Antti Rantakangas /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallintovaliokunnan mietintö metropoliselonteosta. Tästä metropolipolitiikastahan sovittiin edellisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa 2007, ja tämä ohjelma käsittää erityisesti maankäyttöön, liikenteeseen, asumiseen, alueen kilpailukykyyn, maahanmuuttoon ja näihin liittyviin kysymyksiin liittyviä erityispiirteitä. Tästä sovittiin hallitusohjelmaneuvotteluissa, joissa allekirjoittanut oli hallitusohjelmaneuvotteluryhmän puheenjohtaja ja nykyinen ministeri Vapaavuori oli aktiivinen neuvottelija, ja voi sanoa, että ei tämä aloitteellisuus kaukana ollut sieltä suunnalta.

Tämän metropolipolitiikan voi tiivistää oikeastaan kahteen isoon kokonaisuuteen. Toisaalta pitää kyetä löytämään vastauksia Pääkaupunkiseudun ja metropolialueen erityispiirteisiin, jotka poikkeavat muun Suomen erityispiirteistä, eli suureen pitkäaikaistyöttömien osuuteen, kasvaviin päihde- ja mielenterveysongelmiin, asunnottomuuteen ja maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin. Tämä on toinen tärkeä kokonaisuus, ja toinen on sitten vahvistaa Suomen metropolia suhteessa muihin eurooppalaisiin metropolialueisiin, siis saada kansainvälisessä sarjassa aikaan lisää kasvua, lisäarvoa ja vetovoimaa, jotka tuovat sitten lisää voimavaroja koko Suomeen. Osa näistä kysymyksistä on kuntien omaa päätöksentekoa, mutta aika monet vaativat laajempaa yhteistyötä ja myös valtion mukanaoloa. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Koko maan näkökulmasta tämän politiikan tekee hyväksyttäväksi se, että kysymyksessä ei ole maan sisäisten voimavarojen kokoamista Pääkaupunkiseudun ympärille vaan nykyisten voimavarojen entistä parempaa ja tehokkaampaa hyödyntämistä ja sillä tavalla, että sitä kasvua, dynamiikkaa ja talouden vahvistamista voidaan käyttää vielä nykyistäkin enemmän koko Suomen kehittämiseen. Hallintovaliokunta kirjasi tässä merkittävän periaatteellisen linjauksen, joka tekee tämän politiikan erittäin hyväksyttäväksi kaikkien suomalaisten kannalta.

Miten metropolialue voi sitten enää kehittyä hallinnollisesti? On olemassa kolme eri vaihtoehtoa. Ensinnäkin voidaan muodostaa alueelle yksi kunta, joka kattaa metropolialueen. Tämä malli ei ole saanut alueen kuntapäättäjiltä riittävää kannatusta, ja tätä päättäjien päätösvaltaa pitää mielestäni kunnioittaa. Toinen vaihtoehto on vapaaehtoinen yhteistyö erilaisten sopimusten ja järjestelyjen kautta. Se on tällä hetkellä toimintatapana, ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan se on toiminut varsin hyvin, mutta kehittämistarpeita on erityisesti vielä segregaatiossa eli asuinalueitten eriytymiskehityksessä, maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä. Kolmas malli on koota lakisääteinen seutu- tai maakuntahallinto, mutta sille ei ainakaan tässä vaiheessa vielä ollut riittävää kannatusta.

Hallintovaliokunta ei halunnut ottaa kantaa tämän metropolialueen hallinnolliseen malliin, millä tavalla tätä hallintoa tulevaisuudessa kehitetään, vaan on uuden hallituksen ja erityisesti tulevien hallitusohjelmaneuvottelijoiden tehtävä ratkaista tämä metropolihallinnon tulevaisuus. Valiokunta kyllä arvioi näitä erilaisia päätöksentekomalleja ja niitä, voi sanoa, hyviä ja huonojakin puolia, mitä liittyy hajautettuun hallintoon ja keskitettyyn hallintoon. Valiokunta totesi, että tässä hallituksen selonteossa oli jätetty varsin vähälle huomiolle Uudenmaan liiton rooli. Monissa puheenvuoroissa arvioitiin, että neljää kuntaa laajempia tehtäviä, jotka liittyvät maankäyttöön, asumiseen, liikenteeseen ja aluekehitykseen, voisi hoitaa tulevaisuudessa Uudenmaan liitto.

Valiokunta piti tärkeänä, että uusikin hallitus jatkaa metropolipolitiikkaa samalla tavalla kuin alueen kunnat näkivät. Me pidimme tärkeänä myös sitä, että koska Pääkaupunkiseudun julkisten palvelujen tehostamisen kautta on saavutettavissa merkittävät kansantalouden säästöt — toisaalta nykyistä tiiviimmän yhteistyön tuloksena voidaan alueen sisäistä eriytymiskehitystä hillitä, ja vastaavasti alueen talous- ja työllisyyskehityksellä on hyvin iso merkitys koko Suomen kehitykseen — näillä perusteilla valiokunta esittää, että Pääkaupunkiseudun kuntia tulee voida velvoittaa yhteistyöhön yhteiskunnan kokonais-edun saavuttamiseksi, mikäli vapaaehtoisen yhteistyön osalta ei saavuteta riittäviä tuloksia. Valiokunta viittaa tältä osin sen käsittelyssä parhaillaan olevaan esitykseen laeiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta, HE 268/2010 vp, jonka mukaan valtioneuvosto voi viime kädessä velvoittaa kunnat yhteistoimintaan sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Arvoisa puhemies! On kansantalouden kannalta aivan eri mittaluokan kysymys velvoittaa 10 000 asukkaan Someron kunta yhteistyöhön sosiaali- ja terveystoimessa jonkun naapurin kanssa kuin Pääkaupunkiseutu järkevään yhteistyöhön, jolla tuodaan lisäarvoa koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Hallintovaliokunta ei kuitenkaan kannata kuntien pakkoliitoksia. Halusimme tämän erityisesti kirjata valiokunnan mietintöön.

Puhemies! Kiinnitämme vielä erityistä huomiota siihen, että kaikissa uudistuksissa pitää kantaa huolta demokratian vahvistumisesta ja siitä, että erityisesti asuinalueiden ja lähidemokratian näkökulmasta kansalaisilla, kuntalaisilla, säilyy riittävä päätösvalta oman lähiseudun asioihin. Siitä pitää kaikissa hallintomalleissa kantaa huolta, ja tietysti pitää pyrkiä rakentamaan mahdollisimman tehokas ja yksinkertainen ja hyvä hallintojärjestelmä.

Puhemies! Valiokunta halusi, vaikka tätä ei selonteossa ollutkaan, kirjoittaa muutaman sanan myös koko Suomen voimavarojen käyttöönotosta. Annoimme siis tuen metropolipolitiikalle, mutta halusimme korostaa, että koko Suomen menestyksen kannalta on äärettömän tärkeää, että meidän runsaat luonnonvarat, uusiutuva energia, mineraalivarat, puhdas ruoka pystytään hyödyntämään tulevaisuudessa riittävän kattavalla tavalla, koska tästä on tulossa lisäarvoa koko maan kehitykseen, myös metropolialueelle. Tämä edellyttää riittävän vahvaa ja laajaa palvelu- ja infraverkostoa koko Suomen alueella.

Puhemies! Kirjasimme yhden päätösehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: "- - eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta ja - - eduskunta edellyttää valtioneuvoston tekevän seuraavan vaalikauden aikana tarvittavia päätöksiä, joilla vaikutetaan segregaatioon eli asuinalueiden eriytymiskehitykseen ja aluetta kehitetään alueellisesti eheäksi, yhdyskuntarakenteeltaan toimivaksi ja kansainvälisessä vertailussa entistä kilpailukykyisemmäksi alueeksi, joka voi edistää koko Suomen menestystä vielä nykyistäkin paremmin ja jossa kansalaisilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa oman elinympäristönsä päätöksentekoon."

Mietintöön jätettiin vasemmistoliiton toimesta vastalause, jossa haluttiin poistaa yksi kappale tästä mietinnöstä.

Puhemies! Vielä tiivistäen: metropolipolitiikkaa tarvitaan koko Suomen kasvun varmistamiseksi ja Pääkaupunkiseudun erityisongelmien hoitamiseksi, ja sitä kautta voimavaroja tulee nykyistä enemmän myös koko Suomen hyväksi verotulojen tasausjärjestelmän kautta investointien tukemisessa.

Puhemies! Näillä eväillä hallintovaliokunnan mietinnössä mentiin eteenpäin.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän hallitusta, että hallitus on ottanut todella vahvasti toimeensa sen, että metropolialuetta viedään yhtenä asiana eteenpäin myös eduskunnassa ja että metropolialueesta, sen ongelmista ja myöskin sen hyvistä puolista, keskustellaan koko maata ajatellen. Nähdään, että metropolialue on vankka ja tärkeä osa koko Suomen kehittymisen kannalta, jolloin on hyvä, että on listattu ne ongelmat, mitä metropolialueella on. Niihin pystytään sitten jatkossa mahdollisesti tarttumaan, ja kaikki myöskin hyväksyvät, että tämän alueen ongelmia ja asioita kehitetään yhteistuumin. Se ei ole keneltäkään pois vaan päinvastoin.

Sen sijaan ihmettelen hallintovaliokunnan mietintöä. Tämä on vähän sellainen toisaalta—toisaalta-mietintö, jossa puhutaan toisaalta siitä, että Pääkaupunkiseudun kuntia velvoitetaan yhteistyöhön ja jos ne eivät vapaaehtoisesti toimi, niin sitten pakkotoimin, mutta toisaalta tässä hetken päästä sanotaan, ettei kannatetakaan pakkoliitoksia. Tämä on erittäin hyvä, että näin sanotaan, mutta kumpaa nyt oikein sitten halutaan: pakkotoimia vai ei-pakkotoimia? Kun mennään pari kappaletta eteenpäin, tulee esiin se, että Pääkaupunkiseudun metropolialueen kuntien yhteistyö eri toimielimissä, eri tasoilla on perustunut vapaaehtoisuuteen ja toiminut erittäin hyvin. Eli halutaan pakkotoimia, että toimitaan yhteistyössä, mutta sitten kuitenkin vapaaehtoiset toimet ovat edenneet erittäin hyvin ja on päästy asioissa eteenpäin.

Sitten loppulausunnossa, kannanotossa, vielä halutaan erityisesti sitä, että kansalaisilla olisi hyvät mahdollisuudet vaikuttaa oman elinympäristönsä päätöksentekoon. Mutta eikö tämä tarkoita nimenomaan sitä, että jos mennään suurempiin ja suurempiin kokonaisuuksiin pakkotoimilla, niin kansalaisilla, kuntalaisilla, on entistä huonommat mahdollisuudet vaikuttaa oman alueensa päätöksentekoon? Eli itse en pakkotoimia hyväksy, en näissä olosuhteissa enkä myöskään jatko-olosuhteissa. Ne ovat kriisitilanteita varten, joissa joudutaan pakkotoimiin. Näen itsekin täällä Pääkaupunkiseudulla asuneena, että asioita pystytään hoitamaan hyvin yhteistyössä, yhteistuumin, eteenpäin vieden, kun se tahtotila on.

Valiokunnan mietinnössä on linjattu se, että halutaan näihin pakkotoimiin sen takia, että jotkut alueet erilaistuvat. Täällä on käytetty oikein tämmöisiä hienoja, ulkomaantermisiä sanojakin, joita ei ainakaan ihan joka päivä tuolla keskustelussa tule esiin. Väitän, että alueella nämä erilaiset alueelliset erilaistumiset eivät niinkään liity tähän koko metropolialueeseen vaan ne ovat kuntien sisäisiä asioita. Espoossa ovat omat ongelma-alueensa, Helsingissä ovat omat ongelma-alueensa, Vantaalla ovat omat ongelma-alueensa. Ei se tarkoita koko aluetta, että vain jossakin ovat ne ongelma-alueet ja jossakin ei ole, vaan jokaisella alueella on omia ongelma-alueitaan. Niihin ongelmiin tulee puuttua, ja niitä pitää pystyä ratkaisemaan, kunkin omalla tavallaan. Niihin ei ole yhtä ainoata oikeata määrittelyä.

Julkisen sektorin kautta halutaan säästöjä, se on ihan selvä. Halutaan, että palvelut kuntalaisille, kunnan asukkaille, ovat parempia ja ne palvelut pelaavat. Nimenomaan siltä pohjalta tätä pitääkin lähteä eteenpäin viemään: mitä se asiakas, kuntalainen, haluaa, mitkä häntä hyödyttävät. Ei niin, että viedään keinotekoisesti, liitetään jotain hallintomallia yhteen. Tässä haisee pitkälti se, että nyt mennään Helsinki-pää edellä. Helsinkihän on suuri ja mahtava, ja silloin myöskin kaikissa yhteistyöelimissä suuri ja mahtava saa aina sen ikuisen puheenjohtajuuden, joka vie maailmaa hamaan loppuun saakka sellaisenaan, sillä johdolla, jolloin muilla ei ole sitten oikein siiven-isku- ja -räpyttelymahdollisuuksia, mutta vikistä aina voi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän hallintovaliokunnan mietintöön on jätetty myös vastalause, ja esitänkin, että eduskunta hyväksyisi tämän mietinnön vastalauseen esittämässä muodossa.

Puhemies! Kysymyksessä on metropolipolitiikka. Itse haluaisin kiinnittää huomiota tämän metropolin yhteyksiin nimenomaan itäiseen ilmansuuntaan eli tuonne Kaakkois-Suomeen, joka on ilmansuunta, jonne ei vie raiteita. Kiskot eivät kulje kohti Porvoota eivätkä sitä kautta myöskään Kymenlaaksoon, ja sitten suora ratayhteys myös edelleen Pietariin tältä osin puuttuu. Tämän vuoksi on tärkeätä muistuttaa myös tässä keskustelussa tästä epätasapainosta eli siitä, että Suomi elää edelleenkin Krimin sodan jälkeisessä tilassa. 1850-luvun kokemukset silloin olivat Pietarissa sen suuntaisia, että rataa ei pidä pitkin rannikkoa vetää vaan turvallisesti sieltä sisämaan ja Salpausselän kautta. Tämä johtui englantilais-ranskalaisen laivaston vierailusta Suomenlahdella. Näin ollen tämä tilanne on kestämätön myös kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Kiskot tarvitaan. Niihin on myöskin aikaisemmin kiinnittänyt huomiota liikenneministeriön alaisuudessa toimiva entinen Ratahallintokeskus, joka on omissa suunnitelmissaan kyllä nämä huomioinut.

Puhemies! Tässä on myös hallintovaliokunnan mietinnön liitteenä ympäristövaliokunnan lausunto, jossa on korostettu muutamaa keskeistä asiaa.

Tässä on ympäristövaliokunta nostanut esille metropolikaavan, jossa on myös tärkeää valiokunnan mielestä mainita ja todeta maakuntakaavan, pääkaupunkiseudullisen yleiskaavan ja kuntien yleiskaavojen yhteiset tavoitteet. Niihin kuuluvat myös liikennejärjestelmäsuunnitelmat. Tä-mä metropolikaava on asia, jonka valiokunta siis käsitteli, mutta se toteaa myöskin, että on vielä ennenaikaista ottaa kantaa mahdollisen metropolikaavan päätöksentekojärjestelmään tai muuhun hallinnolliseen rakenteeseen. Kuitenkin haluaisin todeta tämän valiokunnan näkökulman, koska sillä on tässä asiassa merkitystä.

Mitä tulee maakuntakaavaan, jota nyt Uudenmaan liitto tekee, niin se on todella tärkeä asia. Siinä on myös tämä mainitsemani itäinen ratalinjaus todettava. Myöskin se uusi asia, joka on nyt tämän päivän listalla pöydällepanona, nimenomaan Sipoonkorven kansallispuisto ja sen ekologiset käytävät Östersundomin suuntaan, niiden säilyminen ja yleensäkin tämän kansallispuistoajatuksen tulevaisuus, että siihen liittyy myös tämä merellinen osa, ne Natura-alueet, jotka ovat tällä hetkellä siellä jo päätettyinä, siihen liittyvät ekologiset käytävät ja niiden yhteensovittaminen E18:n ja myöskin itäisen rantaradan kanssa, ovat tärkeitä näkökulmia.

Lopuksi: Tämä maakuntakaavan merkitys on tärkeä asia myös metropolipolitiikassa. Siitähän on taitettu peistä jatkuvasti, mikä on maakuntakaavan arvo ja tärkeys myös tässä, ja jos metropolikaava aikoinaan syntyy, niin sillä on se sama tärkeä merkitys. Kaikki tietysti toivomme kasvua myös tälle metropolialueelle, sehän on meidän työssäkäyntialuettamme, mutta samalla on myös tärkeä todeta, että sen kasvun tulee olla kestävää: ei vain kasvua vaan kestävää kasvua.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta ottaa päätöksessään kantaa tärkeisiin asioihin kuten segregaatioon eli asuinalueiden eriytymiskehitykseen ja sen vähentämiseen, yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen ympäristönäkökulmasta sekä alueen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseen.

Tarvitaan nykyistä sitovampaa yhteistä päätöksentekoa koko seudun laajuisen näkökulman saavuttamiseksi ja koko aluetta koskevien maankäytön, asumisen, liikenteen ja ympäristön ongelmien ratkaisemiseksi. Näitä kysymyksiä on ansiokkaasti pohdittu myös Vantaan kaupungin tilaamassa seutuhallintoselvityksessä. Siinä todetaan, että sosiaali- ja terveyspalveluissa kuntataso on tärkeä, samoin koulujen osalta ja päivähoidossa.

Verkostomainen yhteistyö on parasta. Yli kuntarajojen voidaan valita lähin koulu, päivähoitopaikka tai terveyskeskus. Niin huomioidaan asukkaan tarpeet parhaiten. On järkevää, että on toimiva lähidemokratia ja että tehdään yhteistyötä. Hyvää yhteistyötä tehdään myös kirjastojen kesken ja muissa kulttuuripalveluissa. Lisäksi on kokonaan seudullisesti järjestettäviä asioita kuten joukkoliikenne, jätehuolto ja maankäytön suuret linjaukset, joista on tarve päättää seudullisella tasolla. Tätä myös seutuhallintoselvitys suosittaa. Selvityksen raportissa on hyviä lähtökohtia, muttei valmista täydellistä mallia. Vielä on työtä, jotta saadaan seudun asukkaille hyvä ratkaisu. Jatkotyössä on huomioitava yhdistynyt Uusimaa, 28 kuntaa, ja miten toimitaan yhteistyössä metropolialueen ja koko Uudenmaan välillä.

Yksi seutuhallintoselvityksen helmistä on ehdotus seudullisesta nuorten koulutustakuusta, ettei yksikään nuori jää ulkopuolelle. Arveluttava ehdotus taas on se, että kun tulee metropolikaava, voitaisiin luopua Uudenmaan ympäristökeskuksen kuntien kaavaohjauksesta.

Luonnon kirjo ja lajien suojelu edellyttää viheryhteyksien turvaamista sekä vesistöjen, soiden ja vanhojen metsien laajempaa suojelua. Myös kaupunkimetsät ja puistot ovat tärkeitä.

Joukkoliikenteessä ja jätehuollossa tehdään jo kattavaa pääkaupunkiseutuyhteistyötä, jota voi laajentaa, mutta päätöksenteko karkaa turhan helposti kuntayhtymiin ja kauaksi asukkaista. Jos asioista päättää vaaleilla valittu seutuvaltuusto, asiat nousevat paremmin keskusteluun ja tavoitteet kirkastuvat. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii seudullisia ratkaisuja, raideliikennettä, kierrätystä, ruuhkamaksuja, yhdyskuntarakenteen eheyttä ja toimivaa joukkoliikennettä.

Kuntapäättäjät vastaavat asukkaiden lähipalveluista, mutta on parannettava asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa ja antaa palautetta. Lähes poikkeuksetta maailman metropoleissa on paikallinen taso ja seututaso. Demokratian vahvistamisessa näen keskeisenä myös sen, että vaaleilla valittavan seutuvaltuuston alaisuudessa toimivat asiakohtaiset lautakunnat. Päättäjät voivat paremmin vaikuttaa asioiden valmisteluun lautakunnissa. Valitaan sitten mikä malli tahansa, lähtökohdan on oltava se, että asukkaiden ja koko seudun hyvinvointi paranee.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kohtalon ivaa: ääneni on flunssan nuivertama minulle erittäin tärkeän asian ollessa käsittelyssä, eli olen melkein äänivallaton, mutta haluan muutamia asioita joka tapauksessa ottaa esille.

Ed. Matikainen-Kallströmille haluaisin sanoa, että Helsingin seudun yhteistyöelimien ongelma ei mielestäni ole se, että Helsinki saa puheenjohtajuuden. Ongelma on se, että äänivalta noissa yhteistyöelimissä ei perustu siihen, mikä on kunkin kunnan väestöpohja. Se olisi todellinen demokratia.

Hallintovaliokunnan puheenjohtajalle: Minusta hallintovaliokunnan mietintö on aivan samantasoinen kuin oli tämä metropoliselonteko. Selonteossa oli lähinnä kuvailtu tilannetta, mutta siitä puuttuu todellinen potku, siitä puuttuvat ne viitekehykset, joita muun muassa ed. Matikainen-Kallström täällä kaipasi. Siitä puuttuu tahtotila ja näköala siihen, mihinkä Suomen kunnissa ylipäätään tulevaisuutta rakennetaan. Metropolialue on osa sitä kokonaisuutta.

Valiokunnan puheenjohtaja totesi, että valiokunnan näkemyksen mukaan valtiovallalla tulee olla mahdollisuus velvoittaa Pääkaupunkiseudun kunnat yhteistyöhön. Mainitsitte, että tämä voisi koskea sosiaali- ja terveydenhoitoa. Minulla on aivan eri tulkinta asiasta. Tämä kertoo sen, että valiokuntatyössä asian käsittely ei ollut perusteellista. Tulkitsen asian niin, että valtioneuvostolla voi olla nykyistä painavampi sana nimenomaan maankäyttö-, liikenne- ja asumiskysymyksissä.

Viime viikolla Helsingin Sanomissa oli kuvattu sitä, miten Pääkaupunkiseudulla eli Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa ja laajemmin 14 kunnan alueella on toteutettu valtion kanssa tehtyä aiesopimusta, esimerkiksi siitä, miten suuri vuokra-asuntojen osuuden tulee olla uudisrakentamisesta. Neljä kuntaa, Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, ovat noudattaneet tätä sopimusta, mutta seudun muut kunnat eivät ole noudattaneet sitä eivätkä myöskään siinä mielessä, että rakennettaisiin olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen tukeutuvia uudisalueita.

Nyt ihan lopuksi, kun molemmat ministerit ovat paikalla, minä haluaisin kysyä nyt ministeri Vapaavuorelta ja ministeri Tölliltä, missä viipyy hallituksen esitys siitä, että tämä hallitus nimeäisi parlamentaarisen komitean kuntalakiuudistusta varten. Ministeri Tölli hyvin ansiokkaasti ja perustellusti sanoi tiedotustilaisuudessa, joka järjestettiin virkamiestyöryhmän työn vastaanottotilanteessa, että hän tällaisen komitean mielellään asettaa nyt, koska on kiire saada tämä kuntalakiuudistus vireille, ja minä toivon, ministeri Tölli, että teillä on voimaa viedä tämä asia näin. Suomen Kuntaliiton hallitus, kaikki puolueet mukaan lukien, on ollut sitä mieltä, että tällä asialla on kiire. Mihinkä tämä on nyt hallituksessa sitten jumiutunut?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin miellyttävää esiintyä Helsingin voimanaisen, Rakel Hiltusen, jälkeen, sillä sosialidemokraatit ja kokoomus ovat todella Helsingin seudulla aina tehneet erittäin hyvää yhteistyötä. Olen samaa mieltä ed. Hiltusen kanssa siitä, että Pääkaupunkiseudun kunnat todella kuuluvat yhteen. Valitettavasti Helsingin ja Vantaan yhdistämisselvitys meni kiville kolme viikkoa sitten. Helsingin kaupunginvaltuusto oli sen kannalla, mutta Vantaa torppasi sen, en tiedä miksi, ehkä päättäjät pelkäsivät vain omaa asemaansa.

Niin kuin ministeri Tölli minulle tuossa kerran käytävällä sanoi, niin jos Helsinki ja Vantaa olisivat yhdistyneet jollakin aikataululla, olisimme saaneet paljon paremmat palvelut, sillä Helsingin palvelurakenne on liian raskas, ja me olisimme oppineet todella Vantaalta tässä asiassa todella paljon, (Ed. Matikainen: Eikö sitä muuten pysty oppimaan?) ja Vantaa olisi taas hyötynyt Helsingistä, koska Vantaa olisi todella ihan rahallisesti hyötynyt meistä, mutta valitettavasti Vantaan päättäjät nyt torppasivat tämän jutun. Samalla tavalla kuulimme juuri näistä edellisistä puheista, että myöskään Espoo ei kannata yhtä kuntaa.

Nythän me sitten verisesti tappelemme muun muassa Aalto-yliopiston kampuksesta. Halutaan yksi kampus tuonne Otaniemeen, (Ed. Akaan-Penttilä: Ilman muuta!) mikä taas ei ole nykyaikaa, koska ne yliopistot, jotka ovat toimineet yhdellä kampuksella, niin kuin Oxford ja Cambridge, ovat 500 vuotta vanhoja. Nykyaikana ei enää toimita samalla tavalla kuin 500 vuotta sitten, vaan uskoisin kyllä, että myös opiskelijat haluaisivat useamman kampuksen, yliopiston. Se tulisi toimimaan hyvin, metro kulkee kuitenkin nopeasti.

Eli hallintovaliokunta, kuten ed. Hiltunen sanoo, ei kyllä anna meille yhtään mitään. Se sanoo niin ja näin ja noin, ja emme valitettavasti saaneet mitään eväitä tästä teidän mietinnöstänne, mutta yritetään ensi kaudella.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kun täällä on sekä oikealta että vasemmalta haukuttu hallintovaliokunnan mietintöä, minä ajattelin puolestaan kehua sitä.

Näin se ympyrä sulkeutuu, ed. Rantakangas. Kolme neljä vuotta sitten, kuten totesitte, olimme hallitusohjelmaneuvotteluissa sopimassa muun muassa tämän metropolipolitiikan lanseeraamisesta, joka on siis historiallista. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa hallitusohjelmaan otettiin tällainen kokonaan uusi politiikkalohko. Olimme siitä yksimielisiä. Sitten tuntui siltä, että nelisen vuotta on oltu erimielisiä kaikista näihin liittyvistä asioista, ja nyt sitten, kun vaalit lähestyvät, ollaan taas samaa mieltä. Olen tästä iloinen. Haluankin kiittää valiokunnan puheenjohtajaa ja koko valiokuntaa itse asiassa varsin hyvin tehdystä mietinnöstä. Ennen kaikkea minua ilahduttaa se, että perusviestit tässä valiokunnan mietinnössä ja hallituksen metropoliselonteossa ovat samankaltaisia.

Ensimmäinen oli se, että maassa on vain yksi metropolialue, ja on koko maan etu, että tämä metropolialue pärjää. Se ei ole keneltäkään pois, vaan se on nimenomaan kaikkien etu, että täällä pärjätään. Päinvastoin, ellei täällä pärjätä, siitä kärsii koko maa. Helsingin seutu kilpailee ennen kaikkea Itämeren ja muitten Euroopan alueen metropolien kanssa, ei Suomen muitten kaupunkiseutujen kanssa.

Mietinnöstä käy myös ilmi, kuten itselläni on ollut tapana ilmaista, että kaikille maailman metropoleille on tyypillistä se, että ne vetävät puoleensa vaurautta, rikkautta, hyvinvointia, menestystä, mutta toisaalta myös tietyn tyyppistä köyhyyttä, kurjuutta, tiettyjä sen tyyppisiä ongelmia, joita muilla maan alueilla yleensä ei ole. Vastuullinen valtakunnan tason politiikka, joka kiinnittää huomiota metropolikysymyksiin, ottaa huomioon sekä ne erityiset vahvuudet, joita vahvistamalla koko kansakunta pärjää, että sitten ne erityiset heikkoudet ja ongelmat, jotka metropoliseuduille ovat tyypillisiä.

Luin tätä mietintöä hieman eri lailla kuin eräät täällä jo äänessä olleet kansanedustajat. Siellä toki todetaan, että vapaaehtoisuus on ollut hyvä ja tuottanut tuloksia. Olen samaa mieltä siitä. Vapaaehtoinen tilanne tällä seudulla sen jälkeen, kun täällä on harrastettu vapaaehtoista yhteistyötä muutaman vuoden, on parempi kuin jos sitä ei olisi harrastettu. Mutta silti luen myös mietintöä sillä lailla, ettei se yksin riitä, eikä se ole vielä tuottanut niin hyviä tuloksia kuin sen pitäisi. Täällä on edelleen paljon ongelmia, ja puhtaasti vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyömalli ei tunnu niitä kaikkia ratkaisevan. Kyllä tästä mietinnöstäkin käy selkeästi ilmi sama perusviesti, joka löytyy hallituksen selonteosta: että ne rakenteet, joitten varaan tämän seudun päätöksentekorakenne on tällä hetkellä pystytetty, eivät ole optimaalisia, eivät ainakaan kaikilta osin.

Mietinnössä on myös sama viesti kuin hallituksen metropoliselonteossa, että valtiolla voi ja pitää olla oma roolinsa tämän seudun rakenteista päätettäessä. Viitataanpa tässä mietinnössä jopa suoraan siihen, että nämä asiat tulee ratkaista seuraavan hallitusohjelman yhteydessä. Tämän seudun merkitys, ennen kaikkea kansantaloudellinen merkitys, on niin suuri koko tälle valtakunnalle ja sen kaikille alueille, että valtiovallalla on paitsi oikeus niin viime kädessä myös velvollisuus ottaa aktiivisesti osaa tämän seudun rakenteitten järjestämiseen.

Pidän myös hyvänä sitä, että tässä mietinnössä on kiinnitetty useammassakin kohdassa huomiota demokratiaan ja kansalaisvaikuttamiseen, varsinkin tilanteissa, joissa niin sanotusti skaalataan ylöspäin eli siirretään päätöksentekoa ylemmille tasoille. Luodaanko sitten uusia tai ei, on erityisen tärkeää, että pidetään huolta myös lähidemokratiasta ja kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksista, mikä se tapa sitten onkaan.

Pidän myös merkittävänä sitä, että tässäkin mietinnössä on todettu, että osa Helsingin seudun hankkeista, varsinkin liikennehankkeista — siellä on mainittu Pisara-rata ja Pasilan ratapihan kunnostus — ovat itse asiassa luonteiltaan valtakunnallisia hankkeita eivätkä niinkään seudun sisäisiä.

Ehkä kaikkein keskeisin huomio ja kaikkein arvokkain toteamus valiokunnan mietinnössä on valiokunnan selkeä näkemys siitä, että metropolipolitiikkaa pitää jatkaa ja kehittää. Kuten sanottu, sitä on harrastettu Suomessa nyt neljä vuotta, siitä on annettu ensimmäinen selonteko, johon eduskunta nyt ensimmäistä kertaa vastaa. Se, että olemme suunnilleen yksimielisiä siitä, mitä metropolipolitiikka on, miten siinä on onnistuttu ja ennen kaikkea siitä tärkeydestä, että sitä pitää jatkaa, on minusta arvokasta.

Kun tätä keskustelua nyt jatketaan täällä, harras toiveeni on, että ymmärrettäisiin, että puhutaan metropolipolitiikasta, metropolialueesta kokonaisuudessaan. On tietenkin väistämättä suuri houkutus tarkastella tätä asiaa siitä oman kunnan tulokulmasta, mutta varsinkin valtiovallan tulokulmasta, jota myös eduskunta edustaa, pitää miettiä tätä kokonaisuutta: mitkä ovat tämän koko seudun ongelmia, mitkä ovat tämän koko seudun haasteita, mitkä ovat niitä välineitä, joilla vastataan tämän koko seudun ongelmiin jatkossa, ei vain seudun yksittäisen osa-alueen näkökulmasta.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston metropoli-selonteon valmisteluun sen loppuvaiheessa osallistuneena haluan myös kiittää hallintovaliokuntaa nyt käsiteltävänä olevasta mietinnöstä ja sen hyvästä laatimisesta.

Helsingin seudun nykyisille, pirstaleisille yhteistyörakenteille on olemassa selvä selkeyttämisen tarve. Helsingin seudun haasteisiin ei vastata reagoimalla jälkikäteen, vaan haasteet on tunnistettava ennen kuin niistä tulee ongelmia. Tarvitaan siis ennakointia. Osaoptimoinnista on päästävä sitoutumiseen ja yhteisten etujen ajamiseen.

Metropolialueista puhuttaessa keskuskaupungin ja ympäristökaupunkien suhde, alueellisen eriytymisen pysäyttäminen sekä kasvun ja kehityksen välinen vaikea yhtälö nousevat esiin maasta riippumatta. Näihin haasteisiin eri maiden metropolihallinnot ovat vastanneet vaihtelevin tavoin. Yhteistä niille on pyrkimys hallintorakenteisiin, joilla suuret maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmat voidaan ratkaista. Nämä kysymykset ovat varsin tuttuja Helsingin seudullakin, ja niihin ei tähän mennessä ole riittävän tehokasta ratkaisua löytynyt monista yrityksistä huolimatta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallintovaliokunnan mietinnössä metropolin kehittämisen kannalta olennaisin viesti kiteytyy kahteen virkkeeseen, jotka kuuluvat näin: "Metropolipolitiikan tavoitteiden tulee perustua seudun yhteiseen näkemykseen ja tahtotilaan. Yhteisiin haasteisiin tulee vastata ja seutua on kehitettävä kaikkien Helsingin seudun kuntien kesken sekä yhdessä valtion kanssa".

Yhteistä näkemystä ja tahtotilaa tarvitaan useissa asioissa. On kehitettävä yhtäältä neljää Pääkaupunkiseudun kuntaa ja toisaalta koko laajempaa metropolialuetta, jonka mielestäni tulisi ulottuvuudeltaan yltää aina Uudenmaan maakunnan tasolle. Kuitenkin julkisissa puheenvuoroissa kiinnitetään edelleenkin ehkä liikaa huomiota vain neljän kunnan yhteisten kysymysten ratkaisemiseen tai alueen kuntaliitoksiin. Ne ovat hyviä keskustelun avauksia mutta sellaisinaan riittämättömiä, jos puhutaan koko metropolialueen yhteisistä tarpeista. Metropolialuetta kehitettäessä olisikin tarpeen ottaa pitempi loikka, jolloin erityisesti aluetta koskeva päätöksenteko saa tehokkuutta. Jos vallitsevan tilanteen tiivistää, niin erilaisia neuvottelukuntia alueella, seudulla, on vähintäänkin riittävästi, mutta jokainen kunta tekee itsenäisesti omat ratkaisunsa.

Ulkomaisia esimerkkejä metropolialueen eri hallintamalleista on tutkittu. Niitä voidaan hyödyntää, mutta tarvitsemme juuri Suomen oloihin sopivan metropolialuehallintamallin, jota tarvittaessa voidaan vahvistaa omalla lainsäädännöllä. Tässä yhteydessä en halua ottaa kantaa hallintomalliin. Asia voitaisiin tutkia kuntalain kokonaisuudistusta pohtivassa parlamentaarisessa komiteassa, jonka asettaminen valitettavasti siirtyy yli tulevien eduskuntavaalien, ainakin näillä näkymin.

Haluan tässä todeta ed. Hiltusen kysymykseen: tätä parlamentaarisen komitean työtä valmisteltiin koko syksy erittäin perusteellisesti ja huolellisesti, aivan niin kuin siitä ilmoitin syyskuun alussa, kun tämä virkamiestyöryhmä perustettiin. Tämän parlamentaarisen komitean asettamista velvoitti eduskunta hyväksyessään kunta- ja palvelurakenneuudistuksen selonteon. Kun tammi-helmikuun vaihteessa tämä raportti valmistui ja olin asiaa valmistellut ja olimme parlamentaarisen komitean asettamiseksi asiaa valmistelleet, niin sitten tässä tapahtui sillä tavalla, että hallituskumppani ilmoitti — se nyt on julkinen asia eikä tämä riitele siitä sen enempää — että tämä ei nyt tässä vaiheessa sovi. Tämä kuitenkin on niin iso asia, että tämä tarvitsee yhteisen ymmärryksen. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä komitea olisi ollut syytä asettaa, koska asiat ovat erittäin kiireellisiä. Aion kuitenkin jatkaa virkamiestyönä valmistelua ainakin kahdessa virkamiestyöryhmässä. Asia on niin merkittävä, että sitä ei ole syytä viivyttää.

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti mikään hallintamalli ei sellaisenaan ratkaise alueen erityisiä haasteita tai tuo riittävän kilpailukykyistä ja vahvaa seutua, joka vahvistaisi samalla koko maan toimintaedellytyksiä. Sen sijaan metropolialueen tarpeet huomioon ottava hallintamalli toisi pitkäjänteisyyttä ja sitovuutta alueen päätöksentekoon.

On tärkeä huomata metropolialueen hallintomallia kehitettäessä, että myöskin lähidemokratia ja paikallinen vaikuttaminen on otettava hyvin huomioon. Olen myös eri yhteyksissä korostanut sitä, että Helsingin seutua ja panostamista tämän metropolialueen kehittämiseen ja hallintomalliin ei tule nähdä vastakkaisena muun maan kehittämiselle. Itse en ole koskaan ollut vastakkainasettelun kannattaja, vaan olen pyrkinyt luomaan ymmärrystä sille, että Pääkaupunkiseudun ja laajemman metropolialueen toimivuus on koko maan etu. Eihän se tarkoita sitä, että resurssit siirretään muualta maasta. Se, että täällä on toimiva hallintomalli, maankäyttö, liikenne ja asuminen toimii, on yhteinen etu. Metropolialue tarvitsee maakuntia ja päinvastoin, jotta koko maan vahvuudet saadaan hyödynnettyä.

Kuten hallintovaliokuntakin toteaa, Helsingin seutua on kehitettävä myös yhdessä valtion kanssa. On aivan olennaista, että turhasta kilpailusta kuntien välillä Pääkaupunkiseudulla päästään. Nyt tarvitaan yhteisten voimavarojen käyttöä. Metropolialueen kehittämiseen sopii käynnissä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen motto: Jos haluat uudistuksia, löytyy aina keinot; jollet halua uudistuksia, löytyy aina selitykset. Nyt on Helsingin seudun yhteisissä kysymyksissä tekojen aika. Kuten hallintovaliokunta mietinnössään toteaa, se määrittää, kuinka paljon valtiovalta tulee velvoittamaan seudun kuntia yhteistyöhön.

Lopuksi pienenä kevennyksenä voinee todeta, että kun me suomalaiset aika usein vertaamme saavutuksiamme naapurimaahan Ruotsiin, niin Tukholman seudulla on jo noin 20 vuotta ollut kaksiportainen metropolihallinto Tukholman lääniä koskevissa yhteisissä kysymyksissä. Ehkä tämäkin on perehtymisen arvoinen asia.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministereille hyvistä kommenttipuheenvuoroista. Erityisesti ministeri Vapaavuori käytti sellaisen puheenvuoron, että tässä on vaikea muuta kuin positiivista palautetta antaa sen puheenvuoron jälkeen.

Mutta sitten asiaan, vaikka tämäkin oli asiaa. Täällä on kritisoitu sitä, että valiokunta ei ole kaikkia yksityiskohtia ratkaissut. Voin vakuuttaa puheenjohtajana, että me olisimme kyllä demokratiaa käyttäen voineet ratkaista kaikki yksityiskohdat, mutta me olisimme sitten tuoneet tänne mietinnön, jossa olisi ollut vähintään parikymmentä äänestystä, täpärästi ja ehkä arvallakin jokin olisi mennyt. En tiedä, mitä arvoa sillä olisi ollut evästyksenä seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluihin. Minä luulen, että teatteria olisi syntynyt mutta ei mitään sen enempää.

Tässä me halusimme, niin kuin täällä todettiin, viitoittaa ne linjat, millä edetään, ja myöskin välttää vastakkainasettelua. Tässä onnistuimme mielestäni hyvin, kiitos valiokunnan jäsenten. Valiokunnan jäsenet olivat valmiita sovittelemaan, ja saimme yhteistyössä mielestäni enemmän aikaan (Puhemies: Minuutti!) kuin näin vaalien läheisyydessä olisi huonoimmillaan voinut käydä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä kuntalain uudistaminen ja siihen liittyvä parlamentaarinen komitea nousi tässä keskustelussa esille, niin haluan nyt painokkaasti sanoa, että me kokoomuksessa edelleen olemme sitä mieltä, että se on tarpeellinen. Tämä on enempi aikataulukysymys. Haluaisin myöskin muistuttaa siitä, että kun sitä toimeksiantoa sitten nyt hieman pidemmällä aikataululla valmistellaan, pitäisi mennä siihen suuntaan, mikä Kuntaliiton hallituksessakin oli esillä, että se olisi riittävän laaja-alainen, pohdittaisiin ei pelkästään kuntalain uudistamista vaan kuntien tulevaisuutta, selviytymisen mahdollisuuksia, julkisen sektorin työnjakoa.

Arvoisa puhemies! Minä olen erittäin iloinen siitä, että tässä mietinnössä ja selonteossakin tämä vastakkaisasettelun aika näyttää olevan ohi. Ja kun ministeri Vapaavuori löysi täältä kohdan, josta hän erityisesti riemuitsi ja joka kuuluu niin, että "kun valiokunta antaa tukensa metropolipolitiikan jatkamiselle", niin minäkin riemuitsen siitä, mutta vähintään yhtä paljon riemuitsen siitä jatkolauseesta, että "se korostaa koko Suomen voimavarojen hyödyntämistä (Puhemies: Minuutti!) tulevan menestyksen varmistajana".

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtä mieltä voidaan olla siitä, että sekä ministerit että tämä sali, eduskunta, on sitoutunut niin, että maassa tunnistetaan metropolialue ja että se tarvitsee oman erityiskohtelunsa. Se on hyvä, ja minä uskon tämän jälkeen, että tämä turvaa tulevat kannanotot.

Mutta voi sanoa, että vastakkaisasettelun aika ei sillä tavalla ole ohi, että, kuten ed. Rantakangas totesi, jos olisimme menneet näitä malleja, rakenteita, pohtimaan, olisi tullut äänestyksiä. Eli voi sanoa, että vastakkainasettelu ei ole rivien välissä vaan rivien takana. Mutta joka tapauksessa tärkein asia menee eteenpäin, se metropolikäsite, ja olkoon kuka tahansa hallituksessa, niin se on tärkeä.

Minä haluaisin sanoa, että se, minkä takia tarvitaan seudullista rohkeutta, on se, että voimme estää segregaatiokehityksen, johonka viittasin tässä, (Puhemies: Minuutti!) esimerkkinä vuokra-asunnot maahanmuuttajakysymyksessä … [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänne Pääkaupunkiseudulle tarvitaan metropolikaava, tarvitaan asumisen, maankäytön, ympäristön ja liikenteen yhteispeliä, ja sellainen päätöksentekoelin, joka on poliittinen ja jolla on kasvot ja joka mieluummin valitaan vaaleilla. Tarvitaan myös vaaleilla valittava seutuvaltuusto, ja niin kuin ministeri Tölli totesi, tärkeää on myös paikallisdemokratia, lähidemokratia, sellainen lähidemokratia, jossa on myöskin todellista päätösvaltaa.

Mutta kun täällä näistä mahdollisista kipupisteistä on puhuttu, muun muassa Aalto-yliopiston kampuksen sijoittumisesta, niin kyllähän niitä yhteentörmäyksiä tulee. Yksi esimerkiksi on metroliikenteen jatkaminen, että jos Sipoon metsiin aiotaan rakentaa metro siinä toivossa, että sinne joskus tulee 70 000 asukasta ja se menee ohi sen tosiasian, että länsimetroa pitää jatkaa Kivenlahteen, jossa on jo se 70 000 asukasta, niin se on kyllä vaikea paikka. Olen erittäin huolestunut, jos prioriteetiksi muuttuu se, että länsimetroa ei jatketa Matinkylästä saman tien eteenpäin, kun se sinne kolmen vuoden päästä valmistuu.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustellaan metropolipolitiikasta, ja siinä mielessä minä olin hieman hämmästynyt, kun ed. Asko-Seljavaara niin voimakkaasti haikaili karille menneen Helsinki—Vantaa-kuntaliitoksen perään. Olisinkin kysynyt, miten ed. Asko-Seljavaara näkee, että tämmöinen kahden kunnan liitos olisi näitä metropolialueen ongelmia ratkaissut, segregaatiota, kuntien välistä kilpailua, maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämistä. Se ei olisi tuonut niihin mitään olennaista; ehkä jotain hyvää siitäkin olisi seurannut.

Mutta sitten varsinaiseen kysymykseen, puhemies. Nyt tässä käy ilmi, että selkeätä yhteistä tahtotilaa ei jatkosta oikein näytä muodostuvan. Minä olisin lähinnä ministeri Vapaavuorelta kysynyt teidän näkemystänne siitä, että jos hallitusohjelmaneuvotteluissa ei pystytä yhteistä tahtoa muodostamaan, niin miten te näette tämän välttämättömän metropolipolitiikan jatkamisen. Onko tämä aiesopimusmenettely, joka lähinnä tässä on työkaluna ollut, jatkamiskelpoinen, vai näettekö muita vaihtoehtoja?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ja siihen liittyvien liikenneratkaisujen tärkeyttä on korostettu paljon. Ihmettelen kuitenkin, miksi asiat käytännössä kulkevat toiseen suuntaan. Uusia asuinalueita rakennetaan jatkuvasti keskelle peltoja ja metsiä, kauas keskusta-alueista. Näillä alueilla ei ole lainkaan palveluja, ja monesti julkiset kulkuyhtey-detkin puuttuvat kokonaan, ja näiltä alueilta sitten ihmiset kuskaavat lapsia päiväkotiin, kouluihin ja harrastuksiin. Tällaista kaavoitusta harjoitetaan tässä meidän alueellamme, ihan on viimeiset kymmenet vuodet tehty näin ja tehdään edelleen.

Olisi todella hyvä ja käytännöllisempää, jos jatkossa tätä kaavoitusta ja maankäyttöä pyrittäisiin edes suunnittelemaan sillä tavalla, että jo olemassa olevat palvelut huomioidaan elikkä palvelut suunnitellaan erilaisten keskusten läheisyyteen siten, että huomioidaan, että jos on jo olemassa vaikka kouluja jollakin alueella, (Puhemies: Minuutti) niin sinne mieluummin kaavoitetaan kuin sinne kymmenen kilometrin päähän keskelle metsää, jossa ei ole yhtään mitään palveluja olemassa.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuorelle: Olen yrittänyt seurata tässä poliittista keskustelua Pääkaupunkiseudulla metropolipolitiikan suhteen. Minusta näyttää siltä, että keskustelijoitten kannat vaihtelevat enemmän asuinpaikan suhteen kuin puolueen suhteen. Toisin sanoen demarit Vantaalla ja Helsingissä ovat keskenään jossakin määrin eri mieltä ja kokoomuslaiset samalla tavalla. Eikö tämä viittaa siihen, että paikallinen intressi ja etujen korostaminen on jotenkin enemmän esillä kuin strateginen näky? Ja jos taas tavoitellaan tämmöistä selkeää valtiojohtoisuutta päätöksenteolle, eikö silloin pitäisi olla olemassa jokin yhteinen selkeä käsitys siitä, mitä metropolipolitiikka tarkoittaa, mitkä ovat sen edut ja haitat ja mihin siinä pyritään? Me olisimme kiitollisia, jos voisitte sitä vähän kirkastaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilalle vastaisin, että Sipoon metro ja Kivenlahden metro eivät ole mitenkään vastakohtia, koska Sipoon metro rakennetaan maan päälle, mutta Kivenlahden metroa ei voi rakentaa maan päälle, koska te olette jo rakentaneet ne talot sinne. Se täytyy kaivaa maan sisään. Sen takia se Sipoon metro maksaa vain neljäsosan siitä, mitä tämmöinen maan sisään kaivettu metro maksaa.

Minä kysyisin tästä seutuhallinnosta, mitä ministeri Tölli kovasti kannattaa, että eikö silloin tule liian moniportainen poliittinen hallinto joka paikkaan. Meillä on vaaleilla valittu seutuhallinto, meillä on kaupunginhallitus, meillä on Hsy-hallitus, meillä on Hus-hallitus, meillä on Hsl-hallitus jne. Sitten on vielä lähiöissä omat vaaleilla valitut poliitikot. Eivätkö silloin melkein kaikki kansalaiset ala olla jossakin tällaisessa poliittisessa päättäjäelimessä? Eikö ole parempi meitä poliitikkoja nyt vähän karsia kuin lisätä?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vantaan ja Helsingin valtuustot käsittelivät kuntajakolain mukaista selvitystä, joka olisi johtanut kuntaliitokseen, vajaa kuukausi sitten. Helsinki vastasi tässä kohdassa "kyllä". Vantaa vastasi tässä kohdassa myöskin "kyllä", ei niinkään kuntajakolain mukaiselle kuntaliitokselle, vaan "kyllä" seutuhallinnolle (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) ja metropolialueen kehittämiselle yhteistyössä. Tässä suhteessa ministeri on aivan oikeassa. Tämä metropolialue on yhtenäinen alue kokonaisuudessaan, ja erillinen kuntaliitos, ed. Asko-Seljavaara, olisi nimenomaan häivyttänyt kokonaan tämän seudullisen perspektiivin. Seuraavan kymmenen vuotta olisimme puhuneet vain tästä.

Me tunnistamme sen tarpeen metropolihallinnolle, johon eivät niinkään pakkoliitokset auta. Mutta kun me näemme, että tämä vapaaehtoinen yhteistyö seudullisen yhteistyön kehittämiseksi ei tahdo edetä, niin kysyisin ministeriltä sitä, oletteko te valmis siihen, että jatkossa, siitä hallitusneuvotteluissa sovitaan, tehtäisiin "Lex Helsingin seutu", lainsäädännöllinen päätös. (Puhemies: Minuutti!) Kuten Ytv 1972 perustettiin lainsäädäntöteitse, myöskin tämä metropolihallinto täällä perustettaisiin lainsäädäntöteitse. Itse olisin vahvasti sen kannalla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietintö on lupsakka, söpö. Siitä voi olla aika vaikea saada millään tavalla uutista irti. Olisikin mielenkiintoista kuulla valiokunnan arvoisalta puheenjohtajalta, miltä se olisi tuntunut sillä tavalla, että ne 20 äänestystä olisi käytykin siellä ja katsottu, minkälainen metropoli tulee, kun Suomen kansa äänestää metropolille raamit ja sisällön.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tampereen yliopistossa on tehty tutkimus, joka liittyy eri maiden metropolihallintojen sisältöihin. Niissä keskeisenä huomiona oli se, että demokratian kannalta nähtiin tarpeellisiksi vaaleilla valitut seutuvaltuustot. Muun muassa tällä hetkellä Suur-Vuosaaren alue on alue, jolla asuu noin 60 000 asukasta ja jolla ei ole esimerkiksi omaa edustajaa Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Kun te, ministeri Vapaavuori, syyskuussa 2009 olitte Helsingin Sanomissa sitä mieltä, että nämä neljä kuntaa tulisi pakkoliittää yhteen, ja kun äsken totesitte, että tässä on neljä vuotta harjoiteltu yhteistyötä, niin oletteko sitä mieltä, että seuraavassa hallitusohjelmassa tulee kirjata tämän alueen pakkoliitos, ja onko se syy siihen, että te olette katsonut, että parlamentaarista komiteaa kuntalain uudistamiseksi (Puhemies: Minuutti!) Kuntaliiton hallituksen toisenlaisesta näkemyksestä huolimatta ei ole tarvetta perustaa ennen vaaleja.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa minua on hivenen häirinnyt se, että aika voimakkaasti puhutaan rakenteista. Hyvä, että niistä nyt jonkun verran puhutaan, mutta huomattavan vähän puhutaan varsinaisista haasteista, mitä tällä alueella kokonaisuutena on.

Minä lainaan tutkimusprofessori Antti Hautamäen tekstiä, jolla hän tuli julkisuuteen tästä asiasta. Hän sanoo seuraavaa: "Pääkaupunkiseudun yhdistäminen yli miljoonan asukkaan Suur-Helsingiksi etäännyttäisi hallintoa entisestään kansalaisista ja lisäisi byrokratiaa." Oletteko, ministeri, samaa mieltä? "Parempi vaihtoehto on rakentaa monikeskuksista verkostomaista metropolia, joka perustuu dialogiin ja tasavertaiseen kumppanuuteen. Hallintokeskustelun sijaan on paneuduttava alueen todellisiin haasteisiin ja otettava kansalaiset mukaan etsimään ratkaisuja." Minusta ydin on tässä. Me suomalaiseen tapaan haluamme puhua rakenteista. Se on turvallista, se on helppoa, se ei loppujen lopuksi tuota paljon mitään. Haasteiden analysointi on paljon vaikeampaa, mutta se tuottaa jotain.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä on tiettyä yksisilmäisyyttä. Tämä metropolialuehan koostuu 14 kunnasta. Tässä hyvin pitkälle katsotaan vain näiden neljän Pääkaupunkiseudun kunnan kannalta. Itse edustan näitä kymmentä kehyskuntaa. Olen yhden niistä kunnanhallituksen puheenjohtaja, ja mielipiteet näiden kymmenen kunnan keskuudessa, riippumatta poliittisesta kannasta, ovat hyvin yhdenmukaiset, kun näistä asioista keskustellaan. Ei haluta uutta hallintoa. Halutaan vapaaehtoista yhteistyötä, ei pakkoa. Olen varma, että vapaaehtoisella yhteistyölläkin päästään tulokseen. Tietysti, kun asuin 18 vuotta ensin Helsingissä, nyt 18 vuotta kehyskunnassa, niin silloin jo aikaisemmin 10—15 vuotta sitten näin, että tietysti olisi ihan hyvä kehitys, jos nämä neljä Pääkaupunkiseudun kuntaa yhdistyisivät. Se olisi hyvä kaikkien kannalta. Mutta en kuitenkaan ole niin voimakkaasti sitä mieltä, että ehdottaisin, että täytyy turvautua pakkoratkaisuun.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Särkiniemi oivalsi tämän asian ytimen. Jos ja kun on näin, että näkemykset heijastelevat enemmän sitä, mistä kunnasta puhuja tulee, kuin sitä, mistä puolueesta hän tulee, niin siitä ei voi päätyä mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tätä asiaa katsotaan liian pitkälti oman kunnan tulokulmasta. Silti samaan hengenvetoon uskallan väittää, että kaikista kunnista löytyy myös ihmisiä, jotka osaavat katsoa tätä seudullisesti. Tämä seudullisuushan tässä on olennaista. Meillä on jo seudulliset asuntomarkkinat, meillä on seudulliset työssäkäyntimarkkinat, meillä on seudullinen hakeutuminen palveluihin ja harrastuksiin, mutta samaan aikaan meillä on kuitenkin kunnallinen itsehallinto, kunnallinen verotusoikeus, kunnallinen kaavoitusmonopoli, ja näistä vaan syntyy sen tyyppinen epäsuhta, joka aiheuttaa paljon erilaisia ongelmia.

Me olemme kohtuullisen yksimielisiä, ei täysin yksimielisiä, mutta kohtuullisen yksimielisiä näistä ongelmista, mutta ratkaisuista olemme kovin erimielisiä. Uskallan väittää, että se johtuu myös osin siitä, että niistä haasteistakaan ei olla ihan yksimielisiä, koska uskallan väittää, että tällä seudulla on paljon päättäjiä, jotka itse asiassa vastustavat kaikkia ratkaisuja. Kysymyshän on, ed. Hautala, siitä, että meillä on tavallaan kolme vaihtoehtoa. Meillä on pakkoliitoksia tai sitten meillä on pakkoseutuhallinto, koska ei täällä mitään vapaaehtoista seutuhallintoa synny, tai sitten kolmas vaihtoehto on, ettei tehdä mitään.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuisma kiinnitti huomiota tähän aluerajaukseen, ja valiokunnassa totesimme juuri, että on asioita, jotka koskettavat neljää kuntaa, on 14 kunnan ja sitten koko maakunnan ja laajemmankin alueen asioita ja tässä mielessä ei ole ihan yksiselitteistä määrittelyä, ja se tiedostettiin, ja pitääkin katsoa niin, että eri asiakysymyksissä haetaan erilaisia yhteistyökuvioita. Meille valiokunnassa esitettiin myös sellaista metropolimallia, joka olisi perustunut verkostoon, jossa olisi ollut muun muassa Oulua ja Tamperetta ja Turkua ja Jyväskylää. Ed. Pulliainen, voisi olla, että tämä metropolimalli olisi äänestyksessä saanut eniten ääniä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtio ei ole tähän mennessä nähnyt metropolia mitenkään kehittämisen arvoisena asiana, mutta nyt se näkee. Tässä erityisesti painotan sitä, että tähän mennessä ei ole tullut kovin paljon valtiolta määrärahoja liikennehankkeisiin, ratapihakehyksiin, Pisara-rataan, Kehärataan, kehäteihin, mutta tällä hallituskaudella tähän on paneuduttu tosissaan ja nähty, että nämä ovat koko Suomea hyödyttäviä asioita. Tällä tavalla valtio on nyt tullut vihdoinkin mukaan näkemään tämän alueen kehittymisen tärkeänä.

Mutta se, että valtio nyt haluaisi erityisesti hallinnollista pakkoliitosta tässä, että hallinnollisesti haetaan tämä järkevyys mahdollisesti tähän: maailmallakin metropolit rakentuvat useasta eri kunnasta, joilla sitten on jonkinlaista yhteistyötä eri asioissa, ja eri asioissa haettaisiin erilaisia ratkaisumalleja. Se olisi erittäin hyvä asia.

Mutta heitän vielä kysymyksen ministereille. (Puhemies: Minuutti!) Mitä, jos meillä ei olisi kuntia ollenkaan?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori totesi aivan oikein, että koko maan etu on, että metropolialue pärjää. Se ei ole ainoastaan koko maan etu, vaan se on myöskin metropolialueella asuvien ihmisten etu. Tällä hetkellä meillä esimerkiksi alueiden eriytyminen on näkyvissä jo, se kasvaa, se näkyy esimerkiksi koulumaailmassa. On tiettyjä kouluja, jonne on hyvin vaikea saada enää hyviä opettajia, koska näissä kouluissa on niin levotonta, ja sen vuoksi meillä pitäisi ottaa suurempia askeleita, koska muuten esimerkiksi eriytyminen ja muut ongelmat syvenevät entisestään.

Nyt näyttää siltä, että kaupunkien liitokset eivät ole realistinen vaihtoehto — täällä Espoon kokoomus on todistanut, että he eivät kannata kaupunkien liitosta, me demarit Espoossa emme myöskään kannata kaupunkien liitosta — joten eikö olisi syytä astua tämän askeleen yli ja katsoa, mitä me voimme tehdä sitten näillä elementeillä, jotka meillä on käytettävissä? (Puhemies: Minuutti on täysi!) Ministeri Vapaavuori on varmasti tutustunut SDP:n metropoliohjelmaan, löytyisikö siitä vastauksia?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minustakin tässä selonteossa on ongelma tämä kuntien pakottaminen yhteistyöhön, ja se on väärä signaali. Tässä puututaan kuntien itsehallintoon ja ollaan hyvin lähellä tämmöistä perustuslaillistakin ongelmaa. Tulenkin esittämään tässä tämän käsittelyn aikana, että tämä yhteistyöhön pakottava kohta poistetaan vastalauseeni mukaisesti, ja tätä vastalausetta ovat kannattaneet myös perussuomalaiset.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Metropoliselonteko on todella hyvin laaja ja seikkaperäinen selvitys, mitä todella metropolialueella, Suomen ainoalla metropolialueella, Suur-Helsingissä tapahtuu. Tässä on aivan oikein nostettu esille, että ne suurimmat ongelmat totta kai liittyvät tällä alueella maankäyttöön, asumiseen, liikenteeseen ja palveluiden järjestämiseen. Näiden asioiden saaminen kuntoon niin, että huomioidaan tämän koko metropolialueen yhteinen tuleva saatavissa oleva maksimaalinen etu, on hyvin kirjattu tähän selontekoon ja se, mitä tulisi tehdä.

Mutta aivan yhtä ansiokkaana, arvoisa puhemies, pidän sitä, että tässä samaisessa selonteossa on myös huomioitu, että metropolialueen huomioiminen omilla politiikkalohkoillaan ei ole missään nimessä eriyttävää politiikkaa vaan se tahtoo nimenomaan sanoa sitä, että Suomen kokonaisetua siinä ajetaan, ja on aivan ansiokkaasti otettu tähän selontekoon myös osio koko Suomen voimavarojen käyttöön ottamisesta. Tässä on aivan oivallisesti kirjoitettu tänne selonteon sisään sen yhteistyön merkitys, mikä tässä maassa tarvitaan. Tarvitaan metropolialue mutta tarvitaan sen taakse myös menestyvä maaseutu, joka tukee sitten tätä metropolialuetta ja päinvastoin.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä kovin moni keskustalaistaustainen kansanedustaja tai sosialistitaustainen kansanedustaja on vannonut seutuhallinnon varaan metropolialueen kehittämisessä. Täällä jopa ed. Kimmo Kiljunen totesi, että Vantaan valtuusto otti kantaa seutuhallinnon puolesta — no ei todellakaan ottanut. Vantaan valtuusto torppasi kehityksen, joka olisi ollut ehkä tarkoituksenmukaistakin seudulla. Nimittäin sanon näin, että vähemmällä byrokratialla mutta vaikuttavilla toimenpiteillä toteutettaisiin, jos neljä Pääkaupunkiseudun kuntaa olisivat yksi ja sama kunta, vähiten byrokratiaa ja vaikuttavinta politiikkaa nimenomaan valiokunnan esille nostamaan yhteen tärkeimpään asiaan, nimittäin segregaatiokehitykseen, ja monen muuhun asiaan. Tästä minä olen aika matti, niin kuin Mäkisen Tapani vaan voi olla, ja sen takia tämä valiokunnan kanta, mietintö, on erinomaisen hyvä, että se tunnistaa tämän segregaatiokehityksen tämänhetkisen vinoutumapolitiikan, ja asuntopolitiikkaan tähtäävät ratkaisut löytyvät taas toisaalta ehkä sitten, jos ei yhteistyöllä muutoin, niin valtiovallan pakottamisella. Kysynkin, tulisiko aiesopimusmenettelyn, joka tällä hetkellä on, olla enemmän ohjaava ja ehkä velvoittavampi.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä täytyy asenteita ja ajatuksia päivittää, kehitetäänkö kuntahallintoa hallinnon vai palvelujen näkökulmasta, ja silloin asetun kyllä palvelujen näkökulman ja asukkaitten tarpeiden puolelle. Silloin rakenteitten pitää joustaa ja rakenteita pitää muuttaa.

Neljä tai neljätoista kuntaa, ne ovat yhtä keinotekoisia rajoja. Ihmiset kulkevat yli hallintorajojen tietämättä yhtään, minkä rajan yli milloinkin mennään, ja pitäisi paremmin katsoa työssäkäyntialueen, jonkun laajemman näkökulman, pohjalta. Kellokin on yksi mittari, ajallinen etäisyys vaikka Helsingin keskustaan mittaa joitakin asioita myöskin aika hyvin.

Maailmalla on muuten paljon 5 miljoonan asukkaan kokoisia kaupunkeja, minne siis kaikki suomalaiset mahtuisivat yhteen kaupunkiin asumaan, ja siellä on yksi hallinto ja sitä hallitaan ihan hallitusti. Meillä on nyt vähän harvempi asutus kuin joissakin metropoleissa, mutta 5:tä miljoonaa ihmistä pystytään monissa maailmankolkissa myöskin hallitsemaan ihan asiallisesti.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä metropolikeskustelu kuulostaa minusta pikkuisen erikoiselta jo lähdöltään. Kun tultiin Shanghaista tänne Helsinkiin, niin tämähän vaikutti semmoiselta sympaattisen mukavalta, pieneltä kaupungilta. Vähän tämä metropolikeskustelu on sitä, niin kuin Amin Asikainen ilmoittaisi itsensä raskaaseen sarjaan, eli kaikella on suhteellisuutensa.

Mutta se, mikä tässä minusta jää sivuun, on kuntademokratia, lähidemokratia, kun te puuhaatte näitä jättikokoisia kuntia Suomessa, sitaateissa jättikokoisia, asukasmäärältään. Sehän siinä on olennaista, että ihmiset voivat vaikuttaa niihin asioihin, ja lähellä oleviin asioihin halutaan vaikuttaa ja niihin voidaan vaikuttaa. Olen esimerkiksi Kalliossa testannut. Kun pubiin olen livahtanut, niin ei siellä esimerkiksi tunnu tiedettävän, kuka sitä aluetta kaupunginvaltuustossa edustaa, ei hajuakaan. Halonen on ensimmäinen kalliolainen, joka tunnistetaan. Kyllä maalaiskunnissa, pienissä kunnissa tiedetään valtuutetut, osataan ottaa yhteyttä. Tässä, kun te puuhaatte näitä jättikokoisia yksiköitä, ihmiset joutuvat hukkaan.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä olisi aika tunnustaa, että aika on kulkenut näiden vanhojen kunta- ja hallintorajojen ohitse ja ihmiset liikkuvat ohi näiden perinteisten rajojen, jotka on luotu siis sata vuotta sitten. Tämän hallituksen aitoihin ansiotekoihin kuuluu se, että se on tuonut tämän metropoliselonteon tänne ja nähnyt, että aika on muuttunut ja meidän pitää tehdä uusia johtopäätöksiä. Hallitus ansaitsee tästä täyden tunnustuksen niin kuin myös eduskunnan hallintovaliokunta tekemistään ehdotuksista. Eihän se ole niin, että tässä ovat vastakkain paikallisdemokratia ja isommat kunnat. Me voimme hyvin kehittää paikallista vaikuttamista ja toteuttaa kaupunginosavaikuttamista tämän ison seuturakenteen sisällä. Huomautan, että edes Ytv-asiaa ei kyetty vapaaehtoisen yhteistyön pohjalta sopimaan vaan tarvittiin laki, joten seuraavissa hallitusneuvotteluissa täytyy sopia metropolialueen kehittämisen suunta ja tuoda sitä koskeva laki eduskuntaan käsiteltäväksi.

Hallinto- ja kuntaministeri  Tapani  Tölli

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Matikainen-Kallströmin kysymykseen — en tiedä, oliko kysymys vakavassa mielessä esitetty — entäs jos kuntia ei olisi ollenkaan. Kun kuntien vastuulla on tällä hetkellä kansalaisten tarvitsemista hyvinvointipalveluista kaksi kolmasosaa, niin miten tämä järjestetään? Voihan tätä asiaa fundeerailla ja mietiskellä.

Toinen ed. Matikainen-Kallströmin kysymys liittyi tähän rahojen ohjaamisen infrahankkeisiin. Ei tämä metropoliselonteko nyt ensisijaisesti ole rahakysymys vaan toimintakysymys, miten tämä toimii.

Sitten tähän hallintoratkaisuun. Olen esimerkiksi ed. Saarisen kanssa selkeästi samaa mieltä, että palvelut edellä, hallinto on aina väline ja hallinnon täytyy olla tarkoituksenmukainen. Mutta sitten tämä paikallinen vaikuttaminen. Meidän perustuslaistamme lähtee se, että kansalaisten pitää pystyä vaikuttamaan oman asuinalueensa elinympäristön asioihin. Se paikallisdemokratia on otettava huomioon, ja se on sitä haasteellisempi, mitä isompi väestömäärältään ja pinta-alaltaan alue on.

Olen siinä eri mieltä kuin ed. Asko-Seljavaara, että luottamusmiesten määrää runsaasti karsitaan. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen vahva elementti on vastuunsa tuntevat luottamusmiehet, ja siksi tämän täytyy olla tässä mukana. Tämä tulee olemaan yksi osa kuntalain kokonaisuudistuksen komiteassa. Nyt on tärkeä asia se, että pystymme Pääkaupunkiseudulla keskustelemaan, juuri niin kuin ed. Akaan-Penttilä toi esille, niistä haasteista ja asioista. Jos me haluamme uudistuksia, kyllä me löydämme keinot, mutta jos emme halua, kyllä me löydämme hyvät selitykset, miksi ei.

Sitten vielä tähän kuntalain kokonaisuudistukseen. Se uudistussuunnitelma, miten tämä komitea toimii, on hyvin laaja. Sitä on valmisteltu neljässä ryhmässä: yksi on demokratiaa, yksi on taloutta, yksi henkilöstöä ja yksi kunnat ja markkinat. Nyt oli vaan se, että pikkuisen rupeaa politiikka näkymään, ettei riittänyt päätöksentekoon riittävästi aineksia. Asia on sillä tavalla kuitenkin, että parlamentaarinen komitea on sellainen, jonka pitää kestää yli vaalikauden, jossa ovat kaikki puolueet mukana. Siinä ei ole yksittäiselle puoluepolitikoinnille sijaa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän hallinto- ja rakennekeskustelun sijasta minäkin toivoisin, että keskusteltaisiin enemmän itse asioista, ja ennen kaikkea haluaisin, että metropolipolitiikan kärkiteemaksi otettaisiin liikennekysymysten ratkaiseminen. Ruuhkat pahenevat vuosi vuodelta, väestömäärä kasvaa, ja joukkoliikenteen taso on rempallaan. 300 000 ihmistä asuu kehyskunnissa, ja yksi iso kysymys on se, miten nämä kehyskuntien asukkaat liitetään tiiviimmin Pääkaupunkiseudun joukkoliikennepalveluihin, jotta koko alueelle saadaan kattavat ja kohtuuhintaiset joukkoliikennepalvelut. Parasta varmasti olisi, että koko joukko voisi liittyä Helsingin seudun joukkoliikennekuntayhtymään. Olisiko mahdollista, että valtio jollakin porkkanalla niihin talkoisiin osallistuisi, niin kuin oli Keravan ja Kirkkonummen kohdalla? Tämä minua askarruttaa, mutta selvä tason nosto tarvitaan joukkoliikenteeseen.

Arvoisa puhemies! Eikö nyt tosissaan kannattaisi ottaa nimenomaan liikenne metropolipolitiikan ykköshankkeeksi? Sen suhteen tämä mietintö on aika ohut, valitettavasti.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan kiusallista on, että puhutaan pelkästään metropolihallinnosta eikä metropolipolitiikasta. Mutta kun kerran on alettu puhua hallinnosta, niin puhutaan sitten, mutta puhutaan saman tien aluehallinnosta. Nimittäin selonteossa on unohtunut se, että aluehallintolain uudistuksen yhteydessä oli puhetta, että metropolin osalta tarkastellaan asia vielä uudelleen ja ylimääräistä hallinnon tasoa metropolialueelle ei tarvita. Väitän, että metropolissa on jo nykyäänkin liikaa kerroksia ja kevennettävää ja jäntevöittämistä olisi erityisesti siinä kerroksessa, jossa ovat maakuntaliitto ja ely-keskus. Olisinkin kysynyt: Onko tarkoitus seuraavassa vaiheessa, esimerkiksi näissä kuntalain selvityksissä, jatkaa aluehallintorakenteen tarkastelua, ja toisaalta miten aiotaan sitten ratkaista se, että aiesopimusmenettely ja aluehallinto ovat päällekkäisiä? On kyse sitten maahanmuutosta, koulutuspolitiikasta, työllistymisestä tai liikenteestä, niin virallinen reittihän on toimia ely-keskusten kautta, ei aiesopimusten.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen 1990-luvulta lähtien ollut Helsingin kaupunginvaltuustossa, ja tuntuu, että mikään ei ole oikein liikahtanut. Yritystä on Helsingillä ollut moneen suuntaan. Onneksi nyt tämä metropolipolitiikka on noussut tähän aluepolitiikan rinnalle ja todella ymmärretään se, että Pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä on suuria ongelmia: meillä on paljon työttömyyttä, meillä on maahanmuuttajien kotouttaminen haasteena täällä, meillä on jopa yhden hengen kotitalouksia enemmän kuin monessa kaupungissa asukkaita, ja nämä kotitaloudet tarvitsevat ihan erilaista ajattelua terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa ja hoivapalveluissa yleensäkin.

Täällä on noussut esille muun muassa liikkuminen, julkisen liikenteen kehittäminen, ja asuntojen hinnat ovat ihan tähtitieteellisiä Pääkaupunkiseudulla. Eli minä toivoisin, että metropolipolitiikalla lähdetään hakemaan eväitä hyvään elämään täällä Pääkaupunkiseudulla siinä, missä vahvistetaan myös Pääkaupunkiseudun kilpailukykyä suhteessa muihin Itämeren metropoleihin. Toivoisin nytten, että seuraavassa hallituksessa sitten otettaisiin nämä Pääkaupunkiseudun asiat (Puhemies: Minuutti!) ihan todella suureen tarkasteluun.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun aikana on ollut mielenkiintoista havaita se, että Paras-keskustelu, jota on käyty jo monta vuotta tuolla maakunnissa pienten kuntien kesken, on saavuttanut näköjään myös Pääkaupunkiseudun ainakin näin julkisemmalla tasolla, ja hyvä niin. Se on äärimmäisen tärkeä ihan meidän kansantaloutemmekin kannalta, sillä suuri haastehan liittyy nimenomaan näitten julkisten palveluiden tehostamiseen. Toivottavasti se näillä metropolipolitiikan päämäärillä sitten saavutetaan.

Yhtä tärkeitä ovat myöskin tietysti päätöksentekomallit, ja kysyisinkin ministeri Tölliltä, kummalla saavutetaan parempia tuloksia, hajautetulla vai keskittyneellä päätöksentekomallilla. Se ei ole vielä käynyt aivan selväksi, mikä tulee olemaan tai mitä on suunniteltu valtion osuudeksi näitten yksittäisten kuntien tai kaupunkien metropolipolitiikan suhteen.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ei kaipaa yhtään lisää uusia hallintotasoja.

Valiokunnan ehdotus, jossa puhutaan maakunnan oikeudesta verottaa, on veronmaksajan painajainen. Tilanne, jossa nykyisen kunnallisveron ja valtionverotuksen osa-alueen lisäksi olisi vielä maakuntavero, on aivan mahdoton, kun tiedämme samaan aikaan, että EU:ssakin halutaan päästä veronmaksajien kukkarolle.

Ed. Asko-Seljavaaran ajatusta — vähemmän poliitikkoja — kannatan. Tarvitsemme enemmän asiakasraateja kuin poliitikkoja pohtimaan hallinnollisissa elimissä. Uskon, että alueemme on yhdessä enemmän erillisinä kuntina. Uskon siihen, että alueiden terve kilpailukyky, jolla kilpailemme toistemme kanssa, luo jotain uutta, jolla voimme myös menestyä. Suuren miljoonakaupungin synnyttäminen saattaa johtaa siihen, että yhden alueen merkitys korostuu ja sitä kautta (Puhemies: Minuutti!) myös maamme joustavuus vähenee.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hiltunen otti esille mielenkiintoisen kysymyksen, kuntalakia pohtivan komitean perustamisen. Sen yksi tehtävä voisi totta kai olla myös miettiä tätä metropolipolitiikkaa kaiken kaikkiaan.

Mutta siis kokoomus esti kuntalakikomitean nimeämisen, ja kaivoin tuossa esille ministeri Vapaavuoren tiedotteen, jossa hän on ilmoittanut, että on demokratian hengen vastaista asettaa komitea näin lähellä vaaleja. Se on hiukan kummallista, koska käytännössähän kuitenkin lähtökohta on se, että komitean parlamentaarisuus takaa sen jatkuvuuden yli vaalikauden. Edustettuina ovat kaikki eduskuntapuolueet, ja olen ymmärtänyt sillä tavalla, että tuossa asettamisluonnoksessa olisi otettu huomioon hallitusohjelman kirjaukset jne. Ministeri Vapaavuori: Mikä itse asiassa on se oikea syy, minkä takia (Puhemies: Minuutti!) te halusitte torpata tämän komitean perustamisen?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aika mystistä keskustelua ollut, kun ei oikein ole selvinnyt, mitä tällä ajetaan ja mihin tämä kaikki johtaa. Ensinnäkin käsite "metropolialue" ei sekään ole vielä ihan selvinnyt. Itse olen sitä mieltä, että sen pitäisi olla koko tämä entinen vanha Uudenmaan alue. Siinä mielessä se neljän kunnan liitos on huono, koska Uusimaa on sama kuin Suomi pienoiskoossa, ja silloin ne muut Uudenmaan alueet jäävät hyvin heikolle asemalle.

Täällä on sana "pakko" vilahtanut ja kummitellut usein. Itse vastustan sitä sanaa kovastikin. Metropoli on sellainen, jota komentotaloudella ei voida johtaa. Täällä on ministeri tuonut esille, että on kolme vaihtoehtoa, joista kahteen ensimmäiseen liittyi sana "pakko" ja kolmanteen ei mitään. Miten olisi neljäs vaihtoehto, jossa käytettäisiin porkkanoita ja kannusteita, sillä kyllä kunnat tekevät yhteistyötä, kun havaitsevat sen hyödyllisyyden.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metropolialueen kuntien yhteistyö eri toimielimissä ja eri tasoilla on perustunut pitkälti vapaaehtoisuuteen. Se on hallintovaliokunnan mietinnönkin mukaan toiminut suhteellisen hyvin. Esimerkkejä alueen kuntien toimivasta yhteistyöstä ovat muun muassa valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus riittävän asunto- ja tonttitarjonnan turvaamisesta sekä valtion ja Pääkaupunkiseudun kaupunkien maahanmuuttoon liittyvä aiesopimus. Tämän tyyppistä yhteistyötä kannattaa varmaan jatkaa. Ovatko ministerit samaa mieltä?

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan näkemys on se, että Pääkaupunkiseudun kuntia tulee velvoittaa, siis pakottaa, yhteistyöhön kokonaisedun saavuttamiseksi. Ovatko ministerit myös sitä mieltä, että pakko on parempi kuin porkkanat? Itse olen ollut pitkään niin Kuuma-hallituksessa kuin myös Kymppikuntien yhteistyössä. Täytyy sanoa, että (Puhemies: Minuutti!) yhteistyö on toiminut hyvin. Haluan vielä ministeri Vapaavuorelle sanoa, kun joka paikassa tulee esiin tämä asuntopoliittinen ohjelma, niin Tuusulan kunta on kyllä toteuttanut … [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän oikein hyvin, että valtioneuvosto tällä ensimmäisellä metropolipolitiikkaselonteolla hakee koko valtakunnan etua. Mutta pikkuisen jää hampaankoloon kuitenkin. Silloin kun lähetekeskustelua täällä käytiin — meillä on kahdeksan ryhmää täällä olemassa — seurasin keskustelua ja huomasin, että yhtä vaille kaikki ryhmäpuhujat olivat Helsingin alueelta ja se kahdeksaskin sattui olemaan pääministeripuolueen varapuheenjohtaja, ainoa, joka ei ollut tältä alueelta. Ymmärrän hyvin, että ministeri Tölli sanoi, että tämä ei ole raha- vaan toimintakysymys tälle alueelle. Mutta kun puheiden ja keskustelujen painopiste tulee kokonaan tänne metropolialueelle, meiltä meinaa unohtua koko muu Suomi pikkuhissukseen, ja sitä minä pelkään. Täytyisikö meillä, arvoisat ministerit, olla ihan vastaava selonteko myöskin nimikkeellä retropolipolitiikka?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että ministeri Tölli tuli kannalleni siinä suhteessa, että hallinto on vain väline. Palvelut edellä pitää edetä ja tuottaa kansalaisille nimenomaan niitä palveluita, niitä, mitä he tarvitsevat hyvinvointinsa eteen. Kunnilla on, aivan oikein, lakisääteisiä tehtäviä, mutta sen me tiedämme kaikki, että kunnat eivät selviä näistä lakisääteisistä tehtävistään, joten ihan vakavissani esitän ranskalaista hallintomallia, että mitäs jos meillä ei olisi kuntia ja kuntarajoja ollenkaan, vaan valtio hoitaisi nämä keskitetysti, jolloin kaikilla kansalaisilla olisi nämä palvelut käytettävissään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti, EU:lla on jo kätensä veronmaksajien kukkarolla. Tilanne on tänään varsin ajankohtainen myös täällä eduskunnassa tältä osin.

Mutta valtioneuvostolle todellakin on syytä viitata siihen, mitä ed. Rajalakin sanoi, ettei metropolialue, Helsingin seutu, ole mitenkään irti ympäristöstä, vaan sillä pitää olla yhteydet ja joka suuntaan. Muistutan vielä siitä, että rautatieyhteyttä Helsingin alueelta, Pääkaupunkiseudulta itään ei ole, ja se pitää saada aikaiseksi. Se on valtioneuvoston tehtävänä. Ei voi ajatella, että on vain kysymys Helsingin seudusta. On kysymys koko maasta ja yhteyksistä sinne.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluan kiinnittää huomiota sanaan "yhteistyö". Täällä sanotaan "vapaaehtoinen yhteistyö" ja toisaalta "velvoitetaan yhteistyöhön". Tiedättekö te, ministerit tai joku tässä salissa, onko Suomessa ihan vakavasti yritetty, siis tosiaan vakavasti, selvittää, miksi yhteistyö on aina ollut niin vaikeata? Meillä on lukuisia esimerkkejä. Luulen, että meillä monilla on aikamoisia luuloja sen suhteen, mutta ovatko sitä yhteiskuntatieteilijät ja muut tosissaan suomalaisessa väestössä ja ympäristössä katsoneet, mikä sen takana luhuaa, koska jos tässä ei luontevalla tavalla päästä yhteistyöhön, silloin ei toteudu se, mitä toinen professori Pekka Himanen sanoo kirjassaan: "Helsingin alueen kehittymiseen globaalisti johtavaksi keskittymäksi täytyy siksi koko Suomen talouden edun vuoksi panostaa erityisesti — ja tavalla, joka aidosti hyödyttää koko Suomea, sillä muuten kehitykseltä puuttuu legitimiteetti." Tämähän ei toteudu hallintoleikillä vaan aivan muilla asioilla. Luulen, että tämä on aika vaikea kysymys. Pyytäisin vastausta, jos satutte tietämään.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus ja tämä metropoliselonteko osaltaan pyrkivät varmaan lähtökohtaisesti samanlaiseen lopputulokseen elikkä laajempaan yhteistyöhön ja tehokkaampaan palveluiden tuottamiseen. Nyt kuitenkin olemme lähteneet kummassakin asiassa rakenteet edellä, ja mielestäni on perusteltua toimia juuri niin, että pyritään ensin löytämään luontevat yhteistyömahdollisuudet ja sitten katsomaan tulevaisuudessa, mitä rajoille tapahtuu. Jos tänä päivänä edelleen halutaan puhua kuntien pakkoliittämisestä tai muuten pakottamisesta, niin sillä saadaan niin paljon pahaa verta aikaan, että ei tässä tapahdu yhtään mitään. On otettava uusi asento. Ei kaiken aikaa (Puhemies: Minuutti!) pidä luoda uutta lainsäädäntöä vaan etsiä uusia asenteita.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaikkonen väitti, että meillä on ruuhkia. Ei Helsingin kaupungissa ainakaan ole mitään ruuhkia. Meillä on ihan minipieniä ruuhkia, ja jos kaupungin katujen auki kaivaminen loppuisi tai vähenisi, niin meillä ei olisi ollenkaan ruuhkia, ja jos vihreät antaisivat vielä rakentaa meille keskustatunnelin, olisi vielä vähemmän ruuhkia. (Ed. Kaikkosen välihuuto) Mutta niitä ruuhkia on todella siellä kehillä, ja se johtuu siitä, että me olemme rakentaneet semmoisia nukkumalähiöitä ja kaupunkeja, joista pääsee ainoastaan omalla autolla. Siinä mielessä ed. Kaikkonen on ihan oikeassa, että meidän täytyy rakentaa semmoiset rautatieyhteydet ja metroyhteydet, että ihmiset voivat niitä käyttää hyväkseen. Sitten kun saamme rakennettua nämä Helsingin alueet, jotka Vuosaaren sataman takia ovat näin kauan joutuneet odottamaan, täällä asuu 100 000 asukasta lisää ja me voimme kävellä töihin tällä Helsingin niemellä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta halusi todella tämän koko Suomen näkökulman ottaa vahvasti esille, vaikka se ei suoraan tähän selontekoon kuulunutkaan. Näimme, että se on elimellinen osa koko Suomen menestystä ja että pitää nimenomaan ottaa koko maan voimavarat käyttöön ja pitää voida sitä yhteistä hyvää, mitä metropolipolitiikalla saadaan aikaan, entistä enemmän käyttää koko Suomen kehittämiseen.

Täällä on kritisoitu tätä valtioneuvoston velvoitetta yhteistyön ohjaamiseen. Siinä on sama henki kuin Paras-lain jatkossa. Niin kuin aikaisemmin sanoin, tässä on nyt Pääkaupunkiseudun ja metropolialueen kunnilla hyvä tilaisuus näyttää, että mennään vielä askelia pidemmälle yhteistyössä, jotta saadaan konkreettisia tuloksia aikaan vielä enemmän. Vapaaehtoisuushan on nyt tässä vaihtoehtona, niin pitää ollakin, mutta on mielenkiintoista, että osa hyväksyisi pienille kunnille tämän pakkoratkaisun mutta kun puhutaan tästä metropolialueesta, niin sitä oikein jyrkästi vastustetaan. Eihän tässä ole logiikkaa.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! En voisi olla enempää samaa mieltä kanssanne, ed. Guzenina-Richardson, kun puhuitte sosiaalisen segregaation torjunnan tärkeydestä. Se on kiistatta yksi seudun isoimmista haasteita, isoimmista ongelmista, ja meidän pitää taukoamatta tehdä töitä sen torjumiseksi. Tällä hetkellä tilanne on vielä kohtuullisen hyvä ainakin kansainvälisessä vertailussa. Helsinki on kokoluokassaan olevista kaupungeista niitä ainoita, missä ei ole aidosti huonoja asuinalueita. Mutta riski siitä, että semmoisia pikkuhiljaa syntyy, on olemassa, ja tämä on erittäin vakava kysymys.

Sen sijaan olen täysin eri mieltä kanssanne siitä, miten tätä pitää ratkaista. Tämä on itse asiassa suurin ja keskeisin ja merkittävin syy kannattaa Pääkaupunkiseudun neljän kaupungin kuntaliitosta. Tässä mielessä haluan kiittää ed. Saarista ja ed. Heinäluomaa virkistävistä puheenvuoroista. Kyllä se vaan niin on, että hallinto on järkevän toiminnan apuväline eikä itseisarvo sinänsä. Mutta kun tätäkin keskustelua kuuntelee, tuntuu siltä, että ne kuntarajat, jotka joskus on piirretty, 100 vuotta sitten, jotkut 700 vuotta sitten, ovat kaikkein pyhimpiä. Millään muulla ei ole mitään väliä, kunhan kukaan ei tule meidän rajaamme siirtämään. Onko mikään muu organisaatio sellainen, että eletään satoja vuosia tai kymmeniä vuosia ja maailma muuttuu ympäriltä, mutta hallinnon rakenteet pidetään samoina, tapahtui mitä tahansa? Ei se ihan oikeasti tällä lailla voi mennä.

Täällä kysyttiin, taisi olla ed. Kiljunen, tarvitaanko joku Lex Helsinki tai Lex Helsingin seutu. Tarvitaan, jos aiotaan tehdä jotain pitemmälle menevää. Ihan riippumatta siitä, onko sitten kyse kuntaliitoksista vai onko kyse seutuhallinnoista, jonkun tyyppistä lainsäädännöllistä pohjaa se tarvitsee joka tapauksessa. Näin se vaan on. Siinä mielessä on minun mielestäni selvää, että jonkun tyyppinen Lex Helsingin seutu seuraavalla vaalikaudella tähänkin taloon tuodaan. Se, mitkä ovat ne elementit, kuinka pitkälle siinä mennään, on sitten eri asia. Mutta kyllä se vaan niin on, ed. Akaan-Penttilä, että pikkasen pidemmälle pitää päästä kuin vapaaehtoisella yhteistyöllä.

Vapaaehtoisen yhteistyön merkitys on ollut kiistaton tällä seudulla. Sillä on saatu oikeasti aikaan monia asioita, mutta kyllä on myös niin, että sillä on pystytty ratkaisemaan vain ikään kuin helppoja asioita. Sitten, kun tullaan sen tyyppisiin asioihin, missä kuntien intressit poikkeavat toisistaan, juuri niihin asioihin, mitkä ovat kaikkein kriittisimpiä, mihin liittyy tämä kunnallinen osaoptimointi, silloin se yhteistyö vaan ei tuota tuloksia. (Ed. Akaan-Penttilä: Miksei?) — Koska jotta vapaaehtoinen yhteistyö voisi tuottaa lisäarvoa, se määritelmänomaisesti edellyttää sitä, että osa kunnista toimisi sen takia seudullisen kokonaisedun nimissä toisin kuin ne muutoin toimisivat. Näin kunnat eivät vaan toimi, joitain aivan yksittäisiä, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. (Ed. Akaan-Penttilä: Onko se vaan psykologiaa, vai mitä se on?)

Ed. Juurikkala muistaakseni kysyi aiesopimuksista, tarvitaanko niitä ensi vaalikaudella. Minusta tarvitaan ilman muuta, aivan riippumatta siitä, mitä näille hallinnoille tehdään, ja nimenomaan sen takia, että metropolipolitiikka — riippumatta siitä, miten tämän seudun rakenteet järjestetään — on kuitenkin valtiovallan ja seudun kuntien välistä kumppanuutta. Ja siihen kumppanuuteen tarvitaan aiesopimuksia tai joitakin muita sen kaltaisia metodeja, jolloin se kumppanuus, molempien osapuolten oikeudet ja velvoitteet ja yhteiset tavoitteet, kirjataan. Solmitaanko ne sitten 14 seudun kunnan kanssa vai neljän seudun kunnan kanssa vai yhden seudun seutuhallinnon kanssa, on ehkä eri asia, mutta kyllä joku tämän tyyppinen metodi tarvitaan joka tapauksessa jo pelkästään sen takia, että se on metodi, jolla me saamme valtion tähän kokonaisuuteen mukaan.

Minua henkilökohtaisesti ihmetyttää suuresti tämä keskustelu pakosta ja se, kuinka hirveän herkkiä tälle teemalle ollaan täällä. Meillähän Suomessa puhutaan pakkoruotsista ja pakkokuntaliitoksista, ja kun ne ovat ne kaksi ainoaa asiaa, mihin on eteen laitettu "pakko", niin ne herättävät ihan valtavasti pahennusta ja vastustusta ja närästystä. Muistakaa nyt, hyvät kansanedustajat, että te säädätte täällä joka päivä pakkoja suomalaisille ihmisille ja kunnille, meidän lainsäädäntöämme. Erilaista pakkoa tulee liukuhihnalta tästä talosta, mutta ette te kutsu, että se on pakkoterveydenhuoltoa tai pakkoruokaturvallisuuden edistämistä. Tasan näihin kahteen asiaa on pantu tämä sana "pakko", ja sen takia niistä on tehty tavallista vaikeampia asioita.

Jos me olemme yksimielisiä siitä, että hallinto on järkevän toiminnan apuväline eikä itseisarvo, ja jos me olemme yksimielisiä siitä — niin kuin kutakuinkin kuitenkin olemme, emme ihan täysin, mutta pitkälti — että seudun nykyiset rakenteet eivät ole toimivia, niin kyllä sille sitten vaan jotain pitää tehdä. Sitten pitää punnita se, onko kansallinen intressi niin suuri, että pitää mennä sinne pakon puolelle, mikä tietenkään ei ole kenellekään ensisijainen, itseisarvoinen tavoite, ja jos se kansallinen ja seudun intressi on riittävän suuri, niin sitten pitää mennä pakon puolelle. Sen takia tänne on eduskunta valittu, että hoidetaan kansakunnan asioita.

Arvoisa puhemies! Siunatuksi lopuksi haluan kiittää tässä, kun debatti on ilmeisesti loppumassa, eduskuntaa ja ennen kaikkea hallintovaliokuntaa siitä, että kuitenkin näistä metropolipolitiikan peruskysymyksistä — siitä, että tämä on kansakunnan kokonaisetu, täällä on tiettyjä etuja ja vahvuuksia, joita pitää vahvistaa kansakunnan kokonaisedun nimissä, tiettyjä ongelmia, joihin pitää puuttua sen takia, että ne ovat täällä erityisen suuria, että tämä perustuu valtiovallan ja seudun väliseen kumppanuuteen — me olemme täysin yksimielisiä.

Arvoisa puhemies! Helsingin seudulla on viimeisen 150 vuoden aikana silloin tällöin tehty isompia ratkaisuja. Täällä ei koskaan ole tehty isompaa ratkaisua ilman, että valtiovallalla on ollut merkittävä paine tai pakottava rooli siinä asiassa. Kuinka paljon onnellisempi paikka tämä seutu olisi, jos valtiovalta ei olisi pakolla liittänyt vaikkapa Kulosaarta, Lauttasaarta ja Huopalahtea Helsingin kaupunkiin?

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Ensiksi on syytä todeta vielä tästä metropolipolitiikasta, että sehän ei tarkoita eikä sen tule tarkoittaa resurssien keskittämistä metropoliin, vaan se tarkoittaa, että metropolialue toimii mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Toimiva ja elinvoimainen metropoli edellyttää sitä, että on elinvoimainen muu maa. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Minusta tämä on hyvin tärkeä asia pitää mielessä.

Nyt on sitten keskusteltu tästä hallintomallista. Mielestäni juuri nyt onkin sen keskustelun aika. Ei tässä selonteossa eikä selontekomietinnössä ole päätetty tai esitetty, millä mallilla tämä asia ratkaistaan, vaan nyt on sen keskustelun ja linjaamisen aika. Siinä, onko se keskitetty vai hajautettu malli tai miten se toimii, olisi minusta hyvä tarkastella esimerkiksi Tukholman ratkaisua. En tarkoita sitä, että kopioidaan, mutta on hyvä arvioida, soveltuuko se tietyllä tavalla hajautettu ratkaisu.

Kun sitten puhutaan — tässä nousi useammassakin puheenvuorossa esille se — että meidän tulee vähentää poliitikkojen määrää eli luottamusmiespaikkojen määrää, sanon vieläkin, että suomalainen yhteiskunta tai nimenomaan hyvinvointiyhteiskunta ja meidän paikallishallintomme rakentuvat sitoutuneiden luottamusmiesten keskeiseen panokseen. Se on ihan toimiva lähtökohta ja keskeinen elementti. Kyllähän voidaan rakentaa hallintoa sillä tavalla niin kuin historiassa on käytetty termiä, että on valistunut yksinvaltius, mutta se ei ole enää oikein mahdollista. Ei se tahdo toimia, eikä semmoisia tahdo löytyä.

Eli kyllä meillä on niin, niin kuin perustuslaista lähtee, että ihmisillä on vaikuttamisen mahdollisuus oman elinympäristönsä asioihin. Ja kun syntyy suuria yksiköitä ja suuria kokonaisuuksia, syntyy asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suuria kuntia, on hyvin tärkeää, että niissä on paikallisen vaikuttamisen elementti riittävän hyvä, että ihmiset voivat vaikuttaa oman elinympäristönsä kehittämiseen. Se ei tarkoita byrokratisoimista ja sitä, että tehdään tarkoituksellisesti liian monia hallintotasoja. Se riippuu siitä, miten se toteutetaan. Kyllähän me osaamme tehdä sen kankeaksikin.

Nyt on aika tehdä mahdollisimman toimiva ratkaisu metropolialueelle, määritellä, mitä metropolialueeseen kuuluu ja miten se toimii. Asia on sillä tavalla, että yhden osan onnistuminen tulee yhteisen onnistumisen kautta. Se yhteistyö on vaan sellaista, että siihen täytyy löytyä tahto, mutta joskus siihen tarvitaan myöskin velvoitetta. Aina, varsinkaan hyvinä aikoina, se ei tahdo toimia ihan vapaaehtoiselta pohjalta yksilötasollakaan. Se on joskus hyvin haasteellista monellakin tavalla, mutta kriisiaikoina se yhteistyö on sitten parempaa.

Nyt on aika keskustella ja ottaa reilusti ja avoimesti esille erilaisia vaihtoehtoja. Tavoite, perustavoite, on kuitenkin selvä.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama sana aiheeseen. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan joka kolmas liikennehankkeisiin tällä vaalikaudella sijoitettu euro on tullut Uudellemaalle. Tämä kehitys on ollut mielestäni aivan oikea. Liian kauan ovat Pääkaupunkiseutu ja koko Uusimaa jääneet verrattain vähälle huomiolle liikenneinvestointeja tehtäessä. Nyt asian korjaaminen on vihdoin aloitettu ja liikenneinvestointeja on suunnattu sinne, missä suomalaiset niitä eniten tarvitsevat.

Hallitus on ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolla tunnustanut metropolialueen merkityksen koko Suomen hyvinvoinnille ja tehnyt konkreettisia toimia alueen erityiskysymysten ratkaisemiseksi. Hallituksen toimet ovat olleet välttämättömiä alueella asuvien 1,3 miljoonan ihmisen arjen sujuvuudelle ja elämänlaadulle. Yhtä lailla on metropolialueen kehittäminen ollut myös koko muun Suomen etu. Ilman metropolialueen kaltaista koko maamme talouden veturia ei Suomi voi kilpailla täysillä ja tehokkaasti koko maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa on tunnustettu erinomaisesti metropolialueen vahvuudet. Silti sekä hallintovaliokunta että liikenne- ja viestintävaliokunta ovat nostaneet esille sen huolestuttavan tosiasian, että metropolialueelta puuttuu monista käynnissä olevista toimenpiteistä huolimatta riittävän konkreettinen ja sitova maankäytön, asumisen ja liikenteen keskeiset periaatteet sisältävä kokonaissuunnitelma. Suuret liikennemäärät, ruuhkautuminen, asukasmäärien ja työpaikkojen määrän kasvu sekä kaupunkirakenteen laajeneminen ja hajoaminen ovat tekijöitä, jotka hallitsemattomina ovat uhkana metropolialueen kilpailukyvylle sekä kestävälle kehitykselle. Hallittuina yhdessä toimivan joukko- ja raideliikenteen kanssa ne kuitenkin voivat luoda mahdollisuuksia kestävämmälle ja kilpailukykyisemmälle tulevaisuudelle.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota erityisesti joukkoliikenteen kehittämiseen. Kun joukkoliikenteen osuus kaikesta liikenteestä on Pääkaupunkiseudulla noin 27 prosenttia, on se muualla metropolin työssäkäyntialueella ainoastaan 9 prosenttia.

Valiokunta pitää ongelmallisena, että joukkoliikenteen palvelutaso ja käyttö on seutulippualueen ulkopuolella huomattavasti vähäisempää kuin metropolin ydinalueella. Koko metropoliseudun liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta olisi tärkeää, että joukkoliikenne olisi nykyistä paremmin kilpailukykyinen henkilöautoliikenteen kanssa laajemmalla ja myös metropolialueen kehysalueet sisältävällä alueella.

Tässä oiva keino on selonteon linjauksen mukaisesti koko metropolialueen joukkoliikenteen palvelutason parantaminen muun muassa yhtenäistämällä seudullinen joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että pitkällä aikavälillä seudun kiivas ja jatkuva kasvu edellyttää uusien ratayhteyksien avaamista sekä kapasiteetin lisäämistä jo olemassa oleville yhteyksille. Tämä edellyttää sitä, että valtion tuki metropolialueen liikenteen rahoitukselle on riittävä ja pitkäjänteinen. Metropolialueen suuret liikenteen kehittämishankkeet kuten Kehä kolmosen parantaminen, uusi Pisara-rata sekä Pasilan ratapihan toimivuuden kehittäminen ovat tärkeitä myös valtakunnallisesti. Metropolialueesta ei saa muodostua rahoituksen puutteesta johtuen liikenteen ongelma-aluetta, sillä tämä haittaisi liikenteen sujuvuutta ja elinkeinoelämän tavaravirtojen kulkua koko Suomessa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on antanut metropolipoliittisen selonteon lähetekeskustelun yhteydessä täyden tukensa metropolipolitiikan vahvistamiselle myös seuraavan hallituksen ohjelmassa. Toivon, että ensi vaalikaudella työnsä aloittavalla eduskunnalla on myös muiden puolueiden osalta riittävästi rohkeutta ja kauaskatseisuutta hyvin alkaneen politiikan jatkamiseksi.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Pelkästään Uudellamaalla asuu 1 530 000 ihmistä, ja kuntia alueella on 35. Kuitenkin maapinta-ala on vain 9 100 neliökilometriä, siis maapinta-ala. Eurooppalaiseksi pääkaupunkialueeksi alue on ainakin väestöltään tosi vaatimaton. Siksi koko sana, metropoli, kuulostaa omasta mielestäni hieman suuruudenhullulta, vaikka Suomen oloissa toki puoltaa paikkaansa.

Suomen talouselämälle Pääkaupunkiseudun houkuttelevuus, yritysympäristö ja palvelurakenne ovat erityisen tärkeitä. Ihmisten hyvinvoinnin ja elinkeinoelämän mahdollisuuksien menestyä pitäisi olla kaiken politiikan perusta tällä alueella. Tällä hetkellä koko Suomen houkuttelevuus yritysten sijoituspaikkana on liian vähäinen, pörssiin listattujen uusien yritysten määrä lähes olematon ja työpaikkaliikenteen järjestelyt ja asumisalueiden käyttöönotto vuosia leppäkerttusuojeluvalitusten takia myöhässä.

Arvoisa puhemies! Mikäli Pääkaupunkiseutu alueena ei kykene kilpailemaan lähialueiden — Pietarin, Tallinnan, Puolan ranta-alueiden ja Tukholman — kanssa globaaleilla markkinoilla, on koko Suomen kohtalo talouselämässä kyseenalainen. Mielestäni onkin turhaa keskustella vain muutaman kaupungin yhdistämisestä, vaikkakin Suomen tiheimmin asutulla alueella. Mutta syytä sitä vastoin olisi keskustella koko entisen Uudenmaan läänin kokoisen alueen kehittämisestä palvelujen, asumisen, teollisuuden ja liikenteen yhteistyöalueena. Eikä riitä, että tässä salissa keskustellaan vain Pääkaupunkiseudun yhtenäisyydestä. Pitäisi keskustella ja ennen kaikkea toimeenpanna kuntien yhteistyötä ja yhdistämistä joka puolella Suomea.

Paras-hanke on edennyt liian hitaasti tarkasteltaessa koko Suomen alueella kansalaisten oikeutta saada yhdenvertaisia palveluita joka puolella maata. Itse asiassa koko Suomen asukasmäärää ja kansalaisten sijoittumista ajatellen olisikin syytä tutkia mallia, jossa hallintokunta olisi entisten läänien kokoinen. Liikenne ja palvelut toteutettaisiin keskitetyn strategian pohjalta. Paikalliskunnat, paikallisalueet järjestäisivät toimeenpanon ja toimisivat oman alueensa asiantuntijoina ja lähipalvelujen koordinoijina.

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Vapaavuori tässä debatissa sanoi: kun rajat on kerran päätetty, niistä pidetään kiinni, tapahtui maailmassa mitä tahansa. Todella, Helsingin ja Suomen kaupunkien kunnallishallinto uudistettiin vuonna 1873, ja muun muassa koko Suomenlinna, kotisaareni, liitettiin Suomeen vasta maan itsenäistymisen jälkeen. 2000-luvulla olisi jo syytä mennä eteenpäin, sekä alue- että hallintorajojen yli.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Helsingin seutu on maan ainoa metropolialue. Sen mahdollisuuksien kehittäminen edistää koko Suomen kilpailukykyä ja kansantalouden kasvua. Metropolipolitiikkaa on toteutettu nimettynä politiikkakokonaisuutena vuodesta 2007 alkaen. Sen painopisteitä ovat olleet maankäyttö, asuminen ja liikenne, elinkeinopolitiikka ja kansainvälinen kilpailukyky, monikulttuurisuus ja maahanmuutto, kaksikielisyys ja sosiaalinen eheys.

Metropoliseutu ei kilpaile muun Suomen vaan lähinnä Euroopan pääkaupunkiseutujen kanssa. Metropolialueella on hyvät mahdollisuudet kehittyä ja voimistua, vaikka alueella on myös ongelmia ratkaistavana: muun muassa pitkäaikaistyöttömiä on enemmän kuin muualla Suomessa, toimeentulotuen saajia, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä sekä syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajia ja asunnottomia. Nämä sosiaalista eheyttä vaarantavat ja siihen vaikuttavat tekijät edellyttävät, että myös valtio osallistuu ongelmien ratkaisemiseen nykyistä vahvemmin.

Hallituksen metropolipolitiikka on alueen kunnissa koettu positiivisena asiana. Metropolialueen kuntien yhteistyö eri toimielimissä ja eri tasoilla on perustunut pitkälti vapaaehtoisuuteen, ja se on hallintovaliokunnan mietinnönkin mukaan toiminut suhteellisen hyvin. Esimerkkejä alueen kuntien toimivasta yhteistyöstä on muun muassa valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus riittävän asunto- ja tonttitarjonnan turvaamiseksi sekä valtion ja Pääkaupunkiseudun kaupunkien maahanmuuttoon liittyvä aiesopimus. Tämän tyyppistä yhteistyötä kannattaa edelleen kehittää.

Arvoisa puhemies! Ongelmia on koettu olevan lähinnä segregaation eli asuinalueiden eriytymiskehityksen torjumisessa ja maankäytön, palvelujen ja liikenteen järjestämisessä. Minun on vaikea yhtyä hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että Pääkaupunkiseudun kuntia tulee voida velvoittaa yhteistyöhön yhteiskunnan kokonaisedun saavuttamiseksi, mikäli vapaaehtoisen yhteistyön osalta ei saavuteta riittäviä tuloksia. Uskon vankasti, että vapaaehtoisella yhteistyöllä saavutetaan hyviä tuloksia, kun yhteistyön lähtökohtana on se, että kaikkien osapuolten näkemyksiä kunnioitetaan, kuunnellaan ja kaikkien edut tulevat huomioitua.

Sen sijaan on helppo yhtyä valiokunnan kantaan siitä, että Uudenmaan liiton rooli on metropoliselonteossa jäänyt liian vähälle huomiolle. Liitto on asettanut vuosien 2011—2014 maakuntaohjelman päätavoitteeksi metropolialueen kilpailuedun hyödyntämisen, asukkaiden hyvinvoinnin parantamisen ja palveluiden turvaamisen sekä yhdyskuntarakenteen ja ympäristön kehittämisen kestävällä tavalla. Tavoitteiden toteuttamiseen on osoitettu muun muassa aluekehittämisvaroja.

Metropolialueen suuret kehittämishankkeet, kuten Kehä III:n parantaminen, uusi Pisara-rata sekä Pasilan ratapihan toimivuuden kehittäminen ovat tärkeitä myös valtakunnallisesti. Sen lisäksi on huolehdittava linja-autoliikenteen palvelutasosta ja toimivasta liitäntäpysäköinnistä sekä alueen toimivasta raideliikenteestä.

Hallintovaliokunta ei ota kantaa siihen, kuinka metropolialueen hallinto- ja päätöksentekojärjestelmää tulisi tulevaisuudessa järjestää, vaan toteaa, että asia tulee ratkaista seuraavan hallituksen hallitusohjelmassa. Hallintovaliokunta toteaa mietinnössään, että Pääkaupunkiseudun neljää kaupunkia laajemmat asumiseen, liikenteeseen, maankäyttöön, yhdyskuntarakenteeseen ja ympäristöön liittyvät kysymykset olisi luontevaa uskoa Uudenmaan liiton ratkaistavaksi. Tästä asiasta ei Kymppikunnilla ole vielä omaa mielipidettä.

Metropolialueen kehittämisessä on pidettävä huolta siitä, että alueen ihmiset saavat hyvät palvelut ja että asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa asumistaan ja lähiympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Pidän erittäin tärkeänä, että kiinnitetään huomiota nimenomaan liikenteen parantamiseen. Liikennevaliokunta on ottanut siihen hyvin kantaa, kun he ovat todenneet, että "liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa, että valtion tuen metropolialueen liikenteen rahoitukseen tulee olla riittävä ja pitkäjänteinen" ja että "metropolialueesta ei saa muodostua riittävien liikenteen kehittämisinvestointien puutteesta johtuen liikenteellistä ongelma-aluetta, joka haittaa liikenteen sujuvuutta ja elinkeinoelämän ja tavaravirtojen kulkua - -" sekä myös ihmisten työ- ja asiointimatkoja.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevan metropoliselonteon olemassaolo todistaa sitä, että Pääkaupunkiseudun menestymisen tärkeys tunnistetaan ja tunnustetaan tärkeänä asiana koko maamme kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Helsingin seutu on maamme ainoa metropoli, jos sitäkään siksi voi kutsua, joten noin kolmen vuoden aikana toteutettu politiikkakokonaisuus ja selontekomenettely puoltavat paikkansa.

On tärkeää, että metropolipolitiikka toteutetaan niin, että se tukee muun maan kehitystä. Elinvoimainen ja kehittyvä Pääkaupunkiseutu sekä maakuntien Suomi kaupunkiverkostoineen ja maaseutuineen tarvitsevat toisiaan ja toisaalta sitten myös tukevat toisiaan. Näin siis ideaalitilanteessa.

Selonteon yksi lähtökohta on, että metropoliseudun ei pidä kilpailla maakuntien kaupunkien kanssa ja olla viemässä niiltä elinvoimaa, vaan Helsingin seudun pitää kilvoitella nimenomaan kansainvälisillä areenoilla muiden metropolien kanssa muun muassa kansainvälisillä markkinoilla toimivista yrityksistä ja työvoimasta. Siihen sillä onkin maan parhaat edellytykset muun muassa toimitilojen saatavuuden, lyhyiden välimatkojen ja suurempien asiakasmäärien ansiosta.

Myös ongelmat Pääkaupunkiseudulla ovat omaa luokkaansa. Sosiaaliset ongelmat, maahanmuuttajien mukanaan tuomat haasteet sekä asunnottomuus kasautuvat eniten juuri Helsingin seudulle. Myös demokratiavaje on suurinta juuri suurimpien ihmismassojen alueella. Ihmisten osallistuminen yhteisten asioiden hoitamiseen ja mahdollisuudet vaikuttaa oman elinympäristönsä päätöksentekoon on uhkana vaarantua juuri siellä, missä ihmisiä on eniten.

Valiokunta korosti erityisesti sitä, että metropolialueen asuinalueiden eriytymiskehityksen estämiseksi on tehtävä päätöksiä jo tulevalla hallituskaudella. Niinpä esimerkiksi kaavoituksella, liikennejärjestelyillä sekä maahanmuuttajien asumisjärjestelyillä on suuri rooli segregaation ehkäisemisessä.

Arvoisa puhemies! Metropolialueen suuri haaste liittyy julkisten palveluiden tehostamiseen. Jo pitkään on ollut selvää, että Suomen sadan pienimmän kunnan menot ovat vain alle 4 prosenttia koko maan julkisista menoista. Onkin jo korkea aika siirtää katseet pienistä kunnista myös Pääkaupunkiseudun kaupunkeihin niiden toimintojen tehostamisen suhteen. Jos metropolialueen kunnat pystyvät tehostamaan julkisten palveluiden tuottamista, on sillä merkittäviä kansantaloudellisiakin vaikutuksia. Siksipä valiokunnassa päädyttiin siihen, että Pääkaupunkiseutua tulee voida velvoittaa nykyistä paljon syvempään ja tuloksellisempaan yhteistyöhön jo Paras-lainkin hengessä. Kuntien pakkoliitoksiin ei silti pidä mennä. Tämä myös valiokunnan mietinnössä valiokunnan kantana todetaan.

Selonteossa esitetty maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittava mal-aiesopimus pureutuu toiseen keskeiseen metropolialueen heikkouteen. Näihin asioihin liittyvät perusperiaatteet ja pitkät linjat on sovittava alueella yhdessä ja niihin pitää sitoutua. Suunnitelmat päätöksentekomenettelystä ja kustannusten jaosta on myös tehtävä — kaikki vaativia, isoja kokonaisuuksia. Kasvavat asukkaiden ja liikenteen määrät sekä kaupunkirakenteen leviäminen saadaan haltuun vain yhteisellä laajan joukon sitoutumisella yhteisiin tavoitteisiin.

Metropoliselonteko tulee työllistämään myös seuraavaa hallitusta. Toiminnallisesti entistä yhtenäisempi metropolialue edellyttää uutta ajattelua myös päätöksenteon järjestäytymisessä. Nähtäväksi jää, tarkoittaako se uudenlaista kuntarakennetta vai tuleeko se hoidetuksi pelkästään paremmalla seutuyhteistyöllä. Kannatusta saavat sekä keskitetty että hajautettu päätöksentekomalli, jolloin päätöksentekoon osallistuu joko vain neljä Pääkaupunkiseudun kaupunkia tai sitten suurempi kaupunkien verkosto. Uudenmaan liitolla tulee olemaan entistä suurempi rooli tässä kaikessa.

Joka tapauksessa metropolipolitiikkaa pitää jatkaa ja kehittää edelleen koko kansakunnankin kokonaisedun nimissä.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Tämä selonteko metropolipolitiikasta nostaa kyllä hyvin esiin keskeiset metropolipolitiikan haasteet ja myös sen lähtökohdan, että on todella koko Suomen etu ja hyvinvoinnin kannalta tärkeätä, jos metropoli voi hyvin. Se on kuitenkin Suomen kasvun veturi.

En sinällään vastusta metropolihallinnon synnyttämistä. Se saattaa olla jopa välttämätöntä tai ainakin järkevää. Mielestäni metropolipolitiikkaa ei kuitenkaan pidä nähdä suppeasti tai pelkästään organisatorisena järjestelmänä vain Pääkaupunkiseudun ydinkuntien tai Kymppikuntien tai reunuskuntien yhteistoimintana, vaan sitä tulisi kyllä tarkastella laajemmalti tällaisena uusmaalaisena tai eteläsuomalaisena kokonaisuutena.

Minun mielestäni on todella tarkkaan mietittävä, mitä lisäarvoa toisi sellainen järjestelmä, että meillä on Uudellamaalla vahva yhteinen metropolialue ja sitten sen ulkopuolella, myös Uudellamaalla, muutamia kymmeniä tuhansia asukkaita sisältäviä kuntia, jotka eivät olisi tämän metropolialueen jäseniä, niin ettei synny tällaista kahden kerroksen kuntarakennetta Uudellemaalle, tai että se olisi jollain tavalla perusteltu, jos tällaiseen järjestelmään päätetään mennä.

Mutta kaiken kaikkiaan tästä hallinnosta minä sanoisin, kun olen kuunnellut tätä keskustelua muiden tavoin täällä, että minun oma uskoni hallinnon kaikkivoipaisuuteen, että sillä voitaisiin ratkaista nämä suuret haasteet ja ongelmat, on kyllä vuosien kuluessa vuosi vuodelta tässä rapistunut.

Sen takia, puhemies, sisältökysymyksiin on syytä tässä yhteydessä todeta, että metropolialueella on muuta maata suurempia sisältöpuolen haasteita, ongelmia, joihin täytyy puuttua. Minusta tässä keskustelussa, kun puhutaan metropolipolitiikasta, on tällaista hyvin voimakasta optimismia, että hallinnollisilla ratkaisuilla voidaan ratkaista haasteet, esimerkiksi liikenteen tai segregaatioon liittyvät haasteet.

Muutama sana liikenteestä. Toimiva liikenne on ehdottomasti metropolialueen yksi tärkeimmistä kilpailuvalteista. Pelkästään jo raideliikenteen ongelmat ovat tämän talven aikana osoittaneet, kuinka riippuvaisia me olemme toimivasta liikenteestä. Tärkeintä on kuitenkin nähdä, että nämä ongelmat eivät ole ratkaistavissa lisääntyneellä yhteistoiminnalla Pääkaupunkiseudulla tai metropolihallinnolla vaan rahalla.

Eli jos nyt katsotaan, mistä esimerkiksi nämä liikenteen ongelmat johtuvat tai mitkä ovat ne liikenteelliset isot haasteet Uudellamaalla, jotka meillä on edessä, niin ne ovat raideliikenteen kunnossapitomäärärahat, Helsingin ratapihan ahtaus, tekniikan vanheneminen, raideliikenteen rakentaminen lentokentälle, Pisara-rata. Ne ovat isoja hankkeita, investointeja, joiden tulee jatkossakin olla valtiovallan päätöksenteon piirissä eli tämän talon päätöksenvallan piirissä, ei uusmaalaisten kuntien päätettävissä.

Minun mielestäni on realistista ja tärkeätä sanoa, kun puhutaan metropolipolitiikasta, ettei meille synny sellaista mielikuvaa, että metropolialueen kuntien yhteistoimintaa tai hallintoa kehittämällä me voisimme esimerkiksi ratkaista nämä liikenteen isot merkittävät ongelmat: ei, vaan siihen me tarvitsemme pitkäjänteistä työtä, jonka vastuu on tässä talossa, ja määrärahoja, joista päätetään tässä talossa.

Aivan samanlainen kysymys, tosin teema on aivan toisenlainen, liittyy myös tähän segregaa-tiokysymykseen, sosiaalisiin ongelmiin Uudellamaalla, metropolialueella ylipäätään. Toki osa niistä ongelmista voi johtua siitä, ettei kaikki toimi hallinnon kesken, mutta suurimmassa osassa vastuu siitä, että meillä on yhtäläinen hyvinvointiyhteiskunta, jossa ihmisten sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta ja oikeuksista huolehditaan, nekin päätökset tehdään tässä talossa.

Herr talman! Alltså, summa summarum, det är säkert klokt och ändamålsenligt att se och betrakta metropolområdet i ett bredare perspektiv och inte mekaniskt begränsa det till 14 eller 16 kommuner. 70 kilometer härifrån är det fortsättningsvis Nyland, trots att det inte tillhör metropolområdet. Jag ser många fördelar med ett tätare och mera fungerande samarbete inom Nyland. De viktiga områdena är många: planläggning, arbetsliv, bostadspolitik med mera.

De två centrala utmaningarna jag i det här sammanhanget vill lyfta fram är trafiken och den sociala hållbarheten. Det behövs visst tätare samarbete inom metropolområdet för att åtgärda frågor på de här sektorerna, men det är faktiskt också viktigt att komma ihåg att det är i det här huset det fattas stora beslut gällande utmaningarna vi har framför oss inom trafiken och också den sociala kohesionen.

Talman! Ja, vi behöver säkert förvaltning och gemensamma organ inom metropolområdet men vi ska inte tro att det är saliggörande.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten mietintö ja itse selonteko toteavat, Helsingin seutu on maan ainoa metropoli, jonka vahvuuksien hyödyntäminen vie eteenpäin koko Suomea lisäämällä taloutemme kilpailukykyä ja kansantaloutemme kasvua.

Pääkaupunkiseudulle räätälöity metropolipolitiikka on osa koko Suomen tulevaisuuden rakentamista. Metropolialue muodostaa korkeakoulutuksen, tutkimuksen, kulttuurin ja luovan talouden sekä palveluelinkeinojen ainutlaatuisen tihentymän maassamme, eikä alueen toimintaedellytyksiä tai kehittämistoimia ole syytä asettaa vastakkain muun maan kanssa.

On myös huomattava, että Pääkaupunkiseudulla on muuhun maahan verrattuna myös hyvin suuria ongelmia ratkottavanaan. On siis kaiken kaikkiaan koko maan kannalta tärkeää, että tällä vaalikaudella käynnistettiin metropolialueen kehitystyö. On myös välttämätöntä, että tarvitaan valtiovallan ja metropolialueen välistä yhteistyömenettelyä, jolla aluetta kehitetään kansainvälisenä keskuksena.

Tuo hallintovaliokunnan mietintö ei lähde ottamaan kantaa tarkemmin metropolialueen hallintomalliin, kuten täällä keskustelun aikanakin on todettu, muuten kuin todeten, että voidaan harkita keskitettyä tai hajautettua päätöksentekoa. On pakko todeta, että kun tämän selontekokäsittelyn aikana on tutustunut metropolialueeseen ja sen päätöksentekoon, on tullut monella tavalla hieman epätietoinen olo. Toisaalta alueelta osin todetaan, että kuntien ja eri toimielimien yhteistyö on toiminut hyvin eräitä kehityshaasteita lukuun ottamatta.

Toisaalta asiantuntijakuulemisessa hyvin laajasti on todettu, että seudulta puuttuu sellainen kokoava toimielin, jolla olisi selkeä vastuu ja johtajuus seudun yhteisistä haasteista sekä politiikan ja yhteistyössä hoidettavien asioitten kokonaisuudesta. Alueen nykyiset pääsääntöisesti verkostomaisuuteen pohjautuvat yhteistyörakenteet ja -järjestelyt ovat raskaita. Toimijoita on lukuisia, eivätkä järjestelyt ole kuntaryhmittäisiin, erilaisiin kokoonpanoihin perustuvina yhteneväisiä.

Yhteistyöjärjestelyt ovat siten monimutkaisia ja niiden selkeyttämiselle on tarve. Eli monin osin päätöksenteon demokratiaelementti on hyvin kaukana kansalaisista ja ollaan ikään kuin poliittisen päätöksenteon harmaalla alueella demokratian näkökulmasta. Eli Pääkaupunkiseutu kaiken kaikkiaan tarvitsee nykyistä tehokkaampaa päätöksentekomallia, kansanvaltaista päätöksentekomallia, jolla palvelut ja kehittyminen voidaan turvata.

Oleellista on myös se, että Pääkaupunkiseudullakin tarvitaan lähipalvelujen ja lähivaikuttamisen turvaamista sekä yli hallinnollisten rajojen toimivia palveluja, koska kaiken kaikkiaan työssäkäyntialue on hyvin laaja. Ilmeisimmin myös vieraskieliset ja ruotsinkieliset palvelut olisi järkevä organisoida uudella tavalla muun muassa etäpalveluja käyttäen.

Hallintovaliokunta toteaa, että alueen yhteistyöjärjestelyissä on kyettävä huolehtimaan siitä, että demokraattinen päätöksenteko ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet eivät vaarannu. Valiokunta korostaa sitä, ettei se kannata alueen kuntien pakkoliitoksia. Valiokunnan näkemykset poikkeavat siten ilmeisen monellakin tavalla, kuten täällä jo alussa kuultiin, ministeri Vapaavuoren ajatuksista. Julkisuudesta saatujen tietojen mukaan hän näyttää kannattavan Pääkaupunkiseudun kuntien pakkoliitoksia, eli edistystä ei siis hänen mielestään voi tapahtua ilman pakottamista. Ministeri ei myöskään ilmeisesti näe mahdollisena muiden maiden metropolialueitten kaltaista demokraattista toimintamallia, jossa ylintä päätösvaltaa käyttää vaaleilla valittu seutuvaltuusto. Näyttää nimittäin siltä, että suurimmassa osassa maailman mittavista metropoleista ylintä päätösvaltaa käyttää suoralla kansanvaalilla valittu seutuvaltuusto.

Lienee myös todettava, että kun valiokunta ei kannata kuntien pakkoliitoksia, niin valiokunta ei sillä ajatuksella tarkoita pelkästään Pääkaupunkiseutua, vaan siitä on syytä vetää myös hiukan laajempia johtopäätöksiä koko maata kattavaan kuntakeskusteluun.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi on kyllä paikallaan todeta muutama sana edeltävästä puheenvuorosta. Ministeri Vapaavuori käytti täällä hyvin merkityksellisen ja ansiokkaan puheenvuoron ja perusteli kyllä omia näkemyksiään, joten ihan noin suoria johtopäätöksiä kuin ed. Korhonen teki ei kyllä oikein voi täällä käydystä keskustelusta vetää.

Ensinnäkin kiitän näistä kiitoksista, joita ministeri Vapaavuori hallintovaliokunnan suuntaan osoitti, mutta totean myöskin itse, että tuo yhteistyö, johon hallintovaliokunta mietinnössään on päätynyt, on ollut erittäin hyvää ja ansiokasta ja siitä on hyvä jatkaa.

Käsittelyssä on nyt yksi vaalikauden tärkeimmistä asioista. Nykyinen hallitus kirjasi metropolipolitiikan hallitusohjelmaan enimmäistä kertaa avaten näin tien entistä parempaan ja strategisempaan aluekehitykseen. On tärkeää, että metropolialueen kehittäminen on keskeisessä roolissa koko maan kehityksen kannalta. Kehittämällä metropolialuetta kehitämme samalla koko Suomea.

Metropolipolitiikan avulla pystymme paremmin tunnistamaan Pääkaupunkiseudun moninaiset erityistarpeet, ja kykenemme näin paremmin vastaamaan alueen asumisen, liikenteen, maankäytön ja elinkeinopolitiikan luomiin haasteisiin. Ennen kaikkea metropolipolitiikan tarkoituksena on kuitenkin sujuvoittaa aivan tavallisen Pääkaupunkiseudulla asuvan ihmisen elämää. Käytännössä meidän vastuullamme on huolehtia siitä, että saatavilla on järkevän hintaisia asuntoja, töihin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla ja palvelut ovat laadukkaita ja hyvin tavoitettavissa. Näissä kaikissa on edessä edelleen paljon työtä, vaikka paljon on tehty ja paljon on saatu aikaan.

Metropolialueella asuu 25 prosenttia kaikista suomalaisista, ja se vastaa kolmasosasta kansantuotettamme. Alueen väestömäärä kasvaa jatkossakin huimaa vauhtia. Nopeasti kasvavan ja houkuttelevan metropolialueen menestyksen avaimet piilevät rohkeissa avauksissa, innovatiivisuudessa, jatkuvassa mahdollisuuksien kehittämisessä ja yhteistyössä. Selonteon metropolipolitiikan kehittämislinjaukset vastaavat hyvin todellista kuvaa ja tarvetta. Kiinnitän huomion muutamaan seikkaan.

Erityisesti metropolialueen kansainvälistämistä alleviivataan leveällä tussilla, eikä suotta. Voimme parantaa alueen kansainvälistä asemaa, kilpailukykyä, panostamalla entistä voimakkaammin korkeakoulu-, tiede-, kulttuuri- ja innovaatiopolitiikkaan. Tähän meillä on kaikki mahdollisuudet, eli tavoite on hyvin saavutettavissa.

Arvoisa herra puhemies! Selonteko linjaa, että maahanmuutto on Helsingin seudulle mahdollisuus. Tähän on tartuttava vahvalla otteella, sillä maahanmuuttopolitiikkamme on keskeneräistä ja kaipaa pikaista kasvojenkohotusta. Maahanmuuttajien ripeä kotouttaminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa on kestävää ja tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa. Tässäkin kohtaa on kuitenkin syytä korostaa sitä tosiseikkaa, että kotouttamistoimiin kyetään panostamaan aidosti vasta sitten, kun perusteettomien turvapaikanhakijoiden määrää saadaan pienennettyä.

Alueiden eriarvoistuminen puolestaan paljastaa sen, että Helsingin muuntuminen metropoliksi on alkanut. Kyse on tällä hetkellä siitä, pystymmekö estämään alueiden lopullisen eriarvoistumisen vai ehdimmekö ajoissa korjata suuntaa. Tahdommeko todella, että Helsinki jaotellaan tulevaisuudessa vielä radikaalimmin hyviin ja huonoihin asuinalueisiin? Tässä yhteydessä on siis tarpeen korostaa asuinympäristön turvallisuuden ja viihtyisyyden merkitystä sekä sitä, että ongelmat tunnistetaan ja niihin puututaan riittävän ajoissa.

Arvoisa herra puhemies! Meillä on mahdollisuus kehittyä menestyväksi kansainväliseksi metropoliksi, kun puhallamme yhteen hiileen, koko Pääkaupunkiseutu yhteisvoimin. Pääkaupunkiseudun kuntien voimavarojen yhdistämisellä olisi merkittäviä vaikutuksia koko alueen kannalta. Kuntien ja kaupunkien välinen keskinäinen kilpailu ei edistä alueen asukkaiden etuja vaan päinvastoin heikentää niitä. Voimien yhdistäminen nostaisi yhteistyöstä saatavat hyödyt aivan uudelle tasolle. Metropolipolitiikan ytimenä on se, että asetetut tavoitteet perustuvat koko alueen yhteiseen näkemykseen ja tahtotilaan.

Päätän puheeni siihen, mistä käytännössä sen aloitin. Ei siis sovi unohtaa sitä tosiasiaa, että kaikella tällä Pääkaupunkiseudulla tehdyllä hyvällä työllä on positiivinen vaikutus koko maan hyvinvointiin. Tämän soisi muistettavan ja nousevan esiin kaikessa päätöksenteossa.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Metropolipolitiikassa yhteisiä tavoitteita, yhteistä halua parantaa asioita tarvitaan niin maankäytössä, asumisessa, palveluverkossa kuin liikenteessäkin. Vaikka kohtalaisen paljon hyvää on saatu aikaan, paljon on vielä tekemistä ja korjattavaakin. Liikenneyhteydet ovat monesti toimimattomia ja puutteellisia. Paikka paikoin voi sanoa, että joukkoliikenneyhteydet ovat rempallaan, ja esimerkkejä on ihan tältäkin talvelta junien tökkimisestä alkaen, siitä, että ne eivät ollenkaan kulje tai myöhästelevät pahasti viikosta toiseen. Asioiden korjaaminen vaatii poliittista tahtoa, mutta vaatii se myös tehokkaampaa hallintoa ja yhteistyötä.

Itse haluan, arvoisa puhemies, nostaa juuri liikenteen metropolipolitiikan ykkösteemaksi. Liikenteen ongelmat vuosi vuodelta pahenevine ruuhkineen ovat kovin tuttuja tämän alueen asukkaille. Kun väestön määrä kasvaa, tilanne sen kun huononee vuosi vuodelta. Siksi lähivuosien kärkitavoitteeksi pitääkin nostaa joukkoliikenteen tason nosto aivan uudelle tasolle. Se parantaisi kansalaisten palveluja, olisi ympäristöteko, sujuvoittaisi liikennettä ja niin itse asiassa palvelisi niitäkin, jotka tarvitsevat henkilöautoa liikkumiseen jatkossakin. Se olisi koko alueen etu.

Yhteistyötä on alueella tiivistettävä. En kuitenkaan tarkoita, että yhteistyön lisääminen metropolikuntien välillä vaatisi välttämättä omaa metropolivaltuustoaan, ei hallintoa hallinnon päälle, vaan selkeämpää poliittista keskustelua kuntien välillä, aitoa yhteistyötä kyräilyn ja kyläpolitikoinnin sijaan.

Koen itse mielekkäimpänä vaihtoehtona politiikan ja hallinnon tehostamisen ja parantamisen maakuntaliiton, Uudenmaan liiton, puitteissa. Vahvistamalla jo löytyviä rakenteita ei tarvitse luoda uusia. Mielestäni tuota kautta voisi jopa valita edustajat valtuustoon suoralla kansanvaalilla, oli sen nimi sitten metropolivaltuusto tai maakuntavaltuusto.

Edustavuus eri alueitten kesken voitaisiin turvata esimerkiksi siten, että jaettaisiin tämä alue vaikkapa neljään eri vaalialueeseen: Itä-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa ja Pääkaupunkiseutu. Näin turvattaisiin valtuuston riittävä kattavuus. Myös kansanvallan kannalta tämä olisi mielestäni hyvä ratkaisu, ja näin turvattaisiin myös kaikkien Uudenmaan kuntien osallistuminen yhteistyöhön.

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä selonteko tarjoaa näkemyksiä metropolialueen tulevaisuuden ratkaisujen vaihtoehdoista, näkisin kuitenkin, että se olisi voinut tarjota selkeämpiä linjoja siitä, miten yhteisiä päätöksiä tehdään ja miten kustannukset jaetaan. Näihin varmasti palataan sitten tulevissa vaalikeskusteluissa aikanaan ja hallitusohjelmaneuvotteluissa.

Metropolialueesta puhuttaessa meidän kaikkien on tärkeää muistaa, että kyse ei ole vastakkainasettelusta. Kyse on koko Suomen hyvinvoinnista. Kun metropolialue voi hyvin, heijastuu se positiivisesti myös muuhun maahan, ja sama toimii toki myös päinvastoin. Kyse ei ole siitä, että asetetaan metropoliseutu, Helsingin seutumme, Suomen muita suurkaupunkiseutuja vastaan. Kyse on siitä, miten pärjätään kansainvälisillä areenoilla maailman suurten metropolien joukossa. Pohjois-Euroopassa vertailukohdiksi voi ottaa vaikkapa Pietarin, Tukholman ja Kööpenhaminan seudut.

Metropoliseudut pyrkivät houkuttelemaan kansainvälisiä investointeja, jotka vaikuttavat myös pienempien kaupunkien kehitysedellytyksiin. Kasvun ja alueiden kehityksen täytyy pysyä käsi kädessä. Alueen päätöksenteon tulee pystyä vastaamaan suuriin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, alueen kasvun aiheuttamiin paineisiin ja monikulttuurisuuden haasteisiin. Alueen täytyy pysyä myös yritysystävällisenä.

Suomea pidetään erityisen innovatiivisena maana. Helsingin seutu on Suomen veturi. Onko tämä kuitenkaan erityisen houkutteleva ulkomaisille yrityksille tai investoinneille? Ei ehkä sittenkään ole, ei ainakaan niin houkutteleva kuin mihin sillä olisi mahdollisuudet. Varoituksen kelloja valitettavasti soittelevat myös Nokiasta kuuluvat uutiset. Se on myös yksi syy siihen, miksi metropolipolitiikkaa tarvitaan. Sitä tarvitaan päätöksenteon tehostamiseen, uusien keinojen etsimiseen ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi. Sitä tarvitaan maankäytön, asumisen ja liikenteen asioiden ratkaisujen edesauttamiseksi. Aiesopimuksia on, mutta tarvitaan myös niiden noudattamista.

Julkista liikennettä on kehitettävä edelleen päästöjen ja ruuhkien vähentämiseksi, mutta ainakin tällä hetkellä suurten kaupunkien joukkoliikennetuki on vielä riittämätöntä tarpeeseen nähden. Yksi kehittämiskeinoista on myös lippu- ja taksajärjestelmien yhtenäistäminen ja reunakuntien liittyminen Helsingin seudun liikennekuntayhtymään. On totta, että yhdistyminen vaatisi kunnilta merkittävää taloudellista panostusta. Se kuitenkin maksaisi itsensä kuluttajille takaisin jopa edullisempina lippujen hintoina ja byrokratian vähentymisenä, kun liikennevälineisiin eri kaupungeissa ei tarvitsisi käyttää montaa eri korttia. Jotta kuntien taakka ei olisi liian suuri, myös valtiota tarvitaan mielestäni kätilöksi synnytysvaiheessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Onnistunut metropolipolitiikka on minulle sitä, että alue kasvaa ja kehittyy hallitusti. Onnistunut metropolipolitiikka on uusien investointien saamista ja kilpailukyvyn säilyttämistä. Se on menestymistä kansainvälisten metropolien keskellä. Kasvun tulee tapahtua jokainen ihminen huomioiden ja ympäristöä kunnioittaen.

Arvoisa puhemies! Tämä voi olla vaikea yhtälö, mutta mahdoton se ei ole.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut varsin mystistä keskustelua metropoliasioista. Ei oikein tiedä eikä saa selvää, mitä konkreettista halutaan, mihin meitä täällä ajetaan.

Ensinnäkin tulee mieleen, mikä se metropolialue oikein on, mitä sillä käsitetään. Toiset ajattelevat, että se on neljän kunnan alue, toiset 14 kunnan alue. Itse ajattelisin, että se olisi koko vanha Uusimaa-alue, toiset liittävät siihen myöskin Lahden ja Hämeenlinnankin.

Metropoli on suuri sana, ja siinä on suuret visiot, mutta sana metropoli ei ensimmäisenä välttämättä tule mieleen, kun esimerkiksi istuu lentokoneessa ja laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle ja katselee maisemia. On hyvin vaarallista, jos käy niin, että neljä kaupunkia, Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen, pakkoyhdistettäisiin, sillä silloin kävisi niin, että koko muu Uusimaa-alue jäisi kehityksen kelkasta pois. Uusimaa on Suomi pienoiskoossa, ja koko siitä alueesta pitää pitää huolta aivan niin kuin me puhumme myöskin koko Suomen alueesta.

Mystistä on ollut, mutta yksi asia on täällä selvinnyt, ja se on se, että molemmat ministerit täällä kannattavat sanaa "pakko". Pakko-sana on huono ja tehoton sana, kun tarvitaan vahvaa yhteistä tahtotilaa, sitoutumista. Ministeri totesikin tässä, että on olemassa kolme erilaista ratkaisuvaihtoehtoa, mutta kahteen niistä sisältyi sana "pakko", ja kolmas vaihtoehto oli, ettei tehdä mitään. Itse esittäisin: miten olisi neljäs vaihtoehto, jossa käytettäisiin keinoja porkkanaa ja kannusteita? Komentotaloudella ei metropolia johdeta. Täällä asuu koulutettua, fiksua väkeä, ja olen itse yrittänyt tehdä sen asian eteen kaikkeni, että näin on, ja silloin tämmöinen komentojohtaminen on hyvin vanhanaikaista johtamista.

Huolestuttavaa oli, kun ministeri Tölli on useaan otteeseen täällä todennut, että rahaa ei enempää heru metropolialueelle muualta Suomesta. Kun katsotaan esimerkiksi näitä liikennerahoja, ne ovat olleet jatkuvasti alimitoitettuja suhteessa liikennemääriin, asukasmääriin, liikennetiheyteen ja niin edespäin. Täällä liikennevaliokunnan lausunnossakin todetaan, että "metropolialueesta ei saa muodostua riittävien liikenteen kehittämisinvestointien puutteesta johtuen liikenteellistä ongelma-aluetta, joka haittaa liikenteen sujuvuutta ja elinkeinoelämän tavaravirtojen kulkua koko maassa". Tällä alueella on niin paljon logististen hankkeitten tarpeita, että kestää sata vuotta, jotta saadaan tällä rahasummalla hoidettua edes kevyen liikenteen väylätarpeet. Eli paljon on työtä ja tehtävää, ja se vaatii kyllä myöskin rahaa, ei yksistään hallinnollisia kuvioita ja kommervenkkeja.

Arvoisa puhemies! Pakot siis pois, parempi olisi käyttää uudenaikaisia tapoja ja keinoja. Verkostoituminen on yksi niistä, sillä päästäisiin parempaan lopputulokseen. Muissa asioissa me kyllä vaadimme uusia tapoja toimia, mutta tässä asiassa jostain syystä esitetään vanhanaikaisia ja kalliita keinoja asian eteenpäinviemiselle. Sen takia haluaisin tähän asiaan vielä, että seuraava hallitus ottaa vähän uudenaikaisemmat keinot vastaan. (Ed. Kimmo Kiljunen: Lainsäädäntö, mikä vanhanaikainen keino se on?)

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on moneen otteeseen todettu, että vastakkainasettelun aika on ohi, ja myöskin metropoliselonteossa ja sen pohjalta laaditussa hallintovaliokunnan mietinnössä tätä samaa viestiä tuodaan esiin, ja hyvä niin, että tämä vastakkainasettelu metropolialueen ja muun maan välillä on selkeästikin ohi ja nämä edut nähdään yhteisinä. Sen sijaan keskustelusta on voinut päätellä, että vastakkainasettelua on täällä seudun sisällä jonkun verran päässyt muodostumaan, ja ehkä tämän keskustelun ja jatkotyön ohella tai avulla päästään sitten siitäkin vastakkainasettelusta sitten eteenpäin ja rakentaviin ratkaisuihin. Toivotaan niin.

Keskustelussa on myös käynyt selkeästi ilmi, että metropolipolitiikkaa, jonka tämä nykyinen hallitus on nyt aloittanut, pidetään hyvänä asiana, ja myöskin, että sitä halutaan jatkaa. Eli minun mielestäni viesti tässä keskustelussa on selkeästi ollut, että tässä ollaan oikealla tiellä.

Miksi sitten metropolipolitiikkaa tarvitaan? No, sekin on täällä tullut kovin selkeästi esille, että sitä tarvitaan segregaation eli alueellisen eriytymisen torjumiseksi ja sosiaalisen eheyden vahvistamiseksi ja maankäytön, asumisen ja liikenteen asioiden ratkaisemiseksi, ehkä joistain muistakin syistä. Mutta näiden asioiden paremman hoitamisen arvellaan johtavan metropolialueen parempaan kilpailukykyyn ja myöskin parempaan elämänlaatuun täällä alueen asukkaiden osalta.

Mutta riittääkö tämä nykyinen tyyli vetää läpi metropolipolitiikkaa? Nythän tässä on käytetty työkaluina lähinnä erilaisia aiesopimuksia, joilla on keskeisiin ongelmiin pyritty puuttumaan, ja onkin saatu edistystä aikaan. Erityisesti haluan nostaa esiin tämän maahanmuuttajan kotoutusta ja työllistymistä edistävän aiesopimuksen, jolla on vaikutuksia ollut, mutta myöskin asumisen ja liikenteen ja asunnottomuuden torjunnan osalta aiesopimuksillakin on edistystä saatu aikaan. Tosin on sanottava, että näitten solmiminen tässä kuntarakenteessa ja seudun rakenteessa ei ole aivan yksinkertainen harjoitus, kun kuntia on kovin monta ja niin muodoin sopimusosapuolia.

Mutta jos jatketaan tällä nykyisellä tyylillä, niin tämä nyt meillä vallalla oleva hallintohimmeli jatkaa elämäänsä. Meillähän on nyt Hsl hoitamassa liikennettä, Hsy hoitaa vesi- ja jäteasioita, Hus hoitaa sairaanhoitoa, sitten hallinnon tai poliittisen päätöksenteon tasolla on Helsingin seudun yhteistyökokousta, Pääkaupunkiseudun neuvottelukuntaa, koordinaatioryhmää ym. erilaisia pumppuja.

Tässä mielessä minua ihmetyttääkin kovasti kokoomuksen edustajien täällä moneen otteeseen toistama sanoma siitä, että lisää hallinnon tasoja ei pitäisi alueelle tulla. Nyt, jos me järjestäisimme tämän asian seutuhallinnolla, silloinhan siihen tulisi yksi selkeä taso ja päästäisiin eroon näistä epämääräisistä erilaisista organisaatioista, joita alueella on. Minun mielestäni koko tämä kokoomuksen analyysi tästä hallinnon tasojen vähentämisestä on kyllä vähän puutteellinen. Nimittäin tämä nykyinen meininki on semmoinen, että meillä ei ole selkeää päätöksentekijätahoa eikä -tasoa tämän seudun asioissa, ei myöskään vastuun kantajia.

No, hallintovaliokunta mietinnössään, niin kuin täällä on tullut ilmi, ei ole päässyt yksimieliseen tulokseen siitä, miten tässä jatkuman pitäisi mennä, ja tämä kuvaa toki tätä tilannetta täällä, että erilaisia mielipiteitä on. Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että pitäisi löytää seudun yhteinen näkemys ja tahtotila, jotta päästäisiin näissä rakenteellisissa asioissa eteenpäin. Näyttää siltä, että tällaista ei tule kyllä syntymään, kyllä nämä mielipiteet niin toisistaan poikkeavat, että yhteistä tahtotilaa tuskin on ainakaan lähiaikoina syntymässä.

Sitten on väläytetty näitä kuntaliitoksia, joita täällä pakkoliitoksiksi on nimitetty, koska vapaaehtoiset kuntaliitokset eivät näytä etenevän metropolialueella. Nyt pakkoliitoksia vastustetaan kovasti, mutta vaikka niihin nyt päädyttäisiinkin, on ajateltava sitä, että jos parhaassakin tapauksessa päästäisiin neljän Helsingin seudun kunnan yhdistämiseen, niin näitä metropolialueen liikenneongelmia, segregaatio-ongelmia, näitä keskeisiä asumisen ongelmia, ei silläkään kuntarakennemuutoksella vielä ratkaista. Siinä tarvitaan laajempaa katsantoa.

Sen johdosta olen kyllä voimakkaasti sitä mieltä, mitä hallintovaliokunta väläyttääkin mietinnössään, että tulevasta hallitusohjelmasta neuvoteltaessa tämä asia täytyy nyt sitten vaan pyrkiä ratkaisemaan. Metropolialue on maan muista alueista niin selkeästi poikkeava alue, että on ihan perusteltua tehdä metropolilaki, jossa hallintomalliratkaisutkin poikkeavat kaikista muista maassa käytössä olevista ratkaisuista. Ja ehdottomana edellytyksenä on — tai itse pidän välttämättömänä sitä — että tämä ratkaistaan sillä tavalla, että tänne valitaan suorilla vaaleilla seutuvaltuusto, joka hoitaa näitä maankäytön, asumisen, liikenteen ja sairaanhoidon, toisen asteen koulutuksen asioita ja myöskin verotuksen osalta tasaa eri kuntien välisiä verotuseroja.

Se, mihin hallintovaliokunta myös kiinnittää huomiota paljon ja ansiokkaasti, on tämä lähidemokratian kehittäminen. Tässä mallissa sen puolen hoitaminen jäisi kyllä sitten peruskuntien vastuulle.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Koko yhteiskunnan toimintaan voimakkaasti vaikuttava kehitys on maailmanlaajuisesti avautuva talous eli globalisaatio. Tämä vaikuttaa erityisesti Pääkaupunkiseudun mutta myös mui- den kaupunkiseutujen toimintoihin. Paikallisilla markkinoilla toimivat yritykset ja julkisten palvelujen tuottajat kokevat kilpailun kovenemisen. Ulkomailta tulee meille kilpailevia palveluja ja tuotteiden tarjoajia. Tähän on vastattava niin Pääkaupunkiseudulla kuin muillakin Suomen alueilla, mutta ensi sijassa on otettava vastaan kansainvälistymisen haaste. Suomalaiset ajattelevat tässä itsestään suuria. Me ajattelemme, että pystymme todellakin kilpailemaan suurempien metropolien kuten esimerkiksi Pariisin, Lontoon, Moskovan, Pietarin, Tokion, New Yorkin, Shanghain, Hongkongin tai Pekingin kanssa, mutta koko Suomi mahtuisi hyvin Pietarin alueelle ja vielä jäisi tilaa.

Onkin tärkeää, että suomalaiset ja Pääkaupunkiseudun ihmiset ymmärtävät oman asemansa maailmalla. Emme me pysty kilpailemaan suurten metropolien kanssa tietointensiivisistä yrityksistä, investoinneista ja huippuosaamisesta, mutta pystymme toki houkuttelemaan ulkomaisia yrityksiä ja osaajia Suomeen. Tämä edellyttää erittäin määrätietoista sijainnin ohjausta sekä bisnesmahdollisuuksien ja tonttien markkinointia tärkeimmissä EU-maissa. Ei ulkomaisia yrityksiä tänne saada, jos ne eivät ole tietoisia niistä eduista ja mahdollisuuksista, joita Pääkaupunkiseutu ja muut seudut tarjoavat.

Arvoisa puhemies! Toinen ongelma on se, että olemme hajauttaneet tutkimusta ja kehittämistä niin moneen suuntaan, että voimme saavuttaa kansainvälisen huipun vain erittäin rajatulla tutkimusalueella. Tällainen ei ole hedelmällistä tutkimustulosten kaupallistamisen näkökulmasta. Esimerkiksi Suomen Akatemialla on käynnissä 14 tutkimusohjelmaa, jotka jakautuvat vielä osiin. Haettavana on yksi ohjelma ja valmistelussa neljä ohjelmaa. Ymmärrän, että monilla tutkimusohjelmilla yritetään tyydyttää erilaisia tarpeita, mutta olisi erittäin tärkeätä, että tutkimuksen ja kehittämisen voimavaroja keskitettäisiin niin, että pystytään aikaansaamaan kansainvälistä huippua. Yhtä tärkeätä on tämän huipputuloksen ja kehittämisen kaupallistaminen yliopistoissa ja korkeakouluissa.

Pääkaupunkiseudun mahdollisuudet metropolialueeksi ovat rajalliset alueen hajanaisen yhteiskuntarakenteen takia. Hallintovaliokunnan mietinnössä metropolialueeksi rajataan Raasepori, Lohja, Lahti, Hämeenlinna, Loviisa ja Porvoo. Tämä juuri kuvastaa sitä löyhää metropoliajattelua. Itse Helsingin yhdyskuntarakenne on löyhä. Rakennuskanta on matalaa. Vielä löyhempi yhdyskuntarakenne on Espoossa ja Vantaalla, puhumattakaan Järvenpäästä ja edellä mainituista kaupungeista. Jos Pääkaupunkiseutua halutaan kehittää metropolialueeksi, on yhdyskuntarakennetta tiivistettävä merkittävästi nykyisestä. Rakennuskorkeutta on lisättävä. Helsingin alueelle pitäisi saada monia itse toimeentulevia, profiileiltaan erilaisia keskustoja. Tämä edellyttäisi noin 2,5 miljoonan asukkaan väestöä Helsingissä niin, että lähiöt rakennetaan kiinni keskustaan.

Erityisesti Helsingissä ongelma on väestön ikääntyminen, jolloin hyvinvointipalvelujen tarve kasvaa. Ikääntyvät ihmiset tosin ovat melko varakkaita ja käyttävät paljon sekä julkisia että yksityisiä palveluja. Ikäihmisten osalta palvelut ovat muutospaineessa. Julkisten palvelujen organisointia joudutaan miettimään uudelta pohjalta. Uusia toimintatapoja ja innovaatioita tarvitaan.

Pääkaupunkiseutua vaivaavat myös kansainvälisesti katsoen erittäin korkeat asumiskustannukset, jotka estävät muuttoliikennettä sinne. Asuminen on Helsingissä kalliimpaa kuin monessa maailman metropolissa. Sen takia tarvitaan toimia, joilla asumisen hintaa saadaan nykyistä kohtuullisemmaksi.

Arvoisa puhemies! Avoin maailmantalous vahvistaa myös paikallisuutta. Paikallisuudesta tulee voimakkaasti korostuva arvo, jota erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset ja niiden verkostot voivat hyödyntää. Esimerkkejä paikallisuuden painotuksista ovat lähiruoka, asumisen laadun ja ympäristöasioiden korostuminen. Siksi rinnan Pääkaupunkiseudun kanssa on vahvistettava myös muita kasvukeskuksia ja niiden kilpailukykyä. Erityisesti paikalliset innovaatioympäristöt ovat erittäin tärkeitä. Kaupunkiseutujen tulee olla osaajille houkuttelevia paikkoja ja tarjota toimivia bisnesympäristöjä. Erityisen tärkeätä on kohdistaa kehittämis- ja innovaatiopalveluja mikro- ja pienyrityksille, joissa syntyy innovaatioita yhtä paljon kuin suurissa yrityksissä.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietinnössä on pari lempparikohtaa. Toinen on se, jossa edellytetään, että jatkovalmistelussa yhteistyössä kuntien kanssa määritellään ne teemat ja kehittämishaasteet, jotka ovat keskeisiä metropolialueen kilpailukyvyn edistämisessä. Mielestäni kuntia pitää tässä osallistaa enemmän, kun tätä metropolipolitiikkaa tehdään. Metropolia ei pidä kehittää pelkästään hallintohimmeleitä rakentamalla, kuten Paras-hanketta on toteutettu, elikkä ensin tehtiin rakenteet ja nyt ollaan menossa vasta sinne palveluiden uudistamisen puolelle. Metropolia pitäisi kehittää asiat edellä. Jonkinlainen funkisajattelu, tarkoituksenmukainen, yksinkertainen ja tyylikäs, sopisi metropolialueelle hyvin.

Omaa mieltäni hämmentää kovasti tämä päällekkäisten ratkaisujen vimma. Saimme juuri vastikään valmiiksi ehkä eduskunnan suurimman lainsäädäntöuudistuksen, aluehallintolain uudistuksen, ja sen myötä läänit ja maaherrat ovat historiaa. Mutta meillä ovat edelleen jäljellä maakunnat ja ely-herrat ja avi-rouvat. Nyt tässä keskustelussa on unohdettu tämä porras kokonaan. Metropolialueellahan on olemassa eräänlainen hallinto, joka kattaa kaiken, jolla on velvoite tehdä suunnitelmia ja strategioita tämän alueen hyväksi. Tästä ehkä voi vetää johtopäätökset ja arvata, että toinen lempparikohtani tässä mietinnössä liittyy juuri siihen, missä todetaan, että Uudenmaan liiton rooli Uudenmaan kehittämisessä, painopisteiden ja tavoitteiden edistämisessä, alueen tavoitteiden kokoamisessa ja muissa asioissa on jäänyt liian vähälle huomiolle.

Jatkossakin toivon, että kun metropolialueesta puhutaan, niin otetaan myös Uudenmaan liitto tähän keskusteluun mukaan, koska mitään järkeä ei ole siinä, että tänne nyt ruvetaan rakentamaan jotain uutta rakennetta olemassa olevan päälle. Kun näissä ministerin kanssa käydyissä keskusteluissa edellä debattiosiossa käytiin keskustelua sanasta "pakko", niin joka tapauksessahan meillä on pakko, joka säätää maakuntien liitot. Siitä me emme pääse nyt toistaiseksi eroon, ellei lakia muuteta.

En oikein osaa sanoa, minkälaista aivorakennetta vaatisi se, että voisi nähdä tyydyttävänä tämän putkistomallin, jossa nyt ollaan. Jos metropolialueelle halutaan tehokkuutta, niin uskon, että ratkaisu ei tule siitä, että lisätään uusi hallinnon taso, vaan siitä, että vähennetään yksi hallinnon taso.

Välillä tulee jopa sellainen olo, että mistähän tässä on oikein kyse. Onko tässä kyse vain perinteisestä hiekkalaatikkoleikistä, siitä, kuka saa olla kukkulan kuningas, kuka saa pitää tätä regional mayor -viittaa harteillaan ja kuka pääsee edustamaan tätä aluetta? Toivottavasti ei kyse ole näin pikkumaisista asioista, siitä, saako Helsinki isoimman lapion vai ei, vaan siitä, että tätä aluetta todella haluttaisiin kehittää ja sitä toimivuutta ja tehokkuutta asioiden päätöksenteossa kehittää. Mielestäni ei ole ratkaisevaa se, kenellä on metropoliitan viitta harteillaan, vaan ratkaisevaa on se, miten löydetään ne tavat, joilla segregaatiota, asuntopulaa, liikenneinvestointeja, näitä asioita koskevat kysymykset saadaan oikeasti ratkaistua.

Kun — niin kuin ed. Feldt-Ranta totesi täällä edellä — tämä talo ratkaisee näistä isoista kysymyksistä ison osan jatkossakin ja ministeriöt tekevät sen pohjatyön, niin olennaista on se, mikä on se väylä, mitä kautta nämä keskustelut käydään ja miten metropolialue vaikuttaa valtion suuntaan. Maakunnat ja elythän ovat se virallinen tie. Jostain syystä se ei ole Helsingille kelvannut vaan Helsingin on aina ollut helpompi marssia suoraan ministeriöön ja käydä neuvottelut siellä. Tämä on osittain varmasti syy siihen, että on menty tämmöiseen aiesopimusmenettelyyn ja sitä kautta yritetty löytää tähän uudenlainen ratkaisu. Mielestäni aiesopimusmenettely on kuitenkin vielä torso, koska siitä puuttuvat kepit ja porkkanat. Se ei käytännössä toimi eikä kannusta. ja se on päällekkäinen tämän virallisen väylän kanssa. Olisi hyvä, että jatkossa keskittyisimme siihen, miten löydämme tämän byrokratian ohituskaistan elikkä sen tavan, miten neuvottelemme metropolialueella valtion suuntaan, ja saamme sen toimivaksi. Se olisi paljon tärkeämpi kysymys kuin se, kuka saa pitää kuninkaan keppiä tai metropoliitan viittaa tai kenen kanssa leikitään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Siitä on hyvä jatkaa, mihinkä ed. Outi Mäkelä päätti äskeisen puheenvuoronsa.

Tämän keskustelun aikana on palautunut mieleeni elävästi se iltapäivä, jolloin käytiin keskustelu läänien tappamisesta ja kuinka semmoista persoonallista olikaan se, että täällä oli Ytv-laki samaan aikaan listalla. Toisin sanoen silloin toisaalta hävitettiin jotakin peruuttamattomasti pois ja se sitten korvautui muun muassa maakunnan liitoilla. Se korvautui sittemmin aveilla ja elyillä. Mutta se, mikä jäi elämään rakenteesta Pääkaupunkiseudulla, oli Ytv-malli siis, että jollakin erillislailla pystyttäisiin näitä asioita hoitamaan, ja, arvoisa puhemies, tästä keskustelusta ei voi mitään muuta johtopäätöstä tehdä kuin sen, niin kuin ed. Heinäluomakin jo tässä ehti todeta, että tähän tarvitaan erillislaki.

Minä olen ajatellut, mistä voisi saada semmoisen symbolisen vertailuidean. Ensin kerron sen, missä mokasin oikein kunnolla, hallintovaliokunnan Pariisin keikalla aikoinaan. Kun Pariisissa oltiin ja minä sitten rupesin sanomaan, että tämähän Pariisi olisi semmoinen sopiva malli Suomen Pääkaupunkiseudulle, niin tämä, mikähän pormestari lie ollut, sanoi: "Niin, ei taida oikein onnistua, meillä on yli 30 kuntaa täällä Pariisissa ja vielä aluehallinto, semmoinen lohkohallinto, siinä päällä, ei se käykään tällä tavalla." Sitten tuli mieleen Washington, D.C. elikkä siis täysin erillinen alue, ja se, mikä Pääkaupunkiseuduksi mielletään, eriytetään omaksi erillisalueeksi ja sille säädetään oma lainsäädäntönsä.

Se voisi olla seuraavan hallituksen suuri aikaansaannos hallintojen rinnalla, sillä kun just on nämä elyt ja avit saatu aikaan, niin ei niitäkään kyllä voi nyt ruveta kovin paljon heti murkkaamaan uusiksi varmaankaan, vaikka olisi minkälaiset poliittiset intohimot päällä. Silloin on parempi, että keskittyisi nyt tähän Pääkaupunkiseutuun ja sillä tavalla tämä metropolikeskustelu saisi jonkinlaisen konkreettisen tuloksen.

Arvoisa puhemies! Onko sitten ollut siinä, mitä hallintoon liittyy, jotakin opittavaa tämän Helsingin alueen ulkopuolella, kun olemme luoneet Perämeren rannikolla uutta Oulua, jossa Oulun kaupunki ja lähikunnat liittyvät yhteen? Niin, ei mitään opittavaa, ei yhtään mitään opittavaa täältä, mitä täällä olisi keksitty sellaista, mikä on opiksi otettavaa. On pitänyt aivan kaivaa ainekset kokonaan sieltä alueelta niistä parhaista käytännöistä, mitä tämän uuden Oulun perustajakunnissa on aikaansaatu ja oivallettu, ja niitä yritetään nyt työstää uudeksi Ouluksi.

Millä tavalla sitten mielestäni tämmöinen asia pitäisi hoitaa? Siinä suhteessa ed. Kaikkonen käytti erittäin hyvän puheenvuoron omasta mielestäni. Kun mitään uuttahan ei tehdä vaan kehitetään Pääkaupunkiseutua siitä tilanteesta, mikä nyt juuri on, niin se voisi tapahtua mielestäni ainoastaan ja vain sillä tavalla, että liikenneväylät ovat se perusrunko, johonka rakennetaan, siis sillä tavalla, että ensin sovitaan siitä, että tällä alueella on väyläverkosto tietynlainen, sen jälkeen katsotaan, millä tavalla yhdyskuntarakenteitten tiivistämiset hoidetaan niitten väyläverkostojen rinnalla, ja rakennetaan sinne toimiva joukkoliikenne. Siitä kokonaisuudesta saattaisi tullakin jotakin arvokasta ja uutta ja koko valtakunnan kannalta merkittävää.

Sitten, arvoisa puhemies, toivon, että kuntaministerit aloittavat nokanvalkaisun ensi tilassa ja asettavat tämän kuntalakiuudistuksen parlamentaarisen komitean.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin minä kuin moni muukin on täällä tänään todistanut sitä, että on erityisen oivallista se, että hallituksen ohjelmassa tällä vaalikaudella ensimmäisenä otettiin mukaan metropolipolitiikka. Siinä samassa yhteydessä tietysti tunnustettiin se, että tällä metropolialueella on enemmän pitkäaikaistyöttömiä, toimeentulotuen saajia, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä sekä syrjäytymisvaarassa olevia ja asunnottomia, niin maahanmuuttajia kuin kantaväestöäkin. Se, että nimenomaan metropolipolitiikka pyrkii löytämään ratkaisuja näihin edellä mainittuihin asioihin, on ehkä se oivallisin oivallus. Se on myöskin oivallus hallintovaliokunnan mietinnössä tähän asiaan ja tähtää ehkä siihen, että ei ole tärkeintä, että ratkaistaan ensiksi hallinto, vaan se, että tunnistetaan ne ongelmat ja pyritään löytämään ratkaisuja niihin.

Se, että täällä keskustelussa on tänäänkin hyvin pitkälle haluttu käydä keskustelua hallintorakenteesta, on tietysti inhimillisesti katsoen ymmärrettävää. Tosin ministeri Tölli tänään totesi, että tästä se keskustelu nyt alkaa. Ei siinä mitään. Mutta yhtä kautta se, että tunnistetaan ne ongelmat ja mietitään, miten niitä ongelmia parhaiten pystytään hoitamaan, ehkä sitten edistää meitä myöskin näiden hallintorakenteiden pohdinnassa.

Toivottavinta on tietysti se, että metropolialueen kuntapäättäjät — koska kysymys on kuitenkin asioista, jotka ovat kuntien vastuulla olevia asioita — löytäisivät yhteisen näkemyksen siitä, miten näitä mainittuja ongelmia ja asioita voitaisiin täällä yrittää hoitaa. Mutta realistisena tulokulmana varmasti on se, että kuntapäättäjillä ei varmaankaan ole edellytyksiä löytää lopullista ratkaisua siihen, miten tämä tavoite tältä osin tulee toteutumaan, ja niinpä hallintovaliokunta tähän mietintöön sitten laittoikin sen, että on todennäköistä, että hallitusohjelmassa sitten tullaan ratkaisemaan muun muassa rakenteisiin liittyviä asioita.

Hallintovaliokunta hyvin vahvasti tunnisti sen, että maankäyttöön, asumiseen, liikenteeseen ja ympäristöön liittyvät asiat ovat niitä asioita, jotka sitten toisaalta vaativat vielä pidemmälle vietyä yhteistyötä kuntien kanssa, kun kysymys kuitenkin on yhdyskuntarakenteen eheytymisestä ja ilmastotavoitteisiin vastaamisesta. Mutta tässä yhteydessä voi tietysti ihmetellä sitä, että kun meillä on olemassa olevia toimintatapoja, jotka antaisivat täyden mahdollisuuden vastata näihin kysymyksiin, kun puhutaan yhdyskuntarakenteen eheydestä ja ilmastotavoitteiden saavuttamisesta liikkumisen suhteen ja myöskin asuntotuotantotavoitteiden osalta, tämä välinehän on siis maakuntakaava. Meillä on maakuntakaava, jolla voitaisiin hyvin konkreettisesti, hyvin yksityiskohtaisesti ohjata seudun kehittämistä.

Maakuntakaava on välillisesti hyvin demokraattinen: valtuustojen valitsemat henkilöt edustavat Uudenmaan liitossa meitä kaikkia alueen asukkaita, ja siellä on ihan lain kautta annettu välineeksi, alueen yhdyskuntarakenteen ohjaamiseksi, asuntopolitiikankin ohjaamiseksi ja liikenteen ohjaamiseksi maakuntakaavan tekemisen vastuu. Mutta me poliitikot emme ole ottaneet vastaan tätä vastuuta siten, että me käyttäisimme työkaluna maakuntakaavaa. Nyt tässä yhteydessä, tässä keskustelussa ja tästä eteenpäin jatkuvassa keskustelussa, puhutaan seutuhallinnosta ja metropolikaavoista, ja yhtäkkiä metropolikaava on sitten se autuaaksi tekevä asia, joka ratkaisee nämä ongelmat, kun se maakuntakaava ei ole tähän saakka ollut sitä. Tämä on aidosti iso ongelma, ja en nyt oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Mutta olen ihan varma, että me kaikki varmasti yhdessä löydämme tähän sitten ratkaisun.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jossain määrin kritisoitu sitä, että hallintovaliokunta ei ole näihin rakenteisiin ottanut kantaa, mutta, aivan totta, tärkeintä oli se, että hallintovaliokunta tunnisti nämä ongelmat ja kävi sitä vuorovaikutusta, mikä liittyy metropoliselontekoon kaikkinensa, ja korosti sitä, että yhteistyöllä näitä asioita pystytään hoitamaan. Yhteistyön eväät tämän kevään kuluessa hallitusohjelman valmistelun myötä varmasti sitten löytyvät.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän valtioneuvoston metropolipolitiikkaa koskevan selonteon palautekeskustelun yh-teydessä on useissa puheenvuoroissa ja käydyssä keskusteluosuudessa puhuttu paljon parlamentaarisen kuntalakikomitean perustamisesta. Kesäkuussa 2010 Paras-selonteon palautekeskustelussa vallitsi varsin suuri yksituumaisuus siitä, että tällainen parlamentaarinen komitea asetettaisiin mitä pikimmiten. Myös kokoomus erityisesti vaati tätä. Sen komitean tehtävänä olisi uudistaa kuntalakia, lakia, joka on vuodesta 1995 ollut ja ohjannut Suomen kuntapäätöksentekoa. Eli neljän vaalikauden ikäinen laki oli tässä kysymyksessä. Toki on myönnettävä, että sitä lakia on tässä vuosien varrella uudisteltu, mutta nyt olisi tarvetta selkeään kokonaisuudistukseen.

Ministeri Töllin toimesta on asetettu virkamiestyöryhmä, joka on tehnyt työtä tämän kuntalakikomitean eteen. Useissa yhteyksissä myös Suomen Kuntaliitto on edellyttänyt ja vaatinut pikaista asettamista erityisesti siksi, että on tunnistettu se, että kyseessä on erittäin merkittävä ja suuri lakikokonaisuus, ja kun kunnallisvaalit ovat ensi vuoden syksyllä, olisi tärkeää, että ainakin tähän lakikokonaisuuteen liittyviä osia olisi valmiina jo vuoden 2013 alusta, niin että jo uuden kunnallisvaalikauden alussa voitaisiin tämän lakikokonaisuuden mukaan mennä.

Nyt ministeri Vapaavuori on ilmoittanut, että on demokratian hengen vastaista asettaa komitea näin lähellä vaaleja. Mielestäni näin ei ole. Tämä nykyinenkin kuntalaki on osoittanut jo olemassaolollaan sen, että se on ylivaalikautinen, ja siksi seuraavastakin olisi tehtävä pitkän aikavälin lainsäädäntö. Ja kun puhutaan parlamentaarisesta komiteatyöskentelystä, silloin kaikki puolueet ovat mukana sen lopputuloksen teossa.

Mitä tulee sitten hallitusohjelman huomioimiseen, niin tässäkään ei olisi mitään ristiriitaa. Kuntalakikomitea voisi ottaa huomioon hallitusohjelman ja siinä mainitut kirjaukset. Eli myös uusi hallitus tulisi keskeisesti vaikuttamaan tämän työn tuloksiin.

Nyt kun puhutaan kuntalakikomiteasta, on syytä huomauttaa myös siitä, että viime syksynä on asetettu tämmöinen järjestämislakityöryhmä ja sen työryhmän tehtävänä on sosiaali- ja tervey-denhuollon järjestäminen. Tämän työryhmän esityslistalle on ohi toimeksiannon otettu oikeastaan kuntalakikomitealle kuuluvia asioita. Siellä kysytään ja haetaan vastausta kysymykseen, mikä on kunta, kuntien rahoitus ja kuntien demokratia ja myös vaalit. Näitä asioita pohtivat nyt sosiaali- ja terveyspuolen asiantuntijat, ja nämä ovat juuri kysymyksiä, joita parlamentaarisen kuntalakikomitean tulisi erityisesti pohtia. En tiedä, onko tässä yhteydessä nyt huomautettavaa siihen, onko koordinaatiossa jotain vikaa, kun tällaista pääsee tapahtumaan.

Arvoisa puhemies! Tässä hallintovaliokunnan mietinnössä varsin lyhyesti käsitellään tätä demokratian vahvistamista, joka kuitenkin tuli varsin selkeästi esille, kun esimerkiksi Tampereen yliopisto teki tutkimusta eri maiden metropolihallinnon osalta ja siellä selkeänä kohtana oli se, että tarvitaan vaaleilla valittu seutuvaltuusto, niin että kansalaiset tulisivat riittävästi kuulluiksi. Se olisi tärkeää sitten jatkossa ottaa huomioon myös täällä Pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi tällä hetkellä Vuosaaren alue on alue, jossa on yli 40 000 asukasta. Jos laajennetaan sitä laajan Vuosaaren alueeksi, niin siinä on lähes 60 000 asukasta vailla yhtäkään valtuutettua Helsingin kaupunginvaltuustossa. Eli nämä ovat kysymyksiä, jotka tässä yhteydessä täytyy sitten ratkoa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Metropolialue on itselleni hyvin tuttu. 20 vuotta Helsingissä asuneena, Vantaalla ensimmäisen lapsen synnyttäneenä, talonrakennusaikana Kauniaisissa asuneena ja nyt sitten Espoossa asuneena metropoli on hyvin tuttu ja myös sisältää paljon tunteita henkilökohtaisella tasolla.

Alueemme on vuosien varrella kasvanut nykyisellä kuntarakenteella erittäin elinvoimaiseksi. Pieniä olemme globaaleihin kaupunkeihin verrattuna mutta sitäkin ketterämpiä ja sitkeämpiä. Pk-seudun kuntien talous on kohtuullisen vakaalla tasolla, eikä kriisikuntia alueellamme ole. Huolimatta vahvasta kasvusta talousasiat on saatu kohtuullisen hyvin kuntoon.

Miltä maailmaa näyttää nykyisessä rakenteessa kuntalaisen silmin? Kuntalainen voi käyttää yhteisiä teitä, joukkoliikennevälineitä, erikoissairaanhoitoa, jäte- ja vesihuoltoa sekä yhteisiä ammattikorkeakouluja ja ammatillisia oppilaitoksia. Yli kuntarajojen voi hakeutua lukioihin ja myös peruskouluun. Uudenmaan liitossa päätetään muun muassa maakuntakaavasta ja aluekehitystoiminnasta, ja Pk-seudun koordinaatioryhmässä tehdään yhdessä aluevisioita ja -strategioita.

Mikään ei käy väittämän, että yhteistyötä ei tehtäisi. Sitä tehdään hyvin pitkälle. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi vielä hyvin. Meillä on paljon yhteistyöalueita, joissa voisimme yhdessä tehdä enemmän. Otan esimerkkinä hallinnolliset palvelut. Voidaan asianmukaisesti kysyä, miksi jokaisessa kunnassa on omat palkanlaskentansa, kirjanpitonsa jne. Miksi meillä ei olisi yhteisiä hallinnollisia palveluita?

Metropolialueen kunnilla on yhteinen tavoite, joka sitoo meidät toisiimme. Haluamme, että alueemme on hyvä asuinpaikka ja alue, joka kehittyy ja sykkii myös yli kuntarajojen.

Arvoisa puhemies! Hallintorakenteita kehitettäessä tulee tarkastella koko Suomea, ei vain yhtä aluetta. Otan esimerkkinä kunnallisen itsehallinnon käsitteen. Sen tulee olla samanlainen missä päin tahansa maata olemme. Tällä hetkellä valiokunnan mietinnössä ja myös metropoliselonteossa käydään läpi mahdollisuuksia voida pakottaa yhteistyöhön. Otan esimerkkinä, että Sipoosta palanen pakkoliitettiin Helsinkiin. On kummallista, että joissain kohdin kunnallinen itsehallinto on täysin löyhä käsite.

Se, mitä meidän ei tule tehdä, on se, että lisäämme hallintotasoja. Niitä emme tarvitse lisää. Sen sijaan vähemmän poliittisia hallintokerroksia ja enemmän elimiä, joissa on käyttäjät, joita kutsutaan asiakasraadeiksi. Valiokunnan ehdotuksessa esitettiin, että maakunta voisi kerätä veroja. Samaan aikaan saattaisi jäädä tilanne, jossa kuntakin keräisi veroja. Pahimmillaan tilanne olisi veronmaksajan painajainen — jälleen yksi uusi taho keräämässä veroja.

Jos katsoisimme esimerkiksi meidän verokorttiamme ja sitä veroprosentin muodostumista, meillä saattaa tulevaisuudessa olla tilanne, jossa meillä on kunnallisvero, sitten meillä on kirkollisvero, meillä on sosiaaliturvamaksut erikseen ja mahdollisesti myös EU:kin haluaa tulla joitain veroja keräämään. Todellinen painajainen edessä, ja silloin voi kysyä, kuka hallitsee enää kokonaisuutta.

Pohdin myös sitä, onko hyvä, että teemme miljoonakaupungin metropolialueelle. Kunnallisessa päätöksenteossahan on sinänsä hyvää se, että kunnalliset päätöksentekijät ovat lähellä. Olisiko se näin myös miljoonakaupungissa? Päätöksenteko henkilöityy, kun voi ottaa suoraan yhteyttä valtuutettuunsa tai lautakunnan jäseneen, jotka tekevät asioista päätöksiä. Näin valtiotasolla kansanedustajana on pakko sanoa, että olemme aika kaukana ihmisistä ja elävästä elämästä. Pohdin myös sitä, mitä tapahtuisi maakuntatasolla, jossa myös ollaan hyvin kaukana elävästä elämästä.

Kehitettävää riittää, ja tulee yksinkertaistaa hallintorakenteita ja vahvistaa demokratiaa, kuntalaisen äänen kuulumista ylikunnallisissa organisaatioissa. Sitä voidaan tehdä kahdella tavalla: ensinnäkin pitämällä huolta, että ylikunnallisissa organisaatioissa on mukana valtuutettuja, toiseksi siten, että kunta ottaa tilaajaroolin lautakunnissa, esimerkkinä erikoissairaanhoito. Kaikkiin tilanteisiin tietenkään tämä ei sovi. Järjestelmää voidaan täydentää asiakasraadeilla, joissa pohditaan, miten palveluista saadaan vielä paremmat käyttäjän näkökulmasta katsottuna.

Kärkihankkeet yhdistävät meitä. Ensimmäinen on asunto- ja tonttitarjonnan turvaaminen. Se on alueemme pullonkaula. Alueellamme ei voi kohta asua ja elää, niin kalliiksi se on tullut. Suunta on ollut koko ajan väärään päin. Ensi kaudella on otettava selkeä tavoite: Metropolialueella pitää myös matalampituloisen kyetä asumaan. Toinen tavoite kohdistuu ihmistemme kannalta tärkeään asiaan, maankäyttöratkaisuihin ja liikenneinvestointien yhteensovittamiseen. Ehkäpä joku päivä ruuhkatkin ovat historiaa. Kolmas on kilpailukykystrategia ja yhteinen innovaatiopolitiikka, neljäs maahanmuuttopolitiikka ja viides pitkäaikaisasunnottomuus (Puhemies: Suositusaika on ylittynyt!)

Puhemies! Vielä tällä hetkellä uskon siihen, että yhdessä olemme enemmän.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Tänään keskustelussa oleva mietintö koskee Helsingin seutua, mutta sillä on merkitystä koko maalle. Puhumme kaikesta huolimatta seudusta, jossa tuotetaan kolmannes maamme kansantuotteesta. Dynaaminen ja hyvin toimiva metropoli hyödyttää näin ollen koko maata.

Maamme ainoana metropolina Helsingin seudulla on poikkeuksellinen merkitys koko maan taloudelle. Seudun ainutlaatuinen luonne merkitsee myös erityisiä haasteita, ja sen takia olen erittäin tyytyväinen siihen, että meillä nyt on, tai ainakin luodaan, metropolipolitiikkaa. Tulevan kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeää, että metropolipolitiikassa kiinnitetään huomiota tämän seudun erityisongelmiin. Samalla haluan kuitenkin myös korostaa sitä, että Uudenmaan maakunnassa on muitakin seutuja, maaseutua, maatalouselinkeinoja, jotka joskus unohtuvat, kun huomio kiinnittyy Helsingin seutuun ja sen kehittämiseen.

Värderade herr talman! Som också förvaltningsutskottet i sitt betänkande konstaterar så är Helsingfors metropolområdets utbredning inte klart definierat. Man kan uppfatta det som fyra kommuner, som ett samarbete mellan 14 kommuner, men samtidigt också som ett område som utsträcker sig till hela landskapet Nyland, inklusive alltså numera också östra Nyland, men till och med ett område som sträcker sig utanför landskapets gränser.

Jag är glad över att den här problematiken lyfts upp i förvaltningsutskottets betänkande, för jag tycker att om vi går in för en förvaltningsmodell, där till exempel 14 kommuner av landskapet Nylands 28 kommuner tillsammans beslutar om sina viktiga ärenden, så glöms de östra och de västra delarna av landskapet väldigt lätt bort.

Jag ställer mig också ganska kritisk till att skapa nya förvaltningsmodeller i huvudstadsregionen, men beror det naturligtvis långt på vad huvudstadsregionens kommuner själva vill göra. Det är väl också därför som utskottet konstaterar att vi inte vill ta ställning till de här modellerna eftersom, åtminstone för mig, utgångsläget är det att kommunerna själva måste komma fram till hur man bäst löser de problem som finns i regionen men som har stor betydelse för hela landet.

Skrivningarna om att man också ska kunna förpliktiga kommunerna att samarbeta om det frivilliga samarbetet inte leder till resultat tycker jag att är en ganska logisk följd av skrivningar vi har i annan lagstiftning, eller åtminstone diskuterar i annan lagstiftning, när det gäller kommuner och kommuners förmåga till samarbete. Jag vill också här poängtera det att tvångssammanslagningar mellan kommuner inte är i någons intresse men nog det att man kan nå ett samarbete där de som är med och samarbetar förpliktigas till att också nå resultat och förbinder sig till det här samarbetet på ett relevant sätt.

Kun ajatellaan liikennettä, on myös tärkeätä, ettei kiinnitetä huomiota pelkästään lähiliikenteeseen vaan myös liikennehankkeisiin, jotka ulottuvat tämän alueen ulkopuolelle. Esimerkiksi rantaradan parantamisella länteen tai rautatien rakentamisella itään olisi suuri vaikutus myös metropolille.

Herra puhemies! Lopuksi haluan korostaa, että Pääkaupunkiseudulla on erityistarpeita, mutta oikea ratkaisu tai oikea tapa ratkaista niitä ei ole pakkokuntaliitokset. Kuntien itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Tarvitaan kuitenkin metropolipolitiikkaa, ja meidän tulee sitä kautta pyrkiä hakemaan ratkaisuja alueen erityiskysymyksiin, ratkaisuja, jotka hyödyntävät koko maakuntaa ja koko maata.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Selonteko metropolipolitiikasta on mielestäni yleispyöreä ja siinä korostetaan vapaaehtoisen yhteistyön merkitystä. Hallintomalleihinkaan ei oteta mitään kantaa, vaan tuodaan erilaisia vaihtoehtoja esiin.

Arvoisa puhemies! Tässä mielessä tuntuukin oudolta, että hallintovaliokunnan mietintöön on kuitenkin ujutettu pakkokeinoja kuntia kohtaan. Valiokunta nimittäin esittää, että Pääkaupunkiseudun kuntia tulisi velvoittaa yhteistyöhön yhteiskunnan kokonaisedun nimissä, mikäli vapaaehtoisella yhteistyöllä ei saavuteta riittävästi tuloksia. Tämä lausunto on mielestäni kovin tulkinnanvarainen ja epämääräinen. Tällä lausunnolla hallitus lisää mielestäni hallinnon ja palvelujen keskittämistä, mitä hallitus on toteuttanut määrätietoisesti koko vallassaolonsa ajan, mutta tämä pakkokeinojen käyttöönotto on yksi lisäpyrkimys tässä.

Tavoitteena ovat ilmeisesti kuntien pakkoliitokset. Tässä nimittäin hallintovaliokunnan mietintö viittaa hallituksen esitykseen 268/2010, joka myös sisältää kuntia velvoittavan toimivaltasäännöksen. Kun tätä lakiesitystä käsiteltiin hallintovaliokunnassa, niin sieltä tuli asiantuntijoilta kovaa kritiikkiä tälle pakkokeinoja sisältävälle lakiesitykselle. Nyt kuitenkin, vaikka tätä lakiesitystä ei ole vielä hyväksytty, tämä metropoliselonteko viittaa — elikkä valiokunnan enemmistön hyväksymä esitys sisältää viittauksia — tähän lakiin, jota ei ole edes hyväksytty täällä. Tämä on mielestäni ennenaikaista reagointia.

Arvoisa puhemies! Erityisesti ihmettelen sitä, että keskusta, joka julkisesti antaa ymmärtää vastustavansa pakkokeinoja kuntien yhdistämiselle tai pakottamiselle yhteistyöhön, on tänään ollut hyvin hiljaa tästä. Kritiikkiä on kyllä tullut, mutta se on tullut lähinnä kokoomuksen ja demareitten suunnalta ja vasemmistoliitosta. Keskusta on aivan hiljaa. Kuitenkin tuolla julkisuudessa monet keskustan edustajat puhuvat aivan toisella äänellä kuin täällä salissa. Täällä he eivät puhu mitään. Eli näyttää siltä, että keskusta on viemässä nyt kunnilta osan itsemääräämisoikeudesta, ja se tulee jo esille tässä metropoliselonteon yhteydessä.

Näyttää siltä, että kun keskustalla on nyt valta, kuntaministeri, valtaa myöskin siellä hallintovaliokunnassa, niin keskustan tuella ja myötävaikutuksella viedään tätä selontekoa ja sitten myöhemmin tätä pakkokeinolakia eteenpäin. Senpä vuoksi kannatan ed. Tiusasen esitystä, että mietinnöstä poistetaan vastalauseen mukaisesti tämä kohta, jossa kuntia velvoitetaan eli pakotetaan yhteistyöhön.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Asuntoministeri Vapaavuori minusta aivan oikein muotoili asian siten, että se jos mikä on tässä hallituksen aloitteellisuudessa ollut tärkeätä, joka on johtanut myöskin tähän hallintovaliokunnan mietintöön ja johon me kaikki voimme yhtyä, että me tunnistamme ainoan suurkaupunkialueen, metropolialueen olemassaolon ja sen, että sillä on erityistarpeensa verrattuna maan muihin osiin, myöskin mikä tarkoittaa hallintoa. Hän oli myöskin aivan oikeassa siinä, että vai-keutena on se, että me elämme täällä Pääkaupunkiseudulla — käytän termiä Pääkaupunkiseutu, en puhu näistä 14 kunnasta, vaan puhun nyt nimenomaan Pääkaupunkiseudusta — yhtenäisellä asuin-, työssäkäyntialueella, jossa myöskin palveluja yli rajojen käytetään, mutta samaan aikaan tämä kuntarakenne on antiikkinen, vanhakantainen ja aiheuttaa nimenomaan kansalaisille vaikeuksia.

Arvoisa puhemies! Itse asun Vantaan puolella tasan 500 metriä Helsingin rajasta ja pystyn kertomaan, miltä se näyttää kansalaisista, jotka tässä Pääkaupunkiseudulla elävät.

Esimerkiksi Helsingin metro, joka on myöskin Länsimäessä asuvien vantaalaisten käytössä, on meidän ainoa joukkokuljetusvälineemme metropolialueen keskustaan. Jos metroasemalta haluaa sitten siirtyä Länsimäkeen, niin monet ottavat bussin, joka lähtee Mellunmäen metroasemalta pohjoiseen ja kiertää sittemmin Tikkurilaan. Valitettavan monet tekevät sen, niin kuin omat lapseni ovat tehneet, että yrittävät sillä metrolipulla luonnollisesti jatkaa. Voi tulla tarkastaja, tai bussinkuljettaja sanoo, että te ette saa jäädä pois Länsimäessä, parin pysäkin päässä, mutta jos te jatkatte kolme pysäkinväliä eteenpäin, bussi tulee Jakomäkeen eli Helsingin puolelle taas välillä ja jatkaa sieltä Hakunilaan ja Tikkurilaan, ja sinne te pääsette sillä metrolipulla. Ja monta kertaa poikani on sen tehnyt, että on mennyt sitten kolme pysäkkiä eteenpäin ja kävellyt sieltä kotiin, kun ei saa nousta bussista pois, jos on käyttänyt metrolippua.

Tämähän on tietenkin käsittämätön järjestelmä, että meillä edelleen kuntarajat lohkovat alueita joukkoliikenteen käyttäjien kannalta ongelmallisesti, ja tästähän tietenkin on päästävä eroon. Nämä ovat niitä arkisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset toimivat.

Arvoisa puhemies! Tukholma esimerkkinä: Koko Suur-Tukholman alueella on yksi ainoa joukkoliikennelippu, joka käy metroon, junaan, raitiovaunuun, busseihin. Yksi ainoa lippu, se on järkevä seudullinen ote asioihin. Tästä on kysymys kansalaisten kannalta.

Kansalaisten kannalta kysymys on myöskin siitä, että meillä ollaan sulkemassa terveysasemaa, Vantaan parhaiten toimivaa terveysasemaa, jonka ongelma ei ole se, ettei se sijaitsisi keskellä tiivistä asumalähiötä — siinä on 30 000 ihmistä tuon terveysaseman ympärillä — mutta se, mikä on onnetonta, on se, että tuon terveysaseman seinä sattuu olemaan Helsingin ja Vantaan raja, ja ne ihmiset, jotka asuvat naapuritaloissa sen rajan toisella puolella eli Helsingin puolella, eivät saa käyttää tuota Länsimäen terveysasemaa. Ja sitä ollaan sulkemassa, kun sitä käyttää vain 10 000 vantaalaista. Eihän tässä ole mitään järkeä! Yhtenäinen tiivis asuinalue, Mellunmäki, Länsimäki, Vesala, vielä sivummassa Kontulakin, ja me emme voi käyttää yhteistä palvelurakennetta luontevalla tavalla, kun kuntaraja on siinä välissä.

Arvoisa puhemies! Eihän tässä ole mitään järkeä, että me puhumme ikään kuin kuntalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta tällä alueella ja me näemme, että meillä on regressiivinen tuloverojärjestelmä, regressiivinen kuntavero Pääkaupunkiseudulla. Rikkaimmassa kunnassa Kauniaisissa on Suomen alhaisin kuntavero. Tulotasoltaan köyhimmässä kunnassa, jossa palvelutarpeet ovat suurimmat, Vantaalla, se on korkea. Tämän veroäyrin hinta poikkeaa siis alueella regressiivisesti. Tässäkään, arvoisa puhemies, ei ole mitään järkeä.

Näistä asioista on kyse silloin, kun me puhumme Pääkaupunkiseudun kokonaisuudesta ja kansalaisten kannalta näistä hallintorajoista ja rajoista, jotka ovat kiusaa ihmisille.

Ministerin mukaan on kolme vaihtoehtoa: nykytilanne, pakkokuntaliitokset tai sitten seutuhallinto, ja pakko siihenkin. Tätä pakkoa täällä nyt on kavahdettu koko ajan. Minä en ymmärrä pakon kavahtamista. Meillä on lainsäädäntö käytettävissä. Kuntaliitoksia ei ole järkevää pakolla toteuttaa, mutta seudullista päätöksentekoa meillä on syytä kehittää ja nimenomaan lainsäädäntöteitse. Ytv luotiin 1972 lainsäädäntöteitse, Kainuun malli, hallintomalli Kainuulle, on luotu täällä lainsäädäntöteitse. Tässäkin meillä on mahdollisuuksia toimia lainsäädäntöteitse, ja on ehdottoman järkevää, että seuraavaan hallitusohjelmaan saatetaan tästä Lex Helsingin seudusta esitys. Kuinka suuri se seutu on, siitä sovittakoon ja keskusteltakoon. Tämä Pääkaupunkiseutu, neljä kuntaa, on se ydin siinä joka tapauksessa. Kuinka monta muuta kuntaa siihen mukaan otetaan, siitä sovittakoon. Se on järkevää.

Täällä on puhuttu, ettei tarvita lisää hallintotasoja. Outi Mäkelä, Sanna Lauslahti, molemmat edustajat puhuivat tästä. Ei kysymys ole siitä, onko lisää hallintotasoja vai ei, vaan on ongelmia, jotka ovat ylikunnallisia, ja ylikunnalliset ongelmat on ratkaistava ylikunnallisella tasolla, ja sitten on ongelmia, jotka ovat lähellä kansalaisia, ja ne on ratkaistava kuntalaisten tasolla. Siinä mielessä kaikkialla maailmassa tämä metropolialueiden hallinto, monilla metropolialueilla, on kaksiportainen. On lähikunnat, ja sitten on seudullinen päätöksenteko ja myöskin siihen liittyvä edustuksellinen demokratia, edustuksellinen päätöksentekojärjestelmä. Tällä tavalla, luonnollisesti, tätä Helsingin seudun kysymystä jouduttaisiin lähestymään.

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi — näen tämän suosituspituuden täällä ja ymmärrän teidän ajatuksenjuoksunne tällä hetkellä, mutta minä käytän sitä oikeutta nyt tässä, mikä kansanedustajilla on.

Kyllä minä ymmärsin, että meillä on yhteinen ajatuksenjuoksu tässä talossa. Silti hyvin nopea reagointi, ettei tarvitse uutta puheenvuoroa käyttää. Vastaus ed. Mäkiselle, kun hän kommentoi sitä Vantaan valtuustossa käytyä päätöksentekoa, jossa me sosialidemokraatit otimme kielteisen kannan tähän kuntajakolain mukaiseen selvityksen tekemiseen: Siihen sisältyy kyllä-ajatus, ja se kyllä-ajatus on nimenomaan seudullisen päätöksenteon, seutuhallinnon, metropolihallinnon kehittäminen. Me olimme hyvin tietoisia siitä.

Jos kävisi niin, että Helsinki ja Vantaa lähtisivät kuntaliitokseen, seuraavaan 20 vuoteen tästä eteenpäin ei keskusteltaisi lainkaan seutuhallinnosta. Se olisi valtakunnan suurin koskaan historiassa toteutettu kuntaliitos. Syntyisi 800 000 asukkaan suuruinen yhtenäinen kunta, ja totta kai se olisi vienyt kaikki voimavarat, seutuhallinnosta ei olisi puhuttu yhtään, ja sen takia me sosialidemokraatit halusimme sanoa "kyllä" seutuhallinnolle.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Aluksi kannatan ed. Tiusasen esitystä siitä, että tämän metropoliselonteon mietintötekstistä poistetaan se kappale, jossa sanotaan muun muassa, että "Pääkaupunkiseudun kuntia tulee voida velvoittaa yhteistyöhön yhteiskunnan kokonaisedun saavuttamiseksi, mikäli vapaaehtoisen yhteistyön osalta ei saavuteta riittäviä tuloksia".

Herää kuitenkin kysymys, mitä ovat "riittävät tulokset". Outoa on nyt valiokunnan kiire tässä asiassa. Onhan vasta viisi vuotta sitten Paras-hankkeen myötä alkanut kunnissa uusi toimintakulttuuri. Paras-hankkeen paras anti tähän mennessä on ollut se, että kunnissa sekä virkamiehet että luottamushenkilöt ovat alkaneet aidosti etsiä uusia malleja palveluiden järjestämiseksi kuntien yhteistoimin, ja tämä on hyvä asia.

Mutta täytyy muistaa, että tämän uuden toimintamallin sisäänajo vie vuosia. Siksi ei ole mitään tarvetta vielä tässä vaiheessa pakkokeinoihin. Ihmettelen valiokunnan ottamaa kantaa kiireellisyydestä. Tämä taitaa olla osa hallituksen uutta linjaa, jossa jatkossa tehdään lainsäädäntöä uusin pakkokeinoin kuntien suuntaan. Alku tälle prosessille taisi olla jo se, kun Helsinki törkeästi varasti osan Sipoosta itselleen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä Helsingin metropolipolitiikkaan liittyvässä keskustelussa haluan tuoda esille vain muutama päivä sitten jättämäni kirjallisen kysymyksen ja toimenpidealoitteen, jotka liittyvät Helsingin päärautatieaseman henkilöliikenneahtauteen.

Jos katsoo Helsingin kaupungintalolla vuosikymmenten takaista ilmasta otettua valokuvaa, näkee, että asema-alue on ollut paljon laajempi kuin tämä nykyinen surkealla tavalla typistetty asema-alue. Asemarakennuksen ja Postitalon välissä on ollut raiteita puhumattakaan makasiinien alueesta, joka on ulottunut aivan eduskunnan eteen. Siksi minun ehdotukseni toimenpidealoitteessa ja kirjallisessa kysymyksessä on se, että rautateitten raidealuetta varten pakkolunastetaan takaisin ne alueet, jotka on virheellisesti myyty muihin tarkoituksiin, jotta Helsingin aseman ratapiha-ahtaus poistuisi ja jotta lähi- ja kaukoliikenne toimisi sujuvammin.

Pidän tätä nopeasti toteutettavana ratkaisuna, koska vielä ei ole ehditty rakentamalla tehdä enempää vahinkoa. Katu ja tie, jotka tuolla alueella ovat, voitaisiin rakentaa maan alle tunneliin. Siitä voisivat linja-autot ja autot kulkea. Samoin maan alle, radan alle voitaisiin sijoittaa tuolla alueella oleva pysäköintialue. Tämä olisi paljon nopeammin toteutettavissa kuin kovasti vaadittu Pisara-rata. Tämä olisi toimiva ratkaisu, edullinen, ja toivon, että koko maan liikenneruuhkien purkamiseksi toimenpidealoitteessa ja kirjallisessa kysymyksessä esittämälläni tavalla ryhdyttäisiin etenemään välittömästi Helsingin asemalla.