Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan painopisteitä ensi vuonna ovat muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen peruspalvelujen toimintaedellytysten parantaminen, opetustoimen arvioinnin kehittäminen sekä koulutus-, kulttuuri- ja liikuntapalvelujen saatavuuden lisääminen.

Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että opetus- ja kirjastotoimen valtionosuuksien korottamisella poistetaan 1990-luvun laman seuraukset ja niiden aikana tehdyt yksikköhintojen leikkaukset. Näin kunnilla on paremmat mahdollisuudet helpottaa koulun arkista työtä ja antaa koulutuksen järjestäjille paremmat edellytykset laadukkaiden koulupalvelujen tuottamiseen.

Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota myös siihen, että eduskunnan hyväksymä korkeakoulujen kehittämislain muutos turvaa yliopistoille selkeästi nykyistä paremman määrärahakehityksen. Yliopistojen toimintaan on lisätty määrärahoja lääkärikoulutukseen ja opettajankoulutukseen.

Kuluvan vuoden ensimmäisen lisätalousarvion yhteydessä eduskunta lisäsi lääkärikoulutukseen osoitettavia määrärahoja lääkärikoulutuksen lisäämiseksi 70 aloituspaikalla. Me olemme voineet nyt valiokunnassa, valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa, tähän ohjata rahoituksia, koska hallitus ei sitä tehnyt. Näin tähän lisättiin 824 000 euroa.

Vuosien 2001—2006 eli kahden tulossopimuskauden yhteinen lisäystarve on yliopistojen opettajankoulutuksessa noin 6 000. Nyt meneillään olevan opettajankoulutuksen laajennusohjelman tavoite on runsaan 3 000:n lisäys. Seuraava laajennusohjelma eli siis vuosille 2004—2006 ajoittuva on arvioitu noin 3 000 osallistujan suuruiseksi. Laajennusohjelman painopisteitä tulisivat olemaan ainakin äidinkieli, kirjallisuus, vieraat kielet, ja lisäksi on muita aineita. Valiokunta pitää opettajankoulutuksen laajentamiseen varattuja määrärahoja talousarvioehdotuksessa riittämättöminä. Tämän vuoksi momentille lisätään 330 000 euroa.

Valiokunta on edelleenkin huolestunut opetustoimen rakentamismäärärahojen vähyydestä. Koulutuksen perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaan ehdotetusta hanke-esityksestä voitiin rahoitussuunnitelmaan ottaa alle 23 prosenttia. Tässä totean, koska minun aikarajani on määrällinen, että me olemme voineet myöskin tähän ohjata lisää rahoituksia nimenomaan home- ja kosteusvaurioista kärsivien koulujen peruskorjaukseen 2 miljoonaa euroa.

Eduskunta on useasti kiinnittänyt huomiota huolestuneena ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahojen supistamiseen. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että kuluvan vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa voitiin lisätä ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahoja 100 miljoonalla markalla. Valiokunta korostaa, että ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahatarvetta tulee tarkastella uudestaan heti, kun rahoitusjärjestelmää selvittävän työryhmän työ vuoden 2002 alkupuolella valmistuu. Tähänkin me olemme voineet lisätä määrärahoja, samoin vapaan sivistystyön määrärahoihin valiokunta on sivistysvaliokunnan lausuntoon perustuen lisännyt 336 000 euroa käytettäväksi lisäyksenä kansanopistojen perustamiskustannuksiin ja 600 000 euroa käytettäväksi opintokeskusten toimintaan sekä 300 000 euroa lisäyksenä kesäyliopistojen valtionosuuksiin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että koko kulttuuripolitiikan toimialan valtionrahoituksessa veikkausvoittovarojen osuus on hallituksen esityksen mukaan 79 prosenttia. Veikkausvoittovarojen tuoton arvioidaan hallituksen esityksessä kasvavan 2,2 prosentilla. Valiokunnan mielestä tavoite on kunnianhimoinen, koska kuluvankin vuoden tuotto jää varsinaisessa valtion talousarviossa esitettyä alemmas ja tuottoarviota on jouduttu toisessa lisäbudjetissa alentamaan 103 miljoonalla markalla.

Kulttuurin puolella valiokunta puuttui siihen, että lakisääteistä valtionosuutta saavien teattereiden valtionosuuksiin ei ole ensi vuodelle ehdotettu indeksikorotuksia. Myös henkilötyövuosien määrässä, johon teattereiden saama valtionosuus perustuu, on suuri vaje. Harkinnanvaraisilla määrärahoilla tuetaan alueteatteritoimintaa, kiertuetoimintaa sekä ruotsinkielistä teatteritoimintaa sekä alueorkesteritoimintaa. Lisäksi määrärahasta osoitetaan tukea tanssitaiteelle ja lastenteatteritoiminnalle. Myös valiokunnan mielestä näihin tarkoituksiin osoitetut määrärahat eivät ole olleet riittäviä. Sen vuoksi lisättiin 336 000 euroa teattereiden valtionosuuksiin, samoin 336 000 euroa käytettäväksi valtionosuutta saavien teattereiden harkinnanvaraisiin avustuksiin.

Lasten ja nuorten liikuntaohjelman avulla on vuonna 2001 rahoitettu esimerkiksi 759 paikallisen liikuntapainotteisen iltapäiväkerhon toimintaa ja lasten ja nuorten harrastepainotteisia hankkeita paikallisissa liikuntaseuroissa, useita lasten ja nuorten liikuntaharrastukseen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä sekä lasten iltapäivätoimintaa. Lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan varattu määräraha ei ole riittävä läheskään kaikille hakijoille.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että liikuntapaikkarakentamiselle luodaan edellytyksiä. Valiokunta on lisännyt 846 000 euroa käytettäväksi lasten ja nuorten liikuntaohjelman tukemiseen ja 846 000 euroa lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen.

Vielä totean, että huumausainepolitiikan toimeenpanosta vastaavalta ministeriltä tuli esityksiä, ja me lisäsimme opetusministeriön osuudeksi 5 miljoonaa markkaa eli noin 841 000 euroa. Vaikkakaan tilanne ei ole kansainvälisesti tarkasteltuna vielä vaikea näiden kysymysten kohdalla, se on huolestuttava. Tämän johdosta katsoimme, että on tärkeää, että pidämme huolen myöskin siitä, että ennalta ehkäisevää valistustoimintaa suoritetaan.

Arvoisa puhemies! Tähän tulee muutamia esityksiä oppositiolta.

Kaiken kaikkiaan haluan esittää kiitokset valtionvarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston kaikille jäsenille erittäin hyvästä ja myönteisestä yhteistyöstä jaoston käsittelyn, asiantuntijoiden kuulemisen ja yleiskeskustelun aikana.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Jaoston puheenjohtajan Tykkyläisen kiitoksiin on helppo yhtyä myöskin opposition puolelta. On ollut ilo jaostossa työskennellä.

Ensi vuoden budjetissa taiteen ja kulttuurin määrärahat nousevat 4 prosenttia. Jaostossa pystyttiin puristamaan lisäystä vielä joihinkin kipupisteisiin.

Monet maakunnat ovat nostaneet profiiliaan kulttuurimaakuntina. Kirjamessut, musiikkijuhlat, taidenäyttelyt, museot, eri kuntien kulttuuritapahtumat kertovat tästä. Kulttuuripalvelut lisäävät kunnan viihtyisyyttä ja niiden avulla saadaan uusia asukkaita ja yrityksiä. Kulttuuri on hyvin vahva imagotekijä. Kulttuuriharrastukset yhdistävät ihmisiä, syntyy sosiaalisia verkostoja.

Valtiovarainvaliokunnan sivistysjaostossa kävi tänä syksynä useita asiantuntijoita, jotka olivat huolissaan kulttuurimäärärahoista, syystä. Rahoitusta ei ole kyetty turvaamaan teatteri- ja orkesterilain hengen mukaisesti, eikä muidenkaan taidemuotojen asema tässä mielessä ole kehuttava. Kuitenkin meillä tehdään maailmankin mittapuun mukaan huikeita esityksiä kaikkien meidän nautittavaksi. Kiinnostavat, usein paikallisista aiheista nousevat teatteriesitykset vetävät salit täyteen ilta illan jälkeen. Kotimainen elokuva on tehnyt uuden tulemisensa, tanssiteattereita toimii kymmenen, niistä kuusi Pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Totesimme jaostossa, että tanssin ammattilaisten määrä on kasvanut nopeasti. Koulutuksen lisääntymisen myötä uusille tanssijoille ei kyetä rahapulan takia tarjoamaan töitä. Harkinnanvaraista rahoitusta on sielläkin liian vähän. Mahtavatko parhaat nykytanssijat lähteä ulkomaille?

Eduskunnassa näiden teattereiden, orkestereiden ja kulttuuria tekevien ryhmien tasa-arvoa aluepoliittisessa mielessä pohdittiin paljonkin. Jo kahtena vuonna peräkkäin tämän pienen liikkumavaran turvin olemme kyenneet korjaamaan teattereiden tuen jälkeenjääneisyyttä. Vuosi sitten korjattiin myös tanssin tukea.

Arvoisa puhemies! Suomi on teatterimaa. Ammattiteattereissa käy talvikautena yli kolme miljoonaa katsojaa. Viesti teattereiden taholta oli selkeä: Ellei budjettiin saada lisää rahaa, näyttelijöitä joutuu työttömiksi. Teattereiden menoista 80 prosenttia on henkilöstökuluja. Samoin alueteattereiden kohdalla jaosto on tiedostanut tämän huolen. Esimerkiksi omassa maakunnassani Åbo Svenska Teaterin asema pyritään nyt turvaamaan. Kuitenkin jaosto pyytää hallitusta selvittämään tukijärjestelmän epäkohdat ja ryhtymään tarvittaviin toimiin. Samaan lausumaan sisältyy myöskin viittaus orkesterien vaikeuksiin. Niidenkin toimintaan tulee saada rahoitusta myös kiertueita silmälläpitäen. Esimerkiksi Lapissa ja saaristoalueilla on koettu kiertuetoiminta hyvin tähdelliseksi. Lastenteatteri on oma lukunsa. Pieniksi jäävät lipputulot eivät riitä kattamaan toimintaa, jos henkilötyövuosiin ei saada kunnon valtionosuutta.

Lapsia on muistettu myös elokuvan kohdalla. Lisäpanostus on osoitettu lastenelokuvien kehittämiseen. Sillä saralla meillä on tapahtunut paljon. Kotimaiset Röllit ja Ilvekset on huomattu.

Arvoisa puhemies! Kirjastot ovat jääneet monin tavoin muiden jalkoihin. Nyt rahoitusosuus nousee. Nyt on ymmärretty, että kirjastotoiminta on peruspalvelua, jonka rahoitus tulee hoitaa budjetista. Se ei saa olla jatkuvasti riippuvainen kansan veikkaushaluista. Kirjastotilat ja kirjastoautot ovat monen kunnan tulevaisuuslistoilla.

Museot kamppailevat hyvin pienellä henkilökunnalla. Koska kiinteät kustannukset ovat nousseet, ne on jouduttu kattamaan toimintamenoista. Jaostossa keskustelussa tuli ilmi, että museoilla on tärkeä tehtävä ihmisten hyvinvoinnin, jaksamisen ja itsetunnon vahvistajana. Museoilla on uusia kohderyhmiä. Esimerkiksi vammaisia toivotaan uusin toimin saatavan enemmän kävijöiksi. Saavutettavuusprojekti tähtää tähän. Omasta maakunnastani yhteistyössä Valtion taidemuseon kanssa tässä projektissa toimii Salon Veturitalli.

Sivistysjaostossa todettiin, että kuntien mahdollisuudet kulttuurin saralla ovat kaventuneet. Talousahdinko vie ensimmäiseksi kunnista virkoja juuri näistä varoista. Niinpä kulttuurisihteerien virat alkavat olla yhä harvinaisempia. Minusta tuntuu, että jaostossa on se henki, että me emme kuitenkaan alistu tähän vaan yhdessä haluamme kehittää näitä palveluja. Tärkein asia on rahoitusperusta. Se tarkoittaa EU:n tasolla kansallisten rahapelien yksinoikeustoiminnan turvaamista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta saman, minkä jaoston puheenjohtaja äsken, että lääketieteellisen koulutuksen määrärahoihin on kiinnitetty lisäkoulutusta ajatellen erittäin suurta huomiota jaostossa, ja olemme jakaneet sen yliopistojen huolen, että rahoitusta pitää seurata ja lisäkoulutusta. Uskon, että näin täällä eduskunnassa lopullisesti tullaan päättämään.

Mielestäni olemme saaneet paljon hyvää aikaan, ja minusta tästä on hyvä jatkaa kulttuurin, taiteen ja tieteen, koulutuksen ja sivistyksen kehittämistä myöskin tulevina vuosina.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuorona ed. Hyssälälle haluan todeta, että me saimme lääkärikoulutuksen aloituspaikat Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoon ja rahoitus on tältä osin kunnossa. Lisäksi elokuvataiteeseen saimme lisättyä 2 miljoonaa markkaa. Haluan todeta tässä yhteydessä, että myöskin teattereiden osuutta lisäsimme, kuten alkupuheenvuorossa esittelinkin, mutta sen sijaan meillä on vielä paljon tekemistä ja voidaan todeta, että esimerkiksi museoihin joudumme varmastikin palaamaan seuraavan talousarvion yhteydessä ja tutkimaan ja käsittelemään museoiden kohtaa. On olemassa esimerkiksi laivamuseoita, jotka pitää hoitaa kuntoon.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Tottakai kaikki sanomisen arvoinen on jo sanottu, mutta koska kukaan ei kuunnellut ensimmäisellä kerralla, on kaikki sanottava taas uudelleen."

Arvoisa puhemies! Vaikka budjetti korjaa myös epäkohtia ja lupaa rahaa kunnille enemmän kuin pitkään aikaan — ainakin nimellisesti, toisesta taskusta takaisin vaatien — liikkumavaraa se ei vieläkään juuri jätä. Muun muassa sivistystoimessa ikävä takapakki kunnille oli esiopetuksen kuljetuksen jättäminen valtion tuetta. Samoin useita tärkeitä investointeja joudutaan lykkäämään erityisesti tulokehitykseltään heikommissa kunnissa.

Sekä opetusministeriö että sosiaali- ja terveysministeriö päättivät pienentää perustamishankkeiden kokonaispottia kymmenillä miljoonilla, jota tosin vähän valiokuntakäsittelyn aikana korjattiin. Valtionosuuden puutteesta seuraavat ongelmat korostuvat etenkin pienemmillä paikkakunnilla, joilla on rakentamistarpeita. Siellä valtionosuuksien lisäyksillä ei pystytä uutta rakentamaan tai homekouluja korjaamaan.

Kun työntekijä sairastuu homeesta johtuen, hän pääsee sairauslomalle. Kuinka sitten käy lasten, jotka joutuvat käymään joko kosteusvaurioisissa kouluissa tai sitten siirtymään opiskelemaan esimerkiksi teollisuushalliin useiksi vuosiksi? Välttämättömien peruskorjausten siirtäminen on paikoin mahdotonta. Toisaalta koulujen rakennustarve muuttovoittokunnissa on kipeä.

Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kuntien varallisuustilanne on tunnetusti heikko, muun muassa koska sosiaali- ja terveyskulut kasvavat väestön ikääntymisen myötä. Samalla työttömyydestä johtuvat kustannukset ovat suuria. Tällaisilla alueilla kunnilla ei yksinkertaisesti ole varaa laajamittaisiin koulujen saneerauksiin tai tarvikehankintoihin eikä toisaalta myöskään kasvaviin terveydenhoitomenoihin, ja näitähän on vaarassa syntyä lisää, jos koulujen terveyshaittoihin ei puututa ajoissa. Terveyshaittoja ovat paitsi home- ja asbestihaittojen aiheuttamat hengityselinsairaudet myös puutteellisesta ilmanvaihdosta johtuva uupumus ja muut korkean hiilidioksidipitoisuuden oireet. Vanhojen rakennusten lämpö-, vesi-, viemäröinti- ja sähkötekniikka alkavat monin paikoin pettää, puhumattakaan tekniikan auttamattomasta jälkeenjääneisyydestä. Tietoyhteiskunnan tasapuolisen kehittämisen nimissä myös koulujen atk-valmiuksien tulisi olla ajan tasalla kautta maan.

Itä-Suomen kunnat ja oppilaitosten ylläpitäjät ovat esittäneet yleissivistävien ja ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja aikuiskoulutuksen perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaan vuosille 2002—2005 yhteensä 124 hanketta, joista osa on useammalle vuodelle jakautuvia. Hankkeiden yhteenlaskettu summa on hieman alle 250 miljoonaa euroa. 124 hankkeesta, pääasiassa peruskorjauksia, 8—11:lle ennustetaan riittävää valtionosuutta ensi vuonna. Itä-Suomen lääninhallituksessa on arvioitu, että pelkästään tämän vuoden tasolla pysymiseen lähinnä peruskorjauksiin tarvittaisiin valtion tasolla yhteensä 75 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon kiireellisimmät parannustarpeet, olisi lisäyksen nykyiseen esitykseen tullut olla vähintään parikymmentä miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2001 alussa opiskelijalounaan hinta nousi vastaukseksi kohonneisiin kustannuksiin markalla. Tämä tuli opiskelijoiden maksettavaksi. Talousarvioesityksessä 2002 esitetty summa ei vieläkään riitä tyydyttävästi vastaamaan kohonneeseen ruoan hintaan, kuljetus- ja palkkakustannuksiin. Tämä johtaa ilman lisätukea lähes varmasti lounaan hinnan uuteen korotukseen piankin. Opiskelijaruokaloissa on pidetty tärkeänä tukea kotimaista elintarviketuotantoa ja mahdollisuuksien mukaan myös luonnonmukaisia tuotteita niiden korkean laadun sekä eettisten periaatteiden vuoksi. Korotuspaineet kohdistuvat nykytilanteessa myös kotimaisen ja luonnonmukaisen tuotannon käyttöasteen supistamiseen. Tällainen kehitys olisi valitettavaa niin elintarvikkeiden kuluttajien, tuottajien kuin kotimaisen jalostusportaankin kannalta. Tilanteeseen olisi jo saatu huomattava parannus lisäämällä kyseiselle momentille vajaat 2 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyen vielä muutama sana elinikäisestä oppimisesta. Meidän on tuettava myös aikuisväestön koulutusta ja ammatillista osaamista, mikä takaa meille hyvän aseman kansainvälisessä kilpailussa. Tämä tarkoittaa muun muassa aikuisten ammatillista lisäkoulutusta antavien oppilaitosten toimintaedellytysten turvaamista.

Lopuksi, arvoisa puhemies vielä kiitoksen sanat. On hienoa, että Viipuri-keskukseen ja karjalan kielen kehittämiseen lisättiin kansainvälisen kulttuuriyhteistyön momentille 42 000 euroa. Viipuri-keskus eli kulttuuri-, tiedotus- ja kansalaistoiminnan keskus on viime vuonna saatu pystyyn Karjalan Liiton avustuksella, mutta on tärkeää mahdollistaa toiminta jatkossakin. Keskus syventää myös lähialueyhteistyötämme, jota alueella harjoitetaan. Tästä on hyvä aloittaa.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Komin puheenvuoron osaan, jossa hän otti esille home- ja kosteusvauriokoulut ja niiden korjaamisen, haluan todeta, että tämä vaatii suurempia toimenpiteitä hallitukselta eli tietynlaista elvytysohjelmaa, joka pitää tehdä työministerin ja opetusministerin yhteistyönä, mutta rahoituksia ei voida ottaa opetusministeriön pääluokasta, vaan näille pitää löytyä rahoitukset jostakin muualta.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, ihan nopeasti, elinikäisen opetuksen ja ammatillisen opetuksen kohdalla haluan todeta, että ammatilliseen aikuiskoulutukseen jaosto lisäsi määrärahoja ja tähän tullaan tekemään vielä korjauksia.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä koulutustaso on jo pitkään nähty pienen valtiomme hyvinvoinnin takeena. Esiopetusuudistus ja koulutuksen perusopetuksen yksikköhintojen korottaminen ovat välttämättömiä panostuksia, jotta edellytykset oppimiseen ja kouluttautumiseen paranevat entisestään koko maassa. Korjaamalla laman seurauksena tehdyt yksikköhintojen leikkaukset koulujärjestelmämme kykenee nykyistä paremmin huomioimaan ja tasoittamaan lasten erilaisia tapoja ja kykyjä oppia sekä omaksua uutta tietoa.

Jotta lapsemme saavat asiantuntevaa ja osaavaa ohjausta koko koulutaipaleensa varrella ja oppimiseensa tukea, on tärkeää, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös opettajankoulutuksen resurssien lisäämiseen. Opettajankoulutuksen tulevaisuuden haasteet ovat sekä laadullisia että määrällisiä, kuten Opepro-hankkeessa on selvitetty. Erityisenä tulevaisuuden haasteena pidän sitä, että uuden koululain myötä tullut hallinnollinen uudistus vaikuttaisi myös opettajankoulutuksen rakenteeseen. Luokanopettajakoulutuksen ja aineenopettajakoulutuksen tiukka raja voisi hälventyä ja joustavoitua, kuten myös jako entiseen ala- ja yläasteeseen.

Kiistatta on selvää, että tärkeä painopistealue ensi vuoden talousarviossa on lasten ja nuorten hyvinvointi. Vaikka eri hallinnonaloilta löytyy momentteja ja tavoitteita tämän alueen panostuksiin, yksi ehkä tärkeimmistä perusopetuksen lisäksi on liikunnan osuus valtion budjetissa. Liikuntatoimen varoista panostetaan lasten ja nuorten liikuntaan. Niin lähiliikuntapaikkarakentamisen kuin iltapäivä- ja kerhotoiminnan tukeminen ovat oikeita tekoja. Valtiovarainvaliokunta onkin ansiokkaasti lisännyt varoja Lasten ja nuorten liikuntaohjelmaan ja lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen, kumpaankin 846 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Heikentyvän sosiaalisen pääoman seuraukset ilmenevät kouluongelmina, rikollisuutena, huumeiden ja päihteiden käyttönä. Sosiaalisen pääoman lähteitä ovat perhe, yhteisöt, yritykset ja kansalaisyhteiskunta. Erityisesti sen lähde on koulu, jossa koko ikäluokka lapsista ja nuorista viettää suurimman osan arkisesta ajastaan. Mutta on nuoria, jotka eivät osallistu liikuntaharrastuksiin tai joita koulumaailmakaan ei tavoita osallistumaan. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että nuorten lisääntyvät huumeongelmat huomioidaan työpajatoiminnan ja ehkäisevän huumetyön momenteilla.

Vielä veikkausvoittovaroista: Yksi asia ihmetyttää. Hallituksen esityksessä on lisätty Veikkauksen tuottoarviota viime vuodesta jopa 8,6 miljoonaa euroa. Tämä on siinä mielessä käsittämätöntä, ettei Veikkauksen tuotto tänäkään vuonna saavuttanut kuluvan vuoden talousarviossa oletettua summaa. Tyytyväinen tulee olla siihen, että valtiovarainvaliokunta on siirtänyt kirjastojen valtionosuuksiin yleisiä budjettivaroja ja vähentänyt vastaavasti kirjastojen osuutta veikkausvoittovaroista.

Jyrki  Katainen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonala on hyvä esimerkki erittäin positiivisesta hallinnonalasta ja positiivinen esimerkki myös hallituksen tulevaisuussuuntautuneesta linjasta. Suomalaisten lasten ja nuorten ja ylipäänsä suomalaisten ihmisten koulutukseen käytetään tulevana vuonna varsin merkittävästi enemmän voimavaroja kuin kuluvana vuonna ja menneenä vuonna on käytetty. Toki tietysti haasteita riittää myös tuleville vuosille.

Aikaisemmissa puheenvuoroissa on nostettu esiin homekoulut, ja kuten valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtajakin totesi, siihen varmasti liittyy yhteisiä haasteita ei pelkästään opetusministeriön hallinnonalan suhteen vaan koko budjetin suhteen.

Muutamia positiivisia esimerkkejä mainitakseni seuraavan vuoden painopisteinä ovat olleet perusopetuksen valtionosuudet. Ensi vuonna pystytään ajamaan kiinni ne leikkaukset, joita lamavuosina tehtiin. Näin ollen keskeisiä uudistuksia ja parannuksia pystytään tekemään suomalaislasten perusopetukseen ja ammatillisen koulutuksen tasoon ja määrärahan tasoon.

Toinen positiivinen painopiste on ollut korkeakoulujen kehittämislain myötä tullut selvä parannus korkeakoulujen perusmäärärahojen tasoon. Tässä on vielä tulevina vuosina myös erityisen huomion kiinnittämisen kohde, eli mikäli Suomi kohtaa taloudellisen taantuman, niin vanha lääke, jota edellisenkin taantuman alkuaikoina jouduttiin käyttämään elikkä panostaminen tutkimukseen ja tuotekehittelyyn sekä korkeakoulujen resursseihin toimi aikoinaan myös parhaana ja kestävimpänä työllistämistoimen välineenä. Tämä on myös suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpiä haasteita tulevaisuudessa.

Me olemme pärjänneet Oecd:n vertailussa varsin mallikkaasti tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahojen tasossa. 3,4 prosentin osuus bruttokansantuotteeseen verrattuna on mallikelpoinen suoritus. Toki tästä valtaosa tulee yksityisen rahoituksen piiristä, ja näin ollen jatkossa paineet kohdistuvat julkiseen rahoitukseen, yliopistojen perusmäärärahoihin, mutta myös t&k-määrärahoihin. Julkisen rahoituksen osuudella on nimittäin vaikutusta siihen, kuinka hyvin yksityinen rahoitus, ulkopuolinen rahoitus, pystyy tuottamaan hyvinvointia tähän maahan. Optimaalinen julkinen rahoitus yliopistojen perusrahoituksessa ja t&k-määrärahoissa tuottaa parhaan tuloksen myös ulkopuolisen rahoituksen suhteen ja näiden investointien suhteen. Tämän takia näitä ei voida nähdä täysimääräisesti vaihtoehtoisina tai toisiaan täydentävinä.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on positiivisesti huomioitu opettajankoulutuksen tulevaisuuden haasteet. Opettajapula on jo tällä hetkellä varsin kattava. Tilanne ei ole pelkästään alueellisesti eriarvoinen, vaan pulalla on hyvin mittavia vaikutuksia eri puolilla Suomea. Toisaalta Pääkaupunkiseutu kärsii opettajapulasta, ja samoin Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa on alueita, missä kärsitään pätevien opettajien pulasta. Tähän on luonnollinen selitys tietysti opettajien eläköityminen, mutta yhteiskunnassa muutkin kehitystrendit vaikuttavat tähän. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla varsin kalliit asuntojen hinnat johtavat siihen, että tällä alueella ei välttämättä opettajantyö samalla tavalla kiinnosta kuin jossakin muualla. Näin ollen tulevaisuudessa etenkin muutamien aineiden kohdalla on perusteltua lisätä aloituspaikkamäärää ja näin ollen suunnata resursseja tälle alalle.

Toinen positiivinen huomio valiokunnan mietinnössä on Vaasan yliopiston diplomi-insinöörin koulutuksen tutkinnonanto-oikeuden huomioiminen. Tämä on kysymys, joka varmasti vaikuttaa myös alueelliseen kehittymiseen, mutta ennen kaikkea sillä on merkitystä paikallisen elinkeinoelämän osaamistarpeen tyydyttämisessä. Niin kuin mietinnössä todetaan, on olemassa esimerkkejä siitä, että kun tietyllä alueella annetaan koulutusta, johonka on kysyntää, se myös johtaa siihen, että koulutettu väestö jää tai suuntautuu tietyille alueille. Etenkin Vaasan kohdalla diplomi-insinöörikoulutus varmasti parantaisi paikallisen elinkeinoelämän kilpailukykyä ja tulevaisuudennäkymiä, ja näin ollen tutkinnonanto-oikeuden myöntäminen ei ole pelkästään alueellisesti vaan myös sivistyspoliittisesti varsin perusteltua.

Arvoisa puhemies! Vähän samaan teemaan liittyen toivoisin uutta näkökulmaa myös Kuopion yliopiston kohdalta. Kuopion yliopistossa on annettu jo vuosia korkea-asteen kaupallista koulutusta, mutta siellä on mahdollista antaa vain yhteiskuntatieteen maisterin tutkintoja henkilöille, jotka suorittavat käytännössä kaupallisen korkea-asteen tutkinnon. Mikäli halutaan asiaa tarkastella alueellisen kehittämisen näkökulmasta, olisi positiivista, mikäli yliopistolla olisi mahdollisuus antaa kauppatieteen maisterin tutkintoja. Tällä ei ole oikeastaan vaikutuksia valtiontalouteen millään tavalla, vaan pikemminkin ehkä kysymys on siitä, halutaanko antaa tutkinnonanto-oikeus yliopistolle, jossa jo kyseistä koulutusta käytännössä toteutetaan. Tällä olisi suuri merkitys imagollisesti, mielikuvallisesti, yliopiston suuntautumisen suhteen, ja se antaisi mahdollisesti hyviä signaaleja myös elinkeinoelämän sijoittumiseen. (Puhemies koputtaa)

Mutta, kuten alussa totesin, hallituksen esitys opetusministeriön tulevaisuudennäkymistä on varsin positiivinen. Täytyy tervehtiä ilolla sitä painopistevalintaa, joka opetusministeriössä on myös tehty määrärahalisäyksien suhteen.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kataisen puheenvuoron viimeiseen osaan eli Vaasan yliopiston diplomi-insinöörikoulutuksen tutkinnonanto-oikeuteen on puututtu. Tällä on haluttu myöskin antaa vahvistusta opetusministeri Raskille, että hän voi tehdä päätöksiä hallituksessa, kun on saanut näin ollen valtiovarainvaliokunnan kannatuksen tälle asialle.

Tässä yhteydessä otettiin myöskin esille Turun yliopiston kohdalla sama kysymys, ja liittyen myöskin tähän työryhmään, joka on päättänyt työnsä, tullaan selvittämään muiden yliopistojen kohdalta samanlaisia ongelmia.

Mitä tulee ed. Kataisen puheenvuoron osaan Kuopion yliopistosta, niin tätäkin kannattaa varmaan harkita tulevaisuudessa, koska verkostoitumista tapahtuu eri yliopistojen kohdalla.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! En malta myöskään olla sanomatta paria sanaa tähän asiaan, jonka ed. Katainen puheenvuorossaan ja myös jaoston puheenjohtaja Tykkyläinen vastauspuheenvuorossaan ottivat esille näistä tutkinnonantamisoikeuksista. Minun mielestäni meidän pitäisi pystyä katsomaan kokonaisuutta, minkälaista koulutusta missäkinpäin Suomea annetaan. Nyt on tämä työryhmä tehnyt oman työnsä, ja toivon, että myös tässä talossa näihin asioihin sitten kokonaisuudessaan myös ensi vuoden puolella voidaan palata. Itse myös itäsuomalaisena edustajana katson, että kun meillä on kolme yliopistoyksikköä Itä-Suomessa, meidän pitäisi pystyä verkostoitumaan sillä alueella niin, että se hyödyttäisi koko Itä-Suomea. Ed. Katainen otti täällä esille kauppatieteen koulutuksen. Itse katson myös, että jatkossa tulee tutkia myös oikeustieteellisen vahvistamista Itä-Suomessa, ja tässä meillä riittää yhteistä työsarkaa.

Arvoisa puhemies! Itse tähän mietintöön opetusministeriön osalta. Voin myös todeta sen, että meillä on ollut jaostossa erittäin hyvä henki tehdä työtä. Kun äsken katsoin näitä parannuksia, joita mietinnössä on, voin sanoa, että olen ylpeä jaoston työskentelystä. Täällä on olennaisiin asioihin otettu monella tavalla kantaa, esimerkiksi vaikka osoitettu lääkärikoulutukseen puuttuvat rahat. Paikkojahan oli lisätty mutta ei rahoitusta. Opettajakoulutusta vahvistetaan myös. Sitten on myös teatteri- ja orkesteripuolen korjaukset. Vaikka kokonaisuudessaan teatteri- ja orkesteripuolen rahoituskorjaus on vain 4 miljoonaa markkaa, se on tässä teatterikentässä ja orkesterikentässä erittäin suuri raha. Pienillä rahoilla voidaan tehdä paljon, paljon pelastaa.

Arvoisa puhemies! Hieman koulutuksen osuudesta liittyen keskustan vastalauseeseen. Meillähän on täällä kaksi lisäysesitystä mietintöön jätettynä. Toinen näistä koskee esiopetuksen kuljetuksia. Katsomme, että kun esiopetus nyt on laitettu täydessä laajuudessaan liikkeelle, olisi ollut oikeudenmukaista, että kun me täällä salissa luomme kunnille uusia velvollisuuksia, samalla myös huolehdimme siitä, että rahoitus on riittävällä tavalla hoidettu. Nyt kun kuljetuksiin ei ole valtionosuutta, kunnat joutuvat toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan. Esiopetuksessa olevat lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan keskenään, mutta myös esiopetuksessa olevat verrattuna perusopetuksessa oleviin. Siksi esitämme siihen puuttuvia rahoja eli nykyrahassa, markoissa, 39:ää miljoonaa markkaa.

Toinen lisäysesityksemme koskee koulurakentamista, johon täällä on jo useassa puheenvuorossa viitattu. Minun käsitykseni mukaan meillä Suomessa on kaiken kaikkiaan noin 7 miljardin markan edestä rahoittamattomia kouluhankkeita. Se tarkoittaa sitä, että jos nykysysteemillä rahoitettaisiin, osa siitä, muutama miljardi, olisi valtion rahaa ja osa kuntien omaa rahaa, ja tällä vauhdilla, mitä meillä tänä vuonna ja ensi vuonna budjetissa tulee olemaan, menee noin 30 vuotta, että nämä hankkeet voitaisiin rahoittaa.

Täällä on osittain viitattu myös suhdannepoliittiseen tilanteeseenkin rakentamisen suhteen. Yksi pohdinnan aihehan on, kuten jaostossa kuulimme ja myös työ- ja sosiaalijaoston puolella, että mahdollisesti lisäbudjetissa etsittäisiin rahoitusta työllistämispakettina, investointipakettina, jossa olisi myös kouluhankkeita mukana. Minusta se on kannatettavaa, mutta itse katsoisin niin, että olisi turvallisempaa, että rahat olisivat täällä substanssiministeriön puolella. Silloin ne menisivät suoraan näihin kouluhankkeisiin eikä tarvitsisi homekoulujen ym. olla kilpailemassa muiden rakennushankkeiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Sitten tästä koulutuspuolen isoimmasta kysymyksestä eli valtionosuuksista. Tämähän on oikein, että ensi vuodelle on esitetty yksikköhintojen korotusta. Se on aivan oikean suuntainen toimi, mutta itse katson ja keskustassa katsotaan, että se ei ole kuitenkaan riittävä. Eiväthän ne poista niitä leikkauksia, joita viime vuosien aikana on ollut voimassa. Sitä paitsi indeksit maksetaan edelleenkin puolitettuina. Keskustan mielestä indeksit olisi tullut maksaa kokonaisuudessaan.

Valtionosuusjärjestelmästä sanoisin, että se on erittäin monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Vaikka voidaan valtakunnan tasolla sanoa, että opetusministeriön puolella vaikka perusopetukseen lisätään niin ja niin paljon rahaa, se ei välttämättä kunnissa tarkoita sitä, että kuntaan tulisi enemmän rahaa. Minun omassa kunnassani Joensuussa saamme ensi vuonna 200 000 markkaa vähemmän valtionosuutta perusopetukseen kuin tämän vuoden budjetissa on. Se johtuu monista eri seikoista; on niin monia asioita, mitä tässä otetaan huomioon. Lisäys ei ainakaan meidän kuntamme kohdalla pidä paikkaansa. Mielestäni valtionosuusjärjestelmä pitäisikin pikaisesti tehdä selkeämmäksi, että paremmin pystyisi sitten saamaan valtionosuutta. Ongelma on myös tietysti se, että kun valtionosuutta lisätään, kuntapuolen osuus myös lisääntyy. Nythän on monien vuosien ajan ollut ikään kuin päälaellaan se suhde, niin että valtion osuus on paljon pienempi kuin sen itse rahoituslain mukaan pitäisi olla ja kunnan puolelta rahoitusosuus taas paljon suurempi.

Arvoisa puhemies! Vielä sanon pari sanaa teatteri- ja orkesteriasiasta, johon jo ed. Hyssäläkin puheenvuorossaan viittasi. Mehän olemme lisänneet yhteensä 4 miljoonaa markkaa jaoston kautta sinne rahaa, mutta myös sitten täällä on selkeä ponsi hallitukselle siitä, että teattereiden valtiontukijärjestelmä pitäisi selvittää. Meillä on ollut vuodesta 93 laki teattereitten ja orkestereitten rahoittamisesta. Käytännössähän on niin, että se on avoin laki ja sinne voisi tulla uusia teattereita mukaan, jos ne ovat laadultaan riittävän hyviä. Mutta kun rahaa on niin vähän, rahat eivät riitä nykyisillekään teattereille ja orkestereille, joten laki on käytännössä suljettu. Sen jälkeen käytetään harkinnanvaraisia avustuksia näille muille teattereille ja orkestereille, ja tämä tilanne on täysin riittämätön.

Toivon, että hallitus ottaa ponnen tosissaan, ettei käy niin kuin esimerkiksi kansalaisopistojen osalta. Tämän vuoden budjettiin eduskunta kirjasi ponnen, (Puhemies koputtaa) jossa edellytettiin, että kansalaisopistojen rahoitus selvitetään ja laitetaan kuntoon. Sitä ei ole laitettu kuntoon eikä edes selvitetty.

Håkan  Nordman  /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Skolan och utbildningen hör till de allra viktigaste frågor som vi har att göra med. Det skulle finnas mycket att säga om till exempel högskoleutbildningen i Vasa och andra regioner, men jag nöjer mig med att notera att finansutskottet stöder fullständig diplomingenjörsutbildning i Vasa, en uppfattning som delas även av minister Rask.

Sekä valtiovarainvaliokunta että ministeri Rask ansaitsevat kiitoksen myötävaikutuksestaan diplomi-insinöörikoulutuksen aikaansaamiseksi Vaasassa. Vielä on varmasti paljon työtä tehtävä, ennen kuin täydellinen koulutusoikeus on astunut voimaan, mutta ministerin tuella se varmasti tulee onnistumaan. Näin uskon vahvasti.

Jag skall här koncentrera mig på endast en fråga, på skollokalernas skick. Vi vet att många skolor för tillfället verkar i dåliga och olämpliga utrymmen. Det här beror på flere orsaker. Främst beror det på den stora flyttningsrörelsen som betyder att nya lokaler ständigt måste byggas på tillväxtorterna samtidigt som gamla skolor dras in i glesbygderna. Det krävs därför mycket kapital för att bygga ett nytt skolnät. Det här innebär även att lärare och elever måste arbeta i krävande miljöer som påverkar hälsa och trivsel. Situationen förvärras ytterligare av att så många förhållandevis nya skolor har drabbats av mögelskador. I väntan på åtgärder utsätts eleverna och lärarna till och med för hälsorisker.

De anslag som numera finns i statsbudgeten för skolbyggen räcker inte på långt när till för att fylla dessa behov. Kommunerna måste allt mera med egna och lånemedel finansiera reparationer, utbyggnader och nybyggen. Eftersom utrymmet i de kommunala budgetarna är starkt begränsat flyttas lösningarna ständigt framåt. Baracklösningar och tillfälliga arrangemang är inte alls ovanliga numera.

Situationen är besvärligare än vad som syns i budgeten. Jag vill tro att framför allt de mögelskadade skolorna får högre prioritet och anslag i fortsättningen. Om det blir nödvändigt med stimulering av sysselsättningen med en ytterligare satsning i år så bör den uttryckligen kanaliseras till skolorna.

Arvoisa puhemies! Uuden kouluverkon rakentamiseen tarvitaan paljon pääomaa. Tämä merkitsee sitä, että opettajien ja oppilaiden odottaessa tätä on toimittava vaatimattomissa tiloissa ja ympäristöissä, jotka vaikuttavat jopa terveyteen ja tietenkin viihtyvyyteen. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että niin monet suhteellisen uudet koulut kärsivät homevaurioista. Toimenpiteitä odottaessaan oppilaat ja opettajat ovat alttiita jopa terveysriskeille. Tämä tilanne, väittäisin, on hankalampi, kuin miltä talousarviossa näyttää. Mutta haluan uskoa, että koulurakennukset, erityisesti homevaurioista kärsivät koulut, huomioidaan paremmin ja niille myönnetään suuremmat määrärahat tulevaisuudessa. Mikäli työllisyyttä on elvytettävä, on lisäpanostus tänä vuonna nimenomaan tehtävä tällaisiin kouluihin.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan kiistattomia ansioita ovat muun muassa yksikköhintojen korotukset. Aikuiskoulutuksen mittavat askeleet ja vastaavat on täällä moneen kertaan todistettu, joten keskityn vain yhteen asiaan.

Tähän budjettikirjaan on kirjoitettu ajatus siitä, että ammatillisen koulutuksen keskeisin haaste on koulutuksen ja työelämän lähentäminen ja tutkinnon suorittaneiden välitön sijoittuminen työelämään. Jo budjetin lähetekeskustelussa epäilin, että tämä oikea tavoite ei saata kaikin osin olla toteutumassa ja että kehittäisimme koulutustamme niin, että kohtaamme aika pian suorittavan työn tekijöistä puutteen. Olen lukenut saman huolen monista arvovaltaisista lähteistä lähetekeskustelun jälkeen.

Kun tämä keskustelu on muutenkin puuduttavan pitkä ja ajankohta on myöhäinen, otan esimerkin vain yhdestä ammatista enkä halua millään tavalla väheksyä muiden ammattien koulutustarvetta.

Me olemme kaikki lukeneet, että Pääkaupunkiseudulla on huoli linja-autonkuljettajien loppumisesta. Tässä vaiheessa ja tänä vuonna se saattaa selittyä suurelta osin huonoista työolosuhteista, huonoista työehdoista, ylipäätään niistä järjestelyistä, jotka Pääkaupunkiseudulla vallitsevat, mutta aivan lähitulevaisuudessa kuljettajia ei yksinkertaisesti ole, olivat työn ehdot mitkä tahansa.

Aikoinaan autonkuljettajaksi tultiin ajokorttikoulutuksen kautta ja ammatti opittiin työtä tekemällä. Kuljettajakoulutus on niin nuorta ja sitä on niin niukasti, että edelleenkin yritykset joutuvat rekrytoimaan työvoimaan pelkän ajo-oikeuden omaavista henkilöistä, mutta nekin loppuvat. Yksi selitys on se, että C-, D- ja E-luokan ajokorttikoulutukselle on asetettu arvonlisävero. Ensimmäinen ajokortti hankitaan iässä, jolloin on paljon opinto- ja muita menoja. Hankitaan siis halvin mahdollinen ajokortti, henkilöauton ajokortti.

C-luokan ajokorttien suorittaminen on vähentynyt romahdusmaisesti, niin romahdusmaisesti, että joka toisellakaan liikennekoululla ei ole enää opetusvälinettä, kuorma-autoa. Kun aikuiskoulutuksessa annettavan kuljettajakoulutuksen perusedellytyksenä on C-luokan ajokortti, koulutus tulee tuota pikaa kohtaamaan oppilaspulan. Siitä viestivät jo nyt isot, kalliit ilmoitukset, joilla oppilaita Pääkaupunkiseudulla tähän koulutukseen haetaan. C-luokan ajokortin arvonlisävero pitäisi poistaa pikimmiten.

Vuotuinen kuljettajatarve, vaikka taksiliikenne laskettaisiin pois, henkilöliikenteessä on noin 700 kuljettajaa ja tavaraliikenteessä 1 500. Nykyinen koulutus ei tuota läheskään niitä määriä. Ajokorttitutkinnon kautta alalle tulleet ovat jo nyt vähintäänkin keski-ikäisiä, ja ammattikunta ylipäätään on nopeasti eläköitymässä. Vuosittainen koulutustarve on muutaman vuoden kuluttua 3 000 tutkinnon luokkaa vuodessa. Koulutuksen lisäämisen pitäisi nyt jo näkyä budjetissa.

EU:n komissio kaavailee kuljettajakoulutuksen yhtenäistämistä koko yhteisön alueella. Direktiiviluonnos oli vajaa vuosi sitten lausunnolla liikennevaliokunnassa. Valiokunta joutui toteamaan lausunnossaan, että meillä ei ole valmiutta järjestää kaavailtua koulutusta ja, jos yhtenäiseen koulutukseen päädyttäisiin, kuten todennäköistä on, me joutuisimme edellyttämään verraten pitkää ylimenokautta.

Vaikka nyt unohdettaisiin nämä ikä- ja ajokorttitilastot ja EU:n odotukset, niin meidän on huomattava se, että kysymyksessä on vaativa ammatti, jossa ajaminen on vain osasuoritus. Kuljettajalta vaaditaan harjaantuneisuutta kansainvälisyyteen, tietotekniikkaan, hyvät ihmisten väliset vuorovaikutustaidot, muiden logistiikan osa-alueiden hyvä tuntemus, hyvä yleissivistys jne. Autonkuljettajan ammatin arvostusta ja houkuttelevuutta on nopeasti nostettava, ja sitä ei voida tehdä panostamatta koulutukseen.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Asianomaisen jaoston puheenjohtaja toi ensimmäisessä puheenvuorossaan esille monet merkittävät parannukset, joita jaostossa on tehty vielä asianomaiseen pääluokkaan, joten keskityn puheenvuorossani vain yhteen asiaan eli ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja myös ammatilliseen lisäkoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön.

Ammatilliseen lisäkoulutukseenhan voivat osallistua työttömien lisäksi työssä olevat henkilöt. Koulutushan toteutetaan iltaisin ja viikonloppuisin. Aikuisten ammatillinen lisäkoulutus mahdollistaa etenkin keski-ikäisen aikuisväestön osaamistason pitämisen työmarkkinakelpoisena. Se mahdollistaa ammatillisen tutkinnon suorittamismahdollisuuden, jatko- ja täydennyskoulutuksen, ja se on myös parantamassa työssä olevan väestön työkykyä.

Budjettimietintö sisältää aikuiskoulutukseen noin 24 miljoonan markan lisäyksen. Valitettavasti aikuiskoulutukseen varattu kokonaismääräraha, joka on 531 miljoonaa markkaa, on noin 100 miljoonaa markkaa alle tämän vuoden tason, joten varmasti tähän epäkohtaan tullaan puuttumaan, ja niin kuin on todettukin, puututaan tulevan vuoden alkupuolella.

Olen aiemminkin eri yhteyksissä todennut, että ammatillisen lisäkoulutuksen vähentäminen vaikuttaa negatiivisesti alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä on heikentämässä alueellista kilpailukykyä. Monilla varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ammattitutkintojen suorittaminen ja jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuudet tulisivat vähenemään. Tällä hetkelläkin toisaalta monilla paikkakunnilla on koulutukseen hakeutumassa opiskelijoita huomattavasti enemmän kuin heitä on voitu ottaa sisään asianomaiseen oppilaitokseen.

Jos ammatillinen aikuisten lisäkoulutus vähenee, se vaikuttaa myös muun koulutuksen, esimerkiksi työvoima-, henkilöstö- ja oppisopimuskoulutuksen, kustannusrakenteeseen, koska kiinteät kustannukset opiskelijaa kohti kasvavat. Se on vaikeuttamassa muun muassa edellä mainittuja koulutuksia. Yrityksillä, yhteisöillä ja julkishallinnolla ei ole useinkaan mahdollisuutta kouluttaa henkilökuntaa, koska ryhmäkoot jäävät pienissä ja keskisuurissa yrityksissä liian pieniksi. Tällöin myös kustannukset henkeä kohti ovat liian suuret. Kasvukeskuksissa kuntalaisilla on enemmän mahdollisuuksia koulutukseen. Myös työpaikat kyseessä olevilla paikkakunnilla vähenevät opettajien ja muun muassa tukihenkilöstön vähetessä.

Merkittävää on myös se, että erittäin monilla paikkakunnilla etäisyydet muiden paikkakuntien koulutuspalvelujen hyödyntämiseen ovat liian pitkät eikä henkilöillä ole mitään mahdollisuutta ajallisestikaan ehtiä iltaisin esimerkiksi maakuntakeskuksiin.

Arvoisa puhemies! En jatka kielteisten vaikutusten listaa. Totean, että yhteiskunnan nopean muutoksen vuoksi aikuisten ammatillinen lisäkoulutus on välttämätöntä. Kunnan koulutuspalveluilla ja koulutetulla työvoimalla on erittäin suuri merkitys paitsi paikkakunnalla oleville yrityksille niin myös uusien tai siirtyvien yritysten sijoittumiselle kyseessä olevaan kuntaan.

Aivan lopuksi pari sanaa home- ja kosteusvaurioista kärsivistä kouluista. Niistäkin on täällä puhuttu hyvin paljon tässä talossa viime vuosina. On tunnettua, että nykyisillä määrärahoilla voidaan hoitaa vain noin viidennes peruskorjauksen tarpeessa olevista kouluista. Hyvin monelle kunnalle valtion osallistuminen peruskorjauksen rahoitukseen on välttämätöntä, muuten peruskorjaus on näissä kunnissa mahdotonta. Nyt valiokuntakäsittelyssä on esitetty lisää noin 12 miljoonaa markkaa, hyvä näin. Mutta puheenvuoroissa on myös tuotu esille se, että toivottavasti tavalla tai toisella, onko siinä työministeriö mukana, pikaisesti voitaisiin tilannetta korjata eli saada tuntuva määräraha ja sitä kautta niin opiskelijoille kuin opettajille ja oppilaitosten muulle henkilökunnalle asialliset tilat työskentelyyn.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama sana opetusministeriön pääluokasta. Ensiksikin on miellyttävää, että opetusministeri ja sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja ovat seuraamassa keskustelua, joten siinä mielessä on myönteistä asian käsittely juuri tällä hetkellä.

Ensiksi, täällä on todettu, että perusopetus- ja yksikköhintojen korotus on ollut se painopistealue, joka nyt perusopetuksen puolelta on ollut esillä ja vallitseva. Se on tietysti erinomainen asia, ja suunta on oikea. Mutta meidän on tietysti muistettava se, että tänä päivänä kouluissa ryhmäkokojen ollessa suuria ja oppilasaineksen muututtua levottomammaksi häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt ja kouluissa on monia ongelmia. Siellä on oppimisvaikeuksia ja sopeutumisvaikeuksia. Siinä mielessä, vaikka positiivinen kehitys on tapahtunutkin, asiantilaan sinänsä ei voida vielä täysin olla tyytyväisiä, vaan muistutan siitä, että perusopetuksen puolellahan on vielä sisällä asukaslukupohjainen leikkaus, joka on rasittamassa perusopetuksen valtionosuutta. Minusta tavoitteen täytyisi olla, että myöskin se saataisiin korvattua ja päästyä todella lamaa edeltäneen tason yksikköhintoihin ja valtionosuuksiin perusopetuksen osalta. Samaa tarkoitusta palvelee myöskin indeksitarkistuksen maksaminen täysimääräisenä. Elikkä todelliset edellytykset ja resurssit olisi vasta näiden toteuduttua.

Toisaalta eriarvoisuutta on vielä ennen kaikkea esiopetuksen puolella, kun valtionosuutta ei ole kuljetuksiin tullut, vaan ennen kaikkea maaseudun lapset ovat jääneet heikommalle. On vaikea kuvitella, että kunnat jättäisivät heitä vaille kuljetusta, jos kuljetustarve ja -peruste ovat olemassa, vaan silloin kunta on itse vastannut kuljetuksesta. Tuntuisi kohtuulliselta, että myöskin siinä saataisiin valtionosuus kuljetuskustannuksiin.

Minä yhdyn niihin ajatuksiin, joita täällä on perustamishankkeiden valtionosuuksista todettu. Siinä on todella suuri vaje rahoituksessa. Se rakennuskanta, joka kunnissa on rakennettu 70-luvulla, jota ei ole peruskorjattu, on rappeutumassa. Siellä ovat ilmastoinnit heikkoja ja oppimisympäristö ei ole kaikin paikoin enää viihtyisä. Siinä mielessä on tietysti välttämätöntä, että valtionosuus perustamishankkeisiin säilytetään ja toisaalta sen tasoa kyettäisiin nostamaan, koska, niin kuin ed. Kähkönen totesi, vain 20 prosenttia hankkeista voidaan toteuttaa.

Yksi ongelma minusta myöskin on ollut siinä, että tämän niukan rahan aikana meillä lääninhallitukset ovat voineet myöntää rahoitusta vain taajamakoulujen, keskuskoulujen, peruskorjauksiin, laajennuksiin, saneerauksiin ja maaseutukouluverkko on jäänyt tyystin vaille rahoitusta. Sitä pidän kovin valitettavana. Uskoisin, että vielä maaseudulla löytyy monia vahvoja kehittyviä kyliä, johon kunnat ovat rakentamassa uusia koulukiinteistöjä, ja toivottaisiin niihin myöskin valtiovallan mukaantuloa.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua korkeakouluverkon kehittämisestä. Myöskin itäsuomalaiset korkeakoulut yhteistyönsä kera ovat olleet vahvasti mukana. Etelä-Savon kannalta toteaisin, että meillä Savonlinnassa on Joensuun yliopiston yksikkö, jossa on opettajankoulutuslaitos, kansainvälisen viestinnän laitos ja Koulutustutkimuskeskus.

Savonlinnaan on syntynyt vahva matkailun osaamiskeskittymä. Siellä on verkostoyliopisto. Nyt on vireillä hanke, että siellä saataisiin myöskin matkailun yliopistokoulutus käynnistettyä. Lahjoitusprofessuurihanke on vireillä. Asiaa selvitetään parasta aikaa. Minä toivoisin, kun liiketalousosaamista ollaan itäsuomalaisten yliopistojen yhteistyönä kehittämässä myöskin verkostomuotoisesti ja kun Lapissa annetaan matkailun yliopisto-opetusta, myöskin sinne vahvoille matkailualueille Itä-Suomeen voitaisiin tällainen koulutus saada aikaan, oma sisäänotto ja maisterinvalmistus sinne. Oikeastaan toivoisin, että sekä ministeri että sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja tämän painaisivat mieleensä ja voitaisiin tästä asiasta ryhtyä keskustelemaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun keskustelemme opetusministeriön hallinnonalasta, jälleen on sellainen hallinnonala, joka koskettaa myös hyvin vahvasti kuntataloutta. Sosiaali- ja terveystoimihan vie sen suurimman osan kuntataloudessa menopuolella. Seuraavana tulee opetustoimi. Kun nämä valtionosuudet ovat heikentyneet ja niihin ei nytkään oltaisi saamassa täyttä indeksikorotusta, silloin kuntataloudessa on näissä asioissa jo useamman vuoden aikana oltu tiukalla ja valitettavasti ollaan nytkin aika lailla tiukoilla.

Oma esimerkki: Kotikuntani Keuruun kaupunginvaltuusto tulevana maanantai-iltana joutuu tekemään budjetin yhteydessä ratkaisun kaikkein kauimpana olevan kyläkoulun lakkauttamisesta, siitä huolimatta että sinne kylän oman aktiivisuuden toimesta on saatu kylläkin kaupungin asettama minimioppilasmäärä, tällä hetkellä ylikin, mutta kuntatalouden kovien leikkausten vaatiessa joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka saattavat viedä tuon kylän kehittymisen edellytyksiä. Kun koulu kerran loppuu, se ei välttämättä sinne koskaan enää tule. Aikanaan tuolle kylälle tulisi menemään Vaasan—Jyväskylän Valtatie 18:kin, mutta jos kyläkoulu loppuu, niin vaikka valtatie aikanaan tuleekin, silloin on jo viety maaseutukylän elinedellytyksiä pois.

Toivoisin, että me aivan tietoisesti löytäisimme tässä maassa sellaisen ratkaisun, että koetettaisiin vaikka harkinnanvaraisesti antaa vielä rahaa, jotta kyläkouluja voitaisiin pelastaa. Se on osa maaseudun kehittymistä, mutta se on ennen kaikkea osa turvallista lapsuutta. Kun koulua voidaan käydä kodin lähellä pienessä yhteisössä, se on jollakin lailla tuttua ja turvallista ja siinä on myös edellytykset siihen, että opettaja tuntee vanhemmat ja tuntee kylän olosuhteet ja tunnetaan puolin ja toisin. Kyläkoulussa opettaminen on tietysti vaativaa, kun siinä on eri luokka-asteita yhdessä, mutta näkisin, että näillä on paljon sellaisia arvoja, että siksi kannattaa myös kyläkouluihin panostaa.

Toisaalta Haapamäen yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtajana — pieni yläaste ja pieni lukio — haluan todeta, että huolimatta siitä, että sen lukion käyneitä tässäkin salissa näkemäni mukaan istuu ja on useita istunut niin korkeimman virkamiehen paikalla kuin myös kansanedustajina, koulu näyttää vain loppuvan, kun kuntataloudessa on säästettävä — anteeksi: leikattava. Leikkauksiahan nämä ovat; säästö on kyseessä silloin, kun pannaan rahaa talteen ja se kasvaa korkoa, mutta kun tehdään leikkauksia, se ei ole menoa mihinkään talteen vaan siinä jotakin silloin poistetaan.

Katson, että meidän olisi koetettava puolustaa myöskin pieniä yläasteita, pieniä lukioita. Nekin ovat yhdyskunnilleen elinvoimaisuuden kannalta välttämättömiä nimenomaan tulevaisuuden suhteen, sillä vanhemmat katsovat juuri koulupalveluihin ennen muuta silloin, kun he katsovat, mille paikkakunnalle tai mihin yhdyskuntaan he muuttavat. Se on myöskin elinkeinopolitiikan ja maaseudun kehittymisen kannalta tärkeä kysymys.

Aivan niin kuin pienessä kyläkoulussa myöskin pienellä yläasteella tai pienessä lukiossa on edellytys henkilökohtaiseen tuntemiseen niin opettajien ja oppilaiden kesken kuin osaltaan mahdollisuus tuntea myöskin vanhempia, ja kylä tuntee ajan kanssa myöskin opettajia. Siinä on tuttu ja turvallinen nuoruus nuorille ikäluokille. Sitä vastoin suurissa kouluissa, olkoonkin että siellä oppiainetarjonta ja tuntikehys on runsaampi, menetetään jotain siitä läheisyydestä, joka on eräs todellinen kasvatustekijä. Vaikka sitä ei oikeastaan voi millään mitata, sillä on myös oma arvonsa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että saataisiin ratkaisut, joilla kunnat voisivat säilyttää pienet kouluyksikkönsä. Edelleen toivon, että koulupuolella voitaisiin antaa arvoja ja ihanteita, ei antaa pelkästään välinetietoja ja -taitoja vaan kasvattaa elämää varten, jotta ihmisillä olisi kykyä selviytyä elämässä.

Opiskelijoiden osalta on paljon keskusteltu siitä, että hyvin monet opiskelijat ovat osa-aikaisia opiskelijoita. Siihen on tietysti monia syitä. Eräs suurimpia on taloudellinen kysymys. Opiskelijat eivät rohkene ottaa velkaa, koska ei ole varmuutta, saako tutkinnon suoritettuaan vastaavaa työtä. Tämän vuoksi, vaikka monet kehottavat ottamaan velkaa, ymmärrän opiskelijan viisauden, että hän varoo velan ottamista. Jälleen tarvittaisiin rahaa kylläkin, mutta meidän pitäisi päästä siihen tavoitteeseen, että opiskelijan saama tuki olisi sama kuin minimityöttömyyskorvaus. Nythän on myöskin tapauksia, että jotkut nuoret katsovat, että työtön saa enemmän kuin opiskelija tukea, ja sekään ei välttämättä aina ole ollut motivoimassa opiskelua huolimatta opiskelijan ihanteista ja tavoitteista. Opiskelijoitten kohdalla työssäolo antaa tietysti elämänkokemusta ja elämäntaitoja. Se on sinänsä hyvin positiivinen asia, mutta jos se haittaa opintojen joutumista ja tuo sitä kautta yliopistoille ja korkeakouluille ja muillekin oppilaitoksille lisää kuluja, silloin se ei ole hyvä.

Arvoisa herra puhemies! Katson, että taloudellisesti tiukkanakin aikana kannattaisi katsoa panostus lapsiin ja nuoriin niin arvokkaaksi asiaksi, että annettaisiin kunnille voimavarat selviytyä vaativassa tehtävässä.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi, ennen kuin unohdan, haluan palauttaa mieleen ed. Vehviläisen Joensuun kaupungin koulutointa koskevan sivuhuomautuksen, jossa hän arvioi Joensuun kaupungin koululaitoksen saamia valtionosuuksia. Ollaanpa tarkasta kohtaantumisesta mitä mieltä tahansa, minä erityisesti ministeri Raskin kuullen haluan sanoa sen, että Joensuun kaupunginvaltuusto omilla toimenpiteillään lisäsi opetuksen resursseja niin, että ne varmasti ulottuvat aivan käytännön opetustyöhön saakka. (Välihuuto) — Joo, joo, läksy on opittu. — Varsinaiseen pääluokkaan.

Kuten monessa puheenvuorossa on todettu jo, hallituksen talousarvioesitys oli hyvin koulutusmyönteinen. Jaosto- ja valiokuntakäsittelyn aikana on saatu aikaan merkittäviä parannuksia. Vaikka ne eivät välttämättä markka- tai euromääräisesti ole hirvittävän suuria, ne ovat kuitenkin erittäin hyviä täsmäparannuksia ja tuntuvat todella merkittävällä tavalla.

Haluan muutamaan asiaan kiinnittää huomiota ja aloittaisin opettajankoulutuksesta, josta täällä on jo puhuttu. On aivan totta, että opettajankoulutuksen määrällistä volyymia täytyy lisätä. Opettajapula varmasti osaltaan johtuu myöskin koulutusvajeesta, mutta se ei välttämättä eikä varmastikaan ole ainoa syy opettajapulaan. On varmaan niin, että meillä tapahtuu myöskin vuotoa. Opettajatutkinnon suorittaneista valmiista opettajista siirtyy tänä päivänä minun käsittääkseni varsin merkittävä osa muihin tehtäviin.

Sitä kannattaa hieman pohtia, miksi näin tapahtuu. Luulen, että ainakin kaksi selvää perussyytä on löydettävissä: Tämän päivän opettajien palkkataso ei vastaa välttämättä niitä toiveita, joita ammattiin valmistautuvat nuoret siihen kohdistavat, ja jos yksityisellä sektorilla on esimerkiksi tarjolla muita, haastavampia tehtäviä, tämä on yksi selitys tälle vuodolle. Toinen on myöskin se, että tämän päivän opettajantyö, sen raskaus ja vaativuus, on sillä tasolla, että sitäkin kautta jonkin verran pakoa ilmenee.

Mutta opettajankoulutuksen määrällisten asioiden lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota sisällöllisen kehittämisen tärkeyteen. Minusta tuntuu, että tämmöisten aineenhallinnan ja normaalien pedagogisten valmiuksien lisäksi nimenomaan tässä ajassa ja tänä päivänä tulisi entistä painokkaammin kiinnittää huomio kasvatukselliseen ohjaukseen ja oppilashuollollisten ongelmatilanteiden kohtaamiseen tarvittaviin taitoihin. Esimerkiksi sellaiset tilanteet, joissa opettaja joutuu toimimaan sellaisen lapsen ongelmien kanssa, jonka perheeltä ei tule juuri minkäänlaista tukea, vaativat erittäin suurta ammattitaitoa ja herkkää silmää. En ole ihan varma siitä, onko nämä asiat tällä hetkellä opettajankoulutuksessa kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla huomioitu. Tämä sama näkökulma tulisi minusta painokkaasti ottaa huomioon myöskin opettajien jatko- ja täydennyskoulutuksen suhteen.

Ihan lyhyenä reunahuomautuksena haluan tähän väliin todeta, että on ilolla pantava merkille valiokunnan harrastus Joensuun yliopiston läntisen teologian koulutuksen kehittämisen vahvistamiseen. Se on hyvin myönteinen asia.

Moni puhuja on kiinnittänyt huomiota jo yleissivistävien ja ammatillisten oppilaitosten perustamiskustannusasiaan. Haluan muistuttaa vain siitä, että ei ole kovin pitkä aika siitä, kun koko tämä järjestelmä oli käsittääkseni vaakalaudalla. Minusta meidän kannattaa kaikin voimin jatkossakin työskennellä sen suuntaisesti, että valtion osallistuminen näihin perustamiskustannuksiin voidaan turvata myöskin jatkossa. Jos en ole ihan vääriä tietoja saanut, tähän suuntaan ollaan myöskin etenemässä. On aivan totta se, että tämän hetken määrärahataso ei varmaan tarpeisiin nähden ole riittävä, mutta positiivisena seikkana on todettava tietenkin nämä lisäykset, mitkä valiokuntavaiheessa ovat tulleet, ja se, että järjestelmän jatko myöskin tulevaisuudessa voitaisiin turvata.

Ed. Kähkönen puheenvuorossaan ansiokkaasti käsitteli aikuiskoulutusta, ja haluan oikeastaan siihen, mihin hän lopetti, hieman jatkovahvistusta osoittaa. Nimittäin kun viime aikoina on päässyt lukemaan tutkimuksia koulutuksen, aluetalouden ja työllistymiskehityksen yhteydestä, näyttää siltä, että tänä päivänä nimenomaan esimerkiksi kunnan kouluolojen kehittämisellä on varsin nopea ja välitön ja hyvin myönteinen vaikutus siihen, minkälaisia vaikutuksia se saa aikaan työllistymiskehityksen suhteen. Kun katsoo esimerkiksi niitä vaatimuksia, joita työnantajat, työnantajajärjestöt ja yksityiset työnantajat, tällä hetkellä esittävät seuduille, joille he ovat perustamassa yritystä, laajentamassa sitä tai siirtämässä jotakin yrityksen osaa, ensimmäisenä tänä päivänä heidän hierarkiassaan nousee esille koulutetun työvoiman saatavuus, ja myöskin työvoiman pysyvyyden arvostaminen on hyvin korkealla tasolla. Tämäkin antaa pontta siihen, että huolta ja huomiota aikuiskoulutuksen edellytysten turvaamiseen täytyy myöskin jatkossa kiinnittää.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olin varustautunut vähän lyhyempään puheenvuoroon, joten yritän pysyä lyhyemmän puheenvuoron kaavassa.

Vapaan sivistystyön asema tulee luullakseni korostumaan tulevina vuosina entisestään ja sen asemaa tulisikin vahvistaa entisestään. Nimittäin kaksi haasteellista aluetta eli kasvukeskusten ulkopuoliset alueet, mitä täällä on jo tänä iltana mainittu esimerkiksi Itä-Suomi—Pohjois-Suomi-akselilla, sekä elämän tyhjyys tai syrjäytymisen uhka ovat molemmat kaikki samalla tarjottimella, ja näin ollen tarpeet ja tarvitsijat sekä tarjonta on asetettava kohtaamaan paremmin toisiansa. Vapaa sivistystyö, erityisesti kansalaisopintojen toiminta opintokeskusten toiminnan ohella, voi olla pelastava enkeli ihmiselle, joka on jäänyt yhteiskunnan kelkasta, tai ihmiselle, joka tarvitsee kuluttavan työnsä oheen opintokokonaisuuksia nimenomaan itselleen ja jaksaakseen työelämässään paremmin ja pitempään.

Arvoisa puhemies! Siksi on aiheellista tarjota myös ei-tutkintotavoitteista koulutusta ja kurssitusta niin sanotuksi porrastuskoulutukseksi koulutukseen ja yleensä yhteiskuntaelämään ohjaamiseksi henkilölle, jonka on vaikea lähteä omaehtoiseen koulutukseen tai yleensä edes ohjattuun koulutukseen. Opintokeskusten, kansalaisopistojen sekä kansanopistojen perinteinen tehtävä on nostettava niille kuuluvaan asemaan. Kansalaiskasvatus ja -koulutus, harrastustoiminta sekä sosiaalisuuteen ohjaaminen tulee nostaa painopistealueeksi vapaan sivistystyön oppilaitoksissa.

Kuinka sitten tämän asian kanssa pärjätään tulevaisuudessa? Lainaan Valtiontilintarkastajien lausunnosta: "Saatujen selvitysten (Opetusministeriön työryhmämuistio 10/2000) mukaan nykyinen asutusrakenneryhmitys on osin sattumanvarainen eikä se enää alun perin tarkoitetulla tavalla turvaa riittävästi erilaisten kuntien tasavertaisia mahdollisuuksia tuottaa kirjasto- ja kansalaisopistopalveluja." Toivon, että tämä muistetaan, kun ensi vuoden budjettia ryhdytään laatimaan. Luotankin sivistysvaliokuntaan ja sivistysjaoston työskentelyyn tässä asiassa. He varmasti tämän mieleensä painavat.

Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä istuu parhaillaan pohtimassa sekä rahoitusta että toimintojen kohdentamista aikuiskoulutuksessa. Toiveena onkin, että nyt nouseva rahoituskäyrä saataisiin edelleen kasvuun vapaan sivistystyön alueella.

Lyhyesti haluaisin sivuta myös erikoisoppilaitosten asemaa, jotka alueellansa palvelevat erikoisesti pk-sektoria ja teollisuutta. Näiden asemasta keskustelu on jäänyt hyvin vähälle, ja kuitenkin ne ovat erittäin tärkeä koulutuksen antaja aikuiskoulutuksen alueella ja ovat jo maksaneet itsensä takaisin. Siitä olen aivan varma.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean selvennykseksi valtionosuuksista, joista täällä on tänäkin iltana keskusteltu: Olemme totta kai hyvillämme siitä, että valtionosuuksia on nostettu ja päästy kohti todellisia lukemia, mutta selvennyksenä haluan tuoda esille sen, että valtio ei todellakaan kompensoi yksikköhintoja kokonaan vaan yksikköhinnat ovat valtionosuuden määräytymisen perusteena, ja 57 prosentin luokkaa ovat siis valtionosuudet yksikköhinnasta tällä hetkellä. Loppu jää kuntien rahoitettavaksi, kuten ed. Ravi äsken puheessansa mainitsi. Näin joudutaan menettelemään aika monessa kunnassa, jotta saamme rahoitukset oikealle mallille.

Arvoisa puhemies! Vielä esiopetuksesta: Tätä valtionosuutta tuettiin puolestaan määräämällä oppisopimuskoulutuksen kuntaosuus, ja tämä merkitsee miinusta arviolta 160 miljoonaa markkaa kunnille.

Lopuksi vielä, niin kuin tänä iltana muutoinkin, kiitos ministerille, joka jaksaa täällä seurata tätä puhemyllyä. Tuon hänelle vielä toiveen siitä, että odottelemme, totta kai, esiopetuksen kuljetusmäärärahoja, jotka ovat erityisen tärkeitä kasvukeskusten sisällä mutta tärkeitä myös kasvukeskusten ulkopuolella.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä, kun on seurannut kansainvälistä lehdistöä, Suomi on ollut siellä hyvin esillä. Itse asiassa suomalainen lehdistö ei ole kovinkaan hyvin noteerannut sitä tutkimustulosta, joka saatiin, kun vertailtiin 32 maan kansainvälisessä tutkimuksessa, millä tavalla 15-vuotiaat lapset ja nuoret ympäri maailman pärjäävät matematiikassa, luonnontieteessä ja lukemisessa. Suomalaiset nuoret olivat matematiikassa neljänsiä, luonnontieteessä kolmansia ja lukemisessa maailman parhaita.

Erityisen ilahduttavaa oli se, että suomalainen yhtenäiskoulujärjestelmä on tässä osoittanut vahvuutensa. Erot koulujen välillä ovat Suomessa kaikkein pienimpiä. Vaikka meilläkin eroja on, ne ovat kansainvälisesti vertaillen pienimpiä. Maissa, joissa on rinnakkaiskoulujärjestelmä, tulokset eivät ole ollenkaan samaa luokkaa kuin Suomessa.

Arvoisa puhemies! Me olemme tänään sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä päässeet sopimukseen tuntijaosta. Nyt joku voi kritisoida, ja itse asiassa esimerkiksi Kuntaliiton kritiikki oli, että on tehty väärä päätös, kun lisätään äidinkielen tunteja, kun ollaankin näin hyviä. Mutta kansallisessa vertailussa poikien kirjoitustaito ei ole sitä tasoa kuin sen pitäisi olla. Äidinkielen ja kirjallisuuden lisäämiselle on siis aivan selvät perustelut. Äidinkieli on kaikkein tärkein oppiaine ja sen hallinta paras keino syrjäytymisen ehkäisyssä nuoren kohdalla.

Herra puhemies! Koko ajan hallituksen yhtenä painopisteenä on ollut koulutus ja tutkimus, ja se on kyllä näkynyt myös rahoituksessa. Budjetit ovat vuosi vuodelta kasvaneet, ja korkeakoulujen kehittämislakikin on viimein saatu hyväksytyksi, hallituksen ja eduskunnan läpi, mikä turvaa hyvällä tavalla yliopistojen rahoituksen. Sivistysvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnan sivistysjaostossa kiinnitettiin yliopistojen rahoitukseen huomiota, mutta hyvin täsmäohjatusti rahat ohjataan nimenomaan lääkärikoulutukseen ja opettajankoulutukseen.

Sekin on hyvä todeta, että Suomen Akatemian määrärahat ovat hyvällä tavalla nousseet. Suomen Akatemian oma henkilökunta toteaa, että tänä päivänä ei Suomessa jää yksikään hyvä tutkimushanke toteuttamatta rahapulan vuoksi. Minusta se on aika hyvä arviointi siitä, kuinka tutkimusta Suomessa arvostetaan.

Herra puhemies! Haluan hyvin painokkaasti ja lämpimästi kiittää eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostoa, erityisesti puheenjohtaja Tykkyläistä mutta myös kaikkia jäseniä, siitä tavasta, jolla he ovat budjettia käsitelleet, ja voi sanoa, että hyvin täsmäohjatusti lisänneet tiettyihin kipupisteisiin määrärahoja. Tietysti opetusministerinä voin olla vain tyytyväinen, kun katson summaa, jonka eduskunta kokonaisuudessaan lisäsi ja joka siinä on opetusministeriön osuus. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Minun mielestäni jo tämäkin osoittaa, mikä on eduskunnan tahto, millä tavalla eduskunta pitää arvossa koulutusta, tutkimusta ja tiedettä.

Herra puhemies! Homekouluista on tänäkin iltana puhuttu, ja minusta niistä pitää puhua niin kauan, kuin meillä Suomessa on homekouluja. On aivan selvää, että jos lapsi joutuu useita tunteja päivässä altistumaan kosteudelle ja homeelle, se pitemmällä tähtäyksellä johtaa sairastumiseen, ja on aivan selvää, että silloin tulevat erikoissairaanhoidon kustannukset, jotka on sitten pakko maksaa. Tässä voi varmaankin käyttää tällaista eurokerrointa, kun olemme siirtymässä euroaikaan: Jos nyt ei korjattaisi kaikkia kouluja, terveydenhuollon kustannukset ovat ehkä kuusinkertaiset verrattuna siihen, että kaikki koulut korjattaisiin. — Tämä on kyllä täysin hatusta vedetty vertaus, mutta sopinee ehkä kuvaamaan ongelman suuruutta. — Aivan niin kuin ed. Kähkönen totesi, vain noin 20 prosenttia välttämättöminä esitetyistä hankkeista pystytään valtion tuella rahoittamaan. Tähänkin eduskunta jo kolmannen kerran puuttui.

Täällä on puhuttu myös korkeakoulujen alueellisista vaikutuksista, ja niistä on ihan hyvä puhua. Niistä hiljattain kansliapäällikkö Linnan työryhmä antoi mietintönsä. Tarkoitus on, että tammikuun loppuun mennessä tästä mietinnöstä saadaan lausunnot, jonka jälkeen ryhdytään toimenpiteisiin. Siellä on hyvin paljon erilaisia ehdotuksia. Luulen, että tämän hallituksen aikana ei varmaankaan läheskään kaikkia pystytä toteuttamaan. Minusta on hyvä, että virkamiehet ovat tehneet virkamiehinä, asiantuntijoina, ehdotukset. Tämän jälkeenhän ne tulevat sitten poliittisen päätöksenteon kohteeksi.

Siellä on esimerkiksi esitetty, että olisi paikallaan, että Suomessa olisi yksi taideyliopisto, joka tarkoittaisi neljän Pääkaupunkiseudulla olevan taidekorkeakoulun ja -yliopiston yhdistämistä. Mutta näitä asioita viedään eteenpäin, ja sitten ne aikanaan tulevat poliittisen päätöksenteon kohteeksi. Voi olla, että tulevan hallitusohjelman kirjoittamisessa joihinkin näistä asioista puututaan.

Mutta tämän hallituksen aikana on lisätty Joensuussa läntisen teologian koulutusta. Lääkärikoulutuksessa lisäpaikat, jotka eduskunta myönsi, sijoitettiin, niin kuin täällä on todettu, Ouluun, Kuopioon, Tampereelle ja Turkuun. Tämän jälkeen Kuopio on Suomen suurin lääketieteellinen tiedekunta. Tällä on haluttu vaikuttaa siihen, että nuoret jäisivät omille alueilleen asumaan ja että saataisiin lääkäreitä myös muualle kuin Pääkaupunkiseudulle.

Liiketalousosaamisen kohdalla on myös tehty päätöksiä ja parannuksia.

Ainoa asia, josta oli eriävä mielipide korkeakoulujen alueellisen kehittämisen työryhmässä, koski Vaasan yliopiston diplomi-insinöörikoulutusta. Olen ollut kymmenen vuotta kansanedustajana, tai taitaa olla jo yksitoista, ja muistan, kun ympäristövaliokunnan jäsenenä suojelimme Kyröjoen ja valtio maksoi Jyllinkosken Sähkölle korvaukset. Siihen liittyneellä reissulla kävimme Vaasassa, ja jo silloin puhuttiin Vaasan yliopiston diplomi-insinöörikoulutuksesta. Ainakin minä olen ymmärtänyt, että hätä on todella yhteinen. Tilanne on se, että kun Vaasan diplomi-insinööriopiskelijat suorittavat tutkintonsa loppuun Otaniemessä, hyvin moni jää Pääkaupunkiseudulle eikä palvele Vaasan alueen diplomi-insinööritarvetta. Mielestäni tämän muuttaminen, jos mikä, on hyvin oikeanlaista korkeakoulupolitiikkaa ja myös elinkeinoelämän tukemista. Tähän asiaan varmasti palataan.

Herra puhemies! Itse asiassa huomaan, että ed. Oinoselle halusin kommenttina todeta — onko hän enää paikalla (Ed. Oinonen: On paikalla, aina paikalla!) kun hän puhui kyläkouluista ja niiden lakkauttamisesta, että sehän on todellakin täysin kunnan omassa harkinnassa. Siitä on selvitykset olemassa, että eivät kyläkoulujen lakkauttamiset ole kustannuksia vähentäneet siinä määrin, kuin monissa kunnissa on toivottu. Se on kunnan päätös, mutta kyllä siinä laskennallisessa valtionosuudessa, yksikköhinnassa, huomioidaan myös kouluverkko. Jos on kovin, voi sanoa, tiuha kouluverkko, pieniä kouluja, se huomioidaan valtionosuuden lisäyksenä, niin että tämä toive on jo nyt toteutettu.

Mutta mitä tulevaisuudessa? Kyllä tärkein asia, josta täällä useat edustajat ovat puhuneet, on aikuiskoulutus. Tällä hetkellä parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä miettii hyvin yksityiskohtaisesti, mitä pitäisi tehdä. Sen verran olen etukäteistietoja saanut, että siellä tullaan nostamaan aivan ykkösasiaksi vähäisen koulutuksen saaneiden aikuisten koulutustilanne ja sen parantaminen. Meillä on tänä päivänä työelämässä yli 650 000 aikuista pelkällä kansakoulu- tai peruskoulupohjalla, ja heidän kouluttamisensa on äärimmäisen tärkeä kysymys. Huomasin kyllä, että tähänkin kohtaan eduskunta oli puuttunut, ja taisipa olla suurin yksittäinen lisäys opetusministeriön puolella se, joka oli aikuiskoulutukseen tuotu.

Ed. E. Kanervalle totean, että olemme jo nyt lisänneet kuljettajakoulutusta. Edellisessä jaossa, kun jaoimme aikuiskoulutuskeskuksille rahaa, kuljettajakoulutukseen annettiin miljoonia markkoja lisää rahaa, jotta pystyisimme turvaamaan niin linja-autonkuljettajien kuin muidenkin kuljettajien saamisen.

Arvoisa puhemies! Näin hyvästä paperista voisi puhua vaikka kuinka pitkään, minkä eduskunnan sivistys- ja tiedejaosto on tänne tuonut, mutta olkoon tämä tässä näin aluksi.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ammatillinen lisäkoulutus ja vapaa sivistystyö ovat mielestäni erittäin merkittäviä tehtäväalueita ja toimialueita silloin, kun tämän yhteiskunnan perusrakennetta ja hyvinvointia vahvistetaan ja ennen kaikkea pyritään syrjäytymistä ehkäisemään ja estämään. On ollut ilo kuulla näitä puheenvuoroja, joissa on nostettu niitä hyviä asioita esille, mitä eduskunnassa on tehty valiokunnan puheenjohtajan johdolla. Koko valiokunnan työskentely on tuottanut hyvää työtä ja merkittäviä lisäyksiä. Painopistealueita on saatu kirjattua mietintöön, ja ne ovat kaikki varmasti erittäin tarpeellisia, kun tätä toimialaa kehitetään eteenpäin, kaiken kaikkiaan opetusalaa ja osaamiseen liittyviä valmiuksia, ja luodaan edellytyksiä opetustoimelle.

Ammatillisesta lisäkoulutuksesta ja vapaasta sivistystyöstä vahvasti tuodaan esille se, että toimintaedellytykset turvaavan rahoitusjärjestelmän aikaansaaminen on tärkeää. Toiminnan laadun ja arvioinnin kehittämistä painotetaan. Valiokunta korostaa, että ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahatarvetta tulee tarkastella uudestaan heti, kun rahoitusjärjestelmää selvittävän työryhmän työ vuoden 2002 alkupuolella valmistuu.

Niin varmasti on, tai ainakin toivoa sopii, että mikäli ilmenee sellaisia puutteita, jotka edellyttävät uudelleenarviointia, lisätalousarvion yhteydessä niihin puututaan, koska ammatillisella aikuiskoulutuksella on merkittävää vaikutusta työllisyyteen ja työelämän kehittämiseen, elinkeinoelämään kaiken kaikkiaan. Tähänhän ministeri Rask puheenvuorossaan oikein painokkaasti kiinnitti huomiota. Todellakin ammatillisella aikuiskoulutuksella luodaan edellytykset työelämän kehittämiselle. Mietintöä lukiessani ajattelin, että tästä olisi saattanut hyvä olla konkreettisesti lausumaehdotus erikseen vastaavalla tavalla kuin on lausumaehdotus 3: "Eduskunta edellyttää hallituksen antavan kansalaisopistojen valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskevat muutosehdotukset eduskunnalle ensi tilassa."

Toiseksi otankin yleissivistävän toiminnan eli kansalaisopistot ja vapaan sivistystyön, mitä siellä toteutetaan. On erittäin merkittävä työ, mitä laajalti valtakunnassa näillä tehtäväalueilla tehdään, mutta yksityisinä oppilaitoksina kansanopistot saavat edelleenkin maassamme omin voimin sopeuttaa toimintaansa muuttuvaan kilpailu- ja kustannustilanteeseen.

Näin ollen olisimme nähneet kristillisdemokraattien ryhmässä, että tälle momentille olisi lisätty määrärahaa nimenomaan kansanopistojen käyttökustannuksiin viitaten valiokunnan lausumaehdotukseenkin. Kun ajattelemme, että kansanopistot ovat sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät laajoja opintolinjoja ja eripituisia kursseja läpi vuoden ja viikonvaihteessa, on merkittävää, että näihin ainekokonaisuuksiin saadaan tukea ja niistä voidaan saada yliopisto-opintoihin liittyviä opintokokonaisuuksia ja myöskin ammatillisiin tutkintoihin liittyviä kokonaisuuksia.

Tällä tavalla kansanopistot ovat todella kaiken kaikkiaan aikuisten ammattitaitojen kehittämisessä merkittävä osatekijä. Ei ainoastaan kansanopistojen käyttökustannuksiin tulisi pysähtyä ja arvioida määrärahan riittävyyttä, vaan ennen kaikkea myöskin kansanopistojen perustamiskustannuksiin, jotta voidaan tämä osa meidän yhteiskunnassamme olevaa koulutusta ja osaamista tuottavaa toimintaa säilyttää tehokkaana ja ennen kaikkea laadukkaana.

Täällä on puhuttu myöskin maassamme ilmenevästä ongelmasta. Eri alueilla homekoulut askarruttavat edelleen. Kun puhumme työllisyydestä ja työttömyyden poistamisesta, näkisin, että rahoitus ennen kaikkea näiden koulujen peruskorjaukseen olisi merkittävä asia ja valtiovallan tulisi erityisesti huomioida se, että valtiovalta voisi rahoituksen ohjaamisella enenevässä määrin vaikuttaa pienten ja suurempienkin koulujen homeongelmien poistamiseen ja samalla vaikuttaa aluekehitykseen ja maaseudun elinvoimaisuuteen näiden määrärahojen kautta.

Oikeastaan yksi asia vielä, jonka, arvoisa puhemies, haluan ottaa tässä esille, on opettajankoulutus. Se tuli ed. Ravin ja muissakin puheenvuoroissa hyvin painokkaasti ja asiantuntevasti esille. Me tiedämme, mitkä haasteet opettajilla tänä päivänä on, kun lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen on kuitenkin selvä ilmiö tässä ajassa ja lasten väsyminen on tutkimusten ja selvitysten mukaan voitu osoittaa.

On erittäin tärkeää, että huolehditaan opettajien kokonaisvaltaisesta osaamisesta sen rinnalla, että huolehditaan myöskin opettajien jaksamisesta ja siitä, että opettajat voivat motivoitua tekemään sitä työtä, mihin he kouluttautuvat, ettei heidän tarvitse lähteä hakemaan elinkeinoa tai toimeentuloa joltain muulta alalta kuin nimenomaan tästä tärkeästä opettajatehtävästä. Perusrahoituksen leikkaukset ovat tuntuneet opettajankoulutuksessa erittäin voimakkaasti. Suurin osa toiminnasta on tosiaan keskittynyt perusopetukseen ja tutkimukseen.

Opettajankoulutus pitäisi mielestäni nähdä painopistealueena ja sillä tavalla, että kiireellisesti puututaan tilanteeseen, mikä meillä on opettajien kohdalla, niin että opettajankoulutus ei kapea-alaistuisi ja että opettajien asiantuntijuutta erityisesti vahvistetaan ja myöskin etsitään keinoja opettajien työuupumuksen estämiseen ja heidän terveytensä vahvistamiseen kaikella tavalla niin, että voidaan koko koulutusjärjestelmää tukea ja säilyttää se eheänä tässä yhteiskunnassa myöskin rahoitusjärjestelmän kautta.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama havainto aivan lyhyesti opetusministeriön toimialasta. Tulin tänne lähinnä sen takia, kun huomasin, että ministeri hyvin ahkerasti täällä istuu. On ihan selvää, että hän nyt vähäksi aikaa on lähtenyt, varmaan iltateelle ja tulee sitten takaisin, joten ääninauhalle haluan kuitenkin nämä ajatukseni sanoa.

Nimittäin, arvoisa ministeri, minulla on teille terveisiä Puolustusvoimien yhdestä koulutustilaisuudesta tänään. Se on syy, minkä takia rohkenin tänne eteen tulla. Siellä nimittäin käsiteltiin koko Puolustuslaitoksen, siis upseereiden, kadettien ja myös varusmiesten, koulutukseen liittyviä asioita. Siellä tuli hyvin selkeästi esille se, että siinä materiaalissa, joka näille eri tasoille armeijaan tulee, on hämmästyttävän paljon, lisääntyvässä määrin ensinnäkin fyysisessä suorituskyvyssä ongelmia, joita parikymmentä vuotta sitten ei ollenkaan ollut. Sikäläiset tietotaitajat sanoivat, että yksi mahdollisuus korjata nuorisomme fyysistä tilaa on luonnollisesti se, että koulutoimi rakentaisi tätä jotenkin toisella tavalla.

Nyt rahoitetaan tähän liittyvää lasten ja nuorten erilaista liikuntatoimintaa ja liikuntapaikkojahan rakennetaankin budjetin mukaan, joten sillä lailla siellä näitä asioita toki on huomioitu. Mutta ilmeisesti on niin, että on muutakin ja semmoista, mikä ei välttämättä tarvitsisi niin paljon rahaa, tilaa eikä laitteita, vaan erilaista otetta nuorisoomme, jolloin vastaavasti sitten armeijassa vältyttäisiin semmoisilta takapotkuilta, jotka he kokevat nyt hyvin hankaliksi.

Toinen asia, joka siellä heidän toimestaan nostettiin esille, oli terveystieto ja siihen liittyvät asiat, mikä tietysti on aika luonnollistakin tämmöisenä aikana, kun tahtoo olla hyvin paljon sosiaali- ja terveydellisiä ongelmia ja tietenkin siinä perhepoliittisia seikkoja aika paljon taustalla. Mutta kaikki se, mikä koulunkäynnin yhteydessä tapahtuu, on aika lailla pienen opetuksen varassa. Minulle ainakin oli yllätys, että nämä tutkijat, osa heistä väitelleitä, olivat sitä mieltä, että tässä olisi koulutoimella toimimisen paikka. Mukava, kun sain kertoa nämä terveiset.

Ihan lyhyesti kommentoin sitten vain muutamaa muuta asiaa, joita en ole kuullut tänä iltana täällä salissa sanottavan. Meillä onneksi on koulussa monet asiat aika modernilla tavalla hyvin, ja tietenkin oli erittäin mukava kuulla ministerin tietona kansainvälinen tutkimus. En ollut itse sitä huomannut. Mutta olen esimerkiksi meidän suomalaisia poikiamme monet kerrat miettinyt, varsinkin silloin kun he ovat murrosiässä. En tiedä, onko heihin kenelläkään aina semmoista otetta kuin pitäisi olla, mutta tietysti koulutoimellekin se olisi aikamoinen haaste, koska heidän oppimishalunsa ja -kykynsä ovat tietyssä iässä aivan erilaiset kuin vastaavan ikäisillä tytöillä.

Aikanani tästä ministeriltä kysyin yhdessä kirjallisessa kysymyksessäkin, pitäisikö jopa poikakouluja perustaa. Silloin debatoimme niin, että ei pidä perustaa. Mutta en tätä aihetta kokonaan heittäisi roskakoppaan vaan jotenkin ehdottaisin, että entäpä jos tarvittaisiin jonkinlaista luokkamuotoista tai erillistä opetusta, joka kohdennettaisiin näihin nuoriin alkaviin miehiin sillä lailla, että kuunneltaisiin sitä, mitä he haluaisivat itse koulussa tehdä. Siinä voi olla jokin mahdollisuus saada sosiaalinen häiriytyminen vähän ennalta estettyä.

Samaten on ongelmia, joista olen kuullut luokattoman lukion yhteydessä, nähnyt naapureitteni kautta ja muuten. Siellä ilmeisesti on aika hallitsemattomia tilanteita osin. Sekään ei välttämättä ole budjetillinen asia.

Homekoulut ovat ilman muuta iso ongelma Suomessa eri puolilla. Meillä Espoossa olemme pärjänneet vain sillä lailla, että meillä on ollut oma kunnallinen iso erillinen rahasto homekoulujen korjaamista varten. Niissä tilastoissa näyttää siltä, että onneksi koko siitä henkilöstöstä ja opiskelijoista, jotka altistuvat selkeästi vesivahinkotiloissa oleville homeille, alle 5 prosentille tulee pysyvä sairaus, astma tai jokin muu keuhkosairaus tai allerginen nuha. Muut oirehtivat ja saattavat sairastellakin aika paljon, mutta kun altistus loppuu, myös kaikki oireet jäävät pois.

Viimeisenä asiana, arvoisa puhemies, tiedepolitiikasta muutama sana. Meillähän Suomessa on aikamoinen ryväs erilaisia tieteentekopaikkoja. Meillä on kymmenen yliopistoa, kahdeksan korkeakoulua ja kaksi akatemiaa, Sibelius-Akatemia ja Kuvataideakatemia, siis 20 korkeakoulua tai yliopistoa, ja sen lisäksi vielä ammattikorkeakoululaitos, joka näkyy aika monessa pyrkivän myöskin tiedekorkeakoulumaiseen käytökseen. Kun tämä koko kenttä nyt käyttää sitä tutkimuspanosta, joka tällä hetkellä Suomessa on aika hyvä eli 3,3 prosenttia bkt:stä ja taitaa olla amk:n varat vielä sen lisäksi käytettävissä, tämähän on vaikka Puolustusvoimien budjettiin verrattuna tosi upea luku.

Mutta ajattelen vain itsekin korkeakouluopettajana aikaisemmin toimineena, kuinka tämä kestää, kun samanaikaisesti näyttää siltä, että valtion oma rahoitusosuus on pienentynyt koko 90-luvun ja tiettävästi on noin 30 prosentin luokkaa nykyisellään. Lisärahoitus, joka on tullut yritysmaailman kautta, kai painottuu — huomasin ainakin valiokuntalausunnosta näin — entistä enemmän myös ulkomaille. Silloin jokin 10—15 vuoden jänne tästä eteenpäin voi tehdäkin aikamoisen takapotkun valtiolle, koska valtiollahan tietysti ei ole otetta näihin yrityksiin ja niiden tiedeinvestointiin ja ajatusmaailmaan kokonaisuutena samalla lailla kuin ehkä varsinaisella universitas-yhteisöllä.

Tämmöisiä seikkoja tuli mieleen tältä hallinnonalalta vähän ohitse kylmien tavallisten markkojen.

Opetusministeri  Maija  Rask

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tuoreeltaan ed. Akaan-Penttilää kiittää Puolustusvoimien terveisistä. On huolestuttavaa, että pojilla on huono kunto, ja totta kai koulun pitää tehdä siinä oma osuutensa, ja itse asiassa nyt on luotu siihen mahdollisuuksia. Meillähän, kun terveystieto tulee omaksi oppiaineekseen, sen resurssi vapautuu liikunnan osuudesta ja itse asiassa tuntimäärä, mikä voidaan liikuntaan käyttää, tämän kautta lisääntyy.

Ihan talonpoikaisjärjelläkin näitä asioita voidaan parantaa. Välitunneilla on hyvä mennä ulos. Silloin ainakin pienemmät pojat hyppivät, pomppivat ja liikkuvat. (Ed. Akaan-Penttilä: Ja kävellään kouluun!) — Ja kävellään kouluun. — Liikuntavälituntien mukaan tuominen, minkä ed. Brax on tuonut mielestäni erinomaisella tavalla esille, on hyvä ratkaisu.

Haluaisin todeta sen, että kyllä suomalaista koulutuspolitiikkaa ja niitä taitoja, mitä täällä on, arvostetaan Euroopassa. Euroopan unionissa ollaan miettimässä, mitä perustaitoja lasten pitäisi osata. Kun suomalaiset virkamiehet kertoivat, millä tavalla meillä on näihin valmistauduttu, niin suomalaiset vetävät koko valmistelua sen tähden, että meillä ollaan jo niin pitkällä.

Meillä on juuri päättymässä Euroopan kielivuosi. Vuosi 2004 tulee olemaan eurooppalainen liikuntavuosi, ja siellä on, hyvät edustajat, paljon rahaa käytettävissä. Nyt vain tarvitaan ideoita suomalaisista kouluista ja liikuntajärjestöistä, millä tavalla rahaa voidaan kanavoida meille. Hakematta tulee mieleen, että tuhansien järvien maassa ainakin uimataitoa voitaisiin eurooppalaisella rahalla parantaa, ja monia muitakin mahdollisuuksia on.

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle kiitokset hyvistä terveisistä.

Kari Kantalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin omalta puoleltani tuoda myöskin yhden näkökulman tähän keskusteluun, mitä on käyty. Haluaisin lähteä liikkeelle siitä, että nostan esiin opetushallinnon roolin asiassa, mikä liittyy yrittäjyyskasvatukseen ja yrittäjyyteen uravaihtoehtona.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on selkeästi voitu nähdä se, kun yrittäjyyttä on selvitetty uravaihtoehtona tai on tutkittu yrittäjäaktiivisuutta, että Suomi sijoittuu varsin alhaisille sijoille. Viimeksi tämä Gem-tutkimus, josta täälläkin on puhuttu moneen kertaan, nosti näitä kysymyksiä ja arvioita esille. Voidaan tietysti kysyä, millä tavalla koulutusjärjestelmä tukee yrittäjyyttä uravaihtoehtona ja miksi sen pitäisi niin tehdä.

Meillä yrittäjyyskasvatus, jossa pyritään vaikuttamaan asenteisiin, tietoihin ja taitoihin, on tullut mukaan 90-luvulla koulutusjärjestelmän monille eri osa-alueille. Muun muassa opetussuunnitelmissa on asia ollut esillä, joskin nyt voidaan todeta, että opetussuunnitelmiin kirjattu tavoite ei valitettavasti takaa opetuksen toimivuutta ja myöhempää vaikuttavuutta, jonka tarkoituksena on saada kansalaisia ja nuoria innostumaan yrittäjän ammattiin.

Varsin tuore tutkimus kertoo myöskin sitä, että yliopistoista ja korkeakouluista valmistuvien nuorten opintosisällöt antavat vaikutelman siitä, että yksityissektori sopii lähinnä työnantajaksi, mistä voisi vetää sen johtopäätöksen, että edelleenkin yliopistot ja korkeakoulut kouluttavat työvoimaa suurten yritysten ja julkisen sektorin palvelukseen. Meillähän selvitysten mukaan ainoastaan noin 4—5 prosenttia korkeakoulutetuista valitsee yrittäjän ammatin.

Mielestäni voidaan tarkastella asiaa siitä käsin, tarvitseeko tämä maa yrittäjyyttä, tarvitseeko se riskinottajia, tarvitseeko se työllistäjiä. Ehkä siihen taustaksi muutama ajatus.

Viime vuosikymmenen lama vähensi yritysten ja yrittäjien määrää varsin rajusti. Silloinhan yritysten määrä putosi vuoden 90 noin 218 000:sta vuoteen 94 mennessä 185 000:een. Samaan aikaan yrittäjien määrä putosi 223 000:sta noin 195 000:een. Tämä yrittäjyyden alamäki tässä suhteessa sattui samaan aikaan, kun työttömyys kasvoi tunnetuin seurauksin. Kuitenkin yrittäjyys osoittautui palkkatyötä sitkeämmäksi työllisyyden turvaajaksi. Palkansaajien määrä väheni laman aikana noin 18,5 prosentilla, kun taas yrittäjien määrä vain noin 12,5 prosentilla. Laman jälkeen yritysten ja yrittäjien lukumäärä lähti ripeään kasvuun, ja vuoteen 98 mennessä on palattu vuosikymmenen alun tilanteeseen, mutta vastaavasti palkkatyössä ei ole vieläkään saavutettu lamaa edeltävää tasoa.

Arvoisa puhemies! Viimeisten parin vuoden aikana yritysten ja yrittäjien määrä on pysähtynyt ennalleen, ja tämä kehityssuunta mielestäni on hyvin huolestuttava. Yrittäjien määrän väheneminen ei sinänsä näy heti tuotannon ja työllisyyden luvuissa, mutta pitkällä tähtäyksellä yrittäjyyden vaje vaikuttaa kielteisesti. Uusia työllistäviä kasvuyrityksiä ei nimittäin synny tyhjästä, ja mikroyritysten aluskasvillisuus on välttämätön meillä Suomessa.

Suomella kun on takanaan nyt nämä seitsemän poikkeuksellisen hyvää taloudellisen kasvun ja työllisyyden hyvän kehityksen suotuisaa vuotta, niin tänä seitsemän vuoden aikana syntyneistä yli 300 000 uudesta työpaikasta suurin osa on luotu pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Uusia yrityksiä on syntynyt, ja yritykset ovat palkanneet rohkeasti työntekijöitä, ja samanaikaisesti, kun eletään tätä päivää, Suomen ja suomalaisten on varauduttava siihen, että kansainvälisen talouden taantumasta on seuraamassa uusi epävarmuuden aika.

Tässäkin tilanteessa, arvoisa puhemies, yrittäjät ja yrittäjyys ovat taaskin tarpeen. Pienet yritykset nimittäin huolehtivat, kuten äsken totesin, työllisyydestä varsin hyvin ja paljonkin paremmin. Tässä mielessä on merkittävää se, että yrittäjät ovat se ryhmä, joka rakentaa oman hyvinvointinsa, on valmiuksissa työllistämään, luomaan sitä vaurautta, jolla saadaan veromarkkoja, jotta voidaan yhteiskunnan rattaat pitää pyörimässä.

Arvoisa puhemies! Toivoisin todellakin sitä, että myöskin opetusministeriö, joka on Yrittäjyys-hankkeessa mukana yhtenä osiona, lähtisi ihan vakavasti miettimään näitä kysymyksiä ja sitä, millä tavalla entistä tehokkaammin läpäisyperiaatteella yrittäjyys ja siihen liittyvät toiminnot voitaisiin entistä paremmin viedä myöskin koulujärjestelmissä läpi peruskoulusta aina tuonne yliopistotasolle ja sitä kautta olla rakentamassa se parempi huomispäivä ja parempi hyvinvointi huomiselle.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käsitelty varsin perusteellisesti opetusministeriön hallinnonalan asioita. Minäkin haluaisin lausua tyytyväisyyteni siitä, että hallitus on halunnut edelleen panostaa voimakkaasti koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen, joilla nostetaan kansakuntamme henkistä pääomaa. Taitaa olla niin, että opetusministeriö on varsin hyvin pitänyt puolensa myös näitä asioita euroissa mitattuna. Omassa puheenvuorossani haluan kuitenkin puuttua lähinnä opetuksen ja koulutuksen sisältöön ja siinäkin erityisesti opettajankoulutuksen sisältöön ja vielä erityisesti asennekasvatukseen.

Arvoisa puhemies! Ed. Kantalainen käytti ansiokkaan puheenvuoron yrittäjyydestä ja yrittäjien merkityksestä. Yksi tämän vuoden negatiivisista uutisista onkin se, että yrittäjien määrä Suomessa on kääntynyt laskuun. Tähän on varmasti monia syitä, niin kuin ed. Kantalainen pohdiskelikin. Mutta minusta yksi merkittävä syy on se, että Suomessa ei ymmärretä yrittäjyyden todellista syvää merkitystä. Uskoisin, että tekisimme hyvän palveluksen yrittäjyydelle ja sitä kautta koko suomalaiselle yhteiskunnalle, jos vahvistaisimme yrittäjyyskasvatusta nimenomaan sisäänrakennettuna niin, että se on kaikessa opetuksessa päiväkodeista yliopistoihin saakka.

Mielestäni kaikista hyvistä ohjelmista huolimatta tämän päivän suomalainen koululaitos ei tosiasiallisesti riittävästi tue ja kannusta nuoria omatoimisuuteen eikä rohkaise itsenäiseen riskinottoon. Mielestäni opetuksen tulisikin jatkuvasti kannustaa yrittäjyyteen, omatoimisuuteen sekä huomioida oppilaiden yksilöllisyys. Yrittäjyyskasvatuksen osuutta koulutuksessa tulee korostaa, ja se tulisi toteuttaa niin sanotulla läpäisyperiaatteella, toisin sanoen niin, että se sisältyisi kaikkiin oppiaineisiin, ei erillisenä aineena.

Yrittäjyyskasvatuksen tuleekin mielestäni parantaa yksilön elämänhallintaa, vahvistaa sellaisia piirteitä kuin luovuus, aloitteellisuus, vastuullisuus ja epävarmuuden sietokyky sekä epäonnistumisen hyväksyminen ja siitä oppiminen. Tiivistettynä: tässä kaikessa on siis kysymys nuoren terveen itsetunnon vahvistamisesta.

Kaikille annettava yrittäjyyskasvatus antaa hyvät valmiudet myös niille ihmisille, jotka jossakin vaiheessa haluavat ruveta myöhemmin varsinaisiksi yrittäjiksi tai ammatinharjoittajiksi. Tavoitteena tulee olla, että jo ammatillisessa koulutuksessa annetaan perusvalmiudet yrittäjyyteen ja itsenäiseen ammatinharjoittamiseen. Yrittäjän ammatti on hyvä vaihtoehto monelle nuorelle ammattilaiselle tänäkin päivänä, kunhan hän siis peruskoulutuksessa saa yrittäjyysasenteen ja todelliset tiedot yrittämisestä.

Koulujen ammatinvalintaohjelmissa on muistettava tuoda esille myös yrittäjän ura mahdollisuutena. Yrittäjyystuntemuksen pitäisi muodostua mielestäni kansalaistaidoksi, joka antaa nuorille ja asteittain koko väestölle todelliset perustiedot yrittäjyydestä ja luo tietämykseen perustuvan asenteen yrittäjyyttä kohtaan.

Opiskelijoitten työssäoppimispaikat pk-yrityksissä tarjoavat usein opiskelijalle mahdollisuuden perehtyä työhön ja yrittäjyyteen laajasti ja sitä kautta saada kokonaiskuvan ei ainoastaan tuotteista tai palvelujen tekemisestä vaan koko yritystoiminnasta. Mielestäni ammattiaineitten opettajille tulisi luoda nykyistä paremmat mahdollisuudet osallistua opiskelijoitten mukana työharjoitusjaksoihin yrityksissä.

Huolimatta siitä, että monenlaisia yrittäjyyskoulutusprojekteja on toteutettu Suomessa ja valtava määrä, ei yritysten perustanta ole kuitenkaan kehittynyt toivotulla tavalla. Etsimättäkin tulee mieleen, onkohan varsinainen päämäärä pysynyt aina kirkkaana mielessä vai onko toiminta ja organisaatioiden pyörittäminen noussut etusijalle. Olisikohan niin, että viime aikoina tässäkin asiassa olemme lähestyneet päämäärää kovin organisaatiokeskeisin keinoin?

Edellä kuvaamani yrittäjyyskasvatuksen sisällön merkitystä yritysten vähyydelle on pohdiskeltu tai tutkittu varsin vähän. Olisikohan syytä tutkia, edistääkö suomalainen yhteiskunta päiväkodeista kouluihin, yliopistoihin yrittäjyydeksi kuvaamaani ominaisuutta vai estääkö se näiden ominaisuuksien kehittymisen?

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheeni liittyy ed. Kantalaisen hyvään puheenvuoroon, ja myös ed. Kurvinen korosti yrittäjyyttä ja ennen kaikkea siihen liittyvää koulutusta. Olen ihan samaa mieltä siinä, että nimenomaan peruskoulussa, ammattikouluissa ja yliopistoissa pitäisi yhä enemmän korostaa yrittäjyyttä. Haluan korostaa, että nimenomaan peruskoulutuksessa pitäisi tämä jo ottaa huomioon. Ei ole kysymys yksinomaan siitä, että koulutettavista syntyisi yrittäjiä. Kun on tieto ja tuntemus siitä, mitä yrittäjyys on, heistä myös tulee hyviä työntekijöitä yrityksiin.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Budjetin opetusministeriön hallinnonalan kohdalla pitää olla monilta osin tyytyväinen. Oppilaskohtaiset yksikköhinnat nostetaan takaisin lamaa edeltävälle tasolle. Tämä on erityisen hyvä asia. Kiitokset tästä myös läsnäolevalle opetusministerille. Monilla muilla sektoreilla laman vaurioita ei ole vieläkään voitu korjata, joten opetussektori on mielestäni hyvin hoidettu.

Nyt on kuitenkin tärkeää, että kunnissa ja kuntayhtymissä huolehditaan siitä, että koulutukseen ja sivistykseen tarkoitetut rahat myös kohdennetaan sinne. Näin ei valitettavasti kuitenkaan vielä kaikissa kunnissa tehdä. Yliopistojen rahoituksessa on myös edetty myönteiseen suuntaan, vaikka kaikkea sitä rahaa, mitä yliopistot pyytävät, ei ole voitu antaa.

Muutamia puutteitakin toki budjettiin sisältyy, ja on tietenkin selvää, että oppositiota se ei varmasti tyydyttäisi korjausten jälkeenkään. Opposition tehtävänähän on aina esittää vähän enemmän kuin hallituksen. Eräässäkin opposition taholta esitetyssä puheenvuorossa haikailtiin sitä, että valtionosuus on vain 57 prosenttia. Minun tietääkseni se ei koskaan, ei myöskään Ahon hallituksen aikana, ole ollut 100:aa prosenttia. Aina on kunnilla ollut oma osuutensa.

Puutteista voisi mainita aikuisten lisäkoulutuksen, joka on tullut monta kertaa esille, ja tämä alue vaatisi kyllä lisää rahaa. Budjettineuvotteluissa tuli pieni lisäys. Tämäkin on hyvä, mutta ei riitä kasvaviin tarpeisiin. Tähän sektoriin on ehdottomasti jatkossa kiinnitettävä huomiota.

Samoin homekoulujen korjausmäärärahat ovat riittämättömät. Nyt kun rakentamisen vauhti on muuten vähän hiljentynyt, pitäisi satsata enemmän koulujen peruskorjauksiin. Ihan omalta alueeltani haluan mainita Pattijoen homevaurioisen koulun. Tämä koulu on saatava pikaisesti kuntoon. Toivottavasti meidän alueellamme myöskin Pattijoen—Raahen kuntaliitoshanke tuo lisää vauhtia tälle hankkeelle. Tietenkin se vähän riippuu kunnista itsestäänkin. Nekin voisivat tätä kehitystä edistää sopimalla yhdistymisestä. Se varmasti omalta osaltaan edistäisi rahoituspäätöstä, koska uusi kuntajakolaki edellyttää, että investoinnit tulee huomioida niissä kunnissa, joissa yhdistymistä tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Opiskelijat ovat jääneet varsin vähälle huomiolle tämänkin budjettikäsittelyn yhteydessä. Opintotuki on jäänyt jälkeen muusta tulokehityksestä. Seuraavia budjetteja laadittaessa onkin ehdottomasti pyrittävä myös opintotukea parantamaan eli korottamaan. Sama koskee myös muita opintososiaalisia etuja. Ei tämä alue voi olla sellainen, mikä jää muusta kehityksestä jälkeen.

Lukukausimaksuihin ja opintoseteleihin ei pidä mielestäni korkeakouluissa mennä. Sitä kautta olemme pian sellaisessa järjestelmässä, jossa kaikilla ei ole samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun. Olen erittäin tyytyväisenä todennut, että arvoisa opetusministeri on myös lukukausimaksuja vastaan.

Lääkärien koulutuksen lisääminen ei mielestä etene riittävän nopeasti. Tähän asiaan on ehdottomasti saatava korjaus, ja kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön. Muuten meillä käy niin, että eräät alueet maassamme ovat pian ilman lääkäreitä.

Korkeakoulujen aluevaikuttavuutta kannattaa tarkasti seurata. Joillakin alueilla korkeakoulut toimivat erittäin tehokkaasti alueiden elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti. Kouluilla on ollut suuri vaikutus alueen kehittymisessä. Tämä on hieno asia. Mutta on myös viitteitä siitä, että joissakin tapauksissa esimerkiksi ammattikorkeakoulut pyrkivät vain kasvukeskuksien kehittäjiksi eli keskittyvät vain kasvukeskuksiin ja investoivat sinne. Tämä ei ole mielestäni oikein. Korkeakouluilla on lain velvoite palvella myös alueita laajemmin. Ne ovat aluekehittäjiä, ja muun muassa valtioneuvoston hyväksymissä aluekeskusohjelmissa on myös todettu koulutukseen liittyvät velvoitteet, jotka koskevat niin yliopistoja kuin ammattikorkeakoulujakin. Näistä tavoitteista ei tule tinkiä.

Meillä Raahessa on esimerkiksi yksi Suomen metalliosaamisen keskus, paljolti valtionyhtiö Rautaruukin ansiosta. Yliopisto on panostanut paljon myös Raaheen. Nyt Raaheen on saatava sieltä vielä puuttuva ammattikorkeakoulutasoinen metallialan insinöörikoulutus. Tästä asiasta ei voida tinkiä. Raahessa ja Raahen seutukunnassa elinkeinoelämän tarpeet, jotka valtioneuvosto on hyväksynyt Raahen seutukunnan aluekeskusohjelmassa, vaativat sinne metallialan insinöörikoulutusta. Arvoisa puhemies! Suomen tärkein metalliosaamisen keskus ei voi jäädä ilman insinöörikoulutusta. Toivon, että ministeriö ja ministeri seuraavat myös tämän asian kehittymistä ja Raaheen saadaan tarvittava koulutus. Koulutushan palvelee sitten laajemmin myös Pohjois-Suomen tarpeita aina Tornioon saakka.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun pääluokan ja valtiovarainvaliokunnan mietinnön viimeiseen asiaan eli nuorisotyöhön.

Huumausainepolitiikan toimeenpanosta vastaavat ministeriöt ovat esittäneet talousarvioehdotuksen huumausaineohjelman toimeenpanoon liittyvät määrärahaesitykset. Opetusministeriö osaltaan kantoi kortensa kekoon, ja valiokunta jopa korotti määrärahaa huumetyöhön kohdassa Nuorisotyö, ja tämä on mielestäni oikein. On todella merkittävää, että kouluissa ja nuorisotyön piirissä tehtävässä huumeidenvastaisessa työssä pyritään ennen kaikkea ennalta ehkäisevään toimintaan. Huumeiden käyttö voi pilata nuoren ihmisen hyvänkin koulutuksen ja koko elämän.

Valvontaa tehostamalla ja rangaistuksia koventamalla ei päästä käsiksi ongelman juuriin eli ihmisten asenteisiin. Kaikki nuoret eivät enää näytä kokevan huumeita pahoina ja tuomittavina, vaan huumeiden käyttö on arkipäiväistymässä. Jengikulttuuri vie helposti kokeiluihin, jos nuorta ei ole varustettu torjumaan houkutuksia. Huumeiden hinnat ovat myös tippuneet huomattavasti sitten 90-luvun alun. Lisäksi Internet on mahdollistanut huumeiden mainostamisen nautintoaineina, joita voi vaaratta käyttää viikonloppujuhlissa menettämättä itsensä tai asioittensa hallintaa.

Tosiasia on, että huumeiden käyttö yhteiskunnallisena ongelmana ei poistu hoitamalla, poliisilla tai vankiloilla. Avainsana on ennaltaehkäisy. Nuorille suunnatun huumevalistuksen on oltava asiallista ja tietopohjaista. Koulujen valistuskampanjoissa huumausaineita on vastustettu joko nopeasti kuluvin, mahtipontisin iskulausein tai pelotellen kertakokeilusta syntyvällä vaarallisella riippuvuudella. Elämä on parasta huumetta -malliset kampanjat ovat totta kai arvostettavia yrityksiä vaikuttaa nuorten asenteisiin.

Tällä hetkellä monien nuorten parissa vallitsee kuitenkin käsitys, että valistus koetaan enemmänkin propagandaksi kuin tiedon jakamiseksi. Pelottelun ja kauhukuvien maalailun sijaan huumekasvatus pitäisi saada osaksi muuta kouluissa annettavaa opetusta sisältäen asiatietoa eri huumausaineista, niiden vaikutuksista psyykeen ja kehoon sekä huumeiden käyttöön liittyvistä riskeistä. Ennen kaikkea pitäisi kasvattaa nuori sanomaan "ei" silloin, kun huumeita tarjotaan. Terveystieto oppiaineena tuleekin paikkaamaan nykyisiä puutteita, mutta ehtii hätiin vasta kotvan kuluttua.

Ed. Akaan-Penttilä täällä puheenvuorossaan kertoi saaneensa hyvää palautetta terveystiedosta. Olisin käyttänyt äsken vastauspuheenvuoron, mutta kun se ei sitten onnistunut, niin haluan tässä yhteydessä todeta sen seikan, että ministeri Rask on tehnyt valtavan ansiokkaan työn siinä, että terveystieto on saatu oppiaineeksi peruskouluihin. Luulen, että koko kansanterveysväki on antamassa hänelle tästä tunnustusta, ja niin minäkin tässä illan myöhäisinä hetkinä.

Yksittäisiä valistuskeikkoja tärkeämpää on luoda kouluihin myönteinen ja asiallinen ilmapiiri. Huumekeskustelu on arkipäiväistettävä sekä myönnettävä reilusti ongelmat ja ongelmaan liittyvät tosiasiat. Asiasta on puhuttava ja oikeaa tietoa on levitettävä, jotta ainakin fiksuimmat tietäisivät, mistä kaikesta on kysymys, ja jotta ainakin fiksuimmat pelastuisivat.

Paula  Lehtomäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäki käsitteli mielestäni hyvin ansiokkaasti huumevalistuksen tilaa ja sitä, mihin suuntaan sitä pitäisi kehittää. Nythän on näin, että liian suuressa määrin esimerkiksi kouluissa annettava informaatio huumausaineista poikkeaa niin olennaisesti niistä arkielämän havainnoista, mitä nuorilla omassa lähipiirissään näistä aineista on, että valistus valuu kuin vesi hanhen selästä. Eli on pyrittävä nimenomaan, vaikka se on meille aikuisille joskus vaikea tunnustaa, asialliseen ja oikeaan tietoon, ja tietysti tarvitsemme koulutusta myös niille ihmisille, jotka tätä tietoa jakavat. Mutta jos ensin pelotellaan luokkahuoneessa ja sitten arkielämässä diskon takana huomataan, ettei huumeesta kuolekaan heti, eli jos valistus ja arkielämän havainnot eivät kulje yhtä matkaa, silloin valistukselta on koko pohja pois.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todella ministeri Raskille on annettava tunnustus läsnäolosta näin yömyöhällä täällä eduskunnan istunnossa ministerinkin roolissa, mutta myös tunnustus terveystieto-oppiaineesta kouluihin. Nyt tähän oppiaineeseen kuuluu tavattoman paljon myönteisiä odotuksia. Toivon mukaan odotuksissa ei tarvitse pettyä, vaan onnistutaan niissä tavoitteissa, joita terveystieto-oppiaineeseen on haluttu asettaa.

Aivan kuten ed. Ihamäki täällä toi esille, tuolta oppiaineelta odotamme asiallista valistusta, joka loisi sen asenteen, että koululaiset eivät haluaisi kokeilla huumeita. Minä vielä laajentaisin tämän kaikkiin muihinkin päihteisiin ja tupakkaankin. Väitän, että osaltaan nämä kaikki ovat syynä siihen, kun sanotaan, että meidän nuoret varusmiehemme eivät ole fyysisesti siinä kunnossa kuin sotaväki edellyttäisi. Mutta tietysti yksi syy on se, että vanhassa perinteisessä maaseutuyhteiskunnassa kotona oli ihan fyysistä, ruumiillista, työtä ja työnteko antoi erityisesti silloin, kun metsätöitä tehtiin vielä käsivoimalla, syrjäisemmänkin saloseudun nuorelle varusmiehelle rautaisen kunnon mennä suorittamaan sotaväkeä. Nyt kun yhteiskunta on muuttunut tällä tavalla, monellakaan ei ole ruumiillisesta työnteosta ollut vielä sotaväkeen mennessä mitään kokemusta, ja se näkyy tietysti kunnossa.

Se, että liikunnan asema paranee koulussa, on tietysti liikunnan kannalta tavattoman hyvä asia, mutta niin vaativan tavoitteen kuin koululaisten fyysisen kunnon parantumisen toteamiseen en rohkene uskoa. Toivon, että näin tapahtuisi, mutta toivon nimenomaan, että liikuntakasvatuksen sisällössä päästäisiin siihen, että se olisi nuoria innostavaa. Helposti käy niin, että opetus on osaltaan, olipa oppiaine mikä hyvänsä, lannistavaa ja masentavaa nimenomaan heille, jotka eivät pysy oppiaineessa mukana. Silloin ei oppiaineesta voi innostua, ja valitettavasti liikunnankin kohdalla on niin, että se helposti tapahtuu vain hyvien suoritusten ja joukkuepelien kärkioppilaiden ehdoilla. Juuri ne, jotka kaikkein eniten kaipaisivat tunnustusta ja rohkaisua, valitettavasti liikunnassakin usein sysätään syrjään. Tämä ei ole ollenkaan oikein.

Arvoisa rouva puhemies! Tulin varsinaisesti puhumaan lääkärikoulutuksesta, josta eräs edustaja juuri edellä myöskin puhui. Muutama viikko sitten eduskuntatalon edessä oli nälkälakkolaisten mielenosoitus, joka halusi kiinnittää meidän huomiomme lääkärikoulutuksen lisäämiseen. Muutama vuosi sitten lääkärikoulutusta lisättiin ja on haluttu lisätä nytkin, mutta jostakin syystä on ollut tiettyä vastustusta lääkärikoulutuksen lisäämiseksi. Minä en vastustuksen syitä tajua, koska minä katson, että terveyden eteen on myös tuossa suhteessa tehtävä kaikki voitava.

Erityisesti nyt, niin kuin täällä on jo tullut ilmi, kun maaseudulla on puutetta terveyskeskuslääkäreistä ja kun lääkäreissäkin suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja poistuu huomattava määrä alan osaajia, tarvitaan kipeästi uusia tilalle. Lääketiedekin menee tieteenä vinhaa vauhtia eteenpäin, eli tiede vie osan lääkäreistä. Aivan samoin koulutuksen lisääminenkin vie tietysti osansa.

Olen jättänyt muun muassa syksyllä toimenpidealoitteen, jolla tähtäsin siihen, että lääkärikoulutusta voidaan lisätä. Kun puute on nimenomaan maaseudulla ja maakunnissa, olisiko kenties yksi ajatus, että maakuntien yliopistoissa lisättäisiin juuri aloittavien lääketieteen opiskelijoitten paikkalukua tuntuvasti? Silloin kun opiskelu on suoritettu maakuntien yliopistoissa, myöskin maaseudun työpaikat olisivat paremmin houkuttelevia.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että myös lääkärikoulutukseen saataisiin opiskelijapaikkoja lisää.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä täällä muun muassa kiinnitti huomiota siihen, että varusmiehillä on huono kunto. Se on varmaan yleinen huoli. Jotta varusmiehet paremmin jaksaisivat armeijassa aikanaan, on ehkä syytä, että jo lapset varhaisessa vaiheessa oppisivat liikkumaan ja sitä kautta pitämään huolta itsestään ja kunnostaan. Olen iloinen siitä, että tässä budjetissa on pikkuisen lisätty rahaa liikuntaan: 846 000 euroa lasten ja nuorten iltapäivätoimintaan ja sama summa 846 000 euroa lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen. Ne ovat tärkeitä asioita, joilla voidaan lapsille järjestää mielekästä toimintaa yksinäisiin iltapäivähetkiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Rask totesi täällä aikaisemmin, että hyvä tutkimus ei jää rahoituksetta. Tämä ulvahdus sai minut tulemaan tänne puhujakorokkeelle, arvoisa puhemies! Tämä varmastikin on peräisin Suomen Akatemian Vihkon puheista (Eduskunnasta: Ei ole!) taikka jostakin sieltäpäin. Toisin sanoen on syytä tarkastella hiukan tarkemmin, mikä tilanne on.

Ed. Akaan-Penttilä kiinnitti huomiota siihen, että 3,3 prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Siitä kuitenkin merkittävä osuus on teollisuuden käyttämää tutkimusrahoitusta ja mainitun Suomen Akatemian, joka päättelee suvereenisti, mikä on "hyvää tutkimusta".

Se, missä tämä koko järjestelmä onnahtaa, on yliopistot ja korkeakoulut. Siellä tällä on kahtalainen merkitys: ensinnäkin tietysti perustutkimuksen suorittaminen sinänsä ja toinen vielä paljon tärkeämpi on se, että yliopisto-opettajat ovat pysyäkseen tieteellisen kehityksen tasolla mukana aktiivisesti tutkimustyössä. Siihen ei yliopistojärjestelmässä tällä hetkellä rahaa riitä. Kaikki on ulkopuolisen rahoituksen varassa.

Tämä merkitsee käytännössä vähän pitemmällä aikavälillä sitä, että opetuksen taso laskee ja opetus eräällä tavalla lehtorisoituu. Tämä on todellinen aikapommi suomalaisessa yliopisto- ja korkeakoululaitoksessa. Toisin sanoen tarvittaisiin erinomaisen perustavaa laatua olevaa muutosta rahoituksen ohjailussa elikkä allokoinnissa.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin oman puheenvuoroni edustajien Kantalainen ja Kurvinen puheenvuorojen innoittamana. He molemmat käsittelivät yrittäjyyskasvatusta, ja molemmilla oli minusta aivan oikea lähtökohta, että se täytyy toteuttaa niin sanotulla läpäisyperiaatteella. On todellakin niin, että kaikkia suomalaisessa yhteiskunnassa ilmeneviä tarpeita ei voida ratkaista sillä, että otetaan opetussuunnitelmaan joku spesiaali oppiaine. Täytyy toimia juuri tällä tavalla kuin he omissa puheenvuoroissaan ottivat esille.

Samoin ed. Kurvinen puhui minusta oivallisella tavalla terveen itsetunnon vahvistamisen merkityksestä. Onnistumisen ja epäonnistumisen kokemusten sieto on varmaan erittäin tärkeä asia myöskin mahdollisen tulevan yrittäjäuran kannalta.

Arvoisa puhemies! Kun täällä puhuttiin myös niin sanotusta akateemisesta yrittäjyydestä ja siitä, että akateemisen loppututkinnon suorittaneet ovat aliedustettuina yrittäjäkunnassa, prosenttiluku taisi olla jotakin 5 prosentin luokkaa, niin haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että aivan viime aikoina tiedepuistojen ja yrityshautomoitten avulla on monilla paikkakunnilla saatu hyvin rohkaisevia tuloksia tässä suhteessa aikaan. Luulen, että jatkossakin tämä voi olla erittäin toimiva linkki akateemisen maailman ja tuotantoelämän välillä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni sivistys- ja tiedejaosto on tehnyt erittäin hyvää työtä, kun se on käsitellyt opetusministeriön pääluokkaa. Haluan ihan muutamasta kohdasta todeta.

Kokonaisuutena erityisesti lämmittää tietenkin mieltä, kun valiokunta katsoo mietinnössään, että Vaasan yliopistolle tulisi myöntää oikeus antaa diplomi-insinöörin tutkintoja. Minä uskon, että tätä asiaa on täällä jo vahvasti perusteltu. Tässä yhteydessä on syytä myöskin lausua kiitos opetusministeri Raskille siitä, että hän on tässä asiassa ollut hyvin aktiivinen ja kuullut myöskin herkällä korvalla niitä tuntoja, mitä Vaasan vaalipiirin kansanedustajat ovat yhdessä esittäneet. Tämä on ollut meille vuosien haave, ja toivon mukaan, kun tämä nyt sitten niin kuin olen ymmärtänyt, vuonna 2004 voisi toteutua, tällä on todella suuri merkitys koko vaalipiirillemme, sekä Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan että uskoakseni myöskin Keski-Pohjanmaan maakunnille. Tämä on todella myönteinen, hyvä asia.

Tässä yhteydessä on helppo yhtyä niihin edustajiin, jotka täällä ovat lausuneet kiitoksen myös terveystiedon tulemisesta myöskin koulujen opetusohjelmiin mukaan. Mielestäni se on hyvin suuri periaatteellinen kannanotto. Ei kukaan voi kuvitellakaan, että se hetkessä mitään mullistaisi, mutta pitkällä aikavälillä uskon, että tämä on erittäin merkittävä ja hyvä asia. Onhan ollut myöskin niin, että kaikki eivät ole tätä olleet varauksettomasti hyväksymässä, koska on katsottu, että se vie muilta aineilta tunteja. Mutta luulen, että vaikka kaikessa opetuksessa terveystiedon tietenkin pitää kulkea siellä mukana, toisaalta myöskin erillisenä oppiaineena se on täysin perusteltu ja hyvä.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin kiinnittää näihin kahteen tärkeään asiaan huomiota, joita myös keskustan vastalauseessa esitetään.

Esiopetus ei ole saanut riittävästi määrärahoja. Esiopetuksen piirissä olevat lapset ovat eriarvoisessa asemassa tässä maassa, koska kuljetuksiin ei ole osoitettu sellaisia voimavaroja, mitä sinne pitäisi osoittaa. Keskustahan esittää vastalauseessaan, että momentille 29.40.30 lisättäisiin rahaa.

Toinen kohta on myöskin erittäin tärkeä. Vastalauseessamme on, että koulurakennukset huutavat ympäri maan lisää rahaa. Homekoulut ja muutenkin jo vanhentuneet oppilaitokset ovat rahanpuutteessa. Vastalauseemme perusteluissa todetaan, että sinne olisi tarvetta vähintään 7 miljardia markkaa. Se on iso summa rahaa. Kyllä tässäkin kunnat ja myöskin lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missäpäin maata kukin asuu. On selvää, että painopisteitä pitää valita monien hyvien asioiden väliltä, mutta kyllähän ennen kaikkea perusopetuksen kohdalla on valitettavaa, että oppilaat joutuvat olemaan huonoissa opetustiloissa. Sama tilanne on tietenkin myös ammatillisissa oppilaitoksissa, ja myöskin ammattikorkeakoulut tarvitsisivat lisää resursseja. Mutta toivottavasti nyt sitten tulevina vuosina nimenomaan tähän saadaan lisää voimavaroja.

Mutta, arvoisa puhemies, kyllä tässäkin yhteydessä on syytä antaa ministeri Raskille tunnustus siitä, että hän on voimakkaasti valtioneuvoston sisällä ollut ajamassa asioita ja on saanut myöskin jotakin aikaan, mutta ei vielä riittävästi. Suunta on aivan oikea, mutta tarvittaisiin huomattavasti suurempia panoksia myöskin tälle puolelle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Terveisiä Kotkasta: Tänään iltapäivällä Kotkan kaupunginvaltuusto äänestyksen jälkeen päätti kolmen koulun lakkauttamisesta. Kotkassa on 1,6 miljardin markan budjetti, ja tämä "ansiokas" päätös on laskettu säästöltään 3 miljoonan markan suuruiseksi. Kun on kysytty, miksi kunta tällaisen päätöksen tekee, arvoisa ministeri, niin vastaus kaupunginjohtajan suulla oli se, että tämä on signaali. Hänkin epäilee, ettei tämä 3 miljoonaa Kotkan kaupungin ongelmia ratkaise, mutta se on signaali. Eli lapsia käytetään lipunliehuttajina ja signaaleina ja lasten oikeuksia tällä tavalla aika halvalla ohitetaan.

Kunnat tekevät näitä päätöksiä, ei siis valtiovalta. Mutta tietysti voi epäillä, että myöskään meidän tekomme, jotka budjettia laadimme, eivät ole olleet riittäviä, niin että joko syystä tai tekosyystä saadaan aikaiseksi tällaisia kuntatalouden tilanteita, joissa peruskoulutus, todellakin tärkeä asia lasten tulevaisuuden kysymyksenä, laitetaan maksumiehen asemaan. Todella epämiellyttävä uutinen tältä päivältä.

Puhemies! On hienoa, että ministeri on paikalla ja kuuntelee vielä nämä puheet ennen tämän pääluokan käsittelyn keskeyttämistä. Haluaisin omalta puoleltani todeta terveystiedosta, että se on sinänsä hyvä asia, mutta haluan painottaa myös erästä osa-aluetta. Tietysti on paljon, mitä pitäisi painottaa, mutta painotan biologiaa ja maantiedettä, biologista osaamista. Tämä ajatus liittyy yläasteeseen ja lukio-opetukseen ja siihen, että kun olemme täällä 14. päivä kesäkuuta tänä vuonna hyväksyneet yksimielisesti Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman, niin ilmasto-ohjelman toteutumisen mahdollisuus pohjautuu siihen, että tieto lisääntyy ja että myöskin sisäistetään ja tiedostetaan ilmastomuutokseen liittyvät asiat ja niiden torjumiseen liittyvät edellytykset. Tällöin tieto tästä myös koulutietona, onko se sitten yläasteella tai nimenomaan lukiossa, on hyvin tärkeä asia.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä yhden tärkeän asian esille, mikä liittyy tähän opetustoimen tehtäväalueeseen, nimittäin perusnuorisotyön. Se on mielestäni sitä nuorisotyötä, jolla voidaan ennalta ehkäistä ongelmia ja sitä kautta vähentää sitten myöhemmin korjaamisesta aiheutuvia kustannuksia, jotka yhteiskunnassa tulevat maksettavaksi. Tämä olisi juuri sitä valmentautumista, kun nuoret kasvavat aikuisiksi; aikuisuuteen kasvaminen on tänä päivänä vaikeata. Nuoret eivät sitä ilman ongelmia kohtaa. Nyt, aivan samoin kuin peruspalveluja, kaikin tavoin pitäisi kuntatasolla vahvistaa myöskin tätä perusnuorisotyötä.

Mielestäni siihen tulisi kohdentaa myöskin ihan sekä sisällöllisesti että määrällisesti voimavaroja. Näitä voimavaroja, mitä kuntatasolla nyt on, hyvin herkästi, niitä henkilöresursseja, jää toimistoihin, ja aivan sitä jalkautuvaa työvoimaa nuorten rinnalle kulkemaan on liian vähän. Toivoisin, että tähän pysähdyttäisiin enemmän ja hankkeita olisi vielä enemmän kuin tällä hetkellä on. Vaikka seurakunnat ja vapaaehtoistoiminta ovat merkittävästi mukana tässä, siitä huolimatta meillä jää joukko erityisesti apua tarvitsevia nuoria, jotka esimerkiksi ovat kouluvaikeuksissa, joilla on päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia, koulun keskeyttämistä ja muuta sellaista ongelmaa. Tällaisten nuorten kohdalla tarvitaan tätä toimintaa, joka tukisi siellä aivan arjen tasolla.

Vielä ihan lyhyesti terveystieto-opetuksesta. Haluaisin, että sitä tulevaisuudessa kehitettäisiin myöskin mahdollisesti vielä. Kun tiedämme, että vanhemmuus on hukassa, kasvatuksen siihen tulisi lähteä jo varhaisesta vaiheesta, miten isät ja äidit ottavat lapsen vastaan.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen puolelta on monissa eri yhteyksissä korostettu sitä, että erityisesti korkeakouluopetuksella on keskeinen rooli talouskehityksen pohjan luomisessa ja varmistamisessa ja myös alueellisessa kehityksessä. Tämä asia on oivallettu myös omassa kotimaakunnassani Satakunnassa, jossa korkeakouluopetusta on pyritty kaikin käytettävissä olevin keinoin kehittämään viime vuosien aikana.

Eteneminen on ollut kuitenkin varsin hidasta, ja kaiken lisäksi se on erittäin pitkälle pitänyt tehdä maakunnan omin varoin. Kun Satakunta muutoinkin on saanut erilaisia valtion tulonsiirtoja ja valtion budjetin kautta tapahtuvaa investointien rahoitusta muita maakuntia selvästi vähemmän, tuntuu hyvin oudolta, että maakuntamme joutuu vuodesta toiseen käyttämään rahoja, jotka itse asiassa tarvittaisiin yritystoiminnan, työllisyyden, elinkeinotoiminnan muuhun kehittämiseen, korkeakouluopetukseen, kun samaan aikaan erittäin monet varsinaiset korkeakoulukaupungit ja -maakunnat saavat kymmenin tai sadoin miljoonin valtion rahaa tähän tarkoitukseen. Nyt asiassa on pieniä merkkejä parannuksesta, mutta edelleenkin rahoitus säilyy pääosin Porin kaupungin ja muiden kuntien varassa. Tähän kehitykseen toivoisin nopeutusta niin, että meidänkin korkeakoulumme olisi suoraan valtion rahoituksessa niin kuin muidenkin maakuntien korkeakoulut.

Toinen kysymys, johon haluan kiinnittää huomiota kulttuurin sektorilta, on seuraava. Mietinnössä todetaan: "Lakisääteistä valtionosuutta saavien teattereiden valtionosuuksiin ei ole ensi vuodelle ehdotettu indeksikorotusta." (Puhemies koputtaa) Tämä, arvoisa puhemies, tarkoittaa teatteriväen mukaan sitä, että tämä budjetti on teattereille huonoin pariinkymmeneen vuoteen. Kun kävimme Helsingin kaupunginteatterin vieraana, näin meille todettiin. (Puhemies koputtaa) Kuitenkin teattereilla on tärkeä osuus suomalaisen kulttuurin vaalimisessa, ja tuntuu yllättävältä, että näin menetellään (Puhemies koputtaa) samaan aikaan, kun kustannukset voimakkaasti teattereissa kasvavat.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! En valitettavasti itse ole tähän mennessä vielä ehtinyt tähän keskusteluun osallistua ja siinä mielessä haluan kuitenkin muutaman sanan vielä opetustoimen hallinnonalasta sanoa. Yliopisto-opetuksesta ja -tutkimuksesta, kun täällä on varmaan käyty hyvin laaja keskustelu, täytyy tietenkin sanoa, että sivistysvaliokunta on tyytyväinen siihen, että lisärahoitusta yliopistoihin on tullut, mutta samalla omissa lausunnoissamme olemme kyllä sanoneet sen, että se ei ole riittävä, jos ajatellaan perusopetusta ja perustutkimusta. Toki se antaa hyvät lähtökohdat jatkossa vielä kehittää tätä toimintaa, jos kiinteistökustannuksista, jotka ovat olleet aika kovatkin yliopistoille ja korkeakouluille, saataisiin jonkinlainen sopu aikaan ja tätä kautta pystyttäisiin vapauttamaan rahaa perusopetukseen ja perustutkimukseen, koska se on lähtökohta myöskin koko yliopistollisen koulutuksen ja yleensäkin yliopiston kehittymiselle siinä mielessä, että se palvelee myöskin yhteiskuntaa parhaalla tavalla, jos nämä asiat ovat kunnossa.

Oikeastaan sivistysvaliokunta otti kantaa tiettyihin asioihin, kun annoimme lausunnon valtiovarainvaliokunnalle. Olen erittäin ilahtunut siitä, että melkein kaikki meidän kannanottomme on otettu huomioon. Ainoastaan yksi asia jäi vielä niin sanotun lausuman tasolle, tietokirjoittamisen tuki. Siinähän meillä oli selkeä esitys myöskin budjettiin lisäyksenä. Toivomme nyt, että se jatkossa hoidetaan niin, että tietokirjallisuuden puolelle saataisiin erillinen määräraha, jotta se osa-alue myöskin pystyttäisiin saamaan kuntoon.

Nimenomaan valiokuntana kiinnitimme huomiota lasten ja nuorten tietokirjallisuuden kääntämiseen. Tästä on ollut puute. Nimenomaan kirjastoissa on lisääntynyt tämän tyyppisen tietokirjallisuuden kysyntä huomattavasti. Se johtuu siitä, että nuoret ovat niin valveutuneita ja käyttävät kaikkia tietoteknologisia välineitä ja pystyvät tätä kautta kehittämään myöskin aivan valtavasti itseään. Tämän tyyppiseen asiaan halusimme erityisesti kiinnittää huomiota. Toivottavasti tämä saadaan jatkossa myöskin taloudellisesti hoidettua kuntoon.

Kesäyliopistojen käyttökustannuksiin on myöskin tullut euromääräiset lisäykset. Olemme syystäkin ilahtuneita siitä, että tänne panostetaan.

Sen lisäksi vielä on aikuiskoulutuksen osuus, joka on ollut useaan kertaan meillä valiokunnassa esillä. Nythän on parlamentaarinen työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää aikuiskoulutuksen kenttä, koulutustarpeet ja joustot, joita tarvitaan, myöskin rahoitus sen rinnalla. Jollakin lailla tässä tuntuu, että työministeriön osuus liitettynä opetusministeriön puoleen ei kuitenkaan tule selkiintymään tarpeeksi vaan siinä tarvitaan todellakin työtä ja toimenpiteitä niin, että me saamme aikuiskoulutukseen tarvittavat rahat. Siellä on vielä valtionosuuteen oikeuttava lisäkoulutus, joka on ollut riittämätön, sen lisäksi myös vapaa sivistystyö. Elikkä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kautta ohjautuva raha koulutukseen on täysin riittämätön. Siihen sitten toivon mukaan saamme ehdotuksia myöskin parlamentaariselta työryhmältä.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että sivistysvaliokunnan esitykset on mielestäni kohtuudella otettu huomioon. Siellä on tietysti alennettu niitä markkamääräisiä summia, joita me olemme sivistysvaliokunnassa esittäneet lausunnossamme valtiovarainvaliokunnalle.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puhuttiin yrittäjyydestä ja koulutuksesta, haluan tuoda vielä yhden asian esille.

Suomihan on niin sanotusti tietoteknologian luvattu maa. Minusta pitäisi nostaa sen rinnalle yhä voimakkaammin niin sanottu taitoteknologia eli kädentaitojen korostaminen ja ennen kaikkea taitoteknologiaa huomioida koulutuksessa nykyistä paremmin, koska sitä kautta pystytään luomaan uutta yrittäjyyspohjaa ennen kaikkea pienille yrityksille. Vahvasti eteenpäin menevä tietoteknologiahan antaa uusia mahdollisuuksia myös tämmöisen taitoteknologian kehittämiseen. Toivon, että tätä todella huomioitaisiin koulutuksessa. Muun muassa Sitra on tähän kiinnittänyt hyvin paljon huomiota. Eräässä Sitran julkaisussa todetaan, että tulevaisuudessa tarvitsemmekin nykyistä joustavampia oppimisjärjestelmiä, muun muassa nykyistä paljon laajempaa oppisopimuskoulutusta, joka nimenomaan liittyy taitoteknologian ylösnostamiseen ja sen korostamiseen koulutuksessa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Lämsä otti nyt hyvin tärkeän asian esille. Työnopetuksesta ja kädentaitojen opettamisesta on kyllä valiokunnassa keskusteltu. Meillähän on tilanne se, että kun tekniikan aloilta jäi teknikkoporras pois, kädentaitajia ei ole nyt opettajina varsinkaan ammatillisissa oppilaitoksissa riittävästi. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota ja miettiä sitä, olisiko tällaisia työnopettajia mahdollisuus kouluttaa sillä tavoin, että he hoitaisivat tämän työnopetuksen. He parhaiten pystyisivät sen opetuksen antamaan, koska osaavat itse tehdä. On tärkeää, että oppilaalle myöskin pystytään näyttämään, että opettaja osaa itsekin tehdä. Minusta ed. Lämsä todella otti hyvän ja tärkeän asian nyt esille. Toivottavasti tämä tieto — se varmaan tiedetään myös ministeriössä — johtaa myöskin sitten käytännön tuloksiin mahdollisimman pian. Kädentaidon osaajien opettajista tulee nimittäin kova pula.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunnassahan me olemme hyvin laajasti myöskin opettajankoulutusta ja sen vajetta käsitelleet, kun Opepro-hanke selvästi on osoittanut, että tulee olemaan peruskoulujen ja lukion puolella jopa 16 000 opettajan vaje. Ammatillista puolta me vähemmän käsittelimme, mutta on erittäin tärkeää, että me valiokuntana myös otamme ammatillisen puolen opettajankoulutuksen esille ja taidot, joita tänä päivänä tarvittaisiin, koska metodiikka ja tekniset laitteet ovat niin paljon nopeasti muuttuneet ja muuttuvat. Uskon, että kun me ed. Valppaan kanssakin kävimme Soulissa Taito-olympialaisissa, ymmärsimme entistä syvemmin, miten tärkeä opettajien ja eksperttien rooli oli nimenomaan työnohjauksessa ja alan arvostuksen nostamisessa.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni edelliset puhujat, sekä sivistysvaliokunnan puheenjohtaja että edustajat Valpas ja Lämsä, ottivat tärkeän asian esille, opettajien kädentaidot opetuksessa. Haluaisin tässä yhteydessä ottaa esille myöskin sen, että meillä on sellainen nuorisojärjestö, joka kädentaitoja opettaa jo aivan ennen kouluikää ja myöskin kouluiässä, eli 4H-järjestön. Sen keskeinen tehtävä on opettaa nimenomaan yrittämistä ja kädentaitoja. Tälle olisi tietenkin ammatillisessa koulutuksessa saatava jatkoa. Rohkenen väittää, että nimenomaan 4H-järjestö koko maassa, myöskin asutuskeskuksissa, tuo juuri näitä tärkeitä arkipäiväisiä kädentaitoja, joita jokainen tarvitsee, hyvin vahvasti esille.

Olen iloinen siitä, että seuraavassa pääluokassa, maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa, voitiin osoittaa valiokunnassa miljoonaa markkaa lisää 4H-työn tukemiseen.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen sanoi aina olevansa paikalla. Hän puhui lääkärinkoulutuksesta, sen tarpeellisuudesta myös maakunnissa. Totean vastauksena hänelle, että Tampereen yliopiston toivotaan jatkossakin jatkavan Vaasassa ja Seinäjoella lääkärikoulutusta.

Arvoisa herra puhemies! Taitoteknologiaa, jonka ed. Lämsä ensimmäisenä otti esille, haluan katsella, kuten yrittäjyysasiaakin, myös ihan perusopetuksesta lähtien. Meillä jossakin vaiheessa kritisoitiin, kun nyt ollaan äidinkieleen ja matematiikkaan lisäämässä oppitunteja ja vähentämässä valinnaisuutta, muuttuuko meidän peruskoulumme liian teoriapainotteiseksi. Peruskoulussa 1.—9. luokalla on yhteensä noin 8 400 oppituntia. Niin tänä päivänä kuin tulevinakin vuosina, sen jälkeen kun tänään olemme sopineet tuntijaosta lopullisesti sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä, taito- ja taideaineiden osuus eli musiikin, kuvaamataidon, liikunnan ja käsityön osuus on noin 2 100 tuntia ja äidinkielen osuus 1 600 tuntia, siis todella 1.—9. luokalla. Kyllä suomalaisessa peruskoulussa halutaan nimenomaan pitää kiinni siitä, että lapsella on mahdollisuus muuhunkin kuin teoreettiseen oppimiseen.

Tällä hetkellä tuntijakokeskustelun vauhdittamana jatketaan työtä ja Opetushallitus tulee uusimaan opetussuunnitelman perusteet. Siellä tullaan pitämään huoli siitä, että myös yrittäjyyskasvatus ja teknologiakasvatus ovat mukana opetussuunnitelman perusteissa. Mutta tälläkin hetkellä peruskoulussa ihan ala-asteelta saakka pyritään nimenomaan siihen, minkä mielestäni ed. Kurvinen ja ed. Kantalainen ansiokkaasti toivat esille, että lapsia kasvatetaan omatoimisuuteen, itsenäisyyteen, luovuuteen, aloitteellisuuteen ja niin, että itsetunto olisi mahdollisimman vahva. Se on sitä sisäistä yrittäjyyttä. Ei ekaluokkalaisille varmaankaan pidäkään — ettekä tekään sitä tarkoita, että pitäisi — ruveta puhumaan siitä, että heistä pitäisi tulla yrittäjiä, vaan nimenomaan vahvistetaan niitä itsetunnon ja persoonallisuuden ominaisuuksia, jotka voivat sitten mahdollistaa yrittäjäksi ryhtymisen myöhemmin.

Peruskoulussahan on kahden viikon työelämääntutustumisjaksot, ja siellä kyllä mielestäni myös yrittäjät, jotka näitä nuoria ottavat yrityksiinsä, ovat hyvin ratkaisevassa asemassa, minkälaisen kuvan he antavat yrittämisestä Suomessa. Lukioissa on valinnaiskursseina mahdollisuus perehtyä yrittäjyyteen. Ammatillisessa koulutuksessa kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin liittyvät työssäoppimisjaksot antavat mahdollisuuden ensinnäkin parantaa ammattitaitoa, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin työelämän vaatimuksia, mutta silloinkin pystytään tutustumaan myös yritystoimintaan.

Ammattikorkeakouluissa on lisätty yrittäjyyskasvatusta, ja tiedän, että tänä päivänä, olkoon sitten kysymys vaikka terveydenhuollon koulutuksesta, kyllä siellä kursseja liittyy myös siihen, millä tavalla toimitaan, jos terveydenhuollon ammattilainen haluaa ryhtyä yrittäjäksi. Ja näin tapahtuu kaikilla aloilla.

Eduskunta hyväksyi jokin aika sitten ammattikorkeakoulun jatkotutkinnot, ja sielläkin kaupan ja hallinnon alalla ainoa jatkotutkintokokeilu, joka lähtee käyntiin, liittyy nimenomaan pk-yrittäjyyteen ja liiketoimintaosaamisen vahvistamiseen. Tämä oli erityisesti Suomen Yrittäjien toivomus, koska tällä hetkellä Suomen Yrittäjien tietojen mukaan vain 7 prosentilla yrittäjistä on korkeakoulututkinto.

Yliopistoissa olemme halunneet erityisesti vahvistaa liiketoimintaosaamista eri koulutusaloille, ei pelkästään kauppaan ja hallintoon, vaan eri aloille. Tänäkin päivänä useampaan kertaan siteeratussa korkeakoulujen alueellisen kehittämisen työryhmän muistiossa todetaan, että liiketoimintaosaamiseen, yrittäjyyteen ja teknologiaosaamiseen liittyviä valmiuksia tullaan tulevaisuudessa kehittämään.

Ed. Kantalainen, opetusministeriössä on vakavasti harkittu tätä asiaa. Ei siihen ryhdytä, vaan jatketaan vakavaa harkintaa. Tulen toimittamaan ainakin edustajille Kantalainen, Kurvinen ja Ravi sen asiakirjan, joka meillä koottiin siitä, mitä kaikkia asioita yrittäjyyskasvatuksen puolesta eri koulutustasoilla Suomenmaassa tällä hetkellä tehdään. Olemme koonneet nämä toimet nimenomaan sen tähden, että olemme mukana kauppa- ja teollisuusministeriön vetämässä Yrittäjyys-hankkeessa, jossa myös työministeriö on mukana.

Arvoisa herra puhemies! On ollut erinomaisen mukava olla Suomen opetusministerinä tänä iltana täällä eduskunnassa. Harvoin poliitikkona on saanut niin paljon kehuja, joista kaikista kiitokset.

Kaarina   Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Yrittäjyydestä vielä puheen ollen, kun oli Kaupallisen opetuksen edistämispäivät, siellähän oli meillä esiintymässä myöskin valtionhallinnosta henkilö, joka on Yrittäjyys-projektia vienyt eteenpäin siellä. Siellä on syntymässä aika hyviäkin toimenpiteitä, mutta kyllä sieltä rivien välistä kuitenkin kävi selville, että niitä toimenpiteitä ei aivan tosissaan kuitenkaan ole otettu opetushallinnon puolella ja kenties ei KTM:ssäkään, vaan nimenomaan sinne tarvittaisiin nyt sitä toimenpiteiden toteutusaikataulua, että niitä asioita tultaisiin viemään myöskin käytännössä eteenpäin. Suunnitelmia kyllä on, mutta toteutuspuoli kyllä vielä puuttuu.