Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä yhteydessä vastata ed. Tennilälle, kun hän tuon veroasteikon yhteydessä kyseli keskustan verolinjauksen ja työnantajamaksualennuslinjauksen perään. Keskusta on lähtenyt siitä, että työllisyyden kannalta tehokkaampaa kuin alentaa pelkästään tuloveroja on alentaa myöskin työnantajamaksuja. Tämä liittyy siihen perusajatukseen, josta täällä edellä keskusteltiin, että ongelma ei ole tässä pelkästään se, että työttömät eivät haluaisi lähteä töihin, vaan se, että ei ole tarjolla sellaisia töitä, joihin valtaosa nykyisistä työttömistä elikkä vähemmän koulutetut, heikommin osaavat, voisivat työllistyä. Nämä alat eivät varmaan ole niitä kaikkein korkeapalkkaisimpia aloja, jolloin kaikkein tehokkainta olisi kohdentaa työnantajamaksualennus alempipalkkaisille aloille.

Tässä Vihriälän—Holmin mallissa, josta täällä edellä puhuttiin, alennus on kohdistunut alueelle suurin piirtein sanotaanko 6 000 markasta 10 000 markkaan, jos vanhoissa markoissa puhutaan. Eli tarkoitus on rohkaista ja kannustaa yrittäjiä luomaan työpaikkoja myöskin vähemmän koulutetuille ihmisille niin, että he pääsisivät sosiaaliturvan varasta työhön. Kuulosti siltä, että ed. Tennilä nyt hyvin ideologisesti vastustaa tätä asiaa, elikkä te ajattelette, että on parempi sitten näiden ihmisten olla työttöminä tulonsiirtojen varassa kuin päästä sellaisen työn syrjään kiinni, jota he pystyvät tekemään.

Keskusta kannattaa myös sitä, että satsataan koulutukseen, osaamiseen, haetaan tehokkaita, vaikuttavia toimia työvoimapoliittisen koulutuksen puolella. Mutta on aika epärealistista kuvitella, että kaikki nykyiset työttömät pitkienkään kurssien jälkeen pystyisivät työllistymään niihin korkean osaamisen työpaikkoihin, joita sanotaanko viiden viime vuoden aikana on syntynyt. Tämä, ed. Tennilä, on tässä taustalla, että kaikkein tehokkaimmat työllisyysvaikutukset saataisiin aikaan tätä kautta.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että vastalause 1:ssä oleva lausumaehdotus hyväksyttäisiin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii jatkossa siitä, että kuntien veropohja ja valtionosuuksien määrä nostetaan tasolle, joka turvaa kuntien palvelutuotannolle perustuslain edellyttämät riittävät voimavarat ja että kuntien taloudenhoidolle luodaan lainsäädännöllisin ja sopimuksellisin toimin viime vuosia vakaammat ja pitkäjänteisemmät edellytykset kuntasopimus- tai peruspalvelubudjettimenettelyin."

Puhemies! Nyt on niin, että viime vuosien kokemukset osoittavat, että valtion toimet eivät ole turvanneet kuntatalouden vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Vaikka valtionosuudet lisääntyvät hallituksen esityksessä pitkästä aikaa myöskin reaalisesti, valtio ottaa kunnilta toisaalta, kun hallitus ei toteuta täysimääräisesti indeksitarkistuksia valtionosuuksiin. Keskusta esittääkin budjettilinjansa mukaisesti, että nämä indeksitarkistukset kunnille tehtäisiin täysimääräisinä, mutta on selvää, että me tarvitsisimme välttämättä pitkäjänteisemmän peruspalvelubudjettimenettelyn, ja nyt eduskunnan tahto voitaisiin osoittaa, kun tämä lausumaehdotus hyväksyttäisiin.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan siinä vaiheessa, kun ed. Aula sanoi, että tehokasta työttömyyden kannalta olisi alentaa työnantajamaksuja. Jos niitä alennetaan tasaisesti kaikilta, niin se ei ole tehokasta ollenkaan vaan se on kallista. Mutta puheenvuoronsa loppupuolella hän sitten ikään kuin pääsi asiaan. Ei ehkä ole järkevää alentaa maksua nimenomaisesti vain matalapalkka-aloilta, vaan nimenomaan matalapalkkaisesta työstä, koska ei meillä ole myöskään mitään järkeä avustavaa työvoimaa hinnoitella ulos ikään kuin hyviltä aloilta. Tämä Holmin—Vihriälän malli tältä osin on yksi kannatettava ajatus, toinen on tehdä tästä työnantajamaksusta ihan suoraan progressiivinen, kuten on tehty monessa Keski-Euroopan maassa. Tässä Holmin—Vihriälän mallissa on se ongelma, että se kyllä tuottaa aikamoisen kannusteloukun tämän alennusalueen yläpuolelle, mutta ehkä sitä voidaan siitä eteenpäin kehittää.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Kyselin keskustalta perään tätä käsitettä "matalan tuottavuuden ala". Miten te sen määrittelette, johon te näitä tukitoimia edellytätte, ja miksi juuri niitä pitäisi ruveta tukemaan, matalan tuottavuuden aloja? Minä pitäisin sitä supervirheenä talousteoreettisilta lähtökohdiltaan. Matala palkka on eri asia, siinä on historiallinen osuutensa, ja matalista palkoista päästään parhaiten eroon niin, että koetetaan nostaa pikkuhiljaa edes niitä matalia palkkoja. Minä kyllä lähden myös siitä, että valtiolla pitää olla iso vastuu. On esimerkiksi ympäristötyöt, joihin pitäisi nyt panna todella paljon rahaa lisää.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Aula täällä puhui palkan sivukulujen alentamisesta. Kysynkin ed. Aulalta: Eikö keskusta ole laisinkaan huolestunut siitä, miten esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen rahoitus järjestetään? Jos palkan sivukuluja alennetaan reilusti, silloin käy niin, kuten nyt on jo osittain käynyt sairausvakuutusmaksun osalta, että Kansaneläkelaitoksen rahoitus on tältä osin auki ja valtio joutuu sitä paikkaamaan. Olisin odottanut nimenomaan keskustan taholta tällaista kiinnostusta tätä perusturvan rahoituslaitosta kohtaan.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Mielestäni työnantajan sivukulujen alentamista tehokkaampi keino on poistaa verot pienistä tuloista kokonaan. Me puhuimme äsken siitä, mikä on valtionveron alaraja, mutta nämä pienituloiset maksavat myöskin palkastaan edelleen kunnallisveroa, vaikka sitä on nyt jonkin verran alennettu. Kun käteen jää vähimmäistoimeentuloksi riittämättömäksi katsottu tulo, niin monet tekevät osa-aikatyötä, pätkätyötä, he hakevat soviteltua päivärahaa, he saavat asumistukea ja pahimmillaan vielä näiden lisäksi he saavat toimeentulotukea. He hakevat neljältä luukulta sen vähimmäistoimeentuloksi katsottavan tulon, ja sen takia pitää kerätä koko ajan enemmän veroa, jotta voidaan verorahoilla maksaa nämä muut sosiaaliturvaetuudet.

Miksi ei voida yksinkertaistaa koko systeemiä niin, että poistetaan verot pienistä tuloista kokonaan? Silloin tietysti kunnan verotulo pienenee, osittain kunnan menotkin pienenevät. Sitten korvataan kunnille niitä menoja, niin että kunnat pystyvät selviytymään velvoitteistaan. En ymmärrä, miksei keskustapuolue voi tällaista mallia kannattaa. (Ed. Laukkanen: Meillä ei ole veroministeriä niin kuin teillä!) — No, se ei tähän auta. — Tämä olisi paljon yksinkertaisempi keino huolehtia siitä, että kannattaa ottaa myöskin pienipalkkaista työtä vastaan.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! En vie paljon aikaa, mutta puhun lyhyesti täältä korokkeelta.

Ensinnäkin ed. Stenius-Kaukonen nyt ja edellisen asian kohdalla aika moni vasemmistoliiton puheenvuoron käyttäjä puhuivat monesta asiasta hyvin, asioista, jotka liittyvät nimenomaan pienituloisten verotukseen tai sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Puhuitte hyvin. Me olemme kuitenkin kerta toisensa jälkeen tässä salissa — ja mitä pidemmälle vaalikausi käy, näköjään sitä kärjekkäämmin — sen tilanteen edessä, että te puhutte täällä toista ja sen jälkeen, kun niitten puheitten päättyminen on tosiasia ja siirrytään äänestykseen, kerta toisensa jälkeen äänestyksessä te tuette jatkuvasti hallituksen linjaa.

Huippunsa tässä nyt oli se, kun äsken ed. Laukkanen kysyi sen perään, kun ed. Stenius-Kaukonen puhui hyvin verotuksesta ja siitä, miten siinä pitäisi pienituloisille tehdä, ja ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että oma ministeri ei auta mitään, tai se ajatus oli selvästi kommenttina ed. Laukkasen puheenvuoroon suurin piirtein tähän tapaan: hänelle puhuminen ei tässä asiassa auta. Parlamentarismin ja demokratian ja koko vaalijärjestelmän uskottavuuden kannalta, koko tämän instituution uskottavuuden kannalta tämä on kyllä erittäin epäkiitollinen ja epätyydyttävä kehitys, mitä Suomi tässä mielessä nyt kulkee. Ja näyttää siltä, että mitä lähemmäs vaaleja mennään, sitä suuremmaksi käy sen joukon määrä, joka haluaa ottaa irtioton kokonaan hallituksen viime vuosien politiikasta ja puhuu jotain muuta verrattuna siihen, minkä puolesta täällä on äänestelty.

Mitä, arvoisa puhemies, tulee tässä nyt käytävään keskusteluun ja nimenomaan siihen, mitä näille työnantajamaksuille pitäisi tehdä, en jatka siitä nyt enempää. Viittaan vain siihen kirjaseen, jonka Palkansaajien tutkimuslaitos äskettäin julkaisi. Sen kirjasen loppupuolella tohtori Jukka Pekkarinen pohtii sitä, minkälaiset toimenpiteet auttaisivat työllisyyttä. Siinä Jukka Pekkarinen tulee siihen johtopäätökseen, että keino on matalapalkkaisen työn veron keventäminen tai matalapalkkaisen, joka käytännössä, ed. Tennilä, on monta kertaa ja pääsääntöisesti yhtä kuin heikosti tuottavan, työn (Ed. Tennilä: Ei ole!) välillisten kustannusten madaltaminen. Hän sanoo lähes sanatarkasti — minulla ei ole nyt sitä julkaisua tässä käsissä, mutta voin sen myöhempiä tarpeita ajatellen hakea tänne saliinkin — että asiantuntijoiden näkemysten mukaan nämä ovat ne keinot, jotka tehokkaimmin edistäisivät nimenomaan tällaisten vaikeasti työllistettävien ihmisten työllistymistä. Jos poliittisesti ollaankin eri mieltä, jos asiantuntijat ovat kumminkin keskuudessaan tuota mieltä, sillekin kannattaa vissi arvo, tuolle asiantuntijanäkemykselle, antaa. Palkansaajien tutkimuslaitos on kirjan toimittaja, Edita oli se kustannusyhtiö, jonka toimesta tuo kirjanen äskettäin julkistettiin.

Arvoisa puhemies! Minä kannatan ed. Ala-Nissilän täällä ehdottamaa ponsilausumaa ja perustelen sitä sillä, että kun valtionosuusleikkausten ja verontilityslain muutosten seurauksena kuntien vero- ja tulopohjaa heikennetään todella sadoilla miljoonilla euroilla, tai kymmenillä tai kenties sadoillakin miljoonilla euroilla, keskustan eduskuntaryhmä pitkään pohti, mitä kautta kädenojennuksen kunnille niiden tarpeita ajatellen ojennamme, tapahtuuko se verontilityslakiin tehtävien korjausten kautta vai valtionosuusjärjestelmän täysimääräisten indeksien vaatimisen kautta. Me päädyimme siihen tulokseen kuultuamme myöskin Kuntaliiton edustajia, että parhaiten tämä käy niin, että me vaadimme nimenomaan valtionosuuksiin ja niiden indeksiin täysimääräiset tarkistukset. Sitä kautta keskusta tulee budjetin myöhemmässä käsittelyssä esittämään noin 100 miljoonan euron suuruisia lisäyksiä sosiaali- ja terveystoimen, sivistystoimen valtionosuuksiin ja lisäksi kuntien harkinnanvaraisiin valtionosuuksiin. Tästä syystä tässä yhteydessä tuo perustelulausuma on paikallaan. Varsinaisia muutoksia emme esittäneet ensimmäisessä käsittelyssä emmekä tietystikään esitä myöskään hylkyä tässä vaiheessa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Edellä käydyssä verokeskustelussa minulta vaadittiin vastausta siihen, miten on mahdollista, että kun näitä kannustinloukkuja on pyritty poistamaan, jotta työnteko paremmin kannattaisi, ja kun siinä on jonkin verran onnistuttukin, työttömyys ei olekaan tästä maasta kuitenkaan poistunut.

En ole milloinkaan väittänyt, että kannustinloukkujen poistaminen työnteon kannustavuuden ja kannattavuuden parantamiseksi olisi jokin taikatemppu, joka yksinään ratkaisisi työttömyysongelmamme. Olen vain väittänyt, että sitäkin tarvitaan, jotta työttömyyttä voidaan vähentää. Tarvitaan totta kai paljon muutakin, mistä tässäkin laissa on kyse. Kuitenkin haluan näistä kannustinloukkuongelmista todeta, että valitettavasti se työ on pahasti kesken. Kuten edellä totesin aikaisemmin, Stakesin tutkimuksen mukaan 41 prosenttia työttömistä on kannustinloukussa eli heidän kohdallaan työn vastaanottaminen ei taloudellisesti joko lainkaan kannata tai ei juurikaan kannata.

Ed. Huotari sanoi, että kansalaisten osallistumiseen työhön ei vaikuta pelkästään palkka ja työn kannattavuus taloudellisesti. Olen tästä aivan samaa mieltä, ja aivan kuten sanoitte, moni yksinhuoltaja esimerkiksi tänä päivänä tekee työtä, vaikka hänelle puhtaasti taloudellisesti ainakin lyhyellä aikavälillä olisi yhtä kannattavaa tai jopa kannattavampaa olla työttömänä.

Mutta eikö se juuri ole hyvin demoralisoivaa? Eikö ole väärin, että ihminen, joka tekee täyttä työtä, ei siitä työstään saa sellaista palkkiota, sellaista tuloa, että hän pärjäisi taloudellisesti paremmin kuin sellainen ihminen, joka työkykyisenä ja työikäisenä ei tee lainkaan sitä työtä? Eli juuri tämän vuoksi, tämän moraalisenkin ongelman vuoksi, näitä kannustinloukkuja tulisi edelleen purkaa.

Mitä sitten tulee tässä laissa käsiteltyihin työnantajamaksuihin, niin kuten jo aikaisemmassa puheenvuorossani totesin, kokoomus on sitä mieltä, että matalapalkka-aloilla, palvelualoilla — se on kai se oikea, parempi termi kuin matalan tuottavuuden alat — tulisi työllisyyden edistämiseksi kokeilla sitä, että näihin palkkoihin kohdennetaan alempia työnantajamaksuja. Se on tietysti yksi pyrkimys vaikuttaa sen työn kokonaishintaan. Alentamalla matalapalkkaiseen työhön kohdistuvia työnantajamaksuja voidaan alentaa tuohon työhön kohdistuvaa kokonaishintaa ja sitä kautta toivotaan, uskotaan, että tuon työn tarjonta voisi lisääntyä.

Toinen tapa vaikuttaa työn kokonaishintaan alentavasti on tietysti myös matalapalkkaisen työntekijän ansiotulojen verotuksen keventäminen. Siinä ed. Stenius-Kaukonen on ihan oikeassa. Meidän tulisikin toimia jatkossakin niin, että nimenomaan matalapalkkaisen työn verotusta kevennetään, jolloin se vaikuttaa pitemmällä aikavälillä tuon työn kokonaishintaan sekin. Se, että samalla pystyttäisiin jopa tekemään sellainen ratkaisu, että verotusta kevennettäisiin niin tuntuvasti, että näiden matalapalkkaisten työntekijöiden nettoansio voisi parantua, vaikka heidän bruttoansionsa ei parantuisi, vaikuttaisi myönteisesti kokonaishintaan, siis sillä tavoin myönteisesti, että kokonaishinta voisi jopa alentua ja sitä kautta näiden työpaikkojen tarjonta lisääntyä.

Ed. Huotari oli mielestäni hyvin oikeassa siinä, kun hän moitti keskustaa siitä, että — muistaakseni se oli ed. Huotari — keskusta samanaikaisesti vaatii työnantajamaksuja alas, mutta näillä työnantajamaksuilla rahoitettavia etuuksia ylös. Te vaaditte työnantajan sairausvakuutusmaksua alas, mutta sairausvakuutusetuuksia ylös. Te vaaditte työnantajan kasaneläkevakuutusmaksua alas, mutta kansaneläke-etuuksia ylös. En oikein tiedä, miten tämä yhtälö on saatavissa tasan. Jos ed. Pekkarinen olisi paikalla, esittäisin hänelle tämän kysymyksen, mutta voi siihen joku muukin vastata, miten samanaikaisesti voidaan vaatia näitä maksuja alas ja näillä maksuilla rahoitettavia etuuksia ylös.

Mutta ei tämä ole ainoa ristiriita, mikä tähän liittyy. Nimittäin juuri näitä rahoitettavia etuuksia, joita näillä maksuilla rahoitetaan, on muun muassa kansaneläke. Keskustan eduskuntaryhmä vaati kannanotossaan 15.8.2000 sanatarkasti seuraavaa, ed. Pekkarinen: "Kansaneläkkeen yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee korjata tällä vaalikaudella." Siis te vaaditte 15. elokuuta vuonna 2000, ed. Pekkarinen johtamanne eduskuntaryhmän kärkenä, että kansaneläkkeen yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee korjata tällä vaalikaudella. Kuitenkin, ed. Pekkarinen, kun te julkaisitte kuuluisan varjobudjettinne, te ette osoittaneet siinä euroakaan kansaneläkkeen tasokorotukseen ja tämän jälkeenjääneisyyden korjaamiseen. Jälkeenpäin olette perustelleet, että varjobudjetissa hoidettiin vain kiireellisimmät asiat. No nyt, kun te olette vaatineet, että tällä vaalikaudella kansaneläkkeen yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee korjata, niin jos te ette hoida sitä tämän vaalikauden viimeisessä budjetissa, herää kysymys, miten te tämän jälkeenjääneisyyden tällä vaalikaudella hoidatte.

Ed. Pekkarinen, minun pitää kysyä teiltä: Miten tämä käytännössä tapahtuu, että ensin vaaditaan ja sitten itse torjutaan ne vaatimukset? Oletteko te ensin toisella puolella pöytää esittämässä kovia vaatimuksia keskustan eduskuntaryhmän toimesta, että kansaneläkkeen yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee korjata tällä vaalikaudella, ja sittenkö te hyppäätte tai juoksette toiselle puolelle pöytää ja siellä osoitatte, että so so, ed. Pekkarinen, eipäs esitetä näin kovia populistisia vaatimuksia, joiden rahoittamiseen ei kuitenkaan ole käytännössä mitään edellytyksiä? Vai miten tämä käytännössä, ed. Pekkarinen, tapahtuu, että itse ensin vaaditte ja sitten toisaalta itse hylkäätte oman vaatimuksenne?

Kaikissa niissä tilaisuuksissa, joissa meidän ryhmämme kansanedustajia on ollut ja joissa keskustan kansanedustajia on ollut, joissa on ollut eläkeläisiä, kaikissa niissä te olette kertoneet, että keskustan ryhmä vaatii, että tällä vaalikaudella korjataan kansaneläkkeiden yli 300 markan jälkeenjääneisyys. Sitten kun te teette varjobudjetin eli rakennatte ensi vuoden budjetin juuri sellaiseksi kuin te itse sen rakentaisitte, ihan itse ilman, että kukaan teitä estää, te ette osoita euroakaan tähän tarkoitukseen. Jos ei tämä, arvoisa rouva puhemies, ole kaksilla korteilla pelaamista, niin mikä sitten on?

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni oli erittäin hyvä, että eduskunta edellytti näiden verolakien osalta perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausuntoja. Valtiovarainvaliokunta yhtyi omassa lausumaehdotuksessaan perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että vaikka kokonaisuutena valtiosääntöongelmaa ei tältä osin syntynyt, niin eräs selvitettävä kysymys on se, kuinka kunta—valtio-suhteessa toteutuvat kunnallinen itsehallinto ja kuntien mahdollisuudet yhden kunnan kohdalla (Hälinää — Puhemies koputtaa) toteuttaa lakiin ja kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvien palveluiden tuottamista nimenomaan sosiaali-, terveys- ja sivistyksellisillä palvelualoilla.

Toinen kysymys, joka varmasti jää hallituksen selvitettäväksi, on se, miten voidaan siirtyä yhteisöveron tuoton arvioinnissa toteutuneiden kulujen arviointiin, niin ettei suoriteta yhteisövero-osuuksien leikkauksia yhteisöveron tuoton arvioinnin perusteella.

Ed. Zyskowicz, (Hälinää — Puhemies koputtaa) nyt sitten Helsinki-asiaa. — On vaikea puhua, kun on niin kova meteli siellä päin. — Arvoisa puhemies! Helsinki on joutunut juuri näiden lakien vuoksi siihen tilanteeseen, että me joudumme korottamaan kunnallisveroa, jotta saamme peruspalvelut turvatuiksi, ja toisaalta äärimmäisen vaikeaan taloudelliseen ahdinkoon. Kyllä pääkaupunkikin edellyttää, että hallitus tuon perustuslakivaliokunnan mukaisen selvityksen tuo eduskunnalle.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Ala-Nissilän tekemää ehdotusta, joka liittyy ensimmäiseen vastalauseeseen, jota valiokunnassakin kannatin. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että kuntataloutta ja kuntien ja valtion suhteita hoidetaan pitkäjänteisesti, niin että olemassa olevat ja tulevat velvoitteet kunnille ovat ennustettavissa ja samoin myös nämä rahavirrat ovat ennustettavissa. Minusta on järkevää, kuten eräässä lakialoitteessa olen esittänyt, että Kansaneläkelaitos ottaisi hoidettavakseen tietyn osan vaikeavammaisten palveluista, eli tällaista uudenlaista ajattelua täytyy pystyä myös harjoittamaan, niin että tämä tasapaino säilyy ja kunnat todella pystyvät vastaamaan niihin velvoitteisiin, joita eduskunta niille antaa.

Mitä sitten tulee ensi vuoden tilanteeseen, niin olemme todellakin siinä tilanteessa, että Pääkaupunkiseudun kunnat kärsivät taloudellisesta ahdingosta, Helsinki ja Espoo etunenässä, myös kotikaupunkini Vantaa. Pidänkin tärkeänä, että eduskunta hyväksyy vihreän vaihtoehtobudjetin esityksen, joka on meidän budjettivastalauseessamme sisällä, jossa ehdotetaan lisämäärää kuntien valtionosuuksiin ja sitä, että valtionosuusjärjestelmän perusteita pitää pystyä arvioimaan niin, että otetaan huomioon myös ne velvoitteet, joita esimerkiksi maahanmuuttajaväestön määrä, joukkoliikennepalveluiden järjestäminen jne. aiheuttavat. Nämähän ovat juuri velvoitteita, jotka kohdistuvat erityisesti suuriin kaupunkeihin.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt tässä ilmeisesti käydään rinnatusten sekä tuloverolain että kuntien verontilityslain keskustelua. Ensimmäisen puheenvuoroni yritin pyytää tuloverolain kohdalla. Vaikka keskustelu luiskahtikin nopeasti verontilityslakiin, haluaisin nyt vielä vastata salin vasemmalle puolelle, kun kyseltiin tämän työnantajamaksualennuksen perään.

Ihan ensimmäiseksi pyytäisin vasemmistoliiton edustajilta johdonmukaisuutta. Silloin kun käsittelimme tätä veroasteikkolakia, olimme aika lailla yhtä mieltä siitä, että työttömyydessä pääongelma ei ole kannustavuusongelma vaan se, että työpaikkoja työttömille ei ole tarjolla. Elikkä pääongelma on kysyntäongelma: sille työvoimalle, joka on meillä työttömyyskortistossa, ei ole tarpeeksi kysyntää. Näin ainakin ymmärsin, että siitä olimme aika lailla yhtä mieltä siinä ensimmäisessä keskustelussa. (Ed. Huotari: Kyllä!)

Nyt kun tulimme tähän keskusteluun siitä, millä tavalla sitten niitä työpaikkoja voidaan luoda, millä tavalla voidaan yksityisten palvelualojen yrittäjiä saada tarjoamaan työtä niille työttömille, joilla on vähemmän koulutusta, jotka eivät ole huippuosaajia, joiden ammattitaito ei ole parasta luokkaa, joiden työn tuottavuus on heikompi, niin sitten te yhtäkkiä aloittekin puhua jälleen siitä ... (Ed. Huotari: Rahoituksesta!) — Ei, vaan ed. Stenius-Kaukonen alkoi puhua siitä, että eihän työnantajamaksuja pidä alentaa vaan tuloverotusta pitää alentaa. Mutta sehän on juuri se keino, jota te siinä edellisessä keskustelussa vastustitte, elikkä kannustavuuspuolen keino. Kyllä se ihan ytimeltään enempi on sille puolelle, sitä työtöntä kannustava keino, että hänen verotustaan alennetaan. (Ed. Zyskowicz: Se vaikuttaa työn kokonaishintaan myös!) — Totta kai vaikuttaa kokonaishintaan, mutta pääasiassa kuitenkin se on työn vastaanottamista kannustava.

Se on tiettyyn määrään asti aivan tarpeellista ja keskustakin sitä kannattaa, että kohdennetaan tuloveronalennukset pienituloisille. Mutta ei se yksin riitä, koska ongelma on se, että työpaikkoja vähemmän koulutetuille ei ole tarjolla. Tarvitaan semmoisia toimia, joilla yksityisten palvelualojen yrityksiä saadaan tarjoamaan, luomaan, työpaikkoja niille ihmisille, joiden työn tuottavuus on heikompi. Toivoisin, että miettisitte tätä johdonmukaisuutta hiukan enemmän näitten puheenvuorojen kohdalla. (Ed. Huotari: Minua kiinnostaa se, miten te rahoitatte nämä sivukustannusten alennukset!) — No niin, tulen siihen aivan kohta, mutta koetin ensiksi vastata ed. Stenius-Kaukoselle, koska minulla oli vaikeuksia pysyä tämän keskustelukokonaisuuden perässä, koska hän niin innokkaasti pyrki tyrmäämään tämän työnantajamaksualennuksen, pari minuuttia sen jälkeen, kun oli juuri puhuttu siitä, että tarvitaan enemmän työvoiman kysyntää.

Keskusta on ehdottanut työnantajamaksujen kohdennettua alentamista niin, että se kohdentuu pienipalkkaiseen työhön. Voidaan puhua myöskin matalan tuottavuuden aloista, matalan tuottavuuden töistä, koska yleensä pienipalkkaisemmat työt ovat sellaisia, joihin työllistyvät ihmiset, joiden koulutus on heikompi, joiden työtaidot ovat heikompia, ja ne ovat aika usein silloin myös matalan tuottavuuden töitä. Mutta voidaan yhtä hyvin puhua myöskin pienipalkkaisista töistä tai vähemmän koulutusta vaativista töistä, ihan kuinka vain.

Ed. Tennilä täällä mainitsi, että ympäristötyöt ovat hyvä tällainen työ. Varmasti ovatkin. Ne ovat yleensä valtion ja julkisen vallan tarjoamia töitä. Keskusta on ollut myös sitä mieltä, että niihin pitäisi rahoitusta saada lisää. Mutta jos yksityisellä puolella näitä töitä halutaan saada syntymään, on vaikutettava siihen työnantajan maksamaan kokonaiskustannukseen. Me emme halua olla palkkoja alentamassa, vaan me haluamme alentaa sitä palkan päälle työnantajan maksamaa sivukuluosuutta, että näille pienipalkkaisille ja vähemmän koulutetuille ihmisille tulisi töitä tarjolle.

Me emme ole esittäneet, edustajat Zyskowicz ja Huotari, tänä vuonna yhtään esitystä työnantajan kansaneläkevakuutusmaksun alentamisista tai muidenkaan työnantajan työhön liittymättömien maksujen tai muidenkaan alentamisesta, vaan olemme lähteneet siitä, että tämä Vihriälän ja Holmin ehdottama työnantajamaksujen palautukseen perustuva malli, joka kohdentaa nämä alennukset juuri sinne pienipalkkaiseen työhön, olisi se kaikkein tehokkain. Ed. Zyskowicz, teidänkin ehkä pitäisi vähän perehtyä enemmän siihen malliin, koska sehän ei lähde siitä tosiaankaan, että niitä maksuja suoranaisesti alennetaan, vaan siitä, että osa työnantajan maksamasta maksusta palautetaan työnantajalle. Tämä malli ei millään tavalla murenna eikä rapauta eikä raunioita nykyisen sosiaaliturvan rahoituspohjaa, vaan työnantajat ensin maksavat ne maksut ja sitten luodaan palautusjärjestelmä, jolla valtio palauttaa juuri näille pienipalkkaisia työllistäville työnantajille määritellyn osan siitä maksusta. Keskustan mielestä tähän rahoitukseen tulisi käyttää sitä liikkumavaraa, mitä ajatellaan käytettäväksi yleensäkin tuloverotuksen alentamiseen, koska me näemme, että se on tehokkaampi keino tätä kautta alentaa näitä maksutasoja kuin pelkästään tuloverotuksen alentamisen kautta, johonka pääosin nämä liikkumavarat on tähän mennessä käytetty. Jos on seurannut tästä asiasta käytyä keskustelua, niin erilaiset ekonomistit ovat aika laajasti kyllä viime aikoina tulleet tämän tyyppisen työnantajamaksualennuksen kannalle, koska meidän nykyisistä työttömistämme tosiaan niin valtaosa on pelkän peruskoulutuksen tai aika heikon ammattikoulutuksen varassa. Totta kai sen lisäksi tarvitaan myöskin näitä koulutusta edistäviä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi tästä itse verontilityslaista. Itsekin kannatan tuota lausumaehdotusta, jota ed. Ala-Nissilä esitti. Valiokunnan mietinnössä on aivan hyvä ponsi siitä, että selvitetään, miten nämä erilaiset muutokset yhteisöverotuksessa ja kuntien valtionosuuspohjassa vaikuttavat yksittäisiin kuntiin, mutta siinä puhutaan vain selvittämisestä ja mahdollisista korjauksista. Tämä keskustan lausumaehdotus menee tästä pidemmälle, eli tässä edellytetään, että hallitus huolehtii siitä, että kuntien veropohja ja valtionosuuksien määrä ovat riittävällä tasolla, joka antaa kunnille mahdollisuudet tarjota nämä perustuslain edellyttämät palvelut, ja että tälle kuntien taloudenhoidolle luodaan myöskin pitkäjänteisemmät edellytykset.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aulalle vastaan sillä tavalla, kun hän kysyi, millä tavalla uusia työpaikkoja syntyisi tänne Suomeen, että minun mielestäni erittäin tärkeää olisi, että semmoinen laaja-alainen teollisuusohjelma laadittaisiin. Yksi teollinen työpaikka luo viisi palvelutyöpaikkaa. Olen sitä mieltä, että tämmöisen teollisen ohjelman laatiminen nyt kauppa- ja teollisuusministeriöltä täysin puuttuu.

Mitä sitten tulee työllistämiseen, näkisin näin, että kun meillä Suomessa on 100 000 semmoista yritystä, joka työllistää alle viisi henkeä, niin näissä yrityksissä pitäisi ehdottomasti palkan sivukulut puolittaa. Se merkitsee sitä, uskon näin, että jokaiseen työpaikkaan keskimäärin syntyisi yksi uusi työpaikka ja meille 100 000 uutta työllistettyä työntekijää tulisi, ja sivukulut maksettaisiin siitä, että työttömyyskorvausten määrä, joka nyt on noin 5 miljardia euroa, vähenisi tuommoiseen 3 miljardiin euroon.

Arvoisa puhemies! Olen miettinyt sitä, millä tavalla alle 25-vuotiaat työttömät nuoret saataisiin työelämän piiriin. Minun mielestäni heidän kohdaltaan kanssa pitäisi täysin poistaa palkan sivukulut, että he pääsisivät työn syrjään kiinni ja oppisivat ammatin. Minusta täällä eduskunnassa puuttuu täysin semmoinen realistinen työohjelman käsittely. Me puhumme niitä näitä, ja muun muassa yrittäjyyttä pelotellaan sillä Arvelan työryhmän ehdotuksella, että osinkotuloja tullaan verottamaan kahteen kertaan jnp. Ei se, hyvät ystävät, lisää yrittäjyyttä. Meidän pitää järkevästi markkinoida eduskunnan tahto työmarkkinoille. Sillä tavalla uusia työpaikkoja saadaan tähän valtakuntaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana verotuksen vaikutuksesta työllisyyteen, josta niin paljon on puhuttu. Totean, että meillä on ollut erivärisiä hallituksia, mutta ongelma on edelleen ratkaisematta. Ei ole kukaan pystynyt sellaista mallia esittämään, että sen vaikutus työllisyyteen olisi huomattava. Työnantajan välillisten palkkamenojen alentamisella, jos se jää 1 tai 2 prosenttiin, on hyvin marginaalinen vaikutus. Jokainen ymmärtänee sen, kun miettii, kuinka paljon muodostaa 2 prosenttia 10 000 markan, huom. markan, kuukausipalkasta. Luuleeko joku, että sen takia työllistettäisiin?

Ed. Kuosmanen on oikeassa siinä, että työllisyyteen voidaan vaikuttaa edistämällä yrittäjyyttä. Yrittäjät luovat työpaikkoja. Samana päivänä, kun kristillisdemokraateilla oli puoluevaltuuston kokous, oli myöskin vasemmistoliitolla valtuuston kokous, ja molemmista kokouksista tuli tiedotteet, mitä kannanottoja on tehty. Kyllä minä hämmästyin, kun vasemmistoliitto esitti, että osinkovero nostetaan 30 prosenttiin ja hyvitysjärjestelmä poistetaan, mikä tarkoittaa sitä, että tuommoinen yrittäjän tulovero nousisi 29 prosentista 51 prosenttiin. Luuletteko te, että se edistäisi yrittäjyyttä ja että tulisi lisää työpaikkoja? Minä voin kyllä sanoa, että silloin, jos eivät ne viimeiset työpaikat mene, niin kyllä sillä on hyvin hyvin suuria haittoja koko yrittäjyydelle.

Kristillisdemokraatit päinvastoin esittivät, että säilytetään tämä osinkojen hyvitysjärjestelmä, mikä merkitsee sitä, että yrittäjyyttä olisi edistetty ja ehkä olisi syntynyt ja ehkä syntyisi uusia työpaikkoja. Ottakaa huomioon, että meillä on noin 220 000 yksityisyritystä maassa. Jos me niitten toimintaedellytyksiä huononnamme, mikä saattaisi jopa johtaa siihen, että jokainen irtisanoisi yhden työntekijän, niin meillä on 220 000 työtöntä lisää. Jos me taas toimimme niin, että jokainen työllistää yhden uuden, niin silloin työttömyys on lähes poistettu. Eli kyllä meidän täytyy tunnustaa, että yksityisellä sektorilla yrittäjyyttä edistämällä autetaan kaikkein parhaiten pienituloisia ja varsinkin työttömiä.

Nyt en pidä pitkää puheenvuoroa osinkojen hyvitysjärjestelmästä. Sitten jos se asia joskus tulee ajankohtaiseksi, niin perustelen kyllä, miten säänneltyä se on. Toisin kuin oletetaan, ei sieltä voida nostaa rahaa vapaasti, vaikka siellä olisi rahaa. Kaikki on sidottu siihen, kuinka paljon omaa pääomaa yrityksessä on.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä asia, joka on nyt agendalla, koskee oikeastaan verontilityslakia. Olen ollut monessa paneelissa mukana, missä on ollut tietenkin kaikista puolueista edustajia, ja kaikki ovat sanoneet, että kyllä kuntien ja valtion välistä sopimusta tulee kunnioittaa ja noudattaa. Mekin olemme omissa puheenvuoroissamme aina korostaneet, että jos tekee sopimuksen, niin silloin sopimuksessa pitää pysyä. Minä olen tältä paikalta sanonut, että vaikka kristillisdemokraatit eivät ole olleet mukana tekemässä työmarkkinajärjestöjen kanssa sopimusta, niin me kunnioitamme niitä sopimuksia, mitä hallitus on tehnyt. Mutta vastaavasti edellytämme myöskin, että kuntien kanssa tehdyt sopimukset pysyvät voimassa.

Nyt tilanne on se, että valtio katsoo, että sopimusta ei ole rikottu, kunnat taas katsovat, että on pahasti rikottu. Suomen Kuntaliitto on sitä mieltä, että valtio ei ole antanut kunnille sitä, mitä kunnille kuuluu ja mikä kuuluu hallitusohjelman mukaan niille.

Ed. Rakel Hiltunen viittasi siihen, mitä verontilityslain muuttaminen merkitsee Helsingin kaupungille ja Helsingin alueella oleville kunnille. Sen vaikutus on todella huomattava. Se on myöskin huomattava monille keskisuurille kaupungeille, maakuntakeskuksille, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, sen tiedän — tiedän ja tiedän; tiedän useita tapauksia — missä ympäristökunnat voivat selvästi paremmin kuin maakuntakeskus ja maakuntakeskuksessa joudutaan veroäyriä nostamaan tai vuosikate jää pahasti pakkasen puolelle, palveluja pitää mahdollisesti myöskin leikata.

Minusta meidän pitäisi tämä todeta, että vallitsee suuri erimielisyys Suomen Kuntaliiton ja hallituksen välillä siitä, onko sopimuksessa pysytty vai onko sopimus rikottu. Ne asiakirjat ja ne tiedot, mitä minun tietooni on tullut, viittaavat kyllä siihen, että hallitus ei ole pysynyt sopimuksessa, ja tämä on sitten johtanut siihen, että kunnat ovat vaikeassa asemassa. Kun seuraava hallitusohjelma kirjoitetaan, niin toivon todella, että sovitaan myöskin hyvin selkeästi niistä mittareista, mitä sovelletaan silloin, kun kustannusjako valtion ja kuntien välillä määrätään, ettei tällaista erimielisyyttä syntyisi ja todella että sopimuksissa pysyttäisiin. Yksi prosenttiyksikkö on noin 50 miljoonaa euroa, ja se merkitsee hyvin hyvin paljon kunnille.

Luulen, että salissakin saattaa olla edustajia, jotka eilen olivat jonkin kunnan budjettikokouksessa kuuntelemassa, miten kunnan taloudellinen asema on huonontunut sen johdosta, että yhteisöveron jako-osuudet on muutettu niin, että kunta on menettänyt niin ja niin paljon rahaa.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Minua huolestuttaa aika tavalla tämä keskustelu, oikeastaan tietynlainen kilpahuuto siitä, kuka kykenee parhaiten ja kyvykkäämmin esittämään tietynlaisia verojen alennuksia, etenkin kun me kaikki tiedämme sen, että on olemassa paineita meistä riippumattomista syistä, jotka johtavat siihen, että mahdollisuus näitä palveluja, hyvinvointiyhteiskunnan tuotteita, järjestää vaarantuu ratkaisevasti jo ensi vuoden puolella puhumattakaan seuraavan neljän vuoden aikana. Siis tätä taustaa vastaan me keskustelemme nyt laajasti erilaisten verojen merkityksestä.

Mitä tulee työnantajamaksujen alentamiseen ja siihen liittyvien työllisyysvaikutusten arviointiin, totta kai nyt lähtee tämmöinen kokeilu, josta viime viikolla täällä salissa keskusteltiin, Pohjois-Suomessa, Lapin alueella ja muutamissa saaristokunnissa, ja toivottavasti tiettyjä kokemuksia ja näkemyksiä syntyy, mitä sillä on merkitystä ja vaikutusta. Toivottavasti niin on, että voidaan todeta, että sillä on ollut ennen kaikkea merkitystä työllisyyden parantumisen näkökulmasta ja työpaikkojen syntymisen lähtökohdasta, joka on kokonaisuudessaan se idea, millä voidaan arvioida näiden maksujen vaikutusta työllisyyteen.

Mutta mikä on matalapalkka-ala tai vähän tuottava ala, sen problematiikan käsittely on kyllä hyvin ongelmallinen. Meidän on syytä muistaa, että jos puhumme matalapalkka-aloista, naisvaltaisista aloista, puhumme elintarvikeketjussa olevista myyjistä, vähittäistavarakauppojen myyjistä tai it-alan kokoonpanotehtaissa olevista nuorista naisista, naisvaltaisten alojen työpaikoista. Ne ovat matalapalkka-aloja ja samanaikaisesti kuitenkin aloja, jotka tekevät jättivoittoja, jakavat hirmuosinkoja ja voittoja sekä omistajille että myöskin optioita johtajille. Siis hyvin kyseenalaista, totta kai, ellei tähän kyetä rakentamaan jotakin järjestelmää, jolla perusteella tietyt matalapalkka-alat eivät kuitenkaan kuuluisi työnantajamaksujen alentamisen piiriin ja tietyt alat kuuluvat. Joka tapauksessa on tunnustettava, että tämän tyyppisen järjestelmän luomiseen sisältyy valtavasti ongelmia, ennen kuin voimme ajatella, että se kohtelee oikein tai on ylipäätänsä oikein.

On todettava, että veronkevennyksiä nyt kuitenkin, työnantajaan kohdistuvia kevennyksiäkin, on tämän hallituksen aikana tehty. On myöskin kyllä hyvin kyseenalaista, onko näillä jo nyt tehdyillä ratkaisuilla — jotka ovat sinänsä olleet jo nyt aika huomattavia, sitä on turha kiistää — vaikutusta.

Sitten on vielä syytä käsitellä hiukan sitä, mitä nämä työnantajamaksut sitten todellisuudessa ovat. Me puhumme täällä joistain summista. Täällä helposti heitellään, että 50 prosenttia, 80 prosenttia palkan päälle maksetaan työnantajan sivukuluja. Mutta nyt on kuitenkin syytä muistaa, että valtaosa näistä on työntekijöiden palkkaa. Ne ovat lomapalkkoja, ne ovat niin sanottuja työajanlyhennyspäiviä, ne ovat arkipyhäkorvauksia jne. Ne ovat palkkaa, ja ne on aikanaan sovittu palkasta vähennettäväksi ja maksettavaksi myöhemmin erilaisina loma- ja muina vastaavina etuuksina. Ne olisivat siellä tuntipalkassa, elleivät ne olisi näissä muissa työnantajaan liittyvissä kuluissa. Eli silloin kun me puhumme näiden maksujen palauttamisesta, me puhumme palkkakustannuksista keskimäärin.

Työnantajan sosiaaliturvamaksun osuus lienee pienillä työnantajilla riippuen työnantajan koosta kaiken kaikkiaan sekä eläkevakuutusmaksun että palkkamaksun osalta 25—27 prosentin välillä. Eli todellisuudessa, jos me haluamme pienentää työnantajamaksuja, niin keskeisesti on käytävä silloin eläkevakuutusmaksun osuuden kimppuun. Silloin me menemmekin ihan toisen näköiseen näkökulmaan siitä, mitkä työnantajamaksujen alentamisten vaikutukset todellisuudessa ovat. Jos me puhumme pelkästään työnantajan sosiaaliturvamaksun osuudesta, me puhumme silloin pienten työnantajien 4,5—5 prosentin vaikutuksesta, jolla tietysti on jotain merkitystä. Mutta minusta on syytä priorisoida silloin, että jos me puhumme työnantajamaksujen alentamisesta, se tulee vain ja ainoastaan kysymykseen eläkevakuutusmaksujen alentamisena tai sairausvakuutusmaksun poistamisena. Siis näistä on laajasti ottaen kysymys.

Samanaikaisesti meidän on kuitenkin syytä muistaa, että jos me puhumme siitä sektorista, millä Suomi kilpailee esimerkiksi palvelualojen tuottamisesta, puhutaan nyt vaikka elinkeinoelämästä, puhutaan vaikka matkailusta, niin kuitenkin tosiasiallinen tilanne on jo nyt se, että me olemme vastaavia kilpailijamaita huomattavasti edullisemmassa tilanteessa: sekä Ruotsin että Norjan osalta kuitenkin työvoiman kokonaiskustannukset ylittävät reilusti ja selvästi suomalaisen työvoimakustannuksen määrän.

Myöskin samanaikaisesti on todettava se, että meidän sosiaaliturvajärjestelmämme ja sen taso ei ole sen kaltainen, että me voisimme rintojamme röyhistellä, että se olisi ikään kuin tämmöinen työllistymisen este ja aiheuttaa näitä kynnyksiä. Tosiasiassa me olemme tässäkin suhteessa ehkäpä EU:n keskivertoa alempana puhumattakaan, että olemme keskeisiä kilpailijamaitamme Ruotsia, Norjaa, muita Pohjoismaita, saman kaltaisen elinkeinopohjan, samanlaisten palvelualojen tuottamisen osalta itse asiassa jäljessä. Siis meidän ongelmamme ei ole myöskään korkea sosiaaliturva, mihin täällä jonkun verran on viitattu, vaan se, että jos tätä ongelmaa on, niin ehkä se johtuu siitä, että meillä on huonot palkat. Minusta laajasti ottaen meidän tulee jatkossakin uskoa siihen, että jos työttömyys aiotaan tästä maasta nujertaa ja ennen kaikkea myöskin rakennetyöttömyys — siihen rakennetyöttömyyteen sisältyvät olennaisesti alueelliset työttömyyserot ja siihen liittyvät ongelmat — niin uskokaamme rehellisesti talouskasvuun, uskokaamme siihen, että ne 400 000 ihmistä, jotka ovat nyt huonosti koulutettuja, vailla ammattia, haetaan ja koulutetaan ja haetaan heille sopiva elämänura. Luulen, että tätä kautta me kuitenkin parhaiten ja nopeimmin ja kestävimmin pystymme vaikuttamaan.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Täällä on tähän mennessä käyty verrattain laaja ja asiantunteva keskustelu lähinnä verotuksen vaikutuksesta työllistymiseen samaten kuin työnantajamaksujen osuudesta samaan työllistämiskysymykseen. Aihe on tietenkin pitkään keskusteltu, kymmeniä vuosia. Ensi vuonna sitä ensimmäisen kerran varsinaisesti kokeillaan, jonka jälkeen saadaan tietoja sen vaikutuksesta aivan kokemuksiin perustuen.

Minun on kuitenkin ollut vaikea jonkin verran mieltää, millä tavalla se liittyy nyt käsittelyssä olevaan verontilityslain 12 §:n ja tuloverolain 124 §:n muuttamiseen, jossa on kysymys kuntien ja valtion välisestä yhteisöveron jakoperusteiden muutoksesta. Keskeisin asia on se. Onneksi tosin ed. Rakel Hiltunen omassa puheenvuorossaan palasi tähän varsinaiseen käsittelyssä olevaan asiaan ja totesi toisaalta ne ongelmat, mitkä tähän liittyvät. Ongelma on tietenkin se, että kun näitä jakoperusteita lasketaan oletettujen tulonkertymien perusteella ja tehdään pysyviä ratkaisuja, voi väittää, että se johtaa väistämättä väärään lopputulokseen.

Itse olin valmis hyväksymään nämä esitykset sen jälkeen, kun asiantuntijakuulemisessa kuitenkin tuli ilmi se, että kuntien ja valtion välistä rahoitussuhdetta muutetaan budjettiesitykseen liittyvillä esityksillä yhteensä noin 200 miljoonaa euroa. Se oli asiantuntijakuulemisessa tullut lopputulos. Myönteisenä pidän sen lausuman, johon valiokunta on päätynyt sinänsä yksimielisenä ja joka liittyy tähän vaikutusten selvittelemiseen, mikä sinänsä on tarpeellista.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz ei ole nyt täällä paikalla. Verontilityslaista on kysymys. Mutta kun hän kyseli sen perään, mitä keskusta aikoo alimman kansaneläkkeen tason suhteen tehdä, vielä kertaalleen, arvoisa puhemies: Ensinnäkin kansaneläkkeen alimmasta tasosta määrätään kansaneläkelain 24 §:ssä. Hallituksella ei ole sellaista esitystä täällä auki, jolla sitä muutosta päästäisiin tässä vaiheessa käsittelemään. Keskustan eduskuntaryhmällä on kuitenkin aloite, jossa esitetään, että siihen kajotaan ja tuota tasoa nostettaisiin.

Lisäksi, arvoisa puhemies, haluan nyt jo luvata, että ed. Zyskowicz ja kaikki muutkin pääsevät äänestämään muutaman päivän päästä tässä salissa meidän esityksestämme, jossa me edellytämme, että ensi tilassa kansaneläkkeen alinta tasoa nostetaan nykyisestä tasosta. Lisäksi luulen ja uskon, että myös, vaikka tuo laki ei ole edes auki, täällä syntyy äänestyskin sen tason korottamisesta. Eli näillä kommenteilla ed. Zyskowiczin pahaan pulmaan, jossa hän päivittäin ei oikein tiedä, esittääkö keskusta liian paljon määrärahalisäyksiä budjettiin vaiko liian vähän. Olisi hyvä, että hänellä olisi yksi kanta, esitämmekö liian paljon vai liian vähän.

Vielä, arvoisa puhemies, ed. Huutolan puheenvuoroon, jossa hän problematisoi kysymystä näitten välillisten maksujen uudistamisjärjestelmästä: En ihan tarkkaan kaikkea kuullut, mutta ehkä kumminkin sen ydinsanoman kuulin, onko pulmallista Holmin ja Vihriälän mallin mukaisesti ojentaa kättä näille matalapalkka-alojen yrityksille. Välttämättä ei lainkaan, koska tämä äsken sanottujen herrojen nimeä kantava mallihan lähtee siitä, että yrityksiltä ne maksut perittäisiin uudistuksen jälkeen niin kuin tällä hetkelläkin. Tämän jälkeen näille yrityksille valtio palauttaa sen maksun sen mittaisena, minkä verran halutaan tulla vastaan näitä yrityksiä. Eli malli on erittäin yksinkertainen ja selkeä eikä mitään suurta byrokratiaa vaativa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoinen sekä rahojen keräyksen että niitten käytön osalta. Ed. Zyskowicz on käyttänyt ihan mielenkiintoisia puheenvuoroja. Niissä on vain palautunut mieleen se Karl Marxin jo aikoinaan kansalliselle kokoomukselle antama ohje: vaietkaa siitä, mikä on ideologialle vierasta. Se saattaa jonkin aikaa teitä pelastaakin. Nyt kuitenkin ed. Zyskowiczin lukuisissa puheenvuoroissa on jäänyt kertomatta se, onko ne verot ja maksut kannettu, joista täällä yhteisesti on päätetty. Hänellä tässä yhtälössä oli yli 2,5 miljardin euron aukko, siis kaikki se, mikä harmaan talouden kitaan tällä hetkellä menee. Siitähän tänä syksynä on käyty perusteellinen keskustelu. Eli opposition yhtälössä ei ole mitään ylimääräistä tällä hetkellä. Siellä on osoitettu välikysymyskeskustelua myöten se, millä tavalla se raha saadaan kasaan, kunhan vain hallitus pitää huolen siitä, että ne verot kannetaan ja maksut peritään, joista yhteisesti on päätetty.

Ed. Rakel Hiltunen kantoi huolta Helsingin kaupungin tilanteesta ja valitteli syvään sitä, että on jouduttu veroprosenttia korottamaan. Arvoisa puhemies, kun se liittyy aivan oleellisesti kuntien veropohjaan ja nämä kuutoskunnat, kuusi suurinta kuntaa, ovat tässä nyt itkulle lähteneet, niin minusta tässä pitäisi päästä reiluun peliin niin, että nämä kuutoskunnat, kaupunkikunnat, päättäisivät, että minimiveroprosentti on 18 tässä tilanteessa. Silloin tilanne helpottuisi muitten kuntien kanssa keskusteltaessa ihan ratkaisevalla tavalla. Sillä tavalla luotaisiin tälle kuntasopimukselle, jota erinomaisen lämpimästi pitävänä sopimuksena kannatan, erinomaisen hyvä ja vankka pohja.

Tämä kuntasopimus on sen takia aivan erikoisen paikallaan, että siinä täytyy pystyä ratkaisemaan myöskin yhteisöveron tuotto, sen käyttö ja se, mikä julkisen lohkon osa on se, joka yhteisöveron voimakkaan vuosivaihtelun puskurina toimii, ja se on valtio. Siitä ei kerta kaikkiaan päästä mihinkään. Se ei ole Helsingin kaupunki eivätkä kuutoskunnat, vaan se on valtio. Tämä ratkaisu pitäisi pystyä tekemään, niin houkuttelevaa kuin jonkun Oulun kannalta olisikin, että korostettaisiin vielä sitä mahdollisuutta, että palkittaisiin yhteisöverotuoton kannalta, mutta kun sitten se vuosivaihtelun heikko kohta tulee, sitten ollaan pulassa. Tämä yhtälö pitää pystyä ratkaisemaan, vaikka se kovin vaikeaksi on osoittautunutkin.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ihmettelen kyllä vähän, että ed. Pulliainen nyt 2,5 miljardin harmaan talouden aukkoa pistää ed. Zyskowiczin tiliin. En tiedä, mihin tämä perustuu.

Mutta sitten valtion jako-osuuksien muutoksista ja palautuksista kunnille, minkä ed. Hiltunen otti esiin, sanoisin, että jossain vaiheessa ennen tätä uudistusta jako-osuus oli myöskin virheellinen toiseen suuntaan. Nyt kun sitä korjattiin, se liikahti liikaa, ja sieltä jostain keskeltä löytyy se oikea malli varmasti. Kohtuuttoman paljon Helsinki sai takavuosina myöskin valtionosuuksia verotulojen muodossa. (Ed. Pekkarinen: Keskeltä yleensä löytyy!) — Keskeltä löytyy, vaikkei aina keskustasta.

Täällä on käytetty ihan hyviä puheenvuoroja. Kokoomus kannattaa tätä Vihriälän—Holmin mallia, jota maailmalla kutsutaan Ranskan-malliksi. Se sisältää kaikki. Se ei sisällä pelkästään työnantajamaksuja vaan myöskin sairaus- ja eläkevakuutusmaksut. Se on Ranskassa porrastettu malli, eli kun palkka nousee, silloin palautukset myöskin pienenevät.

Toisaalta täällä on puhuttu myöskin tuloloukuista, kannattaako yleensä tehdä työtä. Luulen, että me emme näitä tuloloukkuja pääse kokonaan poistamaan, ennen kuin myöskin kunnallisvero muutetaan progressiiviseksi, eli se voisi alkaa ihan nollasta ja päätyä nykyiseen prosenttiin vasta jossain aika korkeassakin palkassa. (Vasemmalta: Se on hyvä ehdotus!) — Tätä on vasemmistokin joskus esittänyt, mutta minusta se on ihan kannatettava ja tutkittava esitys, joten kyllä sieltäkin joskus tulee hyviä esityksiä, vaikka en voi kyllä ymmärtää tätä vasemmistoliiton esitystä, että pitäisi osinkoverojen prosenttia nostaa 30:een ja hyvitysjärjestelmä poistaa. Kyllä sillä saadaan, niin kuin ed. Kallis totesi, viimeisetkin yrittäjät lähtemään tästä maasta.

Kun ed. Huutola vertasi Suomen kilpailukykyä Ruotsiin ja Norjaan, en lähtisi niinkään vertaamaan Ruotsiin ja Norjaan, vaan vuoden päästä, vuoden 2004 alusta, kun Baltian maat liittyvät EU:hun, pelkään pahasti, että sinne moni yritys häipyy, ja siellä on kilpailukyky aivan eri luokkaa, kun keskikuukausipalkka on tällä hetkellä 1 000 vanhaa markkaa eli noin 150—160 euroa. Kun ed. Zyskowicz puhui matalapalkoista ja palveluammateista, siellä on muitakin matalapalkka-aloja kuin palvelut. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Nokian kännykänkuoret. Tuhansia ihmisiä tällä hetkellä Suomessa niitä tekee, mutta pahoin pelkään, että vuoden 2004 jälkeen näitä yrityksiä ei tässä maassa enää näe. Siltä osin meidän pitää olla hyvin varovaisia, mitä yritysveron kanssa teemme.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Yhteisöveron kokonaistuoton osuus bkt:stä on maailman korkeimpia Suomessa. Se on kahdeksankertaistunut tämän järjestelmän aikana, kun tämä lähti käyntiin. Se on tuonut oikeasti varsinkin pk-yrityksiin puskureita. Niillä on nyt kyky ottaa riskejä ja kehittää ja kyky työllistää. Ei yrityksistä voi ottaa osinkoja, niin kuin annetaan ymmärtää, ennen kuin sinne on todella syntynyt niitä, mistä ottaa, ja niistä on maksettu verot. Se on kymmenisen prosenttia omasta vapaasta pääomasta, mikä on mahdollisuus nostaa. Varsinkin nyt, kun EU laajenee, kyllä tulee ottaa huomioon kilpailu. Ei ole kovin tervettä varsinkaan pk-yritysten kannalta, että vastuunalaiset poliitikot heittelevät summittaisesti vaan veroprosentteja, miten muutettaisiin tai vastaavaa.

Sitten kuntien elinkeinopolitiikkaan: Kyllä siinä pitää olla jokin kannustin kunnilla hoitaa, koska kunnilla on niin merkittävä osuus elinkeinopolitiikan hoitamisessa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kummolalle vastauksena vaan, että kiinnitin kansallisen kokoomuksen rooliin sen takia huomiota, että valtiovarainministeriön pääministerinsalkku on juuri kansallisella kokoomuksella. Kansallisen kokoomuksen haluttomuutta ryhtyä harmaan talouden aktiiviseen torjuntaan on tukenut voimakkaasti veroministeri Siimes, kuten harmaan talouden keskustelu osoitti vakuuttavasti.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se oikeastaan tulikin jo ed. Pulliaisen puheessa, että veroministerin salkku on vasemmistoliitolla, ja itse harmaan talouden torjunnasta olen ed. Pulliaisen kanssa aivan samaa mieltä.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Yhdyn ed. Pulliaisen puheenvuoroon siltä osin, kun hän totesi, että vahvin suhdannevaihteluja kestävä taho olisi valtio. Miksi näin ei ole tässä yhteydessä käynyt, johtuu osittain myös siitä, että valtioon ei sopimuskumppanina ole luotettu. Kunnat, Kuntaliitto eivät luota valtioon. Ne pelkäävät, että valtio vie siitä välistä eikä raha kierrä niin kuin sen pitäisi kiertää.

Ed. Sjöblomille sen verran, että on kuntia, jotka voivat ja pystyvät aktiivisella elinkeinopolitiikalla vaikuttamaan näihin asioihin. Suurin osa suomalaisista kunnista kuitenkin on siinä asemassa, etenkin ne pienet köyhät kunnat, että vaikka ne ponnistelisivat kuinka, ne eivät pysty harjoittamaan sellaista elinkeinopolitiikkaa, jotta ne pääsisivät näistä tämän kaltaisista yhteisöveroista osallisiksi. Suurien kuntien osalta vetovoimaa on ilman elinkeinopolitiikkaakin. Ne vetävät magneetin tavalla yrityksiä, haluavatpa tai eivät.

Tämä hallituksen esityskin pitää yhden valitettavan epäluottamusta lisäävän elementin sisällään. Tässä sellainen eduskunnan päätös, jolla parannettiin kuntatyönantajan asemaa alentamalla kuntatyönantajan kelamaksua, nyt nipistetään takaisin ja tasoitetaan peli yhteen—yhteen. Juuri tällainen näpertely, saivartelu, nakertaa luottamusta siihen, että pyrittäisiin yhteiseen hyvään ja jonkinlaiseen tulokselliseen toimintaan.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtio—kunta-suhde on todella monta vuotta kärsinyt tietynlaisesta luottamuspulasta. Nyt on aika palauttaa tällainen yhdessä tekemisen meininki, eli kun kunta ottaa tehtäviä valtiolta, valtion on osoitettava niihin rahat ja kunnan on sitten myös ne tehtävät tehtävä.

Nyt käyty keskustelu pääomaverouudistuksesta on johtamassa siihen, että epätietoisina yrittäjät suunnittelevat ei sitä, kuinka yritystoimintaa voidaan kehittää, vaan sitä, kuinka nopeasti voidaan mahdollisimman paljon vapaita omia pääomia uloskirjata, jotta vältetään verottajan ote näihin tuloihin. Nyt olisi syytä jo kansantalouden kehittymisen vakauden nimissä viheltää poikki tämä verokeskustelu ja todeta, että nykyinen verojärjestelmä, joka meillä on olemassa pääverotuksen osalta, on hyvä ja sitä nyt ei pidä muutamaan vuoteen mihinkään suuntaan korjata.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Herra puhemies! Jatkan vielä aiempaa keskustelua; kun vastauspuheenvuoroja ei myönnetä, joudun palaamaan aikaisempiin asioihin.

Nyt otetaan sairauspäivärahasta esimerkiksi vero ja sairausvakuutusmaksu, jotta verollista ja sairausvakuutusmaksullista sairauspäivärahaa voitaisiin maksaa. Tässä on kysymys rahan siirtämisestä taskusta toiseen, kun me puhumme minimitoimeentulon turvaavan käteenjäävän tulon jättämisestä ihmisten käteen. Tietysti sairausvakuutusmaksuissa yleensä on kysymys vakuutuksesta ja kaikkien pitää maksaa ja toiset saavat. Mutta kun me puhumme näistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, niitä veroja, joita kerätään myöskin heiltä heidän eduistansa, kerätään sen takia, että heille voitaisiin tämä vähimmäistoimeentulo maksaa.

Tämän rahan taskusta toiseen siirtämisen vähentäminen olisi kaikkien etu, koska myöskin silloin tämän työn kokonaishinta tulisi alhaisemmaksi. Ihme ja kumma, tästä asiasta olemme ed. Zyskowiczin kanssa samaa mieltä. Yleensä hän kuitenkin tarjoaa ratkaisuksi keppiä, kun itse tarjoan porkkanaa. Edelleen tässä asiassa mielestäni kannattaisi edetä mieluummin tällä porkkanalinjalla, elikkä jätetään päivärahoista ja palkasta käteen niin paljon, että sillä tulee toimeen eikä tarvitse neljältä luukulta hakea näitä vähimmäisetuuksia, koska silloin joudutaan keräämään veroja turhan takia moneen kertaan. Tämä koskee nimenomaan kaikkein pienimmillä palkoilla olevia ihmisiä, pienimmillä päivärahoilla olevia. Tästä syntyisi myöskin se kannustus, että ei tule tuloloukkuja.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo toi hyvin esiin, mitä vahinkoja nykyinen verokeskustelu aiheuttaa tai on aiheuttamassa. Kyllä edustajilla pitää olla vastuuta, kun puhutaan yrityksistä ja ennen kaikkea pk-yritysten tulevaisuudesta.