Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Lastensuojelu ja erityisesti lasten sijoitukset herättävät paljon tunteita ja ajatuksia. Osa lasten sijoituksista on tehty täysin kestämättömin perustein — tämä on täysi realiteetti tosielämästä — osa puolestaan on ainoa mahdollisuus turvata lapselle oikeus tasapainoiseen ja turvalliseen elämään.

Tämä hallituksen esitys on lähdetty tekemään takaperoisesti. Lastensuojelun kokonaiskuvaa ei ole riittävästi huomioitu. On mahdollista, että esitetyllä lakimuutoksella ennen kaikkea vahvistetaan suurten toimijoiden monopoliaseman luomista myös lastensuojelun markkinoille. Tätä perussuomalaiset eivät hyväksy. Nyt ollaan rikkomassa toimiva järjestelmä, vaikka avohuollon tukitoimia ei ole vahvistettu niin, että perheet saisivat tarvitsemansa avun riittävän ajoissa ja että sijoituksiin ei koskaan tarvitsisi mennä.

Perussuomalaiset katsovat, että perhehoidon tulee olla aina ensisijainen vaihtoehto tilanteissa, joissa sille on aito tarve. Perhehoito koskettaa useita erityisen haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä: lapsia, nuoria, vammaisia, mielenterveyskuntoutujia ja vanhuksia. Heidän kohdallaan pidämme erityisen tärkeänä, että heille tarjottavat eri tukimuodot ovat aina lähtökohtaisesti inhimillisiä ja laadukkaita.

Perhehoito mielletään usein vain lastensuojelun yhdeksi tukimuodoksi. Sen käyttämisen ja tarpeen hoivan ja huolenpidon muotona myös monien muiden väestöryhmien kohdalla voidaan olettaa kuitenkin tulevaisuudessa lisääntyvän.

Perhehoidon laadun varmistamisesta on huolehdittava. Lisäksi perhehoitajien riittävä osaaminen ja erikoistuminen on taattava yhtenäisillä kansallisilla kriteereillä ja koulutuksella.

Hallituksen esityksessä esitetty hoidettavien lukumäärä — joskin lakiin on kirjattu hyvin epämääräisesti siitä poikkeamisen mahdollisuudet — ei ole mielestämme kannatettava. On hyvin erilaisia perhehoitoyksiköitä, ja perussuomalaiset katsovat, että jatkossakin on huomioitava erilaiset tilanteet. Lain kirjaukset eivät ole mielestämme riittävän täsmällisiä.

Kustannusvaikutuksia on pidetty neutraaleina. Katsomme kuitenkin, että tällaisenaan lailla on suuri riski johtaa kehitykseen, jossa kustannukset tulevat kohtuuttomasti nousemaan.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen kustannusvaikutuksia tarkasteltaessa on otettava huomi-oon myös lastensuojelun sijoitusten kustannukset, jotka vaihtelevat suuresti sen mukaan, mihin lapsi sijoitetaan. On myös esitetty arvioita, että lakiesityksen mukaisesti toimittaessa tarvittaisiin yli 200 uutta sijaisperhettä. Muutoin lapset sijoitetaan muihin yksiköihin, mikä puolestaan nostaa kustannusvaikutuksia huomattavasti. Eräiden arvioiden mukaan lasten ja nuorten kodin ulkopuolisten sijoitusten taloudelliset kustannukset ovat vuositasolla noin 700—800 miljoonaa euroa. Olisikin syytä todella syvästi miettiä, miten tällainen kustannusrakenne on päässyt syntymään ja mitä sille tulisi tehdä.

Kuten alussa sanoin, ensin olisi huolehdittava, että avohuollon tukitoimet ovat kunnossa, perheitä autetaan ajoissa kaikin mahdollisin tavoin. Tavoitteen tulisi aina olla, että sijoitettu lapsi voi palata biologisten vanhempiensa luo. Aina se ei ole mahdollista. Silloin niiden lasten ja nuorten kohdalla, jotka tarvitsevat aidosti kodin ulkopuolista sijoitusta tai muita tukitoimia, tulee kaikin tavoin pyrkiä siihen, että tukipalvelut ovat paitsi inhimillisiä myös laadukkaita ja niiden pohjalle lapsikin voi elämäänsä luottavaisesti rakentaa. Ennen kuin avohuollon tukitoimet ovat varmasti kunnossa on kestämätöntä purkaa toimivia rakenteita.

Arvoisa puhemies! Perhehoidon asiakaskunnan laajentuessa nykyisestä ja asiakkaiden tarpeiden ja hoivan ollessa eri ryhmissä hyvinkin erilaisia edellyttää onnistunut hoitosuhde ammattitaidon ja koulutuksen vahvaa ja jatkuvaa kehittämistä. Lisäksi on oleellista, että perhehoitajien jaksamista tuetaan vahvasti.

Sijoittajakunta on velvollinen paitsi valvomaan tekemiensä sijoitusten onnistumista myös varmistamaan, että hoidettava saa toimeksiantosopimuksen mukaista palvelua. Perhekoti puolestaan on velvollinen ilmoittamaan sijoittajakunnalle kaikista perhekodissa tehdyistä asiakkaaseen mahdollisesti vaikuttavista muutoksista.

On täysin ymmärrettävää, että perhehoitoyksikkö on ihmisten koti ja sitä tulee kaikin tavoin kunnioittaa. Kuitenkin kun kyse on erityisen haavoittuvassa asemassa olevista henkilöistä, tulee heidän etunsa olla aina etusijalla. Valvovaa viranomaista voidaan pitää heidän edunvalvojanaan. On tilanteita, joissa etu vaatii ehkä yllättäenkin tehtäviä valvontakäyntejä, joista ei ilmoiteta etukäteen. Lisäksi on huomioitava, että kyseessä on myös verovaroin kustannettava hoivatyö, joka vaatii erityistä ja tiukkaakin seurantaa. Tämä on kaikkien osapuolten oikeusturvankin kannalta merkittävää. Erityisesti korostamme hoidon ja hoivan laadun seurantaa niiden perhehoitoon sijoitettujen henkilöiden kohdalla, jotka eivät itse kykene pyytämään tarkastusta, kuten pienet lapset, muistisairaat vanhukset tai vammaiset henkilöt, tai joilla ei ole läheisiä sitä pyytämässä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi teen vastalauseen 2 mukaiset lausumaehdotukset:

"Eduskunta edellyttää, että lain kokonaisvaikutuksia seurataan ja erityistä huomiota kiinnitetään perhehoidossa ja ammatillisessa perhehoidossa olevien henkilöiden määrien kehitykseen. Lisäksi selvitetään, kuinka perhehoidon toteuttamiselle voidaan luoda entistä paremmat edellytykset, jotta sen mahdollisuudet laadukkaana ja inhimillisenä tukimuotona tulevat hyödynnettyä mahdollisimman hyvin."

"Eduskunta edellyttää, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen toimeenpanossa turvataan perhehoidon järjestämisen edellytykset osana palvelujärjestelmää."

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva perhehoitolakiuudistus sisältää monia hyviä asioita, mutta — kuten edustaja Mäntylä edellisessä puheenvuorossa nosti erittäin kattavasti ja laajasti esille — on ongelmia ja mahdollisia riskejä, mitä lakiin saattaa sisältyä. Esimerkiksi toimeksiantosuhteinen perhehoito saattaa tulevaisuudessa vähentyä, vaikka toisaalta ajatellaan näin, että meidän pitäisi päinvastoin tulevaisuudessa perhehoitoa kehittää. Kun perhehoito mielletään useimmiten lastensuojelun toimenpiteenä, niin tulevaisuudessa voidaan ajatella myös, että perhehoitoa voidaan hyödyntää vanhusten ja vammaisten hoitoon entistä enemmän, mutta se todella tulee vaatimaan kehittämistyötä.

Perussuomalaiset todella haluaa kiinnittää lausumaehdotuksissaan huomiota siihen, että lain vaikutuksia seurataan, mihin suuntaan se lähtee kehittymään. Kannatan oikein lämpimästi edustaja Mäntylän tekemää esitystä.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oikein lämpimästi minäkin kannatan näitä edustaja Mäntylän lausumaesityksiä.

Inspiroiduin kuitenkin puhumaan. Tätä asiaa kuunnellessa tuli mieleen yksi lapsiin ja nuoriin liittyvä seikka. Jos laitospaikoilla on tilanne äitynyt jo niin pahaksi, että nuori tai lapsi on jouduttu sijoittamaan laitokseen, niin niillä on sellaisia oikeuksia, joita perhehoidon paikoilla ei enää ole, esimerkiksi puhalluttaa nuori, jos on epäilys, että on käytetty alkoholia, tai tutkia reppu mahdollisesti vaarallisten esineitten varalta. Eli näissä tilanteissa nykyään, mikäli olen oikein ymmärtänyt, pitäisi aina kutsua paikalle poliisi, ja tämä tuo tietenkin lisää kustannuksia eikä ole ollenkaan myöskään nuoren tai perhehoidon työntekijöidenkään kannalta ehkä kaikkein tahdikkain tapa toimia. Ihan toivoisin vain, että tulevaisuudessa, kun tätä muotoa kehitetään, myös avopuolelle eli perhehoitoon palautettaisiin joitain niistä oikeuksista, joita siellä joskus aikaisemmin on ollut, eikä pelkästään pidettäisi niitä laitoshoidon yksinoikeutena.