Lauri Heikkilä /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omaishoitajan aseman parantaminen on hyvin ajankohtainen asia. Se on sitä nyt, se oli sitä viime vaalikaudella ja on ollut jo pitkään ennenkin. Mutta mikä tekee sen nyt entistä ajankohtaisemmaksi, on se, että tällä vaalikaudella on hallituksen esityksestä tehty laki-aloitteita ja leikkauslistoja, jotka vaarantavat laitoksissa tapahtuvan vanhustenhoidon saatavuuden riittävyyden.

Monet kunnat ja kaupungit tässä suloisessa Suomenmaassa ovat ajautuneet, tai ne on ajettu, tilanteeseen, jossa vanhusten hoitoa ja hoitopaikkoja on vähennetty tai jätetty perustamatta kun-tien heikon rahatilanteen vuoksi. Sama kos-kee kehitysvammaisia, mielenterveyspotilaita ja muita vajaakuntoisia. Kun yhteiskunnalle kuulunut hoitovastuu sysätään omaisten harteille, pitäisi tämä ottaa huomioon omaishoidon tukien tasoa korottamalla ja säätämällä ne verovapaaksi tuloksi.

Tukien saatavuutta täytyy tasapuolistaa, ettei suuri omaishoitajien joukko jäisi kuntien harkinnanvaraisten omaishoidon määrärahojen vuoksi kokonaan tuen ulkopuolelle. Siksi tuen maksatus tulee siirtää Kelan hoidettavaksi, ja valtion pitää osoittaa tarkoitukseen myös määrärahoja.

Arvoisa puhemies! Kunnan on sosiaalihuoltolain 17 §:n 2 momentin nojalla huolehdittava omaishoidon tuen järjestämisestä. Tarkemmin palvelusta säädetään laissa omaishoidon tuesta, laki 937/2005. Omaishoidolla tarkoitetaan ikäihmisten, vammaisten tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla.

On arvioitu, että Suomessa on noin 350 000 omaishoitajaa, jotka antavat apua kotiaskareissa ja tekevät hoivatyötä perheenjäsenilleen tai läheisilleen säännöllisesti. Vain 43 000 omaishoitajaa on tehnyt omaishoidon sopimuksen kunnan kanssa, jolloin he ovat oikeutettuja saamaan omaishoidon tuen hoivatyöstään.

Omaishoidon tuki sisältää hoidettavalle an-nettavat palvelut, omaishoitajan hoitopalkkion, omaishoitajan vapaapäivät hoivatyöstä ja omais-hoitoa tukevia palveluita. Vaikka omaishoitajat tekevät kotikunnilleen arvokasta työtä, kun he vähentävät kalliiden, monia tuhansia euroja kuukaudessa maksavien laitoshoitopaikkojen tarvetta, tästä huolimatta suomalainen yhteiskunta ja sen johtavat poliitikot eivät ole arvostaneet omaishoitajien hoitotyötä sen vertaa, että työstä saisi edes minimipalkan. Omaishoitajan 24/7-työstä maksetaan vain muutama satanen tai ei sitäkään. Jos tällä kaudella hallituksessa olleet kuusi puoluetta arvostaisivat omaishoitajien yhteiskunnan ja läheistensä hyväksi tekemää työtä, niin omaishoitoon liittyvät kysymykset olisi ratkaistu kilvan heti vaalikauden alussa — vai mitä, arvoisat kollegat?

Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuki on aina tapauskohtaisesti määritelty. Palkkioissa ja palveluissa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta omaishoitajien välillä. Laissa määritelty vähimmäispalkkio on 384 euroa 67 senttiä vuonna 2015. Jos omaishoitotilanteeseen liittyy hoidollisesti raskas siirtymävaihe, hoitopalkkio on 769 euroa 33 senttiä kuukaudessa. Hoitopalkkiosta on maksettava vero. Omaishoitaja on oikeutettu kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, jos omaishoitotilanteet ovat ympärivuorokautisia tai jatkuvasti päivittäin sitovia ja raskaita.

Huomattavan moni omainen jättää pitämättä lakisääteiset lomapäivänsä, koska palveluvaihtoehtoja ei ole riittävästi tai ne eivät ole riittävän monipuolisia. THL:n selvityksen mukaan vuonna 2012 asiakkaiden hoitoisuus oli suurta tai asiakkaat olivat vaikeasti hoidettavia. Yli puolella omaishoidon tuella hoidettavista pääasiallinen hoidon tarve oli fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, krooniset sairaudet, vammat ja muistisairaudet.

Vanhuspalvelulain tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikäihminen pystyisi asumaan kotona mahdollisimman pitkään tukipalvelun ja omaishoidon avulla. Vanhuspalvelulaissa ikäihmiselle ei annettu oikeutta subjektiiviseen laitoshoitopaikkaan, jos lääketieteelliset perusteet eivät täyty.

Arvoisa puhemies! Samanaikaisesti hallituksen rakennepoliittinen ohjelma vähentää laitoshoitopaikkoja rajusti 300 miljoonan euron edestä muutamassa vuodessa korjatakseen kestävyysvajetta. On äärimmäisen tärkeää, että omaishoitajan asemaa parannetaan ja kehitetään, jotta saamme omaishoitajiksi myös nuorempia ikäryhmiä, varsinkin kun painopiste on siirtymässä kotihoitoon.

Väestön ikääntyminen on tosiasia, ja meidän poliitikkojen ja päättäjien tulee näyttää poliittista tahtoa ja oikeudenmukaisuutta puoluerajoista riippumatta siinä, että arvostamme ikäihmisiä, heidän hyvinvointiaan ja omaishoitajien työpanosta yhteiskunnassamme. Meidän tulee arvostaa omaishoitajia eikä ryöstää heidän työpanostaan ilmaiseksi. Siksi olen jättänyt tämän laki-aloitteen, jossa esitetään seuraavaa:

"Laki omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta

1 § Lain tarkoitus

Kansaneläkelaitos huolehtii lain tarkoituksen mukaisesti tuen maksatuksesta ja muusta toteutuksesta siten kuin tässä laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa omaishoidon tuesta tarkemmin säädetään.

3 § Tuen myöntämisedellytykset

Kansaneläkelaitos voi myöntää omaishoidon tukea, jos;

11 § Palvelun järjestäjä

Omaishoidon tuen toimeenpanosta vastaa Kansaneläkelaitos.

2. Laki tuloverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti - -

77 a § Omaishoidon tuki

Veronalaiseksi tuloksi ei katsota omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) tarkoitettua omaishoitajalle annettavaa hoitopalkkiota."

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalaisista tulonsiirroista merkittävä osa liittyy jollakin lailla läheisen hoivaan. Meillä on omaishoidon alla erilaisia tukia, mutta meillä on paljon tukia myös oman lapsen hoitamiseen, lähipiiriin kuuluvan lapsen hoitamiseen tai jostakin syystä oman perheensä ulkopuolelle sijoitetun lapsen hoitamiseen. Useimmat näistä erilaisista ja aina hiukan eri perustein myönnetyistä tuista jäävät köyhyysrajan alapuolelle. Kyse on siis melkoisesta joukosta hyvin pienellä rahalla hyvin tärkeää, merkittävää yhteiskunnallista työtä tekevistä ihmisistä, jotka erilaisista historiallisista ja hallinnollisista syistä jaetaan erillisiin kategorioihin. Koska näihin jakoihin ei varsinaisesti ole perustetta, näiden siirtäminen Kelaan niiltä osin, kuin ne eivät vielä siellä ole, on erittäin kannatettava ajatus. Tämä voisi olla yksi askel matkalla kohti sellaista järjestelmää, jossa toisen ihmisen hoiva tehdään ainakin mahdolliseksi niille, jotka näin haluavat toimia.

Mitä tulee tähän verovapauteen, minä olen aikaisemmin omalla poliittisella urallani vaatinut yhden jos toisenkin tuen verovapautta, sittemmin opiskellut hieman vero-oikeutta ja muuttanut kantani tässä suhteessa täysin. Meidän verojärjestelmämme suurimpia ongelmia tällä hetkellä on jo monimutkaisuus ja erilaisten tulolajien kohteleminen erilaisilla perusteilla. Tämä johtaa siihen, että kun ihmisen tulonmuodostus saattaa muuttua eri perusteelle useaan kertaan vuoden mittaan, on käytännössä mahdotonta edes verottajan kovin tarkasti etukäteen arvioida, mitkä ovat ne tämän henkilön tuloihin kohdistuvat verovelvoitteet, saati sitten, että ihmiset itse pystyisivät jollakin lailla arvioimaan ja seuraamaan sitä, mitenkä heidän verotuksensa muuttuu. Tästä syystä — siitä huolimatta, että siinä tapahtuu rahan kierrättämistä valtiolta valtiolle — minä kannatan sitä, että mieluummin kuljetaan kohti järjestelmää, jossa kaikkinaiset tulot, olivat ne sitten tulonsiirtoja, pääomatuloja, palkkatuloja tai muita tuloja, olisivat samanlaisen verokohtelun alaisia, ja ihmisten toimeentulo turvattaisiin nostamalla tukia sellaiselle tasolle, että ne kestävät verotuksen.

Näin jo siksi, että Suomessa erilaisten tukien, myös omaishoidon tuen, alikäyttö on merkittävä ongelma. Yksi keskeinen syy siihen, minkä takia ihmiset eivät käytä niitä tukia, joihin he ovat oikeutettuja, on se, että ihmiset eivät yksinkertaisesti selviä viranomaisbyrokratiasta.

Minä henkilökohtaisesti toivoisin, paitsi että mahdollisuus omaishoitoon taattaisiin riittävällä ja mielellään yhtenäisillä kriteereillä ja myöntämisperusteilla toteutetulla tuella, että tämä voisi olla askel kohti perustuloa jossakin vaiheessa. Tämä sen takia, että meillä ei oikeasti ole tässä yhteiskunnassa erillistä omaishoitajien joukkoa, vaan oikeasti meillä on Suomen kansa, täällä asuvat ihmiset, jotka kaikki enemmän tai vähemmän pääsevät ja joutuvat huolehtimaan läheisistä. Joissakin elämäntilanteissa, joillakin hetkin, tämä läheisistä huolehtimisen taakka kasvaa niin suureksi, että siitä ei omin voimin ja naapuriavulla selviä, ja silloin on yhteiskunnan syytä sitä tukea. Mutta kyse ei ole erillisestä ihmisrodusta tai erillisestä kategoriasta, vaan normaalin elämän normaalista elämänmuodosta. Näin se voisi hyvin olla myös osa normaalia toimeentulon muodostumista.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Omaishoidon nykytilanne: sen arvo on mittaamaton mutta arvostus nolla. Omaishoitotilanne voi tulla perheeseen äkkipysähdyksellä. Perheenjäsen voi saada sairauskohtauksen, tai perheeseen voi syntyä vammainen lapsi — tapahtumia, joiden jälkeen kaikki muuttuu. Paljon avoimia kysymyksiä, paljon outoja apuvälineitä, paljon vaihtuvia viranomaisia, ja ennen kaikkea kotiin tulee paljon vieraita ihmisiä. Pitäisi osata kysyä oikeita kysymyksiä, ymmärtää vastaukset ja vielä opetella uusia asioita sekä tekemään asioita toisella tavalla, ja ennen kaikkea on pakko jaksaa viedä arkea eteenpäin.

Kelan tutkijan Sari Kehusmaan väitöskirjan mukaan suomalaiset ovat Euroopan ahkerimpia omaishoitajia. Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman mukaan jopa 1,25 miljoonaa ihmistä hoitaa omaisiaan tai tuttaviaan. Kaikkiaan omaishoitotilanteita on 300 000, joista kuutisenkymmentätuhatta on sitovia ja vaativia. Laissa omaishoitajaksi määritellään henkilö, joka on tehnyt läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa toimeksiantosopimuksen. THL:n vastikään julkistaman selvityksen mukaan heitä on noin vajaa 43 000.

Hallituksen rakennemuutokseen ja julkisen sektorin säästöohjelmaan kuuluu vanhuspalvelulain muutosesitys siten, että kotiin annettavat palvelut olisivat jatkossa ensisijainen vaihtoehto laitoshoidon sijaan. Iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen laitoshoito toteutuisi vain lääketieteellisin perustein tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. Kunnissa vähennetäänkin kiivaasti laitoshoitoa. Se tarkoittaa väis-tämättä sitä, että myös omaishoidon tarve tulee jatkossa lisääntymään. Näin ministeri Huovinenkin totesi puheessaan täällä eduskunnan täysistunnossa, että paine laitoshoitoon syntyy muun muassa hoitavien omaisten uupumisesta. Onkin syytä kysyä, joutuvatko ikäihmiset rakennemuutoksen maksajiksi.

Arvoisa puhemies! Työelämässä työehtoso-pimuksissa määritellään muun muassa erilais- ten taukojen pituus tai maksimiviikkotyömäärä. Omaishoitotyö on usein 24/7-työtä ilman lakisääteisiä kahvi-, ruoka- tai lepotaukoja. Omais-hoitajien oma jaksaminen on peruspilari onnistuneille omaishoitosuhteille. Omaishoitajat toivovatkin hartaasti lakisääteisiä terveystarkastuksia. Sopimuksen tehneellä omaishoitajalla on lakisääteinen oikeus kolmen vuorokauden vapaaseen kuukaudessa. Työelämässä työntekijä saa lomarahaa vietettyään lakisääteistä lomaa. Omaishoitaja sen sijaan maksaa sijaishoitopalveluista, joita kunta järjestää. Hän siis maksaa voidakseen pitää lakisääteisiä vapaitaan. Tämä on pöyristyttävää. Yli 250 000 hoitosuhdetta kuuluu omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamisen piiriin. Työkaveri voi lomalle jäädessään hehkuttaa lomansa rentouttavaa vaikutusta ja odottaa sitä iloisena. Ansiotyötä sekä omaishoitotyötä tekevän jäädessä ansiotyöhön kuuluvalle lakisääteiselle lomalle omaishoitotyö jatkuu normaaliin tapaan, omaishoitosuhteessa kun ei ole koskaan vapaata. Vapaapäivien pitäminen voi monelle olla mahdotonta. Valitettavan usein erityisesti ikäihmisten kohdalla omaishoidettava ei haluakaan mennä sijaishoitoon eikä kotiin saada sijaishoitajaa. Näin omaishoitaja voi joutua lähes vangiksi omaan kotiinsa ilman hengähdystaukoa tai mahdollisuutta omiin harrastuksiinsa.

Arvoisa puhemies! Kova verotus kurittaa ja yllättää. Mitä palkkio tästä työstä on? Omaishoidon tuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on tämän vuoden alusta 384,67 euroa kuukaudessa. Palkkiota verotetaan todella kovalla kädellä. Tämä tuleekin monille omaishoitosopimuksen tehneille hyvin yllättävänä. Valtiovarainministeri vastasi omaishoitopalkkion verottomuudesta kysyttäessä kirjallisessa kysymyksessä, että hoitopalkkion veronalaisuus tuo kunnille ja valtiolle verotuloja, joita tarvitaan palveluiden rahoittamiseen. Se on eri reilua, kun samaan aikaan on laskettu, että yksi kotona hoidettu omaishoitotapaus voi säästää yhteiskunnalle jopa 30 000—50 000 euroa vuodessa. THL:n mukaan 36 prosenttia tällä hetkellä hoidettavista olisi laitoshoidossa ilman omaishoitajaa. Kelan arvion mukaan pelkästään pitkäaikaishoidosta säästyi omaishoidon myötä viime vuonna arviolta 3,4 miljardia euroa. Ministeri Rinne totesi vastauksessaan myös, että hoitopalkkion verovapaus olisi vastoin muiden työkorvauksia saavien verovelvollisten yhdenvertaista kohtelua ja ettei kysymys anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Näin se nykyinen hallitus on arvostanut omais-hoitajia.

Kannatan lämpimästi tätä lakiesitystä, sillä, arvoisa puhemies, juhlapuheiden aika on nyt ohi. Nyt tarvitaan konkretiaa.

Ritva  Elomaa  /ps:

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien tekemä työ on äärimmäisen arvokasta, ja se mahdollistaa hoidettaville paremman elämän ja antaa monille mahdollisuuden asua omassa kodissa, mikä on tärkeä asia kenelle tahansa. Valtion näkökulmasta omaishoitajien tekemä työ säästää vuosittain merkittävän rahasumman terveydenhuollon kustannuksista.

Omaishoidon tuen hoitopalkkiot eivät ole tällä hetkellä riittävällä tasolla työn tärkeyteen ja vaativuuteen nähden. On valitettavaa, että suuri osa omaishoitajista ei saa ollenkaan omaishoidon tukea, ja toisaalta omaishoidon tuen varassa elävillä on usein vaikeuksia toimeentulon suhteen. Tästä näkökulmasta omaishoitajien kohdalla tukipalkkioiden veronalaisuudella on todella taloudellista merkitystä läheisistään huolta kantaville mallikansalaisillemme.

Myös omaishoitotyö, joka on käytännössä toisesta huolehtimista, ei niinkään puhtaasti ansaintatarkoituksessa tehtyä työtä, on luonteeltaan sellaista, ettei sitä pitäisi verotuksessa rinnastaa ansiotyöhön. Esimerkiksi työajan suhteen omais-hoitajatyö poikkeaa merkittävästi tavallisesta ansiotyöstä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on julkisuudessa ilmoittanut suhtautuvansa myönteisesti omais-hoitajien aseman parantamiseen. Tämän lisäksi vanhuspalvelulain mukaan iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito on toteutettava ensisijaisesti hänen kotonaan tai muussa kodinomaisessa asuinpaikassa. Hallituksen suhtautumisen ja vanhuspalvelulain hengen mukaisesti omaishoitotyötä tulisi edistää luomalla omais-hoitajille nykyistä paremmat toimintaedellytykset ja pyrkiä turvaamaan heidän toimeentulonsa.

Laitoshoidon hintalappu on kova, ja se luo paineita kehittää vaihtoehtoisia hoitotapoja. Näin ollen omaishoitajaksi ryhtymisen kynnystä tulisi madaltaa ja omaishoidon tuen hoitopalkkion tuntuva korottaminen olisi perusteltua.

Omaishoitajien aseman eteen on tehtävä vielä paljon täällä eduskunnassa, mutta edustaja Heikkilän lakialoitteen mukaiset muutokset olisivat askel parempaan suuntaan. Kannatan edustaja Heikkilän lakialoitetta. — Kiitos.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa on lukuisia kertoja keskusteltu omaishoidon tuesta, sen tasosta ja siitä, että vain murto-osa näistä omaishoitajista tukea saa. Kelan selvityksen mukaan yhteiskunta säästää vuosittain laitoshoidon kustannuksissa lähes 3 miljardia euroa. Se on valtava summa. Olen vahvasti sitä mieltä, että omaishoidon tuen maksatukset pitäisi saada samoilla pelisäännöillä toimimaan koko maassa. Ei saisi olla kiinni kotikunnan taloudellisesta tilanteesta, kenelle tätä omaishoidon tukea maksetaan ja kenelle ei. Kansaneläkelaitos voisi hoitaa valtakunnallisesti tämän maksatuksen oikeudenmukaisesti kaikille niille, joille se kuuluu.

Arvoisa puhemies! Tämä omaishoidon tuki on hyvin pieni summa kaiken kaikkiaan, se on alle 400 euroa kuukaudessa miinus verot. Meidän täytyy muistaa, että monet heistä, jotka hoitavat läheistään kotona, ovat vanhempia naishenkilöitä, jotka ovat ensin hoitaneet lapsensa kotihoidossa eivätkä siten ole päässeet kartuttamaan itselleen työeläkettä, ja nyt kun he vanhuudessaan hoitavat vielä usein puolisoitaan hyvin pienellä eläkkeellä ja nimellisellä omaishoidon tuella — ja kaikki eivät edes tätä omaishoidon tukea saa — niin tilanne on hyvin epäoikeudenmukainen, kun ajatellaan niitä henkilöitä, jotka ovat paljon tehneet hyvää työtä läheistensä eteen.

Kannatan lämpimästi tätä edustaja Heikkilän tekemää lakialoitetta.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilä on todella perehtynyt asioihin hyvin ja tehnyt erittäin hyvän lakialoitteen. Omaishoito on erittäin merkittävä hoitomuoto. Niin kuin täällä käy ilmi, Suomessa on yli 300 000 omais-hoitajaa ja korvauksen saa ainoastaan noin 34 000, ja kun mietimme, että omaishoidosta tehtävä korvaus on todella 400 euroa — onko se sitäkään, se vaihtelee kunnittain, koska kunta voi itse päättää sen asian — ja kun mietimme, mitä laitospaikka maksaa meille, niin voidaan puhua, että yhden vuorokauden laitoshoidosta ja kuukauden omaishoitajasta on yhteinen kustannus. Siinä suhteessa kun mietitään, tämä verotuksen poisto juuri tästä omaishoidon tuesta on hyvin perusteltua. On minun mielestäni suuri vääryys, että tätä rapsutellaan tässä, ja siinä mielessä edustaja Heikkilän tekemä lakiehdotusmuutos on erittäin kannatettava, ja toivotaan, että tämä herättää laajasti myös laajemmalla mielenkiintoa ja tukea tälle asialle.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten todettua, omaishoitotilanteita on hyvin monenlaisia. Edellisissä puheenvuoroissani keskityin ikäihmisiin, mutta on myös paljon erilaisia muita tilanteita. Ei pidä unohtaa vammaisia tai sairaita lapsiaan hoitavia vanhempia. On tärkeä muistaa, että heille voi tulla tilanne, jossa toinen vanhemmista joutuu luopumaan työurastaan jäädessään kotiin hoitamaan lasta. On myös nuoria aikuisia, jotka ovat joutuneet jo varhaisella aikuisiällä ottamaan omaishoitajan roolin ja vastuun sairastuneesta vanhemmastaan.

Arvoisa puhemies! Haluan tämän lakiesityksen myötä tuoda esiin myös sen, että verotuksen kautta on tuettava näitä erilaisia perhetapauksia. Lisäksi haluan tuoda esiin myös sen, että on tärkeää, että viranomaiset ovat kartalla eri sosiaalitukien myöntämisen kanssa, ettei käy niin kuin eräälle nuorelle opiskelijalle, joka joutui ottamaan vastuun omasta vanhemmastaan ja teki sopimuksen kunnan viranomaisen suosituksesta, ja hänestä tuli sitten vanhempansa omaishoitaja. Todellisuudessa kävikin niin, että tämä viranomainen ei muistanut sanoa, että tämä pieni omaishoitosopimus vaikuttaa myös myönnetyn opintotuen määrään. Niinpä tämä nuori opiskelija joutui ottamaan velkaa voidakseen maksaa takaisin hänelle jo myönnettyjä opiskelijatukia.

Elikkä yhteiskunnassa on paljon korjattavaa tämän omaishoidon tuen ja sen myötä, mitä tukia omaishoitajille myönnetään ja miten heitä kohdellaan. Kannatan toistamiseen erittäin lämpimästi tämän lakiesityksen eteenpäinviemistä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten tässä edustaja Lauri Heikkilän lakialoitteessa todetaan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemät selvitykset osoittavat, että kunnat ovat laitoshoidon purkamisen rinnalla vähentäneet merkittävästi myös kotipalveluja viime vuosina. Kuten tiedämme täällä eduskunnassa, istuva hallitus on tehnyt semmoisen päätöksen, että säästetään 300 miljoonaa euroa vanhusten laitoshoidosta, niin että tilanne on kyllä huolestuttava.

Minusta on hyvin tärkeätä, että kaikki ikäihmiset voivat luottaa siihen, että heistä huolehditaan, ketään ei jätetä heitteille, ja sen tähden haluaisinkin, että näiden osalta, jotka ovat kotona hoidossa, tästä hoitotyöstä maksetaan niille, joille se kuuluu, on selkeät kriteerit ja kaikille sitten myös maksettaisiin. Olen käytännön työssä törmännyt joskus omaishoitajiin tuolla kentillä ja kuullut suorastaan hurjia esimerkkejä siitä, kuinka tilanteet vaihtelevat silloin, kun omaishoitajan oma kunto romahtaa vaikka lyhytaikaisen sairauden takia ja vanhukset eivät sitten saa mistään kotipalveluja tai mitään muutakaan apua. On jotenkin käsittämätöntä, että meillä Suomessa on satojatuhansia ihmisiä työttömänä ja sitten meillä on vanhuksia, jotka eivät voi saada apua silloin, kun heillä on suuri avun tarve.

Toivoisinkin, että näitä hoiva-avustajia koulutettaisiin mahdollisimman paljon kaikkiin kuntiin, että voitaisiin sitten näitä työttömiä pikakouluttaa hoiva-avustajan tehtäviin, jotta he pystyisivät kotipalveluissa myös työskentelemään ja sillä tavalla helpottamaan meidän vanhusten elämää.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan myös lyhyesti kannattaa tätä edustaja Heikkilän lakialoitetta.

Tiedämme, että Suomessa on yli 350 000 omaishoitajaa, mutta vain noin runsas 30 000 on tehnyt sopimuksen kunnan kanssa. Tiedämme myös, että omaishoitajista yli 65-vuotiaita on peräti 50 prosenttia.

Täällä on puhuttu paljon siitä, että pitäisi säätää laki kansallisesta omaishoidosta, ja se on myös tärkeätä, että siinä silloin kriteerit olisivat samat joka kunnassa ja tämä maksu, niin kuin edustaja Heikkilä on maininnut, siirtyisi Kelalle.

Itsekin kävin parissa paikassa tutustumassa helmikuulla omaishoitajatyöhön, ja täytyy sanoa, että kyllä sen pitää olla rakkautta. Kun aikanansa on luvattu, että kaiken se kestää, niin varsinkin kun molemmat olivat 70-vuotiaita ja piti olla jos jonkinlaisia apulaitteita pienessä kaksiossa ja 24 tuntia päivässä tehdään tätä työtä ja välillä ei voi olla kuin pari tuntia poissa kotosalta, ensinnä on aamuaskareet ja sitten on nukkumaanmenoon asti sitä hommaa, ja sitten vielä yöllä pitää nousta monta kertaa, niin se on hyvin rasittavaa ja henkisesti voimia kysyvää.

Olisi kyllä hyvä, että näitä hoitopalkkioita nostettaisiin ja ymmärtäisimme, että se olisi joka kunnassa ympäri Suomea halvin ja myös monta kertaa inhimillisin vaihtoehto. Jos halvin hoitopalkkio tällä hetkellä on vajaat 400 euroa ja siitä menee verot, niin jokainen ymmärtää, mitä tämä on. Pirkanmaalla on omaishoitajien yhdistyksen mies sanonut, että mitähän tapahtuisi, jos he tekisivät päätöksen, että runsaat 200 000 omaishoidettavaa vietäisiin johonkin. Mihinkä, kysytään sitten, jos he tekevät stopin ja eivät enää jaksa hoitaa.

Toivon, että tähän asiaan todella puututtaisiin ja päästäisiin askel inhimillisempään hoitomuotoon.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustajakollegoita lakiesitystäni käsittelevistä puheista. Itselleni tämä on tietysti aika läheistä ollut, kun velipoika on toistakymmentä vuotta hoitanut, ensin hoiti aivoveritulpan saanutta isää ja nykyisin hoitaa äitiä. Nämä käytännöt kunnissa ja muualla ovat tulleet aika tutuiksi.

Olisin tietysti toivonut, että myöskin hallituspuolueitten edustajia olisi osallistunut tähän keskusteluun ja ehkä kantanut vastuuta tästä omais-hoitokysymyksestä, kun he eivät ole sitä tähän mennessä koko hallituskauden aikana kantaneet eikä myöskään edellisen eduskunnan aikana, että tämä kysymys olisi saatu ihan kuntoon.

Tämä tosiaan koskettaa laajasti suomalaisia, myöskin työssä käyviä ihmisiä, jotka joutuvat käymään hoitamassa omaistaan ja ovat ehkä työssä väsyneitä, joutuvat ottamaan vapaata työstä, saavat pienempää palkkaa, kun huolehtivat omaisistaan. Siinä mielessä olisi hyvin tärkeää, että seuraava hallitus vaalien jälkeen ainakin ottaisi tämän nopeasti käsittelylistalle ja hoitaisi asian kuntoon. Saataisiin Suomeen sitä myönteistä kehitystä ja monelle työssä käyvälle omaishoitajalle myöskin iloa elämään ja jaksamista ja toivetta paremmasta.