Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainministeriön pääluokan osalta haluaisin kiinnittää huomiota vain yhteen asiaan, mutta mielestäni hyvin tärkeään: kehitysyhteistyöhön.

Kehitysyhteistyön kohdalla on kysyttävä, mikä merkitys käytännön politiikassa hallitusohjelmalla (Puhemies koputtaa) on, onko se vain hyvää tarkoittava julistus vai onko se merkittävä, sitova tavoiteohjelma, jota kohden hallituspuolueet pyrkivät. Hallitusohjelmassa oli selkeä lupaus siitä, että hallitus tulee kehitysyhteistyöpanostuksen kohdalla pyrkimään kohti YK:n suosittamaa tasoa.

Nyt, arvoisa puhemies, on käymässä juuri toisin päin. Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston uusimman omankin arvion mukaan Suomi on jäänyt viime vuonna kehitysyhteistyöpanostuksessa alle EU-maiden toteutuneen kehitysyhteistyöpanoksen keskiarvon eikä tämän kaltaista hallitusohjelmassa luvattua bkt-osuuden kasvua ole tapahtunut. Nyt budjettimietinnössä on hyvää tarkoittava ponsi, jossa hallitukselta vaaditaan jälleen aikataulua. Jää nähtäväksi, jääkö tämäkin lupaus ja pyrkimys jälleen kuolleeksi kirjaimeksi.

Kristillisdemokraatit ovat omassa vaihtoehtobudjetissaan esittäneet noin 11 miljoonan euron lisäystä kehitysyhteistyöpanokseen, josta tulemme hetken päästä äänestämään. Saman suuntaista toivetta on esitetty myös ammattiyhdistysliikkeen piirissä ja kansalaisjärjestöjen piirissä kirkosta aina valtioneuvos Holkeriin asti.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Myös omalta osaltani haluan (Hälinää — Puhemies koputtaa) korostaa kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämisen tarpeellisuutta. Pidän tietenkin hyvänä sitä, että jo budjetissa niitä jollakin tavalla lisätään, mutta silti näen erittäin tarpeelliseksi valtiovarainvaliokunnan asiasta laatiman ponnen. Voisin melkein omalta osaltanikin todeta, että viimeistään tämän perusteella varmasti on aika hyvin pikaisesti tuoda eduskuntaan tämä ohjelma.

Keskustelua on käyty jo useita vuosia. Muistan sitä käydyn aina tässä vaiheessa, kun budjettia laaditaan eduskunnassa, ja hyvin usein on terveisiä viritetty siitä, että kuitenkin kaikesta huolimatta me Suomessa voimme hyvin ja meidän perustehtävämme on osoittaa solidaarisuutta maailmalle sillä tavalla, että voimme kunniakkaasti pää pystyssä kulkea maailmalla kertomassa, että me hoidamme oman osuutemme fiksusti. Niin huonosti Suomen kansalla ei varmasti mene, ettemme voisi kansainvälisiä solidaarisia velvoitteitamme hoitaa, ja sen vuoksi haluankin korostaa ja toivoa sitä, että tämä ponsi hyvin vakavasti otetaan ja ohjelma eduskuntaan mahdollisimman pian tuodaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! On totta, että Suomi on jäänyt pahasti jälkeen muista Pohjoismaista kehitysyhteistyön määrän suhteen. Siinä mielessä on tärkeätä, että hallitus laatii selvän ohjelman siitä — jota eduskunta nimenomaan edellyttää tällä ponnella — mihin mennessä Suomi saavuttaa YK:n suositteleman kehitysyhteistyömäärän tason eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Mielestäni tämä on kuitenkin selvä viesti hallitukselle, kuinka sen tulee toimia, ja uskon, että myöskin hallitus tulee asian jossain vaiheessa esittämään eduskunnalle, niin että ohjelma voidaan saada aikaan ja käyntiin.

Toisena asiana näen tärkeänä, että kahdenvälisen kehitysyhteistyön varojen myöntämisvaltuudet ovat myöskin pontena esillä. Tässähän edellytetään: "- - antaa tarvittaessa tätä koskevat muutosesitykset eduskunnalle ...

... lisätalousarvion yhteydessä", eli me edellytämme, että myöntämisvaltuuksia voidaan myöskin tarvittaessa tarkistaa kesken vuoden. Toivottavasti myöskin näin tehdään, jos tarve ilmenee.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ulkoasiainministeriön pääluokkaan on jätetty kaksi muutosehdotusta. Molemmat ovat Kymenlaakson suunnasta, ja ed. Kekkonen, joka on suurimman hallituspuolueen varapuheenjohtaja muistaakseni, on jättänyt 350 000 euron lisäysesityksen pohjoisen ulottuvuuden Taloudellisen ja teknologisen tutkimuskeskuksen rahoittamiseen. Valitettavasti en ehtinyt etsiä talousarvioaloitetta 591, jossa tämä asia on perusteltu. Varmasti perustelut ovat hyvät.

Ihmettelen hieman sitä, että hallituspuolueen suunnalta tulee tällainen esitys, mutta sehän on tietysti ihan hyvä, että näin on. Pohjoinen ulottuvuus, josta varmasti kaikki tiedämme suunnilleen, mitä se tarkoittaa, vaikka ehkä emme tiedä, mitä sen Taloudellisen ja teknologisen tutkimuskeskuksen rahoittaminen tarkoittaa — onko kyseessä instituutin rakentaminen johonkin vai mitä se käytännössä on — ilmeisesti kuitenkin on hyvä hanke, ja toivoisi sille täällä laajaa tukea, kun se hallituspuolueen taholta tulee äänestettäväksi hetken kuluttua.

Arvoisa puhemies! Muutama ajatus kehitysyhteistyöstä on ulkoasiainministeriön pääluokan kohdalla varmasti paikallaan. Noin kymmenen vuotta sitten, kun Suomi syöksyi tavattoman syvään lamaan, vaihtotaseemme oli voimakkaasti negatiivinen ja valtio velkaantui hirvittävällä vauhdilla. Silloinen tasavallan presidentti Koivisto totesi, että kansakunta, jonka vaihtotase on alijäämäinen ja jonka valtiontalous velkaantuu, ei voi antaa vastikkeettomasti rahaa ulkomaille, ei edes kehitysmaihin. Tuo viesti otettiin varmasti esimerkiksi valtiovarainministeriössä vahvasti huomioon. Kun budjetteja silloin tehtiin, leikkaukset osuivat myös kehitysyhteistyöhön. Leikkaukset oli silloin helppo siinä mielessä tehdä, että meillä ei ollut lakia kehitysyhteistyöstä, eikä ole vieläkään säädetty lakia kehitysyhteistyöstä. Voisi olla paikallaan, että siitä olisi lailla säädetty, jolloin eduskunnan tahto olisi selkeämmin tuotu, pysyvämmillä säädöksillä kuin vuotuisella talousarviolla, näkyviin.

Silloin kymmenen vuotta sitten säästölakien säätäminen vaati määräenemmistön eduskunnassa. Kun ei ollut lakia kehitysyhteistyöstä, lakia ei tarvinnut myöskään muuttaa, kun leikkauksia suoritettiin tuossa talouden syvässä ahdinkotilassa. Silloin varoja todellakin jouduttiin leikkaamaan, eikä kukaan voi kiistää, etteikö ollut perusteluita juuri vaihtotaseen hurjasta alijäämäisyydestä ja toisaalta valtion velkaantumisen tavattomasta vauhdista johtuen. Kotimaassa työttömät joutuivat vaikeuksiin ja monet muut tahot olivat suurissa vaikeuksissa. Tarpeita oli paljon.

Siitä huolimatta niin alas ei silloin vaivuttu kuin on vaivuttu Lipposen hallitusten aikana kehitysyhteistyömäärärahojen kokonaisosuudessa suhteessa bruttokansantuotteeseen. (Ed. Kalliomäki: Bkt vajosi 13 prosenttia!) — Bruttokansantuote vajosi silloin. Se kertoo juuri siitä, mihin presidentti Koivisto viittasi. Vaihtotaseen alijäämä syveni, ja velkaantumisvauhti oli hurja. — Nyt bruttokansantuote on ollut noin seitsemän vuotta, jopa enemmänkin, hirvittävässä kasvussa. Valtio ei ole enää velkaantunut lainkaan viime vuosina. On suunnitelmia, on tehty lupauksia, on tehty ponsia, ja jälleen eduskunta on tekemässä yhden ponnen kehitysyhteistyöasiassa. Minua suorastaan hävettävät nämä ponnet, joita vasemmisto ja vihreätkin ovat valmiit esittämään kerta toisensa jälkeen.

Viime vaalikaudella sosialidemokraattien entinen puheenjohtaja ja entinen ulkoministeri Paasio teki hallitukselle kehitysyhteistyöraportin. Siinä hän esitti aikataulun, missä tahdissa kehitysyhteistyömäärärahat pitäisi nostaa ensin 0,4:ään ja sitten 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tuon hallitus tietyllä tavalla hyväksyi tietysti Niinistön terveisin, että talouden kehityksen sallimissa rajoissa, mutta sen jälkeen koko asiakirja on unohdettu. Ministeri Hassi on nukkunut syvää unta tässä kohdassa.

Valtakunta on vaurastunut ennennäkemättömällä vauhdilla. Maailman hätä ja vaikeudet ja ongelmat ovat syventyneet. Tänään taidettiin kertoa, että sata miljoonaa lasta on prostituution orjana. He ovat lähinnä kehitysmaitten lapsia, köyhien maitten lapsia. Muutoinkin ongelmat ovat syventyneet. Kansainväliset ympäristökysymykset eivät ole menneet parempaan suuntaan. Eli tarvetta näiden varojen lisäämiseen on. Ne eivät ole poissa, jos halutaan vastuullisesti asioita hoitaa, Suomen köyhiltä. Nyt on tietysti ongelma se, että kotimainen politiikka on ollut köyhät unohtavaa ja rikkaita suosivaa. Samaa on ollut myös hallituksen kehitysyhteistyöpolitiikka. Leikkaukset ovat jatkuneet. Ei ole edes pysytty siinä 0,34 prosentin tasossa bruttokansantuotteesta, mikä oli Lipposen hallituksen lähtötaso. Nyt ollaan 0,30:n tasossa. Eli ei ole pysytty bruttokansantuotteen kasvunkaan vauhdissa, vaikka on näin roima talouden paraneminen ollut kysymyksessä.

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnan on otettava vakavasti nämä lausumansa, joita hallitus ei ole hyväksynyt eikä niille mitään arvoa antanut, vaikka niitä on joka vuosi hyväksytty tässä yhteydessä. Jälleen todellakin on tämä esitys, jossa hallitukselta odotetaan ohjelmaa aikatauluineen. Pertti Paasio teki ohjelman aikatauluineen. Niitä on ollut monia muitakin, mutta niitä ei ole toteutettu. Ei tällä lausumalla ole mitään merkitystä, ellei sitä viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Tulen kannattamaan ed. Smedsin tekemää esitystä, jolla 11,7 miljoonaa euroa lisättäisiin määrärahoja juuri nyt vuodelle 2002 eikä odoteltaisi jotakin ohjelmaa, jota tämä hallitus ei enää ehdi edes tehdä, kun sen kausi loppuu.

Marja-Liisa Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että kun mietinnössä on ponsi, se merkitsee sitä, että hallitus antaa kehitysyhteistyöstä oman ohjelmansa ja aikataulunsa tammikuussa, joten tämän johdosta hallinto- ja tarkastusjaosto, joka käsitteli tätä asiaa, päätyi tällaiseen ratkaisuun. Luotan hallitukseen sen verran, että asiassa tullaan etenemään.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On syytä yhtyä niihin huolestuneisiin äänenpainoihin, joita ed. Kankaanniemi äsken puheessaan osoitti kehitysyhteistyömäärärahojen osalta. Mutta hän jätti käyttämättä sen tilaisuuden, että ulkoministeri on paikalla. Minusta silloin olisi hyvä kysyä häneltäkin suoraan, miten hän arvioi tämmöisen ponnen merkityksen, onko se omantunnon pesua vai onko ponsi ja sen pohjalta tehtävä aikataulutus riittävä selvitys EU:lle, josta suunnasta meitä myös prässätään näissä kysymyksissä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu kehitysyhteistyömäärärahoista ansaitsee toki sijansa valtion talousarviokeskustelussa. Totean, että käytännön kehitysyhteistyötä on tehty Suomessa lähetysväen taholta jo pitkään. Sillä on pitkät perinteet, ja näin tehdään yhä edelleenkin.

Mutta menen erääseen kehitysyhteistyön keskeiseen teemaan. Maailmassa, jossa on käyty erilaisia sotia ja kahakoita, on paljon räjähteitä ja erilaisia miinoja maaperässä. On laskettu, että niitä kehitysmaiden entisillä sota- ja levottomuustantereilla riittää raivattavaksi vuosikymmeniksi. Kun Suomessa on kehitetty erinomaisen hyvä ja maailman kärkilaatua oleva räjähteiden ja miinojen raivaamistekniikka, -kalusto ja -osaaminen, mielestäni tulisi sisällyttää kehitysyhteistyöhön suomalainen humanitaarinen miinojen raivaamistyö ja ottaa huomioon sekin määrärahoissa.

Samalla tiedän, että maailmalla kohdentuvat katseet myös Suomeen, voisiko Suomi tässä asiassa olla aivan eräänlainen maailman osaamiskeskus, jossa kehitetään räjähteiden ja miinojen raivaamisvälineitä ja -osaamista ja jossa voitaisiin kouluttaa alan henkilöstöä kansainvälisesti. Toivon, että jatkossa tähän tärkeään kysymykseen kehitysyhteistyössä ja kansainvälisessä humanitaarisessa toiminnassa voitaisiin kiinnittää eräänä osatekijänä huomiota.

Jukka Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti mutta kuitenkin täältä korokkeelta.

Ed. Kankaanniemi aika kovakouraisesti arvosteli hallitusta kehitysyhteistyöpolitiikasta. Kun pidän itseäni noin pitkässä marssissa paasiolaisena sosialidemokraattina, haluan tässäkin yhteydessä todeta ääneen, että tältä osin varmaan kohtuullinen kritiikki hallituksen suuntaan on paikallaan. Ehkä eduskunnan pöytäkirjoihin kannattaa todeta se, että valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostossa oli kuultavana valtioneuvos Harri Holkeri. (Ed. Jaakonsaari: Onko puhuja holkerilainen?) Täytyy sanoa näin, että harvoin on tuntenut oloaan sillä tavoin vaivautuneeksi kuin siinä tilanteessa, että Holkeri erittäin uskottavasti läksytti meitä kansanedustajia ja eduskuntaa siitä, että emme ole kehitysyhteistyötavoitteessa edenneet. Läksytys tuntui tavallaan rankalta sen takia, että sen teki kokoomuslainen poliitikko.

Tämä "kokoomuslainen poliitikko" on aasinsilta siihen, koska minusta sekin kannattaa sanoa tässä yhteydessä ääneen, että hallinto- ja tarkastusjaostossa olisimme halunneet vielä vahvemman ponnen tähän, mutta se ei toiselle päähallitusyhteistyökumppanille oikein sopinut. Sen vuoksi tässä on tavallaan kuitenkin velvoittava mutta varsin maltillinen ponsi, jossa edellytämme, että hallitus laatii ohjelman aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Tämä on erittäin tosissaan tehty tässä kansainvälisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa olemme. Suomella, joka on sivistysvaltio sanan hienossa merkityksessä, on varaa edetä kohti 0,7:ää prosenttia. Itse toivoisin, että vahvemmin kehitysyhteistyömäärärahoja käytettäisiin erityisesti lasten ja naisten kouluttamiseen, koska näen, että sitä kautta kuitenkin saadaan pysyviä ja parhaimpia tuloksia. Kun arvostamani ulkoministeri Tuomioja on myöskin paikalla, toivon, että tallennatte nämä sanat sydämeenne.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Aivan lyhyesti. Ed. Gustafsson liittyy nyt siihen hallituspuolueen kansanedustajien joukkoon, jotka puhuvat, mutta eivät tee mitään, koska hän sanoo, että on varaa edetä kohti 0,7:ää. Kyllä tietenkin vähitellen eduskunnassa toivoisi jo, että joku taho ryhtyisi tekemäänkin päätöksiä, jotka menisivät tähän suuntaan. Olemme täällä monet monet vuodet puhuneet siitä, että tämä 0,34, joka on nyt, ei ole läheskään riittävä.

Monia perusteita on eri tahoilta esitetty kehitysyhteistyömäärärahan korottamiseksi, viimemmäksi nyt, kun tänä syksynä on pohdittu terrorismin syitä. Tiedämme, että yhä kipeämmin tarvitsisimme rahoja kehitysyhteistyöhön, jolloin voisimme pureutua vihdoin tähän pääasiaan eli myöskin esimerkiksi terrorismin syiden poistamiseen ja köyhyyden vähentämiseen maailmasta. Eli kysyn, miksi te ette tee mitään, miksi te vain puhutte molemmilla puolilla hallitusta.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaa edellytti sitä, että täällä ei ainoastaan puhuta vaan tehdään. Viimeksi kun hänen puolueensa on ollut hallitusvastuuta kantamassa, silloin on todella tehty. Vuonna 91 Suomi saavutti ainokaisen kerran 0,7 prosentin osuuden bruttokansantuotteesta kehitysyhteistyörahoituksessa. Seuraavassa vaiheessa Esko Ahon johtama porvarillinen hallitus Suomessa teki itse asiassa maailmanhistoriaa, todella teki eikä ainoastaan puhunut: Teki sen, että kolmessa vuodessa romautti Suomen kehitysyhteistyön 0,78 prosentin tasolta 0,3 prosentin tasolle. Yksikään ainoa kehitysavun antajamaa missään vaiheessa, niin kauan kuin kehitysyhteistyön historiaa on ollut, ei ole niin nopealla tahdilla romauttanut kehitysyhteistyötään sekä absoluuttisesti että suhteellisesti kuin Esko Ahon ja keskustan johtama hallitus teki. Tässä suhteessa on kyse tekemisestä eikä ainoastaan puhumisesta. Kaiken lisäksi tämä romahdus tapahtui todella siinä vaiheessa, kuten ed. Kalliomäki tässä sanoi, jolloin myöskin bruttokansantuote laski, eli tämä on ollut poikkeuksellisen rajua tekemistä, mitä siinä vaiheessa tapahtui.

Tuolloin annettiin perusteeksi se, että taloudellinen tilanne oli niin vaikea, että oli pakko supistaa, ja niin kuin hyvin tiedämme, supistettiin monilla muillakin lohkoilla. Ruotsissa samanaikaisesti elettiin myöskin hyvin vaikeaa taloustaantumaa. Sielläkin vähennettiin kehitysyhteistyötä, sen suhteellinen osuus laski 1 prosentin tasolta 0,7 prosentin tasolle. Pidettiin kuitenkin kiinni siitä sitoumuksesta, johon Ruotsi, yhtä lailla kuin Suomi, jo 1970-luvulla sitoutui, eli tästä 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuudesta.

Sittemmin taloudellinen tilanne on muuttunut. Taloudellinen tilanne on muuttunut tietysti monessa suhteessa viimeisen puolen vuosikymmenen aikana, ja tänä päivänä joutuu tietysti kysymään, kun kehitysyhteistyöstä on kyse, olivatko ne perusteet, jotka sanottiin silloin kehitysyhteistyön romahduksen syyksi, painavia. Puhuttiin taloudellisesta tilanteesta, taloudellisista rasitteista. Tänään vastaavia taloudellisia reunaehtoja ei ole, ja siinä suhteessa joudumme kysy-mään perään, että nyt on tietenkin poliittisen tahdon aika.

Olen kovin ilahtuneena seurannut tätä keskustelua tässä tänään, että ainakin eduskunnassa näyttäisi olevan poliittista tahtoa siihen, että näihin kansainvälisiin sitoumuksiin todella vastattaisiin ja haluttaisiin, että Suomi tulisi tässä suhteessa niin sanotusti sivistysmaiden joukkoon eli tuo 0,7 prosentin tavoitetaso saavutettaisiin. Tässä suhteessa näen tuon ponnen kyllä hyvin merkittävänä. Edellytämme hallitukselta selkeätä aikataulua sen suhteen, milloin tuo 0,7 prosenttia saavutetaan, ja erittäin hyvä ajankohta hallitukselle tulla ulos tässä asiassa on ensi keväänä, jolloin järjestetään kansainvälinen kehitysrahoituskonferenssi, poikkeuksellisen laaja ja mittava. Sekä YK että Bretton Woods -järjestöt ovat siinä mukana, jolloin tuota hetkeä voitaisiin käyttää erinomaisesti siihen, että Suomi tämän selkeän aikataulunsa tulisi esittämään.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kiljuselle aivan lyhyesti, kun hän haki perusteluja hallituksen passiivisuudelle: Ahon hallituksen ajoilta hän tietää varsin hyvin, että silloin jouduttiin tekemään niin kotimaan politiikassa kuin kehitysyhteistyöpolitiikassakin sellaisia ratkaisuja kuin tehtiin, siitä syystä että bkt oli -7. Tänä päivänä olemme eläneet jo ainakin seitsemän bkt:n kasvun vuotta, ja siitä huolimatta kehitysyhteistyömäärärahat eivät ole samassa suhteessa nousseet. Tämä perustelu, ed. Kiljunen, ei kyllä oikeuta teitä hyvään omaantuntoon tässä asiassa.

Kimmo Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Isohookana-Asunmaa erinomaisesti kuvasi, että kun bruttokansantuote Suomessa laski, silloin tietysti jo pelkästään markkamääräisesti voidaan kehitysyhteistyötäkin laskea, jolloin bruttokansantuoteosuus voi säilyä korkeana, mutta Esko Ahon hallitushan toimi sen suuntaisesti, että se laski reilusti alle sen, mikä oli peruslasku kansantuotteessa, jolloin tietysti päädyimme tilanteeseen, että käytännössä kehitysyhteistyömäärärahan suhteellinen osuus puolittui.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä puhutaan vain bruttokansantuotteen alenemisesta tai kasvamisesta, mutta valtion velkaantuminen oli toinen kysymys. 90-luvun alussa sosialidemokraatit oppositioon jäätyään vastustivat kaikkia lakeja, joilla yritettiin saada säästöjä tässä maassa aikaan, mutta jatkoivat sitten 95 niitä samoja säästöjä, mutta eivät ole korjanneet tätä nyt seitsemän kasvuvuoden aikana, kun silloin velkaantumisen hurjina vuosina jouduttiin leikkaamaan näistäkin menoista. Nyt teillä on ollut seitsemän vuotta aikaa korjata nämä niin sanotut virheet, kuten te väitätte, mutta ette ole tehneet yhtään mitään. Bruttokansantuoteosuus on vain laskenut ja maailman hätä on kärjistynyt.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelun taso alkaa olla sitä, että ruvetaan väittelemään, kumpi hallitus on huonompi. Ehkä pitäisi siirtyä aiheeseen ja päästä ainakin eteenpäin tässä keskustelussa.

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Itse asiassa jatkoa ed. Huotarin puheenvuorolle: Ollaan tässä sitten näiden määrärahojen kannalla tai niitä vastaan, ainoa tapa objektiivisesti käsitellä asiaa olisi kyllä puhua sisällöistä. Minusta tähän asti tapahtuneesta kehitysyhteistyöstä, jota olen itsekin kaksi vuotta tehnyt, voi löytää erittäin mairittelevia esimerkkejä suomalaisesta kehitysyhteistyöstä, mutta ongelma on se, että voi löytää myöskin kaikkea muuta kuin positiivisia esimerkkejä. Jatkotyön kehittelyn kannalta olisi erittäin tärkeää, että niissä raporteissa, joita nyt tehdään, tarkasteltaisiin toiminnan sisältöä niin, että know-how-pohjainen inventointi olisi etusijalla eikä pelkkä materiaalisten etujen vieminen.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän tästä mahdollisuudesta käyttää suorastaan valmisteltu esittelypuheenvuoro. Valitettavasti osallistuin eduskunnan pankkivaltuuston kokoukseen, joka sekin on mielenkiintoinen maailma näinä aikoina.

Arvoisa puhemies! Jaostotyöskentelyssä nousi tärkeimmäksi kysymykseksi kehitysyhteistyömäärärahakysymys, ja täällä jaoston jäsenet, edustajat Gustafsson ja Kuoppa jo kuulemani mukaan ovat ansiokkaasti sitä keskustelua ja käsittelyä referoineet ja varmaan muutkin.

Valtiovarainvaliokunta on hallinto- ja tarkastusjaoston valmistelun pohjalta ottanut kantaa ulkoasiainministeriön pääluokassa perinteisesti yhteen suurempaan kokonaisuuteen eli todella kehitysyhteistyömäärärahoihin. Kuten valiokunnan puheenjohtaja jo aiemmin esittelypuheenvuorossaan totesi, valtiovarainvaliokunta perää jo kolmatta kertaa hallitukselta ohjelmaa aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suosittaman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ohjelmaa odotetaan ennen ensi vuoden maaliskuussa pidettävää YK:n kehitysrahoituskokousta. Tässä kokouksessa erityisesti teollisuusmailta odotetaan uusia aloitteita kehitysyhteistyörahoituksen laajentamiseksi. Valiokunta kuuli asiantuntijoita myöskin aika kattavasti. Muun muassa kuulimme valtioneuvos Harri Holkerin niitä näkemyksiä, joita hän YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan ominaisuudessa oli tähän asiaan ottanut ja miettinyt.

Kuten mietinnöstä käy ilmi, kehitysyhteistyömäärärahojen taso oli esillä myös EU:n Göteborgin-huippukokouksessa viime kesäkuussa, jolloin unioni vahvisti sitoumuksen saavuttaa mahdollisimman pian YK:n asettama virallinen kehitysyhteistyöaputavoite. Komissio onkin kuluvan vuoden marraskuussa tiedustellut jäsenmaiden aikataulua edellä todetun 0,7 prosentin bkt-tavoitteen suhteen. Paineita vähintäänkin aikataulun esittämiseen tässä asiassa siis on olemassa.

Kehitysyhteistyömäärärahoja on toki absoluuttisesti lisätty vuoden 2002 talousarviossa. Bkt-osuudessa on kuitenkin tapahtunut vain pieni, symbolinen liikahdus toivottuun, YK:n suositusten mukaiseen suuntaan. On tietysti mahdollista, että talouden heikentyneet kasvunäkymät automaattisesti hieman kohentavat arvioituja bkt-lukuja niin kuluvan kuin ensi vuodenkin osalta. Se on tietysti kuitenkin laskennallista.

Ollakseen tehokasta ja tuloksellista kehitysyhteistyön pitää perustua pitkäjänteiseen suunnitteluun, pitkäaikaisiin yhteistyösuhteisiin, oikealla tavalla mitoitettuihin henkilöstöresursseihin ja riittävään ennustettavuuteen. Tähän ei päästä niin kauan kuin hallitus on kykenemätön sopimaan kehitysyhteistyön pitkän aikavälin resurssisuunnitelmasta, joka sisältää selkeän ilmoituksen siitä, missä aikataulussa asetettu kehitysyhteistyömäärärahojen taso saavutetaan.

Mietinnössä olemme kiinnittäneet huomiota myös siihen, että kehitysyhteistyön varojen myöntö- ja sopimusvaltuudet ovat tällä kertaa jääneet huomattavan vajaiksi. Kehitysyhteistyötähän voidaan suunnitella keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vain myöntö- ja sopimusvaltuuksien avulla. Monenkeskisen kehitysyhteistyön osalta hallituksen esityksessä ehdotettu taso verrattuna ulkoasiainministeriön alkuperäiseen valtuusesitykseen on 44 miljoonaa euroa alempi. Maa- ja aluekohtaiset kehitysyhteistyövaltuudet puolestaan ovat noin 16 miljoonaa euroa ulkoasiainministeriön alkuperäistä esitystä alemmat.

Valiokunta on todennut näistä monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön osoitettujen valtuuksien olevan akuuteimpia ja ehdottanut hyväksyttäväksi lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön osoitettujen valtuuksien riittävyyttä ja antaa tarvittaessa tätä koskevat muutosesitykset eduskunnalle lisätalousarvion yhteydessä."

Ulkoasiainhallinnon toimintamenojen tasoon on kiinnitetty huomiota jo noin kuukausi sitten ulkoasiainvaliokunnalle antamassamme lausunnossa. Lausunto koski ulkoasiainministeriön selvitystä Suomen ulkoasiainhallinnon tehtävistä ja voimavaroista. Kiinnitimme huomiota siihen, että ulkoasiainhallinnon toimintamenojen tasossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta Suomen EU-jäsenyyden aikana, vaikka tehtävät ovat lisääntyneet.

Ulkoasiainhallinnon toimintamenoja on koko 1990-luvun jälkipuoliskon ajan voitu rahoittaa merkittävästi edelliseltä vuodelta siirtyneillä määrärahoilla. Tämä erä, joka parhaimmillaan viitisen vuotta sitten oli 187 miljoonaa markkaa, on vuosi vuodelta kutistunut ja on ensi vuonna näillä näkymin enää 4,2 miljoonaa euroa eli 25 miljoonaa markkaa. Katsoimme, että ilman muita toimenpiteitä siirtyvä erä ei enää ole käytettävissä vuoden 2002 jälkeen.

Valtiovarainvaliokunta on pitänyt joustavan toiminnan kannalta välttämättömänä tietyn suuruista siirtyvien erien vuosittaista määrää. Tämä ei ole kuitenkaan pysyvä ratkaisu hallinnonalan määrärahaongelmiin. Toiminta on ensi sijassa pyrittävä sopeuttamaan kullekin vuodelle budjetoitaviin varsinaisiin toimintamäärärahamenoihin.

Olemmekin mietinnössä lisänneet ulkoasiainhallinnon varsinaisia toimintamenomäärärahoja 1 177 000 eurolla. Tämän kannan olemme rohjenneet ottaa, ilman että meillä on varsinaista tietoa siitä, mille tasolle ulkoasiainvaliokunta jatkossa aikoo asettaa tavoitteet esimerkiksi ulkoasiainhallinnon edustusverkon suhteen. Mikäli päädytään siihen, että toiminnan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden lisääminen edellyttää nykyisen laajuista tai vieläkin laajempaa edustusverkkoa ulkomailla, se mielestämme merkitsee toimintamenoihin varatun määrärahan lisätarvetta tulevien vuosien lisätalousarvioissa.

Viimevuotiseen tapaan valiokunta on tehnyt myös tässä pääluokassa pienehköjä lisäyksiä eräiden järjestöjen avustuksiin. Merkittävin lisäys, 170 000 euroa eli runsaat miljoona markkaa, kohdistuu kansalaisjärjestöjen Eurooppa-tiedotukseen. EU:n kehittäminen kansalaisten unioniksi, sen rakenteiden kehittäminen ja lähiajan suurin haaste eli laajentuminen lisäävät kotimaassa kansalaisia lähellä tapahtuvan tiedotustyön merkitystä. Aiempaan tapaan valiokunta korostaa moniarvoisen Eurooppa-tiedotuksen merkitystä, jossa myös EU:n ulkopuolella olevat Euroopan maat otetaan huomioon. Olemme tämän näissä pienissä määrärahalisäyksissä, jotka valtiovarainministeri aina sitkeästi unohtaa esityksestään, tälläkin kertaa lisänneet.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Edustan sellaista ajattelua, että tärkeämpää ovat markat kuin prosentit, mutta luonnollisesti, kun on kyse kansainvälisestä toiminnasta eli kehitysyhteistyöstä, tavoitteena pitää olla vähintään kansainvälisen suosituksen. Toisaalta on syytä korostaa, että useat maat käyttävät kehitysyhteistyömenojensa laskuperusteiksi myös hallinnollisia kulueriä, joita Suomen laskutavassa tietämäni mukaan ei juurikaan esiinny. Kuitenkin ulkoasiainvaliokunta, joka myös tätä asiaa on viime päivinä pohtinut, on ottanut vahvan kannan ja tulee ottamaan sen puolesta, että kansainvälinen vähimmäistaso voidaan tavoittaa.

Mitä tulee käsiteltävään esitykseen konkreettisesti, mielestäni ed. Tykkyläisen puheenvuoro perustelee sitä, että tammikuussa hallitus valmistelee vastauksensa ponteen ja siihen palataan pikimmiten valtiopäivien alettua ensi vuonna.

Katja  Syvärinen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyön merkitys on alettu taas uudella tavalla tiedostaa. Etenkin syyskuun tapahtumien jälkeen on nähty, että todella maailmanlaajuinen köyhyys ja eriarvoistuminen synnyttää sellaisia uhkia meille, että niihin on todella vastattava ja kuilua rikkaiden ja köyhien maiden välillä on määrätietoisesti pyrittävä tasoittamaan. Se on erittäin tärkeä ja merkittävä asia, ja siinä meidän jokaisen vastuu nousee hyvin suureksi.

Kehitysyhteistyön prosenttiosuuksilla bruttokansantuotteesta mitattuina on oma merkityksensä. Ed. Olinin tavoin olen tietysti sitä mieltä, että markat ovat tärkeämpiä kuin prosentit konkretiassa. Mutta kansainvälisillä sopimuksilla, joihin Suomikin on sitoutunut, lähdetään siitä, että jokainen maa kantokykynsä mukaan ottaa osaa yhteisiin hankkeisiin ja kantaa kansainvälisestä solidaarisuudesta huolta, ja silloin kun näihin sitoumuksiin on menty, niistä on myös pidettävä kiinni. Näin ollen, kun viime vuonna budjettia tehtäessä harrastimme hassunkuristakin ja oikeastaan, voisi sanoa, naurettavaa prosenttikikkailua, että saimme prosenttipyöristyksillä budjettiin 0,34:n tason, käytännössähän sekään ei ole toteutunut.

Viime vuoden tilastot näyttävät, että Suomen toteutunut bkt-osuus on ollut 0,31 prosenttia, joka alkaa kyllä olla jo todella häpeällinen lukema. Mehän puhuimme silloin 0,34:stä jonkin näköisenä kynnysarvona, jonka alle ei voisi mennä. Siihenkin päästiin, kun luvuksi tuli budjettiin 0,335, jonka pyöristettynä voidaan katsoa olevan 0,34, ja siihen todellakaan ei edes ylletty. Tällä luvulla, joka on viime vuoden toteutuma eli 0,31, Suomi on pudonnut jo EU:n keskitasosta kehitysyhteistyömäärärahoissa.

Olemme kuitenkin aina ylpeilleet kehitysyhteistyövaroillamme ja pitäneet niitä tärkeinä silloinkin, kun Suomella on ollut tiukkaa — lähtemättä siihen väittelyyn, mikä hallitus on huonoimmin asian hoitanut. Todella, kun me kävimme 0,7 prosentissa ja sen yläpuolellakin, mielestäni meillä on ihan ehdoton velvollisuus pyrkiä sinne määrätietoisesti takaisin. Hallitusohjelman kirjaushan on tietysti ollut se, mikä tässä on ohjannut tätä työtä, mutta sen ohjausvaikutus on mielestäni ollut aivan täysin riittämätön. Minä ainakin henkilökohtaisesti toivon ja edellytän sitä, kun nyt tammikuulla on jonkin näköinen aikataulu luvattu antaa tälle 0,7:ään pääsemiselle, että se esitys on todella niin konkreettinen ja uskottava, että YK:n Monterreyn kehitysrahoituskonferenssiin kehdataan mennä. Tämä alkaa olla jo koko Suomen kehitysyhteistyön osalta uskottavuuskysymys.

Samalla, kun mietimme kehitysyhteistyömäärärahojen bkt-osuuden nostamista, meidän pitää tietysti pitää huolta myös koko ulkoasiainministeriön budjetista. Jos tätä yhtä osaa korotetaan kovasti, silloin se tietysti asettaa kovasti paineita muille ulkoasiainhallinnon osille. Tässä yhteydessä täytyy todeta, että minä ainakin pidän lähetystöverkoston toimivuutta erittäin tärkeänä asiana, että niissä maissa, jotka ovat Suomen kehitysyhteistyön painopistemaita, meillä on toimiva lähetystöverkosto, joka pystyy hyödyntämään paikallista osaamista. Se on myöskin kehitysyhteistyön kannalta erittäin tärkeä asia, että se siellä paikan päällä pystytään toteuttamaan. Jos kehitysyhteistyössä lähdetään pelkälle konsulttilinjalle, sen toimivuudesta en ole täysin vakuuttunut. Tätä mieltä on ollut myöskin koko kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana minulla on ilo toimia.

Toivon todella, että kehitysyhteistyössä päästään siihen suunnitelmallisuuteen, tehokkuuteen ja oikeinkohdentuvuuteen, jota työtä on valmisteltu muun muassa kehitysyhteistyön periaatepäätöksessä ja sen toiminnallistamisessa ja samoin myös, kun ensi vuonna pohditaan EU:n kehitysyhteistyön strategioita, millä tavalla Suomi siihen työhön osallistuu.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Syvärisen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaosto halusi nyt painopisteenä ottaa juuri tämän lähetystöjen työn ja verkostojen tukemisen. Myöskin lisäsimme ulkoministeriön käyttömäärärahoihin tämän johdosta 7 miljoonaa markkaa, että jollakin tavalla voimme turvata tämän. Tämähän tarkoittaa myöskin sitä, että kun meillä on maailmassa tällä hetkellä vaikea tilanne ja on terroristi-iskuja, tämän johdosta on hyvä, että Suomella on nyt sitten myöskin voimavaroja jonkin verran huolehtia oman maansa kansalaisista lähetystöjenkin kautta.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin olen, kuten edelliset puhujat, hyvin tyytyväinen valiokunnan lausumaan siitä, että nyt vihdoin eduskuntaan saataisiin paitsi ohjelma myös tiukka aikataulutus siitä, miten aiotaan tälle tavoitetasolle päästä. Voin tässä yhteydessä jo sanoa, että olen hyvin pettynyt hallitukseen, mikäli tällaista aikataulutusta ei tänne saada. Tämä asia on nyt niin monta kertaa ollut esillä, ja aivan kuten ed. Syvärinen äsken kuvasi tilannetta, miltä me näytämme maailman silmissä tämän asian yhteydessä, tämä ei ole mitään parasta mahdollista imagopolitiikkaa myöskään, vaikkakin tietenkin tärkeintä on maailman köyhimpien auttaminen. Voikin hyvällä syyllä kysyä, milloin Suomi sitten oikein on riittävän vauras antamaan murusen omasta hyvinvoinnistaan maailman köyhimmille, jollei nyt. Kehitysapu ei mielestäni ole mikään menoerä vaan satsaus koko maapallon tulevaisuuteen.

Kun ed. Syvärinen edellä painotti lähetystöverkoston säilyttämistä kehitysyhteistyön painopistemaissa, näin kansalaisjärjestönäkökulmasta voin yhtyä samaan toiveeseen sen vuoksi, että Taksvärkki ry:lle, jonka puheenjohtajana toimin, tämä lähetystöverkosto näissä maissa, joissa kehitysyhteistyötä tehdään, on erittäin tärkeä voimavara ja apu silloin, kun järjestö toimii Suomesta käsin ja koettaa omalta osaltaan tätä kehitysyhteistyötä viedä eteenpäin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Viime aikojen tilannetta Länsirannalla ja Gazassa on kuvattu pahemmaksi kuin koskaan sitten vuoden 67, jolloin Israel valtasi nämä alueet. Tämä on erittäin huolestuttava ajankuva. Väkivaltaa alueella on ollut kaikki nämä 35 vuotta, ja viime vuoden aikana tilanne on koko ajan pahentunut. Vuosi sitten alkoi toinen intifada. Syyskuun 11. päivän jälkeen tilanne on edelleen, voi sanoa, dramaattisesti heikentynyt.

On tietysti selvää, että väkivalta synnyttää väkivaltaa. Mutta jos me ajattelemme Palestiinan kansan tilannetta, nimenomaan lasten ja naisten tilannetta, heikompia pitäisi puolustaa ja heidän oikeutensa turvata. Se edellyttää tietysti molemmilta osapuolilta valmiutta rauhaan, valmiutta sopimuksiin, ja myöskään silloin ei pitäisi provosoitua siitä väkivallasta, jota tämä pitkään jatkunut väkivalta on aiheuttanut ja lietsonut tietysti aivan kohtuuttomiin määriin. Jokainen lapsen surma on sellainen uutinen, joita meidän ei pitäisi saada kuulla yhtään enää lisää.

Toivon, että ulkoministeriö ja ulkoministeri Tuomioja pyrkivät edelleen tekemään sen, mitä Suomen hallitus voi. Euroopan unionin kautta tietysti toimimme, mutta erityisesti Suomen omaa osuutta toivon voitavan vielä tiivistää, vaikka Suomi ei yksin ongelmaa ratkaise.

Tietysti toivon, että kehitysyhteistyömäärärahoja osoitetaan entistä enemmän, koska infrastruktuuriin ja käytännön elämän tarpeisiin, juuri arkipäivän elämän tarpeisiin, tarvittavat rakenteet, koulut, terveyskeskukset, viemärit, on usein hajotettu. Myöskin Unrwan, YK:n Lähi-idän pakolaisavustuselimen, rahoja toivon voitavan edelleen lisätä.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen tulee lisätä kehitysyhteistyörahoitusta. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan valtiovarainvaliokunnan velvoittavan ponnen sisällön toteutumista. Todella toivon, että hallitus ottaa tämän asian vakavasti. Suomi on sivistysvaltio. Meillä on korkea bruttokansantuote. Meillä on kuitenkin velkaa, mutta velka-sanaa ei voi tässä yhteydessä mielestäni kovin paljon korostaa.

Suomesta hyvin monet kansalaisjärjestöt tekevät ensiarvoisen tärkeää työtä juuri kehitysapuun tarkoitetuilla rahoilla. Viittaan vain esimerkiksi Marttojen toimintaan, kuinka he esimerkiksi Zimbabwessa ja Afrikan monessa muussa osassa tekevät hiv-positiivisten henkilöitten kanssa valistustyötä ja ennaltaehkäisyä. Samaten on perustettu monia kouluja, ja siellä on suomalaisia opettajia opettamassa, kertomassa lapsille, mikä heidän tulevaisuutensa on, jos heitä ei pystytä kouluttamaan, ja auttamassa.

Arvoisa puhemies! Pienellä rahalla saadaan isoja asioita, ja toivon, että Suomi lähestyy tulevaisuudessa YK:n suosittamaa määrärahatasoa; toivon, että olemme siinä mukana.

Sirpa Pietikäinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ulkoministeriön kentästä aion käsitellä kolmea kysymystä eli kehitysrahoitusta, yleistä ulkoministeriön rahoituspohjaa ja sitten myöskin kansalaisjärjestöjen rahoitusta.

Ensin kehitysrahoituskeskustelusta. Viitaten muutama minuutti sitten käytyyn väittelyyn siitä, kuka on eniten asian eteen tehnyt töitä, tähän suuren uskonnollisen kirjan sanat "joka on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven" sopivat erinomaisen hyvin. En itse eikä edustamani ryhmä eikä, uskallan väittää, kukaan mukaan ehkä sitten kovin paljon kivittämisen asemassa ole.

Olisin luonnollisesti toivonut, että niin hallitus kuin eduskunta olisi kyennyt jo tässä budjettiesityksessä nostamaan tuntuvasti kehitysrahoituksen määrää ja esittämään myöskin uskottavan aikataulun siitä, miten Suomi asettamaansa tavoitteeseen ja kansainvälisissä sitoumuksissa sopimaansa tavoitteeseen 0,7 prosentista pääsisi. Koen oloni jo hiukan hankalaksi vuodesta toiseen seuraavien ikuisten ponsien ja uskonkappaleiden edessä siitä, että seuraavassa hallituksessa tai seuraavassa budjettiesityksessä tai seuraavan kansainvälisen kokouksen valmistelun yhteydessä jotakin saataisiin todellisuudessa aikaan.

Täytynee kuitenkin tarttua siihen tarjottuun oljenkorteen, joka tarkoittaa jo useaan kertaan mainittua Yhdistyneiden kansakuntien kehitysrahoituskonferenssia Monterreyssa Meksikossa ensi maaliskuussa, ja esittää myös harras toivomus, että sen keskustelun yhteydessä hallitus esittää aikataulun 0,7 prosentin tavoitteeseen pääsemisestä ja myöskin uusii sitoumuksensa rahoitusosuuden tasosta.

Haluaisin poliittisena seikkana, evästyksenä tätä keskustelua varten, kuitenkin nostaa itse rehellisyyden nimissä Suomessa tapahtuneen kehityspolitiikan muutoksen, joka tapahtui 90-luvun alkupuolella, silloin kun tosiasialliset ensimmäiset suuret budjettileikkaukset tehtiin. Siihen asti Suomi oli paitsi tavoitetasollaan myöskin konkreettisissa rahoitussitoumuksissa tosiasiallisesti pitänyt kansainvälisiä velvoitteitamme ja kehitysyhteistyöhön osallistumista kunnianhimoisella tasolla, tärkeänä ulkopolitiikkamme ja myöskin suomalaisen arvomaailman mukaisen politiikan mukaisena toimintona.

Sen jälkeen kun isot budjettileikkaukset tehtiin, on siirrytty tosiasiallisesti enemmän suusanallisten todistusten ja toiveiden esittämisen puolelle. Kehitysyhteistyömäärärahat ovat todellakin laskeneet 0,31 prosenttiin, joka ei aseta meitä edes EU:n siedettävälle keskitasolle, joka nousee yli 0,40:n, lähemmä 0,45:tä, puhumattakaan että olisimme aikaisemmassa viiteryhmässämme, avoimesti kansainvälisen vastuunsa kantavien valtioiden viiteryhmässä, joiden määrärahataso on 0,7:ää.

Miksi otan tämän näkökulman tärkeäksi pohdittavaksi, liittyy sidokseltaan myös koko ulkoasiainministeriön rahoituspohjaan. Samaan aikaan kun me puhumme globalisaatiosta, olemme mielestämme hyvin globaaleja ja korostamme esimerkiksi informaatioteknologian merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle ja kansainvälisen yhteistyön tiivistymiselle, olemme tosiasiallisissa teoissa pikemminkin kulkemassa takaperoista tai sulkeutuvaa tietä.

Se, että ulkoministeriön rahoitusresurssit ovat pysyneet hyvin paikallaan, puhumattakaan että siellä uusiin globaaleihin haasteisiin olisi tullut lisävoimavaroja, on tarkoittanut sitä, että meidän näkyvyytemme, meidän tosiasiallinen asiantuntemuksemme ja meidän panostuksemme niillä osa-alueilla globaalia tärkeää politiikkaa, missä meillä olisi tärkeitä arvoja puolustettavina ja myös asiantuntemusta annettavana, on ollut valitettavan rajallista.

On aika haastavaa katsella annettua globalisaatioselontekoa esimerkiksi ulkoasiainvaliokunnan perspektiivistä ja ulkoasiainhallinnon YK-strategiaa ja katsella samanaikaisesti ulkoasiainministeriön taloudellisia resursseja, koskivatpa ne lähetystöjen määrää, siellä olevan henkilöstön määrää tai toimintaresursseja tai sitten itse ulkoasiainministeriön resursseja Helsingissä. Aikamoisen työn ja urakoinnin jälkeen modernia ulkoasiainhallintoa ja -politiikkaa on kyetty luomaan esimerkiksi perustamalla ihmisoikeusasiain yksikkö, luomalla selontekotraditio tällä puolella, mutta monet muut globalisaation haasteet, kuten globaalin hyvän hallinnon rakenteet, globaalin demokratian rakenteet tai esimerkiksi YK-elinten uudistaminen, ovat tällä hetkellä aivan aliresursoituja tässä hallinnossa.

Pelkillä kauniilla toiveilla nämä asiat eivät hoidu, vaan tämän tyyppisissä asioissa eduskunnan on myöskin selkeästi kerrottava se vastuu, joka liittyy sekä kansainväliseen yhteisöön kohdistettuun rahoitukseen kehitysrahoituksena että myöskin ulkoasiainministeriölle annettaviin voimavaroihin sitä arvioiden, haluammeko me olla sisäänpäin kääntyvä vai haluammeko me oikeasti todellisissa teoissamme olla globaali ja kansainvälinen, avoin yhteisö.

Arvoisa puhemies! Kolmantena, pienempänä mutta tärkeänä seikkana ottaisin esille kansalaisjärjestökentän rahoituksen. Meillä on perinteisesti hyvät traditiot kehitysyhteistyön hyvin konkreettisten kehityshankkeiden rahoittamisesta kansalaisjärjestöjen toteuttamina, mutta saman tyyppinen rahoitus puuttuu multipuolella niin sanotun globalisaation tai kansainvälisten rakenteiden puolella toimivien järjestöjen pohjasta.

Siinä samassa, missä ymmärrän eduskunnan ratkaisut ja valtiovarainvaliokunnan esitykset Eurooppa-tiedotukseen lisättävistä voimavaroista nimenomaan kansalaisjärjestöpuolelle, varsinkin kun olemme Euroopan unionin muutosvaiheessa, tulevaisuushaasteiden edessä, näkisin vähintäänkin yhtä perusteltuna sen, että ulkoasiainministeriöllä on sekä voimavarat että myöskin rahoituskanavat niille kansalaisjärjestöille ja ylipäänsä kansalaisjärjestöille, jotka tekevät työtä koko globalisaatiokysymyksen kanssa kansainvälisten päätöksentekorakenteiden, kansainvälisen oikeudenmukaisuuden, kehityskysymysten tiedottamisen ja myöskin konfliktien ennaltaehkäisyn alueella osana laajempaa siviilikriisinhallintakäsitystä. Uskon, että tällä työllä ja keskustelun avaamisella tällä puolen voi omalta osaltaan niin meillä Suomessa kuin ehkä pieneltä osin kansainvälisestikin olla kohtuullisen laajaa merkitystä yleisen mielipideilmaston osalta, mutta myös niiden ihan käytännönläheisten aloitteiden osalta, joilla myös päätöksentekorakenteita voidaan uusia.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. S. Pietikäisen hyvään ja kattavaan puheenvuoroon voi kyllä todella yhtyä ja näihin asioihin palaamme myös globalisaatioselvityksen ja ulkoasiainhallinnon voimavaraselvityksen osalta vielä uudelleen, mutta nyt vain kommentti kehitysyhteistyövaroihin.

Kehitysyhteistyöhän on todella keskeisen tärkeä työväline koko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Siksi sanoista tekoihin olisi viimeinkin päästävä ja ponsista myöskin konkreettisiin määrärahoihin eli pitäisi löytyä todellista tahtoa köyhyyden vähentämiseksi. Meidän osaltamme se tarkoittaa selkeää aikataulua ja ohjelmaa kehitysmäärärahatavoitteen, bkt-osuustavoitteen, saavuttamiseksi. On tietysti ilahduttavaa, että eduskunnassa käytetyistä puheenvuoroistakin päätellen on tämän takana nyt hyvin laaja tahto. Mutta toivon, että hallitus tämän kokee hyvin velvoittavana myöskin käytännössä.

Ulkoasiainvaliokuntahan on kiirehtinyt monta kertaa sitä, että kehitysyhteistyömäärärahat kasvatetaan kansainvälisiä sitoumuksia vastaaviksi. Nyt on aikataulu lähellä, kun maaliskuussa 2002 on YK:n kehitysrahoituskonferenssi, johon moneen kertaan on viitattu. Olen kyllä samaa mieltä, kun joku sanoi aikaisemmin, että Suomen on todella vaikeaa ja lähes mahdotonta mennä tuohon konferenssiin ilman selkeää sitoutumista tiettyyn aikatauluun. On tietysti hyvin tärkeää, että tämä tärkeä konferenssi valmistellaan huolella ja laajassa yhteistyössä kaikkien globaalien toimijoiden kesken, niin kuin nyt on tapahtumassa.

Vielä painopisteistä. Muistaakseni ed. Gustafsson otti puheenvuorossaan esille juuri painopisteen naisten ja lasten aseman parantamiseksi ja naisten koulutuksen edistämiseksi. On helppo näihin painopisteisiin yhtyä.

Muistuttaisin vielä siitä, että vakava hiv- ja aids-epidemia poikkeuksetta liittyy laajamittaiseen köyhyyteen ja edelleen sen vaikutuksia kärjistää. Siinä mielessä määrätietoinen taistelu aidsia vastaan on osa taistelua köyhyyden poistamiseksi, ja sen pitää olla painopiste samoin kuin kehitysavun suuntaamisen vähiten kehittyneille maille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Todella ed. Sirpa Pietikäisen puheenvuoroon voi yhtyä. Globalisaation ongelmien kanssa työskentelevien kansallisjärjestöjen toiminnan tukeminen olisi todella erittäin tärkeätä. Se on, aivan niin kuin ed. Huovinenkin viittasi, sijoitus maailman tulevaisuuteen niin kuin kehitysapu kaiken kaikkiaan.

Kehitysavun ja rikkaan pohjoisen tuen uskottavuus köyhälle etelälle on varsin kovalla koetuksella. Vuonna 92 Brasiliassa Rio de Janeiron kokouksessa rikas pohjoinen vakuutti tulevansa taloudellisesti tukemaan etelää ja kehitysmaita. Tämä tuki on jäänyt toteutumatta. Rio +5 -kokouksen yhteydessä New Yorkissa 97 jo todettiin, että se on ongelma myös muiden sopimusten aikaansaamisessa. Muun muassa ilmastosopimusten kohdalla se on tullut aina esille, viimeksi Marokossa, sitä ennen Bonnissa ja Haagissa, joten tämä on varsin merkittävä asia koko planeetan kannalta.

Edelleenkin Suomen edustustot, pienetkin edustustot, pystyvät tekemään hyvää työtä, esimerkkinä vaikka Lima Perussa, Djakarta Indonesiassa. Esimerkiksi Liman lähetystö on tukenut Amazonaksen alueen kysymysten ja ongelmien ratkaisua, Machu Picchu -projektia, ja samalla tavalla myös Indonesiassa lähetystö on toiminut hyvin. Tässä mielessä on erittäin tärkeätä, että pientenkin lähetystöjen tulevaisuutta tuetaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelua kehitysyhteistyömäärärahoista on ollut erittäin miellyttävä seurata. Siinä on se kiusallinen yksityiskohta vaan, että sitä pitävät yllä täällä ne samat kansanedustajat, jotka muutoinkin tästä puhuvat ja ovat vihkiytyneet tälle aatteelle, ja suuri enemmistö on kokonaan jossain muualla, joulukortteja kirjoittamassa muuallakin kuin täällä salissa.

Toteaisin, että itse asiaan liittyy kaksi puolta. Toinen on laatu ja toinen on määrä. Se laatu ratkeaa aivan kokonaan muualla kuin tässä salissa, määrä ratkeaa täällä. Muistan vain sen, kuinka tämä laatuasia, silloin kun ulkoministerinä oli Paavo Väyrynen, sai sellaisen ohjeistuksen, että sen seurauksena oli varsin merkittäviä hengentuotteita, kirjoja ja selvityksiä, joiden johdosta nyt jälkeenpäin saa miettiä, oliko silloin laatuohjeistus aivan oikea ja johtiko se siihen tulokseen, mihin haluttiin.

Toivon, että nykyisin tilanne on paljon parempi, ja erittäin suurella innolla odotan ulkoministerin kannanottoa tämän ponnen merkitykseen, mitä sen tiimoilta on jo valmisteltu.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Kaipailen ministeri Hassia tänne, mutta hän on näköjään jossakin muualla. On tietysti arvokasta, että ulkoministeri on paikalla, kiitos hänelle.

Ulkoministeriltä todella minäkin odottelen ponnen arviointia. Sen lisäksi haluaisin kysyä, miten ulkoministeri näkee tämän, olisiko meillä kuitenkin tarve säätää erillinen laki kehitysyhteistyöstä, johon useita miljardeja markkoja kuitenkin käytetään varoja, jolloin saataisiin ehkä jäntevyyttä, joka on puuttunut tältäkin hallitukselta ja vähän edellisiltäkin. Kenties jäntevyyttä saataisiin — en ole varma, saataisiinko — sitä kautta.

Ed. Pulliainen puhui laadusta ja määrästä ja viittasi johonkin menneeseen aikaan. Kyllä 80-luvun lopulla kehitysyhteistyömäärärahoja lisättiin hurjaa vauhtia ja silloin kyllä laatu pääsi valitettavasti laskemaan. Sitten kun tulivat leikkaukset, leikkasimme sillä tavalla, että arvioimme hankkeita, joista oli mahdollisuus mahdollisimman helposti irti päästä ja jotka olivat laadullisesti kaikkein arveluttavimpia.

Uskon, että 90-luvun alun jälkeen laatu kaiken kaikkiaan on huomattavasti parantunut. Toki ikävällä tavalla se jouduttiin toteuttamaan, mutta näin varmasti on, eikä ole julkisuudessa sellaisia kohukirjoituksia epäonnistuneista kehitysyhteistyöprojekteista ollut enää lähes kymmeneen vuoteen. Se on arvokas asia.

Kaiken kaikkiaan haluan vielä todeta, että Suomen esimerkki kehitysyhteistyömäärärahojen alhaisesta tasosta osoittaa maailmalle itsekkyyttä ja tämä itsekkyys kostautuu myös valitettavasti jossakin määrin terrorismin kasvuna. Tällaista länsimaissa, sivistyneissä maissa, ei saisi olla. Siksi tämä asia on myös hyvin vaarallinen. Toivoisin, että ministeri Tuomioja vähän tarkastelisi tältäkin suunnalta meidän käyttäytymistämme ja hallituksen politiikan perusteita.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ulkoasiainministeriön hallinnonalasta, on kyllä meidän eduskunnassa huolehdittava, että me takaamme lähetystöverkon toimimisen nykyisessä laajuudessa. Sitä ei tule vaarantaa, koska viime aikojenkin tapahtumat edelleen vahvistavat sen, että meidän vahvuutemme valtiona on diplomatian keinoissa. Suomen on hyvä olla edelleen lääkärin eikä tuomarin roolissa maailman konflikteissa. Jotta me pääsemme lääkärinä olemaan, apua viemään paikalle, on yksi keskeinen asia se, että meillä on myöskin kattava lähetystöverkko, minkä puitteissa apua, neuvoja, diplomatian keinoja tarjoamme. Siitä on myöskin hyötyä suomalaiselle vientiteollisuudelle ja oikeanlaisen Suomi-kuvan luomisessa luonnollisesti.

Ed. Smedsin tekemä aloite ja lisäys tässä on hyvä. Itse olen toivomassa niin, että myös kehitysmaissa olevien lähetystöjen hallintokuluja voitaisiin siirtää selkeästi kehitysyhteistyömäärärahojen puolelle niissä olosuhteissa, kun tämä niin sanottu Dac-kelpoisuus sen sallii. Sillä tavalla myös vapautamme lisää resursseja ulkoasiainministeriön lähetystöverkon toimintaan ja ulkoasiainministeriön toimintaan.

Arvoisa puhemies! On myös tärkeä asia huomioida se, että tällä hetkellä ulkoasiainministeriössä palkkauksessa vaaditaan remonttia. Näin ollen palkkausasia siellä ei ole tällä hetkellä aivan kunnossa. Uskon ja toivon, että se kuntoon saatetaan johtuen siitä, että monet lahjakkaat, asiansa osaavat virkamiehet, jotka siellä ovat, ovat kyllä varmasti hedelmällisesti ja siunauksellisesti toimimassa Suomen hyväksi. On hyvä, että he siellä säilyvät eivätkä lähde esimerkiksi yksityisen sektorin palvelukseen.

Vielä, arvoisa puhemies, lyhyesti paikaltani lisäisin ed. Stenius-Kaukoselle, joka nosti erityisesti Palestiinan kysymyksen esille. Te puhuitte tästä kysymyksestä myöskin puolitoista viikkoa sitten torstaina tai pari viikkoa sitten täällä, kun palestiinalaisten asioidenhoitaja oli itse paikalla. — Voin jatkaa puhujakorokkeelta.

(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Ehkä tässä kohden voi sanoa, että anteeksi monisanaisuuteni. Yritin 2 minuuttiin paikalla, mutta siitä huolimatta yritän tiiviisti jatkaa täällä.

Niin, ed. Stenius-Kaukoselle, hän nosti keskustelussa palestiinalaiskysymyksen voimakkaasti esille kehitysyhteistyömerkityksessä: Olen itse ollut alueella käymässä ja mukana tilaisuudessa, missä luovutettiin eräänlainen asiakirja yhdessä silloisen ulkoministerin Tarja Halosen kanssa. Siinä Suomen kehitysyhteistyötä linjattiin näillä alueilla, joten sitä kautta jossakin määrin tunnen sitä kehitysyhteistyötä, mitä tällä hetkellä Palestiinan alueella tehdään.

Niin kuin sanoin, noin pari viikkoa sitten käytitte puheenvuoron. Silloin Palestiinan asioidenhoitaja Al-Wazir istui diplomaattien aitiossa. Jo samana iltana uutisista näimme, vaikka vietettiin Palestiinan solidaarisuuspäivää, millä tavalla se solidaarisuus siellä käytännön todellisuudessa toteutui. Tehtiin kova itsemurhaisku Haifan kaupungissa, joka on tunnetusti ollut sellaista aluetta, missä muslimit ja kristityt ja juutalaiset ovat voineet asua ja elää sovussa. Näin ollen oli valitettavaa nähdä se, että Hamas yhtenä terroristijärjestönä, joka ei kunnioita sen enempää Oslon sopimusta kuin muitakaan sopimuksia, jatkaa siellä iskujaan eikä Palestiinan autonominen hallinto pysty estämään näitten ääriryhmien toimintaa sillä alueella, vaan ollaan yksinkertaisesti niiden armoilla.

Arvoisa puhemies! Niin tärkeää kuin onkin, että kehitysyhteistyötä tehdään myöskin Palestiinan kohdalla, on kuitenkin huolehdittava siitä, että kehitysyhteistyö niin siellä kuin muuallakin toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Ei mitään blankorahoja, avoimia valtakirjoja, vaan selkeitä projekteja, koska, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen hyvin tietää, hiljattain valmistunut kansainvälinen tutkimus kertoo, että yli 4 miljardia markkaa Palestiinan hallinnon kehitysyhteistyövaroja siirtyy ministereiden itsensä taskuihin tai ne ovat teillä tietymättömillä. Näin ollen, kun puhutaan näin valtavan suurista markkamääristä, minusta Suomen kehitysyhteistyön kannalta on ihan uskottavuuskysymys, että meidän on toimittava sillä tavalla — me emme blankorahaa sijoita mihinkään muuhunkaan kohteeseen — että olemme rakentamassa siellä yhteiskuntaa, sen infrastruktuuria, ja olemme huolehtimassa siitä, että se köyhyys, mikä synnyttää väkivaltaa, se köyhyys, mikä synnyttää terrorismia, saataisiin kitkettyä pois.

Sen vuoksi on kyllä paikallaan, että olemme mukana kehitysyhteistyössä ja kehitysyhteistyöhön määrärahoja kohdennetaan, mutta on tärkeää tässä juuri laadun alleviivaaminen, jotta se kehitysyhteistyö, mitä Suomi tekee, on laadukasta. Se on laadukasta silloin, kun me itse olemme mukana siellä ja toimimme itse täällä hyväksymiemme kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Liisa  Jaakonsaari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Takkula käytti puheenvuoronsa alussa sitä vanhaa presidentti Kekkosen vertausta, että olemme mieluummin lääkäreitä kuin tuomareita. Minusta sitäkin voi jalostaa eteenpäin ja todeta, että oikeastaan meidän pitää olla nyt kirvesmiehiä tai arkkitehteja, koska maailmanjärjestystä rakennetaan itse asiassa nyt uudelleen. Sen takia on erittäin tärkeää ja hyvää, että lähetekeskustelussa on tullut esille, että ulkoasiainministeriön voimavarat turvataan. Nimittäin välillähän vallitsi jo semmoinen väärinkäsitys, että kun ollaan luomassa Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, niin oikeastaan Suomen ei enää tarvitsekaan panostaa niin paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Se osoittautui suureksi harhaksi.

Tarvitaan itse asiassa enemmän resursseja osallistua kirvesmiehenä tai arkkitehtina yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luomiseen ja kahdenkeskiseen oman edun valvontaan. Globalisoituvassa maailmassa tarvitaan lähetystöjä, tarvitaan aktiviteettia. Melkein olisin huolestunut siitä, mihin presidentti Ahtisaari viittasi eräässä televisio-ohjelmassa. Hän antoi ymmärtää, että Suomi on jäänyt lepäämään laakereillaan onnistuneen EU-puheenjohtajuuden seurauksena ja Ruotsikin on porhaltanut kansainvälisessä aktiviteetissa ohi.

Näillä kaikilla perusteluilla haluan vakuuttaa sen tärkeyttä, että ulkoministeriön resurssit sekä poliittisen toiminnan että henkilöstövoimavarojen osalta turvataan. Valiokuntahan saa tästä perjantaina oman lausuntonsa valmiiksi. Siitä voidaan jatkaa uudelleen keskustelua.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että ulkoministeriön resurssikysymyksessä, jos Kekkosen lainausta taas vapaasti muutetaan, meidän tulisi olla enemmän jaakonsaarelaisia kuin niinistöläisiä. Se varmaan tietäisi sitä, että resurssit tulisivat turvatuiksi. Sen lisäksi, että meillä on kattava edustusverkosto, toimiva ja laadukas, siellä tarvitaan niin arkkitehtejä kuin kirvesmiehiäkin. Se tarkoittaa juuri sitä, että meidän roolimme on luonteva sillä tavalla, että olemme nimenomaan humanitaarisen avun saattajia.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää, että kehitysyhteistyön sekä määrällisiä että laadullisia resursseja lisätään. Minusta on hyvin keskeinen linjaus se, että ulkoasiainministeriössä on valmisteltu toiminnallistamisasiakirja, jossa luodaan linjauksia sille, millä tavoin kehitysyhteistyömme laatua kehitetään, mitkä ovat ne painopistealueet, joihin kehitysyhteistyömäärärahoja käytetään. Tämän tyyppinen seurantamekanismi on olemassa. Kun kerran seurantaa on kehitetty ja parannettu, määrärahat, joita lisätään kehitysyhteistyöhön, tulevat entistä tehokkaampaan käyttöön.

Pidän erittäin tärkeänä linjauksena sitä, että sekä ulkoasiainvaliokunta että valtiovarainvaliokunta vaativat aikataulua sen suhteen, milloin Suomi saavuttaa YK:n asettaman tavoitteen 0,7 prosentin bkt-osuudesta kehitysyhteistyömäärärahoissa. Tämä selvitys pitää antaa ennen kehitysrahoituskokousta ensi maaliskuussa. Tärkeää on tietysti myös EU:n yhteistyö tässä asiassa.

Mitä tulee ulkoasiainhallinnon muihin resursseihin, toivoisin, että neuvotteluperusteiset järjestelmät kehittyvät myös osana terrorismin vastaista kamppailua. Toivon, että YK:n asema vahvistuu. Onhan uutisotsikoiden kautta ollut ennakoitavissa, että sota terrorismia vastaan voi jatkua joissakin muissa maissa. Toivoisinkin, että jos tämmöinen kampanja jatkuu, se ei olisi sotaa vaan esimerkiksi YK-johtoinen rauhanturvaoperaatiotyyppinen ratkaisu.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! En ymmärrä, mitä vikaa on eduskunnan ponnessa, jossa lukee, että "Hallitus laatii ohjelman aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta". Juuri kesällähän sovimme 800 miljoonan markan lisäyksistä, ja nyt vielä, vaikka sovittiin, että jos 800 miljoonaa lisätään budjettiin, enää ei tulisi joulun alla lisäyksiä, niin niitä tuli kuitenkin 130 miljoonaa. Kyllä hallitus on tässä kuitenkin jotakin tehnyt. Täytyyhän meidän kuitenkin sen mukaan jakaa menot, minkä verran on tuloja. Kyllä minä ainakin olen tähän ponteen erittäin tyytyväinen.

Kehitysyhteistyömäärärahat ovat ulkopolitiikkaa ja rauhantyötä, totta kai, kieltämättä. Olen tyytyväinen, että olemme päässeet tähän ponteen jaostossa hyvässä yhteistyössä. En minä ainakaan halua olla luomassa sellaista Suomessa, että YK:n kehitysmäärärahoja käytetään Suomessa. Meillä on ihan tarpeeksi jo asunnottomia ja syrjäytymistä. Näitä asioita ei tulisi verrata, mutta ollaanpa ihan rehellisiä: kyllä meillä on parantamisen varaa omassa maassammekin. Tiedän varsin hyvin, miltä näyttää, kun yliopistolla Manilassa makaa kolme potilasta samassa vuoteessa. En ainakaan halua sellaista varsinkaan, kun siinä maassa on hienoja yksityissairaaloita, joissa voidaan hoitaa potilaat viimeisen päälle. Kyllä meidän pitää kantaa politiikassa vastuuta siitä, että nämä maat myös tasaavat tulojansa ja pitävät huolen omistaan. Ei piskuinen Suomi voi sitä tehtävää ottaa heidän puolestaan.

Nähtävästi minun on jatkettava puhujakorokkeelta. Aika ylittyy.

Kiitoksia, rouva puhemies. — Haluaisin sanoa sen, että olen ministeri Johannes Koskiselle erittäin kiitollinen siitä lausumasta, kun hän on aikaisemmin ottanut kantaa siihen, että ulkopolitiikan tulee kuulua mahdollisimman monelle puolueelle, näin vapaasti siteerattuna, ei ainoastaan yhdelle puolueelle, kaikkien puolueiden jäsenten pitää pystyä olemaan vaikuttamassa ulkopolitiikkaan. Omasta elämästäni minulla on kokemuksia ulkomailla elämisestä ja asumisesta niin Euroopassa kuin Euroopan ulkopuolellakin. Voisin sanoa, tahtomatta erityisesti ketään loukata, että vaikutti vähän siltä, että sitä parempaa palvelua lähetystössä sai, mitä kauempana Suomesta oli.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Kun käsiteltävä asia kajoaa koko ulkoasiainhallintoon, haluan myös nämä ajatukset kirjattaviksi eduskunnan pöytäkirjoihin. Tässä nimittäin on itse asiassa kyse hyvin merkittävästä ja laajasta asiasta Suomen kannalta, koko ulkoasiainhallinnon asemoimisesta, tehtävien määrittelystä, niiden toteuttamisesta, yhteistyöstä ja toimintojen tulosten arvioinnista.

Kuten edustajat ovat maininneet, tämä keskustelu vaikuttaa myös siihen, minkälaisia edustustoja, missä ja miten toimivia Suomi ylläpitää. On syntynyt yllättäviä harhakuvia muutaman 90-luvun lopun vuoden aikana siitä, että tällainen pieni maa voisi selviytyä ilman omia lähetystöjään, ikään kuin tämä olisi asia, joka voitaisiin tässä sinänsä tavoiteltavassa nettiyhteiskunnassa antaa sähköisen verkon hoidettavaksi. Sitä toki tarvitaan, mutta diplomatia jos mikä on alue, jossa kahdenkeskisiä kontakteja ei korvaa mikään, ei myöskään luottamuksen rakentamisessa. Siltä osin, arvoisa puhemies, täällä esitetyt painotukset muun muassa ulkoasiainhallinnon henkilöstön osaamisen kehittämiseksi ja myöskin palkkauksen reaaliaikaistamiseksi ovat paikallaan.

Mitä tulee siihen, että Suomi löytää osaavia naisia ja miehiä näihin tehtäviin, se riippuu osittain ja keskeisestikin siitä, että myös perheellisillä on mahdollisuus kansainväliseen ammattiuraan. Tämä ala on ollut liiaksi mieskeskeinen ja myöskin tällainen yksinäisten ihmisten ura. Tämä ura näyttää ennakoivan myöskin perheiden pirstoutumista ja myöskin vaikeuttavan jommankumman puolison rekrytoitumista silloin, kun palataan kotimaahan. Toisaalta paluu kotimaahan saattaa olla asia, joka on järjestettävissä toisinkin. Useinhan nämä urat, joilla nämä ihmiset ovat, ovat hyvin ministeriökeskeisiä, ja silloin voisi olla hyödyksi, että tätä osaamista käytetään myös elinkeinoelämässä ja muissa ministeriöissä ja sitten palattaisiin ulkoministeriöön.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kysymystä on tietenkin katsottava myös siitä näkökulmasta, millä tavalla ulkoasiainhallintoon liittyviä asioita johdetaan ulkomailla. Verkostoa on, ja siinä periaate on esimerkiksi se, että mitä paremmin kauppa käy ja elinkeinoelämä toimii kansainvälisesti, sitä paremmin myöskin näyttää muu elämä toimivan, mutta ulkoasiainhallinnon näkökulmasta ja Suomen näkökulmasta mielestäni on hyväksi, jos koordinaatio ja tietynlainen verkostojohtaminen olisi nimenomaan ulkoasiainhallinnon käsissä.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kehitysyhteistyö on merkittävä väline kaiken kaikkiaan, kun puhutaan laajasti turvallisuudesta ja tasa-arvosta ja myöskin talouden ja hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakautumisesta, maailmasta, ihmisarvosta ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Ajattelen niin, että kun puhutaan globalisaatiosta ja kansainvälistymisestä, olemme varsinaisten haasteiden edessä vasta. Siinä mielessä nämä haasteet ovat meillä edessä ja toimenpiteitä tarvitaan. Erityisesti näitä voimavaroja nyt, jos koskaan, tarvitaan ulkoasiain hoidossa ulkoministeriön sisällä kaiken kaikkiaan.

Tämä ponsien avulla vuodesta toiseen meno on siinä mielessä huolestuttavaa. Totta kai tämä valiokunnan mietinnön ponsi on aivan oikea ja kiitettävä: kuinka saavutetaan YK:n suosittelema kehitysyhteistyömenojen taso 0,7 prosenttia, myös aikataulu laaditaan. Se on erittäin merkittävä. Ero on nyt vain siinä, että esityksessä, jonka ed. Smeds on tehnyt, nyt olisi jo kuitenkin priorisoitu tässä yhteydessä markkamäärä myöskin, määrärahakohdennus.

Sitten näitä painopisteitä on varmaan syytä hakea, jotta saadaan tuloksia paremmin. Tässä olisi saattanut olla hyvä olla lausuma myöskin tästä puolesta, ei ainoastaan määrärahalisäyksistä vaan myöskin siitä, miten laatua seurataan ja valvotaan ja kehitetään näitä järjestelmiä, joihin monissa puheenvuoroissa on jo viitattu.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari omassa vastauspuheenvuorossaan hetki sitten toi tärkeän seikan esille, sen että meidän pitää huolehtia myöskin ulkoasiainministeriön yleisestä resurssikehityksestä. Tässä suhteessa valitettavasti on aikojen saatossa käynyt sillä tavalla, että ulkoasiainministeriö on jäänyt jälkeen muista ministeriöistä, muista hallinnonhaaroista, mikä näkyy muun muassa palkkakehityksessä. Vastaavan tyyppisissä tehtävissä muissa ministeriöissä virkamiehet nauttivat useampia palkkaluokkia korkeammista palkoista kuin ulkoasiainministeriössä. Se on johtanut itse asiassa — käyttäisin tätä kehitysyhteistyössä paljon käytettyä termiä — aivovuotoon, eli ulkoasiainministeriön virkamiehiä, ansioituneempia, jopa paremmin koulutettuja, on siirtynyt muihin valtionhallinnon tehtäviin, vastaavan tyyppisiin tehtäviin, mutta korkeampiin palkkaluokkiin. Tämä on valitettava ongelma, ja tähän täytyy ehdottomasti puuttua.

Toinen seikka, joka myöskin ed. Jaakonsaaren puheenvuorossa oli vahvasti esillä, on edustustoverkosto. Paineita on ollut sen suhteen, että supistaisimme edustustoverkostoa tilanteessa, jossa puhumme globalisaatiosta, puhumme kansainvälisen kanssakäymisen tiivistymisestä ja jossa jopa Euroopan unionin jäsenyys ja unionin laajentuminen tarkoittavat pikemminkin sitä, että edustustoverkoston kasvattamiseen ja laajentamiseen on paineita, ei supistamiseen. Tältä osin haluaisin, arvoisa puhemies, nostaa yhden ongelmallisen kohdan esille eli Namibian edustuston. Suomellahan on poikkeuksellisen pitkä historia yhteistyössä Namibian kanssa. Valitettavasti emme ole nimenneet sinne suurlähettilästä, kun suurlähettiläs tuli kotiin, ja vaikuttaa pahimmassa tapauksessa siltä, että Namibian edustautumisemme taso alenee, mitä pitäisin kovin kovin valitettavana.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Ne tavoitteet kotimaassa, jotka tähtäävät siihen, että leipäjonot poistuvat ja asunnottomuus häviää, eivät ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että meidän yhteiskuntamme ja valtiomme ja kansalaisemme antavat oman panoksensa kansainväliseen köyhyyden poistamiseen ja taisteluun sitä vastaan. Tällaisessa tilanteessa, jossa tällä hetkellä maailmaa elää, kyllä moni odottaa myös tältä maalta ja kansalta vapaaehtoisen suuren panoksen lisäksi myös panosta yhteisistä varoista taisteluun köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Se on myöskin osa terrorin syiden poistamista, vaikkei sitä sillä asialla täysin pystytä kokonaan kitkemään, mutta merkittävästi kuitenkin pystytään vaikuttamaan niihin seikkoihin ja syihin, jotka maailmanlaajuisesti aiheuttavat sellaisia tekoja, joita tänäkin syksynä on nähty.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä asia on juuri niin kuin ed. Seivästö sanoi, että maailman epätasa-arvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus varmasti aiheuttaa juuri terrorismia, varsinkin juuri taloudellisen jakautumisen epäoikeudenmukaisuus.

Kuten ed. Kiljunen sanoi, juuri ulkoasiainhallinnon henkilökunnan palkkauksen problematiikka on asia, johon täytyy paneutua, mutta se ei ole pelkästään ulkoministeriön henkilökunnan ongelma, vaan vastaava ongelma löytyy myös Puolustusvoimien kantahenkilökunnan parista. Heillä on siirtovelvollisuus, ja puolisoille ei välttämättä löydy töitä, ja koska kouluissa on jakso-opetus, perheiden on erittäin vaikea siirtyä toiselle paikkakunnalle kantahenkilökunnan siirtyessä. Tätä ei saa unohtaa, kun näitä asioita käsitellään. Ei voida vain tuijottaa yhteen hallinnonalaan, vaan pitäisi katsoa suuria kokonaisuuksia myös. Myös opettajilla on sama ongelma: opettajia ei saada tietyille paikkakunnille ja opettajapula on uhkaamassa. Valtion tai julkisen sektorin roolia työnantajana pitää tukea ja turvata, niin että meillä on hyvät työntekijät.

Tytti   Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Aivan lyhyt kommentti koskien suurlähetystöjen sijoittamisia. Minusta meillä on ollut aika yksioikoinen kannanotto tähän saakka näihin asioihin, kun puhumme joko suurlähetystöverkoston supistamisesta tai, kuten äsken ed. Kiljunen puhui, sen kasvattamisesta. Kun olemme Euroopan unionin maa, tuntuisi siltä, että esimerkiksi Afrikassa voisimme tehdä yhteistyötä EU-maiden tai esimerkiksi Pohjoismaiden kanssa sanotaan vaikka läntisessä Afrikassa Saharan eteläpuolella, jossa meillä ei ole edustustoja. Siellä ehkä tarvetta tulee tulevaisuudessa olemaan, jos esimerkiksi kehitysyhteistyö sinne laajenee. Voisi olla hyvin hedelmällistä, että perustaisimme yhteistyössä joidenkin maiden kanssa edustuston tai hyödyntäisimme EU-edustustoa.

Edustustoasiassa tulisi mielestäni nopeasti ryhtyä luovaan ajatteluun ja hakea erilaisia ratkaisuja riippuen siitä, missäpäin maailmaa kulloinkin olemme ja minkälaisia tarpeita meillä suomalaisilla on. Uskoisin, että monet muut maat olisivat myöskin halukkaita yhteistyöhön.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että ministeri Hassi on virkatehtävissä ympäristöneuvoston kokouksessa Brysselissä. Hän olisi varmasti halunnut osallistua tähän keskusteluun, joka on valtaosaltaan käsitellyt hänen vastuullaan olevia kehitysyhteistyökysymyksiä.

Haluan todellakin kiittää keskustelusta ja niistä näkemyksistä, joita sen kuluessa on esitetty. On ollut tietysti hyvin miellyttävä kuunnella edustajien ja eduskunnan käsitystä siitä, millä lailla meidän kehitysyhteistyötä ja ulkoasiainhallintoa tulisi kehittää.

On aivan selvää, että me tulemme ottamaan asiaa valmistelevassa ministeriössä, ulkoasianministeriössä, hyvin vakavasti tuon kehitysyhteistyön 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vaadittavaa ohjelmaa koskevan ponnen ja tulemme sitä valmistelua tekemään. Tässä suhteessa on tietysti tärkeätä, että meillä olisi selkeä, uskottava näkemys, jolla menemme Monterreyn kehitysrahoituskonferenssiin. Se tulee olemaan hyvin tärkeä konferenssi, ja sen merkitys on nykyisessä maailmantilanteessa todellakin korostunut. Tämä on myöskin ymmärretty Euroopan unionin piirissä, ja Euroopan unioni on puolestaan myös edellyttämässä jäsenmailtaan aivan samaa, että meillä tulee olla selkeä näkemys kehitysyhteistyön tavoitteiden saavuttamisesta.

Tämä tietysti tulee myöskin koettaa saada käsittelyyn samalla aikataululla, kun hallitus seuraavan kerran käsittelee kehysbudjettia, koska luonnollisesti sen, mitä ilmoitamme ulospäin, täytyy olla myöskin meidän omissa suunnitelmissamme vastaavasti merkittynä. On myös tietysti niin, että ne meistä, jotka ovat aikanaan vaalien jälkeen seuraavan hallituksen ohjelmaa tekemässä, tulevat varmasti tekemään sen ratkaisevimman ohjelma-asiakirjan, jossa tämän tavoitteen toteutuminen ja sen aikataulu tullaan punnitsemaan.

On myöskin kysytty sitä, auttaisiko erillinen kehitysyhteistyötä koskeva laki tämän tavoitteen saavuttamisessa tai olisiko sillä muita etuja. Tästä on aika ajoin keskusteltu. Itse en ole ihan varma siitä, että se välttämättä avuksi olisi. Toisaalta tietysti pitäisi kokonaisuudessaankin eduskunnan itse lähteä siitä, että se ei sido omaa harkintavaltaansa.

Kehitysyhteistyössä on tietysti paljon sellaisia kysymyksiä ja käytännön tehtäviä, joissa riittävä pitkäjänteisyys tulee turvata. Tärkein instrumentti tähän ovat tietenkin sitomisvaltuudet. On hyvä, että siihenkin on kiinnitetty tässä keskustelussa huomiota. Toivon, että vastaisissa budjeteissa myöskin sitomisvaltuuksissa päästään riittävään kattavuuteen. Siinähän ei ole kysymys siitä, että sitä kautta pyrittäisiin nostamaan tasoa, taso määrittyy erikseen, vaan siitä, että se raha, mitä käytetään, käytetään todella pitkäjänteisesti ja mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti, niin kuin aivan oikein on keskustelun kuluessa myöskin korostettu.

Sama kehitysyhteistyön laatuvaatimus luonnollisesti koskee myöskin sitä työtä, jota teemme palestiinalaisalueilla, joihin on kiinnitetty huomiota. Tietysti on vain muistettava, että humanitäärinen ja sosiaalinen tilanne on koko ajan vaikeutumassa näillä alueilla, joilla eletään miehitysolosuhteissa, joilla eletään kiristyneissä piiritysolosuhteissa myöskin. Tässä tilanteessa Suomi Euroopan unionin jäsenenä ja nimenomaan Euroopan unioni on joutunut rahoittamaan palestiinalaishallintoa pitääkseen sitä ylipäätänsä pystyssä ja olemassa. Jokainen varmasti ymmärtää, mikä olisi tilanne, jos tätä ei olisi tehty ja jos tätä ei tehtäisi.

Todettakoon, että ulkoministerit keskustelivat toissa päivänä sekä palestiinalaishallinnon ulkoasiainvastaavan Nabil Shaathin että Israelin ulkoministerin Shimon Peresin kanssa. Jälkimmäiseltä nimenomaan kysyttiin hänen käsitystään EU:n avusta ja ohjelmista palestiinalaishallinnolle, ja hän yksiselitteisesti totesi ne äärimmäisen tärkeiksi. Jos ne ovat näin tärkeitä, me tietysti toivoisimme myös ja olemme edellyttäneet, että Israelkin sitten osaltaan suorittaisi ne pidättämänsä maksut, jotka sopimuksen perusteella kuuluvat palestiinalaishallinnolle ja joita korvaamaan olemme EU:n niin kuin muidenkin avustajien taholta joutuneet palestiinalaishallintoa rahoittamaan.

Olen samoin hyvin kiitollinen siitä keskustelusta, jossa on puututtu ulkoasiainministeriön voimavaroihin. Aina kun jonkin ministeriön hallinnosta ja hallinnon voimavaroista keskustellaan, on ihan selvää, että meidän täytyy ensimmäiseksi katsoa itseämme peilistä ja kysyä, käytämmekö me olemassa olevia resursseja tehokkaimmalla mahdollisella tavalla ja paljonko on kehittämisen varaa. Tätä työtä tehdään jatkuvasti, ja olen varma, että osa, joskaan ei kaikkea mutta osa, niistä tarpeista, joita meillä on, pystytään tehostamisen kautta kyllä hoitamaan.

Mutta kysymys on myös siitä, että tehtävät lisääntyvät koko ajan. Kun me valmistelimme täällä erikseen vielä käsiteltäväksi tulevaa hallintoselontekoa ja kysyimme kaikilta muilta ministeriöiltä ja sidosryhmiltä, mitä ulkoasiainhallinnolta odotetaan, mitä me teemme liian vähän tai mitä teemme väärin, mitä pitäisi tehdä enemmän, se lista oli sellainen, että kukaan ei osoittanut tehtäviä, jotka voitaisiin jättää tekemättä, mutta monet identifioivat, aivan oikein, tehtäviä, joissa pitäisi pystyä vielä enemmänkin suorittamaan.

Euroopan unionin jäsenyys ei ole näitä tehtäviä vähentänyt, se on päinvastoin niitä nimenomaan lisännyt. Koska me olemme EU:n kautta globaali toimija, meillä täytyy olla näkemystä, meillä täytyy olla tietoa kaikista niistä kysymyksistä, joihin EU:n puitteissa otetaan kantaa. Se myöskin asettaa hallinnolle ja sen läsnäololle, edustustoverkolle, lisävaatimuksia. Tietenkin on pyrittävä yhteistyöhön muiden Pohjoismaiden kanssa, yhteistyöhön EU:n kanssa, mutta on rajansa silläkin, kuinka paljon tästä voidaan saada irti. Lähinnä esimerkiksi Pohjoismaiden puitteissa konsuliasioiden osalta ja ehkä tulevaisuudessa laajemmin EU:nkin puitteissa mahdollisuuksia on varmasti myöskin yhteisissä toimitiloissa ja tällaisissa kysymyksissä.

Mutta itse Suomen ja suomalaisten etujen valvontaa me emme vielä voi jättää kenenkään muun tehtäväksi. Meille on tärkeätä, että meillä on hyvä yhteistyö. Me näimme sen toissa kesänä Filippiineillä panttivankikriisin aikana, jolloin meillä oli hyvä yhteistyö meidän EU-kumppaneittemme kanssa, joilla oli myös kansalaisia kaapattujen joukossa. Mutta kriisi osoitti, kuinka tärkeätä ja välttämätöntä oli, että meillä oli koko ajan oma läsnäolomme ja oma edustustomme paikalla, joka pystyi heidän etuaan valvomaan, ja se tilanne päättyikin sitten suomalaistenkin kannalta kuitenkin lopulta onnellisesti.

Kun suomalaisia liikkuu enemmän maailmalla erilaisissa ominaisuuksissa, niin myös suomalaisten edunvalvontaan liittyvät tehtävät kasvavat, joten tulevaisuudessa ei ole odotettavissa, että me selviäisimme vähemmillä resursseilla. Sen ohella, että olen kiitollinen siitä ymmärtämyksestä, joka on näille tarpeille osoitettu, olen luonnollisesti vielä kiitollisempi siitä konkreettisesta ratkaisusta, jonka valtiovarainvaliokunta mietinnössään on tehnyt, joka jonkin verran helpottaa tilannetta ja antaa meille yhdessä mahdollisuuden valmistaa kestäviä pitkän aikavälin ratkaisuja.

Liisa Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämmöinen ylenmääräinen kiitollisuus alkaa herättää vähän pelkoja siitä, olemmeko sittenkään oikeaan suuntaan menossa.

Arvoisa puhemies! Aamupäivällä oli YK-liiton järjestämä seminaari, jossa kehitysyhteistyöpolitiikan asiantuntijat ja aktivistit ilmaisivat kyllästymisensä tähän iänikuiseen prosenttikeskusteluun ja sanoivat, että se on 70-lukulaista keskustelua ja tänä päivänä pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kauppapolitiikka ja kehitysyhteistyötavoitteet ovat sopusoinnussa keskenään. Tähänhän tähtää Meksikon tuleva konferenssi, jota etukäteen jo voidaan kuvata historialliseksi ja aika käänteentekeväksi.

Nyt kun on käynyt ilmi, että hallitus on tammikuussa iltakoulussa ilmeisesti laatimassa jonkinlaista ohjelmaa siitä, mikä on Suomen kanta tässä kehitysyhteistyökonferenssissa, miten lähestytään myös tätä prosenttikeskustelua, niin toivoisin, että tammikuun päätökset tulisivat ohjelman muodossa eduskunnan käsittelyyn.