Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Viime viikolla tässä salissa käytiin lähetekeskustelu tämän vuoden lisätalousarviosta. Siinä laitettiin liikkeelle useita kasvua ja työllisyyttä tukevia hankkeita ja lisävaltuuksia. Nyt tätä lisätalousarviota täydennetään neljällä uudella esityksellä.

Äänekosken biotehtaan edellyttämien liikenneinvestointien valtuutta lisätään 20 miljoonaa euroa. Tällä lisäyksellä saadaan varmistettua, että kaikki tarpeelliset hankkeet saadaan varmuudella toteutettua. Lisävaltuus ohjataan erityisesti Äänekoski—Jyväskylä-radan parantamiseen ja sähköistykseen.

Tullin toimeenpanomomentin perusteluja täydennetään siten, että Tulli saa tehdä sopimuksia uuden tullausjärjestelmän hankinnoista. Tullausprosessien ja -järjestelmien uudistus liittyy Euroopan unionin uuteen tullikoodeksiin. Uudistus on merkittävä, ja sen jälkeen kaikki tullaukseen liittyvä tieto kulkee sähköisesti. Samalla tullausprosesseihin liittyvä byrokratia vähentyy. Uudistusta varten avataan 54 miljoonan euron valtuus.

Sähköisiä palveluita edistetään myös opetussektorilla. Opetushallituksen toimintamenoihin lisätään 880 000 euroa todennetun osaamisen rekisterin perustamiskustannuksiin. Todennetun osaamisen rekisteri on kansallinen, sähköinen palvelu, joka sisältää luvanvaraiseen opetukseen kuuluvat tutkintotiedot kaikkia niitä tarvitsevien oppilaitosten, viranomaisten ja kansalaisten käyttöön.

Tämän täydennyksen suurin erä, 97 miljoonaa euroa, menee Talvivaaraan kaivosta koskeviin omistusjärjestelyihin. Tällä lisämäärärahalla varmistetaan valtion riittävät toimintaedellytykset kaivosta koskevien ratkaisujen toteuttamisessa. Määräraha mahdollistaa yritys- ja omistusjärjestelyihin osallistumisen sekä vaihtoehtoisesti kaivoksen mahdolliseen sulkemiseen tähtää-vien toimenpiteiden käynnistämisen.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitän huomiota liikenneministeriön pääluokkaan ja siihen valtuuteen, että valtuutetaan biotehtaan liikenneyhteyksien rakentamiseen 158 miljoonaa euroa. Onnittelen ja kiitän hallitusta. Juuri näin pitää saattaa Suomea nousuun, juuri näin pitää hakea kasvua: antaa markkinoille selvä viesti siitä, että valtio on luotettava sopimuskumppani ja se laittaa reilusti rahaa niihin toimintaedellytyksiin, joilla ihmisiä työllistetään ja Suomen vientiä edistetään. Tämä on erinomaisen hyvä esimerkki.

Sen sijaan tämän päivän Länsi-Uusimaa-lehdessä erään Suomen suurimman paperitehtaan toimitusjohtaja sekä metsäteollisuusalan johtajat seminaaristaan Kirkniemen paperitehtaalla — siis Sappi Oy:n tehtaassa — huutavat suoranaisen hätähuudon, että tehkää se vihdoinkin. He tarkoittavat Hanko—Hyvinkää-radan sähköistämistä. Tämä on rautateiden sähköistyshankkeitten joukossa tällä hetkellä paalupaikalla, ykkönen. Suunnitteluvalmius on täydellinen ja tarve äärettömän kova.

On muitakin hankkeita. Iisalmi—Ylivieska on myöskin tärkeä ratayhteys sähköistää. Mutta siellä on kitkaa suunnittelussa, siellä on kitkaa myös siinä, mitä kautta junat ylipäänsä kulkevat, kulkevatko ne Oulun kautta vai eivät. Vaikka tänään sille nyökättäisiin, niin se hanke ei ole kypsä lähtemään liikkeelle. Suomi on vapaassa pudotuksessa. Nyt pitää saada hankkeita liikkeelle. Hanko—Hyvinkää-radan sähköistys on tässä vertailussa ylivoimainen ykkönen, ja olen todella pahoillani ja harmissani, että hallituksen sisältä ei löytynyt yksimielisyyttä.

Kiitän valtiovarainministeri Rinnettä. Täysin poikkeuksellista sen 24 vuoden aikana, kun olen saanut olla Suomen kansan edustaja, on se, että valtiovarainministeriö tarjoaa substanssiministeriölle rahaa hankkeitten käynnistämiseksi. Tilanne on ollut täysin käänteinen takavuosina. Koko ajan, olkoon valtiovarainministerinä ollut kuka tahansa, punakynä on käynyt tosi rankasti, ja aina on vedottu valtiontaloudellisiin syihin. Nyt kerrankin oli tilanne näinpäin, ja olen pahoillani, että ei siinä päästy liikkeelle.

Toinen tällainen on paljon puhuttu Pisara, ja siinä on nyt avainsanaksi otettu hyötykustannusindeksi. Lukekaa, hyvät kollegat, mitä hyötykustannusindeksi mittaa, ja ajatelkaa itse sen jälkeen, mitä se ei mittaa. Se ei mittaa esimerkiksi 30 000 työpaikan syntyä. Se ei mittaa esimerkiksi 4 000:ta asuntoa. Se ei mittaa, että asiasta on mustaa valkoisella valtion ja kuntien kesken. Se ei mittaa, että EU:sta olisi tulossa 100—200 miljoonaa euroa rahaa, jos Suomelle kelpaisi. Tällaisia asioita tämä paljon puhuttu hyötykustannusindeksi ei mittaa. Ja katsokaa, hyvät kollegat, minkälaisia ratahankkeita, millä hyötykustannusindekseillä, ylipäänsä käynnistetään.

Eräs kollegamme on kommentoinut julkisuudessa, että Pisaran hyötykustannusindeksi on mitätön, kun se on 0,5. Meidän ratahankkeemme ovat tuossa 0:n ja 1,5:n välissä. Siihen mahtuvat Suomen ratahankkeet pitkällä aikavälillä. Jos vain tuijotetaan tätä hyötykustannusindeksiä, joka hyvin rajallisesti mittaa hankkeitten yhteiskunnallisia hyötyjä — käytännössä niitä ei ollenkaan — niin tässä mielessä, kun sanoin nolla, niin viime vaalikaudella, kun ministeri Vehviläinen käynnisti Savonlinna—Huutokoski-radan investoinnin, yli 40 miljoonaa paloi rahaa ja sen hyötykustannus on 0, koska siellä ei ole liikennettä. Mutta sekin vain tehtiin. Jos siinä olisi ollut hyötykustannustarkastelu, niin ei olisi varmaan ryhdytty.

Toivoisin, että Pisara saisi ymmärtämystä. Muualle maahan hankkeita on aika hyvin saatu liikkeelle. Toivoisin, että ymmärtämystä löytyisi siihen, ettei tätä pääkaupunkiseutua, joka on tällainen Suomen hyvin lypsävä lehmä, kuritettaisi, pahimmoillaan näivetettäisi ja suorastaan lyötäisi lihoiksi.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On paikallaan jälleen kiittää hallitusta Keski-Suomelle työtä tuovan liikennepolitiikan jatkamisesta. Tässä hallituksen lisätalousarviota täydentävässä esityksessä Äänekosken biotuotetehtaan liikenneyhteydet -hankkeen valtuuteen ehdotetaan 20 miljoonan euron lisäystä hankkeen lisärahoitustarpeen johdosta. Käytännössä tällä rahalla toteutetaan junaradan sähköistys välillä Jyväskylä—Äänekoski, jotta vuonna 2017 aloittavan suunnitellun biotuotetehtaan mahdollisuudet viedä tuotteitaan ulkomaille paranisivat. Tämä on tärkeä askel siihen, että akselille Jyväskylä—Äänekoski syntyvä biotalousklusteri synnyttäisi kunnianhimoisen tavoitteen mukaiset 2 500—3 000 uutta työpaikkaa Keski-Suomeen.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuudessaan kesäkuussa aloittanut Stubbin hallitus on tehnyt Keski-Suomeen kohdentuvia liikenne- ja infrapäätöksiä 172,3 miljoonan euron edestä. Valtaosa näistä rahoista tullaan käyttämään Äänekosken miljardi-investoinnin vaativiin hankkeisiin. Liikenneministeri Risikkohan on julkisuudessa todennut, että tiestön korjausvelkaa hoidetaan nyt ensisijaisesti elinkeinopoliittisin syin, joten tämä metsäteollisuushistorian suurin hanke varmasti täyttää nämä kriteerit. Kiitos siis ministeri Risikolle hienosta linjanvedosta ja erinomaisesta elinkeinopoliittisista ratkaisuista.

Arvoisa puhemies! Opposition puolelta tätä 172,3 miljoonan euron panostusta Keski-Suomen liikenneinfraan on pidetty muun muassa maakuntamme lehdissä minimisuorituksena. Mielestäni tässä taloudellisessa tilanteessa, missä Suomikin nyt on, pidän tätä hallituksen puolelta erinomaisena suorituksena, jonka ylittämisessä seuraavatkin hallitukset saavat tehdä kaikkensa, oli taloudellinen tilanne mikä tahansa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Rinne toimii aivan oikein tässä lisäbudjetissa, eli nyt panostetaan kasvuun ja työllisyyteen, niin kuin edustaja Wallinheimo äsken esitti, eli nyt panostetaan biotalouden kasvumahdollisuuksiin liikenneyhteyksiä parantamalla.

Olisi opittava rakentamaan näitä win-win-tilanteita enemmän, ja senpä takia olenkin helsinkiläisenä kansanedustajana hyvin tuohtunut suoraan sanoen siitä, että kokoomus kaatoi tämän pääkaupunkiseudulle tärkeän Pisara-rata-hankkeen. Se ei ole nytten lisäbudjetissa, koska kokoomus veti siltä tukensa. Edustaja Saarinen kertoi tuossa, minkä takia Pisara-hanke olisi ollut tärkeä, mutta minä haluan nostaa erityisesti sen, että pääkaupunkiseutu taistelee vetovoimasta muiden Itämeren metropolialueiden kanssa. Me tarvitsemme yrityksiä, me tarvitsemme investointeja Suomeen, ja usein ne tulevat sitten tälle pääkaupunkiseudulle, ja senpä takia pääkaupunkiseudun kehittäminen ei ole muun Suomen kehittämisestä poissa, vaan se on koko Suomen etu, että täällä pärjätään ja olemme vetovoimaisia täällä etelässä.

Minä en totisesti ymmärrä tätä omaan jalkaan ampumista, eli toiseksi kun nyt aloituspäätöstä ei sitten Pisara-radasta saada aikaiseksi, niin me emme pääse mukaan tähän EU:ssa jaettavaan TEN-T-rahoitukseen. Nyt 26 miljardin potista jaetaan 11 miljardia, ja tämä ohjelma kestää vuoteen 2020, eli nyt nämä jaettavat rahat ovat todella merkityksellisiä Suomelle. Siis tämä on iso tappio, ja kyllä tällä summalla varmasti Euroopan muissa maissa mielellään rakennetaan tieverkostoa ja liikennöintiä, mutta miksi tämä ei nytten sitten tullut Suomelle mahdollisuudeksi? — Kiitos.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana tästä lisätalousarviosta, ja liittyen nyt ennen kaikkea tähän Talvivaaraan.

Siitä nyt näyttää tulleen kumminkin sellainen kohde, että siihen rahaa riittää joka talousarviossa tai lisätalousarviossa. Yritin tuossa nopeasti katsoa, mitä siihen veronmaksajien rahaa nyt sitten kaikkiaan on mennyt. Ei siitä yhteenlaskusta oikein saa nyt selvää, mutta kyllä se alkaa olemaan tuolla 400—500 miljoonan euron suuruusluokassa. Nyt 97 miljoonaa euroa sitten lisää yritys- ja omistusjärjestelyihin.

Minun mielestäni ensinnäkin lähtökohtaisesti se, että kaivosta pitäisi pystyä pyörittämään, on ihan oikea lähtökohta, mutta eihän se nyt voi lähteä siitä, että se prosessi ei ole hallinnassa, ja nyt se ei ole hallinnassa. Siellä tällä hetkellä se suunnitelma pitää sisällään ymmärtääkseni purkuputken, ja sen purkuputken kautta kulkee noin 7 miljoonaa kuutiota likaista vettä — sitä sanotaan puhdistetuksi vedeksi, mutta sen puhdistetun veden mukana menee noin 30 000 tonnia vuositasolla sulfaattia plus muita mömmöjä Nuasjärveen ja Nuasjärvestä Oulujärveen ja Oulujärvestä oululaisten juotavaksi ja siitä Perämereen ja siitä Itämereen. Ja mitä me täällä olemme yrittäneet tehdä? Me yritämme tehdä maasta sellaista, jota pystyttäisiin puhtaan veden puolesta pitämään maailman yhtenä teknologian huippumaana, viitaten siihen, mitä meillä maan kehittämisen strategiassa on. Onhan tämä nyt ihan käsittämätön hanke, että me panemme 400—500 miljoonaa euroa rahaa yhtiöön, jonka tarkoitus on itse asiassa sotkea meidän kaksi isoa järveä plus Oulujoki plus Perämeri plus Itämeri.

Kyllä minun mielestäni tällä hetkellä eduskunnan pitää ottaa vahva tahtotila siinä, että jos sinne sitä rahaa laitetaan lisää, se prosessi on saatava hallintaan. Meillä on maassa osaamista, meillä on teknologiaa, meillä on laitteita. Minä en varma nyt ole tästä, mutta kun esitetään erilaisia arvioita, niin sen hintalappu, että se vedenpuhdistusjärjestelmä on kunnossa, kai sitten on noin 10 miljoonaa euroa. Tai sitten toisinpäin, jos sitä lähdetään puhdistamaan tämmöisellä rahoitusperiaatteella, niin 3 euroa per kuutio. Jos meillä on vaihtoehtona 400—500 miljoonaa tai 10 miljoonaa panna siihen puhdistusjärjestelmään, niin en minä enää ymmärrä, jos eduskunta ei edellytä sitä, että maan hallitus myös toteuttaa tämän puhdistusjärjestelmän niin, että se vesi lähtee puhdistumaan.

Sen jälkeen se purkuputki on ihan toisessa tarkastelussa, ja jos verrataan nyt siihen konkurssihintaan — ministeri Vapaavuori jossakin vaiheessa arvioi, että konkurssihintalappu on noin 200 miljoonaa euroa, se hintalappu, joka on sinne yksikköön, ja sen jälkeenhän siihen tulee paljon muita hintalappuja — nämä suhteet alkavat mennä jotenkin päälaelleen, ja nyt ne menevät lisätalousarvioiden kautta erilaisina summina.

Minusta meidän, eduskunnan, viestin maan hallitukselle pitää olla, että se prosessi on saatava nyt näillä rahoilla hallintaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Liekö tässä jo vähitellen totuttautumista mahdollisesti vaalien jälkeiseen elämään, kun jo toistamiseen noin viikon sisällä joudun kehumaan hallitusta. (Naurua — Erkki Virtanen: Huolestuttavaa!) No, se on nyt tämä hallitus, mutta hallitus kuin hallitus, on aina ilo, kun saa tilaisuuden jostakin asiasta jonkun myönteisen sanan hallituksen suhteen kertoa. Se on se, että hallitus tässä lisäbudjetissa nyt varautuu täysimääräisesti niihin investointeihin, mitä ennen kaikkea infrassa on liittyen Metsä Groupin Äänekosken-investointiin. Sen investoinnin käytännön, sanoisiko nyt, toimivuus, kaikki se logistiikka, mitä se edellyttää, ei voisi onnistua, ellei näitä hankkeita toteutettaisi, ja on hyvä, että tämä lisä, joka siitä ensimmäisestä erästä jäi pois, nyt tässä täydennyksessä sitten on mukana. Tästä tunnustus hallitukselle.

Näin pitääkin tehdä. Hallitus vastaa siihen huutoon, minkä elinkeinoelämä omilla päätöksillään on sanonut ja julki tuonut. Hivenen kyyninen jos olisi — no, minähän sitä nyt en toistaiseksi ainakaan halua olla — voisi tietysti se kyynikko sanoa: miten muuten olisi tasavallan hallitus voinut menetelläkään kuin vastata osaltaan infralla ja niillä ratkaisuilla, mitä infraan liittyy, siihen jätti-investointiin, mikä tuolla toteutetaan?

Kun vaalitkin ovat vielä lähellä, on hyvä, että se tulee nyt julki, jotta nykyinen hallitus saa siitä ihan oikeutetusti omat pisteensä. Sitten seuraava hallitushan joutuu ne rahat keräämään ja etsimään jostakin. Me tiedämme, että kehyksessä ei ole paljon liikennepuolella rahaa. Se tasohan, millä tämä vuosi nyt eletään infrahankkeissa, kehyksessä laskee — edustaja Saarinen tietää minua paljon paremmin — oikein hurjasti. Halusin sanoa, että seuraavalla hallituksella on sen rahan kaapiminen kokoon, millä selvitään näistä infrahankkeista, mitä eri puolilla on tiedossa. Minä uskon ja luotan kuitenkin vakaasti siihen, että esimerkiksi liittyen Äänekosken investointiin, oli hallitus minkä värinen ja näköinen ja kokoisista tahansa, kyllä se sitten tuon oman vastuunsa tässä asiassa hoitaa. Luotan vahvasti siihen.

Sitä luottamusta ehkä vähän lisää se, että tämä hallituksen hanke Pisara-radasta meni nyt nurin. No, se nousi sieltä heti ylös, kun pääministeri sanoi, että Pisara etenee. Nyt ei oikein tahdo maallikko enää pysyä perässä, missä Pisara pyörii, mistä Pisaroita sataa ja missä ne kuivuvat, kuka on sadettaja ja kuka on kuivuri — jää vähän epäselväksi. Nyt olisi hyvä, että eri käänteissä tulisi suurin piirtein sama tieto. Jos Suomi nyt sitoutuu siihen TEN-rahan hakemiseen, se raha sitten joudutaan käyttämään tähän, eikä se ole johonkin muuhun käytettävissä. Ajatukseen ja väitteeseen siitä, että TEN-rahaa ei saisi muuhun kuin tähän hankkeeseen, en meinaakaan uskoa. Sanon sen ääneen selvästi: niin ei asianlaita kerta kaikkiaan ole. Sen verran tunnen vanhastaan, miten tämä systematiikka toimii, että uskallan sanoa näin.

Arvoisa puhemies! Nämä olivat paljossa tunnustuksen sanojakin tässä. Pisara-rata, toivon, että se nyt pannaan historiaan. Aika näyttää sitten, löytyykö sille tarve joskus hamassa tulevaisuudessa. Niin vähään se raha, se kehys, mikä nyt näköpiirissä on, riittää.

Arvoisa puhemies! Toivon hallitukselle nyt sitten voimia myöskin seuraavan lukusarjan hoitamisessa vielä jollakin tavalla, jos suinkin mahdollisuuksia on. Nämä ovat vaiettuja tai unohdettuja lukuja, mutta minä kerron tästä paikalta nyt ne luvut:

Tasan kolme vuotta sitten nuorisotyöttömyyden todettiin olevan suuri yhteiskunnallinen haaste ja ongelma, jonka kimppuun pitää voida käydä. Sittemmin tuli nuorisotakuu ja kaikkea muuta, kaiken piti korjaantua. Tasan kolme vuotta sitten Suomessa oli 33 500 alle 25-vuotiasta työtöntä. Uusimman tilaston mukaan nyt, tammikuusta tammikuuhun kolmen vuoden päästä, nuorisotyöttömiä on 47 900. Ei ihan kaksinkertaistunut, mutta yli 40 prosentin kasvu siitä 33 500 nuoren työttömän lukemasta on hurja kasvu, ja kun nuorisotakuun piti auttaa tässä asiassa pääsemään parempaan, lukemat ovat tämännäköiset.

Toinen suuri yhteiskunnallinen murhe liittyy pitkäaikaistyöttömiin. Kaikki tiedämme, minkälaisia seuraamuksia voi pitkäaikaistyöttömyydellä olla. Mikä oli tilanne kolme vuotta sitten, tammikuussa 2012? Suomessa oli pitkäaikaistyöttömiä 57 400. Uusimman tilaston mukaan, siis tammikuun lopusta tältä vuodelta, pitkäaikaistyöttömien määrä oli 101 500. Yli 80 prosentin kasvu kolmen vuoden aikaan pitkäaikaistyöttömyyteen Suomessa on aivan huikea lukema.

Arvoisa puhemies! En jatka enempää. Toivon, että jos vielä nyt näillä viimeisillään hallitus jotain jaksaa vedellä sellaista, jolla puuttuu tähän ilmiöön, joka kaiken aikaa kärjistyy — siis kuukausi kuukaudelta joka kerta nämä luvut ovat menneet huonompaan suuntaan — niin se vielä yrittää edes jotain tehdä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on tavallaan pakko palata vähän viime viikkoihin — täällä on noita metsäteollisuuden ja energiateollisuuden lobbareita ollut hakkeisiin ja muihin liittyvistä tuista.

Metsäteollisuus on tuonut kovasti esille, että Suomessa ei metsäteollisuuteen sinänsä panosteta paljon. Jouduin heti jo vähän aikaisemminkin muistuttamaan, että eivätkös tämmöiset tiehankkeet ja muut valmistelut, mitä tehtaiden rakentamiseksi tehdään, ole kanssa metsäteollisuuden tukea, niin että ei olisi syytä olla niin käärmeissään siitä, jos energiateollisuuden kautta tulee maanomistajalle, metsänomistajalle vähän lisää myyntitilaisuuksia, kun myydään sitä pienempää puuta sinne hakkeeksi ja energiakäyttöön.

Se nyt tuntuu olevan niin, että metsäteollisuus vain haluaa tähän suomalaiseen puuhun sen ensiosto-oikeuden, vaikka sitten toisaalta samaan aikaan tv:t näyttävät uutiskuvaa tuolta itärajan itäpuolelta, noin 500 metrin päästä Suomen rajalta, missä jo valmiiksi kaadetut puut melkein odottavat noutajaa. Tietysti ruplan kurssi auttaa siinä, että hinta on hyvin alhainen näihin Suomen puihin verrattuna.

Suomalaisen metsänomistajan mahdollisuudet saada puutaan kaupaksi ja Suomen metsien saaminen harvennettua, näistä energiatuista ja muista riippumatta, on tällä hetkellä vähän haastavaa monin paikoin maata ja jopa kyseenalaista. Siinä mielessä vain toivon, että nyt metsäteollisuus ottaa huomioon, että valtio antoi taas lisää tukea sinne suurtehtaitten puolelle.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt täällä on keskusteltu aika paljon eri tiehankkeista, ja merkittävää liikenneinfraa ollaan rakentamassa Keski-Suomeen. Itse olen erittäin huolissani oman alueeni teiden kunnosta. Kun kuljen päivittäin Helsinki—Porvoo-väliä henkilöautolla, tulee jatkuvasti lisää kraattereita moottoritien asfalttiin, ja varoitusmerkkejä on muutaman kilometrin välein. On aika kestämätön tilanne, että yksi tärkeimmistä moottoritieväylistä Helsingistä itään on niin romuisessa kunnossa, että en ole sellaista nähnyt koskaan missään muualla Suomessa tai Euroopassa Itä-Eurooppaa lukuun ottamatta.

Toivoisinkin hartaasti, että kun näitä uusia liikennehankkeita käynnistetään, myös katsottaisiin hieman läpi niitä hankkeita, niitä jo olemassa olevia moottoriteitä ja muita maanteitä, mikä niiden kunto on, koska onhan se aivan kestämätöntä, jos pääkaupunkiseudulta ei kohta pääse moottoritietä pitkin ajamaan kunnolla tuonne itään. Toivoisinkin, että myös näille korjaushankkeille löytyisi pikaisesti riittävästi määrärahaa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Aivan niin kuin täällä on tänään puhuttu viisi hyvää ja kuusi kaunista tästä Äänekosken biotuotetehtaan tarvitsemasta liikenneinfrasta, niin sanon sen summan vielä ääneen: 158 miljoonaa euroa. Se on aika huomattava kasa rahaa. Jos ja kun sitä summaa vertaa toiseen tällaiseen vientiä edistävään, työllisyyttä edistävään ja elvyttävään hankkeeseen, joka täällä on tullut moneen kertaan mainituksi, eli tähän Hanko—Hyvinkää-radan sähköistykseen, jossa rahan tarve on 45 miljoonaa, niin se on kärpässarjan marginaalissa oleva hanke verrattuna Äänekosken seudun tarpeisiin. Silti kannatan ehdottomasti, että yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytyksiä tällaiselle investoinnille, joka siellä on liikkeelle lähtemässä.

Mutta yhtä lailla, kun sitten katsotaan etelän suuntaan, yhteiskunnalla pitäisi olla velvollisuus luoda elinkeinoelämälle edellytyksiä, kun kyseessä ovat Hankoniemen asiat ja Hangon kaupungin ja läntisen Uudenmaan tarpeet. Jos sitä rahalla mitataan, niin tämä olisi huomattavasti halvempi, mutta vaikuttavuus on varmaan myös korkeinta luokkaa, koska hyöty—kustannus-indeksi tällä radalla, riippuu vähän laskenta-ajankohdasta, on 0,8—1,9. Kun Hankoniemi on kokenut kovia, nimenomaan terästehtaan ankaran konkurssin, niin silloin kuljetettavat tonnit notkahtivat. Nyt ne ovat jälleen kasvussa. Kasvunäkymä on hyvä. Sähkö sinne tarvitaan ihan ehdottomasti.

Vielä hankekortista sanon yhden asian, joka on jäänyt tosi vähälle. Kun Riihimäki—Hanko-välillä nyt vedetään päivittäin, noin sata junaa menee päivässä, anteeksi, viikossa — jos muistan väärin, niin antakaa se anteeksi, mutta sata oli avainluku — niin siitä dieselveturilla tapahtuvasta vedosta aiheutuu näitä hiilidioksidipäästöjä 8 000 tonnia vuodessa. Kun katsoo näitä Liikenneviraston tilastoja, niin tämä rataosuus on ihan ylivoimainen päästöiltään, aivan ylivoimainen Suomessa, joten tämä pitäisi jo ympäristöpoliittisin perustein välittömästi käynnistää. Täällä olen puhunut ja muutkin ovat puhuneet vain tästä teollisuuspolitiikasta ja viennistä, mutta tässä on myös erittäin vahva ympäristöpoliittinen merkitys.

Sitten tästä pääkaupunkiseudusta, joka jää nyt lapsipuolen asemaan tämän Pisaran kohtelun osalta, haluaisin senkin todeta, että täälläpäin Suomea, kun Suomi on harvaan asuttu maa, niin kuin varmaan tiedätte, kunnat osallistuvat sadoilla miljoonilla euroilla liikenneverkon investointeihin toisin kuin muualla maassa. Täällä on niin poikkeukselliset liikenneolosuhteet. Minä en halua asettaa vastakkain tässä maan eri osia, mutta täällä on Suomen oloihin täysin poikkeukselliset liikenneolosuhteet, ja sen vuoksi toivoisin ymmärtämystä tälle Pisaran tarpeelle.

Mitä tämä lykkääminen merkitsee? Aikatekijä käy EU-rahojen osalta kohtalokkaaksi. Ministeri Rinne osaa selittää sen paremmin, mutta meille liikennejaostossa on kerrottu, että viimeistään kesäkuun loppuun mennessä, ehkä jo ennenkin, pitäisi antaa sitoumus EU:lle, että Suomi on hakemuksensa kanssa tosissaan. Kysyn, mitä ajan pelaaminen tässä asiassa auttaa, jos ei ole tarkoitus torpedoida tätä hanketta. Aikatekijä koituu tämän hankkeen tuhoksi, ja tämä hanke raukeaa aikaa pelaamalla. Ei tarvitse muuta tehdä kuin pelata aikaa. Sen vuoksi olisin toivonut, että ministeri Rinteen hyvä esitys olisi hallituksessa edennyt ja että tämä hanke olisi saatu sitten eteenpäin.

Vielä näistä kuntien rahoitusosuuksista sen verran, että ne rahoitusosuudet eivät ole pelkästään osuus metron rakentamiseen, 70 prosenttia, vaan se on kaikki, kevyen liikenteen väylät ja vaikka mitkä. Se on hyvin yleistä, että tällä kunnat rahoittavat näitä verkkoja.

Mutta tämä täydennyksessä oleva esitys on kaikin puolin kannatettava koskien Äänekosken seudun liikenneinfran kehittämistä.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nykyaikaisen teollisen yhteiskunnan ehkä suurin ratkaisematon ongelma on työmarkkinoilla vallitseva epätasapaino, jota arkikielessä kutsutaan työttömyydeksi. Se, että yli 10 prosenttia, jos kaikki lasketaan mukaan, on työttömiä, osoittaa, että kaikki asiat eivät myöskään ole kunnossa. Se, että puhutaan työmarkkinoista, on kyllä aikamoinen liioittelu — voitaisiin ehkä puhua kartellista. Muilla elämänaloilla liiketoiminnassa se on kiellettyä.

Kun itse olen työllistänyt ihmisiä vuodesta 71 lähtien varmaan useamman tuhannen — joskus parhaimmillaan heitä oli puolitoista tuhatta, jotka nauttivat ainakin pientä palkkaa kerran kuukaudessa, olivat he sitten lehdenjakajia tai haastattelijoita, mutta kokopäiväisiäkin lähes tuhat ihmistä — olen seurannut, kuinka työmarkkinoilla kehitys on mennyt väärään suuntaan. Yt-laki, joka vallitsee, estää työnantajaa valitsemasta tietyn ajan puitteissa muita kuin niitä takaisin, jotka ovat yt-lain johdosta lomautettuja. Jos jollakin toimialalla, kuten tällä hetkellä aika monella, kaikki merkittävät yritykset ovat yt-lain alaisia, esimerkiksi nuorilla ihmisillä, jotka valmistuvat, ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä elinkeinonharjoittajaksi sille alalle tai sitten mennä aivan toisiin yrityksiin kuin he alun perin ajattelivat. Tällainen toimiala tällä hetkellä on minun hyvin tuntemani sanomalehti- ja julkaisutoiminta kaiken kaikkiaan. Siellä joka ikinen yritys, jonka tunnen, on tällä hetkellä tässä tilanteessa.

Ruotsissa konkurssilainsäädäntöön liittyvä menettelytapa on, että ennen kuin yritys ajautuu konkurssiin, voidaan vähentää ihmisiä, mutta siinä järjestyksessä kuin he ovat tulleet yhtiöön töihin. Niiden, jotka ovat yli 40-vuotiaina tulleet yhtiön palvelukseen, työssäolokuukaudet kerrotaan kahdella.

Suomessa olisi syytä vielä kertaalleen pohtia tätä yt-lain käänteistä puolta. Se jumiuttaa työmarkkinat etenkin nuorille ihmisille, joilla ei ole ensimmäistäkään työpaikkaa. Yt-lain rajoitukset olisi syytä poistaa alle 30-vuotiaan ihmisen rekrytoinnista. Se voisi olla harjoittelujakso: Suomessa kun valmistutaan suhteellisen iäkkäänä akateemisista opinnoista, alarajan pitäisi olla ei 25 vaan 30. Yhden vuoden määräaikainen koeaika myös helpottaisi sitä riskinkantoa, jonka työnantaja joutuu uuden markkinoille tulevan työntekijän kohdalla ottamaan, kun aikaisempaa, sanoisiko, ansio- tai työhistoriaa ei ole.

Jos ihminen jää työttömäksi, 500 päivän an- siosidonnainen työttömyyskorvaus tuntuu turvalliselta, mutta silläkin on kääntöpuolensa. Jos ei työllisty ensimmäisen 100 vuorokauden aikana, saattaa olla pitkä periodi, jolloin työmarkkinoilla ei löydy oikein mitään järkevää työtä tehtäväksi. Työnantajat alkavat vieroksua pitkäaikaistyöttömiä, ja siinä mielessä ansiosidonnaisuutta olisi syytä muokata siten, että taso kevenisi ehkä 200 päivän jälkeen, jolloin ei jäisi näitä ihmisiä "itsensä kannalta väärin hyväksikäyttämään" tätä ansiosidonnaisuuden antamaa suojaa.

Oppisopimus, joka monella toimialalla edelleenkin olisi varsin hyvä, on myös monella toimialalla hinnoiteltu niin kalliiksi, että kun oppisopimukseen liittyy työnantajan velvollisuus kouluttaa, antaa työtehtävään kuuluvat laitteet, raaka-aineet ja harjoittelutöitä, niin käytännössä käy niin, että oppisopimusta saava henkilö saattaa olla tehdassalin kaikista eniten kustannuksia aiheuttava henkilö, jonka tuotto on peräti negatiivinen. Tämän johdosta monilla toimialoilla onkin siirrytty sitten sellaiseen harjoittelusopimukseen, jossa ei enää oppisopimusta nimikkeenäkään käytetä.

Eniten ehkä minua huolestuttavat ne nuoret, jotka ovat jättäneet lukunsa, opintonsa tai muut asiat vähän huonommalle tolalle eivätkä ymmärrä myös varusmiespalvelun antamia valmiuksia. Suomen armeija ei ole kiinnostunut kaikista, mutta saattaisi olla syytä kehittää neljän kuukauden varusmiespalvelu, jonka lopputodistuksena olisi paitsi sotilaspassi myös rekka-auton kuljettajan pätevyys. Sillä pääsisi jo työmarkkinoille moni sellainen nuorimies, jolle varsinainen koulunpenkin kuluttaminen ei ole koskaan maistunut. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt on todella käsittelyssä tämän vuoden ensimmäinen lisätalousarvio, ja kun täällä useampi edustaja on puhunutkin, arvelin minäkin muutaman sanasen sanoa ja todeta, että nimenomaan liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan osalta hallitus on tehnyt ihan myönteistä työtä, kun tälle Äänekosken hankkeelle on annettu tämä lisärahoitus. Se on selvä, että siellä tarvetta tälle on ja tämän työllistävä vaikutus varmasti pitkässä juoksussa on sitten merkittävä ja on tuomassa omalla tavallaan yhteiseen pottiin lisää rahaa.

Mutta tämän herättämänä minulle tuli mieleen, kun ajattelen omaa maakunnan kulmaa siellä, Varkautta, ja kun meillä on Viinijärven ja Varkauden välillä tie numero 23, joka on erittäin huonokuntoinen tie ja liittyy kyllä semmoiseen runkolinjaukseen, että tämän tien rahoitukseen pikkuhiljaa minä toivoisin, että löytyisi valtion budjetista rahoitusta, koska ajattelemme nyt, että Varkauteen on myös suunnitteilla metsätalouden jatkohankkeita. Siellähän on tietysti Stora Enso tehnyt myös ikäviä päätöksiä, mutta nyt siellä on valonpilkahduksia tulossa, ja toisena seikkana, mikä on: jätteenpolttolaitos on rakenteilla sinne, ja se lisää kyllä tien käyttöä edelleen.

Myös lisänä ajattelin tuota Kuopion kohtaa. Myös Kuopiossa on suunnitteilla suuria investointeja, ja sanotaan, että esimerkiksi Joensuu—Kuopio-väli, tie numero 9, varmasti sitten kaipaa rahoitusta näille asioille, että näitä viedään eteenpäin.

Sitten vielä tuosta Pisara-radasta voin todeta, että kyllähän se hieman ihmetyttää, kun alkulähde on ja siihen on mahdollista saada sitä EU-rahoitusta. En ole mikään sen innokas kannattaja, mutta varmasti sitä kannattaa vielä uudelleen tarkastella. Toisaalta mietitään myös, että sitten kaikkia hankkeita koko valtakunnan tasolla pitää miettiä tasapuolisesti. Pääkaupunkiseutu on merkittävä, mutta myös muualla päin maatamme on kohteita.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Minä oikeastaan keskityn tuohon Pisara-rataan, sen poisjääntiin. Nyt tässä kerron ne perusteet.

Ensinnäkin täytyy todeta, että se on Kataisen hallituksen ohjelmaan kirjattu jo silloin alun perin tämä hanke jollakin tavalla ja sitä on vahvistettu 29.11.2013 Kataisen hallituksen kirjauksella ja vielä kehysriihipaketissa 25.3.2014 on tämä asia nostettu esille. Siitä tehtiin viime elokuussa 14 kunnan ja valtion välillä sopimus, joka on juridisesti sitova sopimus, ja siellä todettiin, että tämä hallitus on valmis pistämään hankkeen liikkeelle niin, että siitä tuodaan eduskuntaan esitys. Tästä minä olen pahoillani, että tätä sopimusta me emme voineet täyttää, emme löytäneet yhteisymmärrystä nyt hallituksen piirissä tästä, että tämä asia tuotaisiin tänne eduskuntaan. Mutta haluan todeta sen, että toivottavasti hanke etenee, että saadaan pidettyä sopimuksesta kiinni, niin kuin tapana on.

Kiitän kiitoksista, jotka liittyvät tähän Äänekosken hankkeeseen. Siinä annettiin sitoumus yhtiölle, että jos se yhtiö vie hanketta eteenpäin, me olemme valmiita täyttämään ne toiveet, jotka liittyvät siihen infran rakentamiseen, jotka ovat sen liiketoiminnan edellytysten kannalta tärkeitä, elikkä alemmanasteiseen tieverkkoonkin tulee riittävästi rahaa nyt, että saadaan puuta korjattua metsästä ja raaka-ainetta sinne tehtaalle. Edellytyksenä on kuitenkin, niin kuin on kirjattu jo varsinaiseen budjettiesitykseen, eduskunnan hyväksymään talousarvioon tälle vuodelle, että tuo yhtiö päättää tämän hankkeen käynnistää. Niitä tiehankkeita ei käynnistetä tässä mittakaavassa, jos yhtiön hanke ei toteudu.

Nyt minulta meni, arvoisa puhemies, ohi se kysymys, mikä minulle esitettiin.

Tuli selvitettyä. Okei. — Sen TEN-T-hakemuksen osalta totean, että hakemus voidaan tehdä ja on tehtykin jo Euroopan komissiolle tästä Pisara-kokonaisuudesta ja Helsingin ratapihakokonaisuudesta, mutta jotta se raha voi lähteä liikkeelle, se edellyttää sitä, että meillä on budjettipäätös eduskunnasta ja se rahoitus varmistettu.