perusteltua, että irtisanomiskynnystä Suomessa nostettaisiin. Sitä kautta voitaisiin ennakolta estää suuret joukkoirtisanomiset ja työnantajat joutuisivat ajoissa miettimään jo, miten muutoin voitaisiin asiat ratkaista, jos yrityksessä on ongelmia, ettei jouduttaisi joukkoirtisanomisiin.

Eräiden kansainvälisesti toimivien suuryhtiöiden viimeaikaiset päätökset, joissa tuotantolaitoksia Suomessa on suljettu ja samalla tuotantoa on jatkettu tai jopa laajennettu muualle, herättävät kysymyksen, missä määrin irtisanomisten erilaiset kustannukset eri maissa ovat vaikuttaneet näiden yhtiöiden päätöksiin. Niinpä Fujitsu Siemens Kilon tehtaan sulkeminen vuonna 2000 herätti epäilyt, että ylikansallinen yhtiö lopetti tuotannon Suomessa osittain juuri siksi, että irtisanominen Suomessa on niin edullista. Tuoreempi vastaavanlainen tapaus on Wärtsilän ilmoitus siitä, että Turussa kauan toiminut dieselmoottoritehdas suljetaan ja tehtaan tuotanto siirretään Italian Triesteen. Wärtsilä ilmoitti tammikuussa 2004, että tämän vuoksi aloitetaan yt-neuvottelut 480 työntekijän vähentämiseksi Turussa. Samanaikaisesti Wärtsilä kyllä ilmoitti mahtavista osinkojenjaoista omistajilleen, elikkä tässä suhteessa taloudelliset syyt eivät voineet olla irtisanomisten perusteina, ja toiseksi Wärtsilästä on myöskin tullut tieto, että tämä Wärtsilän tuotantolaitos Turussa oli kannattava yksikkö, joten myöskään tuotannolliset syyt eivät ole tässä tapauksessa irtisanomisten perusteina, vaan tässä ovat aivan muut syyt. Näin ollen olisi enemmän kuin perusteltua, että Suomessa kiristettäisiin työntekijöitten irtisanomissuojaa, niin että irtisanominen ei olisi niin edullista kuin tänä päivänä on. Monissa maissa maksetaan irtisanotuille korvauksia siitä, että he ovat joutuneet irtisanomisen kohteeksi. Mielestäni kaikista tärkeintä olisi tietenkin se, että pyrittäisiin sellaiseen järjestelmään, että irtisanomisia elikkä lopputilejä ei annettaisi, vaan työntekijöille turvattaisiin työpaikat. Mutta jos yritys irtisanoo, sen pitää tapahtua niin, että se ei tapahdu ilmaiseksi, kuten tänä päivänä.

Sen johdosta tässä lakialoitteessa esitän, että jos esimerkiksi työntekijä on ollut työssä 3—4 vuotta, eroraha olisi kahden kuukauden palkka, ja jos on ollut työssä 10—14 vuotta, eroraha olisi neljän kuukauden palkka jne., elikkä 25 vuoden työsuhteesta saisi vähintäänkin vuoden palkan erorahana. Monissa maissa on jopa huomattavasti tiukemmat ja suuremmat nämä erorahat kuin nyt tässä lakialoitteessa, mutta mielestäni tämä suomalaisten työntekijöitten saattaminen samanarvoiseen asemaan muiden EU-maiden työntekijöiden kanssa irtisanomissuojan suhteen on äärimmäisen tärkeää. Se pitäisi saada välittömästi voimaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopan lakialoite on hyvä ja nimenomaan se on tärkeä silloin, kun on puhe suurista yrityksistä. Niiden kohdalle sovellettavana tämä on erittäin hyvä aloite.

Ed. Kuoppa myös viittasi välikysymyskeskusteluun. Hallitus vastasi silloin, että tämä irtisanomisturva taikka se hinta, minkä irtisanominen maksaa, olisi Suomessa samaa luokkaa kuin keskimäärin Euroopassa. Näin kuitenkaan ei todellakaan ole, koska nimenomaan yhteiskunta, julkinen sektori vastaa näistä menoista, ei suinkaan se yritys, joka irtisanoo. Siis on siirretty, ulkoistettu tämä maksu yrityksiltä yhteiskunnalle. Yhteiskunta kantaa tämän taloudellisen taakan, ei siis se yritys, joka irtisanoo, missä nyt sitten todella esimerkiksi Wärtsilä ja myös monet ulkomaiset firmat ovat kunnostautuneet. Siis veronmaksajien piikkiin tulee tämä tuki.

Mutta lopuksi, puhemies, haluaisin todeta vielä todella sen, että suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen johto on ollut tässä asiassa täysin eri mieltä kuin hallitus vastauksessaan ja aivan heti pian tämän välikysymyskeskustelun jälkeen ammattiyhdistysjohtajat ilmoittivat, että hallituksen vastaus ei pitänyt paikkaansa.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Kuoppa on tällä lakialoitteellaan, kuten muutkin allekirjoittajat, oikealla asialla. Suomen on tavoitettava vähintään Euroopan unionin keskimääräinen taso, mieluummin näissä asioissa oltava riman yläpuolella silloin, kun keskustelemme joukkoirtisanomisista mutta myös yksittäisistä tapauksista, jolloin usein on kysymys lapsiperheiden huoltajista, jolloin nämä vaikutukset ovat paitsi taloudelliset myös sosiaalipoliittiset ja emotionaaliset.

Tässä lakialoitteessa ed. Kuoppa on hahmotellut aivan selvän rakenteen suhteutettuna työaika erorahan suuruuteen. Haluaisin osaltani, arvoisa puhemies, vielä lisätä sen, että kysymyshän on yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta vastuusta, jolloin puhtaan erorahan lisäksi tai siihen liittyen, mielestäni paremmin lisäksi, on kyettävä työnantajien, työntekijöiden ja yhteiskunnan keskustelemaan, millä tavalla irtisanomistilanteissa koulutuspaketit rakennetaan siten, että siirtymistä seuraavaan työhön edistetään.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensiksi haluan sanoa, että tämä välikysymyskeskusteluhan oli mahdollinen, koska kun olimme yhteistyössä, saimme nämä nimet täyteen. Oli hyvä, että se käytiin, ja se on yhteiskunnassa herättänyt paljon keskustelua.

Tässä ed. Kuopan lakialoitteessa on paljon hyviä asioita. Nimenomaan täytyy suitsia suuryrityksiä, kansainvälisiä jättiyrityksiä. Niitten tuloksessa ja kulurakenteessa — palkkakuluthan esimerkiksi paperiteollisuudessa ovat varsin pienet verrattuna sitten kokonaiskustannuksiin ja muuhun — kyllä näitä asioita pitää hyvin kriittisesti käsitellä ja nostaa esille. On nähty nyt, että tupopöydässä työnantajat eivät halua tähän asiaan tarttua ollenkaan.

Senkin taas ymmärrän siltä kannalta, etteivät halua lähteä keskustelemaan, mutta on aivan törkeää, aivan niin kuin ed. Kuoppa sanoi, että herrojen muutosturva on kunnossa. Handelsbankenin johtaja lähtee käppäseen ja saa neljän vuoden palkan käteen, samoin kuin oli Helsingin Sanomissa pitkät luettelot ... (Ed. Pulliainen: Kuka huolisi hänet töihin enää uudestaan?) — Ei tavallista ihmistäkään huoli kukaan, ed. Pulliainen. Hän käppäsee kahvikupin hinnalla ulos, ja me emme saa edes kahvia, jos kansa potkaisee meidät täältä ulos äänestämällä. Tämä on tosiasia tässä asiassa. — Kun Helsingin Sanomat listasi näitä yritysjohtajien muutosturvia, yleisin oli kaksi vuotta, kahden vuoden palkka, ja nämä ihmiset voisivat silloin, kun sanovat, että työntekijöille ei ole varaa parantaa mitään, samalla kertoa, millainen muutosturva itsellä on. On hyvä huudella, kun on posket täynnä porkkanoita.

Ei kannata ollenkaan lähteä halveksimaan työntekijöitä. On käsittämätön asenne sosialidemokraattisella ed. Skinnarillakin. Teillä on täällä monta sosialidemokraattia, jotka pitävät tätä aloitetta erinomaisena ja hyvänä, pitävät siitä, että työläistä yritetään puolustaa. Eikö se ole aivan oikea linja? En tiedä, mikä on teidän kantanne sitten, kun tiukka paikka tulee, niin kuin eläkeläisten suhteen eilen, se tietysti sitten horjuu.

Mutta kun lähdetään näihin, sama on, että samat yritysjohtajat sanovat, että eläkeikää ei saa nostaa, sitten katsotaan, että heidän oma eläkeikänsä heidän henkilökohtaisissa sopimuksissaan on 55—60 vuotta. He sanovat, että on työvoimapula. Mitä työvoimapulaa täällä on? Meillä on 500 000 ihmistä käytännössä ilman töitä, kun otetaan avoin ja piilotettu työttömyys. Hallituksen työvoimapolitiikka ja talouspolitiikka ovat aika pahasti epäonnistuneet. 30 000 työpaikkaa on menetetty hyvin lyhyessä ajassa. Hallituksen työvoimapoliittinen linja on jo käytännössä epäonnistunut.

Sitten kun puhutaan nykytilanteesta: Naisia pidetään pätkätöissä ja kunnat ovat suurin, siis julkinen valta on suurin naisten nöyryyttäjä tällä hetkellä. Terveydenhoitajia ja lastenhoitajia monia pidetään pätkätöissä. Julkinen valta eli vanhat puolueet kunnissa pitävät heitä pätkätöissä, ketjutetaan, määräaikaistetaan ja pistetään vielä alihankintaan nämä. Tilanne on tällä hetkellä jo tämä, että käytännössä tavallisen ihmisen muutosturva ja irtisanomissuoja on sellainen, aivan niin kuin ed. Kuoppa sanoi, että ei tarvita edes taloudellisia ja tuotannollisia syitä. Voi olla voittoa tuottava yritys, pistetään kiinni ja silipai, siinä ei auta mikään, kahvit juodaan ja ulos. Kyllä tämän pitäisi huolestuttaa koko eduskuntaa riippumatta siitä, kannatammeko juuri sellaista mallia, minkä ed. Mikko Kuoppa on tässä tehnyt, mutta tämä periaate on mahdollinen. Pienyritysten ja keskisuurten yritysten kohdallahan me voimme porrastaa näitä malleja ja lähteä isoista, monikansallisista yhtiöistä, joiden tuloksessa ja kulurakenteessa todella palkkakustannukset eivät näyttele suurta osaa. Näitten asioiden kanssa me olemme tekemisissä myös jatkossa, ja ihan hyvä, että pidetään padan alla tulta, että tätä asiaa pidetään esillä, ei päästetä liian helpolla tätä asiaa eteenpäin.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, että työväenliike, siis ammattiyhdistysliike, on tästä huolissaan, Metallin Vuorenmaat ja muut. Koska sosialidemokraattinen puolue alkaa olla tästä huolissaan ja koska te, ed. Skinnari?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen liike on yli sata vuotta ollut huolestunut tästä asiasta ja tehnyt sen eteen myös paljon eikä ainoastaan ollut huolestunut niin kuin ed. Soini. Tässä suhteessa meillä on vieläkin tietysti korjattavaa. Liittyminen Euroopan unioniin on tuonut esiin paljon sellaisia epäkohtia, joita aikaisemmin ei ole suhteessa Euroopan unionin maihin nähty. Siinä mielessä sekä ammattiyhdistysliikkeen että myös tämän talon on ryhdyttävä niihin toimenpiteisiin, että nämä saadaan korjattua, koska muutoin se on suomalaiselle palkansaajalle ja työntekijälle mutta samalla myös yrittäjälle väärin, että täällä ovat nämä asiat huonommin. Siinä mielessä tämä tilanne, joka 1.5. tänä vuonna syntyy, jossa Euroopan unionin sisämarkkinat luovat tilanteen, jossa palvelut voivat siirtyä, vaikka työntekijät eivät voikaan, on tämän talon yksi suuri haaste lähiviikkoina.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Skinnarihan on siinä oikeassa, että historia on sinänsä hyvä, siellä on ay-liike ja työväenliike tehnyt hyvää jälkeä, mutta hän itse kiinnitti huomiota siihen, että tänä päivänä ongelmat ovat muuttuneet. Olennaistahan on nyt se, mikä välikysymyskeskustelussa käytiin läpi, että hallituksella ei ole vastauksia tämän päivän ongelmiin, tämän päivän irtisanomisturvaan, siihen huoleen, mitä kymmenettuhannet ihmiset tässä maassa tällä hetkellä ovat joutuneet konkreettisesti kokemaan: tämän hallituksen aikana 21 000 työpaikkaa, nyt on menossa 50 000 työpaikkaa. Niin kuin ed. Kuoppa perusteli, ei mitään taloudellisia syitä ole tehdä niitä ratkaisuja muuta kuin että ahneus on huipussaan ja sitä kautta kumpuaa, ja silloin tarvitsee lainsäätäjän puuttua siihen. Siitä syystä hallituksen vastaus oli todella huono, ja siitä syystä ihmettelen kyllä, että sosialidemokraattinen liike oli siinä mukana.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen jo totesikin, että saavutukset ovat sosialidemokraattien tilillä, mitä tulee työsuhdeturvan irtisanomissuojan parantamiseen Suomessa, myös ammattiyhdistysliikkeen ja koko vasemmiston. Mutta esimerkiksi viimeiset kohennukset, jotka tähän saatiin lainsäädäntöpuolella 80-luvun lopussa, tulivat juuri poliittisen työväenliikkeen, sosialidemokraattien puolelta, saatiin irtisanomisaikoja olennaisesti pidennettyä ja myöskin yhteistoimintalakiin neuvottelumenettelyt, joilla pystytään vaihtoehtoja kartuttamaan. Tällä hetkellähän on toimeksianto ollut kolmikannassa selvittää näitä menettelyjä siten, että vielä toimivammaksi ja tehokkaammaksi saataisiin esimerkiksi yhteistoimintamenettelyä työvoiman vähentämistilanteissa ja laveamminkin työsuhdeturvaa, muutosturvaa työelämän muutostilanteissa kohennetuksi.

Hallituksessa on tietysti se ongelma, että on erilaisia näkemyksiä eri hallituskumppaneilla. Kun tässä nyt on kovasti keskusteltu toissa viikon hallituksen vastauksesta, kyse oli siinä hallituksen yhteisestä kompromissivastauksesta. Sosialidemokraattien osalta linja on selvä. Ajamme irtisanomissuojan tehostamista, tiivistämistä. Esillä ovat paitsi taloudelliset korvaukset irtisanomistilanteissa myös irtisanomisjärjestyksen täsmentäminen. Meillähän se tuottaisi huomattavaa neuvotteluvoimaa ammattiyhdistysliikkeelle neuvottelutilanteissa, jos laissa taikka irtisanomissuojasopimuksissa, työehtosopimuksissa, olisi selvemmät määräykset siitä, että suojataan pitkään työssä olleita henkilöitä työvoimaa vähennettäessä. Nythän näissä on menty siihen, että sallitaan se, että vanhempi väki heitetään putkeen. Se osaltaan heikentää koko työuran aikaista tilannetta, sillä jos meillä on tällainen jatkuvasti käytössä oleva putki työuran loppupäässä, ei pidetä huolta työvoiman, henkilöstön, jatkuvasta kouluttamisesta, ammattitaidon ylläpitämisestä, heidän työssäjaksamisestaan. Tässä vaadittaisiin myös asennemuutosta, tiukempaa otetta myös työmarkkinajärjestelmän puolella, siis ammattiyhdistysliikkeessä, että näihin puututaan.

Työsopimuslaissahan muutettiin kollektiivisen työsuhdeturvan kirjausta siten, että tuotannolliset ja taloudelliset perusteet on kirjattu hiukan toisin kuin varhemmassa työsopimuslaissa, ja se mahdollistaisi myös tiukemman linjan tulkinnoissa, eli pitäisi neuvotteluteitse ja viime kädessä oikeusteitse hakea työntekijää paremmin suojaavaa linjaa. Tämän kaltaista itse olen kaivannut, että otettaisiin hiukan esimerkkitapauksia, joissa ajettaisiin kovempaa linjaa ja pystyttäisiin lainsäädännön muutoksen tuomat mahdollisuudet työntekijän todellisen turvan parantamiseen myös realisoimaan käytännössä. Tässä tarvitaan monen rintaman työtä, ammattiyhdistysliikkeeltä tiiviimpää otetta poliittisella tasolla. Varmasti koko vasemmiston yhteistoiminta, ja laajemminkin toivottavasti siihen rintamaan tulee voimia, työsuhdeturvan parantamiseksi on välttämätöntä.

Palatakseni vielä irtisanomisjärjestykseen se toisi juuri tämän merkittävän välillisen vaikutuksen, että työnantajalle olisi välttämättömyys mutta olisi myös hyve, edullista, satsata henkilöstön kouluttamiseen, ammattitaidon ylläpitämiseen, kun sitten, jos joudutaan vähentämään työntekijöitä, se lakisääteisesti tai työehtosopimuksen kautta olisi määritelty, että sen pitää kohdentua vähemmän aikaa talossa olleeseen joukkoon, jolla luontojaan on paremmat mahdollisuudet päästä uusiin työtilaisuuksiin kiinni työmarkkinoilla. Tässä juuri eroaa Suomen järjestelmä. Meillä ovat niin löysät nämä irtisanomisjärjestystä koskevat määräykset sekä laissa että sopimuskentässä, ja se osaltaan johtaa siihen, että myöskin aika isojen joukkojen irtisanomisia tuotannollisista ja taloudellisista syistä ilmenee tässä laajuudessa kuin nyt on valitettavasti nähtävillä.

Myös taloudellisten muutosturvan muotojen osalta varmaan tämän tyyppinen erorahaksi tuossa aloitteessa nimetty korvaus on mahdollinen, mutta se vaatisi juuri työmarkkinasopimista, että siinä pääsee eteenpäin. Meillä, niin kuin viimeviikkoisessa välikysymyskeskustelussa todettiin, kollektiivisesti rahoitettuja turvan muotoja on kohtalaisen hyvin olemassa, työttömyysturvan kesto jne., mutta kyllähän siinä pitää olla tasapaino myös sen suhteen, mitä se työnantaja, työvoimaa vähentävä yritys, itse joutuu maksamaan ja mitä pannaan yhteiskunnan piikkiin taikka kollektiivisemmin työnantajakunnan piikkiin. Juuri tässä, mitä se irtisanova yritys itse joutuu maksamaan, tätä kiristämisen varaa on. Siinä mielessä nämä vertailut, joihin aloitteessa on viitattu, pitävät paikkansa, että juuri tällä puolella Suomen normisto ja käytäntö eivät ole Euroopan tiukimmasta päästä, vaikka sitten kokonaisarviossa voidaan tulla monenkinlaisiin erilaisiin näkemyksiin.

Tässä nyt olen puhunut enemmänkin entisenä ammattiliittojuristina, mutta myös samalla viitoittanut sitä laajasti sosialidemokraattien piirissä edustettua näkökantaa, mitä reittejä pitkin työsuhdeturvaa pitää edelleen tiivistää ja parantaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vielä se, kun olemme nyt siellä unionissa eli kolhoosissa: Ennen meillä oli oma rahapolitiikka, pystyimme määrittämään rahan arvomme. Ennen meillä oli oma pankkipolitiikka, pystyimme vaikuttamaan korkoon. Nyt emme voi vaikuttaa kumpaankaan. Me olemme täällä tundralla viluissamme, lisää vaatteita ei ole ja pakkanen kiristyy. Se on nyt tilanne. Silloin mennään sisäisen devalvaation kautta, jolloin potkitaan porukkaa ulos. Näin tämä homma menee. Eli kun raha- ja korkopolitiikkaan meillä ei ole mitään sanomista, niin sitten on sisäisen devalvaation tie ja työttömiä lisää. Näin tämä tällä hetkellä toimii.

Arvoisille sosialidemokraateille sanoisin, että teillä ei ole duunarin asiaan monopolia, että ed. Halme ja minäkin olemme täällä valtaosin työväestön ja toimihenkilöiden äänillä.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskisen puheenvuoroa kun työnantajat kuuntelisivat, niin hallituksen työllisyystavoite 100 000 uutta työpaikkaa hallituskauden aikana yhä kauemmas karkaa. Nyt se on karannut jo negatiivisesti 38 000 työpaikkaan ensimmäisen vuoden aikana. On kyllä kumma. Näin vanhana työnantajana ihmettelen, että työsuhdeturva työntekijällä on Euroopan ja maailman paras Suomessa. Ei kentällä ole mitään ongelmia. Minulla on monta sataa ihmistä ollut töissä samaan aikaan. He ovat erittäin tyytyväisiä, että heillä on työtä ja hyvin palkattua työtä nimenomaan. Eli nyt on tilanne se, että jos erorahaa ruvetaan vaatimaan työnantajilta — niin kuin eilen, näitte televisiossa, TT:n Jussi Mustonen sanoi — niin kolmikantaa ei tule syksyllä, eli vapaasti työmarkkinat sopivat, minkälaiset palkankorotukset tulevat. Se ei minun mielestäni ole hyvä asia.

Ed. Kuopan aloite on, totta kai, ihan oikein. Jokainen ajaa omien työntekijöittensä etuja. Minä ajan tietysti molempien, sekä työnantajien että työntekijöiden etua. Mutta kuitenkin meidän pitää muistaa, että Suomi säilyy (Puhemies koputtaa) kilpailukykyisenä, että (Puhemies: Aika!) se liike, että Kiinaan porukka investoi — teollisuus — se pitää meidän estää.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskisen puheenvuorohan oli monella lailla merkittävä puheenvuoro sisällön osalta. Arvostamani ministeri tunnusti suoraan, että sosialidemokraateilla olisi halu muuttaa ja yhteiskunnassa olisi tarve muuttaa, mutta valta ja voima ja ilmeisesti tahtokin puuttuu muuttaa kyseessä olevaa asiaa. Se on minusta merkittävä linjaus.

Ed. Kuosmasen puheenvuoro jääköön nyt omaan arvoonsa. Hänen kannattaa tutustua ehkä paremmin asiaa tuntevien lausuntoihin.

Mutta huolestuttavaahan tässä on se, mikä hyvin ministeri Koskisen puheenvuorossa kävi ilmi, että sosialidemokraattiselle puolueelle on — noin sanain kuvaillen — käynyt niin, että se työmiehen sydän on, mutta porvarin omatunto on tullut tilalle. Enää ei kanneta huolta aidosti siitä työmiehen ja työnaisen asiasta ja siitä, miten he tulevaisuuttaan rakentavat. Se rakentaminenhan tapahtuu nimenomaan sen työn kautta. Nyt ikävä kyllä näyttää, niin kuin ministeri Koskinen totesi, isäntävalta palaavan tähän yhteiskuntaan. Keskustapuolue johtaa nyt työsuhdeasioita ja vie näköjään (Puhemies koputtaa) eteenpäin, vaikka työväenliikkeellä ja ay-liikkeellä olisi yhteinen tahto muuttaa nimenomaan työsuhdeturvaan (Puhemies: Aika!) liittyvää asiaa.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen sanoi, että työttömyyseläkeputki osittain — tai antoi ainakin ymmärtää niin — aiheuttaisi näitä irtisanomisia, että työnantajat eivät välitä kouluttaa ihmisiä siinä loppuvaiheessa enää, että monta kertaa joudutaan tavallaan ikään kuin verenvaihdon takia vaihtamaan nämä vanhemmat pois ja ottamaan uusia tilalle, mutta työttömyyseläkeputkihan on periaatteessa tarkoitettu niille ihmisille, jotka oikeasti jäävät työttömiksi. Työnantajaliiton ei tarvitse mitään muuta kuin lähettää postissa kirje omille yrityksilleen, että yhtään ihmistä ei enää putkeen laiteta, mutta siellä Tielaitos, VR ja kaikki muut valtion laitoksetkin ihan samalla lailla käyttävät tätä putkea eli pistävät ne muitten maksettaviksi.

Ed. Kuosmaselle on pakko tässä lopussa sanoa, että on ihan totta, että nämä työelämän lainsäädännöt ovat aika monimutkaisia, että saattaa jäädä väärä käsitys välillä näistä asioista. Tehän edustitte silloin, kun yhtä aikaa tulimme vuonna 95, sellaista näkemystä, että pitäisi tuohon kämmenelle sopia työelämän lainsäädäntö. Huomaan (Puhemies koputtaa) kyllä, että olette varmaan vieläkin samaa mieltä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin välikysymysvastauksessa hallitus todella käänsi selkänsä työttömille ja niille, jotka tämän ongelman edessä joka päivä tuolla työpaikoilla ovat. Nyt tämä ministeri Koskisen vastaus oli siinä mielessä rohkaiseva, että hän kuitenkin selkeästi sanoi sosialidemokraattien haluavan parantaa irtisanomissuojaa ja muutosturvaa — mitä termiä tässä nyt käytetäänkin. Nyt tarvitaan sitä tahtotilaa sitten. Se tahtotila puuttui kokonaan siinä hallituksen vastauksessa. Sen vuoksi toivon todella voimia tämän välikysymyskeskustelun jälkeen. Ammattiyhdistysliikkeen puolelta on tullut voimakkaita reaktioita tämän muutosturvan puolesta ja ministeri Filatov — lehtitietojen mukaan — sai jonkinlaista sapiskaa SDP:n puoluehallituksesta, mutta nyt tämä homma ei tähän saa jäädä, vaan kyllä työpaikoilla olevat henkilöt kaipaavat todella liikettä ja vauhtia ja tukea tämän muutosturvan aikaansaamiseksi myös hallituksen piiristä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskisen minusta asiallinen puheenvuoro herätti minussa kuitenkin yhden metodologisen kysymyksen. Kun ministeri mainitsi ilmiön nimeltä hallituksen keskimääräinen vastaus, niin minun tulee mieleen tämä vanha tarina miehestä, joka pani päänsä jääkaappiin ja jalkansa uuniin ja oli aika keskimääräisen hyvä olo. Mahtoiko sosiaalidemokraattista puoluetta tässä keskimääräisessä välikysymyskeskustelussa kylmettää jaloista vai kuumentaa päästä?

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työnantajapuolelta ja pienyrittäjäpuolelta katsottuna tilannetta, 22 vuotta yrittäjänä toimineena, niin tämä lakialoite varmasti työntekijän kannalta on hyvä, mutta ei välttämättä työnantajapuolelta. En puutu wärtsilöihin, puutun pienyrityksiin, joita Suomessa on 92—93 prosenttia yrityskannasta, ja jos johonkin uutta työllisyyttä halutaan ja voidaan saada, se on pienet yritykset, ja näen, että tämä lakiehdotusaloite ei palvele työllistämään pienissä yrityksissä. Pitääkö sitten pienien yrityksien saada oma lakialoitteensa?

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskisen analyysi hallitusyhteistyöstä oli tietysti varsin valaiseva ja samalla lailla kuin ed. Virtanen vieressäni jäin kaipaamaan sitä selitystä, että jos toinen pääpuolueista ei ole vastuussa hallituksen antamasta vastauksesta, niin kuka sitten on? Onko kyseessä liimapuolue-RKP:n vastustus vai mahdollisesti sitten kepun vastustus? Toivoisin tähän sitten mielelläni niitä syyllisiä, ja toinen tietysti on se, että mikä on ministeri Koskisen tulkinta siitä, että jos asia on kolmikantaan menevä asia ja hallitus on jo näin selvästi linjannut omat kantansa muutosturvan ja irtisanomissuojan kohdalla, niin mikä itse asiassa on ay-liikkeen asema tulevissa kolmikantaneuvotteluissa?

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuuntelen mielenkiinnolla tätä keskustelua ja huomaan kuitenkin, että nyt myös syyllistetään sitä hallituksen välikysymyksessä esitettyä kantaa näihin asioihin. Minun mielestäni, kun sitä arvioi myöskin yhteiskunnan kokonaisedun mukaan, niin minun mielestäni se oli myöskin realistinen. Siinä oli selvä kansainvälinen katsaus, mikä on tilanne muissa Euroopan maissa ja mihin suuntaan globaali maailmantalous kehittyy ja mitkä ovat ne vaatimukset, joita joudutaan väistämättä tekemään. Panin myös merkille eilisessä ajankohtaisohjelmassa, että kun SAK:n juristia näistä asioista kuultiin, hänkään ei pitänyt parhaimpana ratkaisuna sitä, että lähdetään tälle korotettujen erorahojen tielle. Minä luulen, että myöskin SAK:ssa on kahta ilmaa tämän asian kanssa, miten on viisasta edetä, jotta ei toteutettaisi sitä, mitä monet pelkäävät, että yrityksien määrä Suomessa vähenee ja sitä kautta työllisyys heikkenee.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On varmaan ihan paikallaan käydä keskustelua tästä kyseessä olevasta asiasta, mutta tässä haluaisin nostaa esille jo täälläkin esille tulleen asian, että nyt tässä ovat aloitteen tekijät syyllistäneet koko suomalaisen yrittäjäkentän, ja se on minusta aivan väärä lähtökohta tähän asiaan. Suuri osa yrittäjistä on vastuullisia. Täällä on puhuttu siitä, että yrittäjät eivät ole vastuullisia ja heittävät työntekijöitä tullen mennen ja eivät halua työpaikkoja luoda sitten sen takia, ja tämä olisi yksi keskeinen kynnyskysymys. Itse näen kuitenkin, että työpaikat syntyvät silloin, kun työtä on tarjolla ja suurin osa suomalaista yrityskenttää on kantanut aina vastuunsa työntekijöistä ja näin varmasti jatkossakin tulee tapahtumaan. Esimerkiksi rakennusala on ala, joka ei luo pysyviä työpaikkoja sitä taustaa vasten, ja tämäntapaiset irtisanomiskysymykset eivät siellä yksinkertaisesti toimi. Tässä pitäisi nähdä kokonaisuutta eikä lähteä voimakkaasti ammattiyhdistyspolitiikkaa tekemään tänne saliin. Nämä ovat hieman harkitsemattomia minusta nämä puheenvuorot, joita täällä on käyty.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuoppa ja ministeri Koskinen kohdistivat pääasiassa tämän erorahavaatimuksen suurteollisuudelle. Suurteollisuus kuitenkin tällä hetkellä on erittäin suurissa vaikeuksissa ensinnäkin siksi, että kansainvälinen kilpailu on kova, ja sitten toisaalta taas päästökauppa tulee. Päästökauppa kun tulee, niin teollisuuden kilpailukyky heikkenee noin 30 prosenttia eli 200 miljoonaa euroa maksaa suomalaiselle teollisuudelle tämä virheellinen päästökauppadirektiivi, mikä EU:ssa vahvistettiin. Esimerkiksi Rautaruukin kohdalla se tekee tuhannen ihmisen palkan vuodessa, kun joutuu ostamaan niitä päästökauppaoikeuksia ulkomailta esimerkiksi. Ja tähän, kun te iskette vielä sen erorahan, niin kyllä minä olen aivan varma, että suomalainen suurteollisuus lopullisesti harkitsee siirtymistä muualle, ulkopuolelle Euroopan. Ja tämä päästökauppadirektiivi vaikeuttaa muun muassa Euroopan kilpailukykyä, ei se yksistään ole Suomen, eli kolmansiin maihin nähden. Eli jotain järkeä pitäisi tässäkin salissa joskus olla työnantajankin puolelta.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ole varmasti tarkoituksenmukaista aloittaa sitä toissaviikkoista välikysymyskeskustelua uudestaan, mutta koska itse satuin sen aikana olemaan kipeä, niin ajattelin käyttää tilaisuutta hyväksi ja kommentoida tässä sen verran, että minun mielestäni tämä asia, millä ed. Mikko Kuoppa on, on tärkeä. Ja uskon, että tämän salin vasen reuna ja tänne asti — minä luen itseni vasemmistoon, vaikka fyysisesti olen keskellä — mutta joka tapauksessa, niin olemme oikeasti sitä mieltä, että tälle asialle jotain tarvitsisi tehdä, ja varmaan koko ajan mietitään niitä keinoja ja jalostetaan näitä malleja, mitä on tehtävä, jotta niin kuin todella törkeällä tavalla, pelkästään pörssikurssien nostamiseksi ihmisiä ei heitettäisi pihalle.

Mutta minua niin kuin harmittaa se asia täällä vasemmistoliiton argumentoinnissa, että he ovat sitä mieltä, että pahin vihollinen on suorastaan työmiehelle sosialidemokraatit ja sosialidemokratia tässä maassa, joka tosiaan sata vuotta on taistellut näitten oikeuksien puolesta. Minä en oikein ymmärrä sitä, että — tulee ihan traagisesti mieleen työväen laulun sanat, että miksi kansat toisiansa surmaa, työmies työläistä toisen maan. Eli tarkoitan tällä vertauskuvallisesti sitä, että vihollinen löytyykin nyt omista teille, arvoisa vasemmistoliitto. Pistetäänpä nyt yhteen nämä viisaat päämme ja puhalletaan yhteiseen kekoon, niin varmasti löydämme paremman muutosturvan tuloksena myös sitten työntekijöille.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Reijoselle sanoisin, kun hän peräänkuulutti, että yrittäjiä sorsitaan, että he ovat moraalittomia: Eiväthän he moraalittomia ole, he käyttävät niitä etuja hyväksi, mitä EU:ssa on. Wärtsilän kohdalla he olisivat joutuneet Italiassa maksamaan 20 kuukauden palkan työntekijöille, jos niiltä tehtailta olisi vähennetty, Suomessa ei tarvinnut maksaa mitään. Se on tietenkin laillista ja ihan oikein, mutta onko se sitten oikein Suomen kansantalouden kannalta ja moraalin kannalta, että täältä kannattavia yrityksiä siirretään Italiaan ja että EU:n sisällä ruvetaan siirtelemään yrityksiä, jotka kannattavat, ja työttömiä tulee siellä? Tämmöinen keinottelu pitää estää. Nyt kun tulee kymmenen uutta EU-maata, me emme tiedä, mitä silloin tapahtuu, kuinka suomalaiset yrittäjät vievät yrityksiä Viroon ja Puolaan, niitä on laillista viedä ja siellä on halpaa yrittää. Pitää täälläkin työllistäjän tuntea vastuu. Esimerkiksi metsäteollisuuskin, missä itse olen työskennellyt, (Puhemies koputtaa) hyödyntää tämän maan ainoata luonnonvaraa, metsiä, ja kun teollisuudella on hyödyntämiseen lupa, niin pitää täälläkin työllistää. (Puhemies koputtaa) Samoin vielä ed. Kuosmanen otti tämän päästökaupan ...

... minä puheenvuorossani käsittelen sitten sitä.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen täällä viittasi rakennusalan lyhyisiin työsuhteisiin, ja koska jonkun verran tiedän tästä asiasta, niin totean, että täällä kannattaa lukea tämä lakialoite. (Ed. Reijonen: Olen lukenut!) Nimittäin täällä 4 a §:ssä sanotaan, että erorahaa maksetaan, jos työsuhde on kestänyt 3—4 vuotta ja siitä eteenpäin, ja rakennusalalla, jossa on lyhyet työsuhteet perinteisesti, harvemmin kestää työsuhde kolme vuotta tai sitä pitempään, tai jos se kestää pitempään, niin silloin yleensä on kysymys isosta yrityksestä, joka on voinut työtä tarjota, eikä siitä, josta juuri mainitsitte äsken.

On totta, että pienille yrityksille tämä varmasti voi tuottaa ongelmia, ja olisin toivonutkin, että tässä valmistelussa olisi huomioitu tämä asia.

Mutta ed. Viitaselle vielä totean lopuksi, että jos hallituksen vastaus ja ministeri Filatovin täällä käyttämät puheenvuorot välikysymyskeskustelussa olisivat olleet sävyltään toisenlaisia, niin ei olisi tarvinnut niin paljon arvostella (Puhemies koputtaa) sosialidemokraatteja tässä asiassa, mutta se oli ikävää, ja niinpä Vuorenmaakin on sitten ...

... häntä arvostellut siinä, että hän ei puhunut sillä lailla niin kuin ...

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan oikaista ed. Kuosmasen antamaa ilmeisesti väärää tietoa, kun hän väitti, että Suomessa on Euroopan paras työsuhdeturva, jopa maailman. Ed. Kuosmanen, näin ei missään tapauksessa ole. (Ed. Kuosmanen: Ainakin tuntuu siltä!) — No niin saattaa ed. Kuosmasesta tuntua. — Suomessa on, kuten totesin, johtajilla ilmeisesti maailman paras turva, sillä ei juuri missään sellaisia erorahoja makseta kuin Suomessa maksetaan johtajille. Haluan korjata myös sen, kun sanoin varsinaisessa puheenvuorossani Handelsbanken, että se oli Ålandsbanken, joka maksoi tämän neljän vuoden erorahan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Myös itse viittaisin siihen samaan, mihin ed. Kuoppa tuli tässä loppuvaiheessa, eli näitten meidän työnantajiemme edustajien eli toimitusjohtajien etuuksiin. On erittäin huono moraalinen esimerkki se, että lähes järjestään suurteollisuuden ja yleensä suuryritysten edustajat, toimitusjohtajat, jäävät 60-vuotiaina eläkkeelle. Helsingin Sanomissa oli pari viikkoa sitten tarkka luettelo siitä; vain pari noin kahdestakymmenestä huippujohtajasta jää eläkkeelle yli kuudenkymmenen iässä. Tämäkö on sitä mallia, jota suomalaisille esitetään? Keskimääräinen irtisanomisraha oli kahden vuoden palkka. Kyllä minun mielestäni sitä, mitä ed. Kuoppa tässä esittää, on aika vaikea kumota.

Ja ed. Kuosmanen: Mitä mieltä te olette tällaisesta? Onko se moraalisesti oikein, että työnantajan edustajat näyttävät tällaista esimerkkiä: 60-vuotiaana eläkkeelle ja kahden vuoden irtisanomisajan palkka? Ja niin kuin ed. Kuoppa tässä toteaa, esimerkiksi (Puhemies koputtaa) Juha Niemelä jäi eläkkeelle 57-vuotiaana, sai 1,8 miljoonan markan kultaisen kädenpuristuksen ja 60-vuotiaana sitten eläkkeelle, reilulle eläkkeelle, vähän paremmalle kuin kansanedustajat.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toivoisin, että edustajakollegat vasemmalla kuuntelisivat, mitä kerrotaan. Minä nostin esille sen, että te koko yrittäjäkentän syyllistätte tässä keskustelussa ja minusta se ... (Ed. Elo: Ei tässä ketään syyllistetä!) — Minä juuri näin sanon, että näin te olette tehneet, sitä te ette ole muuttaneet, ja minusta tämä on väärä lähtökohta koko tälle keskustelulle. (Ed. Huotari: Kuullun ymmärtämisessä on vaikeuksia!) — Minun mielestäni tällä hetkellä suurin ongelma on meillä Suomessa siinä, että työn kokonaishinta on liian korkea. Minä sanon näin, että palkat eivät ole korkeita. Työmies ja työnainen on palkkansa ansainnut, mutta työn kokonaishinta on liian korkea ja näilläkin ratkaisuilla, joita te esitätte, se nousisi entisestään. Tämä uhkaa sitten viedä meiltä työpaikkoja muualle ja tämä työllisyystavoite karkaa entistä kauemmaksi, niin kuin täällä on tullut todettua.

Petri  Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista tässä lakialoitteen perustelussa on tämä kansainvälinen vertailu. Puhutaan, että kun pisteasteikko on nollasta kuuteen, niin on saatu Suomen vertailupisteluvuksi 2,4, mutta esimerkiksi Italiassa se olisi niin hyvä kuin 4,1. Täällä on verrattu, että Suomen lainsäädäntö on pisteytettynä samalla tasolla kuin Turkissa eli tilanne olisi Suomessa yhtä huono kuin se on tällä hetkellä Turkissa. (Ed. Kuoppa: Niin se valitettavasti on!) Minä luulen, että tuota eivät usko kyllä kaikki työntekijätkään. Jos heidän pitää tehdä valinta siitä, ovatko he työantajan palveluksessa Turkissa vai Suomessa, niin kyllä minä nyt väitän kuitenkin edelleen, että Suomessa on aivan kohtuullisen hyvä turva siltä osin, jos sitä verrataan esimerkiksi Turkin tasoon, monellakin tasolla. Minä korostaisin sitä, ihan niin kuin täällä ed. Reijonenkin, että jos tietyt suuryritykset ovat maksaneet kohtuuttomia palkintoja ja kädenpuristuksia, niin sehän ei ole tämän lakialoitteen tarkoitus, vaan tässä tarkoituksena on lisätä merkittävästi (Puhemies koputtaa) erorahoja ja myöskin työnantajan ...

... kustannuksia.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastaan ed. Elolle, että 220 000 yritystä on Suomessa pk-sektorilla ja 142 000 on yhden miehen yrityksiä. Ymmärrätte hyvin, että siellä ei voi tämmöisiä hirveitä erorahoja maksaa kuin suurteollisuusjohtajille. Minä olen TT:hen ottanut yhteyttä tästä eroraha-asiasta viime viikolla ja paheksunut sitä. Minä en kannata, että johtajille maksetaan kahden vuoden palkka ja neljän vuoden palkka. Se on väärin. Se antaa huonoa esimerkkiä työntekijöille. Sitä jyrkästi vastustan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Reijosella oli monia virheellisiä tietoja omassa puheenvuorossaan, muun muassa suomalaisten palkkatasosta ja yleensä palkka- ja muista kustannuksista. Missä tahansa kansainvälisessä vertailussa Suomi on erittäin kilpailukykyinen palkkojen ja sosiaaliturvamaksujen suhteen.

Ei tämä ole se syy, ed. Reijonen, vaan syy on yksinkertaisesti esimerkiksi viime vuoden aikana se, (Ed. Reijonen: Työn kokonaishinta!) että euro on vahvistunut tavalla, joka on syönyt meidän vientiyritystemme kilpailukykyä, ja me olemme erittäin vaarallisessa tilanteessa tällä hetkellä. Kannattaa vaan muistaa, että viime marraskuussa Suomen vienti väheni 22 prosenttia. Miten me reagoimme tähän euron vahvistumiseen? Tämä on minun mielestäni kaikkein suurin kysymys. Ed. Reijosen tiedot ovat todella vääriä.

Minä olen myöskin iloinen siitä, että ed. Kuosmanen on reagoinut tähän tilanteeseen. Mutta kyllä voin kertoa, että eilen eräs pienyrittäjä sanoi, että kyllä te olette tekemässä huonoa lainsäädäntöä, kun saa vaan 90 000 euroa, pieni surkea yrittäjä, osinkoja ilman veroja. Hän on tähän asti pystynyt nostamaan 200 000 euroa. Huono kohtalo ihmisellä!

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Reijoselle haluaisin vielä todeta, kun hän sanoi, että työn hinta on Suomessa korkea: No, mistä se työn hinta muodostuu? Sanoitte, että palkka ei ole liian korkea. Palkan lisäksi tulevat palkan sivukulut, eläkemaksu on siitä suurin. Pitäisikö sitä leikata? Se tarkoittaisi automaattisesti eläkkeitten leikkaamisia. Sitäkö keskusta haluaa? Entä sairausvakuutusmaksu? Sielläkin on painetta koko ajan nostaa sitä. Jos ei nosteta, jos lasketaan, se tarkoittaa sitä, että joudutaan sairausetuuksia leikkaamaan tai lääkekorvauksia ja muita leikkaamaan. Sitten on sotu, sosiaaliturvamaksu, työttömyysvakuutusmaksu. Ei siellä ole mitään ylimääräistä.

Näillä kaikilla maksuilla on tietty tarkoitus, ja jos esitätte näitten alentamisia, teidän on esitettävä saman tien ihmisille, mitä ne käytännössä tarkoittavat leikkauksina myös. Ei ole sellaista pussia, mistä tämä ylimääräinen raha otettaisiin, vai onko keskustalla sellainen?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa nyt huomaa, että yksi puhuu aidasta ja toinen puhuu taas kerran aidan seipäistä. Tietotaso on hyvin erilainen, mistä puhutaan. Eiväthän näitä vertailutietoja mistään hatusta ole otettu. Oecd on tehnyt tutkimuksen, ja joukkoirtisanomisten kohdalla Suomi ikävä kyllä sijoittuu sijalle seitsemän ja meidän takanamme ovat enää Turkki ja Uusi-Seelanti, Etelä-Korea jne. Ei se sen kummempaa ole. Tämä on tutkimustietoa. On ikävää, että näin on, ja siitä syystähän tämä aloite nimenomaan on tehty, että siihen saataisiin parannus, että me olisimme edes jollakin lailla jonkinlaisella eurooppalaisella tasolla, kun tässä nykyään niin eurooppalaisia ollaan kaikki, niin kuin varmaan ihan hyvä kaikin puolin onkin.

Ed. Viitaselle haluaisin sanoa, että minusta vasemmistoliitto ei ole se, joka on tyrmännyt pahiten sen keskustelun, mitä viime viikolla oli. Se tuli esimerkiksi Metalliliiton puheenjohtajalta, ja se tuli monelta muulta ay-liikkeen suunnalta olevalta demarilta nimenomaan. Ja ministeri Koskinen itse sanoi, että asiat eivät ole kohdallaan, mutta ei ole voimaa viedä niitä asioita eteenpäin.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta olla nyt käyttämättä vastauspuheenvuoroa ed. Petri Salolle hänen äskeisen puheenvuoronsa johdosta, kun hän sanoi, että Suomessa olisi suhteellisen hyvä tämä irtisanomissuoja. Jos ajatellaan, mikä anti oli välikysymyskeskustelusta ja siinä nimenomaan salin oikealta laidalta, niin sehän oli juuri se, että se on huono ja sen pitää ollakin huono, jotta tänne Suomeen tulisi uusia työpaikkoja. Näinhän se oli lähestulkoon kaikissa puheissa, ja sitä pidettiin erityisenä etuna uusien työpaikkojen syntymiselle. Nyt se taas riippuu keskustelun sävystä, se aina muklahtelee miten sattuu.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienyrittäjät yleensä taikka valtaosaltaan ovat alihankkijoita, isojen yritysten alihankkijoita ja jotenkin sidoksissa. Harvalla on omia tuotteita, joita ainakaan viedään. Silloin, kun se iso yritys täältä lähtee, lähtee se työ pienyrittäjältäkin jnp.

Siinä olen ed. Kuosmasen kanssa samaa mieltä, että huomattavan suuria vaaroja ovat nämä päästökaupat ja se, mitä ne aiheuttavat suomalaiselle teollisuudelle ja työpaikoilla, samoin vahva euro ja heikko dollari. Ne on myös tähän sidottava, kun näistä puhutaan, ja mikä se tulevaisuus on ja miten täällä hoidetaan energiaratkaisut ja muut. Se on iso asia myös.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tietysti ymmärrettävää, kun täältä takapenkiltä puhuu, että etupenkissä olijat arvioivat, että täyttä ymmärrystä vailla osittain on eikä ymmärrä, mistä puhuu, mutta vuodesta 78 olen ollut yrittäjä ja jonkin verran tietysti ymmärrän työn kokonaishinnan päälle ja sen, mistä se muodostuu. Enkä minä ole ollut esittämässä sitä, että tässä pitäisi joitakin kuluja tai etuuksia lähteä poistamaan, mutta toin esille vaan sen, että työn kokonaishinta Suomessa on tällä hetkellä sen kaltainen, että se kaikissa EU-maissa, jos arvioidaan uusia ja tulevia maita, ei ole kilpailukykyinen.

Meidän kaikkienhan tulisi nyt panostaa siihen, että me jatkossa voisimme turvata kaikille työntekijöille työssäkäyntimahdollisuudet täällä, ja siinä varmasti on yhteisiä ponnistuksia. Siinä yhteisenä tekijänä on minun mielestäni se, että kilpailukyky kaiken kaikkiaan turvataan. Siinä on monia elementtejä, ja yksi on työn kokonaishinta.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskustelua on kuunnellut, on tullut sellainen mielikuva, että on syntynyt yhtälö, jossa heikko työsuhdeturva, alhainen vähemmän koulutetun työn hinta ja vielä ehkä mausteeksi heitetty matala verotus on se, joka takaa työpaikkoja, se unelma. Jos näin olisi, niin väittäisin, että Yhdysvalloissa tämänhetkinen kasvu perustuisi nimenomaan siihen, että työtä olisi tullut lisää, mutta minua viisaammat ihmiset ovat kertoneet, olen jostain sen lukenut, että se ei perustu siihen, vaan se kasvu on täysin velkavetoista.

Minun mielestäni kansainvälisiäkin huonoja kokemuksia pitäisi kyetä täällä katsomaan ja miettimään, onko tämä äsken mainittu yhtälö todella se, joka luo työtä tähän maahan, vai onko siihen olemassa muita keinoja.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean vaan sen verran, että näitä kultaisia kädenpuristuksia on tullut mukaan myöskin julkiselle sektorille, hyvä esimerkki on Jyväskylän kaupunginjohtajan tämänhetkinen tilanne. Minun tietääkseni siellä on myöskin vasemmistoliitolla ja sosialidemokraateilla merkittävä edustus pöydän ääressä. Siellä tehdään ihan vapaaehtoisia kahden vuoden sopimuksia, jotka herättävät myös kansalaisissa paljon miettimistä, onko tämä oikein. Näin tietyissä tilanteissa käyttäytyvät suuryritysten hallitukset myöskin miettiessään, mikä johtajajärjestely on parhaimmillaan, ja tehdään tällaisia kädenpuristuksia. Mutta sen kuitenkin sanon, että pienyrittäjillä, joita on yli 95 prosenttia kaikista yrittäjistä tässä maassa, kaikki lisäkustannukset johtavat siihen, että työllistämisen kynnys nousee, ja hallitus ei tule pääsemään niihin haasteellisiin tuloksiin, mitä me kaikki toivomme, jotta Suomeen saadaan lisää työtä ja lisää sitä kautta myöskin jaettavaa. Tämän tyyppiset lakiesitykset johtavat väistämättä juuri päinvastaiseen lopputulokseen.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen ja muutoinkin oikea laita on antanut sen kuvan, että jokainen toimi irtisanomissuojan parantamiseksi nostaisi samalla jyrkästi työllistämiskynnystä. Näin ei ole. On tietysti tarkkaan arvioitava nämä toimet. On se melkoista nuorallatanssia, ettei aiheuteta kokonaistyöllisyydelle haittaa.

Mutta siellä on sen kaltaisia keinoja kuin irtisanomissuojan tehokkaampi toteuttaminen, nykyisen normiston, yhteistoimintalain tehostaminen siten, että todella selvitettäisiin vaihtoehdot työvoiman rajulle vähentämiselle, ja myöskin sitten se, että suojataan ikääntyneempiä työntekijöitä työvoiman vähentämistilanteissa olennaisesti nykyistä tehokkaammin. Pitää selvittää sekä lainsäädännön muutostarpeita että käytännön työtapoja, jotta pystytään näissä esiin tulevissa tilanteissa paremmin suojaa antamaan. Tämän ohella esimerkiksi pelkästään pörssikurssin kohottamiseksi tehtyyn irtisanomisten ylimitoitukseen ja sen kaltaiseen pitää pystyä pureutumaan. Se ei mitenkään nosta työllistämiskynnystä, jos tällaisiin järjestelmän väärinkäytöstilanteisiin puututaan.

Olennaista on tietysti kokonaistyöllisyyden parantaminen. Siinä hallituksen linja on tiivis ja yhteinen. Sille ei tuota haittaa se, että tarkoin selvitettävällä tavalla pystytään, toivottavasti, yhdessä ammattiyhdistysliikkeen ja kolmikantaprosessin kanssa myös irtisanomissuojaa ja työelämän muutosturvaa parantamaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voidaan tietysti kysyä, mikä merkitys tällaisella lakialoitteeseen perustuvalla keskustelulla on, ja vielä sen jälkeen, kun meillä on juuri välikysymyskeskustelu vähän samoista asioista ollut takanapäin. Mielestäni kuitenkin tämä on erinomaisen välttämätön ja tärkeä keskustelu. Itse asiassa eräät sen keskeiset elementit ovat tässä jo tulleet esille ainakin noin vihjauksenomaisesti. Yksi on se, että meillä tulopoliittinen sopimus, koko sopimusjärjestelmä, tupopolitiikka, on eräällä tavalla tulossa suuren, perusteellisen arvioinnin kohteeksi. Toisaalta ay-liikkeen puolella on juuri tähän muutosturvaan kiinnitetty erikoista huomiota. Siitä on puhuttu niin paljon, että se on välttämättömästi neuvottelupöydällä. Siis ammattiyhdistysliikkeen oman uskottavuuden kannalta se on välttämättömyys tuoda neuvottelupöytään, olipa työnantajapuoli ihan mitä tahansa mieltä tästä asiasta.

Toiselta puolelta on aivan selvä asia, että sillä tavalla koostettu hallitus kuin meillä tällä hetkellä on, joka on asettanut 100 000 uuden työpaikan aikaansaamisen tavoitteeksi, suhtautuu tähän tilanteeseen aivan sillä tavalla, että ensisijaista on luoda 100 000 työpaikkaa. Hallituksen sekä eläminen kauden loppuun saakka että sen aikaansaannokset mitataan juuri näiden 100 000 työpaikan osalta, niin kuin mitattiin Lipposen kahden hallituksen tuloksellisuus, ihan täsmälleen samalla tavalla. Tästä pitäisi juuri löytää sitten se ratkaisu. Minusta ministeri Johannes Koskisen puheenvuoro oli siinä mielessä hyvä, että se toi tähän keskusteluun uusia elementtejä, jotka toivon mukaan tulevat perusteellisesti tutkituiksi.

Näissä vanhoissa elementeissä on ongelmia. Yksi ongelma syntyy siitä, millä tavalla näitä niin sanottuja tutkimuksia, joihinka erittäin halukkaasti ryhmänjohtaja Martti Korhonen tässä viittasi, käytetään ja mitenkä niitä tulkitaan. Tässäkin lakialoitteessa on pohjana käytetty Italian tilannetta, aivan niin kuin käytettiin välikysymyksen perusteluissakin. (Ed. Kuoppa: Se on vain yksi osa siitä!) — Joo, se on yksi asia, ed. Kuoppa. — Minä vain kiinnitän tässä yhteen asiaan huomiota, kun se on tätä perinteistä yksinkertaistettua keskustelutasoa, niin ongelma on siinä, että koko Italian järjestelmä on toisenlainen. Siis siellä ovat olleet nämä sijoittamiset siihen turvaan, eli joka tapauksessa ne varat on peruuttamattomasti sijoitettu tähän muutosturvaan, ja sieltä sitten tulee tämä niin sanottu erorahajärjestelmä, eli siihen on jo sitten työelämän aikana sijoitettu.

Kun meillä taas on toisenlainen turvajärjestelmä, turvaverkko, niin sillä tavalla tullaan tulokseen, että Italian mallia ei sellaisenaan voi käyttää Suomen esimerkkinä juuri sen takia, että työntekijäpuoli ja työnantajapuoli näkevät nämä niin mustavalkoisesti kuin mustavalkoisesti tämän asian voi nähdä, niin kuin tämä keskustelu on havainnollisesti osoittanut. Tämän havainnollisemmin tätä ei voi esittää. Kun esimerkiksi ed. Kuosmasen ja ed. Martti Korhosen puheenvuorojen sanomat laitetaan rinnakkain, niin siinä se kaikki pelkistyy vihonviimeiseen pisteeseen saakka, ja siitä ei kyllä tupoa synny millään. Nämä herrat kun pannaan tupopöytään tekemään näillä eväillä tupoa, niin se tupohistoria on päättynyt sillä silmänräpäyksellä. Sen jälkeen kirjoitetaan vain, mikä oli tupojen historia. Sitten se loppuepilogi kertoo siitä, mitenkä sankarit lähtivät eri suuntiin. Tämä näin.

Kiusallisesti tätä koko hommaa pitää yllä Ålandsbankenin käyttäytyminen. Se on kai tuorein esimerkki, jonka minun ymmärtääkseni ed. Kuosmanenkin tuomitsi, juuri se, että on sellaiset kultaiset kädenpuristukset, jotka ovat niin älyttömiä, että sen älyttömämpiä ei voi enää olla. Tässä minä kyllä kohdistan huomioni Teollisuuden ja työnantajien ja PT:n johtoon. Kyllä kerta kaikkiaan, jos ollaan järjestäydytty työnantajina, tämän laatuiset menettelyt pitäisi voida estää, koska muuten niille tulee aivan kohtuuttoman suuri hinta juuri sen takia, että ne pilaavat kaiken, siis kaiken järkevän järjestämisen. Sen takia tämän puheenvuoron pyysin, että palautan mieliin, että tein lakialoitteen, kun tässäkin lakialoitteesta on kysymys, samassa kavalkadissa. Se oli tämä optiosakko. Elikkä siis toisin sanoen firmat, jotka tietysti ovat jo varmistaneet johtajiensa tulevaisuuden erotilanteen varalta, myöskin samanaikaisesti jakavat optioita, samanaikaisesti jakavat bonuksia ja näyttävät oikein hyvää tulosta ja sitten sanovat oikein hillittömästi irti henkilökuntaa tuntematta minkäänlaista kipua. Tämäkin pitäisi minusta estää. Yksi keino olisi se, että tällaisissa tilanteissa tällaisesta menettelystä sakotettaisiin, jolloinka itse asiassa ei koskaan sakotettaisi, koska kukaan ei haluaisi siihen sakkotilanteeseen ajautua.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi toteaisin, kun täällä ed. Salo paheksui, että julkishallinnossa on ruvettu kultaisia kädenpuristuksia jakamaan ja mainitsi Jyväskylän kaupunginjohtajan saaman kultaisen kädenpuristuksen, 200 000 markkaa. (Eduskunnasta: Euroa!) — Anteeksi, euroa. Sehän olisi ollut pieni raha, taikka se olisi ollut ehkä kohtuullinen, jos se olisikin ollut markoissa, mutta oli euroissa. — Tätä olen paheksunut. Kuntatalous ei ole mikään oy ja siihen vedotaan, että kuntapuolellakin pitää ruveta tällaisia kohtuuttomia maksamaan. Se on verorahaa, ja se pitää käyttää palveluitten tuottamiseen eikä tällaisiin. Siellä on kohtuullinen palkka maksettu kaupunginjohtajalle, ja sen pitää piisata. Suomessa on viime aikoina irtisanottu paljon työvoimaa vetoamalla yritysten kannattavuuteen ja tuotannollisiin tekijöihin. Suomessa irtisanominen on muihin EU-maihin verrattuna halpaa. Yritykset ovat kevyin perustein irtisanoneet työntekijöitä, mikä ei voi olla oikein.

Ed. Kuopan aloite on kannatettava, ja se osuu oikeaan asiaan. Yritykset ovat alkaneet keinotella työntekijöillä, joiden asema on erittäin turvaton. Aloitteessa esitetään, että työsopimuslaissa määritellään irtisanomisperusteet ja määrätään eroraha sellaisissa irtisanomistapauksissa, joissa irtisanominen tapahtuu tuotannollisista syistä. Tämä on oikean suuntainen uudistus. Työntekijöitä pitää suojella yritysten keinottelulta siitä syystä, että irtisanominen on ollut Suomessa niin halpaa ja helppoa. Yritykset ovat päässeet keinottelemaan työntekijöillä. Lainmuutoksella asia voidaan korjata ja turvata työntekijöitten asema.

Olemme tekemisissä saman asian kanssa, josta vasemmistoliitto hiljattain teki välikysymyksen. Meidän ei pidä nostaa käsiä ylös tämän ilmiön kanssa, vaan kansallisella päätöksenteolla vastata työelämää koskeviin haasteisiin. Työehtosopimuksen irtisanomisperusteitten lisääminen lakiin muuttaa tilannetta ratkaisevasti. Jatkossa yritykset eivät pysty keinottelemaan työntekijöillä, mikä on tällä hetkellä mahdollista, jopa vallitsevan yleistä. Joissakin maissa eroraha on säädetty lailla. Esimerkiksi Ranskassa on lain mukaan maksettava irtisanomisrahaa, joka vaihtelee työsuhteen keston mukaan. Samoin Isossa-Britanniassa ja Italiassa lainsäädäntöön on kirjattu erorahan maksamisperusteet. Suomessa joukkoirtisanominen on helppoa ja halpaa. Tähän ongelmaan ainoa kestävä ratkaisu on toimia lainsäädännön keinoin ja nimenomaan niin, että eroraha perustuu vakituiseen kuukausipalkkaan.

Toteaisin, että vaikka Italiassa on korkea eroraha, niin siellä on paljon pieniä yrityksiä. Muun muassa Pohjois-Italiasta tiedän, että siellä on esimerkiksi puualan yrityksiä satoja tuhansia ja se on kumminkin Euroopan vaurainta aluetta. Eivät siellä ole nämä korkeat erorahat olleet sen syynä, etteivätkö siellä ole yrittäjät voineet toimia. Samoin olen tyydytyksellä todennut, että SAK on ilmoittanut, että tulevissa tes-neuvotteluissa syksyllä irtisanomissuoja on keskeinen vaatimus heidän tavoitteissaan, kun tupoa tehdään. Pidän myös moraalittomina yritysjohtajien erorahoja. He tekevät eri lailla kuin vaativat yrityksissä alaisiltaan, ja se ei voi olla oikein.

Mikko Kuoppa /vas:

Puhemies! Muutamia asioita vielä. Ensinnäkin tämä muutosturvalakialoite tai irtisanomissuojan parantamisaloite: Ajatuksena on se, että tällä pyrittäisiin ennakolta vaikuttamaan siihen, että yritykset eivät sanoisi irti, vaan ne miettisivät muita keinoja, joilla henkilöitten työsuhdeturva voitaisiin turvata. Sellainen yritys, joka ei sano irti, ei maksa senttiäkään lisää tästä elikkä tämä ei koske niitä yrityksiä lainkaan, jotka eivät sano irti. Vasta irtisanomisen tapahduttua, jos sanoo pitkäaikaisia työntekijöitä irti, yritys joutuisi tämän lakialoitteen pohjalta maksamaan.

Lisäksi haluan huomauttaa ed. Kuosmaselle, kun hän puhui syvällä rintaäänellä näistä yritysten ongelmista, niin täytyy muistaa, että viime vuodesta yritykset ovat ilmoittaneet maksavansa yli 6 miljardia euroa osinkoja. Jos yrityksillä menee todella huonosti, ne eivät pysty maksamaan sellaisia määriä osinkoja. Siis kyllä tässä on omistajien ahneus pääasiassa, ja omistajien ahneus vaarantaa jopa yritysten tulevat investoinnit. Siellä on suurin syy. Suuret osingot merkitsevät sitä, että yrityksestä kupataan liikaa rahaa pois, mikä vaarantaa esimerkiksi investoinnit ja yrityksen tulevaisuuden.

Ed. Salolle vielä haluan todeta, hän ei ole nyt salissa, mutta haluan todeta, että ikävä kyllä, näitten Oecd:n tutkimusten mukaan Suomen työsuhdeturvan taso on Turkin tasoa ja monissa maissa se on selvästi parempi kuin Suomessa. Tämä ei ole minun omasta päästäni, vaan tämä on näistä tutkimuksista haettu. Myöskin nämä suomalaiset tutkimukset, joihin aloitteessani on viitattu, tukevat tätä samaa käsitystä. Me olemme Suomessa jääneet selvästi jälkeen työntekijöiden irtisanomissuojassa verrattuna muihin EU-maihin. Vaikka Suomessa on huono irtisanomissuoja, niin se ei silti ole parantanut työllisyyttä, niin kuin te siellä kokoomuksessa väitätte.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Minulla oli alun perin tarkoituksena sanoa tuosta paikaltani vain lyhyesti tässä jotain, mutta kun keskustelu venähti ja aikaa kului, niin sitten tämmöisiä erilaisia sekalaisia huomioita laitoin ylös ja tuon aikarajan takia tulin sitten tänne puhujakorokkeelle näitä puhumaan.

Kaiken kaikkiaan tämä aloite on hirveän hyvä ja linjassa mielestäni kansalaisten oikeustajun kanssa niin kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna kuin maan sisäisestikin. On nimittäin myös minun mielestäni erittäin vaikea ymmärtää sitä, että näiden suuryritysten johdolle annetaan kultaakin kovempia kädenpuristuksia ja sitten isot joukot työntekijöitä lähtevät tilanteessa, jossa kenties työtä olisi, mutta se siirretään muualle tai ei jostain syystä sitten ole heille tarjolla yhtään mitään. Erityisen vaikeaa näitä irtisanomisia on ymmärtää sellaisissa tilanteissa, joissa osinkoja jaetaan tavallisen ihmisen näkökulmasta ihan käsittämättömiä määriä pienelle joukolle johtoa. Se on jotain täysin moraalitonta. En tiedä sitten, onko tekopyhää kysellä semmoisen moraalin perään, mutta me olemme kuitenkin Suomessa, joka on kulttuuriltaan semmoinen maa, että täällä on vähän niin kuin kaveriakin autettu, ja tuntuu oudolta, että tämä menisi näin lähtökohtaisesti mulle mulle -systeemiksi. Ja tietysti siinä mitalissa on toinenkin puoli, että jos se on mulle mulle, niin silloin on vaikea odottaa työntekijöiltä sitoumusta, jos heillä on koko ajan tuli takapuolen alla, koska tulee lähtö.

Työsuhdeturvan parantamisesta mielestäni kansainväliset esimerkit osoittavat, että yrityksissä, joissa irtisanomiskynnys on korkea ja joissa johdon tekemiä töppäyksiä ei oteta työntekijöiden selkänahasta irtisanomalla heitä, on työssäviihtyvyys ihan omaa luokkaansa ja totta kai sitä kautta sitoutuminen siihen työntekoon ja myös sen työn tuottavuus. Ketään ei käskyttämällä saada parhaaseen tulokseen. Se tehdään ihan omasta tahdosta, ja totta kai sitä tahtoa lisää se, jos tuntuu, että sitä tekee oman talon, oman työpaikan, vuoksi.

Minä uskonkin, että jos tässä nyt ollaan avoimella mielellä ja otetaan asia aidosti esiin ja keskusteluun ja halutaan tässä jonkinlainen loppuratkaisu, niin tämä saattaisi jopa työnantajien eduksi toimia tätä kautta, näiden esimerkkien valossa. Totta kai, jos ollaan kyynisiä ja mietitään, että tiedetään kaikki ja mutu-periaatteella tiedetään Turkin työsuhdeturvakin, vaikkei välttämättä ole siihen hirveän tarkkaan perehdytty, niin silloinhan me olemme aina eri mieltä kaikista muutoksista. Mutta kyllähän nämä asiat pitää pystyä pöytään viemään, ja tärkeintä nyt on se, kun EU:ssa kerran olemme ja kaikessa pyrimme EU-tasolle, että olisimme EU-tasolla tässäkin asiassa.

Tämä on silleen tietysti vähän hullu tilanne, että tässä nyt käytiin pitkä välikysymyskeskustelu. Olin itse sen välikysymysviikon loppupään kipeänä kotona, ja sen takia tuntuu vähän, että juoni on sama kuin aiemminkin, mutta oikeastaan tämän välikysymyskeskustelun ja sen huipentuman, mikä tässä on moneen kertaan otettu esiin, vuoksi minä toivon, että tämä irtisanomissuojan kehittäminen otettaisiin hallituksessa esiin ihan vakavasti ja keskusteltaisiin eri puolet, koska selvää on, niin kuin tässäkin salissa on tullut esiin, että pk-yritykset ovat eri tilanteessa kuin suuryritykset tässä asiassa. Ei välttämättä tarvitse luoda yhtä kaavaa kaikille, mutta joitain parannuksia olisi saatava asiaan. Minä uskon vilpittömästi, että se toimii yhteisen edun ja myös sen työnantajan edun nimissä. Mutta todella, kun meillä pk-yrityksiä on paljon ja niistäkin on osa semmoisia, jotka ovat mikroyrityksiä, eli siellä on ihan muutama hassu, 1—9, työntekijää, niin ne ovat jo ihan omassa sarjassaan johonkin 100 työntekijän yritykseen verrattuna.

Mutta yhtä kaikki, hirveän mukavaa oli kuulla ministeri Johannes Koskisen puheenvuoro. Oli mukavaa, että hän pystyi olemaan täällä keskustelussa mukana. Täytyy toivoa, että tämä asia nyt lähtisi etenemään kenties ei välttämättä ed. Mikko Kuopan tekemän sinällään hyvän aloitteen pohjalta, mutta vaikka tämän keskustelun pohjalta ja vaikka sen pohjalta, että yksi hallituksen ministeri oli hyvin myönteinen. Lisäksi onhan tässä aloitteessa jos ei nyt puolet niin lähestulkoon hallituspuolueen kansanedustajia mukana, että varmasti hekin osaltaan ovat vauhdittamassa tätä. Helppoa se ei ole, mutta aitoa yritystä täytyy tulla. Kysymyksessä eivät ole pelkästään ihmisten työpaikat tässä asiassa, vaan minun mielestäni yleinen kansalaisten oikeustaju. Toisia irtisanotaan ja toiset saavat käsittämättömiä summia rahaa kyytipojaksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Hallituksen asettama tavoite työllisyysasteen nostamiseksi 75 prosenttiin on erittäin tärkeä. Jollei tässä tavoitteessa onnistuta, niin on hyvin vaikeaa turvata hyvinvointivaltion rahoituspohja ja myös ne työntekijät, joita tarvitaan julkisten palvelujen tuottamiseen. Tavoite on oikea, mutta se on nyt pahasti karkaamassa. Kehityshän on ollut tämänkin päivän tietojen mukaan huonompaan suuntaan.

Kyllä me näemme, että yhtenä syynä tähän työllisyysasteen heikkenemiseen, joka on jo tapahtunut, ovat myös nämä isot irtisanomiset. Kyllä niihin pitää silloin puuttua myös tästä näkökulmasta. Me arvioimme, että tuntuva eroraha hillitsisi ainakin joissakin tapauksissa esimerkiksi kansainvälisten ja monikansallisten yhtiöitten osalta irtisanomisia, mutta varmaa on se, että se parantaisi sen irtisanotun tilannetta. Kyllähän siinä tilanteessa ihminen tarvitsee joitakin lähtöaineksia sen uuden etsimiseen, ja raha siinä on paras turva hakea koulutusta, luoda uutta tilannetta.

Tässä on nyt menty parempaan. Kun täällä käytiin välikysymyskeskustelu, niin sosialidemokraattisen työministerin kannanotto oli kerrassaan tyly, ja sitä on sitten myöskin ammattiyhdistysliikkeen puolelta arvosteltu. Minä luulen, että tässä toistuu se vanha kaava. Työväenliikkeen työnjakohan on ollut se, että radikaali vasemmisto on haastanut ammattiyhdistysliikkeen kanssa ja sitten sosialidemokratia on tullut pikkuhiljaa mukaan koko laajuudeltaankin. Tässä näyttää tapahtuvan sama. Täällä oli aika lupaava puheenvuoro jo ministerillä, puhumattakaan sitten esimerkiksi ed. Karhun puheenvuorosta äsken, joka oli jo minusta sen laatuinen, että kyllä me tästä löydämme yhteistyön näköalan.

Irtisanomisturva tulee paranemaan, siitä olen ihan varma. Se on Suomessa nyt luvattoman huono. Ongelmahan tässä on vaan keskustapuolue, joka sitten ihan monien hyvien piirteittensä lisäksi kantaa tätä vanhaa perimää siitä, että isännän ja rengin tilanne pitäisi tuonne työpaikoille saada takaisin. Vähän siihenhän ainakin se työreformi viittasi, mutta eiköhän jos vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike painavat, niin kyllä, ed. Kuosmanen, me syksyllä näemme tilanteen, jossa työsuhdeturvaa Suomessa parannetaan, ja me olemme tässä prosessissa myös tällä tavoin mukana, tuomalla omia esityksiämme keskusteluun.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olin vielä kymmenen kuukautta sitten 150 työntekijän työnantaja, joista itse olen palkannut noin puolet sen kymmenen vuoden aikana, jonka kyseistä yritystä johdin ennen tänne tuloa, ja olen kuunnellut kohtuullisella mielenkiinnolla tätä keskustelua, tietysti jo aiemminkin, mutta sinänsä ed. Pulliaisen tapaan omastakin mielestäni vähän murheellista keskustelua tasolla juu—ei.

En oikein näe työnantajankaan kannalta kovin lohdullisina niitä puheenvuoroja, joissa todetaan yksiselitteisesti, että jos työntekijän asemaa parannetaan, niin yrityksillä menee huonommin. En ole itse irtisanonut yhtään työntekijää. En tiedä, onko ed. Kuosmanen niin tehnyt aiemmalla urallaan. Olisin tehnyt sen, jos tarve olisi sitä vaatinut. (Ed. Kuosmanen: Eikö kunta ole se työnantaja?) — Ei, kunta omistaa sen yrityksen, mutta se toimii ihan samalla periaatteella kuin mikä tahansa yritys ja sitä koskee myöskin se lainsäädäntö, joka yrityksiä varten täällä on säädetty. Irtisanomisiin ei ole tarvinnut mennä, ja en usko ylipäätäänkään, että irtisanomisiin tarvitsee mennä, jos ja kun yritykset pystyvät toimimaan yhdessä työntekijöittensä kanssa niin, että ne menestyvät.

Se on ihan selvä, että kun kilpailu kiristyy, joudutaan tietysti miettimään keinoja, millä kilpailukyky turvataan, mutta tuntuu tietysti vähän hassulta kuulla puheenvuoroja, joissa todetaan esimerkiksi, että jos irtisanomissuojaa parannetaan, se heikentäisi yritysten kilpailuasemaa. Se heikentää niitten yritysten kilpailuasemaa, jotka ovat vientiyrityksiä, tai se saattaa heikentää. Nykyisessä globaalissa maailmantilanteessa itse asiassa voi väittää, että Suomessa sillä ei enää ole paljon vaikutusta. Se on tietysti nähty, mitä tapahtuu niissä maissa, joissa toisaalta työntekijöiden oikeudet ja toisaalta heidän palkkatasonsa ja muut olosuhteet tekevät ne niin houkutteleviksi yrityksille, jotka eivät moraalista vastuuta tunne, että perustavat yritykset nimenomaan sinne.

Mutta silloin kun on kysymys Suomen markkinoilla toimivista yrityksistä, irtisanomissuojan parantaminen ei määritelmällisesti voi heikentää yritysten asemaa, koska irtisanomissuoja paranee samalla tavalla kaikkien yritysten osalta. Kilpailutilanne säilyy ennallaan. Tietenkin jos on onnistunut täällä kuulemiensa puheenvuorojen perusteella tai jostain muusta syystä saamaan itsensä vakuuttuneeksi, että kyllä se nyt varmaan niin on sitten, niin ehkä se voi heikentää. Mutta niin kauan kuin yritysten tuotanto perustuu siihen työhön, jota työntekijät tekevät, minun ymmärrykseni mukaan yritykset nimenomaan siksi palkkaavat työntekijöitä, ei siksi, että heistä pitäisi päästä eroon, vaan siksi, että yritykset toivoisivat, että heistä ei pääsisi eroon, vaan että he tuottaisivat sen tuotannon ja sitä kautta myös katteen ja voiton, joka on yrityksen perustehtävä.

Ainakin minulla on se käsitys ja jonkin verran kokemustakin siitä, että silloin, kun työntekijöitten asema on yrityksessä hyvä, työntekijät voivat ja uskovat voivansa työskennellä siellä niin, että työpaikka on turvattu, olot ovat muuten kohtuulliset, niin kyllä luultavasti työn tuloskin on parempi. En kuitenkaan usko hirveästi väärässä olevani, jos sanon, että sillä, miten työntekijät tekevät työtä, on kohtuullisen ratkaiseva merkitys sille, miten hyvin yritys menestyy ihan puhtaasti kilpailu- ja markkinataloudessa, toki myöskin julkisen vallan omistamissa yrityksissä, mutta ihan samalla tavalla muuallakin.

Kun ed. Reijonen viittasi mystiseen käsitteeseen "työn kokonaishinta", niin kyllä minua vähän kiinnostaisi tietää, mikä se nyt sitten on, jos se ei koostu palkasta ja niistä muista eristä, jotka ed. Huotari ansiokkaasti nosti esiin. Voidaan tietysti ajatella, että työn kokonaishintaa pienennettäisiin alentamalla esimerkiksi työntekijöitten eläkemaksuja, mutta työnantajan maksamat eläkemaksut ovat itse asiassa työntekijän palkkaa. Toinen vaihtoehto on se, että työnantajat eivät maksa eläkemaksuja, jolloin työntekijöiden, jotta voisivat turvata itselleen eläkkeen, pitäisi ostaa eläkevakuutus palkkarahoillaan, ja veikkaan, että siinä tilanteessa työntekijöitten palkkavaatimukset olisivat hieman korkeammat kuin tässä tilanteessa, jossa eläke ikään kuin maksetaan yhteisistä eläkevakuutuskassoista mutta kuitenkin niin, että maksut kerätään työnantajilta ja työntekijöiltä. Eli se ei ole ihan niin yksinkertaista, että pienennetään kokonaispalkkasummaa, koska kokonaispalkkasumma koostuu nimenomaan työntekijöitten sosiaali- ja eläketurvasta. Jos sitä ei rahoiteta tällä tavalla, se pitää rahoittaa jollakin muulla tavalla. Ei se tyhjästä synny. Silloin jos puhutaan yrittäjän maksamasta kokonaispalkkasummasta, ihan samalla tavalla pitäisi puhua työntekijän saamasta kokonaispalkkasummasta, siitä summasta, jonka työntekijä tarvitsee elääkseen. Nyt se on Suomessa sovittu jaettavaksi tällä tavalla. Toki se voidaan jakaa toisellakin tavalla, mutta luultavasti siitä kokonaissummasta sinänsä nykyisissä oloissa ei hirveästi voi tinkiä.

Tässä salissa on paljon puhuttu matalan tuottavuuden työpaikoista, uskottu, että jos alennamme esimerkiksi siivoojista maksettavia sosiaaliturvamaksuja, niin siivoojia palkattaisiin enemmän. Siivoojia kohtuullisen runsaasti palkanneena en usko siihen ihan siitä syystä, että siivoojien pitää voidakseen elää saada riittävästi palkkaa. Pelkkä sosiaaliturvamaksujen alennus ei heidän kannaltaan toimi. Itse asiassa Helsingissä on tälläkin hetkellä 500 siivoojan työpaikkaa vapaana, ei sen vuoksi, että niihin ei haluttaisi palkata työntekijöitä, vaan sen takia, että niihin ei saada työntekijöitä siksi, että asumiskustannukset suhteessa siivoojan palkkaan ovat niin korkeat, että eivät täällä siivoojat pysty enää asumaan. Se on tietysti kokonaan toisen jeremiadin aihe, miksi näin on, mutta ehkä asiaa olisi hyvä joskus tarkastella tältäkin puolelta.

Kaiken kaikkiaan uskon, että aloite on joka tapauksessa hyvä ja ylipäätään tämä keskustelu, joka on käyty ja jossa on kuultu tämmöisiä varsin mielenkiintoisia, sanoisiko, poliittisia asetelmallisia näkemyksiä, kuten ministeri Koskisen esittämä hallituksen keskimääräinen kanta.

Ed. Viitanen oli loukkaantunut siitä, että vasemmistoliitto hyökkää sosialidemokraattien kimppuun. En ole tuntenut suurta innostusta tässä asiassa erityisesti hyökätä sosialidemokraattien kimppuun. Minusta vain sosialidemokraattisen työministerin täällä esittämä kanta, vaikkakin nyt ymmärrän, että se oli hallituksen keskimääräinen kanta, oli sellainen, joka ei parhaalla mahdollisella tavalla palvele suomalaisen työntekijän etua, suomalaisen työntekijän, jonka kyvystä, halusta ja taidosta tehdä työtä tämän maan hyvinvointi riippuu.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kun olen ollut työelämävaliokunnassa, jonka nimi on muuttunut kolme kertaa sinä aikana, kun siellä olin, joka viimeiseksi oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, olen ollut siellä kahdeksan vuotta, niin siellä on käsitelty sinä aikana työelämän tärkeimmät lait eli työsopimuslaki, jota oli valmisteltu neljä vuotta, ja työturvallisuuslaki ja muita lakeja, muun muassa eläkeputkeakin useamman kerran. Siinä mielessä ne asiat ovat kyllä tulleet tutuiksi vuosien varrella ja myöskin se asetelma, jossa yleensä näitä asioita valmistellaan eli kolmikantaneuvottelu. Monta kertaa nämä neuvottelijat ovat omissa poteroissaan, katselevat, miten asiat edistyvät, kun ei liikahdeta yhtään minnekään, ja sitten joku aina käy vähän tiedustelemassa, mikä on tilanne. Kun alkaa olla viime hetki, sitten ruvetaan etsimään ratkaisua ja valvotun yön jälkeen tullaan sitten väsyneen näköisenä televisioon, että nyt on joku ratkaisu saatu aikaan. Mutta tässä yt-lain eli yhteistoimintalain uudistuksessa näin ei käynytkään, vaan vaikka ministeri antoi jatkoaikaa, silti tulos oli huono. Se minusta kertoo kyllä siitäkin, mihin ed. Pulliainen viittasi omassa puheenvuorossaan, eli tupon tulevaisuudesta ja siitä, onko nyt sellainen tilanne, että kun osa työnantajista voi siirtää työpaikkoja muualle luullen olevan sen halvempaa yritykselle, niin on tullut sellainen asetelma, että katsotaan, mihin rahkeet riittävät.

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa siitä, että 90-luvun laman aikana nimenomaan näillä tupoilla ja hyvin maltillisilla korotuksilla pystyttiin Suomi saamaan uudelleen nousuun. Siitä täytyy antaa kiitos kolmikantayhteistyölle. Muuten, jos olisi ollut lakkoja hyvinkin paljon, ei sitä nousua olisi syntynyt.

Tämän ed. Kuopan lakialoitteen, missä puhutaan työsopimuksen irtisanomisperusteista ja erorahasta ja määritellään erorahan kuukausipalkkio työsuhteen keston perusteella, olen allekirjoittanut. Ehkä itse olisin tehnyt hieman toisella tavalla sen. Olisin pyrkinyt huomioimaan pienten yritysten tilanteen, koska pienet yrityksethän eivät voi siirtää eikä niiden ole järkevää siirtää omaa tuotantoaan mihinkään muuhun maahan eikä monesti edes toiselle paikkakunnalle, erityisesti jos yritys on joutunut investoimaan, koska se investointi vie niin paljon rahaa. Pienissä yrityksissä, erityisesti perheyrityksissä, paremmin myös ymmärretään toinen toistensa tilanne. Työntekijä ymmärtää myöskin yrittäjän näkökulmaa, ja myöskin monesti yrittäjälle nämä työntekijät tulevat ikään kuin omiksi perheenjäseniksi siinä yrityksessä ja tiedetään työntekijöiden perheiden taustatilanteet. Kun siellä voi olla toinen puoliso työttömänä tai muuta, niin tiedän, että monille pienille yrityksille siinä vaiheessa, kun on joutunut vähentämään työvoimaa esimerkiksi tuotannollisista syistä, se on ollut kova paikka. Tämän halusin tässä sanoa, että tämä asia ei ole tietenkään ihan niin helppo ja yksinkertainen.

Mutta toisaalta ihmisillä on tänä päivänä syvä huoli, kun ajatellaan, miten esimerkiksi asuntokauppaa tehdään tänä päivänä. Kun laina-ajat voivat olla 15, 20 tai jopa 30 vuottakin, niin silloin pitää olla jonkunlainen turva. Muutostilanteissa, siis silloin, kun jää työttömäksi, tämä amerikkalainen malli ei täällä toimi, eli se, että irtisanomisaika on suurin piirtein tunti, sinä keräät kamppeesi ja lähdet pois, vaan tämmöisessä maassa, missä asuminen on näin kallista ja pitää olla tiiviit ikkunat ja talot, tämä tilanne on erilainen. Katsoin televisio-ohjelmaa, jossa Metalliliiton Vuorenmaa kertoi viime kierroksesta niin, että kun he vaativat silloin tätä muutosturvarahaa — muutosturvarahako se nyt oli silloin nimeltään — niin Metalliliitto lähti liikkeelle siitä, että se olisi koskenut nimenomaan sitä tilannetta, jossa työnantaja muuttaa toiselle paikkakunnalle tai maasta pois. Ja sitten kun tämä tilanne laajeni eli se rupesi koskemaan kaikkia, niin siitä tuli niin mahdoton, että se ei sitten mennyt läpi. Eli hän perusteli tätä asiaa näin, ja ehkä se olisi voinut ollakin niin, että jos olisi lähdetty ensisijaisesti hakemaan muutosturvaa näille, jotka joutuvat maastamuuton tai maassamuuton takia vaikeaan tilanteeseen, niin se ehkä olisi voinutkin mennä läpi ja olisi ollut ehkä se järkevin tie.

Haluan nostaa tässä kuitenkin vielä esille EU:n laajentumisen ja EU:n uuden aluepolitiikan linjan, joka tulee 2006 vuoden jälkeen, samoin t&k-rahoitukset eli tuotekehitykseen ja tutkimukseen käytettävät rahoitukset EU:ssa. Jos ne voimakkaasti tullaan sijoittamaan näihin Itä-Euroopan maihin, joissa bkt on huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi Suomessa, niin se tulee olemaan kyllä aikamoinen haaste suomalaisille yrityksille, koska silloin siellä on hyvin paljon myöskin investointirahaa käytettävissä, ja uskon, että ainakin Puola tulee pitämään puolensa, että se tätä investointirahaa tulee saamaan runsaasti, ja silloin tietysti Suomessa toimivat yritykset joutuvat arvioimaan taas jälleen kerran uudelleen sitä, missä ne toimivat. Siinä mielessä muutosturva varmasti on paikallaan ihmisille, että he pystyvät varautumaan sitten, jos sellainen tilanne käy, että henkilö jää vaikka väliaikaisestikin pois, joutuu jäämään pois sen takia, että yritys muuttaa maasta pois tai toiselle paikkakunnalle. Sen takia kannatan tätä lakiehdotusta.

Tuolla oikealla reunalla on tänään kovinkin kaivattu tätä työnantajan näkökulmaa tänne, mutta tämä amerikkalainen malli, jossa jokainen neuvottelee itse käytännössä oman sairausvakuutuksensa, oman palkkansa, on sellainen voimakkaiden ja yleensä hyvätuloisten ihmisten malli, jossa sellaiset ihmiset, joilla on osaaminen ja mahdollisuudet, pystyvät neuvottelemaan työnantajan sairausvakuutuksen ja sitten muut joutuvat sen hankkimaan itse. On paljon ihmisiä, jotka eivät kykene ollenkaan hankkimaan sairausvakuutusta, ja se on erittäin suuri ongelma. Viime syksynä, kun tulevaisuusvaliokunta kävi San Franciscossa, kuulimme sieltä suomalaisilta työntekijöiltä, että viimeisen vuoden aikana sairausvakuutuksen hinta oli noussut 20 prosenttia. Se oli iso summa näidenkin suomalaisten perheiden tuloissa. Kun kyselin sitä, ovatko he muuttaneet tänne Amerikan ihmemaahan sen vuoksi, että he ovat lähteneet suomalaisia kalliita veroja karkuun, niin kyllä sieltä viesti tuli, että tulos saattaa olla sitten kuitenkin plus miinus nolla, kun laskee tämän sairasvakuutuksen ja kaikki muutkin kustannukset, mitkä on, ja aika monella taisi olla viestinä myös se, että sitten kun lapset menevät kouluun, niin haluavat tulla suomalaisen koulujärjestelmän piiriin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on maailman kilpailukykyisin maa tällä hetkellä, ja suomalaiset yritykset, niin teollisuus kuin yrityssektorikin, ovat erittäin hyvässä kunnossa. Pääomat ovat kunnossa. Työntekijät ovat hyvin koulutettuja. Kaikki asiat minun mielestäni työnantajapuolella on hyvin hoidettu. Meillä on 2,5 miljoonaa työntekijää tänä päivänäkin töissä, ja siitä noin 28 000—30 000 on sanottu irti sen takia, että yrityksillä tilauskirjat ovat tyhjät, teollisuustuotteet eivät mene kaupaksi. Otan esimerkiksi vaikka tämän Helsingin telakan. Kun siellä ei ole yhtään tilausta nyt kohta tämän vuoden jälkeen, tai ainakaan alkuvuodesta, niin miten siellä voi 5 000 työntekijää saada palkan, kun heillä ei ole mitään tekemistä siellä? Miten autoteollisuus esimerkiksi Uudessakaupungissa? Se johtuu siitä, että Suomesta on tulossa tytäryhtiö-Suomi tällä menolla. Eli ne päätökset tehdään ulkopuolella Suomen. Noin 350 000 suomalaista on jo tytäryhtiöitten palveluksessa, ja nyt jos viesti tulee meiltä semmoinen, että täällä asiat on huonosti hoidettu ja työllisyysturva työntekijälle on heikko ja erorahaa vaaditaan jnp., eli työn hintaa halutaan nostaa, niin olen vakuuttunut siitä, että tämä viesti kun menee maailmalle, niin meidän kilpailukykymme ei parane näissä yhtiöissäkään, jotka hyvin toimivat. Meidän täytyy muistaa, että 99 prosenttia suomalaisesta teollisuudesta pyörii hyvin ja talous on kunnossa. Nämä muutamat irtisanomistapaukset ovat tietysti valitettavia, mutta on kuitenkin niin, että ei yritys voi pitää työntekijöitä töissä, jos sillä ei ole tilauksia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitenkä ed. Kuosmanen nyt oikein näkee tämän asian? Näin kun uhkakuvana näitte tämän tulevaisuuden, niin sehän on todellisuutta. Tällä hetkellähän yt-neuvottelut on ihan pelkkä muodollisuus. Siinä vaan todetaan nämä taloudelliset ja tällaiset syyt ja sillä siisti. Eihän tässä nyt voi enää helpommaksi tämä homma tulla. Minä en oikein ymmärrä, mitä ed. Kuosmanen nyt tällä puheenvuorolla tarkoitti.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitan sitä, että kolmikannan aika on ohi Suomessa eli menestyvät yritykset kärsivät siitä, jos me olemme niin kuin Kiinassa vielä, että tasapäistetään, kaikki saavat saman korotuksen. Nyt olen vakuuttunut siitä, että tulette näkemään syksyllä, että mennään siihen, että työehtosopimusneuvottelut käydään niin, että joka elinkeinonhaara tekee omat työehtosopimukset, niin kuin ennen vanhaan. Tähän suuntaan ollaan menossa, tämän haluan sanoa teille, ed. Pulliainen, ihan rehellisesti.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kolmikannan aika on teidän mielestänne ohi ja jos näin käy eikä tupoja enää synny, se tarkoittaa väistämättä lakkoja. Tapasin viime kesänä erään ranskalaisen työnantajan edustajan, joka valitteli heidän tilannettaan, mikä heillä oli ollut juuri silloin keväällä, kun lähestulkoon kaikki — siis jäteala ja eri alat — olivat lakossa, ja sanoi, että on aivan mahdoton tilanne neuvotella siinä tilanteessa mitään sopimuksia. Kerroin sitten suomalaisesta järjestelmästä — siis siellähän oli kysymys eläkeiän nostamisesta — ja siitä, miten täällä kolmikannassa on tehty vastaavat rakenteet, mitä Ranskassa yritettiin. Hän sanoi, että voi kun meilläkin olisi vastaava järjestelmä, ettei tarvitsisi jatkuvasti niitten lakkojen kanssa olla ongelmissa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti totean, että myös minun nimeni on tässä aloitteessa, koska halusin antaa tukeni sen aloitteen hengelle eli sille hengelle, että jotain tarttisi tehdä tälle menolle. Nimenomaan mielestäni pitäisi sille voida jotakin, mistä tänään on paljon puhuttu, että suuryritykset pistävät pörssikurssien nostamiseksi sumeilematta väkeään pihalle, massairtisanomisia tehdään. Tälle menolle täytyisi tehdä jotain. Uskon siihen, mitä ministeri Koskinenkin täällä toi esiin, että yhdessä ay-liikkeen kanssa me tulemme pääsemään ratkaisuihin, jotka tulevat parantamaan muutosturvaa. Uskon, että sitä haetaan, haluan, että sitä haetaan, ja vaadin, että sitä haetaan, ja tiedän, että esimerkiksi varmasti myös työministeri Filatov haluaa parantaa muutosturvaa.

Mielestäni ymmärrän kuitenkin aivan hyvin sen keskustelun, mikä tässä yhteydessä käydään siitä, että samaan aikaan täytyy pohtia keinot, miten, jotta emme sitten vahingossa tee sellaista mallia, että tosiasiassa työllistämiskynnys joillain aloilla vaikeutuisi niin, että entistä enemmän nuoret ihmiset esimerkiksi joutuisivat pätkätöihin eivätkä pääsisi koskaan vakituiseen työsuhteeseen. Sen takia tämä ei varmaan ole mikään yksinkertainen kysymys, mutta näitä keinoja on etsittävä ja tosissaan.

Haluan myös tähän loppuun todeta, arvoisa puhemies, että tämähän ei ole pelkkä kansallinen kysymys. Tämä on mitä suurimmassa määrin myös kansainvälinen kysymys, on kysymys globalisaation hallinnasta, eli suomeksi sanottuna markkinakapitalismi olisi saatava ihmisten käsiin ja kuriin, eikö niin, ed. Kuosmanen? — Meinasin sanoa toveri Kuosmanen. — Markkinakapitalismi kerta kaikkiaan on saatava kuriin, meidän on saatava yhteiset pelisäännöt markkinoille niin, että tuotantoa suuryritykset eivät aina heivaa sinne, missä milloinkin työsuhdeturva on huonoin tai työolosuhteet heikoimmat tai palkat alimmat, verotus keveintä tai ympäristönormit olemattomimmat. Tälle meidän on myös voitava jotain, sitä tahtoa on myös Suomelta valtiona löydyttävä. Toivon, arvoisa puhemies, että työasiainvaliokunta tai työelämävaliokunta, mikä se nyt tänä päivänä onkaan, ottaa nyt tosissaan myös tämän lakialoitteen käsittelyynsä ja miettii näitä keinoja.

Reijo Paajanen /kok:

Herra puhemies! Ensin toveri Viitaselle: Pörssikurssien pitää olla korkealla, se on elävän elämän merkki. Jos pörssikurssit eivät ole korkealla, täällä ei pyöri yhtään mitään. Osingot täällä ovat tulleet esiin monta kertaa tämän tiimoilta, ja voi olla joiltakin osin, että on maksettu ylisuuria osinkoja. Itse en hyväksy aivan tolkuttomia osinkoja enkä myöskään kultaisia kädenpuristuksia. Minusta Suomea ei rakenneta Amerikan eikä Venäjän malliin, sitä rakennetaan Suomen malliin.

Ed. Karhu toi minusta erinomaisesti julki puheenvuorossaan yhteistyön. Tässä nyt oppositio käy juupas—eipäs-keskustelua keskenään, mutta kyllä meidän täytyy yhdessä pystyä nämä ongelmat ratkaisemaan, se on elinehto elämälle, ja myös siihen mukaan ottaa hallituspuolueet.

Ed. Tennilä mainitsi työllisyysasteen. Työllisyysaste tipahti alle 65 prosentin. On se todella hälyttävä tilanne: Pyritään saamaan se 2011:n tasossa 75:een. Jos me emme pysty yhteistyöhön, rakentamaan näitä työllisyyskysymyksiä oikealla tavalla, me emme tästä selviä. Meillä ovat kuitenkin eläköitymisasiat valtava paise tulevaisuudelle, EU, sen laajentuminen, tuo lisää paineita yrityselämään ja yrittäjille. Yrittäjä, pienyrittäjä, on tänä päivänä täysin lainsuojaton. Hänellä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa, eläkeasiat ovat täysin rempallaan, sekin täytyy huomioida.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn mielelläni ed. Paajasen äskeiseen puheenvuoroon ja totean sen, että varmasti, jos me haluamme lisää yrittäjiä tähän maahan, yrittäjien sosiaaliturva ja yrittäjyyden kannustaminen on se seikka, joka toisi tulevaisuudessa lisää työpaikkoja, joita me tarvitsisimme Suomeen, jotta Suomi saadaan tästä nousuun. Minun mielestäni tämä lakialoite kuitenkin koskettaa aika lailla eri tavalla sellaisia yrityksiä, joissa on yksi—kolme työntekijää ja sellaisia suuryrityksiä, mihin lakialoitteen perusteluosassa viitataan.

Mietitäänpä vaikka kuljetusalan yritystä. Jos yhtäkkiä kuljetukset loppuvat ja pitkäaikainen työntekijä on kumminkin palveluksessa ja autolle ei ole töitä, kovinkaan monta vaihtoehtoa ei ole sellaisellakaan työnantajalla, joka varmasti arvostaa oman työntekijänsä ammattitaitoa, pyrkii häntä pitämään viimeiseen asti, joskus jopa niinkin pitkälle töissä, että tilanne johtaa jopa henkilökohtaiseen konkurssiin ja koko yrityksen loppumiseen. En ole vielä nähnyt koskaan Suomessa sellaista yrittäjää, joka kertoisi, että hän on nauttinut siitä, kun hän on joutunut irtisanomistilanteeseen. Minä luulen, että silmät märkänä sitä jokainen työnantaja tekee, mutta kun pakko tulee eteen, mitään muuta ei voida.

Mutta sen kyllä tiedän, niin kuin ed. Viitanen — arvostan kovasti puheenvuoroanne — totesi, että me vahingossa voimme tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka johtaa juuri päinvastaiseen lopputulokseen kuin on tarkoitus, ja minä pelkään, että tässä ollaan juuri vahingossa tekemässä sellaista lainsäädäntöä. Jos meidän työmarkkinamme kestävät ja partit sopivat kolmikannassa niin, että työehtosopimuksissa määritellään esimerkiksi jonkinlaisia irtisanomisrahoja ja siihen on yrityksillä varaa, siitä vaan, nostetaan tämä vaikka tätäkin suuremmaksi kuin tässä lakialoitteessa on, mutta minkä takia meidän pitää lailla tästä määrätä?

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Keskustelu kaikessa monipolvisuudessaan osoittaa sen, että on hyvin paljon erilaisia näkemyksiä ja että tarve tämän lainsäädännön uudistamiseen on mitä ilmeisin. Sitä osoittavat myöskin ne kymmenettuhannet irtisanomiset, mitä vuosittain tässä maassa tehdään.

Tätä lakialoitetta on moitittu siitä, että tämä ei ota riittävästi huomioon pienyrityksien asemaa. Sanon vaan, että se ei ole kyllä valiokunnalle mikään ongelma. Jos se haluaa muuttaa, yksi momentti lisää sinne, niin se saadaan kyllä niin, että se koskee vain suuria yrityksiä.

Tarkoitus oli, niin kuin aikaisemmin jo kerroin, herättää keskustelu ja lähteä siitä, että tulisi sellaista lainsäädäntöä, joka ennakolta jo rajoittaisi ja pistäisi myös työnantajat miettimään muita vaihtoehtoja kuin irtisanomista, mitä tänä päivänä ei riittävästi mielestäni mietitä.

Kun on nyt erilaisista asioista puhuttu ja puhuttiin, että pörssikurssien pitää olla korkealla, on varmaan hyvä, että pörssikurssit ovat korkealla, mutta meillä on esimerkkejä siitä, mitä se merkitsee, kun pörssikurssit olivat korkealla. Soneran pörssikurssit olivat korkeammalla kuin koko Suomen metsäteollisuuden arvo, ja mitä tapahtui sen jälkeen? Oli hyvä, että valtio oli omistajana, se pelasti Soneran konkurssilta eli tämä talo pelasti. Silloin kyllä veronmaksajien rahat kelpasivat. Pörssikurssit nousevat ja laskevat, mutta se yritykselle on tärkeintä, että sillä on riittävä, hyvä henkilöstö, joka pystyy tuottamaan ne tuotteet ja palvelut, eli tilauskanta on yrityksellä hyvä, se pystyy tuottamaan asiakkaalle kilpailukykyiseen hintaan ja kilpailukykyiseen aikaan. Sieltä se lähtee. Jos eivät yritykset investoi, mitä Suomessa nyt ei ole tehty, se on suuri ongelma.

Lisäksi ed. Salolle haluan vielä, kun hän sanoi, että korotettujen erorahojen tielle ei pidä lähteä, kaikessa ystävyydessä todeta, että Suomessa työntekijöillä ei ole minkäänlaisia, ei sentinkään erorahoja. Miksi te puhutte korotetuista rahoista sitten?

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! On ihan pakko vielä oikaista ed. Paajasen lausetta, ettei jää väärää käsitystä. Kun te sanoitte, että yrittäjällä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa, sehän nyt ei kyllä pidä paikkaansa. Yrittäjällä on lakisääteinen yrittäjän eläke, sitä on maksettava, ja jos maksaa minimin, se on todella pieni, tiedän sen. Monilla autoyrittäjillä esimerkiksi on jäänyt 500 euroon eläke, ja he harmittelevat myöhemmin kyllä sitä, kun eivät pystyneet niin kilpaillulla alalla maksamaan kunnon eläkettä itselleen. Yrittäjällä on omaan rahoitukseen perustuva sosiaaliturva. Nykyään on myöskin mahdollisuus ostaa työttömyysturvavakuutus, mikä aikaisemmin ei ollut mahdollista.

Sosiaaliturvaa on siltä osin parannettu, ja juuri tänään täällä, kun kuulimme naisyrittäjyyden tukiryhmässä asiantuntijoita kauppa- ja teollisuusministeriöstä, ehdotimme, että tätä sosiaaliturvaa tulee toki parantaa erityisesti niissä yrityksissä, missä tarvitaan kädet aina joka kerta, kun palvellaan asiakasta, ja bisnes ei tavallaan pyöri, jos ei ole se henkilö paikalla. Siinä varmasti tarvitaan myöskin vielä muutoksia ja parannuksia, ja monilla naisyrittäjillähän nämä ongelmat ovat juuri edessä. Mutta on väärin sanoa, että yrittäjällä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa.

Lopuksi haluan vain todeta vielä sen, että kun Sammon pääjohtaja Björn Wahlroos sanoi televisiossa eräässä väittelytilaisuudessa, missä hän oli kansanedustaja Heinäluoman kanssa, että on väärin, että ihmiset hakeutuvat eläkeputkeen, niin minusta se oli naurettavaa, koska tiedän, että juuri hänen yrityksessään ihmisille on annettu paketteja, että he menisivät eläkeputkeen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuopalle totean, että kyllä käytin ehkä väärää ilmaisua. Olen varsin hyvin tietoinen siitä, että Suomessa ei ole erorahakäytäntöä muuta kuin siltä osin, että meillä on joskus ollut eläkekassoja, joista tietyille pitkäaikaisille työntekijöille on maksettu. (Ed. Kuoppa: Työntekijät ovat itse maksaneet!) — Aivan juuri, ja sitä kautta on erorahoja ollut, mutta irtisanomisraha on asia erikseen. Nämä ovat perusasioita kuitenkin, jotka jokaisen on tiedettävä.

Mutta sitä jäin kyllä miettimään ja kysyn, jos tällä saataisiin Suomi nousuun, ottamalla eroraha käyttöön ja nostamalla tälle tasolle, mikä tässä on, miksei nosteta enemmän. Jos näillä olisi se positiivinen vaikutus, pantaisiin kaksinkertaisiksi nämä kuukaudet. Sehän johtaisi paljon nopeammin toivottuun lopputulokseen, mitä tällä lakialoitteella haetaan. Siinä mielessä tämä on aika ristiriitaistakin. Näkisin, että jos tämä olisi se keino, näitähän pitäisi kolminkertaistaa verrattuna tähän lakialoitteeseen. Minä vaan veikkaisin, että ne veisivät Suomen turmioon.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Salolle haluan todeta, että eihän tässä lähdetäkään siitä, että tällä parannettaisiin sillä tavalla työllisyyttä, että tämä olisi avain työllisyyteen. Tässä lähdetään siitä, että suomalaisen työntekijän irtisanomisturva ja muutosturva olisi samalla eurooppalaisella tasolla, jolla se on meidän kilpailijamaissamme. Siihenhän tässä vaan pyritään eikä mihinkään muuhun. Yritys ei joudu maksamaan senttiäkään rahaa lisäkuluja, jos se ei sano irti, ja tiedetään, että Suomen työelämä on yksi maailman joustavimpia eli meillä on monenlaiset mahdollisuudet irtisanomisen sijaan esimerkiksi tilapäisissä laskusuhdanteissa lomauttamalla hoitaa, ettei sanota irti työntekijöitä.

Tulee tässä mieleen eräs tamperelainen suuryritys, metalliyritys, joka viime syksynä sanoi työntekijöitä irti ja nyt itkee, että pitäisi ottaa uusia työntekijöitä tilalle, kun ei pystytä tilauksia hankkimaan ja irtisanomisajat eivät vielä ole kerinneet kaikilla kulua loppuun. Tämä osoittaa vaan sen lyhytjännitteisyyden ja sen ahneuden, mikä suurilla suomalaisilla metalliyrityksillä esimerkiksi viime aikoina on ollut.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotarille: Suomessa on noin 80 000 yksin työllistävää yrittäjää. Iso osa heistä ei saa edes sellaista tuloa, mitä he saisivat, jos he menisivät kortistoon. Miten he maksavat omaa eläkettään, sosiaaliturvaansa? Siihen täytyy saada oma lainsäädäntönsä.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Sain juuri olla tilaisuudessa, jossa joukko eteläsuomalaisia, kauniisti sanottuna rautakouria, ilmaisi huolensa siitä, että jouluun mennessä — viimeistään — työpaikka lähtee. Kaikki ymmärtävät, mitä se noin inhimillisenä tragediana tarkoittaa, mutta silti on pakko sanoa, kun vähän seuraa tätä keskustelua, että kovin harvoin on niin sekavaa keskustelua kuin nyt. Nyt on kovin vähän määriteltyjä asioita ja puhutaan ohi.

Nimittäin, jos olisi niin, että meillä olisi keino pitää hallussa tätä kansainvälistä kapitalismia, jota globalisaatioksi nyt sanotaan, jos meillä olisi jokin menetelmä, jolla me ottaisimme sen valtion kautta taikka sopimusjärjestelmän kautta, tai jonkun muun meille sinänsä hyvän asian kautta haltuun, niin mehän tekisimme sen. Mutta me joudumme nyt myöntämään tässä rehellisesti ja vähän kiusallisesti, että meillä ei ole tänä päivänä sellaista keinoa. Sen takia tämä pelisääntökeskustelu tässä ei oikein osu ytimeen.

Minusta pitäisi enemmän kysyä sitä, olemmeko me valmiit siihen, että me tietoisesti joudumme myöntämään, että me ryhdymme laskemaan elintasoa tässä maassa. Minusta se on hirvittävän hankala kysymys. Todennäköisesti se hoidetaan nyt sillä, että tulee ihmisiä, jotka irtisanotaan työpaikoilta, he joutuvat työttömyysturvan ja kovin vaatimattoman toimeentulon varaan ja he maksavat sitten tämän, että me olemme jääräpäisiä tässä asiassa emmekä lähde katsomaan todellisuutta silmiin sellaisena kuin se on.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Kuopalle, kun keskustelu kiihtyy vaan loppua kohti: Hän kertoi omassa puheenvuorossaan, että tämän lakialoitteen tarkoituksena ei olekaan ajatella tätä asiaa työllistämisen näkökulmasta. Ed. Kuoppa, minun näkökulmani lainsäätäjänä on ajatella kansallista etua ja miettiä juuri sitä, miten tämä laki vaikuttaa Suomen kansalliseen etuun ja siihen, kuinka meidän työllistämisemme kynnys ja työllisyys tässä maassa kehittyvät. Olen sen verran kuitenkin porvari, että uskon siihen, että mitä enemmän Suomen kansalaisia on töissä ja tekee työtä, sitä parempaa elämää he elävät, Suomen hyvinvointi on parempi, meidän verotulomme kehittyvät paremmin, meidän sosiaaliturvaamme voidaan kehittää paremmin.

Te kerroitte, että tämän tarkoituksena ei olekaan tarkastella asiaa tästä näkökulmasta. Siinä on piilotettu viesti, ja se myös tarkoittaa sitä, että todennäköisesti tekin uskotte, että tämä lainsäädäntö toteutuessaan johtaa siihen, että Suomen työllisyys heikkenee, ja se johtaa juuri niihin päinvastaisiin vaikutuksiin kuin tällä lakialoitteella on ehkä haluttu.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Paajaselle haluaisin vielä sanoa sen, että tiedän, että on näitä yrittäjiä, joilla tulot jäävät todella pieniksi. Heitä varten ja muitakin palkkatyöntekijöitä varten, jotka eivät ole pystyneet olemana palkkatyössä tai eivät ole siellä voineet olla, on perusturvajärjestelmä tässä maassa, kansaneläkejärjestelmä ja minimipäiväraha ja työmarkkinatuki työttömyysturvapuolella.

Mutta on ihan pakko todeta, että vuonna 96, jolloin vuonna 95 tehtyä hallitusohjelmaa noudatettiin, kokoomuksen vaatimuksesta leikattiin minimisairauspäivärahaa niin, että kun esimerkiksi yrittäjä, jolla oli mennyt yrityksessään vähän huonosti osittain sen takia, että hän oli joutunut sairastelemaan, sitten sai sydäninfarktin ja katsottiin edelliseltä vuodelta tulot, niin hänen tulonsa olivat niin pienet, että hänet katsottiin niin sanotuksi tulottomaksi henkilöksi, eikä hän saanut minimipäivärahaa, sairauspäivärahaa, laisinkaan. Minun oli pakko sanoa, että ottakaa yhteyttä ed. Zyskowicziin, joka täällä sanoi, että minimisairauspäiväraha on vain laskettelurinteissä loukkaantuneita kotirouvia varten. Siinä hän ei tosiaankaan ymmärtänyt, hän on täällä myöhemmin monta kertaa vielä puolustellutkin tätä minimisairauspäivärahan leikkaamista, mutta todellisuudessa se iski juuri näihin yrittäjiin, joilla esimerkiksi edellisen vuoden tulot ovat olleet pienet joko sairastelun tai sen takia, että tilauskantaa ei ole ollut riittävästi.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Vielä kerran ed. Salolle: Suomessa on EU-maiden ehkä heikoin työsuhdeturva ja muutosturva. Jos kerta työsuhdeturva on työllistämisen este, niin miksi te ette työllistä niitä työttömiä 300 000:ta työtöntä, kun se on EU-maiden heikoin. Pitäisikö sitä vielä heikentää? Me lähdemme siitä, että parannettaisiin se edes EU-maiden keskitasolle, jolloin suomalainen teollisuus ei olisi kilpailuasemaltaan yhtään heikommassa asemassa. Siis tästähän on kysymys.

Suomessa irtisanominen on ilmaista, lukuun ottamatta johtajia, joille maksetaan jopa vuosien palkka, suurille johtajille. Mutta työntekijöiden kohdalla se on ilmaista, koska laki edellyttää, että työntekijä tekee irtisanomisajan loppuun asti — viimeiseen tuntiin asti — työtä, jos työnantaja vain haluaa sen työpanoksen ottaa. Näin ollen tämä teidän perustelunne on siis täysin perätön suorastaan, että heikko irtisanomissuoja, joka Suomessa on, parantaa työllisyyttä. Miksi se ei sitten paranna käytännössä, jos Suomessa on EU-maiden yksi korkeimpia työttömyysasteita? Siis tämä logiikka, mitä te nyt esitätte, ei todellakaan pidä, ed. Salo, paikkaansa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Kuopalle, että kyllä suomalainen työmies ja työntekijä on erittäin hyvin palkattu kansainvälisesti. Siinä mielessä minä ihmettelen teidän puheitanne täällä, että työnantajat eivät maksa kunnollista palkkaa. (Ed. Kuoppa: Itse en puhunut palkasta mitään!) Palkanmaksuhan perustuu työehtosopimuksiin, jotka on sovittu puolin ja toisin. Itse olen ollut kymmenen vuotta palkkaryhmän vetäjänä ja tehnyt työehtosopimuksia. Varmasti tiedän, miten ne asiat hoidetaan. Yksimielisesti ne sovitaan.

Sitten ed. Kuopalle vielä. Kun pätkätöissä kuntien puolella on 40 prosenttia työntekijöistä, niin jos tämä teidän erorahanne tulisi voimaan, mitä epäilen, niin pätkätyöt ja määräaikaistyöt lisääntyisivät voimakkaasti Suomessa, koska työnantaja katsoo, että meillä ei ole varaa työntekijää vakinaiseen työhön palkata, koska on suuri vaara, että jos tuotanto ei mene, niin kuin on suunniteltu, niin eroraha astuu heti voimaan, jos työntekijä joudutaan irtisanomaan. Siinä mielessä pätkätöitten osuus tulisi kasvamaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Me emme näköjään ed. Kuopan kanssa pääse samalle aaltopituudelle. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän tarkastelee asiaa ideologiselta näkökulmalta ja minä yritän katsoa myöskin sitä vähän kansantalouden kannalta ja näitten lainalaisuuksien kannalta. Minä nyt vain kysyisin ed. Kuopalta, miten tämä teidän tekemänne lakiesitys parantaa konkreettisesti työllisyystilannetta Suomessa? Jos tämän tarkoituksena on edistää suomalaista hyvinvointia ja suomalaista työllisyyttä ja myöskin suomalaista sosiaaliturvaa pitkällä tähtäimellä, niin miten tämä konkreettisesti tätä parantaa? Tähän minä en ole tämän keskustelun aikana kuitenkaan saanut vastausta.

Minä mietin joskus sitä asiaa myöskin siltä näkökulmalta, että julkisen sektorin kontrolli on hyvin tiukkaa. Puhutaan nyt vaikka siitä Jyväskylän kaupunginjohtajan kultaisesta kädenpuristuksesta. Siellä muun muassa vasemmistoliitolla, sosialidemokraateilla ja vihreillä taitaa olla enemmistö kaupunginhallituksessa. Siellä on oikein pitkän harkinnan tuloksena päätetty siitä, että maksetaan kahden vuoden palkka kultaisena kädenpuristuksena. Samanaikaisesti kun yritykset näitä tekevät, niin ne tekevät sitä sitten ikään kuin pahuuttaan tai tyhmyyttään, mutta kun ne tehdään julkisella sektorilla poliittisen läpinäkyvyyden vallitessa, ne ovat ikään kuin hyväksyttyjä. Ei tämä ihan näinkään voi olla. En minä ole kyllä vielä tavannut yhtään työnantajaa, joka nauttii tai pitää siitä, että irtisanomisia tehdään, vaan ne johtuvat aina pakosta.