Veijo Puhjo /vas:
Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä niin
sanotun Prümin sopimuksen hyväksyminen. Tässä Prümin
sopimuksen hyväksymisessä näyttää siltä,
että marssijärjestys on nyt ihan väärä.
Mikäli sopimus hyväksytään,
niin käytännössähän
tapahtuu sopijamaiden viranomaisten yhteistyö toisenkin
sopijamaan alueella, niin kuin kunkin jäsenmaan tietosuojataso
ja -normit määräävät.
Tämä normisto on niin epäyhtenäinen,
että tässä minun mielestäni
käytäntö ei varmaan tule olemaan riittävän
yhtenäistä.
Toisaalta kuitenkin eduskunnassa on parasta aikaa myöskin
käsittelyssä EU:n kolmannen pilarin tietosuojanormiston
yhtenäistämisprosessi, ja meidän tulisi
odottaa ennen tämän sopimuksen hyväksymistä,
että EU:lle saataisiin yhtenäiset tietosuojanormistot.
Tällöin päästäisiin
siihen tavoitteeseen, että kaikilla sopijamailla olisi kuitenkin sama korkea
tietosuojataso, jolloin tietojenvaihdot sopijamaiden välillä toimisivat ihmisten
henkilökohtaisen tietosuojan suhteen asianmukaisesti.
Kun nyt kuitenkin näyttää siltä,
että enemmistö on hyväksymässä tämän
Prümin sopimuksen, mikä ei siis ole oikea marssijärjestys,
niin ehdotan, ettei Prümin sopimusta hyväksytä ja
että myös siten 1.—7. lakiehdotus hylätään.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! EU:n puheenjohtajakautemme keskeisimpiä teemoja tai
itse asiassa ainut ja tärkein teema oli avoimuuden ja läpinäkyvyyden
lisääminen EU:n sisällä ja EU:n
päätöksenteossa. On totta, että EU:n
puheenjohtajakaudella Suomi otti askeleita kohti ehkä uudenlaisia
ja vähän avoimempia puitteita tehdä päätöksiä,
mutta avoimuus ei ole pelkästään seiniä tai
puitteita, se on myös sisältöä.
Samaan aikaan, kun Suomi siis yritti tolkuttaa EU:n areenoilla,
että EU kaipaa enemmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä,
Suomi itse eteni kansallisessa EU-politiikassaan hyvin vastoin avoimuuden
ja läpinäkyvyyden periaatteita, ja kyseessä oli
juuri tämä Prümin sopimus.
Prümin sopimuksen kohdalla ongelmallista oli kaiken
lisäksi se, että sopimuksen osalta Suomi tuli
jo valmiiseen pöytään ja sen olivat kattaneet
naapurivaltiot Keski-Euroopasta. Suomi tuli irrallisena vyöhykkeenä tai
satelliittina, jolla ei ollut varsinaista rajapintaa kyseisten valtioitten kanssa.
Suomi poikkesi myös kovasti joukosta siinä, että se
oli ainokaisia valtioita, joilla ei ihan ollut suoria syitä rajanaapuruuteen
perustuen miettiä näitä läheisen
poliisiyhteistyön muotoja.
Ajoitus oli kaiken kaikkiaan myös erittäin heikko,
kun tämä hallituksen esitys tuotiin meille. Jo
siinä vaiheessa, kun hallituksen esitys tuotiin tänne,
oli tiedossa, että on todennäköistä,
että Euroopan unionin neuvoston sisällä on
henkeä, jonka mukaan Prümin sopimuksen sisältämät asiat
mahdollisesti liitettäisiin koskemaan laajemminkin EU:n
rakenteita. Mielestäni osoitti lähinnä huonoa
makua, että tässä vaiheessa hallitus
tuo esityksen, joka parhaimmillaan tai pahimmillaan saattaa vielä muuttua
siinä prosessissa, jos siitä tulee EU:n sisäistä sopimuspolitiikkaa.
Lakiesitys oli kaiken kaikkiaan hyvin nopeasti ja huonosti valmisteltu.
Itse en ole koskaan saanut käsiini muun muassa suomenkielistä versiota
Prümin sopimuksesta enkä ole aivan varma, onko
sitä koskaan edes taiten kunnolla suomennettukaan.
Varsinkin kun vasta tämän hallituksen esityksen
jälkeen lakivaliokunnan pöydälle, myös
hallintovaliokunnan pöydälle, iskettiin tämän
Prümin sopimuksen varsinainen sisältö,
joka oli semmoinen noin 300-sivuinen englanninkielinen teksti, josta
itse asiassa vasta saimme selkoa siitä, mitä Prümin
sopimus todellisuudessa pitää sisällään,
niin vielä siltäkin osin mielestäni kyseessä on
erittäin huonosti valmisteltu, tarkoitushakuisesti vain
yhteen päämäärään
eli tämän poliisiyhteistyön ytimiin pääsemisen
edistäminen tässä hallituksen esityksessä.
Hallituksen esityksessä on myös selkeästi heikkoja
kohtia ja muun muassa hyvin epämääräisellä tavalla
yksittäiset poliisit, siis yksittäiset suomalaiset
poliisit, laitetaan vastuuseen ventovieraan ulkomaan poliisin ohjeistamisesta.
Kyllä mielestäni tämä on vähintäänkin
alkeita yhteistyön tekemisessä, että ohjeet
ovat selkeitä, millä pelisäännöillä pelataan
molemmin puolin.
Kuten sanottu, EU-maat parhaillaan neuvottelevat Prümin
liittymisestä EU:n rakenteisiin, ja nämä neuvottelut
itse asiassa ovat yksi osa ensi keskiviikon Eurooppa-neuvoston kokousta,
jos keskiviikko on 15. päivä. Henki on ilmeisesti
se, että näillä näkymin suuri
joukko Euroopan maita, voivat olla jopa kaikki Euroopan unionin maat,
on tavalla tai toisella hyväksymässä idean, että Prüm
liitetään EU:n rakenteisiin. Todennäköistä kuitenkin
on, että jos tämä liike tehdään, niin
alkuperäisen Prümin sopimuksen sisältö muuttuu
ja huomattavasti, koska neuvottelupuolella on silloin useampia tahoja.
Siellä on 27 maata, jotka saattavat omista kansallisista
intresseistään nähden edistää joitakin
tiettyjä asioita Prümin sopimukseen liittyen.
Tässä yhteydessä toivoisinkin, että hallitukseltamme
olisi riittänyt rohkeutta keskeyttää tämä kansallinen
hanke tai tynkä-Prüm-hanke ja keskittyä siihen,
että suomalaisesta näkökulmasta EU-maiden
mahdollisessa yhteisessä sopimuksessa paremmin huomioitaisiin
muun muassa mahdollisesti poliisiyhteistyön ja keinovalikoiman
vastaaminen pohjoismaista käytäntöä. Nyt
siellä on sellaisia keinovalikoimia, jotka mielestäni
ovat kovin vieraita pohjoismaiselle käytännölle.
Tämän vuoksi kannatan ed. Puhjon tekemää hylkäysehdotusta.
Totean kuitenkin tässä yhteydessä,
että sinänsä poliisiyhteistyölle
on selkeästi tarvetta. Meillä on selkeästi
tarvetta miettiä erilaisten tietojen vaihtoa rikollisuuden kansainvälistyessä ja
kansainvälisten
(Puhemies: 5 minuuttia!) liigojen yleistyessä, mutta tästä huolimatta
toivoisin, että tämän tyyppisissä asioissa,
joissa kosketellaan muun muassa ihmisten perusoikeuksia, seuraava
hallitus noudattaisi jatkossa huomattavasti suurempaa huolellisuutta.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! En voi tosiaan kuin ihmetellä, miksi
Prümin sopimukseen liittymisellä on näin
mahdoton kiire. Eihän se ole vielä tulossa voimaan
missään maassa tällä aikataululla,
vai epäileekö meidän armas sisäministerimme,
että hänen seuraajansa ei olisikaan yhtä innoissaan
sopimukseen liittymisestä?
Kiireen seurauksena meillä ei ole vieläkään kunnon
käsitystä siitä, mitä sopimuksessa
lukee. Meillä on ainoastaan sopimuksen epävirallisesta englanninnoksesta — englanti
ei ole siis virallinen sopimuskieli — tehty epätarkka
suomennos, josta perustuslakivaliokunta löysi virheitä ja puutteita.
Onhan se ihan kumma juttu, jos meillä joku Sipoon rajan
siirtäminen lykkääntyy sen takia, että sieltä puuttuu
pari ruotsinkielistä sanaa, mutta voidaan mennä tällaiseen
sopimukseen mukaan, ilman että meillä on siitä kunnon
suomennosta tai ruotsinnosta olemassakaan. No, E-kirjelmää tehtäessä ei
ollut niitäkään. Joskus tuntuu siltä,
että kansanedustajia pidetään sisäministeriössä lähinnä pakollisena
riesana, eikä tarvitse kauheasti välittää edes
näiden mielihyvästä.
Käännösongelmien seurauksena meillä ei
ole vieläkään selvää käsitystä esimerkiksi
siitä, minkä maan toimivaltuuksia Suomeen kutsuttavat poliisiviranomaiset
noudattaisivat, suomennoksessa kun lukee, että ne noudattavat
lähettäjämaan toimivaltuuksia, eivät
Suomen. Viranomaiset, ministeriömme virkamiehet, tosin
selittävät päinvastaista kuin sopimustekstissä lukee.
Meillä ei ole tietoa, miksi sopimuksessa listataan
toisesta maasta kutsuttavien poliisien aseistus, jos kerran meille
sanotaan ministeriöstä, että eihän
tässä ole tarkoitus kuin vähän
asiantuntijoita siirtää maasta toiseen. Mihin
he tarvitsevat sellaista tykistöä, tai miksi
sopimuksen suomennoksen mukaan sopimusmaiden viranomaiset voivat
vaatia esimerkiksi Suomen viranomaisia ottamaan
kenen tahansa suomalaisen dna-materiaalia siitä riippumatta,
epäilläänkö häntä jostain
rikoksesta vai ei? Tämä on ihan selkeässä ristiriidassa
meillä Suomessa olevan normaalilainsäädännön
kanssa, (Puhemies koputtaa) ja sinne vain mennään.
Arvoisa puhemies! Edellisen perusteella kannatan ed. Puhjon
hylkäysehdotusta.
Keskustelu päättyy.