4) Hallituksen esitys kansaneläkelaiksi, laiksi vammaisetuuksista
ja laiksi eläkkeensaajan asumistuesta sekä eräiksi
niihin liittyviksi laeiksi
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Suomessa kansaneläkkeen ostovoima
suhteessa yleiseen ansiotasoon on viimeisten vuosikymmenten
aikana aika pahasti laskenut. Sen korottamiseksi on tehty monia
ehdotuksia, mutta ne ovat aina kilpistyneet siihen, että hanke
on aika kallis. Se johtuu siitä, että kun kansaneläkettä nostetaan,
se ei nouse ainoastaan niillä, jotka saavat täyttä kansaneläkettä,
joita on noin 90 000, vaan se nousee kaikilla 650 000
kansaneläkkeensaajalla, jotka saavat sitä euronkin
verran, ja jokainen korotus tulee heille euromääräisesti
yhtä suurena. Yhteensovituksen takia, kun kansaneläke
on noin 500 euroa, niin kaikille niille, joiden kokonaiseläke
on 1 000 euroa tai sen alapuolella, tulee aina tämä korotus,
ja sen takia yhden euron korotus kansaneläkkeisiin maksaa
noin 8 miljoonaa euroa, josta 7 miljoonaa tulee niille, jotka saavat
myös ansioeläkettä, ja vain 1 miljoona
euroa tulee sille kaikista huono-osaisimmalle joukolle, jolle tämä on
ainoa tulonlähde.
Arvoisa puhemies! Sen takia kansaneläkejärjestelmää pitäisi
muuttaa sillä tavalla, että siihen liitetään
tämmöinen vähimmäiseläke.
Jos kansaneläke ja työeläke yhteensä on
kovin pieni, niin sitä eläkettä silloin
täydennetään tämmöisellä kansaneläkkeen
täydennyksellä.
Arvoisa puhemies! Vihreät ehdottavat, että tämmöinen
kansaneläkkeen minimitaso olisi noin 600 euroa kuussa nykyrahan
arvon mukaan. Tämä ehdotus, vaikka se korottaa
tätä pienintä kansaneläkettä huomattavasti
enemmän kuin täällä tehty kokoomuksen
20 euron korotus, olisi kuitenkin huomattavasti halvempi kuin tämä kokoomuksen
ehdotus.
Herra puhemies! Ensimmäinen käsittely on mennyt
ja laki on nyt tässä vaiheessa kiinni, mutta aina
voidaan sitä jatkossa kehittää. Arvoisa
puhemies! Sen takia teen lausumaehdotuksen, joka vastaa vastalauseen
4 ehdotusta. Tähän kuitenkin virkamiehet ovat
huomauttaneet, että tätä pitää hieman
sanonnaltaan muuttaa, koska tässä alkuperäisessä ehdotuksessa
ehdotetaan vuoden 2008 talousarvioehdotuksen yhteydessä jotakin tehtäväksi
eikä laki silloin vielä ole voimassa.
Arvoisa puhemies! Ehdotan, että lausumaehdotus kuuluisi:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
valmistelee viipymättä kansaneläkkeeseen liittyvän
täydennysosan, joka takaa yhdessä ansioeläkkeiden
kanssa jokaiselle 600 euron vähimmäiseläkkeen
siten, ettei tämä nosta muiden eläkkeiden
tasoa."
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Tästä HE:stä 90/2006
vp kansaneläkelaiksi, laiksi vammaisetuuksista ja laiksi
eläkkeensaajan asumistuesta sekä eräiksi
niihin liittyviksi laeiksi on tässä salissa äänestetty
viime viikolla. Se äänestys koski yksityiskohtaisessa
käsittelyssä nimenomaan kansaneläkkeen,
pienempien kansaneläkkeitten, tasokorotusta. Tietysti on
ikävä todeta, että tämänkään
hallituksen esityksen yhteydessä, joka kansaneläkkeitä koskee,
ei tasokorotusta tullut, hallitus ei esitä sitä määrää,
mikä olisi ollut oikeus ja kohtuus, pieniin kansaneläkkeisiin, kun
kaiken kaikkiaan sen talouskehityksen, missä eletään,
suhteuttaa eläkeläisiin ja sitten ansiotulon varassa
oleviin. Kansaneläkkeenhän on tarkoitus turvata
kohtuullinen toimeentulo henkilölle, joka ei saa ansioeläkettä tai
jolle on kertynyt vain pieni ansioeläke, mutta tämä nykyinen
taso ei riitä takaamaan toimeentuloa. Verotus huomioon
ottaen Suomen minimieläke on Pohjoismaiden pienin. Eläkeläisten
tulot ovat jääneet jatkuvasti jälkeen
muista tulonsaajaryhmistä. Tämä eläkkeensaajien
taloudellisen aseman vahvistaminen nimenomaan olisi tullut tällä kansaneläkkeen
tasokorotuksella.
Nyt tässä yhteydessä, kun olemme
käsittelemässä toiseen kertaan tätä,
olen esittämässä vastalauseen 2 mukaista
lausumaehdotusta, joka kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää,
että hallitus valmistelee pikaisesti eläkkeiden
indeksijärjestelmästä esityksen, joka
turvaa nykyistä paremmin kansaneläkettä saavien
ansiotason ja mahdollistaa ansioeläkettä ja kansaneläkettä saavien tasapuolisen
kohtelun."
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on
myös lausumaehdotus, mutta katsoin, että tässä ei
korostu se, mikä tämä meidän
indeksijärjestelmämme epäkohta tai epäoikeudenmukaisuus sen
indeksijärjestelmän myötä tulevassa
kehityksessä on, ja sen vuoksi halusin sen tehdä vielä erikseen.
Ansioeläke- ja kansaneläkejärjestelmien
indeksijärjestelmät tulisi siis yhdenmukaistaa.
Nyt kaikkein alhaisimmalla eläkkeellä olevat ovat huonommassa
asemassa kuin huippueläkettä ja ansioeläkettä saavat,
joilla kuitenkin on ainakin suurelta osin parempi eläketurva
kokonaisuudessaan. Indeksijärjestelmien yhdenmukaistamisen lisäksi
indeksin laskentatapa pitää palauttaa niin, että se
paremmin seuraa ansiokehitystä. Tämä on tämän
sisältö, ja minusta se on yksi osa sitä,
millä me voimme osoittaa ikääntyneille
siitä, meidän vanhuksille, arvostusta. Olemme
oikeastaan velkaa meidän ikäihmisille siitä,
että he ovat monta kertaa omassa elämässään
hyvin pienillä tuloilla tehneet hyvin paljon yhteiskunnan
hyväksi, omilla pienillä verotuloillansa rakentaneet tätä yhteiskuntaa.
Meidän on todella nyt oltava tässä talouskehityksessä,
missä me olemme, vanhusten ja ikäihmisten puolella,
eli eläkeläisten asemaa tulee vahvistaa, ja todella
yksi osa on tämä indeksijärjestelmä ja
sitten ovat nämä verotukseen ja tasokorotukseen
liittyvät ratkaisut, jotka tulisi tehdä myös.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Soininvaaran tekemää ponsiehdotusta, joka
siis nojautuu tähän vastalauseen 4 ponteen, mutta
on siitä hieman muokattu versio.
Haluaisin kiinnittää arvoisien edustajien
huomiota siihen, että pelkällä kansaneläkkeellä elävistä henkilöistä hyvin
moni on vaikeavammainen, joko syntymästään
vammainen tai sitten hyvin varhaisella iällä vammautunut
henkilö. Näin ollen heidän kohdallaan
kansaneläkkeen tarjoama toimeentulo on kysymys, jota he
joutuvat miettimään miltei läpi koko
elämänsä eli mahdollisesti jo 16 ikävuodesta
eteenpäin. Kyse on siis pitkäaikaisesta toimeentulosta.
Näin ollen kun kansaneläkkeen jälkeenjääneisyys
on ilmeinen ongelma, olisi tärkeää, että pystyttäisiin
tarjoamaan minimieläke, ja jotta tämä minimieläke saataisiin
mahdollisimman kattavaksi, olisi hyvä, että työeläkejärjestelmä ja
kansaneläkejärjestelmä nykyistä paremmin
saataisiin yhteensovitetuksi. Tämä vihreiden malli
noin 600 euron suuruisesta kokonaiseläkkeestä olisi
sellainen malli, joka olisi taloudellisesti hyvinkin realistista
toteuttaa, jos tähän hankkeeseen on poliittista tahtoa.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Kaikki nämä eläkepolitiikkaan
ja erityisesti maksussa oleviin eläkkeisiin liittyvät
tarkastelut eduskunnassa ovat erittäin tärkeitä asioita. Välillä,
kun näitä keskusteluja täällä kuuntelee, niin
tuntuu siltä, että poliitikot kokevat ne asiat tärkeiksi
itselleen, jotta voivat olla populistisia, mutta nämähän
ovat erittäin tärkeitä sille varsinaiselle
kohderyhmälle, jolla ei ole oikeastaan mitään
osallistumis- eikä vaikutusvaltaakaan tässä asiassa.
Muun muassa näistä syistä kokoomuksen
valiokuntaryhmä on yksimielisesti ehdottanut vastalauseen
3 mukaista lausumaehdotusta, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta
edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti
toimenpiteisiin, joilla kansaneläkejärjestelmää kehitetään
siten, että kansaneläkkeeseen saadaan 20 euron
tasokorotus ja että kansaneläkeindeksiä parannetaan
siten, että se jatkossa turvaa paremmin eläkeläisten
toimeentulon ja ostovoiman." — Teen siis tämän
lausumaehdotuksen.
Kun ajattelen aikaisempia puheenvuoroja, mitä tähän
liittyen tänään on käyty, niin
aika lailla saman suuntaisesti täällä itse
kukin meistä on tästä puhunut. Toisin
sanoen, eläkejärjestelmää pitäisi
kehittää, ja tässä tapauksessa
erityisesti kansaneläkejärjestelmän kannalta.
Yleisesti sanoisin tähän meidän eläkepolitiikkaan
liittyen muutaman asian, en kovin pitkään, mutta
kuitenkin. Nimittäin mitä enemmän olen, puhemies,
perehtynyt tähän asiaan yleisesti, siis myös
työeläkejärjestelmä mukaan lukien,
niin sitä enemmän minua häiritsee se,
ettei noudateta semmoisia tiettyjä periaatteita, jotka
hyväksyttiin jo 40 vuotta sitten professori Pentikäisen
toimesta TELin periaatteisiin ja jotka ovat edelleen kirjattuina
esimerkiksi Eläketurvakeskuksen tiedotteissa ja heidän
painotuotteissaan. Ne perusteet kuuluvat suurin piirtein niin, että kun
ihminen siirtyy eläkkeelle, niin eläketurvan pitäisi turvata
se sama kulutustaso, joka hänellä on silloin,
jonka hän on palkallaan aikaisemmin itselleen ansainnut.
Näin varmaan se on alun perin ymmärretty. Näin
se lukee siellä edelleen, ja silloin läpinäkyvän
eläkejärjestelmän pitäisi tätä periaatetta
kyllä noudattaa.
Nyt näiden kaikkien indeksijärjestelmien yhteydessä ei
näin kyllä käy. Jokainen, joka vähänkin
tietää näistä asioista, tietää,
että tämä nykyinen paljon puhuttu indeksi,
joka on poikkeuksellinen 20—80-indeksi ja josta käytetään
nimitystä taitettu indeksi, vähitellen ja vääjäämättömästi muuttaa
tämän. Voi olla, että se on oikein. Minä en
sitä henkilökohtaisesti kyllä hyväksy
enkä edes ymmärräkään,
kun olen näihin asioihin perehtynyt, mutta periaatteen
vastainen se on kaiken muun lisäksi.
Kyllä näitä asioita, ostovoimaa,
kulutusta, kustannustasoa, pitäisi paljon laveammin ja
syvemmin ja huolellisemmin käsitellä täällä eikä vaan
hallitus—oppositio-asetelmassa. Itse asiassa eihän
eläke ole edes sosiaaliturvaa. Tietysti kansaneläke
on vähän toisentapainen. Silloin kun se aikanaan
perustettiin, niin siinähän oli hyvin pitkälle
sisällä se ajatus, että se ei ollut vakuutusmaksuperusteinen.
Vaikka kaikilta otettiin maksuja, ei se taannut, että se
tulee heille joskus takaisin. Ei sitä tosin ihmisille silloinkaan
sanottu.
Mutta että tässä päästäisiin
edes jotenkin eteenpäin, niin ainoa, mitä oppositio
voi nopeasti tässä ehdottaa, on selkeä tasokorotus
eikä ainoastaan se, minkä hallitus esittää tässä,
joka liittyy näihin kalliinpaikan erilaisiin järjestelmämuutoksiin.
Siinä mielessä tämä meidän
vastalauseemme on tehty.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan yksi köyhyysrajan
alapuolella olevista ryhmistä on juuri eläkeläiset.
Siitä syystä kokoomuksessa onkin pohdittu, mitkä olisivat ne
keinot, millä heidän taloudellista toimeentuloaan
voitaisiin parantaa. Ne ovat varmasti verotukselliset kysymykset,
myöskin eläkkeiden tasokorotukset ja myöskin
indeksijärjestelmän kehittäminen. Siitä syystä kannatan
lämpimästi ed. Akaan-Penttilän tekemää lausumaehdotusta.
Itse olen tässä samaisessa valiokunnassa ja olin
valitettavasti silloin, kun tämä lausumaehdotus
tehtiin valiokunnassa, sairas. Olisin kyllä muuten osallistunut
tähän, mutta haluan tuoda sen tässä yhteydessä esiin.
Kannatan tehtyä lausumaesitystä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Indekseistä: Niin kuin ed.
Akaan-Penttilä sanoi, niiden pitäisi olla muuta
kuin ikään kuin poliittisen mielenkiinnon kohde,
ja niitä pitäisi tarkastella muuten kuin t hallitus—oppositio-rajan
ylitse eri tavoin, siis kun näkökulma näyttää olevan
vähän toinen ainakin äänestyksissä.
Mutta tässä toivoisin kyllä, että kokoomuksen ryhmä,
joka on suurin oppositioryhmä, olisi yhtenäinen.
Olemme huomanneet, että ed. Akaan-Penttilän linja
on toinen kuin hallituksen linja, mutta se on myöskin toinen
kuin kokoomuspuolueen puheenjohtajan linja tai ryhmän puheenjohtajan
linja, eli siinä on tällaista kahta laatua. Tässä mielessä olisin
kyllä sitä mieltä, että meidän
pitäisi päästä tähän
tasaindeksiin ja löytää vähintään
nyt opposition puolelta yksimielisyys tähän asiaan.
Sitä ei ole löytynyt. Nyt paljon asioita aina
toimitetaan sinne hallitusneuvotteluihin, mutta kyllä tämä eläkeindeksi
kuuluu nimenomaan sellaisiin asioihin, jotka pitäisi pystyä ratkaisemaan.
Muuten eläkkeiden jälkeenjäänti
palkkakehityksestä pysyy ja kiihtyy, pysyy ja kiihtyy.
Tällä hetkellähän se on aivan
ilmeinen, se klappi, jo nyt.
Kansaneläkkeen indeksin kohdalla tilanne on tietysti
vielä huonompi kuin leikatun indeksin kohdalla. Haluankin
kannattaa ed. Rauhalan tekemää esitystä,
minkä hän täällä totesi,
ja se on selkeästi kannatettava.
Lopuksi on tietysti todettava, että me tällä hetkellä elämme
aikaa, jolloinka köyhillä ja pienituloisilla naisilla
ja ympäristöllä, ilmastonmuutoksen torjunnalla,
on paljon ystäviä ja on myös eläkeläisillä paljon
ystäviä. Toivon mukaan tämä ystävyyssuhde
jatkuu näiden kaikkien tahojen kanssa myöskin
vaalien jälkeen. Se olisi vähintä nyt,
mitä voisi tässä toivoa.
Mutta todella, kansaneläkeläiset, eläkkeellä olevat
ihmiset, ovat tämän maan todella rakentaneet,
ja meidän pitäisi toki nyt tämä myöskin omissa
päätöksissämme sitten tunnustaa.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen aivan oikein analysoi niitä eroja,
mitä tässä salissa vallitsee varsinkin
tästä indeksistä ja siihen tulevaisuudessa
suhtautumisesta. On ero hallituksen ja opposition välillä ja
niiden ehdotusten välillä, mitä minä olen
tehnyt. On myöskin henkilökohtaisesti eroja meidän
kokoomuspuolueen sisällä. Se pitää paikkansa,
mutta aste-ero ei ole enää ollenkaan niin suuri
kuin aikaisemmin. Tässä on yhtä sun toista
tapahtunut, ja otan siitä kyllä itse omaan piikkiini
jonkinlaista vaikutusta, koska meidän puolueemme on yhtenäisesti
sillä kannalla, että indeksijärjestelmää pitää kehittää.
Paitsi että sitä indeksikoria tarkastellaan eri
lailla, siihen liittyviä kulutusasioita tarkastellaan eri
lailla, mikä on eläkeläisten hyödyksi,
kyllä myöskin lasketaan tarkemmin ja tarkastellaan
mahdollista indeksin muuttumista jonkinlaisella prosenttimuutoksella
nykyisestä 20—80-säännöstä.
Minä olen perustellut oman kantani hyvin huolellisesti,
tämän 50—50-kannan, ja tulen kyllä pysymään
sillä linjalla.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ed. Akaan-Penttilä on
tässä asiassa johdonmukainen, ja se liittyy juuri
siihen, mitä hän itse totesi. Kun ihminen siirtyy
eläkkeelle, hänen pitäisi pystyä säilyttämään
sama kulutustasonsa, mikä hänellä on työssä ollessaan.
Elintason ei pitäisi pudota. Nyt eläkeläisjärjestöt
tietysti eläkeläisten edun ajajina ovat meille
kaikille esittäneet numeroita, jotka osoittavat, että näin
ei nyt tällä hetkellä tämän leikatun
indeksin kohdalla ole. Eläkeläisten pitäisi
päästä myös mukaan kolmikantaan,
niin etteivät heidän asioistaan päätä vain
ne, jotka eivät ole eläkkeellä.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olemme käsittelemässä asiaa,
joka on osa kokonaisuudistusta, lainsäädännön
selkiyttämistä. Kyse on lainsäädännön
ajanmukaistamisesta. On tehty perustuslakiuudistus, jonka pohjalta
tämä lainsäädäntö,
joka otsikko on "Hallituksen esitys kansaneläkelaiksi,
laiksi vammaisetuuksista ja laiksi eläkkeensaajan asumistuesta
sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi", on tänne
eduskuntaan annettu. Tämän varmuuden vuoksi sanon
sen takia tässä aluksi, että viime viikolla
tämän asian ensimmäisen käsittelyn
yhteydessä meiltä joiltakin, itseni mukaan lukien,
aika ajoin meinasi unohtua se, miksi ollaan liikkeellä.
Me olemme uudistaneet niin edellisen vaalikauden kuin tämänkin
vaalikauden aikana koko meidän eläkelainsäädäntömme
perustat, ja nyt ollaan viimeisiä pilkkuja laittamassa
näiltä osin paikalleen.
Valiokunta mietintönsä päätteeksi
on kirjoittanut lausuman, jonka jälkimmäinen osa
koskee sitä, miten kansaneläkettä saavien
toimeentulon kehityksestä huolehditaan oikeudenmukaisesti, ja
jossa valiokunta edellyttää, että hallitus
ryhtyisi toimenpiteisiin. Kysyin ensimmäisen käsittelyn
yhteydessä siitä, kun edustajat Rauhala ja Huotari
ovat allekirjoittaneet oman vastalauseensa niiltä osin
kuin se ei koske kansaneläkkeen tasoa. Kysyn: Mitä eroa
teidän lausumallanne ja tällä valiokunnan
enemmistön kirjoittamalla tekstillä on? Kyllä minä sen
suunnilleen tiedän, mutta varmuuden vuoksi haluaisin kysyä sen, koska
olemme äänestystilanteessa ilmeisesti huomispäivänä ja
saattaisi olla apua, ainakin joillekin, siitä, miten asia
ymmärretään.
Mehän olemme tilanteessa, missä vaaleihin
on aikaa viisi viikkoa ja viisi päivää,
ja viimeistään nyt nekin edustajat, jotka ovat
uppoutuneet tänne talon uumeniin, ovat käyneet
tämän talon ulkopuolella kuuntelemassa, kuka korvien
aukaisukeikoilla, kuka milläkin, mitä ihmiset
oikein elävästä elämästä ajattelevat.
Eläkeläiset odottavat meiltä poliitikoilta
päätöksiä. He odottavat toimeentulonsa
parantamista. Toisaalta riippumatta hallitus—oppositio-asetelmasta
omat kokemukseni reilun kymmenen vuoden ajalta ovat sen kaltaiset,
että ei sillä ole tuolla kentällä eroa,
kummalla puolella viivaa me olemme, olemme kaikki samanlaisia kansanedustajia.
Ihmiset ovat pettyneitä, ja tyytymättömyys
on ymmärrettävää. En käy
siitä asiasta kiistelemään.
Senkin on voinut havaita esimerkiksi kansaneläkkeitten
tasokorotuksesta tulleesta palautteesta, että useimmiten
eniten siitä pitävät ääntä ne, joita
se ei ole edes koskenut. Heidän työeläkkeensä on
niin suuri, että he eivät tätä edes
kohtaa, mutta kun on tämä yleinen viesti siitä,
että asiat ovat heikolla mallilla, he osaavat käyttää ääntään,
he ovat sen kaltaisia henkilöitä. Ne eläkeläiset,
joitten eläke on 590 euroa kuussa tai jotain sen alle tai
hieman sen yli, koettavat jotenkin selviytyä. Eteenpäinhän
tässä on katsottava.
Se, miksi tulin tänne puhujapönttöön,
liittyy siihen, mikä muutos tässä salissa
käydyissä keskusteluissa on ainakin yhdessä puolueessa
tapahtunut. En tiedä, mistä se johtuu. Ed. Vielma
viime viikolla väitti, että kokoomus on ollut
johdonmukainen, kun on puhuttu kansaneläkkeistä. Rohkenen
olla hieman eri mieltä. Mutta jos sillä ed. Vielma
pärjää, niin ei siinä mitään.
Jokainenhan meistä oman latunsa valitsee ja sillä hiihtää.
Toisekseen näitten indeksien osalta jään
kysymään, mitä mieltä kokoomus
näistä aidosti ja oikeasti on. Täällä ed.
Akaan-Penttilä omassa puheenvuorossaan — jokseenkin
suora siteeraus, korjatkaa, jos meni väärin — sanoi:
"- - poliitikot kokevat ne asiat tärkeiksi itselleen, jotta
voivat olla populistisia - -." Odotin pientä selkiytystä kokoomuksen
julkistaessa vaaliohjelmansa, mutta viime viikon keskustelu ja tuo
vaaliohjelma eivät tuoneet tähän asiaan
mitään uutta.
On vähintäänkin neljä mallia,
joilla kokoomus haluaa eläkkeitten indeksijärjestelmää kehittää.
On puheenjohtajan malli: Hän on sanonut julkisuudessa,
että nykyinen 80—20 on se, jolla edetään.
Ehdokkaiden näkemyksistä viimeksi luin erään
heinolalaisen ex-kansanedustajan kolumnin, jossa hän toivoi,
että kansanedustajat alkaisivat ajatella omilla aivoillaan
ja jättäisivät puoluejohtajien ja ryhmänjohtajien
sanomiset toisarvoisiksi ja indeksi pitäisi muuttaa 50—50-indeksiksi.
Viime viikon keskustelussa ryhmän puheenjohtaja ed. Häkämies
kertoi täällä, että eläkeläisille
pitää luoda oma indeksikori omine painoarvoineen.
Ed. Akaan-Penttilä on tähän asti hyvin
mielellään puhunut niin sanotusta Sveitsin mallista.
Mutta niinhän se on, se on hyvä, että asiat jalostuvat ja kehittyvät ja menevät
eteenpäin.
Kokoomuksen vaaliohjelmassa lukee, että kansaneläkkeen
ja työeläkkeen indeksejä on parannettava,
piste. Ja indeksin on otettava huomioon aiempaa vahvemmin lääkkeiden
hintojen nousu ja hoitokulut. Tämä on nyt se,
mikä on se kokoomuksen vaalilause. Tämä on
sillä tavalla mielenkiintoinen asia — en minä eläkematematiikkaa
vieläkään osaa, sitä varten
on asiantuntijat tässä maassa — että kun
eläkepolitiikkaa on yritetty kahden viime vaalikauden aikana
rakentaa pitkällä aikajänteellä,
eräs viesti, joka meille päätöksentekijöille
on viestitetty, on se, että rahoituksen kestävyyden
kannalta ensiksikin päätöksenteko ei
voi olla kovin poukkoilevaa. Toisekseen muuttamatta piiruakaan nykyistä järjestelmää
paineet
eläkevakuutusmaksujen nousuun ovat olemassa, ja puhutaan
riittävän pitkällä aikavälillä useiden
prosenttiyksiköiden nousupaineista. Se puolue, joka neljä vuotta
sitten hintalaputti kaiken mahdollisen, on nyt tilanteessa, missä on
julkisuuteen kerrottu, että miljardi euroa käytetään
hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin, kun taustalla on se,
että on vähintäänkin neljä erilaista
indeksimallia. Toisekseen taustalla on se, että paineet
eläkevakuutusmaksujen nousuun ovat olemassa. Sitten vaalikentille
ohjelmassa kerrotaan, että pitää indeksijärjestelmää tarkastella.
Jos hintalaput olivat neljä vuotta sitten, niin onko tänä päivänä niin,
että kokoomuslaisen euro on 30 senttiä tai jotain
sinnepäin?
Siitä, mitä tarkoitetaan: Me menemme tuonne torille,
ja me — kaikki nytkin salissa istuvat edustajat — tiedämme,
mitä siellä kysytään, ei siellä tarvitse
näitä asioita miettiä. Riittää,
kun on selkeät vastaukset, joita meiltä odotetaan.
Toisinpäin: Ovat seuraavalla vaalikaudella hallitusohjelmaa
rakentamassa mitkä puolueet tahansa, tämä on
eräs periaatteellisesti suurimmista kysymyksistä,
miten näiltä osin asioita eteenpäin viedään,
mitä painotetaan.
Eräs mielenkiintoinen tulokulma tähän
aihepiiriin on se, että nyt täällä on
huoli 700 000 eläkeläisestä,
niistä, joitten eläketulo on kaikkein pienin,
joita ei koske eläkeläisjärjestöjen
näitten vaalien alla esittämä ykkösvaatimus
siitä, että palkka- ja eläketulojen välinen
veroero pitää poistaa. Kannatan sitä,
että siinä ryhdytään toimenpiteisiin,
mutta minusta sekin, että eläkeläisjärjestöjen
ykkösvaatimus näitten vaalien alla on ollut tämä,
on aika mielenkiintoinen asia. Kenen sana on painanut, kun Eetu
on päätöksiään ja kannanottojaan
tehnyt?
Arvoisa herra puhemies! Ed. Soininvaara on tämän
maan kiistatta parhaita sosiaalipoliitikkoja. Hänen kynänsä ja
koneensa jälki saisi näkyä enemmänkin
sosiaalipolitiikkaa kehitettäessä ja järjestelmiä rakennettaessa
ja eteenpäin vietäessä. Tuo malli, mitä ed.
Soininvaara on täällä esittänyt,
on vähintäänkin oikean suuntainen.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, ed. Rehula, teidän
kysymykseenne: Minä olen edelleenkin niin sanotun Sveitsin
mallin kannalla. Se on mahdollista Suomessa nytkin. Se tarkoittaisi sitä,
että samalla, kun siirrytään tähän
puoliväli-indeksiin, jonka vaikutus on 0,5 prosenttia työeläkemaksuihin,
kolmen vuoden aikana se tekisi 150 miljoonaa euroa per vuosi. Meidän
eläkejärjestelmämme kestää sen
erittäin hyvin. Se on sijoitustoiminnan ja laskuperustekorkojen
ja muiden kautta osoitettavissa, jos vaan sen jälkeinen valtioneuvosto
ottaisi koko tämän asian uudestaan indeksin osalta
pelkästään tarkasteltavaksi. Jos haluttaisiin
hoitaa, se olisi ajatuksellisesti mahdollista.
Ministeri Haatainen vastasi tähän kysymykseen,
että nykyistä hallitusta tämä ei
kiinnosta. Tässä on lyhyen tähtäimen
ratkaisumahdollisuus olemassa. Pitkän tähtäimen
ratkaisua ei voida sillä sulkea pois, että väitetään,
että 3 miljardia on työeläkemaksupaine
20 vuoden kuluttua, ellei verrata samanaikaisesti kansantuotteen
kehitystä, koko meidän kansantalouden tilaa, asioita, joista
tässä salissa ei ole puhuttu ollenkaan. Mutta
minä olen kiitollinen siitä, että tämmöistä debattia
voimme tässä yhteydessä harrastaa. Asioita
on selkeästi kehitettävä, ja niitä voidaan
kehittää.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haatainen tuskin on aivan
noin vastannut, että hallitusta ei kiinnosta. Tämä hallitus
on tiensä valinnut vajaa neljä vuotta sitten,
ja tässä kohtaa ei tarvitse kummoinen ennustajaeukko
olla, kun pystyy arvioimaan, ellei sitten kokoomuksessa käy
esimerkiksi niin, että pääsette vastuunalaisille
paikoille ja pääsette hallitusneuvotteluun, että teidän
ryhmänne jyrää teidän puheenjohtajanne, koska
tässä on nyt jonkunlainen ristiriita. Se tietysti
selvinnee aikanaan.
Toisekseen näitten miljardien pyörittämisessä kyse
on myös järjestelmän uskottavuudesta.
Jos me otamme pelkästään tämän
indeksin ulos, niin tämä varmasti kestäisi
sen, mutta onko se se tärkein kohta? Meillä on
työeläkelainsäädäntö,
jota myös ed. Akaan-Penttilä on ollut valmistelemassa
ja siitä päätöksiä tekemässä.
2009 astuu voimaan elinaikakerroin, ja se muuten tulee olemaan paljon
suurempi leikkuri kuin nämä indeksit. Me olemme
rakentaneet eläkejärjestelmän, siitä ei
vielä näissä vaaleissa olla huolissaan, mutta
veikkaanpa, että ne, jotka näkevät neljän vuoden
päähän 2011, alkavat olla.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rehulan puheen loppuun: Minä olen
aivan samaa mieltä siitä, se on tässä salissa
säädetty tuo tulos.
Mitä tulee meidän puolueeseen tässä asiassa, niin
meidän yhteinen kantamme on se, että tätä indeksijärjestelmää on
kehitettävä tai parannettava. Se on suurin piirtein
sama asia. Minä luotan siihen aika paljon. Minun henkilökohtainen
kantani on tullut tänäänkin täällä selväksi,
se on raisumpi ja reippaampi. Tärkein asia tällä hetkellä on
tämän indeksin korjaaminen, ja kaikki muu on sitten
sekundääristä siihen nähden.
Tässä vaiheessa maksussa olevien eläkkeiden
osalta, jossa aivan omana ryhmänään ovat
ne henkilöt, jotka ovat olleet yli 20 vuotta eläkkeellä,
heille tämä on suurin päänsärky.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ed. Rehula kyseli, mitä eroa on valiokunnan
mietinnössä olevan lausumaehdotuksen ja ed. Rauhalan
ehdottaman lausuman välillä. Pyydän,
että ed. Rehula lukee kuitenkin valiokunnan lausuman alusta
lähtien. Siellähän sanotaan: "Eduskunta
edellyttää, että hallitus pikaisesti
arvioi kansaneläkejärjestelmän kehittämistarpeet
- - ja miten kansaneläkettä saavien toimeentulon
kehityksestä huolehditaan oikeudenmukaisesti." Eli tällä pohjalla
valiokunta pyytää jotakin arviota, mutta kun luetaan
ed. Rauhalan lausumaehdotus, niin täällä sanotaan:
"Eduskunta edellyttää, että hallitus
valmistelee pikaisesti eläkkeiden indeksijärjestelmästä esityksen,
joka turvaa nykyistä paremmin kansaneläkettä saavien
ansiotason ja mahdollistaa ansioeläkettä ja kansaneläkettä saavien
tasapuolisen kohtelun."
Ed. Rehula, näissä on erittäin perustavaa
laatua oleva selkeä ero. Jos eduskunta hyväksyy, niin
kuin varmaan nyt tapahtuu, tämän mietinnön
mukaisen lausumaehdotuksen, meillä on edellytys hallitukselle,
että se tekee jotakin selvityksiä, ja kyllä tämä hallitus
on selvityksiä tehnyt hyllymetreittäin. Mutta
jos tulisi hyväksytyksi ed. Rauhalan ehdotus, niin eduskunnan
edellytys olisi, että hallitus pikaisesti valmistelee esityksen
indeksijärjestelmän uudistamisesta. Ed. Rehula,
tutkikaa nyt tunnossanne yön aikana, mikä ero
näissä on. Minun mielestäni ero on valtavan
selkeä ja todella perustavaa laatua oleva.
Totean vain, että viikkoa vaille neljä vuotta sitten
täällä äänestettiin
hyvin samanlaisesta lausumasta, kuin mikä on tämä ed.
Rauhalan nyt esittämä lausuma. Silloin neljä vuotta
sitten lausuman esittäjä vain oli ed. Rehula ja
kannattaja taisi olla ed. Rauhala. En muista ihan tarkkaan, kuinka
nyt on kirjattu pöytäkirjoihin, mutta joka tapauksessa äänestimme
samalla tavalla juuri tällaisen lausuman puolesta aivan
eksaktisti. Näin on, ed. Rehula, kyllä te tuon
tiedätte ja muistatte. Se oli helmikuun 13. päivän
aikaan vuonna 2003, kuukautta ennen silloisia eduskuntavaaleja,
kun näitä asioita käsiteltiin.
Miksi keskusta nyt on kääntänyt sitten
tässä asiassa täysin kelkkansa? Mitään
ei ole tapahtunut indeksijärjestelmien osalta, mitään
ei ole tapahtunut kansaneläkkeen tason osalta. En nyt viittaa
ministeri Hyssälän lupauksiin, mutta kohtuullisiin
vaatimuksiin ja tarpeisiin nähden olisi ollut mahdollisuus,
kun on 3,5 miljardin euron veronkevennyksiinkin ollut varaa kaikkein
rikkaimmille ja hyvätuloisimmille suunnattuina ja vain
pieneltä osin pienituloisille, mutta miljoonalle aikuiselle
suomalaiselle ei senttiäkään, ei kansaneläkeläisille,
ei työttömille eikä opiskelijoille. Tämä on
se tilanne.
Totean, että silloin neljä vuotta sitten ed.
Rehulan muotoileman ponnen puolesta äänesti keskusta,
kristillisdemokraatit ja muutamat muut. Vastaan äänesti
kokoomus, joka nyt esittää suunnilleen saman tapaista
lausumaa. Tässä on poliittisen uskottavuuden hautausmaa
tämän asian käsittelyssä. Vasemmistoliittokin äänesti
pääosin silloin eläkeläisiä vastaan,
nyt onneksi ovat täällä meidän
kanssa saman lausuman takana ja selkeän, yksiselitteisen
lausuman takana.
Arvoisa puhemies! Lyhyesti totean, että pääministeri
Vanhasen hallituskauden saldoksi jää se, että eläkeläisillä on
eräissä melko pienissä tuloluokissa tämän
hallituksen päättyessä kireämpi
verotus kuin vastaavassa tuloluokassa palkansaajilla. Se on häpeä ja
se on väärin. Tämän ministeri
Niinistö sai aikaiseksi vuoden 2000 vaiheilla, kun otettiin
tämä kunnallinen ansiotulovähennys käyttöön
eikä annettu sitä vastaavaa vähennystä eläkeläisille.
Se oli Lipposen—Niinistön hallituksen toimenpide,
ilmeisesti työmarkkinoilta tullut vaatimus sekin sitten,
joka toteutettiin. Näin tämä jatkuu edelleen
hamaan tulevaisuuteen, ellei sitä seuraava hallitus korjaa,
ja tämä on ehdottomasti korjattava.
Kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin monilta kahteen
kertaan, joillekin pikkuisen palautettiin. Edelleen sama tilanne.
Taitettu indeksi on täällä ollut esillä.
Se oli ennen 50—50, nyt se on 20—80, ja mitään
ei ole tapahtunut. Puheet ovat olleet kuumia ja kovia ja ovat tänäkin
päivänä ja näinä päivinä tuolla
pakkasessa, kun ehdokkaat, hallituspuolueittenkin edustajaehdokkaat,
siellä julistavat ilosanomaa eläkeläisille,
ja yksi keskeinen on taitetun indeksin korjaaminen. Mutta mitä sanoivatkaan
Taloussanomien eläkepaneelissa puheenjohtaja Katainen,
puoluesihteeri Korhonen, puoluesihteeri Feldt-Ranta? Ei korjausta,
tehtyjä eläkeleikkauksia ei ole syytä muuttaa,
palauttaa tai korjata. Tämä on se viesti, joka kaikukoon,
koska se näyttää olevan se totuus.
Arvoisa puhemies! Kansaneläkkeitten jälkeenjääneisyys
on häpeä. Se on sellaisella tasolla niille ihmisille,
jotka ovat kuitenkin rakentaneet tämän maan menneinä vuosikymmeninä, sodan
aikana ja sen jälkeen. Meillä on omantunnon velvollisuus
korjata tämä epäkohta, tehdä kunnon
tasokorotus kansaneläkkeisiin ja sitoa ne parempaan indeksiin
kuin missä ne tänä päivänä ovat.
Tämä on kunnioitus niitä pientilojen
emäntiä kohtaan, niitä perheenäitejä kohtaan,
jotka ovat lapsia kasvattaneet yhteiskuntaan, mutta eivät
ole olleet ansiotyössä koskaan. He ovat tämän
kansaneläkkeen saajia tänä päivänä ja
ovat unohdettu kansanosa. Ei ruuan arvonlisäveron alennusta,
ei lääkkeiden arvonlisäveron alennusta,
ei minkäänlaista tukea heille ole tullut. 12 euroa,
josta siitäkin valtaosa meni viinan hinnan alenemisen johdosta
indeksin korjaamiseksi tarpeelliseksi tulleeseen tasokorotukseen.
Herra puhemies! On ikävä todeta, että Vanhasen—Heinäluoman
hallituksen jäljiltä eläkeasiat jäävät
näin huonoon kuntoon, kun valtakunta on rikkaampi kuin
koskaan ja hyvätuloisille on annettu etuuksia vaikka kuinka
runsaasti.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle, että niinhän
se nyt vähän tahtoo tämä asia
olla.
Eläkeasiaan liittyy mielestäni kolme erityistä ulottuvuutta.
Yksi on tietysti se, että jos on kysymys 86 000:sta
tai 700 000:sta, niin pienen pienienkin muutosten kustannusvaikutukset
ovat vallan suuresti toisistaan poikkeavia. Elikkä tähän pitäisi
jollakin tavalla pystyä vaikuttamaan.
Kun meillä oli eläkepoliittinen välikysymyskeskustelu
syksyllä, silloin ryhmäpuheenvuorossani esitin
sen mallin, johonka nyt ed. Soininvaara täällä kiinnitti
jälleen kerran huomiota. Sehän tarkoittaa rakenteellisesti
sitä, että siirrytään eräällä tavalla
minimieläkejärjestelmään kansaneläkettä saavien
osalta, niin että kansaneläkkeen minimieläke
on 600 euroa ja niiltä osin, kun se 600 euroa ei täyty
kansaneläkeperusteella eikä ansioeläkeperusteella,
niin se aukko täytetään täydennyseläkkeellä,
mutta joka tapauksessa siirrytään eräällä tavalla
minimieläkejärjestelmään, ja
tämän järjestelmän puitteissa
puhutaan siis siitä 86 000 eläkkeensaajasta.
Sitten kun mennään tänne suurempaan
joukkoon, niin silloin tietysti tämäkin tarvitsee
rakenteellisen uudistuksen, ja se rakenteellinen uudistus löytyy
juuri siitä koriajattelusta, kulutuskoriajattelusta, johonka
täällä on muutamissa puheenvuoroissa
kiinnitetty huomiota. Minusta olisi aika luontevaa, että niiltä osin
kuin kulutusta ja sen muutoksia pyritään korvaamaan,
niin että jokapäiväiseen elämään
riittäisi varallisuutta noin kohtuullisessa määrin,
niin tietysti eläkeläisten osalta sen korin pitäisi
olla sen mukainen, mikä on keskimääräisen
eläkkeensaajan, siis kohderyhmän, kulutusrakenne.
Ja se on todella toisenlainen kuin kaikkien esimerkiksi täysi-ikäisten keskimäärin,
kuin työssäkäyvien keskimäärin. Siis
toisin sanoen tässä suhteessa pitäisi
tällainen rakenteellinen muutos saada aikaan. Tästä asiasta
käytiin erittäin kovaa keskustelua 60-luvulla jo.
Muistan sen erinomaisen hyvin, kun silloin tein opinnäytettä,
johonka nämä asiat kytkeytyivät. Elikkä siis
toisin sanoen tämän suuntainen muutos on välttämätön,
ja se kytkeytyy sitten käytettävissä olevien
varallisuuksien lokeroon.
Eilisessä Helsingin Sanomissa oli erinomaisen mielenkiintoinen,
aikaisempia puheitani vahvistava artikkeli taloussivujen pääartikkelina,
ja se koski harmaata taloutta ja sen valtiontaloudellisia menetyksiä viime
vuonna. Siellähän päädyttiin,
niin kuin kaikki edustajat ovat tietenkin lukeneet, että nuo
menetykset olivat varmuudella yli 2 miljardia euroa. Jos nuo 2 miljardia
euroa olisivat olleet käytettävissä esimerkiksi
opintososiaalisiin, eläkepoliittisiin jnp. tarkoituksiin, niin
on aivan selvä asia, että näitä vaaleja
käytäisiin aivan toisenlaisessa hengessä,
puhuttaisiin aivan toisenlaisista asioista kuin nyt puhutaan. Seuraava
hallitus ei tule savotastaan selviämään, jollei
se pane harmaata ja mustaa taloutta kuriin. Se on aivan saletti
juttu.
Kun täällä valtiovarainministeri
kertoi, että hallitus on toimikautensa aikana pienentänyt
valtionvelkaa, niin tosiasiahan oli, että ei mitään. 59,23
miljardia euroa oli valtionvelan määrä vuonna
2002, ja nyt se on muutamaa miljoonaa vaille 59 miljardia euroa
elikkä siis käytännöllisesti
katsoen sama. Tämähän tarkoittaa sitä,
että kun omaisuutta on myyty, niin on tavallaan syömävelkaa
tehty. No eihän tässä sosiaalipoliittisiin
uudistuksiin ole mitään 2,4 miljardia euroa käytettävissä,
jollei harmaata ja mustaa taloutta saada kuriin.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Rehula kysyi tätä eroa
ja ed. Kankaanniemi jo sitä kuvasikin. Todella haluan sanoa,
että vastalauseessa, jossa myös vasemmisto on
mukana, on olennainen ero, ja se on ihan siinä alussa:
esitys on indeksijärjestelmästä. Tässä valiokunnan mietinnön
vastalauseessa ei indeksijärjestelmästä puhuta
mitään.
Se, mikä pani minut tekemään tämänlaisen lausumaesityksen
oli juuri se, että täällä valiokunnan
mietinnössä sanotaan näin, että koska kansaneläkettä tarkistetaan
työeläkkeitä heikommalla indeksillä,
tulee kansaneläkkeen tasoa korjata aika ajoin tehtävillä tasokorotuksilla.
Tähän liittyy tämä valiokunnan
lausuma eli tässä valiokunnan lausumassa ei tavoitteena,
tarkoituksena ole indeksijärjestelmään
puuttuminen. Näen, että koska olimme äänestäneet
jo, ja vastalauseessani tasokorotus on tosi tärkeä,
niin sitä en ottanut sitten enää tähän
lausumaan, vaan se oli näissä pykälissä,
ja sitten katsoin, että tämä, mikä nyt
sitten todella eläkepolitiikassa on epäonnistunutta, on
tämä indeksijärjestelmä.
Todella toivon, että kun huomenna äänestetään,
niin tämä on täysin selvä kaikille,
eikä tässä tarvitse muuta kuin lukea
tämä sana sanalta, mitä tässä lausumassa
sanotaan, ja verrata, koska valiokunnan lausuma koskettaa selvityksen
tekemistä, ja sitä ei minun mielestäni
tarvita enää. Meillä on selkeät
asiat, joista voidaan lähteä tekemään esitys,
joka olisi parempi kuin tämänhetkinen.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä kuulimme
ed. Rehulan analyyttisen puheenvuoron kokoomuksen useammasta erilaisesta
indeksikannasta. Hän luetteli ainakin neljä erilaista.
Sitten jäi ilmaan hänen kysymyksensä, että milloin
kokoomuksella olisi yksi kanta. Minulle tuli mieleen, onko se silloin,
kun kokoomus ja keskusta ovat yhdistyneet yhdeksi puolueeksi. Saattaapi
olla niinkin.
Mutta ne asiat, jotka täällä tulivat
esille vastikään käytetyissä puheenvuoroissa,
ovat hoitokulut ja lääkkeet. On todettava, että lääkkeitten alv:n
poisto maksaisi sen 74 miljoonaa euroa ja se kohdistuisi todennäköisesti
aika hyvin kuitenkin lääkkeiden käyttäjien
hyödyksi. Mutta samalla on muistettava, että meillä tällä hetkellä on sellainen
lääkekorvausjärjestelmä, joka
kohtelee nuivasti ja huonosti niitä ihmisiä, joilla
on paljon lääkkeitä ja jotka käyttävät
pitkäaikaisia lääkehoitoja tai pysyvää lääkitystä.
Tämä vaatimus tämän parantamiseksi
on varmasti meillä kaikilla ollut mielessä.
Toinen asia, hoitokulut yleensä. Nythän nimenomaan
on odotettavissa ilmeisestikin vaalien jälkeen välittömästi
hoitomaksujen nousu. Tästä on paljon ollut tunnelmia
ilmassa, ja se kyllä lisäisi sitten nimenomaan
sairastavien henkilöiden hoitorasitetta, nimenomaan eläkeläisten rasitetta,
koska he käyttävät lääkkeitäkin
hyvin paljon.
Valto Koski /sd:
Arvoisa herra puhemies! En käy kiistelemään,
mitä valiokunta lausumallaan tarkoittaa. Totean vaan yleisesti,
että se on kokonaisuus, joka selviää sitten,
kun lausuman sisältöä aletaan tarkemmin
selvitellä.
Toinen asia on se, että minua vähän
ihmetyttää tässä eläkepoliittisessa
keskustelussa, että tässä tartutaan joihinkin
yksityiskohtiin ja detaljeihin ja unohdetaan, että eläkepolitiikka
on iso kokonaisuus, jota pitää tarkastella kokonaisuutena.
Erityisesti toivoisin semmoista keskustelua, jossa katsottaisiin
tämän eläkerahoituksen ja eläkeindeksien
ja muiden yhteydessä myöskin vanhusväestön
palvelurakenteen tarvetta suhteessa eläkepolitiikkaan.
Kun minua alkoi kiinnostaa keskustelu eläkepolitiikasta,
niin tein sellaisen selvityksen, joka lähti liikkeelle
vuodesta 1990 ja käsitti kaikkien kolmen hallituksen, pääministeri
Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen ja nykyisen
pääministeri Vanhasen hallituksen eläkepoliittiset päätökset.
Minulta meni kaksi kuukautta aikaa ennen kuin sain selvitettyä,
mitä ne kaiken kaikkiaan pitävät sisällään,
ja tein tällaiset vertailevat laskelmat siitä,
miten indeksijärjestelmä missäkin muodossaan
on kehittynyt, mitä muita päätöksiä on
tehty, mitkä eläkepolitiikkaan liittyvät. Olen
tosi tyytyväinen, että sillä on ollut
valtavan paljon käyttöä. Se on käsittääkseni
sellainen kokonaisvaltainen selvitys, joka kannattaa kertoa ihmisille
sen sijaan, että aletaan puhua ja kiistellä joistakin
detaljeista.
Tämän selvityksen osalta kiistaton tosiasia
on se, että vuoden 1990 Holkerin hallituksen Eläkekomitea
90 -mietintöön kirjatut 16 toimenpidekohtaa saada
Suomeen kestävä eläkepolitiikka ovat
vasta nyt toteutuneet, kun Puron työryhmän eläkerahoituslainsäädäntö tässä talossa
säädettiin ja pankinjohtaja Louekosken työryhmän
sitä koskeva ja täydentävä hallintouudistus
tehtiin. Se on vienyt näin monta, 15 vuotta aikaa, ennen kuin
se kokonaisuus on voitu viedä läpi. Voi sanoa,
että sen kaiken tavoitteena on saada kestävä eläkepolitiikka
niin, että jokainen eläkkeensaaja voi olla varma
siitä, että joka kuukausi eläke on saatavissa.
Minusta tämä on ollut erittäin hyvä, pitkäjänteinen
työ, eikä kukaan voi sanoa, jos on tutustunut
tarkemmin Eläkekomitea 90 -mietinnön tarkoitusperiin
ja toimenpide-ehdotuksiin, etteikö eläkepolitiikkaa
olisi hallittu kokonaisvaltaisesti. Se keskustelu, jota täällä on
käyty, on ollut kokonaan muuta kuin kokonaisvaltaista.
Se on ollut detaljeihin menevää ja aina tietyistä intohimoista
lähtevää.
Kiistaton tosiasia on myöskin se, että tämän selvityksen
tuloksena kansaneläkkeiden indeksikorotukset ovat jääneet
15 prosenttiin. Taitetun indeksin korotukset ovat jääneet
noin 25 prosenttiin ja puoliväli-indeksin korotukset runsaaseen 32
prosenttiin, kun ansiotulojen indeksi on ollut runsaat 44 prosenttia.
Mutta ottakaa huomioon, että on kestänyt 15 vuotta
ennen kuin tällainen muutos on tullut. Ja jos lasketaan
ne indeksit euroina tai markkoina, niin huomataan sitten loppujen
lopuksi kuitenkin, minkälainen vaikutus kokonaisuuteen
tällä on.
Jos nyt sitten vaaditaan, että indeksijärjestelmä pitää välittömästi
muuttaa sellaiseksi, mistä lähdettiin, niin ollaanko
sitten valmiit hyväksymään,
että 15 vuoden tavoitteella saavutetaan se taso, mikä oli
silloin, kun tähän muutokseen lähdettiin? Minä en usko,
ja sen takia toivon, että eläkepolitiikkaa tarkastellaan kokonaisuutena
ja niitä vaikutuksiakin kokonaisuutena.
Olen tyytyväinen siinä mielessä,
että nyt kohta päättyvän eduskunnan
työn tuloksena on saatu koko eläkepolitiikka uudistettua,
niin kuin jo aikaisemmin totesin, ja että uudistus on koskenut järjestelmää,
rahoitusta ja siinä on ollut myöskin yhtenä lähtökohtana
vaikutus maamme kansainväliseen kilpailukykyyn niin, että työeläkemaksut
eivät tämän kilpailukyvyn kannalta muodostuisi
kohtuuttomiksi.
Jos katsotaan, mihin sitten pitäisi kiinnittää ihan
oikeasti lisähuomiota, niin varmaan kaikki ovat sitä mieltä,
että ne yli 80-vuotiaat kotiäidit, jotka ovat
hoitaneet silloin, kun miehet ovat olleet rintamalla taikka työelämässä,
lapsiaan kotona ilman palkkatuloa, ne, jotka ovat pelkän
500 euron kansaneläkkeen varassa, ansaitsisivat paremman
kohtelun. Tosin täytyy tässäkin lähteä liikkeelle
siitä, että sen ei välttämättä tarvitse
olla kansaneläke, jonka kautta heidän elinolosuhteensa
parannetaan. Pitää tarkastella kaikkia muita, palvelujärjestelmiä jne.,
että saadaan oikeudenmukainen kohtelu tälle ryhmälle.
Sitten toinen ryhmä on ilman muuta se, johon itsekin
kuulun, ja jonka työhistoriasta iso osa on tehty ennen
1960 tehtyä työeläkeuudistusta. Tähän
ryhmään kuuluvien eläkkeet usein jäävät
40 prosentin alle.
Sitten ihan erikseen pitäisi tarkastella sitä, mikä nyt
eläkkeelle jäävien ihmisten eläketaso tulee
olemaan, kun nämä lainsäädäntöuudistukset
ovat käytettävissä. Tavoitehan on ollut
se, että päästäisiin lähelle
60 prosentin tasoa siitä eläkepalkasta, joka työhistorian
kautta on tuleva. Tältä osin voidaan sanoa, jotta
tilanne on huomattavasti parempi.
Arvoisa puhemies! Toivon todella, että kun näitä keskusteluja
käydään, niin tässä taustalla voitaisiin
nähdä tällaisia laajoja kokonaisuuksia unohtamatta
siitä huolimatta sitä, että siellä on ihmisiä,
jotka tarvitsevat vielä erityiskohtelua, jotta pääsevät
sellaiseen elintasoon kuin pitäisi tällä hetkellä päästä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski juuri edellä toi
esille hyvän näkökulman tähän
eläkepolitiikkaan tarkastella sitä kokonaisuutena.
Helposti keskustelu ajautuu detaljeihin, jotka nekin ovat tietysti
kokonaisuuden osia, mutta kyse on niin laajasta, moniulotteisesta
asiasta, että jos eläkkeisiin todella tahdotaan parannusta
ja pitkäjänteistä kestävyyttä,
niin silloin pitää olla juuri näkökulma,
jonka edellisessä puheenvuorossa kuulimme. Vain sillä tavalla voidaan
luoda kestävää tulevaisuutta, millä eläketurvaa
voidaan parantaa.
Olen sitä mieltä, että eläke
on eläkeläisen palkka, ja sen takia eläkkeiden
on voitava seurata ei vain elinkustannusten kehitystä vaan
myöskin ansiotason kehitystä. Mutta samalla on
pidettävä huoli siitä, että saadaan
kaikkien minimieläketurvaa parannettua. Tämän
on oltava tavoitteena. 500 euroa on perin juurin vähän
kuukaudessa tuloja, jos sillä tulolla pitää todella
elää. Siksi näkisin, että tavoitteeksi
tulevalle hallituskaudelle on asetettava minimieläke, 800
euroa kuukaudessa, takuutaso. No, tämä on tietysti
yksityiskohta, joten sanon, että meidän on nähtävä kokonaisuuksia,
mutta kyllä yksi osa kokonaisuutta on tietysti se, että eläketurva
on sellainen, että sillä voi tulla toimeen. Tähän
liittyy tietysti tuo kysymys eläkkeitten indeksin seuraamisesta. Kyllä tässä on
myös päästävä siihen,
että eläkkeet voivat olla rinnasteiset nykyistä paremmin ansiotason
kanssa, elikkä tuo paljon sanottu sana, taitettu indeksihän
tähän kätkeytyy.
Katson, että eläkepolitiikassa on myös
kauttaaltaan hyvin paljon monia yksilökohtaisia epäkohtia,
joita tulee eläkkeitten yhteensovittamisen myötä.
Lähtökohtana pitäisin sitä,
että eläkeläinen ollessaan ansaitsemallaan
eläkkeellä voi saada myös eläkemaksujensa
perusteella eläkkeitä. Nythän käy
helposti niin, että eläkemaksuja, joita on maksettu,
yhteensovittaminen sitten syö, jolloin ei välttämättä saa
yhtään mitään. Tästäkin
on esimerkkeinä muun muassa eräistä yrittäjä-
ja maatalousyrittäjäeläkkeistä ratkaisuja,
jos on sattunut olemaan muita tuloja, jotka laskennallisesti ovat
suuremmat.
Mutta kun toin esille, että eläkepolitiikka
on nähtävä kokonaisuutena, niin tämä pitäisi
nähdä entistä enemmän kansantalouden,
kokonaiskansantalouden näkökulmasta. En tiedä,
olenko tuossa oikeassa, mutta haluan, että tulevaisuudessa,
tulevalla hallituskaudella ja eduskuntakaudella, selvitettäisiin,
mikä on eläkkeitten todellinen arvo sijoituksena
ja panostuksena kansantalouteen. Nyt kun näemme asiantuntijoiden esityksiä,
niin me näemme eläkkeet vain menona, kuulemme
sanoja eläkeläisten määrän
kasvamisesta, sanoja eläkepommista. Pitäisi selvittää se
mahdollisuus, mikä tuohon kätkeytyy, mahdollisuus
hyvinvointiin, mahdollisuus työllistämiseen, kotimarkkinoitten
elvyttämiseen. Väitän, että kun
eläkeläisillä on rahaa käytettävissään,
tuo raha on aikamoinen dynaaminen tekijä luomaan työpaikkoja,
kulutuskysyntää ja sitä kautta työllistämään
kautta koko maan. Se palvelee samalla myös hyvää aluepolitiikkaa.
Näkisinkin, että tulevaisuudessa meidän
pitää katsoa asioita uudesta näkökulmasta.
Tietysti voidaan detaljeista keskustella, totta kai, mutta sen rinnalla
tärkeämpää on se, että me
katsomme asioita myöskin aivan uudesta näkökulmasta, jossa
eläkepolitiikka nähdään mahdollisuutena, aktiivisena
ja dynaamisena vaikuttajana kokonaiskansantalouteen, sijoituksena
ja panostuksena eikä pelkästään
menona. Toivon, että tällainen uusi kokonaisvaltainen
näkemys voisi tulla ja tältä pohjalta
asioita ainakin haluttaisiin selvittää.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Täällä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Valto Koski ansiokkaasti nosti
esiin tätä näkemystä kokonaisvaltaisuudesta
ja tästä eläkekomiteasta, joka varmasti
on kokonaisvaltainen.
Haluan vaan todeta, että ainakaan omissa esityksissäni,
ja tähänkin vastalauseeseen kun olen perusteita
ottanut, en kyllä ole detaljeista halunnut lähteä vaan
nimenomaan niistä intohimoista — eivät
ehkä ole minun henkilökohtaisia intohimojani — mitä eläkeläiset
ja heidän eri tahonsa ovat myös eivät
pelkästään kokeneet vaan myös tutkineet,
ja tästä asiasta, mikä olisi se kokonaisuus,
millä eläkeläisten ostovoimaa parannetaan ja
parannetaan sitä, että he ovat yhdenvertaisessa,
tasa-arvoisessa asemassa ansioeläkettä ja ansioturvaa
saavien kanssa. Eläkeläisten erilaisissa tilaisuuksissa
on tullut useita eri kohtia, joista on sitten muodostunut se kokonaisuus.
Sen vuoksi näen, että tässäkin
laissa olisi tämä indeksijärjestelmä voitu
ottaa samalla tavalla. Yhtä hyvin on näitä verotus-
ym. kysymyksiä, että kyllä kokonaisuudesta
on kyse. Mutta näen esimerkiksi tämänkin
lain yhteydessä, että yksittäisiä pykäliähän
täällä kuitenkin vaan muutetaan, paitsi
että tämä kalleusluokka-asiahan oli aika
kokonaisvaltainen.
Itse halusin esittää tämän
lain yhteydessä esimerkiksi tähän 16.
lain 11 §:ään muutosta, joka olisi ollut
parempi muutos tässä. Mutta sitä ei voitu
ottaa tähän. Se juuri, kun meillä on
määrätyt pykälät, niin
sitten ei kuitenkaan siinä voida muutosta tehdä,
vaikka on jo todettu, että on joku epäkohta, joka
tuottaa joillekin, esimerkiksi perheille, huononnusta. Olisin halunnut
esittää siihen lapsiperheille taloudellisen tilanteen
parantamiseksi muutosta, mutta sitä ei voitu tehdä.
Halusin vaan tämän sanoa, että kokonaisvaltaisuudesta
tässä nimenomaan ainakin omassa näkemyksessäni
on ollut kysymys.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Esimerkiksi eilen oli Kotkassa opettajien
tilaisuus, jossa oli kaikkien puolueiden edustajia, kansanedustajia
ja muita ehdokkaita mukana. Kun siellä entinen kansakoulunopettaja
kertoo pienestä eläkkeestään
ja kysyy, mitä tehdä, niin ei oikein voi sanoa,
että otapas asia kokonaisvaltaisesti ja luepas,
minkälainen Eläkekomitea 90:n on, ja lähesty
näin sitä asiaa. Kyllä siinä täytyy
kuitenkin tuoda joku kansanedustajan ratkaisu, mikä se
on, onko se indeksi, tasokorotus tai joku. Ei se ole vain, että otetaan
kokonaisvaltainen juttu, että paneudutaanpas miettimään
tätä. Kyllä näihin pitää löytyä selvät
vastaukset.
Siinä mielessä valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoro
mielestäni oli enemmänkin, voisinko sanoa, yleensä vähän
filosofinen. Kyllä pitää olla kokonaisvaltainen
lähestymistapa, mutta myös konkreettinen vastaus
silloin, kun kysytään. Muuten totean tähän
myös sen, että 1995—2006 palkat ovat
nousseet todella 46 prosenttia, työeläkkeet 19
prosenttia ja bruttokansantuote 60 prosenttia. Näin ollen
tässä on selvä jälkeenjäänti
eläkeläisten kohdalla. Kansaneläkkeet
ovat nousseet vielä heikommin kuin työeläkkeet.
Ed. Anne Holmlund merkitään
läsnä olevaksi.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Äsken kuultiin ed. Oinosen puheenvuoro.
Mikäli nyt kuulin ja ymmärsin oikein, niin hän
esitti 800 euron minimieläketasoa, joka tarkoittaa sitä, että sehän
on uusi hyssälä, käytännöllisesti
katsoen muutamaa euroa vaille hyssälä. Nyt kun
ed. Rehula on pyytänyt seuraavan puheenvuoron, niin äskeiseen
ed. Rehulan puheenvuoroon verrattuna puoluetoveri Oinosen äskeinen
lausuma varmaan kirvoittaa teidät kertomaan kaikenlaisia ajatuksia
Suomen keskustan yhtenäisyydestä näissä asioissa.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kyllä se kirvoittaa, mutta
meidän pitää olla niin selkeitä,
ettei meidän puheenvuorojamme tarvitse tulkita. Keskustalla
on ollut ja on tavoitteita. Täällä, ed.
Kankaanniemi, te olitte unohtanut sen tarkan tekstin, vuoden 2003
helmikuun 11. päivänä jätetyn
lausumatekstin. Se löytyy itseltänikin tästä edestä.
Ei ruveta kinaamaan pilkuista eikä pilkun paikoista. Jokainen
tietää, mikä on ollut keskustan pitkän
aikavälin tavoite ja tulee olemaan. Se ei mihinkään
muutu. Kun me puhumme täällä summista,
tässä kohtaa puhun vain itsestäni, jokainen
meistä vastaa tuolla toreilla esitettyihin kysymyksiin
haluamillaan tavoilla. Tästä tulen sitten siihen
tilanteeseen, mistä pyysin puheenvuoron. Ed. Valto Koski,
sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, vastaa tietysti omista
puheistaan.
Mutta, arvoisa ed. Tiusanen, kun ensiksikin on opettaja pienellä eläkkeellään,
siinä on jo asia, voiko ottaa kokonaisvaltaisesti vai ei.
Kun opettaja tulee puhumaan, hän puhuu hieman toisella äänenpainolla
kuin se eläkeläinen, jonka eläke on 500
euroa. Toisekseen te vaaditte selkeitä vastauksia, ja väärä vastaus
on: ottakaa kokonaisvaltaisesti. Niin onkin. Jokainen yksilö on
omine huolineen ja murheineen meidän päätöksentekomme
kohteena, ja ne ratkaisut, mitä me täällä teemme,
vaikuttavat heidän arkeensa. Mutta minusta ed. Valto Koski
harvinaisen selväsanaisesti sanoi, että on katsottava
kokonaisuus, haettava toimenpiteitä, joilla pystytään
sen opettajankin arkeen vaikuttamaan. Siitä meillä puolueilla
sitten on erilaisia näkemyksiä, miten siihen arkeen vaikutetaan.
Tämä on asia, johon me törmäämme.
Tämä ei ole viimeinen eläkekeskustelu
eduskunnassa. Keskustelun käyjät saattavat hieman vaihdella
ja vaihtua, mutta varmasti jatketaan. Mutta tämä kokonaisvaltaisuus
pitäisi ottaa huomioon.
Ed. Jouko Skinnari merkitään
läsnä olevaksi.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aluksi totean, että ed. Valto Koski
puheenjohtajana ehkä, niin kuin sanoin, veti vähän
filosofisesti yhteen valiokunnan työtä tai puheenjohtajan
työtä. Mutta silloin kun pienituloinen, olkoon
entinen kansakoulunopettaja tai vain kansaneläkkeellä toimeentuleva
henkilö maaseudulta tai kaupungista, miten vain, tulee kysymään
kansanedustajalta tai edushenkilöltään,
miten minä selviän tästä, ja
esittää erilaiset korotukset, korotuspaineet,
joita viime aikoina on ollut — terveydenhoito, lääkkeet,
energia, kaikki nämä yhdessä ja pohjaosan
leikkaaminen vaikka sinne päälle, joka merkitsee
jo, että hänellä on vähän
parempi eläke, mutta sillä 1 000 eurollakaan
ei kaupunkiolosuhteissa kovin hyvin eletä — niin
tässä vaiheessa pitää pystyä esittämään
vastauksia, jolloinka kokonaisvaltainen lähestymistapa
käsitteenä ei toimi, vaan pitää esittää selvästi,
että tämä ja tämä asia
on näin.
Mitä tulee palvelutuotantoon, se on ongelma monissa
kunnissa, niin Kotkassa kuin Lahdessakin, ja se pitää pystyä ratkaisemaan
myös. Se on taas toinen juttu. Mutta tätä haluaisin
vielä kerran painottaa, että pitää olla
ratkaisu ja silloin vain kokonaisvaltainen lähestyminen
on hiukan hankala tie.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Aivan totta, kuten ed. Tiusanen täällä sanoi,
yksilön kohdalla ei kokonaisvaltaisuus asioita selitä.
Hänellä on yksilölliset kysymykset, ja
niihin pitää olla vastaus.
Mutta haluan puheenvuorollani tuoda esille sitä, että kun
suunnitellaan tulevaisuutta eläkepolitiikassa, niin samalla
meidän pitää nähdä myöskin
metsä puilta, nähdä kokonaisuus ja nähdä ne mahdollisuudet,
ne elementit, joilla todella voidaan luoda edellytykset eläkkeitten
korottamiselle ja näitten epäkohtien korjaamiselle.
Tätä haluan tällä nimenomaan
korostaa.
Ed. Pulliaiselle haluaisin sanoa, että tuo 800 euroa
on eräs tavoite, jonka Suomen keskustan puoluesihteeri
on asettanut julkisuudessa. Minä toivon, että tuo
tavoite on semmoinen, jota kohti aktiivisesti pyritään.
Oma tavoitteeni on ollut muun muassa talousarvioaloitteessa, voin
sanoa, korkeampi, jossa päästäisiin Oecd:n
köyhyysrajan yli. Tiedän, että tavoitteet
ovat vaikeita saavuttaa, mutta ellei ole tavoitteita, niin ei tapahdu eteenpäinmenoa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Jatkan vielä tätä omalta
puoleltani sikäli, että se, että tämä puheenjohtaja
Valto Kosken esiin nostama Eläkekomitea 90 -mietintö ja
sen päämäärät nyt noin
15 vuoden kuluttua hiljalleen täyttyvät, on aivan
ansiokasta toimintaa valiokunnan puheenjohtajan toimesta, sitä en
halua ollenkaan kritisoida. Mutta kun välillä on
ollut eläkeindeksin täydellinen nollaaminen, ei
indeksiä ollenkaan, leikattu indeksi, eläkeläisillä ylimääräinen sairausvakuutusmaksu,
pohjaosan leikkaus, joka jatkui osittaisena ja johti hyvin useiden
keski- ja aika pienituloisten eläkeläisten kohdalla
koko pohjaosan maksamisen lopettamiseen, ja sitten osin sen palauttaminen
kahteen kertaan leikatuilla jne., niin tämä on
sellainen prosessi, jossa on jouduttu tämän komitean
työn saavuttamisen aikana monta kertaa tilanteeseen, jolloinka
on jouduttu antamaan selkeitä yksityiskohtaisia vastauksia
ja on tehty, eduskunta yksimielisestikin, uusia ratkaisuja, joilla
on pystytty tiettyjä asioita ratkaisemaan. Me olemme edelleenkin
siinä tilanteessa, että kaikkia niitä vuosina
1995—1996 tehtyjä, silloin taloudellisen tilanteen
vaatimia sosiaaliturvan heikennyksiä ei ole vielä pystytty palauttamaan,
ja näin ollen tämäkin puoli on edelleen
kesken.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Eläkematematiikka on vaikeaa, niin
kuin ed. Rehula sanoi. Voi arvioida, että keskustan puoluesihteeri
Korhosen lupaus varmaan nykyisen Vanhasen hallituksen vauhdilla
voisi toteutua ehkä vuonna 2300 tai ehkä hieman
aikaisemmin. Tavoitteita on tietysti hyvä olla ja korkealla.
Aika sitten määrää sen,
koska ne toteutuvat.
Herra puhemies! Ed. Rehulalle totean, että se pikkuista
vajaa neljä vuotta sitten käsitelty ja äänestetty
teidän ehdotuksenne lausumaksi kuuluu näin: "Eduskunta
edellyttää, että eläkejärjestelmiä kehitettäessä kansanvakuutuksen
asema turvataan muun muassa yhdenmukaistaen kansaneläkeindeksi
työeläkeindeksin kanssa sekä pienimpiin
eläkkeisiin tehtävillä tasokorotuksilla." Tämä on
erittäin yksiselitteistä ja selkeää tekstiä. Nyt
tässä mietinnössä oleva teidän
mainostamanne lausuma sisältää vain vaatimuksen
ja pyynnön, että asiaa selvitettäisiin.
Niin kuin totesin, näitä selvityksiä kyllä on
tehty, nyt vain tarvitaan päätöksiä.
Miten voi olla perusteltavissa se, että neljä vuotta
sitten te edellytitte selkeitä, nopeita päätöksiä ja
nyt vain selvityksiä?
Valto Koski /sd:
Herra puhemies! On tietysti tarkoituksenmukaista, ed. Tiusanen,
puhua kokonaisvaltaisesta käsityksestä eri nimikkeillä. Jos
kuuntelitte, mitä johdantopuheenvuoronani käytin,
sanoin, että jos Eläkekomitea 90:n mietintöä ei
olisi kokonaisvaltaisesti lamavuosien aikana voitu toteuttaa, meillä olisi
toisenlainen tilanne tänä päivänä kuin
on. Tämä kokonaisvaltainen eläkepolitiikka,
niin kuin sanoin, tarkoittaa sitä, että Suomen
eläkkeensaajilla on turvallinen asema. Eläkkeet
on turvattu pitkälti tämän kokonaisvaltaisen
eläkepolitiikan toimenpitein. Siihen on tietysti sisältynyt
laskukausien mukanaan tuomat toimenpiteet, ja sitten siihen on sisältynyt
toimenpiteitä, jotka on voitu ottaa huomioon silloin, kun
on saatu talous kuntoon. Toivoisin, että ed. Tiusanen tutustuisi
Eläkekomitea 90:n mietintöön ja tarkastelisi
siltä pohjalta, mitä kokonaisvaltaisuudella olen
tarkoittanut.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusasen jollain tavoin tuntien
en ole välttämättä vallan väärässä,
kun viittaan vanhaan kuluneeseen sanontaan: "Niin kaiku vastaa kuin
huutaa." Jos lähtee luettelemaan asioita, jotka on tehty
tavalla, jossa olisi tarkistamisen ja arvioinnin varaa, niin kyllähän
tunnelman eläkeläistilaisuuksissa saa jonkinlaiseen
asentoon.
Täällä nyt ed. Kankaanniemi lukee
lausumaa. Ei sitä tarvitse hävetä, että keskusta
on ollut ja on huolissaan puolueena siitä, että meillä kansanvakuutuksen
perusperiaatteet ovat edes jonkinlaisessa mallissa, mikä tarkoittaa
sitä, että me huolehdimme jokaisesta eläkeläisestä.
Meidän ongelmammehan täällä on
se, että me menemme neljän vuoden jaksoissa ja
joillakin tälläkin hetkellä on hirvittävä huoli
siitä, tuleeko se seuraava neljän vuoden jakso. Kun
olemme rakentaneet eläkejärjestelmää,
mehän luotamme valmisteluun, joka tapahtuu tämän
talon ulkopuolella. Minä ainakin luotan siihen. Minut on saatu
esimerkiksi uskomaan semmoinen asia, että mitään
eläkepommeja ei ole olemassa.
Toisekseen, 43-vuotiaana kansanedustajana minua kiinnostaa se,
miten minun ikäisilleni jatkossa eläkkeet on turvattu.
Ei se tietenkään sitä kansakoulunopettajaa
paljon kiinnosta, kun hänen arkensa on sellaista, että joutuu
miettimään, mistä tarjousmarketista ruokaa
ostaa. Ei se häntä lohduta yhtään,
mutta viittaan taas ed. Valto Kosken toteamaan kokonaisvaltaisuuteen.
Kyllä häivähdys pitää siitäkin
olla, miten jatkossa eläkejärjestelmämme
on uskottavalla pohjalla. Eräs meidän kansanedustajien
keskeinen tehtävä, vaikka me olemme joistakin
keskeisistäkin asioista kenties eri linjoilla, on se, että me
valamme ihmisiin uskoa siihen, että tämä järjestelmä toimii
ja eläkkeet maksetaan tulevaisuudessakin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan pikkuhiljaa
myös ed. Rehula lähestyi tätä asiaa.
Pienituloinen kansakoulunopettaja, joka on eläkkeellä ja
saa pientä työeläkettä kuitenkin,
kokee, että hänen eläkeasemansa on heikentynyt,
ja hän kertoo itse ja nostattaa itse sen tunnelman todetessaan,
että enää ei sillä eläkkeellä saa
sitä, minkä sillä ennen sai. Hänen
asemansa on siis muuttunut. Silloin indeksi on eräs, joka
sen on muuttanut. On tietysti hyvä todeta, että tällä välin
on tehty paljon kokonaisvaltaista: Eläkerahastot tuottavat,
ei ole eläkepommia — olen samaa mieltä — ja
tässä on tätä ja tätä varmisteltu.
Mutta kuitenkin eläkeläisten kesken on selvä epätasa-arvoisuus — isot
eläkkeet, pienet — ja joku pieni virkamies, joka
on tehnyt mielestään tärkeätä työtä,
huomaa, että hänen viime elinvuosinaan tilanne
hänen kohdallaan onkin huonontunut ja huononee jatkuvasti.
Ei siinä eilisessä tilaisuudessa tarvinnut allekirjoittajan
nostattaa ollenkaan henkeä. Kyllä sitten vielä löytyi sieltä myös
keskustan edustaja, joka nostatti henkeä. Hänhän
ei kyllä ole vielä kansanedustaja, eli hänellä oli
ehkä tällainen linja tässä,
mutta hengen nostattaminen ei nyt ole mielestäni se oleellinen
kysymys. Oleellinen kysymys on, miten me voimme auttaa niitä eläkeläisiä,
jotka ovat huonossa tilanteessa, ja samalla pitää huolta
tästä kokonaisuudesta, sitä en toki kiistä.
Keskustelu päättyy.