14) Hallituksen esitys laeiksi vankeuslain 12 luvun ja tutkintavankeuslain
8 luvun muuttamisesta
Ben Zyskowicz /kok:
Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on
kyse siitä, että korjataan vankeuslain edelliseen
versioon jäänyttä asiaa, joka oli johtamassa
suuriin käytännön ongelmiin vankiloissa.
Kyse on siis oikeudesta tarkastaa ja avata vangeille tulevia ja
vangeilta lähteviä postilähetyksiä.
Olen jo aikaisemmin sanonut, että minun mielestäni
on hieno asia, että hallitus ja ministeri Luhtanen ripeästi
tarttuivat tähän asiaan sen jälkeen,
kun oli nähty, että uusi laki eduskunnan säätämässä muodossa
johti käytännön ongelmiin vankiloissa,
ja oli hyvä asia, että hallitus toi tämän
korjausesityksen tänne eduskuntaan. On hieno asia, että eduskunta
on nyt hyväksynyt lain sellaisessa muodossa, joka toivottavasti
käytännössä merkitsee sitä,
että vankiloihin tuleva ja sieltä lähtevä posti
ei ole omiaan mahdollistamaan rikollisen toiminnan jatkamista tai sitten
tuomaan vankiloihin kiellettyjä aineita tai esimerkiksi
varoja, joita sinne ei saa lähettää ulkopuolelta.
Kaiken kaikkiaan toivoisin, että jatkossa täällä eduskunnassa
ja tietysti myös hallituksessa näissä vankeusasioissa
kuunneltaisiin herkemmällä korvalla asiantuntijoiden,
joilla tarkoitan tässä tapauksessa ennen kaikkea
vartijoita, näkemyksiä ja kokemuksia, jotta lait
säädettäisiin tavalla, jotka ovat omiaan
vahvistamaan oikeusturvaa ja pitämään
konnat telkien takana sellaisissa olosuhteissa kuin asiaan kuuluu.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämä hallituksen
esitys hyväksytään ja hyvin nopealla
aikataululla. Käsittelyn yhteydessä sekä perustuslakivaliokunta
että lakivaliokunta olivat tutustumassa kahteen vankilaan
ja postinkäsittelyyn näissä vankiloissa.
Täytyy sanoa, että se muoto, joka lakivaliokunnassa aikanaan
omaksuttiin, oli tarpeettoman tiukka, ja varsinkin kun asianomaiset
vankilan henkilökuntaan kuuluvat halusivat tulkita tuota
lakia hyvin tiukasti, minkä ymmärrän,
koska he toimivat virkavastuulla, oltiin päätymässä tilanteeseen,
jossa käytännössä kirjeitten
tarkastaminen on erittäin vaikeaa. Käytännön
tilanne osoitti sen, että on tarvetta selvästi
avata näitä kirjeitä niitten koon ja
muodon perusteella, jos epäillään, että niissä on
muutakin kun salaisia viestejä, ja siinäkin tilanteessa
, jos on perusteltua syytä epäillä yleisesti
olosuhteista riippuen sellaista, että kirjeissä on
jotakin epäasiallista, ne voidaan avata.
Tärkeätä on kuitenkin se, että itse
viestiin ei pitäisi puuttua. Sitä ei pitäisi
lukea muuta kuin aivan perustellusta syystä, koska vangillakin
on oikeus saada viesti, joka on suojattu. Täytyy sanoa,
että tosiaan näitä ongelmia, kun vangit
tietävät, että tarkastusoikeus on rajattu,
alkoi esiintyä varsin paljon ja huumeita alkoi tulla vankiloihin. Tässä suhteessa
se ratkaisu, joka nyt tehdään, toivottavasti pitää huolta
siitä, että vankilat ovat jatkossa turvallisia
sekä vankiloiden henkilökunnalle että myöskin
vangeille.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Arvoisa herra puhemies! Minä olen todella tyytyväinen siitä,
että valiokunnat saivat tämän asian näin
nopeasti käsiteltyä ja näin myönteisesti
vastaanotettuna. Nämä pienet korjaukset, mitä on
tehty, uskon näin, myös edesauttavat tämän
asian toimeenpanoa järkevästi ja kaikkien osapuolten kannalta
paremmalla tavalla. Menettelyhän oli poikkeuksellinen,
mistä vielä lausun kiitokseni, että tämä todella
käsiteltiin nopeasti.
Ilkka Taipale /sd:
Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siitä,
että myös kokoomuksen johto on välillä kiinnostunut
vangeista ja vankiloista mutta ikävä kyllä vain
pienistä yksityiskohdista, jotka eivät ole vankiloiden
ja koko vankeusjärjestelmän pääepäkohtia.
Englannissa on suhteellisesti kaksi kertaa enemmän
vankeja kuin Suomessa , 80 000. Meillä vankiluku
on noussut 40 tai 50 prosenttia kymmenessä vuodessa.
Meidän on puututtava tähän poliittisesti,
olkoonkin että helsinkiläisenä saatan
olla tyytyväinen siitä, että siellä on
800 helsinkiläistä vankia, joilla on äänioikeus
vuoden 1970 jälkeen, kun muualla maailmassa yleensä vangeilla
ei ole äänioikeutta. Vangit minut ensimmäisen
kerran tänne äänestivätkin,
olkoonkin, että ei vuonna 1970, koska ministeri Laaksonen — vangit
saivat äänestää — ei
toimittanut äänestyslaatikoita riittävän
ajoissa vankilaan, joten hävisin hänelle silloin
200 äänellä.
Mutta haastan, ed. Zyskowicz, teidät kilpailuun vankien
puolesta, vankilareformin puolesta, ja katsotaan, kumpi saa sieltä enemmän ääniä.
Tampereella
on 200 vankia, Espoolla, joka on rikas, ei ole kuin satakunta, sen
takia tamperelaiset ja espoolaiset eivät ole niin kiinnostuneita
vankien asemasta.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
oli tarpeellinen ja aika poikkeuksellinen, kun ottaa huomioon, kuinka lyhyen
aikaa laki oli ollut voimassa, ja siitä voi antaa kyllä tunnustuksen
oikeusministerille, että hän toi niinkin nopeasti
tämän uuden hallituksen esityksen, jolla parannetaan
sitä tilannetta, joka vankiloissa oli syntynyt.
Tässä yhteydessä kyllä voi
todeta sen, että toivoisi myöskin vankiloihin
lisää henkilökuntaa sillä tavoin,
että henkilökunta pystyisi huolehtimaan edes niistä virkatehtävistä,
joita heillä on.
Mutta, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan voi todeta, että tämä menettely,
joka tässä on, on ollut hyvin poikkeuksellista.
Harvoin ministeri tuo uudelleen esityksen, kun on huomattu aukkoja,
niin kuin tässä oli.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka ed. Taipale toisin väitti,
niin kokoomus on koko tämän vankeuslakipaketin
yhteydessä ollut hyvin kiinnostunut siitä, kuinka
meidän vankeinhoitoamme järjestetään
tulevaisuudessa ja kuinka saadaan vähennettyä ja
estettyä uusintarikollisuutta. Me olemme lakivaliokunnassa tehneet
mittavan paketin, yhden tämän eduskunnan suurimmista
lakipaketeista, ja epäilimme kyllä jo silloin
tätä kohtaa, mikä perustuslakivaliokunnan
lausunnossa tuli, että tästä kirjeiden tarkastuksesta
saattaa tulla ongelmia. Mutta silloin asiantuntijat kertoivat, että niitä ongelmia
ei tule, vaan vankilassa voidaan hoitaa asiat siten, että nykykäytäntö säilyy,
mikä oli silloin ennen uutta vankeuslakipakettia voimassa,
mutta silti ongelmat tulivat ja tulivat hyvin suurella voimakkuudella,
mitä osoittaa, että sosialidemokraattinen oikeusministerikin
joutui tähän asiaan paneutumaan hyvin pian.
On hyvä, että tämä paketti
on nyt meidän käsittelyssämme ja tämä oikaisu
tehdään, mutta edelleen vankilaan jää suuria
ongelmia. Meillä tulee esimerkiksi vierasryhmien kautta,
ja kun vangit palaavat lomilta, niin myös heidän
sisällään suuria määriä huumeita
ja erilaisia aineita vankilaan, jotka aiheuttavat siellä levottomuutta, häiriöitä.
Myöskin rikollista toimintaa johdetaan tänä päivänä vankilasta
paljon enemmän kuin ed. Taipalekaan mahtaa edes uskoa ja
tietääkään. Edelleen meillä Suomessa
on paljon ulkomaisia vankeja, jotka ovat saaneet pitkän
vankeustuomion Suomessa, ja olen ehdottomasti sitä mieltä ja
myös kokoomus on sitä mieltä, että näitten
ulkomaisten vankien pitäisi päästä kärsimään
rangaistusta omaan kotimaahansa.
Seppo Lahtela /kok:
Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin suoraan siitä, mitä ed.
Salo puheenvuorossaan juuri lausui, mutta vähän
eri sanoin. Näiden ulkomaisten vankien ei pitäisi
päästä suorittamaan kotimaassaan vankeusrangaistusta
vaan heidät pitäisi välittömästi
passittaa sinne suorittamaan sitä vankeusrangaistusta, koska
monet eivät halua sinne mennä.
Tämä keskustelu osoittaa sen, että kyllä eduskunnassa
ja oikeusministeriössä on tahtoa silloin, kun
tiedetään, että epäkohta syntyy.
Muistan, kun tätä viime kaudella käsiteltiin,
että kyllä selkeä mieliala oli sellainen,
että tämä ei voi toimia, mutta tämä nyky-yhteiskunnassa
päätöksenteossa vallalla oleva kaiken
hyväksyvä liberalismi ujutettiin tähänkin.
Mutta kun nyt sitten sattuu — kiitos oikeusministerille — että ministerillä on
sydäntä ja ajatuksia, niin syntyy nopea esitys
ja nopea päätös täällä,
ja tästä kiitos ministerille. Jos olisi ollut
ministerinä joku, joka ei näe tätä asian
todellisuutta, niin tästä ei olisi mitään tullut
eikä tämä olisi mihinkään
edennyt, kun ei olisi tullut esitystä.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Arvoisa herra puhemies! Käytänpä tässä nyt
sitten tilaisuutta hyväkseni sanoakseni muutaman sanan
ulkomaisten vankien siirtämisestä kotimaahansa.
Tämä puitepäätösehdotus
oli meidän EU-kautemme yksi prioriteetti. Suomi toimi Suomen aloitteesta
Ruotsin ja Itävallan kanssa yhteistyössä.
Meillä oli yhtenä pääasiana
EU:ssa puheenjohtajuuskaudellamme saada aikaan puitepäätös vankien
siirtämisestä kotimaahansa. Saavutimme viimeisessä joulukuun
kokouksessa yhteisymmärryksen 24 maan välillä siitä,
että pidimme tärkeänä, että vangit
kärsivät rangaistuksensa kotimaassaan ja näin
sopeutuvat paremmin omaan kotimaahansa ja siihen yhteisöön,
jossa he ovat eläneet ja jonka kieltä he puhuvat.
24 maata tuli kompromissiesitykseni taakse. Ainoastaan Puola vastusti,
minkä takia tätä periaatepäätöstä,
puitepäätöstä, ei saatu aikaiseksi.
Nyt tällä viikolla torstaina Saksan puheenjohtajuuskaudella
jatkamme tämän puitepäätöksen käsittelyä.
Nyt siellä on mukana siis jo 27 maata, ja tälläkin
hetkellä ainoastaan Puola vastustaa. Nyt on kyse siis siitä,
millä tavalla ja millä ehdoilla Puolan saamme
mukaan tähän puitepäätökseen.
Tämä ratkaisisi hyvin suurelta osin tietysti tämän
vankien siirtämisen ulkomaille.
Meillähän on Viron kanssa omat sopimuksemme.
Tapaan ensi viikolla Viron oikeusministerin, jolloin myös
tätä yhteistyötä käsittelemme.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri on tässä tehnyt
hyvää työtä nimenomaan EU-maiden osalta.
Viittasitte myöskin Viroon, kun tiedetään,
että meillä on paljon myöskin virolaisia vankeja,
jotka ovat syyllistyneet vakaviin huumausainerikoksiin.
Tänään lakivaliokunta käsitteli
asiaa tutkintavankien osalta, ja siinäkin päästiin
ehkä aimo askel eteenpäin mutta ei ollenkaan vielä riittävästi.
Te tiedätte myöskin, että meillä on
paljon myöskin EU:n ulkopuolisista valtioista huumausainerikollisia
ja muita törkeitä rikollisia, jotka viettävät
pitkiä aikoja vankiloissamme. Miten on tilanne esimerkiksi
Venäjän suhteen? Onko oikeusministerillä halua
ja valmiuksia edetä samalla pontevuudella myöskin
muitten kuin EU-valtioiden vankien palauttamisessa? Sen lupaan teille,
kun tunnen oman eduskuntaryhmäni, että oppositiopuolue
kokoomus antaa teille näissä ponnistuksissa kaiken
mahdollisen tuen.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomen perustuslain perusoikeuksien
10 § kertoo yksityiselämän suojasta seuraavaa:
"Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on
loukkaamaton."
Arvoisa puhemies! Tällä perusteella perustuslakivaliokunta
on käsitellyt tätä kysymystä alun perin.
Toivon, että tämä ei ole tälle
eduskuntasalille ja päättävälle
eduskunnalle poliittinen kysymys sillä lailla kuin se näytti
tuossa nousevan. En halua uskoa myöskään,
että yksikään ministeriö sinällänsä on
sen kummemmin jonkin puolueen ikään kuin puolueellinen
ministeriö, vaan ministeriöt tekevät
eduskunnan valvonnassa omaa työtään ja
siellä on sitten kunkin ministeriön johdossa ministeri,
joka tekee sitä omaa työtään.
Tässäkin asiassa on kysymys vakavasta asiasta,
ja silloin, kun puhutaan perusoikeuksista, kyllä ne ovat
meidän kaikkien yhteisiä ja kaikkien kansalaisten
yhteisiä kysymyksiä. Sinällänsä oli mielenkiintoista
varsinkin, kun tämän alkuperäisen, ensimmäisen
lakiesityksen käsittelyn yhteydessä entinen perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja ed. Zyskowicz arvosteli perustuslakivaliokuntaa juuri
vähän samaan tapaan kuin ed. Lahtelakin tuossa,
että se on liian liberaalisti tarkastellut tätä kirjeen
loukkaamattomuutta ja sen salaisuutta, sen viestin salaisuuden loukkaamattomuutta.
Odotin kyllä silloin, että perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja, ed. Sasi, olisi puolustautunut, mutta ehkä veri
oli vettä sakeampaa silloin siihen keskusteluun.
Joka tapauksessa käytäntöhän
osoitti vankiloissa, että tilanne on mennyt kestämättömään vaiheeseen.
Nyt sitten uusi esitys, jonka eduskunta on käsitellyt myös
ripeästi, tuo toivon mukaan sen korjauksen, mikä tarvitaan,
nimenomaan että vankiloissa voidaan noudattaa sellaista
käytäntöä, joka on sitten sen
vankilan terveen järjen ja arkipäivän
käytännön mukaista. Sinällänsähän
voi sanoa, että viranomaiset Suomessa elikkä oikeusministeriön
alaiset virkamiehet toteuttivat eduskunnan lainsäädäntöä varsin
tarkkaan. En tiedä, osasiko heitä joku oikein
opastaa vai ei, mutta he pyrkivät pilkuntarkkaan noudattamaan
sitä lainsäädäntöä,
mitä eduskunta teki, ja todettiin, että se ei
vaan kerta kaikkiaan toimi.
Kysymys on myös tämän lain yhteydessä siitä,
miten turvataan vartijoiden ja myös muun henkilökunnan
oikeudet. Hyvin helposti käy niin, että kun epäillään
ja on liian tiukat säädökset kirjeiden
avaamisen ja tarkastamisen suhteen, kyllä käytännössä valitettavasti
vartijoille tulee syytteitä, kanteluita, muistutuksia,
ja on myös päätöksiä,
joissa vanginvartijat ovat saaneet siitä tuomioita, että on
menetelty ohjeiden ja lain vastaisesti. Siinä mielessä pelisääntöjen selkiyttäminen
on äärimmäisen tärkeää,
ja tässä suhteessa lakia ja sen toimivuutta on
syytä seurata, kuinka tilanne vankiloissa sitten kehittyy.
Voisi sanoa myös niin, että lähtökohtaisesti voisi
olla paikallaan jatkossa sen arvioiminen, että kaikki vankiloihin
vangeille tuleva posti avataan automaattisesti. Silloin, jos se
on kaikilla tiedossa, se poistaa myös sen yhden ongelman, mikä tänä päivänä siihen
sisältyy. Vankiloissa on vankeja, jotka on siellä vankilan
sisällä pakotettu toimimaan kuriireina, eli kun
tulee tiettyä postia, niin se tuleekin jonkun toisen vangin
kautta. Hänet on pakotettu siihen, ja vankilassa silloin
ei pystytä sanomaan mitään. Tämä vanki,
jolle kirjeet tulevat, voi olla täysin ikään
kuin vankilan sisäisen toiminnan ja muunkin perusteella
harmiton, ja ei häntä epäillä mistään,
mutta hänet pakotetaan tuohon kuriiritoimintaan. Tämä on
myös oikeusministeriössä tiedossa, ja
on syytä jatkossa arvioida, mikä on sitten oikea
tapa.
Selkeät pelisäännöt ovat
varmasti vankilan itsensä, vartijoiden, henkilökunnan,
mutta joissakin tapauksissa myös vankien kannalta kaikkein parhaita.
Se on sitten toinen kysymys, kun tullaan taas takaisin tähän
perustuslakiin ja muun muassa kirjeen ja viestinnän salaisuuteen.
Haluan, herra puhemies, todeta, että sen on kyllä periaatteessa
nimenomaan — mihin täällä viitattiin — sen
viestin sisällön sinällänsä,
oltava yhtä suojattu, onpa kysymys sitten vangeista tai
vaikkapa pääministeristä tai kenestä tahansa,
kenenkä yksityistä viestiä halutaan julkisuudessa
tai jossakin muussa tapauksessa käyttää.
Tässä suhteessa meidän perustuslakimme
ja muut lait ovat kyllä ja niiden tulee olla ihan tasavertaisia
kaikkiin kansalaisiimme nähden.
Ed. Eero Heinäluoma merkitään
läsnä olevaksi.
Arja Alho /sd:
Arvoisa puhemies! Varmaan on nyt joku mielipidemittaus kertonut,
että kansalaiset haluavat kuria ja järjestystä,
ja siksi täällä kaikki nämä puheenvuorot
on käytetty. Tosiasiahan nimittäin on se, että eihän
tätä lainsäädäntöä olisi
tarvittu. Siinä aikanaan tehdyssä, perustuslakivaliokunnan
myötävaikutuksella tapahtuneessa linjauksessa,
että kirjeet voidaan avata perustellusta syystä,
ongelma, johonka myöskin perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta
saattoi vankiloissa tutustua, aiheutui nimenomaan liian ahtaasta
tulkinnasta.
Sitten voi kysyä, mistä syystä viranomaiset ohjeistavat
ja pelkäävät ottaa riskejä ja
ikään kuin antaa järjen käytön
mahdollisuuksia myöskin vankeinhoidossa. Se on tietysti
sitten aika paljon pitempi kysymys. Johtuuko se sitten siitä, että esimiehet
eivät seiso alaistensa takana, vai mistä on kysymys?
Mutta joka tapauksessa kysymys oli tässä ennen
kaikkea tulkinnasta, joka oikeastaan kiteytyy yksittäinen-sanaan.
Tässä tapauksessa oli annettu ohjeistus siitä,
että aina yksittäistä kirjettä on
voitava epäillä, eikä lainkaan ajateltu
sitä, että kysymys on vankeinhoidon kokonaisuudesta
ja sieltä tulevasta informaatiosta ja tiedosta, jonka pohjalta
on perusteltua syytä epäillä jonkun asian
olevan sellainen, että se edellyttää kirjeen
tarkastusta joko sen vuoksi, että vankilaan tulee huumeita,
tai siksi, että näitä kirjeitä käytetään
esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden keskinäisessä viestinvaihdossa.
Mutta, totta kai, valiokunnat ovat tehneet työtä,
kun kerran asiasta ongelma tuli. Sen voin kyllä omasta
puolestani sanoa, että meillä on äärettömän
taitava, luotettava ja hyvä vankilahenkilöstö,
ja uskon, että he kyllä tekevät työtänsä ja tämänkin
jälkeen varmasti vielä paremmin osaavat nähdä,
milloin kirjeiden avaaminen on perusteltua ja milloin taas ei. Aivan
kuten täällä on sanottu, tarkoitus ei
ole tietenkään se, että kirjeitä sinänsä ryhdytään
aina lukemaan, siihen eivät vankiloiden resurssit tule
edes riittämään, mutta sehän
olisi tietysti se tapa, jolla esimerkiksi järjestäytyneen
rikollisuuden viestinvaihtoa voitaisiin selvittää.
Tällä tavalla saadaan kiinni ennen kaikkea huumeita
ja varmaan rahaa myöskin. Mutta sitten tietysti voi kysyä,
että kun vankiloihin huumeita menee, pitäisikö vankiloissa
sittenkin myöskin lyhytaikaisemmille vangeille tarjota mahdollisuutta
katkaisuhoitoon. Voisi pohtia myöskin korvaushoitoa. On
aika hullua, että tällaista bisnestä pyöritetään
juuri sen takia, että ihmiset ovat suljetuissa olosuhteissa.
Pitäisi ehkä olla niin, että olisi eri
osastot niille vangeille, joilla on vierailuoikeus jnp. Täytyy
tehdä paljon rakenteellisiakin muita muutoksia huumeettomien
vankiloiden luomiseksi kuin se, että kirjeitä ryhdytään
avaamaan.
Haluan myöskin korostaa, että kun vankiloissa
mielestäni on erittäin osaava ja ammattitaitoinen
henkilöstö, se tarvitsee myöskin meidän
kaiken tukemme tilanteessa, jossa Suomen vankien määrä on
ehdottomasti liian suuri vankiloiden kantokykyyn nähden.
Sitten vielä erityisesti haluan mainita niistä viehättävistä huumekoirista,
jotka tekevät innokkaasti häntä heiluen
työtänsä varsin kummallisissa työolosuhteissa.
Niiden nenän haistamiskyky on niin hyvä, ettei
työ montaa minuuttia kestä, ja siksi on kauhean
väärin, että sekin viehättävä huumekoira,
jota taputtelin, joutuu haistelemaan kirjeitä kellarikäytävässä,
jossa vuorivillat ovat esillä. Kyllä varmaan nyt
vankeinhoidon piiristä pitäisi löytyä sen
verran rahaa, että laitetaan tämmöiset
perusasiat kuntoon, ja järjen käyttöä voisi noin
ylipäätänsä myöskin
ohjeistuksessa harjoittaa ja tukea vankiviranomaisia heidän
työssään.
Vankila on vapauden menetystä, ja siellä ei tietenkään
samanlaisia kansalaisoikeuksia voi ollakaan vangeilla, mutta kyllä peruslähtökohta
kuitenkin
on, että vankilassa suoritetaan rikoksesta rangaistusta
ja tärkeätä on myöskin huolehtia
siitä, että koko vankeinhoito myöskin
pystyy palauttamaan vangit yhteiskuntaan. Se koko keskustelussa
kirjeiden avaamisesta on jäänyt tavattoman vähälle.
On tärkeätä huolehtia siitä,
että vankilakierre ei jatku vaan vankilassa on todella tullut
sovitettua se rikos, joka yhteiskuntaa vastaan on tehty, ja siellä voidaan
hakea eväät myöskin uudelle elämälle
ja sopeutumiselle. Tässä mielessä yhteydenpito
omaisiin voi olla hyvin tärkeä asia, ja sitä myöskin
kirjeet ovat.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Arvoisa herra puhemies! Voin vakuuttaa ed. Alholle, että tämä lainmuutos,
sinänsä pieni mutta tärkeä,
tarvittiin todella juuri sen järkevän ja tasapainoisen vankilatoiminnan
takaamiseksi. Myös sitten sen voin sanoa, että nämä meidän
erittäin pätevät ja hyvät vankilaviranomaisemme
nimenomaan ovat tätä asiaa esittäneet
ja ovat tähän muutokseen erinomaisen tyytyväisiä.
Olen tietenkin, ja uskon, että koko tämä auditorio
on, tietoinen siitä, että eihän tällä ratkaista koko
vankeinhoitoa. Se, mihinkä olen pyrkinyt ja mitä olen
tehnyt nyt vankeinhoidon tilanteen ratkaisemiseksi, on juuri se — siis
ainakin osittain — että asetin selvitysmies Wuolijoen
tekemään ehdotuksia vankeinhoidon talouden, johtamisen ja
ohjaamisen suhteen, ja niitä toimenpiteitä olen juuri toimeen laittamassa ja
epäkohtia
korjaamassa.
Tässä itse asiassa puheenvuoron pyysin, kun ed.
Salo kysyi siitä, mitä tehdään
muiden EU:n ulkopuolisten vankien siirron suhteen, Venäjän ja
myös näitten muiden maiden suhteen. Nyt tietysti
tämä EU:n puitepäätös
olisi ratkaissut asian, ja toivon, että se ratkeaa siis
vielä tällä viikolla, ja toivon, että ratkaisu
ei ole kovin vesittynyt EU-maiden välillä.
Mutta sitten ovat nämä muut maat, ja meitä tietysti
Venäjä koskettaa eniten. Nämä tapaukset neuvotellaan
lähes kaikki erikseen, koska on tietysti, niin kuin tietysti
EU:n puitteissakin, hyvin tarkasti otettava huomioon kaikki ihmisoikeuskysymykset,
kaikki siihen liittyvät tuomioistuinten päätökset
ja koko vastaanottavan maan tilanne. Venäjän kanssa
itse asiassa ei näitä neuvotteluita niin kovin
tiuhaan käydä, mutta olen käynyt niitä heti
tähän toimeen ryhtymisen alusta lähtien,
ja jokainen tilanne katsotaan itse asiassa erikseen. Tästä syystä nimenomaan,
jotta meille tulisi tällainen järkevä,
kaikki ihmisoikeudet täyttävä normisto
vankien siirtoon, tämä EU:n puitepäätös
olisi ensimmäinen tavoite. Sitten tietysti, kun tiedämme,
että esimerkiksi Venäjällähän olot
vaihtelevat kovasti, vankilat ovat erilaisia, siellä on
ihan erilaiset järjestelmät, uskon, että neuvotteluja
vielä käydään aika pitkään,
ennen kuin saadaan aikaiseksi sellaisia kahdenvälisiä sopimuksia,
jotka olisivat nopeita ja yksinkertaisia. Näitä neuvotteluja
siis käydään.
Muiden maiden kanssa, EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, en ole
käynyt erillisiä neuvotteluja muuta kuin Venäjän
kanssa ja Viron kanssa sikäli, että kun ei tätä puitepäätöstä vielä ole,
niin Viron kanssa meillä on Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen
hyväksymä järjestelmä, jonka
puitteissa kaikki Viron vankilat on huolella läpikäyty,
menettelytavoista sovittu. Ainoa siinä on se, että se
menetelmä ja menettelytapa on vielä kovin hidas.
Näistä pullonkauloista Viron ministerin kanssa
nyt sitten juuri vielä neuvottelemme ja siitä,
millä tavalla tätä tilannetta voidaan
ikään kuin käydä läpi
vielä nykyistä tehokkaammin.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Ajattelin
kommentoida muutamaa näkökohtaa, jotka tässä keskustelussa ovat
tulleet esiin.
Ensinnäkin ed. Taipaleelle toteaisin, että kokoomus
on todellakin kiinnostunut vankiloiden ja vankeusrangaistusten kehittämisestä laajasti
ottaen
eikä pelkästään tästä yksityiskohdasta, josta
nyt on kyse, eli kirjesalaisuudesta. Kuten lakivaliokuntaryhmämme
vetäjä, ed. Petri Salo kertoi, osallistuimme erittäin
aktiivisesti tämän niin sanotun vankeuspaketin
käsittelyyn lakivaliokunnassa ja kiinnitimme jo silloin
huomiota siihen, että ne voimavarat, jotka on osoitettu
ja ollaan osoittamassa vankiloille vartijaresursseihin ja vastaaviin,
eivät ole riittäviä, jotta vankeuspaketin
kunnianhimoiset tavoitteet voidaan käytännössä toteuttaa.
(Ed. P. Salo: Juuri näin!)
On hyvä, että selvitysmies Wuolijoki on tehnyt
oman työnsä, jättänyt mietintönsä ministeriölle.
Se, mitä kokoomuksen piirissä tänä päivänä peräänkuulutamme,
on lisää voimavaroja vankiloille, vartijaresursseja
lisää. Samoin on ennakkoluulottomasti myös
perehdyttävä tässä tuoreessa
vankeuspaketissa niihin korjausesityksiin, joihin selvitysmies kiinnitti
huomiota. Tänä päivänä tilanne
vankiloissa on hankala. Se on vartijoille hyvinkin hankala, mistä kertovat
valitettavasti hyvin runsaat sairauspoissaolot ja vastaavat ilmiöt.
Mitä tulee kysymykseen ulkomaalaisista vangeista, Suomen
vankiloissahan on pääasiassa kyse virolaisista
ja venäläisistä. Pyrkiminen Euroopan
unionin tasolla puitepäätökseen on hyvä asia,
ja annamme sille tukemme, mutta Suomen kohdalla on tietysti kyse
kahdesta erityisestä ryhmästä eli virolaisista
ja venäläisistä vangeista.
Mitä virolaisiin tulee, niin tiedämme, että tässä asiassa
on tapahtunut edistystä ja tänä päivänä pitkiä vankeusrangaistuksia
saaneita virolaisia vankeja siirretään kärsimään
rangaistuksensa oman maansa, Viron, vankiloihin. Ongelmana on kuitenkin
se, että nämä valitusmahdollisuudet ovat
tänä päivänä niin moninaiset
ja nämä valitusprosessit niin pitkät,
että nämä nykyisen laajuiset valitusmahdollisuudet
käytännössä osittain vesittävät
tämän siirron. Eli näihin siirtoihin ei
kannata ryhtyä ja niitä ei kannata ryhtyä hankkimaan
muuten kuin sellaisten vankien kohdalla, joilla on todella pitkät
vankeusrangaistukset. Olen aikaisemminkin tässä salissa
kiinnittänyt huomiota siihen, että pitäisi
selvittää näiden valitusmahdollisuuksien
rajaamista, jotta pelkällä valittamisella ja viivästyttämisellä ei
onnistuttaisi välttämään koko
siirtoa.
Venäläiset ovat oma ongelmansa. Venäjän kanssa
meillä ei ole vastaavaa sopimusta kuin Viron kanssa, mutta
oli uutinen ja minun mielestäni myönteinen uutinen,
että oikeusministeri kertoi neuvotelleensa venäläistenkin
kanssa tämän asian tiimoilta. Toivon, että mahdollisimman
pian voitaisiin venäläisten kanssa päästä sellaiseen
sopimusjärjestelyyn, joka mahdollistaisi myös
venäläisten vankien siirtämisen oman
kotimaansa vankiloihin kärsimään rangaistuksensa. Hyvä olisi,
jos voitaisiin päästä esimerkiksi sellaiseen
järjestelyyn, että esimerkiksi Pietarissa olisi
sellainen vankila, joka täyttäisi meidän
asettamamme normit ja, sanoisiko, unionin asettamat normit ja johon
vankilaan ainakin voitaisiin näitä vankeja siirtää.
Jos virolaiset ja venäläiset vangit, lukuun
ottamatta kaikkein lyhimpiä rangaistuksia kärsiviä, voitaisiin
siirtää omiin vankiloihinsa kärsimään tuomionsa,
se vähentäisi huomattavasti painetta vankiloissamme.
Lukuja en muista ulkoa, mutta minulla on sellainen käsitys,
että kun puhutaan venäläisistä ja
virolaisista vangeista, puhutaan yhteensä joka tapauksessa
sadoista, ainakin yli sadasta vangista. (Ed. P. Salo: Sadoista!) — Sadoista,
huutaa ed. Petri Salo väliin, ja luulen, että hän
on tässä oikeassa, tässäkin
asiassa.
Kolmanneksi ed. Rossin puheenvuoron johdosta pari sanaa tästä perustuslakivaliokunnan
tulkintalinjasta.
Olen todellakin moittinut tältä korokkeelta perustuslakivaliokuntaa
liian tiukoista tulkintaratkaisuista. Suhtautuminen tähän vankien
kirjesalaisuuden loukkaamattomuuteen oli mielestäni esimerkki
liian tiukasta tulkintalinjasta. Muita esimerkkejä on esimerkiksi
entinen oikeusministeri Koskinen tuonut esiin näiden delegointisäännösten
tulkinnasta.
Mitä erikseen tulee tähän kirjesalaisuuteen, niin
todellakin Suomen perustuslain 10 §:n 2 momentti sanoo,
että kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin
salaisuus on loukkaamaton. Mutta saman pykälän
3 momentti sanoo, että lailla voidaan säätää lisäksi
välttämättömistä rajoituksista
viestin salaisuuteen esimerkiksi vapauden menetyksen aikana. Kysehän
on tosiaan tulkintalinjasta. Perustuslakivaliokunta siitä päättää,
mutta me voimme osaltamme keskusteluun osallistumalla yrittää vaikuttaa
valiokunnan tulkintalinjaan niin, että tällaisten
teoriaherrojen ja tutkijakammioistaan tulevien professoreiden ohella
herkällä korvalla kuultaisiin myös käytännön
työssä mukana olevien asiantuntijoiden näkemyksiä ja
päädyttäisiin sellaisiin tulkintalinjoihin,
jotka tietysti kunnioittavat perustuslakimme säädöksiä,
mutta ottavat myös asianmukaisesti huomioon käytännön
olosuhteet.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jälleen kerran joudun kiinnittämään
huomion siihen, että ed. Zyskowiczin mielestä varatuomarista
ja oikeustieteen kandidaatista tulee professorin nimityksen saatuaan
epäpätevä.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Mitä tulee hallituksen esitykseen,
sen tarkoitushan oli erittäin hyvä ja kannatettava.
Mutta täytyy sanoa, että täytyy kyllä jonkin
verran kiinnittää huomiota oikeusministeriön
valmisteluun. Jos katsotaan tätä esitystä,
niin jokainen pykälä käytännössä on
jouduttu kirjoittamaan uudestaan voimaantulosäännöstä lukuun
ottamatta. Esimerkiksi lakivaliokunta on joutunut lisäämään
myöskin tänne 3. lakiesityksen, eli siinä suhteessa
täytyy sanoa, että vaikka varmasti oikeusministeriössä kiireessä töitä tehdään,
työn tarkkuuteen on syytä kiinnittää jonkin
verran huomiota.
Ed. Zyskowicz täällä kiinnitti huomiota
perustuslain 10 §:n 2 momenttiin, joka todellakin sanoo,
että luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton,
mutta välttämättömiä rajoituksia siihen
on olemassa ja yksi niistä koskee vapauden menetyksen aikaa.
Tältä osin kuitenkin on syytä todeta
se, että vankien perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää kuitenkin
lakia. Jos halutaan rajoittaa tuota luottamuksellisen viestin salaisuutta,
sen pitää perustua lakiin ja silloin täytyy
olla sille laille hyvät perusteet, tietty välttämättömyysvaatimus.
Silloin kun vankeuslaki aikanaan oli eduskunnassa, niin hallitus
ei ollut riittävän hyvin perustellut, minkä takia
tämän tarkastusoikeuden hyvin laajasti pitäisi
olla voimassa. Tosiaan, kun silloin aikanaan perustuslakivaliokunnan
vaatimuksesta ja sitten lakivaliokunnan toimesta laitettiin, että yksittäistapauksessa
on perusteltua syytä epäillä, niin sitä sitten
vankiloissa tulkittiin sillä tavalla, että yksittäistapauksessa
epäily voi perustua vain kulloinkin tarkastellussa lähetyksessä mahdollisesti
havaittaviin seikkoihin. Ja ymmärrän kyllä,
että kun virkavastuulla vankiloissa toimitaan, lähdetään
siitä, että tiukkaa linjaa ihmisoikeuskysymyksissä täytyy
soveltaa, eikä niin, kuten ed. Alho täällä totesi,
että olisi sitä voinut laveamminkin soveltaa.
Kuten tiedetään, tällä hetkellä varsin
monia kanteluita on jo tehty näitten vanginvartijoitten
toimenpiteistä, joten siinä suhteessa lainmuutos
tältä osin oli kaiken kaikkiaan ainoa mahdollisuus.
Arvoisa puhemies! Ehkä jatkan vielä. (Puhuja siirtyy
korokkeelle)
Nyt täytyy sanoa, että säännösten
pitäisi olla varsin hyvin kunnossa, kun lähdetään
sitten siitä, että ottaen huomioon kokonaistilanne
voidaan avata tuo kirje, ja lähdetään
siitä, että sitä luottamuksellista viestiä,
joka siellä kirjeessä on, ei saa lukea muuten
kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa. Uskon, että tämä tulee
toimimaan varsin hyvin ja tulee nyt sitten nopeasti voimaan.
Mitä tulee sitten vankeinhoitoon yleensä,
niin täytyy sanoa, että kuten tiedetään,
tällä hetkellä on erittäin suuri
resurssipula vankeinhoidossa. Jos me katsomme vankiloiden henkilökunnan
tilannetta, niin se on suorastaan hälyttävä.
Jos katsotaan poissaoloja ja sairauksia vankilahenkilökunnan
keskuudessa, niin täytyy sanoa, että tässä suhteessa
jotakin pitäisi nopeasti tehdä. Oikeusministeriö ei
ole täysin onnistunut siinä, että määrärahat
olisivat nousseet tai kehittyneet edes sillä tavalla, että vankiloissa
henkilökunnan asema olisi voitu turvata. Tältä osin
täytyy sanoa, että toivottavasti seuraavan hallituksen
ohjelmaan kirjataan selkeät merkinnät siltä osin,
että vankiloitten tilannetta on selkeästi parannettava.
Mitä tulee sitten siihen, että oikeusministeri asetti
selvitysmieheksi pääjohtaja Wuolijoen heti sen
jälkeen, kun vankeuslaki oli hyväksytty eduskunnassa,
niin täytyy sanoa, että järjestys oli kyllä varsin
poikkeuksellinen ja hämmästyttävä. Yleensä,
kun lakiesitystä valmistellaan, silloin asetetaan selvitysmiehiä ja
katsotaan, mihin on tarvetta, mutta jos heti sen jälkeen,
kun eduskunta on hyväksynyt lain, asetetaan selvitysmies pohtimaan
mahdollisia ongelmia, silloin kyllä järjestys
asioitten käsittelyssä on selvästi virheellinen.
Tältä osin täytyy sanoa, että menettelytapa ei
ole mielestäni ollut kovinkaan oikea.
Arvoisa puhemies! Lopuksi vaan haluan todeta, että ed.
Taipale voi olla siinä oikeassa, että hänen
kannattajiensa keskuudessa on enemmän vankeja kuin ed.
Zyskowiczin kannattajien keskuudessa, mutta minun tavoitteeni on
se, että vankiloiden henkilökunnan keskuudessa
minulla on paljon enemmän
kannattajia kuin ed. Taipaleella.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Herra puhemies! Tästä selvitysmiehestä sen
verran, että minun kannaltani järjestys oli aivan
oikea. En ollut silloin oikeusministeri, kun tämä uusi vankeuslaki
annettiin, vaan sen toimeenpanon loppuosa oli minun vastuullani
ja myös voimaantulo, ja kestää, perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja Sasi, hetken, ennen kuin havaitsee, mistä on
kysymys. Minä havaitsin sen siinä vaiheessa, kun
ensimmäistä lisäbudjettia myöten,
budjettia myöten, seuraavaa lisäbudjettia myöten
sain kaikki ne rahat, mitä vankeinhoitohenkilöstö,
talon johto, minulle esitti perusteluineen, että näillä rahoilla
selvitään, ja ne rahapanostukset olivat yhteensä enemmän
kuin sen 10 miljoonaa, mitä oli arvioitu uuden vankeuslain
toimeenpanoon.
Tämäpä ei auttanutkaan. Kun tehtiin
sopimus siitä ja käytiin keskustelut, että jos
vielä tämän rahan saa, niin tällä selvitään,
se raha saatiin. Seuraavana päivänä tuli
ilmi se, että ei riitäkään. Ei
riitä tämä eikä riitä seuraava
eikä riitä seuraava, ja totta kai minä vaadin
perusteluja — ja jo aiemmin — missä on
puute, mihin rahat menevät, mikä on oikea taloudellinen
tilanne. Olin tehnyt jo aikaisemmin havainnot siitä, että taloudellinen
tilanne, talousjohto, vankeinhoidon johto ylimpään
asti, ei vastannut niitä edellytyksiä, joita minä olisin
edellyttänyt. Silloin totesin sen, että tämä ei
ole pelkästään rahakysymys. Minä tiedän
hyvin meidän vankiloidemme vankeusalan puutteet. Tiedän
ylityöt, tiedän kaikki.
Itse asiassa ylitöistä tämä lähti
liikkeelle, siitä, että pyytäessäni
Valtiokonttorilta sen tosiasiallisen tilanteen ylitöistä,
sairauslomista, varhaiseläkkeelle lähdöstä,
ja ne luvut olivat kauhistuttavat. Silloin tajusin, että tämä on
kierre. Sain selkeät laskelmat siitä, mitä maksavat
ylityöt, mitä maksaa yhteiskunnalle laajasti ottaen
koko se tilanne, ja silloin päätin, että talostahan
minä en niitä selvityksiä saa, ne olisi
tehty jo aikoja sitten. Tästä syystä,
kun pääjohtaja Wuolijoki oli jo erittäin
hyvin perehtynyt tilanteeseen, pyysin hänet, sain asiat
järjestettyä niin, että hän
ryhtyi tähän erittäin vaikeaan tehtävään,
mutta myös hyvin perusteelliseen tehtävään.
Vielä, kun täällä on esitetty
ainakin valiokunnissa epäilyjä siitä,
että tämäkin selvitysmiehen palkka olisi
voitu panna vankeinhoitoon, ei näin. Valtiovarainministeriö kustansi
koko tämän selvityksen kaikkine momentteineen
myös meidän puolellemme, ja siinä ei
ollut vaihtoehtoa, että ne rahat olisi pitänyt
laittaa vankeinhoitoon. Selvityksen yksi perusajatus on se, että kun
täälläkin esitettiin budjettikäsittelyssä vielä,
että se maaginen 4 miljoonaa edelleen olisi pitänyt
lisätä tämän vuoden budjettiin
ja jo viime vuoden viimeiseen lisäbudjettiin, josta siis
kieltäydyin, sanoin, että nyt tämä selvitetään,
niin totean, että tämä ei ole rahakysymys.
Sitä viimeistä lisäbudjettia ei tarvittu,
ja lopputulema on se, että nyt pitää panostaa
pari miljoonaa tähän henkilöstökierteeseen,
että saadaan se tasoitettua, ja sen ohella niillä toimenpiteillä,
joita Wuolijoki edellyttää, saamme taloushallinnon
kuntoon, johtamisjärjestelmät, kaikki ne kohdat,
mitä Wuolijoki perusteellisesti esittää,
sillä säästyy. Minä uskon siihen,
laskelmat ovat perusteelliset ensimmäisen kerran minun
näkemäni mukaan. Tällä vankeinhoito
säästää aikajänteellä kymmenisen
miljoonaa euroa, ja siis se on vain tehokkuutta ja se on järkevyyttä.
Nyt tietysti ongelma on se, millä tavalla meidän
vankeinhoitohenkilöstömme sitoutuu tähän ohjelmaan,
koska se vaatii henkilökunnalta toimenpiteitä ja
sitoutumista. Tätä nyt tässä läpi käymme
vankeinhoidon ja talon kanssa. Toivon todella, että se
onnistuisi.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että eduskunnassa
on jo vuosia ollut tiedossa se vaikea tilanne, mikä vankiloissa
on, ja se ei voi kenellekään eduskunnan jäsenelle
tulla yllätyksenä, ei ennen vankeuslakia eikä myöskään
vankeuslain jälkeen. Täytyy sanoa, että tietysti
kun vankeuslakia valmisteltiin, niin siinä yhteydessä olisi
pitänyt tehdä tämä selvitys.
Nyt jälkikäteen tehtynä tietysti siihen
ei saada välttämättä sitä tehoa, mikä olisi
saatu, jos se olisi tehty ennen vankeuslain toimeenpanemista. Olisin
nyt kysynyt ministeri Luhtaselta, mitkä näistä ehdotuksista
nyt on tarkoitus sitten panna käytännössä täytäntöön,
ja onko niin, että kaikki tämä tehokkuuden
lisäys otetaan henkilöstön selkänahasta,
koska tiedämme nyt tällä hetkellä sen,
että nimenomaan työssäviihtyvyys vankiloissa
on erittäin huono ja siitä syystä sairauspoissaolot
ovat erittäin suuria. Minä ainakin kannan, mitä vankiloihin
tulee, huolta nimenomaan henkilökunnasta.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tässä kakkoskäsittelyssä vielä tähän
lakiesitykseen palattiin. Täällä on käyty
ihan hyvää keskustelua. Menen sitä lyhyesti
omalta osaltani myös vielä kerran läpi.
Oli hyvin mielenkiintoista kuulla ed. Alhoa, joka on myöskin
perustuslakivaliokunnan jäsen, kun hän piti tätä lakiesitystä sinänsä turhana. Kun
ottaa huomioon, että edellinen ja nykyinen oikeusministeri
ovat samasta puolueryhmittymästä ja taitavat olla
vielä samasta vaalipiiristäkin, niin näkökannat
tähän lakiesitykseen olivat 180 astetta eri suuntaisia.
Olisi myös mielenkiintoista kuulla entisen oikeusministerin
ed. Koskisen näkökulma näihin säästöihin,
mitä oikeusministeri äsken mainitsi, että näillä Wuolijoen
tekemillä esityksillä voitaisiin saada noin 10
miljoonan euron säästöt vankiloista.
Kysyisin, miksi näitä toimenpiteitä ei
tehty jo teidän toimikautenanne, koska nyt sitten jämäkästi
nykyinen oikeusministeri on tarttunut tähän Wuolijoen
raporttiin ja näin merkittäviä säästöjä voidaan
kertarysäyksellä saada meidän vankiloistamme
ulos.
Mitä tulee perustuslakivaliokunnan jäsenen ed.
Rossin mielenkiintoiseen puheenvuoroon, hän hyvin perusteellisesti
kävi läpi asioita perusoikeuksien kannalta niin
kuin kuuluukin ja pitääkin. Mutta mielenkiintoinen
oli teidän esityksenne, jossa kerroitte, että vankiloissa
voitaisiin jatkossa tarkastaa kaikki kirjeet lähtökohtaisesti. Tämä olisi
tietenkin esityksenä sellainen, että tietenkin
sitä pitäisi miettiä uudestaan myöskin
perusoikeuksien ja perustuslakivaliokunnan lausunnon kautta, olisiko
yleensä mahdollista, voitaisiinko näin tehdä.
Mutta sehän olisi kaikkein selkein tilanne, että suljetuissa
vankiloissa varauduttaisiin aina siihen, että koska tahansa,
liittyipä siihen pakettiin tai kirjelähetykseen
kuinka paljon epäilyksiä tahansa, voitaisiin tehdä pistotarkastuksia
ja tarkastaa ja sitä kautta ennalta ehkäistä jo
niitä huumeiden ja rahojen ja muiden aineiden kuljetusta
vankilaan tai sieltä ulos. Tämä on aloitteena
siis hyvin ennakkoluuloton. Varsinkin kun te olette perustuslakivaliokunnan
jäsen, niin arvioin sitä myöskin siitä lähtökohdasta.
Tällä hetkellähän meidän
avovankiloissamme ei näitä tarkistuksia tehdä,
vaan ainoastaan suljetuissa vankiloissa. Avovankilassa kirjeiden
vastaanottaminen perustuu siihen luottamukseen, että ne
vangit noudattavat niitä sääntöjä,
koska jos he eivät noudata niitä sääntöjä,
joita avovankilassa asetetaan, he joutuvat mahdollisesti kärsimään
rangaistuksensa loppuosan suljetussa vankilassa, ja se luo sitä kannustavutta
toimia niitten sääntöjen mukaisesti.
Mitä tulee oikeusministeri, ed. Luhtasen kantaan tästä EU:n
ulkopuolisten maiden ihmisoikeustilanteesta ja niistä neuvotteluista,
joita käydään Venäjän
kanssa, niin edelleenkin kannustaisin teitä ja teidän
tulevaa seuraajaannekin — mahdollisesti se voi pysyä myöskin
samana henkilönä — jatkamaan tätä,
koska onhan myös ihmisoikeusasioiden kanssa ongelmallista,
että vieraan valtion henkilöt joutuvat olemaan
Suomessa, jossa heillä ei ole edes omaa kieltä eikä omaa
kulttuuriakaan. Eikö se olisi kovin toivottavaa, että he
pääsisivät mahdollisimman pian sinne
omaan turvalliseen kotimaahansa mahdollisesti tuttuun vankilaan,
koska nämä resurssit Suomessa ovat hyvin rajalliset,
ja niin kuin me tiedämme, Suomen vankilat ovat sen verran
ehkä länsimaisia, että niistä pystytään
vielä kohtuullisen hyvin johtamaan tällaista vaarallista
ja organisoitunuttakin rikollistoimintaa? Kannustan teitä edelleen
kaikin mahdollisin keinoin jatkamaan näitä kahdenkeskisiä neuvotteluja.
Te teette isänmaalle siinä suurta palvelusta,
ja uskon, että myöskin vankien ihmisoikeuksille.
Puhuitte niistä pullonkauloista ja hitaasta menettelystä.
Ymmärrän, mutta uskoisin kuitenkin, että esimerkiksi
eteläisen naapurin Viron kanssa näissä asioissa
pitäisi päästä nopeampaan menettelyyn
ja pullonkaulat pitäisi pystyä ratkaisemaan, jotta
mahdollisesti hyvin pian lainvoimaisen tuomion jälkeen
siirto voitaisiin toteuttaa molemmin puolin. Puhun tästä molemmin
puolin, koska en ole niin sinisilmäinen, että en
tiedä, että myöskin EU-maissa ja myös
EU:n ulkopuolisissa valtioissa on myöskin suomalaisia vankiloissa
ja meidän etumme on myöskin saada nämä suomalaiset
mahdollisimman pian kärsimään rangaistustaan
Suomen vankiloihin.
Herra puhemies! Ed. Sasi tässä otti hyvin
kantaa tähän Wuolijoen raporttiin. Eduskunnan
lakivaliokunta viime viikolla sai siitä hyvin perusteellisen
esityksen, oikein perusteellisen ja pitkän, ja siinä käytettiin
jopa audiovisuaalisia välineitä tämän
esityksen tehostamiseen. Tämän jälkeen
olemme kuulleet myöskin paria kolmea oikeusministeriön
edustajaa. Mutta valitettavasti nämä valtiopäivät
loppuvat. Emme ehtineet siihen syventyä sillä pontevuudella,
mitä olisimme halunneet. Teimme tänään
eduskunnan lakivaliokunnassa asiasta niin sanotun pöytäkirjamerkinnän
ja lähetimme tämän lyhyen pöytäkirjamerkinnän
tiedoksi myöskin oikeusministeriölle. Toivon,
että tuleva lakivaliokunta siihen ehtii syventyä perusteellisemmin.
Mutta sen lyhyen kuulemisen perusteella voisi todeta sen, mitä ed.
Sasi täällä sanoi, että meidän
vankiloissamme on tällä hetkellä totaalinen johtamisongelma,
totaalinen johtamisongelma, joka on myöskin johtanut näihin
sairauslomiin, ylitöihin ja henkilöstön
loppuunpalamiseen osaltaan. Ei pystytä tällä aikataululla
analysoimaan, mikä kaikki tästä on totta,
mikä on tutkijan väite ja miten toinen osapuoli
sitten puolustautuu, mutta se oli hyvin vakava raportti. Vaikka
olen samaa mieltä, että tietenkin tämän
suuren vankeuspaketin edellähän tämä selvitys
olisi pitänyt meille saada ja se olisi vaikuttanut varmasti
vankeuslain paketin sisältöönkin, niin
parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Toivon lopuksi, herra puhemies, että oikeusministeri
vielä tämän toimikautensa aikana lausuu
tästä raportista ja sen jatkotoimenpiteistä niin selkeät
toimintaohjeet, että myös mahdollinen hänen
seuraajansa vie näistä epäkohdista pois
siihen, että meidän vankeinhoitomme on tehokasta,
taloudellista, järkevää ja mahdollisimman pian
me pääsisimme siihen tilanteeseen, että nämä vankeuslain
kultaiset ajatukset voisivat toteutua. Niitä on hyvin paljon
siellä lain sisällä, mutta pelkään,
että tällä nykyisellä käytännöllä saamme
odottaa yhden tai kaksi vaalikautta ennen kuin ne toteutuvat niin,
että saamme esimerkiksi vangit sijoitettua työelämään,
palautumaan yhteiskunnan normaaleiksi jäseniksi ja saisimme uusintarikollisuutta
merkittävästi vähennettyä, koska
tämähän on tämän vankeuslain
aivan keskeinen sisältö.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Ehkä on tämän
keskustelun tässä vaiheessa syytä huomauttaa,
että vankila on rangaistuspaikka. Se ei ole täysihoitola
vaan rangaistuspaikka. Riippumattoman tuomioistuimen toimesta on
annettu rangaistus, ja sitä kärsitään
vankilassa.
Mutta, arvoisa puhemies, kun ministeri Luhtanen viittasi resurssipulaan
ja sanoi, että on suoranainen kierre tullut resurssipulasta
vankeinhoitoalueella, minä huomauttaisin, että meillä on
valitettavasti paljon paljon sektoreita ollut viime vuonna, joilla
kaikilla on resurssipula, ja ne ovat hyvin merkittäviä,
peruspalveluja tarjoavia sektoreita. Näitä ovat
muun muassa terveydenhuolto, aivan alimitoitettu valtiovallan toimenpiteistä johtuen.
Meillä on poliisisektori saanut viime vuosina joka vuosi
liian vähän määrärahoja,
ja organisaatio on alimitoitettu jopa niin, että nuoria
vastavalmistuneita poliiseja on joutunut työttömiksi
heti valmistumisensa jälkeen. Kun kaikilla näillä merkittävillä sektoreilla
on resurssipula, se tarkoittaa sitä, että henkilökunnasta otetaan
irti kaikki mahdollinen, ja tämä pätee
nimenomaan myöskin vankiloiden osalta.
Yksinkertaisesti punamultahallitus ei ole joko halunnut tai
se ei ole pystynyt tekemään sellaisia päätöksiä ja
tuomaan sellaisia ehdotuksia eduskunnalle, että olisi pystytty
turvaamaan perusresurssit näille kansalaisten kannalta
tärkeille sektoreille. Kansalaisilta kun kysytään,
mitkä he panevat ykköstilalle omien tavoitteittensa
osalta, niin terveys ja turvallisuus ovat aina kärjessä.
Ja jos katsotaan viime vuosien tilannetta ja tämän päivän
tilannetta Suomessa, niin kyllä on valitettava tosiasia,
että näiltä kaikkein tärkeimmiltä sektoreilta
valtiovallan toimenpitein on resursseja pienennetty ja henkilökunta
on entistä kovempien paineitten alla. Jos puhutaan vankiloista, niin
kyllä se on väärin päin silloin,
jos täällä vaan keskustellaan, miten
vankilassa rangaistusta kärsivillä olisi mahdollisimman
hyvä olla, ja unohdetaan henkilökunta.
Lopuksi vielä, arvoisa puhemies, sanon: vankila on
rangaistuspaikka.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Arvoisa puhemies! Itse asiassa, ed. Vielma, en sanonut, että vankiloissa
on resurssipula. Tätä täytyy hiukan täsmentää.
Viittasin siihen, että kun tulin tähän
runsas vuosi sitten, minulle esitettiin jatkuvasti lisäbudjetteihin,
varsinaisiin budjetteihin 4 miljoonaa, 4 miljoonaa, 4 miljoonaa,
4 miljoonaa. Nämä rahat tulivat joka kerta, kun
niitä esitettiin. Vankeinhoidon johto esitti minulle, että näillä pärjätään,
nyt kun tämä vielä saataisiin, niin tällä pärjättäisiin.
Raha saatiin, mutta sillä ei pärjätty.
Minun tehtäväni, velvollisuuteni oli pyytää selvitystä siitä,
missä on se rahapula, mihin rahat menevät, ja
mistä on kysymys. (Ed. Vielma: Johtamisessa!)
Sen päällä oli suuret vankeinhoidon
henkilöstön ylityöt, sairauspoissaolot,
työssäviihtymättömyys, monenmoiset
ongelmat, mutta minä tajusin sen, että raha ei
tätä ongelmaa ratkaise, vaan ongelmat ovat johtamisessa,
ei pelkästään vankilahenkilökunnan
vaan koko vankeinhoidon johtamisessa ja taloushallinnossa, monenmoisissa kuvioissa.
Tästä syystä minulla oli onni saada asialle
jo aiemmin Valtiokonttorin pääjohtajan ominaisuudessa
asiaan perehtynyt Wuolijoki.
Tämä ei ole nyt oikeastaan säästöohjelma, vaan
tämä on toiminnan järkevöittämistä joka kantilta,
valtionhallinnon yhden sektorin toiminnan järkevöittämistä ja
sen oikeisiin uomiin saattamista. Tästä on kysymys.
Ja kun syksyllä sanoin, että en esitä enää yhtään
penniä lisäbudjettiin, ennen kuin saan tiedon
siitä, mikä on tilanne, laskelmat siitä,
mihin rahat menevät, mikä on pitkäjänteinen
strategia, miten asia hoidetaan, sitä ei tullut. Sen on
tehnyt nyt Wuolijoki.
Tämä on iso vyyhti, vuosien aikana, vuosien, vuosien
aikana kehittynyt, ja sen päällä on sitten koko
ajan ollut oikeasti ikään kuin tämmöinen krooninen
rahapula, mutta rahat eivät ole olleet oikeassa paikassa.
Ei tämä tilanne korjaannu hetkessä. Minulle
esitettiin, että tämä raha on välttämätön,
muuten lomautetaan henkilökunta; se ei ollut välttämätön.
Jo se, että lähdetään viemään toimintoja
oikealle uralle, tekee sen, että henkilökunta
tajuaa ja tiedetään, mitä tehdään,
tästä ongelmasta halutaan päästä pois.
Mietintö on otettu vankeinhoidon parissa, vankiloissa
hyvin palauttein vastaan, että tästä kierteestä pitää päästä pois
eli panostukset ylityökierteisiin, sairauspoissaolojen
ehkäisyyn, moneen muuhun tekevät muun muassa sen
säästön, mutta siihen tarvitaan nyt panostus,
joka on noin 2 miljoonan luokkaa, vähemmän kuin
4 miljoonaa tuntemattomiin syövereihin. Mutta tämä, että siitä lopullisesti
päästään vuosien aikana noin
10 miljoonaa parempaan tilanteeseen, vaatii sen, että ne
28 Wuolijoen kohtaa toteutetaan.
Aivan oikein täällä äsken
kysyttiin, miten tästä päästään
eteenpäin. Siis selvitys on tehty minulle, ei ministeriölle,
koska ministeriön virkamiehet ovat olleet osallisina tässä kehityskulussa tietenkin.
Tässä on tietysti se, millä tavalla sitoudutaan
tähän ohjelmaan, millä tavalla ministeriön
henkilökunta vankeinhoitoa myöten sitoutuu ohjelman
toteuttamiseen, johtamiseen, kaikkiin toimenpiteisiin. Tämä ei
ole sellainen päätös, jonka nyt hallitus
ikään kuin siunaisi, vaan tämä on
talon sisäistä johtamista ja hallinnointia, mutta
tavallaan vaikeampaa, mutta kyllä siihen keinot keksitään.
Siinä tulee esimerkiksi sellaisia budjettimuutoksia, jos
asiat menevät niin kuin pitää, kuin nettobudjetointi
vankeinhoidon työtoiminnan elvyttämiseksi. Ehkä toinen
budjettimuutos liittyy Senaatti-kiinteistöjen vuokrasopimuksiin
ja tämän kaltaisiin asioihin, joilla taas saadaan
vankien toimintaa ja vankiloiden elämää ikään
kuin ylösrakennettua.
Näistä olen käynyt parhaillaan keskusteluja,
ja niitä toimenpiteitä, joilla nyt ikään
kuin tämä sisäinen johtaminen ja hallinnointi,
kaikki tämä, saadaan oikeille urille, tehdään
nyt kaiken aikaa eri osapuolten kanssa. Se ei ole helppo homma. Tämä aika
on paha, katkokset, kaikki, hallituksen vaihdokset, mutta minä uskon
siihen, että olipa minkälainen hallitus tahansa,
niin aina pitää valtiovaltaa kiinnostaa se, millä tavalla
sen organisaatiota hoidetaan, mihin rahat menevät ja kaiken
kaikkiaan mistä on kysymys. Mutta tässä juuri
käymme tätä keskustelua siitä,
millä tavalla tämä sitoutuminen varmistetaan.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen, te puhuitte miljoonista,
parista miljoonasta. Ei se Suomen talousarvion puitteissa ole ollenkaan
mahtava määrä. Jos sillä asia
hoituisi, sehän tietysti pitäisi hoitaa ja te
olisitte sen hoitanut. Kysymys on siitä, että ensinnä on
mietittävä se palvelutehtävä,
mikä vankilalla on, ja koneisto, joka sitä suorittaa.
Sitä varten tarvitaan organisaatio ja organisaatiota varten
rahaa, ja se raha on mitoitettava, rima pantava sille korkeudelle,
että se turvallisuus taataan ja organisaatio toimii sillä tavalla, että henkilökunnalta
ei näännyksiin asti oteta selkärangasta
kaikkea mahdollista irti. Tässä on tapahtunut
selvä laiminlyönti liian monella sektorilla tämän
hallituksen aikana, ja sitä halusin äsken puheenvuorossani
korostaa. Vankilan ykkösasia on se, että siellä voi
henkilökunta hyvin, siellä on hyvä johto,
te ministerinä voitte luottaa siihen, ja jos ette luota,
te vaihdatte johdon, ja sitten vankien osalta hoidetaan asiat niin
kuin laissa määrätään
ja rangaistukset on annettu.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vielä paikalta ihan lyhyesti.
Kiitoksia ministerille näistä vastauksista. Haluan
vaan todeta sen, että lakivaliokunnalle esitettiin myöskin
sellainen huoli, että tällä hetkellä Suomen
vankiloissa on tuhansia ja taas tuhansia neliömetrejä,
jotka eivät ole tehokkaassa käytössä.
Ja silloin kun vankila perustellusta syystä saneeraa tarvittavia tiloja
itselleen, ne toteutetaan tietenkin Senaatti-kiinteistöjen
osalta ja vuokrat nousevat ja sitä kautta niitä ei
pystytä ottamaan budjetoinnissa huomioon. Samoin näissä budjetoinneissa,
joista äsken kerroitte, ei ole riittävästi
huomioitu sitä vankimäärän kasvua,
mikä on todellisuudessa tapahtunut, vaan se on tullut aina
niin sanotusti jälkijättöisesti. Se tietää sitä,
että kyllä näitten asioitten kanssa joudutaan
painiskelemaan.
Oikeusministeriön hallinnonala on pieni hallinnonala
koko valtionhallinnossa, mutta kyllä tässä tarvitaan
myöskin ymmärrystä nimenomaan valtiovarainministeriöstä suhteessa
tähän kiinteistöjen hoitoon ja niitten
vapautuneiden tilojen järkevään käyttöön
ja siihen, kenenkä piikistä ne jatkossa rahoitetaan,
jos halutaan, että rahoitus menee nimenomaan sieltä vankeinhoidon puolelta.
Mutta lopetan tähän tämän keskustelun ja
odotan mielenkiintoisia vastauksia nyt entiseltä oikeusministeriltä,
ed. Koskiselta, koska hän on pyytänyt seuraavaa
puheenvuoroa.
Johannes Koskinen /sd:
Arvoisa puhemies! Varmaan tämä vankien kirjeenvaihtoa
koskeva keskustelu on sinänsä hyvinkin loppunut,
mutta kun tämä keskusteu oli vähän
historiatonta, täytyy muistaa, mikä oli ongelmien
perussyy.
Viidessä vuodessa vankimäärä kasvoi
yli tuhannella eikä saatu vastaavaa resurssilisäystä. Samana
aikana vankeinhoitohenkilöstöä saatiin noin
50 lisää lähinnä sairaanhoitotehtäviin.
Tämä on perussyy, minkä takia siellä on
niin kuormittunut tilanne ylitöitä ja muuta. Korjaustoimia käynnistettiin
jo vuosia sitten. Kun vankeinhoitolain kokonaisuudistusta suunniteltiin,
samaan aikaan laitettiin liikkeelle koko rakenteen uudistaminen
siten, että hallintoa voitaisiin keventää ja siirtää tehtäviä lähityöhön,
ja tämä prosessi on vieläkin kesken.
Siellä on tehty tätä muutosta samalla,
kun siirryttiin aluevankilajärjestelmään. Samassa
yhteydessä olisi luonnollisesti kaivattu suoraan enemmän
myös lisävakansseja ja varmaan myös tiukempaa
johtamista, että esitetyissä taloussuunnitelmissa
ja -luvuissa pysytään.
Myös neuvottelut Senaatti-kiinteistöjen ja
valtiovarainministeriön kanssa käynnistyivät
vuosia sitten, että saataisiin oikeudenmukaisemmaksi vuokran
määräytyminen, mutta se on törmännyt
ainakin aikaisempina vuosina valtiovarainministeriön ja
Senaatti-kiinteistöjen vastustukseen.
Tämä 10 vuoden puitesopimus, jolla koko vankilakannan
uusiutuminen saatiin liikkeelle, on sinänsä ollut
hyvä, mutta sen talous ei ole pitänyt. Oli ajatus,
että voidaan todella käyttää toimintaan
enemmän eivätkä näitten laskennallisten
indeksikorotusten ja vuokrankorotusautomaattien rahoittamiseen menisi
sitten ne lisäeurot, joita eduskunta on pystynyt esittämään.
Tämähän on vuotuisesti ollut esillä budjettiriihessä, budjettikehysmenettelyssä.
Koko hallituskin on ollut tietoinen jo vuosikausia siitä,
että tällaisia isoja ongelmia vankeinhoidon tilanteessa
on, mutta tunnetusti budjettimenettely ei ole niitä taipuisimpia
silloin, kun on nopeasti kasvaneesta työmäärästä kysymys.
Sitä ei asianmukaisesti ole otettu huomioon riittävän
isoina muutoksina itse budjetin peruslukuihin ja sitten on jouduttu
tähän epämääräiseen
ja epäsuotuisaan lisäbudjettimenettelyyn.
Keskustelu päättyy.