Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Minulla on ilo ja kunnia esitellä teille eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus vuodelta 2010. Se on 91. tämän maailman toiseksi vanhimman oikeusasiamiesinstituution vuosikertomus.

Kertomus on rakenteeltaan edellisten vuosien kaltainen mutta jonkin verran laajempi. Kertomuksen alussa ovat oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot kunkin itsensä valitsemasta aiheesta.

Omassa puheenvuorossani käsittelen edellisen eduskunnan säätämää lakiuudistusta, jolla Suomeen perustetaan Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymien niin sanottujen Pariisin periaatteiden mukainen kansallinen ihmisoikeusinstituutio. Samalla kanteluiden käsittelyä koskevia oikeusasiamiehen menettelytapoja on kehitetty. Pidän näitä uudistuksia historiallisina.

Oikeusasiamiehen kansliaan perustetaan vuoden 2012 alusta Ihmisoikeuskeskus. Se muodostuu johtajasta ja kahdesta virkamiehestä sekä ihmisoikeusvaltuuskunnasta, johon kuuluu 20—40 jäsentä, jotka oikeusasiamies asettaa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenistön tulee mahdollisimman monipuolisesti edustaa erilaisia ihmisoikeustyöhön osallistuvia tahoja. Ihmisoikeuskeskus on toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton mutta hallinnollisesti osa Oikeusasiamiehen kansliaa. Ihmisoikeuskeskukselle kuuluvat erilaiset yleiset perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen, toteuttamiseen ja seurantaan liittyvät tehtävät, mutta se ei käsittele kanteluita tai muitakaan yksittäisiä asioita.

Mielestäni meille nyt omaksuttu instituutiorakenne vaikuttaa onnistuneelta. Oikeusasiamiehen kansliaan sijoitettuna instituutio on riippumaton, kustannuksiltaan edullinen ja nauttii eduskuntaan nojautuvaa arvovaltaa. Olennaista on, että kansallinen ihmisoikeusinstituutio muodostuu kaikista kolmesta elementistä eli Ihmisoikeuskeskuksesta, sen valtuuskunnasta ja oikeusasiamiehen nykyisistä tehtävistä. Näin instituution tehtäväkokonaisuus ja toimivaltuudet muodostuvat mahdollisimman laajaksi.

Kansallinen ihmisoikeusinstituutio on tarpeen ensinnäkin kansainvälisen yhteistyön takia. On nimittäin niin, että näistä Pariisin periaatteista on muodostunut kansainvälinen standardi sille, minkälaisia kansallisten ihmisoikeuselinten tulee olla. Kansainvälinen yhteistyö ja tiedonvaihto tapahtuu yhä enenevässä määrin juuri niiden kansallisten instituutioiden kesken, jotka täyttävät Pariisin periaatteiden mukaiset vaatimukset. YK:lla on erityinen kansainvälinen koordinointikomitea, joka myöntää kansallisille ihmisoikeusinstituutioille Pariisin periaatteiden mukaisen statuksen. Jos Suomella ei olisi tällaista instituutiota, Suomi jäisi merkittävältä osin kansainvälisen yhteistyön ulkopuolelle.

Ihmisoikeusinstituutio on tarpeen myös puhtaasti kansallisista syistä. Suomen ihmisoikeusrakenteita on pidetty hajanaisina. Ihmisoikeusvaltuuskunta tulee kokoamaan yhteen Suomen hajanaisia ihmisoikeusrakenteita ja tarjoamaan foorumin niiden yhteistyölle ja toiminnan koordinoinnille.

Kanteluiden käsittelyä koskevat samaan lakiuudistukseen sisältyvät säännökset tulivat voimaan jo tämän kesäkuun alusta. Uudet säännökset mahdollistavat oikeusasiamiehen voimavarojen suuntaamisen sellaisiin asioihin, joissa oikeusasiamies voi auttaa kantelijaa tai joissa oikeusasiamiehen toimenpiteillä muuten on todella merkitystä lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Tämä parantaa oikeusasiamiehen toiminnan vaikuttavuutta. Kokonaisuutena nämä uudistukset tulevat vahvistamaan ihmisten oikeusturvaa ja edistämään perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja käsittelee puheenvuorossaan aluehallintouudistusta niiden havaintojen pohjalta, joita hän on muun muassa tarkastustoimintansa yhteydessä tehnyt. Aluehallintouudistuksessahan lakkautettiin läänit ja lääninhallitukset vuoden 2010 alusta. Samanaikaisesti lopettivat toimintansa työ- ja elinkeinokeskukset, alueelliset ympäristökeskukset, ympäristölupavirastot, tiepiirit ja työsuojelupiirit. Niiden tehtävät sijoitettiin 6 aluehallintovirastoon eli aviin ja 15:een elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen eli elyyn.

Pajuoja toteaa, että uusia virastoja pidetään monimutkaisina ja että niiden valmistelu oli käyttöönottovaiheessa vielä kesken. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriö ohjasi ennen aluehallintouudistusta viittä lääninhallituksen sivistysosastoa. Uudistuksen jälkeen ministeriön ohjauksessa on 21 yksikköä. Uhkaksi koetaan, että sirpaloitumisen seurauksena kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa opetus- ja sivistystoimen tilasta alueilla.

Toinen ongelma on ollut tietojärjestelmien keskeneräisyys, mikä on vaikeuttanut sekä viranomaisyhteistyötä että asiakaspalvelua. Tarkoitus oli, että yhteinen Valda-tietojärjestelmä olisi ollut valmis virastojen aloittaessa toimintansa. Näin ei tapahtunut. Esimerkiksi apulaisoikeusasiamies Pajuojan tekemällä avi- ja ely-virastojen tarkastuksella Oulussa marraskuussa 2010 kävi ilmi, että niiden käytössä oli kaikkiaan viisi vanhaa diaarijärjestelmää neljässä eri verkossa.

Uudistus rakentuu 19 maakunnan pohjalle. Ongelmana on niiden pienuus. Maakunnan väestöpohja ei yleensä riitä, jotta niin sanottu täyden palvelun virasto voisi toimia. Aluehallintovirastoista vain Lapin avi toimii yhdessä maakunnassa, mutta sekään ei tarjoa palveluita kaikilla vastuualueilla. Myös ely-keskusten organisointi on maakuntatasolla vaikeaa, mistä kertoo se, että täyden palvelun keskuksia on perustettu vain yhdeksän.

Apulaisoikeusasiamies Pajuoja on tiedustellut eräiden avi- ja ely-virastojen johtajilta, millaisia he odottavat organisaatioidensa olevan kymmenen vuoden päästä. Vastaus oli, että kahden viraston sijasta virastoja on vain yksi ja virastoja on maassa yhteensä alle kymmenen. (Ilkka Kanerva: Ihan oikein!)

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin aiheena on ympäristöperusoikeus, jonka tulkintavaikutus on vahvistunut laillisuusvalvonnassa. Perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön ja mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä ympäristöön liittyviä asioita ovat muun muassa kaavoitusta, rakentamista, luonnon- ja ympäristönsuojelua sekä ympäristölupia koskevat asiat. Ympäristöasioissa kannellaan yhä useammin riittämättömistä osallistumismahdollisuuksista ja puutteellisesta tiedottamisesta elinympäristöön vaikuttavassa päätöksenteossa. Usein kanteluissa on kysymys asianosaisen riittämättömästä kuulemisesta. Oikeusasiamiehelle kannellaan myös siitä, että viranomaiset eivät esimerkiksi ole riittävän tehokkaasti valvoneet eläinten hyvinvointia ja puuttuneet väitettyihin laiminlyönteihin. Oikeusasiamies valvoo myös sitä, että valvontaviranomaiset toimivat lain mukaisesti eivätkä ylitä toimivaltaansa.

Perusoikeusuudistuksen voimaantulon jälkeen perustuslain 20 §:ää oli sovellettu vuosittain vain muutamassa oikeusasiamiehen ratkaisussa. Nykyisin ympäristöperusoikeutta koskeva viittaus sisältyy vuosittain jo lukuisiin ratkaisuihin. Perusoikeuksien toteutumisen valvonnassa asioiden määrän kasvua tärkeämpi muutos on perusoikeussäännöksen oikeudellisen merkityksen vahvistuminen. Ympäristöperusoikeus näyttäisi asteittain muuttuneen ohjeellisena pidetystä poliittisesta ja moraalisesta velvoitteesta aidoksi perusoikeudeksi, jolla on harkintaa ohjaava vahva tulkintavaikutus. Oikeusasiamiehen ratkaisuissa tämä näkyy ennen kaikkea julkisen vallan ja yksilön vastuun korostamisena sekä päätöksentekoon liittyvän vuorovaikutuksen vaalimisena.

Herra puhemies! Näiden puheenvuorojen jälkeen kertomuksessa on katsaus oikeusasiamiesinstituution toimintaan vuonna 2010. Siellä on muun muassa asiamääriä ja toimenpiteitä sekä erilaisia tapahtumia koskevia tietoja.

Kanteluiden määrä on pysynyt samalla korkealla tasolla kuin edellisenäkin vuotena. Oikeusasiamiehelle tuli kertomusvuonna yli 4 000 kantelua. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kanteluiden määrä on lisääntynyt noin 65 prosentilla.

Kertomusvuonna puolet kanteluista kohdistui jälleen muutamaan suureen asiaryhmään eli poliisiin, sosiaalihuoltoon, terveydenhuoltoon ja vankeinhoitoon. Yli puolet kanteluista tulee sähköpostitse.

Vuonna 2010 oikeusasiamies ratkaisi noin 4 000 kantelua. Niistä lähes 800 eli noin 20 prosenttia, siis noin joka viides kantelu, johti oikeusasiamiehen toimenpiteeseen. Toimenpiteisiin johtaneiden kanteluiden määrä on viime vuosina noussut. Oikeusasiamiehen toimenpiteitähän ovat esitys, käsitys, huomautus ja syyte.

Oikeusasiamiehen yhtenä tehtävänä on toimittaa tarkastuksia virastoissa ja laitoksissa. Tarkastusten keskeisimpiä kohteita ovat vankilat, poliisivankilat, psykiatriset sairaalat ja Puolustusvoimien yksiköt. Vuoden 2010 aikana tarkastuksia tehtiin 68 kohteeseen, mikä on jonkin verran enemmän kuin edellisenä vuotena.

Seuraava laaja pääjakso numero 3 käsittelee perus- ja ihmisoikeuksia. Jaksossa on muun muassa selostettu kansainvälisten ihmisoikeusvalvontaelinten kertomusvuoden aikana antamia Suomea koskevia ratkaisuja. Huono uutinen on se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jälleen antanut Suomelle lukuisia langettavia tuomioita, joskin määrä on nyt alentunut vuoden 2009 ennätysmäärästä, 28 tuomiosta, viime vuoden 16 tuomioon. Sovintoon tai Suomen hallituksen yksipuoliseen julistukseen päättyneitä asioita, joissa siis on myönnetty ihmisoikeusloukkauksen tapahtuminen, oli lisäksi yhteensä 20. Kaikkiaan Suomen valtio velvoitettiin tai se sitoutui maksamaan yhteensä ennätykselliset noin 463 000 euroa korvauksia ihmisoikeusloukkauksista. Valtaosa näistä tapauksista on koskenut edelleen oikeudenkäynnin kohtuutonta kestoa.

Kertomus sisältää myös laajan perusoikeuksittain laaditun tiivistelmän oikeusasiamiehen havainnoista ja kannanotoista. Jakso 3.4 Puutteita ja parannuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on nyt kertomuksessa toista kertaa. Tämän jakson taustana on perustuslakivaliokunnan oikeusasiamiehen vuoden 2008 kertomuksesta antama mietintö, jossa toivottiin kertomukseen erityistä listausta sellaisista lainvalvonnassa havaituista toistuvista ongelmista, joihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Lista oli esillä myös tuon kertomuksen täysistuntokäsittelyssä, jossa toin toisaalta esiin mahdollisuuden myös sellaiseksi listaksi, jossa olisi esitetty myönteistä kehitystä. Puhuttiin mustasta ja valkoisesta listasta. Perustuslakivaliokunta on oikeusasiamiehen vuoden 2009 kertomuksesta antamassaan mietinnössä toivonut, että tällainen jakso vakiintuu osaksi oikeusasiamiehen kertomusta.

Tämä jakso sisältää ensinnäkin havaintoja eräistä tyypillisistä tai pitkään jatkuneista puutteista perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa ja toiseksi hallinnonaloittain esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa oikeusasiamiehen toimenpiteet ovat johtaneet tai ovat johtamassa parannuksiin viranomaisten toiminnassa tai lainsäädännön tilassa. Tämä listaus antaa myös yleiskuvaa oikeusasiamiehen toiminnan vaikuttavuudesta.

Kertomuksen kolmannen jakson päättää raportti vuoden 2010 erityisteemasta. Meillä on jo pitkään ollut vuosittain valittuna jokin teema, jota pidetään esillä muun muassa jokaisella tarkastuksella. Kertomusvuonna teemana oli kielelliset oikeudet ja hyvän kielenkäytön vaatimus.

Seuraavaksi kertomuksessa on telepakkokeinoja, peitetoimintaa ja muuta salaista tiedonhankintaa koskeva jakso 4 ja lopuksi kaikkein laajin hallinnonalakohtainen ja asiaryhmittäinen jakso 5 laillisuusvalvonnassa tehdyistä havainnoista. Kunkin asiaryhmän yhteyteen on tänä vuonna sisällytetty kuviot kunkin asiaryhmän kantelujen määrän kehityksestä ja toimenpideprosenteista niissä. Kertomuksen lopussa on vielä liiteosa, jossa on oikeusasiamiestä koskevat perustuslain säännökset ja oikeusasiamieslain säännökset sekä eräitä tilasto- ym. tietoja.

Arvoisa herra puhemies! Tässä oli esittelypuheenvuoroni. Toivon, että tämä kertomus antaa eduskunnalle mahdollisuuden arvioida paitsi oikeusasiamiehen toimintaa myös lainsäädännön ja julkisen hallinnon tilaa sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2010 sisältää jälleen paljon mielenkiintoista informaatiota siitä, kuinka suomalainen julkinen hallinto toimii käytännön tasolla. Vuodesta toiseen samat asiat toistuvat, esimerkkinä mainittakoon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomen valtiota koskevat tuomiot, joita oli 17 kappaletta kertomusvuonna. Näiden joukossa oli 8 sananvapauden loukkausta. Toivottavaa on, että suomalaiset tuomioistuimet tutustuvat huolella kaikkiin annettuihin tuomioihin, jotta jatkossa näitä tuomioita tulisi vähemmän tai mieluiten ei lainkaan.

Oikeudenkäyntien kohtuuton kesto on aiheuttanut myös tuomioita. Ääriesimerkkinä mainittiin jopa yli kahdeksan vuotta kestäneet oikeusprosessit. Joskus tuntuu, että näille pitkittyneille oikeudenkäynneille ei pystytä tekemään juuri mitään, mutta tavoitteena tulisi kuitenkin aina olla se, että valtio voi turvata kaikille kansalaisille oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltiin 48 jaostokokoonpanoratkaisua, joista Suomen valtiolle kertyi kustannuksia yhteensä 463 000 euroa, mikä on huomattava summa, varsinkin kun samanaikaisesti tiedetään, että valtion tuottavuusohjelma leikkaa myös poliisin, syyttäjän ja oikeusistuinten resursseja vuodesta toiseen. Tällekin summalle löytyisi varmasti parempaa käyttöä, kuten uusien virkojen perustamisia kaikkein suurimman työpaineen parissa työskenteleville virastoille. Toivotaan, että tehdyistä virheistä otetaan opiksi ja turhia kustannuksia saadaan jatkossa pienennettyä.

Yhdenvertaisuusasioissa mainitaan tapaus, jossa kaupunki laiminlöi saamenkielisen päivähoitopaikan järjestämisen. Palveluja järjestettäessä kunnan olisi otettava huomioon muiden muassa yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon vaatimukset, mutta näin ei tässä tapauksessa ollut toimittu. Saamenkielisten epätasa-arvoinen asema verrattuna suomen- ja ruotsinkielisiin ei ole hyväksyttävää, joten tällaista ei saa jatkossa tapahtua.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia tulisi edistää kaikin mahdollisin keinoin. Oikeusasiamiehen kertomuksessa todetaan, kuinka monissa asiakirjajulkisuutta koskevissa kanteluissa on ollut kysymys tietopyyntöä koskevan asian käsittelyajasta. Käsittelyajat ovat saattaneet olla jopa viisi kuukautta. Lain mukaan viranomaisten on käsiteltävä tällaiset asiat viimeistään kahden viikon tai tietyin edellytyksin viimeistään kuukauden kuluessa tietopyynnöstä.

Voidakseen vaikuttaa yhteiskuntamme asioihin kansalaiset tarvitsevat tietoa siitä, miten asioita maassamme hoidetaan. Kuka valtaa todella käyttää? Mihin uppoavat veroeurot? Yhteisten asioiden hoidon pitää olla läpinäkyvää kaikille, joten tietoa on saatava kaikilta viranomaisilta asiallisesti ja ripeästi.

Vallanpidon läpinäkyvyyttä hämärtää se, että Suomessa on jo pitkään ollut valloilla kehitys, jossa valta valuu kansalaisten käsistä pienten piirien käsiin. Virkamiehillä ja luottamushenkilöillä on kaksoisrooleja yritysmaailman tehtävissä ja julkisissa viroissa. Julkisia virkoja läänitetään ja jaetaan poliittisten puolueiden ja erilaisten hyvä veli -verkostojen kautta. Tämä on vakava yhteiskunnallinen ongelma, johon tulisi puuttua.

Vaaliraha vaihtaa usein omistajaa suosiollisten poliittisten päätösten toivossa. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, ostavatko suurimmat vaalirahoittajat itselleen mieluisaa lainsäädäntöä. Maksetaanko yhteisistä verovaroista vaalirahoittajien yrityksille investointitukia tai muita elinkeinopoliittisia etuisuuksia valtion, kuntien, maakuntien ja EU-tukiviidakoiden kautta? Tällaises-ta eliittivallasta pitää päästä eroon, jotta kansalaisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa saataisiin palautettua ja heidät saataisiin nykyistä enemmän osallistumaan ja äänestämään myös vaaleissa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen eduskunnalle antamassa kertomuksessa vuodelta 2010 kiinnitetään huomiota moniin suomalaisten perusoikeuksien kannalta ongelmallisiin ilmiöihin. Oma huomioni kiinnittyi erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamiin tuomioihin, joita meille on kyseenalaisella tavalla kertynyt viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana enemmän kuin muille Pohjoismaille yhteensä. Näistä perusoikeusrikkomuksista syntyi esimerkiksi viime vuonna, kuten tässä jo aiemmissakin puheenvuoroissa nousi esiin, Suomen valtiolle moraalisen tuomion lisäksi lähes puolen miljoonan euron korvausvelvoitteet. Kaikkein olennaisinta on kuitenkin se, että kansalaisten oikeusturva ei ole kunnossa, jos ihmisoikeustuomioistuimesta jatkuvasti räpsähtelee tuomioita.

Suomelle on tullut tuomioita ylipitkistä oikeudenkäynneistä. Mistä ylipitkät oikeudenkäynnit ovat johtuneet? (Markus Mustajärvi: Porvarihallituksen tuottavuusohjelmasta!) Mitä asian korjaamiseksi voitaisiin tehdä? Syitä on varmasti monenlaisia. Merkittävä osasyy on varmasti oikeudenhoidon resurssipula. Tämä koskee niin poliisia, syyttäjäkuntaa kuin tuomioistuimiakin. On myös varmaan niin, että oikeudenhoidon rakenteet ovat liian raskaat käytettävissä oleviin resursseihin nähden. Haasteita lienee myös oikeuslaitoksen osaamisen kehittämisessä, työmenetelmissä ja yksiköiden toimintakulttuureissa muutenkin. Syitä on siis useita.

Keinona tilanteen korjaamiseen nousee tietysti esiin riittävien resurssien varmistaminen koko oikeusketjulle poliisista ylimpiin tuomioistuimiin oikeusvaltion tavoitteiden mukaisesti. Siitä vastuu on meillä: budjettivaltaa käyttävällä eduskunnalla. On kuitenkin myös selvää, että oikeuslaitoksen rakenteita ja menettelytapoja tulee koko ajan arvioida ja tarvittaessa uudistaa epäkohtien ilmaantuessa. Myös niukkeneva talous edellyttää kehittämistyötä.

Arvoisa puhemies! Osaamiseen tulee oikeudellistuvassa yhteiskunnassa kiinnittää erityistä huomiota. Tarvitaan toimivaa ja kokonaisvaltaista tuomarinkoulutusjärjestelmää. Tuomareiden koulutus kuuluisi luontevana osana erilliseen tuomioistuinhallintoon, tuomioistuinvirastoon. Eurooppalaiset ja pohjoismaiset esimerkit puoltavat voimakkaasti tuomioistuinhallinnon aikaansaamista myös Suomeen. Ratkaisua puoltaa lisäksi tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden vaatimus. Tuomioistuinhallinto voisi nykyistä paremmin keskittyä myös tuomioistuinten strategiseen johtamiseen ja ohjaamiseen sekä varmistaa tuomioistuimille riittävät ja tarvittavat voimavarat. Tuomioistuinhallinto eli uusi tuomioistuinvirasto sopisi erinomaisesti perustettavaksi Rovaniemelle osaksi jo olemassa olevaa oikeudellista klusteria.

Arvoisa puhemies! Ratkaisumahdollisuuksia Suomen pohjoismaisessa vertailussa heikohkoon oikeusturvatilanteeseen siis on. Nyt tarvitaan vahvaa poliittista tahtoa viedä asioita eteenpäin suomalaisten oikeusturvan parantamiseksi.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Aina, kun käsitellään ihmisten turvallisuutta ja oikeuksia, ovat kyseessä erilaiset ohjelmat, järjestelmät ja verkostot. Niissä käsitellään ihmisten yksityisyyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Aina näissä järjestelmissä on tietovuotoriskejä, ja järjestelmien laatuun, turvallisuuteen ja luotettavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Toivoisin, että nämä kaikki järjestelmät olisivat suomalaisessa hallinnassa, suomalaisessa omistuksessa, jolloin ulkopuolelle menevät riskit olisivat pienempiä. Poliisiasioiden tietojärjestelmää ollaan kokonaisuudessaan muuttamassa ja sitä kutsutaan Vitja-hankkeeksi. Tuleva Häke-järjestelmä on osa Vitja-hanketta, ja Häke-asioissa hätäkeskukseen soitettaessa on aina kyse yksityisistä ja tietoturvallisuuteen liittyvistä asioista, joten aina näiden hankkeiden yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että ne olisivat mahdollisimman pitkälle omassa hallinnassa, millä vältämme isommat tietoturvariskit.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitoksia oikeusasiamiehelle hyvästä kertomuksesta ja erityisesti siitä, että piditte uudistusta ihmisoikeusinstituutista tarpeellisena! Se oli mukava kuulla, joskaan ei aivan yllätys.

Näihin liian pitkiin oikeudenkäynteihin liittyen ihan muutama seikka. Tästä on käyty viime vaalikaudella aika paljon keskustelua ja perustuslakivaliokunnalle on tuotettu hyvin pitkä, kerrankin sisäministeriön ja oikeusministeriön yhteinen toimintaohjelma siitä, mitä vielä voidaan tehdä. Nämä nyt huippuvuosina tulleet tuomiot — koska oikeus ei valitettavasti ole kovin nopea siellä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessakaan, niin kerrottakoon nyt vielä kerran — tältä ja edelliseltä vuodelta johtuvat toimista, joita Suomessa on tapahtunut 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, suurin osa 1990-luvun laman jälkeisistä talousrikoksista. Sen jälkeen asialle on tehty hyvin paljon.

Tästä onkin hyvä lopettaa edustaja Jalosen tärkeään puheeseen Vitja-asiasta. Jos saadaan nyt viimeinkin kunnon tietojärjestelmä, jota oikeusministeriö ja sisäministeriö ovat rakentaneet mutta jonka rahoituksessa on vielä puutteita ja joka hälyttää, jos talousrikosjuttu on tutkinnassa liian pitkään poliisilla, niin hyvin moni asia tulee korjattua sen myötä.

Arvoisa puhemies! Yhdestä asiasta kuitenkin vielä varoittaisin. Ihmisoikeustuomioistuin on alkanut antaa maailmalla tuomioita myös liian pitkistä hallintoprosesseista, ja Suomessa monet hallintoprosessit, siis kunnan päätökset, verottajan päätökset ja valittaminen niistä, kestävät todella pitkään. Meillä on laillisuusvalvojienkin kehotus tehdä tälle asialle myös vahingonkorvausjärjestelmä. Siellä tämä kiikkulauta, jota edustaja Ruohonen-Lerner kuvasi kysymällä, kumpi on järkevämpää, palkata ihmisiä vai valmistautua maksamaan todella paljon vahingonkorvauksia, on erittäin aiheellinen kysymys. Toivottavasti tähän löytyy vastaus ennen kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin alkaa pakottaa löytämään ratkaisuja.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa puhemies! Kertomuksen sivulla 162 on maininta, että ampuma-aselakia tulisi tarkentaa. Sitaatti: "Nykyisen ampuma-aselain mukaan poliisin on otettava ase pois sen haltijalta, jos aseen väärinkäytön vaara on ilmeinen. - - Toisaalta on säädetty, että poliisin on tehtävä päätös aseen ottamisesta poliisin haltuun, jos on perusteltua syytä epäillä, että asetta käytetään väärin tai jos aseluvan peruuttaminen on vireillä."

Kuitenkin saamani tiedon mukaan henkilöiltä ja aseen omistajilta on peruutettu aseen hallussapitolupa ja otettu aseita poliisin haltuun, jos henkilö on toistuvasti syyllistynyt esimerkiksi rattijuopumukseen. Elikkä kun toisen kerran syyllistyy rattijuopumukseen, poliisi peruuttaa ampuma-aseen hallussapitoluvan. Tätä on kansalaisen aika vaikea ymmärtää näissä tilanteissa, joissa tämä teko on tapahtunut useiden satojen kilometrien päässä näistä ampuma-aseista elikkä teko ei ole ollut millään tavalla yhteydessä ampuma-aseisiin. Tähän toivon tarkennusta, että tällaisia toimenpiteitä ei enää jatkossa tehtäisi.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan tällainen käytännön asia käytännön tasolla: Osa virkamiehistä, jotka saavat huomautuksen, kokee sen, voi sanoa, hyvinkin epäoikeudenmukaisena. He ovat tehneet parhaansa, koettaneet hoitaa asiansa niillä resursseilla, mitä on käytössä. Ikävä kyllä siellä alkaa virkamiehiä uupua työtaakan alle, ja se on todella kohtuutonta, että jostain pienestä muotoseikasta tai pitkittyneestä prosessista saa vielä päälle huomautuksen. Pikemminkin se huomautus tai varoitus kuuluisi tälle salille, että me emme ole järjestäneet sinne resursseja näiden uupuneiden virkamiesten hyvinvoinnin parantamiseksi ja toki kansalaisten oikeusturvankin parantamiseksi.

Toinen asia sitten on vielä tämä tietojärjestelmäasia. Tuntuu välillä, että siinä eletään SM:n ja OM:n välillä aikamoista kivikautta. Siinä on paljon kehittämistä, että se muuttuu kaksisuuntaiseksi järjestelmäksi. On ihan hienoa, että poliisille rakennetaan tiettyjä hälytysjärjestelmiä, jos talousrikosjuttu on liian pitkään esitutkinnassa; varmaan sitten pitäisi syyttäjille ja oikeuslaitokselle ihan samanlaiset järjestelmät saada. Vaikka usein väitetään, että poliisi on se tulppa, joka aiheuttaa näitä pitkittyneitä prosesseja, niin näinhän se ei suinkaan ole, vaan tämä on pyhä kolmiyhteys, joka prosessi pitää saada toimimaan.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, minkälaisen työtaakan alla eri virkamiehet joutuvat työskentelemään. Se on aivan tosi, että siihen asiaan pitää kiinnittää huomiota, koska se, millä resursseilla ihmisten asioita hoidetaan, niitä valmistellaan ja niistä päätetään, heijastuu heti kansalaisten arkielämään ja erityisesti silloin, kun tulee ongelmia. Tahtoo olla, että kun viranomaispäässä on ongelmia, niin ne ongelmat kertautuvat sitten kansalaisten elämässä.

Kun täällä on kuitenkin ministeri asiasta vastaamassa, en suinkaan kysy sitä, minkälaista kantaa te edustatte tuolla Säätytalolla, vaan kysyn, mikä teidän henkilökohtainen kantanne on siihen asiaan, mistä on joka syksy täällä äänestetty, eli valtion tuottavuusohjelmaan, joka käynnistettiin vuonna 2004 ilman mitään selvitystä, tutkimusta tai raporttia, että valtiolla olisi ollut 17 500 työpaikan verran liikaa työntekijöitä. Kyseessähän oli kaavamainen säästö, joka tuli valtiovarainministeriöstä. Siellä laskettiin, että 35 000 työntekijää jää vapaalle, eläkkeelle, ja näistä viroista aiottiin vain puolet täyttää elikkä saatiin tämmöinen hyvin kaavamainen säästötavoite, 17 500. Tätä kurjuutta on jaettu sitten sektori sektorilta ja sektoreittain ylhäältä alaspäin. Jos edustaja Brax ei sitten katso ministerin tehtävässään velvollisuudekseen vastata, niin haastan kuitenkin edustaja Braxia keskustelemaan asiasta, koska tämä on ollut joka vuosi täällä käsittelyssä, äänestyksessä, ja kuitenkin jääräpäisesti tästä valtion tuottavuusohjelmasta on haluttu vaikeuksista huolimatta pitää kiinni.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä pari kolme viikkoa sitten olin kahden kollegan kanssa Järvenpäässä paneelissa, ja siellä eräs henkilö kysäisi oikeuksiensa puolesta kuntalaisena. Hän ei ole tyytyväinen jonkun toimielimen päätökseen, tekee oikaisuvaatimuksen. Kun siihen tulee vastaus, menee kuukausi pari. Sen jälkeen valitetaan hallinto-oikeuteen, menee vuoden verran. Viimeinen valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, menee toinen vuosi. Hänen kysymyksensä kuului, mitä asialle voitaisiin tehdä, voitaisiinko tätä valitusmenettelyä heikentää — johon kysymykseen minä sanoin, että ei missään tapauksessa — vai olisiko syytä lisätä resursseja oikeusviranomaisiin, jotta tällaisen kuntalaisen oikeusturva ei kärsisi siitä, että valitusaika on 2,5—3:kin vuotta.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa her- ra puhemies! Toimitusministerinäkin ministeri Brax kyllä vastaa sekä ministerinä, ihmisenä että kansanedustajana ihan samalla tavalla.

Viime vaalikaudella oikeusministeriön osalta perin tuottavuusohjelman, joka oli osittain kohtuuton, ja ainoana ministeriönä oikeusministeriön tuottavuusohjelmaa helpotettiin. Kun tehtiin tämä kakkostuottavuusohjelma, niin kokonaan sen ulkopuolelle jätettiin tuomarit, vankilavirkailijat ja syyttäjät. Niinpä olen voinut päättää kauteni — kun toivottavasti tässä hallitus vaihtuu — tilanteeseen, jossa Suomessa on toista vuotta peräkkäin ennätysmäärä syyttäjiä, käräjäoikeuksissa selvästi enemmän tuomareita kuin aloittaessani tässä tehtävässä. Kerrottakoon vastauksena, että tuottavuusohjelmaan voi ministeri vaikuttaa. Hän voi tehdä sellaisia valintoja tai vakuuttaa koko kollegion, koko hallituksen, siitä, että nyt tämä hallinnonala ei kestä enempää. Näinkin siis tuottavuusohjelmaa voidaan toteuttaa. Suomessa on toista vuotta koko Suomen historian ennätysmäärä syyttäjiä. Kun aloitin, oli vankiloissa 70 virkailijaa 100:aa vankia kohti, nyt on melkein 77 virkailijaa 100:aa vankia kohti. Asioita voi tiukassakin taloudessa hoitaa niin, että asiat tulevat hoidetuiksi.

Mutta vakavimmat ongelmat ovat siellä tietohallinnossa. Siltä osin on ihan selvää, että jos eivät SM ja OM saa tietohallintoon riittäviä resursseja, niin nämä ongelmat ovat vakavia.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Braxille vielä siitä, että pitää ottaa huomioon koko kehikko, missä järjestyksessä tuota tuottavuusohjelmaa, mikä sinällään on täysin väärä nimi, valmisteltiin ja toteutettiin. Sinällään sillä, että vähennetään työntekijöitä, ei ole mitään tekemistä tuottavuuden kanssa. Pitää aina muistaa se panos, minkä ne työntekijät tuovat yhteiskuntaan. Tämä koko kehyshän eli niin, että vuonna 2004, kun tuottavuusohjelma laitettiin liikkeelle, säästötavoitteeksi ilmoitettiin 17 500 työntekijää. Sitten yleisen keskustelun, poliittisen paineen ja ammattiyhdistysliikkeen vaikutuksesta tuo kokonaishenkilötyövuosivähennnys puristettiin 9 650:een mutta porvarihallituksen aloittaessa siihen nostettiin yli 4 000 henkilötyövuotta lisää säästötavoitteeksi.

Silloin pitää kysyä ensinnäkin, onko henkilömäärä eri sektoreilla vähentynyt vaiko kasvanut, mutta pitää uskaltaa kysyä myöskin niin päin, vaikka joillakin sektoreilla olisi kyetty tätä supistusta hidastamaan tai saatu jopa aika ajoin resursseja lisää — silloin, jos on henkilöitten, kansalaisten, oikeusturvasta ja perimmäisistä asioista kyse — onko lopultakaan niitä työntekijöitä riittävästi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Lyhyessä ajassa näiden kanteluiden määrät ovat kaksinkertaistuneet. Se tarkoittaa myös paljon uutta työtä kanteluiden käsittelijöille. Viime hallituskauden aikana toteutettiin lainmuutos. Aikaisemmin kanteluita käsiteltiin siten, että ne saattoivat olla viisi vuotta vanhoja juttuja, mutta muutoksen jälkeen kantelujen käsittely on lähtökohtaisesti rajattu enintään kaksi vuotta vanhoihin asioihin. Onko tämä nyt sitten yksi tapa kiertää sitä, että saadaan ikään kuin asiat sujumaan joustavasti, kun ne vanhenevat ennen kuin ihmiset ehtivät edes huomata, että olisi syytä tehdä kanteluita? Tämäkö on se tapa, jolla on vastattu tähän kanteluiden määrän lisääntymiseen: viedään kansalaisilta mahdollisuus siihen, että he tekevät niitä kanteluita, kun asiat vanhenevat käsiin?

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kiitän näistä puheenvuoroista, joita täällä on käytetty.

Edustaja Ruohonen-Lernerin puheenvuoro sisälsi ilmeisesti kysymyksen oikeusasiamiehen suuntaan. Voin todeta, että tämä kanteluiden niin sanotun vanhentumisajan lyhentyminen on yksi osa tuota uudistusta, jossa muutoinkin on lisätty oikeusasiamiehen harkintavaltaa kanteluiden tutkinnassa. Tämä vanhentumisaika ei ole ehdoton: jos oikeusasiamies harkitsee, että kantelun tutkintaan on aihetta, niin siihen ryhdytään, vaikka se asia olisi kahta vuotta vanhempi. Mutta usein on vain niin, että asioita on sitä vaikeampi selvittää, mitä vanhempia ne ovat. Usein myöskin oikeusasiamiehen mahdollisuudet auttaa kantelijaa huononevat ja ylipäänsä oikeusasiamiehen toimenpiteiden vaikuttavuus huononee, kun aika kuluu. Siinä mielessä minusta tämä uudistus on tältäkin osin oikein hyvä, ja en usko, että tämä kansalaisten oikeusturvan huononnukseksi koituu. Uskon, että ylipäänsä tämä harkintavallan lisääminen koituu jokaisen kansalaisen eduksi. Me pystymme nopeammin käsittelemään kanteluita ja kohdistamaan voimavaramme sellaisiin asioihin, joissa oikeusasiamies todella voi auttaa kantelijaa.

Oikeudenkäyntien viivästymisestä voin todeta, että olen samaa mieltä ministeri Braxin kanssa siinä, että tilanne on kehittymässä parempaan suuntaan ja on toteutettu paljon toimenpiteitä näiden viivästymisten torjumiseksi ja myöskin hyvittämiseksi. Uskon, että tämä kehittyy parempaan suuntaan.

Kiitän näistä kaikista puheenvuoroista!