Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on kaikilla varmasti muistissa niin sanotut valelääkäritapaukset. Osassa niistä kävi ilmi, että kyseiset henkilöt olivat esittäneet väärennettyjä lääkärin tutkintotodistuksia ja toimineet täten luvatta lääkärin tehtävissä. Nyt käsittelyssä oleva lainmuutos on tarkoitettu estämään tämän toistumisen.

EU:n ja Eta-alueen ulkopuolella lääkäriksi opiskelleiden osalta Valvira tekee päätöksen hakijan koulutuksen hyväksymisestä heti laillistamisprosessin alussa. Hakija voi tämän jälkeen toimia lääkäriharjoittelijana ja ryhtyä suorittamaan Lupa- ja valvontaviraston määräämää palvelua, lisäopintoja tai kuulustelua, vasta sen jälkeen, kun hän on saanut myönteisen päätöksen koulutuksen hyväksymisestä. Tämän lisäksi tehostetaan tutkintotodistusten ja muiden niihin liittyvien asiakirjojen oikeellisuuden tarkistamista. Tältä osin lakiehdotus selkeyttää laillistamismenettelyä ja parantaa sekä hakijan oikeusturvaa että potilasturvallisuutta.

Valiokunta kiinnitti erityisestä huomiota ulkomaalaisen lääkärin kielitaitoon. Vuonna 2011 terveydenhuollossa työskenteli lähes 1 300 lääkäriä, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi. Heistä valtaosa tuli Venäjältä ja Virosta, ja heistä 80 prosenttia työskenteli julkisessa terveydenhuollossa, sairaaloissa tai terveyskeskuksissa. Valiokunta toteaa, että terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla hoitamiensa tehtä-vien edellyttämä kielitaito. Hakijalta, joka ei ole EU- tai Eta-valtion kansalainen, vaaditaan laillistamisen edellytyksenä todistus riittävästä suomen tai ruotsin kielen taidosta. Mutta valvontaviranomaisella ei nykylainsäädännön mukaan ole mahdollisuutta vaatia muussa EU- tai Eta-valtiossa koulutuksen suorittaneelta hakijalta suomen tai ruotsin kielen taitoa laillistamisen edellytyksenä, jolloin kielitaidon riittävyyden arviointi on jäänyt työnantajan vastuulle. Tältä osin siis EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset ovat eri asemassa kielitaitovaatimusten suhteen kuin EU-kansalaiset, vaikka kielitaidon suhteen käytännön osaaminen ei käytössä eroa.

Jokaisella lääkärillä lähtömaastaan huolimatta kotimaisen kielen hallinta on välttämätön edellytys lääkärin ammatissa toimimiselle ja potilasturvallisuuden takaamiselle. Valiokunta pitää tärkeänä, että ammattipätevyysdirektiivin toimeenpanon yhteydessä arvioidaan myös EU- ja Eta-valtioista tulevien ammattihenkilöiden kielitaidon varmistamisen edellyttämät säädösmuutostarpeet.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on joka tapauksessa hyvä ja tarpeellinen, ja kannatan sen hyväksymistä.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki lakiesitykset, jotka tähtäävät potilasturvallisuuden parantamiseen, ovat hyviä. Siksi tässäkin lakiesityksessä on paljon kannatettavaa, ja se on hyvin perusteltu. Todellakin taustanahan siinä ovat nämä valelääkäritapaukset, jotka ikävä kyllä tulivat suomalaiseen hoitokulttuuriin.

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on ongelmana juuri tämä kielitaitoasia. EU- ja Eta-maiden sisältä tulevilta hoitoalan koulutetuilta henkilöiltä ei vaadita niin korkeaa kielitaitoa kuin pitäisi. Todellakin tämä ammattipätevyysdirektiivi on tulossa, ja sen toimeenpanon yhteydessä tulisi arvioida myös näistä valtioista tule-vien ammattihenkilöiden kielitaito. Se on ehdotonta, että siihen otetaan tiukka kanta. Kielitaito on ensimmäinen askel turvalliseen ja hyvään hoitoon ja potilasturvallisuuteen.

Yleisesti muutamalla sanalla kielitaidosta:

Maahanmuuttajien osuus sosiaali- ja terveysalan työvoimasta on edelleen hyvin vähäinen, mutta tulevaisuudessa alalla työskentelevien maahanmuuttajataustaisten määrä lisääntyy. On arvioitu, että sosiaali- ja terveysalalle tarvitaan vuoteen 2025 mennessä 20 000—60 000 uutta työntekijää. Suomessa on myös käynnissä lukuisia hankkeita ulkomaalaistaustaisten hoitajien palkkaamiseksi.

Suurin ongelma maahanmuuttajien rekrytoimisessa ja sitä seuraavassa työelämässä on ollut todellakin kielitaidon puute. Kuntien ja ministeriöiden selvityksien perusteella todettiin valtioneuvoston kertomuksessa kielilainsäädännön soveltamisesta jo vuonna 2009, että sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla kielitaitoa pidetään usein itsestäänselvyytenä. Sosiaali- ja terveysalan rekrytoinneissa ammattitaito on painanut kielitaitoa enemmän riippumatta siitä, onko työntekijän koulutus hankittu Suomessa vai muualla. Heikko kielitaito on kuitenkin johtanut vaikeuksiin käytännön hoitotyössä. Myöhemmin etenkin suomen kielen taidon puutteen aiheuttamat ongelmat ovat nousseet esille useissa tutkimuksissa.

Tehy teki selvityksen sosiaali- ja terveysalan maahanmuuttajataustaisesta koulutuksesta vuonna 2012. Tähän tutkimukseen vastasi 205 maahanmuuttajataustaista hoitajaa ja 51 hoitotyön johtajaa ja esimiesasemassa olevaa. Tämän julkaisun mukaan maahanmuuttajien kielitaitoon ja perehdyttämiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Työn sujumisen ja ristiriitojen välttämisen vuoksi myös monikulttuurisuuskoulutus työpaikoilla on nähty tarpeellisena sekä maahanmuuttajille että koko työyhteisölle. Selvitykseen vastanneista organisaatioista kuitenkin vain 26 prosenttia ilmoitti käyttävänsä maahanmuuttajataustaisille hoitajille suunnattua perehdytystä.

Arvoisa herra puhemies! Potilasturvallisuuden ja hoitotyön laadun, josta jo aikaisemminkin mainitsin, varmistamiseksi sosiaali- ja terveysalalle olisi luotava yhtenäiset kriteerit suomen kielen opetukselle. Tällä hetkellä laissa ei ole määritelty riittävää kielitaitoa.

Maahanmuuton lisääntyessä sosiaali- ja ter-veysalan englanninkielinen koulutus on perusteltua, mutta se ei auta suomenkielisiä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita. Yhtenä englanninkielisen koulutuksen ongelmana on myös pidetty Suomessa koulutetun työvoiman siirtymistä toisiin maihin.

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys ohjaa Suomeen tulevat hoitoalan työntekijät sinne työkentälle ja siellä saatavan kielitaitokoulutuksen piiriin. Se tarkoittaa sitä, että hoitohenkilökunta itse ohjaa ja neuvoo ja opettaa myös sitä kieltä näille uusille hoitotyön tekijöille. Siinä on omat riskinsä. Hoitotyö on hektistä, tilanteet vaihtelevat, ja siellä ei pysty keskittymään, niin tärkeää kuin onkin ohjata sitä työkaveria välttämättä siihen kielitaidon opettamiseen, ja vaara vaanii millilitroissa ja milligrammoissa. Muun muassa lääketurvallisuus on vaarassa siinä, jos kielitaito ei ole kohdallaan, ja pienestä virheestä voi kasvaa äärettömän suuria lumipalloja, ja potilasvahinko on silloin valmis.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on joitakin hyviä kohtia, ja tietysti siinä yhtenä on tämä, että päätöksenhakijan koulutuksen hyväksymisestä päätetään heti laillistamisprosessin alussa ja tutkitaan, voidaanko hyväksyä ja missä tehtävissä voi toimia. Toivottavasti tämä myöskin tuo vähän selvyyttä siihen, ettei niin helposti päästä valelääkäriksi.

Sitten on tietysti todistuksia koskevia asioita nostettu, että jäljennösten tulisi olla virallisesti oikeiksi todistetut, ettei ihan valokopio kelpaisi pelkästään. Myöskin englannin tai suomen tai ruotsin kielen ulkopuolella olevat todistukset pitäisi auktorisoidun kielenkääntäjän kääntämänä kääntää suomen, ruotsin ja englannin kielelle, ennen kuin niitä voidaan hyväksyä. Se on kans hyvä uudistus ja varmaan tuo lisää luotettavuutta esitettyihin todistuksiin.

Myöskin tärkeänä kohtana on vielä tuo, että täällä on esitetty, että Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta tutkintonsa suorittaneen tulisi liittää laillistamishakemukseen luotettava selvitys todistuksen oikeellisuudesta. Tämä olisi hyvin tärkeä käytäntö ollut jo torjumaan valelääkäritapauksia aikaisemmin.

No, sitten tietenkin tärkeimpänä täällä on tämä perussuomalaisten vastalauseessa esille tuoma kielitaitovaatimusten nostaminen ja myöskin se testaamisen toteaminen, että todetaan, löytyykö sitä kielitaitoa. Jos ajatellaan vanhoja potilaita ja suomen kielen monimutkaisia murrealueita, niin voidaan selkeästi vaatia, että se olisi hyvin tarkkaa, että hoitajat osaisivat suomen kieltä paljon nykyistä paremmin, että potilas tulisi oikein ymmärretyksi ja häntä voitaisiin palvella ihan konkreettisesti — ei pelkästään sillä, että vieraskielinen hoitaja hymyilee ja nyökkäilee vanhukselle eikä osaa ottaa huomioon sitä, mitä vanhuksella on todella sanottavaa. Silloin vanhukset ja muutkin potilaat tuntevat olonsa hyvin turvattomaksi. Sitten tietysti ovat myöskin lääkkeiden ottamis- ja antamisohjeet. Jos niissä tulee epäselvyyksiä joko potilaiden ja vieraskielisen hoitajan välillä taikka sitten huonosti suomea taitavan hoitajan ja suomenkielisen hoitajan välillä hoitotyössä, niin tulee kaikennäköisiä erehdyksiä. Potilasturvallisuus on hyvin kyseenalainen siinä tilanteessa, ja sen vuoksi kielen osaaminen on tärkeää.

Ihmetyttääkin, että tässä lakiesityksessä on jätetty vähän niin kuin valiokunnan ja pelkästään perussuomalaisten vastalauseen varaan se asia, että tämä tulee huomioitua. Olisi luullut, että yhteiskunnassa on muillakin puolueilla tarve potilasturvallisuutta parantaa ja kohentaa, ettei pelkästään meidän murheemme olisi. Monestihan on tapauksia, että voi olla joku EU-alueelta tulevakin, vaikka italialainen, jotenkin englantia puhuva lääkäri taikka hoitaja tai farmaseutti, ja sitten kun nämä pääsevät jakamaan lääkkeitä tai katsomaan tai määräämään ja siinä on joku suomalainen vielä ehkä mukana ja tulee väärinkäsitys, niin kyllä huomattavasti vaarantuu se potilasturvallisuus. Ja jos farmaseutin työssäkään ei ymmärrä, mitä lääkettä oli tarkoitus antaa ja paljonko, niin kyllä hyvin heikoilla mennään sitten. Se on onnenkauppaa, mitä potilaalle käy ja saadaanko sitten selville.

Elikkä Suomen vahvat murrealueet kumminkin potilashoidossa asettavat vielä lisävaatimuksia kielitaidolle. Tietysti on olemassa muun muassa Englannissa rankemmat kielitestit muista, myöskin EU-maista tuleville, että pitää osata sitä kieltä. Australiassa ja Amerikassa on huomattavasti vaikeammat kielitaitovaatimukset kuin Suomessa. Suomessahan EU-maista voi tulla tänne töihin ja välttyy osin kielen testaukselta taikka se jää Suomessa työnantajan vastuulle suorittaa ja tutkia, onko valittavalla työntekijällä riittävästi kielitaitoa. Tästä olisi ehdottomasti päästävä eroon ja säädettävä jotkut yhtenäiset käytännöt ja tiukemmat kielikokeet.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Täytyy nyt oikaista hivenen tätä keskustelua. Edustaja Heikkilä edellä totesi, että tämä kieliasia ei kiinnostaisi ketään muita kuin perussuomalaisia. Totta kai se kiinnostaa, ja niin valiokunnan kannanotossakin todetaan. Suora lai-naus: "Esityksen käsittelyn yhteydessä on tuotu esiin ammatinharjoittamislain kokonaisuudistuksen tarve. Valiokunta katsoo, että tässä valmistelussa on syytä selvittää myös, olisiko kielitaidon merkitseminen terveydenhuollon ammatinharjoittajien keskusrekisteriin tarpeellista ja tarkoituksenmukaista." Eli kyllä tämä asia on ollut esillä, ja luonnollisesti siihen on kiinnitetty huomiota. Se on aiheellinen huomio, mitä myös perussuomalaiset esille ovat nostaneet, että meillä näissä tilanteissa yhteys potilaan ja lääkärin ja muun terveydenhuollon henkilökunnan välillä toimisi hyvin. On tärkeää, että siellä on tekeviä käsiä ja hoivaavia käsiä, mutta on tärkeää, että myös se tieto välittyy näissä tilanteissa, kun terveydenhuollosta ja sairaudenhoidosta on kyse.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollossa on siis tullut ilmi viime vuosina joitakin tapauksia, joissa on väärillä papereilla toimittu niin sanotusti valelääkärinä taikka valehoitajina. Työnantajalle tai valvontaviranomaiselle on esitetty väärennettyjä tutkintotodistuksia ja niiden perusteella on toimittu lääkärin tehtävissä tai muissa terveydenhuollon tehtävissä. Tätä varten terveydenhuollon ammatinharjoittamisen asianmukaisuuden, valvonnan ja potilasturvallisuuden varmis-tamiseksi hallitus on tehnyt tämän esityksen, ja tämä on kannatettava esitys. Tällä pystytään vahvistamaan potilasturvallisuutta merkittävällä tavalla, ja sehän on kaiken a ja o.

Itse olen esittänyt itse asiassa hieman vastaavaa järjestelmää myös kasvatus- ja koulutuspuolelle. Meillä tällä hetkellä Suomessa voi toimia esimerkiksi opettajana ilman minkäänlaista koulutusta, ja se voidaan jopa tehdä niin, että se ei ole lasten eikä lasten vanhempien tiedossa käytännössä lainkaan. Meillä ei opettaja-nimikettä ole suojattu vain päteville opettajille. Olen tehnyt esityksen siitä, että esimerkiksi opettajan tehtävää voisivat hoitaa väliaikaisesti myös epäpätevät ja sitten luokanopettaja, lehtori ja muut nimikkeet säilytettäisiin päteville, koulutuksen saaneille opettajille.

Olen myös tehnyt esityksen siitä, että myös koulupuolen ammattilaisille luotaisiin oma opettajarekisteri, jossa olisi kaikki koulutuksen saaneet pätevät opettajat kirjattu ylös, ja näin he olisivat siellä myös vanhempien, koululaisten ja opiskelijoiden nähtävissä. Se olisi tärkeää. Tiedän, että joku kysyy, että kun lääkärin käsissä on terveys, mutta minä voin todeta, että opettajan käsissä on usein lapsen elämä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tiistaina sosiaali- ja terveysvaliokunnassa valmisteltiin mietintöä hallituksen esitykseen, jolla muutetaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettua lakia. Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa koulutuksen saaneiden lääkäreiden laillistamisprosessia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto tekisi päätöksen hakijan koulutuksen hyväksymisestä heti laillistamisprosessin alussa.

Perussuomalaiset jättivät mietintöön vastalauseen, sillä vaikka esitys on pääosin kannatettava, se ei riitä turvaamaan ulkomailta Suomeen tulevan terveydenhuollon henkilöstön riittävää kielitaitoa, ja halusimme kiinnittää tähän asiaan enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Potilasturvallisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että hoitohenkilökunnalla on riittävän hyvä kielitaito. Nykytilanteessa on kuitenkin havaittu puutteita, ja palaute erityisesti ikääntyviltä ihmisiltä on ollut se, että omaan terveyteen liittyviä asioita on ollut joskus hyvin vaikea hoitaa, jos lääkärin kanssa ei löydy yhteistä kieltä. Käytännöt kielitaidon varmistamisessa terveydenhuollon työntekijöiden kohdalla vaihtelevat. Nykylainsäädännön mukaan mitään todistusta suomen tai ruotsin kielestä ei tarvita, jos tänne töihin tuleva on Eta- tai EU-valtion kansalainen. Potilasturvallisuus ei kuitenkaan kansalaisuuksia tunne. Ehdotimmekin vastalauseessamme, että myös EU- tai Eta-valtioista tulevilta hakijoilta pitää edellyttää kielitaidon todistamista ammatinharjoittamisoikeutta myönnettäessä. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on todennut, että kielitaitovaatimuksia olisi syytä nostaa.

Lisäksi olisi tärkeää, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin merkittäisiin tieto kielitaidosta. Hallitus ei nyt tätä omassa esityksessään ehdota. Tällä täydennyksellä voitaisiin varmistaa työntekijän kielitaito, ja merkinnästä voisi lisäksi olla hyötyä tilanteissa, joissa tarvitaan erityistä kielitaitoa suomea tai ruotsia taitamattomien potilaiden hoitamiseksi. Tulkkikustannuksiin käytetään terveydenhuollossakin suuria summia. Osa niistä voitaisiin ehkä välttää, mikäli rekisterin kautta voitaisiin löytää sellainen terveydenhoitoalan ammattilainen, jo-ka pystyisi potilaan kielellä antamaan esimerkiksi konsultaatioapua tai muuta vastaavaa. Säästöjä näistä pienistä puroista voisi syntyä.

Arvoisa puhemies! Olen jo pitkään ollut huolissani näiden tulkkikustannusten kohtuuttomasta noususta ja yrittänyt saada tietoa eri ministeriöistä. Olen tehnyt aiheesta kirjallisia kysymyksiä. Useat tahot ovat kertoneet, että tulkkikustannukset ovat selkeässä nousussa, mutta kokonaiseuromääriä on ollut monilta aloilta vaikea saada. Kun kaikilta muiltakin hallinnonaloilta säästetään ja leikkauksia tehdään, niin olisi hyvä tarkastella myös tätä asiaa kriittisesti ja etsiä vaihtoehtoja ja keinoja kustannusten vähentämiseksi. Tämä kielitaidon merkitseminen rekisteriin voisi terveydenhuoltoalalla olla yksi sellainen keino. — Kiitos.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tähän asiaan on tartuttu tuon täälläkin jo moneen kertaan esiin nousseen valelääkärikohun jälkeen, ajatellen myös ihmisten luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään ja sieltä saatavaan palveluun.

Minusta valiokunnan tekemä kannanotto asiaan on hyvin kattava, ja sinällään hämmästelen tuota perussuomalaisten erikseen tekemää omaa vastalausetta asiaan, koska jo tässä valiokunnan kannanotossa nostetaan ansiokkaasti esiin tämä kielikysymys, myös ikään kuin rekisteröitävänä seikkana terveydenhuoltoalalla työskentelevien ihmisten osalta. Sinällään on kuitenkin todettava, että tällä hetkellä tuon rekisterin, ainakin sen, jota kuka tahansa meistä pääsee terveydenhuoltoalan henkilöstöstä katsomaan — tässä juuri edustajakollegan kanssa sitä vielä tarkistimme — ei pidä kyllä ihmisestä, terveydenhuoltoalalla työskentelevästä ihmisestä, kertoman juuri mitään muuta nimen ja syntymävuoden lisäksi, ja kyse on siitä, mihin sitten vedämme rajan siitä, mitä kaikkea haluamme tuolla rekisterissä alan ammattilaisista kertoa tai mitä tietoja sinne vaadimme.

Mutta mitä tulee, arvoisa puhemies, näihin muualta tuleviin osaajiin, joita tämä maa tarvitsee kaikilla aloilla jatkossakin, niin on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka täällä ehkä perussuomalaiset ovat nostaneet esiin ongelmia, joita muualta tuleviin lääketieteen ammattilaisiin liittyy, niin on myös katsottava, että se on järjestelmämme vahvuus. Varsinkin suurissa kaupungeissa — ja itse asiassa ihan kaikkialla Suomessa — meillä on esimerkiksi venäläistaustaista väestöä, ja terveydenhuollossa suorastaan pelastus on se, että henkilökunnasta löytyy joku heidän äidinkieltään taitava henkilö. Emme voi sulkea silmiämme siltä, että meillä on uudenlaisia kielivähemmistöjä ja muualta tulevia ihmisiä, jotka tarvitsevat myös, varsinkin herkimmissä terveydenhuollon kysymyksissä, omaa äidinkieltään. On hyvä, että sen osaajia terveydenhuollon henkilöstöstä löytyy, vieläpä sellaisia, joiden taustat on voitu nyt hyvin rekisteröidä ja tunnistaa.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Potilasturvallisuuden kannalta on todella tärkeää, että hoitohenkilökunnan kielitaito on riittävä. Kommunikoinnin ollessa vajavaista yhteisen kielen puuttuessa voi hoidon suhteen tapahtua kohtalokkaita virheitä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan perussuomalaiset ovat esittäneet vastalauseessaan kolme lausumaehdotusta, joita kannatan lämpimästi.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunnan kannanotossa lukee ja kuten täällä suuri osa edustajista on tuonut esille, tämä lakimuutos on saanut alkunsa siitä, että meillä oli ongelmia ammatinharjoittamisoikeuden tunnistamisessa. Tutkintotodistukset eivät olleet sitä, mitä niiden olisi pitänyt olla. Oli väärennettyjä todistuksia.

Tässä yhteydessä tämä kielitaitokeskustelu on noussut esille, ja me tiedämme sen, että terveydenhuollossa on ensiarvoisen tärkeää, että hoitava taho, oli hän sitten lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen, ja potilas tai asiakas ymmärtävät toisiaan niin, ettei väärinkäsityksiä tule. Kuten täällä hallituksen esityksessä todetaan, välillä ongelmat ovat johtaneet siihen, että apteekissa ei ole esimerkiksi ymmärretty kirjoitettua reseptiä, tai välillä on käynyt niin, että potilas ei ymmärrä saamiaan ohjeita. Näistä syistä ammattilaisen kielitaito on erityisen tärkeää.

Ihmettelen yhtä lailla kuin edustaja Saarikko äsken puheenvuorossaan kuitenkin sitä, että perussuomalaiset ovat katsoneet asiakseen jättää tässä vastalauseen, koska tämä asia nousee yhtä lailla valiokunnan kannanotossa, valiokunnan mietinnössä esille. Valiokuntanahan me katsoimme, että valmistelussa on syytä selvittää, olisiko kielitaidon merkitseminen terveydenhuollon ammatinharjoittajien keskusrekisteriin tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.

Kielitaitoa on kehitettävä jatkuvasti. Terveydenhuollon ammattilaisia muutenkin koskee vaatimus, että heidän pitää ylläpitää omaa ammattitaitoaan ja kehittää sitä itsenäisesti myös, mutta kuten edustaja Saarikko tuossa omassa puheenvuorossaan totesi, meille on myös valtavan iso etu siitä, että meillä on eri kielitaidon omaavia, myös äidinkieleltään eri äidinkielisiä ammattilaisia töissä, koska siten me voimme taata myös maahanmuuttajille parempia palveluita.