Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Päästökaupasta ei ole kehittynyt vakaita markkinoita johtuen uudentyyppisistä markkinoista, pienistä kaupankäyntimääristä ja markkinoihin liittyvästä epävarmuudesta. Päästöoikeuksien hinnoissa on havaittavissa nousua, joka riippuu hyvin pitkälti liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrästä ja talouden kehittymisestä. Päästökaupan vaikutuksia arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota sen tarkoitukseen eli päästöjen vähentämiseen.

Ensimmäisellä kaudella päästökauppa oli tehoton. Päästöjen määrä ei vähentynyt. Toisella kaudella päästökaupan toimintaa vesitti talouden taantuma, joka häiritsi toimintaa. Tulokset olivat kevyet. Kolmannen päästökauppakauden tiukat säästötavoitteet ja päästöoikeuksien hinnat saattavat suosia uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen energiantuotannossa ja teollisuudessa ei kuitenkaan ole monia vaihtoehtoja.

Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että suurin osa Suomen energiaintensiivisestä vientiteollisuudesta kuuluu ilmaisjaon piiriin. Ongelma on kuitenkin se, että ilmaisjaosta huolimatta päästökaupan kustannukset tulevat energian kuluttajahintoihin. Toinen ongelma on siinä, että päästökaupassa myydään päästöoikeuksia, siis lisäpäästöjä. Kun päästöoikeuksien määrää vähennetään, on päästöoikeuksista maksettava enemmän. Näin päästökauppa vaikuttaa suoraan energian kuluttajahintoihin. Perimmiltään kysymys on pitkälti siitä, kuinka tehokas päästökauppa on vähentämään päästöjä.

Arvoisa herra puhemies! On nimittäin niin, että energiantuotannossa ja teollisuudessa ei tapahdu äkillisiä muutoksia. Energiankäytön vähentämisen vähittäisestä tehostumisesta huolimatta talouskasvu lisää energian kysyntää. Koska energiantuotannon ja -käytön laitekanta uusiutuu vain 3—5 prosentin vuosivauhtia, ei energiankäytön tehostaminen eikä päästöjen vähentäminen tapahdu kovinkaan nopeassa tahdissa. Energiantuotannon ja teollisuuden investoinnit vaativat isoja pääomia. Tämän takia energiatehokkuuden ja päästöjen vähentämisen edistäminen on hidasta. On oleellisempaa ostaa päästöoikeuksia kuin investoida uuteen päästöjä vähentävään tuotantoteknologiaan.

Tämän takia tarvittaisiinkin muita päästöjä vähentäviä keinoja kuin päästökauppa. Mielestäni tehokkaampi keino olisi päästövero. Päästöstä siis maksettaisiin suoraan vero eikä oikeuksia lisäpäästöihin sallittaisi. Tämä tekisi energiatehokkuuden lisäämiseen ja päästöjen vähentämiseen tähtäävät investoinnit nopeasti taloudellisesti kannattaviksi. Näin siirryttäisiin energian verottamisesta päästöjen verottamiseen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Ministeri Pekkarinen on paikalla kellon ollessa 21, ja se on tietysti ihan hienoa.

Päästökauppalaki on iso asia, ja tässä on talousvaliokunnan mietintö 42/2010 valtiopäiviltä. Tämän käsittely varmasti koko eduskunnassa on ollut kohtuullisen nopeata ja supistunut ehkä siihen nähden, miten suuresta ja laajasta asiasta on kyse. Ainakin ympäristövaliokunta käsitteli tämän yhdellä kuulemisella johtuen juuri näistä aikataulukysymyksistä.

On myös mielenkiintoista nähdä, millä tavalla talousvaliokunnan mietintö ja ympäristövaliokunnan lausunto poikkeavat toisistaan. Siinä on vähän kaksi eri maailmaa. Mutta voin sanoa, että talousvaliokunta on tietysti ottanut kappaleisiinsa huomioita ympäristövaliokunnan mietinnöstä.

Mutta muutamia asioita yritän sanoa mahdollisimman nopeasti, ettei täällä kukaan pitkästy.

Ensinnäkin tästä valiokunnan kannanotoista, joka on ympäristövaliokunnan lausunnosta siis. Siinä osoitetaan aika hyvin nämä perusasiat. Kuitenkin tässä erinomaisen valiokuntaneuvoksemme tekemässä mietinnössä — tämän on tehnyt valiokuntaneuvos Ekroos, meillä on kaksi hyvää valiokuntaneuvosta — on 1,74 prosenttia tämä lineaarinen vähennys, mikä EU:ssa on huomioitu. No, se tähtää siihen 21 prosenttiin vuonna 2020 päästövähennyksenä, kun vertailuvuosi on 2005. Tässä on kuitenkin ilmastotieteen näkökulmasta toisen tyyppinen vaatimus eli pitäisi pystyä pudottamaan päästöjä huomattavasti enemmän, 25—40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta, jotta päästäisiin 2 celsiusasteen määritelmän alle eli maapallon ilmakehä ei lämpene enempää kuin 2 celsiusastetta esiteollisen ajan lämpötilaan verrattuna. Tällöin tämä EU:n päästötavoite osoittautuisi liian heikoksi eli päästökaupalla ei kuitenkaan päästä siihen, mihinkä pitäisi, koska EU:lla on tämä 20 prosentin päästötavoite.

Toisaalta Suomen kohdalla on huomio siinä, että meidän päästökaupan ulkopuolisia päästöjä pitäisi pudottaa 16 prosentilla vuoden 2005 päästömäärästä vuoteen 2020 mennessä. Ja sitten tähänhän on tulossa lisää taakkaa, nimittäin jätteenpolttoa esimerkiksi tässä ei ole. Tässä on liikenne, maatalous ja muut, mutta tähän ei ole huomioitu jätteenpolton tuomaa vaatimusta. Se on sikäli tärkeä huomata, koska jätteenpolttoa nyt joka tapauksessa kovasti suositaan.

Ympäristövaliokunta on myös painottanut huutokauppatulokysymystä. Kun huutokaupataan päästöoikeuksia, tämä ilmaisjako-ongelmahan on ollut pitkään ja olemme yleensä kiinnittäneet huomiota siihen, että tätä ilmaisjakoa pitäisi vähentää ja keskittyä huutokauppaamiseen. Lähtökohtahan on ollut myöskin tulojen käytön suhteen siinä, että niitä vain noin puolelta osin käytettäisiin ilmastonmuutoksen hillintään, mutta valiokunta esittää, että pitäisi käyttää enemmän. Ja talousvaliokunta niin kuin torppaa tällaista näkökulmaa.

Vielä sellainen huomio näistä hankemekanismeista eli Kioton mekanismeista — yhteistoteutus ji ja puhtaan kehityksen mekanismi cdm — että sieltä saatujen päästövähennysoikeuksien merkitys ei saisi olla enempää kuin puolet päästövähennyksistä, eli ikään kuin anekaupalla, jos niin halutaan sanoa, saadaan jostakin erilaisten toimenpiteiden kautta päästöoikeuksia, ja se ei saisi olla näistä päästövähennyksistä enempää kuin puolet, eli täytyisi aina kuitenkin todellisia päästövähennyksiä olla se 50 prosenttia. Se on se minimi, joka on ollut Suomen linjaus.

Lopuksi, kun on päästökauppaa kritisoitu, niihin kritiikkeihin voi kovasti tietysti yhtyä monella tavalla. Mutta tietysti on huomattava se, että päästökaupalla kuitenkin, jos se katto pidetään ja sitä todella aina alennetaan ja se pidetään matalalla ja sitten ei mennä näihin cdm- ja ji-systeemeihin — joint implementation ja clean development mechanism — silloin päästään myös todelliseen tulokseen. No, nyt EU:ssa on kuitenkin pidetty korkealla sitä päästökattoa ja se vähennyskulma on ollut kohtuullisen pieni, niin kuin äsken totesin.

Mutta sellainen linjaus, kun täällä on nyt ed. Pentti Oinonenkin paikalla, mitä perussuomalaiset ilmoittavat, ettei mitään päästökauppaa tarvita, kun ei ole mitään ilmastonmuutostakaan, koska nyt sataa lunta ja on pakkasta ulkona, on sitä pöljäpopulismia, jolla ajatellaan, että baarin mies jostakin takahikiältä voidaan hankkia äänestäjäksi. Mutta väitän, että suomalaiset eivät ole niin tyhmiä kuin perussuomalaiset ajattelevat, että ollaan aina sitä mieltä, että kaikki ennakkoluulot ovat oikein. Tämä pörssin kritiikki on ihan paikallaan, mutta me tarvitsemme toimenpiteitä, ed. Pentti Oinonen, nimenomaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Lopuksi, Helsingissä oli vastikään korkean tason konferenssi, jonka professori Patomäki oli kutsunut koolle, hänhän on Helsingin yliopiston erään huippuyksikön vetäjä, ja nimenomaan kysymyksessä on ilmastonmuutoksen hillintä. Siellä päästökauppa-ajattelun tilalle tuodaan nimenomaan hiilimaksua, niin että kun hiiltä käytetään, poltetaan hiilidioksidiksi tai sitten vähennetään hiilinieluja, silloin näistä joutuisi maksamaan.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä todella ihmettelen tätä teidän, myös vasemmiston ed. Tiusasen, mielipidettä tästä ilmaston lämpenemisestä. Helsingissä ei ole kymmeniin vuosiin ollut näin paljon lunta kuin nyt on, ja vihreiden Sauri pyytää anteeksi taivaan isältä, kun lunta sataa. Varautuisi siihen, että talvi on vielä tulevaisuudessakin Suomessa eikä se tule koskaan jäämään taaksepäin. Tämä on sitä teidän pölhökustaa-populismia, ei meidän.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä aika vastaansanomattomasti sanottu tämä ed. Pentti Oinosen kommentti äsken. Kaikkihan nyt näkevät, että lunta on vaikka kuinka paljon. Ja jos tästä haluaa vetää tällaisenkin johtopäätöksen kuin ed. Oinonen vetää, niin kyllä sen lumen määrän perusteella voi tällaisen johtopäätöksen vetääkin. Mutta kyllä minä tässä asiassa kuitenkin luotan ja uskon vähän siihen niin kuin ed. Tiusanenkin edellä, että kyllä ihmiset osaavat tämän lumikasan läpi, ed. Oinonen, nyt nähdä, mitä kello on lyönyt maailmanlaajuisessa ilmastokysymyksessä.

Meillä on oma vastuumme meidän omien lastemme ja heidän jälkeensä tulevien ihmisten maailmasta. Suomella on oma vastuu ilmastokysymyksestä, ja me olemme astuneet kantamaan sitä omaa vastuuta yhdessä muun Euroopan unionin ja kaikkien valistuneitten maailman maiden kanssa. Sellaista maata maailmassa, joka sanoisi, ettei tässä mitään ole tapahtumassa, sen kuin mennään samalla tavalla kuin tähänkin asti, ed. Oinonen, ei sellaista maata enää löytynyt. Cancúnin kokous, vaikka siellä ei päästy kaikista yksityiskohdista suinkaan yhteisymmärrykseen, pohjimmiltaan tunnustaa tämän tosiasian. Tästä syystä tietysti olisi toivottavaa, että meilläkin katsottaisiin totuutta silmiin ja kerrottaisiin asiat näiltä osin niin kuin ne ovat — ihmetellään muutoin lumikasan suuruutta, siitä riittää puhetta moniin eri pöytiin.

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Tiusanen edellä sanoi, tämä päästökauppa, eurooppalainen päästökauppajärjestelmä, johonka muuten eräät muut maat ovat tulossa nyt vähitellen mukaan tämän sukuisten toimien kautta, on iso asia. Siinä mielessä täällä eduskuntasalissa tämä on hirveän vaikea asia ensinnäkin myöskin samalla kertaa, sekin täytyy myöntää. Totta kai demokratian ja kansanvallan kannalta olisi hirveän hyvä, jos isot asiat olisivat myöskin yksinkertaisia ymmärtää, mutta tätä yksinkertaisuuden velvoitetta ja vaatimusta välttämättä nämä päästökauppajärjestelmät eivät aina täytä.

Kaiken kaikkinensa kysymys on isosta asiasta, jos rahaksi muuttaa nykypäivän päästöhinnoilla sen kokonaisuuden, mistä tässä puhutaan. Kysymys on monista kymmenistä miljardeista euroista koko Euroopan unionin mitassa.

Nythän ollaan oikeastaan astumassa sitten kolmanteen päästökauppakauteen Euroopassa. Ensin oli harjoittelukausi 2005—2007, sitten nykyinen kausi, joka on meneillään 2008—2012, ja tässä nyt ollaan valmistautumassa seuraavaan kauteen 2013—2020. Euroopan johtajat ovat päättäneet, että me sitoudumme siihen, että me vähennämme päästöjä 20 prosenttia, ja näitä päästöjä vähennetään siis sekä päästökauppasektorilla että ei-päästökauppasektorilla. Päästökauppajärjestelmä nyt koskee niitä menettelyjä, joilla menettelyillä täällä päästökauppasektorilla yhteisesti Euroopassa päästöjä vähennetään.

Tämä uusi kausi, mihin nyt mennään, muuttaa nykyistä järjestelmää eräiltä keskeisiltä osiltaan. Ensinnäkin tässä pyritään nyt vähentämään paljon enemmän päästöjä. Sehän tuli jo selväksi. Toisaalta tässä päästökauppasektorilla mennään järjestelmään, jossa otetaan tällainen koko Euroopan unionin laajuinen sektoraalinen päästökauppajärjestelmä. Ei ole enää maakohtaista päästökauppajärjestelmää, vaan eri toimialat Euroopan unionin sisällä tavallaan ovat jokainen aina toimialoittain vastuussa siitä, että päästöjä vähennetään kullakin toimialalla niin, että siihen yhteiseen eurooppalaiseen tavoitteeseen sitten päästäisiin.

Kuitenkin tässä järjestelmässä Euroopassa on huomioitu se totuus, että meillä on sellaisia toimialoja Euroopassa, jotka ovat maailmanlaajuisessa kilpailussa, joilla aloilla meidän on estettävä niin sanottu hiilivuoto: se, että me emme rasita niin tolkuttomasti sellaisia toimialoja, joilta nuo yritykset siirtyvät äkkiä jonnekin muualle maailmaan, missä ei vastaavaa päästökauppaa ole, ja siellä aiheuttaisivat paljon enemmän päästöjä. Tästä syystä ollaan tietyt toimialat päästämässä tämmöisen ilmaisjaon, päästöoikeuksien ilmaisjaon piiriin.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä joutuu toteamaan, että Suomi ... Minä mielellään katson sen näin päin, tässä meidän näkemyksemme vähän ehkä eroavat ed. Tiusasen kanssa. Minä pidän hyvänä asiana sitä, että me onnistuimme neuvottelemaan asiat niin, että Suomelle keskeiset toimialat, kuten metsäteollisuuden, metallin ja keskeisen kemianteollisuuden toimialat, pystytään pitämään nyt tämän ilmaisjaon piirissä. Eli nämä toimialat saavat sen perusteella, minkä verran ne historiassa ovat päästöjä aiheuttaneet, päästöoikeuksia 2013—2020 väliselle jaksolle. Voi sanoa, että kaikki Suomen talouden kannalta keskeiset toimialat saatiin tämän ilmaisjaon piiriin. Se on erittäin tärkeä ja suuri asia Suomen talouden menestymisen kannalta.

Miksi tässä näin hyvin vielä pärjätään? Sen takia — ja tässä taas joudun vähän puuttumaan siihen, mitä perussuomalaisten paperissa taannoin sanottiin — sen ansiosta, että nyt ne ilmaisjaot perustuvat siihen, että toimialoittain on tämmöinen Euroopan laajuinen benchmarkkaus. Katsotaan, mitkä ovat ne yritykset, jotka tuottavat pienemmillä ominaispäästöillä vaikkapa yhden tonnin jaloterästä, ja tämä otetaan huomioon, siis se, kuinka pienillä päästöillä saadaan tietty määrä tuotetuksi sitä hyödykettä, mitä tuotetaan. Ne, jotka kykenevät näin toimimaan, pienin ominaispäästöin tuotantoa tuottamaan, menestyvät tässä ilmaisjaossa, ja näin käy monilla toimialoilla suomalaisille yrityksille. Sen siis, että suomalaiset yritykset ovat jo tehneet tässä mielessä kotityönsä hyvin, ne nyt löytävät edestä siinä menestyksessä Euroopan unionin sisällä, missä niitten suhteellinen kilpailutilanne tulee parantumaan niitten maitten vastaaviin yrityksiin verrattuna, joiden maiden yritykset eivät noita kotitöitä ole tehneet yhtä hyvin kuin suomalaiset yritykset ovat tehneet.

Arvoisa puhemies! Tämä järjestelmähän toimii niin, että sitten maakohtaisesti nämä päästöoikeuksien huutokaupat järjestetään ja ne huutokauppatulot palautetaan suurelta osalta sitten aina jokaiseen maahan tietyn tämmöisen järjestelmän perusteella. Siinäkin järjestelyssä katsotaan sitä, miten nuo päästöt olivat meillä aikaisemmin jokaisessa EU-maassa vuosina 2005, 2006 ja 2007. Ne päästöt, mitä silloin aiheutettiin, ovat perustana sille, minkä verran tulevalla päästökauppakaudella Suomi saa siitä huutokaupasta näitä tuloja takaisin tänne Suomeen. Kun me nämäkin kotityöt olemme tehneet viime vuosina hyvin, arvio on, että tulevalla kaudella suomalaiset yritykset joutuvat maksamaan päästöoikeuksista vähemmän Euroopassa kuin mitä Suomen valtio saa takaisin tämän huutokaupan tuottamia tuloja tänne Suomeen hyviin tarkoituksiin, esimerkiksi uusiutuvan energian rahoitustarpeisiin, oli kysymys bioenergiasta tai muista uusiutuvan energian muodoista, joita nyt ollaan lisäämässä.

Tässä mielessä uusi päästökauppakausi tekee oikeutta maille niin kuin Suomelle, missä viime vuosien aikaan on tehty hyvää työtä. Erityisesti meidän teollisuus on tehnyt hyvää työtä vähentämällä päästöjä huomattavasti siitä, mikä tilanne on aikaisemmin ollut.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi huomio ed. Laxellin sinänsä monella tavalla aiheelliseen ja perusteltuun puheenvuoroon.

Ajatus siitä kuitenkin, että päästöverotuksella voitaisiin tehdä oikeutta ja saada nopeammin näitä ratkaisuja aikaiseksi, ei välttämättä toimi ihan tällä tavalla parhaalla mahdollisella tavalla. Minunkin mielestäni päästökauppajärjestelmässä, varsinkin vanhassa, oli erinäköisiä puutteita. Mutta kyllä täytyy sanoa, että kun ei parempaa järjestelmää ole keksitty kuin tämä päästökauppajärjestelmä on, niin joutuu puolustamaan sitä ja olemaan mukana kehittämässä sitä mahdollisimman oikeaan ja hyvin toimivaan järjestelmään.

Yritän ed. Laxellin kysymystä lähestyä yhden esimerkin tavoin. Otetaan esimerkki suomalaisesta yrityksestä: Outokumpu Torniossa, Outokummun jaloterästehdas. Se on rakennettu niin, että se pystyy valmistamaan jaloterästä erittäin pienin ominaispäästöin. Tonni jaloterästä — päästöjen määrä on varsin pieni, yksi pienimmistä koko maailmassa. Nyt jos tämän tyyppiset yritykset pakotetaan tekemään tuntuvia päästöjen vähennyksiä vielä, siellä esimerkiksi 20 prosentin päästöjen vähennykset aiheuttavat valtavan suuret investointitarpeet, koska se yritys on jo tehnyt niin suuret päästöjen vähenemiset, niin paljon investoinut siihen ominaispäästöjen vähentämiseen. Sillä samalla rahalla, jolla Outokummussa saataisiin, sanotaan, vaikkapa sata tonnia päästöjä säästettyä, jossakin toisaalla, vaikkapa Puolassa, missä on höttöä tämä juttu tällä hetkellä eräillä teollisuudenaloilla, saadaan aikaan paljon suuremmat päästövähenemät. Käyttämällä sama raha siellä tämä maailmanyhteisö saa hirveän paljon suuremmat päästövähenemät aikaiseksi.

Tämä on päästökauppajärjestelmän idea: ohjata päästöjen vähentämisen investoinnit sinne, missä samalla rahalla saadaan suurimmat päästöjen vähenemiset aikaiseksi. Tässä pärjää sekä se Outokumpu aiemmin kertomastani syystä että sitten maailmanyhteisö sillä, että sama raha kun käytettiin, saatiin suurimmat päästöt aikaiseksi. Tästä syystä minä niin kuin periaatteessa puolustan päästökauppajärjestelmää, vaikka näen, että voi olla, että tässä uudessakin järjestelmässä on tiettyjä puutteita.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos, ministeri Pekkarinen, puheenvuorostanne. Kuitenkin tässä laajassa ilmaisjaossa, jota vielä sitten varmasti te edistitte ja muutenkin edistettiin siitäkin lähtökohdasta, mikä alun pitäen tuli komissiolta, on se ongelma, että päästöyksikön hinta päästökaupassa saattaa mennä niin matalaksi, että ohjausmomentti kärsii, se on liian matala.

Olette aivan oikeassa Tornion jaloterästehtaasta. Myöskin Rautaruukki tekee erittäin hyvin terästä, ei siinä ole ongelma, vaan ongelma on se, että se on kaiken kaikkiaan niin laaja, ja tämä kritiikkihän ei tietenkään aina koske ainoastaan Suomen teollisuutta vaan monesti muidenkin EU-maiden teollisuutta. Ja tällöin tämä ohjaus todella ontuu.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Huijarit pääsivät käsiksi päästökauppaoikeuksiin ja myydä hurauttivat niitä muutaman sadan miljoonan euron edestä ja pistivät rahat taskuunsa. Ministeri Pekkarinen: Miten tämä nyt on sitten selitettävissä, ja onko tämä myös jatkossa mahdollista?

Ja toisekseen, kyllä minun oikeustajuni sanoo niin, että ne maksavat ne päästöt, jotka niitä tuottavat. Ei tavallisella kansalla maksateta, vaan maksatetaan niitä sillä teollisuudella, joka tähän on syyllinen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle tämmöinen retorinen vastakysymys: Voisiko riittää jopa ed. Pentti Oinoselle vastakommentiksi se, että ei tässä paluuta entiseen ole? Elikkä jos siis yritetään jotakin, niin se on pakko nyt sillä tiellä edetä, mille tielle on lähdetty, ja jos sitten tämä menee huonosti, niin sitten menee huonosti, mutta menee siinä ed. Pentti Oinosellakin huonosti sitten.

Marko Asell /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ilmastoasiat on otettava vakavasti, ei mitään ylilyöntejä tai hysteriaa pidä tietystikään luoda, mutta kyllä tuo perussuomalaisten linjaus siitä, että se on höpö höpö -juttua, on mielestäni vastuuton. Ainakin oma näkemykseni on se, tässä lasten isänä ja myös heidänkin kannaltaan tulevaisuutta katsoen, että kyllä maapalloa on suojeltava ihmisten tuottamilta saasteilta entistä enemmän. Tai voi kysyä sitten, onko ihan sama, millaisen viestin tai suunnan Eurooppa näyttää esimerkiksi Kiinalle tai Intialle, joissa on 2,5 miljardia ihmistä ja kohta aika monella on autot ja muut käytössä. Totta kai heidät pitää saada mukaan tähän toimintaan ja koko maapallon maat, ja pikkuhiljaa siihen suuntaan varmasti mennään. Mutta tämä kysymys tästä päästökauppahuijausasiasta oli kyllä mielenkiintoinen, kuinka laajaa se oli ja oliko suomalaisia firmoja siinä jotenkin niin sanotusti uhrina. Siitä vähän jotain tietoa kaipaisi.

Kalle  Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen metsien hiilensitomiskyvyllä on olemassa jonkin laskentakaavan mukainen rahallinen arvo. Ministeri Pekkarinen, olenko ymmärtänyt oikein, että metsien hiilensitomiskyky on kansallistettu? Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että yksityisten metsänomistajien päästöoikeus on sosialisoitu, ja onko näitä päästöoikeuksia nyt jaettu suuryrityksille? Onko tämä oikein teidän mielestänne, mikäli tämä pitää paikkansa? Samaan aikaan tässä puhutaan sitä, että jos hiilinieluja vähennetään eli hakataan metsiä, niin sitten jouduttaisiin maksamaan korvauksia vastaavasti niiden päästöoikeuksien vähentymisestä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinonen jo kerkesi puuttua tähän nettihyökkäysuhkaan, jossa tietysti jotakin tapahtuikin ja sitten rekisterisiirrot estyivät ainakin jonkun aikaa. Mutta, arvoisa puhemies, onko tässä mietinnössä itsessään oikea tieto vai eikö? Minä tulkitsen tämän niin, että komissio on ottanut sen piikkiinsä. Siis missä se kollektiivinen vastuu on? Kuka vastaa kollektiivisesti nyt siitä, että nämä asiat ovat kunnossa? Sille nettihyökkäysuhallehan me emme voi sen enempää kuin me yleensäkään voimme, mutta kaiketikin siinäkin on jokin varmuuden maksimointi olemassa. Jos ministeri voisi selvittää tämän puolen, koska tätä kysytään nyt, kiitos ed. Pentti Oinosen ja hänen aisankannattajiensa.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tuossa äsken jo kysyin ministeri Pekkariselta sitä, onko suomalaisten yksityisten metsänomistajien päästöoikeus omien metsiensä hiilensitomiskykyyn sosialisoitu. Eikö se hiilensitomiskyky, mikä näillä metsillä on, se oikeus, rahallinen päästökauppaoikeus, kuuluisi sille metsänomistajalle eikä kansalliseen päästökauppaan? Tähän asiaan haluaisin saada ministeri Pekkariselta selvityksen.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Paljon mieluummin puhun tästä kuin tuolta, koska tuossa puhujapöntössä tuulee ja minua ottaa aina henkeen se.

Ed. Pulliainen hyvin kommentoi täällä ed. Pentti Oinoselle, ei siitä sen enempää. Mitä tulee näihin huijareihin — käytitte tätä ilmaisua — näitä näköjään on kaikilla toimialoilla, ja päästökauppasektorillakin toimijoitten joukossa on niitä, jotka käyttävät tilaisuuden hyväksi, jos saumaa on, ja tekevät vääryyksiä. Valitettavasti näin inhimillisessä elämässä on.

En osaa nyt, ed. Pulliainen, ihan vastata siihen, minkälaisen vastuun se komissio nyt siitä loppujen lopuksi kantaa. Minä luulen, että komissio yrittää tehdä voitavansa saadakseen vääryydet korjattua ja takaisin sen, mikä on tähän saakka näyttänyt menetetyltä. Miten se siinä onnistuu? Minä en osaa tarkemmin, valitettavasti, tähän vastata.

Mitä vielä, ed. Tiusanen, tulee tähän ilmaisjakoon, kyllä se on Euroopan kannalta tärkeä asia. Kyllä koko Euroopalle on tärkeää, että meiltä ei siirry sellaista tuotantoa jonnekin muualle, jossa jossakin muualla aiheutetaan paljon enemmän päästöjä kuin täällä. Koko tämä järjestely tästä ilmaisjaosta on itse asiassa ilmastokysymyksen nimissä tehty.

Ja vielä, jos puhemies sallii, näistä nieluista. On totta, että nämä metsänielut on metsänomistajan käsistä tavallaan sosialisoitu, jos niikseen haluaa sen asian sanoa. Mutta samalla tavalla on sosialisoitu myöskin ne kustannukset, mitkä syntyvät siitä, kun sitä metsää poltetaan. Siitähän tulee päästöjä sillä hetkellä, kun se poltetaan. Mutta tässä luonnon kierrossa nämä nielut ja sitten tämän polton aiheuttamat päästöt, nehän niin kuin menevät melkein tasan. Ei ihan tasan meidän tapauksessa, koska meillä on enemmän nieluja kuin mitä me tällä hetkellä tuotamme päästöjä. Näin se (Puhemies koputtaa) suurin piirtein menee tämä asia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pentti Oinonen, no, nyt hän on poissa täältä, reagoi ihan oikein. Hän sanoi, että katsokaa ulos, siellä on se lumihanki, ei ole ilmastonmuutosta. Niinhän hän vastasi tähän minun huomautukseeni.

Miksi kuitenkin sataa paljon lunta? Sen takia, että ääreisilmiöt lisääntyvät, sateisuus lisääntyy talvella. Mongoliassa, missä näinkin tapahtuu, se tappaa sen heidän karjansa, joka on ulkona, joka on tottunut vähälumisuuteen, laiduntamaan, ottamaan lumen alta heinää jne. Siis tämä ongelma on koko pohjoisella pallonpuoliskolla.

Mutta keskilämpötila esimerkiksi viime vuoden loppupuolella oli korkeampi kuin koskaan, ja nimenomaan loppuvuodesta: Grönlannissa 3 astetta korkeampi ja Pohjois-Amerikassa myös lämpimämpää. Kylmempää on ollut ainoastaan Euroopassa ja osin Siperiassa. Tämä on lähtökohta.

Tähän päästökauppakysymykseen vielä ja tähän talousvaliokunnan mietintöön ja ympäristövaliokunnan lausuntoon: Tänään ympäristövaliokunta äänesti, täällä on ed. Juurikkala paikalla, äänin 8—8 ja arvan ratkaistessa sen, että pitää tulevaisuudessa avata, ehkä katsoa, mitä ilmastolaki tuo mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään Suomessa. Se oli sinänsä merkittävää, koska valiokunnassakin on edustettuna merkittävä puolue, jonka mielestä sanaa ilmastolaki ei pitäisi ollenkaan lausua, kirjoittaa valiokunnan toimesta. Näin ollen tällä tavalla asia on avattu. Ilmastolakia käsiteltiin tänäänkin ympäristövaliokunnassa, vaikka hyvin heikosti, mutta yhtä kaikki joka tapauksessa.

Vielä, kun nyt ed. Pentti Oinonen tuli, tähän teidän ilmastopolitiikkaanne haluaisin viitata, että silloin, kun pidettiin se Metalliliiton aikoinaan kirjoittaman ilmasto-ohjelman tiedotustilaisuus — kuitenkin Timo Soinin puolentoista vuoden työn osoituksena, mitä se siis ei ollut, Timo Soini erehdytti tässä julkisuutta — siinä, ed. Pentti Oinonen, todetaan muun muassa, että windfall-verot pitäisi poistaa ja uraanivero pitäisi poistaa. Miten sellaista voi poistaa, jota ei olekaan? Ehkä voitte vastata tähän kysymykseen. Vai onko se vaan tietämättömyyttä, että luullaan, että sellainen on? Te kai ehdotatte myös Kymijoen kanavointia, joka on murhaava esitys Itämerelle ja Suomenlahdelle. Tässä mielessä ymmärrän, että pitäisi ehkä vähän paneutua noihin asioihin.

Mutta vielä tähän päästökauppa-asiaan. Tämä ei mielestäni toteudu kunnolla, jos ei olla kaiken kaikkiaan enemmän kunnianhimoisia. Ja päästökauppa yksin ei ole mikään ratkaisu. Globaalisti me tarvitsemme enemmän muita ratkaisuja, yhteistoimintaa, ja silloin kyllä tämän professori Patomäen ja hänen hyvin laajan tiedemiesverkostonsa esittämän hiilimaksun — myös silloin siis, kun hiilidioksidia tuotetaan tai kun hiilinieluja heikennetään — jos sitä toteutetaan, pitäisi kyllä, uskon, enemmän globaalisti ja tehokkaasti vaikuttaa hiilidioksidin vähenemiseen ja kaikkien kasvihuonekaasutyyppien vähenemiseen tältä planeetalta.

Joka tapauksessa EU:n sisällä meillä on nyt tämä päästökauppa, joka ei ole ongelma. Tai haluaisin tähän lopuksi sanoa, että nämä nettihyökkäykset, joilla sieltä on viety julkisuudessa olevien tietojen mukaan muutaman kymmenen miljoonan euron arvosta, oliko se nyt 40 miljoonaa euroa, päästöoikeuksia, kähvelletty, siis tehty tietynlainen ryöstö, se oli kuitenkin vain muutama prosentti siitä vaihdosta, mikä päivittäin tapahtuu näissä päästöpörsseissä.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan totean ed. Tiusaselle, ja olisin todennut ministeri Pekkarisellekin, tuosta kitkerän sävyisestä puheenvuorosta: galluppitulokset näköjään irrottelevat kielenkantoja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen nyt joutui poistumaan Kesärantaan takaisin, mutta pöytäkirjan kautta hänelle välittyy viesti seuraavasta ihan olennaisesta asiasta. Minä luen, arvoisa puhemies, yhden virkkeen täältä mietinnöstä. Se kuuluu näin: "Komissio on pyrkinyt korjaamaan tilannetta parantamalla rekisterijärjestelmän turvallisuutta ja luotettavuutta uuden sääntelyn avulla."

Arvoisa puhemies! Tämä vaatii selvityksen. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä se fyysisesti, käytännössä tarkoittaa? Sitähän me tarvitsemme sen takia, että oinoset ovat galluppiensa kanssa koko ajan hengittämässä niskaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinoselle, joka nyt taas on puhelimessa, vastaus tuohon. Nimenomaan, jos ja kun perussuomalaisilla on kannatusta, silloin heillä on myöskin tietysti vastuuta, ja silloin kyllä vähintä, mitä voisi edellyttää, olisi se, että puheet olisivat jollakin tavalla totuuden kanssa samalla tasolla. Ja tässä tarkoitan esimerkiksi sitä, että jos sanotaan, että windfall-vero on poistettava, uraanivero on poistettava, niin sehän edellyttäisi, että meillä on sellaiset verot, mutta meillä valitettavasti ei ole.

Marko Asell /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pakko tässä myös kommentoida tähän ilmastokeskusteluun, jossa tuli tämä gallupkannatusten esilleotto: on se kyllä erikoista, että samalla, kun ilmastonmuutos kaikkien tutkimusten mukaan etenee, myös perussuomalaisten kannatus etenee. Tekeekö siis ilmastonmuutos myös ihmiset ehkä hölmömmiksi?

Kalle Jokinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä olen metsien mies, ja Suomi on metsien maa. Tuossa edellisessä debatissa tai vastauspuheenvuorossa ja ministerin vastauksessa kuultiin se, että silloin, kun siirryttiin päästökauppajärjestelmään, suomalaisten metsien päästöoikeus, siis se hiilensitomiskyky, on kansallistettu. Keskustalainen elinkeinoministeri Pekkarinen totesi, että hänen mielestään on oikein, että yksityisten metsänomistajien oikeus omien metsiensä päästöoikeuteen, jolla on rahallinen arvo olemassa, on sosialisoitu. Koska silloin, kun tuo metsänomistaja pistää vaikka puuta takkaan tai saunanpesään, silloin hänen ei tarvitse maksaa siitä päästöstä, jonka tuo puun polttaminen taas puolestaan aiheuttaa. Minusta tämän kaltainen yksityisten ihmisten ja yksityisten metsänomistajien päästöoikeuksien sosialisointi ei ole oikein.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja toi esille mielenkiintoisen kysymyksen, jota en ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Itse tunnustaudun myös syvän vihreän metsäisen Suomen metsien mieheksi, ja tältä pohjalta sanon, että meidän metsämme ovat erittäin arvokas hiilinielu uusiutuvina lähteinä ja mitä paremmin metsiä hoidetaan, sitä paremmin ne toimivat hiilinieluna. Toivon, että tämä kysymys, jonka ed. Jokinen edellä otti esille metsien mahdollisuudesta, päästökaupasta ja metsänomistajan näkökulmasta, todella selvitettäisiin.

Mutta, arvoisa puhemies, puheenvuoron varasin puhuakseni biokaasusta. Biokaasu on aina ympäristöteko, ja minä näkisin, että Suomen pitäisi panostaa juuri jätteitten muodostamiseen biokaasuksi ja edelleen biokaasun jatkojalosteiksi. Siinä meillä on suuret mahdollisuudet, ja nämä ovat vielä uinuvia mahdollisuuksia tällä hetkellä. Ja tuollainen muna—kana-asetelma: että kun ei biokaasun jakeluverkostoa ole riittävästi, se on ihan alkutekijöissä, niin silloin ei ole käyttöä, ja käyttöä ei ole, kun ei ole jakeluverkostoa, ja tuotantoakin on vielä liian vähän tällä hetkellä. Mutta meillä on todella suuret mahdollisuudet biokaasun osalta ja sen jatkojalosteiden osalta, ja tämä on parasta ympäristötekoa. Toivon, että näitä mahdollisuuksia hyödynnetään, samoin kuin uusiutuvien luonnonvarojen mahdollisuutta biodieselissä. Suomella on todella huikeat mahdollisuudet näissä bioenergian muodoissa, kun vain nämä otetaan tehokkaasti käyttöön.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalle Jokinen puhui tästä sosialisoimisesta, ja minä ihmettelin kyllä hiukan, että myöskin ministeri Pekkarinen jotenkin yhtyi siihen. Itse kuitenkin kohtuullisen aktiivisena ilmastonmuutoksen seuraajana en oikein tällaista ymmärrä, mitä tämä on. Koska jos puhutaan maaperän, siis metsän maaperän hiilivarannosta ja sen hiilinieluominaisuuksista, niin siihen on kiinnitetty huomiota, että ei pitäisi metsästä viedä kaikkea, jotta se karike ei menettäisi tätä hiilivarantoaan, ja että ei pitäisi polttaa kantoja, koska niissä oikeastaan on useammaksi sadaksi vuodeksi hiili varastoitu ja jos se poltetaan hetkessä, siis muutamassa vuodessa, se aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia ilmastotaseisiin.

Sitten, mikä on erikseen puun ympäristövaikutus? Sehän on sopimusvarainen. On päätetty, että sillä on niin lyhyt kiertokulku, että sen hiilidioksidivaikutukset ovat nolla, vaikka lyhyellä aikavälillä ne ovat suuret mutta pitemmällä tietysti sitten vähemmän.

Mutta tätä sosialisointia minä en kyllä ymmärrä, sen minä kyllä ymmärrän, että pankkien tappiot on sosialisoitu, mutta tätä toista vaihetta, josta te puhuitte, en kyllä ymmärrä. Mutta ehkä te kerrotte vielä tarkemmin, mitä te sillä todella tarkoitatte.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron kommentoidakseni ed. Lauri Oinoselle. Mutta ennen sitä totean vaan ystävälleni ed. Tiusaselle niin, että se kantohomma riippuu siitä, mihinkä verrataan. Jos kantoja verrataan kivihiilen käyttöön, ainakin ne juuristot ja kannot kannattaa käyttää, koska siinä se kokonaishyöty on ihan selvä.

Mutta ed. Lauri Oinonen, teillä on kuulkaa elämänne suuri tehtävä nyt, se on Oinosten, kaikkien maailman Oinosten puolesta: pistäkää ed. Pentti Oinonen järjestykseen, pitäkää hänelle biokaasupuhe joka aamu ja ilta.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä lyhyesti metsien päästöoikeuteen. Ajatushan lähtee siitä, että jokaiselle metsähehtaarille on laskettu hiilensitomiskyky, ja, niin kuin tiedetään, noille hiilikiloille on rahallinen päästökauppa-arvo olemassa.

Kysymys on siitä, kuka omistaa sen metsähehtaarin hiilensitomiskyvyn. Ja niin kuin kuultiin, ministeri Pekkarinen sanoi, että hiilensitomiskyky on kansallistettu, ja siitä juontaa tämä kysymykseni, miksi näin on, miksi yksityisen metsänomistajan hehtaarin hiilensitomiskyky on sosialisoitu, jos sillä on kerran rahallinen arvo kansainvälisessä päästökaupassa, ja kenelle tuo arvo sitten menee, kun näitä päästökauppaoikeuksia sitten kansallisesti jaetaan ja ohjataan. Tähän kysymykseen halusin ministeriltä vähän tarkempaa vastausta, koska haluan tätä asiaa selvittää, mutta ministeri Pekkarinen nyt täältä poistui.

Ed. Lauri Oinosen puheenvuoroon. Haluan kannustaa sillä lailla, että kaasutukseen perustuvissa biolaitoksissa on tulevaisuus meidän taajamissamme. Siellä voidaan ratkaista esimerkiksi oljen käyttö energiatuotannossa, ja yksi suuri kysymys, joka esimerkiksi omalla paikkakunnallani Orimattilassa on, on hevosenlanta-kysymys. Näissä kaasutuslaitoksissa pystyttäisiin hyödyntämään tällainen energia lähienergiana, ja siihen suuntaan tulee mennä. Yksiköiden pitää vaan olla sen verran suuria, että se kannattaa, ja siinä on sitten myös kysymys tästä päästöjen sitomisesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle voin sanoa, että olen biokaasuasioista tehnyt näinä päivinä useammankin aloitteen ja kirjallisen kysymyksen hieman eri näkökulmista, muun muassa siitä, että biokaasubussi saisi oikeuden tulla Helsingin Kampin linja-autoasemalle, jotta Helsingin liikennettä voitaisiin saada biokaasulle, jotta Helsingin jätteistä voitaisiin valmistaa biokaasusta kotimainen, täysin puhdas jatkojaloste, jolla voitaisiin ajaa liikennettä, aivan niin kuin jo Ruotsissa on paikkakuntia, kuten esimerkiksi Malmö ja eräitä muita aina Pohjois-Ruotsia ja Ruotsin Lappia myöten, joissa biokaasulla täysin saasteettomasti omassa maassa tehdyllä energialla liikutaan.

Tämä on todella aina ympäristöteko, kun jätteet, olkoon viemärijätteestä tai mistä tahansa muusta jätteestä kyse, jalostetaan biokaasuksi ja edelleen sen jatkojalosteiksi, jotka ovat sitten näitä polttoaineita. Todella, tässä on mahdollisuus. Edelleen ed. Pulliaiselle voin sanoa, että suunnittelen sekä Jämsään, Keuruulle että Jyväskylään biokaasuseminaareja lähiviikoille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosen puheenvuorosta huomaamme, että vaalit ovat ilmassa hyvin lähellä.

Mutta tähän, mitä sanoitte, ed. Lauri Oinonen: Ihan oikein, biokaasu on tulevaisuuden malli. Meillä on olemassa maakaasuverkosto, sitä voidaan käyttää tässä. Tällä hetkellä Kouvolassa valmistetaan muun muassa kaatopaikkametaanista biokaasua, joka on myyty Helsingin liikenteelle eli niille busseille. Nykyhallituksen niin sanottu ekologinen verouudistus kuitenkin kohtelee biokaasua huonosti ja kaltoin, ja sen poltto, siis energiankäyttö, on taas veron näkökulmasta ongelmallista. Tässä liikenteessä se vielä menettelee.

Sitten ed. Jokiselle metsien hiilivarannon sosialisoimisesta. Onko se sitten sitä, että kun se virtuaalisesti lasketaan Suomen hiilitaseeseen positiivisena, niin onko tämä nyt sitten se sosialisointi? Joka tapauksessa sitähän ei voi muuttaa sillä tavalla rahaksi, että kun puuta myydään — tai jos sitä puuta ei hakata — niin siitä tulisi jonkunlainen korvaus metsänomistajalle. Se vielä, voisi sanoa, puuttuu, että saa suunnilleen verotta vielä hakata metsänsä ja myydä sen aika edullisesti verokohtelun näkökulmasta ja sitten saisi erikseen rahaa, jos ei hakkaa sitä metsää. Se ehkä ei Suomessa toimi, kuten esimerkiksi Papua-Uusi-Guineassa tai Indonesiassa pitäisi toimia, koska siellä tätä insentiiviä kyllä tarvitaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt sattui käymään sillä tavalla, että ed. Lauri Oinonen piti äsken loistavan puheen. Siinä oli yksi pieni, pikantti yksityiskohta, joka ei sattunut kohdalleen. Minun sieluni on jo näissä asioissa pelastunut, ja pastorina te tiedätte ja kauaskatseisena henkilönä, että ed. Pentti Oinosen sielu ei ole pelastunut näistä asioista, joten kohdistakaa hänelle, älkääkä minulle. Minä kyllä kuuntelen mielelläni teidän puheitanne.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todella, biokaasu ja sen jatkojalostaminen on aina ympäristöteko. Näitä asioita kun esittää — seminaarit ovat tietenkin täysin ilmaisia, näin järjestin täällä eduskunnan Kansalaisinfossakin ajankohtaisseminaarin viime syksynä, lokakuussa — tässä on eräällä tapaa edelläkävijä. Ymmärtämystä ei saa kovin paljon. Koneitten valmistajat, vaikka biokaasutraktorin valmistajaakin puhuttelin, kokevat vielä nämä niin kovin uusina hankkeina. Mutta näen, että tässä on mahdollisuudet ja tässä pitää meidän yhteisrintamassa viedä tätä valtavaa kotimaista energiamuotoa eteenpäin, joka on aina ympäristöteko. On hyvä, että täällä tämä ymmärretään tällä aktiivisella edustajajoukolla, joka täällä on tänään paikalla, mutta kun tätä maakunnassa esittää, niin perin vähän vielä ymmärtämystä valitettavasti saa.