Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta esittää yksimielisesti tai ei tosiaankaan yksimielisesti hyväksyttäväksi hallituksen esitystä vuoden 2003 veroasteikkolaiksi sekä tulo- että varallisuusverolle. Tosiaankaan tämä ei ole yksimielinen, vaan tässä on vihreiden vastalause pykälien osalta; kristillisdemokraatit eivät jättäneet tähän esitykseen vastalausetta, aivan.

Tässä on mukana tietenkin myös tuponeuvottelujen jälkeen annettu täydennys. On tietenkin syytä huomioida, että tämän asteikkoalennuksen lisäksihän hallitus on esittänyt eduskuntaan myös muita tuloveroja alentavia esityksiä eli tuloverolain puolelle vähennysten korotuksia, joiden osalta valiokunnan mietintö tulee vasta seuraavaan täysistuntoon.

Kokonaisuutena nämä kaikki tuloveron alennuksia koskevat hallituksen esitykset tarkoittavat sitä, että valtion tuloveron tuotto vähenee nyt minun laskujeni mukaan 291 miljoonalla eurolla. Todellakin tämä laskenta vaatii vähän matematiikkaa, koska tässä on tullut niin monia muutosesityksiä. Mutta tästä noin lähes 300 miljoonasta eurosta valtion tuloveron osalta veroasteikkokevennyksen vaikutus on suurin, eli sen vaikutus on tuposta tulleiden muutosten jälkeen 240 miljoonaa euroa. Nuo loput, reilut 50 miljoonaa euroa, tulevat tulonhankkimisvähennyksen korotuksen kautta. Kunnathan kustantavat vielä puolestaan veroalennuksesta sen osan, joka tehdään kunnallisveron ansiotulovähennystä korottamalla, mutta se on tosiaan sen varsinaisen tuloverolakiesityksen asia.

Tässä ehdotuksessa veroasteikkoa siis kevennetään niin, että kaikkien tuloluokkien tulorajat nousevat 1 prosentilla ja marginaaliveroprosentti alenee 0,5 prosenttiyksiköllä ja asteikon kolmannen tuloluokan tuloraja 100 eurolla. Kohtuullisen maltillisia nämä veroalennukset siis ovat verrattuina aiempina vuosina tehtyihin. Tämä näkyykin valiokunnassa asiantuntijoiden lausunnoissa niin, että monet pitivät esitettyjä asteikon kevennyksiä riittämättöminä eli asiantuntijat katsoivat, että verotus ei tämän seurauksena varsinaisesti kevene vaan säilyy entisellään, kun otetaan huomioon ansiokehityksestä aiheutuva automaattinen tuloverotuksen kiristyminen. Tästä aiheestahan on muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos antanut tänään julkisuuteenkin arvioitaan. Kuitenkin valiokunta päätyi siihen, että valtiontaloudellisista syistä tämän pidemmälle meneviin veroalennuksiin ei ole mahdollisuuksia.

Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota muutamiin tuloveroasteikon ja myös varallisuusverotuksen rakenteellisiin kehittämistarpeisiin.

Tuloveroasteikon osalta esillä on tulonsiirroilla elävien verotus, joka ei ole keventynyt samalla tavalla kuin ansiotulojen saajien verotus viime vuosina. Tässä hallituksen esityksessä esitetty tuloveroasteikon alarajan tarkistus esimerkiksi on alhaisempi kuin ennusteet inflaatiosta tai yleisestä ansiotason noususta. Näin ollen sosiaaliturvan varassa elävien verotus hiukkasen kiristyy, kun myöskään kunnallisveron ansiotulovähennys ei tunnetusti koske heidän tulojaan.

Toinen ongelmakohta ovat perhetilanteet silloin, kun perheessä on vain yksi tulonsaaja. Verotus muodostuu kotitalouden osalta kireämmäksi samalla tulotasolla verrattuna tilanteeseen, jossa tulonsaajia olisi kaksi.

Nämä molemmat elikkä tulonsiirtojen varassa elävien verotusasiat ja perhetilanteitten verotukset ovat isoja periaatteellisia kysymyksiä, joita valiokunnan mielestä pitää jatkossa selvitellä. Käytännön ratkaisuihin ei ole tässä haluttu ottaa kantaa, koska nämä ovat tosiaan aika isoja, laajoja kysymyksiä.

Varallisuusveroasteikon osalta valiokunta huomauttaa nyt jo varmaan toiseen tai kolmanteenkin kertaan siitä, että varallisuusveroasteikkoa ei ole tarkistettu sitten vuoden 1991, mikä on merkinnyt käytännössä verotuksen kiristymistä. Varallisuusveroa maksavien määrä onkin kaksinkertaistunut tänä aikana ja veron tuotto kasvanut nopeasti. Valiokunta toivoo, että tämä asia tulisi arvioitavaksi, kun tulevaisuudessa uusia verorakenneratkaisuja tehdään. Varallisuusveroasiahan olikin esillä ylijohtaja Lasse Arvelan työryhmässä, jossa verotusasioita selviteltiin jo seuraavaa eduskuntaa ja hallitusta varten.

Arvoisa puhemies! Vihreiden vastalause koskee tosiaan pykäliä. Vihreillä on oma lakialoite niin sanotusta negatiivisesta valtion tuloverosta, jossa pienituloisimmille maksettaisiin kompensaatiota sillä tavalla, että tämä ei heikentäisi kuntien taloutta.

Keskustan vastalauseessa on lausumaehdotus. Keskusta haluaa täsmällisempää muotoilua siltä osin, miten valiokunta haluaisi vauhdittaa yhden tulonsaajan perheiden ja sosiaaliturvan varassa elävien verotusongelmien ratkaisua. Keskusta on siihen halunnut kirjoittaa täsmällisemmän lausuman, jossa näitten ongelmien korjaamista halutaan vauhdittaa.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että kysymyksestä rakenteellisesta työttömyydestä ja niistä keinoista, joita olisi käytettävä nimenomaan rakenteellisen työttömyyden poistamiseksi verotuksen kautta, on käyty liian vähän keskustelua eduskunnassa. Työttömyysongelmasta puhutaan yleisesti, ja voisi sanoa, että kannustinkysymys on ehkä enemmän esillä. Porvaripuolueiden puheenvuoroissa mietitään, onko meidän sosiaaliturvassamme kannustinloukkuja. Tämä malli negatiivisesta tuloverosta liittyy myös juuri siihen kysymykseen, että verotusta on kehitettävä siihen suuntaan, että se kannustaa työntekoon. Toisaalta sitten taas viimeaikaisessa työllisyyskeskustelussa vasemmiston puolelta on perinteisesti tullut enemmän ehdotuksia malleiksi, joissa yhteiskunnan tuilla parannetaan työllisyystilannetta. Tietenkin on etsittävä hyvin monipuolisia keinoja, joilla tähän uhkaavaan lamaan voidaan puuttua, mutta mielestäni verotusta ei millään lailla pidä vähätellä.

Ongelmahan on ollut se, että huolimatta siitä, että talous on kasvanut, työttömyys on pysynyt korkeana, noin 9 prosentissa. Saamieni tietojen mukaan niillä veronkevennyksillä, mitä näinä talouden nousuvuosina on tehty, on voitu selittää noin 10 prosenttia työllisyyden paranemisesta. Mutta edelleen elämme tilanteessa, jossa suhdannetilanteeseen nähden työttömyysprosentti on melko korkea. Nythän oikeastaan nämä arviot siitä, jatkuuko tämmöinen epävarma tilanne, vaihtelevat. Eräät ennustajat arvelevat, että ensi vuonna olisimme lievässä lamassa, lievä lama jatkuisi pitempään. Joitakuita optimistisempiakin taloustietäjiä on. Olennaista tietenkin on, että valtio omilla toimillaan toisaalta ei sitten vauhdita lamaa, saa aikaan lamakierrettä, mutta toisaalta on myös pidettävä huolta siitä, että valtiontalous pysyisi melko tasapainoisessa tilanteessa eli Suomi ei syöksyisi sellaiseen velkakierteeseen, jossa oltiin 90-luvun alkupuolella.

Työttömyyskysymys on olennainen siltäkin kannalta, että samanaikaisesti tällä hetkellä meillä on melko korkea yleinen työttömyysprosentti, mutta työvoimapulaa on tietyistä osaajista. Tämä vaikein työttömyys kohdistuu usein hieman ikääntyneempiin työttömiin, jotka eivät sitten laman jälkeen ole voineet työllistyä ja joilla ei ole koulutusta näille nykyajan kasvualoille, jotka ovat nimenomaan osaamisammatteja.

Tämä vastalause perustuu, kuten ed. Maria Kaisa Aula totesikin, tähän ed. Soininvaaran lakialoitteeseen. Hollannissa ja Ranskassahan on kokeiltu tällaista negatiivisen tuloveron järjestelmää ja nyt sitten ajattelimme soveltaa tätä ajatusta nimenomaan valtionverotukseen, jolloin tämä negatiivisen tuloveron malli vaikuttaisi lopulta myös kunnallisverotukseen. Tarkoitus olisi, että tämä leikkaus voitaisiin sitten kompensoida kunnille takaisin eli tästä ei tulisi ainakaan sellaista automaattia, jota kunnat voisivat kritisoida verotulojen menetyksen vuoksi. Tässä mallissa negatiivinen valtionvero voisi olla enintään 100 euroa vuodessa. Tämä malli on tietenkin yksi hahmotelma, joka veisi eteenpäin niitä toimia, joita tarvitaan rakenteellisen työttömyyden poistamiseen, ja todella toivon, että eduskunta hyväksyisi tämän ehdotuksen. Valitettavasti valtiovarainvaliokunnassa esityksemme ei saanut tukea miltään ryhmältä.

Mutta näin ollen, arvoisa puhemies, ehdotan, että eduskunta ottaa käsittelyn pohjaksi vastalause 1:een sisältyvän ehdotuksen veroasteikkolaiksi.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän vuoden keskeisimmät verotukseen liittyvät budjettilait ovat tuloverolain muutos, veroasteikkolain muutos ja veronhyvityslain muutos. Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, tämä veroale tulee tänä vuonna olemaan kaiken kaikkiaan noin 450 miljoonaa euroa, valtion osuus kolmisensataa. Kunnallisverotuksessa verovelvolliset hyötyvät vähän toistasataa miljoonaa, ja sitten seurakunnan verossa verovelvolliset hyötyvät myöskin jonkin verran. Mutta kokonaisveroale on noin 450 miljoonaa euroa.

Kun kristillisdemokraatit tekivät vaihtoehtobudjettinsa, halusimme ottaa huomioon kuluttajat, tulonsaajat, kunnat ja myöskin valtion, niin ettei valtion tarvitsisi ottaa lisälainaa verojen alentamiseksi, koska lainan ottaminen, jotta veroja voitaisiin alentaa, on itse asiassa maksuunpanematon vero. Kysymme, onko siinä mitään järkeä, että lainataan rahaa, jotta voitaisiin veroja alentaa. Mielestämme ei ole.

Ja kun sitä 450 miljoonan euron rahamäärää ajattelee, niin mitä sillä summalla saisi? Mitä muita veroja voitaisiin alentaa? Voitaisiin pudottaa elintarvikkeiden arvonlisävero 17 prosentista 12 prosenttiin, voitaisiin myöskin tuota paljon parjattua autoveroa puolittaa. Näin, jos veroalennukset olisivat keskittyneet näihin välillisiin veroihin, on päivänselvä asia, että siitä pienituloiset olisivat enemmän hyötyneet. Nyt, kun kuntien asema vaikeutuu, tämä johtaa siihen, että kunnat nostavat tuloveroprosenttiaan tai sitten leikkaavat palveluja kansalaisille, kuntalaisille, ja taas kerran käy niin, että siitä kärsivät pienituloisimmat.

Jos meidän veropoliittinen linjamme tulisi voimaan, se merkitsisi sitä, että kunnat saisivat 100 miljoonaa enemmän, polttonesteiden veroa ei tarvitsisi nostaa, tuloveroalea ei annettaisi, mutta elintarvikkeiden veroa, alvia, alennettaisiin 3 prosenttiyksiköllä. Näin pienituloisimmat hyötyisivät eniten. Mutta koska tämä liittyy tupoon ja kun hallitus on sellaisen sopimuksen työmarkkinajärjestöjen kanssa tehnyt, niin totta kai me kunnioitamme kaikkia sopimuksia, mitä hallitus ulkopuolisen tahon kanssa tekee, emmekä me haluaisi, että eduskunta kaataisi tupon. Se synnyttäisi vain levottomuutta työmarkkinoilla.

Mutta se, että valtio ja hallitus pitää kiinni siitä sopimuksesta, minkä se on tehnyt työmarkkinajärjestöjen kanssa, velvoittaa myöskin valtiota noudattamaan sitä sopimusta, jonka valtio, hallitus, on tehnyt kuntien, Suomen Kuntaliiton, kanssa.

Myöhemmin, kun tässä tänä iltana käsitellään verontilityslakia, tulen viittaamaan tähän puheeseen ja edellyttämään, että kuntien kanssa tehty sopimus myöskin olisi voimassa niin, ettei kuntien verotuloja verontilityslain kautta huononnettaisi.

Yhteenvetona totean, että jos tupoa ei olisi olemassa, silloin me esittäisimme, että tämä hallituksen esitys hylättäisiin, mutta tupon johdosta me tämän hallituksen esityksen hyväksymme.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todella tässä on käsillä toinen osa ensi vuoden veroratkaisuista eli veroasteikkolaki. Valtiovarainvaliokunta tänään myöskin käsitteli tuloverolain muutosesityksen. Se on tulossa tänne myöhemmin, ja nämä yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Keskustalta on todella, niin kuin tässä edellä todettiin, vastalause tähän ja myöskin tuloverolain muutosesityksiin. Sinällään ei ole kovin suurista markkamääristä kysymys, enemmänkin periaatteellisista asioista.

Arvoisa puhemies! Todella äsken uutisissakin kerrottiin siitä, että Etla katsoi, että Suomessa tarvittaisiin elvyttävämpää politiikkaa, tai oikeastaan valitteli sitä, että veropoliittisin ratkaisuin ei ole edistetty riittävästi työllisyyttä. Mielestäni onkin hyvin keskeinen kysymys, miten veroratkaisut pitäisi tehdä siten, että ne parhaalla mahdollisella tavalla edistäisivät työllisyyttä. Tämä kysymys on monessa mielessä tärkeä, ei vähiten siksi, että työttömyys merkitsee koko julkiselle taloudelle menetyksinä hyvin paljon. Lasketaan, että yksi prosenttiyksikkö merkitsee menetyksinä kunnille, valtiolle ja eläkejärjestelmille 800 miljoonaa euroa vuodessa, eli kyse on pankkituen verran tapahtuvista menetyksistä jokainen vuosi.

Keskustahan esitti vaihtoehtolinjauksessaan sitä, että myöskin matalan tuottavuuden työn tukimalli eli työnantajamaksun palauttaminen matalan tuottavuuden työn osalta otettaisiin verokevennysvaran sisälle ensi vuoden lopulla. Suomessa, paitsi että meillä on laaja rakenteellinen työttömyys, meillä erityisesti matalan työn tuottavuuden alojen työttömyys ja vähän koulutettujen ihmisten työttömyys on poikkeuksellisen suuri. Meillä työttömyyden vinous muista EU-maista selvästi poikkeaa huonompaan suuntaan.

Meillä siis pitäisi hakea välineitä myöskin veropolitiikan keinoin vaikuttaa tähän työttömyysongelmaan. Luulen, että veronkevennysvarasta pitäisikin ottaa osa, ehkä jopa kolmannes, matalan tuottavuuden työn tukimalleihin, jos ja kun aiotaan rakenteellisen työttömyyden ongelma voittaa. On myös muistettava, että Suomessa on palvelualojen työpaikkoja keskimäärin hyvin vähän.

Arvoisa puhemies! Tässä valmistui juuri kaksi verotyöryhmän mietintöä, jotka nekin liittyvät tähän kokonaisuuteen. Talousneuvoston pääsihteerin Seppo Leppäsen työryhmässä on yleisellä tasolla käsitelty verolinjauksia, ja niistä moniin voi yhtyä. Ylijohtaja Arvelan työryhmä taas käsitteli tuloverotusta ja nimenomaan yritysten tuloverotusta. Sehän oli looginen kokonaisuus, mutta se on herättänyt hyvin monia kysymyksiä erityisesti perhe- ja pk-yritysten osalta. Minusta on selvää, että tuon työryhmän esittämällä tavalla ei voida pk-yritysten verotusta kiristää, hyvin menevien perheyritysten verotusta kiristää aikana, jolloin yritysten määrä jo toisena vuotena peräjälkeen Suomessa laskee.

Tähän esitykseen todella olemme tehneet ponsiesityksen, että eduskunta edellyttäisi, että yhden tulonsaajan perheiden sekä sosiaaliturvan varassa elävien kireään verotukseen liittyvät ongelmat selvitetään ja korjataan pikaisesti.

Tuloverojärjestelmä on luotu ajatellen kahta kokopäiväistä ansaitsijaa perheissä. Kun nyt verotuksen alaraja, jota on viime vuosina korotettu, on henkilökohtainen, samaan tulotasoon kohdistuu erilainen verorasitus riippuen siitä, onko tulonsaajia perheissä yksi vai kaksi. Tällä on olennainen vaikutus kansalaisten yhdenvertaisuuden kohtelun kannalta jo näiden ratkaisujen jälkeen. Yhden tulonsaajan perheiden verotukseen liittyvä epäkohta olisikin pikaisesti selvitettävä. Näiden korjaaminen olisi tärkeää verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden lisäämisen ja perheiden kasvatustehtävän tukemisen kannalta.

Keskusta ei ole tässä esittämässä mitään puolisoiden yhteisverotusta, vaan sitä, että tämä ongelma todella selvitettäisiin joko verotuksen keinoin taikka verotuksen ja sosiaalipolitiikan kokonaisuuden kautta haettaisiin tähän ratkaisua. Meillähän viimeiset tiedot kertovat siitä, että perheiden köyhyysongelma on Lipposen hallitusten aikana, tai koko 90-luvullakin, kaksinkertaistanut. Luulen, että juuri tällaiset yhden tulonsaajan perheet ovat tässä aika keskeisesti mukana.

Tähän liittyy myös toinen ongelma, johon vastalauseessa viitataan. Ajatellaanpa niin, että toinen puoliso on töissä ja toinen esimerkiksi työmarkkinatuen varassa tai sairauspäivärahan varassa. Nyt kunnallisverotuksessa ansiotulovähennystä on määrätietoisesti nostettu, mikä on hyvä asia ja mitä keskustakin on tukenut, mutta tämä on saanut aikaan tilanteen, että sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävien ja pienituloisten verotus ei ole keventynyt, kun samaan aikaan ansiotulonsaajien ja yrittäjätulonsaajien verotus on keventynyt. Päinvastoin kaikkein pienituloisimpien osalta on käynyt niin, että kun välillinen verotus on kiristynyt, niin verorasitus kokonaisuutena on kiristynyt. Nyt tässäkin budjetin yhteydessä on, kuten tiedämme, esitetty liikennepolttoaineiden verotuksen kiristämistä, energiaverojen kiristystä. Keskusta ei liikennepolttoaineiden verotuksen osalta hyväksy kiristämistä.

Useat asiantuntijat ovat katsoneet, että verotuksen ja sosiaaliturvan päällekkäisyys on lisääntynyt ja siitä johtuvat kannustavuushaitat pitävät osaltaan yllä korkeaa rakenteellista työttömyyttä. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä on useaan kertaan viime vuosina korotettu ja korotetaan myös ensi vuonna. Tämä on sinänsä ollut oikean suuntaista politiikkaa, jolla pienituloisten verotusta on kevennetty. Sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten suhteellinen asema on kuitenkin heikentynyt, koska vuoden 1997 verotuksesta alkaen kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä muutettiin siten, että vähennystä ei enää myönnetä työttömyysturvasta eikä muusta sosiaaliturvasta.

Todella on niin, että jos ihminen siirtyy työelämästä sairauspäivärahalle tai saa äitiyspäivärahaa, niin vaikka hän saisi saman suuruisen tulon, hänen verotuksensa kiristyy, koska hän menettää ansiotulovähennyksen. Siksi myös tätä ongelmaa pitäisi selvittää. Täällä on vasemmistoliiton taholta useasti tästä ongelmasta puhuttu, mutta tämä on jäänyt puheeksi eikä tähän ole enää viime aikoina kovin paljon sieltäkään suunnasta puututtu. Sen takia keskustan esittämä ponsi on tässä yhteydessä paikallaan.

Arvoisa puhemies! Vielä totean sen, että tuloverotuksen yhteydessä keskusta esittää myöskin verotuksen kiristämistä tuloverolain osalta, spekulatiivisten myyntivoittojen osalta alle vuoden omistusajan sisällä. Sillä me rahoitamme osaltaan liikennepolttoaineiden veronkorotuksesta luopumista. Mutta se, niin kuin sanottu, on sitten tuloverolaissa, joka eduskuntaan on valiokunnasta jo lähtenyt ja joka sitten tulee myöskin keskusteluun.

Nyt olisi tärkeää, että eduskunnan tahtotila, kun on viimeinen eduskuntakausi, osoitettaisiin näiden yhden tulonsaajan perheiden osalta sekä sitten myöskin sosiaalisia tulonsiirtoja saavien osalta liittyen ansiotulovähennysproblematiikkaan.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on siis veroasteikkomuutos. Nämä veroasteikkomuutokset aiheuttavat oikeastaan vain lähinnä sen, kuten täällä valiokunnan puheenjohtaja totesi, että verotus ei kiristy sen vuoksi, että palkankorotukset tulevat voimaan. Minusta näin on ihan hyvä, koska minun mielestäni velaksi ei pitäisikään tehdä veronkevennyksiä. (Ed. Kallis: Nythän tehdään! Viisisataa miljoonaa!) — No, eipä juurikaan. — Varsinaiset verotuksen rakenteelliset muutokset tulevat varmastikin olemaan nimenomaan seuraavan hallituksen tärkeimpiä kysymyksiä ja hallitusohjelman tärkeimpiä kysymyksiä. Sen vuoksi tässä tilanteessa tietysti ei sen tyyppisiä muutoksia myöskään tehdä.

Valtiovarainvaliokunta on ottanut kantaa muun muassa siihen, että varallisuusverotuksen kehittämistarpeet pitäisi kokonaisuudessaan ottaa käsiteltäväksi. Olen tästäkin samaa mieltä. Tässä yhteydessä kuitenkin haluaisin todeta, että valtioneuvoston verotyöryhmän mukaisesti varallisuusvero on nimenomaan Suomessa hyvinkin alhainen ja ihan Oecd-maiden alimpia. Samoin pääomaverotus on Suomessa kuitenkin ainakin vielä varsin kilpailukykyinen, joten SDP:n esityslistalla nämä asiat eivät ole ensisijaisia.

Tähän paljon puhetta aiheuttaneeseen osinkoverotukseen voisin todeta, että minun mielestäni tässä voisi yhdistää kahden verotyöryhmän mietinnöt: Arvelan työryhmän, joka poistaisi koko yhtiöveron hyvitysjärjestelmän, ja sitten Leppäsen työryhmän, jossa esitetään oikeastaan vain sitä, että jos yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovutaan, niin silloin pitäisi erikseen selvittää pienyrittäjien tai osakeyhtiöitten verotusta, jotta se ei kiristyisi liikaa. Minun mielestäni olisikin järkevää, että nämä kaksi työryhmän esitystä yhdistettäisiin ja tutkittaisiin erityisesti pörssiyhtiöiden osalta yhtiöveron hyvitysjärjestelmän poistamista, mutta sitten muiden osakeyhtiöiden osalta pitäisi tarkasti tutkia sitä, ettei omistaja, joka osinkoina maksaa palkkaansa, joutuisi sitten maksamaan kaksinkertaista verotusta.

Meidän demareitten ensisijainen päämäärä on ollut keventää tuloverotusta, ja näin on myöskin tehty tämän kauden aikana. Minun mielestäni kuitenkin jatkossa voisi olla hyvä, että miettisimme hiukan enemmän näitä kohdennettuja veronkevennyksiä. (Ed. Ala-Nissilä: Nythän 93 kuntaa korottaa veroja, mitä siihen edustaja sanoo?) — Niin. Kokonaisuudessaan minusta tässä tällä hetkellä ollaankin semmoisessa tilanteessa, että verotusta ei varmaankaan pystytäkään laskemaan ja se on ihan tosiasia. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä pitää pystyä verotusta laskemaan!) — Me olemme tässä olleet myöskin aikaisemmin vähän eri mieltä. Minä en usko ihan niin, että verotusta voidaan laskea ja se samalla kiihdyttäisi taloutta niin paljon, että tuloja saisimme näitten palveluiden rahoittamiseen.

Mutta tästä tuloverotuksesta: Kyllä minä olen samasta asiasta huolestunut kuin ed. Ala-Nissilä, että esimerkiksi yhden huoltajan perheessä on ongelmallista se, että siinä voi käyttää hyödykseen vain yhden palkasta tämän valtionverotuksen verottoman osuuden. Mutta kaiken kaikkiaan olen täällä jo aikaisemminkin esittänyt tutkittavaksi lapsiperheiden osalta sitä, voitaisiinko palata takaisin huoltajaverovähennyksiin, koska tällainen verotus ja kevennykset ovat kuitenkin käytössä useissa kilpailijamaissamme. Tässä suhteessa pääsisimme näissä monissa vertailuissa sitten oikeampaan tulokseen kuin tällä (Puhemies koputtaa) hetkellä, jolloin annamme vain sosiaaliturvan puolella perhetukea.

Sitten vielä sen verran totean tästä polttoaineverotuksesta, että se on juuri sen tyyppinen verotus, että siinä pienetkin muutokset kyllä aiheuttavat aika paljon verotulojen lisäystä tai verotulojen vähennystä. Minä en muistanut ottaa tuolta paikaltani sitä selvitystä, mutta näin muistelen, että 1 sentin korotus tuo valtiolle 22 miljoonaa euroa, ja tietysti jos sitten tästä korotuksesta luovutaan, niin saman suuruisesta verokertymästä me sitten luopuisimme ja olisi katsottava, mistä sen sijaan sitten saisimme.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että (Puhemies koputtaa) verotus Suomessa kuitenkaan ei ole mitenkään ylivoimaisen korkealla tasolla kokonaisverotuksen suhteen. Tämän sanoi muun muassa äskettäin tässä salissa valtiovarainministeri Niinistö.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on asia, joka koskee valtion verotuksessa sovellettavaa progressiivista tuloveroasteikkoa ja varallisuusveroasteikkoa sekä yhteisöjen varallisuusveroasteikkoa. Kun käsittelyssä ovat nimenomaan nämä asiat, puheenvuorossani sivuan pelkästään niitä. En lähde veropolitiikkaa laajemmin arvioimaan enkä esittämään siitä tässä yhteydessä muita näkemyksiä.

On kuitenkin syytä korostaa, että veroasteikkolaki koskee pelkästään valtiolle kannettavaa veroa. Tuo puolen prosenttiyksikön tarkistus, mikä veroasteikkoihin tämän esityksen mukaan tehdään, käytännössä säilyttää valtionverotuksessa verotuksen tason suunnilleen entisellään. Se säilyttää myös valtionverotuksen progression entisellään. Minusta on hyvä puoli, että tätä progressiota ei lievennetä. Tässä yhteydessä on syytä todeta se, että valtionverotuksessa verottoman tulon yläraja on käytännössä 11 600 euroa eli lähelle 70 000 markkaa, jota pienemmästä tulosta ei veroa kanneta, eli kysymyksessä on veromuoto, jota pienituloisimmat eivät joudu maksamaan.

Samanaikaisesti on syytä havaita kuitenkin se, että pienituloisten kannalta valtionvero, valtiolle maksettava tulovero, ei ole lainkaan se veromuoto, joka eniten rassaa keskituloisiakaan. Jos katsotaan 20 000 euron tulotasoa, josta valtiolle maksetaan tämän käsittelyssä olevan ratkaisun mukaan 1 282 euroa vuositasolla, niin samasta tulotasosta maksetaan kunnalle ja kunnallisveroon liittyviä muita maksuja suunnilleen kolminkertainen määrä. Sen takia minusta kannattaa huomioida se, että kun puhutaan valtionverosta ja veroasteikkolaista ja varsinkin jos puhutaan sen alentamisesta, kysymys on aina hyvin pitkälle ensisijaisesti parempituloiselle väestölle suunnattavista veronalennuksista. Sen vuoksi tätä esitystä voi pitää myönteisenä. Tässä ei menetellä siihen suuntaan vaan säilytetään progressio käytännössä nykyisellä tasolla. Siinä mielessä pidän tätä veroasteikkoratkaisua käytännössä ja myös muita nyt käsittelyssä olevia verotukseen liittyviä ratkaisuja käytännössä tämän hallituksen koko toimikauden parhaimpina. Pidän myönteisenä tätä lopputulosta, mihinkä veroasteikkolain osalta on päädytty.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Ulla Anttilan ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseeseen 1 sisältyvä lakiehdotus.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössäkin viitataan siihen, että monet asiantuntijat, ekonomistit, olivat sitä mieltä, että olisi tavallaan ollut mahdollista verotusta enemmänkin keventää. Ymmärrän, että heidän logiikkansa lähti siitä, että nyt kun on talouden jonkinlainen taantuma tai hitaan kasvun aika tulossa, niin monet näistä ekonomisteista olivat sitä mieltä, että tuloverotuksen alentaminen olisi hyvä väline tai tehokas väline nimenomaan siitä syystä tämmöisenä, voisiko sanoa, elvytyskeinona taikka työllisyyden edistämiskeinona. Toisaalta sitten heidän keskuudessaan oli selvästi kyllä erilaisia mielipiteitä siitä, miten se pitäisi kohdentaa, että se olisi tehokasta, ja pitäisikö se kohdistaa tuloverotukseen vaiko työnantajamaksuihin. Henkilökohtaisestikin olen sitä mieltä, että työnantajamaksuihin kohdistettuna verotuksen tai maksutason keventäminen olisi todennäköisesti tehokkaampi kuin tuloverotuksen puolelle kohdennettuna, jos työllisyyttä tavoitellaan.

Vihreiden esittämä negatiivisen tuloveron malli on sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta se malli on kyllä aika monimutkainen. Niin kuin sanoin jo tuossa edellä, oma käsitykseni on, että tässä tilanteessa nimenomaan työnantajamaksujen alentamiseen panostaminen olisi tehokkaampaa kuin tuloverotuksen puolelle.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta, kun mietitään keinoja, miten sitten työllisyyttä parannetaan, niin täytyy ajatella nimenomaan täsmämalleja. Siinä mielessä tämä negatiivinen tulovero on täsmämalli rakennetyöttömyyteen. On selvää, että jos katsotaan ihan, mitkä tekijät vaikuttavat työllistävyyteen, esimerkiksi arvonlisäverotuksen alentaminen, tuloverotuksen alentaminen ja työnantajamaksut, niin näistä tehokkain eri selvitysten mukaan on työnantajamaksujen alentaminen. Mutta katsoisin, että useita keinoja tarvitsee käyttää, ja nämä eivät ole toisiaan poissulkevia. Totta kai sitten, kun mietitään valtiontalouden kokonaisuutta, niin on otettava huomioon se, että ei yhtä ongelmaa ratkaista välttämättä monella keinolla, mutta yhdistelmällä voidaan päästä suurempaan tehokkuuteen.