Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kun uudistuksia ryhdytään tekemään, on hyvä ensin tunnistaa ne asiat, jotka ovat säilyttämisen arvoisia, ja toisaalta ne kohdat, jotka kaipaavat muutosta. Yhtä tärkeää on pitää jatkuvasti mielessä se, miksi uudistusta tehdään. Siinä mielessä kuntauudistuksen tekeminen on ollut kiitollista: kaikki tässä salissa ovat yhteisesti moneen kertaan tunnustaneet, että uudistusta tarvitaan.

Hallituksen mielestä suomalainen kuntamalli on säilyttämisen arvoinen. Malli, jossa itsehallinnollinen kunta kerää asukkailta veroja, järjestää ja tuottaa sen vastineeksi keskeisiä peruspalveluita, kehittää aluetta ja toimii alueensa demokraattisena yhteisönä. Tämä Suomen oma kuntamalli on puolustamisen ja säilyttämisen arvoinen.

Nykyinen kuntarakenne ei sen sijaan vastaa enää tämän päivän, saatikka tulevaisuuden tarpeita. Julkisen talouden tiukkeneminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja palvelutarpeen kasvu koskettavat koko suomalaista kuntakenttää. Tämä ongelma on ollut tiedossa jo vuosia. Pelkästään väestön ikärakenteen muutos merkitsee koko julkiselle taloudelle kasvavina hoito-, hoiva- ja eläkemenoina lähes 10 miljardin euron vuotuista lisäpainetta 2020-luvun loppuun mennessä. Siis 15 vuoden kuluttua puhumme 10 miljardin euron vuotuisesta lisäpaineesta julkiseen talouteen, kun tällä hetkellä keskustelemme sopeutustarpeesta. Tuosta paineesta puolet kohdistuu eläkejärjestelmään ja toinen puoli kuntapalveluihin. Valtiontalouden tilanteen tuntien emme voi laskea kuntatalouden tulevaisuutta sen oletuksen varaan, että kuntien valtionosuuksia voitaisiin merkittävästi kasvattaa. Paine kohdistuu siten kunnallisverotukseen.

Tiedämme, että hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu aikana, jolloin Suomen väestön huoltosuhde oli historiallisen hyvä. Sataa työikäistä kohden on viime vuosikymmeninä ollut 40 tai 50 lasta tai eläkeläistä. Nyt olemme siirtymässä tyystin toisenlaiseen aikaan, sellaiseen aikaan, jota Suomessa ei ole ennen koettu. Seuraavat vuosikymmenet väestön huoltosuhde tulee olemaan historiallisen heikko. Ensi vuosikymmenen loppuun mennessä tulee olemaan sataa työikäistä kohti pelkästään eläkeläisiä liki 50. Tähän tilanteeseen olemme varautuneet työeläkejärjestelmän rahastoinnissa, mutta palvelujen järjestämisessä valitettavan huonosti.

Vielä tällä hetkellä meillä ei ole yhtään kuntaa, jossa sataa työikäistä kohti olisi sata asukasta, jotka eivät ole vielä tai enää työiässä, mutta vuonna 2030 näitä kuntia olisi nykykunnistamme joka kolmas. (Mauri Pekkarinen: Mitä sitten?) Näillä alueilla myös lapsi-ikäluokat ovat luonnollisesti pieniä. Jo nyt yli kolmannes kunnistamme on sellaisia, joissa vuosittain syntyvä ikäluokka on alle 50 lasta. Nämä muutokset vaikuttavat merkittävästi koko kunnan elinvoimaan, sen talouteen ja palveluihin.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen kokonaisuudella vastataan erilaisten alueiden erilaisiin ongelmiin. Maaseutumaisilla, väestöään menettävillä alueilla korostuu kehittämistarpeen ohella palveluiden turvaamisen näkökulma. Talous ja henkilöstövoimavarat on saatava vahvemmille hartioille, jotta esimerkiksi lasten perusopetus ja vanhusten palvelut voidaan varmistaa. Kasvavilla kaupunkiseuduilla puolestaan suurimmat tarpeet liittyvät huonon yhdyskuntarakenteen ja hiipuneen elinvoiman parantamiseen. Kasvavien kaupunkiseutujen asukkaiden veroeuroja ei enää jatkossa voida tuhlata siihen, että esimerkiksi kouluja rakennetaan vääriin paikkoihin, köyhiä ja sairaita asukkaita sysätään naapurikuntaan tai että seudulla ei kyetä elinkeino- ja työllisyyspolitiikassa koko seutua vahvistavaan päätöksentekoon. Kansantaloutemme ei yksinkertaisesti kestä sitä, että kasvun ja työllisyyden moottoreina toimivat kaupunkiseudut repivät itsensä sisältä rikki.

Tarvitsemme nykyistä vahvemmat kunnat, sellaiset kunnat, jotka kykenevät järjestämään asukkailleen palveluita ja kehittämään omaa aluettaan kestävällä, taloudellisella ja demokraattisella tavalla. Suomi pärjää maailmassa vain, jos osaamme luoda maamme sisälle menestyviä aluetalouksia.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistuksen vauhdittamiseksi eduskunta on viime kesänä hyväksynyt kuntarakennelain, joka velvoittaa käytännössä kaikki Suomen kunnat selvittämään kuntaliitoksen mahdollisuudet omien naapureidensa kanssa. Oppositio katsoo välikysymyksessään, että tällainen selvitystyö on turhaa. Tästä olemme eri mieltä. Näinä julkisen talouden aikoina, kun jokainen kunta joutuu käymään hyvin tiukalla seulalla läpi omia palvelujärjestelmiään, investointitarpeitaan, tilakysymyksiään, henkilöstön eläköitymistä, elinkeinojen vahvistamista ja tieto- ja viestintätekniikan käytön tehostamista, on ilman muuta järkevää, että tämä työ tehdään yhdessä naapurikuntien kanssa. Mikään Suomen kunta ei ole siinä tilanteessa, että maailman muutos ei sitä koskettaisi. Vastuullinen ja lakia noudattava kunta tekee selvityksen, ja tähän työhön meidän on kuntia kannustettava.

Marraskuun lopussa 250 Suomen kuntaa ilmoitti valtiovarainministeriölle olevansa valmiita selvittämään kuntaliitosta. (Mauri Pekkarinen: Totta kai!) Tällä hetkellä jo lähes puolet Suomen kunnista on tekemässä tai käynnistämässä liitosselvitystä. Tämä on erinomainen asia ja kertoo, että tarve on kunnissa tunnustettu.

Hallitus on halunnut vauhdittaa liitosselvitysten käynnistymistä erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Juuri näillä seuduilla on mahdollisuudet saavuttaa suurimpia kuntatalouden ja kansantalouden hyötyjä. Tämä päivänä jo kaksi kolmasosaa Suomen bruttokansantuotteesta tuotetaan 12 suurimmalla kaupunkiseudulla. 20 suurimman kaupunkiseudun alueella asuu neljä viidesosaa Suomen väestöstä, ja niillä sijaitsee kaksi kolmasosaa Suomen työpaikoista.

Kaupunkiseudut ovat yhä vahvemmin paitsi oman alueensa, myös koko Suomen kehityksen moottoreita. Kansakunnan menestys riippuu yhä vahvemmin siitä, millaista osaamista, yritystoimintaa ja investointeja nämä kaupunkiseudut kykenevät kasvattamaan. Samalla maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitteluun liittyvät tarpeet sekä tarve palvelujen joustavaan käyttöön yli kuntarajojen ovat kasvaneet. Kuntalaisten arjen sujumisen varmistaminen edellyttää seudullisen kokonaisnäkemyksen vahvistamista sekä keinojen varmistamista kaupunkiseutujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Uskon, että koko tämä sali jakaa huolen suomalaisen julkisen talouden tilasta. Valtion sen enempää kuin kuntienkaan tulot ja menot eivät ole olleet enää vuosiin tasapainossa. Velkaantumisen osalta kunnat tekivät viime vuonna uuden ennätyksen ottamalla vuositasolla yli 1,6 miljardia euroa lisävelkaa. (Sirkka-Liisa Anttila: Kiitos valtionosuusleikkausten!)

Kuntien talousahdinkoon myös valtiolla on ollut oma osansa. Viimeisten vuosikymmenten mittaan väristä riippumatta hallitus ja eduskunta toisensa jälkeen ovat säätäneet kunnille yhä lisää tehtäviä. Nyt tähän tulee muutos. Hallitus on sitoutunut osana rakennepakettiaan keventämään kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita siten, että kuntatalous vahvistuu tavoitteen mukaisesti yhdellä miljardilla eurolla vuoden 2017 tasolla. Myös kaikkia tulevia lainsäädäntöjä, jotka tuottaisivat kunnille lisämenoja, arvioidaan kevään kehysriihessä kriittisesti.

Tähän saakka kaikki hallitukset ovat julkisen talouden osalta keskittyneet lähinnä vain valtiontalouden puoleen. Nyt tähän tulee muutos. Jatkossa hallituksen vastuu koko julkisen talouden kestävyydestä vahvistuu. Se tarkoittaa, että osana valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelmaa asetetaan myös kuntataloudelle oma tasapainotavoite ja sen kanssa johdonmukainen euromääräinen rajoite valtion toimenpiteistä kuntataloudelle aiheutuviin menoihin. Tätä koskeva asetus annettiin helmikuun puolivälissä, ja vaikka se kokonaisuudessaan astuu voimaan ensi vuonna, aikoo hallitus soveltaa sitä jo tämän kevään kehyspäätöksessään. Jatkossa hallitukset eivät siis voi antaa kunnille uusia tehtäviä, ellei samalla varmisteta riittävää rahoitusta niiden hoitamiseksi.

Hallitus tavoittelee siis kuntatalouteen yhden miljardin euron vahvistumista vuoteen 2017 mennessä lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita keventämällä. Tavoitteena on samanaikaisesti verorahoituksella sekä kuntien itse toteuttamilla toimilla, kuten tuottavuutta parantamalla, saavuttaa kuntatalouden vahvistamiseksi toinen miljardi. Tällöin kuntatalous saavuttaisi asetetun kansantalouden tilinpidon mukaisen tasapainon vuonna 2017.

Kuntarakenteen uudistuksella sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisellä vahvistetaan puolestaan kunnallisen palvelujärjestelmän tuottavuutta. Tällä on kestävyysvajeen supistamisen kannalta suuri merkitys. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista ohjaava järjestämislaki on vielä lausuntokierroksella, jonka jälkeen hallitus tulee antamaan oman esityksensä eduskuntakäsittelyyn tämän kevään aikana. Hallitus haluaa näissä uudistuksissa varmistaa lähipalvelut ja taata palvelut kielilain tavoitteen mukaan sekä suomeksi että ruotsiksi.

Arvoisa puhemies! Myös kunnat keskenään ovat olleet hyvin eriarvoisessa asemassa rahoituksen suhteen. Tämä johtuu paitsi pirstaleisesta kuntarakenteestamme, myös sekavasta ja vanhentuneesta valtionosuusjärjestelmästä. Tähänkin tulee nyt muutos. Hallitus on päättänyt uudistaa kuntien valtionosuusjärjestelmän nykyistä selkeämmäksi, kannustavammaksi ja yksinkertaisemmaksi. Lakiluonnos on parhaillaan kunnissa lausuntokierroksella, jonka jälkeen hallitus antaa esityksen eduskuntakäsittelyyn tämän kevään aikana.

Valtionosuusjärjestelmän tarkoitus on jatkossakin varmistaa peruspalveluiden järjestäminen ja tasata kuntien olosuhdetekijöistä johtuvia kustannusten eroja. Me kaikki tässä salissa, samoin kuin kuntakenttä, tiedämme, että nykyjärjestelmä on tässä suhteessa auttamattomasti vanhentunut. Nyt nähtävillä olevassa ehdotuksessa valtionosuusuudistukseksi kriteereitä on vähennetty, päällekkäisyyksiä poistettu ja kriteerien sisällöt uudistettu tuoreeseen tilasto- ja tutkimustietoon pohjautuen. Vaikka vanhentuneen ja vinoutuneen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen merkitsee isoja kuntakohtaisia muutoksia, on kuntakentän palaute uudistukselle ollut rohkaiseva. Tammikuussa päättyneellä alustavalla kierroksella yli 90 prosenttia kunnista piti uudistusta tarpeellisena.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on vahvistaa kunnallista itsehallintoa. Se tarkoittaa paitsi taloudellisesti ja toiminnallisesti nykyistä vahvempia kuntia, myös lisää toimintavapautta. Normien ja velvoitteiden purkamisen vauhdittamiseksi hallitus on päättänyt käynnistää kuntakokeilut. Tavoitteena on kokeilujen kautta hakea uusia, tuottavampia tapoja järjestää palvelut asiakaslähtöisesti ja poikkihallinnollisesti. Tammikuussa päättyneessä haussa mukaan haki 28 kuntaa tai kuntaryhmää. Valinnat kokeilukunniksi tullaan tekemään lähipäivinä, ja tämän jälkeen myös eduskunnalle tullaan antamaan hallituksen esitys kokeilulaiksi. Tarkoitus on, että kaksivuotiset kokeilut käynnistyisivät ensi vuoden alussa ja saatujen kokemusten pohjalta ne voitaisiin mahdollisesti vakinaistaa 2017.

Arvoisa puhemies! Hallitus tavoittelee onnistuneita kuntien yhdistymisiä. Tiedämme, että yksin kuntien yhdistyminen ei ratkaise ongelmia. Se tuo suuren potentiaalin, mutta kaikki tuo potentiaali on myös hyödynnettävä. On uudistettava palveluprosessit, organisaatio, haettava tehokkuutta uuden kunnan toimintaan alusta saakka. Toteutus ratkaisee onnistumisen, ja tuota toteutusta ei voi tehdä hallitus tai eduskunta, sen voivat tehdä vain paikalliset päättäjät, viranhaltijat ja asukkaat.

Siksi on ymmärrettävää, että valtioneuvoston toimivallan mahdollistava niin sanottu kaupunkiseutujen pakkoliitospykälä herättää hyvin vahvoja tunteita siitä huolimatta, että tuossa nyt lausuntokierroksella olevassa lakiluonnoksessa tuo pakko on monen lukon ja korkean kynnyksen takana. Pakkoliitos jo sananakin tuntuu ikävältä, tämän tietää jokainen esimerkiksi keskustavetoisen hallituksen Sipoon pakko-osaliitoksen toteutusta seurannut. (Jari Leppä: Vastustiko kokoomus sitä?)

Aiempina vuosikymmeninä, vuoteen 1993 saakka, valtiolla oli hyvinkin suuri valtuus määrätä kuntien yhdistymisestä myös vastoin valtuustojen tahtoa, "jos tärkeän yleisen edun on katsottava sitä vaativan". Vuosina 1946—1977 tehtiin 20 pakkoliitosta silloisten hallitusten toimesta. Kuriositeettina voin mainita, että keskusta, tai aiemmin Maalaisliitto, taisi istua joka ikisessä pakkoliitoksen toteuttaneessa hallituksessa. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Hallitukset tuolloinkin olivat kaukokatseisia: kukapa voisi tänä päivänä kuvitella itsenäisen Lappeen Lappeenrannan kyljessä tai Kakskerran Turun kainalossa? (Markku Rossi: Ketkä kannatti kuningaskuntaa aikoinaan?)

Tämä hallitus tavoittelee siis onnistuneita kuntien yhdistymisiä. Siksi kunnille on annettava nyt itselleen aikaa hakea, ei vain yksittäisen kunnan, vaan koko alueen kannalta hyviä ja toimivia ratkaisuja. Mutta ellei alueella ratkaisuja löydy ja ongelmat vain syvenevät, on hyvä, että jollakulla on mahdollisuus myös näissä tilanteissa toimia. Siksi on valmisteltu lakiluonnos valtioneuvoston toimivallan laajentamisesta, ja tuo ehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella arvioitavana.

Tämän tarpeen tiedämme jo Paras-hankkeen kokemuksista. Vaikka tuossakin vuonna 2007 voimaan tulleessa laissa velvoitettiin kunnat joko yhdistymään yli 20 000 asukkaan kunniksi tai siirtämään sote-palvelut pois käsistään, ei laissa alun perin ollut mitään perälautaa tai toimivaltaa. Valtioneuvoston toimivalta määrätä kunnat yhteisiin alueisiin säädettiin vasta seuraavalla hallituskaudella siltä varalta, etteivät kunnat pääse asiasta yhteisymmärrykseen.

Arvoisa puhemies! Mikään kunta tai hallinto ei ole olemassa vain päätöksentekijöitä varten. Tiedämme, että nykyinen päätöksentekojärjestelmä ja hallinto eivät enää vastaa kuntalaisten toiveisiin. Sen kertoo jo vaaleista toiseen laskeva äänestysprosenttikin. Meidän on uudistettava myös kuntien toimintatapoja siten, että kuntalaiset kokevat sen omakseen. Vaikka kaikki eivät innostuisikaan lähtemään vaaleihin ehdokkaaksi, sähköinen osallistuminen, suoraan palveluihin vaikuttaminen tai oman kyläkunnan kehittämisprojektit saattaisivat sen sijaan innostaa.

Siksi kuntauudistuksen yhteydessä demokratian ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen on ollut yksi keskeinen painopiste. Tämä näkyy kuntalain valmistelussa. Ensi syksynä eduskuntakäsittelyyn tulevassa lainsäädännössä vahvistetaan sekä edustuksellisen demokratian että kuntalaisten suoran osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Entistä suuremmat kunnat saattavat lisätä myös tarvetta siirtää osa päätöksenteosta alueille, esimerkiksi kunnanosalautakunnille tai jopa vaaleilla valituille kunnanosavaltuustoille. Tämäkin aiotaan tulevassa kuntalaissa mahdollistaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on hyvä muistuttaa koko tätä salia siitä, miksi kuntauudistusta tehdään. Me emme tee tätä uudistusta turvataksemme vain oman kotikylämme asemaa. Me emme tee tätä peläten oman asemamme puolesta, koska kenenkään ei pitäisi tässä salissa olla vain omien etujensa, puoleensa etujen tai oman valtansa pönkittämisen vuoksi. Tätä uudistusta on tehtävä asukkaiden vuoksi, koko Suomen tulevaisuuden puolesta. Jokaisella kuntapäättäjällä on luonnollisesti vastuu ennen kaikkea omasta kunnastaan, mutta hallituksella ja eduskunnalla on vastuu koko Suomesta. Siksi nyt on katsottava kauemmas tulevaisuuteen ja uskallettava tehdä sellaisia muutoksia, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös tuleville sukupolville.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen ongelmien ratkaisemisessa tarvitaan uudistuksia, joilla tulot ja menot saadaan tasapainoon, talous ja työllisyys nousuun ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvattua. Näissä isoissa asioissa olemme esittäneet vaihtoehdon ja yhteistyötä hallitukselle koko vaalikauden ajan. Suomen uudistamiseen tarvitaan kaikki mukaan. Jos hallituksen kunta- ja sote-uudistukset olisi alun alkaen valmistettu yhteistyössä opposition kanssa, tänään oltaisiin jo pitkällä. Kuntalaisten ja kuntien päättäjien ei tarvitsisi olla huolissaan lähipalveluidensa ja kotikuntiensa tulevaisuudesta, eikä kuntien työntekijöiden tarvitsisi elää epävarmuudessa. Tätä välikysymystä ei tarvittaisi. Voisimme kaikki keskittyä siihen, miten Suomi saadaan nousuun.

Myös te, arvoisa puhemies, olette useasti, aivan oikein tähdentänyt ratkaisujen hakemista yhteistyössä. Samalla linjalla ovat olleet kunnat ja asiantuntijat. Hallitukselta kesti kolme vuotta ymmärtää sopimisen välttämättömyys. Eilinen keskustelu osoitti, että yhteistyöhalu ei edelleenkään ulotu uudistuksiin, jotka vaikuttavat kaikkien suomalaisten elämään vuosikymmeniä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Uutinen on, että hallitus itse lupaa taittaa Suomen velkaantumisen. Kaikki tietävät myös nyt, millaisen perinnön hallitus seuraajalleen on jättämässä. (Matti Saarinen: Minkäs se edellinen jätti?) Suomen ongelmien ratkaisemista eilinen keskustelu ei valitettavasti edistänyt. Se on vahinko koko maalle.

Hallituksen kielteinen suhtautuminen yhteistyöhön opposition kanssa tarkoittaa, että myös kunta- ja sote-uudistukset ratkaistaan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Suomalaiset päättävät, mitä heidän lähipalveluilleen ja kotikunnilleen käy. (Kari Rajamäki: Ei muuta kuin Attendolle, niinkö!) Uudistusten välttämättömyydestä on sinällään laaja yksimielisyys. Perusteltu erimielisyys on siitä, mitä uudistuksilla tavoitellaan, miten ne toteutetaan. Viimeiset kolme vuotta ovat näissäkin asioissa selkeyttäneet päävaihtoehdoiksi keskustan ja kokoomuksen. SDP tukee kokoomuksen politiikkaa.

Keskustan vaihtoehdossa sosiaali- ja terveyspalvelut hoidettaisiin nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalta kuntien yhteistyönä niin, että lääkäriin pääsee joka kunnassa ja että raha seuraa potilasta. Tavoitteemme on perusterveydenhuollon laittaminen kuntoon ja raja-aitojen poistaminen sen ja erikoissairaanhoidon väliltä. (Ben Zyskowicz: Ei kun se on meidän tavoite!) Kotikunnat eli nykyiset kunnat vastaisivat ihmisten jokapäiväisistä lähipalveluista, kuten lasten päiväkodeista ja kouluista.

Keskustan kotikunta—maakunta-malli ratkaisee noin kolmasosan julkisen talouden tulojen ja menojen epäsuhdasta, joka on noin 9 miljardia euroa. Se edellyttää sote-uudistusta, kuntien tehtävien karsintaa sekä normien purkua eli lisää toimintavapauksia kunnille. (Matti Saarinen: Kuntaliitoksia!) Koko opposition yhteinen kanta on, että mahdollisten kuntaliitosten on tapahduttava vapaaehtoisesti. Kuntalaisilla on oltava oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan ja kunnilla on oltava oikeus tehdä yhteistyötä keskenään. Uudistuksissa on huomioitava Suomen erilaiset olosuhteet.

Pohjimmiltaan kysymys on koko Suomen puolustamisesta. Jokaisella on oltava oikeus itse päättää, mihin kotinsa ja elämänsä rakentaa. Hyvän elämän mahdollisuudet ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut eivät saa olla postinumerosta tai lompakon paksuudesta kiinni. Perustuslailla turvatut kunnallinen itsehallinto sekä sosiaali- ja sivistyspalvelut ovat jokaiselle kuuluvia oikeuksia. Keskustalle tämä on yli satavuotinen yhteiskunnallinen ja aatteellinen linja. Myös Suomen vakavasta tilanteesta selviäminen edellyttää, että koko Suomen voimavarat saadaan käyttöön.

Arvoisa puhemies! Muutama sana kokoomusvetoisen hallituksen politiikasta, jonka vuoksi koko tämä välikysymys on opposition toimesta tehty ja josta suomalaisilla on nyt kolmen vuoden ajalta kokemuksia. Mitä pidemmälle vaalikausi on edennyt, sitä ilmeisemmäksi on käynyt pääministeripuolueen suuri suunnitelma. Hallituksen tavoite on perustavanlaatuisella tavalla keskittää palvelut ja päätöksenteko sekä suomalaiset niiden mukana muutamaan kymmeneen suurkuntaan. Tämä tarkoittaa yli kahdensadan kotikunnan lakkauttamista. Suurkuntia on yritetty rakentaa pääosin kokoomusjohtoisten suurten kaupunkien varaan kaikilla mahdollisilla keinoilla. Kuntien aito yhteistyö on kielletty. Myös sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen ja jopa kuntien valtionosuudet on laitettu palvelemaan tätä tarkoitusta. Viime syksynä valtionosuusuudistuksen selvitysmiehen esitystä muutettiin monilta osin pienen piirin toimesta poliittisesti tarkoituksenmukaisen päämäärän saavuttamiseksi.

Suurkuntia ja viimeksi kuntien pakkoliitoksia hallitus on perustellut ratkaisuna Suomen ongelmiin. Kokoomus lupasi viime eduskuntavaaleissa pelkästään kuntauudistuksesta neljän miljardin euron säästöt. Missä ne säästöt ovat, arvoisa pääministeri? Hallituksen esityksissä niistä ei puhuta lainkaan, eikä edes eduskunta ole saanut laskelmia kunta- ja sote-uudistuksen vaikutuksista, vaikka olemme niitä vaatineet. (Anne Kalmari: Miten voi olla?) Sen sijaan huomio yritetään siirtää keinoja kaihtamatta hallituksen epäonnistumisista opposition esityksiin. (Ben Zyskowicz: Opposition epäonnistumisiin!)

Tosiasia kuitenkin on, että hallituksen kunta- ja sote-uudistukset ovat umpikujassa. Viimeisimpänä Joensuun seudun suurkunnan kaatuminen on tästä hyvä esimerkki. Kunnissa on lausunnoilla esitykset, joiden perustuslaillisuus on laajasti kyseenalaistettu. Huolestuttavaa on myös, että kuntien päättäjien aika menee pakkoselvityksissä, jotka eivät johda mihinkään. Voi oikeutetusti kysyä, mikä vaikutus tällä on ollut esimerkiksi työllisyys- ja taloustilanteen heikkenemiseen. Kunnat ovat merkittäviä elinkeinopolitiikan toimijoita, kaiken muun ohessa, omalla alueellaan. Viestit kunnista ovat pitkin vaalikautta kertoneet sekasorrosta ja kaiken kehittymisen pysähtymisestä. Yhteistyön edellytykset ovat heikentyneet. Hallitus on luonut toimillaan kuntiin epävarmuuden ilmapiirin. Oma lukunsa on, millainen lasku tämän hallituksen valtakaudesta odottaa suomalaisia. Jopa miljardeista euroista puhuminen ei ole liioittelua.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntapolitiikkaa ovat leimanneet myös vuosittaiset leikkaukset ihmisten tarvitsemista palveluista valtiovarainministeripuolue SDP:n johdolla. Viime eduskuntavaaleissa SDP lupasi kunnille satoja miljoonia euroja lisää rahaa. Hallituksen leikkaukset ovat pakottaneet kunnat kautta linjan nostamaan veroprosenttejaan ja ottamaan lisää velkaa. Kunnilla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, koska niiden on pakko järjestää palvelut. (Ben Zyskowicz: Äsken olitte huolissanne velasta, nyt leikkauksista!) Tavallisille ihmisille kyse on tasaveron kiristymisestä eli siitä, mitä SDP on kolme vuotta sitten voimakkaasti vastustanut. Kunnat ovat joutuneet hallituksen leikkausten takia karsimaan palvelujaan ja lomauttamaan, paikoin jopa irtisanomaan, työntekijöitään. Osa kunnista on laitettu niin ahtaalle, että ne joutuvat lomauttamaan henkilöstöä lastensuojelusta ja perusopetuksesta.

Suurin syy leikkauksille on, että hallitus on epäonnistunut talouden kasvun ja uusien työpaikkojen luomisessa. Suomi on ajautunut talous-, työttömyys- ja velkakriisiin. Leikkaukset tuntevat nahoissaan lapsiperheet, sairaat, vanhukset ja työttömät. (Ben Zyskowicz: Orvot unohtui!) Hallituksen maaliskuun kehysriihen kolmen miljardin euron uudet tasapainotustoimet merkitsevät näköalattoman leikkaus- ja veronkorotuspolitiikan jatkumista.

Tilanne on kuntien kannalta poikkeuksellisen vakava. Rahoitusperiaatteen mukaisesti valtion on turvattava kunnille riittävät voimavarat laissa määrättyjen tehtävien hoitamiseksi. Tämä periaate on nyt vakavasti vaakalaudalla. Samaan aikaan, kun hallitus päätti vähentää kuntien tehtäviä ja velvollisuuksia miljardilla, se lisäsikin niitä toisaalla. Hallitus esimerkiksi leikkasi kotihoidontukea, pidensi oppivelvollisuutta sekä uudisti työmarkkinatukea lisäten kuntien talouden taakkaa. Samassa yhteydessä hallitus kiristi kuntataloutta oman arvionsa mukaan 150 miljoo-nalla eurolla. Kiristys koskee varsinkin rakennemuutospaikkakuntia. Tehtäviä ja velvoitteita ei ole vähennetty, mutta kuntien uudet tehtävät ovat totta tässä ja nyt. Kyse on satojen miljoonien eurojen menolisäyksistä kunnille.

Arvoisa puhemies! Luottamus yhteiskunnassa on kärsinyt vakavimmat vauriot. Viimeksi kunnallisvaaleissa kokoomus ja SDP lupasivat suomalaisille sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen ja sen, että kuntien pakkoliitoksia ei tule. On käynyt aivan päinvastoin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta ei ole tietoakaan, ja pakkoliitokset tulevat, jos tämä hallitus sattuisi jatkamaan.

Pääministerin uudenvuodenpuheen viesti siitä, että ylhäältäpäin sanelu ei Suomessa toimi, asettuu varsin kyseenalaiseen valoon. Tällaiset toimintatavat eivät lisää luottamusta. Suomalaisia huolettaa lähipalvelujen ja kotikuntien tulevaisuus. Keskusta jakaa tämän huolen. Kysymys on hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Eivät puheet sote-sopasta tai kuntakohelluksesta ole syntyneet ihan syyttä ja itsestään. Moni tuntee olonsa oikeutetusti petetyksi.

Keskustan eduskuntaryhmä on kiertänyt pakkoliitosuhan alaisissa kunnissa, ja monessa tilaisuudessa on ollut myöskin kokoomuksen ja SDP:n valtuutettuja. Itse olin Muuramessa, jota ollaan vastoin kuntalaisten tahtoa liittämässä Jyväskylään. Palaute ei hallitusta mairitellut. Kuvaavaa on, että Keski-Suomi maakuntana on asettunut tukemaan kuntien yhteistyölle — yhteistyölle yli puoluerajojen — perustuvaa vaihtoehtoa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa. Keski-Suomi ei ole yksin. Monessa muussa maakunnassa selvitetään myös koko maakunnan kattavan sote-mallin mahdollisuuksia.

Tätä keskustelua seuraavassa luottamusäänestyksessä kaikkien kansanedustajien on otettava kantaa hallituksen kuntapolitiikkaan, pakkoliitokset mukaan lukien. Omasta kannasta on myös vastattava äänestäjille. Me haluamme jo nyt osaltamme luoda edellytyksiä luottamuksen palauttamiselle. Siksi jatkamme kuntien kuulemista ja oman vaihtoehtomme esittelyä koko Suomessa.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, ettei kuntauudistusta tule tehdä pakkoliitoksilla. Kunnallista itsehallintoa kunnioittamalla pystytään parhaiten turvaamaan asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ja heidän tarvitsemansa palvelut. Hallitus on epäonnistunut kuntapolitiikassa sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa. Näillä perustein eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Outi Mäkelä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen polku on ollut mutkikas, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä pitäisi kulkea määrätietoisesti eteenpäin. Isänmaasta vastuuta kantavat päättäjät eduskunnassa ja kunnissa eivät voi sulkea silmiään velkaantuvalta julkiselta sektorilta tai katsoa, miten tärkeät peruspalvelut rapautuvat hiljalleen. Vaikeuksia ei pidä pelätä. Tulevaisuuden Suomea rakennetaan yhdessä. Tämän toki tietää oppositiokin, joka ei ole epäröinyt käyttää toistuvasti vahvinta asettaan välikysymystä.

Erityisesti keskusta tiukkaa kerta toisensa jälkeen perusteluja itse käynnistämälleen uudistukselle. (Mari Kiviniemi: Ihan eri uudistus!) Vielä syyskuussa 2011 edustaja Kiviniemi puolusti kuntaliitoksia peruspalveluiden turvaamiseksi seuraavin sanoin: "Kun itse olin kuntaministerinä, toteutettiin poikkeuksellisen paljon kuntaliitoksia, nimenomaan keskustajohtoisissa kunnissa (Seppo Kääriäinen ja Sirkka-Liisa Anttila: Vapaaehtoisesti!) ja nimenomaan sen takia, että haluttiin turvata lähipalvelut jokaiselle suomalaiselle."

Mikä on muuttunut ajoista, jolloin kuntaministerit Manninen, Kiviniemi ja Tölli lopettivat yli sata kuntaa omalla vahtivuorollaan? (Hälinää) Viime kaudella toitte Paras-lakiin pakon ja käytitte valtioneuvoston toimivaltaa Sipoon osakuntaliitoksessa. (Markku Rossi: Kuka teillä kirjoittaa nämä puheet?) Me voimme yhä puolustaa noita päätöksiä, mutta seisotteko te päätöstenne takana?

Kokoomuksen eduskuntaryhmä uskoo kunnalliseen itsehallintoon ja vahvaan peruskuntaan. Kokoomukselle itsehallintoon kuuluu, että kunnalla on myös taloudellinen itsenäisyys päättää tarjoamistaan palveluista ja niiden laadusta: neuvoloista, kouluista ja ikäihmisten palveluista. (Mauri Pekkarinen: Joo, ja muuramelaiset ja jyväskyläläiset äänestävät samassa kansanäänestyksessä!) Näiden lisäksi kunnalla on tärkeä rooli ihmisten lähiyhteisönä, jonka jäsenten kanssa omaa arkea jaetaan.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä arvostaa työtä, jota kuntapäättäjät parhaillaan ympäri Suomen tekevät turvatakseen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden ja palvelut. Kuntaliitosselvityksiä ollaan käynnistämässä, ja ne on syytä tehdä tosissaan, sillä se on paras tae sille, että ratkaisut tehdään itse ja paikallisista lähtökohdista. Hallitus on ilmoittanut olevansa avoin kuntien uusille ehdotuksille myös kaupunkiseutujen kunta- ja palvelurakenteen ratkaisemiseksi. Kuntien omat ratkaisut ovat aina ensisijainen vaihtoehto. Tilanne on kuitenkin toinen, mikäli kunta ei pysty turvaamaan kuntalaisten oikeutta palveluihin. Silloin kriisikuntamenettely puoltaa paikkaansa.

Arvostamme myös sitä uutteraa työtä, jota hallitus on tehnyt viedessään kuntauudistusta eteenpäin. Kuntarakennelaki on jo voimassa, kuntalain kokonaisuudistus ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen puolestaan saadaan eduskunnan käsittelyyn vielä hallituskauden aikana. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislaki ja kuntarakennelain uudistus ovat jo lausuntokierroksella. Kuten hyvään lainvalmisteluun kuuluu, antaa hallitus lopulliset esitykset vasta lausuntokierroksen jälkeen. Myös perustuslain asettamat reunaehdot on tuolloin otettava huomioon jo valmisteluvaiheessa.

Hallituksen tärkein tavoite on kuroa umpeen kestävyysvaje. Osana hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa päätettiin keventää kuntien tehtäviä ja velvoitteita yli miljardin euron edestä. Tämä on ollut välttämätöntä. Kuntien tehtävät ovat kaksinkertaistuneet yli 500:aan vuodesta 1990. (Markku Rossi: Kertokaas, mitä tehtäviä lopetetaan!) Kannustamme hallitusta edelleen ponnistelemaan sääntelyn ja tehtävien keventämiseksi. Tarvitsemme myös nykyistä enemmän yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijoita palveluja tuottamaan. Hallitus voisi pohtia, voitaisiinko esimerkiksi kuntalaisten arvostaman palvelusetelin käyttöalaa laajentaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää myös välttämättömänä, että kuntien palveluiden kustannukset saadaan nopeasti läpinäkyviksi. On positiivista, että rakennepaketin yhteydessä hallitus päätti pidättäytyä kuntien tehtävien lisäämisestä, ellei niille voida osoittaa rahoitusta tai purkaa tehtäviä vastaavassa suhteessa toisaalta. (Markku Rossi: Katsotaan, kuinka monta esitystä tulee vielä tällä kaudella!) Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kuntien henkilöstön irtisanomissuoja pitäisi muuttaa vastaavalle tasolle muiden suomalaisten muutosturvan kanssa.

Arvoisa puhemies! On reilua myöntää, ettei kuntauudistuksesta heru tyylipisteitä sen paremmin hallitukselle kuin oppositiollekaan. Tehtävä kuitenkin on, kun ei tekemättäkään voi jättää. Maali on syytä pitää koko ajan kirkkaana mielessä: kuntauudistusta tehdään, jotta voimme turvata arjen palvelut. On lopulta pitkälti kuntapäättäjien käsissä, minkälaisen kunta- ja palvelurakenteen luomme tulevaisuuden Suomeen.

Ilkka Kantola /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunnissa tehdään nyt hienoa työtä vahvalla otteella. Tilanteen vakavuus on ymmärretty ja hihat on kääritty paremman kuntakentän rakentamiseen. Selvityksiä tehdään ja uusia kuntaliitoksia valmistellaan. Palveluja järjestetään uudella tavalla. Ikääntyneitä ihmisiä ei enää pidetä laitoksissa yhtään pidempään kuin on tarve. Laitosasuttamisen määrä vähenee. Ihmisten toivetta asua ja tulla hoidetuksi kotonaan kunnioitetaan. Sairaalasta kotiin palaavien kuntoutusta kehitetään onnistuneesti muun muassa Satakunnan Kokemäellä.

Tilanne ei ole kuitenkaan helppo. Talouden tiukka tasapainotus saa myös kritiikkiä kansalaisilta. Sain eilen puhelinsoiton, jossa henkilö kertoi kokemuksesta, kuinka sopeutustoimet ovat kuin kiristyvä köysi kaulassa. Puhelu oli niin täynnä asiaa, että vakuutuin siitä, että yksioikoinen leikkausten tie saa ihmiset perustellusti huolestumaan. Tätä puhelun viestiä ei voi ohittaa olankohautuksella. Eilen saamani puhelu vahvisti näkemystä, että julkisen talouden ongelmia ei voida ratkaista pelkästään menoleikkausten ja veronkiristysten avulla. Niinpä teemme kasvupanostuksia, joiden myötä voimme asettaa toivon työllisyyden paranemiseen. (Sirkka-Liisa Anttila: Työllisyyttä pitää hoitaa!)

Hallituksen rohkea yhteisöveroratkaisu on tehty vahvistamaan tätä toivoa. Olisi kuitenkin vastuutonta uskoa, että talouskasvu ratkaisee kaikki ongelmamme. Koska kasvun syntyminen on epävarmaa, tarvitaan muita pitkävaikutteisia toimenpiteitä. Sosialidemokraatit eivät näe, että ratkaisu julkisen talouden ongelmiin löytyy vain vyötä kiristämällä. Ratkaisuja on haettava uudistamalla erityisesti niitä rakenteita, joissa käytetään suurin osa verotuksella kootuista rahoista. Hallituksen keskeisiä rakennepoliittisia uudistuksia ovat kuntarakenteen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämishankkeet. Niillä lisätään kansalaisten yhdenvertaisuutta palveluissa ja edistetään julkisen talouden tasapainoa.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksessä todetaan "Kuntien järjestämisvastuulla on kaksi kolmasosaa ihmisten hyvinvointipalveluista. Kunnat ovat hyvinvointiyhteiskuntamme ja kansanvaltamme kulmakiviä. Siksi kuntien toimintakyvystä on huolehdittava kaikissa tilanteissa." Tämä teksti voisi olla suoraan nykyisen hallituksen hallitusohjelmasta. Juuri kuntien toimintakyvyn varmistaminen on ollut hallituksen käynnistämän kuntauudistuksen tavoitteena. Hallituksen mielestä kuntien toimintakyky on saatettava sille tasolle, jota kunnille annetut tehtävät edellyttävät. Vahvat, elinvoimaiset peruskunnat tarkoittavat juuri toimintakykyisiä kuntia.

Toinen mahdollisuus olisi ollut se, että kuntien yläpuolelle luotaisiin uusi hallinnon taso ja organisaatio, jolle annetaan sitten riittävät resurssit. Suuntaamalla resurssit esimerkiksi maakunnille varmistettaisiin niiden toimintakyky palvelujen järjestäjinä mutta samalla heikennettäisiin voimakkaasti kuntien autonomiaa ja lisättäisiin kokonaiskustannuksia. (Mauri Pekkarinen: Minkä kuntien?) Hallituksen tavoitteena on hallinnollisesti kevyt mutta toiminnallisesti tehokas kuntarakenne.

Välikysymyksessään oppositio väittää, että hallitus ei ole sallinut uudistusten toteutumista kuntalähtöisesti. Todellisuudessa heinäkuun alussa voimaan tulleen kuntarakennelain lähtökohta on juuri kuntalähtöisyys. Lain mukaisesti kunnat kokoontuvat keskenään selvittämään, minkälainen kuntarakenne parhaiten varmistaisi sen, että kunnat kykenevät hoitamaan tehtävänsä hyvin. Vastuu kuntarakenteen uudistamisesta on nyt ensisijaisesti kunnilla, ei valtioneuvostolla. Mihin tämä kuntalähtöinen uudistus johtaa, nähdään aikanaan. Jos tavoitteessa onnistutaan, kuuluu kiitos kunnille. Jos muutoshanke jää kesken, joutuvat kunnat silloinkin vastaamaan seurauksista.

Hallituksen ja eduskunnan vastuulla on edistää maan tasapainoista kehitystä ja luoda edellytyksiä elinkeinoelämälle, työllisyydelle ja talouskasvulle. Tässä työssä myös kunnilla on keskeinen rooli, juuri niin kuin Elsi Katainen äsken sanoi. Siksi tarvitaan nykyistä vahvempia kuntia. Sosialidemokraattien mielestä kuntarakenne uudistuu parhaiten kuntien omin toimenpitein. Emme ole pitäneet emmekä pidä hyvänä pakkotoimia. (Sirkka-Liisa Anttila: Miksi te hyväksytte pakkoliitokset?) Siksi toivomme, että vapaaehtoinen eteneminen pyritään varmistamaan kaikin mahdollisin keinoin myös kansantalouden kannalta keskeisillä kaupunkiseuduilla. Vaikka kunnat vastaavat peruspalveluista, vastaa valtio viime kädessä kansalaisten mahdollisuudesta yhdenvertaisiin palveluihin. Hallitus ei siksi voi katsoa sivusta, mikäli perustuslakiin kirjattujen perusoikeuksien turvaaminen ei näytä kuntien toimesta toteutuvan.

Arvoisa puhemies! Opposition kuntapoliittinen vaihtoehto jää hämäräksi. Näkyvintä on hallituksen hankkeisiin keskittyvä arvostelu. Sivusta katsova huomaa helposti, että hallitus rakentaa mutta oppositio repii. Vastuuta on otettava vaikeinakin aikoina. Kunnissa ei ole hallitusta ja oppositiota, joten kaikkien puolueiden on otettava vastuuta kunta- ja palvelurakenteen kehittämisestä. Julkisen talouden kestävyysvaje, mukaan lukien kuntatalous, on niin iso, ettei sitä hoideta kaikkien muutosten vastustamisella tai tyhjänpäiväisillä hokemilla. Nyt tarvitaan vastauksia ja käytännön toimia. Hallitukselta niitä on kuultu, ja pikkuhiljaa olisi aika kuulla myös opposition selkeä vaihtoehto.

Pirkko Mattila /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on jo noin viides kerta kun esitämme samasta asiasta epäluottamuslausetta hallitukselle. Arvoisa hallitus, onko teillä korvat täynnä Brysselin sinisimpukoita vai kuulosuojaimet päässä, kun ette ymmärrä, mikä kuntapolitiikassanne on pielessä? Nyt kun hallituksella on kerrankin mahdollisuus hoitaa asia omin päin ilman Brysselin ohjausta, niin ei onnistu. Eikö siis kotimaan asioiden hoitaminen suju?

On todettu monesti, että nykytilanteen jatkuminen on kunnille kestämätön vaihtoehto. Oppositiopuolueet esittivät omat, toisiaan muistuttavat vaihtoehtonsa kuntauudistukseksi. Niille on yhteistä ainakin se, ettei uudistus ole pakkoliitosten tie eikä se ole sidottu sote-uudistukseen. Pakkoliitokset ovat eräs ongelman avainsana. Hallitus pelaa sillä pöytätennistä: tuleeko niitä vai ei? Haluaisimme päästä selvyyteen, mitä mieltä olette, hyvä hallitus. Ministeri Virkkusen suulla on luvattu, ehkä, ettei niitä tule, mutta hallituksen sisältä on kuultu sama asia toisin päin. Kuinka näin voi olla?

Arvoisa puhemies! Kunnallinen itsehallinto on suomalainen menestystarina, osa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sitä mallia. Emme olisi yksi maailman menestyneimpiä kansoja ilman peruskoulua, terveyskeskusta ja päivähoitoa. Lähipalvelut ovat tuoneet kosolti hyvinvointia.

Toimiva perusterveydenhuolto säästää kalliimman erikoissairaanhoidon kuluja. Siinä olemme hallituksen kanssa täysin samaa mieltä, mutta kannattamamme toteutustapa vain on toinen. Olemme esittäneet lähipalvelujen turvaamista säädöksillä, joita voidaan kutsua lähipalvelulaeiksi. Katsomme, että kunta voi pienenäkin olla tehokas, kunhan se saa tukea suuremmasta yhteisöstä. Kuntayhtymät eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat kehityskelpoisia. Koko maakunnan kokoisen sote-alueen seasta on vaikea löytää vahvaa peruskuntaa, mutta tällaisia sote-alueita on esitetty. Liekö taustalla hallituksen halu muodostaa alueita, joiden poliittiset voimasuhteet vastaisivat paremmin nykyistä hallituskoalitiota.

Arvoisa puhemies! Kuntien talouden tilan korjaamiseen on muitakin mahdollisuuksia kuin pakkoliitokset. Meillä on käytössä edelleen kriisikuntamenettely, joka on osoittautunut monessa taloutensa kanssa kamppailevassa kunnassa ratkaisuksi, kun kunta on korjannut taloutensa tilaa. Monesti täytyy muistaa sekin, että nämä ongelmat voivat olla tilapäisiä ja kunta on muuten täysin kehityskelpoinen. Lisäksi hallitus on kuntalain kokonaisuudistuksessa tuomassa elementtejä kuntatalouden notkojen tasaamiseen.

Perussuomalaisten mielestä myös kuntien johtoon ja hallintoon on kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota. Vanhojen puolueiden harjoittama poliittinen virkanimityskulttuuri ei ole hyväksyttävää, vaan parhaat käytettävissä olevat voimat on otettava käyttöön. Vähemmän politikointia ja enemmän osaamista.

Hallituksen valtiontalouden hoito antaa aiheen huolestua hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Valtio työntää kunnille edelleen velvoitteita, joista niiden on nykytilanteessa mahdotonta selvitä. Odotamme siis näitä hallituksen ratkaisuja tehtävien ja talouden tasapainottamiseen. Tilanne on nyt se, että kunnat ja kuntalaiset maksavat hallituksen talouspolitiikasta aiheutuneen laskun. Vieläkään hallitus ei ole esittänyt oman uudistuksensa tueksi laskelmia, jotka osoittaisivat uudistusten tuovan säästöjä kunnille.

Lisäksi hallitus on ummistanut silmänsä ja sulkenut korvansa työpaikkojen kadotessa halvempien tuotantokustannusten maihin. Samaan aikaan on kasvatettu kallista ja elinkeinotoimintaa rasittavaa byrokratiaa. Perussuomalaiset vaativat, että tilanne on korjattava. Tarvitsemme uusia tuottavia työpaikkoja ja byrokratian karsimista. Olemme tarjonneet tähän rakennepaketissamme kattavan keinovalikoiman.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset esittävät syvän huolensa siitä, että kuntauudistuksesta puuttuu täysin maaseutuvaikutusten arviointi. Maaseutua ei voi tuoda, eikä uutta maata valmisteta. Miksi yritykset lähtisivät tyhjentyviin maakuntiin, jos niissä ei ole työntekijöiden tarvitsemia palveluita? Suomen maakunnista muodostuu hiljalleen raaka-ainereservaatti ulkomaalaisille suuryhtiöille, jotka tekevät bisneksen mutta jättävät haitan. Valtio-omisteisten toimijoiden yhtiöittäminen myöhempää omaisuuden myyntiä varten ei ratkaise talousongelmia.

Esitämme lopuksi konkreettisen ehdotuksen hallitukselle: Lopettakaa puheet pakkoliitoksista ja keskitytään kuntien talouden vauhdittamiseen. Kasvuyrityksille on annettava mahdollisuuksia luoda lisää kotimaista työtä, ja yrittäjyyteen on kannustettava, jotta kuntiin virtaisi uutta elämää. Tehdään kuntauudistus, mutta yhteistyössä, parlamentaarisesti.

Niinpä kannatan edustaja Kataisen esittämää epäluottamuslausetta.

Timo V. Korhonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja hallituspuolueitten pidettyjen puheenvuorojen jälkeen kyllä joutuu kysymään, missä todellisuudessa te oikein elätte. (Jouni Backman: Aidossa!) Ette nähtävästi ainakaan siinä, missä kuntalaiset, kuntien päättäjät ja työntekijät elävät. He ovat vakavasti huolissaan lähipalvelujensa ja kotikuntiensa tulevaisuudesta.

Kunnissa vallitsee tällä hetkellä sekasorto. Ei siellä hienosti mene. Kunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset uivat yhä syvemmällä ja syvemmälle. Miksi? Ensinnäkin hallitus valtahurmiossaan ei ymmärtänyt laajan, perusteellisen valmistelun ja tausta-analyysien merkitystä. Muutama rivi hallitusohjelmaan, ja samalla jäi käsittämättä se, että kuntien itsehallinto on myös tämän demokraattisen yhteiskunnan keskeinen perusta.

Te lähditte liikkeelle ylhäältä päin pakolla sanellen ketään kuuntelematta, ja se on jatkunut. Teillä on ollut vain yksi ideologinen suurkuntatavoite, jolla haluatte keskittää asumisen, palvelut ja päätöksenteon. Tätähän erityisesti kokoomus on vaalinut kaikin tavoin. Suurkuntahankkeenne keppihevoseksi valjastitte vielä sote-uudistuksen. Teiltä puuttuvat taloudelliset vaikuttavuusarviot. Te ette ole toimittaneet edes eduskunnalle sen viime kesäkuussa edellyttämiä taloudellisia vaikuttavuuslaskelmia vaan olette jatkaneet edelleen entisellä, vallan sokeuttamalla linjallanne niin sote-uudistusta kuin myös lupaustenne vastaisesti lakivalmistelua kaupunkiseutujen pakkoliitoksista. Kuntakenttä laajasti lukuisissa lausunnoissaan, kunnallishallinnon ja -talouden asiantuntijat täällä eduskunnassa ja julkisuudessa ovat kannattaneet kuntien syvään yhteistyöhön perustuvaa mallia uudistusten keskeiseksi ratkaisuksi tasavertaisena vaihtoehtona kuntaliitoksille, mutta se ei teille käy. Se ei käy teille siksi, että ihmisten tarvitsemat palvelut ovat teille käytännössä toissijaisia.

Näiden uudistusten vetäjien kuntakokemuksen ja johtajuuden riittävyydestä en lähde sanomaan mitään. Muistutan vain tässä, että pääministeri itse on sanonut johtavansa uudistuksia.

Arvoisa puhemies! Me keskustassa ajattelemme tarpeellisia uudistuksia ihmiset ja palvelut edellä. Lähtökohtana pitää koko ajan olla ihmisten valinnanvapaus, palvelutarpeet sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet yhdessä kuntien elinvoiman säilyttämisen kanssa. Esittämämme niin sanottu kotikunta—maakunta-malli on toimiva vaihtoehto hallituksen muutamiin kymmeniin suurkuntiin perustuvalle keskittämispolitiikalle ja sekavalle sote-yritelmälle. (Ben Zyskowicz: Miten te voitte puhua keskittymisestä ja samalla ehdottaa vielä keskittävämpää mallia?) Vaihtoehdollamme turvattaisiin sosiaali- ja terveyspalveluille riittävän suuret järjestämisalueet, jotka voisivat tukeutua esimerkiksi nykyisiin sairaanhoitopiirialueisiin. Saman järjestäjän myötä raja-aidat sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon välillä kaatuisivat koko maassa.

Arvoisa puhemies! Minun on nyt pakko puuttua edustaja Zyskowiczin huuteluun. Tuo teidän huutelunne kuvaa erittäin hyvin hallituksen tapaa ajaa näitä uudistuksia. Se on ylimielistä, se on röyhkeää, muista piittaamatonta, muita kunnioittamatonta, ikään kuin kaikki viisaus olisi teillä ja kaikki tyhmyys meillä muilla. (Naurua — Ben Zyskowicz: Tuo oli valmiiksi kirjoitettu!)

Arvoisa puhemies! Muita maakuntatason järjestämisvastuulle soveltuvia tehtäviä ovat totta kai maakuntien liittojen nykyiset tehtävät, mutta samaan kuntayhtymään sopisivat myös esimerkiksi pelastuslaitokset ja jätehuolto, siis sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi. Kotikunnat säilyisivät asukkaittensa lähiyhteisöinä. Ne hoitaisivat erikseen määriteltävät lähipalvelut, kuten esimerkiksi esi- ja perusopetuksen, päivähoidon, kulttuuri-, kirjasto- ja liikuntatoimen, asumis- ja kaavoituspalveluita, paikallisinfran, äärettömän tärkeän paikallisen elinvoiman kehittämisen ja elinkeinotoimen. Lähikunnat olisivat myös oman alueensa edunvalvojia palvelujen järjestämisessä.

Keskustan vaihtoehdossa kuntakoko säilyisi vapaana. Mahdolliset kuntaliitokset perustuisivat vapaaehtoisuuteen ja kuntien omaan harkintaan. Kotikunta—maakunta-mallissa kuntien palvelujärjestelmästä tulisi ymmärrettävä. Keskustalla on myös ratkaisumalli sosiaali- ja ter-veydenhuollon rahoituksen uudistamiseksi. Esittämässämme kokonaisuudessa sosiaali- ja ter-veydenhuollon monikanavaisen rahoituksen kokoaminen yksikanavaiseksi onnistuisi.

Arvoisa puhemies! Kotikunta—maakunta-mallimme tarjoaa siis kunta- ja sote-uudistukselle pääperiaatteet. Emme halua sortua samaan kuin hallitus, ylhäältä alaspäin saneluun. Malli antaa siis raamit, jotka toimisivat parlamentaarisen valmistelun pohjana.

Arvoisa puhemies! Kolme viimeistä virkettä: Hallituksen on aika tunnustaa tosiasiat ja antaa uudistuksille uusi alku. Teidän linjallanne jatkaen teetämme kunnilla vain valtavan paljon turhaa ja tuloksetonta työtä. Jos keskusta seuraavissa eduskuntavaaleissa saa kansalta valtakirjan, kunta- ja sote-uudistukset palautetaan parlamentaariseen valmisteluun.

Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition, erityisesti keskustan, pelottelun ja kauhukuvien maalailun jälkeen on pakko tiedustella, että onhan tämän tapahtuman televisioinnilla varmasti 15 vuoden alaikärajasuositus.

Arvoisa puhemies! Kunnan perustehtävä on huolehtia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta. Se tapahtuu tuottamalla verorahoitteisesti julkisia palveluita, joiden hankinta vain markkinoilta markkinahintaan vaarantaa erityisesti vähävaraisten ihmisten edellytykset käyttää näitä palveluita. Palveluita ei voi tuottaa, jos voimavaroja ei ole riittävästi. Kuntien talous on saatava tasapainoon, koska huonosta tasapainosta kärsivät pahiten ja ensimmäiseksi heikoimmassa asemassa olevat kuntalaiset. Siksi kuntien palvelut on tuotettava tehokkaammin ja taloudellisemmin mutta samalla vaikuttavammin ja oikeudenmukaisemmin.

Kuntarakenneuudistuksen peruskysymys kuuluu: pystyykö nykyinen kuntarakenne turvaamaan kaikille kunnille edellytykset selvitä tästä perustehtävästään? Jos pystyy, niin uudistusta ei tarvita. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän arvio on, että ei pysty. Siksi kuntarakennetta on uudistettava. Uudistus on kuitenkin tehtävä koko tarkastelualueen kuntien ja kuntalaisten eikä vain yhden kunnan etujen pohjalta ja aina mieluiten vapaaehtoisuuden pohjalta.

Kuntarakenneuudistuksen oikeutus perustuu kuntien talouden vahvistamiseen, kuntien ja kuntalaisten palvelujen saatavuuden turvaamiseen ja kuntalaisten aitojen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Lähipalvelujen turvaamisesta on kirjoitettava tarpeeksi konkreettinen pykälä sekä kuntarakennelakiin että soten järjestämislakiin.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto vaati jo hallitusneuvotteluissa kuntaremonttia, jonka lähtökohtana on hallinnon selkiyttäminen sekä peruspalvelujen ja asukkaiden osallistumismahdollisuuksien turvaaminen. Me haluamme luoda kuntarakenteen, joka perustuu luonnollisiin työssäkäynti- ja palvelualueisiin. Näistä perusasioista vasemmiston eduskuntaryhmä pitää edelleen kiinni.

Hallitusohjelmassa kuntauudistukseen kytkettiin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistus. Periaatteellisesti ajatellen niin se piti tehdäkin, koska sosiaali- ja terveydenhoito on kuntien palvelutuotannossa keskeisessä asemassa. Vasemmistoliitto on hallitusohjelmaneuvotteluista lähtien ollut sitä mieltä, että sote-uudistuksen on edettävä tasavertaisena kuntauudistuksen kanssa. Niiden tulee tukea eikä vaikeuttaa toistensa toteuttamista. Toisen tavoitteita ei saa alistaa toisen tavoitteiden toteuttamiselle. Kansalaisten hyvän arjen kannalta sote-uudistus on näistä kahdesta tärkeämpi.

Valitettavasti lähes kolmevuotisen poliittisen prosessin tuloksena kytkennästä on tullut tuen sijasta taakka kummallekin välttämättömälle uudistukselle. Sotea ei olisi pitänyt yrittää käyttää pakottavan kuntauudistuksen kenkälusikkana. Syylliset kuulkoot omantuntonsa kolkuttavan. Soten osalta kärhämöinnin voi kristallisoida vastuukunta—kuntayhtymä-vastakkainasetteluun. Tilanne on sikäli paradoksi, että Orpon työryhmän hallintoratkaisujen jälkeen vastuukuntamallin ja kotikunta—maakunta-mallin suurin ero on niiden nimissä.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta ja sen käyttämät asiantuntijat antoivat viime keväänä vähintäänkin peitellysti ymmärtää, että vastuukuntamallista on säädettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Sen jälkeen on ollut kutakuinkin selvää, että vastuukuntamallilla sote-uudistusta ei tässä eduskunnassa saada säädettyä. (Mauri Pekkarinen: Aivan oikein!)

Meillä ei ole varaa päästää kunta- ja etenkin sote-uudistusta ajautumaan yli vaalien ja alkamaan taas kerran alusta. (Timo Soini: Pysyyköhän hallitus pystyssä vielä?) Tässä tilanteessa hallituksen tulee vakavasti harkita, olisiko viisainta luopua vastuukunnista ja siirtyä äänivaltaleikkurittomiin vastuukuntayhtymiin. (Mauri Pekkarinen: Loistavaa!) Jos ja kun tähän päädytään, ei nykyisen kaltainen soten ja kuntauudistuksen tiukka yhteenkytkentä enää ole tarpeen, vaan sote-rakenne voidaan palauttaa hallitusohjelman mukaisesti kaksiportaiseksi poistamalla alle 50 000 asukkaan kunnilta perustason järjestämisvastuut. Tämä mahdollistaisi kestävän sote-ratkaisun aikaansaamisen jo tällä vaalikaudella. Samalla poistuvat myös turhat rakennehimmelit sekä kestävän kuntarakenneuudistuksen pahimmat esteet ja sote-uudistus toteutuu sellaisena kuin vasemmistoliitto on sitä hallitusneuvotteluista alkaen esittänyt. (Mauri Pekkarinen: Virtasen linjalla!)

Arvoisa puhemies! Edellä sanotusta seuraa, että vasemmiston eduskuntaryhmä edelleen luottaa tässäkin asiassa Jyrki Kataisen hallitukseen. (Naurua)

Oras Tynkkynen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa keskitytään usein siihen, mistä olemme eri mieltä, niin myös tänään. Välillä kannattaa pysähtyä pohtimaan kuitenkin myös sitä, mistä olemme samaa mieltä. Käytännössä kaikki puolueet tunnustavat kuntauudistuksen tarpeen, niin kuin ministeri Virkkunenkin totesi. Kaikki näyttävät myöntävän, että monissa palveluissa vastuu kannattaakin ottaa nykyisiä kuntia leveämmille harteille. Ilmeisesti kaikki pitävät tärkeänä myös sitä, että kuntalaiset pääsevät päättämään oman alueensa asioista, ja taatusti kaikki jakavat sen käsityksen, että vapaaehtoisesti syntyy kestävämpää jälkeä kuin pakottamalla.

No, mitä näistä aineksista voisimme nyt sitten yhdessä saada kasaan? Selvityshenkilö Rauno Saari on tarjonnut kaupunkiseuduille yhden lupaavan ratkaisun. Eurooppalaiseksi kaupungiksi kutsutussa mallissa toisen asteen koulutuksen ja joukkoliikenteen kaltaisia seudullisia asioita päätetään vaaleilla valitussa seudullisessa valtuustossa. Paikallisista asioista, kuten lähipalveluista, päättävät nykyiset kunnat, joita esityksessä kutsuttaisiin palvelukunniksi. Esimerkiksi Tampereen seudulla keskuskaupunki on niin iso, että se jaettaisiin useampaan pienempään palvelukuntaan. Verotulot tässä mallissa on mahdollista jyvittää eri tavoin. Luontevaa varmaankin olisi se, että seutukaupunki kerää verot ja tilittää niitä sovitun kaavan mukaan palvelukunnille paikallisten tehtävien hoitamista varten.

Eurooppalainen kaupunki muistuttaa monessa suhteessa pääkaupunkiseudulle kaavailtua metropolimallia. Täälläkin vaaleilla valittavalle metropolille tulee antaa veronkanto-oikeus ja todellista valtaa seudun yhteisissä asioissa. (Markku Rossi: Ja lisää hallintoa teille! Himmelien himmeli!) Eurooppalainen kaupunki ratkaisee monilla kaupunkiseuduilla ne nykyisen kuntarakenteen ongelmat, joihin hallitus kuntauudistuksella pyrkii puuttumaan. Onkin rohkaisevaa, että myös ministeri Virkkunen on vilkutellut vihreää valoa tälle mallille.

Nyt kaupunkiseudun kuntien pitää hyväksyä, että vastentahtoinen ja valikoiva yhteistyö entiseen malliin ei nyt vain yksinkertaisesti enää riitä. Merkittävä osa vallasta — ja verovaroista — kannattaa siirtää seudulliselle tasolle. Valtion taas pitää vastaavasti säätää eurooppalaisen kaupungin mahdollistavat lait. Tokikaan kaikille seuduille tämäkään malli ei sovi. Kuntaliitoksille on edelleen paikkansa monissa osissa tätä maata.

Arvoisa puhemies! Viime aikojen tapahtumat maailmalla muistuttavat siitä, että kansanvalta on kamppailemisen arvoista. Me Suomessa voimme olla ylpeitä monista saavutuksista kansanvallan syventämisen saralla. Olemme antaneet ihmisten vaikuttaa politiikan asialistaan kansalaisaloitteilla, parantaneet vaalien suhteellisuutta ja lisänneet vaalirahoituksen läpinäkyvyyttä.

Nyt kuntauudistus tarjoaa meille uuden erinomaisen tilaisuuden syventää kansanvaltaa edelleen. Jokainen kunta pitää velvoittaa järjestämään lähidemokratia. Lähidemokratianhan voi toteuttaa monin eri tavoin. Se, mikä toimii Pöytyällä tai Kihniössä, ei välttämättä toimi Turussa tai Tampereella — ja päinvastoin. Yksi lupaavista malleista on kuitenkin muun muassa länsinaapuristamme tuttu (Timo Soini: Kihniössä toimii kaikki!) kunnanosademokratia. Meillä Suomessakin Rovaniemellä kaupunginosavaltuustot laajennetaan hyvien kokemusten perusteella koko kaupunkiin. Kunnanosavaltuusto pitää voida valita suorilla vaaleilla, niin kuin ministeri Virkkunen edellä kuvasi.

Viime kunnallisvaalien alla kaikki puolueet olivat herttaisen yksimielisiä siitä, että kuntapäättäjien sidonnaisuudet pitää julkistaa. Vaikka edellisistä vaaleista ja seuraaviin vaaleihin on aikaa, tätä lupausta kansalaisille ei saa nyt unohtaa.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen arvostelijat ja muun muassa edustaja Erkki Virtanen edellä ovat aivan oikeassa siinä, että vielä merkittävämpi on sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistus. Siinä ei ole varaa epäonnistua, ei kansalaisten hyvinvoinnin eikä myöskään julkisen talouden kestävyysvajeen takia.

Kolmella suhteellisen pienellä viilauksella voimme saada aivan kelvollisen tuloksen tässäkin uudistuksessa. Ensinnäkin sote-alueiden sisäiset poikkeamat perustason palvelujen järjestämisessä kannattaa punnita kriittisesti. Mitä vähemmän näitä pikkuriikkisiä perustason alueita laajempien sote-alueiden sisälle jää, sitä paremmin perus- ja erikoistason terveydenhoito saadaan nivottua yhteen. Toiseksi, erityisen vaativaa hoitoa ei kannata enää lähteä jakamaan viiteen hallinnolliseen lohkoon. Toimivampaa ja tehokkaampaa on hoitaa työnjako valtakunnallisesti. Kolmanneksi, päätöksentekoon pitää saada perustuslain kestävä malli. Yksi vaihtoehto on valita sote-alueiden päättävät elimet vaaleilla.

Arvoisa puhemies! Eilen oppositiojohtajat keskustelivat hallituksen kanssa Suomen talouden turvaamisesta. Tänään meillä on hyvä tilaisuus hakea yhteisymmärrystä yhdestä taloutemme kannalta ratkaisevasta alueesta eli Suomen kuntien menestyksen turvaamisesta.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! Den kanske viktigaste meningen i oppositionens interpellationstext är att det råder enighet om nödvändigheten av reformer. Är det allt? Finns det inget annat vi kan vara eniga om? Inte kanske när det gäller analysen, men nog kan vi hitta vissa andra gemensamma bakomliggande värderingar.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä todetaan, että kuntapolitiikallaan hallitus on ajanut keskuskaupungit ja muun kuntakentän vastakkain. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on samaa mieltä siitä, että kaupunkia ja maaseutua ei pidä asettaa vastakkain. Sen sijaan emme ole samaa mieltä analyysistä, jonka mukaan hallituksen kuntauudistus johtaisi maaseudun kurjistumiseen. Päinvastoin, meidän pitää uudistaa rakenteita, jotta kansalaiset saisivat asuinpaikastaan riippumatta yhdenvertaiset palvelut, joita haluamme hyvinvointiyhteiskunnan tarjoavan.

Se, että palvelutuotannon järjestämisestä vastuussa olevasta tulee kapasiteetiltaan keskitetympi, suurehko yksikkö, ei tietenkään saa merkitä lähipalveluja koskevasta periaatteesta luopumista, eikä se sitä merkitse. Oppositio tietää yhtä hyvin kuin hallituskin, että Suomen väestörakenne on sellainen, että palvelutuotanto erityisesti vanhustenhoidon osalta on valtavien haasteiden edessä lähimmän 20 vuoden aikana. Emme voi vain istua kädet ristissä, vaan meidän on tarkasteltava myös rakenteita ennakkoluulottomasti. Mitä voimme tehdä paremmin? Ovatko kaikki nykyiset rajat tarpeellisia? Onko resurssien koordinoinnilla oikeasti mahdollista saavuttaa parempia tuloksia?

Herr talman! Att reformera kommunstrukturer betyder att vi vågar gå över trösklar som vi inte gjort tidigare. Det betyder garanterat uppoffringar och förmåga att avstå från det som känns bekvämt och invant. Att målmedvetet skapa något nytt är en känslig men nödvändig process.

Nu då landets kommuner gör sina utredningar är det skäl att understryka att vi inte ska göra utredningar för utredningarnas skull. Det handlar inte om en formalitet, utan det ska finnas substans i utredningarna som duger att bygga en framtid på. Kommunernas utredningsskyldighet ska tas på allvar. Om ett bra arbete nu blir gjort har vi en god utgångspunkt när en ny valperiod börjar. För det kan väl inte vara så att vi inte bryr oss om att nå ett gott resultat nu och hellre gör samma övning på nytt under nästa valperiod? Problemen kommer nämligen inte att försvinna.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksestä ei ole suurta lohtua kunnille ja kuntapoliitikoille. Kuten odottaa saattaa, arvostelua esitetään koko lailla ilman konkreettisia ehdotuksia siitä, miten pitäisi toimia. Olen kuitenkin iloinen selkeästi lausutusta totuudesta, jonka mukaan kunnat ovat hyvinvointiyhteiskuntamme ja kansanvaltamme kulmakiviä. Tätä myös me olemme valmiita puolustamaan kaikissa tilanteissa.

Oppositiopuolueet vaativat taloudellisia laskelmia kuntauudistuksen eduista. On tietenkin hyvä ja paikallaan tehdä täsmällisiä selvityksiä. Haluan tässä kuitenkin muistuttaa, että Kuntaliitto on tehnyt laajoja seurantatutkimuksia kunnista, joita myös keskusta on ollut yhdistämässä. Yleinen kokemus on, että yhdistäminen tuo harvoin välittömiä säästöjä, pikemminkin päinvastoin: kustannukset nousevat hieman alussa. Tutkijat arvioivat, että taloudelliset edut tulevat vasta pidemmällä aikavälillä joidenkin vuosien kuluttua. Meidän ei pidä unohtaa, että luomme nyt rakenteita, jotka kestävät tulevaisuuden haasteet aivan toiselta näyttävässä maailmassa.

Värderade herr talman! Den så kallade tvångsparagrafen som regeringen skissat för stadsregioner är en svår bit för de flesta grupper, även för vår. Det är ändå skäl att påpeka att det finns flera kriterier som ska uppfyllas för att tvångsparagrafen ska kunna användas i den version av lagförslag som nu är på utlåtanderond. För oss är det viktigt att ingen kommun ska kunna bli utsatt för en godtycklig behandling liksom den Sibbo blev utsatt för under den av centern ledda regeringen. De utredningar som görs ska klart visa på de strukturella och ekonomiska fördelarna med en eventuell sammanslagning.

Dessutom kommer paragrafen naturligtvis att genomgå en noggrann behandling här i riksdagen i grundlagsutskottet och vi för vår del kommer naturligtvis att acceptera utskottets tolkning. Svenska riksdagsgruppen utgår från att vi inte behöver tvång, men vi inser att det är nödvändigt med strukturella förändringar. Det regeringen gör är av omtanke för mera rättvisa i serviceutbudet. Rättviseaspekten bör ännu tydligare betonas, skillnaderna i serviceutbud mellan olika kommuner och områden är för stora i dagens läge.

Det är inte som oppositionen påstår alternativlöshet som präglar vår politik. Nej, vi vill reformera strukturerna för att alternativen, också valfriheten, ska finnas för människorna. Vi hoppas på en konstruktiv dialog med oppositionspartierna om kommunpolitiken hellre än en nedrivande debatt där man misstänkliggör varandras motiv.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen tarpeesta vallitsee yksimielisyys. Uudistustarve todetaan myös tässä välikysymyksessä. Miksi? Siksi, että palveluja ei pystytä turvaamaan eikä hyvinvointivaltiota säilyttämään nykyrakenteella. Edellinen hallitus sääti Paras-laissa perusteet kuntien muodostamiselle seuraa-vasti: "Kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta." Näiden täsmälleen samojen linjausten perustalle rakentaa myös tämä hallitus.

Värderade talman! Alla inser att kommunreformen är nödvändig. Om inte reformen genomförs, hamnar medborgarna i ett ojämlikt läge när det gäller tillgång på kommunal service. Också oppositionspartierna har denna åsikt. Meningsskiljaktigheterna om kommunreformen beror mest på skillnader i synsätt om lösningar trots att alla egentligen har samma målsättning.

Arvoisa puhemies! Erimielisyydet kuntarakenteen uudistamisessa ovat lähinnä näkemys-eroja siitä, miten uudistus toteutetaan. Maali on selvä, tie sinne vaihtelee. Keskustan mallissa kunnilta vietäisiin kaikki merkittävät tehtävät maakuntiin ja kunnat jätettäisiin vastaamaan puistonpenkin väreistä ja urheilukisojen järjestämisestä. (Jouni Backman: Juuri näin!) Ensimmäisiä askelia tällä tiellä otettiin, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirrettiin yli 20 000 asukkaan kokonaisuuksiin. Samalla kunnanvaltuutetut jätettiin vastaamaan palveluista, joihin niillä ei ole juuri mitään päätösvaltaa.

Hallitus haluaa edelleen edetä kuntauudistuksessa pääosin vapaaehtoisuuden tietä. Mahdollinen kansanäänestysmenettely tulisi koskemaan vain hyvin pientä osaa kunnista. Silti koko uudistus halutaan ikään kuin fokusoida tähän. Se on sääli, sillä suurimpia häviäjiä uudistuksen viivästymisessä ovat nimenomaan kuntapalveluja tarvitsevat kansalaiset, eivät päättäjät tai kunnanjohtajat. (Mauri Pekkarinen: Miksi se viipyy?)

Kunnan taloustilanne vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaiset palvelut se voi asukkailleen tarjota. Tästä syystä kansalaiset ovat liian eriarvoisessa asemassa palveluiden saamisen suhteen. Syksyllä hallitus sopi rakennepaketista, jonka keskeinen ajatus on kansalaisille näkyvien palvelujen eli lähipalvelujen turvaaminen ja hallinnon karsiminen. Kuntien taloustilannetta parannetaan myös muun muassa vähentämällä kuntien velvoitteita miljardin euron edestä.

Kristillisdemokraatit ovat korostaneet vaaliohjelmamme mukaisesti lähipalveluja kaikissa kunnissa sekä sote-uudistusta koskevissa päätöksentekotilanteissa, ja tämä tavoitteemme on nyt kirjattu myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tavoitteisiin. Sote-uudistuksessa kuntalaisten palveluja parannetaan muun muassa vahvistamalla perusterveydenhuoltoa ja lisäämällä hoitoketjujen sujuvuutta.

Kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessa on pakkokeinoja käytetty ennenkin. Pakkokeinoja voidaan jo nyt käyttää kriisikuntien kohdalla, jotta palvelut voitaisiin turvata myös kriisikuntien asukkaille. Myös edellinen hallitus käytti pakkokeinoja sote-palveluiden yhdistämisessä järkevämpiin kokonaisuuksiin viime hallituskaudella. Tämä hallitus jatkaa kuntarakenteen uudistamista edellisten hallitusten viitoittamalla tiellä. Pahinta kunnille olisikin vaalikausittain poukkoileva kuntapolitiikka.

Kuntaliitokset eivät yksin ratkaise kunnallisen palvelutuotannon ongelmia mutta antavat uusia mahdollisuuksia niiden ratkaisemiseen. Harvemmin tarvittavia palveluita voi tarvittaessa hakea hiukan kauempaa, mutta usein tarvittavat palvelut on arjen sujuvuuden kannalta tärkeä saada läheltä. Tällaisen palvelutuotannon järjestämisen kuntaliitokset mahdollistavat, ja päävastuu lähipalveluiden järjestämisestä on kuntapäättäjillä.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Haukkuminen, puskasta huutelu, ei auta turvaamaan kenenkään palveluja, vaan siihen tarvitaan yhteistyötä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on halukas viemään eteenpäin kuntarakenteen uudistusta yhdessä opposition kanssa. Puolueet, jotka aidosti ovat huolissaan palvelujen turvaamisesta kunnissa, eivät kaivaudu syvempiin poteroihin vaan ojentavat yhteistyön käden. Aito huoli kuntalaisten palveluista on yhteinen, ja työmme tulee keskittyä (Puhemies koputtaa) niiden turvaamiseen. Se on vastuullista.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Näitten käytettyjen puheenvuorojen perusteella kaikki eduskuntaryhmät kyllä yhtyvät siihen arvioon, että kuntien talouden ja toiminnan tilanne on hyvin vakava tällä hetkellä ja tuo julkisen talouden kestävyysvaje, tulojen ja menojen epäsuhta sekä valtion että kuntien taloudessa aidolla tavalla uhkaa peruspalveluiden järjestämistä.

Keskusta omassa puheenvuorossaan katsoi, että noin 9 miljardin euron epäsuhdasta tulojen ja menojen välillä julkisessa taloudessa noin kolmasosa voitaisiin kattaa sote-uudistuksella ja kuntien tehtäviä, velvoitteita ja normeja keventämällä, eli siinä mielessä suuruusluokat, mitä tavoitellaan, ovat hallituksen ja keskustan näkemyksissä aika tavalla samankokoiset. Sen sijaan keskustalla jäi erittelemättä tuosta se, miten näette, että tuolla teidän maakuntamallillanne soteen saataisiin niin paljon tehokkuutta aikaan, koska tiedämme, että tällä hetkellä kuntien yksi suurin talouden haaste on se, että erikoissairaanhoidon menot kasvavat hallitsemattomasti kuntien näkökulmasta ja niiden on erittäin vaikea saada talousohjausta omiin käsiinsä. Eli liian moni kunta on siinä tilanteessa, että joutuu ainoastaan maksamaan erikoissairaanhoidon laskuja ja koko ajan ikään kuin sen vastineeksi tinkimään omasta perusterveydenhuollostaan, ja tämä on koko ajan väärä kehä.

Tuo alue, missä tällä hetkellä nähdäkseni lähinnä keskustan mallia toteutetaan, on juuri Etelä-Karjala ja siellä Eksote, joka on ensimmäisten toimintavuosiensa aikana kamppaillut erittäin isoissa, kymmenien miljoonien eurojen alijäämäongelmissa. Eli siinä mielessä ei voi sanoa, että itsestään selvästi se, että siirrytään maakunnalliseen sote-järjestämiseen, jollakin tavalla takaisi sen, että se toimii taloudellisesti hyvin tehokkaasti. (Sirkka-Liisa Anttilan välihuuto) Eli kyllä siinä mielessä keskustankin olisi syytä käydä hiukan tarkemmin läpi vielä sitä, mikä tuossa sen varmistaa.

Ihmettelen sitä, että keskusta toistuvasti syyttää suomalaisia kuntia siitä, että kunnat olisivat jollakin tavalla sekasortoisessa tilassa ja olisivat pysäyttäneet kaiken kehittämistyön. (Välihuutoja) Tämä ei nähdäkseni pidä lainkaan paikkaansa. Suomalaiset kunnat toimivat hyvin järjestäytyneesti. Niissä on demokraattisesti valitut valtuustot, jotka pyrkivät niiden reunaehtojen puitteissa, mitä olosuhteiden jatkuva muutos tuo, mahdollisimman hyvin kehittämään kuntaa ja kehittämään sen palveluita. Kyllä noiden viime vuosien talouskurimus osoittaa sen, että kunnat pyrkivät hyvin määrätietoisesti tekemään toiminnan tehostamista. Viime vuoden ennakolliset tilinpäätöstiedot kertovat sen, että kunnat ovat saaneet puristettua toimintamenojen kasvua pienemmäksi, mutta tiedämme, että tämä tie ikään kuin ei johda riittävän pitkälle, jos kunnat, jokainen, yli 300 kuntaa, sitä yksin tekevät, vaan on järkevää, että kunnat yhdessä alueella tekevät kuntaliitosselvityksiä ja sen yhteydessä yhteisesti käyvät läpi niitä tehostamismahdollisuuksia, niitä päällekkäisyyksien purkamisia, joita muun muassa perussuomalaiset omassa puheenvuorossaan peräänkuuluttivat, byrokratian, hallinnon karsimista. Tämäntyyppisiä tekijöitä ilman muuta kuntien on järkevää käydä yhteisesti läpi.

Kehittämistyö ei kunnissa suinkaan ole pysähtynyt. Kaikki Suomen kunnat ja alueet tekevät nyt kovasti töitä sen eteen, että menetettyjen yritysten ja työpaikkojen tilalle saataisiin uutta. Rakennemuutos koskettelee todella kovalla tavalla suomalaisia kaupunkikeskuksia tällä hetkellä, ja siellä kunnat kyllä tekevät kehittämistyötä ankarasti sen eteen, että sinne saataisiin uusia yrityksiä, työpaikkoja ja elinvoimaa. Eli tässä mielessä en voi yhtyä keskustan näkemykseen siitä, että kunnat eivät hoitaisi asioita. Totta kai meillä on yksittäisiä kuntia, joissa tilanne on kriisiintynyt, joissa on vaikeita ongelmia, mutta kuitenkin valtaosin suomalainen kuntakenttä pyrkii toimimaan mahdollisimman hyvin omien kuntalaistensa näkökulmasta. (Mauri Pekkarinen: Pysykää, ministeri, asiassa! Ei keskusta ole syyttänyt kuntia, vaan te teette sen!)

Arvoisa puhemies! Täällä hyvin pitkään ja monessa puheenvuorossa ennen kaikkea painotettiin vapaaehtoisten kuntaliitosten ja kuntayhteistyön merkitystä, ja totta kai se on myös hallituksen tavoite koko ajan, että kunnat yhteisesti alueella löytäisivät ne koko alueen kannalta parhaat ratkaisut, ei pelkästään yksittäisen kunnan vaan koko alueen kannalta parhaat ja kestävät ratkaisut. Ei voi silti ajatella, että pelkästään ikään kuin täysin ilman mitään puitelainsäädäntöä näin tulisi tapahtumaan. Tiedämme, että historian kulku kertoo Suomessa sen, että kuntaliitoksia on tapahtunut aina silloin, kun valtakunnallisesti niitä on vauhditettu lainsäädännöllä, ja juuri näin ollaan nyt parhaillaan tekemässä. Samoin muun muassa tuo sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ei voi pohjautua pelkästään kuntien väliseen sopimuspohjaiseen yhteistyöhön, kuten keskusta mielellään esittää, vaan kyse on niin isoista, taloudellisesti merkittävistä palveluista, että ne edellyttävät kyllä lainsäädäntöä, niin kuin tällä hetkellä on muun muassa sairaanhoitopiirien osalta laissa säädetty ja myös Paras-hankkeen kautta tuon perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen osalta.

Eli ei voida ajatella, että se täysin olisi kuntien yhteistyön varassa. Ilman muuta kuntien täytyy tehdä yhteistyötä todella monella sektorilla myös tulevaisuudessa, mutta kyllä nuo kaikkein merkittävimmät peruspalvelutehtävät, talouden kysymykset, hallinnon kysymykset ovat sellaisia, jotka edellyttävät valtakunnallista lainsäädäntöä, jotta voimme turvata peruspalvelut kaikkialla Suomessa yhdenvertaisesti.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset avasivat osaltaan viime viikolla kuntakeskustelun esittämällä, että kuntien ja valtion työntekijöiden lomarahat poistetaan ja kuntien palkankorotukset jäädytetään. Melkoisen kylmää kyytiä pienipalkkaisille kuntatyöntekijöille, jotka usein ovat vielä naisia. (Timo Soinin välihuuto) Oletteko tosissanne, että nämä ovat ratkaisuja, joilla kunnat todella laitetaan kuntoon?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan edustaja Elsi Katainen, totesitte hyvin tärkeän asian puheenvuorossanne sanoessanne, että kunnat ovat merkittäviä elinkeinopolitiikan toimijoita alueellaan. Juuri tästä on kysymys, juuri tästä on kysymys.

Tämä kuntauudistus on Paras-hankkeen jatkoa osittain, mutta osittain sen tausta on paljon laajempi. Me olemme lähteneet hallituksessa siitä, että kuntien elinkeinopolitiikkaa — sitä elinvoimaa, joka muodostuu laajasta yrittäjäkunnasta, monipuolisesta elinkeinoelämästä, joka tuo sitten verotuloja ja kunnille sitä elinvoimaa — pitää laajentaa. Sen takia olemme lähteneet tavoittelemaan näitä vahvempia, voimakkaampia peruskuntia juuri elinkeinopolitiikkaa mahdollistamalla.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkelä, siteerasitte Suomen Perusta -säätiön teosta, ette perussuomalaisten linjaa. En minäkään käy tässä siteeraamaan kokoomusnuorten hyytäviä puheita yleissitovuuksien purkamisesta.

Mutta arvoisa ministeri Virkkunen, ensinnäkin te puhutte täällä, että äänestysprosentti on laskeva ja kertoo kansalaisten tyytymättömyydestä. Niin on myös eurovaaleissa. Kertooko se siitä, että kaikki eurokansalaiset ovat tyytymättömiä unioniin? Mutta puhuitte myös kuntaliitoksista tienä, ja nyt me tiedämme, että Jyväskylän seutu ja Kouvolan seutu ovat käyneet läpi isoja kuntaliitoksia, ja nyt siellä on käynnissä myös isoja yt-neuvotteluja. Miten varmistatte nyt näillä liitoksilla, että tämä kuntaliitosten tie ei ole saman tien myös yt-neuvottelujen tie?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri peräsi tässä näitä arvioita siitä, mihin perustuvat keskustan taloudelliset vaikuttavuusarviot. Palataan niihin myöhemmin, jos puhemies sen sallii. Mutta täällä puheessanne aivan oikein peräsitte muun muassa sitä, että tätä uudistusta ei tehdä oman vallan pönkittämisen vuoksi. Median mukaan te olette kuitenkin julkisuuteen sanonut, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa kyse on valtapolitiikasta. Toivottavasti todella ajatuksenne ovat nyt sitten tässä muuttuneet.

Te myös kritisoitte sitä, että keskusta vastustaisi kuntien selvitystyötä. Kysymys on nyt ennen kaikkea siitä, että te hallituksena ajatte vain yhtä vaihtoehdotonta suurkuntalinjaa. Iso kysymys on: miksi te ajatte koko ajan tätä yhtä vaihtoehdotonta suurkuntalinjaa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan kysymyksen voisi kääntää niinkin, että joko olette lakannut pahoinpitelemästä vaimoanne, vastatkaa kyllä tai ei.

Pohjois-Savossa on tällä hetkellä kolme kuntaa, joissa kolmasosa väestöstä on yli 60-vuotiaita. 15 vuoden päästä Pohjois-Savossa on kaksi kuntaa, joissa yli kolmasosa ei ole 60-vuotiaita, Siilinjärvi ja Kuopio. Minusta ei paljon parempaa perustetta kuntauudistuksen tarpeellisuudelle ole löydettävissä.

Kun kuuntelee tätä keskustelua, joka täällä on käyty, ja kun siitä on välttämättömän poliittisen kuohkaamisen riisunut pois, niin minusta kyllä näyttää, että meillä on aivan erinomaiset edellytykset saada aikaan kuntauudistus. Sote on erittäin hyvä esimerkki. Kun kuuntelemme asiantuntijoitten näkemyksiä ja myöskin niitä asioita, mistä me, oppositio ja hallitus, täällä oikeasti puhumme, niin me olemme lähes samaa mieltä kaikesta. Nyt vaaditaan päätöksiä, jotta meidän ei enää tarvitse tätä keskustelua käydä ensi vaalikaudella.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan alleviivata yhtä kohtaa ministerin puheenvuorossa. Hän totesi, että kuntien yhdistäminen ei yksin vielä ratkaise ongelmia, mutta se ikään kuin avaa meille ovia, se antaa meille mahdollisuuksia. Kuntien yhdistäminen antaa meille mahdollisuuksia tehostaa meidän palvelujen tuotantoa, se antaa mahdollisuuksia karsia turhaa hallintoa, se antaa mahdollisuuksia leikata päällekkäisyyksiä.

Mutta todellakin paljon riippuu toteutuksesta: miten varmistamme, että tämä sinänsä merkittävä potentiaali Suomen kunnissa saadaan toteutettua? Miten varmistetaan, että ne kaikkein tuottavimmat ja tehokkaimmat ratkaisut aidosti leviävät läpi Suomenmaan, jokaiseen uuteen kuntaan, on se sitten minkä kokoinen tai mallinen tahansa?

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä sekä oppositio että ministeri — vähän eri tavalla, mutta kuitenkin — tuovat esiin samaa viestiä, että kunnat ovat tärkeitä. Ministeri sanoi, että tarvitsemme vahvemmat kunnat, ja yhdyn siihen näkemykseen. Oppositio taas on sanonut, että kunnat ovat hyvinvointiyhteiskuntamme ja kansanvaltamme kulmakiviä — yhdyn myös siihen. Mutta minun on vaikea ymmärtää, miten vahvistaisimme kuntia viemällä ne kuntalaisten näkökulmasta tärkeimmät palvelut heiltä pois. Sen takia pidän kyllä hallituksen linjaa paljon parempana. (Mauri Pekkarinen: Uskomaton johtopäätös!)

Kysyisin kuitenkin vähän edustaja Tynkkysen tavalla, miten kuntia voisi parhaalla mahdollisella tavalla vahvistaa niin, että kuntapäättäjille tulisi myös aitoja valinnanmahdollisuuksia ja aitoa valtaa priorisoida asioita. Miten voisimme edistää näiden hyvien käytäntöjen käyttöönottoa kunnissa?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus ja oppositio kokoontuivat eilen pohtimaan Suomen talouden tilaa. Ymmärsin, että kaikilla puolueilla on yhteinen näkemys siitä, että velkaperintö, jonka kanssa tämä ja tuleva hallitus joutuvat tekemään työtä, vaatii yhteistä pohdintaa ja yhteisiä ponnistuksia, ja tämähän on erittäin hieno lähtökohta.

Suomen julkinen velka on siis sillä tasolla, että joudumme jatkamaan säästöjä sopeutustoimilla. Rahat ovat vähissä, ja joudumme karsimaan hallinnossa. Oppositiopuolue keskusta haluaa pitää kiinni kotikuntamallistaan. Se on erittäin kaunis lupaus ja hieno ajatus, mutta kysyn: kumpi tavoite on teille tärkeämpi, peruspalvelujen turvaaminen vai nykyisen kuntarakennemallin ylläpitäminen?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimet ovat ajaneet kuntien taloudet kuralle kautta maan. Mistä löytyvät ne niin sanotut vahvat peruskunnat tai keskuskunnat, joista vahvoja muodostetaan?

Tämän viikon maanantaina Turun kaupunkiseudun elinvoimaiseksi keskuskaupungiksi hallituksen selvityksessä kutsuttu Turku lähetti laajana jakeluna kriisikirjeen ja päätti käynnistää yli 75 miljoonan leikkausten ja säästöjen metsästykset ja ilmoitti alustavasti 330 työntekijän vähennystarpeesta. Tässä on vain yksi esimerkki elinvoimaiseksi ja vahvaksi peruskunnan ytimeksi mainostetun keskuskaupungin taloudellisesta tilasta ja kantokyvystä, ja samanlaisia esimerkkejä on kaikkialla läpi laajan Suomenmaan. Miten tuo tyhjä iskusana vahvasta peruskunnasta on toteutettavissa?

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanon vain lyhyesti oman näkemykseni, (Ben Zyskowicz: Kansanäänestys!) että hallituksen kuntapolitiikka pakkoliitoksineen on pelkkää kokoomuksen häikäilemätöntä valtapolitiikkaa, jossa kansalaisen hyvinvointi on täysin mitätön sivuseikka. Hävetkää!

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Östman suuntasi keskustalle kysymyksen, johon on helppo vastata. Tärkeintä on peruspalvelujen turvaaminen, ja se onnistuu parhaiten kotikunta—maakunta-mallilla.

Puhemies! Haluaisin kysyä pääministeriltä: Miten arvioisitte oman hallituksenne toimintakykyä näitten vaikeitten suurten uudistustarpeitten edellä? Te lupasitte toteuttaa kuntauudistuksen, sote-uudistuksen. Kumpikaan ei näytä toteutuvan. Lupasitte tasapainottaa talouden, ja jotain kertoo myös se, että kolme teidän ministeriänne on siirtymässä muihin tehtäviin. Siis mikä on hallituksenne toimintakyky, arvoisa pääministeri?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Kataiselle tästä vastauksesta. Kysyisin sitten: missä syntyy se tarvittava säästö, jos pidetään kiinni nykyisistä rakenteista? Okei, maakuntamalli on yksi ratkaisu, mutta en ole kuullut mitään säästötavoitteita siinä, paljonko se toisi säästöjä nykysysteemiin verrattuna. (Ben Zyskowicz: 3 miljardia!)

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Östmanin kysymykseen taisi tulla vastaus jo keskustan ryhmäpuheessa, mutta ennen kaikkea ne säästöt — tai puhutaan mieluumminkin totuudenmukaisesti: menokäyrän loiveneminen — johtuvat siitä, että tässä meidän mallissa pystytään toteuttamaan tarpeelliset palvelurakenteitten muutokset, pystytään toteuttamaan palvelujen tuottamistapojen muutokset. Esimerkiksi THL on seurannut erittäin tarkasti vaikkapa Eksoten tai Kainuun mallin toimivuutta, ja THL on todennut, että ne ovat taloudellisesti erittäin tehokkaita. Muun muassa Kainuussa viimeisen kahdeksan yhdeksän vuoden sote-menojen kustannusnousu on ollut vuosittain noin 2,5 prosenttia, joka kyllä kestää vertailun ihan minkä tahansa valtakunnan kunnan kanssa.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhoselle siitä Eksoten mallista: se on kyllä tehokas, se on tuottanut hyviä lähipalveluita, se on totta, mutta samalla se on kyllä aiheuttanut vähintäänkin kohtuullisen suuren alijäämän, täällä ministeri Virkkunen totesi, että kymmeniä miljoonia, ja tämä pitää ihan oikeasti paikkansa. Näin se on. Se ei välttämättä ole se malli, josta tästä eteenpäin mennään.

Sitten tässä on käyty myöskin sanoilla leikittelyä siitä, onko se kotikunta—maakunta-malli. Piirikuntamalliakin tässä on väläytelty esille. Itse haluaisin tuoda pari muuta sanaleikkiä tähän matkaan mukaan. Jos lähtee tuonne Amerikanmaalle, niin territorio sieltä löytyy, ja sitten tuosta läheisestä naapurimaastamme myöskin oblast. Sehän on ihan käypästä kamaa, kun suuremmista kokonaisuuksista puhutaan.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Elsi Katainen totesi, että palvelut ovat ensisijaiset, ja niin sen pitääkin olla. Siksi ihmettelen, miksi tätä hallintoa pitää niin kovasti suojella. Meillähän itse asiassa on käynyt Suomessa niin, että koska kunnat ovat ahtaalla niiden yli 500 lakisääteisen tehtävänsä kanssa, me joudumme koko ajan kiristämään sieltä peruspalveluista — vanhustenpalveluista, päiväkodeista, terveyskeskuksista — niitä auttavia käsiä, mutta koko ajan hallinto jää. Hallinto jää ja hallinto pysyy. Kunnanjohtajat pysyvät, (Ben Zyskowicz: Elinkeinoasiamiehet!) kunnanhallitukset pysyvät, valtuustot pysyvät. Tarvitsemmeko me sen kaiken?

Mitä tulee siihen, että hallitus yksisilmäisesti pyrkii vain näihin suurkuntiin: Eihän se pidä paikkaansa. Kuntarakennelaki velvoittaa selvittämään alueilla ja etsimään parasta ratkaisua, etsimään parhaita ratkaisuja, jotka sopivat kullekin seudulle. (Markku Rossi: Nyt heiluu korvat kyllä!) Älkää toistako tuota väitettä, että vain ja ainoastaan suurkuntiin pyritään. Se ei ole oikein.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on perin valitettavaa, että keskusta on hylännyt aiemman vahvan tukensa kunnalliselta itsehallinnolta. (Välihuutoja) Keskustan viesti kuntiin on hyvin tyly. Keskusta uhkaa vievänsä kunnilta suurimman osan niiden tehtävistä pois ja tekevänsä kunnista pelkkiä torppareita omaan maakuntamalliinsa. (Välihuutoja) Keskustan luulisi ymmärtävän, että on turha puhua kotikunnasta, jos kuntalainen ei ole isäntä omassa kunnassaan. Ei paljon lämmitä, jos ainoaksi tehtäväksi jää maksaa ne laskut, mitä sieltä maakunnasta tulee. Nyt mielestäni on meidän kaikkien tehtävä aidosti puhua kunnallisen itsehallinnon puolesta, (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) ja silloin pitää puhua siitä, että meillä on riittävän vahvat peruskunnat, jotka pystyvät siihen aitoon itsehallintoon.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi tähän ministeri Virkkusen vastaukseen sivulta 2. Te ensiksi kerrotte tässä, että eduskunta on, aivan oikein, hyväksynyt kuntarakennelain, joka velvoittaa kunnat vastaamaan ja selvittämään kuntaliitoksen mahdollisuuksia. Sitten te ilakoitte sillä, että kunnat noudattavat tätä lakia, ja vedätte siitä semmoisen johtopäätöksen, että tarve tällaiselle selvitykselle on kunnissa tunnistettu. Ei sitä nyt ihan noin voi vetää yhteen.

Toinen huomio: Yle Uutiset 11. päivä helmikuuta uutisoi pienten kuntien pelkäävän palvelujen karkaamista naapurikuntiin nimenomaan tämän valtakunnallisen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen takia. Esimerkiksi Pyhtää perustelee palvelujen yksityistämistä henkilöstön saatavuusongelmilla. Lisäksi kunnassa pelätään, että merkittävä osa nykyisistä lähipalveluista siirtyisi Kotkaan. No, ongelmahan ei ole se, että kunta osittain ulkoistaa palveluitaan, mutta jos ulkoistaa kokonaan, niin se on ongelma. Eikö tämä kerro nimenomaan siitä, että hallitus ei ole kyennyt tekemään tarpeellisia päätöksiä ja on pakottanut tällä päättämättömyydellään kunnat tekemään muun muassa kuvatun kaltaisia ratkaisuja?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP ja kokoomus puhuvat hallinnosta. Meille tärkeintä ovat ihmisten palvelut ja niiden turvaaminen, ja se onnistuu parhaiten kotikunta—maakunta-mallilla, kuten olemme todenneet. Kun te ette pysty valitettavasti puolustamaan omaa sekasortoon johtanutta uudistustanne, yritätte mustata meidän esittämämme ratkaisun ja sotkea tekemämme Paras-hankkeen teidän uudistukseenne. Tässä on muutama perustavaa laatua oleva ero. Keskustajohtoinen Paras-hanke, kunta- ja palvelu-uudistus oli toimiva, se oli tuloksekas ja perustuslain mukainen. Teidän uudistuksenne eivät toimi, eivät ole tuloksekkaita, ja myös perustuslain mukaisuus on kyseenalaistettu. Aiotteko te edelleen ajaa pakkoliitoksia ja tuoda pakkoliitokset mahdollistavan lain eduskuntaan?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voidaanko sopia, että puhutaan palveluista? Mutta onko niin, että niistäkin isommista kunnista, jotka vielä pystyvät itse päättämään omista palveluistaan, keskusta haluaa viedä sen päätösvallan pois niiden omista palveluista? Elikkä viettekö sen pois isommistakin kunnista?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kunnat saavat aidossa yhteistyössä järjestää palveluita, ne päättävät palveluista yhdessä. Täällä on monta kertaa todettu, että keskusta vie tärkeät asiat pois. Meidän mielestämme ihmisille tärkeää on moni asia: esimerkiksi se, millainen päivähoito on, onko koulu homeessa, millaiset opetusryhmät ovat koulussa, millainen on asuinympäristö, jossa elämme päivittäin, millaisia vapaa-ajan palveluita kunnassa on tarjota. Kaikista näistä keskustan esittämässä kotikunta—maakunta-mallissa päätetään edelleen siellä kotikunnissa, kaikki ihmisen arkipäivään liittyvät asiat. Terveyspalvelut vaativat laajempaa väestöpohjaa, ja ne meidän mallissamme järjestettäisiin kuntien välisenä yhteistyönä, kuten olemme esittäneet, sairaanhoitopiirien pohjalle rakentaen, ja tämä ei tuo yhtään lisää hallintoa, vaan päinvastoin purkaa olemassa olevaa hallintoa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vastaus ei nyt selventänyt tätä asiaa. Siis kyllähän se niin on, että jos te sen kotikunta—maakunta-mallinne rakennatte, niin silloin ne sosiaali- ja terveyspalvelut, se järjestämisvastuu, siirtyy sinne maakunnan tasolle, ja siellä sitten kuntayhtymässä, niissä sairaanhoitopiirin kokoisissa alueissa, päätetään niistä asioista, ja (Hälinää — Välihuutoja) silloin sillä pienellä kunnalla ei kyllä, toisin kuin te väitätte, siinä ole kovinkaan paljon sanottavaa siihen, (Hälinää) miten ne siellä järjestetään. Te yritätte väittää koko ajan toista. Te puhutte kansallisromanttisesti kotikunnasta, mutta sille kotikunnalle ei jää mitään päätettävää teidän mallissanne.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti Tiilikainen vastaa. Siis jos on sellainen riittävän vahva peruskunta, joka pystyy itse riittävän isolla väestöpohjalla huolehtimaan niistä peruspalveluista, joista tekin puhutte, voiko tässä teidän mallissanne kyseinen kunta päättää, että se itse jatkossakin hoitaa ne?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen kunta- ja sote-soppa on niin sekaisin ja sekasorrossa, että näin opposition näkökulmasta alkaa tulla semmoinen säälittävä olo ja aineksia on niin paljon moittimiseen, ettei tahdo jaksaa enää moittia. (Välihuutoja) Nyt on tämä tilanne sellainen, että meidän pitäisi saada tämä jonkunlaiseen tolkulliseen tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, te olette monta kertaa todennut ja korostanut, että tosiasiat pitää tunnustaa, mutta näyttää siltä, että teillä on ote reaalimaailmaan kadonnut, koko hallitukselta, tässä asiassa. Silloin on hyvin vaikea tunnustaa tosiasioita, jos ei niitä tunne. Se on vähän sama asia kuin aikanaan pakinoitsija Olli kirjoitti mietelmässään, että koti-ikävä on pahinta silloin kun ei ole kotia, mihin ikävöi. Se on sama tilanne, että on vaikea tunnustaa tosiasioita, jos ei niitä tunne.

Edustaja Mäkelä, te sanoitte, että te olette nyt takuumiehenä sille, kun edellinen hallitus käynnisti kuntauudistuksen. Puhutaan (Puhemies koputtaa) aivan eri asioista, totaalisesti eri asiasta ja eri tilanteesta. Ne kuntaliitokset syntyivät vapaaehtoisesti... (Puhemies: Jaha, arvoisa edustaja, nyt taitaa olla aika täynnä!)

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Tiilikainen totesi, että teille tärkeitä ovat palvelut ja hallitukselle tärkeätä on hallinto. Kun ensimmäisen kerran siitä kuntauudistuksesta on keskusteltu, kuten puhemies täällä aiemmin mainitsi juhlan yhteydessä, niin se oli 150 vuotta sitten. Minä olen ihan varma, että silloinkin palvelut olivat tärkeämpiä kuin hallinto. Varmasti palvelut olivat tärkeämpiä kuin hallinto myös silloin Kekkosen aikana, kun tehtiin pakkoliitoksia. Aina on ollut niin, että asioita katsotaan palvelujen näkökulmasta. Kyse voi olla tietysti siitä, että meillä on näkökulmaetua siitä, millä tavalla me tulemme järjestämään, mikä järjestämisen kannalta on järkevintä. Mutta kyllä niin on asiat saatava hoitumaan ehdottomasti, että me kykenemme nämä hyvinvointipalvelut turvaamaan myös seuraavalle sukupolvelle. Ja se tarkoittaa sitä, että nämä asiat tehdään tehokkaammin, tehdään tehokkaammalla kuntarakenteella kuin tällä hetkellä — sen ei välttämättä tarvitse olla suurkunta, siinä on muitakin malleja — ja samalla pitää olla myös niin, että kunnilla ei ole sellaista henkilökuntaa, jota se ei tarvitse.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee tätä vanhojen puolueiden väittelyä, en ihmettele ollenkaan, että ne kaikki hävisivät kuntavaaleissa, koska kyllä tässä (Hälinää ja välihuutoja) on hyvin erikoinen klangi.

Mutta, arvoisa puhemies, se, mitä minä itse asiassa haluan kysyä: Vasemmistoliiton ryhmäpuheenjohtaja Erkki Virtanen piti hyvin mielenkiintoisen puheenvuoron, joka on täysin erilainen kuin hallituksen linja. Kysyisin tätä vasemmistoliiton ministereiltä, mutta kun he eivät kunnioita tätä tilaisuutta läsnäolollaan, niin kysyn pääministeriltä, kun te viime aikoina olette muutenkin joutunut kommentoimaan vasemmistoliiton tekemisiä: Mitä mieltä te olette tästä edustaja Virtasen puheenvuorosta? Onko tämä hallituksen linjan sisällä oleva puheenvuoro?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä edustaja Virtasen puheenvuoro on ihan hallituksen linjan mukainen puheenvuoro. Sen lisäksi minä kyllä ihmettelen tätä opposition välikysymystä, mikä siinä on se villakoiran ydin, kun minä en ainakaan sitä löydä. (Mauri Pekkarinen: Se, minkä Virtanen sanoi!) Hallitus... — Hetkinen, hetkinen, edustaja Pekkarinen. — (Hälinää) Meidän mielestämme kaikkein tärkeintä on totta kai niiden palveluiden turvaaminen, mieluiten vielä julkisesti oman henkilökunnan toimesta, ja se kuntademokratia. Mutta teidän puheenvuorostanne nyt ei millään saa selville, mikä teille on tärkeintä. Puhutte ainoastaan niistä malleista. Eikö se ole hyvä, mitä hallitus on nyt tehnyt? (Mauri Pekkarinen: Ei!) Me kuuntelemme, mitä kuntalaiset haluavat. Esimerkiksi Tampereen seudulla selvittäjä Rauno Saaren esitys siitä, että järjestetään Tampereen seudulla niin, että hoidetaan yli rajojen niitä asioita, joita olisi hyvä järjestää suuremmalla alueella, ja pienemmällä alueella ne, jotka sinne kuuluvat. Eikö se ole hyvä, että sellainen on tullut esille? Mutta sama malli ei sovi joka puolelle Suomea.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini ihmetteli, voiko hallituksen kuntapolitiikalla voittaa kansalaisten luottamusta. No entäs sitten perussuomalaisten kuntapolitiikka? Perussuomalaiset ehdottivat viime viikolla, että kuntien talous saadaan kuntoon sillä tavalla, että leikataan kuntien työntekijöiden lomarahoja ja oikeuksia, (Hälinää) leikataan monilapsisten perheiden lapsilisää, lopetetaan koululaisten välipalat, suhteutetaan kansalaisten äänioikeus varallisuuteen tai saatuihin tuloihin ja vähennetään köyhien tulonsiirtoja, koska ne tulevat perussuomalaisten ajatuspajan elikkä Suomen Perustan, (Perussuomalaisten ryhmästä: Ne eivät ole puolueen mielipiteitä!) jonka puheenjohtaja Reijo Tossavainen istuu tuossa vieressäni, mukaan liian kalliiksi. Kysyn, onko tämä nyt sitten sitä politiikkaa, jolla voitetaan kansalaisten, varsinkaan heikompiosaisten kansalaisten, luottamus.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnat kuntoon! -kirjassa on erilaisten asiantuntijoitten mielipiteitä, erilaisia mielipiteitä. Ne ovat niitten henkilöitten mielipiteitä, ne eivät ole puolueen mielipiteitä. Minusta on todella järkyttävää vääristelyä väittää näin.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kun katsotaan Suomessa olevia kehitysvoimia, jotka eivät ole edes poliittisesti päätettävissä, kuten nyt väestön ikääntyminen tai sen mukanaan tuoma tulojen väheneminen kuntasektorilla, niin se olisi jo yksistään syy jättää tämmöinen tarpeeton riitely ja räksytys ja puoluepolitikointi pois, kun puhutaan siitä, kuinka palveluja Suomessa jatkossa järjestetään.

Muutamia konkreettisia esimerkkejä. Suomalainen kuntarakenne on elänyt ajassa, jossa on ollut noin 45 eläkeikäistä kuntalaista ja lasta 100:aa työssä käyvää kohti. Muutaman vuoden päästä me olemme tilanteessa, missä on noin 75 eläkeikäistä, jotka maksavat eläkkeistään veroja, ja lasta 100:aa työssä käyvää kohti. Jokainen tavallinen suomalainen ymmärtää, että tämähän on merkittävä muutos siihen, miten kunta voi järjestää kansalaisilleen palveluja. (Mauri Pekkarinen: Miksi tällaiset itsestäänselvyydet?) — Jos edustaja Pekkarinen rauhoittuisi, niin voitaisiin käydä ihan asiallistakin keskustelua.

Kun vielä tähän samaan aikaan hallitus toisensa perään, puolue toisensa perään hyvää tarkoittaessaan on lisännyt palveluja, joka ikinen vuosi lisää palveluja kansalaisille, koska meillä on ollut hyvä tarkoitus, niin tämä yhtä aikaa, lisääntynyt palveluvarustus, pienenevät verotulot, suhdanteista riippumatta pienevät verotulot, pienenevä määrä työntekijöitä, on epäsuhta, joka pitää muuttaa. Pitääkö lopettaa palveluja? Valitettavasti jossakin määrin tätäkin pitää tehdä. Voidaanko siihen taloudelliseen kestävyyteen vaikuttaa byrokratian rakenteita muuttamalla? Voidaan. (Ben Zyskowicz: Ei, sanoo keskusta!) Miksi emme muuttaisi kuntarakennetta niin, että se pystyisi paremmin kuin tänä päivänä vastaamaan kuntalaisten palveluista myös tulevaisuudessa? (Markku Rossi: Muutetaan palvelurakennetta!) Tämän päivän tilanne: kolmasosassa kuntia syntyy alle 50 lasta. Takavuosina tilanne oli toinen.

Jos Turun torilta vedetään harpilla 15 kilometrin säde, sen säteen sisälle mahtuu seitsemän kunnan- tai kaupungintaloa. Tämän säteen sisälle mahtuu tuhatkunta luottamushenkilöä. Kaikki nämä luottamushenkilöt tekevät arvokasta työtä, ovat kehittäneet omaa kuntaansa ja tekevät parhaansa tänäkin päivänä. Mutta jos samaan aikaan näissä kunnissa on vakava taloudellinen ongelma, kaikissa kunnissa rahat ovat loppu, niin mikä on arvokkaampaa, se byrokratia, rakenne, kuntarakenne, vai se, että me vastuulliset päättäjät autamme kuntia, tuemme kuntia uudistamaan sitä kuntarakennetta, jotta palvelut voitaisiin turvata ja jotta näistä alueista tulisi, niin kuin täällä on sanottu myös opposition puolelta, vahvempia elinkeinopoliittisia toimijoita?

Me tarvitsemme uusia työpaikkoja. Niitä syntyy talouskasvun kautta, ja sitä talouskasvua voidaan vahvistaa eduskunnan päätöksillä mutta erityisesti myös alueen omilla päätöksillä. Mikä meille on arvokkaampaa: semmoinen kuntarakenne, joka ei palvele kuntalaista, vai ne palvelut? Eihän kuntien lukumäärän säilyttäminen nykyisellään voi olla kaikkein tärkein arvo. (Välihuutoja) Tukekaamme sitä, että uudistamme byrokratiaa niin, että me pystymme turvaamaan ne palvelut myös muuttuvassa Suomessa. (Sirkka-Liisa Anttila: Itsestäänselvyyksiä!)

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, nämä ovat aika yksinkertaisia — niin kuin täällä jo oppositiostakin todetaan — itsestäänselvyyksiä. Jospa me jättäisimme hieman kierroksia pois, räksyttäisimme vähemmän, kuuntelisimme ehkä toisiamme, emme sitoutuisi yksiin totuuksiin — eli yksi kotikunta—maakunta-malli on ainoa vaihtoehto, ja mitään muuta vaihtoehtoa Suomessa ei saa olla — ja lähtisimme siitä, että kaikkein parasta on, jos on vahva elinvoimainen kunta, joka pystyy turvaamaan palvelut, ja kaupunkiseuduilla kunnat voivat esittää myös omia mallejaan, niin kuin tähän mennessä on kannustettu, ja lähtisimme siitä, että katsomme, että se hallinto palvelee ihmistä, eikä sidota itseämme nykyiseen hallintoon, joka ei palvele ihmistä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministerille kiitos maltista ja holtista, joka teidän omilta hallituskumppaneiltanne kyllä unohtui. Viittaan tähän edustaja Alanko-Kahiluodon käyttämään puheenvuoroon ja kyllä myöskin edustaja Mäkelän käyttämään puheenvuoroon. En minäkään lähde kysymään sosialidemokraattien kantaa Sorsa-sää-tiöstä, vaan kysyn vaikkapa ministeri Huoviselta, joka siellä on ryhdikkäästi vastaamassa hallituksen puolesta. Pitäisi tässä nyt joku alkeellinen hygienia olla.

Espoon, merkittävän kaupungin, entisenä puheenjohtajana, nykyisenä rivivaltuutettuna: rupesimme tekemään sitä lain määräämää selvitystä, vaikka meillä on jo omat selvitykset olemassa Kirkkonummen, Kauniaisten, Vihdin ja itsemme kanssa. Selvitetään nyt sitten, kun selvitettävä on, mutta tämä on just sitä byrokratiaa, joka on tarpeetonta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Backmanille ja Orpolle: Mikä loukkaa kunnallista itsehallintoa ja mikä ei? Se teidän malliko on hyvä ja itsehallintoa loukkaamaton, missä esimerkiksi vaikkapa Keski-Suomessa yksi ainoa kunta vastaisi palvelujen järjestämisestä ja 22 muulla kunnalla ei olisi mitään roolia siinä palveluiden järjestämisessä, (Välihuutoja — Eduskunnasta: Maksajan rooli!) ei minkäänlaista roolia — muuta kuin maksajan rooli — ja toisekseen sen lisäksi muut kunnat saisivat olla vastaamassa siitä erikoissairaanhoidon sairaalatilasta? Siihen ne pääsisivät mukaan, mutta eivät lainkaan päättämään järjestämisestä, siitä, miten Pihtiputaalla palvelut järjestetään, miten Hankasalmella, miten Keuruulla ja miten vastaavilla paikkakunnilla. (Ben Zyskowicz: Ja Kinnulassa!) Onko tämä kunnallista itsehallintoa, tämä teidän malli, vaiko se malli, mitä keskusta ajaa, maakuntamalli, jossa maakunnan kaikki kunnat ovat tasavertaisesti isäntinä siinä pöydässä, jossa päätetään palveluiden järjestämisestä, (Puhemies koputtaa) niiden tarjoamisesta ihmisille eri puolilla maakuntaa? Sanokaa, (Puhemies: Jaha, minuutti täynnä!) kumpi näistä on kunnallisen itsehallinnon kannalta parempi malli.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti: Tunnen ja tiedän edustaja Pekkarisen hyvin asioihin perehtyvänä henkilönä. Sen vuoksi oletan, että nyt häneltä on jäänyt lukematta se esitys, mikä on mennyt kuntiin lausunnolle, (Mauri Pekkarinen: Ei ole jäänyt!) koska tuo kuvauksenne ei pidä paikkaansa. Sellaista esitystä ei ole edes siltä virkamiestyöryhmältä sote-mallista, minkä te kuvasitte. Kaikki kunnat ovat mukana. Vaikka olisi niin sanottu vastuukuntamalli, kaikki kunnat ovat mukana sen toimielimessä. Yksi kunta ei vastaa niistä kaikista palveluista. Kaikki se, mitä te äsken kerroitte, on sellaista, mikä ei pidä yhtä sen esityksen kanssa, joka on nyt kunnissa lausunnolla, ja toivon, että tässä salissa ei annettaisi ainakaan virallisista asiakirjoista väärää todistusta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän paperiin olen perehtynyt kolmessa roolissa: Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna, Keski-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja Suomen Kuntaliiton valtuuston puheenjohtajana. Kaikissa kolmessa eri roolissa samaan paperiin. Te olette esittämässä sellaista neuvottelukuntaa siihen, tavallaan, esimerkiksi meidän tapauksessamme sen Jyväskylän kaupungin kylkeen, mutta, edustaja Backman, viime kädessä isäntäkunta kuitenkin päättää ja kantaa sen taloudellisen vastuun, mikä niitten palveluitten järjestämisestä on. Vai onko niin, että jokainen kunta saa erikseen päättää, itsestään päättää? Jos te sen hyväksytte, eikö silloin kannata panna se maakunnan laajuinen kuntayhtymä pystyyn, niin kuin edustaja Virtanen täällä aivan oikein sanoi?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole niin, että viime kädessä se isäntäkunta päättää. Ei ole mitään isäntäkuntaa. Tässä mallissa, jos päädytään vastuukuntamalliin, vastuukuntamallin toimielimessä ovat kaikki kunnat mukana aivan samalla tavalla kuin jos olisi kuntayhtymämalli. Mielestäni edustaja Virtanen hyvin asiantuntevasti täällä todisti omassa puheenvuorossaan, että tältä osin kuntayhtymämalli, jota te ajatte, ja hallituksen niin sanottu vastuukuntamalli ovat hyvin hyvin lähellä toisiaan.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista, kun edustaja Pekkarinen luetteli, missä kaikissa eri rooleissa hän on tutustunut tuohon sote-lakiin. Kannattaisi vielä neljännessä roolissa ehkä perehtyä siihen: kansanedustajan roolissa. Silloin ehkä vielä avautuisivat nuo muutamat kohdat siitä paremmin.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä peräänkuulutettiin sitä, miten tässä vahvassa peruskuntamallissa huomioidaan alueiden eri tarpeet. On huomioitava, että vaikka tuo rakennelaki velvoittaa työssäkäyntialueen kunnat yhdessä selvittämään kuntaliitoksen mahdollisuudet, niillä on mahdollisuus tehdä myös vaihtoehtoisia ehdotuksia, ja toisaalta vaikka kaikki kunnat velvoitetaan selvittämään vähintään 20 000 asukkaan kokoista kuntaa, tuosta on mahdollisuus saada poikkeus, mikäli alueen kokonaisuuden kannalta — esimerkiksi harvan asutuksen vuoksi tai toiminnallisuuden vuoksi — on perusteltua selvittää pienempää aluetta. Ensimmäiset tällaiset poikkeukset ollaan myöntämässä nyt lähiviikkoina, eli osa kunnista on hakenut esimerkiksi harvan asutuksen perusteella poikkeusta, että voisi selvittää pienemmällä alueella, ja se on katsottu näissä tapauksissa perustelluksi. Eli näin ollen tuo vahva peruskunta -malli ei tarkoita mitään suurkuntamallia: 20 000 asukasta on se minimiraja, joka lainsäädännössä on asetettu, mutta siitä voi myös hakea poikkeusta, jos olosuhteet näin edellyttävät. Samoin kaupunkiseuduilla voidaan tehdä poikkeavia esityksiä, mutta niiden on oltava alueen kokonaisuuden kannalta perusteltuja, ei pelkästään yksittäisen kunnan, vaan kokonaisuuden kannalta perusteltuja.

Täällä erittäin monessa puheenvuorossa nostettiin esiin juuri se, kuinka tuo potentiaali, joka kuntaliitoksesta syntyy, saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman hyvin. Se on yksi tärkeä oppi, mikä Paras-hankkeen aikaisista liitoksista on otettavissa. Eli entistä enemmän on huomiota kiinnitettävä nimenomaan muutoksen tukeen siinä selvitys- ja uuden kunnan käynnistymisvaiheessa. Tähän liittyen on käynnistetty erittäin monia tukihankkeita: muun muassa ict:hen liittyvä muutoksen tuki -hanke, missä parannetaan kuntien tietojärjestelmien toimivuutta, samoin muun muassa lähipalveluihin, lähidemokratiaan, liittyvät kehittämishankkeet ja muutoksen tukeen, organisaation uudistukseen, liittyvät kehittämishankkeet.

Eli entistä enemmän myös valtiovalta monissa hankkeissa yhdessä Kuntaliiton kanssa on tukemassa kuntia siten, että nuo yhdistymiset lähtisivät alusta asti mahdollisimman onnistuneesti käyntiin.

Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! On tosiaan vielä syytä selventää sitä, että kyllä tässä hallituksen nyt lausunnolla olevassa sote-esityksessä kaikki kunnat osallistuvat päätöksentekoon. Pidän aika erikoisena sitä, että kokenut kollegani samasta kaupungista sanoo täällä, että olisi kyse jonkinlaisesta neuvottelukunnasta. Se ei pidä paikkaansa, vaan tässä on kyseessä edustajakokous, jossa kaikki kunnat ovat osallisina, jossa päätetään nimenomaan kaikkien kuntien yhteistuumin esimerkiksi sellaisista merkittävistä asioista kuin tuon alueen budjetista. En voi ymmärtää, mihin neuvottelukuntaan edustaja Pekkarinen täällä puheenvuorolla äsken viittasi. Toivottavasti hän selventää tätä.

Lisäksi, arvoisa puhemies, haluan vielä sanoa sotesta sen verran, että on kyllä valitettavaa, että täällä joissakin puheenvuoroissa ehdotetaan, että palataan takaisin lähtöruutuun. Meillä on erittäin isoja ongelmia, haasteita palveluiden tuottamisessa, rahoittamisessa, järjestämisessä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, ja kun tätä palveluitten tarpeellisuutta täällä niin moni on nyt korostanut, niin toivoisin, että tällaista puhetta lähtöruutuun palaamisesta vältettäisiin, koska se olisi kyllä pahinta myrkkyä paitsi meidän palveluillemme niin myös henkilöstölle, joka odottaa nyt, että me vihdoin tekisimme päätöksiä näissä asioissa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoisinpa, että tämä välikysymyskeskustelu tuo jättiyllätyksen, positiivisen jättiyllätyksen, jos johtopäätös on se, mitä te tässä sanotte, että yhden kunnan sijasta vaikkapa Keski-Suomessa kaikki Keski-Suomen 23 kuntaa olisivat vastuukuntia. Että ei olisi yksi vastuukunta, vaan kaikki kunnat olisivat vastuukuntia, jotka muodostavat juridisesti yhden, yhteisen yhteisön. Vasta silloin jos kaikki ovat tasavertaisesti, juridisesti saman yhteisön osakkaina, vasta siinä tilanteessahan kaikilla kunnilla on tasavertainen rooli tällaisessa yhteisössä palveluja järjestettäessä.

Nyt minun kysymykseni kuuluu: Onko näin? Tämänkö te lupaatte? En ole ollut tilaisuudessa keskustella muitten keskustalaisten edustajien kesken, mutta jos te tähän menette, niin se on sama kuin maakuntamalli, ja minä ainakin kiljuen hyväksyn sellaisen vaihtoehdon. (Ben Zyskowicz: Pidätelkää vielä hetki!) Mikä on teidän vastauksenne?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En vastaa tähän vaan aikaisempaan keskusteluun.

Yleinen väärinkäsitys on se, että sote-asiassa puolueiden välillä ei olisi juuri mitään yhteisymmärrystä. Edustaja Töllin oma puheenvuoro täällä vahvisti tätä väärinkäsitystä. Tosiasiassa sote-uudistuksessa pääasioissa kaikki puolueet ovat yhtä mieltä. Pääasia on tämän perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteensovittaminen niin, että potilaat saavat oikeata hoitoa oikeaan aikaan oikeissa paikoissa, ja myös perusterveydenhuollon ja sosiaalipuolen yhteensovittaminen. Riita ja kiista on tästä hallinnosta, ja siinäkään näkemykset eivät ole niin paljon erillään kuin täällä väitetään.

Itsekin esitän vielä harkittavaksi, tarvitaanko todella näitä perustason sote-alueita vai selvittäisiinkö varsinaisilla sote-alueilla ja riittäisivätkö ne. Ainakin hallinto olisi silloin selkeämpi.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn tässä näkemyksessä kyllä edustaja Zyskowicziin. Keskinäinen erimielisyys liittyy nimenomaan hallintoon, ei siihen, millä tavalla palveluita turvataan tai järjestetään. Meille sosialidemokraateillekin tärkeintä kuntapalveluissa on niiden saatavuus tulotasosta riippumatta.

Mutta kun tilaisuus on, niin kysyn kyllä keskustalaisilta tästä teidän kotikunta—maakunta-mallistanne: Eikö tämä teidän esittämänne malli juuri ole pahimmillaan sitä kaikkein pahinta pakottamista ja keskittämistä, joita te itse täällä usein puheenvuoroissanne vastustatte? Millä ihmeellä te aiotte meidät lahtelaiset ja päijäthämäläiset pakottaa teidän malliinne, kotikunta—maakunta-malliin, jossa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut pääsääntöisesti, monet muutkin palvelut, keskitetään pois peruskunnilta? Eikö se ole pahimman sortin pakottamista? Millä te tämän teette, himmelilläkö?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edelliseen kysymykseen: Muistelen sillä tavalla, että Päijät-Hämeessä Lahden ympäristössä tehtiin edustaja Soininvaaran toimesta aika mittavaa selvitystä joku aika taaksepäin. Ainoa vaihtoehto ja malli, johon siinä pyrittiin, oli tämä hallituksenkin ajama suurkuntamalli, jos oikein ymmärsin. (Sirkka-Liisa Anttila: Lahti vastuukuntana!) Se ei käynyt. Se ei käynyt, tämä keskuskaupunkimalli. Se ei käynyt Päijät-Hämeen kunnille. Mutta lukuisat viestit kertovat siitä, että jos silloin olisi lähdetty ajamaan tällaista kotikunta—maakunta-mallia, niin se olisi voinut kenties mennä lävitse.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt enemmän keskustalaisessa puheenvuorossa toive virittää sellaista mielikuvaa, että paluu vanhaan olisi ratkaisu uusien ongelmien käsittelyssä. (Mauri Pekkarinen: Ei kuin uuteen!) Tällä hetkellä Päijät-Hämeessä edetään oikein hyvin. Meillä tehdään kuntaliitosneuvotteluita, meillä käydään keskustelua sote-alueesta. Enemmänkin kyse on siitä, millä tavalla palvelut järjestetään, kuin siitä, millä tavalla palveluita hallinnoidaan. Ja hallinnointi on teidän keskustalaisten perusongelma tällä hetkellä, ei niinkään palveluiden järjestäminen.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! I diskussionen om den så kallade tvångsparagrafen ska vi hålla i minnet att vi har ännu en grundlagsenlig prövning framför oss. Oberoende av den här prövningen och dess möjliga resultat lönar det sig att hålla i minnet att paragrafen alltid bör ses som en sista utväg — en sista utväg. För oss är det oerhört viktigt att komma ihåg att frivillighet i varje fall är huvudregeln.

Arvoisa puhemies! Niin sanotun pakkopykälän perustuslaillinen tarkastelu on vielä edessä. Riippumatta tämän tarkastelun tuloksesta on syytä pitää mielessä, että mahdollinen pakkopykälä tulee nähdä vihoviimeisenä keinona yleisen edun näin vaatiessa.

Keskustan huolet hallituksen suunnittelemista pakkokeinoista ovat mielestäni näennäisiä. Sipoon tapauksessa Sipoon kunnanvaltuusto yksimielisesti vastusti osan kunnan alueesta pakkoliittämistä Helsinkiin. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten keskustavetoista liittämishanketta perusteltiin silloin ja miten sitä perustellaan nyt. Oliko pakkoliittämisessä kyse yleisen edun toteuttamisesta pakkokeinoin vai mistä? Jos pakkoa nyt pelätään, niin miksi se ei pelottanut vuonna 2007?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että hallitus olisi yksiselitteisemmin vastannut näihin opposition hyvin selkeisiin kysymyksiin. Pikemminkin, kun kuuntelin tätä keskustelua ja ryhmäpuheenvuoroja, yhä epäselvemmäksi kävi hallituksen linja, kun hallituspuolueetkin tuntuivat olevan niin kaukana toisistaan.

Mutta erityisesti kyllä ihmettelen tätä kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa: miten te voitte kirjoittaa, että "erityisesti keskusta tiukkaa kerta toisensa jälkeen perusteluja itse käynnistämälleen uudistukselle"? Kyllä tässä on kyse pääministeri Kataisen hallituksen kuntauudistuksesta eikä keskustan käynnistämästä uudistuksesta. Paras-hankkeessa oli aivan erilainen ote ja meno. Silloin kunnat olivat mukana ja kunnilla oli vaihtoehtoja, useita vaihtoehtoja, ja kuntien pakkoliitoksia ei hyväksytty silloin. Tässä olemme olleet äärimmäisen johdonmukaisia. Kuntien pakkoliitoksia emme hyväksyneet silloin emmekä hyväksy nytkään.

Mutta vielä surkuhupaisampaa on kyllä tuon lauseen jäljessä tuleva lause, jossa todetaan, että "vielä syyskuussa 2011 edustaja Kiviniemi puolusti kuntaliitoksia peruspalveluiden turvaamiseksi seuraavin sanoin"... (Puhemies: Nyt, edustaja, taitaa aika loppua!) Annetaan ymmärtää, että olisin kääntänyt kelkkani. Eihän se pidä paikkaansa… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin täällä edustaja Tölliltä, joka aika hyvin tuntee nämä kunta-asiat: kun ministeri Manninen ja hänen valtiosihteerinsä Antti Mykkänen aloittivat 2006, ja itse asiassa suunnittelu taisi alkaa vuonna 2005, niin kuinka monta miljoonaa työtuntia arvelette menneen hukkaan, kun näistä malleista on väitelty ja suoranaisesti intelty? Ja kysyn teiltä, kun sen verran itsekin olen aika monessa organisaatiossa ollut töissä: kumpiko teidän mielestänne on tärkeämpää, hallintomalli vai hyvä johtaminen?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ydinasia on toimivat palvelut. Ei hallinto ole itsetarkoitus, hallinto on väline.

Montako työtuntia käytettiin sitten Paras-hankkeen käynnistämiseen — minä luulen, että paljon vähemmän meni ruutia kuin on mennyt tässä tämän nykyisen hallituksen hankkeessa, ja tuloksia saatiin aikaan. Kaikki muutokset tapahtuivat vapaaehtoisesti, ja saatiin paljon tuloksia aikaan. Mutta näyttää siltä, että tästä kuntarakenteesta on tullut aivan itsetarkoitus. Ei keskustalle ole kuntaraja itsetarkoitus. Kyllä kuntaliitoksia varmasti tapahtuu tulevaisuudessakin, mutta ne tapahtuvat vapaaehtoisella pohjalla.

Arvoisa pääministeri, viittaan myös puheenvuoroonne: kannattaa kuunnella asiantuntijalausuntoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistamisessa käytännössä kaikki alan asiantuntijat tukevat sitä keskustan esittämää peruslinjausta, ja sen perusteella pystytään palvelut parhaiten turvaamaan. Teidän esittämällenne mallille ei löydy asiantuntijoiden tukea mistään.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on keskustelussa viime hetkinä unohtunut se tosiasia, mikä on kunnissa kuntatalous ja kuntien mahdollisuus selvitä huomisesta vähenevän työntekijämäärän vallitessa. Huoltosuhteen muutos on se iso asia, ja se on tässä keskustelussa totaalisesti unohtunut. Meidän pitää taata ne keskustankin tärkeäksi korostamat peruspalvelut jatkossa, ja niitä ei taata nykyisen kuntarakenteen maailmassa. Se on selvitetty, ja laaja mielipide löytyy siitäkin, ja juuri äsken edustaja Tölli sen itsekin todisti. Kuntien määrä on yksi keskeinen tekijä varmistaaksemme hyvät peruspalvelut.

Keskusta on siirtämässä kunnilta merkittävän osan päätöksenteosta maakuntamallille, ja sen jälkeen jäävät jäljelle torsokunnat, joissa on pelkästään vain hallintoa ja hallintoa tekemässä päätöksiä. Mistä? Me olemme kehittämässä mallia, jossa on tulevaisuudessakin vahvat, itsenäiset kunnat, jotka päättävät itse omista asioistaan.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa tämän puheenvuoron sanomalla, että perussuomalaiset pitävät huolta kuntatyöntekijöistä.

Mutta täällä ollaan tänään puhuttu näistä eri malleista, ja perussuomalaisillakin on oma vaihtoehto, ja se on piirikuntamalli. Mielelläni näytän tämän myöskin näin. [Puhuja näytti kädessä pitämäänsä kirjaa.] Täällä on seitsemän kokoomuskansanedustajaa tullut piirikuntamallin taakse, ja tyydytyksellä pistän tämän merkille.

Nyt, kun käsitellään tätä kuntarakenneuudistusta, hallitus saa joka tapauksessa tahtonsa läpi pakkoliitoksilla, jos ei muuten. Kunnat kasvatetaan liki maakunnan kokoisiksi. Kysynkin ministeriltä: Mitä sitten? Mitä tapahtuu maakuntarakenteelle? Onko kuntarakenneuudistuksen jälkeen tulossa maakuntarakenneuudistus, jossa tämä rakenne poistetaan sitten käytöstä?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin olematon on perussuomalaisten kuntapoliittinen profiili, että meinaa ihan unohtua, että tämä on koko opposition välikysymys. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Höpö höpö!) Tätä profiilia terästääkseen perussuomalaiset sitten ovat koonneet kuntagurunsa tähän Kunnat kuntoon! -kirjaan. Tämä on jaettu ilmaiseksi kaikille meille kansanedustajille, ja nyt täällä ollaan ikään kuin tuohtuneita siitä, että me olemme lukeneet tätä kirjaa, joka meille ilmaiseksi jaettiin. (Perussuomalaisten ryhmästä: Kannattaa sisäistää!)

Tässä on ennakkoluulottomia avauksia, ja haluan kyllä kysyä, kun Soini pakeni täältä, eduskuntaryhmän puheenjohtajalta: Mitä olette mieltä sivulla 53 tehdystä esityksestä, että luovutaan yhtäläisestä äänioikeudesta ja siirrytään verotuloperusteiseen äänivaltaan eli rikkaille enemmän ääniä kuin köyhille? Ja mitä mieltä olette toisesta esityksestä sivulla 207, jonka mukaan kuntatyöntekijät pistetään valinnan eteen: joko palkanalennukset ja etujen karsiminen tai mittavat irtisanomiset? Eli mitä mieltä olette näistä esityksistä?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä menee mielenkiintoiseksi, kun tämä menee oppositiolta kyselemiseksi. Sieltä rupeaa tulemaan hyviä kysymyksiä. Mutta vastaanpa nyt tuohon ihan kylmän rauhallisesti, että tuo kirja on, niin kuin tuossa edustaja Tossavainen kertoi, yksittäisten ihmisten mielipiteitä, avauksia, ja niihin toki pitää suhtautua sillä tavalla. Ei se ole mikään perussuomalaisten puolueohjelma. Tuolla minä kyllä tuon ohitan.

Mutta kun puheenvuoron sain, niin palaan tuohon, mitä ensimmäisessä puheenvuorossani kysyin, eli tähän päättämättömyyteen. Kun kerroin, että tämä aiheuttaa kunnissa ongelmia, kunnat eivät tiedä, mitä ne tekevät, en saanut äsken vastausta. Kysyn uudestaan ministeri Virkkuselta: tuleeko tämä kunta-, sote-uudistus maaliin ontuen pää kainalossa, vai tarvitseeko se ajaa varikolle ja oppositio apuun huoltamaan sitä?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua ihmetyttää, että perussuomalaisilla on niin kauhea halu irtisanoutua tästä heidän kirjastaan. Tämän kirjan esipuheen on kirjoittanut hallituksen puheenjohtaja Reijo Tossavainen, ja nämä esitykset siitä, että kuntalaiset pitää pistää valinnan eteen — joko palkanalennukset ja mittavat etujen karsimiset tai massairtisanomiset — on kirjoittanut vantaalainen perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu, joka on valittu tähän kirjaan esittämään perussuomalaisia mielipiteitä kuntapolitiikasta Kunnat kuntoon! -kirjassa. Tässä perussuomalaisessa kirjassa esiintyy myös hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila ja lukuisia muita perussuomalaisia. Miten tämä kirja nyt yhtäkkiä ei liitykään teihin ja teidän ajatuksiinne mitenkään? (Naurua)

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nämä kirjassa esitetyt ajatukset ovat todella yksittäisten ihmisten esittämiä, mutta niitähän ei tarvitse edes kuunnella, koska hallitus itse ajaa muun muassa hoitohenkilökunnan pois työpaikoiltaan. Viimeisin tutkimus kertoo, että 40 prosenttia hoitajista haluaa vaihtaa työpaikkaa. Miksi ihmeessä? Olisikohan se työ jonkun verran liian raskasta?

Tämän hetken vanhustenhoidon tilanne on katastrofaalinen, ja jokainen hoitaja tietää, mikä pommi odottaa kotihoidossa. Se on yksi syy, minkä takia hoitohenkilökunta kaikkoaa. Ei heitä tarvitse irtisanoa. He lähtevät omasta vapaasta tahdostaan, äänestävät omilla jaloillaan. Mitä te aiotte tehdä tälle tilanteelle? Meillä tarvitaan ehdottomasti lisää koulutusta ja lisää hoitajankoulutuspaikkoja. Ennen hoitoalalle hakeuduttiin sen takia, että siellä on työtä. Nyt hoitajat hakeutuvat toiselle alalle, koska eivät jaksa, on liian raskasta. Ei tarvita yt-neuvotteluja, ei tarvita irtisanomisia, kun hoitajat lähtevät vapaaehtoisesti.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuinkahan tämä nyt sitten edistää kansalaisten tulevaisuususkoa tämä eduskunnan keskustelu, kun tuntuu, että kokeneellakin konkarilla henkeä ahdistaa tällä hetkellä. Mutta minun hengenahdistukseni helpottuisi hieman, jos keskusta nyt vielä suostuisi vastaamaan minulle ja meille, onko se niin, että siinä kotikunta—maakunta-mallissa valitaan kaksi valtuustoa: kotikuntaan ja sitten maakuntaan.

Ja sitten ydinkysymys: Kuka ne verot kerää? Kerääkö ne maakunta vai kotikunta? Jos se on maakunta, niin kuin aikaisemmin täällä keskustan eräässä keskustelussa on tullut ilmi, niin mitä rippeitä sinne kotikuntaan sitten jää? Ja miten se kotikunta sitten selviää sen oman itsenäisen vaakunansa alla niistä haasteista, jotka kuntalaisilla on peruspalveluissa? Eli tämä veronkantokysymys on mielestäni täysin oleellinen tässä. Vastatkaa nyt siihen.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyt kertaus: kotikunnan tehtäväksi keskustan mallissa jää päivähoito, peruskoulu, lukio, kulttuuritoimi, elinkeinotoimi, kirjastopalvelut, liikuntapalvelut, terveyden edistäminen, asuminen ja kaavoitus, paikallinen infra ja terveydenhuolto siltä osin, että lääkäripalvelut ovat kotikunnassa. Minusta kotikunnalla on aika monenlaisia tehtäviä.

Mutta, arvoisa puhemies, minullakin on kysymyksiä. Valitettavasti kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, turkulainen kanssakollega Petteri Orpo ei ole paikalla, mutta vasemmistoliitosta Annika Lapintie on. Tiedustelisin mielellään tästä pakkoliitoskysymyksestä, joka oli kyllä tämän välikysymyksemme yksi iso asia, johon ei ole vielä saatu perusteellista vastausta. Tullaanko sitä nyt käyttämään esimerkiksi Turun seudulla? Tiedän, että moni muukin siellä meidän kotikulmilla tätä asiaa miettii.

Kun sosialidemokraateilla oli epäselvyyttä tästä keskustan mallista — edustaja Kantola totesi, että sitä ei oikeastaan olekaan, ja edustaja Backman oli ymmärtänyt, että se on, mutta olitte vähän käsittänyt siitä joitain kohtia väärin — niin haluaisin puolestani (Puhemies koputtaa) kysyä, edustaja Backman, teiltä, että kun te puhuitte "jos vastuukuntamalliin päädytään" -muodossa, (Puhemies: Nyt taitaa aika tulla täyteen!) niin onko se edelleen auki?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siinä tuli vauhdilla nimikaimalta paljon kysymyksiä, mutta kuten aikaisemmin jo sanoin, minusta pitäisi tunnustaa se, että tässä on nyt tärkeintä se, että kysytään kuntalaisilta, miten he haluavat ne oman alueensa asiat järjestää. (Naurua) Sen lisäksi minusta on todella tärkeää se, että kun kuntalaisilta — mieluummin kuntalaisilta kuin siltä kunnanhallituksen puheenjohtajalta tai kunnanjohtajalta — tätä kysytään, niin pitää myös vähän katsoa ympärille. Ei voi olla niin, että viis veisaa siitä, jos naapurikaupungissa joutuu odottamaan lääkärille pääsyä yli hoitotakuun tai vanhainkotiin ei ole paikkoja. Kyllä sitä kokonaisuutta täytyy katsoa, että se on kaikille sen alueen asukkaille hyvä. Mielestäni tämä pakkoliitoskysymys on täysin toisarvoinen. (Mauri Pekkarinen: Miten niin toisarvoinen?) Nyt otetaan nämä askeleet ja kuunnellaan, miten kuntalaiset nämä asiat haluavat järjestää.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat tottuneet siihen, että kun kysytään, niin silloin vastataan suoraan, toisin kuin eräät muut. Käytin jos-sanaa vastuukunnan yhteydessä sen takia, että jos olette tutustuneet tuohon virkamiesesitykseen, niin siellä on vaihtoehtoiset mallit: vastuukuntamalli tai kuntayhtymämalli. Sen takia ei voi puhua pääsääntöisesti siitä kuntayhtymämallista siten, että se olisi aina se ratkaisu, ei myöskään vastuukuntamalli. Sen takia käytin jos-sanaa. (Mauri Pekkarinen: Onko vapaa valinta?)

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun tässä kuunteli edustaja Saarikon puheenvuoroa, niin hämmentyi kyllä lisää. Minulla on ollut tähän asti se käsitys, että sinänsä näistä perusprinsiipeistä, haasteista esimerkiksi kaupunkiseuduilla, ollaan opposition ja hallituksen kesken varsin yhtä mieltä, siitä, että kasvavilla kaupunkiseuduilla esimerkiksi sellaisia ongelmia, jotka liittyvät maankäyttöön, näihin sote-palveluihin tai vaikkapa sosiaaliseen segregaatioon, asumiseen, elinkeinopolitiikkaan, pitäisi kyetä katsomaan isompina kokonaisuuksina koko sillä yhtenäisellä työssäkäynti- ja elinalueella. Ja tämä koskee etenkin kaupunkiseutuja. Olin käsittänyt, että keskustan malli on nimenomaan maakuntamalli, johon nämä kysymykset siirrettäisiin katsottavaksi, kun hallitus ajaa tätä peruskuntiin pohjautuvaa mallia. Mutta nyt keskustan edustaja Saarikko kertoi täällä, että sinne kuntaan jäisikin siis maankäyttö, osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja itse asiassa keskeinen osa näistä haasteita aiheuttavista kaupunkiseutujen kysymyksistä. (Mauri Pekkarinen: Voi hyvänen aika!) Joten nyt olen todella hämmentynyt sen suhteen, millä tavalla näillä kasvavilla kaupunkiseuduilla keskusta ratkoisi näitä ongelmia. Tämä on tämän kuntauudistuksen aivan keskeinen ydinkysymys.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksella on kolme vuotta ollut aikaa tehdä kuntauudistusta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta, ja kun kuuntelee puolueita vuorotellen, ei voi kuin todeta, että ihmettelen, mihin olette aikanne käyttäneet. Ei mitään yhteistä linjaa.

Te, edustaja Lapintie, totesitte, että pitää kuunnella kuntalaisia, kun kysyimme pakkoliitoskantaanne. Hyvänen aika. Tällä hetkellä jokainen kunta voi alkaa neuvotella liitoksista naapurinsa kanssa, ja jos siellä kunnanvaltuustossa tullaan siihen tulokseen, että tämä on meille paras ratkaisu, näitä vapaaehtoisia liitoksia voidaan tehdä.

Pääministeri Katainen, ollessamme yhteisellä hallitustaipaleella tapahtui tässä maassa noin 100 kuntaliitosta juuri vapaaehtoisuuden pohjalta. Vastatkaa nyt: tuotteko sen pakkoesityksen tänne eduskuntaan ja pakotatte hyvin toimeentulevat kehyskunnat liittymään vastoin tahtoaan vai miten aiotte edetä, sillä plakkarissanne on toistaiseksi nolla kuntaliitosta tällä kaudella?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olin surullinen, että keskustan puolella sanotaan, että hallituksen puolella ihmisten palvelut ovat toissijaisia. Se ei ole ollenkaan rakentavaa ajattelua. Me olemme miettineet sitä näkökulmaa, että vaikka joillakin tietyillä kaupunkiseuduilla on jopa 11-portaiset hallinnot sieltä lähihoitajasta kaupunginjohtajaan. Jos halutaan tähän vielä lisää hallintoa, niin se on huolestuttavaa. Eikö meidän pitäisi löytää niitä malleja ja toimintatapoja, joissa on enempi niitä lähihoitajia, vähempi niitä hallinnon ihmisiä, ja kenties ottaa mallia myöskin muualta? Juuri tänään me kuulimme vaikka Ruotsin mallia siitä, että raha seuraa potilasta. (Ben Zyskowicz: Se on kokoomuksen malli!) Kaikki mittarit siellä ovat osoittaneet, että palvelu on parantunut, on tullut valinnan vaihtoehtoa, alueellinen tasa-arvo on kuitenkin säilynyt, ihmiset ovat tyytyväisempiä. Me puhumme täällä pelkästään hallinnosta edelleenkin, vaikka pitäisi puhua siitä, että uusista palveluista otetaan oppia myöskin maailmalta.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin on todettava, että hallitus ei ole antanut mitään vastauksia. Jos hallitus viisaudessaan on tekemässä tätä historiallista uudistusta, niin yksi tärkeä tehtävä, joka on mielestäni aina tehtävä, on se vaikutusten arviointi: Mitä se säästää? Mitä se tuo tavalliselle kuntalaiselle? Mitä se merkitsee? Tuleeko säästöä, vai mennäänkö ojasta allikkoon? Tätä voi ihan verrata yrittäjyyteen: jos joku rupeaa yrittäjäksi, niin hänen pitää tarkasti miettiä, kannattaako hänen ruveta vai tuleeko kohta bankrotti.

Arvoisa hallitus, kysyn myös: oletteko niin varmoja, ettei tässäkin uudistuksessa mennä ojasta allikkoon, vai ottaisitteko myös opposition mukaan vaikkapa sillä piirikuntamallilla, jota täällä kokoomuksen puoleltakin ollaan hehkutettu? Otettaisiin tämmöinen yhteistyö tässä nyt oikein kunnolla esille, ettekä niin jääräpäisesti aja tätä bankrotti-mallia eteenpäin.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon pikaista paranemista hyvälle ystävälleni edustaja Sipilälle, koska tämän keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että hänen rakentavaa asennettaan keskustan edustakuntaryhmässä kaivataan kipeästi.

Minulla ei ole pienintäkään syytä epäillä, etteivätkö keskustan kansanedustajat vilpittömästi omalla kotikunta—maakunta-mallillaan tavoittelisi suomalaisten kannalta parasta mahdollista ratkaisua. Siksi hieman harmittelen sitä, että keskustan kansanedustajat niin hanakasti epäilevät hallituspuolueiden edustajien vilpittömyyttä hakea suomalaisten ja kuntalaisten kannalta parasta mahdollista ratkaisua.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä keskustelusta kuitenkin sen myönteisen johtopäätöksen tekee, että kaikilla eduskuntaryhmillä on halu tehdä merkittävää kuntauudistusta. Mutta yksi tahra tässä nyt on. Se on pakko pirkanmaalaisena kansanedustajana tuoda esille, ja se kyllä liittyy tähän pakkoliitospykälään. (Hälinää — Välihuutoja keskustasta) Se on tuonut niin paljon semmoista henkistä myrkkyä päättäjille ja pitää sisällään myöskin tietynlaista aliarviointia, että kyllä minä nyt vetoaisin hallitukseen, että nyt kun tämä kuntarakennekokonaisuus on lausunnoilla kunnissa ja kun se sieltä keväällä tulee, aurinko paistaa, aurinko nousee, niin hallitus viisaudessaan arvioisi tämän asian uudelleen ja poistaisi sen tästä lakiesityksestä. Meillä Pirkanmaalla on erinomainen projekti nyt menossa tästä kunta—kaupunkiseutu-yhteistyön (Puhemies koputtaa) kehittämisestä, ja sille vain lankeaa turhaa varjoa nyt tämän pakkoliitoksen myötä. (Hälinää)

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Täytyy sen verran pöytäkirjaan korjata: kun edustaja Tiilikainen sanoi, että tällä hallituskaudella on tapahtunut nolla kuntaliitosta, niin se ei suinkaan pidä paikkaansa. Eli ihan normaalirytmin mukaisesti tuossa valtuustokauden vaihtuessa Suomessa tapahtui vuoden 2013 alussa kuntaliitoksia, ei kuitenkaan niin merkittävässä määrin kuin olisi ollut suotavaa. Eli kyllähän Paras-hankkeen aikana nimenomaan arvioitiin, että meillä tulee ensimmäinen kuntaliitosaalto vuonna 2007 ja seuraava vuonna 2013, mutta valitettavasti viime vuosina uudistustahti hiipui, ja sen johdosta sitä on täytynyt vauhdittaa. Nyt seuraavia liitoksia tulee tapahtumaan vuoden 2015 alussa.

Täällä perättiin sitä, millaisia vaikutuksia kuntaliitoksella on saatavissa, ja nimenomaan tätä työtähän tuossa kuntaliitosselvityksen yhteydessä pitää käydä läpi: mitä hyötyjä kyseisellä alueella saataisiin kuntaliitoksesta? Me olemme asettaneet myös valtiovarainministeriön toimesta, kuntien pyynnöstä, selvittäjiä eri puolille Suomea tukemaan tätä selvitystyötä. Tänään viimeksi asetin selvittäjät Oulun seudulle, jossa myös edustaja Töllin kotikunta Tyrnävä on mukana tässä selvityksessä, ja he olivat siinä yhteisesti kuntien kanssa pyytämässä alueelle selvittäjää, (Mauri Pekkarinen: Gustafssonille pitää vastata!) jotta voivat käydä näitä kysymyksiä läpi, ja se on erinomainen asia.

Ymmärrän hyvin sen, että perussuomalaisten ryhmänjohtaja Lindström perää sitä, että nyt pitäisi saada tähän vauhtia ja pitäisi saada päätöksiä hallituksen puolelta, mutta on huomattava kuitenkin se, että me haluamme, että kunnat ovat vahvasti mukana toteuttamassa tätä. Me pystymme antamaan raamilainsäädännöt, joiden mukaan kuntien on toimittava, mutta kuitenkin se toteutus tehdään siellä paikallisesti, ja sen johdosta tämä vie aikaa.

Tässä koko oppositio omassa välikysymyksessään kritisoi sitä, että kunnilta pyydetään lausuntoja, mutta se on oikeastaan se tapa, miten saamme kuntien näkemykset joka vaiheessa tätä prosessia mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Parhaillaan lainsäädäntöjä on siellä kunnissa taas arvioitavana, ja sen pohjalta — kun hallitus saa ne kuntien kannanotot — pystymme sitten tekemään tarvittavat muutokset ja annamme nuo lainsäädännöt eduskuntaan. Eli tänä vuonna tänne ovat tulossa sekä tuo valtionosuuslainsäädännön uudistus, kuntalain kokonaisuudistus, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus että tuo kuntarakenteen täydentämistä koskeva lainsäädäntö — muun muassa — (Mauri Pekkarinen: Tuleeko pakkolaki?) jotka koskevat kuntia.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän repivän keskustelun äärellä on kuitenkin se toivon merkki, että tässä salissa on yksimielisyys kuntauudistuksen välttämättömyydestä. Keinoista vain on erimielisyyttä. Me emme hyväksy pakkoliitoksia.

Kuntauudistus on hallituksen kärkihankkeita, ja sitä taustaa vasten tuntuu hämmästyttävältä, että kun hallitus suurella rahalla tilasi filosofi Himaselta tulevaisuusselvityksen, niin tässä Himasen Sinisessä kirjassa ei käytännössä puhuta kunnista mitään. Tapahtuiko jotakin tällaista tahatonta, että tulevaisuuden kansalaisyhteiskunnassa ei olisi kunnilla mitään roolia ja merkitystä? Tämäkö on hallituksen linja?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusryhmissä on varmasti paljon vastuullisia edustajia, jotka haluaisivat pois tästä pattitilanteesta, mihin hallitus on itsensä ajanut tässä kunta- ja sote-uudistuksessa. Edustaja Gustafsson on tästä erinomainen esimerkki. Myös kokoomuksen puolella seitsemän arvostettua kansanedustajaa kirjoitti muutama viikko sitten hyvin hyvän esityksen ja esitteli piirikuntamallia ja sen käytännön hyötyjä edustaja Jaskarin johdolla. Sieltä yksi sitaatti: "Ennen kaikkea meidän pitää luottaa kansalaisiin ja antaa heille aito valinnanvapaus. Pakottamisella ei tulla saavuttamaan kestäviä tuloksia." Keskusta on täysin samaa mieltä.

Olisi hyvä ollut, että ryhmäpuheessa olisitte vähän valottaneet tätä piirikuntamallia vaihtoehtona tälle hallituksen nykylinjalle. Voi sanoa näin, että tämä teidän piirikuntamallinne on pikkuveli keskustan maakuntamallille, (Naurua) ja kyllä nämä pystyvät keskenään sopimaan, miten tästä hiekkalaatikolta siirrytään eteenpäin, kasvetaan aikuisiksi ja pystytään hoitamaan asiat kuntoon. (Jari Leppä: Meille sopii nimeksi piirikunta kyllä oikein hyvin!)

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä on ollut hienoa tässä hallituksen linjassa, on se, että esimerkiksi ministeri Virkkunen on sanonut, että kannattaa katsoa kaikki omat mallit, millä ratkaistaan tämä palvelun haaste ja nämä ongelmat. Meillä on annettu eri alueilla vapaat kädet toimia ja tulla tekemään esityksiä valtioneuvostolle ja eduskunnalle, (Mauri Pekkarinen: Ei meille ainakaan!) ja tätä me juuri olemme tekemässä Pirkanmaalla. Se ei ole vastustusjuttu.

Mutta kuten jo aikaisemmin sanottiin, nyt me keskitymme vain tästä hallinnosta puhumiseen, kun meidän pitäisi keskittyä siihen, miten nämä palveluhaasteet ratkaistaan niin, että myöskin tämä huoltosuhde ratkaistaan. Siirrytään tähän. Tämä keskustelunavaus liittyi juuri tähän huoltosuhteen ratkaisemiseen, parempiin palveluihin ja sellaisten mallien löytämiseen, jotka on hyväksytty myöskin hallituksen toimesta, jotka johtavat niihin oikeisiin tuloksiin, että me saamme tehokkaammaksi tätä hallintoa, paremmaksi palvelua ja sitä kautta mahdollisuuksia kasvulle, yritystoiminnalle, työllisyydelle ja että tämä julkinen palvelu on tehokasta yhdessä yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajien kanssa. Keskitytään siihen eikä tähän turhaan hallinnon byrokratian vääntämiseen.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvä, että tämä huoltosuhde tuli tässä edellisessä puheenvuorossa esille. Sitä ei ole vielä kovin montaa kertaa täältä kuultu, mutta se on todella tärkeä asia tämän koko kuntauudistuksen kannalta ja ylipäätään Suomen tulevaisuutta kokonaisuutena ajatellen. Siinä yh-teydessä olisi todella tärkeä muistaa myös työssä käyvät ja olemassa olevat työpaikat, uusien työpaikkojen syntyminen, koska pelkästään tuo työikäisten määrä suhteessa lapsiin tai eläkkeellä oleviin on sillä tavalla tietenkin yhdentekevä, jos ne työikäiset eivät ole tai suurin osa niistä työikäisistä jossakin kunnassa ei sitten itse ole töissä vaan tulonsiirtojen kohteena tai erilaisten yhteiskunnallisten toimien kohteena. Työn puute, työttömyys, uuden työn luominen — ne ovat kyllä niin vakavia haasteita tälle maalle, että tätä asiaa ei kyllä saada kuntoon pakottamalla kuntia yhteen.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit loivat Suomeen kuntademokratian. Ilman sosialidemokraattien nousua 100 vuotta sitten ei olisi tullut uutta kuntalakia, joka toi yhdenvertaisuuden kuntien välille, mutta toi myös yhdenvertaisen äänioikeuden kuntalaisille. Siihen saakka olivat manttaalin mukaan äänet jakautuneet.

Minusta on erittäin tärkeätä, että myös tästä aatteellisesta perinnöstä pidetään tässä kuntauudistuksessa ja sote-uudistuksessa huolta, että kuullaan kuntalaisia ja heidän näkemyksiään. Tämä on ihan oikein, että hallitus kuulee nyt näistä lakiluonnoksistaan ja tekee sitten tarvittavia muutoksia, kun saadaan sitä kuntalaisten palautetta.

Keskeisin asiahan tuon sote-uudistuksen osalta on se, että mahdollistetaan vapaa valinta kuntayhtymän ja tämän vastuukuntamallin välillä. Kuntayhtymästä pitää tehdä sote-yhtymämalli. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Vähän niin kuin vastuukunnasta on tuossa pohjassakin jo luonnosteltu ihan erityinen malli, jossa saadaan paremmin niitä muita kuntia mukaan, pitää kuntayhtymästäkin tehdä tämmöinen kevennetty malli, jossa kuntien vastuu päätöksistä vahvistuu nykyisiin kuntayhtymiin verrattuna.

Edelleen sitten: tästä vallitsee laaja yksimielisyys, että me tarvitsemme vahvempia väestöpohjia. Tehdään sitten riittävän joustavat mallit, joilla ne vahvat väestöpohjat kootaan (Puhemies koputtaa) sote-palveluihin, ja sitten kuntauudistuspuolella meidän pitää rakentaa vahvempia peruskuntia, mutta ei väkisin, vaan ohjaamalla näitä lainmuutosten kautta.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki keskustalaiset ovat täällä vastustaneet kaikkia pakkokeinoja. (Mari Kiviniemi: Ei olla!) — Olette! Pakkoliitoksia olette vastustaneet. (Mari Kiviniemi: Voi hyvänen aika!) — Minä kysyn nyt vielä kerran: mitkä olivat perustelut silloin vuonna 2007, kun osa Sipoota liitettiin Helsinkiin? 93 prosenttia kansanäänestyksessä totesi, että he eivät halua. Sipoolaiset eivät halunneet tätä. Eikö tämä ollut pakko silloinkin? Ja onko kaikki teidän mallissanne vapaaehtoista? Täysin vapaaehtoista kuulua tähän maakuntamalliin? Onko sekin vapaaehtoista?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin edustaja väittää, me emme todellakaan ole vastustaneet kaikkia pakkokeinoja. Mehän pakotamme kunnat esimerkiksi kuulumaan maakunnan liittoon. (Ben Zyskowicz: Mitä? Te pakotatte?) Mutta tosiasia on se, että kyse oli silloin osakuntaliitoksesta (Mikaela Nylander: Juuri näin!) eikä koko kuntaa koskevasta pakkoliitoksesta, ja siinä itse olen ollut sataprosenttisen johdonmukainen.

Kun tätä keskustelua on seurannut, on ollut erittäin hienoa huomata, kuinka lähelle alamme päästä toisiamme. Keskustan kotikunta—maakunta-malli saa yhä enemmän kannatusta sekä siellä vasemmistossa että myöskin piirikuntamallin kautta täällä oikeistossa. Jos sille vain nyt keksittäisiin joku toinen nimi — sehän muistuttaa itse asiassa aika paljon Ruotsissa käytössä olevaa mallia, sehän on vähän tällainen ruotsalaisten sosialidemokraattien malli — niin äkkiäkös tästä se kotikunta—maakunta-malli koko eduskunnan yhteiseksi kannaksi leivottaisiin. Eli siinä mielessä tämä keskustelu on ollut kyllä erittäin hyvä.

Myöskin kun edustaja Gustafsson totesi, että tästä pakkoliitospykälästä todellakin voisi luopua, niin uskon, että tässä salissa on paljon hallituspuolueiden kansanedustajia, jotka ovat asiasta täysin samaa mieltä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, edustaja Kiviniemi, on niin, että sote-uudistuksen keskeisistä seikoista ja siihen liittyen kuntauudistuksesta ollaan tässä salissa yhtä mieltä. Mutta ilmeisesti joillekin, esimerkiksi teidän puoluetovereillenne, on tärkeätä korostaa niitä eroja, jotka liittyvät juuri tähän hallintomalliin. Itse uskon, että erot todellakin ovat paljon vähäisempiä kuin mitä yleisesti luullaan tai miltä yleisesti näyttää.

Te olette arvostelleet hallituksen mallia keskittämisestä, ideologisesta keskittämisestä. Kaikkein keskittävin hallintomalli on teidän maakuntamalli. (Mauri Pekkarinen: Höpö höpö!) Se keskittää maakuntatasolle eli laajemmin kuin mikään muu malli.

Pakkoliitoksesta: Kenenkään tavoite ei ole pakkoliitos. Ja kun pakosta puhutaan, niin ei kai tämä teidän maakuntamalli sitä tarkoita, että kunnat pakotetaan tähän maakuntamalliin?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Että se olisi keskittämistä se, edustaja Zyskowicz, jos jonkun maakunnan alueella kaikki kunnat muodostavat yhteisesti sen juridisen yhteisön, joka vastaa näitten palveluiden järjestämisestä? Se on kansanvaltaa, se on kunnallista itsehallintoa ja se on demokratiaa. Se on tasapuolisuutta, koska se elin, jossa ovat kaikki Keski-Suomen kunnat mukana ja juridisesti tasavertaisina, tietää varmasti paljon paremmin kuin Jyväskylään, minun kotikaupunkiini, keskitetty valta. Paljon paremmin koko maakuntaa edustava elin tietää, miten palvelut pitää järjestää eri puolilla maakuntaa. Totta kai! Ja tästä keskusta lähtee.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, vielä tähän pakkoliitokseen: on se aika erikoinen asia, kun täällä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajakin puhuu pakkoliitoksia vastaan, entinen ministeri puhuu pakkoliitoksia vastaan, ja ministeriaitiosta ei pääministeri eikä asiasta vastaava ministeri (Puhemies koputtaa) hiiskahdakaan, miten hallitus tässä asiassa aikoo menetellä.

On korkein aika kuulla hallituksen kanta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten selvästi olen todennut, hallituksen kaavailuja ja aikeita voidaan toki arvostella, ja hyvä niin. Mutta kun te keskustassa yhtäältä arvostelette hallitusta keskittämisestä, niin miten te voitte samalla tarjota sellaista mallia — tätä maakuntamallia — joka keskittää nämä palvelut, siis niiden järjestämisvastuun, enemmän kuin hallituksen malli?

Jos te ette tätä ymmärrä, niin todetaan nyt ihan matemaattisesti, että näitä maakuntia lienee noin 20 ja hallituksen sote-alueitakin, vaikka ei tulisi näitä perustason sote-alueita, on silloin jo yli 30. Kai nyt jo tästä nähdään, että teidän mallinne keskittää päätöksenteon laajemmalle alueelle kuin hallituksen malli. Mutta en minä sitä sano, että se on tässä pääongelma. Sanoin vain, että pääongelma tässä suhteessa on se, että te arvostelette hallitusta keskittämisestä ja keskitätte itse vielä enemmän.

Ja toinen: nämä kunnat eivät vapaaehtoisesti, edustaja Pekkarinen, siinä teidän mallissanne sinne maakuntaan päädy, (Mauri Pekkarinen: Kyllä ne päätyy!) vaan tässähän se lailla säädettäisiin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyisin sairaanhoitopiireihin määrätään, jos muistan, vielä tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan, ja minä luulen, että näin kävisi jatkossa myös tämän sote-järjestelyn osalta. Mutta se voi aivan hyvin olla kuntien vapaaehtoiseen tahtoon perustuva järjestelmä. (Välihuutoja) Se voi ihan hyvin olla myöskin sitä. Mutta se voi olla myöskin niin kuin nykyiset sairaanhoitopiirit ovat, että niihin määrätään.

Mutta mitä vielä tulee siihen keskittämiseen, on siinä aivan huikea ero, jos juridinen päätösvalta jollain isolla alueella on yhdellä kunnalla, verrattuna siihen, että kaikki kunnat ovat tasavertaisesti väkilukunsa mukaisessa suhteessa päättämässä sen alueen asioista. Jos ei näillä ole kansanvallan kannalta dramaattinen ero, niin mielestäni ei millään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, kun te kerrotte, että hallituksen kaavailut ovat perustuslain valossa ongelmallisia, kun te sanoitte, että kaikki ovat edustettuna väkimääränsä mukaisessa suhteessa, että perustuslakivaliokunnan tähänastinen tulkinta on se, että äänileikkuri on oltava, eli ne eivät voi olla väkimääränsä mukaisessa suhteessa. Totean siis vain sen, että näitä perustuslaillisia ongelmia liittyy sekä siihen malliin, jota te olette esittäneet, että siihen malliin, jota hallituksen piirissä on kaavailtu. (Mauri Pekkarinen: Otetaan se leikkuri käyttöön! Kyllä se meille käy!)

Sitten toinen asia: täällä joku sanoi, että täällä on tullut uutisia. Minun mielestäni yksi uutinen tuli siinä, että kävi ilmi, että tässä teidän maakuntamallissanne nämä kunnat eivät olekaan velvollisia liittymään tai olemaan mukana siinä maakuntamallissa. Jos ymmärsin oikein, se on vapaaehtoinen. Jos joku kunta haluaa itse vastata palveluistaan, niinkö, edustaja Pekkarinen, niin se sitten järjestää nämä palvelunsa ihan itse? Tällainenko se teidän maakuntamallinne on?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta edustajat Erkki Virtanen ja Johannes Koskinen käyttivät merkittäviä puheenvuoroja sote-alueista. Nyt pitää etsiä yksimielisyyttä eikä erimielisyyttä. Pitää olla riittävän iso alue, ei tarvita sisäisiä portaita ja tarvitaan demokraattinen elin, joka nämä asiat hoitaa. Tämä on hyvin yksinkertaista, kun lähennymme vähän toisiamme puolelta ja toiselta.

Edustaja Gustafsson käytti myöskin tärkeän puheenvuoron Tampereen alueesta. Sehän on vähän metropoli-malli, mitä me olemme pääkaupunkiseudulla tänne saamassa. Siinä reunamerkintänä ehkä kannattaa sanoa, että sen ei kannata olla kuitenkaan liian raskas, mutta sen pitää olla riittävän laaja.

Arvoisa puhemies! Kuntien ongelma on siinä, että käyttömenot kasvavat liikaa. Vantaa yllättäen on pärjännyt viime vuonna kahden prosentin käyttömenojen nousulla. Meillä on ongelma kuntien kanssa: kohta on sata kuntaa, jotka joutuvat liittymään jonnekin vain käyttömenojensa kasvun takia. Siinä eivät edes hallinnolliset muutokset auta.

Lopuksi, arvoisa puhemies: hallinto ei ole vastaan palvelu, ne ovat kaksi eri asiaa. Hallinto pitää järjestää niin, että demokratia toimii ja kuntalaiset voivat vaikuttaa, ja hallinto pitää rakentaa niin, (Puhemies koputtaa) että palvelut toimivat ja kaikki saavat palvelut osakseen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri Virkkunen vähän moitti, kun ei ole tehty viime aikoina kuntaliitoksia paljon. Ei kai juuri missään niitä ole tosiaan tehty eikä varmaan parhaillaan kovin tosissaan tehdäkään, kun hallituksen sote-laki on aivan auki. Se on tietysti viisautta, että kunnat pyrkivät nyt pidättäytymään liitoksista niin kauan kunnes se laki on täällä hyväksytty, jos sitä koskaan hyväksytään ja missä muodossa. Senhän me sitten joskus näemme.

Mutta perussuomalaisten linja on paitsi kuntien kuuleminen niin myös kuntalaisten kuuleminen. Eli me suosittelemme, että kaikissa kunnissa, joissa harkitaan liitoksia, järjestettäisiin neuvoa-antavia kansanäänestyksiä. Valitettava tosiasia on ollut se, että viimeisen 20 vuoden aikana kun on tehty kuntalaisten toimesta aloite, vain 14 prosentissa on tämmöinen kansanäänestys järjestetty. Me tiedämme, että niissä kunnissa vanhat puolueet ja vihreät ovat valta-asemissa. Se kertoo sen karun tosiasian, miten kuntalaisia todella halutaan tässä maassa kuunnella.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Paras-hanke oli hyvä hanke ja lähti hyvin lentoon, ja valitettavasti se vähän hiipui tuossa edellisellä kaudella.

Nyt tämä hallitus on nostanut kunnianhimoa niin, että samaan aikaan ollaan tekemässä kuntarakenneuudistusta, sote-rakenneuudistusta, kuntalain uudistusta, kuntien tehtävien arviointia ja valtionosuusuudistusta. Tämä on siis ihan erilainen kokonaisuus, ja nämä kaikki osaset vaaditaan, jotta tämä menee eteenpäin, niin että ne kuntalaisten palvelut paranevat ja pysyvät tasaisina joka puolella Suomea.

Tässä keskustelussa minulle on nyt hämmentäväksi asiaksi tullut uusi malli, joka oli piirikunta. Minä en tiedä, tarkoittaako kokoomuksen piirikunta samaa kuin perussuomalaisten piirikunta, ja muistaakseni keskustalla oli ennen tätä nykyistä mallia olemassa piirikuntamalli. Ovatko nämä kaikki samaa mallia, vai onko kolme erilaista piirikuntamallia? Tuntuu, että halutaan vain välttää keskustelu suuremmista, vahvemmista peruskunnista keksimällä uudenlaisia nimityksiä, uudenlaisia malleja.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkusen esittelemä hallituksen malli on ristiriitainen ja demokratiaa vähentävä. Tosin tässä Virkkusen selonteossa otettiin tämä demokratian vähentyminenkin, että siihen pitäisi keksiä vielä uusi malli, ja se jotenkin kuvaa sitä keskeneräisyyttä, mikä hallituksen mallilla on.

Jos nyt kuntia liitetään toisiin, niin siellä valtuustopaikat yleensä vähenevät ja se demokraattinen vaikuttaminen vähenee itsestään, ja jos nyt samalla kaivataan sitä, että kuntalaisten pitäisi pystyä paremmin vaikuttamaan, niin sitten puhutaan, että muodostetaan kunnanosavaltuustoja ja muita. Meillähän nyt ovat nämä erilliset kunnat, joissa on valtuustot, tämä pienin malli on jo, joten tämähän on ihan turhaa vatkaamista. Sote-uudistuksesta ei nyt kovin paljon selkoa ole tullut. Jos sitten äänestetään, suurempi kaupunki liittää äänestämällä pienemmät kunnat itseensä, niin tämmöisiäkö pyöritellään? Kyllä tässä vuodet menevät ja mitään ei tapahdu. Voiko ministeri selventää vähän sitä, mitä tämä (Puhemies koputtaa) demokratian lisääminen tarkoittaa?

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsinkin vakavaraisimmat kunnat ovat olleet hyvin nihkeitä liittymään köyhempiin naapureihinsa. Sen vuoksi kuntauudistus viime kädessä nojaa pakkoliitoksiin. Toistaiseksi on kuitenkin hyvin epävarmaa, onko pakkoliitosoptiota mahdollista laajentaa nykyisen perustuslain puitteissa. Tätä epävarmuutta aiheuttavat muun muassa perustuslakivaliokunnan kesäkuinen päätös ja perustuslakiasiantuntijoiden talven mittaan julkisuudessa esittämät epäilykset, esimerkiksi Lavapuron ja Hidénin. Mikäli osoittautuu, että pakkoliitokset vaativat perustuslain muuttamista, varsinkin suurten kaupunkiseutujen yhdistämissuunnitelmat kuivuvat kasaan sellaisina, kuin niitä nyt esitetään. Minä toivoisinkin kuulevani jonkinnäköistä pohdintaa suunnitelma B:stä. Mitäs sitten tehdään, jos tähän tilanteeseen päädytään?

Toiseksi minä olen vähän huolissani siitä, että täällä keskustellaan vain malleista, kun kuitenkin me kaikki olemme suurin piirtein tietoisia siitä, että jokaisella täällä mainitulla mallilla saadaan aika hyvin järjestettyä ne peruspalvelut ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet tai voidaan mennä aika pahasti kiville. Sen takia minä toivoisin enemmän fokusta sinne ihmiseen, siihen kansalaiseen, kun me kuitenkin olemme kansan edustajia, emme kuntien edustajia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Paatero otti esille puheenvuorossaan kolme erilaista piirikuntamallia. On erittäin valitettavaa, että heti vaalien 2011 jälkeen ei perustettu parlamentaarista työryhmää, jossa me olisimme kaikki, hallitus ja oppositiopuolueet, päässeet keskustelemaan ja valmistelemaan kuntauudistusta, sote-uudistusta. Nyt meillä sitten olisi yhteinen malli, joka voitaisiin heti ottaa käyttöön, jos olisi menty tähän parlamentaariseen valmisteluun. Nyt kun hallitus jätti opposition kokonaan ulkopuolelle tästä merkittävästä valmistelutyöstä, on erittäin valitettavaa kaikkien suomalaisten kannalta, että me täällä kinastelemme siitä, onko meillä viisi vai kolme vai kuinka monta erilaista mallia. Jos olisimme yhdessä valmistelleet, niin meillä toivon mukaan olisi yksi yhteinen malli, jonka puolesta tekisimme työtä, ja kehuisimme (Puhemies koputtaa) sitä mallia tänään täällä salissa.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jalasjärven kuntaa uhkaa pakkoliitos. Ministeri Virkkunen, ollessanne opetusministerinä ministeriönne päätti lähettää Jalasjärvelle noin 35 miljoonan euron pankkisiirron, takaisinperintälaskun. Ministeriö väitti, että Jalasjärven kunta on käyttänyt omistamalleen aikuiskoulutuskeskukselle tulleita valtionosuuksia väärin ja myös kunnan omiin muihin menoihin. Tästä 35 miljoonan pankkisiirrosta johtuen Jalasjärven kunta, joka oli aikaisemmin velaton kunta, on nimitetty kriisikunnaksi ja sille on määrätty nyt liitokseen tähtäävät selvitysmiehet. Nyt kuntaministeri Virkkusen määräämä selvitysmies kertoo, että Jalasjärven kunta on hyötynyt vain 1,2 miljoonaa euroa tästä kurssikeskuksestaan ja se on ollut verotulona tullutta hyötyä.

Arvoisa ministeri! Te olette ollut näissä molemmissa tapauksissa päättävä ministeri, niin takaisinperinnässä kuin myös selvityshenkilön asettamisessa. Kumpi on teidän mielestänne oikeassa, opetus- ja kulttuuriministeriö vai selvitysmies? Eikö näin suuressa asiassa ja näin suuresta erosta johtuen olisi syytä ja järkevintä, että valtioneuvosto ottaisi tämän asian ja koko takaisinperinnän uudelleen käsittelyyn?

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt pitäisi puhua hallituksen kuntapolitiikasta, ja me olemme puhuneet pelkästään hallintohimmeleistä. Minä uskon, että kansalaiset ovat nyt täysin sekaisin näistä erilaisista isäntä- ja renkikuntamalleista. (Sirpa Paatero: Sitähän te olette kysyneet!)

Mutta mennään asiaan. Hallitus ei ole sanallakaan todennut, että se on itsekeskeisesti syypää tähän keskeiseen asiaan, kuntien talousahdinkoon, keskeisten peruspalvelujen, kuten terveys-, lasten- ja vanhustenhoidon ja opetustoimen, kipeisiin leikkauksiin sekä kuntien pakkolomautuksiin ja työttömyyden lisääntymiseen. Nimittäin peruspalvelujen valtionrahoitusta hallitus on leikannut useita miljardeja euroja jo kolmivuotiskaudellaan heikentämällä valtionosuusprosenttia lähes 5 prosenttia. Kysyn hallitukselta: miten monta miljardia arvoisa hallitus on tähän mennessä leikannut elintärkeiden peruspalveluiden rahoitusta ja miten sitten loppukausi menee?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen kuntakartta on tosiaan piirretty pääosin 1860-luvun maalaiskuntauudistuksen aikaan, ja siihen aikaan oli toki nerokas ratkaisu valita kuntajaotuksen pohjaksi seurakuntajako. Tuo jako palveli siihen aikaan hyvin ja on tässä 150 vuoden aikana ollut aivan toimiva. Mutta jos ollaan aivan rehellisiä, niin tänä päivänä kunnat ovat joutuneet erilaisten kuntayhtymien rengeiksi. On erillinen kuntayhtymä kansanterveystyölle, erillinen kuntayhtymä sairaanhoidolle, erillinen kuntayhtymä koulutukselle, jätehuollolle, erityishuollolle, maakunnan edunvalvonnalle ja niin edelleen.

Mielestäni edustaja Paatero käytti kyllä erittäin hyvän puheenvuoron aiemmin todetessaan, että kun näistä eri mallien nimistä keskustellaan, silloin vain väistetään tätä todellista puheenaihetta eli sitä tarvetta, joka meillä on palauttaa tämä todellinen kunnallinen itsehallinto. Siitä täytyy kyllä kiittää ministeri Virkkusta, että hän on tätä työtä sinnikkäästi tehnyt.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Joudun valitettavasti tämän puheenvuoron jälkeen lähtemään iltakouluun, jota on siirretty puolella tunnilla tämän keskustelun vuoksi.

Täällä on aika monessa puheenvuorossa todettu se, että ei pitäisi puhua hallinnosta, ja kaikki ovat sitä mieltä, että ei näistä hallintomalleista pitäisi puhua vaan pelkästään palveluista. Mutta silti tämäkin keskustelu on puhtaasti ollut hallintomallikeskustelua, mikä osittain johtuu siitä, että kaikki me ymmärrämme sen, että kunnat eivät ole ongelmissa suhdannesyistä, kunnat eivät ole ongelmissa vain leikkausten vuoksi, vaan kunnat ovat rakenteellisesti ongelmissa ja pysyvästi, ja niille rakenteille pitää tehdä muutos, koska muuten palvelut eivät säily. Sen takia me nyt väännämme kättä täällä vain ja ainoastaan hallintomallista. Vähän riippuen temperamentista toiset näkevät, että olemme kaukana, toiset taas sitten, että aika lähellä. Kovin kaukana me emme ole.

Niin kuin tässäkin äsken edustaja Pekkarisen ja edustaja Zyskowiczin välisessä keskustelussa kävi ilmi, ei mikään malli ole yksinkertainen, helppo ja vapaaehtoinen. Jos Pekkarinen nyt tuossa totesi, että hänen mielestään maakuntamalliin voisi vapaaehtoisesti liittyä, niin se on kyllä nyt taas ihan uusi malli. Ja tähän mennessä olemme olleet sitä mieltä, että jos esimerkiksi keskustalla olisi kuntaministeri, niin hän vaikkapa vastoin tamperelaisten tahtoa, jos tamperelaiset tätä mieltä olisivat, pakottaisi liittymään sitten tähän maakuntaratkaisuun, mutta olemme ymmärtäneet siis väärin. Eli on olemassa maakunta—kotikunta-malli, ja sitten on olemassa täysivaltaisten kuntien malli siinä rinnalla. (Mauri Pekkarinen: Ei, ei, ei!)

Samoiten sitten, kun edustaja Pekkarinen totesi tästä, että ei pitäisi olla äänileikkureita vaan pitäisi mennä asukasluvun mukaan: no, tästä varmasti aika laaja yhteisymmärrys olisi saatavissa, mutta kun se on nykyisen perustuslain tulkintojen mukaan mahdoton. Tästähän tämä ongelma kaikkinensa johtuu. Jos asukasluvun suhteen voitaisiinkin päätöksiä tehdä yhteistyössä toisten kuntien kanssa, niin silloin näillä malleilla ei juuri mitään eroa enää olisikaan. Mutta kun se ei ole ollut mahdollista nykyisten tulkintojen mukaan — en tiedä, onko niitä tulkintoja mahdollisuus muuttaa — niin siitä ne kaikki ongelmat sitten alkavat.

Mutta, arvoisa puhemies, arvostin suuresti sitä, mitä edustaja Tynkkynen sanoi tuossa — minä uskon samalla tavalla kuin edustaja Tynkkynen — että kaikki me tässä salissa pääsääntöisesti olemme kiinnostuneita ihmisten palveluista, vaikka ehkä osa täällä olevista puolueista haluaakin sanoa, että hallituspuolueet eivät ole kiinnostuneita palveluista vaan jostakin ideologisesta keskittämisestä. Näin se ei ole. Välineet ovat se, mistä olemme jossakin määrin eri mieltä, mutta pääasia on palvelujen saatavuus niissä olosuhteissa, kun meillä on vähemmän työikäisiä veronmaksajia joka ikisessä kunnassa tässä maassa. Siitäkin huolimatta meillä täytyy olla elinvoimainen kuntakenttä.

Outi  Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt on puhdistettu ilmaa ja osittain vähän pesty käsiä ja oiottu väärinkäsityksiä, niin itse olen hieman harmissani kuitenkin siitä, että keskusta on onnistunut uskottelemaan itselleen tässä, että teidän kuntauudistusmallinne olisi perustunut aikaisemmin ja nyt vapaaehtoisuuteen Tänään on useaan kertaan kuultu, että tämä ei pidä paikkaansa. Keskusta on aikaisemmin ollut toteuttamassa kaikkia pakkoliitoksia, ja nyt tämä teidän maakunta—kotikunta-mallinne ei sekään näytä perustuvan vapaaehtoisuuteen. Mutta varsinaisesti olisin vielä halunnut kysyä tästä, kun välikysymysinfossa esititte tämän mallinne irtisanomissuojan laajentamisesta, että se koskisi myös sote-uudistusta, ja kuitenkin aikaisemmin puheenjohtajanne Sipilä on ollut sitä mieltä, että nykyinenkin irtisanomissuoja on huonosti perusteltu, ja toisaalta Tiilikainen on esittänyt, että suoja-ajan sijaan olisi tämmöinen eropakettiratkaisu. Mikä tässä nyt on keskustan linja, ja mitä tämä irtisanomissuojan laajentaminen tarkoittaa?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli jokin aika sitten sanoi, että säälii hallitusta, jonka asiat ovat niin sekaisin. No, jokaisella on tietysti oikeus omiin tunteisiinsa. Minä tunnen sääliä niitä perheitä kohtaan, joissa on pitkäaikaissairautta, ehkä vammaisuutta, ehkä vakavia lastensuojeluongelmia ja joita kunnat pallottelevat toinen toisilleen niin, että maksavat muuttoavustusta, jotta tämä kunnalle kalliiksi käyvä perhe siirtyy jonkun muun kunnan taloudelliseksi rasitteeksi. Tällaisista ihmisten siirtämisistä sen takia, että kunnat pyrkivät säästämään kustannuksia, pitää päästä eroon. Ministeri viittasi tässä omassa välikysymysvastauksessaan tällaiseen ongelmaan, joka on juuri sellainen inhimillinen ongelma, josta isommassa kuntakoossa päästään eroon.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys ja välikysymyskeskustelu ovat olleet mielestäni ansiokkaita. Juuri kuten edustaja Mäkelä totesi, on oiottu väärinkäsityksiä, tuotu uusia ajatuksia esiin.

Erityisen lämmöllä kiitän edustaja Zyskowiczia, joka totesi, että tässä voitaisiin keventää hallintoa pohtimalla sitä, tarvitaanko näitä perustason sote-alueita. Toivon, että myöskin metropolihallintoa tarkastellaan erikseen, ollaanko siellä luomassa lisää himmeleitä.

Sitten kiitän edustaja Lohelaa, joka otti esiin olennaisen asian elikkä tämän huoltosuhteen heikkenemisen. Kun täällä salissa on puhuttu vähenevistä työntekijöistä, niin tällainen tilasto vuodelta 73: sadasta työssäkäyvästä viranhaltijoita oli 32 ja viime helmikuussa 58. Eli varmasti tässäkin on vielä jumpattavaa.

Tietenkin olisin vielä halunnut tietää tästä elinkeinopolitiikasta: millä tavalla Suomeen saadaan uusia työpaikkoja myöskin niihin kuntiin, vaikka se ei suoraan kuntauudistukseen liitykään? Ja perussuomalaisten peräänkuuluttama maaseutuvaikutusten arviointi jäi tästä keskustelusta nyt valitettavasti pois.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai kaikkein keskeisintä on se, millä tavalla nämä ihmisten tarvitsemat palvelut pystytään turvaamaan. Siihen tarvitaan varmasti kuntaliitoksia tulevaisuudessa, mutta siihen tarvitaan myös aivan ehdottoman varmasti mahdollisuus kuntien syvään yhteistyöhön. Valitettavasti näissä lakiesityksen pykälissä nyt ei ole mahdollisuutta selvittää yhteistyötä, vaan kaikkien pitää selvittää nimenomaan kuntaliitoksia. Eli siis tällä hetkellä edetään sillä tavalla, että on pakkoselvitys höystettynä pakkoliitosuhalla, ja valitettavasti siihen nyt ei tullut vielä vastausta, tuleeko se pakkoliitossäädäntö vai ei.

Mutta nyt tärkeää on se, että hallitus todella kuuntelee kuntia ja toimii sen mukaan, mitä kunnat kaiken kaikkiaan lausuvat. On selvää, että me tarvitsemme täällä syvää, vahvaa yhteistyötä eri puolueitten välillä. Totean tässäkin loppuun sen, että tähän yhteistyöhön keskusta on täällä valmis, ja toivon, että kokoomus ei nyt sitä yhteistyötä torppaa samalla tavalla kuin esimerkiksi viime vaalikaudella.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tässä hyvän yhteistyön hengessä on hyvä päättää tämä debattiosuus. Sen kyllä voi havaita keskustelun pohjalta, että hallintomalleista ei tässäkään salissa ole puutetta, ja kyllähän se tietyllä tavalla juuri kuvaa sitä, että helposti takerrutaan näihin kysymyksiin, kun pitäisi pohtia ennen kaikkea sitä palveluiden järjestämistä, miten saataisiin mahdollisimman tehokas ja demokraattinen malli aikaan. Hallituksen näkökulmasta nimenomaan nykyinen kuntamalli mahdollistaisi sen, jos kunnat olisivat riittävän suuria. Keskusta puolestaan on tässä jo ikään kuin lyönyt hanskat tiskiin eikä usko siihen, että kuntarakennetta voitaisiin uudistaa, vaan on valmis ottamaan palvelut pois sieltä kuntien vastuulta. Mutta me uskomme suomalaisiin kuntiin ja niiden kykyyn uudistua ja tavoittelemme sitä, että jokainen kunta selvittäisi kuntaliitoksen mahdollisuudet.

Tuossa kuntaliitosselvityksen yhteydessä kuntien on mahdollista selvittää monia muitakin asioita. Joka tapauksessa erilaiset kuntayhtymät tulee siinä yhteydessä aina käsiteltyä ja seudulliset yhteistyön kuviot, joita kunnilla saattaa olla hyvinkin paljon, ja jos kunnat löytävät jonkun paremman, vaihtoehtoisen ratkaisun, hallitus on indikoinut kyllä koko ajan, että olemme hyvin avoimia niille. Mutta noiden ehdotusten on oltava sellaisia, että ne aidosti ratkaisevat sen alueen ongelmia, eikä tällaisia lumeratkaisuja, joilla ikään kuin päästäisiin eteenpäin mutta jotka eivät tosiasiassa tuo muutosta siihen, että kunnat myös saman talousalueen sisällä ovat aika rajusti eriarvoistumassa talouden ja palveluiden näkökulmasta, varsinkin kun puhutaan yhteen kasvaneista kaupunkiseuduista. Maaseutumaisilla alueilla puolestaan ongelmana on palveluiden turvaamisen näkökulma ylipäätään, unohtamatta tietysti tuota edustaja Mattilan moneen kertaan esiin ottamaa elinkeinopoliittista näkökulmaa, koska kyllä se on se kuntien toiminnan perusedellytys, että siellä on yritystoimintaa ja työpaikkoja, jotka tuovat elinvoimaa ja verotuloja sinne alueelle. Vain sen varassa voidaan hyvinvointia alueella kehittää, samoin kuin koko Suomessa.

Täällä keskustelussa sivuttiin muutamaan otteeseen näitä kriisikuntia ja tuota niin sanottua pakkoliitospykälää niiden osalta. Tuo lainsäädäntöhän hyväksyttiin täällä eduskunnassa viime kesänä osana kuntarakennelakia, ja se sai kyllä hyvin laajan tuen eduskunnassa. Nähdäkseni sen enempää keskusta kuin perussuomalaiset ei omassa vastalauseessaan vastustanut tuota pakkoliitosmahdollisuutta näiden talouden kriisikuntien osalta, ja tällä hetkellä meillä on todellakin meneillään kolme tällaista selvitystä kriisikunnan osalta, ja niissä valmistaudutaan kuntaliitosvaihtoehtoon ensi vuoden alusta asti.

Edustaja Hautala tuossa kysyi nimenomaan Jalasjärven osalta, mikä siellä on tuo talouden tilanne kaiken kaikkiaan. Kunta on kriisikunnaksi luokiteltu, ja tuo takaisinperintä on käsitelty korkeimmassa hallinto-oikeudessa, eli siitä kunta luonnollisesti aikoinaan valitti, ja se on monet oikeusasteet läpikäynyt päätös ja sillä tavalla tullut lainvoimaiseksi. Tavoite on löytää myös tuolla alueella sellainen ratkaisu kuntarakennetta, palveluita uudistamalla, että voidaan turvata asukkaiden peruspalvelut. Sehän oli nimenomaan näiden kriisikuntien osalta se peruste, miksi tuo lainsäädäntö eduskuntaan tuotiin, ja se sai täällä kyllä laajan kannatuksen, eli keskustakaan ei vastustanut näitä pakkoliitoksia.

Kuntien yhteistyötä varmasti tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta ei ole totuudenmukaista sanoa, että pelkästään yhteistyöllä voitaisiin ratkoa näitä isoja palvelukysymyksiä. Tiedämme, että meidän on säädettävä lailla kuntien tehtävistä ja lainsäädäntöä edellytetään myös näistä kaikkein suurimmista palveluista, siitä, miten niiden hallinto ja rahoitus järjestetään, eli ei sitä voi jättää pelkästään kuntien sopimustoiminnan varaan, vaikka, totta kai, tällaisiakin toimintoja voi olla. Mutta muun muassa sote-toiminnot on katsottu sellaisiksi, että ne edellyttävät lainsäädännöllisen kehikon siitä, miten rahoitus ja hallinto järjestetään.

Oli erinomaista kuulla, että myös keskustan eduskuntaryhmässä on vahva tuki sille, että tuota päätösvaltaa pitäisi näissä yhteistoiminnoissa käyttää kuitenkin asukasluvun suhteessa. Se on ollut myös se hallituksen näkökulma, koska se on demokraattinen lähtökohta näihin yhteisesti järjestettäviin palveluihin ilman muuta, ja tässä olemme varmasti koko eduskunta yhteisessä rintamassa kehittämässä Suomea.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tammikuun puolivälissä hallituksen ministeriryhmän sorvaama kuntien pakkoliitospykälä ja aivan järjetön aikataulu merkitsevät kuntien ja kuntalaisten tahdon yli kävelyä perustuslaista piittaamatta. Turun seudulla kuntajakoselvitystä 17 kunnalle valmisteleva 60 hengen selvitysryhmä on jo istunut ensimmäiset kalvosulkei-set, ja viestit kunnista kertovat Turun ympäristökuntien vahvasta vastustuksesta, vahvasta vastarinnasta ylhäältä saneltuja kuntaliitoskiristyksiä ja pakkoja vastaan. Ainoa lohtu ja tyytyväisyyden aihe tässä on se, että vastarintaliikkeessä kokoomuslaiset kuntasatraapit ovat eturintamassa.

Tämän viikon maanantaina Turun kaupunkiseudun elinvoimaiseksi keskuskaupungiksi selvityksessä kutsuttu Turku lähetti laajana jakeluna kriisikirjeen ja päätti käynnistää yli 75 miljoonan leikkausten ja säästöjen metsästyksen ja ilmoitti alustavasti 330 työntekijän vähennystarpeesta. Tässä esimerkki näiden keskeisiksi keskuskunniksi, veturikunniksikin nimitettyjen kaupunkien taloudellisesta tilasta ja kantokyvystä.

Hämmästelin tämän hallituksen ohjelman kuntarakennetavoitteen iskusanaa "vahva peruskunta" jo Säätytalon hallitusohjelmaneuvotteluissa. Minulle se oli yhtä ontto iskusana kuin aikoinaan Suur-Suomi ja Suur-Saksa, mutta koko vasemmistonkin tuo iskusana hurmasi ja houkutteli kääntämään kaikki työväenliikkeen kuntapolitiikan perusarvot ylösalaisin.

Puhemies! On historiallinen häpeä, että koko hallitusvasemmisto on taipunut nyt kokoomuksen tahtoon murtaa työväenliikkeen tärkeisiin saavutuksiin kuuluvaa kunnallista itsehallintoa. Aivan selvää on, että kuntien pakkoliitoksia ajetaan kuntalaisten palveluiden laadun ja saatavuuden kustannuksella. Elinkeinoelämän valtuuskunnan visio bisneskunnasta ja hallituksen ohjelman kirjaus palvelumarkkinoiden vahvistamisesta ovat etenemässä. Pakkoliitospykälä on tässä suuri rakenteellinen harppaus, mutta yhtä suurella todennäköisyydellä se tulee kompastumaan perustuslakiin ja kansalaisten vastustukseen.

Puhemies! Kuntien taloutta ovat kiristäneet valtionosuuksien ja yhteisövero-osuuksien leikkaukset. Kataisen hallituksen tähän mennessä päättämät valtionosuuksien leikkaukset vievät kunnilta 1,4 miljardia vuositasolla. 1990-luvun alun jälkeen valtion ja kuntien välinen tulonjako on muuttunut rajusti. Tässä ei ole tilaa sitä lähemmin eritellä.

Hallitus- ja oppositiopuolueet tapasivat eilen ja pohtivat taloustilannetta. Minusta tapaamisen yksituumaiset ulostulot henkivät alistumista EU:n talouskurin peruslinjaan ja nykyisen politiikan jatkamiseen. Tosin kuntarakenteesta ja sotesta vakuutettiin olevan syvä erimielisyys hallituksen ja opposition kesken. Siihen sopii luottaa.

Mutta missä oli hallituksen huoli ja kriisitietoisuus kuntien rahoitusasemasta, kun se alensi yhteisöveroa ja päätti lahjoittaa kahdella päätöksellä 1,3 miljardia euroa voittoa tuottaville yrityksille ja omistajille? Missään keskustelussa ei ole noussut esille, että verohyödyn korjaavat nyt muun muassa huippuvoittoja tekevät Kone Oyj, joka jakaa osinkoina 500 miljoonaa, ja Wärtsilä, joka lupaa työntekijöilleen lopputilejä mutta jakaa koko kirjanpidollisen voittonsa 200 miljoonaa osinkoina. Entäpä Nordea, jonka osingot ovat 1,7 miljardia, ja niin edelleen? Missä ovat kotimaan investoinnit, työpaikat ja niin sanotut dynaamiset vaikutukset työllisyyteen? Erityisesti kaipaan hallitusvasemmiston talousvaihtoehtoa kuntien talouden vahvistaminen mukaan lukien.

Puhemies! Voimassa olevaan perustuslakiin sisältyy mahdollisuus kehittää maakuntaitsehallintoa. Miksi nykyisen hajanaisen ja epädemokraattisen alue- ja maakuntatason hallinnon sijaan ei rakenneta parlamentaarisesti harkiten ja huolella uutta maakuntahallintoa, suhteellisilla vaaleilla valittavaa maakuntavaltuustoa, jonka alaisuudessa hoidettaisiin muun muassa erikoissairaanhoito, maakunta- ja seututason yleiskaavat, laajat liikennehankkeet, seudullinen joukkoliikenne, elinkeinopolitiikka, kuntien yhteistyö? On tietenkin luonnollista, että uuden maakuntahallinnon rahoitus tulisi pääosin valtionosuuksina ja taloudelliset ja alueelliset erot voitaisiin tasata ja taata kansalaisten alueellinen ja alueiden yhdenvertaisuus.

Miksi koko vasemmistolle ja muun muassa vasemmistoliiton edeltäjälle SKDL:lle aiemmin tärkeä demokraattisen maakuntaitsehallinnon vaatimus on unohdettu ja tilalle otettu kokoomuksen ja elinkeinoelämän vaalima ja yksityisiä palvelumarkkinoita palveleva ja rahoittava bisneskuntamalli? Bisneskunnan toteuttamiseksi tarvitaan pakkoa, epädemokraattisia menettelytapoja ja perustuslain kunnallisen itsehallinnon maahan polkemista, (Puhemies koputtaa) kuten olemme jo tässä nähneet matkan varrella. Se on perin juurin epäonnistunut ja sotkuinen tekele. Onneksi lähestyvät vaalit auttavat järjenkäyttöä kuntien lisäksi myös puolueissa. Siihen panemme toivomme.

Hallitus on epäonnistunut kaikissa tärkeimmissä kuntapolitiikan hankkeissaan eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta. Vasenryhmä ja allekirjoittanut kannattaa keskustan esittämää epäluottamuslausumaa.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Pääministeri on sanonut, että pakkoliitoslakia ei käytetä tämän hallituksen toimesta, vaan se on seuraavia hallituksia varten. Mikähän se seuraavan hallituksen kokoonpano lienee, joka tätä pakkoa käyttäisi? Pääministeri yrittää testamentata miljardien säästöpäätösten lisäksi myös lähidemokratian tappamisprojektinsa seuraavalle hallitukselle. Toivottavasti tämä hallitus jää historiankirjoihin ainoastaan saamattomana sixpackinä, ei hallituksena, joka päätti seuraavankin hallituksen puolesta ja vahingoitti Suomea vuosikymmenten ajaksi. Hallitus ei kunnioita perustuslakia, ei kunnallista itsehallintoa eikä varsinkaan kuntien asukkaiden mielipiteitä. Seudullinen kansanäänestys on vitsi, jollaista en olisi ikinä halunnut kuulla. Talvisodalta olisi vältytty, kun olisi järjestetty Suomen ja Neuvostoliiton yhteenlaskettu kansanäänestys. Sitten olisi iloisesti edetty Kataislandiassa siitä eteenpäin ilman sotia ja onnellisina. Eikö pääministeriä ja kuntaministeriä ollenkaan hävetä, että suhtaudutte näin välinpitämättömästi demokratiaan?

Kokoomuksessa on myös kunta- ja talousasioista ymmärtäviä kansanedustajia. Kokoomuksen yrityssiipi tietää, että kilpailu on hyvä asia ja kuntien välisen kilpailun poistamisen haitat tuottavuudelle ovat samankaltaiset kuin kilpailun poistaminen yritysten väliltä. Julkinen monopoli ei ole sen parempi kuin yksityinen. Muistakaa edes Kreikkaa, ennen kuin ajatte Suomen asiat lopullisesti yhtä kuralle.

Nyt eivät pelkät lupaukset auta, vaan julkisen talouden tuottavuutta on parannettava. Siihen ei ole olemassa poppaskonsteja hallintohimmeliratkaisuina. Tuottavuuden parantaminen on pitkäjänteistä ja vaativaa työtä. Valitettavasti kokoomuksen johto näyttää jyräävän jopa oman puolueensa asiantuntijoiden yli. Koko kuntauudistushanke on tieteelliset ja taloudelliset tosiasiat sivuuttava ideologinen projekti, johon uskovat vain ne, jotka eivät ole asioista perillä ja uskovat sinisilmäisesti puoluejohdon valtapoliittisiin puheisiin. Mitä pikemmin tämä hanke kuopataan, sen parempi koko Suomelle ja sitä pikemmin päästään käsiksi todellisiin ongelmiin ja toimiin julkisen talouden tuottavuuden parantamiseksi.

Kuntien valtionosuudet ovat alle viidennes valtion budjetista. Kun tarkastellaan vuosien 2006—2014 valtion talousarvioita ja niiden holtitonta kustannuskehitystä, huomataan, että valtion palkat ovat nousseet paljon enemmän kuin yksityisten ja kuntien. Mutta eihän valtio voi olla mikään palkkajohtaja, tai olemme kohta kuin Kreikka, jossa yksityiseltä sektorilta hakeuduttiin valtion palkkalistoille ja lopulta maassa oli vain edunsaajia eikä laisinkaan veronmaksajia.

Arvoisa puhemies! Keskitetty valta on huono asia. Kuntaministeri on useaan otteeseen sanonut, että Suomen kuntarakenne on hevosajalta. Suomen heikko lähidemokratia tila ja valtiokeskeisyys ovat todellakin tsaarin ajan perua. Suomessa halutaan nyt pakolla tehdä suurempaa ja keskittää entisestään. Esimerkkejä keskitetyistä valtioista ovat Venäjä ja Pohjois-Korea. Hajautettuja valtioita ovat USA ja Saksa. Kummillakohan menee taloudessa ja ihmisoikeuksissa paremmin? Keskittäminen, kilpailun poistaminen ja sääntely korreloivat negatiivisesti talouskasvuun ja yksilönvapauksiin. Suomen talous kasvoi pitkään 1990-luvun laman jälkeen vapaassa ja yritteliäässä ilmapiirissä. Kunnillakin oli vapaakuntakokeilu, ja tuottavuus parani. Nyt 2000-luvulla kehitys on kääntynyt päinvastaiseen suuntaan, ja tulokset näkyvät.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että kukaan ei oikeasti johda tätä maata. Marionetteja ja löysää puhetta kyllä riittää. Työpaikat häviävät, valtion kontrolli kasvaa, tavallinen kansa lannistuu ja yhteisöllisyys häviää. Nyt on viimeinen hetki kääntää kelkkaa ja alkaa sääntelyn ja keskittämisen sijasta purkaa valtiota muun muassa siirtämällä valtion tehtäviä normaalin länsimaisen käytännön mukaisesti maakunnallisen itsehallinnon piiriin.

Arvoisa puhemies! Yhdyn edellä esitettyyn ponteen, jonka mukaan hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Viitaten edelliseen puheenvuoroon aloitan tästä valtanäkökulmasta. En ota kantaa näihin kansainvälisiin vertailuihin, mutta kun tulen sellaisesta kaupungista, jossa viisi kuntaa on yhdistynyt, niin kyllä minun on hirveän vaikea uskoa, että 15 000 asukkaan Vammala olisi valtaa kasvattaakseen neljän pienemmän kunnan kanssa liittoutunut, kun meitä nyt on 25 000, varsinkin kun enemmistö valtuutetuista on muualta kuin vanhasta Vammalasta. Kyllä siinä on ihan aidosti kyse siitä, että sillä alueella kuntapäättäjät ja ihmiset ajattelivat niin, että yhdessä pystymme näinä vaikeina aikoina paremmin niitä palveluita järjestämään.

Esimerkkejä meillä kyllä löytyy läheltä myöskin siitä, että ei ole tehty näitä liitoksia. Siinä on lähellä Lavia, kriisikunta, yksi niistä kolmesta, jonka ministeri Virkkunen täällä mainitsi. Selvitetään parasta aikaa liitosta Porin kanssa. Mitä tämä kunta tekee? Se tarjoaa kaikille lukiolaisille, jotka muista kunnista tulevat sinne, ilmaiset koulumatkat ja tablettitietokoneet. Sillä, joka on kriisikunta, ei ainakaan ole palveluissa ongelmaa, koska silloin ei ole enää mitään väliä, kun on jo valmiiksi konkurssissa. Mutta olisi vastuutonta antaa asioita hoitaa tällä tavalla. Jo kansalaisten tasapuolisuudenkin näkökulmasta katsottuna on niin, että asioita pitää hoitaa vastuullisesti. Niitä pitää palkita, jotka asioitaan vastuullisesti hoitavat, eikä vain niitä, jotka eivät hoida.

Arvoisa puhemies! On totta, että voi olla monenlaisia ratkaisuja tehokkaaseen malliin. Tampereen seudulla on kehitelty seutukaupunkimallia, jossa Tampereen seudun kunnat muodostaisivat yhteisen alueen, jossa ne asiat, jotka on viisasta yhdessä hoitaa, myös yhdessä ratkaistaisiin. Näitä asioita selvitysmies Rauno Saaren luovuttaman Elinvoimainen Tampereen kaupunkiseutu -raportin pohjalta olisivat isot seudulliset investoinnit, kuten vesihuolto, maakäytön yleissuunnittelu, seututason elinkeino-, asunto-, liikenne- ja maapolitiikka sekä toisen asteen koulutus ja sote-järjestelmälain mukaiset sote-alueen vastuukunta-alueelle liittyvät tehtävät. Muut tehtävät jäisivät sitten voimassa oleville kunnille. Tämä on yksi tie edetä kaupunkiseuduilla eteenpäin. Uskon, että Tampereen seudulla löytyy yhteinen tahto tältä pohjalta kehittää kunnallista itsehallintoa ja vahvistaa Tampereen seudun elinvoimaa. Uskon, että tässä on tällainen ratkaisu löydettävissä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan ottaa esille tämän viiden vuoden irtisanomissuojan. Ymmärrän, että siinä tilanteessa, kun kuntaliitokset olivat varsin harvinaisia, jotta niitä saatiin aikaan, luotiin porkkanoita, joita muualla yhteiskunnassa ei käytetä, mutta tässä tilanteessa, missä me nyt olemme, ei ole kyllä kansalaisten eikä työntekijöiden tasa-arvoisuuden näkökulmasta oikein, että jos työt loppuvat metalliverstaassa tai työt loppuvat puolustusvoimien huoltotehtävissä tai muissa valtionhallinnon tehtävissä tai ne loppuvat kunnassa, niin ihmisiä kohdellaan eri tavalla riippuen siitä, minkä työnantajan palveluksessa he ovat olleet. Ei voi olla näin. Meillä on sen takia tässä maassa luotu muutosturvajärjestelmä, että me voimme auttaa niitä ihmisiä, jotka työttömäksi joutuvat, ohjata heitä uuteen koulutukseen, hakea heille uusia työpaikkoja. Tämä sama järjestelmä toimii kyllä kuntahallinnon pohjalla, kun se toimii kaikkialla muuallakin.

Sanon vielä myös sen, että se on erittäin turhauttavaa myös niille ihmisille itselleen, jotka odottavat sitä, että saanko minä viisi vuotta vielä täällä olla, ilman että löytyy järkevää tekemistä. Sitten ajaudutaan siihen tilanteeseen, missä Kouvolassa ollaan parasta aikaa, että yhtäkkiä 400 ihmistä on yt-neuvottelujen piirissä. Tämä ei ole järkevää politiikkaa. Toivon, että mahdollisimman pian saadaan siihen muutos.

Jouni Backman /sd:

Arvoisa puhemies! Alkukevennyksenä voi todeta, että kun aiemmin hallitusta on moitittu siitä, että hallitus kuulee liian vähän asiantuntijoita, niin täällä tänään on hallitusta moitittu siitä, että hallitus on kuullut ja lukenut liikaa perussuomalaisten asiantuntijoita.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksen otsikko on hallituksen kuntapolitiikka. Minusta olisi ollut hyvä keskittyä täällä keskustelussa nimenomaan kuntapolitiikkaan. Valitettavasti keskustelu on ollut enemmänkin kuntien yhteistoiminnasta ja monista muista rakenteista kuin siitä varsinaisesta kunnasta, peruskunnasta. Kun täällä on yritetty kiistää, että tämän hallituksen kuntapolitiikan linjaus ei olisi jatkoa edellisen hallituksen Paras-hankkeelle, niin on syytä ehkä vielä muistuttaa samasta, mistä edustaja Östman: mitä itse asiassa 2007 helmikuussa yksimielisesti tässä salissa myös keskustalaisten ja perussuomalaisten toimesta silloin linjattiin.

Lain kuntien palvelurakenneuudistuksesta, jolla on edetty tähän asti ja jota nyt jatketaan, 1 §, Lain tarkoitus, toteaa selkeästi, että lain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne. Täällä esimerkiksi keskustan edustajien toimesta todettiin, että teille kuntarakenne ei ole mitenkään itsetarkoitus, ja kuitenkin teidän johdollanne on säädetty laki, voimassa oleva laki, jossa itsetarkoitus on se, että meillä on eheä, hyvä kuntarakenne.

No, sitten täällä on käyty kiistaa siitä, mitkä ovat ne keinot, millä pitää päästä siihen tavoitteeseen, joka on myös nykylain mukainen tavoite. Voimassa olevan lain 4 §, Keinot: "Kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin." Näin alkaa Keinot-pykälä. Sen takia, jos nyt todetaan, että eivät kuntaliitokset ole suinkaan se tie, millä tässä pitää edetä, niin tämä on taas linjamuutos siihen, joka keskustan johdolla valmisteltiin ja hyväksyttiin 2007, joka on voimassa oleva lainsäädäntö.

Sitten se olennainen kysymys: Minkälainen on toimiva kuntajaotus. Mihin sen pitää perustua? Siitä toteaa voimassa olevan lain 5 §: "Kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta." Tässä lakipykälässä ei lue, että olisi hyvä, että se muodostuu näin, vaan siinä todetaan, että "tulee muodostua". Tältäkin osin tämä hallitus jatkaa aivan siitä, mihin edellinen hallitus kuntapolitiikassaan jäi.

Sitten tullaan siihen olennaiseen. Tässä Paras-laissakin todettiin palvelujen osalta, että on sellaisia palveluja, joissa tarvitaan laajempaa väestöpohjaa. Paras-lain ratkaisu oli, että perusterveydenhuollon osalta edellytettiin ja edellytetään edelleen vähintään 20 000 asukkaan kokonaisuutta. Ero on vain nyt siinä, että nyt tämän hallituksen linjauksessa, esimerkiksi niin sanotussa sote-uudistuksessa, edellytetään kuntakoon osalta vähintään 120 000:ta asukasta, mutta jo voimassa olevassa laissa tällainen lähtökohta on ollut kuntien yhteistoiminnan osalta.

No, miksi nykyinen hallitus on päätynyt menemään tässä pidemmälle? Tullaan siihen ytimeen, josta ministeri Virkkunen totesi hallituksen puolesta: suomalainen kuntajärjestelmä on ollut erittäin menestyksellinen, ja sen ydin on kunnallinen itsehallinto. Sen takia kaikki sellaiset kehityskulut, toimenpiteet, joilla mennään pois siitä kunnallisesta itsehallinnosta, peruskunnan toiminnasta, murentavat tätä hyvin vahvaa, pitkää suomalaista kuntatoimintaa. Tämän takia haluan itse palauttaa jälleen mieliin sen, että aito kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisten keskinäistä mahdollisuutta päättää omista asioistaan, ei sitä, että joku toinen toimielin maakunnallisella tai muulla tasolla niitä päätöksiä tekee. Tämän vuoksi tämän hallituksen kuntapolitiikan linja on vahvan peruskunnan linja.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin edustaja Backman tuossa todisti, Paras-hankkeella ja tällä suurkuntahankkeella on ero kuin yöllä ja päivällä. Niillä on ero kuin diktatuurilla ja demokratialla. (Sari Sarkomaan välihuuto) Keskusta ei kannattanut pakkoliitoksia, vaan silloin Paras-hankkeen aikana pystyivät myös yhteistyötä tekemällä kunnat jatkamaan haluamallaan tavalla eteenpäin.

Oikeastaan voisinkin viitata myös edustaja Satoselle käymäämme avioliittolain käsittelyyn. Senkään yhteydessä kukaan ei ehdottanut ylhäältä päin määrättyjä pakkoavioliittoja, ei edes pakkoselvityksiä, vaikka jonkun kohdalla ne voisivat olla hyviä. Ylhäältä päin määrätyn pakkokuntaliitoksen onnistunut toteutuminen on aivan yhtä epätodennäköistä kuin avioliitossa. Sen luottamuksen, tahdon ja rakkauden pitää syntyä alhaalta päin, että se liitto voi onnistua. (Jouni Backman: Pakkoyhtymä!)

Siksi ihmettelenkin, miksi hallitus ei keskeytä näitä kaaokseen ajautuneita, toteuttamiskelvottomia kuntarakenne- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksia. Yritimme tätä kysyä, mutta emme saaneet vastauksia. Emme saaneet vastausta edes siihen, miksi meille ei tuoda taloudellisia laskelmia siitä, mitä vaikutuksia näillä uudistuksilla on. Emme saaneet vastauksia siihen, miten kuntia autettaisiin, kun ne ovat aivan hätätilassa näitten kaikkien näennäiskuulemisten ja selvitysten, pakkoselvitysten, kanssa.

Kuntien takaraja päättää kuntaliitoksista on kuusi kuukautta siitä, kun eduskunta on hyväksynyt sote-lain. Emme siis tiedä edes, tulevatko nämä lainsäädännöt voimaan vai eivätkö tule. Olisimme halunneet tietää, aikooko hallitus antaa kaupunkiseutujen kehyskuntien pakkoliitokseen tähtäävän lakiesityksen vai ei. Emme saaneet suoraa vastausta tähän. Itse epäilen, että tässä käy juuri kuten kävi kuntavaalien aikaan. Ennen kuntavaalejahan kokoomus ja SDP julistivat, että näillä kuntakartoilla ei olekaan merkitystä ja ei tule pakkoliitoksia. Välittömästi, kun vaalit olivat ohi, muuttui ääni kellossa, jopa niin, että esimerkiksi Polemiikki-lehti vaihtoi lehden kantta, ettei se olisi sisältänyt muunneltua tietoa.

Nyt EU-vaalien alla hallituspuolueen kansanedustajat keräilivät ties mitä listoja pakkoliitoksien korvaamiseksi yhteistyöllä. Näin kuulimme Tampereen seudultakin. Me keskustalaiset haluamme tietää selvän kannan hallituspuolueilta. Välikysymysäänestyksessä tullaan äänestämään siitä, tuleeko niitä pakkoliitoksia vai ei.

Pelkään itse tämän hallituksen keskittämispolitiikkaa. Suurkuntauudistuksellahan on tahtotila ensin keskittää päätöksenteko ja palvelut ja sitten myöhemmin asuminenkin kuntakeskuksiin. Kun valtionosuuksia on leikattu ja aiotaan leikata jatkossakin, valtio pakenee kuntapalvelujen rahoitusvastuutaan. Miljardiluokan leikkaukset vastaavat mittakaavaltaan reilusti yli 10 000 opettajan, sairaanhoitajan tai lähihoitajan palkkauskustannuksia. Verotulojen tasausjärjestelmä rapautettiin rikkaitten kuntien hyväksi. Palvelujen keskittämisen maksumiehinä ovat syrjäseutujen asukkaat.

Arvoisa herra puhemies! Siksi haluaisinkin, että täällä salissa olevat kansanedustajatkin vastaisivat tähän kaikista oleellisimpaan kysymykseen: Mitä suurkuntahankkeelle ollaan nyt tekemässä, ja tuleeko se pakkoliitospykälä vai ei? Aiotaanko valtionosuusjärjestelmäuudistus viedä eteenpäin tällä epäreilulla mallilla vai ei?

Lars Erik  Gästgivars  /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Tänään on lausuttava kiitos hallitukselle siitä, että kuntauudistus on nyt vihdoin eduskunnan pöydällä, ei sen vuoksi, että se ketään miellyttäisi, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jotain on tehtävä kunnissamme. Puolueiden väliset vivahde-erot uudistuksen toteuttamisesta ovat enemmän poliittisella tasolla, ja tähän sopiikin Luxemburgin valtiovarainministeri Jean-Claude Junckerin kerran käyttämä sanonta: kaikki tietävät, mitä on tehtävä, mutta miten tehdä se ja voittaa samalla seuraavat vaalit?

Rohkenen uskoa, että ne puolueet, jotka nyt uskaltavat tarttua maamme talousongelmiin, niittävät laakereita seuraavissa vaaleissa. Kriisitietoisuus Suomen kansan parissa on suuri, ja meiltä lainsäätäjiltä odotetaan toimenpiteitä. Jotta toimenpiteisiin voidaan ryhtyä, kunnissa tarvitaan tiekarttoja. Niitä tiekarttoja ei ole nyt, ja tämän vuoksi neuvottelut naapurikuntien kanssa on käynnistettävä ripeästi.

Värderade talman! Jag och det parti som företräder SFP vet att det finns kommuner som inte ens vill sätta sig till ett förhandlingsbord för att rita framtidens kartor, för att se om det finns lösningar som är bättre än nuvarande, som ger mer effektiv service till lägre pris och som sparar pengar inom den offentliga sektorn. Om Finland ska lösa sina ekonomiska problem måste alla tala klarspråk och våga lyfta problemen på bordet. Vi uppnår ingenting om vi inte öppet utan trösklar och utan personligt maktbegär vågar gå in i kommunförhandlingar. Vi måste se till nuläget och lägga dess fakta på bordet och inte blunda för verkligheten utan se framtiden.

Det är med kreativa tankar som vägarna till framtidsmålen ska ritas upp på kartorna. Det är dessa mål, som sedan ska granskas av kommuninvånarna, som är avgörande då vi ska se nyttan med eventuella kommunsammanslagningar och om det ger eller tar av regionens befolkning. Men att vägra delta i diskussioner och bromsa förhandlingar för att undanhålla kommuninvånarna vetskap om hur det nya kunde se ut, den typens politik överensstämmer inte med min demokratiska övertygelse. Tids nog, när vägkartorna är ritade och förhandlingsmålen fastslagna, kan invånarna säga sitt om de nya förslagen.

Det som i lagen kallas tvång när det gäller stadsregioner kommer naturligtvis inte att användas om undersökningarna visar att en region klarar sig bättre utan kommunsammanslagningar, utan åtgärder. Ingen får mig att tro att någon utredare eller någon regering önskar föreslå sammanslagningar av kommuner som gör det sämre för regionens invånare.

Sari Sarkomaa /kok:

Kunnioitettu puhemies! Maailma muuttuu kovalla vauhdilla, mutta kuntarajat ja palveluiden tuotantotavat ovat monin osin juuttuneet paikoilleen. Jarruttamisen sijaan on meidän vauhditettava myönteisen muutoksen pyöriä. Aivan selvä on, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on pakko tehdä. Tässä annan tukeni kuntaministerille ja kannustan häntä tässä tärkeässä työssä. Meneillään olevat kuntaliitosselvitykset on tehtävä huolella. Kuntapäättäjät tekevät vaativaa työtä, jota ei voi jättää tekemättä. Olennaisinta on luoda elinvoimaisia kuntia, jotka rahoittavat palvelunsa pääosin verotuloillaan.

Metropolialue on maan kasvuveturi, ja täällä kuntien on löydettävä tehokkaammat rakenteet ja yhteistyötavat. Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan täällä meidän on yhdistettävä voimamme. Meidän on etsittävä yhteisiä ratkaisuja palveluiden järjestämiseen, segregaation torjumiseen, kohtuuhintaiseen asumiseen, globaalitaloudessa menestymiseen ja ilmastonmuutokseen. Ilman valtiovallan viisasta ja vahvaa otetta tämä ei onnistu. Aluksi me tarvitsemme viisaan, kustannustehokkaan sote-uudistuksen. Toivon, että myös metropolihallintoratkaisuja vielä vakavasti harkitaan.

Arvoisa puhemies! Kuntien tehtäviä ja velvoitteita on vähennettävä. Kaikista uusista kustannuksia tuovista, lisäävistä päätöksistä on pidättäydyttävä, ellei samaan aikaan kyetä keventämään kuntien taakkaa. Hoitohenkilöstön täysi osaaminen on saatava uudistetulla työnjaolla käyttöön. Sen sijaan osaamisen lasku väärässä paikassa voi helposti tuoda isomman laskun veronmaksajille. Tässä on oltava tarkka, kun rakennepakettia viedään eteenpäin. Julkisen sektorin rinnalle tarvitaan yrityksiä ja kolmatta sektoria. Valinnanvapaus on yksi toimiva keino tehdä palveluista laadukkaampia, kun jatkossa vähemmällä on saatava enemmän ja parempaa. Pidän tärkeänä, että kuntalain uudistuksessa säädettäisiin kunnille vähintään kannuste tai jopa velvoite laatia palvelustrategia. Myös palvelualoite olisi säädettävä kuntien käyttöön. Hyvä lähtökohta on se, että julkinen järjestää ja paras tuottaa. Kuntien ja yritysten yhteistyösuhteet ovat paikallistalouden toiminnan kulmakivi ja osin vielä hyödyntämätön innovaatiopotentiaali.

Me tarvitsemme näiden rakennemuutosten lisäksi uusia keinoja vahvistaa peruspalveluja. Meidän on katsottava olemassa olevia keinoja ja sitä, miten niitä käyttää. Pitäisin hyvänä, että hallitus pohtisi esimerkiksi sitä, miten voisimme toteuttaa hoitotakuun. Olisiko kenties palveluseteli sillä tavalla käytössä, että jos kunta ei pysty hoitotakuutaan toteuttamaan, niin silloin olisi velvoite antaa ihmiselle palveluseteli, jotta tämä lainsäädännön velvoite tarjota palvelut toteutuisi? Tämä olisi myöskin tehokas tapa purkaa nämä kasvavat terveyserot ja kalliiksi tulevat hoitojonot.

Mielestäni hallituksen on kiireellisesti luotava valtakunnallinen ratkaisu kuntapalveluiden kustannusten ja tuottavuuden läpinäkyvyyden toteutumiseksi. Tästähän eduskunta lausui tämän vuoden budjettimietinnön osalta, ja toivon, että tässä saadaan nopeita ratkaisuja. Meidän pitää tietää, mitä palveluiden tuottaminen maksaa, minkälaisia kuluja siitä aiheutuu. Tarvetta on myös laaturekistereille. Muissa Pohjoismaissa on palveluille laaturekisterit. Toivon, että myöskin tämä työ saadaan pian vauhtiin Suomessa.

Totean vielä lopuksi, että tuo lausuntokierroksella oleva sote-uudistus ei kyllä sellaisenaan riitä takaamaan asetettuja tavoitteita. On hyvä, että sosiaali- ja terveysministeri tilasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta arvion tuosta esityksestä, ja yhdyn hyvin pitkälle tuohon asiantuntijalaitoksen arviointiin, ja siinä todellakin todetaan, että perustavaa laatua olevia osia tuosta esityksestä täytyy korjata. Erityisesti nuo useat poikkeukset ja perustason alueet ovat sellaisia, jotka eivät ole sosiaali- ja terveyspoliittisesti perusteltuja. Toivon, että hallitus ne vielä esityksestään korjaa ja myöskin tarkkaan katsoo tuon THL:n lausunnon.

Aivan viimeisenä vetoan hallitukseen siinä, että vihdoin asetettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta käsittelevä työryhmä. Rakennepaketissahan hallitus päätti ryhtyä selvittämään sote-rahoitusta, mutta vieläkään tuota työryhmää ei ole, ja sote-uudistus on torso ilman rahoitusratkaisua. Toivon, että työryhmän työ saataisiin käyntiin ja osana sitä työtä selvitettäisiin kokoomuksen toimesta esitetty "raha seuraa potilasta" -malli. Sitä on keskusta täällä kannattanut, sitä ovat monet palkansaajajärjestöt kannattaneet, ja myöskin THL on sitä ehdottanut. Toivon, että vähintään kokeiluja saataisiin käyntiin täällä metropolialueella ja ehkä valtakunnallisesti suun terveydenhuollossa.

Ihan lopuksi, viimeisimmäksi, totean, että myöskin Hetemäen työryhmä totesi, että tätä valtion talouden velkaantumisen sopeuttamista, jaksottamista voidaan tehdä ainoastaan silloin, jos tämä rakennepaketti toimeenpannaan etupainotteisesti ja sote-uudistus on tehokas, ja siksi nuo THL:n esittämät muutokset on aivan välttämätöntä tehdä.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kunta- sekä sosiaali- ja terveysuudistusta miettiessä ja käytyä keskustelua kuunnellessa tulee mieleen, unohdammeko koko ajan, miksi uudistusta ollaan tekemässä. Olemme käyneet tässä salissa lukemattomia kertoja keskustelua rakenteesta ja hallinnosta — sekä hallinnosta ja rakenteesta. Aivan liian vähän on puhuttu siitä, miksi, kenelle ja millaisin tavoittein. Se on sinällään outoa, sillä puolueet oppositiosta hallitukseen ovat käsittämättömän yksimielisiä siitä, miksi uudistuksia tarvitaan, siitä kenelle uudistusta tehdään ja mitä uudistuksella tavoitellaan. Keskustelua ei siis käydä asioista, joista ollaan samaa mieltä, vaan ainoastaan siitä, miten uudistus pitäisi tehdä. Asia on toki tärkeä, mutta saa kohtuuttoman suuren painoarvon julkisessa keskustelussa ja hautaa alleen ne tärkeät päätökseen vaikuttavat asiat: miksi ja kenelle ja millaisin tavoittein. Siispä keskityn itse puheenvuorossa kertaamaan miksi, kenelle ja mitä tavoitellaan.

Miksi? Yksi merkittävimpiä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden haasteita on väestön vanheneminen ja huoltosuhteen heikkeneminen. Emme edelleenkään tarkasti osaa sanoa, mitä muutos tosiasiassa tarkoittaa palveluillemme ja miten tämä iso muutos vaikuttaa yhteiskuntaamme ja esimerkiksi palveluiden rahoituspohjaan. Tiedämme toki, että määrällisesti palveluntarpeet kasvavat ja yhä pienempi joukko työssä käyvää väestöä pyrkii ne rahoittamaan. Tiedämme myös, että julkisen talouden paineet kasvavat merkittävästi tulopohjan pienentyessä. Suomi kohtaakin kansainvälisesti verraten nopean, rajun demografisen muutoksen väestön vanhenemisen myötä. Itsenäisen Suomen tähänastisen menestystarinan taustalla on ollut edullinen huoltosuhde, mutta nyt huoltosuhteen heikentymisellä ei ole ainoastaan taloudellisia, vaan merkittäviä sosiaalisia ja poliittisia muutoksia. Näihin tulevaisuuskuviin on vastattava tänään tehtävällä politiikalla.

Kenelle? Kunta- ja sote-uudistusta ei tehdä kunnille tai kuntien takia, vaan ihmisten ja palveluiden takia. Uudistusta ei myöskään tehdä hallituksen kannatuksen vuoksi tai ministereiden tahdon takia. Uudistuksen hyötyjänä pitää olla vain ja ainoastaan kansalainen. Tämän tulee olla keskeisin mielessä oleva asia koko ajan uudistusta tehtäessä.

Mitä tavoitellaan? Tavoitteena pitää olla vain ja ainoastaan nykyisten hyvinvointipalveluiden turvaaminen ja palvelujen laadun varmistaminen. Me emme voi totuuden nimessä sanoa, että asiat edes nykyisellään olisivat koko Suomessa mallillaan. Resursseja on esimerkiksi aivan liian vähän perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Vanheneva väestö tarvitsee lisäkäsiä kotihoitoon. Tavoitteena tulee olla perusterveydenhuollon resurssien parantaminen, alueellinen tasa-arvoisuus väestön keskuudessa ja kantokyvyn parantaminen kasvaviin tarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on näiden kahden uudistuksen lisäksi esitellyt viime syksynä rakenteellisia uudistuksia, jotka toimivat nyt pelin-avaajina tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa. Kaikkien näiden eteenpäinvieminen on äärimmäisen tärkeää mutta samalla myös vaikeaa. Päätökset tuntuvat tässä ajassa varmasti ikäviltäkin, mutta jos mihinkään päätöksiin ei kyetä, tulevaisuus voi olla kurja. Sen sijaan että vastustetaan asioita ja pelätään päätöksien tekemistä, pitää nähdä, mitä tapahtuu, jos niitä ei tehdä. Suurin paha on nimittäin se, että mitään ei todellakaan tehdä, ja tulevina vuosina esimerkiksi joudutaan ajamaan kokonaan alas joitakin palvelu-kokonaisuuksia, jotka on nähty keskeisinä osina suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Politiikassa tarvitaankin paljon yhteistä tahtoa ja laajaa näkemystä siitä, millaisen Suomen tulevaisuudessa haluamme. Nyt ei ole aika jarrutella eikä vastustaa — nyt on yhteistyön aika. Me emme voi tehdä politiikkaa tulevat ja sitä seuraavat vaalit mielessämme. Meidän täytyy tehdä politiikkaa mielessämme ihmiset ja heidän hyvinvointinsa, nekin ihmiset, jotka eivät vielä ole edes syntyneet.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistusfarssi on kestänyt pian koko vaalikauden, eikä tälle sekasortoiselle hankkeelle näy loppua. Suurkuntiin tähtäävästä uudistuksesta on tullut hallitukselle pitkälti arvovaltakysymys, joka halutaan runnoa läpi keinolla millä hyvänsä asiantuntijoiden, kuntien ja kansalaisten mielipiteistä piittaamatta. Oikeuskanslerikin on toistuvasti huomauttanut kuntauudistuksen menettelytavoista. Viime aikoina on sentään hallituspuolueiden riveistäkin alkanut kuulua terveen järjen ääniä. Mainitsen vain kokeneen keravalaisen kunnallisvaikuttajan, edustaja Eero Lehden kannanotot julkisuudessa. Kunta- ja sote-uudistuksia vaaditaan parlamentaariseen valmisteluun ja pakkoliitossuunnitelmia toivotaan kuopattaviksi. Näihin vaatimuksiin on oppositiosta helppo yhtyä.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tulevaisuus on eittämättä haastava. Väestö vanhenee, tulot eivät kasva siten kuin menot, mutta velka sen kuin kasvaa, samoin erot kuntien välillä. Kunta- ja sote-uudistuksia tarvitaan. Sitä tämä välikysymys ei kiistä. Sitä Perussuomalaiset ei kiistä. Yli 200 kunnan lakkauttamista ajava hallituksen linja on kuitenkin järjetön. Se unohtaa kansalaisten tarpeet eikä turvaa kuntataloutta.

Kuten välikysymyksessä todetaan, hallitus ajaa Euroopan harvimmin asuttuun maahan Euroopan suurimpia kuntia, ja kuten taloustieteen professori Matti Virén on hiljattain todennut, Suomi polarisoituu köyhien maakuntien Suomeen ja vauraaseen Helsingin seutuun, joka kantaa vastuuta Helsingistä ja Namibiasta mutta ei Pelkosenniemestä tai Sallasta. Ongelma ei ratkea liittämällä köyhiä toisiinsa, toteaa siis professori Virén.

Mahdollisimman suuret kuntaliitokset, jopa pakolla sanellut, eivät voi olla uudistuksen itseisarvo. Kuntien pakottaminen liitoksiin on epäkansanvaltaista. Mikäli liitoksia tulee, niiden on toteuduttava kuntien oman harkinnan tuloksena. Kriisikunnat ovat asia erikseen. Kuntakoon kasvattaminen ei siis ole automaattinen tie onneen. Tutkimukset eivät tue ajatusta, että kuntien yhdistyminen ja kuntakoon kasvu toisi merkittäviä säästöjä. Päinvastoin byrokratia ja kustannukset saattavat pahimmillaan kasvaa.

Suomen Perusta -ajatuspajan hiljattain julkaisemassa ja täälläkin tänään paljon mainostetussa kirjasessa Kunnat kuntoon! on erilaisia asiantuntijakirjoituksia. Ne eivät edusta perussuomalaisten linjaa, mutta ainakin yhdessä artikkelissa oli mielestäni ajatusta. Nimittäin professori Heikki A. Loikkasen kirjoituksessa professori arvostelee sitä, että hallitus yrittää ratkaista kuntakoon kasvattamisella liian monta ongelmaa kerralla. Sen toivotaan muun muassa auttavan kuntien kestävyysvajeen tilkitsemisessä, tulopohjan paikkaamisessa, tuottavuuden parantamisessa ja väestön ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin vastaamisessa. Niin ikään yhdistymisistä toivotaan ratkaisua maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmiin. Kuten professori Loikkanen toteaa, hallitus yrittää ampua kymmenen sorsaa yhdellä laukauksella. Se on mahdotonta. Yhdellä keinolla, tässä tapauksessa siis kuntaliitoksella, ei voida kertalaakilla ratkaista kuntien ja kuntatalouden moninaisia ongelmia.

Paitsi että ihmisen kokoiset kunnat ovat tutkitusti kustannustehokkaita, niissä myös lähipalvelut toimivat. Jättikaupungeissa tuskin riittäisi mielenkiintoa alueen eri osien tasapuoliselle kehittämiselle. Se tarkoittaisi lähipalveluiden murenemista. Terveysasemia, kouluja ja päiväkoteja katoaisi reuna-alueilta. Suurkunnat olisivat isku myös lähidemokratialle. Keskusjohtoinen järjestelmä jonkinlaisine kaupunginosavaltuustoineen, pienine puuhastelumäärärahoineen tuskin innostaisi ihmisiä äänestämään saati luottamaan äänensä voimaan.

Arvoisa puhemies! Kunnissa on koko vaalikauden ajan jouduttu tehtailemaan erilaisia hallituksen vaatimia selvityksiä, jotka sivumennen sanoen ovat vieneet luvattoman paljon aikaa ja resursseja muulta toiminnalta. Tällä hetkellä ahkeroidaan pakollisten kuntaliitosselvitysten parissa.

Omalla asuinseudullani Keski-Uudellamaalla selvitetään parhaillaan kahdeksan kunnan yhdistymistä. Selvitetään vain, kun kerran selvittää pitää, mutta ainakin kotikuntani Nurmijärvi aikoo pysyä itsenäisenä. Jo tässä vaiheessa voi sanoa, että näiden niin sanottujen kasikuntien yhdistymisen haitat olisivat hyötyjä suuremmat erityisesti juuri lähipalveluiden ja lähidemokratian näkökulmasta katsottuna. Jättikaupungissa säästöjä mahdollisesti saataisiin henkilöstö- ja talouspalveluista, mutta paisuva byrokratia nielaisisi säästöt. Kasikuntaliitos ei tule onnistumaan, koska se ei ole terveen järjen mukainen, kuten ei ole hallituksen kuntauudistuspolitiikka kokonaisuudessaan.

Sanottakoon sekin vielä, että en ole alueellemme kaavaillun metropolihallinnon kannalla. Se veisi kunnilta päätösvallan muun muassa kaavoituksessa ja asuntotuotannossa. Näkisin mieluummin Uudenmaan liiton roolia kehitettävän.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun olen reilut kolme tuntia seurannut tätä välikysymyskeskustelua, niin se on ainakin tullut selväksi, että tässä salissa ei ole käytetty yhtään puheenvuoroa, jossa olisi kannatettu pakkoliitoksia. Koko oppositio on kannattanut sitä, että pakkoliitoksista luovuttaisiin, ja myös hallituspuolueista, niin vasemmiston kuin oikeiston puolesta, on käytetty puheenvuoroja, joissa on todettu, että pakkoliitoksille ei ole tarvetta. Jos näitä laskee yhteen, voi todeta, että todennäköisesti enemmistö eduskunnan jäsenistä on sitä mieltä, että pakkoliitoksia ei tarvita. Toivonkin, että arvoisa kuntaministeri parlamentarismin hengessä kuuntelisi eduskuntaa ja tekisi myös havainnon siitä, mikä täällä on enemmistön tahto liittyen tähän kysymykseen.

Mutta, arvoisa puhemies, osa tätä kuntauudistusta on myös kuntien valtionosuusuudistus. Kuntaministeri Virkkunen, kun vastasitte tuohon välikysymykseen, totesitte omassa puheessanne, että valtiolla on myös oma osansa siitä, että kunnat ovat joutuneet talousahdinkoon. Tähän on helppo yhtyä. Tämähän ei ole pelkästään valtionosuuksien leikkauksien syytä. On selvää, että aikojen kuluessa, ei pelkästään tämän hallituksen aikana, vaan vuosikymmenten aikana, kuntien tehtäviä on koko ajan lisätty ja vastaavaa rahoitusta ei ole turvattu kunnille, veroprosentit ovat koko ajan nousseet, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että hallitus on antamassa valtionosuusuudistuksen, siis kokonaisuudistuksen, tämän kevään aikana eduskuntaan.

Mutta sen lisäksi, että kunnat ovat ahdingossa, on nähtävissä, että kuntataloudet ovat myös eriytyneet entisestään niin, että tänä vuonna ero korkeimman ja matalimman kuntaveroprosentin välillä on kuusi prosenttiyksikköä, eikä tämä ero johdu pelkästään kuntien omista päätöksistä.

Nyt hallitus on lähettänyt lausuntokierrokselle tuon lakiesityksen kuntien valtionosuusuudistuksesta, ja tämä esitys on entisestäänkin kasvattamassa kuntien välisiä eroja. Uhkana on, että muutaman vuoden päästä ero suomalaisten veroprosenteissa voi olla jopa 10 prosenttiyksikköä asuinpaikasta riippuen. Palvelut voivat sen sijaan olla huonompia siellä, missä veroprosentti on korkein.

Kun tässä paikalla on kuntaministeri, haluaisinkin kysyä: onko teidän mielestänne tämä kehityssuunta, jossa kuntaverot eriytyvät näin voimakkaasti — ja nyt esitetty valtionosuusuudistus on viemässä tätä eriytymistä vielä voimakkaampaan suuntaan — suomalaisten, kuntalaisten, Suomen kansalaisten kannalta oikeudenmukainen? Minun mielestäni tämä ei ole, ja tältä osin valtionosuusuudistusesitykseen sisältyy kyllä valuvika. Sieltä näkyy selvästi, kun katsoo näitä kuntavaikutuksia, että erot tulevat vain kasvamaan, ja viiden vuoden siirtymäaika ei todellakaan auta niitä kuntia, jotka joutuvat tämän uudistuksen takia ahdinkoon.

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa myös toisen, voisi sanoa pienen, yksityiskohdan esille tästä kuntien valtionosuusuudistuksesta. Se koskee voimalaitosten kiinteistöverojen palauttamista tasausjärjestelmään osittain. Tämä tulee kohtelemaan erittäin vakavasti niitä kuntia, joilla on voimalaitoksia, ja tästä johtuen esimerkiksi moni Lapin kunnista on joutunut tai tulee joutumaan, jos tämä toteutuu, todella vakavan taloudellisen tilanteen eteen. Siellä paineita on jopa 4,5—5 veroprosentin korotukselle.

Perusteena tälle uudistukselle käytetään sitä, että voimalaitosten negatiiviset vaikutukset leviäisivät useimpiin kuntiin mutta hyödyn saisivat nämä sijaintikunnat. Tämä perustehan ei pidä alkuunkaan paikkaansa: jos me ajattelemme vesivoimalaitoksia, niin ne haitat ovat nimenomaan sijaintikunnissa. Mutta kun nämä yhtiöt, jotka omistavat voimalaitokset, ovat Mankala-yhtiöitä, voitto verotetaan näitten osakkaitten tuloslaskelmalla. Tässä tapauksessa vaikkapa Kemijoki-yhtiön osalta 63 prosenttia siitä voitosta kanavoituu Fortumin tulokseen, ja yhteisöverostakin nauttivat nimenomaan ne kunnat, missä Fortumilla on henkilöstöä. Ja kun yhtiö on valinnut uuden ulkoistamislinjan, niin nämä yhteisöverotuotot menevät ennen muuta Espooseen, jossa on pääkonttori ja pääosa henkilöstöstä — sen sijaan haitat jäävät Lappiin.

Haluan ottaa tämän esille sen takia, että mielestäni ei ole loppuun saakka mietitty asia tämä valtionosuusuudistus tältäkään osin. On toki täällä muitakin seikkoja, joita pitää varmasti korjata, mutta kun täällä on käyty tätä pakkoliitoskeskustelua ja laajempaa kuntapolitiikan keskustelua, haluan omassa puheenvuorossani erityisesti ottaa tämän valtionosuusuudistuksen ongelmat esiin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pidämme kaikki arvokkaana, arvostamme sitä, että kuntaministeri on täällä eduskunnassa nyt paikalla, kun tätä keskustelua käydään. Hän on asettanut asiat tärkeysjärjestykseen ja valinnut tämän hallituksen iltakoulun sijasta.

Suomalainen yhteiskunta on nyt pulassa. Kuntarakenteita pengotaan nyt syvältä, sillä emme enää pysty nykymenolla rahoittamaan hyvinvointivaltion menoja. Valtiontalouden alijäämä on vuosittain jopa yli 3 prosenttia bkt:stä.

Vuoden loppuun mennessä julkisen velan suhde kokonaistuotantoon ylittää jo 60 prosentin rajan ja valtionvelka kasvaa 100 miljardiin euroon. Kaikki velka, mitä otetaan, maksatetaan tulevilla sukupolvilla. Arvio kestävyysvajeesta nostettiin viime syksynä 6,5:stä 9 miljardiin euroon. Lisävelanotolla luomme lisää epätasapainoa julkiseen talouteen. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä.

Arvoisa puhemies! Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä korosti eilen, että Suomella on tällä hetkellä Euroopan suurin julkinen sektori suhteessa bkt:hen. Onkin myönteistä, että hallitus ja oppositio kumpikin ovat sitoutuneet julkisen sektorin menojen pienentämiseen. Valtiovarainministeri Urpilainen on vaatinut, että sopeutus on tehtävä puoliksi veronkorotuksina ja puoliksi leikkauksina. Kuten Penttiläkin totesi, tosiasia on, että hallitus ei ole leikannut vielä mitään. Se on ainoastaan onnistunut hieman hidastamaan menojen kasvua. On aivan oikeutettua sanoa, että hallituksen vaihtoehdot ovat joko myöntää, että fifty-fifty-periaatetta ei ole koskaan sovellettu tai sen on tehtävä nyt kaikki tulevat sopeutustoimet menojen leikkauksina. Muuten fifty-fifty-periaatetta ei sitten noudatetakaan.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että joko voimme pitää kiinni nykyisestä mallista, jossa kunnat vastaavat palveluiden tarjoamisesta ja näin kasvatamme kuntakokoa, tai sitten voimme keventää kuntien raskasta palveluvastuuta nykyisestä hyvin merkittävästi. Yksittäisten leikkausten sijaan on tehtävä vaikuttavampia toimia. Julkisen sektorin laihdutuskuuri on aloitettava lainsäädännön keventämisellä siten, että sääntelyä ja kaikenlaista kansalaisten holhoamista ja vahtimista vähennetään nykyisestä reippaasti.

Kuntien pakkoliitosten sijaan mielestäni asiansa hyvin hoitaneiden pientenkin kuntien tulisi saada itse päättää yhdistymisestään. (Keskustan ryhmästä: Hyvä!) Kuntaliitoksiin ei tule pakottaa vain siksi, jotta keskuskunnille saadaan lisää veronmaksajia. Olen vakuuttunut, että toimintatavoiltaan samanlaiset kunnat löytävät kyllä toisensa ja yhdistyvät ilman pakkoliitoksiakin. Kunnat, joissa on jo vuosikymmenten aikana syntynyt samanlaiset toimintatavat, löytävät helposti, nimittäin todella helposti, yhteiset ratkaisut. Jos pienet kunnat, joilla talous on kunnossa, haluavat jatkossakin pysyä perustuslain antaman oikeuden pohjalta itsenäisinä mutta jatkaa yhteistyötä naapurien kanssa, senkin tulisi olla mielestäni mahdollista. Liitostarvetta voi tietenkin aika ajoin sitten tarkastella uudelleen. En usko, että kuntien pakkoliitospykälä koskaan edes tulee toteutettavaksi. Kuntaministeri Virkkunenkin on todennut, että pakkoliitos on monen lukon takana.

Herra puhemies! Kuntarakenneuudistuksesta ei voi oikein luontevasti puhua ilman, että samalla keskusteltaisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta. Lähtökohtana kaikessa uudistamisessa tulee olla se, että ehjää ei tarvitse korjata. Nyt suunnitelmat rikkoisivat myös ehjiä rakenteita ja ennen kaikkea lisäisivät hallinnon portaita. (Mauri Pekkarinen: Juuri niin!)

Olisi otettava tällaisen varovaisen etenemisen sijasta nyt, jos kerran uudistuksia tehdään, pitkä harppaus eteenpäin ja katsottava kokonaisuutta kirkkain linssein. Yksinkertainen ja järkevä malli mielestäni toteutuisi, jos erikoissairaanhoito siirrettäisiin kokonaan valtion hoidettavaksi ja peruspalvelut jäisivät vahvojen peruskuntien hoidettaviksi. Yliopistosairaaloita on viisi, ja ne voisivat erikoistua eri sairauksien hoitoon. Näin myös hallinnosta karsittaisiin paljon pois.

Vielä lopuksi, puhemies, ei voi olla niin, että reilun 5 miljoonan asukkaan maassa kaikkia erikoissairaanhoitoa vaativia sairauksia hoidetaan kaikkialla. Muutoksessa olisi mahdollisuus myös tietojärjestelmien yhteensopiviksi saattamiseen.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pitkin päivää kyseltiin, mikä se on se keskustan kotikunta—maakunta-malli. Se tuli monesti täällä jo kerrottua. Todetaan se vielä: se lähtee siitä ideasta, että on erilaisia kuntia ja kunnilla erilaisia tehtäviä. On niitä tehtäviä, joissa vaaditaan paikallistuntemusta, joissa hyvä paikallistuntemus on edellytys sille, että tehtävät, palvelut tulevat hyvin hoidetuiksi. Näitä ovat nämä kaikki jo täällä moneen kertaan mainitut monet vapaa-ajan palvelut, myös sivistystoimeen liittyvät monet palvelut, lasten päivähoitoon liittyvät, kunnallistekniikkaan liittyvät ja monet vastaavat tehtävät. Niistä tehtävistä selviää aika pienikin kunta. Mutta sitten on sitä suurta väestöpohjaa vaativia — käytännössä, de facto — tehtäviä, jotka ovat juuri erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito ja vaativin sosiaalitoimi, ei mielestäni kaikki, ei mielestäni kaikki, vaan vaativin, vain vaativin sosiaalitoimi, ja niitten tehtävien hyvään hoitoon tarvitaan kuntien laajaa yhteistyötä.

Nyt tullaan ensimmäisen kerran siihen eroon, mikä oli Paras-hankkeen ja tämän Kataisen hallituksen hankkeitten välillä: Paras-hanke oli kuntien yhteistyötä vahvasti korostava hanke. Se rakensi kaikki ne järjestelynsä nimenomaan tälle idealle. Mutta hallituksen hankkeet, sekä kuntarakenne- että tämä sote-hanke, tämä suorastaan estää pääsääntöisesti kuntien yhteistyötä monilla niillä tantereilla, joilla sitä väistämättä tarvittaisiin. Tässä radikaalein ero.

Kyllä äsken käydyn keskustelun aikana oli erittäin tärkeää ja merkityksellistä kuunnella ja kuulla monien, myös hallituspuolueiden, edustajien puheenvuorot. Oikeastaan lukumäärällisesti yritin pitää yllä jonkunlaista listaa siitä, kuinka monessa hallituspuolueen puheenvuorossa itse asiassa poikettiin ministerin täällä kertomasta linjasta, ehkä osin siitä johtuen, että hallituspuolueiden edustajia on niin paljon enemmän. Sain enemmän niitten puheenvuorojen määräksi, jotka olivat tavalla taikka toisella hallituksen linjasta poikkeavia kuin opposition edustajien puheenvuoroissa kerkesi konsanaan olla, koska meitä on paljon vähemmän. Jopa ryhmäpuheenvuoroissa SDP ei hyväksynyt pakkoa, vihreät olivat sitä mieltä, että pitää olla suora vaali tämän järjestäjäyhteisön valinnassa, ja vasemmistoliitto käytännössä oli ihan keskustan maakuntamallin kannalla. Joudunkin sanomaan, että siitä kaikki kunnia ministerille, jos hän näistä eväistä pystyy kokoamaan sellaisen mallin, jonka takana viime kädessä kaikki voivat olla.

Mitä sitten tulee nyt tähän soteen ja sen järjestämiseen, täytyy kyllä myöntää, että hallitushan on näillä omilla muutoksillaan, jotka erinäköisten sotkujen jälkeen ovat tässä tämän päivän mallissa, tullut monin kohdin lähelle, lähemmäs ja lähemmäs keskustan maakuntamallia. Mutta te kiellätte sen, että kunnat voisivat yhteisesti, yhtenä yksittäisenä juridisena yhteisönä olla se järjestäjäyhteisö, joka nämä keskeiset palvelut järjestäisi. Siinä on se teidän etenemistien suurin, suurin vika.

Hallitus yrittää rakennella mallia, jossa on isäntäkunta ja sen kylkeen rakennettu tällainen edustajakokous — tai mikä sen toimielimen nimi sitten lopulta tuleekin olemaan — jossa kuntien edustajat voivat yhtä ja toista päättää, mutta viimekätinen juridinen isännän rooli jää aina tässä mallissa sille isäntäkunnalle. Mutta jos ei jää? Jos ei jää, niin kuin ministeri vähän niin kuin rivien välistä yritti täällä sanoa, niin miksei sitten avoimesti ja reilusti tehdä mahdolliseksi se, että kunnat muodostavat yhden yhteisen juridisen yhteisön kuntayhtymän pohjalta, nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalle, ja se yhteisö on se, joka vastaa erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon ja sitten vaativan sosiaalitoimen palveluista?

Näinhän pitää menetellä. Ette te niin hirveän kaukana nyt enää tästä keskustan maakuntamallista ole, ja minä luulen, että meillä keskustalla on varaa sen nimenkin muuttamiseen johonkin malliin, jos se on este, että te ette rohkene tulla ihan lopulle asti meitä vastaan. Mutta älkää nyt rakentako tämmöistä varsinaista himmelien himmeliä. Se pohjamalli, mikä teillä nyt on, on valtava himmelien himmeli, ja koettakaa irtautua siitä ja tulkaa tällaisen kuntien selkeän yhteistyön mallin mukaiselle tielle.

Mitä vielä tulee tällaisen maakunnallisen mallin, kuntayhtymäpohjaisen, luonteeseen: Äsken käydyssä keskustelussa oli kysymys siitä, pakotetaanko siihen. No, totta kai kaikki kunnat joutuvat olemaan sairaanhoitopiirissäkin, jonkun sairaanhoitopiirin jäseniä, mutta mielestäni siinä voitaisiin ajatella tietynlaista vapautta, että jos kunta on kahden sairaanhoitopiirin rajalla, niin se voi valita, kumpaan kuntayhtymään menee ja liittyy. Ei niin, että siellä on isäntäkuntia tällaisen kuntayhtymän sisällä tai kulmilla, ei tietystikään, vaan niin, että yksittäinen kunta voi jossakin tapauksessa valita. Pääsääntö tietysti on, että aina jokaisen kunnan täytyy kuulua johonkin tällaiseen kuntayhtymään.

Mitä vielä tulee tähän äänenkäyttöön, vallankäyttöön tällaisessa kuntayhtymässä. Tiedän hyvin sen, että perustuslakiasiantuntijat näkevät sen, että jonkunlainen leikkuri kenties pitäisi olla, jotkut ovat sitä mieltä, että sellaista ei pitäisi olla. Minä ajattelen sillä tavalla, nyt puhun henkilökohtaisesti, että tässä asiassa voitaisiin mennä niin kuin perustuslakiasiantuntijat sen asian vaativat ratkaistavaksi. Olennaista on se, että se on kuntayhtymä, kaikkien kuntien yhteistyöhön hallinnollisesti pohjaava rakenne, joka näistä palveluista vastaa. En alkaisi oppimestariksi siinä, miten tämä leikkuri olisi niin tai näin, kunhan se vastaa niitä vaateita, mitä perustuslakiasiantuntijat edellyttävät.

Arvoisa puhemies! Tässä.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Kukaan ei kiistä, ettei rakenteellisia uudistuksia tarvittaisi. Sen sijaan tällaisin keinoin eteenpäin vietyä uudistusta ei tulisi enää jatkaa. Hyvin pieniltäkin hankkeilta ja uudistuksilta edellytetään nykypäivänä tarkkoja kustannus- ja vaikutusarviointeja niin talouselämässä kuin politiikassakin. Nämä arvioinnit ovat yleensä kaiken lähtökohtana. Miksi lähteä uudistamaan, jos uudistuksen kustannuksia, tavoitteita ja lopputulosta ei ole tarkkaan arvioitu? Hallitukseltakin on useaan kertaan tässä salissa perätty kunta- ja sote-uudistusten taloudellisten vaikutusten arviointia, mutta niitä emme ole saaneet. Uudistusta vain runnotaan eteenpäin, vaikka perääntymistä ja tosiasioiden myöntämistä voisi pitää todella kunniallisena tekona.

Niin kunta- kuin sote-uudistuskin ovat niin merkittäviä asioita, että ne vaatisivat — ja olisivat vaatineet jo — ehdottomasti parlamentaarista valmistelua, ja jo demokratian nimissäkin kansalaisten ja asiantuntijoiden mielipiteen kuuntelemista. Niin oppositio, kansa kuin asiantuntijatkin on nyt siirretty taustalle, perustuslaista puhumattakaan. Perussuomalaiset ovat toistuvasti tuoneet esiin parlamentaarista valmistelua. Ensin olisi tullut pohtia tehtävät ja niiden jako, sitten rakenne alueelliset erityispiirteet huomioiden sekä rahoitusmallin uudistuksen ottaminen osaksi tätä prosessia.

Arvoisa puhemies! Jätin viime vuoden syyskuussa kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin, paljonko tämä sote-uudistushanke on tullut jo yhteiskunnalle maksamaan ja millaisia suoria ja välillisiä kustannuksia sillä arvioidaan olleen tai olevan. Ministeri Huovisen vastauksessa kerrottiin, että välittömien kustannusten lisäksi kustannuksia on oletetusti syntynyt myös työpanoksesta ministeriöissä, valtion virastoissa ja järjestöissä. Yhtä kaikki, tämäkään panos ei kuitenkaan vastauksen mukaan ole tarkasti selvitettävissä.

Kunnissa sote-uudistukseen liittyviä hankkeita ja selvityksiä on pitänyt tehdä jo valmiiksi tiukkojen resurssien puitteissa. Tästäkään työpanoksesta ministeriössä ei ole tietoa. Velvollisuuksia siis sälytetään kunnille, oli resursseja tai ei, eikä seurantaa näinkään huomattavasta asiasta ole järjestetty. Vaan mitäpä sen väliä hallitukselle on, mitä tämä on tullut jo maksamaan, eihän silläkään ole merkitystä, mitkä uudistusten todelliset kustannussäästöt olisivat. Jos niillä olisi merkitystä, olisihan ne varmasti meille tiedoksi annettu, etenkin kun käymme samalla kovaa keskustelua myös valtion velkaantumisen taittamisesta ja rakenteellisista uudistuksista.

En tarkoita sitä, etteikö uudistuksien valmistelu edellyttäisi kustannuksia ja työpanosta. Arvostan suuresti niin asiantuntijoiden kuin kuntienkin panosta tässä tärkeässä asiassa. Katson kuitenkin, että tässä mittaluokassa kustannuksista on oltava selkeä arvio, niitä on seurattava ja ne on sidottava jollakin tavoin myös työn tuloksellisuuteen ja ennen kaikkea valmistelutyön tehtävä on osoittaa ne todelliset hyödyt, joita uudistuksista syntyisi.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksessa on sanottu huomioitavan alueiden erityistekijät, joita ovat esimerkiksi harva asutus ja pitkät etäisyydet. Haluaisin kertoa hallitukselle Lapista muutaman faktan, jotka välillä tuntuvat unohtuvan. Lapissa on harva asutus ja todella pitkät etäisyydet, ja painotan sanoja todella pitkät. Kunnat ovat jo nyt maantieteellisesti suuria ja kuntakeskukset kaukana toisistaan. Esimerkiksi rakennetyöryhmän esittämän Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion muodostaman selvitysalueen pohjoisimmasta kylästä Kilpisjärveltä on matkaa Kittilän kuntakeskukseen noin 270 kilometriä. Monien kuntien selvitystyö ei kuitenkaan ole edennyt useimpien kuntien vastustuksesta johtuen, minkä ymmärrän kyllä täysin. Lapissa on kaksi maakuntakeskukseksi määriteltyä kaupunkiseutua, Rovaniemi ja Meri-Lapin alue Kemi-Tornion alueella.

Ministerit Virkkunen ja Huovinen ovat molemmat käyneet kertomassa mielipiteensä Lapin tilanteesta tässä kunta- ja sote-sopan keskellä, ja viesti on varsin selkeä: edellä mainittuja erityispiirteitä ei tulla huomioimaan Lapin kohdalla. Herää väkisinkin kysymys, missä sitten aiotaan huomioida juuri harva asutus ja pitkät etäisyydet, jos ei Lapissa. Tietääkö hallitus, että meillä ihmiset ajavat satoja kilometrejä jo nyt joidenkin peruspalvelujen perässä, kuten hammaslääkäripäivystyksen? Varmasti hallituksessa se tiedetään, mutta ihmettelen, miksi siitä ei piitata päätöksenteossa. Pientä toivoa Lappiin on annettu kahdesta kipeästi tarvittavasta sote-alueesta, jos Meri-Lapin kunnat liittyisivät yhteen. Tämäkö ei ole pakkoa ja, etten sanoisi, jopa eräänlaista kiristystä?

Lapissa on rakennettu ansiokkaasti omaa sote-mallia huomioiden Lapin erityispiirteet, ja suoraan sanottuna olen pöyristynyt tavasta, jolla tähän tärkeään työhön on hallituksessa suhtauduttu. Tässä työssä ovat mukana nimenomaan ne ihmiset, jotka päivittäin Lapissa elävät ja tietävät, mitä todellisuus ja arki siellä on. Sitä työtä on syytä kunnioittaa, ei tyrmätä ja jopa halveksia — koska siltä suhtautuminen tähän työhön on nyt vaikuttanut. Metropolialueelle ollaan valmiita rakentamaan oma sote-ratkaisu. Sen sijaan alueelle, jolla on myös omat, hyvin poikkeukselliset erityispiirteensä, annetaan täystyrmäys. Näinkö hallitus kannustaa ja huomioi jälleen kerran Lapin ihmisiä? Ja onko ihme, jos ihmiset kokevat olevansa siellä toisen luokan kansalaisia, joilta kelpaa kyllä aina ottaa, on kyse sitten vaikka työpaikoista, koulutuspaikoista tai luonnonvaroista, jos niille on tarvetta jossain muualla?

Harvaan asutulla seudulla Lapissa ihmiset eivät oleta, että kaikki palvelut olisivat nurkan takana. Lapin ihmiset ymmärtävät realiteetit ja ovat sopeutuneet moneen heikennykseen, mutta jossain raja tulee vastaan, ja luulen, että tämä on nyt sellainen asia, jossa Lapissa ollaan poikkeuksellisen vahvasti sen taistelun takana, että Lapissakin ihmisillä tulee olla tasavertaisia oikeuksia, ei vain velvollisuuksia.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kunta- ja sote-uudistukset tehdään, koska hallitus haluaa turvata peruspalvelut kaikille kansalaisille. Hallituksen ja valtiovallan vastuulla on edesauttaa kansalaisten yhdenvertaista pääsyä palveluihin. Siksi hallitus ei voi sivusta seurata, miten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut rapistuvat ja heikkenevät. Kuntien terveyskeskuspalveluiden kehno taso ei johdu olemassa olevasta uudistuksesta vaan siitä, ettei näitä uudistuksia ole tehty tarpeeksi ajoissa. Hallitus on ryhtynyt toteuttamaan niitä uudistuksia, joita olisi pitänyt tehdä jo edellisen hallituksen aikana. Näitä tärkeitä uudistuksia ovat kunta- ja sote-uudistuksen lisäksi valtionosuusuudistus, kuntalain kokonaisuudistus sekä kuntien tehtävien ja velvoitteiden tasapainottaminen. Jokainen ymmärtää, ettei näin suurta uudistuspakettia voi tehdä hetkessä. Asiat ovat kuitenkin edenneet koko ajan määrätietoisesti eteenpäin.

Onkin kummallista, että oppositio toisaalta kritisoi, ettei mitään ole tapahtunut, ja toisaalta vaatii, että kaikki on aloitettava alusta. Prosessin keskeyttäminen olisi pahinta, mitä voisi nyt tapahtua. Näiden prosessien jatkamisen avulla varmistetaan, että hyvinvointivaltio voidaan viedä seuraaville vuosikymmenille. Opposition vaatimus aloittaa kaikki alusta on todella vastuutonta politiikkaa.

Opposition taholta on vastuutonta myös väittää, että kuntauudistus tai kuntaliitokset heikentäisivät tai lopettaisivat lähipalveluja. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Totta kai jos kylältä loppuvat lapset, koulukin loppuu, mutta tämä rakennemuutos on alkanut Suomessa jo 1960-luvulla. Siitä on turha syyttää kuntaliitoksia.

Toisaalta minun on hyvin vaikea ymmärtää kunnallisen itsehallinnon vaatimuksia, jos samalla vaaditaan sosiaali- ja terveydenhuollon siirtämistä kokonaan kunnilta pois maakunnalle. Sosiaali- ja terveystoimen osuus kunnan budjetista on useissa kunnissa lähes 60 prosenttia, ja voikin hyvin kysyä, miksi halutaan pitää kiinni peruskunnista, jos yli puolet toimivallasta on siirretty maakunnalle.

En voi myöskään ymmärtää ajatusta, että sosiaali- ja terveydenhuolto erotettaisiin kaikista kunnan muista toiminnoista elämään täysin omaa elämää, kun meidän pitäisi edetä itse asiassa toiseen suuntaan. Terveys kaikissa politiikoissa -ajattelu korostaa sosiaali- ja terveydenhuollon integroimista entistä kiinteämmin kaikkeen muuhun kunnan toimintaan. Tällä tavalla saadaan varmistettua parhaiten terveyden edistäminen, ennaltaehkäisy ja ongelmiin varhainen puuttuminen, jotka taas pitkällä tähtäimellä säästävät yhteiskunnan kustannuksia. Ja edustaja Töllille voin kertoa, että monet muutkin terveyden edistämisen asiantuntijat ovat tästä asiasta kanssani samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Lähipalveluita ei tällä hetkellä laki määrittele, ja niiden määrittely onkin tärkeä osa uudistusprosessia. Erillistä lähipalvelulakia emme kuitenkaan tarvitse, sillä laki voisi sementoida olemassa olevat toimintatavat ja estää palvelujen kehittämisen.

Lähipalvelut voidaan tuottaa monella tavalla. Esimerkiksi suurin osa ikäihmisten tarvitsemista perus-, sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan siirtää pyörille. Tällöin palvelu voi tulla ikäihmisen luo eikä ikäihmisen tarvitse mennä palvelun luo. Kannattaa joskus miettiä, mitä on asiakaslähtöinen toiminta. Joka kylällä ei joka tapauksessa voi terveysasemaa olla. Onko se asiakaslähtöistä, että ikäihmisen edellytetään tulevan 20 kilometrin päässä olevalle terveysasemalle, vai onko asiakaslähtöistä se, että terveysasema tulee pyörillä omalle kylälle?

Jo olemassa olevaa tietotaitoa ja teknologiaa hyödyntäen voidaan lähipalvelut tuoda todella lähelle. Esimerkiksi sairaanhoitaja voi yhdessä potilaan kanssa olla yhteydessä vaikka 50 kilometrin päässä olevaan lääkäriin, ja lääkäri voi reaaliaikaisesti kuunnella sydänääniä, tulkita sydänfilmiä, katsoa korvaa, ihottumaa ja niin edelleen. Meidän täytyisi palveluja suunnitellessa tulla lopultakin jo 2000-luvulle. Tärkeä osa näitä uudistuksia on myös toimintatapojen kehittäminen, ja tiedän, että monissa kunnissa odotetaan nyt lopultakin päätöksiä, jotta päästäisiin kehittämään myös sitä perustyötä.

Lopuksi, herra puhemies: Perinteiset kuntarajat ovat syntyneet aikana, jolloin pääasialliset kulkuvälineet olivat hevoskärryt ja vene. Maailma on kovasti muuttunut niistä ajoista, joten kuntien rajojakin on tarkasteltava uudella tavalla. Mielestäni valtioneuvoston laatimat kaupunkiseutukriteerit ovat hyvä pohja arvioida uudella tavalla kuntarajojen paikkaa. Onneksi monilla seuduilla tätä työtä on ryhdytty omatoimisesti tekemään, ja toivoisin oppositionkin rohkaisevan kuntia tähän suuntaan. — Kiitos.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka. Näin ollen, jos tavoite on edistää suomalaisten hyvinvointia, on väistämätöntä panostaa ensin kuntien hyvinvointiin. Kuntien voidessa hyvin voivat niiden asukit hyvin.

Hallitus on kuluneen vaalikauden aikana epäonnistunut kuntien tilan edistämisessä ja kuntakentän rakenteellisten ongelmien ratkomisessa. Keskittäminen, yhdistäminen tai pakkoliitokset eivät korjaa esimerkiksi konkreettisia kuntatason palveluiden tuottamiseen liittyviä ongelmia, saati sitten tuo mukanaan saletteja säästöjä. Kunta voi toimia kustannustehokkaasti tai -tehottomasti koostaan riippumatta. Yksi asia perusteettomassa keskittämisessä on varmaa: palvelut karkaavat monien suomalaisten ulottuvuuksista. Tasa-arvoako? No, ei totisesti.

Hallituksen kuntauudistus suorituksena ei ole ollut vakuuttava. Aikaa on mennyt, tulosta ei ole tullut siitä huolimatta, että kyseessä on yksi tämän hallituskauden kärkihankkeista. Ainakaan mitään mullistavaa ei ole tähän mennessä esitetty.

Sote-uudistus kuuluu keskeisenä osana tähän samaan kuntasoppaan. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat keskeinen osa hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisilleen tarjoamaa elämänlaatua ja turvaa. Nyt tuntuu, että mittavaa sosiaali- ja terveyssektorin uudistusta käytetään työkaluna muiden päämäärien ajamisessa. Tällaisen pelin seuraukset voivat olla vakavia. Kunnat ovat tiiviisti läsnä asukkaidensa jokapäiväisessä elämässä. Näin ollen kuntien taloustilanne heijastuu väistämättä kuntalaisten arkeen. Valtion tulisi pitää kunnista hyvää huolta, jotta ne voisivat puolestaan tukea asukkaitaan ja tarjota laadukkaita palveluita.

Kansalaisten tulisi mielestäni olla julkisen sektorin palveluiden osalta mahdollisimman tasa-arvoisessa asemassa. Hallituksen suurkuntahaaveet eivät palvele syrjäisempien seutujen asukkaita. Hallituksen ihanne suurista ja mahtavista kuntakeskuksista ei ole samalla kansan ihanne. Miksi kuntauudistuksen yhteydessä edes joudutaan puhumaan pakkoliitoksista? Terminä kuntauudistus kuulostaa positiiviselta. Uudistusten tarkoitus on tähdätä parannuksiin ja ratkoa ongelmia. Poliittisilla uudistuksilla tavoitteena on parantaa kansan hyvinvointia. Tästä lienee hallituskin samaa mieltä. Pakkoliitoksista ei tarvitsisi keskustella, jos kunnat ja kansa olisivat hallituksen suunnitelmien kannalla ja näkisivät kaavaillut muutokset positiivisina sekä hyvinvointia edistävinä.

Säästötavoitteet ovat luonnollisesti vahvasti läsnä tämän hetken poliittisessa päätöksenteossa, mutta hallituksen tulisi nähdä kaikki kuntauudistuksen ja loputtoman keskittämisen varjopuolet ja todellinen vaikutus kuntalaisten elämään sekä suomalaiseen identiteettiin. Kuntauudistus edustaa kaiken lisäksi luonteeltaan pysyvää muutosta, jonka kumoaminen vasta olisikin hankalaa. Taloudellisia säästöjä, joita kaavaillaan saavutettaviksi muun muassa hallinnon ja terveydenhuollon keskittämisellä, voitaisiin hyvinkin saavuttaa myös ilman kuntien pakkoliitoksia. On selvää, että muutosta tarvitaan, mutta hallitus on hakoteillä sen valmistelussa. Tästä johtuen välikysymys kuntauudistuksesta on jälleen kerran paikallaan.

Ja koska debattipuheenvuoro jäi saamatta iltapäivän aikana ja nyt on sopivasti puolitoista minuuttia aikaa, niin esitän sen. Hallituksen kuntauudistushanke ei ole perusteltavissa ainakaan eurooppalaisella suuntauksella. Muualla Euroopassa ei ole löydetty hallituksemme tapaan syitä tähdätä suurkuntien muodostamiseen. Pakkoliitokset ovat perustuslain kannalta kyseenalaisia, ja niitä vastustetaan lähes poikkeuksetta. Kentältä kantautuu jatkuvaa palautetta kuntaliitoksia vastaan. Eikö poliitikkojen tehtävä olisi kuunnella kansan mielipidettä ja toimia sen mukaan?

Valtionosuuksia vähentämällä kunnat ajetaan ahdinkoon. Kaiken lisäksi alueet olisivat uudistuksen jälkeen eriarvoisessa asemassa. Esimerkiksi Uusimaa ja Helsinki saisivat valtionosuuksia yhtä paljon lisää kuin Turku ja Varsinais-Suomi menettäisivät. Parantaako hallituksen kuntauudistus hyvinvointia tasapuolisesti kaikkialla Suomessa? Jos lukee sitten Vakka-Suomen Sanomia, Turun Sanomia, Loimaan Sanomia, Salon Seudun Sanomia ja varsinkin kansalaisten haastatteluja kuntien yhdistymisestä, ei juuri kukaan näistä haastatelluista ole kannattanut tätä. Ja syykin on selvä: uudistuksen ei katsota tuovan säästöjä eikä juuri muutakaan etua. Yhteistyötä ja tarpeellisia uudistuksia osataan ja voidaan tehdä ilman pakkoakin. — Kiitos.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme nyt tuosta kahdesta asti yli neljä tuntia käyneet tätä välikysymyskeskustelua, ja sinä aikana olemme velkaantuneet yli neljä miljoonaa. Tarkastusvaliokunnassa aina välillä toimiva varajäsen edustaja Tuupainen on nimittäin laskenut, kuinka paljon sekunnissa, minuutissa, tunnissa ja vuorokaudessa velkaannumme, ja todellakin tänä aikana yli 4 miljoonaa on sitten kilahtanut meille ja tuleville sukupolville lisää maksettavaa.

Todellakaan hallitus ei haaveile suurista kunnista, vaan kyllä hallitus on esityksillään lähtenyt siitä, että sen toimenpiteet johtavat elinvoimaisten kuntien olemassaoloon ja entistä vahvempien elinvoimaisten kuntien syntymiseen.

Millainen tämä elinvoimainen ja toimintakykyinen kunta sitten on? Se on sellainen, jolla resurssit eli rahat riittävät palvelujen järjestämiseen, jolla on riittävästi verotuloja tuottavia työpaikkoja ja sitä kautta kuntalaisilla työtä, eli työpaikkaomavaraisuus on hyvä. Se tarjoaa mahdollisuuden hoitaa peruspalvelut asiakaslähtöisesti ja tasa-arvoisesti: niin perusopetuksen, lukion ja ammatillisen koulutuksen kuin kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut, varhaiskasvatuksen, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelut — ja kyllä kai peruspalveluihin pitää myös ehdottomasti laskea työllisyyden hoito ja sitä kautta hyvä, elinvoimainen kunta.

On aivan väärin todeta, että kuntakenttä olisi halvaantunut ja kunnissa ei tiedettäisi, mitä tehdä. Tälläkin hetkellä kuntapäättäjät ovat toteuttamassa uuden valtuustokauden strategioitaan ja toimeenpanemassa niitä. Kyllä kai elinvoimainen kunta on juuri sellainen, jota johdetaan ammattimaisesti, jossa on osaava henkilöstö ja jossa henkilöstöä on saatavissa. Siihen vaikuttavat kunnan ilmapiiri ja hyvä henkilöstöpolitiikka ja se, että kunnassa on osaavaa johtoa niin operatiivisella puolella kuin luottamushenkilöpuolella.

Elinvoimaisen kunnan merkki on myös se, että päätöksenteko on avointa ja läheisyysperiaate toteutuu ja päätöksenteko on myös läpinäkyvää. Kunnissa on tehty kuntastrategiat mutta erityisesti palvelustrategiat, jotka sitten ohjaavat suunnan ja näyttävät suuntaa niin kuntatyöntekijöille, kuntalaisille kuin yrityselämälle, jotta siellä pystytään miettimään yrityksen kehittämistä ja sitä, mitä palveluita sillä kumppanuudella kunnan kanssa on järjestettävissä. Siis elinvoimainen kunta on sellainen, jonka resurssit riittävät myös aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan, joka on mahdollisuuksia luovaa.

Edustaja Mäkelä ryhmäpuheenvuorossa totesi, että kokoomukselle itsehallintoon kuuluu, että kunnalla on myös taloudellinen itsenäisyys päättää tarjoamistaan palveluista ja niiden laadusta. Nyt meneillään olevia selvityksiä ei todellakaan pidä keskeyttää vaan päinvastoin pragmaattisesti ja systemaattisesti tehdä vakava selvitys, josta saadaan vankkaa tietopohjaa siitä, kuinka kuntien palvelut tällä hetkellä on järjestetty, mitä yhtäläisyyksiä ja minkälaisia eroja on ja erityisesti minkälainen palveluverkko yhdessä tai erikseen muodostuisi ja millainen palveluiden laatu on.

Olemme tämän selvitysprosessin kautta saamassa todellista tietoa kuntien palveluiden vertailtavuudesta. Erityisesti valtio on panostanut myös tietohallinnon merkitykseen tässä selvitysprosessissa, ja monessa puheessa viime vuodenkin aikana kävimme läpi tätä tietohallinnon merkitystä, ja meillä ovat Tori- ja Tuve-hankkeet meneillään, ja niillä on iso merkitys myös sitten kunnan näkökulmasta. Kun Tori-hankkeessa on laskettu valtionhallinnon osalta noin 40 miljoonan euron tuottavuussäästöt, niin samassa keskustelussa käsittelimme juuri sitä, että entä sitten kuntapuolella. Siellä on todellista potentiaalia, kun löydämme vahvat, elinvoimaiset kunnat yhteistyössä ja löydämme sinne oikeat välineet, joilla sitten kuntaa voidaan elinvoimaiseksi entisestään kehittää. — Kiitoksia.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Uudistukset tehdään kansalaisten palveluiden ylläpitämiseksi hyvinä ja tasapuolisina kaikille myös jatkossa. Valitettavasti Paras-hankkeeseen pysähdyttiin. Jos olisi heti jatkettu, olisi ehditty tehdä jo montakin sotea. Mielessä on pidettävä kirkkaana päämäärä: kuntien vastuu ja kansalaisten tasa-arvo koko Suomessa.

Leikillisesti voisi kysyä, kumpi olikaan ensin, muna vai kana, aivan samoin, kunta vai sote. Tiedämme ensin siis olleen Paras-hankkeen. Alleviivaan siis sitä. Kuten tiedämme, on tärkeää erottaa, onko tärkeämpää turvata hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut vai keskittyä kuntarakenteisiin. Mielestäni hyvät ja maailman parhaat palvelut ovat prioriteettinä ensimmäisenä. Sen toteutumiseksi on oltava joustava. Kuntarajat ja hallintomallit ovat muuttuneet aikojen saatossa. Näin ne tekevät tulevassakin. Ihmisten palvelut ovat kuntarakenteita tärkeämpiä.

Arvoisa herra puhemies! Uudistusten pysäyttäminen ei ole vaihtoehto. Tämäkin päätös on pystyttävä tekemään. Jos ja kun hallitus on viisas, kuntien palautteen jälkeen on aidosti katsottava, onko uusia avauksia ja eteenpäin kulkemisen polkuja löytynyt, siis vielä kulkemattomia ja selvittämättömiäkin polkuja.

En tiedä, onko sana "pakkoliitos" pannaan julistettu hallituspuolue-edustajalta. Pakkoa tahi ei, muutos on välttämätön kuntatalouden ja ihmisten palveluiden takia. Uhkakuvilla uhittelulla ei edetä. Tässäkin asiassa tarvitaan kansallisen edun hahmottamiskykyä ja vastuunkantokykyä, jonka tämä kuuden puolueen hallitus on osoittanut ripeällä etenemisellään toimintaympäristössä tapahtuneiden yllättävien ja nopeidenkin muutosten hetkellä. Hallitusta ei voi syyttää jäämisestä tuleen makaamaan.

Ei tämä juna pysähdy tähänkään stoppiin, kuten ei oppositiopuolueiden aiempiinkaan neljääntoista välikysymykseen, ei tähän viidenteen kuntarakennetta koskettavaan välikysymykseen. Nyt luonnollisesti edetään aikataulun mukaan. Nyt on kyseessä kansakunnan etu ja ollaan isänmaan asialla.

Tässä ei olla tekemässä mitään kansalle aukenematonta mössöä. Kaikilla Suomen kunnilla on ollut aikaa järkeistää ja parantaa palveluitaan tähänkin päivään asti. Kaikilla oppositiopuolueilla on ollut mahdollisuus tehdä niin ikään omat esityksensä. Keskustan vaihtoehto tuntuu olevan edelleen tosiasiallisesti hallinnon kasvattaminen, ei siis palveluiden parantaminen.

Meillä on hienot terveydenhoitopalvelut. Ei Suomesta lennätetä esimerkiksi traumapotilaita ulkomaille hoitoon siksi, ettei Suomessa osattaisi. Kyllä meillä osataan, ja sen varmistamiseksi, osaamisen varmistamiseksi, on nyt toimittava.

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni on erityisen hienoa, että nämä palvelut ovat meille kaikille suomalaisille, ei vain paksulompakkoisille. Siksi on toimittava, ja silloin vanhat, turhat ja kalliit rakenteet saavat taipua ja väistyä, siksi, koska ihminen on tärkein.

On vielä päivän keskusteluja välttämätöntä kommentoida. Muun muassa edustaja Tiilikainen kehui keskustan Paras-hanketta. Tuolloin Etelä-Karjalassa Ruokolahdella, kunnassa, josta molemmat edustaja Tiilikaisen kanssa tulemme, päädyttiin sosiaali- ja terveyspiiri Eksoteen, joka tänäänkin täällä keskustelussa on mainittu. Olisi kohtuullista kertoa, kuinka kävi Ruokolahdella lähipalveluiden. Lisää lähipalveluja ei tullut, sen sijaan monia lähipalveluja meni kauemmaksi. On ehkä vääristelevääkin luoda sitä uskoa, että tällä mallilla näitä palveluita tulisi lisää.

Myöskin jos puhutaan vaikuttamismahdollisuudesta: Olin Eksoten valtuustossa toinen Ruokolahden edustajista, ja kovin vähäiseksi tuo mahdollisuus siellä vaikuttaa siihen lopulliseen päätökseen jäi. Demokratia toteutui kenties numeraalisesti ja periaatetasolla, mutta ei kuitenkaan sitten todellisuudessa. Tämän Eksoten jäljiltä Ruokalahdella käytettävästä rahasta 80 prosenttia päätetään kuntayhtymässä ja vain 20 prosenttia, ainoastaan teknisen toimen ja sivistystoimen osalta, omassa kunnassa. Jos tämä on malli, johon keskusta haluaa Suomea viedä, ihmettelen sitä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kansalaisten kuin poliittisten päättäjienkin usko hallituksen linjaan on aiheellisestikin horjunut. Ennen vaaleja sekä nykyinen pääministeri että valtiovarainministeri toistivat useassa haastattelussa ja vaalipaneeleissa, ettei kuntien pakkoliitoslakeja tulla toteuttamaan. Nyt meillä on kuitenkin sellainen käsissämme.

Pakkokuntaliitoslakiesitys koskee 24:ää kehyskuntaa 9 keskuskaupungin naapurissa. Päijät-Hämeessä laki koskee vain Hollolaa. Hallituksen pakkoliitoslakiesitykseen liittyy asiantuntijoidenkin mukaan paljon ristiriitaisuuksia. Jo toteutuneissa suurkuntaliitoksissa on nähty, etteivät keskuskaupungitkaan ole pärjänneet liitoksen jälkeen paremmin. Kouvola on tästä hyvä esimerkki. Siellä kouluverkostoa on supistettu, ja trendi tullee kouluverkkojen osalta jatkumaan. Lisäksi palveluverkkoja muun muassa liikunta- ja kirjastopalveluiden osalta tullaan Kouvolassa tarkistamaan.

Käytäntö on myös osoittanut, että liitosten jälkeen palveluiden sijaintipaikoista syntyy alueellista ristiriitaa vanhojen peruskuntien kanssa. Pakkoliitoksilla voidaan tuhota kuntien välinen yhteistyö. Jotta laaja-alaista yhteistyötä voitaisiin tehdä kuntalaisten palveluiden sekä uskottavan elinkeinopolitiikan saralta, pitää poliittisen päätöksentekohalun ja -kyvyn kuntien välillä olla vahvalla, luottamuksellisella pohjalla.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö määräsi toimitettavaksi erityisen kuntajakoselvityksen koskien Hollolaa, Hämeenkoskea, Iittiä, Lahtea, Nastolaa ja Kärkölää. Samalla ministeriö asetti kuntajakoselvittäjäksi Kärkölän kunnanjohtajan Seppo Huldénin. Erityisen kuntajakoselvityksen vuoksi oikeuskanslerille tehtiin kanteluita, joissa kyseenalaistettiin valtiovarainministeriön toiminta: oliko se toiminut hyvän hallintotavan vastaisesti määrätessään Kärkölän kunnanjohtajan kuntajakoselvittäjäksi? Oikeuskanslerin vastaus sivulta 7, kohdasta Arviointi, suora lainaus: "Hankkimistani tapahtumatiedoista ja pyytämistäni selvityksistä ilmenee seikkoja, jotka voivat synnyttää ulkopuoliselle arvioijalle epäilyn Huldénin esteellisyydestä kuntajakoselvittäjän tehtävässä."

Arvoisa puhemies! Kuntajakoselvittäjän luotettava rooli on mielestäni tärkeä ja keskeinen, jotta selvitys olisi mahdollisimman objektiivinen ja ristiriidaton tai edes näyttäisi siltä. Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomien mukaan alustavasti onkin nyt sovittu, että Salpausselän kuntajakoselvittäjäksi nimitettäisiin toinenkin henkilö. Arvoisa ministeri, tämä vaatinee teidän kannanottonne. Aiotteko puoltaa tätä toisen selvityshenkilön palkkaamista? Eikö alun perin olisi kannattanut tehtävään valita henkilö, jonka riippumattomuutta ei kyseenalaistettaisi?

Arvoisa puhemies! Kuntien sosiaali- ja terveystoimen menot ovat keskimäärin yli 50 prosenttia kuntien menoista. Kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta päätöksenteko tämän sektorin osalta on keskeinen osa kunnallista itsehallintoa. Hallituksen esitykseen ei kuitenkaan sisälly tämän uudistuksen keskeisin haaste eli se, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden menot rahoitetaan.

Kunnille lähetettiin lausuntopyyntö sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Se oli 45-kohtainen kyllä vai ei, rasti ruutuun -kysely. On ennenkuulumatonta, että kunnat laitetaan tulkitsemaan lakipykäliä, joiden perustuslaillisesta oikeellisuudesta jopa asiantuntijat ovat löytäneet perustuslaillisia tulkintavaikeuksia. Miten kunnat voisivat antaa vastauksia kysymyksiin, joihin ei hallitus eivätkä asiantuntijatkaan ole osanneet vastauksia antaa? Ilmankos kunnilta pyydettiin yksinkertaisia rasti ruutuun -vastauksia. Ei kuntien mielipiteillä tai lausunnoilla lopultakaan taida olla mitään merkitystä.

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että mietitään aidosti sitä, miten oman alueen kunnat voisivat taloudellisesti paremmin ja miten kuntalaisten palvelut voitaisiin taata kaikille myös sinne keskusalueen ulkopuolelle. Toimivan poliittisen yhteistyön onnistuminen perustuu kuitenkin luottamukseen. Nyt jos koskaan tässä surkeassa taloustilanteessa tarvitaan luotettavaa päätöksentekoa, jonka myös kansalaiset voivat hyväksyä. Pakko ei koskaan luo hyvää, eikä pakkoliitoksen kautta luoda toimivia ja innovatiivisia kuntia, jotka voivat palvella kuntalaisia.

Olemme käyneet tätä keskustelua nyt jo useamman tunnin, ja annan kiitoksen ministerille. Hän juuri lähtikin tästä pois, mutta olisin kiittänyt tästä pitkämielisyydestä. — Kiitos.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pari sanaa kuntaliitoksista ja pakkoliitoksista. Minun maakunnassani Pohjois-Karjalassa on tehty kuntaliitoksia vapaaehtoiselta pohjalta. Silloin kun tulin eduskuntaan, niin taisi Pohjois-Karjalassa olla 19 kuntaa, ja tällä hetkellä on 13 kuntaa. Nyt sitten viimeisessä viritelmässä, jossa oli valtioneuvoston kädenjälki mukana, määrättiin kuntaliitosselvitykseen myös haluttomia kuntia, sellaisia, jotka eivät siihen halunneet mennä mukaan. Lopputulema oli, että tämä kuntaliitos kaatui sitten tammikuun lopussa kai valtuustoissa. Ainoastaan Joensuu äänestyksen jälkeen olisi ollut siihen kuntaliitokseen halukas. Tämä kertoo myös siitä, että jos aitoa halua ei ole, niin eivät ne kyllä tahdo edetä.

Pakkoliitoksista totean sen, että vaikka täällä kovasti perättiin hallituksen kantaa siitä, tuleeko tänne se kuntarakennelain muutos, joka sisältää myös pakkoliitospykälän, niin siihen emme kyllä suoraan vastausta ministeri Virkkuselta saaneet. Tämän keskustelun perusteella, mitä on käyty, ja myös viimeisten vuosien perusteella koko hallituksen toiminnan ajan — puheita ennen eduskuntavaaleja ja puheita ennen kunnallisvaaleja ministeritasoa myöten, vaikka Urpilainen ja sitten yksittäiset hallituspuolueitten edustajat — täytyy kyllä ihmetellä, miten sillä historialla viime vuonna hallitus päätyi siihen, että tämä pakkoliitosasia nostettiin näihin rakenneohjelma-asioihin. Sen tausta on outo.

No, sitten tästä kuntarakenteesta ja sotesta tällä vaalikaudella: Kuulun niihin edustajiin, joiden mielestä olisi tällä vaalikaudella pitänyt keskittyä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen uudistamiseen ja tehdä myös rahoitusuudistus samalla. Nyt on käytetty valtavasti energiaa — hallituksen puolelta ja myös kunnissa, kuntapäättäjät, virkamiehet, kaikki myös tässä salissa — siihen, mitä tälle kuntarakenneasialle tapahtuu vai eikö tapahdu mitään. Sote olisi ollut tärkeämpi, ja nyt vasta ihan näinä aikoina hallitus on heräämässä tähän sote-rahoituslain uudistamiseen ja asettamassa työryhmää pohtimaan sitä. Sekin siinä nyt sitten viivästyy.

Sotesta sen verran, että kahden viikon päästä päättyy lausuntoaika, 13.3., ja omassa maakunnassani jälleen sekä Pohjois-Karjalan liitto että Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri ottivat hyvin yksiselitteiset kannat, että maakuntamalli olisi parempi kuin tämä vastuukuntamalli. Itse asiassa olisi ollut kiva tänään tietää jonkinlaista väliaikatietoa siitä, mikä tämän lausuntokierroksen saldo tällä hetkellä kaiken kaikkiaan on. Totta kai herää kysymys siitä, mikä näitten lausuntokierrosten merkitys on, ja sitten toiseksi, miten ylipäänsä kunnat pystyvät ottamaan tällaiseen sote-järjestämislakiesitykseen kantaa, kun kaikki tietävät, että siellä on monia ongelmia eikä vähiten tietysti näitä perustuslaillisia ongelmia ja ongelmia tähän vastuukuntaan liittyen.

Oma käsitykseni on se, että jos me täällä yhteisesti olisimme todenneet, että sote on kaikista tärkein, niin nopeiten oltaisiin päästy lopputulemaan, että olisi nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalle tehty uudet sotet. Silloin sairaanhoitopiirejä ei olisi lakkautettu, kuten hallitus nyt esittää, vaan olisi integroitu erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto yhteen ja otettu nämä vaativammat sosiaalipalvelut mukaan, saatu leveämmät hartiat. Kuntayhtymiähän voi aina kehittää. Eihän se ole kiveen hakattu, minkälaisia kuntayhtymiä tällä hetkellä tuolla maakunnissa on.

Sitten yksi näkökulma tähän hallituksen sote-malliin on se, että siellä sanotaan, että vastuukunnan rinnalla voi olla myös tämä kuntayhtymämalli, mutta se ei ole kyllä tasavertaisena mallina siellä mukana. Sen lakitekstin mukaanhan on niin, että pitäisi olla puolet sote-alueen kunnista sillä kannalla ja kaksi kolmasosaa asukasmäärästä, ja tämä kaksi kolmasosaa näyttää siltä, että se on kyllä hatusta repäisty, eli paljon loogisempihan olisi puolet sote-alueen asukasmäärästä. Tämä olisi helppo tie. Jos hallitus muuttaisi näiltä osin omaa esitystään, niin silloin me voisimme olla jo aika lähellä. Luovuttaisiin tästä vastuukunnasta, tehtäisiin maakuntamalli ja muutettaisiin tätä asukaslukukohtaa.

Lopuksi totean vielä Eksoten osalta, että minun käsitykseni mukaan, toisin kuin ministeri Virkkunen sanoi, alkuvuosina oli alijäämäisiä tilinpäätöksiä mutta viime vuonna Eksote itse asiassa oli 6,2 miljoonaa budjetoitua vähemmällä rahalla, millä he tekivät siellä ne palvelut, ja tälle vuodelle on arvioitu, että se kasvuprosentti olisi vain 0,3 prosenttia, joten minun mielestäni ministeri Virkkusella oli tuossa vähän vanhat tiedot.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kollegat! Kuten jo aikaisemmissa puheenvuoroissani sanoin, niin minä itse tässä uudistuksessa keskittyisin tutkimukseen, tietoon, sisältöön, ja hallintorakenteet tulevat sen jälkeen aika automaattisesti myöskin. Kun on sisältö tiedossa, kun on laatu tiedossa, kun on hinta tiedossa, niin varmaan sen jälkeen tulee käsitys, että ei tehdä yhtään ylimääräistä hallintoa. Ja miettikää nyt tätä muutaman tunnin keskustelua, mikä meillä on ollut, me olemme puhuneet ainoastaan siitä hallintopäästä eikä ole käytetty hyväksi kunnollista tutkimuksellista tietoa.

Muutamia asioita on kuitenkin faktoina käyty lävitse. Yksi on se tosiasia, että paikallaan ei voi olla. Mikäli tämä tutkimustieto pitää paikkansa, ja varmasti pitääkin, että 10 vuoden sisällä on paine yli 5 miljardin euron kustannuksiin, mikäli jatketaan nykyisellä mallilla, se on täysin mahdoton tilanne. Tästä me olemme varmaan kaikki yhtä mieltä.

Kyllä, kunnat on nyt laitettu selvittämään myöskin kuntaliitoksen mahdollisuutta, mutta se toinen selvityskohdehan on palvelujärjestelmien kehittäminen. Siinähän me olemme oikeastaan koko alkuvuosi ja vuodenvaihdekin olleet aika ihmeissään, että todellakaan kunnat eivät oikeastaan tiedä palvelun hinnasta eivätkä palvelun laadusta kovinkaan paljon. Suomessa ei kerta kaikkiaan ole tietoa, paljonko joku palvelu maksaa, ainakaan vertailukelpoista tietoa. En tiedä miksi, mutta sehän on se perustaustajuttu, mikä voidaan ruveta vasta selvittämään, paljonko tietty palvelu maksaa ja mitkä ovat sen laatutekijät. Tämähän on se ensimmäinen palvelujärjestelmän kehittämisen ja myöskin hallinnon kehittämisen lähtökohta, että tiedetään, mitä maksaa ja mikä on laatu.

Itse olen koko ajan korostanut myöskin sitä, että valtion pitää tehdä samanaikaisesti oma osansa. Jos valtio ei pysty nyt nopeasti määrittelemään kunnille tehtävien määrää, mitä tehtäviä todellakin halutaan jatkossa, niin kuntien on hyvin vaikea arvioida, pärjääkö itse vai täytyykö liittyä jonkun toisen kanssa jonkinlaisessa muodossa yhteen. Nythän tuli minun mielestäni aika hyvä hallituksen lupaus, että kunnille ei tule tehtäviä, mikäli ei tule siihen valtion rahoitusta. Minusta tämä on jo hyvä lähtökohta, missä mennään.

Toisaalta tuli myöskin kuntatalouden tasapainotavoite. Tästähän on aika paljon tutkimustietoa, että kun valtio on alentanut tiettyä verotusta, se on tuonut paineita kunnille lisätä verotusta, mutta sitten kunnat ovat lisänneet tariffeja ja maksuja ja muita vastaavia, ikään kuin välillisesti verotusta, joten tämä menee loppujen lopuksi sinne kuntalaisen taskulle monilla eri keinoilla. Pitäisi nähdä se kokonaisuus, mikä on se kustannus ja hinta myöskin ja millä tavalla peritään. Yksi ystäväni sanoi, että on noussut jopa 30 prosenttia kaukolämmön hinta muutamassa vuodessa. Voi olla, että tavoitteena itse asiassa on kerätä kunnille rahaa.

Tässähän on vähän ristiriitaisia keinoja myöskin oppositiosta kerrottu. Perussuomalaisten Mattila sanoi, ettei saa laittaa lisää tehtäviä kunnalle, ja samanaikaisesti sanottiin, että lähipalvelulaki pitäisi saada aikaan. Kuulostaa aika ristiriitaiselta. Eikä se ole kovin kannustavaa myöskään keskustan edustajilta, että hallitukselle kuulemma ihmisten palvelut ovat toissijaisia. Meidän pitäisi olla pikkasen niin sanotusti samalla tasolla tässä keskustelussa. Kaikki me tavoittelemme sitä, että ihmisillä on vähintään yhtä hyvät palvelut kuin nykyään, mieluummin paremmat, mutta tehokkaammalla tavalla toteutettuna.

Minä ehkä uskon kyllä näihin pilotteihin ja kuntakokeiluihin. Minä uskon myöskin, että kun joku toinen sanoo, että sinun täytyy tehdä näin, niin se ei ole hyväksi. Kun me asetamme ne reunaehdot ja tietyllä tavalla itselle tulee valta ja vastuu tehdä ne käytännössä, niin silloin me pääsemme parhaimpaan lopputulokseen, koska kunta on tietysti muukin kuin vain palvelujen tuottamisyksikkö. Se on myöskin aktiivisten ihmisten yksikkö, joka päättää omasta elämästään ja omasta lähiympäristöstään, ja sitä täytyy kunnioittaa.

Sitten vielä viimeiseksi: Meidän pitää ottaa malleja myöskin muualta. Juuri tänä aamuna keskusteltiin todellakin Ruotsin perusterveydenhuollon tilanteesta. Se on aika huikeaa, koska siellä ovat ihmiset tyytyväisiä tähän valinnanvapauteen. Palvelujen hinta ei ole noussut, palvelut ovat lähempänä ihmisiä. Ei tullutkaan niitä alueellisia eroja, mitä väitettiin, ja epätasa-arvoa, ja laatu on tullut paremmaksi. Pitäisi meidän miettiä sitäkin, millä tavalla asioita hoidetaan lähellä, eikä katsoa vain omaan napaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän aikana ryhmäpuheissa ja keskusteluissa on nostettu esille erilaisia malleja. On puhuttu isäntäkuntamallista, vastuukuntamallista, vastuukuntayhtymämallista, maakuntamallista, piirikuntamallista ja niin edespäin. Jopa hallituksen sisällä on erilaisia malleja. On valitettavaa, että eduskuntavaaleista 2011 on kulunut jo kolme vuotta ja meillä eduskuntapuolueilla ja jopa hallituspuolueitten sisällä on niin paljon näitä malleja emmekä ole löytäneet yhteistä mallia, mikä olisi tietenkin meidän kaikkien kannalta paras tilanne. On harmillista, että hallituspuolueet eivät kutsuneet oppositiota mukaan keskeiseen valmistelutyöhön, joka liittyy kunta- ja sote-uudistukseen, koska kaikki olemme siitä samaa mieltä, että uudistuksia tarvitsemme ja niillä on kova kova kiire. Nyt olemme menettäneet kolme vuotta ja pöydällämme on hirveä sekaannus ja sotku.

Arvoisa puhemies! Hallitus ihannoi suurkuntia. Se on käynyt selväksi näissä keskusteluissa. Ihmettelen, että jos on kaksi vanhusvoittoista kuntaa, niin kuinka ne yhdistämällä saataisiin ikärakenteeltaan nuoremmiksi. Jos on kaksi ylivelkaantunutta kuntaa, niin kuinka ne kuntaliitoksessa muuttuisivat paremmiksi? Eivät ne velat muutu varoiksi ja saamisiksi kuntaliitoksen yhteydessä. Monesti kuntaliitos aiheuttaa paljon ylimääräisiä kustannuksia, kun virkamiesorganisaatiota täytyy uudistaa ja usein näihin uudistuksiin on liittynyt palkankorotuksia ja sitten myös hallintotilojen lisärakentamista, laajentamista ja niin edespäin. Käytännössä ne usein ovat johtaneet kustannusten kasvuun, veroprosenttien korotuksiin ja myös velkaantumisen lisääntymiseen. Se niistä suurkuntien liitoseduista.

Arvoisa puhemies! Silloin kun tehdään uudistuksia, on erittäin tärkeätä, että pystytään laskelmilla osoittamaan, että näistä uudistuksista myös on jotakin hyötyä. Sen takia on erittäin tärkeää, että hallitus laskee kustannuksia. Jos hallitus on sitä mieltä, että jostakin uudistuksesta saadaan kustannushyötyjä, niin se laskee ne ja myös julkistaa ne laskelmansa eikä salaa niitä kansalaisilta ja oppositiopuolueilta.

Olemme eduskunnan tarkastusvaliokunnassa selvittäneet nuorten syrjäytymiseen liittyviä ongelmia. Teetimme aiheesta laajan tutkimuksen, jossa paljastui, että kustannustiedot puuttuvat erityisesti kaikkein huonoimmassa asemassa oleville nuorille kasautuvista tulonsiirroista ja palveluista. Kysymys on noin miljardin euron kustannuserästä. On aivan uskomatonta ja käsittämätöntä, kuinka on mahdollista, että näin keskeisestä asiasta ei löydy laskelmia ja tietoa riittävästi. Eikö olisi korkea aika viimeistään nyt hallituksen alkaa laskemaan sitä, kuinka paljon Suomen kunnissa voitaisiin säästää, mikäli olisi luotettavaa informaatiota kustannuksista liittyen nimenomaan syrjäytymisongelmiin?

Arvoisa puhemies! Olen lukuisia kertoja täällä eduskunnassa ottanut esille lapsiperheiden kotipalvelujen alasajon, joka on jatkunut 1990-luvun lamasta alkaen. Tämän vuoksi myös osittain Suomessa on paljon lapsia ja nuoria, jotka ovat syrjäytyneet. Sen takia meillä on nuoria aikuisia, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä sen takia, että heidän perheitään ei ole tuettu silloin, kun tarve olisi ollut kaikista suurin. Tähän Suomella ei olisi ollut koskaan varaa, mutta näin on tehty. Ei varmaankaan kukaan ole laskenut sitä, kuinka paljon säästettiin 90-luvun alusta alkaen näihin päiviin saakka, koska edelleen lasten ja nuorten palveluista leikataan hyvin hyvin herkästi kaikissa kunnissa.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on myös muutamia kuntia, joissa asioita on osattu hoitaa paremmin kuin muualla. Imatra on hyvä esimerkki siitä. (Puhemies koputtaa) Imatran hyvinvointineuvola on palkittu jokunen aika sitten siitä, että siellä on pystytty puuttumaan näihin lasten ja nuorten syrjäytymisongelmiin (Puhemies koputtaa) ja sitä kautta on pystytty ehkäisemään näitä lasten huostaanottoja merkittävästi verrattuna muihin kuntiin. Toivoisin, että tämä Imatran malli leviäisi kaikkiin Suomen kuntiin.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus on kunnianhimoisempi kuntapolitiikassaan kuin yksikään edeltäjänsä. Itse asiassa nyt aloitetut uudistukset olisi pitänyt toteuttaa jo vuosia sitten, mutta rohkeus on tainnut puuttua. Hallitus on käynnistänyt kuntarakenne- ja sote-uudistukset, kuntien valtionosuusuudistuksen ja kuntalain kokonaisuudistuksen. Lisäksi tasapainotetaan kuntien tehtävien ja velvoitteiden suhdetta käytettävissä olevaan rahoitukseen.

On selvää, ettei näin laajaa kokonaisuutta voida valmistella käden käänteessä. Yhtä lailla selvää on, ettei uudistamatta voida yksinkertaisesti jättää. Uudistusten kaataminen olisi kuitenkin karhunpalvelus kuntalaisille ja palvelujen käyttäjille. Hallituksen arvovaltatappio on tähän verraten häviävän pieni asia, mutta näyttää, että se on oppositiolle tärkein päämäärä. Pahimmillaan uudistusten pysähtyminen tarkoittaa sitä, että palvelut heikkenevät ja kallistuvat entisestään. Nyt muokataan hallintoa, jotta palvelutaso voidaan säilyttää, ja siitä näissä uudistuksissa on yksinkertaisesti kysymys.

Arvoisa herra puhemies! Kuntarakenneuudistus on reippaassa vauhdissa, ja parhaillaan kunnissa laaditaan lainmukaisia kuntajakoselvityksiä. Pallo on nyt vahvasti kunnilla ja alueilla. Kunnat ovat pitkin matkaa saaneet lausua uudistuksista, ja ne ovat aidosti päässeet myös vaikuttamaan lopputulokseen. Kuntien lausuntoja on kuunneltava tarkalla korvalla myös jatkossa. Uudistus ottaa huomioon myös alueiden erilaisuuden niillä seuduilla, missä vahvoja peruskuntia ei voida muodostaa. On erittäin tärkeää, että toimivia kuntayhtymämalleja ei myöskään romuteta. Hallituksen lähtökohtana on, että vastuu palvelujen järjestämisestä ja verovarojen käytöstä on oltava demokraattisesti valituilla kunnanvaltuustoilla.

Opposition yhdessä mallissa kunnanvaltuutettujen rooliksi jää lähinnä sairaanhoitopiirin laskun maksaminen. Tilaaja—tuottaja-mallista siirryttäisiin siis pelkästään laskunmaksajamalliin, jossa maksajalta on riisuttu kaikki mahdollisuudet vaikuttaa palveluiden laatuun ja myöskin siihen tärkeään sisältöön. Minä kysyn: onko tämä sitä kuntien ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamista, mitä oppositio tässä välikysymyksessään peräänkuuluttaa?

Arvoisa herra puhemies! Uudistuksen ytimessä on yhdenvertaisten palvelujen turvaaminen koko maassa asuinpaikasta riippumatta. Näitä tavoitteita hallitus on suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti vienyt eteenpäin.

Julkisuudessa keskustelu kuntarakenneuudistuksesta on pyörinyt lähinnä pakkoliitosten ympärillä. Sosialidemokraatit eivät missään vaiheessa ole pakkoliitoksia halunneet, ja ne hyväksyttiin kompromissina osana laajaa rakennepoliittista ohjelmaa. Pakkoliitokset eivät ole kuntauudistuksen ydinalueella, ja keskustelu olisikin syytä palauttaa siihen, miten tätä välttämätöntä uudistusta viedään rakentavalla tavalla yhdessä eteenpäin. Haluan korostaa, että omalla seudullani pystyttiin vapaaehtoisesti toteuttamaan toistaiseksi maan suurin kuntaliitos kuntien lukumäärässä mitattuna. Se oli oikea päätös. Toivon todella, että vastaavaa rohkeutta löytyy, hyvät kollegat, myös teidän kotiseuduiltanne, koska tiedän, että teillä on myös avaimet tähän valmisteluvaiheeseen.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi: Osa oppositiosta haluaa antaa kuntalaisille käsityksen, että he kyllä säilyttävät Impivaaran kunnanvaakunan tienlaidassa. Tämä siitä huolimatta, että kunta ei itse enää juuri mitään palveluja järjestä eikä sen ole tarkoituskaan järjestää. Samaan aikaan unohdetaan suloisesti muun muassa taloudellinen todellisuus ja väestön ikääntymisen tuoma palvelutarpeen kasvu eli erittäin merkittävät haasteet tässä ajassa, joista lienemme kuitenkin edelleen yhtä mieltä tässä salissa, olimme sitten oppositiossa tai hallituksessa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Parlamentaarisen valmistelun puuttuminen kuntauudistuksessa kertoo siitä, että hallitus lähti niin sanotusti soitellen sotaan, ja asiasta näyttääkin tulleen sille nyt ensisijaisesti arvovaltakysymys, sillä oletushan on silloin, kun parlamentaarinen valmistelu laiminlyödään, että uudistus toteutuu hallituskaudella. Siitä, että tämä päättyy kyllä hallituksen arvovaltatappioon, tässä on kysymys. Enää haetaan vain kunniallista perääntymistietä.

Käyhän se asianhoito näinkin, mutta kyllä kuntalaiset ovat tässä niitä, jotka kärsivät. Kolme vuotta on pian kulunut, ja aikaan on saatu lähinnä kaaosta kuntakentällä, koska uudistukset ovat ratkaisevilta yksityiskohdiltaan auki. Hallituksen vähimmäistavoite lienee kuitenkin täyttynyt, sillä saattamalla kunnat hämmennyksen valtaan on aina mahdollista, että jotkut kunnat ikään kuin menevät tähän helppoon ja alkavat paikallisesti itse toteuttaa hallituksen ajamaa politiikkaa, jota tosin on ennen viime kunnallisvaaleja monin paikoin ankarasti vastustettu.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään siunailtu, miten keskustan ollessa hallituksessa viime vaalikaudella Suomessa tehtiin ennätysmäärä kuntaliitoksia mutta nyt tämä liitostahti on hidastunut. Keskustan harrastama paikallinen liitospolitiikka voi kyllä herättää aiheestakin kysymyksiä, mutta sen sijaan mielestäni nykytilanteessa, jossa liitoksia ei juurikaan synny, ei ole mitään ihmettelemistä, kun ottaa huomioon, että kuntauudistukseen liittyvä hallituksen sote-uudistus on aivan auki ja vailla varmaa perustuslaillisuutta. Olisi kunnilta täysin vastuutonta ilman tietoa sote-uudistuksen lopullisesta sisällöstä ja muodosta tehdä peruuttamattomia liitospäätöksiä. Saatiinhan itse asiassa perustuslakivaliokunnan toimesta lisäaikaa kunnille saattaa velvoitetut liitosselvitykset loppuun myöhemmin kuin 1. heinäkuuta 2014 mennessä sikäli mikäli sote-uudistus ei valmistu ennen 1.1.2014, kuten ei ole valmistunut.

Tarina hiiriräätälistä, joka ompeli kissalle takkia, on joka päivä ajankohtaisempi. Ei taida tulla edes tuluskukkaroa, ja tästä hallituksesta taitaa tulla kansan yhtä lailla vihaama kuin epäonnistuneesta hiirestä takkia vaille jääneen kissan vihaama. Nyt jos koskaan on siis kunnissa viisautta odottaa ja katsoa kaikessa rauhassa, saako tämä hallitus ylipäätänsä uudistuksensa vietyä hallituskautensa aikana läpi. Jos saa, missä muodossa?

20 000 asukkaan väestöpohjavelvoite itsenäisen kunnan edellytyksenä vaikuttaa jo tässä vaiheessa suurelta bluffilta. Sote-alueiden vastuu- eli isäntäkuntamallista ollaan jo kulisseissa todennäköisesti luopumassa ainakin siinä merkityksessä, mikä isäntäkunnille on tähän asti annettu. Ajatelkaapa, jos joku kunta tekisi nyt liitoksen perustaen näkemyksensä näihin alustaviin hahmotelmiin ja sitten kävisikin niin, etteivät ne hahmotelmat toteudu, vaan jäävät hahmotelmiksi. Siinä sitä oltaisiin.

Arvoisa herra puhemies! Pääosa tähän mennessä tehdyistä kuntaliitoksista lienee tehty kuntalaisia kuulematta, eli kunnissa ei ole järjestetty perussuomalaisten vaatimia kuntalain 30 §:n mukaisia neuvoa-antavia kuntakohtaisia kansanäänestyksiä. Näin kunnanvaltuustot ovat tehneet päätökset, jotka ovat siis kuntaliitoksessa käytännössä peruuttamattomia, ilman että kuntalaisia on kuultu.

Usein kansanäänestysaloitteisiin, joiden takana on lain mukaan oltava vähintään 5 prosenttia kunnan äänioikeutetuista asukkaista, suhtaudutaan valtuustoissa myös kielteisesti. Viimeisen noin parinkymmenen vuoden aikana kuntalaisten aloitteista vain 14 prosentissa on seurannut kansanäänestyksen järjestäminen. Toteutuessaan kansanäänestyksen neuvoa kuitenkin yleensä kuunnellaan, mikä siis viittaa siihen, että äänestyksiä ei haluta järjestää, jos äänestystuloksen ennakoidaan olevan valtuuston enemmistön kannan vastainen. Tavallaan nykyinen neuvoa-antava kansanäänestys ei olekaan siis neuvoa-antava, vaan neuvoa pyytävä, koska sen järjestäminen riippuu täysin valtuuston tahdosta eli siitä, pyytääkö se tätä neuvoa.

Koska kuntalaisilla ei ole nyt käytössä kuin aloiteoikeus ilman valtuuston velvollisuutta järjestää kansanäänestys, heitänkin ilmaan kysymyksen: tulisiko meillä lakia muuttaa sellaiseksi, että jos esimerkiksi 10 prosenttia äänioikeutetuista kuntalaisista tekisi kansanäänestysaloitteen, kunnallinen neuvoa-antava kansanäänestys olisi silloin järjestettävä? Esillähän ovat olleet myös sitovat kansanäänestykset, mutta eikö ensimmäinen askel olisi nyt se, että kansalaisilla olisi ylipäätänsä jokin suora keino saada kansanäänestys aikaiseksi? Voitaisiinko siis liikkeelle lähteä kunnista, kun kuntalakia nyt uudistetaan?

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Perjantain välikysymysäänestyksessä jokaisella kansanedustajalla on, voi sanoa, totinen paikka. Äänestämällä luottamusta hallitukselle kansanedustajat antavat samalla valtakirjan pakkoliitoksiin, mutta "ein" äänestäminen merkitsee sitä, että eduskunta ei hyväksy kuntien pakkoliitosta. Tämä tilanne ei selittämällä tämän jälkeen miksikään muutu, vaan se ratkaisu on nyt juuri tässä perjantain äänestyksessä.

Herra puhemies! Edustaja Vehviläinen käytti hyvän puheenvuoron liittyen siihen, että nyt olisi pitänyt ilman muuta ensin toteuttaa tämä sosiaali- ja terveysuudistus. Perusteluita tuli paljon siinä, ensinnäkin se, että yli puolet kuntien kustannuksista koostuu sosiaali- ja terveystoimen kustannuksista. Tätä ei voida mielestäni kuitenkaan sysätä nyt paikalla olevan ministerin, ministeri Virkkusen syliin, vaan kyllä siinä sosiaali- ja terveysministeriössä olevat ministerit ovat päävastuussa. Joka tapauksessa tämä sote-uudistuksen, voi sanoa, käsittämätön, hidas eteneminen ja myöskin esitykset, jotka eivät perustu ainakaan laajassa mielessä asiantuntijoitten yksimieliseen näkemykseen, ovat kyllä valitettavia. Tämä asia olisi pitänyt pystyä ratkaisemaan hallituskauden alkuvaiheessa.

Me kaikki tiedostamme täällä, ainakin näin uskon, sen, että nykytilanne täällä kuntasektorilla ei ole tulevaisuuden vaihtoehto. Se pitää meidän kaikkien sanoa. Kuntien haasteet ovat todella mittavat. Tämä yleinen talouskehitys merkitsee sitä, että kuntien rahoitus tulee olemaan tiukalla myöskin pitkälle tulevaisuuteen. Pitkälle tulevaisuuteen tulee olemaan rahoitus tiukalla, ja toisaalta ikärakenteen muutos, työvoiman saatavuushaasteet ja yleinen halu, totta kai, turvata palveluita, asettavat kunnat todella vaikeisiin tilanteisiin. Minä itse en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että kuntien tehtäviä ja erilaisia velvoitteita karsitaan vieläkin voimakkaammin kuin mitä nyt hallitus esittää. Aivan oikealla tavalla me joudumme katsomaan tätä kokonaisuutta uudessa valossa. Rahat eivät muuten millään riitä, ja se pitää kaikkien meidän hyväksyä annettuna tosiasiana.

Viime vuosien aikana on tapahtunut aika kovaa kehitystä, jossa kuntien velkaantuminen on lisääntynyt, kunnallisverot ovat nousseet ja eriytyneet, ja tässä tapauksessa maan sisälläkin on eriytymiskehitys ollut todella mittavaa. Osaltaan, ja merkittävältä osalta, siihen ovat vaikuttaneet tämän talouskehityksen lisäksi valtionosuusleikkaukset, jotka ovat erittäin suuria. Kun julkisuudessa on keskusteltu, noudattaako hallitus periaatetta, että tehdään puolet menojen supistuksia ja puolet veronkorotuksia, niin kyllähän tosiasiassa on käynyt niin, että veronkorotusten osuus on ollut paljon suurempi, koska valtionosuusleikkauksia on paikattu sitten kuntaveron nostamisella. Jokin arvio oli, että 75 prosenttia on ollut verojen korotusta. Tämä linja ei tietystikään voi enää tässä jatkua.

Arvoisa puhemies! Minä lukeudun itse niihin, jotka kuntapäättäjinä olemme sen totisen arjen edessä kantamassa käytännön vastuuta oman kunnan kehityksestä ja tulevaisuudesta ja ennen kaikkea kuntalaisten palveluista. Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että kuntien pitää olla aktiivisia: pitää hakea oman toiminnan kehittämistä, selvitellä erilaisia asioita, joilla turvattaisiin palvelut tulevaisuudessa, katsoa vertailuja kustannusrakenteessa ja olla aktiivinen. Sen viestin pitää tulla mielestäni myöskin kaikilta meiltä, että odottaminen ei kannata, koska olot eivät parane, vaan ne menevät vain huonompaan suuntaan, eikä kukaan meistä pysty antamaan sellaista lupausta, että esimerkiksi reilun vuoden kuluttua jokin taloudellinen tilanne oleellisesti muuttuu. Tämä on kylmä tosiasia, joka meidän pitää tietää, ja me kuntapäättäjät, jotka olemme käytännön vastuunkantajina myöskin siellä arkisorvin ääressä, tiedämme tämän erittäin hyvin.

Haluan lopuksi todeta sen, että elinkeinopolitiikka on laajasti ottaen jäänyt hyvin vähälle tässä keskustelussa. Tulojen ja lisätulojen saannin pitäisikin olla mielestäni kunnilla yksi tärkeä tekijä. Nyt keskustelu on pyörinyt täällä sosiaali- ja terveysasioissa liikaa, vaikka ne ovat tärkeitä. Sivistyspolitiikka on jäänyt aivan lapsipuolen asemaan, vaikka se on sitä tulevaisuuspolitiikkaa. Samoin on jäänyt elinkeinopolitiikka, maapolitiikka ja kaikki muut toimet, joilla pystytään edistämään yritystoiminnan kehittymistä ja kasvamista ja uusien työpaikkojen syntymistä, mikä kuitenkin on lopputilanteessa se kaikista keskeisin asia. Jos ei ole rahoitusta ja rahaa, niin ei kyllä palveluitakaan pystytä ylläpitämään, ei lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tuossa päivällä keskusteluosuudessa nostin esille Jalasjärven kuntaa uhkaavan pakkoliitosasian, niin on pakko tässä omassa varsinaisessa puheenvuorossa tuoda hiukan taustoja esille siitä, mikä toi Jalasjärven kunnalle tämän ison ongelman.

Ensinnäkin Jalasjärven kunta omistaa Jalasjärven ammatillisen kurssikeskuksen, ja se on yksi maamme suurimpia aikuiskoulutuskeskuksia. Kyseinen keskus toteutti opetusministeriön koulutustason kohottamisohjelmaa elikkä Noste-ohjelmaa vuosina 2003—2009. He toteuttivat ministeriön antamia ohjeita siitä, miten tätä koulutusta tulisi järjestää. Tässä kävi sillä tavalla, että kyseisen yksikön liikevaihto kasvoi merkittävästi. Kun on seurannut nyt näitä jälkitapahtumia, tuntuu siltä, että ministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, on enempikin tässä omia jälkiään peittänyt.

Olennaista tässä on se, että koko Noste-ohjelmassa koko sen toimintakauden ajan kannustettiin koulutuksen järjestäjiä tekemään oppisopimuksia. Noste-ohjelman loppuraportissakin todetaan, että ohjelman piiriin kuuluvia henkilöitä voitiin ohjata tämän lisäksi oppisopimuskoulutuksena toteutettavaan ammatilliseen peruskoulutukseen, jonka järjestämiselle ei valtionosuusrahoituksella ole määrällisiä rajoituksia. Eli avattiin piikki siihen, että koulutukset voivat kasvaa.

No, Jalasjärvellä, kuten muutamilla muillakin koulutuksen järjestäjillä, menot kasvoivat, ja nyt sitten huomasivat ministeriössä, että tässä on käynyt niin, että heidän ohjeensa ovat olleet puutteelliset. Tässä Jalasjärven 35 miljoonan euron takaisinperintäpäätöksessä taustalla oli se, että alun alkaen se summa oli jopa 65 miljoonaa euroa mutta sitä kohtuullistettiin. Ministeriö pyysi taustaksi Jalasjärven kunnan tilintarkastusyhteisöltä tietoja tuloiksi JAKKille. Elikkä kurssikeskukselle laitettiin koko sen yksikön liikevaihto ja kuluiksi yksinomaan palkat ilman sivukuluja ja investoinnit. Eli kaikki muut kulut — materiaalit, palvelut, palkkojen sivukustannukset, vuokrat, poistot — jotka tekevät yli puolet näistä kokonaismenoista, jätettiin tässä laskelmassa huomiotta. Näin ollen siitä saatiin sitten se noin 65 miljoonan euron summa, josta sitten ministeriö katsoi, että tämä huomattava osa rahoituksesta on jäänyt Jalasjärven kunnalle käytettäväksi muuhun tarkoitukseen. Tämä on ollut taustalla siinä takaisinperintäpäätöksessä.

No, se, mitä tapahtui sitten korkeimman hallinto-oikeuden osalta, johon ministerikin täällä päivällä vetosi, johtuu yksinomaan siitä, että korkein hallinto-oikeus jätti oman tehtävänsä tekemättä ja nojasi omat ratkaisunsa yksinomaan ministeriön virkamiesten kannanottoihin. Nyt onkin seuraava askel sitten se, että oikeuskanslerille tästä tullaan tekemään seuraava valitus.

Näitä muutamia muita: Pohjois-Suomen koulutuskeskussäätiö on yksi, joka sai yli 8 miljoonan euron takaisinperintäpäätöksen. Eli me näiden asioiden osalta olemme kyllä ihan keskeisesti tekemisissä oikeusvaltion periaatteiden kanssa, ja tämä asia on kyllä syytä katsoa loppuun.

Arvoisa puhemies! Muutama asia sitten näihin kuntaliitoksiin liittyen: Itse olen ja koko keskusta täällä käytetyissä puheenvuoroissa on ollut sitä mieltä, että vapaaehtoisuuteen pitää kuntaliitosten perustua. Niitä on tapahtunut, ja niitä tulee tapahtumaan jatkossakin. Tämä talouden tilanne on sellainen, että kuntien tulot tulevat kiristymään ja velvoitteet kasvamaan.

Ministeri Virkkuselle kiitokseksi voi todeta sen, että hän lienee ollut viime syksynä ainut ministeri, joka olisi ollut halukas jättämään joitakin lakeja toteuttamatta tai siirtämään niitten toimeenpanoa sen johdosta, että kuntien kustannuksia olisi saatu pienennettyä.

Kuntaliitoksissa maantiede tulee ottaa kyllä huomioon myös, etteivät nämä palvelualueiden rajat mene liika suuriksi, koska pitkät etäisyydet tuovat heti ongelmia palvelujen saatavuuteen.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia keskeisimpiä lisäyksiä vielä tähän keskusteluun.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on taas tänään käyty tuttua keskustelua kunnista ja kuntauudistuksesta. Asetelma on ollut vanha tuttu: Opposition mielestä kaikki on tunnetusti pielessä ja hallitus ilkeyksissään kepittää kuntia ja kuntalaisia. (Tapani Tölli: Juuri niin!) Hallitus on puolestaan puolustanut johdonmukaisesti omaa linjaansa. Oppositio on toisaalta siinä aivan oikeassa, että hallituksen kunta- ja sote-uudistuksen etenemisessä on ollut toivomisen varaa. Virheitä sattuu meistä jokaiselle, ja ainakin itse jaksan uskoa vielä siihen, että jopa hallituksen ministerit tekevät työtänsä vilpittömästi meidän kaikkien suomalaisten hyväksi. Tällä hetkellä niin kunta- kuin sote-uudistuksenkin keskeiset ehdotukset ovat kuntien kommentoitavana. Niiden jatkotyöstämiseen palataan myöhemmin tänä vuonna.

Toisaalta, arvoisa puhemies, jokainen puolue ja poliitikko myöntää kuntauudistuksen välttämättömyyden. Ilman kuntarakenteen ja kuntapalveluiden järjestämis- ja tuottamistapojen uudistumista me emme tulevan vuosikymmenen palveluhaasteesta selviä kuivin jaloin. Silti toimivimpien ratkaisujen löytämisen ja aidon vuoropuhelun sijasta me valtakunnan johtavat poliitikot keskitymme irtopisteiden hakemiseen. Melkein samanlaisten malliemme eroja paisutellaan kohtuuttomasti molemmilla puolilla rintamaa. Kansalaisia ja muun muassa kansantalouden asiantuntijoita tämä meidän keskinäinen kinastelumme oikeutetusti ärsyttää.

Yhtä lailla, arvoisa puhemies, merkittävä tieto oppositiolle on varmasti myös se, että meidän valistuneet kansalaisemme ja erityisesti asiantuntijat tietävät, ettei tarve kuntauudistukselle katoa hallituksen väriä vaihtamalla. Siksi välikysymyksessä esitetty ajatus siitä, että nykyinen kuntauudistus voitaisiin pysäyttää, ei ole uskottava. Pikemminkin pitäisi alkaa kysymään sitä, mikä olisi perussuomalaisten ja keskustan näkemys kuntauudistuksen jatkotoimista, jos heille hallituksen ovet aukeavat vuoden päästä pidettävissä vaaleissa. (Keskustan ryhmästä: Se on hyvin selvä!) Se olisi myös tietoa, jolle olisi varmasti kysyntää äänestäjien keskuudessa.

Arvoisa herra puhemies! Mihin suuntaan sitten kuntauudistusta ja erityisesti kuntien palvelujen uudistamista tulisi tulevina vuosina viedä? Omasta mielestäni hyvän tiekartan eteenpäin tarjoavat professorit Holmström, Korkman ja Pohjola eilen julkaisemassaan talousanalyysissä. Professoreiden mukaan tulevina vuosina tärkeintä olisi täsmentää kansalaisille annettu hyvinvointilupauksen sisältö. Se on perusedellytys sille, että voimme saada käytettävissä olevat tulot ja menot nykyistä paremmin kohtaamaan. Karu mutta välttämätön havainto on se, että nykyisen laajuiseen hyvinvointivaltioon meillä ei ole varaa, minkä takia sitä joudutaan tulevaisuudessa keventämään. Tässä hallituksen tekemät päätökset kuntien normien purkamisesta ovat hyvä alku mutta eivät riittävä. Me tarvitsemme sen rinnalle kriittistä arvokeskustelua siitä, mitkä ovat niitä keskeisiä palveluita, joita me haluamme jatkossakin tarjota yhteisillä varoilla kansalaille. Sen jälkeen meillä tulee olla rohkeutta tehdä oikeat päätökset.

Toinen professoreiden neuvo liittyy kunta- ja sote-palveluiden tuottamistapaan. Heidän mielestään palvelutuotannossa on tärkeää edistää vaihtoehtoja ja kilpailua lisäämällä valinnanvapautta, missä se vain on yleensä mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaisi muun muassa Jyväskylässä hyviä kokemuksia tuoneen palvelusetelimallin laajentamista, palvelualoitteen käyttöönottoa kuntapalveluissa sekä sote-rahoituksen osalta siirtymistä järjestelmään, jossa raha seuraisi potilasta. Taustalla tälle suositukselle ovat erityisesti Ruotsista saadut kokemukset. Siellä vaihtoehtojen tarjonnan on todettu nostavan palveluiden laatua ja prosessien tehokkuutta, oli tuottajana sitten kunta, yksityinen tai kolmas sektori. Syy, miksi tähän suuntaan ei ole menty, on luultavasti ideologinen. Jostain kumman syystä kansalaisten valinnanvapauden lisääminen ei tunnu sopivan kaikille puolueille.

Kolmas professoreiden suositus liittyy niin sanottuun kuntatyöntekijöiden viiden vuoden sääntöön kuntaliitosten yhteydessä. Siitä pitäisi näiden talousviisaiden mielestä luopua. Tilalle he ehdottavat irtisanottaville joustavampaa muutosturvaa. Siinä irtisanottaville maksettaisiin vuoden palkkaa vastaava korvaus, joka olisi käytettävissä uudelleenkoulutukseen.

Arvoisa puhemies! Samalla kun kannatan luottamuksen antamista hallitukselle, olisikin toivottavaa kuulla opposition näkökulmia näihin professoreiden esittämiin näkökulmiin. Oletteko te samaa vai eri mieltä edellä esitettyjen keinojen sopivuudesta, ja jos ette, mitä tekisitte toisin? Aika keskustelulle isänmaan tulevaisuudesta on nyt. Toivottavasti meillä poliitikoilla on rohkeutta ryhtyä siihen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistuksen tavoitteena on, että meillä on jatkossa elinvoimaisia, vahvoja ja toimintakykyisiä kuntia, jotka pystyvät turvaamaan peruspalvelut kuntalaisille. Palveluiden nykyinen vaihteleva ja paikoin valitettavasti huono tila ei johdu siitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistus olisi nyt käynnissä. Tämä tilanne johtuu siitä, että uudistus olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Siitäkin syystä on mielestäni oppositiolta vastuutonta ja epärealistista vaatia uudistusten pysäyttämistä ja uudelleen valmistelua.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tekemässä kunnianhimoista politiikkaa. On selvää, että monia mutkia on matkalla, eivätkä kaikki päätökset ole olleet helppoja. Valmistelun reunaehtoja sanelevat niin perustuslaki kuin olemassa olevat rakenteet, joihin tulevaisuuden haasteet ja tavoitteet eivät kaikin tavoin istu. Kokoomuksen ryhmäpuheissa taidettiinkin todeta, ettei hallitus saa täysiä tyylipisteitä tästä prosessista, ja niin se valitettavasti onkin. Valitettavaa se on nimenomaan kansalaisten ja kuntien työntekijöiden kannalta, koska ihmisten mieliin heräävät epäilyt voivat myös vähentää yhteistä tahtotilaa ja tietoisuutta siitä, että tämä hanke on välttämätön ja myös meidän kaikkien etu.

Pidän hyvin valitettavana, että etenkin keskustapuolue on kylvänyt kuntakenttään epävarmuutta ja epäluottamusta. Keskusta on välittänyt viestiä, että mitään ei tarvitse tehdä, ja lopulta keskustapuolue on kehittänyt kuntien itsehallintoa supistavan, valtaa voimakkaasti keskittävän maakuntamallin, jossa käytännössä kaikilta kunnilta viedään mahdollisuudet järjestää terveydenhuollon palvelut ja hajotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon hyödyllinen integraatio. Keskusta hajottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut erillisille organisaatioille. Samalla kuitenkin voimme todeta, että keskustan kotikunta—maakunta-mallissa sosiaalihuollon asema vaihtuu melkeinpä joka ulostulossa. Aiemmin siitä on oltu siirtymässä maakuntatasolle, viime syksyn sote-rahoitusesityksessä sitä oltiin jakamassa kotikunnan ja maakunnan välillä, ja tämän päivän ryhmäpuheessa koko sosiaalihuolto on taas menossa maakunnalle.

Eikö keskusta tiedosta tai ymmärrä, mistä sosiaalihuollossa on kysymys, kun sille ei löydy paikkaa? Onko keskusta, toisin kuin hallitus, tekemässä vain terveydenhuoltouudistusta ja unohtamassa palveluiden integraation? Ja vähän laajemmin: onko keskustalla tosiasiassa uskottavaa ja luottamuskelpoista mallia, kun keskeiset perusratkaisutkin vaihtelevat ulostulosta riippuen?

Arvoisa herra puhemies! Haluan tuoda esille vielä paikallista asiaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, koska siitä on puhuttu täällä kohtuullisen paljon. On totta, että Eksotessa on pystytty tekemään hyvää sisällöllistä kehittämistyötä ja monet palvelut pystytään järjestämään aiempaa paremmin. Eksoten laaja vahvuus on nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa ja niissä mahdollisuuksissa, joita tämä kokonaisuus tuo näitten laadullisten palveluiden kehittämiseen. Toisaalta meillä on myös suuret alijäämät, kuten täällä on todettu, mutta niitä on pystytty nyt kuromaan kiinni. Talous on siltä osin menossa parempaan ja oikeaan suuntaan.

Lisäksi hallinnon järjestäminen jatkossa puhuttaa paljon. Pidän tärkeänä, ettei hallinnon mallia sanella ylhäältä päin vaan siitäkin voidaan päättää paikallisesti ja viedä prosessia eteenpäin niin, että päätöksentekijät, viranhaltijat ja kansalaiset voivat siihen aidosti sitoutua. Eli olisi olennaista nähdä, mikä on meidän päämäärämme, tavoitteemme, ja miten palvelut järjestetään parhaiten niin, että tämä tavoite saavutetaan. Tämä on toiminnallinen ja hallinnollinen prosessi, ei pakkoa.

Siteeraan lopuksi ministeri Virkkusta, joka totesi, että kuntien yhdistyminen tuo potentiaalin, joka on hyödynnettävä. Tätä samaa ajatusta voi soveltaa myös sote-uudistukseen. "On uudistettava palveluprosessit, organisaatio, haettava tehokkuutta. Toteutus ratkaisee onnistumisen, ja tuota toteutusta ei voi tehdä hallitus tai eduskunta, sen voivat tehdä vain paikalliset päättäjät, viranhaltijat ja asukkaat."

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Otanpa tämän kuntauudistuksen vaikutusten pohtimisen esimerkkikunnan kautta.

Pohjois-Karjalan Polvijärven kunta on ilmoittanut, että se haluaa jatkaa toimintaansa itsenäisenä kuntana. Kunta on omalla vastuullisella toiminta- ja talouspolitiikallaan huolehtinut lähellä olevista palveluista, ja kunnan talous on pidetty tasapainossa. Palvelut on järjestetty pääosin itse kustannustehokkaasti. Tästä todistuksena on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 24.2.2012 julkaisema tutkimus, jonka mukaan terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot Polvijärvellä olivat vuonna 2010 Pohjois-Karjalan pienimmät, 79, ja Polvijärvi oli viidenneksi parhaalla sijalla koko Suomessa. Helsingin vastaava luku oli 113 ja Espoossa ja Vantaalla molemmissa 104. Kunta katsoo, että paras vaihtoehto on, että Polvijärven kunta saa itse järjestää paikallistason sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmisteluryhmä on esittänyt, että alle 20 000 asukkaan kunnat eivät enää jatkossa voisi vastata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisesta vaan palvelujen järjestämisvastuu siirrettäisiin suurempiin yksiköihin. Suunniteltu palvelujärjestelmän muutos olisi iso kunnallista toimintaa koskettava muutos, koska suurin kunnallisen toiminnan palveluyksikkö siirtyisi pieniltä kunnilta pois mutta rahoitusvastuu jäisi edelleen kaikille kunnille.

Polvijärven kunnan näkökulmasta uudistus tuo uhkan, että jatkossa palvelut keskittyvät pois kunnasta ja kunnan maksuosuudet kasvavat. Samalla tämä tietäisi, että toiminnanohjaus siirtyisi isommille kunnille ja kunnan vaikutusvalta palvelujensa turvaajana ja ohjaajana heikentyisi. Siis päätökset tehdään muualla, kuntalaiset matkustavat palvelujen perässä kymmeniä lisäkilometrejä, ja kunta toimii vain maksajana. Tätäkö hallitus meille tarjoilee?

Polvijärven kunta, kuten moni muukin asiansa hyvin hoitanut pienikin kunta, kannattaa edelleen nykyisen lainsäädännön mukaista toimintamallia, jonka mukaan kunta vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä. Jos valtiovalta toteuttaa pakolla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmistelutyöryhmän suuntaviivojen mukaisesti, niin siinä tapauksessa mainittu kunta katsoo, että palvelujen tuottaminen kuntayhtymänä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin vastuukuntamalli.

Tässä siis yhden hyvin asiansa hoitaneen kunnan terveiset hallitukselle.

Valtionosuusuudistuksen käsittely ihmetyttää: miksi hallitus käänsi kelkkansa viime syksynä? Hallitus käänsi katseen vanhusten määrästä lapsiin ja nuoriin. Ensin puhuttiin, etteivät pienet kunnat pärjää, kun ikärakenne on este. Tosiasia on, että näissä pienissä kunnissa ollaan ukkoutumisessa jo paljon muuta Suomea edellä. Siellä ikärakenne ei ole tullut yllätyksenä. Tulivatko hallituksen suunnitelmissa aluksi väärät kunnat pärjääjiksi, kun perusteet piti muuttaa? Palvelut on sopeutettu monin paikoin ja ne toimivat, mutta kun hallitus pistääkin valtionosuuksien perusteiden pääpainon lasten ja nuorten puolelle, pienet maaseutukunnat ovat varmoja häviäjiä.

Tämän painotuksen ansiosta pääkaupunkiseutu sai 60 miljoonaa lisää valtionapua, ja se on pois vanhusvoittoiselta maaseudulta. Hallitus on myös jopa kikkaillut valtionosuuksien määrittämisessä ottamalla jotkut sairaudet sairastavuuden valtionosuuksien piiriin, ja jotkut toiset sairaudet taas eivät vaikuta. Hallitus on hyvä hämäämään. Ensin valtionosuusuudistuksella Polvijärveltä otettiin 1 miljoona perusrahaa pois ja sitten annettiin armopalana 50 000 euroa oppilasryhmien pienentämiseen.

Hallitus näyttää varautuvan tulevaan — pakottamallako hyvin pärjäävät pienet kunnat pakkoliitokseen kaiken varalta? Ei tällä ainakaan kansalaisten osallisuutta edistetä. Hallituksella on kiire. Kunnille annetaan lausuntoaikaa; paljonko annetaan laajaan sote-uudistukseen? Eiväthän siinä kuntapäättäjät ehdi edes postiaan avata. Pitää vain ihmetellä, mihin hallitus tällä kaikella pyrkii.

Arvoisa puhemies! Edelleen kysyn: onko mahdotonta hallituksen perääntyä ja miettiä sitä, että koko historialliseen uudistukseen otettaisiin koko eduskunta miettimään tätä tärkeää asiaa?

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustan ykköstavoite kuntauudistuksen edessä on kuntalaisten jokapäiväisten peruspalveluiden turvaaminen koko Suomessa. Siitä on lähdettävä, että menemme uudistuksessa palvelut edellä. Kuntarakenteilla ja -rajoilla kikkailu ei tuo säästöjä automaattisesti eikä mitään muitakaan hyviä asioita.

Otan esimerkin omasta kotikunnastani, -kaupungistani, Oulusta, jossa reipas vuosi sitten tehtiin viiden kunnan liitos. Se oli strateginen päätös, jota nyt vasta laitamme täytäntöön niin, että mietimme, miten palvelut alueella toteutetaan yhdessä, miten organisoimme hallinnon ja miten kuntalaiset saavat koulupalvelut, terveyspalvelut, jokapäiväiset palvelut eri puolilla uutta Oulua. Työ on pahasti kesken.

Meillä ei ole minkäänlaisia leveitä hartioita kuntatalouden suhteen, ja siksi muidenkin suurten kuntaliitosten toteuttaminen Suomessa on vasta alkutekijöissään niin, että meillä ei ole minkäänlaista vertailevaa tutkimusta siitä, mitä hyötyjä, aitoja hyötyjä, näiden kuntien yhdistymisestä on tapahtunut. Suuruus ei ratkaise eivätkä myöskään rakenteet, vaan kunnan sisällä tapahtuva toiminta ja erityisesti yhteistyö kuntien välillä. Jos pidämme tärkeänä, että väestöpohjaan pohjautuen teemme kuntaratkaisuja niin, että haluamme suurta ja mahtavaa, niin eikö silloin nimenomaan Helsingin ja Suomen suurten kaupunkien pitäisi olla kustannustehokkaita palveluiden tuottajia? Mutta sitä ne eivät ole, valitettavasti.

Keskusta on rohkeasti pitänyt esillä omaa kuntauudistuksen ratkaisua, kotikunta—maakunta-mallia. Nimestä voidaan pitää kyllä varmasti ideakilpailu, jos se tökkii tässä asiassa, mutta me haluamme turvata kuntalaiselle lähipalvelut niin, että vanhusten, vammaisten, lasten ja terveyskeskuspalvelut esimerkiksi ovat tuotettuna lähellä ja niistä myöskin päättävät kuntalaisten lähellä itse. Maakuntatasolle voidaan, niin kun nytkin, erikoissairaanhoito järjestää, ja sitä toivottavasti tulevaisuudessakin sairaanhoitopiirin ominaisuudessa nähdään. Ei toimivia rakenteita kannata romuttaa tässäkään tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Kuntaministeri Virkkunen on tänään asettanut Oulun seudulle kolme kuntajakoselvittäjää. Pidän pöyristyttävänä asiaa, että me tutkimme, selvitämme, mietimme ja pohdimme vuodesta toiseen tässä sekavassa selvitystilassa vain ja ainoastaan kuntaliitoksen rakenteita. Toivon, että ohjeistus kuntaselvittäjille ylipäätänsä koko Suomessa on muutakin kuin vain miettiä, miten pakolla ajamme kaupunkiseutujen kunnat yhteen. Selvityksessä on pakko ottaa huomioon, että me tarvitsemme kuntien välistä yhteistyötä asumisen, maankäytön, liikenteen ja palveluiden alueilla, joilla voidaan tehdä yhteistyötä ilman kuntaliitoksiakin.

Eihän keskusta kuntaliitoksia vastusta, mutta pakkoa vastustaa. Jos niitä kuntaliitoksia syntyy, niin kuin viime vaalikauden aikana sata kuntaa on vähempänä, niin niitä syntyy sitten, ja se on ihan tervettä kehitystä. Mutta painopiste ehdottomasti toivottavasti myöskin hallituksen työskentelyssä on se, että me piakkoin saamme eduskuntaan sote-uudistuksen linjaukset ja pääsemme keskustelemaan rahoitusmalleista ja toteutusmalleista sen suhteen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että me olemme keskustalaisina aina kannattaneet yhteistyötä hallituksen kanssa ja neuvotteluita niissä asioissa, kuten esimerkiksi tiistaina pääministerin talouskeskustelun kohdalla osoitimme. Mutta tässä asiassa, kuntauudistuksessa, oppositio on jätetty sivurooliin, ja se on erittäin vahingollista kuntademokratiaa ja tulevaisuuden kuntapäätöksentekoa kohtaan.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä voi puhemies häiritä! — Ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, millaiseen liemeen hallitus on itsensä ajanut tämän kunta- ja sote-uudistuksen sekoilun osalta. Suuruudenhullu ideologia suurkunnista näin harvaan asutussa maassa johtaa väistämättä erilaisiin ongelmiin sen lisäksi, että kuntaliitoksiin ajetaan myös sellaisia kuntia, joilla on edelleen talous- ja palvelutaso kunnossa.

Hallitus on ollut myös itse omalla toiminnallaan rapauttamassa kuntien asemaa. Hallitus on leikannut kuntien valtionosuuksia yli kaksi kertaa enemmän kuin hallitusohjelmaan on kirjattu, ja kuntien harteille on kasattu sellaisia velvoitteita, joista niiden on tässä tilanteessa mahdoton selvitä. Tavallaan kunnat ja kuntalaiset maksavat siitä, että hallitus ei kykene korjaamaan valtiontalouden tilannetta.

Arvoisa puhemies! Kuntien kurja tilanne jatkuu niin kauan kuin yrityksiä ei auteta kasvamaan ja ihmisille ei ole töitä tarjolla. Kunnan ihmiset muuttavat töiden perässä kaupunkikeskuksiin. Syrjäseudut jäävät vaille asukkaita ja palveluita. Ilman kuntalaisia ei ole toimivaa kuntaa eikä palveluita. Esitän saman kysymyksen kuin ryhmäpuheemme pitänyt Pirkko Mattila: miksi yritykset lähtisivät tyhjeneviin maakuntiin, joissa ei ole työntekijöiden tarvitsemia palveluita?

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että valtion pitäisi keskittyä yrittäjyyden tukemiseen ja tätä kautta työpaikkojen luomiseen, valtion pitäisi myös julkisten työpaikkojen suhteen omata suhteellisuudentajua. Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa työttömyys huitelee jo 16 prosentin tuntumissa, mutta silti hallitus on toiminnoillaan saanut aikaan julkisen sektorin työpaikkojen vähenemisen, vain yhdeksi esimerkiksi ottaen prikaatimme Kontiolahdella.

Arvoisa puhemies! Täytyy myös muistaa, että on niitä ongelmia suurkaupungeillakin. Helsingin seutu tuottaa 35 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, ja sillä on joka kolmas Suomen työpaikka. Silti alueen asuntotuotanto laahaa jatkuvasti jäljessä ja asuntojonossa on jopa 30 000 ihmistä. Samaan aikaan Helsingin kaupunki on velkaantunut jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa heikon tulopohjan seurauksena.

Ottaen huomioon, että kuntauudistuksen ta-loudellisia vaikutuksia ei ole vieläkään arvioitu kuntatalouden ja julkisen talouden kestävyysvajeen kannalta, hallituksen kuntauudistukseen ei voi suhtautua muuten kuin skeptisesti.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistusta tehdessään hallitus halusi sooloilla ja tehdä asioita omin päin eli lyödä päänsä seinään kerta toisensa jälkeen. Sille ei näy tulevan loppua ennen kuin Suomi on ajettu kaikella tapaa alas ja perikatoon.

Nyt aion verrata sitä kuntataloutta: se ei eroa millään tavalla kotitaloudesta, yritystaloudesta, ja jos on eletty yli varojen, täytyy jostakin leikata. Tätä yritän nyt vähän tuoda esille.

Palveluiden laadusta on pakko tinkiä, koska vieraiden maiden tukipaketeista ei kyllä tingitty. Etuisuuksia on pakko karsia, koska asiansa huonosti hoitaneiden Välimeren maiden pankkien eduista ei missään vaiheessa karsittu, ei yhtään latia. Julkinen sektori on paisunut kuin vedellä täytetty sammakko, ja se kohta räjähtää. Se tulee olemaan yhtä kauhistuttava näky kuin semmoinen tielle littaantunut rupisammakko.

Julkista sektoria täytyy karsia isolla kädellä. Hallintoa ja turhaa byrokratiaa on karsittava. Julkisia menoja on karsittava. Viiden vuoden irtisanomissuoja on täysin mielisairasta touhua. Kuntaliitosten yhteydessä se on purettava taannehtivasti. Muuta tietä ei ole. Samoin viiden vuoden irtisanomissuoja kuntaliitosten yhteydessä on purettava taannehtivasti. Julkisia turhia virkoja on aivan liikaa, yhtenä esimerkkinä tulevaisuuden tutkijat. Kyllä se tulevaisuus tulee tutkimattakin. (Erkki Virtanen: Missä kunnassa semmoinen on?) — Kyllä näitä horoskoopin laatijoita joka puolella on. Yksikin maksoi aika paljon tässä vähän aikaa sitten. — Lisäksi olisi jo aika luopua poliittisista virkanimityksistä kunnissa. Virkaan tulee nimittää pätevin henkilö, ei sitä kaikkein kunnianhimoisinta poliittista peluria.

Sitten tästä, mikä on semmoinen hirmuinen tabu, mihinkä ei missään tapauksessa saa koskea, elikkä maahanmuuton tuomista ongelmista. Otan esille seuraavat maahanmuuton aiheuttamat turhat menot, joista on karsittava:

Sosiaaliturvan varassa elävien maahanmuuttajien, myös kanta-asukkaitten, oikeutta asua kaupunkikeskustoissa ja kalliilla asuntoalueilla tulisi voida rajoittaa. Myös ulkomaalaisille maksettava toimeentulotuki olisi asteittain lopetettava, ainakin sitä olisi vähennettävä. Kun me sen vastikkeettoman rahan jaamme tuonne, kenelle tahansa, sillä on huono tulos. Ainakin korot ovat aika huonoja.

Humanitäärinen maahanmuutto tulisi keskeyttää, kunnes oman maamme kansantalous elpyy. Sitten vasta kun kakkua on jaettavaksi, jaetaan sitä. Kehitysavun määrää tulisi vähentää, varsinkin kun sen perillemeno ei ole aina varmaa ja läpinäkyvyys puuttuu. Minulla on itsellä kokemusta. Minä olen nähnyt kyllä, mihinkä taskuihin sitä vuotaa, mutta sitä eivät valitettavasti kaikki sano. Katastrofiapu tulee kuitenkin säilyttää. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei myöskään ole mitään järkeä tukea Venäjää ja Kiinaa, koska ne kyllä pärjäävät omillaankin.

Joitakin kaksikielisiä palveluja tulee karsia kunnolla. On tolkutonta, että katu- ja liikenne-opasteet ovat kahdella kielellä kunnissa, joissa vähemmistökielen käyttäjiä on vähän. Viitasaarella Sinisen tien kohdalla lukee Blå vägen. (Erkki Virtanen: Jossain on kolmella kielellä!) Hyvin vähän siellä ruotsia kuitenkin puhutaan.

Julkiset tuet monikulttuurisuuden edistämiseen on lopetettava. Yritetään nyt säilyttää edes tämä yksi kulttuuri niin, ettei se kuole sukupuuttoon. Suomeen syntyy tällä hetkellä enempi Muhameddeja kuin Jareja.

Arvoisa puhemies! Kaikki ymmärrämme, että maamme talouden saaminen kuntoon on tärkeintä. Siksi yrittäjyyttä tulee tukea. Ei meillä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin nousta tästä suosta, johon hallitus on meidät Euroopan pankkipelastamisoperaatiolla upottanut. Ympäristölaki saatiin menemään nyt läpi, ja se on hallituksen hyvä työ: siitä tuli teollisuudelle arviolta 750 miljoonan lasku. Ei se sillä tavalla täällä Suomessa pysy, jos tällä lailla toimitaan. Se on aivan turhaa höpinää, että sieltä jotakin työpaikkoja tulee, kun tämmöisiä lakeja säädetään.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten päivällä debatissa totesin, se hyvä puoli tässä välikysymyskeskustelussa on, että tässä salissa on taatusti yksimielisyys, että kuntauudistus on välttämätön, että kuntakentälle täytyy tehdä jotakin. Nykymallinen kuntakenttä on eräässä mielessä tullut tiensä päähän ja on sellaisten, muotisanaa käyttäen, haasteiden äärellä, että reagointi on välttämätöntä.

Mutta hallituksen toiminnalle ei voi antaa kovin korkeita tyylipisteitä. Kuka tästä kaikesta hyötyy, jos kuntauudistus tällä tavoin toteutetaan? Epäilen, että hyötyjiä ei ole ainakaan suomalainen kansanvalta, demokratia. Olen vakuutettu siitä, että erityisesti lähidemokratia vaarantuu. Nykyisellään jo tiedämme, että kuntaliitoskunnissa äänestysprosentit kuntavaaleissa ovat laskeneet, ja muutoinkin kuntavaalien äänestysprosentit kertovat valitettavaa, karua kieltään. Kun vielä 1992 kuntavaaleissa päästiin yli 70:n äänestysprosenttiin, niin nyt vaaleissa äänestysprosentti on alkanut 5:llä.

Hyötyjä ei ole siis kansanvalta eikä lähidemokratia, eivätkä tästä kuntaliitostavoitteesta hyödy myöskään köyhät kunnat, jotka liittyisivät yhteen. Kahden köyhän, väestörakenteeltaan ikääntyvistä ihmisistä koostuvan kunnan yhteen liittämisestä ei tule mitään lisävaurautta, jotakin sellaista, mikä olisi merkki valoisampaan tulevaisuuteen, päinvastoin.

Kuntatalouden professori Loikkanen toteaa, että kuntia yhdistelemällä ei ole saatu aikaan merkittäviä säästöjä ja yhtäältä suurempi kuntakoko ei tuo tehokkuutta, mutta kyllä tästä kuntauudistuksesta joillekin olisi hyötyä. Olen aivan varma, että erilaiset epäkansanvaltaiset konsultit saisivat lisää tilaa hääräillä, saisivat pitää PowerPoint-sulkeisia ja toistaa strategioita, visioita, missioita ja tahtotilojaan ja tehdä käynneistään mojovia laskuja ilman, että palikat asettuvat järkevällä tavalla paikoilleen, että kuntalaisen palvelut tulisivat paremmin hoidetuksi.

Yhtäältä tyylipisteitä ei voi antaa myöskään siitä, miten on kaavailtu toteutettavan muodostettavan kunnan kansanäänestys. Tässähän äänestäjien tahto ei toteutuisi, kun muodostettavan kunnan äänet lasketaan yhteen eikä erikseen vielä olemassa olevien kuntien pohjalta. Tällainen äänestystapahan muistuttaa karuudessaan vuoden 1940 Baltian maissa toteutettuja kansanäänestyksiä, kun Baltian maat Viro, Liettua, Latvia liittyivät neuvostokansojen perheeseen.

Perustellusti on esitetty myös kritiikkiä valtiosääntöasiantuntijoiden taholta siitä, että näissä kuntauudistus- ja sote-kaavailuissa on ollut piittaamattomuutta perustuslaista. Sote-työryhmän raportista keskusteltaessa kokoomuslainen kuntajohtaja ja entinen demariministeri kuin yhdestä suusta lausuivat, että sote-uudistus tällä tavoin toteutettuna olisi kaikkien kestävyysvajeiden äiti.

Reijo Tossavainen /ps:

Kunnioitettu puhemies! Arvoisa ministeri ja monet muutkin ovat täällä tänään puhuneet Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä. Eksoten hallituksen puheenjohtaja, demari Marja-Liisa Vesterinen ja varapuheenjohtaja, kokoomuslainen Ilpo Hakula kirjoittivat Lappeenrannan Uutisissa näin: "Hallituksen esitys uudeksi sote-laiksi mitätöi häikäilemättömästi asiantuntijoiden näkemykset, jotka nyt on uhrattu kuntien pakkoliitosten ja vastuukuntamallin alttarille. Sote-uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli perusterveydenhuollon vahvistaminen sekä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaali- ja vanhuspalvelujen toimin-nallinen ja hallinnollinen integrointi. Ne on unohdettu. Hallituksen sote-linjaus vastuukuntineen keskittyy hallintoon ja siinäkin vain monimutkaisuuden ja hallintoportaiden lisäämiseen."

Näin tyrmääviä ovat nämä hallituspuolueita edustavat asiantuntijat. Samaa mieltä ovat myös lähes kaikki hallituksesta riippumattomat asiantuntijat. Kysynkin ministeriltä: milloin tunnustatte tosiasiat ja toteatte, että väärin sammutettu?

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten kunta- ja sote-uudistus lähtee siitä, että peruskuntaa laajemmalla väestöpohjalla eli piirikunnissa hoidettaisiin vain ne asiat, jotka vaativat laajan väestöpohjan. Näitä ovat esimerkiksi erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto, ammatillinen koulutus ja alueellinen maankäytön suunnittelu. Peruskunnat hoitaisivat muut tehtävät kuten tähänkin saakka. Selkeää ja järkevää. Keskustan ratkaisumalli lähtee samalta pohjalta. Myös vihreät ovat pääosin samaa mieltä. Kokoomuksen kansanedustajista vähintään kolmannes kannattaa samantyyppistä ratkaisua. Kannatusta löytyy runsaasti myös hallituspuolueista, tänään yllättäen myös vasemmistoliiton riveistä.

Tässä tilanteessa hallituksen ja hallituspuolueiden pitäisi todellakin tunnustaa tosiasiat ja heittää sote- ja kuntasekoilu historian roskatynnyriin. On nimittäin harmillista, jopa suorastaan edesvastuutonta, että historiallisen suuri uudistus perustuu mututuntumaan, siis siihen, että väestön ikääntyminen ja monet muut ongelmat ratkeavat kuntakokoa kasvattamalla. Todellisuudessa mitkään tilastot tai tutkimukset eivät tue sitä, päinvastoin, sillä tilastot kertovat, että isot kunnat tuottavat palvelut per asukas noin 20 prosenttia kalliimmalla kuin pienemmät kunnat. Tämä on tosiasia, joka hallituksen ja hallituspuolueiden taholta sivuutetaan olankohautuksella. Ei sellainen ole vastuullista asioiden hoitoa.

Arvoisa puhemies! Epätoivossaan hallitus yrittää polkea demokratiaa aivan käsittämättömällä tavalla. Siunaus kuntaliitoksille halutaan kansanäänestysten kautta siten, että kuntien yhteenlaskettu äänestystulos ratkaisee. Jos nyt esimerkiksi 3 700 asukkaan kotikuntani Savitaipaleen kaikki asukkaat äänestäisivät itsenäisyyden puolesta ja jos samaan aikaan noin 20 kertaa suuremman Lappeenrannan asukkaiden pieni enemmistö on kuntaliitoksen kannalla, niin lappeenrantalaisten kanta ratkaisisi, sillä yhteenlasketuista äänistä enemmistö olisi kuntaliitoksen kannalla. Jotta asia ymmärrettäisiin, niin kerron rautalankaesimerkin: jos Venäjä esittäisi Suomen liittämistä Venäjään ja kansanäänestys järjestettäisiin Virkkusen mallin mukaisesti, niin tuskinpa me hyväksyisimme lopputulokseksi kummankin maan yhteenlaskettua tulosta elikkä Suomen Venäjään liittämistä.

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen kolmen vuoden taivalta tarkastelee, niin polun varrella on vain savuavia raunioita. Eurooppa-politiikka on ollut katastrofaalista. Kotimaassa on ajauduttu niin pahaan jamaan, että sitä voidaan pian verrata Kreikan tilanteeseen. Onneksi vaalit ovat reilun vuoden kuluttua. Niiden jälkeen on uudenlaisen politiikan aika myös kunta- ja sote-asioissa.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen nykyisen hallitusohjelman eräänä keskeisenä tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asukaslähtöisesti koko maassa. Tästä olen samaa mieltä. Kuntatalouden vakautta ja kestävyyttä hallitus on luvannut edistää uudistamalla kunta- ja palvelurakenteet, vahvistamalla kuntien tulopohjaa, parantamalla kunnallisen toiminnan tuottavuutta ja vaikuttavuutta sekä rajoittamalla kuntien tehtävien laajentamista. Mielestäni hallituksen teot osoittavat kuitenkin aivan jotakin muuta kuin lupaukset.

Suomen kuntauudistuksen linjat julistettiin syksyllä 2011. Tuolloin kansanedustaja Mikael Jungner ilmoitti, ettei SDP hyväksy kuntien pakkoliitoksia. Myös RKP, vasemmistoliitto, vihreät sekä kristillisdemokraatit ilmoittivat, että pakkoliitokset eivät ole mahdollisia. Suomen Kuvalehti julkaisi tammikuussa 2012 haltuunsa saaman kuntauudistuksen salaisen kuntakartan, jonka valtiovarainministeriö aikoi julkistaa helmikuussa 2012. Sen mukaan Suomeen jäisi noin 70 kuntaa nykyisen 320:n sijaan.

Vielä vuosi sitten demarit tyrmäsivät kuntien pakkoliitokset. Puolueen kuntatyöryhmän ja hallituksen kuntauudistuksen seurantaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta ilmoitti MTV:n haastattelussa 13.1.2013, että sosialidemokraatit eivät kannata kuntien pakkoliitoksia. Elokuussa 2013 hallitus päätti, että kaupunkiseuduille voidaan tehdä kuntien pakkoliitoksia, jos kunnat eivät ilman pakkoa liity toisiinsa. Lokakuussa 2013 pääministeri Jyrki Katainen arvioi, että kuntien pakkoliitoksiin ei ole Suomessa laajaa tarvetta. Joulukuussa 2013 hallitus kiisteli kriteereistä, joiden perusteella pakkoliitoksia tehtäisiin. Kuntaministeri Henna Virkkunen paljasti 10.1.2014 todelliset pakkoliitosalueet.

Arvoisa puhemies! Vähemmälläkin sähläämisellä olisi kuntakenttä saatu sekasorron valtaan. Sen lisäksi, että kunnat on pantu tekemään selvityksiä, antamaan lausuntoja, hallitus on lisännyt kuntakentän kuormaa leikkaamalla valtionosuuksia ja lisäämällä kuntien velvoitteita. Kuntaliiton mukaan kuntien ja kuntayhtymien lainakanta on nousemassa tänä vuonna liki 18 miljardiin euroon. Vuonna 2017 lainakannan ennuste on ollut liki 27 miljardia euroa. Vuosille 2012—2017 kohdistuvien leikkausten johdosta kunnilta jää saamatta 6,6 miljardia euroa valtionosuuksia.

Oma lukunsa on se tapa, jolla hallitus valtionosuusuudistuksen kautta jatkaa maaseudun tyhjentämistä. Ei liene sattumaa, että tässäkin asiassa pienemmät kunnat kärsivät jälleen eniten. Alle 6 000 asukkaan valtionosuudet pienenevät keskimäärin 89 euroa per asukas ja 6 000—10 000 asukkaan kuntien valtionosuudet 90 euroa per asukas. Sen sijaan suurin osa yli 20 000 asukkaan kunnista saa lisää valtionosuuksia.

Ovat myös paljastuneet todelliset syyt kokoomuksen ja SDP:n voimakkaille uudistushaluille. Selvityksen mukaan heidän valtansa kasvaisi kuntien pakkoliitoksilla, kun nykyisten kuntien, maaseudun ja syrjäkulmien ongelmat kuuluisivat entistä vaimeampina huutoina heidän lasitorneihinsa maaseudun puolestapuhujien harvetessa keskittämisen seurauksena.

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna 4.4. jälleen pääsevät kunnat lausumaan sotesta ties monennenko kerran. Ministerille ei vaan tunnu minkään työryhmän valmistelu kelpaavan. Kaiken tämän puuhastelun jälkeen sote ei juurikaan kansalaisia kiinnosta. Sen sijaan sote-palveluja käyttäviä kansalaisia kiinnostaa, kuka rahoittaa palveluta, kuka huolehtii terveyskeskuspalveluista ja vanhuksista.

Kaiken kaikkiaan hallitus on toimillaan ja toimettomuudellaan halvaannuttanut kuntakentän. Kunnat eivät voi suunnitella tulevaisuuttaan, ja se on vahingollista. Kasvu on pysähtynyt. Siksi on muutoksen aika. Suomi herätköön poliittiseen taistoon.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Pahin asia maamme politiikassa on, että EU-aikana maamme hallitukset ovat päästäneet löperöllä toiminnallaan työllistävän teollisuuden karkaamaan maastamme. Enää ei synny tarvittavia verotuloja, ja elämme velaksi. Toinen keskeinen asia on, että meillä hallitus katsoo, että omia kansalaisia ei saa työllistää ensin.

No, mikä on hallituksen ongelma kuntapolitiikassa? Kuntauudistuskeskustelut olisi pitänyt aloittaa kunnissa eikä nykyhallituksen tavalla niin, että perustuslain takaama kunnallinen itsehallinto ohitetaan kokonaan. Paikalliset ongelmat tunnetaan parhaiten kunnissa. Myös naapurikuntien välinen yhteistyö ja mahdollisuudet lisätä yhteistyötä tiedetään paikallisesti paremmin kuin etäällä Helsingissä olevassa ministeriössä.

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa, jossa on paljon suhteellisen pieniä ja ainakin kohtuullisesti toimeentulevia kuntia, on perinteisesti tehty yhteistyötä kuntien välillä palveluiden järjestämiseksi. Kunnat ovat kyenneet järjestämään kuntalaisille niin sosiaali- kuin terveyspalvelutkin kohtuudella ja suhteellisen lähellä vapaaehtoisia yhteistyöjärjestelyjä käyttäen. Tyypillisesti palvelut on järjestetty kuntien välisessä hyvässä yhteisymmärryksessä siten, että kaikki osakaskunnat ovat hyötyneet yhteisistä, edullisimmista palveluista.

Nyt hallitus on kuitenkin päättänyt romuttaa luonnollisesti yhteistyöllä järjestetyt sote-palvelut ja pakottaa kunnat järjestäytymään uudelleen. Näillä vaadituilla useiden kuntien kuntaliitoksilla yritetään ratkaista liian monta ongelmaa yhtä aikaa ja vielä säästöjä tavoittelemalla. Tämän kaiken uudelleenorganisoinnin kuluja ja sen aiheuttamaa työntekijöiden ajanhukkaa hallitus ei ole tainnut edes yrittää selvittää. Toivottavasti näistä pakkomuutoksista ei aiheudu enemmän uusia ongelmia kuin mitä vanhoja puutteita saadaan ratkaistua.

Arvoisa puhemies! Meiltä Varsinais-Suomesta löytyy jo viime hallituskaudella vuonna 2009 toteutunut, kymmenen kunnan liitoksella syntynyt Salo. Sitä voidaan käyttää kuntalaisille hyvänä esimerkkinä siitä, miten palvelut alkavat siirtyä liitosalueen reunoille joutuneista entisistä kuntakeskuksista kohti keskuskaupungin parrasvaloja. Kuinka ollakaan, uudessa suurkunnassa päätöksenteko ja yhteiset kehitystoimet pyrkivät keskittymään uuteen keskuskaupunkiin.

Uuden kunnan kehyskuntien laitamilla asuvat joutuvat käyttämään palveluidensa hankkimiseen aiempaa enemmän aikaa ja rahaa. Julkisten liikenneyhteyksien puuttumisen tai puutteellisuuden vuoksi syrjemmässä asuvalla pitää olla esim. ajokortti tai oma auto tai taksiraha, jotta hän pääsisi palvelujen ääreen, elleivät sitten peräti veronmaksajat joudu näiden kyytien eli hallituksen kaavailemien säästöjen maksumiehiksi. Todennäköisesti tämä johtaa pidemmällä aikavälillä vain kiihtyvään suurkuntien reuna-alueiden tyhjenemiseen asukkaista. Tämä puolestaan aiheuttaa lisääntyvää ahtautta ja asumiskustannusten nousua myös syntyvissä suurkeskuksissa.

Arvoisa puhemies! Puuttuukohan minulta mielikuvitusta, kun en keksi, mitä pienen kunnan asukas säästää noutaessaan kuntaliitoksen jälkeen tarvitsemansa palvelut entistä kauempaa? On melkoinen epäkohta, että hallituksen harjoittaman politiikan seurauksena kansalainen, joka on nuoruudessaan rakentanut omakotitalonsa kuntakeskukseen siinä uskossa, että vanhuudenpäivillään voi kävellä lähikauppaan ruokaostoksille, huomaakin olevansa yhtäkkiä kylmilleen jätetyn kunnantalon takana. Lähikauppakin on siirtynyt valtatien varteen muutaman kilometrin päähän aiemmasta kuntakeskuksesta. Kelpaa siellä sitten kansalaisen heristellä nyrkkiään toisella kädellään rollaattorin sarvesta kiinni pitäen, kun kuntaministeri tulee kymmenen vuoden päästä vierailulle tarkkailemaan kuntaliitosohjelman aiheuttamia vaikutuksia.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistusta on tehty Suomessa oikeastaan vuosikymmeniä. Väestön painopiste on muuttunut ja kaupungistuminen jatkunut riippumatta hallituksista. Kaikki poliittiset ryhmät tunnustavat muutoksen välttämättömyyden kuntarakenteiden osalta, mikä tuli esille myös tämänpäiväisessä keskustelussa. Paras-hankkeen aikana uudistus eteni alueilla, joissa uuden kunnan syntyminen oli varsin luonnollinen valinta. Näin tapahtui esimerkiksi kotikaupungissani Kauhavalla vuonna 2009.

Tällä vaalikaudella työtä on jatkettu alueilla, missä päätöksenteko on yhä haastavampaa mutta palvelujen säilyttäminen tärkeää. Kannustukseen tarvitaan nyt monipuolista keinovalikoimaa. Kuntien selvitykset ovat nyt täydessä käynnissä, vaikka opposition suunnalta tähän työhön on suhtauduttu vähättelevästi. Prosessin keskeyttämiseen, kuten välikysymyksessä esitetään, ei ole perusteita.

Itse uskon, että kuntien selvityksistä siirrytään myös toimeen. Onko meillä oikeastaan vaihtoehtoja? Vastuulliset kuntapäättäjät jatkavat kuntauudistusta. Tulevaisuuden tavoitteena ovat taloudellisesti vahvemmat kunnat, jotka kykenevät palvelutoimintojen turvaamisen lisäksi myös elinkeinojen kehittämistoimintaan.

Uudistuksen yhteydessä on puhuttu tyylipisteistä. Näissäkin näkökulma ratkaisee. Sotšin kisojen mäkihyppykisoissakin samasta suorituksesta ammattituomarit antoivat pisteitä melkoisella jakaumalla.

Osana kuntien taloudellisen pohjan vahvistamista hallitus on sopinut rakennepaketissa kuntien tehtävien keventämisestä. Näistä ratkaisuista huolimatta moni kunta ei omin voimin kykene oikaisemaan talouttaan. Luovuuttakin on ilmennyt aina lottoamista myöden. Kaupunkiseudut ovat monin tavoin avainasemassa Suomen talouden kehittymisessä. On selvää, että valtiovalta seuraa erityisellä mielenkiinnolla kuntauudistuksen etenemistä näillä alueilla.

Arvoisa puhemies! Itse en todellakaan pidä kuntaliitoksia minkäänlaisina mörköinä. Pohjanmaalla kuntauudistus on edennyt vuosien aikana jopa yllättävän suotuisasti minulle tutuilla alueilla. Kauhavalla tehtiin siis järkevä monikuntaliitos, joka nosti kaupungin painoarvoa ja elinkeinoelämän kiinnostusta investoida. Vaasan ja Vähänkyrön liitos nosti alueen kilpailukykyä. Vaasan seutu onkin nousemassa koko Suomen kasvun moottoriksi. Toivottavasti mustasaarelaiset tekevät pian oikeita ratkaisuja ja katsovat rohkeasti tulevaisuuteen. Myös Seinäjoen seutu on halunnut ottaa ratkaisut omiin käsiinsä ja kasvaa tällä hetkellä kovaa vauhtia. Siinä muutamia esimerkkejä. Samanlaisia menestystarinoita suon kyllä muuallekin. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa vahvat kunnat.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On tietysti hienoa, että kuntaministeri saapuu kuulemaan puheenvuoroja. En usko, että juuri minun takiani hän tänne tuli, mutta voisin ajatella jopa näinkin.

Minäpä aloitankin heti tästä kuntaministerin joulukuisesta puheesta, jossa hän erittäin voimakkaasti nosti esille Joensuun seudun kuntaliitosselvitystyön. Minä ymmärsin näin, että ministerillä oli vahva tavoite, että siitä tulee hyvä esimerkki hallituksen politiikasta, siitä, mitenkä asioita hoidetaan. Tässähän kaikki Joensuun seudun kunnat eivät olleet kovin innokkaita lähtemään koko selvitykseen mukaan. Valtuustot olivat päättäneet, että he eivät lähde, mutta kuntaministeri käytti sitten lain suomaa oikeutta ja pakotti mukaan tähän liitosselvitykseen. Selvityksessähän oli muutamia hyviäkin asioita, lähinnä se, että kunnat vertailivat hallinnonaloittain, missä on edullisimmat palvelut, ja verrokkikuntiin verrattiin. Sinänsä siellä on hyvääkin aineistoa saatavissa. Tässähän oli vähän voimakas, pakonomainen tahtotila, että tämä liitos syntyisi, mutta tuli täystyrmäys: käytännössä vain keskuskaupungin valtuusto oli sitä mieltä, että eteenpäin mennään, mutta muut olivat varsin yksimielisesti vastaan.

Nyt sinänsä olen varsin hämmästynyt siitä, että sen jälkeen on tämä pakkoliitospykälä otettu käyttöön. Oliko nyt niin, että nähtiin, että näillä eväillä ei päästä hallituksen tavoittelemaan lopputulokseen? Nyt on sitten tämä pakkosana otettu myös tässä liitoskeskustelussa esille ja laitettu sinne neljä viisi niitä kriteereitä, jotka ovat kyllä varsin kovia.

Itse vain mietin sitä, että kun tässä Joensuun seudun alkuperäisessä selvityksessä mukana oli viisi kuntaa, niin nyt sitten oikeastaan se kunta, joka halusi tätä selvitystä, eli Outokumpu onkin pudotettu pois, eli nyt halutaan tätä pakkoliitos-sanaa käyttää vain Liperin ja Kontiolahden osalta, eli ilmeisesti halutaan vain kuoria rusinat pullasta keskuskaupungille. Tämmöinen kuva tietysti tulee. Ministeri puhui täällä kauniisti siitä, että pakkoliitos on monen lukon takana. No, siitä voi olla eri mieltä. Tosiasiahan on tietysti se, että kun keskuskaupunki päättää kuntaliitoksesta asukasylivoimallaan, niin sen jälkeenhän oikeastaan niillä kehyskunnilla ei ole mitään sanomista sen asian suhteen, eli tämä menee eteenpäin.

Sinänsä tämä keskustelu on täällä ollut mielenkiintoista. Monet hallituspuolueitten edustajat ovat olleet sitä mieltä, että he eivät kannata pakkoliitoksia eivätkä vastuukuntamallia sotessa. Tämähän sitten nähdään perjantain äänestyksessä, mitenkä tässä käy. Todennäköisesti kaikki hallituspuolueitten edustajat vihreätä painavat, ja keskustelu käytäneen sitten eduskuntaryhmissä, ja sieltä sitten loppujen lopuksi tulevat ne päätökset aikaiseksi.

Minusta on erittäin iso riski, että tälle pakkoliitostielle lähdettiin. Muun muassa Joensuun seudun kuntien välinen erittäin hyvä, tiivis yhteistyö on nyt sitten tässä hallituksen taholta kyseenalaistettu, ja kyllähän tämä vaikuttaa jossakin määrin, ihan selvä se on.

Täällä on nostettu esille maankäytön probleemat ja niin edelleen. Muun muassa meillä Joensuun seudulla on ollut jo pitkään voimassa seutukaava, ja sen mukaisesti mennään. Minun mielestäni maankäytön osalta ei ole ollut mitään ongelmia ja hyvässä yhteisymmärryksessä, hyvin laajasti on asioita viety eteenpäin. Kyseenalaistan myös sen, onko keskuskaupunkien talous välttämättä kovin paljon paremmassa kunnossa kuin kehyskuntien ja missä määrin se sitten turvaa niiden palvelujen saamisen.

Keskusta olisi halunnut lähteä liikkeelle selkeästi palvelut edellä, eli tämä sote-ratkaisu olisi pitänyt ensin saada aikaiseksi ja sen jälkeen vasta edetä muutoin. Itse olen tuolla sairaanhoitopiirissä kolmatta kautta valtuuston puheenjohtajana. Meillä on kyllä Pohjois-Karjalassa ollut selvä näkemys siitä, että me menemme maakuntamallilla eteenpäin, ja lähes kaikki valtuutetut eri seminaareissa ovat tätä näkemystä tukeneet.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Väestön keski-ikä kasvaa, ja työssä käyvien, veroa maksavien ihmisten suhteellinen osuus väestöstä pienenee. Huoltosuhde heikkenee. Mikä on kunnan kyky pitää huolta ihmisistä ja tarjota kaikkien haluamia ja tarvitsemia palveluita, jos kunnassa on työikäisiä vähemmän kuin niitä, jotka eivät ole työiässä?

Nykyrakenteella vuonna 2030 joka kolmas kunta olisi kuitenkin sellainen, jossa sataa työikäistä kohti on yli sata ei-työikäistä, kuten ministeri Virkkunen mainiossa välikysymysvastauksessaan aiemmin tänään totesi. Tämä epäsuotuisa kehityskulku on estettävä. Toki asiaan vaikuttavat myös syntyvyys ja muut seikat, mutta jos kerran kunta on se yksikkö, jonka velvollisuus on palveluita järjestää, on sen koon, demografisen koostumuksen ja elinkeinoelämän rakenteen oltava sellainen, että yhtälö on taloudellisesti mahdollinen. Siksi meidän on uudistettava kuntarakennetta ja saatava pienimpien kuntien kokoa kasvatettua esimerkiksi yhdistämällä kuntia. Tietenkään tämä ei pelkästään riitä, vaan on tehostettava päätöksentekoa, jotta vähät rahat käytetään mahdollisimman viisaasti.

Kunnissa on nyt käynnissä kuntaliitosselvitysten teko. Mielestäni nämä selvitykset on nyt tehtävä asianmukaisesti loppuun. Se on kunnan päättäjien velvollisuus kunnan asukkaita kohtaan. Ihmisillä on oikeus tietää, millaisia vaikutuksia mahdollisilla liitoksilla voi olla. Niitä on varmasti sekä positiivisia että negatiivisia. Kaikkein tärkeintä on se, että ihmisillä on oikeus tietää, millä tavoin kunnan palvelut rahoitetaan ja hyvinvointi turvataan tulevaisuudessa. Olen tavannut kuntien edustajia, jotka kieltäytyvät näitä selvityksiä ja laskelmia tekemästä. Käsitys oman kunnan erinomaisuudesta ja kyvystä menestyä perustuu lähinnä vaatimukseen siitä, että valtiolta tulee rahaa kuten ennenkin.

Täällä käytetyissä puheenvuoroissa on käytetty esimerkkinä Etelä-Karjalan Eksote-mallia. Hieman virheellisiä käsityksiä on ollut ilmassa Eksoten taloudellisesta tilasta. Toiminta oli alkuvuosina alibudjetoitua, siksi synkän näköinen alijäämä. Viime vuonna tuottavuus oli jo kunnossa, ja niin menojen kasvuprosentti kuin myös euromääräinen tulos alkaa olla maan mittakaavassa tarkasteltuna varsin hyvä.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että uudistamme kuntarakennetta, meidän on löydettävä uusia ratkaisuja kuntien palvelutuotantoon. Palveluiden tuottamisessa tulee kuntien lisäksi hyödyntää enemmän yksityisiä yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijoita. Palvelusetelistä puhutaan paljon, ja ihmiset haluavat sitä käyttää. Miksei siis laajennettaisi sen käyttöalaa huomattavasti? Ihmiset saisivat valinnanmahdollisuuksia, ja työpaikkojakin varmasti syntyisi lisää. Edelleen palvelualoite olisi toimiva ja tehokas konsepti palvelutarjonnan tehostamiseksi ja monipuolistamiseksi. Miksei siis sen käyttöönottoa voitaisi vauhdittaa?

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään oteltu sanan säilällä kuntauudistuksen tarpeellisuudesta. Todettakoon, että kuntauudistus on pakko tehdä. Jos ei sitä tee nykyinen hallitus, seuraava maamme hallitus joutuu sen tekemään, oli kyseisen hallituksen kokoonpano mikä tahansa. Päätä ei voi painaa pensaaseen.

Arvoisa puhemies! Välikysymys on mielestäni tarpeeton. Nykyinen hallitus jatkakoon ja toteuttakoon niitä tehtäviä, joita työn alla on.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kuntauudistus käynnistyi niin terhakkaasti ja nopeasti, että siihen ei ehtinyt järki mukaan. Siinä ei haluttu parlamentaarisella pohjalla lähteä pohtimaan, vaan jätettiin oppositio sitten oman pohdintansa seuraan ja hallitus halusi lähteä tähtäimessään suurkunnat kiivaalla vauhdilla eteenpäin.

Tässä myös unohdettiin tämä asiantuntijataho. Ainakin itse olen saanut paljon palautetta tuolta Tampereen yliopistolta, että alkuvaiheessa ainakaan ei haluttu näitä kunnallistieteilijöitäkään tähän samalle rattaalle viemään tätä kuntauudistusta eteenpäin. Myöskään tämän Paras-hankkeen aikaisia kokemuksia, jos niitä nyt vielä kovin paljon on ollutkaan, ainakaan tässä vaiheessa ei liiemmin haluttu kuulla.

Eli siinähän sitä sitten vauhdilla lähdettiin, tähtäimessä suurkunnat. Sitten kun siihen valjastettiin vielä nämä hallituksen talouspakotteet — eli hallitushan tulee leikkaamaan hallituskaudellaan noin 4 miljardia euroa kuntaosuuksista — niin lyöhän se kunnat ahtaalle. Yhtä lailla on esillä myös tämä valtionosuusuudistus, jolla tullaan edelleen kiristämään useiden kuntien taloutta. Eli tässä käytetään hallituksen osalta niin sanottua Siperia opettaa -ruuvia, että jos ei talous ole kunnossa, niin nopeutetaan tätä kuntaliitosprosessia.

Valitettavasti tässä taustalla tekijöinä ovat vielä tämän taantuman tuomat vaikutukset, eli usean kunnan, pienempien kuntien, maaseutukuntien, verotulot lahmaavat vielä vuoden 2008 tasolla, vaikka kustannukset ovat tällä hetkellä jo vuoden 2014 tasolla. Siinä on hyviä syitä, taloudellisia pohdintoja, nostaa veroäyriä tai lähteä sitten pohtimaan, millä tavalla palvelut säilytetään, millä tehdään yhteistyötä.

Näihin suurkuntatavoitteisiin vielä sitten lisättiin tämä soten valmistelu, sote-uudistus valjastettiin ehkä yhtä lailla tämän suurkuntatavoitteen taakse, eikä lähdettykään niin sanotusti palvelurakenneuudistus edellä, vaan ehkä tämä hallintopää edellä. Jollain kumman mielialalla itse ainakin pohdin sitä Paras-hankkeen aikaa. Itse olin tekemässä silloin kuntaselvityksiä — juurikin, sanotaan, kuntien yhteistyö-, palvelustrategioita ja niihin liittyviä asioita — ja se kehittämisen henki oli 2000-luvulla mielestäni näissä kuntakeskusteluissa ja kuntien välisessä yhteistyössä erinomainen. Silloin pohdittiin oikeasti, mitenkä palveluita yhdessä voidaan sitten järjestää ja — mikä tässä uudistuskehässä on puuttunut — millä tavalla niitä elinkeinopalveluita ja myös yritystoimintoja voidaan kehittää, että saadaan uutta työllisyyttä ja uutta pöhinää kuntiin. Jotenkin se pöhinä ja kehittäminen oli toisella tasolla. Mutta nyt tämän nykyisen hallituksen otettua ohjat käsiinsä tämä on vaiennut, ja meidänkin kunta-alueella Ylä-Pirkanmaalla kunnat ovat napsauttaneet kannat vastakkain ja yhteistyö on hyvinkin vaientunut. Onko siinä sitten pakkoliitosuhka tai sitten yhteistyöhön pakottaminen, sitä en osaa sanoa.

Pirkanmaan kansanedustajat ovat tässä salissa aika yksituumaisesti olleet sitä mieltä — niin tuolta vasemmasta tänne oikeaan reunaan — että pitäisi etsiä uusia malleja tämän hallituksen vaihtoehdon tilalle. Olen aivan samaa mieltä, että tämä isäntäkunta- tai vastuukuntamalli tällaisenaan ja sote-uudistus tällaisenaan ei sovi Pirkanmaalle. Hyvin monet myös hallituspuolueen edustajat siellä eri valtuustoissa ovat sitä mieltä ja aika voimakkaasti ääntä sen eteen käyttävätkin. Ehkä siitä syystä juuri Pirkanmaan kansanedustajat ovat hakemassa muita malleja, esimerkiksi edustaja Jaskari muiden yhteistyöpartnerien kanssa piirikuntamallia, ja edustaja Gustafsson on ottamassa eroa täysin tästä pakkoliitosmallista. Näen, että perjantain äänestyksessähän sitten nähdään, kuinka tosissaan nämä edustajat ovat, ovatko äänestämässä pakon puolesta vai sitä vastaan.

Vielä pari sanaa, arvoisa puhemies, kuntaliitoksen taloudellisuudesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Sitä ei ole mielestäni kunnolla arvioitu. Varsinkin näitten pienten kuntien, mitkä ovat isompiin liittyneet, keskukset ovat vielä nopeammin näivettyneet kuin ehkä olisi aika tehnyt ja palvelut ovat keskittyneet keskuskaupunkeihin.

Oma kokemukseni tästä sote-uudistuksesta on se, että meillä oli sairaanhoitopiirin tuottamat perusterveydenhuollon palvelut. Päivi Sillanaukee perusti ne, ja lähdettiin hyvin sillä käyntiin 2000-luvun alussa, mutta vuosikymmenen puolivälissä tulivat henkilöristiriidat ja yli 20 prosentin nousuja tuli perusterveydenhuollon kustannuksiin. Näen, että olipa se malli mikä tahansa, siellä pitää ihmisten välisen yhteistyön toimia ja sen mallin pitää olla niin selkeä, että se toimii siitä riippumatta, ketä siellä on tekemässä.

Kannatan kotikunta—maakunta-mallia, mutta meillä on tällä hetkellä Mänttä-Vilppulassa taas yksi innovaatiokokeilu eli yhteiskunnallinen yritysmalli, ja olen kyllä todella huolissani tästä nykyisestä sote-lainsäädännöstä: se ei anna tilaa tällaiselle yksityiselle toimijamallille. Kannatan erinomaisesti tätä meidän kotikunta—maakunta-mallia, mutta näen, että pitäisi antaa myös muita vaihtoehtoja näitten toteutukseen.

Kannatan välikysymyksen hyväksymistä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen suuruuden ihannointi on ohjannut lähes kaikkia päätöksiä, mitä tältä hallitukselta nyt tänne saliin on tullut, esimerkkinä Pora kolmonen, hallintouudistus, joka on opposition epäilyksien mukaan ajanut jo tässä vaiheessa kiville. Eräs alue on nyt toiminut niin, että siellä hallinto on hajautettu sinne sun tänne, pikkasen titteliä muutettu, palkka on noussut ja sopimukset on allekirjoitettu. Yhtään ei ole hallintoa kevennetty, ja jäljellä on vain se, että tavoitteen mukaisesti pitää irtisanoa porukkaa — joten se lähtee kentältä siitä tekevästä työstä, mistä sen nimenomaan ei pitänyt lähteä. Tämä on hyvä esimerkki suuruuden ihannoinnista, jossa mennään eteenpäin suurta tavoitellen, mutta pikkasen tuppaa huonoa tulemaan.

Tämä kuntien pakkoliitoshanke on alun perin ollut samalla lailla karille ajavan laivan kyydissä. Oppositio on tarjonnut yhteistyön kättä, ja parlamentaarisessa yhteistyössä tästä olisi voitu saada jotain. Hallitus ei ole saanut mitään tuloksia aikaiseksi, vaikka tämä on kärkihankkeeksi nimitetty.

Vaalit ovat joka tapauksessa tulossa kohtapuoliin, ja oppositiossa on kaksi suurta puoluetta, joista vähintään toisen, ellei molempien, uskoisin olevan seuraavassa hallituksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä vaiheessa hallituksen näin isot esitykset eivät tule sitten etenemään tämmöisenään, eli olisi kannattanut tehdä yhteistyötä silloin ajoissa. Nyt tämä riitely on jo hallituksen sisälläkin sen muotoista, että tästä ei mitään tule. Todennäköisesti perussuomalaisten kuntaohjelman mukaan jotain peruskunta—piirikunta-mallin pohjalta, jotain siihen viittaavaa, tulee olemaan sitten ensi kaudella.

Vapaaehtoisissa kuntaliitoksissa on hyviäkin puolia, kuten kuntien tehtävien karsimissysteemeitä ja rahoitus tehtävien puoleen, ja sote-uudistuksen tarpeellisuutta ei kiistä kukaan. Se on tosiaan harmi, ettei hallitus ole halunnut tehdä tässä yhteistyötä vaan pakolla, riidalla painaa eteenpäin.

Toreilla on kuitenkin herännyt kohtalaisen paljon ihmetystä ja epäilystä sen suhteen, onko hallitus nyt pyyteettömästi kuntien ja kuntalaisten asialla, joskin myös keskustan pyyteettömyydestä herää epäilyksiä. Kuntauudistuksen pakkoliitokset on nähty tietynlaisena politiikan käyttövälineenä ja nimenomaan puoluepolitiikan. Pakkoliitoksilla hävitetään pienempiä kuntia. Se ei onnistu tässä ihan suoralta kädeltä näin, joten tehtiin sote-paketti, josta saatiin luvut 20 000 ja 50 000 asukasta kuntiin. Aikaisemmin Paras-hankkeessa se oli 20 000, mutta nyt ne on uudelleen valettu, ja kun perään vielä kuntien valtionosuudet laskevat joka paikassa, niin tämä on melkoinen epäilys, minkä toreilla kuulee, enkä yhtään ihmettele tätä.

No, nyt tämä hallitus sisältäkin päin jo keskenään tappelee siihen malliin, että näkee, että vaalit ovat tulossa. Olemme EU-vaalipoteroissa, ja hallitus ei sieltä enää ylös nouse ennen eduskuntavaaleja, joten se tiedetään jo nyt, ettei tämmöinen hallitus ole toimintakykyinen. Tässä ei ole mitään muuta kuin kivien heittelyä poterosta toiseen, joten tällainen hallitus ei nauti minun luottamustani.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tätä kirjaa Kunnat kuntoon! on tänään voimakkaasti kritisoitu tässä salissa ja osittain syystä. Täällä on sellaisia kohtia, joihin on syytä puuttua vielä uudemman kerran ja kertoa, mikä ei auta silloin, kun kuntauudistusta tehdään. Erityisen iloinen olen siitä, että vasemmisto otti täällä kovin sanoin esille sen, kun täällä sanotaan, että kuntien ja valtion työntekijöiden lomarahat pitäisi poistaa tai että kuntalaisten palkankorotukset pitäisi jäädyttää useiksi vuosiksi. Ei näin, ei tietenkään pidä. Mutta sitä minä ihmettelen, missä vasemmisto oli silloin, kun tässä maassa alasajettiin teollisuutta, kauppa irtisanoi, Wärtsilä irtisanoi, Anttila irtisanoi, Itella irtisanoi. Ei heillä silloin ollut minkäänlaista hätää. Olisi pitänyt olla.

Tässä kirjassa viimeinen luku on sellainen, jonka minun mielestäni olisi saanut jättää painamatta muun muassa sen takia, että palkkojen jäädytykset tai työntekijöiden lomarahojen poistaminen eivät todellakaan paranna kunnan kuntataloutta. Koulutuksen alasajaminen on hulluuden hommaa ihan sen takia, että mikäli meillä ei ole kunnollista koulutusta työntekijöillä, ei myöskään jälkeä synny.

Jos meiltä poistetaan esimerkiksi toimeentulotuki joko meidän suomalaisilta ihmisiltä tai ulkomaalaisilta ihmisiltä, tarkoittaa se sitä, että meillä on kerjäläisiä ja asunnottomia moninkertainen määrä siihen nähden, mitä tällä hetkellä on. Sen lisäksi lapsilisiä ja erilaisia kotihoidon perhetukia ei missään nimessä voi poistaa, koska lapset eivät ole niitä, jotka pitää panna tämänkään laman ja tämänkään kuntauudistuksen maksumiehiksi.

Sen lisäksi täällä sanotaan muun muassa, että julkista päivähoito-oikeutta ei saa olla sellaisilla lapsilla, joilla vanhemmat tai toinen vanhemmista on kotona. Siinä me saamme aikaiseksi lapsia, jotka ovat yksinäisiä ja jotka mahdollisesti elävät erittäin huonoissa kotioloissa, joissa on kenties alkoholismia, narkomaniaa tai jotain muuta sellaista syytä, joka estää vanhempia käymästä töissä.

Sen sijaan tässä kirjassa on hyviä asioita. Tämä kannattaa lukea kokonaan. Täällä huomautetaan, että kuntakoon kasvusta kuvitellaan jotenkin automaattisesti seuraavan kilpailukyvyn paraneminen sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkeaminen, mutta eihän se näin ole. Ei se, että koko kasvaa, tuo yhtään lisää rahaa. Siihen täytyy löytyä toisia keinoja.

On myös monilukuisia eri maita koskevia tutkimuksia, ja niiden perusteella voidaan sanoa, että valitettavasti sillä, että kuntakokoa kasvatetaan tai että kuntia yhdistetään, ei kuitenkaan pystytä helposti saamaan aikaan säästöjä. Siihen tarvitaan jotakin muutakin kuin suuri kunta.

Arvoisa puhemies! Kaupunkiseudun kattaviin kuntiin liittyy demokratiaongelmia, sillä suurkunnan hallinnolla on taipumus byrokratisoitua ja äänestäjäkunnan etäisyys päättäjiin kasvaa, ja siinä valitettavasti toimii myös se vanha kunnon sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä". Silloin hyvin helposti unohtuvat sen uuden suuren kaupungin pienen sivukylän tieasiat, kouluasiat, lääkäriasiat, kauppa-asiat ja kirkkoasiat. Valitettavasti se vain on näin.

Mutta on täysin selvää, että kuntapalvelujen tuottamiseen tarvitaan uusia ratkaisuvaihtoehtoja, jotka ottavat huomioon palvelujen käyttäjien ja kuntalaisten tarpeet ja osallisuuden näiden palveluiden tuottamisessa. Kaikkein tärkeintä on se, että teimmepä minkälaisen kunnan tahansa, emme unohda sitä kunnan kaikkein pienintä ja kaikkein haavoittuvinta osaa, emme unohda lapsia emmekä unohda vanhuksia, emme unohda terveydenhoitoa emmekä unohda koulutusta. Niistä meidän on pidettävä kiinni.

Olisin todellakin toivonut, että hallitus olisi pyytänyt tähän uudistukseen opposition apuun aikaisemmin. Olisimme varmasti yhdessä voineet löytää sellaisen ratkaisun, joka oltaisiin saatu valmiiksi jo tällä hallituskaudella. Kannatan tänään esitettyä välikysymystä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Suurkuntahankkeen voisi tiivistää seuraavasti: Ensin kunta pakotetaan heikoille jäille ja kysytään, että otatko köydestä kiinni. Pelastusköysi heitetään vain, jos pelastettu lupaa palata juuri köydenheittäjän osoittamaa reittiä pitkin rantaan, sittenkin, vaikka jäihin pudonnut perustellusti uskoisi, että rannalle löytyy se toinenkin reitti.

Tässä salissa on puhuttu hyvin paljon käsitteistä, erilaisista kuntamalleista ja niiden takana olevista ideologisista valinnoista. Kuitenkin siitä ollaan samaa mieltä, että uudistuksia tarvitaan. Menettelyn ja sisällönkin osalta on sitten erimielisyyksiä. Olisiko ideologisten keskittämishankkeiden sijaan syytä keskittyä todellisten säästöjen löytämiseen kuntasektorille? Tarvitsemme isoja, rohkeita päätöksiä säästöjen aikaansaamiseksi. Erilaisista kuntamalleista puhumisen sijaan säästöt pitää löytää käytännön elämässä suuria kustannuksia aiheuttaviin asiakokonaisuuksiin puuttumalla.

Ja mitä ovat nämä suuret, isot asiakokonaisuudet, jotka sitten voitaisiin ottaa käsittelyyn? Minä olen tässä miettinyt kahdeksan kohtaa, millä tavalla voisimme puuttua sitten kuntien taloustilanteeseen.

Ensiksi sosiaalipuolelta: Suuret kulut aiheuttaa perheiden pahoinvointi. Perhetyöhön korvamerkityllä ohjauksella, perhetyöntekijöillä ja perinteisillä kodinhoitajilla voimme estää monia pahoja ongelmia ja luoda suuria säästöjä. Tällä, niin kuin näillä muillakin, mitä minä tässä tulen luettelemaan, pystyttäisiin saamaan kuntasektorilla miljardien eurojen säästöt aikaiseksi.

Sitten toinen asia. Tänään uutiskynnyksen ylitti siviilioikeuden professori Urpo Kankaan esitys lasten huoltovelvollisuudesta iäkkäisiin tai sairaisiin vanhempiin nähden. Arka asia, mutta minun mielestäni meidän tulisi tänä päivänä ottaa tämäkin asia rohkeasti käsittelyyn, ottaa mallia eri eurooppalaisista maista, miten siellä tämä asia on hoidettu. Miljardien eurojen asia. Vanhusten määrä ja heidän hoitonsa kustannukset karkaavat meillä koko ajan käsistä.

Kolmas asia, mennään terveydenhoitopuolelle. Terveydenhuollon kustannusten osalta olisi syytä tarkastella perinteisten suomalaisten fysiatristen hoitojen laajempaa käyttöönottoa nykyisten lääketieteellisten hoitojen rinnalle. Perinteisten hoitomuotojen, kuten esimerkiksi jäsenkorjauksen, laajempi käyttöönotto toisi valtavat säästöt paitsi kansanterveyden yleisenä parantamisena myös monien tarpeettomien, kalliiden hoitojen ehkäisyssä. On arvioitu, että esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuotuisissa kustannuksissa perinteisillä hoitomuodoilla, näitä vääriä ja ylimääräisiä leikkauksia ja ylimääräisiä sairauslomia ehkäisemällä, saataisiin aikaiseksi huikeat säästöt.

Neljäntenä asiana erityissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon päällekkäisyyksien kulut on korjattava, eli juuri tämä kotikunta—maakunta-mallin selvittäminen.

Viides asia. Jotkut erikoissairaanhoidon kuluerät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Esimerkiksi ensihoidon kulut ovat kasvaneet hurjasti joissakin sairaanhoitopiireissä, kuten Lapissa, ja lääkintähelikopterikulut tulevat pian kokonaisuudessaan sairaanhoitopiirien eli kuntien maksettavaksi. Miksei näitä kumpaakin olisi voitu hoitaa aikaisemmin yhteiskunnalle edullisesti hoidettavalla ja toimivalla tavalla?

Sitten kuudes asiakokonaisuus. Ict- eli tietotekniikan kulut ovat jopa 13,4 prosenttia julkisen hallinnon kuluista. Eikö näihin kuluihin voisi puuttua täysin riippumatta siitä, missä kunta- ja hallintorajat kulkevat? Muun muassa puheenjohtajamme Sipilä on tuonut esille tämän sairaanhoitopuolen 3 miljardin säästöasiat.

Sitten seitsemäs kohta. Kuntien ja yleensäkin julkishallinnon lupaviidakon purku on tehtävä nopeasti ja vahvalla kädellä. Minusta tämä kuntien tehtävälistan karsiminen ei ollut riittävä, vaan pitäisi voimakkaasti ja rohkeasti miettiä, millä tavalla me haluamme asiat oikeasti hoitaa.

Elikkä tässä olivat nämä asiat, jotka minulle tulivat mieleen tänä päivänä tätä puhetta valmistellessa ja joista olisi miljardien eurojen säästökokonaisuudet saatavissa aikaiseksi, jos vain on rohkeutta alkaa töitä tekemään.

Kahdeksantena asiana tuon esille tulojen hankkimisen. Hallitukselta on huomattava osa voimavaroista mennyt tällä kaudella leikkauslistojen laatimiseen, mutta sen sijaan pitäisi työstää rohkeita esityksiä kehittämiseksi ja tulojen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi metsä- ja puupuolen asioissa, joita viime viikolla täällä käsiteltiin, otettaisiin käyttöön uusi savotta, esimerkiksi puusta sata uutta tuotetta ja nämä muutkin asiat, mitkä ovat ympäri Suomea hyvin paljon tehtävissä. Annettaisiin kuntien elinkeinotoimille mahdollisuuksia työstää ympäri Suomea olevat todella suomalaiset voimavarat käyttöön.

Ja lopuksi, arvoisa puhemies, näitä esimerkkejä voisi varmaan luetella hyvin paljonkin lisää; tällaisessa salissa on paljon todella ammattilaisia henkilöitä. Jos meillä olisi käytetty tämän kaltaisiin asiakokonaisuuksiin kaikki se tarmokkuus ja voimavarat, jotka hallitus on käyttänyt suurkuntahankkeen ajamiseen väkisin läpi, niin missähän me oikeasti olisimme tällä hetkellä jo menossa? Toivon, että ideologisista eroista riippumatta olemme valmiita kuntien yhteisiin säästö- ja kehittämistalkoisiin.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On jälleen sanottava aluksi, että uudistus, kunta- ja palvelurakenneuudistus, on välttämätön, mutta kysymys on siitä, mitä ja miten. On erittäin harmillista se, että tämä hallitus näki tarpeelliseksi viedä tätä uudistusta eteenpäin ylhäältä sanellen jättäen asiantuntijat, käytännössä kunnat ja opposition sivuun. Sanon, koska tämä on useamman kerran tänäänkin noussut esille, että parlamentaarista valmistelua edellisen hallituksen aikana huolella valmisteltiin ja sen parlamentaarisen työn kaatoi kokoomuksen johto.

Tähän myöhemmin on palannut tämän hallituksen aikana sitten esimerkiksi puhemies Heinäluoma ja muutamat muut, keskusta on useaan kertaan sanonut. Se oli 2011 loppuvuodesta, kun silloinen kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Vapaavuori totesi selkein sanoin Suomen Kuvalehden haastattelussa, että eikö puhemies Heinäluoma muista, että hallitusneuvotteluissa nimenomaan sovittiin, että tähän ei oteta oppositiota mukaan vesittämään hyvää hanketta. Silloin jos puhutaan sen jälkeen, että miksei oppositio ole mukana, niin kyllä hallituksen johdosta pitää todeta se, että halutaan tosissaan. Keskusta on omalta osaltaan ollut koko ajan valmis rakentamaan yhdessä, ja näin iso hanke ei onnistu muuten kuin yhteistyöllä, koska uudistumisen tarpeesta olemme samaa mieltä.

Se on harmillista, että hallitus lähti toteuttamaan uudistusta niin sanotusti kuntakylki edellä, jolloinka kuntarakenteesta tuli itsetarkoitus, pääasia, ohittaen sen, että palvelut uudistuvat. Nähtiin, että kun tehdään tietty kuntarakenne, niin kaikki sujuu automaattisesti melkein. Niinpä osauudistukset valjastettiin palvelemaan tätä rakenneuudistusta ja niistä keskeisin, sote-uudistus, valjastettiin välineeksi, ja siinä on keskeinen syy, miksi se takkuaa niin pahasti. Siinäkin uudistus on välttämätön, ja siinä pitäisi saada uudistus kestävälle pohjalle, mutta näin myös muut uudistukset.

Tästähän hallitus tiedonannossaan totesi, että näiden osauudistusten on tuettava tätä rakennemuutosta, eli ne valjastettiin välineiksi tukemaan tätä, ja mikä se kuntarakennemuutos oli? Se niin sanottu elinvoimainen kuntarakenne oli itsetarkoitus. Tämä on syrjäyttänyt sitten tämän pääasian uudistuksessa eli palveluiden kehittämisen. Tämä näkyy myös siinä, että esimerkiksi tietojärjestelmien yhtenäistäminen ei ole edennyt ja siihen liittyvä ohjeistus: miten tämän pitää tapahtua. Tietojärjestelmien yhtenäistämisen vaikutus esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon on todella merkittävä. Tämä on se suuri ongelma. Kun tulee vallasta pääasia, niin asia ei muuten suju.

Tässä on keskeinen syy myös sitten se, että meillä on erityisesti kokoomuksen johdon ja keskustan välillä erilainen näkemys siitä, mikä on kunta. Kunta on meidän mielestämme ihmisten yhteisö. Se ei ole palvelutehdas eikä hallinnon jatke, eikä kuntalainen ole hallintoalamainen eikä vain asiakas, ei ole hallinnoinnin kohde, objekti, vaan kuntalainen on subjekti. Kunta on kansanvallan perusyksikkö, ja kuntalainen on vastuunkantaja. Jos tämä unohtuu, niin ei tästä oikein hyvää tule. Tässä näkyy myös se, mikä on kokoomuksen tavoite koko hallintorakenteessa. Ministeri Virkkunen totesi viime kesänä, että tavoitteena on Suomessa kaksitasoinen hallinto, jossa on vain vahvat kunnat ja valtio, jolloinka ei maakuntatasoa tarvita. Se merkitsisi rajua keskittämistä.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelussa on ollut mielenkiintoista se, että hallitus on kohdistanut keskustelunsa opposition arvostelemiseen ja aivan niin kuin haluaa kiinnittää huomion pois pääkohteesta ja siitä, mikä on hallituksen kuntauudistuksen tilanne, tila ja sisältö. Mielenkiintoista, että opposition pitäisi nauttia hallituksen luottamusta.

Arvoisa puhemies! Puutun sitten kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjän Mäkelän ajatuksiin siitä, kun hän sanoi, että keskustalaiset kuntaministerit Manninen, Kiviniemi ja Tölli ovat lopettaneet yli sata kuntaa. Emme ole lopettaneet yhtään. Kuntaliitoksia on tapahtunut vapaaehtoisella pohjalla, ja ne ovat olleet perusteltuja liitoksia, kun kunnat ovat niihin sitoutuneet. Emme ole yhtään kuntaa lopettaneet. Kuntaliitoksia tulee tapahtumaan tulevaisuudessakin, mutta niiden pitää tapahtua vapaaehtoisella pohjalla.

Sitten totesi edustaja Mäkelä, että itse käynnistämästänsä uudistuksesta nyt sanoutuvat irti. Ei niistä periaatteista, jotka olemme todenneet, tarvitse sanoutua irti, mutta kokoomus sanoutui Paras-hankkeen linjauksista irti ja halusi — viime hallituksen loppukaudella kävimme neuvotteluja — että Paras-hankkeen voimassaoloajan pitää loppua mahdollisimman pian. Ei pidä puhua kahta, eri paikoissa eri tavalla. Jos on jotakin mieltä, niin pitää olla sen mielen takana.

Sitten ministeri Virkkunen otti esille nämä pakkoliitokset menneinä vuosikymmeninä, vuosien 46 ja 77 välillä. No, meistä ei moni muista vuotta 46. Historiasta voidaan löytää erilaisia asioita erilaisissa tilanteissa, mutta eivät ne aina käy sitten tämän päivän vertailukohteeksi. Jos ruvetaan historiaa kaivamaan, niin on aika mielenkiintoista se, että kun kuntiin tuli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, niin silloinen oikeisto vastusti voimakkaasti sitä, että ei se sovi, ja siitäkään ei ole sataa vuotta aikaa, (Puhemies koputtaa) ja totesi, että äänioikeuden tulee perustua manttaalilukuun ja taksoitettuun veroon. Onneksi meillä on demokratia.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia, ja se on nämä pakkoliitokset. Tässä niin kuin monessa muussakaan ei ole perusteita, ei ole vaikuttavuuden arviointeja. Yksi erikoinen peruste siinä on, että todetaan noissa ehdotuksen perusteluissa, että näillä kaupunkiseutujen kuntarakenteen muutoksilla on merkittävä valtiontaloudellinen vaikutus. Se on ihan mielikuva. Minä olen asiantuntijoilta kysynyt, että kertokaa laskelmia, moniltakin. He ovat sanoneet, että ei perustu mihinkään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean sen, että keskusta on edelleen hyvin valmis yhteistyössä viemään eteenpäin kuntauudistusta parlamentaarisella valmistelulla, kun kunta- ja palvelurakenneuudistus mukaan luettuna sote on välttämätöntä.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä opposition välikysymyksestä käydyn keskustelun aikana on mainittu Tampereen seudun selvitys alueen kuntien palvelutuotannosta ja kuntien välisen yhteistyön kehittämisestä. Olen tutustunut kyseiseen selvitykseen, ja täytyy sanoa, että Tampereen seudulla on tehty hyvää työtä. Selvityksessä on ansiokkaasti kartoitettu kuntien nykytilaa ja tulevaisuutta sekä hahmoteltu muutamia vaihtoehtoja kuntien välisen yhteistyön järjestämisestä tulevaisuudessa.

Haluan tässä ottaa esille vain yhden yksityiskohdan tuosta selvityksestä. Yleensä ajatellaan, että ison kaupungin kyljessä oleva kehyskunta hyötyy sijainnistaan ja kykenee kuorimaan palvelutuotannon kermat keskuskunnan kustannuksella. Tampereen eteläisessä naapurissa Pirkkalassa palvelut ovat hyvällä mallilla ja ne on onnistuttu toteuttamaan varsin tehokkaalla tavalla. Mutta hieman yllättävä ja kermankuorinta-ajatukseen sopimaton tosiasia on se, että Pirkkalan kuntavero on yhden kokonaisen prosenttiyksikön korkeampi kuin Tampereen kuntavero. Tästä tulee väistämättä se kuva, että Pirkkalan hyvät palvelut eivät nojaa edulliseen sijaintiin tai ainakaan pelkästään edulliseen sijaintiin Tampereen naapurina vaan naapuria korkeampaan veroprosenttiin.

Arvoisa puhemies! Tilanteet ovat erilaiset eri kunnissa ja alueilla. On tärkeää, että kuntauudistukseen jätetään riittävästi liikkumatilaa ja kuntakenttää kehitetään paikalliset olosuhteet huomioiden. Mielestäni olisi virhe jättää esimerkiksi Tampereen seudun kehittämisessä Saaren selvityksessä esitetyt huomiot ja ratkaisuvaihtoehdot kokonaan noteeraamatta. Oleellista tässä uudistushankkeessa on kansalaisten yhdenvertaisuuden turvaaminen, riittävien lähipalveluiden ja lähidemokratian säilyminen sekä palvelutuotannon ja hallinnon virittäminen sellaiseksi, että pääsemme kohti nykyistä parempaa julkisen talouden tasapainoa. Nämä tavoitteet on pidettävä kirkkaina mielessä. Kuntauudistuksen mallilla sinänsä tai mallin nimellä ei ole merkitystä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Ahvenjärvi viittasi Tampereen seutuun. Itselläkin oli tilaisuus tässä joku aika taaksepäin keskustella Tampereen entisen apulaispormestarin kanssa, ja kysyin häneltä, millä tavalla Tampereen seudulla tarvitaan kuntaliitoksia ja kuntaliitosta nimenomaan maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisen osalta. Vastaus oli kyllä aika selkeä: MAL-järjestelyihin kuntaliitoksia ei todellakaan tarvita, että ne pystytään hoitamaan kaupungin ja lähikuntien yhteistyönä. Mutta ymmärsin sillä tavalla, että se yhteistyön ongelma on sitten Tampereen keskuskaupungin asenne, mutta nyt puhun ainoastaan asiasta, joka on keskustelun pohjalta minulle selvinnyt.

Pari kommenttia siitä, millä tavalla tänä päivänä tähän opposition välikysymykseen hallitus vastasi: Oppositiolla oli siis välikysymyksessä viisi selkeää isoa kysymystä, ja arvioisin sillä tavalla, että hallitus vastasi ehkä näistä viidestä isosta kysymyksestä osittain tähän ensimmäiseen, mutta sitten nämä neljä selkeää kysymystä jäivät aika lailla vastauksia auki. Muun muassa kysymykseen "aikooko hallitus antaa kaupunkiseutujen kehyskuntien pakkoliitoksiin tähtäävän lakiesityksen" ei selkeää vastausta tullut. Tosin oli mielenkiintoista huomata, että hallituspuolueitten edustajien näkemykset täällä salissa myös tältä osin erosivat. Tässä on tietysti muistettava se tosiasia, että näissä lakiesityksen pykälissä lähtökohta on se, että yhteistyötä käytännössä ei voi selvittää. Sen sijaan jokainen kunta on kuntaliitosten osalta selvitysvelvollinen, eli kaikkien pitää selvittää mahdollisuus kuntaliitoksiin, eli tämä tilannehan on käytännössä pakkoselvitys höystettynä pakkoliitosuhalla. Kysymys kuuluu, onko se nyt sitten oikein kuntien kannalta hyvä ratkaisu.

No, sitten tämä iso kysymys, joka herätti aika paljon keskustelua, oli "onko hallituksella aikeita palauttaa kuntien välisen yhteistyön syventäminen tasavertaiseksi uudistusvaihtoehdoksi kuntaliitosten rinnalle". Tästäkin monilla hallituspuolueitten edustajilla oli hyvin selkeä näkemys, että tämä kuntien välinen yhteistyö pitää ehdottomasti saada tasavertaiseksi uudistusvaihtoehdoksi kuntaliitosten rinnalle. Muun muassa edustaja Johannes Koskinen käytti erittäin ansiokkaan, todella korkeatasoisen puheenvuoron myös tähän liittyen. Eli peruslähtökohta on se, että mikäli palvelut aiotaan kaiken kaikkiaan koko maassa turvata, niin tarvitaan myös tämä syvän yhteistyön vaihtoehto tasavertaiseksi vaihtoehdoksi kuntaliitosten rinnalle.

Se kysymys "aikooko hallitus tehdä uusia lisäleikkauksia kuntien valtionosuuksiin" ja niin pois päin: Voi olla, että kuuntelin huonosti, mutta en ainakaan löytänyt vastausta esimerkiksi ministerien puheenvuoroista tähän liittyen. Kun näin on, niin kohtuullisella pelolla tässä odotetaan, mitä maaliskuun kehysriihessä sitten tapahtuu.

Myöskään kysymykseen "miten hallitus huolehtii siitä, että tulevaisuudessa kuntien tehtävät ja rahoitus ovat tasapainossa" ei vastausta tullut.

Sitten arvoisa puhemies, aivan pari kommenttia vielä tähän keskustan malliin. Aina pitää muistaa se, että mallithan eivät tee mitään, että ihmiset tekevät, mutta keskustan kotikunta—maakunta-malli on mahdollistava malli, se ei ole pakottava malli. Tässä keskusta menee koko ajan ihmisten tarvitsemat palvelut edellä. Kotikunnilla on tietyt selkeät tehtävät. Kun koko ajan tässä kuntauudistuksessa pelätään sitä, mihin palvelut sitten alueelta näissä liitoksissa karkaavat, niin pakko minun on todeta, että tässä meidän mallissamme kotikunnilla on myös tietynlainen edunvalvontarooli alueensa asukkaitten palvelujen säilyttämisessä.

Maakunnille siirrettäisiin taasen nämä raskaammat palvelut eli perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, vaativa sosiaalitoimi. Täällä on moni edustaja viitannut siihen, mitä sille peruskunnalle tai kotikunnalle sitten jää, jos kaikkein raskaimmat, kaikkein kalleimmat palvelut sosiaali- ja terveydenhuollon osalta siirretään maakuntien harteille. Nyt pitää kuitenkin huomata se, mikä se sosiaali- ja terveydenhuollon palveluitten (Puhemies koputtaa) rooli kaiken kaikkiaan on. Käytännössähän ne säädetään lailla. Kunnilla on ainoastaan velvoitteet hoitaa ne sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, mutta ei juurikaan mahdollisuuksia niihin vaikuttaa. Minä en oikein ymmärrä sitä keskustelua, että minkä takia kunnan pitää nyt sitten olla hirvittävän huolissaan siitä, jos nämä kalleimmat ja raskaimmat palvelut siirretään laajemmille ja (Puhemies koputtaa) tehokkaammille harteille.

Mutta arvoisa puhemies! Ymmärrän kynän naputuksen ja totean vain loppuun sen, että toisenlaisista väitteistä huolimatta tämä keskustan kotikuntamalli on myös monella tavalla huomattavasti avoimempi ja siinä on merkittävästi vähemmän byrokratiaa kuin näissä hallituksen esityksissä.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskusteluissa ollaan oltu siitä asiasta yhtä mieltä, että Suomeen tarvitaan kuntauudistusta, Suomeen tarvitaan sote-uudistusta. On selvää, että meillä on yhteiset haasteet. Palvelutarpeet koko ajan lisääntyvät, kun väestömme ikääntyy, ja samaan aikaan meidän julkisella sektorilla on suuria, voi sanoa, taloudellisia haasteita. Voimavarat eli rahat niukkenevat. Ja näiden tosiasioiden vallitessa olen ollut hieman hämilläni, että osa kansanedustajista on täälläkin puhunut siitä, kuinka tekemällä kunta- tai sote-uudistus tavalla tai toisella saadaan nykyistä paremmat palvelut.

Totta kai itsekin näkisin mielelläni, että meille pystyttäisiin vielä nykyistä parempia palveluita tuottamaan, mutta kun otetaan huomioon valtion ja kuntien velkaantuminen ennätysvauhtia, niin minusta tuntuu, että on hieman rohkeaa, jopa uhkarohkeaa, luvata kansalaisille nykyistä parempia palveluita. Tosiasiahan lienee, että jos aiomme tasapainottaa valtion ja koko julkisen talouden, meillä ei ole jatkossa varaa ihan kaikkiin nykyisenkään kaltaisiin hyvinvointivaltion palveluihin. Joudumme tekemään arvovalintoja. Tässä tapauksessa, kun joudumme leikkaamaan ja supistamaan joitakin palveluita, on hankalaa nähdä, että kovin paljon voisimme joitakin palveluita parantaa. Keskusta lähtee siitä, että toteuttamalla järkevä kunta- ja sote-uudistus, ennen kaikkea tämä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen, voidaan olla patoamassa sitä kustannusten nousupainetta jopa 3 miljardilla tulevina vuosina.

Nyt täällä on keskusteltu siitä, miten tämä uudistus sitten pitäisi tehdä. Minulla on sellainen käsitys, että sekä hallitus että oppositio ovat yhtä mieltä siitä, että sosiaali- ja terveyshuollossa täytyy toteuttaa sekä horisontaalinen että vertikaalinen integraatio, hienosti sanottuna. Suomeksihan tämä tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut mukaan lukien kuntoutus tulee saattaa samalle palvelunjärjestäjälle ja toisaalta perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tulee yhdistää. Käytännössä siis ne toiminnot, joita kansalaiset saavat terveyskeskuksista ja terveysasemilta, yhdistetään samalle palveluntuottajalle, joka järjestää tänä päivänä erikoissairaanhoidon eli keskussairaaloiden toiminnat.

Mikä olisi sitten sopiva palveluiden järjestäjä? Olisiko se kunta, maakunta, sairaanhoitopiiri, sote-alue vai vastuukunta? Edelleen minulle on tullut sellainen käsitys, että oleellista on kuitenkin väestöpohja. Sekä kansainväliset tutkimukset että THL:n tutkijat kertovat samaa kieltä: sitä, että jos aiotaan yhdistää näiden palveluiden tuottaminen, niin optimaalinen, paras mahdollinen väestöpohja olisi noin 200 000 henkeä. Sopivalla työnjaolla se voi olla pienempikin.

Mutta tämähän tarkoittaisi sitä, jos me olettaisimme, että meidän peruskunnat, olkootpa ne vahvoja tai heikkoja, hoitaisivat nämä palvelut, että meidän pitäisi saada Suomeen 200 000 asukkaan kuntia. Tämä on täysin epärealistinen ajatus maassa, jossa on erittäin harva asutus. Emme voi kuvitellakaan, että me rakentaisimme sellaisia kuntia, vahvoja kuntia, joissa olisi näin vahva väestöpohja. Nyt hallituksen vastuukuntamallissa tavoitellaan 50 000 asukkaan väestöpohjaa, ja pahoin pelkään, että kaikkien palveluiden tuottamiseen tämä väestöpohja on useissa tapauksissa liian pieni.

Sitten täällä, arvoisa puhemies, on keskusteltu, kannettu huolta myös siitä, että jos sitten siirryttäisiin siihen, mitä keskusta on esittänyt, että nämä palvelut, jotka vaativat laajempia hartioita, siirrettäisiin maakuntien vastuulle, olisi kotikunta—maakunta-malli, nyt päätöksenteko aika monissa asioissa siirtyisi peruskunnalta maakunnalle. En ymmärrä tätä huolta siinä mielessä, että jos me otamme rinnalle vastuukuntamallin, niin aivan yhtä laillahan se päätöksenteko niiltä pieniltä kunnilta, jotka itse eivät ole vastuukuntia, karkaisi sinne vastuukunnalle ja sille organisaatiolle, joka siellä päättää näistä asioista. Ei tässä ole merkittävää eroa.

Ero syntyy siitä, että jos tämä maakunta hoidettaisiin demokraattisesti, se mahdollistaisi paremmin kansanvallan toteutumisen kuin vastuukuntamalli. Vastuukuntamalliin on paljon hankalampi rakentaa sellaisia demokratiaelementtejä kuin maakuntamalliin, ja maakuntamalli myös mahdollistaisi sen, että samalle järjestäjälle tarvittaessa otettaisiin sote-palveluiden lisäksi myös muita palveluita. Siellä voisi olla toisen asteen koulutus ja niin edelleen, mikä vähentäisi näitä hallintorakenteita. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Täällä ovat keskusteluissa muun muassa sosialidemokraattien edustajat nostaneet mielestäni hyvin esille sen, että nyt kun hallitus on tuomassa tänne tätä sote-järjestämislakia, niin tasavertaisena vaihtoehtona vastuukuntamallille pitäisi olla kuntien yhteistyöhön perustuva kuntayhtymämalli. Ja kun arvostan sitä, että kuntaministeri on täällä kuunnellut tätä pitkään jatkunutta keskustelua, niin haluaisinkin kysyä häneltä: Millä tavalla hallitus aikoo nyt tuoda tämän sote-järjestämislain tänne eduskuntaan? (Puhemies koputtaa) Onko niin, että alueille tulee todella aito valinnan mahdollisuus: ne maakunnat, jotka haluavat järjestää maakuntamallilla palvelut tulevaisuudessa, saisivat siihen mahdollisuuden, eikä tätä vastuukuntamallia rakennettaisi ensisijaiseksi (Puhemies koputtaa) vaihtoehdoksi, että siihen vain aivan poikkeustilanteissa voitaisiin siirtyä?

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jouduin 44 vuotta sitten ensimmäisen kerran kuntauudistuksen kanssa tekemisiin. Olin istunut 23-vuotiaana yhden vuoden valtuutettuna. Silloisen sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Arno Hannus oli laatinut komiteamietinnön, joka koski pienkuntien yhdistämistä. Silloin Keravalla oli noin 10 000 asukasta samoin kuin Tuusulassa ja Järvenpäässä. Tänään kussakin näissä kolmessa kunnassa on jo yksistään yli 30 000, yhteen laskien 100 000, vähän ylikin 100 000, ihmistä.

Sen jälkeen Keravalla, Tuusulassa ja Järvenpäässä on pohdittu yhtäjaksoisesti, enemmän tai vähemmän intensiivisesti, kuntien välistä yhteistyötä, yhdistymistä tai muita vaihtoehtoja. Aina on tultu siihen lopputulokseen, että yhteisöllisyyden kannalta on hyvä, että kuntalaiset tuntevat oman yhteisönsä omakseen, voivat elää turvallisesti, tuntevat päättäjät ja voivat toteuttaa vaivatta erilaisia tarpeitaan yhdessä kunnan kanssa. Se on johtanut siihen, että kunnat ovat edelleenkin itsenäisiä.

Tuusula vanhana emäpitäjänä on kolmen aluekeskuksen kunta, mutta sielläkään ei ole haluttu luopua Jokelasta Hyvinkäällä eikä Kellokoskesta Järvenpäässä, puhumattakaan, että Tuusula sinänsä olisi halunnut liittyä lopuilta osin Keravaan. Mutta yksi syy on myös se, että Kerava ei halua liittyä Vantaaseen.

Tase, joka on yksi kuntalaisten omaisuus, on tällä hetkellä sellainen, että Keravalla henkeä kohden on noin 1 400 euroa velkaa. Jos meidät pakkoliitettäisiin Vantaaseen, saisimme konsernivelan, noin 10 000 per asukas, kantaaksemme. Meidät varmaan mielihyvin otettaisiin vastuunkantajina ja maksajina tällaiseen yhteisöön, mutta keravalaisten kannalta tässä olisi riistämisen tuntua. Ei voi perustua pakkoliitokseen ainakaan tällainen näkökohta, ja ylipäätänsä voisi sanoa, että koko kuntauudistukseen liittyvä perustyö on aika, sanoisinko, suorastaan pinnallisesti tehty.

Suomessa on noin parikymmentä kuntatalouteen liittyvää professuuria. Professoreista suuri osa on soittanut minulle. Yksikään ei ole haukkunut, useammat ovat kehuneet ja ovat olleet iloisia siitä, että joku uskaltaa nostaa kissan tai jopa pari pöydälle. Minulle tämä ei ole mikään arvovaltakysymys, mutta olen tottunut siihen, että vaativat hankkeet tehdään hyvän, huolellisen valmistelun jälkeen, ennen kuin otetaan niin ratkaisevaa askelta kuin nyt on kyseessä.

Kuntien tehokkuutta on kyllä mitattu jo toistakymmentä vuotta sitten, jolloin kaikkia Suomen 2 000:n tai useamman asukkaan kuntia verrattiin niin sanotussa DEA-tutkimuksessa. Silloin selvästi havaittiin, että optimikoko silloisella palvelutehtävävalikoimalla jaksottuu väkiluvultaan 20 000 ja 50 000 asukkaan joukkoon. Nyt viime aikoina sitä ei ole uusittu, mutta amatöörit ovat kyllä laskeneet Helsingin ja pienimpien kuntien yhtä suuren, yhteenlasketun väestön aiheuttamia eroja. Helsinki on viitisentoista prosenttia tehottomampi kuin pienet kunnat.

Pienten kuntien kohdalla paikalliset olosuhteet vaihtelevat suuresti. Itse tunnen Sipoon; jo kaksikielisyys siellä aiheuttaa erilaisia erityispiirteitä. Ylipäätänsä voisi sanoa, että jokainen Suomen 300 kunnasta on oma tapauksensa. Se on useimmiten alueen merkittävin toimija, merkittävin työllistäjä ja merkittävin lisäarvon tuottaja. Jos tämä, yhteensä noin 450 000 ihmistä työllistävä orgaani mullistetaan, Suomen kansantalouden kilpailukyky tuskin paranee siitä.

Kun tähän lainsäädäntöön sisältyy vielä viiden vuoden suojalauseke, joka johtaa siihen, että julkiselta sektorilta on aika kiusallista ottaa sitä riskiä, jonka yksityisellä sektorilla joutuu väkisin ottamaan — irtisanomisen tai lomautuksen — tullaan erittäin monimutkaisiin ongelmiin, jotka ovat myös oikeudenmukaisuuden kannalta vähintäänkin kyseenalaisia.

Kunnan asukkaalla on oikeus saada hyvää palvelua. On olemassa jo riittävä määrä pilot-tutkimuksia: Salo, Kouvola ja niin edespäin. Ajatelkaapa Kouvolaa, jossa viiden vuoden klausuulin päättyessä markkinatilanne asuntomarkkinoilla heilahti kerralla, kun 600 ihmistä joutui työttömäksi. Sen seurauksena todennäköisesti Kouvolan seudun kiinteistömarkkinat romahtivat ja muutenkin ihmisten sopeutuminen uuteen olosuhteeseen vaikeutui.

Toivon, että seuraava hallitus korjaa tämän hallituksen virheet, ja toivon, että silloin on vähän enemmän malttia kuin nyt. Nyt tuntuu olevan enemmän päähän hakkaamista ja innostuneisuutta kuin faktoja.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tuossa edellä edustaja Lehti piti erinomaisen puheenvuoron, jossa hän erittäin laaja-alaisesti ja myös talouden reunaehtoja hyväksi käyttäen perusteli sitä, miksi on tärkeää, että eri puolilla Suomea on näitä kehittämisen pisteitä, joita kunniksi sanotaan. Elikkä ne eivät ole vain ja ainoastaan rakennetta, vaan ne ovat merkittävä osa meidän kansantalouttamme ja meidän hyvinvointiamme ja meidän kehityksen mahdollisuuksiamme.

Puhemies! Miksi lähdettiin liikkeelle tämän välikysymyksen myötä? Erityisesti siksi, että ne viestit, joita hallituksen piiristä tuli liittyen pakkokeinoihin, pakkotoimiin, kuntarakenteen väkisin uudistamiseksi olivat hyvin ristiriitaisia. Hallitus on vääjäämättömästi ja jääräpäisesti vienyt pakkoa eteenpäin. Sen sijaan erittäin monet hallituspuolueiden kansanedustajat ovat olleet toista mieltä. Ja tällainen hanke, selvästi yksi hallituskauden tärkeimmistä hankkeista, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja kuntarakenneuudistus, ei voi olla sellainen hanke, jossa hallituspuolueet ajavat vähintäänkin kaksilla rattailla. Siksi on välttämätöntä ja väistämätöntä, että oppositio haluaa selvittää välikysymyksen kautta, miten tämä asia loppujen lopuksi hoidetaan. — Ja mehän emme siis ole vastausta tänään vieläkään tietääkseni saaneet tähän kysymykseen, tulevatko pakkoliitokset vai ei ja miten hallitus aikoo niihin suhtautua ja miten aikovat myöskin edustajat näihin suhtautua.

Kahdeksan kokoomuksen kansanedustajaa kirjoitti lehtiin pari viikkoa sitten kirjoituksen, joka levisi aika tavalla laajalle, jossa sanottiin näin: "Ennen kaikkea meidän pitää luottaa kansalaisiin ja antaa heille aito valinnanvapaus — pakottamisella ei tulla saavuttamaan kestäviä tuloksia." Aivan kuten edustaja Lehti äsken samaan tapaan muotoili tuossa omassa puheenvuorossaan.

Ja kun täällä vielä kokoomuksen taholta väitettiin, että tämä on suora jatkumo tämä hallituksen linja viime kauden ja edellisen kauden Paras-hankkeeseen, niin melko kummallisia ovat väitteet. Ja vielä lisäksi väitettiin, että keskustalaiset ministerit lopettivat omana kautenaan yli 100 kuntaa.

No, ensinnäkään keskustalaiset ministerit eivät lopettaneet yhtään kuntaa, vaan kuntaliitokset tapahtuivat vapaaehtoisesti, ja sitähän keskusta kannattaa. Ja sitten toisekseen, Paras-hankkeesta on tullut nyt pakkohanke. Eli miten ihmeen lailla parhaasta tulee pakko? Näillä on enää hyvin vähän tekemistä keskenään, Paras-hankkeella ja tällä nykyisellä linjalla, ja siksi on kummallista, että täällä väitetään, että tämä on suora jatkumo tästä meidän ja keskustan aloittamasta mallista.

Myöskin täällä kokoomuslaiset ovat ehdottaneet sitten tämän hallituksen esityksen tilalle piirikuntamallia, joka on hyvin läheistä sukua taas keskustan esittämälle kotikunta—maakunta-mallille.

Vielä yksi asia, joka liittyy siihen, että täällä myöskin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa syytettiin keskustaa kuntien sekasorrosta: Siis keskustako tämän kuntien sekasorron on aiheuttanut? No ei varmuudella ole aiheuttanut, vaan kyllä se on ihan hallituksen omaa aikaansaannosta, ja kun kuulostelee kuntapäättäjiä ja asiantuntijoita missä puolella tahansa maata, niin vastaus on aina samanlainen: hallitukselta pitää tulla päätöksiä, selkeitä linjauksia, ja pitää aidosti kuntia kuulla. Ja kyllä siellä on koettu, että sitä kuulemista ei ole harjoitettu, mitä nyt kuntalaiset ja kuntapäättäjät olisivat edellyttäneet.

Puhemies! Aivan lopuksi: Myöskin oli mielenkiintoista lukea SDP:n puheenjohtajaksi pyrkivän Antti Rinteen kirjoitusta. Hän totesi tuossa Hyvä toveri -ilmoitusliitteessä niin, että on aika erikoinen tilanne, että kun ensin vaaleissa ja vaalien jälkeen ajetaan erittäin voimakkaasti ajatusta, että pakko ei sovi kuntauudistuksiin ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksiin, sitten hetkeä myöhemmin ollaankin sen takana. Ei tämä uskottavuutta luo. Ja näin Antti Rinne muotoili tuon oman ajatuksensa, aivan samalla tavoin kuin keskusta ja monet monet hallituspuolueen edustajat tänään, tämänpäiväisessä keskustelussa ovat muotoilleet.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kiitos tästä kuluneesta reilusta seitsemästä tunnista, joiden aikana olemme taas käyneet läpi suomalaisia kuntakentän haasteita. Tässä on tullut hyvää evästystä taas jatkovalmistelua varten. Tosin taitaa olla neljäs välikysymys, mihin itse vastaan nyt tämän asian tiimoilta, ja en ole ihan varma, kierrämmekö vähän kehää kuitenkin tässä keskustelussa. Jos katsomme näitä kahden ja puolen vuoden takaisia puheenvuoroja, joita silloin tässä salissa käytettiin, niin voimme todeta, että kenenkään ei ole tarvinnut arvoistaan ja aatteistaan luopua tämän keskustelun aikana, ja sehän on tietysti hyvä asia.

Sinänsä on hyvä asia sekin, että kaikki tässä salissa jakavat niin vahvasti huolen suomalaisen julkisen talouden tilasta ja näkevät välttämättömänä sen, että meidän on tehtävä uudistuksia, ja kaikki pitävät tarpeellisena sitä, että julkiset palvelut voitaisiin tulevaisuudessa turvata. Kyllähän me erittäin isojen haasteiden edessä olemme, eli tässä keskustakin omassa mallissaan tavoitteli sitä, että noin 3 miljardia euroa voitaisiin kuroa umpeen tätä rahoituksen vajetta sillä, että tehtäisiin kunta- ja sote-uudistusta ja kevennettäisiin normeja ja velvoitteita.

Hallituksella on saman suuruusluokan tavoitteita asetettu seuraaville vuosille nimenomaan lukuisilla eri toimilla, eli tiedämme, että se vaatii hyvin paljon sekä rakenteiden uudistamista, toimintatapojen uudistamista että myös sitä, että velvoitteita ja tehtäviä kevennetään. Kyllähän vaikean tästä tilanteesta tekee ilman muuta se, että nyt tällä hetkellä me puhumme noin 3 miljardin euron lisäsopeutustarpeesta samaan aikaan, kun tiedämme, että pelkästään väestön ikärakenne tuo noin 5 miljardin euron vuosittaisen lisäpaineen kuntapalveluihin, eli tarkoittaa sitä, että todella isojen uudistusten ja muutosten edessä ollaan kaikki seuraavat vuodet, jotta kyettäisiin hyvinvointipalvelut turvaamaan.

Tuossa edustaja Maijala esitteli omaa, taisi olla kuuden kohdan, listaansa, mitä asioita muun muassa pitäisi tehdä, jotta saataisiin parannettua toimintaa ja tuottavuutta. Kyllä voin itse olla hyvin vahvasti samaa mieltä muun muassa siitä kysymyksestä, että täytyy myös keskustella ihmisten omasta vastuusta itsestään ja omista lähimmäisistään. Ei voida rakentaa suomalaista yhteiskuntaa, ei taloudellisesti eikä toiminnallisestikaan, sen varaan, että aina se on viranomaistehtävä, millä asioita hoidetaan, vaan kyllä ihmisellä itsellään myös täytyy olla vastuuta itsestään ja läheisestään. Se on ilman muuta se yhteisön toiminnan lähtökohta.

Samoin esiin nousivat nuo ict:n mahdollisuudet, ja kyllähän siinä on erittäin suuri mahdollisuus poistaa päällekkäisyyksiä, automatisoida monia eri työvaiheita. Meillä valtio ja kunnat käyttävät noin 2 miljardia euroa vuodessa ict-järjestelmien ylläpitoon, ja siellä on tavattoman paljon päällekkäisyyttä tällä hetkellä. Mutta se on myös hidas työ. Tiedämme, että kaikki kunnat ja kuntayhtymät ovat omista lähtökohdistaan hankkineet omanlaisensa järjestelmät ja aikoinaan ei ole kiinnitetty huomiota riittävästi niiden yhteentoimivuuteen. Kun noita olemassa olevia järjestelmiä nyt yhteensovitetaan, se vie oman aikansa, mutta sitä työtä ollaan kyllä nyt määrätietoisesti tekemässä. Muun muassa juuri näiden kuntaliitosselvitysten yhteydessä muutostukea kohdennetaan nimenomaan tähän kohtaan, että kunnat suunnittelevat yhteisen tietoarkkitehtuurin ja sovittavat tietojärjestelmänsä yhteentoimivaksi, koska siinä on merkittäviä tuottavuushyötyjä saavutettavissa.

Se, missä erityisesti uskotaan ja nähdään mahdollisuuksia kuntauudistuksessa, on nimenomaan nämä suurimmat kaupunkiseudut, missä toiminnassa ja hallinnossa on päällekkäisyyksiä. Siellä on mahdollista myös maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymysten kannalta saada enemmän tehokkuutta ja parempaa suunnittelua aikaan sillä, että meillä olisi yksi valtuusto, jonka päätöksenteon alla kokonaisuus olisi. Eli vaikka täällä puhuttiin kauniisti yhteistoiminnasta ja siitä, että tällä yhteisellä suunnittelulla saavutettaisiin riittävät hyödyt, käytännössä tiedämme, että kaupunkiseuduilla ongelman muodostaa kuitenkin se, että jokainen kunta vastaa toteutuksesta ja rahoituksesta itse ja välttämättä se toteutus ja rahoitus ei suju sen koko alueen suunnitelman mukaisesti ja kokonaisen alueen tarpeen mukaisesti.

Erityisesti täällä nousi esiin tuo Tampereen seutu, joka on hienosti edelläkävijänä ollut tekemässä omaa rakenneselvitystään. Nythän kaikki muutkin suurimmat kaupunkiseudut ovat hyvässä vauhdissa liitosselvitystensä osalta, ja kyllä siellä ilman muuta myös tarvitaan näitä rakenteen uudistamisia. Täällä oli erityisesti esillä Pirkkalan kysymys, ja sinänsä on tietysti mielenkiintoista, että siellä tuo veroprosentti on noin paljon korkeampi kuin Tampereella, kun kuitenkin Pirkkalan asukkaiden tulotaso on muistaakseni lähes 500 euroa korkeampi kuin tamperelaisten. Siellä nuo asukkaiden tuloerot ovat hyvin suuret kaupunkiseudun sisällä, ja nimenomaan tuo Pirkkalan ja Tampereen ero on yksi Suomen suurimmista. Eli kaupunkiseuduilla näkyy myös se talouden eriytymisen näkökulma, jolla on monenlaisia vaikutuksia seudun kehittämiseen.

Vielä, arvoisa puhemies, aivan lyhyesti valtionosuusuudistuksesta, jota täällä on sivuttu useammassa puheenvuorossa.

Hallitus on joutunut kohdentamaan isoja leikkauksia kuntien valtionosuuksiin, ja niitähän sisältyy edelleenkin kehykseen tulevalle vuodelle. Itse näen kyllä erittäin tärkeänä sen, että niihin ei enää jouduttaisi tulevassa kehyksessä kajoamaan, koska tiedämme, että kunnat ovat äärimmäisen kovilla tällä hetkellä taloudellisesti. Kunnat ovat joutuneet myös korottamaan verotustaan näiden menopaineiden edessä, eli kuntien veronkorotukset ovat olleet noin 500 miljoonan euron suuruiset muutaman viime vuoden aikana pelkästään tuloveroon liittyen. Luonnollisesti siellä on korotettu sitten erilaisia maksuja, taksoja ja kiinteistöveroja tämän lisäksi. Sen johdosta on tärkeää, että valtionosuuksiin ei enempää suunnattaisi leikkauksia.

Mutta valtionosuusjärjestelmä sinänsä on kyllä välttämätön uudistaa. Nythän tuo selvitysmiehen ehdotuksen pohjalta tehty lakiluonnos on parhaillaan kunnissa lausuttavana, ja se perustuu tuoreimpaan tutkimus- ja tilastotietoon. Muun muassa tuo ikärakenteinen painotus, mitä täällä jonkin verran kritisoitiin, samoin kuin nuo sairastavuuskertoimen sisällöt ovat Vattin ja THL:n tutkimusten mukaisesti tuohon ehdotukseen tehty. Siinä mielessä olemme pyrkineet hyödyntämään mahdollisimman hyvin tutkimustietoa eli juuri sitä näkökulmaa, mitä tässäkin salissa on tänään useaan otteeseen peräänkuulutettu. Kyllä tuo kuntakentän palaute on ollut erittäin rohkaiseva siinä mielessä, että vaikka tämä tie tuo isoja muutoksia kuntakohtaisiin valtionosuuksiin, järjestelmän muutos on nähty silti välttämättömäksi, koska kaikki tietävät kuntakentällä sen, että nykyjärjestelmä on auttamattomasti vanhentunut.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin vain kuitenkin, että kaupungin ja naapurikunnan, joka on usein maalaiskuntamuotoinen, välinen tuloero ei ole yksistään riittävä argumentti, koska ostovoimapariteetilla mitattuna tuo tuloero, joka yleensä suosii kaupunkiasutusta, katoaa eli asumiskustannukset ja monet muut palvelut ovat maaseudulla tuntuvasti halvempia. Kuntatalouden kannalta, jos katsotaan sitten yhteisövero-osuutta, joka kunnan tulokertymässä on mielestäni lähes ainoa, jossa kunta ei ole velvollinen tuottamaan tiettyjä palveluita vaan joka jää kunnan vapaasti harkittavaksi, yhteisövero-osuus sen takia, että elinkeinoelämä jalostusarvoltaan kasaantuu keskuksiin eli kaupunkeihin, tukee sitten vastaavasti kuntaa. Se, että maalaiskunta menestyisi kaupungin reunalla, ei ole mitenkään itsestään selvä. Jokaisen kunnan kohdalla on niille kuuluvia erityispiirteitä, ja niiden hyödyntäminen on kunnanvaltuuston ja muiden luottamushenkilöiden vastuulla. Ei ole mitään sellaista evidenssiä, joka osoittaisi, että nämä faktat, jotka ministeri esitti, olisivat yleispäteviä.