Matti Vanhanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa, joka on samalla keskustan eduskuntaryhmän ryhmäaloite, esitämme aravalain 17 §:ään muutosta, jossa määritellään vuosimaksuina perittävistä vuokra-aravalainoista, että aravalainan korko saa olla enintään sen suuruinen, mikä on yleisesti kulloinkin luottolaitoksen perimä markkinakorko riskiltään ja ehdoiltaan vastaavissa vuokra-asumisen lainoissa. Tämä on samalla oikeastaan vastaus siihen hallituksen periaatepäätökseen, jonka hallitus teki tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittyen ja jossa hallitus päätti, että korkein perittävä aravalainan korko saa olla enintään 6 prosenttia, mikä on aivan liian korkea taso nykytilanteessa.

Hallituksen alue- ja asuntopolitiikka, nämä molemmat, ovat johtaneet kummallisiin paradokseihin. Vaikka muuttoliike on ollut hyvin nopeaa, silti juuri kasvukeskukset ovat kaikkein eniten olleet asuntotuotannossaan valtion lainojen ja korkotukien varassa. Pääkaupunkiseudulla noin puolet ja Turussa, arvoisa puhemies, jopa 70 prosenttia asuntojen uustuotannosta nojaa tällä hetkellä valtion lainoihin tai korkotukeen. Siis alueilla, joilla markkinoiden kysyntä on kaikkein kovinta ja suurinta, asuntotuotanto ei pyöri pankkivetoisesti vaan valtion tuella. Sitten meillä on huomattava määrä kuntia, ilmeisesti satoja, joiden alueelle ei vuosittain tule ainuttakaan valtion tukemaa uutta asuntoa. Siellä taas asuntotuotanto on pankkilainojen varassa, vaikka väki vähenee.

Toinen paradoksi on se, että valtion lainat ovat koroltaan kalliimpia kuin pankkien rahoitus. Tämähän saattaa suhdanteiden ja korkotason muuttuessa muuttua lähivuosina toiseksikin, mutta nyt tilanne on jatkunut aivan liian kauan tällaisena eikä valtio ole reagoinut mitenkään asiaan. Aravavuokralaiset ja asumisoikeusasukkaat rahoittavat nyt ylikorolla valtiota. Tämä ei oikeastaan ole paradoksi, vaan sietämätöntä piittaamattomuutta valtion puolelta. Aravalainojen korkoja on viivytyksettä alennettava. Korkojen kalleus on johtanut siihen, että sosiaalinen asuntotuotanto hiipuu koko ajan. Kuluvana vuonna aloitetaan vain noin 8 000—8 500 asunnon rakentaminen tavoitteeksi asetettujen 12 000—13 000 asunnon sijasta. Tämä on nurinkurista, koska Suomessa tarvitaan nykyistä enemmän kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Ennakkotiedot ensi vuodelle jätetyistä hakemuksista kertovat alamäen edelleen jatkuvan.

Jos lainaehtoja ei tarkisteta, niin kiinnostus sosiaaliseen asuntotuotantoon hiipuu edelleen ja koko asuntolainoitusjärjestelmä uhkaa näivettyä. Laadukasta ja rakennuskustannuksiltaan edullista aravavuokra-asuntojen tuotantoa kuitenkin tarvitaan edelleen etenkin kasvavilla alueilla. Vapaarahoitteinen vuokra-asuntotuotanto vastaa vain osaan kysynnästä. Asunto-ongelmien kärjistyminen vaikeuttaa työvoiman saantia erityisesti Pääkaupunkiseudulla, jolla asunto-ongelmat ovat kärjistyneet, ja pieni- ja keskituloisten talouksien asuntotilanne tällä seudulla pahenee koko ajan. On hyvin nurinkurista, että pieni- ja keskituloiset kotitaloudet maksavat vuokrissaan lainoista korkeampaa korkoa kuin esimerkiksi omistusasunnon pankkilainalla hankkineet ja tämä toiminta tuottaa ylijäämää Valtion asuntorahastolle. Kun omistusasuntojen lainojen korkovähennysoikeus otetaan huomioon, tämä korkoero kasvaa entisestään.

Aravatuotannon ongelma muodostuu nyt kahdesta kysymyksestä, jotka molemmat on otettava tarkasteluun. Silloin kun arava-asunnoille asetettiin joitakin vuosia sitten liki ikuinen myyntikielto, ei arvattu, että myös korko-ongelma tulee eteen. Nyt rakennuttajien näkökulmasta ehdot ovat aivan liian tiukat. Rakennuttaa saa, mutta koskaan ei saa myydä ja lisäksi pitää ottaa kalliimpi laina kuin pankista. On aika helppo ymmärtää, että näillä ehdoilla ei rakenneta, vaikka olisi kuinka paljon sosiaalista mielenlaatua. Näihin molempiin ongelmiin on vastattava.

Valtion asuntorahaston ylijäämä oli viime vuoden tilinpäätöksen mukaan 445 miljoonaa markkaa siitäkin huolimatta, että Asuntorahastosta maksettiin avustuksia ja korkotukia yhteensä 945 miljoonaa markkaa. Tänä vuonna ylijäämän määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan, vaikka oikeastaan koko ajan nyt vuosien mittaan valtio on ennen suoraan budjettirahoituksen piirissä olleita avustuksia ja korkotukia siirtänyt Asuntorahastosta eli vuokralaisten vuokrista maksettaviksi.

Korkojen alentaminen vaikuttaisi suoraan sosiaalisen asuntotuotannon rakentamiseen lisäävästi ja myös työllisyyttä parantavasti. Korkojen alentaminen ennalta ehkäisisi myös talousongelmien syntymistä vanhoissa aravavuokrataloissa. Koron alennuksen on koskettavakin myös vanhoja lainoja. Koron alennuksella ei tarvitse laskea vuosimaksua, vaan omistajalle on annettu oikeus lyhentää lainaa jo sen ensimmäisistä vuosista alkaen. Myös tämä olisi välttämätöntä tuotannon vauhdittamiseksi. Omistajat joutuvat arvioimaan koko omistamansa asuntomassan muodostamaa kokonaisuutta, kun päättävät uuden rakennuttamisesta.

Vaikein tilanne on ehkä asumisoikeustalojen kohdalla, joissa keskimääräinen korkotaso on vuokra-asuntolainojakin korkeampi. Ongelma on näkynyt vaikeutena löytää uusia asumisoikeusasukkaita asuntoihin, ja tämä on jo aiheuttanut talousvaikeuksia osassa taloja. Kiinnostus uusien asumisoikeustalojen rakentamiseen on pienentynyt, ja on vaarana, että koko asumisoikeusjärjestelmä ajautuu kriisiin. Eräs heijastuma tästä oli äsken ensimmäisessä käsittelyssä käsitelty lainsäädäntö, jolla pyritään myös vapaarahoitteiselle puolelle luomaan asumisoikeusasuntojärjestelmää.

Minusta asumisoikeusasuntojen ongelma on sellainen, että olisi selvitettävä omistajien ja asukkaiden yhteistyöllä se, voitaisiko pitkäaikaisille asukkaille myöntää myös lunastusoikeus asuntoihin. Varsinkin kymmenen viime vuoden aikana aravalla rakennettuihin asuntoihin sisältyy niin vähän, olematon määrä, julkista tukea, että sen pohtiminen, onko hyväksyttävää siirtää asuntojen omistusta muille, ei ole kovin olennaista. Asunnot ovat olemassa, ne pysyvät asuntokäytössä, ellei niitä pureta, ja ne ovat olemassaolollaan vastaamassa kysyntään siinäkin tapauksessa, että niiden omistus muuttuisi. Varsinkin suuret asumisoikeusasunnot kannattaisi ehkä antaa lunastettaviksi. Niistä irtoavalla rahalla saataisiin taas uudistuotantoa aikaan.

Sama näkökulma koskee myös laajemmin aravakantaa. Jos ikuisella luovutuskiellolla ja korkealla korolla hyydytetään koko uudistuotanto, ei ilo vedenpitävästä ja betonoidusta järjestelmästä kanna kauas. Vähemmällä dogmaattisuudella aravajärjestelmä voidaan säilyttää ja löytää sille tarpeellinen rooli ja markkinoiden kysyntä.

Keskusta on aravan kova kannattaja, ja ymmärtäessämme omistajan näkökulmaa teemme sen elvyttääksemme aravaa. Nykymenolla Asuntorahastolle käy hullusti.

Arava on ollut menestystarina. Sen avulla on tuotettu Suomeen noin miljoona asuntoa. Maailmankuulu Tapiolan puutarhakaupunkikin on pitkälti aravan ansiota. Järjestelmä on luonut vakautta asuntorakentamiseen, tasoittanut suhdanteiden välissä rakennusalan työllisyyttä ja turvannut sadoille- ja sadoilletuhansille suomalaisille turvallisen ja kohtuuhintaisen asunnon. Kaiken tämän ansiosta sillä on nykyiselläänkin mittava pääoma kentällä, lähes 10 miljardin euron saamisten määrä. Tätä pääomaa pitää käyttää jatkossakin sosiaalisen asuntotuotannon aikaansaamiseksi, sillä tarvetta sille on nyt ja jatkossakin.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Ed. Vanhasen lakialoite on oikean suuntainen. Edellinen asia, hallituksen esitys 100 ja ympäristövaliokunnan mietintö siitä, kyllä myöskin tukee tätä ajatusta nimenomaan siitä, että koron tulee olla toinen kuin tällä hetkellä.

Ympäristövaliokunta esimerkiksi toteaa omassa lausumassaan, että enimmäislainakorkokatto 6 prosenttia ei ole riittävä, siis se, joka oli tupossa, ja tuon pitäisi olla nimenomaan markkinakorkoa lähempänä. Valiokunnassa on paljon keskusteltu tästä asiasta ja on esitetty erilaisia malleja, muun muassa valtion sisään lainaaman rahan keskikorko kolmen vuoden ajalta ja siihen suhteutettuna tämä yhteiskunnan tukeman rakentamisen maksama korko.

Mutta, puhemies, muutama asia ihan lyhyesti. Tälläkin hetkellä saa myydä aravarahoitteisia asuntoja. Kysymys on tietysti, kenelle: vastaavaa toimintaa harjoittavalle. Asumisoikeusasuntojen myyntimahdollisuus on avattu, se on jo todella käytäntöä. Mutta totta on juuri tuo, että me tarvitsemme aravan puolustajia. Nimittäin on liikkeellä myöskin sellainen näkökulma, että tämä järjestelmä pitäisi romuttaa ja tuo 60 miljardia vanhaa markkaa, 10 miljardia euroa, saada niin sanotusti toiseen käyttöön.

Leea Hiltunen /kd:

Herra puhemies! Ed. Vanhasen lakialoite ja keskustan ryhmäaloite on erinomainen asia ja kannatettava. Toivon, että tälle tulee vielä tässäkin vaiheessa, vaikka on kausi näin pitkällä, käsittelyyn nopeutta ja otetaan sillä tavalla huomioon meidän taloudellinen tilanteemme ja työllisyystilanne, mikä on. Aravalainojen korkoja on todella viivytyksettä alennettava. Erityisesti tästä, mikä korkojen alentamisen vaikutus on sosiaaliseen asuntotuotantoon, sen rakentamisen lisäämiseen ja sitä kautta myös työllisyyden parantamiseen, olemme useissa yhteyksissä puhuneet myöskin työllisyyspolitiikan yhteydessä, että sosiaalista asuntotuotantoa suunnattaisiin myöskin lainoitukseen. Se, että sen tulee olla aina markkinaehtoiseen lainoitukseen nähden edullisempaa, on erinomainen huomio. Kannatan lämpimästi, että tämä lakialoite saa tarkoituksenmukaisen käsittelyn.