Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksessä vähäisen ampumaradan suurimmaksi vuosittaiseksi laukausmääräksi on rajattu 10 000 laukausta.

Reserviläisten keskuudessa on pohdittu, kuinka Puolustusvoimat ja poliisi toimivat tilanteessa, jossa Puolustusvoimat joutuisi kohottamaan valmiutta. Kukaan ei tällaista tilannetta toivo, mutta aktiivisesti kuntoaan ja maanpuolustustahtoaan ylläpitävien reserviläisten mielestä se on kuitenkin otettava kaiken varalta huomioon erityisesti nyt, kun maailmanpoliittinen tilanne näyttää kiristyvän päivä päivältä.

Tuollaisessa tilanteessa elettäisiin niin kutsuttua harmaata vaihetta, jolloin voimassa olisivat vielä kaikki rauhanajan lait, myös tämä valmisteilla oleva ampumaratalaki. Valmiutta kohotettaisiin perustamalla sodanajan joukkoja, ja tämä toiminta tulisi tehdä tietenkin mahdollisimman matalalla profiililla, joten myöskään maamme lakeja ei voitaisi julkisesti muuttaa sodanajan laeiksi.

Näille perustettaville joukoille jaettaisiin tietenkin myös henkilökohtaiset aseet eli rynnäkkökiväärit ja ryhmäkohtaiset aseet eli konekiväärit. Asevarastoista käyttöön otetut aseet olisi luonnollisesti puhdistettava, ja niillä tulisi suorittaa asianmukaiset kohdistusammunnat. Rynnäkkökivääriä saa harvoin kohdistettua alle kymmenellä laukauksella, konekivääriä ei koskaan, joten ei tarvitsisi olla kuin tuhannen sotilaan osasto, joka yhdellä ratakäynnillä ampuisi enemmän kuin vähäisellä ampumaradalla saisi lain mukaan ylipäätänsä vuodessa ampua.

Tuossa tilanteessa olisi vielä huomioitava se, että tämä valmiuden kohottaminenhan saattaisi tapahtua mihin vuodenaikaan tahansa. Tammikuussa saattavat monella radalla vielä olla laukausmäärät vähäiset, mutta jos tuhannen sotilasta tulee radalle vaikkapa syyskuun tietämissä, niin kesän harjoitusammuntojen jälkeen radan laukausmäärä saattaa hyvinkin olla jo lähellä tuota laissa mainittua 10 000:ta.

Kysynkin: Onko hallituksen keskuudessa pohdittu tilannetta, miten toimitaan, jos joudutaan kohottamaan valmiutta ja Puolustusvoimat kokoaa joukon sellaisella alueella, jolla on vain vähäinen ampumarata? Kenen omatunto joustaa? Ampumaratavastaavan, Puolustusvoimien ammunnoista vastaavan, radan lupaehtoja valvovan viranomaisen vai joustaako kenenkään? Jos omatunto ei jousta, niin miten pidämme mahdolliseen sotatilaan valmistuvan joukon aseet toimintakuntoisina?

Kaikkein paras ratkaisu olisi, jos ampumaratalaista poistettaisiin laukausmäärärajoitukset kokonaan, sillä jos niitä ei poisteta, saattaa Puolustusvoimat joutua pohtimaan joukkojen perustamistapojaan uudelleen. Niin sanotut perustamiskeskukset, PERKit, siirrettäisiin ampumaurheilukeskusten läheisyyteen, jotta ainakin aseet voitaisiin kohdistaa laillisesti ja asianmukaisesti. Näitä ampumaurheilukeskuksia ei maassamme kovin montaa ole, joten jos joukkojen perustaminen keskitettäisiin näiden läheisyyteen, olisi melko turhaa edes yrittää tehdä toimintaa salassa muulta maailmalta. Se paljastuisi armotta. Olisi myös valtava riski perustaa kriisiajan joukkoja vain muutamissa keskuksissa, sillä nämä keskukset olisivat alttiita mahdollisille iskuille. Yhtälö taitaakin olla mahdoton toteuttaa käytännössä ainakaan laillisin keinoin.

Arvoisa herra puhemies! Jotta emme joutuisi tämän lakiesityksen takia tilanteeseen, jossa isänmaan edun takia joku joutuu rikkomaan voimassa olevaa lakia, teen lakiin seuraavan lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa ampumaratalain toteutumista käytännössä ja reagoi, mikäli ampumaharrastukselle, ampumaurheilulle ja -hiihdolle, reserviläisammunnoille tai metsästykselle tulee kohtuutonta haittaa ampumaratalain täytäntöönpanosta." — Kiitoksia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ota kantaa siihen, onko tämä nyt hyvä vai huono lakiesitys, koska en pysty sitä arvioimaan, mutta edustaja Hongiston puheenvuoroon on pakko sanoa, että sinänsä tässä teidän varsinaisessa lausumaesityksessänne ei nyt välttämättä ollut edes mitään vikaakaan, mutta perustelut olivat kyllä kutakuinkin hassunkuriset. Toivottavasti ei koskaan niitä valmiusjoukkoja jouduta perustamaan tai harkitsemaan niitten käyttöä, mutta jos joudutaan, niin on tietenkin aivan selvää, että kyllä ne lakia pystyisivät siinä vaiheessa sillä tavoin rikkomaan, että siitä ei kukaan joutuisi vastuuseen. Jos asia, jota esititte, oli hyvä, niin olisitte keksineet vähän paremmat perustelut.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän edellistä puhujaa tarkkaavaisuudesta. Arvio siitä, että perustelut olivat hassut tai ontuvat, on teidän omanne. Nämä perustelut ovat tulleet Puolustusvoimain taholta, reserviläisten taholta, ja voin tässä todeta, että itse en näitä keksinyt, vaan toimin ikään kuin välikätenä, kannoin huolta asiasta, joka on tyystin unohtunut. Jos joku pitää näitä hassuina, niin sille minä en mahda mitään, mutta maassamme on henkilöitä, jotka ottavat tämän asian todella vakavasti. — Kiitoksia.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan kohta alkavat ampumahiihdon MM-kilpailut Kontiolahdella, ja olen itse sellaisen urheiluseuran jäsen, jonka lajivalikoimaan kuuluu myöskin tämä ampumahiihto. Ihan pikkupoikana jo, muistan, olin mukana talkoissa, kun Kymin Koskenpojat järjestivät joko SM-kisoja tai PM-kisoja.

Tämä lakiesitys hankaloittaa ampumaurheilun harrastamista Suomessa. On mielestäni käsittämätöntä, kuten tuossa edustaja Hongisto edellä totesikin, että tilanteessa, jossa pikemminkin tarvittaisiin lisää tällaista vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja Puolustusvoimilta on leikattu jo kohtuuttomasti ennestään, nyt vielä vaikeutetaan vapaaehtoista maanpuolustustyölle hyödyksi olevaa harrastustoimintaa. Päinvastoin pitäisi helpottaa: me tarvitsisimme ennemminkin tämmöisiä matalan kynnyksen ampumaratoja lisää tähän maahan kuin sitä, että niiden toimintaa hankaloitetaan.

Eli pitemmittä puheitta ja edustaja Virtasen näkemyksestä huolimatta kannatan tätä edustaja Hongiston lausumaesitystä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kahdesta edellisestä puheenvuorosta huolimatta olen edelleen samaa mieltä edustaja Hongiston perusteluista — ei siis välttämättä tämä lausuma eikä myöskään edustaja Eerolan esittämä näkemys ampumaurheiluun vaikuttamisesta, en kyseenalaista niitä. Mutta kyseenalaistan sen, että jos Suomi on ajautumassa sotilaalliseen kriisiin niin, että valmiusjoukkoja tarvitaan, niin jos niitten harjoittelu on ihan rehellisesti puhuen kiinni siitä, että nyt säädetään joittenkin pienten ampumaratojen käytölle jonkunmääräinen ammusten tai luotien enimmäismäärä, niin en kyllä mitenkään usko siihen. Jos Puolustusvoimatkin on ollut tätä mieltä, niin sitten minä vasta huolissani olen.

Juho  Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvin lyhyesti vain totean sen, että voi olla mahdollista, että jos tällainen kriisitilanne uhkaa, niin sitten tätä lakia kierrettäisiin, kun olisi hätä käsissä. Mutta eikö olisi huomattavasti fiksumpaa, että jo ennalta ehkäisisimme tämän tilanteen ja meillä olisi valmius ampumaradoilla paukutella ja harjoitella jo ennalta, ennen kuin tämmöinen kriisi on päällä?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimat ja poliisi ovat viranomaisia, jotka noudattavat Suomen lakia kaikissa olosuhteissa, siitä lähdetään. Jos ja kun meillä on voimassa laki, jota ei kyetä tilanteessa muuttamaan, niin on erittäin vaarallista lähteä eduskunnan salissa sanomaan ja puhumaan siitä, että tällaisen tilanteen tullen kierrettäisiin lakia tai käytettäisiin jotain muuta. Kyllä reilumpaa on mielestäni sanoa, että me noudatamme voimassa olevaa lakia pilkulleen ja jos voimassa oleva laki estää joitakin toimintoja, niin sitten se estää.

Lain noudattaminen viranomaispäätöksillä tai -määräyksillä johtaa kyllä helposti ei-toivottuun tilaan. Tilanteessa, jossa näitä joukkoja joudutaan perustamaan — joko harjoitellaan niiden perustamista taikka joudutaan ihan tosiasiassa perustamaan — pelkään pahoin, että meillä ei ole aikaa säätää lakia, joka oikeuttaisi tämän. Jos ollaan tilanteessa, jossa meillä ei ole voimassa olevaa lakia, niin silloin lakia joudutaan joko venyttämään, tulkitsemaan tai rikkomaan, ja siihen ei voi ketään kyllä kehottaa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Erityisen positiivisesti suhtaudun siihen, mitä edustaja Hongisto on tässä esille tuonut, mutta täytyy kyllä muistaa se, että kyllä laki muuttuu aina tilanteen mukaan: kyllä me olemme aika nopeita ja notkeita, kun tarve vaatii.

Ei meillä tarvitse olla jokaisessa kyläkoulussa sellaista rataa, missä harjoitellaan ampumista. (Juho Eerola: Ei ole enää kyläkoulujakaan!) — Ja edustaja Eerolalle voisin sanoa, sivuhuudoista huolimatta, että ei jopa edes läänikohtaisia. — Kyllä meille on todella tärkeää se, että meillä Puolustusvoimien hallussa on sellaisia ampumaratoja, joilla pystytään Puolustusvoimien tarkoituksen mukaista ampumaharjoittelua harjoittamaan.

Ei ole mitenkään mahdotonta ymmärtää sitä, että kyllä meidän pitää erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoinen ja sitten tahdonmukainen. Erityisen tärkeää on se, että ampumaratalainsäädäntö ei tarkoita puolustusta. Nyt me vähän eksymme eri alueille. Nyt on kysymys siitä, mitenkä meillä harrastustoimintaan suhtaudutaan. Ei pidä intohimoisesti suhtautua siihen, että mitä on puolustus. Nämä kaksi asiaa pitää erottaa toisistaan, ja olen kyllä sitä mieltä, että ehdottomasti harrastukselle pitää luoda mahdollisuudet. Mutta olisiko niin, että puolustus vaatii kyläkenttiä — en ole kyllä siitä aivan samaa mieltä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hongistolle on nyt kuitenkin huomautettava, että tässä salissa on säädetty myöskin kriisilainsäädäntöä. Meillä on siis olemassa kriisilakeja, jotka voidaan ottaa hyvin nopeasti käyttöön, jotka taatusti sallivat myöskin tämän teidän perusteluissanne esiin nostaman ongelman poistamisen, ja se voidaan tehdä niin pikaisesti, että näitten viittaamienne joukkojen toimintakyky ei ehdi sinä aikana mahdollisesti harjoittelematta jättämisen vuoksi heikkenemään kyllä tipan tippaa.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka nyt ei yhdistettäisikään maanpuolustustyötä tähän uuteen ampumaratalakiesitykseen, mikä nyt on käsittelyssä, niin siitä huolimatta tämä esitys heikentää metsästäjien ja ampumaurheilijoiden harrastusmahdollisuuksia. En näe mitään järkeä siinä, että tämmöinen ollaan nyt väen väkisin tekemässä. Vaikka me emme kytkisikään tätä yhteen maanpuolustustyön kanssa, siitä huolimatta tällä on huomattavia haittavaikutuksia.

Jari  Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Juuri niin: meidän pitää nyt nämä kaksi asiaa erottaa toisistaan, ja se on se, mikä pitää. Nyt keskustelussa on tapahtunut juuri se erhe, että olemme yhyttäneet kaksi asiaa toisiinsa. Senpä vuoksi oli oikeastaan ilahduttavaa, että edustaja Eerola nosti tämän asian juuri ja kristallisoi sen, että olemme kahdessa eri asiassa: pitää nähdä ja erottaa maanpuolustus ja harrastus toisistaan. Siinä mielessä arvostan Eerolan puheenvuoroa.