Täysistunnon pöytäkirja 163/2014 vp

PTK 163/2014 vp

163. TIISTAINA 3. MAALISKUUTA 2015 kello 14.03

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain 5 ja 25 §:n muuttamisesta

 

Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on kokonaisuudesta, sähkön muuttuvahintaisen tuotantotuen tukijärjestelmästä, joka säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Siinä puun ja turpeen keskinäinen kilpailukyky energianlähteenä sidottiin toisiinsa niin, että puu on aina kilpailukykyisempi turpeeseen verrattuna, ja toisaalta turpeen vero pyrittiin asettamaan kohdalle, joka takaisi, että tämä yhdistelmä, puun ja turpeen seos, olisi aina kilpailukykyinen suhteessa ulkoa tänne tuotavan kivihiilen kanssa. Näin lähdettiin liikkeelle: 1,9 euron megawattitunnin verolla. Vuoden 2013 alusta lähtien lainsäädäntöä muutettiin. Turpeen vero nousi, joka johti siihen, että puun tuki laski. Näin turpeen ja puun seos, sen kilpailukyky, heikkeni nimenomaan suhteessa kivihiileen.

Hallituksen esitys tässä, tämä esityskokonaisuus, useammasta laista koostuva, lähtee nyt siitä, että turpeen veroa lasketaan, puun tuki nousee. Hallitus tekee nyt kahden vuoden tämmöisen korpivaelluksen jälkeen oikean ja tunnustusta ansaitsevan muutoksen muilta osin, mutta samalla hallitus voimassa olevasta laista poiketen rajaa energiapuun täyden tuen kuitenkin siten, että tuki olisi vain puolet nykyisestä, jos metsähake on valmistettu järeän puun hakkuukohteelta saadusta jalostukseen soveltuvasta runkopuusta. Ihan sanatarkasti halusin lukea tämän kohdan, mikä tässä on tällä tavalla määritelty.

Valiokunnan käsittelyn yhteydessä tämä 50 prosenttia on muutettu 60 prosenttiin, ja tällä tavalla rajattuna se puu, joka on tukikelpoinen, tässä valiokunnan mietinnössä nyt etenisi eteenpäin. Perustelu sille, että tämä äsken kerrotulla tavalla pitäisi rajata, hallituksen esityksessä lähtee siitä, että puustamaksukyky nyt paranee kuitenkin aikaisempaan verrattuna, ja toisekseen, että vaikka nyt puuta sinänsä riittää — meillähän on paljon isoja hankkeita — sen jälkeenkin, niin kuitenkin hinta jonkun verran ehkä voi nousta. Tämän seurauksena ja näitten seikkojen perusteella hallitus on katsonut perustelluksi rajata tämän täyden tuen puun äsken sanotulla tavalla. Äsken kuvaamistani metsälöistä hankitun puun osalta tuki olisi ei 50 prosenttia, niin kuin alkuperäisessä esityksessä, vaan 60 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Tämä on tämän esityksen keskeinen sisältö.

Tähän esitykseen liittyy kaksi vastalausetta, joissa esitetään hylättäväksi tämä rajaus. Siis sen täyden tukikelpoisuuden rajaus esitetään näissä vastalauseissa hylättäväksi. Vastalauseitten keskeinen sanoma näiltä osin, jos sen ydinkohdat tässä yritän sanoa:

Arvioidaan, että vaikka vähän menisikin tällaista kuitu- ja tukkipuutakin, kenties muutama satatuhatta kuutiota vuodessa, energiatarpeisiin, se ei vaaranna kuitenkaan teollisuuden puunsaantitarvetta. Meillä on valtavat varannot, jotka ovat käyttämättä edelleenkin, ja puu kasvaa valtavasti enemmän kuin sitä vielä käytetään.

Toisekseen, vastalauseissa lähdetään siitä, että tämä järjestely, tällainen rajaus siitä tukikelpoisuudesta, johtaisi byrokratiaan, koska siihen liittyy todentamisvelvollisuus sen energialaitoksen kannalta, joka puuta käyttää. Sen pitää kyetä seuraamaan ja todentamaan, mistä se puu on otettu, ja siitä seuraa byrokratia, joka vastalauseitten mukaan on tarpeeton jo senkin takia, että tämä koko järjestely on vain osan aikaa käytössä.

Edelleen vastalauseissa todetaan, että tämä saattaa johtaa pieneen kilpailuvääristymään lähinnä niiden toimijoiden osalta, jotka hallitsevat näitä puuvirtoja ihan sieltä kannolta aina käyttölaitoksiin, on se energia- tai teollisuuslaitos, asti. Eli tämä on kolmelle suurelle edullinen, mutta kutakuinkin kaikille muille toimijoille vähän vähemmän edullinen. Tämä on vielä perustelu.

Näillä perusteilla, arvoisa puhemies, tätä hylkyä tässä perustellaan. Nyt ei ole hylyn esittämisen aika, mutta koko mietinnön keskeinen sisältö vastalauseineen on tässä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä tämä hallituksen energiapolitiikka on kuin sitä hölmöläisten peitonjatkoa. Ja kyllä tämä energiapolitiikka on kaiken kaikkiaan ollut koko tämän vaalikauden viemässä Suomea aivan väärään suuntaan. Alkuvaalikaudesta korotettiin voimakkaasti turpeen verotusta, leikattiin metsähakkeen tukea. Täytyy sanoa, että näin kivihiilen mustaa hallitusta kuin tämä meillä on ei ole kyllä pitkiin pitkiin aikoihin tässä maassa ollut.

Tämä hallitus jää kyllä historiaan nimenomaan tästä kivihiilestä, sen mustuudesta ja siitä, mitkä ratkaisut on kotimaisen energian puolesta tehty — tai ei ole ollenkaan tehty. No, nyt yritetään tehdä muutosta, mutta valitettavasti kyllä tämäkin muutos tehdään vahvasti metsäteollisuuden lieassa. Hallitus on rajoittamassa voimakkaasti puun energiakäyttöä, on rajoittamassa puun käyttöä asettamalla 16 senttimetrin läpimitan, ja tältä osin romuttamassa metsähakkeen käytön pohjaa, ainakin vaarantamassa sitä hyvin hyvin suurilta osin.

Myös byrokratiaa ollaan lisäämässä. Nämä kasat täytyy ensiharvennusleimikoitten jälkeen valvoa. Kuka ne valvoo, kuka sen maksaa? Pelkään, että se on puun- ja metsänomistajat ja myöskin energiayhtiöt. Myös ollaan metsänomistajan asemaa hyvin voimakkaasti heikentämässä rajaamalla käytännössä metsänostajia, puunostajia pois markkinoilta ja lisäämässä metsäteollisuuden asemaa tässä entisestään.

Työpaikkoja tässä vaarantuu useita tuhansia. Jos puhutaan omasta vaalipiiristäni, omasta maakunnastani Pohjanmaasta, niin siellä on kyse noin 300 työpaikasta, joka on muuten valtava väärä. Täytyykin kysyä kyllä pohjalaisilta kollegoilta, edustaja Sankelolta, edustaja Gästgivarsilta ja Walliniltakin, oletteko te todella tämän esityksen takana, joka on Pohjanmaalta pahimmillaan viemässä 300 työpaikkaa pois.

Herra puhemies! Puu ei meiltä metsistä lopu. Meillä tälläkin hetkellä mahdollistuu noin 10—15 miljoonan kuution lisähakkuu tarvittaessa. Ei ole perusteltua tehdä näitä rajauksia. Meillä riittää puuta niin metsäteollisuuden käyttöön kuin energiakäyttöön, ja mitä pienemmällä byrokratialla, vaivattomammin se pystytään tekemään, siitä hyötyvät myös metsänhoidollisesti tulevat sukupolvet.

Myös turpeen suhteen meillä on mahdollisuuksia erittäin erittäin paljon. Meillä ovat turvevarat yhtä suuret kuin Norjassa ovat öljyvarat, ja jos me emme näitä osaa käyttää kestävästi, niin meillä kyllä annetaan suuri euromäärä ulkomaille pois siltä osin, että emme hyödynnä niitä mahdollisuuksia, mitä meillä tässä olisi.

Herra puhemies! Kyllä meidän täytyy pystyä kääntämään tämä energiapolitiikka parempaan suuntaan. Näyttää siltä, että tämä hallitus siihen ei kykene. Ja kyllä mielestäni aika monen edustajan täytyy peiliin katsoa, mikäli tämä esitetyn mukaisena läpi tulee menemään. Tulevilla hallituksilla tulee riittämään erittäin paljon korjattavaa.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä talousvaliokunnan puheenjohtaja Pekkarisen esittelystä kuulimme, tässä on kyseessä hyvin tärkeä lainsäädäntöehdotus, ja Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnan osalta tämä tulee merkitsemään hyvin rajua takaiskua työpaikkoihin. Meidän alueellamme energiayhtiöt ovat arvioineet, että tästä hankintaketjusta tullaan menettämään 150—300 työpaikkaa, ja valtakunnallisesti olisi ollut luvassa jopa 850 uutta työpaikkaa, jos hallituksen esitystä tuen rajaamisesta ei tehtäisi.

Etelä-Pohjanmaan Voiman energiaosakeyhtiö investoi äskettäin 40 miljoonan euron investoinnin Vaasaan Vaskiluotoon rakennettuun kattilaan. Nyt tulee käymään niin, että tämä investointi tulee jäämään osin tarpeettomaksi. Kivihiilen ja tuontipuun käyttö tulee lisääntymään. Puun käyttömäärä tulee jopa puolittumaan alueellamme nykyisestä. Tuen rajaaminen vaikuttaa myös siihen, että nyt yrittäjien investoinnit metsäenergiatuotantokalustoon jäävät hyödyttömiksi. Meidän maakunnissamme on suhteessa käytetty enemmän järeää puuta hakkeeksi kuin esimerkiksi itäisessä Suomessa.

Tämä tuen rajaaminen järeän puun osalta on pöyristyttävää myös siksi, että metsäteollisuutta lukuun ottamatta kaikki 40 asiantuntijatahoa, joihin kuuluvat muun muassa sahat, energiayhtiöt, metsäorganisaatiot ynnä muut, vastustivat tätä hallituksen esitystä jo ensimmäisellä lausuntokierroksella. Tällä vaalikaudella yksikään hallituksen esitys ei ole asiantuntijoiden taholta ollut näin suuressa vastatuulessa. Erityisen painavana pidin maa- ja metsätalousministeriön lausuntoa tästä lakiehdotuksesta. Ministeriö piti tätä esitystä tarpeettomana ja epätarkoituksenmukaisena.

Myös metsänomistajille tämä linjaus on takaisku. Nyt kuitupuulle ei ole vaihtoehtoista käyttökohdetta. Tämä merkitsee sitä, että metsäteollisuus saa itse määritellä kuitupuun hinnan. Kun kilpailua ei ole, hinta laskee ja samalla metsästä saatava tulo pienenee.

Viime aikoina kaikki puolueet ovat tässä salissa vannoneet biotalouden nimiin ja puhuneet kauniita uusien työpaikkojen luomisesta. Metsämme kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, ja siitä hyödynnettiin viime vuonna vain 55 miljoonaa kuutiota. Puuta siis meillä riittää, pelko puun loppumisesta on aiheeton. Mikäli puun hankinta selluteollisuuden tarpeeseen tulisi kärsimään ja voitaisiin puhua puupulasta, niin tähän asiaan voitaisiin sitten palata myöhemmin.

Tämä linjaus osoittaa sen, että hallituspuolueet ovat taipumassa metsäteollisuuden edessä ja uhraavat maakunnistamme satoja työpaikkoja. Lisäksi on huomionarvoista se, että lakiesityksen on tarkoitus tulla voimaan vasta vuonna 2018 eikä sitä tulla soveltamaan näillä päätöksillä kuin vuoteen 2020 saakka eli enintään kolme vuotta.

Kuten edustaja Pekkarinen omassa esittelypuheenvuorossaan totesi, byrokratia tulee lisääntymään näiden hake-erien todentamisongelman vuoksi ja byrokratian purkutalkoisiin ovat kaikki eduskuntapuolueet täällä viime kuukausina halunneet osallistua, ja nyt tässäkin asiassa ollaan toimimassa juuri päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen ehdottamaa rajausta energiapuun tukeen ei tarvita.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tästä kyseisestä hallituksen esityksestä käytiin täällä aika kiivaskin lähetekeskustelu noin kuukausi sitten. Oletin, että talousvaliokunta sen lähetekeskustelun sisällön ottaa huomioon valiokuntakäsittelyssä, mutta aika vähän talousvaliokunnan mietinnössä nyt on näkyvissä niitä elementtejä, niitä puheenvuoroja, mitä lähetekeskustelussa oli esillä. Itsekin kritisoin voimakkaasti tätä lähtien siitä, että me emme tarvitse nyt mitään uudistuksia tähän, koska hallituksen esitys, kuten edellisissä puheenvuoroissa jo on todettu, lähtee siitä, että vasta vuonna 2018 nämä muutokset astuisivat voimaan. Herää kysymys, miksi nyt kiirehditään niin kovasti.

Hallituksen toiminta on ollut kyllä oikeansuuntaista siltä osin, että turpeen verotusta on nyt kevennetty ja ollaan keventämässä ja metsähakkeen tukea siltä osin ollaan korottamassa. Mutta kun nyt onneksi tällä kertaa ministeri on aitiossa, niin on syytä nostaa esille ulkomailta tuotu puu ja sen tukeminen. Vähintä tässä tilanteessa olisi, että kaikki se puu, mitä tuodaan ulkomailta ja mille maksetaan tätä tuotantotukea myös, olisi erotettu tai erotettaisiin tuotantotuen piiristä. Arvoisa ministeri, mitä ajattelette tästä vaatimuksesta?

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten tässä on edellä tullut esille, ensi töikseen hallitus vuoden 2012 alusta alensi hakkeen tukea ja korotti turpeen veroa. Nyt näillä esityksillä ollaan palauttamassa näitä asemia takaisin eli vuoden 2011 tasolle.

Tässä hallituksen esityksessä, kuten esille on tullutkin, on tämä järeän puun luokittelu eli rajataan metsiköitä. Tehdään ihan uusi luokka metsään, eli tämmöinen järeän puun metsikkö nyt ensinnä, ja sen ympärille sitten tehdään vielä määrätynlainen vahva byrokratia. Eli tämä esitys olisi muuten hyvä, jos jättäisi tämän rajauksen pois tästä täysin. Olemme valiokunnassa kuulleet useita asiantuntijoita ja asiantuntijalausuntoja. Tässä on ainoastaan yksi eli metsäteollisuus tämän asian takana, ja kaikki muut lausunnot ovat olleet sitä vastaan.

Mielestäni tässä nyt ammutaan vähän tykillä kärpästä tällä hetkellä eli tässä oletetaan, että puun saatavuus tulee heikentymään näiden meidän suurten investointien vuoksi. Suuret investoinnit on todella hyvä asia, ja keskusta katsoo myös sen, että katsotaan puunjalostus mahdollisimman pitkälle. Mutta tälläkään hetkellä puumarkkinat eivät täysin toimi, ja varsinkin kun katsotaan alueellisesti, kuten tuli tuossa Etelä-Pohjanmaan ja Lapinkin puun saatavuus, niin siellä ei ole kaikilla alueilla sellupuullekaan esimerkiksi kysyntää. Eli tämä rajauksen pohja on olettaman varassa.

Siksi toiseksi meillä on jo Pöyryn tekemä hyvä järjestelmä, joka tulkitsi tätä vuosien 2011—2012 aikana ollutta vero- ja tukijärjestelmää, ja siellä ei nähty, että puumarkkinaan olisi tullut häiriöitä tai puupulaa olisi ollut nähtävissä. Eli siltäkään pohjalta tällä rajausesityksellä ei ole pohjaa. Meillä on kaikkenaan sähkön energiatukilaki voimassa 12 vuotta ja se loppuu noin 2020, niin että tämän lain voimassaolokin on aika vähäinen eli 18—20. Kun tämä laki täytyy vielä kaiken lisäksi käydä notifioimassa EU:ssa ja meillä on myös muita — metsä- eli Kemera-tukien notifikaatio — siellä olemassa, niin on vaarana, että tässä notifikaatioprosessissa voivat mennä toisetkin asiat pesuveden mukana pois. Eli en näe itse tätä rajausta millään tapaa tarpeellisena tässä vaiheessa, ja meillä on järjestelmät, jotka reagoivat mahdollisiin puu- ja hintamarkkinoihin.

Keskustan talousvaliokunnan esitys on hylkyesitys tästä, ja meillä on myös lausumaesitys, että vahvistetaan vielä sitä järjestelmää, mikä tälläkin hetkellä on olemassa, ja tarkkaan katsotaan, jos tulee mahdollisia muutoksia ja merkittäviä markkinahäiriöitä, niin nämä rajaukset voitaisiin sen jälkeen vasta ottaa käyttöön.

Kaikkinensa tästä rajausesityksestä: Ensin tätä meille puhuttiin puupulana, sen jälkeen meillä on esitelty tätä hintahäiriönä, ja kolmantena asiana tässä tuntuu sitten kuitenkin olevan, että suurteollisuus ja eräät toimijat haluavat valvoa meidän puuvirtojen tämänhetkistä markkinatilannetta. Eli kyllä tässä on tärkeää saada uudet työpaikat metsäteollisuuteen, mutta meillä on tuhansia työpaikkoja ja pitkäaikaisia investointeja myös energiateollisuudessa. Kyllä meidän täytyisi pystyä tässä salissa tekemään vähemmän byrokratiaa olevaa lainsäädäntöä ja toisaalta pitkäjänteisempää lainsäädäntöä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin edustaja Savolalle: Tässä lakiesityksessä ei ole sitä 16 sentin rajaa enää olemassa. Se on joissain papereissa ollut, mutta se on pois pyyhitty.

Arvoisa puhemies! Sähköntuotantoon käytettävän energiahakkeen tuen ja nimenomaan sen järeän puun osuus kaiken kaikkiaan on 10—20 prosenttia, eli siis sen hakkeen määrä, johon tämä lakiesitys kohdistuu, on 10—20 prosenttia. Ihan tarkkaa lukua siitä ei ole. Ja nimenomaan sen järeän puun, josta sitä kuitupuuta myöskin saataisiin, tukea pudotetaan 100 prosentista 60 prosenttiin. En usko, että tämä on mikään maailmanloppu tälle asialle, sillä tälläkin prosentilla ja nimenomaan tällä prosentilla se niin sanottu ajojärjestys säilyy, eli ensin on hake, turve ja vihonviimeisenä se synkänmusta kivihiili, jota vastaan varmaan kaikki meistä haluavat taistella.

Se on totta, että sitä kuitupuuta menee sinne hakkeeksi, ja sehän johtuu siitä, että se on ominaispainoltaan isompaa, siinä on vähemmän kuorta suhteessa siihen puuhun, ja energiateollisuus näin ollen sitä myöskin haluaa, mutta eihän sen käyttö tästäkään eteenpäin ole poissuljettua, se tuki vain on sitten vähän pienempi kuin tähän asti.

Hakkeen tukihan muuten nyt nousee vielä. Se on nyt 15 euroa ja risat, ja se nousee 2016 vielä 18 euroon, niin että ei tämä nyt ihan näin mustavalkoinen asia ole.

Kyllä minun mielestäni on äärimmäisen tärkeä asia, vaikka suoraan tällä lailla sitä ei voidakaan tehdä, turvata myöskin niille tuleville selluinvestoinneille, joita päätöksiä onneksi on tehty ja mahdollisesti vielä lisää tehdään, puun saanti, jotta sitä voidaan jatkojalostaa eteenpäin, koska kyllähän se meidän, siis Suomen, menestys on se, että me pystymme tekemään jatkojalostetumpia tuotteita kuin tähän asti emmekä pelkästään hakkeeksi, niin kuin tässä tapauksessa — tämä on vähän korni vertaus, mutta siitä huolimatta. No, sillä sitä tärkeätä sähköä, kotimaista sähköenergiaa, tuotetaan.

Valiokuntahan omassa käsittelyssään ja kuulemisissaan myöskin oli vähän semmoisella epäilevän tuomaan kannalla ja sen takia näitä lausumia myöskin tänne kirjasi, eli niitä on kolme kappaletta. Valiokunta nimenomaan haluaa, että sekä energiateollisuudelle että tuleville selluinvestoinneille sitten riittää sitä puuta.

Sen takia valiokunta ykköslausumanaan edellyttää, että valtioneuvosto seuraa tämän sääntelyn vaikutuksia polttoaineiden ajojärjestykseen, josta äsken mainitsin, ja ryhtyy tarvittaviin toimiin, mikäli tämä kivihiilen käyttö lisääntyy tai muutokset uhkaavat muutoin vaarantaa uusiutuvan energian käytölle asetetut tavoitteet, jotka ovat tärkeitä tavoitteita ja joihin pitää myöskin päästä.

Toinen lausuma edellyttää, että valtioneuvosto seuraa esityksestä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, jota edellisessäkin puheenvuorossa tässä on tullut esille. Pöyryn selvityksen mukaan ja Energiaviraston selvityksen mukaan se byrokratian lisääntyminen ei ole suurta. Totta kai sitä tulee, se on tunnustettava, hieman lisää, mutta ei suurta.

Kolmas lausuma koskee sitä, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa uuden tukijärjestelmän vaikutuksia puumarkkinoihin ja ryhtyy tarvittaviin toimiin, mikäli kilpailu markkinoilla uhkaa vääristyä.

Näillä sanoilla minun mielestäni tämä lakiesitys ja valiokunnan mietintö myöskin ovat hyvin tasapainoisia. Kyllä tällä turvataan sekä energiateollisuudelle että sitten sen jatkojalostajille, sellutehtaille ja paperitehtaille, myöskin se puu, jota Suomessa tarvitaan.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kärnä, on aivan totta, että tätä 16 senttimetrin rajaa ei siellä ole, mutta tämä jäljelle jäävä järeä puu täytyy kuitenkin pystyä todentamaan sitten sen jälkeen, mihinkä sitä on käytetty. Tämä tulee tarkoittamaan lisää byrokratiaa, ja se tulee tarkoittamaan myös sitä, että jonkun täytyy maksaa tämä todentaminen.

Nyt kun ministeri Vapaavuori on paikalla, haluan kysyä, kuka maksaa tämän todentamisen, kuka maksaa tämän byrokratian. Eihän sitä tule maksamaan metsänomistaja, koska pahoin pelkään, että tämä tulee menemään sekä energiayhtiöitten maksettavaksi että sitten metsänomistajan maksettavaksi riippuen siitä, mihinkä puu on menossa.

Haluan myös kyllä kysyä sitä, että minkä ihmeen takia tässä nyt ei voitu palata siihen hyvään vuosien 2011—12 tasoon, siihen edelliseen energiapakettiin, jolla saatiin hyvin bioenergia liikkeelle, kotimainen energia käyttöön ja meidän kivihiilen kulutustamme laskuun.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kärnä sanoi aivan oikein, että Energiavirasto ja ministeriö sanovat, että tästä ei tule suurta byrokratiaa, mutta se tarkoittaa juuri heidän omia osioitaan. Tässä ei arvioitu sitä, mitä se tuo yrittäjille, energialaitoksille. Me joudumme tekemään energialaitoksissa uusia laatujärjestelmiä, katsomaan, mistä se puu tulee ja mihin se on menossa ja missä kasassa on mitäkin tavaraa. Eli sinne se tuo sen järjestelmän vuosittaisen seurannan.

Toinenkin asia vielä tästä todentamisesta: on vähän niin kuin vielä harmaata aluetta, kuinka sitä tullaan tarkkailemaan, mitkä ovat siinä sitten sanktiot, ja jos ne puut ovatkin väärässä kasassa, niin mitä siitä. Tämä jäi vielä hyvin harmaalle alueelle. Tässä jää energiayhtiöille määrätynlainen peikko vielä sen jälkeen, mitenkä he toimivat, toimivatko he laillisissa puitteissa vai eivät.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten vielä kolme vastauspuheenvuoroa: edustajat Hemmilä, Kärnä ja Eestilä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin on ollut hämmentävää, kun tässä hallituksen esitystä valmisteleva virkamies on esittänyt, että tämä ei lisää mitenkään hallintoa ja byrokratiaa ja että jatkossakin tässä riittää tämän sähkötuotantotuen saamiseksi se, että tämä energiatuotantoyksikkö kirjanpidossaan todistaa, minkälaista puuta ja minkä verran on käytetty, ja tekee sitten sen todistuksen mukaisen hakemuksen energiatuen saamiseksi, ja että Energiamarkkinavirasto vain valvoo. Olen ollut itse asiantuntijakuulemisessa läsnä, kun asiantuntija on todennut, että siellä metsäpäässä ei tule minkäänlaista valvontaa tapahtumaan.

Arvoisa ministeri, miksi tällaista lakiuudistusta ylipäätään ollenkaan tarvitaan, jos näin on?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa kollegoita kansanedustajia siitä, että sitä raportointia ja valvontaa on myöskin nyt, tällä hetkellä, olemassa. Tähän tulee yksi pykälä lisää. Minä en usko, että siitä tulee mikään ylikäymätön asia, ja jos muistan oikein — ja muistan; puhun kuin vanha nyrkkeilijä, että muistan kuin muistankin — niin tämä tarkkailu tulee olemaan satunnaistarkkailua, siellä ei tarvitse eikä varmaan tule juoksemaan siellä metsissä jatkuvasti tarkastajia. Minä haluan korostaa sitä, että tämä on yksi pieni osa, joka siihen hallinnolliseen taakkaan tulee lisää. Sitä tulee lisää, se on myönnettävä, mutta en usko, että se kamelin selkää tässä tapauksessa katkaisee, koska sitä valvontaa on jo tänä päivänäkin aika paljon.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Edustaja Eestilä, vastauspuheenvuoro, ja sitten siirrymme puhujalistaan.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on se hyvä, että ensi vuoden alusta turpeen vero sitten laskee 1,9 euroon megawattitunnilta. Se nostaa sen vuonna 2010 säädetyn lain mukaan metsähakkeen tuen maksimiin eli 18 euroon megawattitunnilta. Tämä 2010 säädetty kiikkulauta on herkkä päästöoikeuden hinnalle, se leikkaantuu sitten. 10 eurossa tämä raja kulkee.

Minä kysyisikin ministeriltä, onko minkälaisia herkkyysarvioita tehty siitä, miten mahtaa päästöoikeuden hinta Euroopan unionin backloadingin ansiosta kehittyä, ja onko ministerillä valistunutta arviota, miten kivihiilen maailmanmarkkinahinta talouden aktiviteettien mahdollisesti noustessa käyttäytyy — nämähän ovat aivan ratkaisevia tekijöitä. Mikä on sitten turpeen ja metsähakkeen käyttö meidän chp-laitoksissamme? Teillä on varmasti siellä työ- ja elinkeinoministeriössä näistä asioista herkkyysnäkökulmatasolla keskusteltu.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ja sitten puheenvuorolistaan.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! En olisi uskonut, että 1983 alkaneen kansanedustajatyöni aikana Suomen talouden näin suurissa vaikeuksissa ollessa joutuu niin menneisyyden vyöryn ja oikeastaan tämmöisen paluu menneisyyteen -tunnelman varaan kuin täällä tämän lain käsittelyn yhteydessä on menty.

Kyse on siitä, että metsäteollisuutta pidettiin iltaruskon alana muutama vuosi sitten. Kemijärvet tuhottiin, monta paperikonetta hävitettiin ja katsottiin, että Suomessa ei ole puunjalostukselle ja metsäteollisuudelle sijaa, vaikka esimerkiksi sosialidemokraattien taholta uskottiin ja tehtiin työtä sen eteen, että sellun, kartongin ja paperin osalta ja uusien biojalosteiden, biolääketieteen ja monella muulla puolella on paljon mahdollisuuksia Suomen metsävarantojen hyödyntämiseen. Tältä osin täytyy muistaa, että selluteh-das on suurin mahdollinen kotimainen energialaitos.

Tämä keskustelu tässä yhteydessä, jossa on haluttu varmistaa metsäteollisuuden toimintaedellytykset puun saatavuuden osalta, on ollut hämmentävää. Se on ollut oikein imperiumin, Simonkadun MTK:n, vastavyöry sille, että Suomessa (Mikko Savolan välihuuto) vihdoin tehdään isoja metsäteollisuuden investointeja jopa 10—11 miljoonan motin lisäkäytölle. On Äänekosken hankkeiden ohella kartonkikoneinvestointeja Varkaudessa ja monia muita.

Tältä osin tämä ministeri Vapaavuoren ja hallituksen esitys sai maa- ja metsätalousvaliokunnassa vakaan tuen oikeastaan vain sosialidemokraateilta. Siksi jouduimme jättämään tähän myöskin eriävän mielipiteen jo maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon, koska siellä kokoomuksen kanssa sitten hävisimme tähän liittyvät näkökohdat.

Nyt minusta on tärkeätä muistaa, että teollisuuden ja metsäteollisuuden osalta meillä on siis raaka-ainetta, turvataan toimintaedellytykset energian puolelta. Logistiikan, alempiasteisen ja muun kuljetusjärjestelmän pitää olla kunnossa. Henkilöstön koulutukseen pitäisi uhrata. Osassa tästä hirveästä hyökyaallosta, mitä vastaan tulee, pitäisi pohtia, miten koulutetaan kannolle metsäkoneosaajia, kuljetuspuoleen ihmisiä, hyödynnetään meidän kansallisvarallisuutta. Sen sijaan suurin huoli on se, että eihän sitä vain nyt käytetä. Se pitäisi mieluummin polttaa kuin käyttää korkeamman jalostuksen puolella. Puun pitää mennä siihen, missä siitä maksimaalinen hyöty saadaan. Ei pidä vääristää puun eri käyttömuotoja, esimerkiksi tukkipuun poltolla tai jollain vastaavalla virityksellä. Jalostuskelpoisesta puusta tulee se kansallinen lisäarvo.

Myös nämä tekijäthän osittain olivat takana, kun sosialidemokraatit vastustivat Metsähallituksen yhtiöittämistä, koska siinä esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen sahateollisuuden järeän tukkipuun saanti olisi vaarannettu ja helposti kansallisvarallisuus ajettu ulkopuolisille kansainvälisille sijoittajille. Eli joka puolella pitää tätä katsoa.

Meillä on 1,2 miljoonaa hehtaaria uudistamatonta, ensiharvennusten osalta laiminlyötyä metsäalaa. Meidän metsälainsäädäntö ei velvoita metsien uudistamiseen sillä tavalla kuin pitäisi. Meillä on negatiivisella korolla metsiä — maassa, jolla olisi todella sille käyttöä. Metsälakienkin osalta oli se virhe, että uudistamiseen oli jätetty semmoisia taimikon mittoja, että käytännössä meiltä olisivat hävinneet havumetsät. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa jouduimme lain käsittelyvaiheessa korjaamaan tämäntyyppisiä säännöksiä.

Tässä koko ajan on tällainen MTK:lainen ja metsänomistaja-asetelma mukana, että mietitään vain Kemeran ja muiden tukien systeemiä, kun meillä olisi luotavissa kannattavaa teollisuutta ja parempaa raaka-aineen hyödyntämismahdollisuutta. Eli tältä osin haluan kyllä nyt vakavasti vedota, että me käymme läpi tässä maassa vakavasti tätä metsälainsäädäntöä, mietimme sitä, millä tavalla puun tasainen saatavuus kilpailukykyiseen hintaan turvataan, koska jos ei tule pinoa ollenkaan, niin metsänomistaja on varmasti kyllä ensimmäisiä, jotka rupeavat tästä hommasta kärsimään, samoin kuin työllisyys ja monien alueiden kehitys.

Eli täytyy sanoa, että MTK:n poliittinen siipi keskusta on kyllä vahvassa voimantunnossa, ja näyttää siltä, että tämäntyyppisissä asioissa on nyt tämmöinen hetkellinen poliittinen esiintyminen tärkeämpää kuin varmistaa, että teollisuus voi luottaa, että tähän maahan voi investoida. (Puhemies koputtaa) Ei se ole taattua, että meille tulee näitä jatkoinvestointeja (Puhemies koputtaa) ja että ne toteutuvat, (Puhemies koputtaa) jos puun saatavuuden osalta toimitaan näin sattumanvaraisesti.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ministeri Vapaavuori, 5 minuuttia.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kuten kaikki tietävät, tämä on osa kokonaispakettia, jonka toinen osa on turpeen veron alentaminen. Kuten kaikki täällä salissa myös tietävät, nämä liikkuvat käsi kädessä. Edellisellä vaalikaudella EU:hun notifioitu tukijärjestelmä edellyttää sitä, että turpeen ja metsähakkeen kilpailukyky suhteessa toisiinsa pidetään samana: eli jos turpeen veroa alennetaan, niin metsähakkeen syöttötariffia nostetaan, ja sitten tietenkin päinvastoin.

Kun hallitus turpeen veron alennusta syksyllä pohdiskeli, me työ- ja elinkeinoministeriössä kiinnitimme huomiota siihen, että on tietty raja, kuinka paljon sitä voidaan alentaa, ilman että syntyy mahdollisia ongelmia puumarkkinoilla. Se, että tämä turpeen veron alennus tuotiin kaksivaiheisesti voimaan, tarkoitti sitä, että se alennus, joka tänä vuonna jo tehtiin, meidän tulkintamme mukaan ei aiheuta riskiä puumarkkinoilla, mutta jos vielä halutaan alentaa enemmän, niin silloin tarvitaan myös pientä rukkausta täällä järjestelmäpuolella, jota nyt siis ollaan tekemässä.

Täällä keskustelussa useampikin on antanut ymmärtää, että tässä jotenkin metsäteollisuutta suosittaisiin. Itse muistan hyvin viime syksyltä, kun minua haukuttiin täällä aika rajusti siitä, et- tä metsäteollisuutta sorsitaan, kun ei annettu TVO:n neljännelle voimalalle lupaa. Näissä tehtävissä kuuluu luontaisetuihin, että välillä syytetään sorsimisesta ja välillä syytetään suosimisesta, mutta voisi sanoa näin, että kun riittävästi haukutaan molemmista suunnista, niin todennäköisesti silloin on kohtuullisen objektiivista ja kansakunnan kokonaisedun tulokulmasta tapahtuvaa päätöksentekoa. (Matti Saarinen: Ministeri on oikeassa!)

On hyvä palauttaa mieleen iso kuva. Suomessa ei tueta puun käyttöä, kun siitä tehdään sellua, paperia, kartonkia, huonekaluja tai vaikkapa kerrostaloja, mutta tuetaan sen polttamista. Suomessa tuetaan veronmaksajien varoilla kaikkein alimman jalostusarvon tuotantoa eli polttamista, mutta ei tueta näitä korkeamman jalostusarvon tuotantoja. Tämä on silti hyväksyttävää, legitiimiä ja järkevää, jos sillä tavoin pyritään suosimaan kotimaisia uusiutuvia polttoaineita suhteessa kivihiileen, mutta raja menee siinä, että me emme voi omilla, veronmaksajien tuilla aiheuttaa tilannetta, jossa korkeamman jalostusarvon tuotanto edes teoriassa vaarantuu tai kärsii. Valtio ei voi tukiaisin tukea alimman jalostusarvon tuotantoa tavalla, joka vaikeuttaa korkeamman jalostusarvon tuotantoa. Tästä tässä on viime kädessä kysymys.

Tämä keskustelu olisi monella tavalla hämmentävää, ellei tietäisi, että vaalit ovat kohta tulossa, varsinkin kun muistaa, että tässä tuki joka tapauksessa nousee. Täällä muistaakseni edustaja Kärnä sen kertoi, että se osa tästä metsähakkeesta, joka jatkossa tulisi alemman tuen piiriin, on vain 10—20 prosenttia kaikesta energiakäyttöön käytettävästä metsähakkeesta ja sen 80—90 prosentin osalta tuki vain nousee. Kun katsotaan tätä kokonaisuutta ja samalla kun turpeen veroa alennetaan, niin itse asiassa tämä kokonaispaketti parantaa metsähakkeen tukea ja samalla vähentää turpeen veroa ja parantaa kotimaisten polttoaineiden kilpailukykyä.

Hämmentävää on myös keskustelu siitä, kuinka täällä jotkut haluavat vähätellä, että tämähän tulee voimaan vasta kolmen vuoden päästä ja sitten tämä on voimassakin vain kaksi vuotta, että kannattaako tämän eteen nyt tehdä tämmöisiä muutoksia. Jos kyse olisi näin vähäpätöisestä asiasta, niin kannattaisiko sitä vastustaa niin hirvittävästi? Mikä jumalaton mekkala tulee aiheesta, joka teidänkin mielestänne on niin mitättömän pieni asia, ettei sitä kannata tehdä. Pikkasen loogisuutta kaipaisin myös vastustajien puheenvuoroihin.

Kysymys siitä, riittääkö puuta, on hyvä kysymys, eikä siihen ole olemassa tieteellistä totuutta. (Timo Soini: Riittäähän sitä!) — Viime kädessä, edustaja Soini, se, riittääkö puuta, ratkaistaan saksalaisten kuluttajien ja EU:n komission toimesta. Kysymys on siitä, onko meidän metsän käyttö kestävää ja legitiimiä, ja sen viime kädessä ratkaisevat kuluttajat maailmalla, ja sen viime kädessä ratkaisevat sääntelijät maailmalla. Me emme voi antaa heille semmoista viestiä, että täällä suositaan polttamista jopa korkeamman jalostusarvon tuotannon kustannuksella edes teoriassa.

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi pikkasen yksityiskohtaisemmin näihin byrokratiakysymyksiin.

Ei pidä antaa täällä todistuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Eivät meidän virkamiehet ole väittäneet, että mikään ei muutu. On väitetty, että muutos ei ole kovin suuri.

Vastineessa, jonka työ- ja elinkeinoministeriö valiokunnalle antoi, todettiin muun muassa seuraavaa: Yksittäisiä hake-eriä ei tarvitse fyysisesti seurata. Sen sijaan Energiavirasto edellyttäisi, että sähköntuottajat pystyvät erittelemään ja osoittamaan täyteen tukeen ja puoleen tukeen oikeuttavat metsähakkeen määrät. Tarvittavat tiedot tuotettaisiin nykyiseen tapaan puunkorjuun yhteydessä.

Ja tarkemmin: Muutos on käytännössä toteutettavissa varsin yksinkertaisella tavalla, ja tosiasiallisesti se muuttaa ainoastaan varsin vähäisessä määrin jo noudatettuja toimintatapoja. Puunhankinnan perustoimintaan kuuluu, että samasta hakkuukohteesta toimitetaan eri raaka-aineita eri paikkoihin. Esitetty muutos tuo tähän valikoimaan yhden puutavaralajin lisää. Metsähakkeen jakaminen jatkossa kahteen eri luokkaan ja määräkirjanpidon hallitseminen eivät aiheuta merkittäviä muutoksia edes pienemmissä metsähaketta toimittavissa yrityksissä. Olen rehellisesti, samoin kuin työ- ja elinkeinoministeriö, myöntänyt, että tämä aavistuksen verran lisää byrokratiaa, mutta ei sitäkään nyt pidä liioitella.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Taidan olla pikkuisen eri linjoilla kuin edelliset puheenvuoron pitäjät.

Tätä muutosta on selitetty niin, että tavoitteena on nostaa kotimaisen energian kilpailukykyä. No, minusta kuitenkin tuntuu, että nyt haetaan uusia keinoja metsäteollisuuden katteen kohentamiselle.

Suuri asia tässä on, että orastava pienyrittäjyys ja maatalousyrittäjyyden liitännäiselinkeinot ovat jälleen uhattuina, koska merkittävä lisäkustannus hake-erien dokumentoinnista koituu puunhankinnan, korjuun, kuljetuksen ja varastoinnin ja energiantuotannon toimijoille, mikä heikentää voimakkaasti kilpailukykyä, ja byrokratia lisääntyy voimakkaasti, vaikka sitä on täällä väheksytty. Koska asialla on myös EU-komissio, niin on myös epäiltävä, annetaanko kivihiilelle taas uusi nousu, kun sen käyttöä on saatu hiukan hillittyä. Kaiken kaikkiaan tästä seuraa lisää byrokratiaa, kuten jo totesin.

Talousvaliokunta toteaa, että tarkasteltaessa pelkästään metsän kasvulukuja voi perustellusti päätyä siihen, että puuraaka-ainetta tulee riittämään kaikille käyttäjille. Selvityksen mukaan tutkimuksissa ei vielä tällä hetkellä aiheudu ongelmia, mutta metsäteollisuuden tulevien investointien myötä hintakilpailu uhkaa vääristyä vuoden 2016 lopussa ilman ehdotettuja toimia. Ilmeistä on, että valtiontuen lisääntyminen vaikuttaa kuitu- ja tukkipuun hintatasoon sitä nostavasti. Jo pelkästään tämä lause kertoo, mistä on kysymys. Olisiko se kauhea asia, suuri asia, jos metsänomistaja saisi pienen korotuksen vihdoinkin siitä, että omistaa metsää ja myy puuta, koska puun hinta on polkenut paikallaan vuosikymmeniä?

Tehdyt arviot muutoksen vaikutuksista ovat keskimääräisiä, eikä kaikkia alueellisia tai laitoskohtaisia vaikutuksia ole voitu ennakoida. Energia- ja ilmastopoliittisesti ei ole kestävää, mikäli muutokset johtavat siihen, että osassa laitoksia on uuden sääntelyn myötä kannattavampaa lisätä kivihiilen käyttöä kotimaisten polttoaineiden sijasta.

Energiateollisuuden huolena on erityisesti ollut, että muutoksen myötä byrokratia kasvaa ja puuraaka-aineen luokittelu eri tukiluokkiin kuuluviin jakeisiin haittaa puumarkkinoiden toimintaa ja johtaa ylimääräisiin logistiikka- ja raaka-ainekuluihin. Aivan oikein, näin tulee tapahtumaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat jättäneet talousvaliokunnassa vastalauseen tästä asiasta, ja asia tullaan esittelemään tarkemmin toisessa vaiheessa.

Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaan ja kuningatar Silvian vierailu

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Arvoisat kansanedustajat! Ilmoitan, että Heidän Majesteettinsa Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia seurueineen ovat saapuneet seuraamaan täysistuntoa. Eduskunnan puolesta lausun arvoisat vieraat tervetulleiksi eduskuntaan.

Ärade riksdagsledamöter! Jag har glädjen meddela att Deras majestäter Sveriges Konung Carl XVI Gustaf och Drottning Silvia med följe har anlänt för att bevista plenum. På riksdagens vägnar vill jag hälsa de högt ärade gästerna välkomna! (Suosionosoituksia)

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kahdeksan vuotta eduskunnassa ja ensimmäinen kuninkaallinen seuranta.

Arvoisa puhemies! Käsitellään energiatukilakia, ja tämän esityksen mukaan metsäenergiamarkkinoilla olisi jatkossa kahden tukitason rankahaketta. Käytännössä tämä edellyttää energiasektorin toimijoitten mukaan uutta metsäenergian seurantajärjestelmää ja todentamisjärjestelmää. Eri tukiluokkiin kuuluva puu on eriteltävä kirjanpidossa. Valvonnan ja seurannan byrokratia ja kustannukset näyttäisivät eri toimijoitten mukaan lisääntyvän merkittävästi.

Tämä laki myös johtaisi kilpailutilanteen vääristymiin puun hankinnassa eri toimijoitten kesken. Kokonaisuutena tämän lakiesityksen tosiasialliset tekijät eli kolme suurta metsäteollisuusyritystä hyötyisivät ja koko muu kotimaisen energian toimijayrityskenttä heikkenisi. Asiantuntijakuuleminen on tältä osin ollut hyvin yksiselitteistä.

Kun luin talousvaliokunnan mietintöä tästä lakiesityksestä, mielenkiintoista siinä oli se kirjaus, että nimenomaan järjestelmän hallinnosta vastaava Energiavirasto olisi todennut, että valvonta ei ole käytännössä ongelma. Tietysti kun katsotaan, mitä kaiken kaikkiaan yleensä valvonnan osalta eri viranomaiset sanovat, niin kyllähän viranomaiset aina näin toteavat, mutta itse energiateollisuus, energiaketju näkee kuitenkin selkeästi niin, että byrokratiavalvonta lisääntyy, ja se tulee aiheuttamaan merkittäviä kustannuksia tälle toimijasektorille. Itse kyllä uskon merkittävästi enemmän käytännön yrittäjiin, käytännön yrittäjäkenttään, kuin viranomaisvalvojan näkemyksiin tässä asiassa.

Itse myös näen niin, että tämän lain käsittelyn yhteydessä julkilausutut pelot puun riittävyydestä ovat kovin aiheettomia. Metsäteollisuuden huoli perustuu tässä pelkästään pelkoon puun hinnan noususta, mutta on tietysti aivan selvää, että meidän pitää tässä talossa olla huolissamme ja kantaa vastuuta siitä, että puuta on riittävästi käytettävissä, eli meidän on luotava paremmat edellytykset aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle ja parannettava metsänomistusrakennetta. Samoin meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla sukupolvenvaihdoksen kynnystä saadaan madallettua ja kuolinpesien metsätaloudellista toimivuutta tehostettua. Erityisesti metsän uudistamisen laatua, pienten taimikoitten varhaishoitoa ja taimikon hoitoa sekä ensiharvennusta on totta kai parannettava ja lisättävä nykyisestään.

Talousvaliokunnan mietinnössä oli myös mielenkiintoista huomata, että valiokunta ei yhdy maa- ja metsätalousvaliokunnan notifikaatioprosessia koskeviin arvioihin, ja talousvaliokunta myös arvioi, että tämä ei tuo mitään riskejä Kemera-lainsäädännön notifiointiin. TaVin kanta on yllättävä, koska hyvin laajasti muun muassa maa- ja metsätalousministeriö pitää omissa lausunnoissaan tämän energiatukilain notifiointia riskinä myös Kemera-lain käsittelylle.

Eli summa summarum, arvoisa puhemies: täytyy todeta selkeästi se, että tämä laki tuo metsämarkkinoille, metsätalouteen kaiken kaikkiaan niin merkittäviä riskejä, että tämä laki on hylättävä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus päätti 5. päivä marraskuuta 2014 alentaa turpeen veroa ja korottaa metsähakkeen tukea, jotta kotimaiset polttoaineet olisivat kilpailukykyisempiä kivihiileen verrattuna. Samalla hallitus alkoi valmistella lakia metsähakkeen tuen rajaamiseksi. Lakiesityksen mukaan metsähake jaettaisiin eri tukiluokkiin. Jalostukseen soveltuvasta kuitu- tai tukkipuusta valmistetun hakkeen tuki puolitettaisiin, kun nyt kaikki hake on saman tuen piirissä.

Arvoisa puhemies! Suomen metsät ovat vajaakäytöllä. Puuta on kaikkialla Suomessa riittänyt jalostuksen käyttöön, eikä energiatuilla ole ollut hintoja nostavaa vaikutusta. Laajoilla alueilla puulla ei ole juuri muuta käyttöä kuin energiakäyttö. Näillä alueilla ei ole käytettävissä hakkuutähteitä, ja tuen rajaaminen voisi vaarantaa metsäsektorin toimintaa. Valmistelun yhteydessä ei ole esitetty laskelmia sille, että tilanne olisi olennaisesti muuttumassa.

Arvoisa puhemies! Energiateollisuuden selvityksen mukaan esityksessä oleva rajaus vähentäisi metsähakkeen käyttöä sähkön- ja lämmöntuotannossa jopa 30 prosenttia vuoteen 2016 mennessä. Ilman rajausta käyttö kasvaisi puolestaan noin 15 prosentilla. Metsähake korvautuisi puoliksi turpeella ja suurelta osin myös kivihiilellä. Rajaus voisi vaikuttaa myös energiateollisuuden investointeihin. Alalla on metsäenergian käyttöön perustuvia investointipäätöksiä valmisteilla noin 2 miljardin euron edestä kuluvalla vuosikymmenellä. Lisäksi tämä hallituksen esitys, jos se toteutuisi, veisi useita satoja työpaikkoja energiapuun hankintaketjuista, kuten täälläkin on tänään useassa puheenvuorossa todettu.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat tehneet vastalauseen tähän hallituksen esitykseen, ja toivoisinkin, että tämä meidän vastalauseemme johtaisi sellaiseen lopputulokseen, josta olisi hyötyä kaikille suomalaisille ja ennen kaikkea kotimaiselle energiatuotannolle ja kotimaisille työpaikoille, koska tavoitteenahan on säilyttää kaikki ne työpaikat, joita meillä tällä hetkellä on, ja toivon mukaan uusiutuvat energiamuodot vielä synnyttävät vuosien saatossa kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja Suomeen.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Sen huomaa, että metsät ovat tärkeitä sekä Suomelle että Ruotsille.

Tässä keskustelussa siis käydään läpi metsähakkeen tuen tulevaisuudennäkymiä ja siihen liittyvää lakiesitystä. Siis tähän mennessä hallituskaudella, sanotaan tässä hallituskauden loppupuolella erityisesti, on kotimaisen energian osalta tehty hyviä ratkaisuja. Viime syksynä turpeen verotusta laskettiin, metsähakkeen tukea nostettiin ja siltä osin tietyllä tavalla semmoinen hyvä ote biotalouteen on saatu. No, nyt näidenkin päätösten osalta, jotka tässä ovat meillä käsittelyssä, jatketaan turpeen verotuksen alentamista, mikä on mielestäni erinomainen asia, ja metsähakkeen osalta osalle metsähaketta on tulossa ihan hyvä näkymä.

Mutta sen sijaan tämän rajauksen osalta, josta tässä nyt keskustellaan, huomioin myös sen, että tässä on tietynlaisia alueellisia eroavaisuuksia. Kun aikaisemmissa puheenvuoroissa todettiin, että joillakin alueilla sen rankapuun käyttö voi olla 10—20 prosenttia, niin joissakin osissa Suomea se on kyllä hieman enemmän, näin se vain on.

Maa- ja metsätalousvaliokuntahan antoi tästä asiasta varsin rapsakan lausunnon, jota sitten on talousvaliokunnassa huolellisesti käyty läpi. Omastakin mielestäni tämän esityksen suurin haaste ja oikeastaan se kysymysmerkki on tämän todentamisvelvoitteen kautta. Oli toisaalta hyvä kuulla, kun ministeri tuossa totesi, vielä kertauksena, että yksittäisiä eriä ei tarvitse erikseen seurata ja näitä tietoja on mahdollista sitten puunkorjuun yhteydessä kohtuullisella byrokratialla hankkia. Mutta joka tapauksessa tämä on oikeastaan niin sanotusti se ongelman ydin, ja jos tässä voidaan tehdä sellainen päätelmä, että nämä byrokratiakokonaisuuteen liittyvät kysymykset voidaan ratkaista, niin sitten täytyy arvioida, onko se kokonaisetu sitten minkäkaltainen näihin muihin asioihin liittyen.

Mutta jos tässä, arvoisa puhemies, käy myös läpi tätä talousvaliokunnan lausumaehdotusta, niin siellä siis puhutaan ajojärjestyksestä, mikä on erinomaisen hyvä asia. Sitten siellä puhutaan sääntelystä, seurannasta. Toivoisin kuitenkin vielä tässä yhteydessä ministeriltä ikään kuin vakuutukseksi — koska tämä on oikeastaan se keskeinen kysymys, että jos ajatellaan suurempia toimijoita, joilla on tietyt tekniikat hallussa, on pienempiä toimijoita, joilla ei välttämättä sitä teknologiaa tällä hetkellä riittävästi ole — onko todella niin, että jos tällaisilla ratkaisuilla mennään eteenpäin, niin ei myös alueellisestikaan kohtuuttomia hallinnollisia kustannuksia olisi sitten tulossa.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on siltä osin hyvä, että turpeen veroa lasketaan. Sitä perussuomalaiset ovat esittäneet koko vaalikauden. Hallituksen esitys on siinäkin mielessä hiukan erikoinen, että sitä voidaan perustella hyvin, mutta sen vastustamistakin voidaan perustella hyvin. Tässä hallituksen esityksessä esitetään käytännössä kuitupuulle ja sitä järeämmälle puulle puolet siitä tuesta, mitä energiapuulle maksetaan.

Mitä tulee siihen, onko tämä hallituksen esitys kompromissiesitys, niin kyllä se varmaan sitä on, jos metsäteollisuus on lähtenyt siitä, että kuitupuulle ja järeämmälle puulle ei pitäisi maksaa tukea ollenkaan. Hallitus lähtee siitä, että sille voisi puolet maksaa. Jotkut ovat sitä mieltä, niin kuin perussuomalaisetkin, että täyden tuen voi tälle maksaa. Ja siinä mielessä hallituksen esitys on kyllä kompromissiesitys.

Hallituksen esitystä on perusteltu myös sillä, että kuitupuusta voi tulla pulaa. Tämähän tarkoittaa sitten vähintäänkin sitä, että kuitupuun hinta nousee, ja tällä on varmasti metsäteollisuudelle paljon merkitystä. Jos kuitupuumotista euronkin enemmän joutuu maksamaan, se lisää metsäteollisuuden raaka-ainekustannuksia kymmenillä miljoonilla euroilla.

Toinen asia on tietysti se — mitä tämän hallituksen esityksen puntaroinnissa on pitänyt tehdä — millä tavalla tämä vaikuttaa metsäteollisuuden niihin tuleviin investointeihin, joista on julkisuudessakin puhuttu, lähinnä Äänekoski, Kuopio ja niin edelleen. Metsäteollisuus itse on kuitenkin sanonut, ettei tällä hallituksen esityksellä ole merkitystä heidän investointipäätöksiinsä, mutta sivulauseessa ovat kyllä kertoneet sen, että he katsovat sen toimintaympäristön, mikä kulloinkin on, silloin kun näitä investointipäätöksiä tehdään. Mutta se viesti on kuitenkin ollut, että tämän taloudellinen merkitys on sen verran pieni, ettei tällä ole merkitystä, meneekö tämä hallituksen esitys tässä suuressa salissa sitten äänestyksestä läpi vai ei.

Toinen kysymys on se, riittääkö puuta. Kun olen talousvaliokunnassa tätä lakiesitystä käsitellyt ja asiantuntijoita kuullut, niin olen itse tullut siihen tulokseen, että kyllä meillä puuta riittää: kasvu on suurempi kuin kulutus. Enemmänkin siitä on kysymys, onko puuta riittävästi markkinoilla, ja sen vuoksi pitäisi panostaa toimiviin puumarkkinoihin niin, että sitä, mitä meillä metsässä kasvaa, voidaan myöskin käyttää, ja siihen vaikuttaa se, kuinka puu markkinoille tulee.

Tässä on paljon turhaa vastakkainasettelua, energiateollisuus vastaan metsäteollisuus, kun kuitenkin tämän taloudellinen merkitys on aika pieni.

Perussuomalaiset jätti talousvaliokunnassa vastalauseen tähän hallituksen esitykseen. Sen pääpointti on se, että hallituksen esitys lisää merkittävästi byrokratiaa puunkorjuussa, nimenomaan siellä metsäpäässä. Energiavirasto on kertonut, ettei tällä ole merkittävää byrokratian lisäystä heidän kannaltaan katsoen, mutta Energiavirasto tarvitsee ne tiedot, jotka sitten täällä metsäpäässä joudutaan keräämään ja Energiavirastolle toimittamaan. Energiavirasto on siinä oikeassa, että heidän byrokratiansa ei kasva, mutta korjuupuolella se kyllä kasvaa.

Toinen asia, miksi perussuomalaiset vastustivat tätä talousvaliokunnassa: me katsomme, että tämä lakiesitys on väärässä ajassa. Jos maksetaan täysi tuki ja siitä aiheutuvat ongelmat konkretisoituvat, niin silloin on viisasta ja järkevää tämän tyyppinen lakiesitys tehdä, mutta nyt tämä on väärässä ajassa, liian aikaisin. Ei tehdä ongelmaa, jos sitä ei vielä ole.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä aika raskas päivä maaseudulle ja maaseudun elinvoimalle: aamulla maa- ja metsätalousvaliokunnassa äänesteltiin ja sen seurauksena sosialisoitiin kalavedet ja kalat, ja siellä tietysti kokoomus ja SDP olivat sen sosialisoinnin vetureina. No, tässä nyt kun alussa kuunneltiin edustaja Rajamäkeä, niin tuli aika selväksi, että hallituksella on tavoitteena myöskin sosialisoida maaseudun puut ja etenkin se, etteivät metsänomistajat saa kohtuullista hintaa niistä puistaan.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa meillä oli maa- ja metsätalousministeriöstä ylijohtaja Juha Ojala asiantuntijakuulemisessa, ja siinä kävi ilmi, että vuonna 1991 kuusikuitupuun kantohinta oli 36 euroa kuutiometriltä. Nykyisin vastaavasta puusta maksetaan 16—17 euroa kuutiometriltä. Mutta tämä halpeneminen ei riitä metsäteollisuudelle. Se haluaisi puun vaikka ilmaiseksi, mieluummin metsänomistaja saisi ajaa sen tehtaalle ja antaa vähän käsirahaa vielä mukaan. Se on tietysti kärjistettynä tämä, mitä sanoin, mutta se kuvaa sen linjan, miksi metsäteollisuus haluaa ensiosto-oikeuden puuhun.

Metsäteollisuuden lausunnot olivat oikeastaan ainoat, jotka kannattivat tätä nyt käsittelyssä olevaa lakiesitystä. Lähes kaikki muut asiantuntijalausunnot, joita taisi olla yli 30, kannattivat sitä, että metsähakkeelle maksetaan täysimääräinen tuki. Tähän on perusteltuja syitä se, että Suomessa on monia maakuntia, Itä-Suomi, Pohjois-Suomi ja osin myöskin Länsi-Suomi, joissa kuitupuu ei käy kaupaksi. Sille ei ole mitään käyttöä, viljelijät eivät saa tukea, ja sitä pinoa ei sieltä oikeastaan halua eikä hae kukaan, ainakaan kunnollisella hinnalla. Mitä tulee siihen pelkoon, jota edustaja Rajamäki esittää, että tulevaisuudessakaan ei olisi tehtaita eikä puu kelpaisi, niin jos metsäteollisuuden vuotuiset voitot ovat noin 300 miljoonan euron luokkaa, nämä voitot menevät osin suomalaisille osakkeenomistajille, osin ulkomaisille osakkeenomistajille mutta se Suomen maaseutu ei saa siitä rahasta juurikaan mitään. Siellä maajussin tai metsänomistajan pitäisi lähteä harventamaan se taimikko ja karsimaan sieltä huonot puut pois, tehdä se työ ilmaiseksi. Jos jotain työpalkkaa laskee, niin kuitupuun myynnistäkään, jos sen moottorisahamies korjaa ja traktorilla ajaa tienvarteen, joko ei saa puulle yhtään hintaa tai sitten ei saa minkäänlaista tuntipalkkaa.

Nyt jos ajatellaan, että energiahakkeeksi käytettävä puu lisäisi sitä kantohintaa yhdellä, kahdella tai kolmella eurolla kuutiometriä kohti, niin se ei todellakaan vaaranna metsätalouden ja metsäteollisuuden kannattavuutta Suomessa, vaan se luo maaseudulle noin 500 työpaikkaa, mahdollistaa sen, että maaseutu säilyy elävänä, ja monelle pienelle ja keskisuurelle tilalle se antaa tuloja, millä paikataan se vaje, minkä nykyinen maatalouspolitiikka on aiheuttanut ja ajanut viljelijät ahdinkoon.

Se on hyvin tarpeen, ja todella häpeän tämän eduskunnan puolesta, jos täällä tulee semmoinen päätös, että tämä lakiesitys menee läpi ja tuota energiapuulle maksettavaa tukea leikataan. Siihen ei ole kyllä mitään syytä, ja jos on rehellinen suomalainen, ajattelee Suomen parasta ja pärjäämistä, sillä kotimaisella energialla voidaan usean miljardin euron edestä kattaa sitä ulkomailta tuotavan energian tarvetta.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla toivon, että eduskunta äänestää tämän lakiesityksen kumoon.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ministeri Vapaavuori. — Joudumme keskeyttämään puolelta.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Täällä joku edustaja kysyi sitä, että keneen tässä pitää uskoa, toimijoihin vai viranomaisiin vai keneen. Minä sinänsä uskon kaikkiin. Kaikki katsovat tätä omasta tulokulmastaan ihan loogisesti.

Täällä on valiteltu vastakkainasettelua, joka on energiateollisuuden ja metsäteollisuuden välillä. Se on sinänsä valitettavaa, mutta ei se ole mitenkään poikkeuksellista. Tämäntyyppisiä tilanteita meillä on harva se päivä. On vain yksinkertaisesti niin, että usein niillä, jotka energiaa tuottavat, ja niillä, jotka sitä ostavat, on erilainen tulokulma, ja sitten tietenkin, jos kilpaillaan vielä samasta resurssista varsinkin EU:n energia- ja ilmastopolitiikan päästökaupan osalta, nämä ovat käytännöllisesti katsoen kaikissa asioissa eri mieltä.

Edustaja Mölsä täällä hetki sitten heittäytyi tämmöiseen rehellisyyden puuskaan varmaan, kun totesi, että olisi niin kiva, kun saisi vähän lisää tukiaisia. Vähemmän rehellistä oli edellinen, edustaja Heikkilän puheenvuoro. Siis oli joko huonoa stand up -komiikkaa tai täydellistä vastuuttomuutta väittää, että täällä sosialisoidaan jotakin. Kysymys on siitä, että valtion, veronmaksajien, varoilla tuetaan puun käyttöä polttamiseen eikä mihinkään muuhun käyttötarkoitukseen, ja tämäkin tuki jatkossa kasvaa, kuitenkin siten, että järeän puun osalta se pienenee. (Lauri Heikkilän välihuuto) — No niin, vaalit ovat tulossa. Ennenkin on vaaleissa pärjätty sillä, että väännetään kaikki tosiasiat käänteisiksi. (Erkki Virtanen: Ja vastustetaan ihan kaikkea!) — Ja vastustetaan ihan kaikkea, mikä liikkuu. — Mutta joku roti pitäisi olla siinä, mitä terminologiaa täällä eduskunnan salissa käyttää, kun kysymys on nimenomaan siitä, että veronmaksajien varoilla tuetaan puun käyttöä ja jatkossa tuetaan enemmän kuin tähän saakka.

Arvoisa puhemies! Biotalous on Suomen talouden ehdottomasti keskeisin selkäranka tällä hetkellä, ja se on sitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulevaisuudessa. Se on myös se alue, mihin meillä kohdistuvat suurimmat odotukset. On selvää, että meidän kaikkien tavoitteena on se, että suomalaisia metsiä käytetään jatkossa laajemmin ja niitä käytetään enemmän sekä jalostukseen että energiantuotantoon. Mutta jotta me tässä onnistumme, meidän pitää tarkkaan osata yhteensovittaa erilaisia intressejä ja tasapainoilla niitten välillä, kuitenkin siten, että kaikissa olosuhteissa huolehditaan siitä, että korkeamman jalostusarvon tuotannon intressi ei jää siinä alakynteen.

Arvoisa puhemies! On hyvä pitää mielessä myös kokoluokat. Kun eduskunnassa tätä lakia vielä lievästi sorvattiin siten, että se alennettu tukiprosentti nostettiin 50:stä 60 prosenttiin, se tarkoittaa käytännössä sitä, että kun vielä viime vuonna maksettiin kaikesta metsähakkeesta 13,1 euroa yksiköltä, megawattitunnilta, niin ensi vuonna tämän uudistuksen jälkeen maksettaisiin 18 euroa pääosasta metsähaketta ja vain 10—20 prosentista, jota tämä rajaus koskee, siltäkin 10,8 eli melkein yhtä paljon kuin viime vuonna. Kokonaisuudessaan tukisummat siis olennaisesti kasvavat.

Arvoisa puhemies! Politiikassa on joskus turhankin yleistä, että joko kannatetaan tai vastustetaan, ja jos kannatetaan, niin kannatetaan kaikkea, ja jos vastustetaan, niin vastustetaan kaikkea — eikä nähdä metsää puilta, voisi sanoa tässä tilanteessa. Olen itse todennut, että tähänkin harjoitukseen eli tähän lakiesitykseen liittyy tiettyjä puutteita ja ongelmia, ja se on rehellistä myöntää.

Byrokratiasta täällä on jo keskusteltu. Sitä ei pidä liioitella, mutta on toki totta, että jonkun verran tässä se lisääntyy. Minun mielestäni hieman isompi haaste on itse asiassa se, että tässä ei pystytä asianmukaisesti ottamaan huomioon alueellisia eroja, mitä valtakunnassa on. Tämä on totta, ja se on äärimmäisen valitettavaa, mutta lukuisista pyrkimyksistä huolimatta emme pystyneet semmoista järjestelmää kehittämään — toki on tietenkin myönnettävä, että ei ole pystynyt nykyinenkään järjestelmä eikä sitä edellinen järjestelmä.

Olosuhteet Suomessa ovat erilaisia, kilpailutilanne on erilainen, ja silloin tietenkin myös olosuhteet esimerkiksi yksittäisten energialaitosten osalta ovat erilaisia. Tässä pitää kuitenkin aina katsoa sitä kansakunnan kokonaisetua ja sitä, että huolehditaan viime kädessä miljardi-investoinneista eikä millään keinolla riskeerata niitä ainakaan väärin suunnatuilla, ylisuurilla valtion tukiaisilla.

Teoreettisestikin laskettuna tässä on kysymys muutaman miljoonan euron tuen vähenemisestä, jota kompensoi itse asiassa suurempi nousu siellä metsähakkeen puolella. Tämä pitää aina pitää mielessä ja suhteuttaa, kun puhutaan siitä, että tällä pyritään turvaamaan ja varmistamaan osana monia muita päätöksiä sitä, että Suomessa saataisiin jatkossakin jättisuuria investointeja korkeamman jalostusarvon metsänkäyttöön.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Valitettavasti joudumme nyt keskeyttämään istunnon, vaikka ministerin vieraitakin on tullut lehterille. Perustuslakivaliokunta kokoontuu.

Täysistunto keskeytetään ja sitä jatketaan kello 17.30.

Täysistunto keskeytettiin kello 15.32.
Täysistuntoa jatkettiin kello 18.45. Puhetta johti ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Jatkamme tänään aiemmin keskeytynyttä keskustelua asialistan 4) kohdasta.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa käytetään puuta erittäin paljon. Meillä käytetään puuta moneen eri tarkoitukseen, teollisuuteen erityisen paljon mutta myöskin energiatarpeisiin. Puu on mainio raaka-aine moneen tarkoitukseen. Se on kestävän kehityksen mukainen, se on uusiutuva, se on kierrätettävä, ja se on päästöjä aiheuttamaton raaka-aine.

On erittäin tärkeätä, että silloin kun puun käytöstä puhutaan, sitä jalostettaisiin niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Me keskustalaiset lähdemme siitä, että näin pitää olla. Puuta pitää jalostaa niin pitkälle aina kuin se suinkin on mahdollista.

Puun jalostamisen sivuvirroista tulee sellaisia bioraaka-aineita, joita voidaan nytkin käyttää ja käytetään nytkin energialähteenä. Suomen uusiutuvasta energiasta erittäin merkittävä osa, nimenomaan bioenergiasta, perustuu nimenomaan metsäteollisuuden sivuvirtoihin. Niitä käytetään selvästi enemmän kuin varsinaista energiapuuta. Ylipäänsä Suomessa käytetään bioenergiaa, nimenomaan biojakeista koostuvaa energiaa, enemmän kuin missään toisessa Euroopan unionin maassa.

Arvoisa puhemies! Suomessa on tukijärjestelmä bioenergian käyttöön. Kun investoidaan erilaista puuta käyttäviin energialaitoksiin, silloin nimenomaan se investointituki on tapa, millä tätä uusiutuvan energian, bioenergian käyttöä ensisijaisesti tuetaan. Kun on kysymys sellaisesta puuenergiasta, bioenergiasta, joka muutoin ei tulisi energiamarkkinoille, ellei siinä ole tällaista toimintatukea, pysyvää tukea raaka-aineen käytöstä, silloin on käyttöön otettu investointituen sijasta tällainen toimintatuki.

Siis toimintatuen idea on se, että siinä tuetaan sitä tuotantoa, joka syntyy, siis se on tuotantoperusteista tukea. Sen määrä määräytyy sillä perusteella, kuinka paljon tuotetaan, tässä tapauksessa energiaa. Sähkön muuttuvahintainen tuotantotuki on juuri tämäntapainen tuki. Sillä yritetään saada sellaista puuraaka-ainesta metsästä energiatarpeisiin, joka ei muutoin sieltä tule.

Siis vielä kertaalleen: Meillä tulee paljon sellaista puuraaka-ainetta markkinoille, jonka sieltä metsästä ottamisen ensisijainen syy on joku muu kuin energiatarkoitus. Sellaisen puun, mikä muuten ei metsästä lähde, energiatarpeisiin käyttämiseksi me voimme Suomessa käyttää siis äsken kerrottua tällaista toimintatukea. Sähkön muuttuvahintainen toimintatuki on nyt käytössä olevan tukijärjestelmän nimi.

Jo aiemmin kerrotusti tämä järjestelmä tuli käyttöön 2010. Puun käyttö lähti reippaaseen kasvuun. Kun 2013 alusta lainsäädäntöä muutettiin, turpeen verotusta kiristettiin, mikä käytännössä johti puun tuen madaltumiseen, turpeen ja puun kilpailukyky hiileen verrattuna merkittävästi heikkeni. Kivihiili alkoi tulla maahan. Me olemme kaksi vuotta täällä takoneet sitä hallituksen päähän, että tämä oli huono ratkaisu. Vihdoin viimein yli kahden vuoden jälkeen hallitus on valmis muuttamaan. Se laskee nyt veroa, joka nostaa puun tukea. Näin ollen periaatteessa puu ja turve tulevat kilpailukykyisemmiksi kivihiileen nähden.

Maksoimme monta sataa miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa kivihiilestä ulos näiden kahden vuoden aikana. Nyt on aika korjata. Mutta kun hallitus tuo tänne tämän hyvän esityksen laskea turpeen veroa, joka siis nostaa automaattisesti puun tukea, se ottaa käyttöön nyt tämän rajauksen. Kaikki puu ei kelpaakaan tuen piiriin täysimääräisesti. Se ottaa tämän rajan, rajauksen, jossa rajauksessa määrätään ne metsälöt, jotka eivät kelpaa täydellisen tuen piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puun käyttö ei edistykään, ei lisäännykään sillä tavalla kuin alun perin tässä oli ajatus.

Arvoisa puhemies! Jos on erityisiä perusteita siihen, että kaikkea puuta ei saakaan käyttää energiatarpeisiin, siis energiapuuta, niin se on hyvä. Hallituksen perusteluissa ei oikeastaan kunnolla sanota. Ei väitetä kunnolla, ettei puu riittäisi. Sanotaan vain, että kaikki tämä, jos tällainen tuki on käytössä, vaikuttaa jonkun verran puun kantohintaan. Viime kädessä kustannuspelko, pelko siitä, että puun kustannukset kasvaisivat, näyttää olevan yksi syy siihen, että hallitus rajaa sen puun, mikä kelpaa täyden tuen piiriin.

Tämmöinen rajaus kuitenkin on perusteetonta. Puuta on vaikka kuinka paljon. Se taatusti riittää, siitä ei ole epäilystä. Kaiken lisäksi ne varannot ovat lähes 700 miljoonaa kiintokuutiometriä, mitä meillä Suomessa tällä hetkellä on olemassa. Siis puu riittää.

Toinen syy, minkä takia tällaista rajausta ei pitäisi tehdä, liittyy todella siihen byrokratiaan, siihen todentamiseen, minkä sähkölaitos joutuu tekemään, kun se tällaista puuta ottaa. Sen pitää kirjanpidossa osoittaa, mikä on sellaista puuta, josta voidaan maksaa täysi tuki, mikä on sellaista puuta, josta voidaan maksaa vain puolet tuesta.

Tässä tullaan kolmanteen ongelmaan, mikä tähän asiaan liittyy. Se kolmas ongelma on kilpailuneutraliteetti. Ne yritykset ja yhtiöt, joilla on puuvirrat käsissä, selviävät tästä. Niiden kilpailukyky pienempiin toimijoihin verrattuna paranee. Tämä merkitsee kolmen suuren aseman parantumista ja muiden aseman heikentymistä. Arvoisa puhemies! Myös kilpailunäkökulmilta tämmöinen rajaus on huono.

Kaiken lisäksi, arvoisa puhemies, tämän rajauksen käyttö johtaisi käytännössä siihen, että todellakaan puun käyttö, sellaisen puun, mikä ilman muuta joutaisi metsästä energiatarpeisiin, ei edistyisi niin kuin pitäisi.

Keskusta vastustaa, esittää hylkyä toisessa käsittelyssä. Me lähdemme siitä, että jos tämä jostain syystä kuitenkin johtaisi puun markkinoiden vinoutumiseen, niin sitten pitäisi välittömästi ja proaktiivisesti siihen tilanteeseen tarttua ja korjata järjestelmää. Mutta emme usko tosiasiassa, että tämä mihinkään ongelmiin johtaa. Kaiken kaikkinensa tämä säädöstö olisi voimassa vain pari kolme vuotta.

Jari  Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Juuri nyt käsitteillä oleva valtioneuvoston esitys kyllä sinällään on juuri oikean suuntainen. Vasemmistoliitto erityisesti kannattaa sitä, että meidän kansallisomaisuus jatkojalostetaan mahdollisimman korkeajalosteiseksi ja sitä kautta turvataan meidän bruttokansantuote ja sitä kautta voidaan turvata hyvinvointi tässä maassa, ja sitä kautta on erityisen tärkeää, että uskallamme katsoa sitä, että kehitys tähän suuntaan, mitä on valtioneuvoston esityksessä eli hallituksen esityksessä, on tuotu mukaan. On vain hirvittävän surullista, että esitys sisältää tahojen niin erilaisen näkemyksen siitä, mikä on oikea tie ja mikä on väärä tie.

Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää sitä, kun tässä monessa puheenvuorossa ollaan asetettu, niin sanotusti suomeksi, selluteollisuus ja sitten muu metsäteollisuus vastakkain. Pitäisi pystyä näkemään tämän kaiken yli niin, että meillä on myös monimuotoista metsäteollisuutta. Me emme voi pysähtyä tarkastelemaan vain sitä, että meillä on joko energiaa taikka sellua. Meidän pitää nähdä kokonaisuudessaan se meidän koko metsävaranto, niin että meillä oikeasti tehdään juuri niitä päätöksiä, ehkä jopa tämän lainsäädännön puitteissa, kannattaako meillä sahata, mitä meillä jatkossa tehdään.

Arvoisa puhemies! Nimenomaan tärkeää on nähdä se, että kaksi sektoria ei ole kaksi sektoria, jotka vain vastustavat ja jotka vain kannattavat. Erityisen tärkeää se on kaiken monopoliaseman vastustamiseksi niin, että meillä tapahtuisi jotain markkinoiden vääristymää jo nyt. Me olemme ehkäisemässä jotain sellaista ongelmaa, mitä ei todellisuudessa ole tällä hetkellä. Miksi teemme lainsäädäntöä sellaiseen ongelmaan, jota ei ole olemassa? On täysin mahdotonta käsittää sitä, että nyt olemme tekemässä lainsäädäntöä, jolla ollaan ehkäisemässä jotain, jota ei ole olemassa.

Mitä tulee puun riittävyyteen — nyt ministeri Vapaavuori on täältä jo lähtenyt ymmärrettävistä syistä — niin riittääkö puu ja kuka määrittelee, riittääkö puu? Ministeri Vapaavuori toi puheenvuorossaan esille, että sen päättävät saksalaiset tai ehkä globaalisti paperin käyttäjät ja koko maailmanyhteisö. Olen kyllä Vapaavuoren kanssa siinä mielessä eri mieltä, että kyllä meidän metsänhoito ja meidän metsätieteiden perusteella oleva kestävän metsätalouden kehittyminen ja siihen liittyvä tutkimus on maailman edelläkävijä. Me emme ole todellakaan kuluttajien armoilla, me olemme itse luoneet itsellemme sellaisen mahdollisuuden, että me pystymme ohjaamaan kuluttajienkin näkemyksiä siitä, että Suomessa tehdään metsäklusterin osalta järkeviä päätöksiä. Me olemme hiilinielu, me teemme juuri oikeita ratkaisuja tässä hetkellisessä tilanteessa.

Meidän tukien ristiriitaisuus tässä kohtaa on jäänyt hieman vähemmälle arvioinnille. Metsäteollisuus saa tänä päivänä myös niin sanotuille sivutuotteille myöskin valtiollista tukea. Mennäänpä vaikkapa mäntyöljyyn, niin olemme taas siinä tukien ristiriidassa, joka meidät kohtaa jatkossa. Meidän pitää turvata tässä tilanteessa myös sen korjuuketjun työllisyyden mahdollisuudet. Emme voi pelkästään tuijottaa sitä, että tulevaisuuden investoinnit työllistävät.

Mutta sinällään vasemmistoliitto, joka halusi tämän uudelleen valmisteluun, ei jättänyt eriävää mielipidettä, koska ryhmässämme on erittäin vahva näkemys siitä, että hallituksen ja valtioneuvoston näkemyksellä korkean jalostusasteen teollisuuden ehdoista on mentävä.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puhemies! Ei ollut helppoa hyväksyä tätä lakiehdotusta. Se oli pohjalaisena erittäin vaikeaa. Mutta kun kävi selväksi, että turvelaki verohuojennuksineen oli vaarassa, oli mietittävä uudelleen myös se, että järeän puun subventiota oltiin valmiita nostamaan 20 prosenttia, ja lopuksi saatiin kolme lausumaa, jotka velvoittavat tulevaa hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin, mikäli opposition tänään täällä väitetyt väitteet toteutuvat.

Lakia aletaan toteuttaa vasta vuonna 2018, ehkä 2019. Näin ollen riittää aikaa. Ja jos opposition skenaario toteutuu, hyvässä lykyssä keskusta itse saa sen tehdä. Näin ollen, kun joutuu valitsemaan kahden huonon välillä, valitsin sen vähemmän huonon, kun tässä on täysi varaus. Silti toivoisin, että vielä voitaisiin lisätä kirjaus, jossa hyväksyttäisiin yksinkertainen mittausjärjestelmä niin, että voimalaitoksissa pystyttäisiin yksinkertaisella tavalla mittaamaan, paljonko sähköä ja paljonko kaukolämpöä tuotetaan mistäkin hakelaadusta. Tämä ei saisi lisätä byrokratiaa. Yksinkertainen on hyvää. Nyt keksijällä on kolme neljä vuotta aikaa löytää luotettava ja halpa mittausmenetelmä. Toivottavasti tämä sitten onnistuu ilman byrokratiaa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä hallituksen esitys uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta elikkä siitä, millä tavalla meidän vihreää kultaamme tullaan tulevaisuudessa käyttämään. Elikkä tässä on kolme asiaa: poltetaanko sitä, tehdäänkö siitä sellua, vai onko se tarvepuuna rakentamiseen. Ja poltollahan tuotetaan silloin lämpöä ja sähköä.

Näitä tukimuotojahan on nyt sitten ollut erilaisia versioita olemassa, ja tietysti kaikista paras lähtökohtahan olisi se, kun ei tarvitsisi minkäännäköistä tukea ja tämä puu, mitä nyt käytetään polttamiseen, lähtisi sieltä meidän metsistämme liikkeelle ja olisi sitten käytettävissä, ja toisaalta taas tulisi hyvin rajattua se, että tämmöinen kuitupuu, mistä voidaan tehdä sellua, ei menisi polttoon, ja sitten järeämpi tukkipuu olisi käytettävissä rakennuspuuna. Vaara on varmasti siinä — mistä tässä lähinnä bioenergiapuoli ja metsäteollisuus nyt sitten ovat erilaisilla linjoilla — millä tavalla tämä tuki tulisi muodostaa. Pelko on tietysti metsäteollisuudella siitä, että järeä puu lähtee menemään polttoon.

Hallituksen esitys on mielestäni kompromissi, ja sillä tavalla voidaan tässä edetä. Mutta olisin kyllä nähnyt myös sen mahdollisuuden, että olisi voitu palata sille vuoden 2012 tasolle, ja kun tässä nyt tätä turpeen veroakin alennetaan elikkä se on tänä vuonna tuon 3,4 euroa megawattitunti ja sitten vuoden 2016 alusta 1,9 euroa per megawattitunti, niin olisi tämä haketuki sitten vastaavasti ollut täysmääräinen.

Meillä on puuta tällä hetkellä, niin kuin täällä on hyvin monessa eri puheenvuorossa todettu, ja se on vajaakäytöllä, mutta tässä on tietysti myös se mahdollisuus — nyt kun on näitä erilaisia biotuotetehtaita ja siinä sellua tulee päätuotteena ja sivutuotteena sitten muita aineita — että on vaarana sekin, että sitten lähtee järeä puu menemään polttoon, ja sen takia tässä ollaan varovaisia.

Me kaikki varmaan olemme sitä mieltä, että puun jatkojalostusta on vietävä eteenpäin, sitä on vietävä mahdollisimman ylös, korkea-asteiseksi, elikkä raakapuuta ei meidän kannata viedä ulos, jos sitä muiksi tuotteiksi on mahdollista kehittää. Tällä hetkellä biotuoteteollisuus tekee uutta tulemistaan, ja meillä on siihen todella hyvät mahdollisuudet reagoida nyt.

Puheenjohtaja! Mielelläni olisin nähnyt sen, että energiatuki olisi ollut suurempi, ja katsotaan nyt, miten tämä tilanne tästä etenee. Mutta uskon, että myös tällä hallituksen esityksellä ja sitten myös tällä talousvaliokunnan muuttamisella siihen, että 60 prosenttia voi se tuki olla, voidaan edetä — ja sitten näillä lausumilla, mitä tässä on talousvaliokunta esittänyt.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesitystä on vaikea perustella taikka puolustella. Jos lakiesitys menee läpi, katoaa myös Pohjanmaan maakuntien alueelta satoja jo olemassa olevia työpaikkoja. Ehkä saman verran jää syntymättä myös uusia työpaikkoja. Näitä uusia työpaikkoja kaivataan maaseudulla kipeästi. En tiedä kaupungissa yhtään ainoaa turvetuotantoaluetta taikka energiametsää. Kaikki nämä tuotetaan maaseudulla, alueella, jolla kaivataan työpaikkoja tekeville käsille.

Metsäteollisuus puolustelee lakiesitystä sillä, että teollisuuden puuntarve ei täyty, jos kuiduksi sopivaa puuta poltetaan. Tästä on esitetty monenlaisia laskelmia. Kun ajatellaan, että metsä kasvaa noin 100 miljoonaa kuutiota vuodessa ja siitä hyödynnetään 55—65 miljoonaa kuutiota, riippuu vähän hakkuu- ja ajokeleistä, jää vielä hakkuuvaraa runsaasti. Vaikka me laskisimme optioon tämän Äänekosken ja Savon tehtaiden toteutuminen, vielä jää ylimääräistä puuta. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää metsäteollisuuden laskelmaa, että puupula iskee. Tässä metsäteollisuuden laskentamallissa näyttää olleen mukana yksin metsäteollisuus, sillä kaikki muut metsäalan toimijat kertovat, että Suomessa puuta riittää teollisuudelle ja energiakäyttöön. Muiden laskelmat osoittavat kyllä täysin päinvastaista kuin metsäteollisuuden laskelmat.

Energiatuotannossa toimivat pienet, yhden ja kahden miehen yhtiöt käyttävät kalustoa, jolla ei kyetä mittaamaan ja luetteloimaan automaattisesti koneen käsittelemää puumäärää. Näin ollen pienet toimijat joutuvat käsin ja manuaalisesti luetteloimaan, mistä mikin puukuorma on korjattu ja millainen tuki sille mahdollisesti maksetaan. Tämä lisää ylimääräistä työtä ja sitä mukaa luonnollisesti myöskin korjuukustannuksia. Isoilla metsäyhtiöillä on jo käytössä sellainen konekanta, jolla mittaaminen käy automaattisesti. Näin korjuukustannukset eivät lisäänny näillä isoilla toimijoilla.

Tietämäni mukaan valtakunnassa on parhaillaan menossa oikeusprosessi, jossa selvitetään, onko metsäyhtiöillä ollut kartellia. Mikäli markkinoilta suljetaan pois pienet yritykset, jäävät energiamarkkinat muutaman suuren yhtiön haltuun, ja tämä ei ainakaan minun mielestäni ole omiaan lisäämään toiminnan läpinäkyvyyttä ja kilpailua.

Mielestäni lakiesityksellä pikemminkin rajoitetaan eri toimijoiden kilpailua kuin lisätään sitä. Kun markkinoilta poistuu toimijoita, jää energiapuuta hyödyntämättä ja vaje korvataan tuontienergialla, joka tällä hetkellä useimmiten on sitä paljon puhuttua ja parjattua kivihiiltä. Hallitus puhuu kyllä kotimaisen energian ja työllisyyden puolesta, mutta toimet näyttävät olevan sellaisia, jotka johtavat päinvastaiseen lopputulokseen.

Arvoisa herra puhemies! Minä en voi tätä lakiesitystä hyväksyä ja esitän, että se hylätään.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin sanoisin edustaja Hongistolle sen, että tuossa hallituspuolueiden neuvottelussa kävi selväksi se, että jos tätä hallituksen esitystä ei tulla hyväksymään, niin tämä turveveron alentaminen myöskin poistuu. Eli käytännössä siinä on tällainen kiristystilanne, että valiokunnan tuli hyväksyä tämä haketuki, sillä hallituksen esityksellä, paitsi että sitten sitä järeän puun tukea nostettiin 50 prosentista 60:een, muutoin tämä koko turveveron alentaminen olisi poistettu listoilta.

Tämä on meille Pohjanmaan maakunnan kansanedustajille erittäin vaikea tilanne sen takia, että meidän alueellamme ei juurikaan ole metsäteollisuutta. Meillä on pääsääntöisesti siellä runsaasti lämpölaitoksia, jotka käyttävät puuta, ja Kaskisten Metsä-Botnian tehtaan lakkauttamisen jälkeen M-realilla on vielä pieni tehdas Kaskisissa, mutta muutoin meidän Etelä-Pohjanmaan alueella metsäteollisuus on kaikonnut, ja siinä mielessä tämä on vielä hieman hankala asia.

Sanoisin tähän käsittelyyn sen, että en ollut kyllä tyytyväinen talousvaliokunnan käsittelyyn sikäli, että olisin halunnut tähän 2. lausumaan tiukemman lausuman, mutta se meidän ryhmässämme torjuttiin, minkä johdosta sitten katsoin, että pidän itselläni vapaat kädet tämän käsittelyyn ja perjantain äänestykseen. Olisin halunnut tähän lausumakohtaan 2: "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa esityksestä aiheutuvan hallinnollisen taakan ja siihen liittyvien kustannusten kehittymistä ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin." Sain ryhmän puheenjohtajalta hyväksynnän sellaiseen lausumaan, jossa eduskunta edellyttää, ettei tästä muutoksesta synny mitään kustannuksia näille yhtiöille ja energiapuun tuottajille, mutta sitä sitten valiokuntaryhmässä en saanut menemään läpi.

Sen vain sanoisin, että tuossa alkuillan keskustelussa esitin ministeri Vapaavuorelle vaihtoehdon, ettei tulisi tätä hallinnollista taakkaa, sellaisen vaihtoehdon, että suoraan näille energiayhtiöille myönnettäisiin, kun sanotaan, että 10—20 prosenttia on järeää puuta ja 80 prosenttia on 100 prosentin tason puuta, sellainen järjestelmä, että suoraan määritellään se tuki jokaiselle lämpölaitokselle niin, että 15 prosenttia on sitä 60-prosenttista tukea ja loppu sitten, esimerkiksi 85 prosenttia, on sitten sitä täyttä tukea. Silloin ei tarvita mitään mittauksia. Hän totesi, että tämähän on erittäin luova ratkaisuehdotus, ja sanoi, että olisipa tämän tiennyt ennemmin, niin että olisi voinut sitä selvittää, mutta hän lupasi, että asiaan vielä palataan ja hän virkamiestensä kautta sen selvittää. Tällöinhän poistuisi tämä byrokratia kokonaan. Ei tarvita mittauksia, ei tarvitse ketään lähettää sinne pinojen juurelle, vaan aina suoraan tuki tulisi tämän periaatteen mukaan, mistä yleisesti meidän asiantuntijalausunnoissamme, (Puhemies koputtaa) puheenjohtaja Pekkarinen hyvin muistaa, useampi asiantuntija totesi, että se on noin 10—20 prosenttia järeää puutta (Puhemies koputtaa) ja loppu on sitten tätä pienempää puuta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mitä olen tutustunut näihin lausuntoihin ja myös tähän mietinnön vastalauseeseen ja myös siihen kohtuukriittiseen mietintöön, niin olen kyllä itse päätynyt ilman muuta sille kannalle, että meillä on puuvarantoja, mistä käyttää energiapuuksi myös jämerää puuta. Jos sitä jonkun verran mukana on, se ei muodostu ongelmaksi. Itse myös kannatan erityisesti yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa ja näin ollen näen, että se on hyvä asia, että tässä on turpeen verotuksen alentaminen mukana, mutta olisi ilman muuta pitänyt huomioida se, että tässä ei haitattaisi energiapuun käyttöä niin paljon kuin mitä nyt tehdään.

Ja kyllä se aika poikkeukselliselta kuulostaa, että on yksi taho, jonka lausunnon mukaan mennään, kun kuitenkin tilanne on se, että puuta ei käytetä täysimääräisesti tälläkään hetkellä. Kyllä se puu varmasti liikkuu, jos siitä oikea hinta maksetaan. On vähän vaikea ajatella, että tässä ikään kuin lähdetään valtiollisin toimin tätä nyt näin rajusti varmistamaan metsäteollisuudelle, joka toki on meille tärkeä teollisuudenhaara, ja ilman sitä ei varmasti puuta käytettäisi niin paljoa ja muutenkin metsien hoito olisi ihan eri tasolla eli paljon huonommalla tolalla.

Kyllä tässä on pakko nyt tähän suhtautua niin kriittisesti, että tätä ei voida hyväksyä tässä esitetyssä muodossa.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä on valiokuntavaiheessa vastustanut kolme eri puolueryhmittymää, jotka ovat jättäneet esitykseen kolme vastalausetta.

Perussuomalaisten vastalauseessa todetaan, että hallituksen esitys lisää merkittävästi hallinnollista byrokratiaa eli toimijoiden toiminta-, valvonta- ja hallintokuluja. Perussuomalaiset myös edellyttävät, että maa- ja metsätalousministeriö seuraa puumarkkinoiden toimintaa ja ryhtyy tarvittaessa riittäviin toimiin, jos markkinahäiriöitä esiintyy. Kyse on siitä, että jos metsähakkeella tuotetun sähkön tuotantotuki nostaa kuitupuun hintaa kohtuuttomasti, on tuen määrää tarkasteltava uudestaan.

Arvoisa puhemies! Kannatan perussuomalaisten tekemää hylkäysesitystä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa metsien kasvu ylittää reilusti 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Emme käytä puuta edes sen kasvun verran, emme jalostamiseen emmekä energiatuotantoon.

Puusta on todellakin moneksi: lääkkeeksi, vaatekuiduksi, jopa öljytuotteisiin. Mutta jatkojalostamisen lisäksi tällä hetkellä tässä hallituksen esityksessä energiapuun saatavuutta, sen liikkeellepanevia voimia sekä työllisyysnäkökulmia ei ole tarpeeksi otettu huomioon. On valitettavaa, että nykyhallitus on lisännyt kivihiilen käyttöä ja siitä syystä energiapuun ja turpeen käyttö on vähentynyt. Nythän näihin aiotaan hiukkasen antaa porkkanoita lisää, mutta valitettavasti tämänkin lain soveltaminen tulee vasta 2018 tai myöhemmin energiapuun tuen muodossa käyttöön.

Puun riittävyydestä on kinasteltu paljon. Olen itse kuunnellut sekä metsäteollisuuden että energia-alan ihmisten ajatuksia puun riittävyydestä ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että sitä kyllä riittää. Sitä riittää jalostamiseen ja energiapuuksi. Siksi on tärkeää, että kun me haluamme lisätä biotaloutta, bioenergiaa, biotuotantoa, niin antaisimme puulle sen arvon, että emme niitä tukiluokkia pistäisi tässä käyntiin, koska kun metsiä hoidetaan, harvennetaan ja kasvatetaan, niin on käsittämätöntä, että siellä aletaan miettimään, mihin kaikkeen sitä voitaisiin käyttää, kun kerralla, kun metsät hoidetaan, se puu voidaan sieltä korjata ja sitten viedä sinne, minne se on tarkoitus viedäkin. Siksi on tärkeää, että turpeen verotusta lasketaan ja haketuki, energiapuun tuki tulee kaikelle puulle samansuuruiseksi ja nousee.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ja sitten valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Pekkarinen.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä kerran: Vuonna 2010 rakennettiin Suomeen hyvä uusiutuvan energian, siis bioenergian, tässä tapauksessa puupohjaisen bioenergian, tukijärjestelmä, sähkön muuttuvahintainen tukijärjestelmä. Siinä idea oli, että turpeen ja puun yhdistelmä on aina kilpailukykyinen kivihiileen verrattuna ja että puun ja turpeen välisessä kilpailutilanteessa puu on aina kilpailukykyisempi turpeeseen verrattuna. Tämän ansiosta puun käyttö lähti reippaaseen kasvuun, kunnes hallitus vuoden 2013 alusta lähtien muutti lainsäädäntöä ja nosti turpeen veroa, mikä automaattisesti heikensi puun tukea, ja tämän yhdistelmän kilpailussa kivihiilen kanssa se menetti kilpailukyvyn. Kivihiili virtasi maahan. Satojen miljoonien eurojen edestä Suomeen tuotiin kivihiiltä. Menetettiin paljon työpaikkoja. Monille urakoitsijoille, jotka olivat varustautuneet siihen, että puuenergiaa voidaan käyttää, tuli vaikeuksia. Kaksi vuotta hallitus kesti, sitten se oli valmis muuttamaan, ja nyt ollaan tässä.

Muutos on ihan hyvä. Se erikoisuus, mikä tähän järjestelyyn nyt kaiken kaikkinensa liittyy — tämä on vähän hassu juttu. Joskus eduskunta säätää vähän hassuja lakeja, ja nyt tämä yhdistelmä minun mielestäni on hassu. Minäpä kerron oman käsitykseni, millä tavalla tämä on hassu. Nyt käy niin, että tämä lainsäädäntö muuttuu. Siis jo tämän vuoden alusta lähtien turpeen vero vähän aleni, ja ensi vuoden alusta se alenee vielä reilusti. Se tulee sinne 1,9 euroon megawattitunnilta. Ja silloin kun turpeen verotusta alennetaan, se automaattisesti merkitsee sitä, että turpeen kilpailukyky paranee. Mutta kun on aina sovittu, että puu on parempi kilpailukyvyssä kuin turve, niin puun tukeen tarvitaan lisää rahaa, ja tämä yhdistelmä astuu jo vuonna 2016 voimaan. Siis tämä edullinen tilanne on meillä voimassa 2016.

Mutta sitten hallitus keksi, että nyt siinä on sittenkin pelko, että puu ei riitä tai puun kantohintataso nousee tai energiapuun — sen, mikä kilvoittelee teollisuuden puun kanssa — kilpailukyky paranee teollisuuden energiapuuhun verrattuna. Tästä syystä he keksivät, että laitetaan tällainen rajoite, ettei maksetakaan täyttä tukea kaikelle puulle, ja tämä järjestely tulee voimaan vasta 2018.

Arvoisa puhemies! Vielä kertaalleen: Meillä on nyt järjestelmä, joka pikkasen nyt jo parantaa puun ja turpeen kilpailukykyä tänä vuonna. Meillä on 2016 järjestelmä, joka merkittävästi parantaa, palauttaa vuoden 2012 tasolle puun ja turpeen yhdistelmän ja niin poispäin. Siitä menee pari vuotta eteenpäin, vasta sitten saadaan voimaan tämä rajoite, joka rajoite sitten siitä lähtien merkitsee sitä, että osalle siitä puusta, mikä tuodaan energialaitoksiin, ei maksetakaan täyttä tukea, vaan vain puolittaista tukea. Mutta, arvoisa puhemies, hassuutta vielä lisää se, että tämä järjestelmä ennättää olla voimassa ainoastaan 2020-luvun loppuun saakka, ja tämäkin sillä edellytyksellä, että siihen saakka notifikaatio on pystytty hoitamaan.

Siis tässä on niin kuin tämmöisiä kahden vuoden taipaleita, jolloin koko ajan muuttuu suomalaisen puun ja turpeen verotuksen ja tuen kautta suomalaiselle bioenergialle rakennettu tukijärjestelmä. Ei ole nyt kyllä minun mielestäni mitään järkeä.

Tässä ei energiapuu tai metsä menetä hirveän paljon, ja vielä vähemmän menettää teollisuus. Tämä on aivan turhanaikainen pelko. Siis tämmöiselle hypähtelylle sinne ja tänne äsken kuvaamallani tavalla ei löydy perusteluja. Jos puuta olisi niin vähän, että se loppuisi nyt tähän, tai siis että tapahtuisi niin kuin merkittävä epäbalanssi, niin se on sillä selvä. Metsä kasvaa yli 100 miljoonaa kiintoa vuodessa, kestävä hakkuu yli 70 miljoonaa. 2020, jolloin teollisuuden lisäkäyttö on totta, kestävä hakkuusuunnite ylittää 80 miljoonaa kiintokuutiometriä. Siis nyt puhutaan koko ajan runkopuusta, ei energiapuusta sa- nan varsinaisessa, alkuperäisessä merkityksessä, vaan runkopuusta. Runkopuuta tulee noin paljon, ja sitä hakataan 55 miljoonaa, ja kestävä hakkuusuunnite nousee yli 80 miljoonaan kiintokuutiometriin 2020-luvulle mennessä. Taatusti puu riittää.

Niille, jotka pelkäävät, että kantohintataso tämän seurauksena nousisi kohtuuttomiin korkeuksiin, pitää kyllä sanoa, että on tarpeeton ja turha sellainen pelko. Tätä kaikkea vasten — kun puukin riittää — tällaisen byrokratian rakentaminen äsken kerrottuja kahden vuoden hyppyjä varten on kyllä niin perusteetonta kuin ikäpäivänä olla voi!

Vielä kertaalleen: Minun mielestäni tässä kukaan ei kärsi, ei teollisuus eivätkä edes metsänomistajat hirveän paljon — ihan riittävästi metsänomistajat kärsivät — mutta ennen kaikkea tämän byrokratian — jota monien täällä, edustaja Hongiston muun muassa, kuulin hyvin täällä kuvaavan — synnyttäminen tällaisia muutaman vuoden jaksoissa tapahtuvia muutoksia varten on aivan perusteetonta ja tarpeetonta. Tästä syystä tämä joutaa tulla hylätyksi toisessa käsittelyssä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta, että edustaja Myllykoski saa esittää näkemyksensä parlamentissa.

Edustaja Pekkarinen toi erittäin konkreettisesti esille juuri sen, että kun olisi vielä ottanut yhden näkemyksen siihen mukaan. Kysymys on kansallisen, suurimman, pääoman käytöstä.

Suomi elää metsästä — se kliseeksi vaihtunut lauselma on vähän meiltä unohtunut. Se on kuitenkin ainoa sellainen uusiutuva mahdollisuus, jonka varaan voimme rakentaa. Metsät ovat Suomen tulevaisuutta, ja siihen liittyvä kaikki teollisuus on sitä, mistä tämän yhteiskunnan hyvinvointivara, pk, voidaan rakentaa niin, että se on kestävällä pohjalla.

Sen takia tämä on pieni, pieni muru siinä kaikessa, mutta tämä on periaatteellinen kysymys. Tämä asia on juuri sellainen, jota pitää harkita sillä vakavuudella, että minkälaisen linjan otamme suhteessa meidän metsävarallisuuteemme: kuinka haluamme hyödyntää sitä, ja ketkä ovat hyötyjiä? Emme suinkaan halua monopolien syntymistä tähän maahan, sitä, että niin vain isot jättiläiset voisivat määritellä metsien hinnan. No, metsien hinnoista ja niitten käytöstä voidaan olla toki hyvinkin eri mieltä. Mutta erityisen tärkeätä on — ja on pakko kyllä siteerata talousvaliokunnan puheenjohtajan edustaja Pekkarisen termiä "hassuttelu", sillä juuri siitä on kyllä nyt kysymys — että meidän pitää nähdä todellakin tämän hetken tilanne siinä, maltammeko nyt vetää henkeä vai ryntäämmekö suin päin siihen suuntaan, että luomme sellaista sääntelyä, jolleka ei ole perustetta, jolleka ei ole tarvetta.

Ministeri Vapaavuori täällä perusteli omaa näkemystään ja hallituksen esitystä sillä perusteella, että no, miksi sitten vastustaa, kun on niin pienestä kysymys. No, miksi sitten tarvitsee tuoda tällainen esitys, kun on niin pienestä kysymys? Kaksi argumenttia vastakkain.

Edustaja Myllykoski pohtii tätä esitystä neutraalisti ja mielestään ihan siltä kannalta, että jos kaksi tahoa, joihin tässä viitataan, ovatkin väärä argumentti. Ei ole pelkästään energiateollisuudesta ja selluteollisuudesta kysymys: Metsien monimuotoinen käyttö on paljon muutakin kuin vain joko polttaa puuta tai tehdä sitä sellua. Metsien monimuotoinen käyttö tarkoittaa sitä, että meillä sahat voivat hyvin, meillä on jopa matkailua tähän samaan asiaan liittyen. Meidän metsät ovat kansallinen varanto, jota pitää hyödyntää monimuotoisesti, ja tässä esityksessä ei todellakaan ole pohdittu mitään muuta kuin sen yhden sektorin osalta ja sen turvaamisen lähtökohdista. On siis tervettä kritisoida hallituksen esitystä, eikä sitä pidä ujostella.

Omalta osaltani äänestyskäyttäytymiseni tulee näyttäytymään siinä vaiheessa, kun tästä kysymyksestä äänestetään. En halua omalta osaltani olla — enkä halunnut olla valiokunnassa — esittämässä niitä perusteita, jotka haluaisivat ehkä yhtyä vihreiden vastalauseeseen, jossa turpeen ja hakkeen osalta halutaan purkaa tämä kiikkulautamalli, joka kuitenkin turvaa sen, että ensin on puuhake, sen jälkeen turve ja sitten vasta kivihiili. Tämän murtaminen olisi mielestäni todella turmiollista eikä ainakaan edistäisi ilmastonmuutokseen valmistautumista ja sen torjuntaa. Vihreiden esitys sinällään on oikeutettu, että olisi pitänyt jättää varmasti vastalause, mutta tuo peruste ei ole oikea: meidän pitää jatkaa rakentavalla linjalla ja viedä tätä maaliin yhdessä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy kehua edustaja Pekkarisen esitystä. Hän on hyvin perillä tästä haketuesta, ja siitä ei käy väitteleminen. Näinhän se on.

Mutta, puheenjohtaja, vielä haluaisin paria kohtaa tässä nostaa esille.

Kumminkin meillä kaikilla on tietenkin halu se, että me saisimme metsähakkeen ja turpeen käyttöä nostettua ja lisättyä. Sillä tavalla saataisiin kivihiili siirrettyä sivuun, ja se parantaisi meidän vaihtotasetta ja toisi työtä ja toimeentuloa alueille. Sen eteen varmasti meidän kaikkien on syytä ponnistella, koska meillä on nämä varannot niin merkittävät.

Sitten on toinen asia, mikä tässä on sahateollisuuden puolelta ongelmana. Kun otetaan bioenergia metsästä ja haketetaan, saa haketukea, mutta kun sahateollisuuden sivutuotteena tulee purua ja haketta, kuoriketta, niin siihen ei saa tukea. Tämä on ainakin sahateollisuuden puolelta noussut esille, että heillä on tämmöinen kilpailuongelma tässä.

Sitten on vielä tämä valvonta, mikä on noussut myös täällä esille: miten valvonta pystytään toteuttamaan, minkälaista puuta milloinkin haketetaan. Varsinkin kun tuolla metsäautotien varressa haketus tapahtuu, niin kuka siellä on valvomassa? No, on tässä tietenkin sekin, että voihan tämä lisätä työllisyyttä myös tätä kautta.

Ongelmia on kyllä siellä sun täällä.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten edustaja Myllykoski saa tässä asiassa jo kolmannen puheenvuoron, ole hyvä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän tästä erityisestä huomiosta, että pysyn puheenvuoroni luvussa mukana. Tämä huomio on erittäin tärkeä. Nyt en päädy seitsemään, voin sen luvata jo nyt puhemiehelle — tässäkään asiassa.

Äskeisessä puheenvuorossani en päässyt siihen kohtaan, miksi itse pohdin tätä koko hanketta, minkä takia esitin maa- ja metsätalousvaliokunnassa tätä uudelleen valmisteluun, miksi esitin sitä talousvaliokunnassa uudelleen valmisteluun. En halunnut olla hylkäämässä hallituksen esitystä, koska lähtökohdaltaan meidän pitää suhtautua erittäin positiivisesti siihen, että Suomessa metsät hyödynnetään korkean jalostusasteen teollisuuden toimesta. Se on lähtökohta. Siksi en esittänyt vastalausetta talousvaliokunnassa, koska kyllä meidän olisi tässä vaiheessa pitänyt kansallisesti... Ja olen tavallaan surullinen, että eduskunnan käsittelyssä ei ole sellaista vaihtoehtoa, että sitoudumme parlamentaarisesti siihen vaihtoehtoon, että tätä koko asiaa käsiteltäisiin niin, että meillä olisi ollut siellä ensiharvennus, meillä olisi ollut puuvarantojen osalta perikuntia ja muiden, että me olisimme käsitelleet tämän asian siten, että tämä olisi edistänyt sekä energiateollisuuden että erityisesti korkean jalostusasteen teollisuuden toimintaedellytyksiä. Tämä on meidän kaikkien yhteinen tahto, ja nyt on harmillista, että tästä on tullut vastakkainasettelu.

Sen vuoksi en vastalausetta tähän esittänyt, sillä vasemmistoliitto haluaa ehdottomasti tukea korkean jalostusasteen teollisuuden mahdollisuuksia tässä maassa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Edustaja Pekkarinen. Ei sanota, monesko kerta. (Kauko Tuupainen: Neljäs, aina paranee!)

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Piirainen otti täällä tärkeän asian esille. Muutama sana siitä pohdinnaksi tässä yhteydessä, johon tämä liittyy, hänen täällä esille ottamansa asia: kysymys siitä, minkä takia sahojen tuottama sivuvirta, siis hienosti sanottuna sivuvirta eli kuoret ja höylän puru, ei ole rajattoman tuen piirissä.

Tämä johtuu lähtökohtaisesti siitä, että jos sellaisten biojakeiden, jotka tulevat metsästä ja jotka otetaan sieltä metsästä ensisijaisesti muuta kuin energiatarvetta varten, varaan investoidaan energiatukea, niin siihen voi saada, sen energialaitoksen rakentamiseen, tukea sen investoinnin tukemiseen. Mutta pysyvä toimintatuki — joka toimintatuki on sitä, että sen verran kuin tuotat jotain tuotetta, niin sen tuotetun tuotteen perusteella sinulle maksetaan valtion varoista tukea — on periaatteessa kielletty tämäntyyppisille asioille. Investointitukea voidaan myöntää.

Tämmöinen toimintatuki, mistä on kysymys nyt tässä puhuttavassa asiassa, siis sähkön muuttuvahintainen tuotantotuki, jota maksetaan sen tuotetun sähkön perusteella, hyväksytään vain sillä perusteella, että sitä raaka-ainetta, johonka se pohjaa, ei saataisi sieltä metsästä pois muuten pääsääntöisesti, se ei tulisi käyttöön otetuksi, ellei tämmöinen toimintatuki olisi olemassa. Euroopan unioni tämän yhteisen ilmastokysymyksen ja uusiutuvan energian edistämisen lähtökohdista hyväksyy tällaisen jutun tällaisen pysyvän toimintatuen piiriin. Tästä syystä Suomi on kyennyt — tämä muuttuvahintainen tuotantotuki on hivenen eri asia kuin syöttötariffi, mutta samansukuinen — saamaan tämän pysyvän toimintatuen piiriin.

Meillä jonkun verran tässä kuitenkin — minunkin mielestäni, ja yritin sitä ajaa muutamia vuosia sitten — vähän enemmän voisivat nämä sahatkin saada tukea näille omille sivuvirroilleen. Nimittäin kyllä se niin on, että kyllä jonkun verran enemmän ne voisivat sahata sitä puuta, jos ne saisivat siitä sivuvirrasta vähän enemmän tukea kuin mitä ne tällä hetkellä saavat.

Tällä hetkellä jos saha, joka tuottaa puruja ja kuorta, investoi chp-tuotantoon, siis yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon, se voi saada tukea. Siis se voi saada 83,50 sitä tukea megawattituntia kohti, mutta se tuki on rajattu niin, että vuodessa maksimituki on 750 000 euroa, mikä yhdelle sahalle voidaan tällaisesta tuotannosta tukea maksaa. Se käytännössä tarkoittaa, että vain tuommoiseen parin, ehkä 2—2,5 megawatin sähköntuotantokapasiteettiin asti tätä tukea tulee.

Näiden sahojen — otetaan nyt vaikka Pölkky Oy:n saha tuolla monien teidän edustajien kotimaakunnassa — tapauksessa se sähköntuotanto olisi huomattavasti tätä enemmän, eli käytännössä tämä ei riitä siihen: tämän perusteella siis se, mikä oli mahdollista saada syöttötariffin piiriin sahojen osalta, ei riitä riittäväksi houkuttimeksi näille sahoille. Periaatteessa poikkeus sahoja kohtaan on mahdollista saada tiettyyn rajaan asti. Nyt se raja, mikä on käytössä, ei houkuttele riittävästi. Siinä olen Piiraisen kanssa ihan samaa mieltä.

Halusin sen filosofian tavallaan tässä selostaa, mihinkä Euroopan unioni nojaa, kun se tämäntapaisia asioita rajoittaa — osin hyväksyy tietyt asiat ja tiettyjä asioita ei hyväksy. Hyväksyy silloin, jos biojae muuten jää metsään. Tällä toimintatuella, kun se houkutellaan, se saadaan sieltä ylös, se hyväksytään, mutta jos on jae, joka joka tapauksessa metsästä tulee ja on markkinoilla, niin siihen investointituki ja pysyvä toimintatuki ei kelpaa. Se on se näitten kahden järjestelmän välinen ero.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkarinen toi edustaja Piiraisen esittämään näkemykseen aika perustellun näkemyksen, mutta täytyy kyllä sanoa, että erityisesti sahojen osalta tässä esityksen valmisteluvaiheessa ollaan esitetty aika suurta kritiikkiä. Vaikka se ei suoranaisesti juuri nyt liity tähän asiaan, kyllä todellakin olisi ollut hyvä, että tässä esityksessä oltaisiin pystytty avaamaan myös se asia, josko niin sanotun lähisähköenergian tuotanto näille sahoille suurempien, vaikkapa kaksinkertaisten investointitukien osalta olisi mahdollistettu. Se olisi ollut uusiutuvien energioiden ja uusiutuvan sähköntuotannon kannalta aika monella paikkakunnalla erityisen isoille sahoille todella kannattava mahdollisuus. Se olisi johdattanut meitä sille meidän oman sitoumuksemme polulle, mitenkä me haluamme uusiutuvaa energiaa tuottaa. On harmillista, että me joudumme tavallaan tässä vaiheessa tekemään sen, että kun ilmastonmuutosta torjutaan, niin meillä sahoilta rahdataan lähestulkoon vettä niille laitoksille, joissa sitten sähkö tehdään, eli sahoilta purua ja haketta viedään eteenpäin niin, että sitten toisilla laitoksilla niistä tehdään sähköä.

On todella tärkeätä, että tämä keskustelu käydään, ja kiitän kyllä edustaja Piiraista tämän kysymyksen juuri nyt tähän hetkeen nostamisesta, ja olisinpa kyllä toivonut, että edustaja Hakkarainen täällä olisi ollut myöskin mukana tätä esitystä kovasti kyseenalaistamassa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Hän on ehkä sahalla, mutta edustaja Pekkarinen.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä yritän vielä sanoa, että rajattomasti sahojen sivuvirroille tämmöisen syöttötariffin takaaminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista, koska se on pysyvä toimintatuki ja sitä ei hyväksytä, mutta kyllä olisi ollut mahdollista nostaa korkeammalle kuin se 750 000. Suoraan sanottuna 2010 aikanaan, kun vastasin tämän asian valmistelusta, silloin se oli 1 500 000, eli kaksi kertaa suuremmasta katosta olisi ollut kysymys. Siihen me silloin saamiemme ennakkotietojen mukaan olisimme voineet saada — ei ollut varmaa, mutta voineet saada — vielä notifikaation EU:n komissiosta. Minä uskon, että jonkun verran todellakin, ehkä kaksinkertaiseksi se olisi ollut mahdollista tehdä.

Nythän käy aivan niin kuin edustaja Myllykoski tässä sanoi. Nyt saattaa olla niin, että — mainitsematta nyt yritystä nimeltä — sen kuori ja puru on jossakin kaukana, missä ei ole riittävästi kysyntää samanaikaisesti ei vain sähkölle vaan myöskin lämmölle, ja kun siihen ei saa tukea, sen kannattaa ajaa 200 kilometrin päähän Ouluun se kuori tai puru ja siellä siitä tehdään chp-sähköä ja -lämpöä sitten. Mutta jos olisi vähän parempi tämä tuki, esimerkiksi kaksinkertainen, niin voisi olla, että se kannattaisi siellä paikan päällä sitten tehdä chp-tuotantona sähköksi ja lämmöksi edellyttäen, että sille lämmölle löytyy kysyntää, jolloin se energia siitä puusta lähtisi heti siihen piuhaan, joka sähkönä veisi sen, ettei kuorma-autojen tarvitse ajaa sieltä paikkakunnalta x sen yrityksen y pihasta näitä jakeita sinne Ouluun sitä varten, että siellä tehdään sähköä ja lämpöä. Tässä mielessä kyllä tämä edustaja Piiraisen tässä keskustelussa nyt ensimmäisenä esille ottama asia on perusteltu. Jonkun verran tuohon suuntaan voidaan liikkua, ei rajattomasti, se oli viestini.

Yleiskeskustelu päättyi.