Sauli  Ahvenjärvi  /kd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä lakiesitys muuttaa rahankeräyksen lupakäytäntöjä selkeästi parempaan suuntaan. Haluan huomauttaa, että keskeisin käsite tässä asiassa nyt ja tulevaisuudessakin on yleishyödyllisyys. Mihin tahansa rahaa ei voi kerätä. Jatkossa tulee epäilemättä mietittäväksi, onko toimivampi järjestely se, että ensin selvitetään, onko rahaa keräävän yhdistyksen tai yhteisön toiminta yleishyödyllistä ja sitä kautta rahankeräyksen mahdollistavaa vai onko yksinkertaisempaa soveltaa ilmoitusmenettelyä, jolloin vasta jälkikäteen kontrolloitaisiin, tapahtuiko kerääminen lain tarkoittamalla tavalla ja lain sallimaan tarkoitukseen.

Niin tai näin, yleishyödyllisyyden määrittelyn tarve ei häviä minnekään. Olen ilman muuta nyt käsiteltävän lakiehdotuksen mukaisen käytäntöjen joustavoittamisen ja virtaviivaistamisen kannalla, mutta haluan vain muistuttaa, että yleishyödyllisyyden valvonnassa ja määrittelyssä tulee riittämään virkamiestyötä, tulkintakiistoja ja riitoja jatkossakin. Tämän työn lisääntyminen tulisi lain tulevien uudistusten yhteydessä kyetä torjumaan.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Esityksessä oleva rahankeräyslain muutos tulee akuuttiin tarpeeseen. Useissa suomalaisissa yliopistoissa on aiemmin käännetty anovasti katseet kohti valtiota. Näin siitä syystä, että yliopistojen uusien rahankeräyslupien kohtalo on ratkaisematta ja niiden hakemukset odottavat Poliisihallituksessa päätöstä siitä, täyttävätkö yliopistot keräysluvan kriteerit. Luvan ovat tähän asti saaneet rahankeräyslain 7 §:n mukaan Suomessa rekisteröidyt yhteisöt tai säätiöt, joilla on yksinomaan yleishyödyllinen tarkoitus. Laissa on kielletty rahankeräys valtiolta, kunnilta ja kirkoilta.

Nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä rahankeräyslain muuttamisesta mahdollistetaan yliopistojen ja seurakuntien rahankeräys. Yliopistolla olisi oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä varojen hankkimiseksi yliopistolain mukaisen toiminnan tukemiseen. Aiempi ongelma — tämä Poliisihallituksen tulkinta siitä, että valtion suurimmaksi osaksi rahoittamat yliopistot rinnastetaan osaksi valtiota — jonka perusteella rahankeräyslupaa ei voitu myöntää, poistuu nyt esityksen myötä. Tästä syystä monien yliopistojen pysähdyksissä ollut varainhankinta käynnistyy jälleen.

Eduskunta on vain joitakin vuosia sitten päättänyt yliopistolain uudistamisen yhteydessä, että yliopistojen itsenäinen varainhankinta eli rahankeruu on nimenomaan yksi tärkeä yliopistojen rahoituksen muoto. Tätä on erityisesti kannustettu jopa valtion rahanjaossa yliopistoille vastinrahana. Esillä ollut hyvin erikoinen tilanne, jossa jälkikäteen tulkitaan, että eduskunnan aikoinaan siunaama yliopistojen uusi tapa kerätä varoja olisikin laiton, nyt poistuu. On perusteltua ja välttämätöntä, että yliopistojen asema kirjataan rahankeräyslakiin, jotta tulkinnanvaraa ei rahankeräysluvissa enää olisi ja jotta yliopistot voisivat jatkaa niiden toiminnalle, muun muassa tutkimukselle, välttämättömien rahankeräysten järjestämistä.

Esitin aiemmin syksyllä omassa lakialoitteessani, että eduskunta hyväksyy lakiehdotuksen, jossa rahankeräyslain 7 § muutetaan siten, että rahankeräyslupa voidaan myöntää yliopistoille itsenäisinä oikeushenkilöinä. On hienoa nähdä, että asia nyt korjataan.

Arvoisa puhemies! On tärkeä huomata, että rahankeräyksellä hankitut varat tulee käyttää yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Sen varmistamiseksi, että rahankeräyksellä hankittuja varoja ei käytetä yksityisen edun edistämiseen, lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rahankeräyksellä hankitut varat tulee käyttää todellakin yksinomaan tähän yleishyödylliseen tarkoitukseen.

Esityksessä rahankeräystoiminnan joustavoittamiseksi ehdotetaan, että rahankeräysten sallittu enimmäistoimeenpanoaika pidennettäisiin kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Tämäkin on tervetullut uudistus. Näin hakijoiden ei tarvitse jatkuvasti olla keräyslupiaan uusimassa. Tämän lisäksi rahankeräyksellä saatujen varojen käyttöä selkiytettäisiin siten, että keräysvaroja saisi käyttää myös keräyksen toimeenpanon välittömiin kustannuksiin, jotka ovat keräyksen toimeenpanon kannalta välttämättömiä, vaikkapa sitten keräyslippaiden hankintaan.

Sivistysvaliokunnassa käsittelimme syksyllä hallituksen esitystä Kansallisgalleriasta. Tässäkin esityksessä on tarkoitus mahdollistaa monipuolisesti erilaiset varainhankintamuodot kansallisomaisuutemme ylläpitämiseksi ja kartoittamiseksi. Toivonkin, että lähitulevaisuudessa rahankeräyslakia tarkasteltaisiin kokonaisuutena vielä uudelleen ja lisättäisiin esimerkiksi tämä Kansallisgalleria sinne rahankeräyslain keräyksiin oikeutettujen tahojen joukkoon mukaan sinne yliopistojen rinnalle. Samaa koskee vaikkapa Kansallisteatteria, Kansallismuseota tai Kansallisoopperaa, joilla on myöskin oikeushenkilön asema ja joiden yleishyödyllisyyttä tuskin kukaan voi kiistää. Vaikka tuosta yleishyödyllisyyden yksinomaisuusvaatimuksesta nyt luovutaan, toisi edellä mainittujen tahojen maininta erikseen rahankeräyslaissa lisävarmuutta tuohon oikeuteen saada se rahankeräyslupa jatkossa.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä hallituksen esitys rahankeräyslain muuttamiseksi on tarpeellinen, mutta vielä tarpeellisempaa olisi aika pikaisesti valmistella rahankeräyslain kokonaisuudistus. Todella, kuten täällä on joissakin puheenvuoroissa todettu ja aikaisemmassa saman asian lähetekeskustelussa tuotu esille, tämä nykyinen laki on kyllä aikansa elänyt ja hyvin kaavamainen.

Tässä on myös se ongelma, että käytännössä tämän lain soveltaminen on aiheuttanut paljon tulkintaongelmia, niin että — hyvinkin järkevissä hankkeissa, hyvissä tarkoituksissa, vaikka olisi saatu rahankeräyslupa — on aivan vahingossa saatettu rikkoa lakia, se kun on sen verran tiukka ja tulkinnanvarainen, että itse luvansaaja ei välttämättä ole tiennyt, mitä kaikkea tässä pitäisi tehdäkään. Mutta toisaalta on sitten huomioitava se, että rahankeräys ei voi olla ihan villiä ja että siihen liittyvät lieveilmiöt — joita on ollut kyllä, rikollistakin toimintaa — pitää pystyä kitkemään pois. Mutta näkisin, että siirtyminen luvanvaraisuudesta ilmoituksenvaraisuuteen olisi järkevää ja se olisi tätä päivää.

Toinen asia, joka on selvästi tarpeen muuttaa nyt, kun tätä kokonaisuudistusta kenties lähdetään tekemään, on se, että nykyinen laki vaatii, että yhteisöllä, joka lähtee rahankeräystä harjoittamaan, pitää olla vakiintunut toiminta. Käytännössä se on viivästyttänyt monia erittäin hyviä yleishyödyllisiä hankkeita — jotka ovat olleet puhtaasti yleishyödyllisiä mutta jotka on vasta pantu alulle — kun lakia on tulkittu niin, että toiminta ei ole vielä vakiintunut eikä voida keräyslupaa antaa.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin edustaja Lohi tuossa totesi, on todella tärkeää, että se rahankeräyslain kokonaisuudistus on siellä tulollaan, ja se todellakin tarvitaan.

Olen hyvin iloinen siitä, että tämä kirkon ja yliopistojen asema nyt tällä esityksellä korjaantuu. Itse asiassa ymmärsin, että sitä jossain vaiheessa lupailtiin jo viime vuoden puolella, että oltaisiin saatu se jo tämän vuoden alusta hoitumaan. Mutta onneksi tämä esitys on nyt täällä ja yliopistot vihdoinkin saavat sitten niitä rahankeräyksiä jatkaa. Siellä on todella ollut jo vuodenkin verran pysähdyksissä tämä tärkeä toiminta, niin että on hyvä, että nyt sitten saadaan asia hoitumaan.