Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten oli vielä budjetin teon aikaan vallalla toiveikas arvio siitä, miten nopeasti Yhdysvaltain talous toipuu ja auttaa Suomenkin vientikysyntää kasvuun. Keväällä tilanne näyttikin vielä hyvältä, mutta nyt arvioidaan, että maailmantalouden elpyminen siirtyy vuoteen 2003 ja saattaa jäädä tuolloinkin hitaaksi. Suhdanneherkällä informaatioteknologian alalla voivat nousukäänteet olla toki nopeitakin, mutta vielä ei sellaisesta ole luotettavia merkkejä. Tilanne on epävarma, ja riskit ovat pikemminkin huonompaan suuntaan. Sotatilanteen uhka tuo omat kysymysmerkkinsä.

Euroalueestakaan ei ole kasvun veturiksi. Päinvastoin ennusteita reivataan alaspäin. Valoa on lähinnä vain Japanin ulkopuolisessa Aasiassa. Suomen teollisuuden kilpailukyky sinänsä on hyvä, mikä helpottaa tilannetta. Kotimainen kysyntä on ollut myös vahvaa. Korot eivät ainakaan ole kasvun esteenä.

Valtiovarainvaliokunta kuuli entiseen tapaan eri ennustelaitosten näkemyksiä taloudesta ja vertasi niitä valtiovarainministeriön tekemiin arvioihin. Budjetin perustana olevat keskeiset tunnusluvut olivat kaikilla tahoilla lähellä toisiaan. Talousarviossa kokonaistuotannon kasvuksi ensi vuonna odotetaan 2,8:aa prosenttia ja työttömyysasteen arvioidaan hieman kohoavan 9,2:sta 9,4 prosenttiin.

Eri ekonomistien taloustilanteesta tekemät politiikkajohtopäätökset kuitenkin poikkesivat jonkin verran valtiovarainministeriön esittämistä. Useimmat kuullut ekonomistit näkivät mahdollisuuksia ensi vuonna valtiovarainministeriön ehdottamaa hieman suurempaankin liikkumavaraan kotimaisen kysynnän ja työllisyyden parantamiseksi. Monet kiinnittivät huomiota siihen, että verotus ei ensi vuonna varsinaisesti kevene, kun monet kunnat korottavat omia verojaan. Ekonomistien konkreettisissa ehdotuksissa olivat esillä vaihtelevasti tuloverojen alentaminen, työnantajamaksujen alennukset, työvoimapolitiikan välineet ja julkiset investoinnit.

Tulopoliittisen sopimuksen valmistumisen jälkeen eduskunnalle annetuissa esityksissä hallitus antoikin eräitä talousarviota tähän suuntaan muuttavia korjauksia noin 52 miljoonan euron verran. Valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä kokonaisuus täydentyi vielä 20 miljoonalla eurolla liikenneinvestointien osalta. Tosin liikenteen kehittämishankkeiden aiheuttamat menonlisäykset valtion talousarvioon painottuvat vuoden 2003 jälkeiseen aikaan.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvio on muuttuneen taloustilanteen seurauksena kahdessa suhteessa erilainen, jos sitä verrataan vaalikauden muihin aiempiin vuosiin. Tähän astihan valtiontalous on ollut ylijäämäinen, mutta ensi vuonna valtionvelan lyhentämiseen näyttää tulevan vähintäänkin tauko, ellei sitten ensi vuodelle koidu sellaisia kertaluonteisia osakemyynti- tai muita tuloja, jotka muuttaisivat tilanteen.

Velan ottoa varsinaiseen alijäämän kattamiseen on mietinnössä 436 miljoonaa euroa, josta 65 miljoonaa euroa on eduskunnan tekemien muutosten seurausta. Loppu eli noin 250 miljoonaa euroa velanoton lisäyksestä kohdentuu velanhallintaoperaatioihin eikä ole varsinaista menoalijäämän kattamista. Tietystikään ei ole hyvä asia, että ylijäämätavoitteeseen ei nyt päästä. Velan lyhentäminen olisi tärkeää, jotta saadaan liikkumavaraa väestön ikääntymisestä aiheutuviin menopaineisiin pidemmällä aikavälillä. Tätä tavoitetta täytyy ottaa sitten kiinni enemmänkin tulevina, toivottavasti parempina, vuosina.

Toinen muutos verrattuna aiempiin vuosiin on tietysti työttömyyskehitys. Viimeiset neljä vuotta työttömyys on alentunut, vaikkakin hitaasti. Ensi vuonna työttömyys näyttää kääntyvän nousuun. Etenkin rakenteellinen työttömyys ja työllisyysaste kytkeytyvät tiiviisti julkisen talouden tasapainoon. On vaikea rahoittaa nykyisiä hyvinvointipalveluita tulevaisuudessa, jos ei työttömyyttä saada alennettua ja työllisyyttä parannettua.

Valiokunta korostaa tässä monipuolisia, eri hallinnonalat ylittäviä toimia, kuten veropolitiikkaa, työnantajamaksujen alentamista, yrittäjyyden edellytyksien parantamista sekä osaamista kohottavaa, tehokasta ja alueiden erilaisiin tarpeisiin joustavaa työvoimapolitiikkaa. Alueellisten työttömyyserojen kasvu on ollut valiokunnan huolena jo useampaan kertaan tänä vuonna.

Arvoisa puhemies! Onko Suomen valtiontalouden tila sitten hyvä vaiko huono? Voi sanoa, että kaikki on suhteellista. Vastaus on riippuvainen siitä, mitä mittaria käytetään. Valtiontalouden tila on hyvä, jos sitä verrataan muihin euroalueen maihin. Valtionvelan kansantuoteosuus alkaa lähetä 40:tä prosenttia. Koko julkinen talous on euroalueen mittareilla vahvasti ylijäämäinen — kiitos runsaiden eläkerahastojen. Lyhyellä aikavälillä tilanne näyttää kohtuulliselta, vaikka toki menotaso onkin korkeampi kuin aikoinaan hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettiin.

Jos mittariksi asetetaan Suomen omat tulevaisuuden haasteet ja riskit, voi hyvin päätyä kriittisempäänkin arvioon. Edessä voi hyvinkin olla kansainvälisessä taloudessa pidempiaikainen hitaan kasvun kausi. Työvoiman määrä kääntyy meillä ikääntymisen takia pian laskuun. Tulo- ja yritysverotuksessa kansainvälinen kilpailu on tosiasia. Valmisteverojen tuottoja menetetään todennäköisesti lähivuosina. Täällä eduskunnassa tunnemme hyvin ne monet tärkeät tarpeet, joita on esimerkiksi terveyspalveluissa ja lapsiperheiden tuessa. Tähän vaikeampaan yhtälöön ei ole helppoa ratkaisua.

Tässä salissa ja valiokunnassakin on monenlaisia mielipiteitä siitä, kumpaa mittaria tulisi painottaa, joten ei siitä tässä valiokunnan esittelypuheenvuorossa sen enempää. Mutta järkevältä tuntuu pitää valtiontalouden kolikon molemmat puolet mielessä. Seuraavalta eduskunnalta ja hallitukseltakaan eivät näillä näkymin haasteet lopu.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa ja lainsäädännön osalta muissakin valiokunnissa ensi vuoden talousarvion käsittely oli tällä kertaa poikkeuksellisen monipolvinen ja kireitäkin neuvotteluja hallituspuolueilta vaatinut prosessi. Teknistä haastetta lisäsivät kaksi erillistä täydentävää talousarvioesitystä hallitukselta. Poliittisesti vaikeimpia asioita olivat arpajaisveron korottaminen sekä puolustuskiinteistöjen siirtäminen Senaatti-liikelaitokselle. Vaalien läheisyys antoi oman suolansa.

Silti on syytä muistaa, että valtiovarainvaliokunnan ensi vuoden talousarvioon tekemät menolisäykset, yhteensä 65 miljoonaa euroa, ovat aika tavalla samaa tasoa kuin viimeisten neljän vuoden aikana. Joinakin vuosina ovat muutokset olleet tätä suurempiakin ja toisina pienempiä. Suhteessa talousarvion loppusummaan tämä valiokunnan tekemä muutos on 0,183 prosenttia.

Nyt esitetystä lisäyksestä noin 12 miljoonaa euroa on peräisin siitä, että eduskunta perui hallituksen esittämät kulttuurin, liikunnan, tieteen ja nuorisotyön leikkaukset. 8 miljoonaa euroa on seurausta lääkekorvauksiin esitettyjen heikennysten osittaisesta perumisesta.

Muut kohteet, joihin muutoksia on tehty siis 45 miljoonan euron edestä, ovat paljolti samoja kuin aikaisempinakin vuosina. Omissa priorisoinneissaan eduskunta on ollut johdonmukainen. Esimerkkinä mainittakoon lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tarkoitetut määrärahat, jotka valiokunta lisäsi nyt talousarvioon jo neljättä kertaa. Toinen vakiintunut kohde eduskunnan lisäyksissä on ollut opetus, jossa nyt painottui aikuiskoulutus. Muutoksilla vauhditetaan aikuiskoulutuksen Nosto-ohjelmaa, joka on myös työllisyyden kannalta hyvin perusteltu. Kolmantena painopisteenä mainittakoon Raha-automaattiyhdistyksen avustukset sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Vesihuolto, ympäristötyöt sekä velkaneuvonta ovat myös olleet vakiokohteita viime vuosina.

Tärkeä painopiste ovat olleet liikenneinvestoinnit teihin ja rautateihin, jotka varmasti seuraavassa valiokunnan varapuheenjohtajan puheenvuorossa tulevat vahvasti esille. Vuosaaren sataman liikenneväylien ja Nuijamaan raja-aseman tieyhteyden ohella on ehdotuksessa mukana viisi uutta kehityshanketta. Koska liikenteen menot eivät ole lakisääteisiä, vaan harkinnanvaraisia, on niillä vaarana jäädä liian alhaiselle tasolle suhteessa liikenneverkon merkitykseen elinkeinoelämän ja maan tasapuolisen kehityksen kannalta. Tämä on myös kansainvälisesti havaittu ongelma. Tieverkon rappeutumisen estäminen ja liikenneturvallisuuden edistäminen ovat olleet myös hallituksen omana tavoitteena, johon ei kuitenkaan ole täysin päästy.

Käsittelen seuraavaksi, arvoisa puhemies, neljää mietinnön teemaa, joissa koko eduskunta, sekä hallitus- että oppositioryhmät, näyttää olevan varsin yksimielinen.

Merkittävin muutos hallituksen esitykseen koskee valtion rahoittaman asuntotuotannon eli aravatuotannon ehtoja, joita valiokunta ehdottaa momenttiperusteluissa parannettaviksi. Näin valiokunta haluaa vauhdittaa valtion tukeman asuntotuotannon tavoitteiden toteutumista. Syynä tuotannon vähäisyyteen ovat aravalainojen markkinaehtoisia lainoja korkeammat korot ja inflaatiota nopeammin kasvava vuosimaksu. Nämä nostavat asumiskustannuksia. Lisäksi peruskorjaukset lykkäytyvät. Erityisesti kasvukeskuksissa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on pulaa. Tämä haittaa jo työmarkkinoidenkin toimivuutta.

Aravalainaehdot määritellään valtioneuvoston päätöksellä. Nyt tehdyn momenttimuutoksen taustalla ovat valtiovarain- ja ympäristövaliokunnan jo useaan kertaan toistuneet vaatimukset kohtuuhintaisen vuokra- asuntotuotannon edistämisestä ja yhtenäislainajärjestelmän uudistamisesta. Nämä eivät kuitenkaan ole johtaneet hallituksen puolelta muihin kuin marginaalisiin parannuksiin aravalainaehdoissa. Ilman uudistuksia aravatuotanto uhkaa näivettyä.

Toinen huolenaihe, joka on noussut monessa kohtaa esille ensi vuoden talousarvion käsittelyssä, on kuntien talous. Kuntien valtionosuuksia lisätään ensi vuoden talousarviossa, mutta siitä huolimatta kuntien talous kääntyy ensi vuonna kokonaisuutena alijäämäiseksi. Lähivuodet eivät näytä sen paremmilta. Arviolta 93 kuntaa nostaa veroprosenttiaan vajeen paikkaamiseksi. Kunnat ovat kritisoineet valtio—kunta-suhteen poukkoilevuutta ja pitkäjänteisyyden puutetta. Kuntien väliset erot ovat suuret.

Valiokunta korostaa, että tilanteen korjaamiseksi on välttämätöntä luoda vähintäänkin vaalikauden kattava, kuntien ja valtion yhteinen, koordinoitu sekä kuntien eri tehtävät ja erilaiset olosuhteet huomioon ottava kokonaisvaltainen kuntapolitiikkaa koskeva linjaus. Kuntien ja valtion taloussuhteita ei voi jatkossa käsitellä pelkästään keskimäärälukujen pohjalta. Perustuslakivaliokunta muistutti yhteisöverolaista antamassaan lausunnossa, että kansalaisten perusoikeuksien toteutumiseen vaikuttaa yksittäisen kunnan taloudellinen tilanne eivätkä keskiarvot.

Osana pysyvämpiä ratkaisuja valiokunta kiirehtii valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Lyhyen aikavälin ratkaisuna valiokunta haluaa hallituksen huolehtivan kuntien harkinnanvaraisten avustusten määrärahan riittävyydestä. Valiokunnan mietinnössä ovat esillä erityisesti sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksien ja Kansallisen terveysprojektin rahoitusvaje. Opetusministeriön puolella valiokunta kaipaa kohennusta koulujen korjausrahoitukseen.

Kolmas valiokunnan mietinnön yleisperusteluissakin esille otettu aihepiiri on Veikkauksen tuotolla rahoitettavien taiteen, liikunnan, nuorisotyön ja tieteen toimintojen turvaaminen. Eduskunnan hyväksymässä arpajaislaissa on linjattu suunta, jolla veikkaustuotot saadaan alkuperäisiin, hengen ja kulttuurin elinvoimaa ja kansalaistoimintaa edistäviin tarkoituksiin. Hallitukselta odotetaan uutta taidepoliittista ohjelmaa, josta käytiin tässä salissa syksyllä innokas keskustelu. Esimerkiksi teatterin ja tanssin määrärahat ovat jo vuosia olleet tiukoilla, koska palkkatason nousustakaan aiheutuvia korotuksia ei ole tehty. Eduskunta on myös useissa yhteyksissä varoittanut Veikkaus Oy:n tuoton yliarvioimisesta.

Tämä edellä sanottu huomioon ottaen oli johdonmukaista, että eduskunta korjasi hallituksen "harhalaukauksen", jossa Veikkauksen tuottotavoitteen korjaaminen olisi tehty alkuperäisten edunsaajien kustannuksella. Valiokunta kiirehtiikin kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien siirtämistä yleisillä budjettivaroilla rahoitettaviksi tarvittaessa säädettyä nopeammassakin tahdissa. Veikkauksen alennettukin tuottoarvio, 371 miljoonaa euroa, riittää mainiosti taiteen, liikunnan, nuorisotyön ja tieteen alkuperäisiin tarpeisiin. Kirjastojen valtionosuuksiin ohjautuu nyt noin 80 miljoonaa euroa Veikkauksen tuotosta.

Neljäs asia, josta valiokunta kantaa huolta myös lausuman muodossa, on julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen taso. Pitkäjänteistä tutkimus- ja kehitysrahoituksen ohjelmaa tarvitaan pohjustamaan talouden tulevia kasvuedellytyksiä. Vuoteen 1999 päättyneelle julkisen tutkimuspanostuksen lisäysohjelmalle ei ole vieläkään saatu jatkoa. Niinpä Suomi on jäämässä näissä asioissa jälkeen kansainvälisessä vertailussa. On hyvä, että suomalaiset yritykset investoivat tutkimukseen. Julkisen rahoituksen suhteellisen osuuden alhaisuudesta seuraa kuitenkin tutkimus- ja kehitystyön lyhytjänteisyys. Julkista rahoitusta tarvitaan pitkäaikaista riskinottoa vaativien laadullisesti uusien innovaatioiden rahoitukseen.

Tähän liittyen valiokunta tekee pienen muutoksen jolla Tekesin valtuuksia kohdennetaan enemmän lainoista avustusten suuntaan. Lisäksi valiokunta huomauttaa, että Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen toiminta tulee erityisen paljon vaikeutumaan esitetyn matkakustannuksen leikkauksen johdosta.

Arvoisa puhemies! Muutama sana Senaatti-kiinteistöistä ja puolustushallinnon kiinteistöuudistuksesta. Tämän vuoden talousarviosta antamassaan mietinnössä valiokunta edellytti, että valtiovarainministeriö tekee ulkopuolisen arvion Senaatti-kiinteistöjen toiminnasta, koska siihen oli kohdistunut paljon kritiikkiä eduskunnassa ja julkisuudessakin. Tällainen perusteellinen ja hyvä arvio on nyt tehty.

Erityisesti on eduskunnassa ollut esillä yliopistojen vuokrataso. Ulkopuolisessa selvityksessä esitetyt uudistukset yliopistovuokriin ovat vielä hallinnossa arvioitavina. Valiokunta haluaa vauhdittaa näiden toteutumista lausumalla. Siinä edellytetään yliopistokiinteistöjen vuokrien alentamista ja lahjoituskiinteistöille edullisempaa kohtelua selvityksissä esitetyllä tavalla.

Puolustushallinnon kiinteistöuudistus oli valiokunnassa kiperä kysymys. Esityshän on, että Senaatti-kiinteistöt tulee puolustuskiinteistöjen omistajaksi, jolta Puolustusvoimat vuokraa tarvittavat tilat. Senaatti-kiinteistöt vastaavat investoinneista ja kunnossapidosta. Muista järjestelyistä poiketen kuitenkin Puolustushallinnon rakennuslaitos jää toimijaksi, joka hankkii tai tuottaa kiinteistöjen ylläpito- ja energiapalvelut sen mukaan kuin Puolustusvoimat niitä tilaa.

Järjestelyn tarkoituksenmukaisuudesta on erityisesti periaatetasolla ollut tässä talossa monenlaista ilmaa ja runsaasti kritiikkiä. Järjestelyn kannattajat ovat puolestaan nähneet sen nopeuttavan puolustuskiinteistöjen investointeja ja kunnon parantamista, edellyttäen tietysti, että Puolustusvoimilla on riittävät määrärahat vuokrien maksuun. Senaatti-kiinteistöjen vahva omavaraisuus mahdollistaa laajat investoinnit, mikä on nähty yliopistojen osalta.

Valiokunta esittää kiinteistöjärjestelyä hyväksyttäväksi kolmen lausuman reunustamin ehdoin. Niissä edellytetään hankkeen arviointia vuonna 2006, laajapohjaista seurantaa ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksen henkilöstön aseman turvaamista.

Arvoisa puhemies! Mietinnön eri pääluokissa on todettu useampiakin seuraavalle hallitukselle jääviä hankkeita, joista valiokunta on lähes joka vuosi huomauttanut. Nämä ovat mittaluokaltaan hyvin monen tasoisia. Suurimpana mainittakoon kehitysyhteistyön 0,7 prosenttiosuuden saavuttaminen. Pienemmästä päästä on puolestaan pelastushelikopteritoiminnan pysyvän rahoituksen järjestäminen.

Eräissä asioissa valiokunta odottaa hallitukselta hyvinkin pikaisia toimia vielä tällä vaalikaudella. Sellainen on esimerkiksi partisaaniuhrien korvausasia. Muita aikataulun sisältäviä lausumia ovat sairaalakoulujen toimintaedellytysten turvaaminen, kansalaisopistojen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen, eräiden rataosuuksien korjaukset sekä ympäristönsuojelun edistämisavustusten palauttaminen talousarvioon.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnön esittely on vääjäämättä tällainen puutelistan luonteinen. Toiveita ja tarpeita on paljon. Mutta kuten sanottu edellä, menopaineiden ja hiipuvien tulojen välisen yhtälön yhteensovitus ei ole helppo tehtävä, mutta ratkaisua olisi haettava erityisesti työllisyyden parantamisen tuomien uusien voimavarojen kautta.

Valiokunta toteaa myös eräitä talousarvioesityksen kehittämistarpeita. Opetusministeriön kohdalla valiokunta toivoo parempaa informaatiota valtio—kunta-suhteesta sekä aikuiskoulutuksesta, jotka hajautuvat nyt monille eri momenteille. Suomi on ollut aloitteellinen talousarviopäätösten sukupuolivaikutusten arvioinnissa pohjoismaisesti, ja tähän toivotaan omaa kehitystyötä myös kotimaassa.

Lausumia on mietinnössä yhteensä 22. Niiden seurantahan siirtyy ensi vuonna hallituksen toimenpidekertomuksesta valtiontalouden niin sanottuun tila- eli tilinpäätöskertomukseen, mikä antaa hallitukselle enemmän aikaa näiden ehdotusten toteuttamiseen. Aloitteita valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi 28 kappaletta, se on tällä vaalikaudella ennätysmäärä. Aloitteiden merkitystä talousarviokäsittelyssä on myöskin valiokunnassa koetettu parantaa.

Vastalauseita on neljä kappaletta. Kristillisdemokraattien, vihreiden ja keskustan vastalauseissa on paljon yhteistä. Niissä tavoitellaan perhetukien korottamista, työllisyyden edistämistä ja kuntien peruspalveluiden turvaamista. Vihreillä on lisäksi ehdotuksia ympäristönsuojelun rahoitukseen. Keskusta ja vihreät esittävät Vuosaaren sataman liikenneväyliä koskevan ehdotuksen hylkäämistä. Osa keskustaa ja kristillisdemokraatit ehdottavat puolustushallinnon kiinteistöuudistuksen hylkäämistä.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla voimme aloittaa tämän vaalikauden viimeisen talousarvioesityksen käsittelyn. Kiitokset omasta puolestani jaostojen puheenjohtajille ja valiokunnan jäsenille ahkerasta työstä. Tänäkin syksynä on kuultu jälleen kerran satoja asiantuntijoita, joiden näkemyksiä ja kommentteja on myös tiivistetty tähän mietintöön. Jaostojen puheenjohtajat esittelevät sitten pääluokittain varmasti vielä tarkemmin mietintöä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Keskusteltavana on tämän vaalikauden viimeinen valtion talousarvio. On siis tilinpäätöksen ja yhteenvedon aika.

Lipposen toisen hallituksen toimikausi on ollut siinä mielessä helpompaa, että olemme voineet kehittää palveluja sekä parantaa monella tapaa myös kansalaisten sosiaaliturvaa. Parhaimpina palveluesimerkkeinä mainittakoon maksuttoman esiopetuksen toteuttaminen kuusivuotiaille sekä hammashoidon laajentaminen koko väestöä koskevaksi.

Eläkkeensaajien kannalta kulunut vaalikausi on ollut aiempaa parempi. Olemme alentaneet tavallisen eläkkeensaajan verotusta kolmanneksella. Tämä tavoite on saavutettu poistamalla eläkeläisiltä Ahon hallituksen säätämä raippavero sekä vapauttamalla yli 100 000 eläkeläistä valtion tuloverosta. Lisäksi kansaneläkkeisiin on tehty tasokorotus. Pienituloisten rintamaveteraanien ylimääräistä rintamalisää on nostettu tuntuvasti jo vuoden 2000 huhtikuussa. Uutta on ollut myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin säädetty maksukatto, mikä on helpottanut paljon sairastavien toimeentuloa.

Paljon on tehty myös köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseksi. Ykkösasia köyhyyden poistamisessa on ollut uusien työpaikkojen luominen eli työllisyyden hoito. Lipposen hallituksien aikana on syntynyt yli 300 000 uutta työpaikkaa, mikä ei kuitenkaan riittänyt työttömyyden poistamiseen. Tulevalla hallituksella — olivatpa hallituksessa mitkä puolueet tahansa — on kansallinen haaste jatkaa määrätietoisesti työttömyyden ja erityisesti syrjäytymisen syyn eli pitkäaikaistyöttömyyden poistamista. Suurin oppositiopuolue julkaisi oman työllisyysohjelmansa runsas kuukausi sitten. Se paljasti, ettei keskustalla ole mitään uusia keinoja työttömyyden poistamiseen. Keskustan kalupakki on tyhjä, vaikka sillä on ollut seitsemän vuotta aikaa ideointiin.

Työttömien toimeentuloa on parannettu korottamalla työttömyysperuspäivärahaa ja työmarkkinatukea viimeksi tämän vuoden alussa. Työmarkkinatuen lapsikorotuksia nostettiin myös tämän vuoden alusta. Työmarkkinatuen tarveharkintaa puolison tulojen suhteen on lievennetty jo vuoden 2000 aikana. Tässä muutamia esimerkkejä, joilla on kohennettu pienillä tuloilla elävien työttömien asemaa.

Lapsiperheille kulunut vaalikausi on ollut parempi kuin viime kuukausina käydystä keskustelusta saattaisi päätellä. Tuhannet vanhemmat ovat saaneet työtä. Korkotason puolittuminen on tuonut rajun kevennyksen lapsiperheiden asumiskuluihin. Lapsiperheille tarkoitettuja palveluja niin koulu-, terveys- kuin sosiaalipuolellakin on kohennettu. Erityisesti eduskunnassa olemme kantaneet huolta lastenpsykiatrian ja syrjäytyneiden lasten palveluista. Näihin tarkoituksiin on korvamerkittyä rahaa myös ensi vuoden budjetissa.

Lapsiperheiden asemaa on parannettu korottamalla äitiysavustusta ja äitiys-, erityis- ja vanhempainrahaa sekä erityishoitorahaa. Lastenhoitovapaiden pitomahdollisuuksia on joustavoitettu. Työn ja perheen yhteensovittamista on helpotettu jatkamalla vuorotteluvapaajärjestelmää. Määrärahoja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin on lisätty. Isiä on kannustettu lastenhoitovapaiden pitoon.

Lapsiperheiden palveluihin tehtyjen parannusten arvo on mittava, mutta arvo ei valitettavasti näy niissä tutkimuksissa, joissa otetaan huomioon vain lapsiperheiden rahana saama yhteiskunnan tuki.

Lapsilisää ei ole korotettu vähään aikaan. Kun jaettavaa on ollut niukasti, on rahaa laitettu kipeimpiin asioihin eli lapsiperheiden palvelujen turvaamiseen. Me sosialidemokraatit lähdemme siitä, että ensi keväänä on aika päättää lapsilisien ostovoiman turvaamisesta sekä siitä, miten itse järjestelmää on viisasta kehittää. Tuen suuntaamisessa on otettava huomioon vaikeimmassa asemassa olevat lapsiperheet.

Opiskelijoiden asumisen tukea on yhtenäistetty ja asumislisää nostettu jo vuonna 2000. Korkeakouluopiskelijoiden ateriatukea on nostettu ja opiskelijoiden oikeutta sairaus- ja kuntoutusrahaan on parannettu tänä vuonna. Opiskelijoiden asemaa kohennetaan myös käsittelyssä olevassa budjetissa. Niin sanottujen pitkien opintojen opintorahakautta pidennetään 60 kuukauteen. Eduskunnan käsiteltävänä on työeläkeuudistus, joka tuo opiskelijat eläketurvan piiriin.

Uusimpien tutkimusten mukaan tuloerot ovat lisääntyneet Suomessa. Näin on tapahtunut vahvan talouskasvun tuomien runsaiden osinkotulojen kasvun seurauksena. Edelleenkin pääoma- ja osinkotulot keskittyvät liian harvojen käsiin eli pääosin tulohaitarin yläpäähän. Tuloerot ovat kasvaneet viimeisen viiden vuoden aikana, mutta vielä enemmän ne olisivat kasvaneet, jos pääoma- ja korkotuloja olisi verotettu Ahon hallituksen — jossa muuten kansanedustaja Jäätteenmäki oli ministerinä — säätämällä 25 prosentin verokannalla. Lipposen hallitukset ovat nostaneet pääomaverokantaa 4 prosenttiyksiköllä. Korotetulla verokannalla on jauhettu Lipposen hallituskaudella yhteisö- ja pääomaverotuloja 5 miljardia euroa niin kuntien kuin valtion toimintojen rahoittamiseen. Tämä on ollut pelastus myös monille keskustajohtoisille kunnille.

Pääoppositiopuolue keskusta meluaa tuloerojen kasvulla, mutta se ei ole valmis nostamaan pääoma- ja omaisuustulojen saajien verotusta. Odotamme keskustan vastausta, miten se aikoo pysäyttää tuloerojen kasvun. Pysäyttämällä talouskasvun, vai kuinka?

Arvoisa puhemies! Eduskunta sai budjetin valmiiksi määräajassa, vaikka tulopoliittisen ratkaisun odottelu teki budjetin teon loppuaikataulusta kireän. Viimeiset budjettilait ja budjettimuutokset saatiin lopulta valmiiksi kahdessa päivässä itsenäisyyspäivän alla. Erityistä vaikeuskerrointa toi kulttuurin rahoitusvaje, Raha-automaattiyhdistyksen vero, puolustushallinnon kiinteistökysymys sekä työllisyyttä tukevat korjaukset. Hankalistakin asioista selvittiin kuitenkin perinteisesti hallitusryhmien keskinäisellä väännöllä, jossa turhautunutta oppositiota ei tarvittu edes sovittelijaksi, vaikka aina niin rakentava ed. Pekkarinen olisikin ollut käytettävissä. Ryhmien väliset budjettineuvottelut tuottivat sosialidemokraattien kannalta kohtuullisen lopputuloksen.

Vuoden 2003 talousarvioesityksen menot kasvoivat eduskunnassa maltillisesti. Eduskunnassa tehdyt lisäykset voimistavat talouden kasvua ja työllisyyttä. Työmarkkinoilla syntynyt kaksivuotinen tulosopimus vahvistaa osaltaan talouden vakautta.

Eduskunnan vastuullinen budjettilinja ottaa huomioon valtiontalouden kestävän hoidon, mutta se ei ummista silmiään myöskään syrjäytymisen ja työttömyyden luomilta arjen kipupisteiltä. Sosialidemokraatit nostivat jo keväällä keskeisimmäksi budjettitavoitteekseen työllisyyden hoidon. Esitimme, että heikentyvään työllisyyteen täytyy varautua ajoissa niin budjetissa kuin syksyn tupopöydässä. Esitimme erillistä työllisyyspakettia tuloratkaisun osaksi, ja se on nyt budjetissa. Edustuksellisen demokratian kyky käyttää budjettivaltaansa kansalaisten tarpeiden ja arvojen mukaisesti lisää kansalaisten luottamusta kansanvallan toimivuuteen.

Asuntojen korjausrakentamiseen tulee lisää resursseja, työllisyysperusteisia investointiavustusvaltuuksia korotetaan, työvoimapolitiikan määrärahoja lisätään, homekoulujen korjaamiseen tulee lisää rahaa, samoin aikuisten ammatilliseen koulutukseen. Myös veroja alennetaan siten, että ansiotuloverotuksen kevennysten yhteismäärä nousee lähes 500 miljoonaan euroon eli noin 3 miljardiin markkaan ensi vuonna. Kotitalouksien ostovoimaa parantavat niin palkankorotukset kuin veronalennukset.

Eduskunnan hallitusryhmien päätöksillä lisättiin ensi vuoden työllisyyssaldoa. Kulttuuripuolta uhanneet irtisanomiset ja lomautukset peruuntuvat eduskunnan päätöksillä. Todettakoon, että Veikkaus Osakeyhtiön voittovarat ovat kasvaneet vuosittain tuntuvasti mutta kasvua ei ole jaettu Veikkauksen edunsaajille, toisin sanoen kulttuurille, liikunnalle ja nuorille, vaan Veikkauksen varoilla on rahoitettu kirjastojen lakisääteisiä valtionosuuksia. Veikkauksen edunsaajilta on näin siirtynyt muihin tarkoituksiin kymmenen viime vuoden aikana vuosittain noin 500 miljoonaa markkaa. Liikunnan määrärahat ovat vasta nyt vuoden 1991 tasolla.

Liikenteen investointien tasoon ja työllisyyteen ei tule katkoa ensi vuoden jälkeenkään, vaan eduskunnan päättämällä 20 miljoonan euron lisäyksellä voidaan muun muassa jatkaa tieverkoston kehittämistä saumattomasti. Mikäli hankkeista päättäminen olisi lykkääntynyt ensi kesän lisäbudjetteihin, hankkeet eivät olisi lähteneet ensi vuonna käyntiin. Perusradanpidon rahoitukseen hallitusryhmien lisäbudjetin kautta sopima lisäys on toteutettava pikaisesti rataverkon investointitason ja työllisyyden turvaamiseksi.

Lisärahat ammatilliseen aikuiskoulutukseen, syrjäytyneiden lasten palveluihin sekä lasten ja nuorten psykiatriaan ovat sosialidemokraattien tavoitteiden mukaisia. Syrjäytymisuhan alaisten lasten ja nuorten palveluihin on budjetissa osoitettu 15 miljoonaa euroa, mikä vastaa lasten ja nuorten hyvinvointia koskeneessa selonteossa esitettyjä linjauksia.

Sosialidemokraatit vaativat jo joulukuussa 2000 sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien nostamista. Tämä työ johti kesäkuussa 2001 hallitusryhmien sopimukseen 1,5 miljardin markan lisärahoituksesta sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Meille sosialidemokraateille on edelleen tärkeää sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen turvaaminen. Ensi vuoden budjetissa on yli 340 miljoonan euron korotus verrattuna vuoteen 2002. Eniten korotetaan kuntien valtionosuutta, yhteensä noin 170 miljoonalla eurolla. Kansallisen terveysprojektin muun muassa hoitoonpääsyn enimmäisaikojen toteutuminen edellyttää lähivuosina voimavarojen lisäämistä julkiseen terveydenhuoltoon niin valtiolta kuin kunniltakin. Kyse on terveydenhuoltomme kestokyvystä ja uskottavuudesta. Sosiaali- ja terveystoimen kiinteä yhteys on välttämätöntä. Sosiaalialan kansallinen kehittämisohjelma tulee täydentämään yhteistoimintaa terveydenhuoltosektorin kanssa.

Erittäin merkittävä on myös budjettiin sisältyvä aravalainoitusta koskeva lausuma: "Aravalainojen ehtoja tarkistetaan siten, että korko seuraa mahdollisimman tarkasti markkinakoron tasoa, vuosimaksun lähtötasoa alennetaan ja vuosimaksun nousu on selvästi nykyistä hitaampaa." Tällä päätöksellä edistetään kohtuuhintaisten arava-asuntojen saantia muun muassa Pääkaupunkiseudulla, jolla edullisten vuokra-asuntojen puute on jo nyt työvoiman saannin este. Lausuma on eduskunnan vahva tahdonilmaisu aravalainoituksen tervehdyttämisen puolesta.

Puolustushallinnon rakennettu kiinteistökanta siirretään Senaatti-kiinteistöille. Senaatti-kiinteistöjen toimintatapaan ja sen vuokrien määräytymiseen on kiinnitetty kriittistä huomiota. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että työllisyysvaatimuksesta pidetään tinkimättä kiinni ja että puolustushallinnon kiinteistöasiat hoidetaan eri osapuolten kesken hyvässä yhteisymmärryksessä. Eduskunta on kytkettävä perustettavan neuvottelukunnan työhön muutosten ohjaamiseksi sovittujen periaatteiden mukaisesti.

Sosialidemokraatit ovat johdonmukaisesti kiinnittäneet huomiota työvaltaisen kotieläintuotannon asemaan ja maatalousyrittäjien jaksamiseen. Korostamme edelleen tämän nyt myös Valtiontalouden tarkastusviraston tukeman näkemyksen parempaa huomioon ottamista Euroopan unionin maatalouspolitiikan tarkistuksessa ja kansallisissa tukiratkaisuissa.

Puheenjohtaja Antti Kalliomäki on hiljan todennut, että maan hallitus on nyt pitänyt muutaman sapattivuoden julkisen t&k-rahoituksen kasvupolitiikassa. Sosialidemokraatit korostavat, että jatkossa on välttämätöntä vahvistaa tutkimus- ja kehitystyön asemaa ja rahoitusta sekä löydettävä uuden tyyppisiä toimiala- ja aluekohtaisia painotuksia.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön asema ylikorostuu entisestään talousarvion valmistelun alkumetreillä. Jatkossa on syytä arvioida uudelleen budjetin alkuvaiheen valmistelua, koska valtiovarainministeriön pohja julkistetaan ikään kuin jo hallituksen ensimmäisenä talousarvioesityksenä. Hallituksen täytyy keskuudessaan käydä perusteellisempi keskustelu budjetin keskeisistä linjauksista jo kevätkauden aikana. Osin näistä syistä johtuen osa budjetin asioista oli tänä vuonna suppeasti ja puutteellisesti valmisteltu, esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen veronkorotus, Veikkaus ja puolustushallinnon kiinteistöasiat.

Valtion vuoden 2003 menot kasvoivat eduskunnassa varsin maltillisesti. Kokonaisuus, joka syntyi hallituksen budjettiesityksestä, tuloratkaisuun sisältyneestä työllisyyspaketista sekä eduskunnan päättämistä budjettilisäyksistä, on selvästi taloutta elvyttävä. Samaan suuntaan toimii myös Euroopan keskuspankin päätös laskea ohjauskorkoaan 0,5 prosenttiyksiköllä. Pääministeri Lipposta siteeraten voidaan sanoa, että talouspolitiikan perusviisarit raha-, tulo- ja budjettipolitiikka ovat nyt elvyttävässä asennossa. Talouskasvun ennustetaan nopeutuvan ensi vuonna. Työttömyyden uskotaan alentuvan ensi vuoden aikana, joten näillä näkymin ei ole tarvetta lisäelvytykseen. Maailmantaloudessa on kuitenkin epävarmuutta, mikä saattaa johtaa toisenlaiseenkin kehitykseen, ja myös sellaiseen on syytä varautua.

Julkisen talouden hallitusohjelmatavoitteet ovat toteutuneet varsin hyvin. Hallitusohjelman tavoite oli supistaa valtionvelkaa siten, että se olisi vaalikauden päättyessä alle 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Viime vuonna bruttovelan taso suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 43,4 prosenttia. Tänä vuonna velkasuhde laskee ainakin prosenttiyksiköllä viime vuodesta, joten tältä osin hallitusohjelman tavoite on vahvasti ylitetty.

Toinen keskeinen julkisen talouden tavoite oli, että tiukan budjettipolitiikan avulla vaalikauden kuluessa valtiontalouteen syntyy rakenteellinen kansantalouden tilinpidon mukainen rahoitusylijäämä. Tämän vuoden marraskuussa päivitetyn vakausohjelman tarkistuksen mukaan valtiontalous säilyy ylijäämäisenä myös ensi vuonna, joten tämäkin ehto täyttyy hallitusohjelman mukaisesti.

Herra puhemies! Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja valtiontalouden kestävä hoito edellyttävät voimavarojen suuntaamisessa sosiaalista latausta, vaikeimmassa asemassa olevien erityistä huomioon ottamista. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa työllisyyden hyvän hoidon inhimillistä ja yhteiskunnallista merkitystä. Köyhyys ja syrjäytyminen poistuvat vain työn kautta. Köyhyysrajalla olevan ihmisen pienet työtulot eivät saa kostautua vastaavina tulonsiirtojen menetyksinä. Näiden arvojen ja painotusten merkitys punnitaan kansalaisten valtakirjan pohjalta maalisvaalien jälkeisessä hallitus- ja eduskuntatyössä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousarvion ja finanssipolitiikan haasteet nousevat suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Lainaan Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuoretta raporttia: "Vuonna 1995 talous alkoi elpyä. Samalla, kun talous kääntyi nopeaan kasvuun, alkoivat tuloerot lisääntyä eikä niitä ole pystytty hillitsemään. Tuloerojen kasvu on ollut poikkeuksellisen suurta, ja tulonjako on 1990-luvun jälkipuoliskolla muuttunut muutamassa vuodessa yhtä paljon kuin kahtena edellisenä vuosikymmenenä yhteensä."

Tutkijat ovat tässä raportissa löytäneet toisenkin Oecd-maan, jossa kehitys on ollut yhtä rajua: Ison-Britannian vuosina 1984—1990. Lipposen Suomi ja Thatcherin Englanti ovat siis ainakin tuloerojen kasvulla ja julkisen vallan tuloeroja tasaavien toimenpiteiden heikkoudella mitattuina kuin kaksi marjaa. Ne muodostavat tutkijoiden mukaan poikkeaman siitä yleisestä säännönmukaisuudesta, jossa verotuksen ja tulonsiirtojen yhteisvaikutus tasaa tuloeroja sitä enemmän, mitä epätasaisemmin markkinatulot jakautuvat. Tietysti joutuu kysymään: Miksi näin on käynyt? Tätäkö olemme tavoitelleet? Onko tämä entisen Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen raportista ilmenevä thatcherismi ollut sitä sosialidemokraattista meininkiä, jolle nyt haetaan jatkoa?

Toinen yhteiskunnan iso haaste on todellinen työttömyys. Laajan työttömyyden voidaan laskea tänään olevan peräti 475 000 henkilöä. Tämä luku on nousussa. Elokuun luku oli 455 000 henkilöä. TT:n tuore työllisyyskysely kertoo, että teollisuus valmistautuu irtisanomisiin ja että olemme menettämässä yksin teollisia työpaikkoja syksyyn 2003 mennessä toistakymmentätuhatta. Samalla on erityisen huolestuttavaa, että yrittäjien lukumäärä vähenee toisena vuonna peräjälkeen ja pelkästään viime vuonna lopetti noin 15 000 yritystä.

Kolmas ja ehkä sittenkin kaikkein kipein asia on pienten lasten lapsiperheiden köyhyys. Se on kaksinkertaistunut 1990-luvulla. Vuonna 2000 köyhyysrajan alapuolella oli 62 000 perhettä ja peräti 118 000 lasta. Siten 11 prosenttia lapsista elää toimeentulotukea saavissa perheissä.

Neljäs haaste liittyy eriarvoistuvaan aluekehitykseen. Aluekehityksen ongelmat ovat kärjistyneet. Monilla syrjäisemmillä seuduilla tilanne on aika lohduton, ja Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi asumisen kalleus vie lapsiperheet varsin tukalaan tilanteeseen. Koko maan voimavarojen hyödyntäminen ei ole edes kaikkien tavoitteena. Sisäasianministeriön politiikkaan takaisin paluuta haluava kansliapäällikkö totesi kantanaan, että "Robin Hood -politiikan aika on ohi".

Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä talousarvion ja finanssipolitiikan tärkein tehtävä on vastata yhteiskunnan tilaan ja ongelmiin. On kysyttävä, millä tavalla ensi vuoden talousarvio ja hallituksen talouspolitiikka vastaavat sosiaalisen ja alueellisesti syvenevän kahtiajaon ongelmiin. Samoin pitää kysyä, millä toimenpiteillä budjetti pureutuu laajaan rakenteellisen työttömyyden ongelmaan. Vastaus on aika lyhyt: Talousarvio ja siihen liittynyt piskuinen työllisyyspaketti eivät riittävästi vastaa synkistyviin työllisyysnäkymiin. Konkreettiset keinot, ed. Rajamäki, uusien työpaikkojen luomiseksi ja yrittäjyyden edistämiseksi puuttuvat. Räikeimpiäkään perheiden perusturvaa koskevia epäkohtia ei korjata lukuun ottamatta minimiäitiyspäivärahan lähinnä symbolista korottamista.

Budjettivalta kuuluu eduskunnalle. Valtiovarainministeriö tai valtiosihteeri eivät päätä talousarviosta. Eduskunnassa talousarvion käsittely onkin ollut poikkeuksellisen hankalaa. Hallituspuolueiden sisäiset erimielisyydet ja riitelykin ovat näkyneet jonkinlaisena varpusparvi-ilmiönä tai kaksien housujen tai nykyään tasa-arvon aikana kaksien hameiden politiikkana. Sinällään tärkeän talouspoliittisen ratkaisun venyminen on vienyt aikataulut kohtuuttoman kireälle. Esimerkiksi veroratkaisuihin ei eduskunnalla ole käytännössä ollut juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa.

Yksi esimerkki poukkoilevuudesta on ollut liikennepolitiikka. Tieverkoston rappeutuminen ja investointien jälkeenjääneisyys ovat totta kai iso huoli. Tieverkoston kehittämisessä on tärkeää johdonmukaisuus niin, että liikennehankkeita aloitettaessa niiden rahoitus on varmistettu. Tällöin hankkeet voidaan toteuttaa kustannustehokkaimmin. Nyt sekä keskeneräisten hankkeiden että pienillä määrärahoilla käynnistettävien tiehankkeiden ja ratahankkeiden ongelmana on rahoituksen epävarmuus.

Valtiovarainministeriön ja hallituspuolueiden edustajien erimielisyydet ja tietynlainen nokittelu ovat johtaneet siihen, että ei ole oikein ollut linjaa. Jos ei ole linjaa, linjattomuudella ei voi väärää linjaa korjata. Keskustan budjettivaihtoehtoa alkusyksystä kyseltiin jatkuvasti. Julkistimme talous- ja budjettipolitiikan linjapaperimme 8. päivänä marraskuuta. Sen jälkeen kyselyt loppuivat mutta asiallista keskustelua ei ole ollut. Ed. Zyskowicz on kyllä yrittänyt harjoittaa arkeologisia kaivauksiaan keskustan tontilla. Ed. Zyskowicz, paljon parempia löydöksiähän te saisitte harjoittamalla kaivauksia oman ryhmänne aloitetehtaalla, josta löytyy aloitetarpeita laskujemme mukaan 1,6 miljardin euron verran. Mistä rahat, ed. Zyskowicz, mistä rahat?

Keskustan vaihtoehtolinjasta vaikeneminen täytyykin siis tulkita hyväksymisen merkiksi. Vaihtoehtolinjamme, joka on Lipposen hallituksen politiikkaa työllistävämpi, oikeudenmukaisempi ja alueellisesti tasapuolisempi, on saanutkin laajaa hyväksyntää.

Keskusta ei ole eikä ole koskaan ollutkaan mikään tuhlaripuolue. Vuoden 2003 budjettivaihtoehtomme, kuten jokainen budjettivastalauseemme viimeisten seitsemän vuoden ajalta, on rakennettu maltilliseksi ja kuhunkin suhdannetilanteeseen sopivaksi. Niiden suoranaiset menoja lisäävät nettovaikutukset ovat jääneet 1—2 miljardiin vanhaan markkaan, siis noin prosenttiin talousarvion loppusummasta. Näin on myös ensi vuoden osalta asianlaita. Vuonna 2003 keskustan ehdotukset lisäisivät valtion menoja nettomääräisesti noin 130 miljoonalla eurolla, kun otetaan huomioon työllisyysvaikutukset sekä ehdotuksemme harmaan talouden torjunnan tehostamiseksi ja lyhytaikaiseen omistukseen perustuvien pikavoittojen verotuksen kiristämiseksi. Summa heikentäisi julkisen talouden Emu-kriteerien mukaista tasapainoa noin 0,1 prosenttiyksiköllä.

Kuten ed. Rajamäki totesi, Suomen talouteen ei nyt tule vetoapua ulkomailta. Suomen talous on tilanteessa, jossa vaihtotaseen ylijäämä on suuri, julkinen talous kokonaisuutena on ylijäämäinen, inflaatio on muita maita keskimäärin hitaampi ja palkkalinjasta on sovittu kahdeksi vuodeksi. Mutta työttömyys ja erityisesti rakennetyöttömyys on muita maita suurempi ja iso ongelma. Tällaisessa tilanteessa on järkevää saada kotimaiseen talouteen lisää dynamiikkaa, lisää yrittäjyyttä ja lisää aktiviteettia. (Ed. Elo: Miten se saadaan?) Vaihtoehtolinjamme tarkkaan harkituilla menolisäyksillä on selvät osoitteet. (Ed. Gustafsson: Kovin vaatimattomat!) Siksi niillä saadaan myös paljon aikaan, parempaa työllisyyttä, parempia palveluja, myöskin riittävämpiä perhetukia ja tasapainoisempaa alueellista kehitystä. (Ed. Zyskowicz: Eläkeläiset unohdettu!)

Työttömyyden alentamiseksi ei tarvita niinkään työryhmiä vaan toimia. Toimenpiteitä on odotettu, ja niillä on kiire. Sitkeän rakennetyöttömyyden nujertamiseksi tarvitaan sekä tehokkaampaa työttömien täsmäkoulutusta työnantajien tarpeisiin että verotusta, työnantajamaksuja ja sosiaaliturvaa uudistavia toimia ja panostusta suomalaiseen osaamiseen. Samoin tarvitaan yritysten ja julkisen sektorin investointitoimien vauhdittamista erityisesti vaikeimman työttömyyden alueilla. Esittämiemme toimenpiteiden seurauksena työllisten määrä lisääntyisi vuonna 2003 nykytilanteeseen verrattuna vähintään 12 000—13 000 henkilöä.

Toinen osoite on lapsiperheiden aseman parantaminen. Emme hyväksy sitä, että perhetukien, lapsilisien, kotihoidon tuen ja alimpien äitiyspäivärahojen, kohentaminen siirretään kokonaan yli vaalien.

Kolmas kohde on peruspalvelujen turvaaminen koulutuksessa, sosiaalitoimessa ja erityisesti terveydenhuollossa. Euromääräisesti suurimmat satsaukset vastalauseessamme, joka on täällä jaettu kaikkien luettavaksi, tehdään yhdenvertaisten peruspalvelujen turvaamiseksi.

Alueelliseen kehitykseen vaikuttamiseksi ehdotamme useita toimenpiteitä, joilla osaamisen perustaa laajennetaan ja infrastruktuuria parannetaan. (Ed. Zyskowicz: Eläkeläiset unohdetaan!) Kotimaisen ruoantuotannon ja viljelijöiden tulokehityksen korjaamiseksi kustannusten noustessa esitämme korotusta kansalliseen tukeen.

Talousarvion veroratkaisut eivät kevennä käytännössä veronmaksajien verotusta lainkaan. Veroratkaisuissa emme ole hyväksyneet liikennepolttoaineiden taas tapahtuvaa veronkorotusta ja olemme nostaneet esille työmatkavähennyksen parantamisen, yhden tulonsaajan perheiden ongelmat sekä sosiaalisten tulonsiirtojen verotuksellisesti ankaran kohtelun. (Ed. Zyskowicz: Te petitte eläkeläiset! — Ed. Pekkarinen: Kantakaa ed. Zyskowicz ulos!)

Arvoisa puhemies! Taakse jääneistä erittäin nopean talouden kasvun vuosista huolimatta työttömyys on Suomessa aivan liian korkealla tasolla. Tästä voimme olla yhtä mieltä. Työllisyystilanne on nyt heikkenemässä. Tämä näkyy jo työllisyyden kasvun pysähtymisenä ja työttömyyden laskun pysähtymisenä ja kasvaneena laajana työttömyytenä. Työttömyyden alueelliset erot eivät ole hallituksen toiminnan aikana kaventuneet vaan pikemminkin kasvaneet. Syyskuussa matalin työttömyysaste oli Uudellamaalla, 9 prosenttia, ja korkein Kainuun te-keskuksen alueella, 18 prosenttia. Lipposen hallitus ei ole onnistunut työttömyyden puolittamistavoitteissaan.

Mitä sitten työttömyyden puolittamistavoitteesta luopuminen tai lipsuminen on merkinnyt valtiontaloudelle? Voidaan laskea, että työttömyyden puolittamistavoitteesta luopuminen on merkinnyt lähes 9 miljardin euron eli noin 53 miljardin markan budjettitulojen menetystä valtiolle yhteensä molemmat vaalikaudet huomioiden. Koko julkiselle sektorille jokainen työttömyysprosenttiyksikkö maksaa taas tulonmenetyksinä ja menoina 800 miljoonaa euroa eli lähes 5 miljardia markkaa vuosittain. Vuositasolla työttömyys tällä tavalla laskien maksaa teoreettisesti joka vuosi pankkituen verran julkiselle sektorille.

Finanssipolitiikan tärkein haaste on nyt tasapainoisen kasvun tukeminen, työttömyyden vähentäminen ja työllisyysasteen nostaminen. Keskustan mielestä tämä vaatii nopeita ratkaisuja. Tulopoliittinen ratkaisu, joka sinällään oli tärkeä, ei tuonut ratkaisua rakennetyöttömyysongelmaan. Eipä sieltä tullut riittäviä eväitä myöskään miesten ja naisten palkkaerojen kaventamiseen.

Talousarvion vaihtoehtolinjauksen yhteydessä julkaisimme "Työllisyyden uudet eväät" -ohjelman. Nyt tarvitaan sekä aktiivisia työvoimapoliittisia toimia että työllistämisen ja työllistymisen ja yrittäjyyden edellytyksiä edistäviä toimia, ja kun ed. Rajamäki näitä kaipasi, niin toimitamme hänelle tämän "Työllistämisen uudet eväät" -ohjelman. Esitämme siinä ja vastalauseessamme aikuisten oppisopimuskoulutuksen voimakasta lisäystä poistamalla sitä rajoittavat kiintiöt. Esitämme myös työnantajamaksujen porrastusta työn kysynnän lisäämiseksi esimerkiksi palvelualoilla. Esitämme matalan tuottavuuden työn tukimallin käyttöönottoa jo ensi vuoden lopulla. Tämä kannattaisi toteuttaa veronkevennysvaran sisällä niin sanotulla Holmin—Vihriälän työnantajamaksujen palautusmallilla, jolloin ei vaarannettaisi sosiaaliturvan rahoitusjärjestelmiä. (Ed. Elo: Erittäin kallis järjestelmä!)

On myös välttämätöntä kääntää laskeva yritysten määrä Suomessa kasvuun. Muuttoliikkeen vaivaamien maakuntien yhteinen nimittäjä on muun muassa vähäinen yrityskanta. Yritysten lopettaminen ja vähäisyys aiheuttaa laajemminkin huolta tulevien vuosien talouskehityksestä. Yrittäjyyden kannustamiseen tarvitaan myönteisiä signaaleja ja toimia esimerkiksi sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Pk-yritysten ja perheyritysten verotusten kiristämissuunnitelmilla, ed. Rajamäki, me emme yrittäjyyttä Suomessa lisää.

Kuntatalous kiristyy ensi vuonna. Esitämme, että kuntien valtionosuuksiin tehdään täydet indeksitarkistukset, ja tähän vaihtoehtolinjauksemme merkittävin panostus onkin. Kunnat odottavat nyt pitkäjänteisyyttä peruspalvelujen rahoitukseen ja kuntatalouteen. Paljon meillä puhutaan sopimusyhteiskunnasta. Eikö nimenomaan peruspalvelujen rahoituksen turvaamisesta voitaisi sopia pitkäjänteisemmin? Erityisen huolestuttavahan on terveydenhuollon tilanne, jonka parantamiseen hallitus ei ole halunnut satsata edes Kansallisen terveysprojektin edellyttämiä määrärahoja. Vaarana on, että leikkaus- ja hoitojonot vaan kasvavat lyhentymisen sijasta. Tätä ei voida hyväksyä.

Suurten puolueiden tulisikin sopia jo nyt ensi vaalikauden kuntasopimuksesta. Tätä esitänkin tässä talousarviokeskustelussa. Kuntasopimus voitaisiin tehdä kuntakolmikannassa kuntien ja valtion kesken siten, että mukana kolmantena osapuolena olisivat myös peruspalvelujen käyttäjät ja asiantuntijatahot. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi Stakes, Opetushallitus ja läänien sosiaali- ja sivistysosastot. Kuntasopimuksella voidaan uudistaa kuntien ja valtion välinen neuvottelujärjestelmä todelliseksi neuvottelu- ja vuorovaikutusareenaksi. Kuntasopimukseen kuuluu keskeisesti peruspalvelubudjetti, jossa sovitaan kuntien velvoitteista ja tuloista sekä valtion, kuntien ja asiakkaiden maksuosuuksista. Kuntasopimuksen tärkein tehtävä on turvata kaikille riittävät ja asiamukaiset peruspalvelut.

Puhemies! Keskusta pitää tärkeänä, että lapsiperheiden asema nostetaan vuoden 2003 talousarvion ja tulevan vaalikauden painopistealueeksi. Lapsiperheitä on muistettu enemmän puheissa kuin teossa. Pienituloiset lapsiperheet ovat kärsineet eniten Lipposen hallituksen perhetukien — lapsilisien, kotihoidon tuen, lapsikorotusten ja pienimmän äitiys- ja vanhempainrahan — leikkauksista. Perhetukien leikkaukset, kohonneet asumismenot, palvelujen heikentyminen ja työelämän kiristyminen ovat viime vuosina saattaneet lapsiperheet ahdinkoon. Nyt, kuten totesin, peräti 118 000 lasta elää toimeentulotukea saavissa perheissä.

Toimeentuloturvan ja lapsiperheiden palvelujen laiminlyöntien kustannukset ovat nähtävissä. Lasten ja nuorten lisääntyvät kouluvaikeudet ja mielenterveysongelmat, lasten huostaanottojen ja lastensuojelun tarpeen kasvu on otettava vakavina oireina suomalaisten perheiden nykyarjesta. Perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi pitää vahvistaa perhepolitiikan kokonaisuutta. Tällöin pitää varmistaa hyvät palvelut asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta, riittävät perhetuet, todellisia vaihtoehtoja sisältävä päivähoitojärjestelmä ja nuorten turvaverkon parantaminen. Hallitus on epäonnistunut perhepolitiikassa ja lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kohentamisessa. On siksi mielestämme perusteltu syy esittää hallitukselle epäluottamuslausetta.

Suomessa tarvitaan nyt politiikan sisältöön muutosta: työllisyyden edistämistä, enemmän yrittäjyyttä, lapsiperheiden parempaa toimeentuloa ja tasapainoisempaa aluekehitystä. Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan ehyempää, turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa meininkiä.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok:

Arvoisa puhemies! Jokainen meistä tietää, miten perheen taloutta suunnitellaan. Ensin lasketaan perheen tulot yhteen, paljonko saadaan muun muassa palkkaa, työttömyyskorvausta, eläkettä, asumistukia, lapsilisiä. Näistä tuloista vähennetään perheen menot. Jos menot ovat suuremmat kuin tulot, on joko karsittava menoja tai lisättävä tuloja. Tulojen kasvattaminen taas onnistuu joko tekemällä enemmän töitä tai ottamalla velkaa. Jokainen meistäkin on varmasti joutunut jossain elämänsä vaiheessa laskemaan, riittävätkö tulot kattamaan menot. Samanlainen logiikka pätee suurin piirtein valtiontalouden hoitoon.

Me täällä eduskunnassa olemme vastuussa siitä, että valtion tulot riittävät kattamaan valtion menot. Tämä peruskysymys on aivan sama kuin yksittäisen perheen talouden suunnittelussa. Menoja voi olla vain sen verran kuin on tuloja. Jos perhe ostaa asunnon tai rakentaa omakotitalon, on perheenjäsenten mietittävä aika tarkkaan, onko siinä tilanteessa varaa etelänmatkaan, uuteen autoon, pojan lumilautaan tai tytön hevosharrastukseen. Tulojen on riitettävä paitsi kaikkiin pakollisiin tärkeisiin menoihin myös velanhoitoon: lyhennyksiin ja korkoihin. Jokaiselle meistäkin pitäisi olla itsestäänselvää, että pitkän päälle menojen hillitseminen ja tulopuolesta huolehtiminen on välttämätöntä, ei ainoastaan velan määrän kasvattaminen.

Miksi tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen on ollut tämänkin budjetin käsittelyn yhteydessä niin uskomattoman vaikeaa? Lisärahan vaatiminen on äärettömän helppoa. Mutta kuka kantaa huolta valtiontalouden tasapainosta? Kuka kantaa huolta siitä, että valtion tulot riittävät kattamaan valtion menot? Tänä syksynä on tullut lukuisia kertoja esille se, että vastuunkantajia tuntuu olevan tasan yksi: valtiovarainministeri. Lähestulkoon kaikki muut tahot ovat vetäneet kotiin päin niin paljon ja niin räikeästi, että valtion menot olisivat ensi vuonna paisuneet aivan kohtuuttomasti. Valtiovarainvaliokunnan neuvotteluissa lähdettiin 150 miljoonan euron eli lähes miljardin vanhan markan uusista menonlisäyksistä jo aikaisemmin sovitun hyvinvointipaketin ja tupopaketin lisäksi.

Miten nämä menonlisäykset olisi rahoitettu? Velkarahalla, ottamalla valtiolle jälleen lisää velkaa, aivan kuten teimme lamavuosina viime vuosikymmenellä. Mihin ovat näiden vuosien karvaat opit unohtuneet? Viime vuosikymmenen lamavuosina elettiin taloudellisesti aivan toisenlaisia aikoja kuin nyt. Talouden epävarmoista näkymistä huolimatta elämme nyt kuitenkin kohtalaisen talouskasvun aikaa ja kuitenkin olemme ottamassa lisää velkaa. Meillähän on vanhaa velkaa edelleen yli 60 miljardia euroa eli runsas 350 miljardia markkaa, ja se on paljon.

Tällainen puhe on hyvin epäkiitollista. Sen olemme tässä talossa ja tässä salissa viime aikoina monet kerrat taas nähneet ja kuulleet. Mutta valtionvelan suuruudesta on pakko puhua. Valtionvelan korkokulut ovat edelleen 3 600 miljoonaa euroa eli valtion neljänneksi suurin menoerä heti sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön ja valtiovarainministeriön hallinnonalojen jälkeen. Korkokuluihin kuluu vuodessa kolminkertainen määrä rahaa verrattuna esimerkiksi liikenneministeriön määrärahoihin — eivätkä tienpitoonkaan käytetyt rahat suinkaan pieniä ole. Tästä näkökulmasta eduskunnan budjettineuvottelut ja velanoton lisääminen näyttäytyvät esimerkkinä erinomaisen lyhytmuistisesta ja lyhytjännitteisestä politiikanteosta. (Ed. Laukkanen: Miksi lähditte mukaan siihen?)

Kokoomus on yksin kantanut huolta valtion menojen hillitsemisestä. Onkin ollut mielenkiintoista huomata, kuinka vaalien lähestyminen on tässä suhteessa hiljentänyt hallituskumppani sosialidemokraattien äänen. Vielä puolitoista vuotta sitten pääministeri Lipponen vaati omalta puolueväeltään malttia valtion menojen kasvattamisessa. Monet muistavat Lipposen toteamuksen, kun hän puolusti valtiovarainministeri Niinistön tiukkaa linjaa. Hän totesi: "Kuka tulisi Sauli Niinistön tilalle sanomaan ei, jos Niinistö ei kelpaa? Ilman vahvaa valtiovarainministeriä olisimme olleet hukassa ja niin olisi jokainen hallitus tästä eteenpäin."

Pääministeri muistutti tuolloin, että talouspolitiikka on aina sopeutettava kokonaistaloudellisen tilanteen vaatimuksiin ja että siihen on sovitettava myös velan lyhentämisohjelmat. Hän kyseli tuolloin sinänsä täysin aiheellisesti erityisesti keskustan menokurin perään. Aika näkyy tehneen tehtävänsä: Nyt kun vaaleihin on aikaa enää muutama kuukausi, pääministerin ohjeet on unohdettu ja sosialidemokraattien oma menokuri tuntuu olevan kadoksissa. (Ed. Gustafsson: Maltillinen linja!) Niinpä nyt käydyt budjettineuvottelut olivat erityisen hankalat. Valmius menojen kasvattamiseen ja vastuuttoman velanoton lisäämiseen oli sosialidemokraattien valiokuntaryhmässä yhtä suuri kuin oppositiopuolueissa, mitä voi vain ihmetellä. (Ed. Laukkanen: Miksi te suostuitte siihen?)

Samalla niin sosialidemokraatit kuin keskustakin ovat syyttäneet kokoomusta kovasta, ihmiset unohtavasta politiikasta. Näen tämän asian täysin päinvastoin. Kokoomus haluaa pitää huolta siitä, ettei tänään syödä huomisen eväitä. Tämä, jos mikä, on vastuullista, ihmisten, lasten ja koko Suomen tulevaisuuden huomioon ottavaa politiikkaa. (Ed. Gustafsson: Enemmän lapsia vain toimeentulotukiluukuille!)

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaiset määrärahalisäykset tarkoittavat, että valtio joutuu ottamaan ensi vuonna uutta lainaa 436 miljoonaa euroa eli reilusti yli 2,5 miljardia vanhaa markkaa. Tämä on suuri summa, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että Suomella on monta erittäin painavaa syytä pitää kiinni tiukasta talouspoliittisesta linjastaan. Näitä ovat ennen kaikkea väestön ikääntyminen, työllisyys sekä kansainvälisen talouden ja verotuksen vaikutukset maamme talouteen. (Ed. Ala-Nissilä: Tarvitaan dynamiikkaa ja yrittäjyyttä lisää!)

Lisävelkaantuminen sopii huonosti tilanteeseen, jossa väestö ikääntyy ja hoivapalvelujen kysyntä ja eläkemenot kasvavat. (Ed. Gustafsson: Niitä pitää hoitaa tässä ja nyt eikä vain 10 vuoden päästä!) Samaan aikaan työssä käyvien suhteellinen osuus väestöstä pienenee. Ja edelleen: samaan aikaan on löydettävä riittävästi voimavaroja huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Koulutukseen, osaamiseen ja työelämävalmiuksiin panostaminen on sitä tärkeämpää, mitä pienempiä työelämään astuvat nuoret ikäluokat ovat. (Ed. Gustafsson: Ennätyksellisen ristiriitaista puhetta!)

Toinen talouspolitiikan suurista tulevaisuuden kysymyksistä liittyy työllisyyteen. Kysymys on kaksitahoinen. Toisaalta Suomessa on yhä mittava työttömyys. Työttömyys maksaa yhteiskunnalle vuosittain valtavia summia työttömyys- ja sosiaaliturvana ja saamatta jäävinä verotuloina, inhimillisestä kärsimyksestä nyt puhumattakaan. Toisaalta taas meillä on monilla aloilla lähivuosina edessämme mittava työvoimapula. Esimerkiksi hoitoalalle tarvitaan vuoteen 2015 mennessä lähes 200 000 uutta työntekijää paikkaamaan sitä tarvetta, joka syntyy nykyisten työntekijöiden siirtyessä eläkkeelle ja palvelujen kysynnän lisääntyessä.

Arvoisa puhemies! Yhtälö on erittäin vaikea. Mistä löydämme ne tulot, joita tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen? Verojen kiristämisestä ei löydy ratkaisua tähän ongelmaan. Oecd:n arvion mukaan veronkiristykset vaikuttavat aivan päinvastaisesti: 10 prosenttiyksikön nousu veroasteessa on hidastanut teollisuusmaiden talouskasvua arviolta 0,5-1 prosenttiyksiköllä vuodessa. Onkin selvää, että hyvinvointipalvelujen rahoitus perustuu vain ja ainoastaan vahvaan ja vakaaseen talouskasvuun, kannattavaan tuotantoon ja todellisia työpaikkoja tarjoaviin yrityksiin eli viime kädessä työntekoon ja yrittämiseen.

Tarvitsemme ennakkoluulotonta työllisyyspolitiikkaa, joka tähtää ennen kaikkea ihmisten todelliseen työllistymiseen. Vaikka Suomeen onkin syntynyt nykyisen hallituspohjan aikana noin 300 000 uutta työpaikkaa — kiitos suomalaisten yrittäjien ja yritysten sekä hallituksen tasapainoisen talouspoliittisen linjan — työllisyysaste ei noussut vieläkään lähelle lamaa edeltäneitä lukuja. Työttömiä työnhakijoita on edelleen noin 270 000, eivätkä lähikuukausien ja ensi vuoden näkymät näytä juurikaan tilannetta parantavan. (Ed. Ala-Nissilä: Laaja työttömyys on puoli miljoonaa!)

Missä vika? Työllisyyden parantaminen on ollut hallituksen ja kokoomuksen keskeinen tavoite kaikessa politiikassaan. Hallitusten talouspolitiikan avulla onkin kyetty parantamaan merkittävästi yleistä työllisyystilannetta. Sen sijaan nykyisen työvoimapolitiikan tulokset puhuvat puolestaan: todellisia uusia pysyviä työpaikkoja on sitä kautta syntynyt liian vähän. (Ed. Ala-Nissilä: Tässä se ongelma onkin!)

Kokoomus haluaa edistää juuri todellisten uusien työpaikkojen syntymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että huolehdimme siitä, että yritystoiminta on Suomessa kannattavaa ja että yrityksillä on mahdollisuus palkata uusia työntekijöitä. (Ed. Gustafsson: Ennätyksellisen kannattavaa, eihän se siitä ole enää kiinni!)

Suurin potentiaalinen määrä uusia työpaikkoja löytyy palvelualoilta. Yksi selkeä syy, miksi palvelualoille ei ole syntynyt nykyistä enempää työpaikkoja, on työn kova verotus. Palvelualan yritykset ovat hyvin työvoimavaltaisia, työn hinta ja työnantajan sivukulut heikentävät yritysten mahdollisuuksia ottaa lisää työntekijöitä. (Ed. Laukkanen: Puhuja on lukenut keskustan vastalauseen!) Toinen syy liittyy paljon puhuttuihin kannustinongelmiin. Useinhan on yhä vielä niin, että työn kovan verotuksen vuoksi työttömän on rahallisesti kannattavampaa elää työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan varassa kuin hankkiutua matalapalkkaiseen työhön. (Ed. Laukkanen: Miksette tee mitään?)

Kolmas syy siihen, miksi palvelualoille ei ole syntynyt työpaikkoja, löytyy kysyntäpuolelta. Me suomalaiset olemme tottuneet tekemään asioita itse. Palvelusektorin osuus työllisistä onkin meillä selvästi pienempi kuin muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Palvelujen kysynnän kasvu on vasta alussa, ja tarvitaan kannustimia, joilla tätä kysyntää voidaan lisätä. (Ed. Ala-Nissilä: Me olemme puhuneet kahdeksan vuotta tästä!)

Hyvä esimerkki järkevistä, uusia aitoja työpaikkoja konkreettisesti tuottavista toimista ovat kotitalousvähennyksen ehtoihin kokoomuksen vaatimuksesta tehdyt parannukset. Kotitalousvähennys on työllisyyden ja verotuksen kokonaisuuden kannalta toki vain pieni yksityiskohta, mutta se osoittaa, kuinka yksinkertaisilla kannustimilla voidaan luoda uusia työpaikkoja, ja juuri niitä työpaikkoja, joihin heikommankin koulutuksen omaavalla työttömällä on mahdollisuus työllistyä.

Kotitalousvähennyksen parantaminen kannustaa perheitä ja vanhenevaa väestöä teettämään kotitöitä ulkopuolisilla ja siten lisää palvelujen kysyntää ja palvelusektorin työpaikkoja. On totta kai niin, että kotitalousvähennyksellä olisi huomattavasti suurempi merkitys niin palvelujen ostajien kuin tuottajienkin kannalta silloin, jos palvelun tuottajan palkka olisi kokonaan vähennettävissä verosta. Mutta jo tämä pieni parannus on pitkä askel parempaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden, yritysten ja koko Suomen talouden kannalta ehkä kaikkein vaikeimmin ennustettavissa oleva talouspolitiikan lohko liittyy kansainvälistymiseen. Tässä suhteessa Suomi on aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin vielä kymmenenkin vuotta sitten. Olemme Euroopan unionin jäsenmaa ja yksi pieni osa maailmanlaajuista, nopearytmistä taloutta. Kansainvälisen talouden heilahtelut vaikuttavat huomattavasti paljon aikaisempia vuosikymmeniä selvemmin ja nopeammin maamme talouteen ja sitä kautta kaikkeen muuhunkin toimintaan.

Myös tästä näkökulmasta tämän syksyn budjettineuvottelut näyttäytyvät kovin kyseenalaisessa valossa. On ollut helppoa vaatia lisää menoja ja syyllistää kokoomusta tiukasta taloudenpidosta ja menojen kasvun hillitsemisestä. Mutta kukapa olisi varautunut kansainvälisen talouden näkymiin ja ensi vuoden ennusteisiin? Ennustelaitokset ovat syksyn kuluessa hilanneet ensi vuoden kasvuennusteitaan alaspäin. Viime viikolla joukkoon liittyivät Euroopan keskuspankki ja Suomen Pankki. Yksi suurimmista epävarmuustekijöistä on Irakin sota, joka ilmeisesti nostaisi öljyn hintaa, kiihdyttäisi inflaatiota ja vaikuttaisi sitä kautta korkoihin, talouskasvuun ja myös suomalaisten yritysten kannattavuuteen ja mahdollisuuksiin työllistää.

Kansainvälistyminen merkitsee Suomelle suuria haasteita myös verotuksen näkökulmasta. Jos emme kykene jatkamaan työn verotuksen keventämistä, jota nykyisen hallituspohjan aikana onkin tehty, otamme suuren riskin, että suuri joukko suomalaisia yrityksiä muuttaa koko toimintansa tai sen osia lähivuosina ulkomaille. Menetämme paitsi nämä yritykset ja valtavan määrän osaamispääomaa myös suuret määrät verotuloja, ja samalla kun valtion tulot pienenevät, menot kasvavat, kun työttömyys lisääntyy. Kuka silloin pitää suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä?

Tämä verokilpailu muuttuu Suomen kannalta paljon nykyistä konkreettisemmaksi keväällä 2004, kun Euroopan unioni laajenee ja Virosta tulee EU:n jäsen. Silloin myös pienillä suomalaisilla yrityksillä on suuri kiusaus siirtää toimintojaan esimerkiksi Viroon, jossa on tätä nykyä 25 prosentin tulovero ja 0 prosentin yhtiöverokanta niin kauan, kun osinkoja ei jaeta. Eikä tämä veropakolaisuus koske välttämättä vain yrityksiä. Yhtä lailla houkutus voi käydä suureksi palkansaajien tai parempituloisten eläkeläisten kohdalla.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä vaatii, että valtion budjetti nähdään kokonaisuutena. Eduskunnassa on tänä vuonna keskitytty lähinnä kiistelyyn budjetin menoista, vaikka huolta on kannettava myös valtion tuloista ja siitä, miten hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut rahoitetaan tulevaisuudessa. Näitä tuloja ei tehdä kiristämällä veroja ja lisäämällä menoja, vaan luomalla hyvät edellytykset talouden kasvulle. Tätä vastuullisuutta on ensi vuoden budjetin eduskuntakäsittelyn aikana löytynyt täältä joukostamme valitettavan vähän. Menolisäysten vaatiminen on aina helppoa, helpompaa kuin tulevaisuudesta huolehtiminen. Tämä on kyllä käynyt täysin selväksi.

Kokoomus on haluttu leimata puolueeksi, joka ajaa vain ja ainoastaan tiukkaa talouspolitiikkaa unohtaen ihmiset ja ihmisten tarpeet. (Ed. Gustafsson: Sitähän tämä koko puheenvuoro on ollut!) — Ei pidä paikkaansa. — Me kokoomuksessa puolustamme ja haluamme kehittää suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen laadukkaita palveluja. On totta kai huolehdittava siitä, että meillä ja lapsillamme on tänään asiat kunnossa, mutta meillä ei ole oikeutta elää tänään huomisen kustannuksella.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Luulin, että valtiovarainministeri Niinistön puheenvuoro tulee vasta ryhmäpuheenvuorojen jälkeen, mutta se tulikin jo nyt, ja ehkä hän puhuu sitten uudelleen myöhemmin.

Arvoisat edustajat, aluksi on syytä todeta tyytyväisenä, että Kööpenhaminassa saatiin EU:n ja kymmenen hakijamaan kesken sovituksi unionin merkittävästä laajentumisesta. Laajeneminen lisää vakautta ja antaa tulevina vuosina uusia mahdollisuuksia talouden kehitykselle. Suomalaisten yritysten on viisasta ottaa kasvavien sisämarkkinoiden haaste vastaan ja hakea menestystä laajenevilla markkinoilla. Samalla vasemmistoliitto korostaa työehtosopimusten noudattamista niin, ettei meille synny työvoiman liikkuvuuden kasvaessa alipalkattua, hyväksikäytettyä työvoimaa.

EU:n laajeneminen avaa myönteisiä näköaloja, mutta ensi vuotta varjostavat kuitenkin talouden ja työllisyyden kannalta vähemmän suotuisat näkymät, ja kasvuennusteita on jouduttu alentamaan. Maailmantalouden kannalta merkittävien maiden, kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Saksan, talouskasvu on ollut heikkoa. Euroalueesta ei ole niin ikään maailmantalouden veturiksi tällä hetkellä.

Uusimmissa kansainvälisten järjestöjen ennusteissa maailmantalouden odotetaan kyllä vähitellen vahvistuvan vuoden 2003 aikana. Heikomman kehityksen riski on kuitenkin yhä merkittävä muun muassa siksi, ettemme tiedä, onnistuuko YK estämään sotaa Irakissa. Muita riskejä voivat olla Saksan pankkien ongelmien kärjistyminen tai Yhdysvaltain velkaantuneiden kotitalouksien käyttäytyminen. Työllisyyden arvioidaan heikkenevän Suomessa ensi vuonna. Näissä oloissa on selvää, että talousarvion ei tule olla neutraali, vaan sen tulee olla kasvua ja työllisyyttä tukeva. Siksi ei ole syytä enää tavoitella Suomen vakausohjelman tarkistuksessa mainittua valtiontalouden ylijäämää, kunhan muutoin huolehditaan siitä, että koko suhdannekierto huomioon ottaen emme elä pettävällä pohjalla.

Meille vasemmistoliitossa oli tärkeää, että hallitusryhmät torjuivat yhdessä valtiovarainvaliokunnassa ajatuksen indeksiautomaatista puolustusmäärärahoihin. Olisi odottanut, että myös valtiovarainministeri, joka muutoin haukkana vahtii menoja, olisi itse ärähtänyt tällaisia menoautomaattisuunnitelmia vastaan. Vuosia 2003 ja 2004 koskeva tulopoliittinen sopimus luo vakautta, auttaa parantamaan työllisyyttä ja tukee ostovoiman kasvua. Olikin luonnollista, että hallitus edisti tulopoliittisen sopimuksen syntymistä täydentämällä eduskuntakäsittelyn aikana talousarvioesitystä työllisyyttä tukevilla lisäyksillä.

Valtiovarainvaliokunnassa hallituspuolueet sopivat eräiden merkittävien tiehankkeiden käynnistämisestä. Näillä hankkeilla täydennetään oivallisella tavalla hallituksen tulopoliittiseen sopimukseen liittyvää työllisyyspakettia. Nämä hankkeet eli Valtatiellä 8 Raision kohta; Valtatiellä 5 Joroinen—Varkaus; Valtatiellä 3 Tampereen läntinen kehätie; Valtatiellä 4 Lahti—Heinola; sekä Valtatiellä 4 Jyväskylä—Kirri osoittavat hallituspuolueiden eduskuntaryhmien yhteisen halun kehittää tiestöä tasapuolisesti maan eri alueilla. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitääkin tätä ratkaisua alueellisen tasapainoisuutensa takia onnistuneena.

Arvoisa puhemies! Nyt satamat saartavat Helsingin keskustaa ja tuovat asutuksen sekaan ympäristöhaittoja aiheuttavaa rekkaliikennettä. Kaupungin päätös siirtää satamatoiminnot Vuosaareen vähentää liikennehaittoja ja vapauttaa asumiseen tonttimaata, joka muutoin on loppumassa. Perustellusti valtiovarainvaliokunta päättikin kannattaa valtion rahoitusta Vuosaaren satamahankkeen liikenneväylille.

Vasemmistoliitto arvostaa sitä, että keskusta ainakin sanallisesti kantaa huolta Pääkaupunkiseudun asumisongelmista. Tämän kanssa on kuitenkin täysin ristiriidassa keskustan vaatimus kaataa asuntopoliittisesti merkittävä Vuosaari-hanke. Saman ihmetyksen voi lausua myös vihreiden suuntaan. Tässä yhteydessä täytyy todeta, että ainakin henkilökohtaisesti mielenkiinnolla jään seuraamaan erityisesti keskustalaisten merkittävien kansanedustajien Anneli Jäätteenmäen, Seppo Kanervan ja Esko Ahon käyttäytymistä Vuosaari-äänestyksessä.

Ylimääräistä vaivaa valiokunnalle toi se, että Veikkauksen tuottoarvion muuttamisesta johtuva, erityisesti kulttuuriin kohdistuva leikkaus jouduttiin torjumaan lisäämällä määrärahoja.

Kun valtioneuvoston sisällä ei puolustushallinnon Rakennuslaitoksen kohtaloa ollut asianmukaisesti neuvoteltu ja selvitelty, joutui eduskunta myös asettamaan muutokselle omat reunaehtonsa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttää, että muutoksen yhteydessä henkilöstön asema turvataan eikä ketään irtisanota.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tekemien muutosten kokonaismäärä on kohtuullinen eikä missään tapauksessa vaaranna valtion taloutta. Jos tulevaisuudessa syntyisi leikkauspaineita, niin niitä ei kyllä voi laittaa näiden eduskunnan tekemien lisäysten piikkiin.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää tärkeänä sitä, että talousarviossa tehostetaan aluepolitiikkaa ensi vuonna voimaan tulevan aluekehityslain mukaisesti. Budjettikäsittelyssä hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat vielä lisärahoituksesta kansallisen aluepolitiikan lippulaivahankkeisiin eli osaamiskeskus- ja aluekeskusohjelmiin. Lisäksi on muistettava, että sovitut tiehankkeet sekä perusradanpidon ja joukkoliikenteen määrärahat tukevat myös aluekehitystä.

Pidämme erittäin myönteisenä, että osaamiskeskusohjelmaa laajennetaan ensi vuoden alusta kuudella uudella osaamiskeskuksella. Myös laajenemisen aiheuttamiin lisäkustannuksiin on varauduttu talousarviossa. Osaamiskeskusohjelma edustaa aluekehittämisen terävintä kärkeä. Sen avulla maahan on syntynyt tuhansia uuden korkean teknologian työpaikkoja ja niitä syntyy myös lisää tulevina vuosina.

Aluekeskusohjelman tehokas toimeenpano on välttämätöntä, jotta kasvua voidaan hajauttaa laajemmin koko maahan. Elinvoimaisten aluekeskusten verkoston luominen on tärkeää kaupunkiseutujen lisäksi myös maaseutualueille, sillä aluekeskusseuduilla asuu kaikkiaan 3,25 miljoonaa ihmistä, mukaan luettuna yli 80 prosenttia maaseudulla asuvasta väestöstä. Nyt on maakuntien ja aluekeskusten aika vastata haasteeseen ja kehittää määrätietoisesti omaa aluettaan ja maakuntaansa.Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa, että maakunnissa ja alueilla on näillä määrärahoilla saatava aikaan kertautuvaa kasvua. Raha ei saa hulahtaa läpi jälkiä jättämättä.

Arvoisa puhemies! Valtion viime vuosien kuntapolitiikan keskeinen tavoite on ollut kuntien taloudellisen erilaistumiskehityksen pysäyttäminen, jotta erityisesti pienimpien, heikon verotulokehityksen kuntien vaikeudet eivät repisi hajalle kansalaisille tärkeää palvelujärjestelmää. Kuntatalouden eriytymiskehityksen pysäyttämistä on toteutettu sekä lisäämällä valtion rahoitusvastuuta kuntien palveluista että kuntien keskinäistä tulonjakoa uudistamalla. Myös vuoden 2003 talousarvio tukee kuntien talouden tasapainoista kehitystä.

Valtion rahoitusvastuuta kuntien peruspalveluista lisätään tässäkin budjetissa edellisten vuosien tapaan. Talousarvioon sisältyy kuntien valtionosuuksien lisääminen yli 300 miljoonalla eurolla verrattuna kuluvan vuoden budjettiin. Valtionosuuksien lisääminen painottuu sosiaali- ja terveystoimeen. Kuntien keskimääräiset asukaskohtaiset valtionosuudet kasvavat yli 30 prosenttia Lipposen toisen hallituksen toimikautena. Kaiken kaikkiaan kuntien käyttötalouden valtionosuudet ovat ensi vuonna vähän yli 5 miljardia euroa, mikä on reilusti yli miljardi euroa enemmän valtionosuuksia kuin tämän hallituksen aloittaessa työnsä. Valtion ensi vuoden talousarvion nettovaikutus kuntien talouteen on 151 miljoonaa euroa positiivinen. Ensi vuoden budjetissa jatkuu vuonna 2000 alkanut kuntataloutta tukeva linja. Kuntien tehtävien ja rahoitusaseman tasapainottaminen on kuitenkin edelleen haastava tehtävä vaalien jälkeenkin tulevalle hallitukselle.

Kuntatalouden selvitysmies Jukka Pekkarinen esitteli ajatuksen kuntien peruspalvelubudjetista. Vasemmistoliitto katsookin, että peruspalvelubudjettimenettelyn kehittäminen yhdessä kuntarakenteen uudistamisen kanssa on tärkeä väline kuntien tehtävien ja rahoituksen nykyistä paremmassa tasapainottamisessa. On kuitenkin korostettava, että peruspalvelubudjetista voidaan kehittää toimiva kuntapolitiikan ohjausväline vain, jos kaikilta kuntapolitiikan eri osapuolilta löytyy aitoa tahtoa aikaansaada muutoksia kuntapoliittiseen päätöksentekoon ja toimintakulttuuriin.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto korostaa, että asumisen kohdalla on päästävä eteenpäin kolmessa keskeisessä tavoitteessa: Aravatuotannossa on päästävä tuotantotavoitteisiin; on tuotettava riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. On mahdollistettava olemassa olevan asuntokannan peruskorjaaminen ja kunnossapito. On pystyttävä kohtuullistamaan liian korkeaksi kohoavaa vuokratasoa. Vasemmistoliiton toivomuksen mukaisesti eduskunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota yhtenäislainojen ehtoihin. Hallitus ei kuitenkaan valtiovarainministerin vastustuksen vuoksi ole ryhtynyt riittäviin toimiin, vaan lainojen korot ylittävät edelleen vastaaviin tarkoituksiin myönnettävien markkinaehtoisten lainojen korot.

Tulopoliittiseen sopimukseen liittyen hallituksen ehdotukseen liittyy ehdotus aravalainojen korkokatosta ja valtuuksien korottamisesta. Koronalennus on sinänsä myönteistä, mutta se ei puutu keskeisiin epäkohtiin. Tämän vuoden toisen lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti hallituksen ryhtyvän vielä vuoden 2002 valtiopäivillä toimenpiteisiin aravalainajärjestelmän korjaamiseksi siten, että korko-, vuokra- ja käyttövastiketasoa voidaan alentaa ja edellytyksiä asetettujen tuotantotavoitteiden saavuttamiseksi parannetaan.

Nyt käsillä olevassa mietinnössä valtiovarainvaliokunta esittää tämän vaatimuksen sisällöltään täsmennetyssä muodossa. Valiokunta on muuttanut budjetin momenttikohtaisia perusteluja seuraavaan muotoon: "Asuntolainojen ehtoja tarkistetaan siten, että korko seuraa mahdollisimman tarkasti markkinakoron tasoa, vuosimaksun lähtötasoa alennetaan ja vuosimaksun nousu on selvästi nykyistä hitaampaa." Lisäbudjetin ponnella määriteltiin siis aikataulu. Tällä perustelutekstillä määritellään sen sisältö.

Arvoisa puhemies! Huomenna julkistettavasta, suomalaista asuntopolitiikkaa arvioivasta kansainvälisestä tutkimuksesta on tullut julkisuuteen yksi ennakkotieto: Arvio kehottaisi vähentämään asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta tai poistamaan sen. Tähän ei ole nyt syytä tarttua. Sen sijaan pitää toteuttaa eduskunnan tahto uudistaa ja parantaa aravalainajärjestelmää. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttääkin, että viimeistään silloin, kun eduskunta on tämän budjetin hyväksynyt, valtiovarainministerinkin tulee lopettaa jarruttelunsa, jotta asiassa päästään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Asunnottomuudesta puhun pääluokkakohtaisessa käsittelyssä enemmän.

Vasemmistoliiton tavoitteena kuluneena hallituskautena on ollut kamppailu eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vastaan. Keskeistä on luonnollisesti ollut työllisyyden hoitaminen. Lipposen kahden hallituksen aikana on luotu yhteensä yli 300 000 työpaikkaa. Paremminkin olisi voitu työllisyyttä hoitaa, mikäli työllisyysmäärärahojen käyttö olisi ollut tehokkaampaa. Tähän on eduskunta toistuvasti kiinnittänyt huomiota, ja tässä on edelleen parantamisen varaa.

Vasemmistoliitossa olemme tyytyväisiä siihen, että tällä hallituskaudella on toteutettu kolme keskeistä perusturvaa parantavaa asiaa.

Ensimmäiseksi, olemme toteuttaneet kansaneläkkeeseen tasokorotuksen. Edellisestähän oli jo kulunut kahdeksantoista vuotta. Nyt käsittelyssä olevassa budjettiesityksessä toteutuu myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopima eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistaminen. Niin sanottua pohjaosan kaksinkertaista leikkausta korjataan myös ensi vuonna.

Toiseksi, me vasemmistoliitossa pidämme voittona työttömille sitä, että työmarkkinatukea ja työttömyysturvan peruspäivärahaa on voitu korottaa ja työmarkkinatuen liian tiukkaa riippuvuutta puolison tuloista väljentää.

Kolmanneksi, tässä talousarvioesityksessä korotetaan vihdoin minimiäitiyspäivärahaa samoin kuin sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahaa ja samalla parannetaan vanhempainrahan määräytymisperusteita työttömien osalta.

Pidän tämän talousarvion käsittelyn yhteydessä myönteisenä sitä, että lääkekustannusten omavastuun vuotuinen katto pidetään ennallaan eikä siihen tehdä edes inflaatiokorotusta ylöspäin. Tästä hyötyvät paljon sairastavat ihmiset, jotka useinkin ovat niitä pienituloisimpia.

Arvoisa puhemies! Tämän talousarvion käsittelyssä vasemmistoliitolle keskeistä on ollut perusturva, työllisyys ja hyvien palvelujen turvaaminen. Tasan kolmen kuukauden päästä pidettävien eduskuntavaalien tulos ratkaisee, mikä on näiden painoarvo seuraavassa eduskunnassa ja hallituksessa.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! I dagens och morgondagens Finland måste politiken och debatten allt mera riktas mot de grundläggande frågorna för vårt välfärdssamhälle. Framför oss ligger stora olösta problem i anslutning till åldersstrukturen, energiförsörjningen, miljön och säkerhetspolitiken. Samtidigt som de internationella ekonomiska strömningarna blir allt starkare och allt mera påtagliga krävs ekonomiskt och socialt hållbara lösningar.

Regeringens politik har sakta fört oss ur en av de största ekonomiska kriserna vi upplevt till en konkurrenskraftig ekonomi som också har resurser för kultur och välfärd. Trots att vi åter är inne i en recession, som vi ännu inte vet hur djup och långvarig den blir, har finansutskottet gjort vissa framtidsmarkeringar i budgetbetänkandet som ytterligare förstärker budgetens prioriteringar att stöda välfärden genom satsningar på sysselsättning och kultur.

I finansministeriets bedömning av den ekonomiska utvecklingen under innevarande år skriver man upp den ekonomiska tillväxten med 0,3 procentenheter. För nästa år väntas en fortsatt måttlig tillväxt medan riskerna främst ligger i utvecklingen inom den internationella ekonomin som Finland är mycket beroende av.

De inhemska förutsättningarna för fortsatt ekonomisk stabilitet föreligger i och med att räntenivån förblivit låg, samtidigt som den offentliga hushållningen och företagens balanser klart har förbättrats för att bättre tåla en recession. Även hushållens köpkraft har förstärkts av genomförda skattelättnader och förbättrad sysselsättning.

Arvoisa puhemies! Hallitus edesauttoi myönteisesti tulopoliittista kokonaisratkaisua. Vaikkakaan kaikki toimialat eivät vielä ole sen piirissä, sen vaikutus on vakauttava siitä huolimatta, että ensimmäisen vuoden palkankorotukset heikentävät jossain määrin yritysten kilpailukykyä muihin EU-maihin verrattuna. Sopimus ei suoranaisesti kohenna työllisyyttä, mutta se lisää joka tapauksessa vakautta. Alhainen työllisyysasteemme pysyy näin ollen entisellään, kun taas tavoitteena tulisi olla, että työllisyysaste on lähellä 80:tä prosenttia.

Tämä vuoksi huomiotta ei voida jättää sitä, että kansantalouden tärkein tehtävä on työllisyyden lisääminen. Valitettavasti valtion talousarvio ei voi suuremmassa määrin ratkaista tätä ongelmaa, vaan olisi syytä pohdiskella talouden kolmea ongelma-aluetta ja tarvittavia toimenpiteitä, jotta työnantajat työllistäisivät, työttömät ottaisivat vastaan työtä ja työttömät voisivat työllistää itsensä ja toisia yrittäjinä.

Ensi vuonna valtion budjettitalouden odotetaan osoittavan alijäämää, kun taas kunnallinen sektori tulee olemaan suurin piirtein tasapainossa. Myös kunnallistaloudessa on kuitenkin ennakoitavissa selkeä muutos, joka johtaa verojen korotuksiin useissa kunnissa. Kun julkisen talouden ylijäämästä on vain muisto jäljellä, tämä merkitsee lainojen lyhentämisen loppumista. Lainoja on lyhennetty sentään 1 miljardilla eurolla vuonna 2002. Lyhennysten ja suhteellisen alhaisen korkotason ansiosta korkomenot ovat väliaikaisesti laskeneet, mutta saamme varautua siihen, että korko voi joidenkin vuosien kuluttua olla korkeampi, minkä seurauksena muiden menojen liikkumatila vähenee.

Työttömyys on vielä suureksi osaksi rakenteellista, ja alueellisten työllisyyserojen odotetaan kasvavan entisestään. Ruotsalainen eduskuntaryhmä näkee tämän vuoksi budjettiin liitetyn työnantajien työttömyysvakuutusmaksun pienentämisen sekä työnantajamaksujen alentamisen eräissä Lapin kunnissa ja saaristokunnissa askeleena oikeaan suuntaan. Samanaikaisesti alennetaan eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksua 0,4 prosenttiyksikköä siten, että maksu tulee ensi vuodesta lähtien olemaan yhtä suuri kaikille vakuutetuille.

Työllisyyttä edistävä on myös kotitalouksissa hoito- ja korjaustöihin myönnettävän kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korotus, joka sisältyy hallituksen tulopoliittiseen tukipakettiin ja jota nostettiin entisestään hallitusryhmien neuvotteluissa valtiovarainvaliokunnassa talousarvioaloitteen pohjalta.

Talman! Skatteskalorna för förvärvsinkomster lindrades med 0,3 procentenheter i anslutning till budgetboken och ytterligare vid kompletteringen av budgeten efter inkomstavtalet till 0,5 procentenheter. Därigenom förhindrades en automatisk skärpning av inkomstbeskattningen, vilket ändå inte ger den skattelättnad och minskning i skattekilen som bl.a. svenska riksdagsgruppen har efterlyst. Finansutskottet påpekar helt ärligt att detta är problematiskt med hänsyn till den internationella skattekonkurrensen och den ekonomiska tillväxten. Det skulle ha varit till fördel att i rådande konjunkturläge ha kunnat sänka den progressiva skattekilen mera kännbart, men detta skulle i sin tur ha lett till ökat budgetunderskott. När den undre gränsen för statsskatten nu ligger vid 11 600 euro innebär detta att 1,6 miljoner inkomsttagare helt undgår statsskatt 2003.

Maximiavdraget för inkomstens förvärvande och förvärvsinkomstavdraget vid kommunalbeskattningen höjdes för att ge lättnader också för inkomster som ligger under den nedre gränsen i inkomstskatteskalan. Sammantaget beräknas inkomstskatterna minska med cirka 429 miljoner euro jämfört med oförändrade skatteskalor. Av beloppet står kommunerna för drygt 100 miljoner euro. Ändringen slår hårt mot kommuner där det finns många skattebetalare med små inkomster.

Svenska riksdagsgruppen anser därför att kommunerna bör få full kompensation för dessa förlorade skatteintäkter. Det upplevs på sina håll problematiskt att förvärvsinkomstavdraget inte gäller transfereringar, med resultatet att de som lever på understöd inte fått skattelättnader på samma sätt som de som har förvärvsinkomster. Däremot leder detta till att flitfällorna minskar och att intresset för att arbeta ökas.

Puhemies! Valtiovarainvaliokunta toteaa, kuten useita kertoja aikaisemminkin, tarvetta olevan varallisuusveroasteikon tarkistamiseen. Varallisuusveron piirissä on nykyisellään kaksi kertaa enemmän veronmaksajia kuin vuonna 1995, ja sen tuotto on viisinkertainen. Kyseessä on vero, joka on kansainvälisesti poistumassa ja jonka poistamista myöskin valtiovarainministeriön veropoliittinen työryhmä ehdottaa. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä verot, joilla on suuret haitalliset vaikutukset hyvinvointiin kokonaisuudessaan ja jotka haittaavat tuotantoa ja työllisyyttä, tulisi poistaa.

On selvää, ettei kokonaisveroastetta, joka arvioidaan 43,5 prosentiksi ensi vuonna, voida alentaa paljon ilman vastaavia leikkauksia tai toiminnan tehostamista julkisella sektorilla. Ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen välistä eroa tulisi pienentää. Verojärjestelmää tulisi kehittää siten, että pystymme houkuttelemaan tänne investoijia, tutkijoita ja yrittäjiä, sekä luomalla hyvät ehdot täällä toimiville.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän käsityksen mukaan energiaveron 5,2 prosentin korotus heikentää elinkeinoelämän kilpailukykyä eikä sovi nykyiseen suhdannetilanteeseen, jossa öljyn hinta nousee. Olemme vaatineet liikenneverotuksen kokonaisuudistusta, mutta toistaiseksi tuloksena on ollut vain liikennepolttoaineiden veron korotus, joka nostaa työmatkojen, haja-asutusalueella asuvien sekä monien elinkeinonharjoittajien kustannuksia.

Värderade talman! De ändringar som finansutskottet föreslår i regeringens budgetproposition efter den inkomstpolitiska kompletteringen ökar budgetunderskottet med 63 miljoner euro inklusive kulturanslaget. Uppgörelsen försvåras av att regeringens budgetförslag balanseras med 26,5 miljoner euro felaktigt uppskattade intäkter från Veikkaus Ab och genom propositionen om höjd skatt på Penningautomatföreningens avkastning. Den sistnämnda skulle ha lett till mindre stöd till olika föreningar som erbjuder sociala tjänster. Utskottet halverade skatteförhöjningen, vilket i sin tur minskade skatteintäkterna med 7,5 miljoner euro. Hotet mot kulturanslagen kunde avvärjas i kulturutskottet genom att lagförslagen om att disponera tipsmedel för olika lagstadgade utgifter förkastades. Svenska riksdagsgruppen anser det viktigt att anslagen för konst, kultur, idrott och ungdomsarbete tryggas och att medlen styrs till kommunernas kulturverksamhet och olika förmånstagare inom konst, litteratur, teater, film och ungdomsarbete.

Trots att statsbudgeten 2003 är 151 miljoner euro positiv för kommunerna, försvagas kommunernas ekonomiska situation under nästa år främst på grund av ökade utgifter och minskade skatteintäkter. Också huvudstadsregionens kommuner drabbas av en stramare ekonomi när kommunernas andel av samfundsskatten minskas och utjämningen mellan kommunerna effektiveras. Svenska riksdagsgruppen instämmer i behovet av bättre koordinering av finansieringen och de uppgifter som åläggs kommunerna samt anser att systemet med statsandelar bör reformeras.

Svenska riksdagsgruppen anser det vara bra att anslaget för social- och hälsovården 2003 höjs med 340 miljoner euro. Den största delen av tilllägget, eller 175 miljoner euro, går till kommunerna som höjda statsandelar till social- och hälsovården enligt riksdagsgruppernas tidigare avtal. Den åldrande befolkningen och bristen på personal hör till de utmaningar vi ställs inför. Läkarutbildningen har utökats med 50 studieplatser men man bör understryka vikten av att läkarna också jobbar inom den lokala hälsovården. Svenska riksdagsgruppen understryker betydelsen av att statsandelarna utvecklas så att välfärdstjänsterna i kommunerna kan tryggas. Detta sker nu bara delvis när statsandelsprocenten höjs, eftersom full indexjustering av statsandelarna för hälsovården skulle ha krävt ytterligare 40 miljoner euro.

Kiinnitämme myöskin huomiota siihen, että hallitus myöntää ensi vuoden talousarviossa varoja psyykkisesti sairaiden lasten ja nuorten kuntoutukseen. Eduskunta on kolmena peräkkäisenä vuonna ottanut talousarvioon erityisen määrärahan lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin. Ensi vuodeksi tarpeen on katsottu sisältyvän valtionosuuksien korotuksiin, ja lisäksi on varattu nuorille syrjäytyneille henkilöille 15 miljoonaa euroa, josta 10 miljoonaa euroa talousarvion täydentämistä koskevassa esityksessä. Valiokunta ehdottaa kuitenkin lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen momentin palauttamista talousarvioon ja 4,7 miljoonaan euron varaamista tähän tarkoitukseen.

Toisessa talousarvion täydennysesityksessä lisätään useiden pääluokkien määrärahoja työllisyyden edistämiseksi. Tässä voidaan mainita 15 miljoonaa euroa Senaatti-kiinteistöille valtion kiinteistöjen korjaustöihin. Edelleen työllisyysmäärärahoja ohjattaisiin homekoulujen korjaukseen.

Talman! Den 1 december i år upphörde åldersbegränsningen för samhällsstödet till tandvården, som nu kommer att omfatta hela befolkningen. Svenska riksdagsgruppen har redan länge talat för denna reform och anser den vara ett betydelsefullt socialpolitiskt framsteg. Reformen fordrar givetvis att den kommunala tandvården utvecklas, men också att privata tandläkartjänster kan användas och delvis ersättas ur sjukförsäkringsmedel.

För internationell adoption av barn har beviljats statligt stöd med början i december 2002, då ändringen av moderskapsunderstödslagen trädde i kraft. I anslutning därtill är det bra att den svenskspråkiga socialcentralen som ger tvåspråkig service på riksplanet har varit särskilt aktiv med rådgivning om internationell adoption. Svenska riksdagsgruppen anser att moderskaps- och föräldraledigheten borde jämställas med den för biologiska föräldrar.

Puhemies! Ensi vuoden budjettiehdotukseen sisältyy uusiutuvan energian käyttöä edistävä veropaketti ja 3,7 miljoonan euron tukipaketti sekä myöntämisvaltuuksien korottaminen. Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa panostuksia ja korostaa demonstraatiohankkeiden tarvetta, joiden rahoittamisesta valiokunta esittää ponnen heti, kun toteuttamiskelpoinen hanke saadaan aikaan. Samoin on tärkeää, että eduskunnan ydinvoimapäätöksen yhteydessä hyväksymiä ponsia seuraavat tarkoin tähän tarkoitukseen asetetut työryhmät.

Valtiovarainvaliokunta on tehnyt useita muutoksia maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan lisäämättä kuitenkaan pääluokan loppusummaa. Panostuksella kylätoimintaan, joka ei ole aikaisemmin saanut valtion rahoitusta, kylätoiminta tulee nyt sellaisten toimintojen joukkoon, jotka saavat valtionosuuksia alueellisten kehitysohjelmien puitteissa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa myöskin sen merkitystä, että hallitus myöntää talousarvion täydentämistä koskevassa esityksessään 2,9 miljoonaa euroa turkistarhauselinkeinolle aiheutuneisiin vahinkoihin. Tämä koetaan tärkeänä signaalina niiden ryhmien taholta, jotka haluavat tukea maaseudun yritteliäisyyttä maaseudun elävänä säilyttämiseksi.

Tulopoliittisen sopimuksen vuoksi budjetin täydentämisestä annetussa esityksessä maataloudelle osoitettu määräraha mahdollistaa suunnilleen nykyisen suuruisen yksikkötuen ensi vuonna kattamaan osan kohonneista tuotantokustannuksista. Myöskin maatalouden harjoittajien lomitusoikeuden pidentäminen yhdellä päivällä vuodessa on arvokas painotus. Ottaen huomioon maatalouden sukupolvenvaihdoksien ja rakennekehityksen aiheuttaman investointien lisääntyvän tarpeen tulisi kehittämisrahaston varat turvata ja myöntämisvaltuuksien vastata tarvetta.

Liikenneministeriön hallinnonalalla valtiovarainvaliokunta ehdottaa joitakin uusia tiehankkeita, joita eduskunta on aikaisemmin pitänyt tärkeinä. Tämä tapahtuu hyvin vaatimattoman 11,5 miljoonan euron määrärahan puitteissa, mutta se tarjoaa joka tapauksessa mahdollisuuden rakennustöiden aloittamiseen ensi vuonna, jolloin tämä on työllisyystilanteen kannalta perusteltua.

Valiokunta on myöskin reagoinut siihen, että eräitä hankkeita ei voida toteuttaa suunnitelmien mukaisesti kustannusarvion muutosten vuoksi. Tämä koskee muun muassa Valtatietä 6 välillä Koskenkylä—Kouvola. Valiokunnan ponsi tässä kohdassa on siis nähtävä kehotuksena tarvittavien määrärahojen ottamiseksi lisäbudjettiin, jotta hanke voitaisiin toteuttaa kokonaisuudessaan.

Ryhmämme näkee mieluusti rataverkon uudistumisen etenevän mahdollisimman nopeasti ja kannattaa lämpimästi valiokunnan ehdotusta Vaasan ja Seinäjoen välisen radan sähköistämissuunnitelman toteuttamisesta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että rataverkon sähköistymisen tulisi jatkua ja turvallisuutta edistävät investoinnit tulisi asettaa etusijalle.

On hyvä, että valiokunta korostaa merenkulun turvallisuutta erityisesti koskien Suomenlahdella ja Itämerellä liikennöiviä öljysäiliöaluksia. Eduskuntaryhmämme kannattaa ehdotusta aktiivisuuden lisäämisestä epävarmoilla öljytankkereilla tapahtuvan liikenteen rajoittamiseksi ja kokonaan kieltämiseksi.

Vuosaaren satamahankkeen osalta valiokunta huomauttaa, että sen infrastruktuurin rakentaminen aiheuttaa valtiolle 103,7 miljoonan euron kustannuksen vuosina 2003—2008. Tämä summa väitetään katettavan vastaavalla rakennusoikeudella Pasilassa. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä sataman liikenneväylien rahoitus ei saa vaarantaa muita infrastruktuuripanostuksia ja myös muille satamille on annettava yhdenvertaiset kilpailumahdollisuudet. Valtion rahoitusosuus Vuosaaren liikenneväylien osalta on ehdollinen ja voi toteutua vain, jos EU ja suomalainen tuomioistuin hylkää satamahankkeesta jätetyt valitukset.

Gruppen konstaterar att persontrafiken på Hangö—Karisbanan kan tryggas genom ett anslag för kollektivtrafiken och att muddringen av farleden till Lovisa kan påbörjas under nästa år samtidigt som anslaget för farlederna som helhet ökas. Investeringarna främjar sjösäkerheten i våra kustfarleder och tryggar därmed miljön för oljeskador.

Budgetens inkomstsida är svår att bedöma rätt. För nästa år budgeteras intäkterna från skatterna något lägre än i årets sista tilläggsbudget och baseras på beskattningsuppgifter från 2001. Också de minskade intäkterna från bilskatten måste beaktas. Förändringarna innebär att balansen i statsekonomin, som visat ett överskott fyra år i följd, nu förvänds till underskott. Som helhet uppvisar den offentliga ekonomin trots allt ett överskott om cirka 0,5 procent av bnp när man också räknar in socialskyddsfonderna. Finland uppfyller därför reglerna för stabiliseringsprogrammet inom EMU och vi har förutsättningar för att också upprätthålla god balans i ekonomin under de närmaste åren.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Alimman äitiyspäivärahan korottamista työttömän peruspäivärahan tasolle voidaan monella tapaa pitää vihreän eduskuntaryhmän budjettivastalauseen keskeisimpänä ehdotuksena. Sen kustannusvaikutus olisi 55 miljoonaa euroa, ja se helpottaisi suoraan viime aikoina paljon keskusteltua lapsiperheiden köyhyyttä. Tälläkin hetkellä yli neljäsosa äideistä saa alinta äitiyspäivärahaa.

Ensi keväänä muodostettava hallitus ei ole helppojen haasteiden edessä. Sen pitää ratkaista miten säilytetään veropohja tilanteessa, jossa eri verolajeihin alkoholiverosta yritysveroon kohdistuu alentamispaineita ja samaan aikaan on selkeitä paineita julkisen sektorin maltilliseen kasvattamiseen esimerkiksi lapsiperheiden etuuksien ja terveydenhuoltomenojen kohdalla. On olemassa melko laaja yhteisymmärrys siitä, että Kansalliseen terveysohjelmaan sekä kuntien peruspalveluiden ja lapsiperheiden aseman parantamiseen tarvitaan lisää rahaa.

Kuitenkin tänä syksynä valmistuneet kahden verotyöryhmän raportit jättivät molemmat ehdotukset, jotka olivat voimakkaasti miinusmerkkisiä. Veronalennusesityksiä perusteltiin ennen kaikkea kansainvälisellä kilpailukyvyllä, mutta luonnollisesti myös työllisyyden hoidolla. Veropohjaa vahvistavat esitykset olivat huomattavasti hatarampia, ja niiden suurin puute oli, että energia- ja ympäristöverotus ei ollut tarkastelussa mukana, vaikka se olisi hyvin sopinut arvioitavaksi yrityksiin ja työntekoon kohdistuvan verotuksen rinnalle.

Avainkysymys on luonnollisesti se, minkälainen veropolitiikka tästä eteenpäin pystyisi vähentämään työttömyyttä, johon yleinen tuloveron alennus ja voimakas talouskasvu eivät ole riittävästi purreet. Usein katsotaan, esimerkkinä vaikka Oecd:n Suomen maaraportti, että työllisyyttä edistävät parhaiten sellaiset veroratkaisut, jotka kohdistuvat erityisesti pienituloisiin tai matalapalkka-alojen työnantajiin. Yleinen veronalennus on myös kallis toimenpide nimenomaan työllisyysvaikutusten hakemisessa, eikä ole selvää, että tähän olisi tulevaisuudessa varaa siinä mittakaavassa kuin kuluneella hallituskaudella. Matalapalkkaisen työn vastaanottamisen ja tarjoamisen helpottamiseen on esitetty monenlaisia malleja, ja seuraavan hallituksen tulisi arvioida, mikä esitetyistä keinoista tai niiden yhdistelmistä vaikuttaa tehokkaimmalta, ja toteuttaa se.

Yksi nykyisten veronalennusten ongelma on ollut niiden vaikutus kuntien asemaan. Hallituksen esityksessä matalapalkkaisen työn veronalennus katetaan kuntien rahoista. Tämä on ongelmallista erityisesti nyt, kun kuntien talousnäkymät ovat huonot. Käytännössä hallituksen toimet ovat viime kädessä johtaneet siihen, että ensi vuonna lähes sata kuntaa joutuu nostamaan veroprosenttiaan, niiden joukossa yhtä hyvin pieniä kuntia kuin isoja kasvukeskuksia. Tämän vuoksi vihreät esittivät vaihtoehtobudjetissaan uudenlaista mallia pienituloisten veronalennukselle. Negatiivinen valtionvero ottaisi pienituloisiin painottuvat veronalennukset valtion, ei kuntien pussista, ja pidemmälle vietynä sitä voitaisiin käyttää yhtenä keinona kannustaa matalapalkkaisen työn tekemiseen ja teettämiseen.

Vihreän vaihtoehtobudjetin tulopuolen tärkein esitys oli hallituksen esittämää voimakkaampi energiaverojen korotus, jossa myös veron rakenteen muutoksilla pyrittiin parempaan ohjausvaikutukseen ilmastosopimuksen tavoitteiden kannalta. On välttämätöntä, että seuraava hallitus laatii pidemmän aikavälin ohjelman energia- ja ympäristöverojen korottamiseksi. Tällainen ohjelma mahdollistaa ympäristöverotuksen ohjausvaikutuksen täysimääräisen toteutumisen, kun yhteiskunnan eri toimijat voivat tehdä ratkaisuja ennustettavassa toimintaympäristössä. Toisaalta energia- ja ympäristöverot ovat yksi niistä ei turhan monilukuisista keinoista, joilla veropohjaa voidaan ylläpitää ja laajentaa.

Energiapolitiikkaan liittyen vihreiden vastalauseessa on kaksi määrärahaesitystä. Toisessa uusiutuvan energian tukea esitetään sille tasolle, jossa sen pitäisi olla uusiutuvien edistämisohjelman mukaan, ja toisessa esitetään valtuutta uusiutuvan energian demonstraatiohankkeiden rahoittamista varten. Energiapolitiikkaa koskevassa lausumassa edellytetään, että hallitus valmistelee lainsäädäntöä markkinaehtoisiin uusiutuvien edistämistoimenpiteisiin siirtymiseksi. Nämä esitykset on tarkoitettu tukemaan niitä vaatimuksia, joita eduskunta esitti ydinvoimapäätöksen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi lapsiperheiden asemasta. Vihreän eduskuntaryhmän budjettivastalauseen rahamääräisesti suurimmat esitykset kohdistuvat lapsiperheiden aseman parantamiseen, edellä mainittuun äitiys- isyys- ja vanhempainrahan korottamiseen sekä kotihoidon tuen korotukseen 33 eurolla kuukaudessa.

Samanaikaisesti kun yleinen taloudellinen hyvinvointi on parantunut, lapsiperheiden ja etenkin pienten lasten perheiden elinolot ovat koventuneet. Tästä kertoo muun muassa Stakesin tuore selvitys Suomalaisten hyvinvointi 2002. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on yli kaksinkertaistunut viime vuosikymmenellä, ja ryhmistä ainoastaan lapsiperheiden köyhyysaste kasvoi 90-luvun loppupuolella. Köyhyysrajan alapuolella elävien lapsiperheiden osuus nousi 90-luvun aikana reilusta 4 prosentista 10 prosenttiin. Toimeentulotukea saaviin perheisiin kuuluu 118 000 alaikäistä. Pikkulasten köyhyysriski on suurempi kuin minkään muun väestöryhmän.

Lapsiperheiden köyhyyteen on useita syitä, myös pitkäaikaistyöttömyys, mutta erityisesti pätkä- ja osa-aikatyöt, matala koulutustaso ja yleinen epävarma asema työmarkkinoilla. Muihin köyhiin verrattuna köyhissä lapsiperheissä tehdään paljon työtä. Lapsiperheitä on kuormittanut myös asumismenojen nousu, tulonsiirtojen väheneminen sekä palvelujen oheneminen. Vaikka palveluiden kehittämisellä on tärkeä osuus lapsiperheiden aseman parantamisessa, vaatii köyhimpien perheiden tilanteen helpottaminen myös minimietuuksien korottamista. Tähän on viime viikolla havahduttu jopa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa. Tulonsiirtojen jälkeenjääneisyydestä johtuvan köyhyyden helpottaminen vaatii esittämiemme minimiäitiyspäivärahan ja kotihoidon tuen korotusten lisäksi muutoksia myös lapsilisään.

Lapsiperheiden aseman helpottaminen kokonaisvaltaisesti on asia, jonka tulee olla yksi seuraavan hallitusohjelman keskeisistä toimenpiteistä. Tässä kokonaisuudessa myös työelämän kehittämisellä tulee olla suuri rooli. Tulopoliittisissa neuvotteluissa päätetty osittaisen hoitovapaan laajennus on oikea askel, mutta pitäisi tehdä enemmän sen eteen, että työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen keinoja myös käytettäisiin. Nykyistä osittaista hoitovapaata on käyttänyt vain 1 500 perhettä vuodessa. Myös vanhempainkustannusten tasaaminen työnantajien kesken vaikuttaisi siihen, että isät käyttäisivät oikeuksiaan vanhempainetuuksiin nykyistä laajemmin.

Tässä yhteydessä voi tietenkin todeta, että vihreä eduskuntaryhmä on sinänsä tyytyväinen, että eduskunta on lisäämässä budjettiin ne 10 miljoonaa euroa lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin palveluihin, jotka oli vähennetty lapsipoliittisen selonteon linjauksista budjettiesityksessä.

Sosiaalipolitiikkaan liittyvistä esityksistä mainitsen vielä yhden. Vammaisten henkilökohtaisen avustajan järjestelmää esitetään vihreiden vastalauseessa muutettavaksi laajemmaksi subjektiiviseksi oikeudeksi vaikeavammaisille henkilöille. Edelleen esitetään avustajapalvelujen rahoituksen siirtämistä Kelalle. Vammaisten sosiaaliseen asemaan ei hallitusohjelman kirjauksesta huolimatta ole tällä hallituskaudella saatu parannusta.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että budjettiin saatiin eduskuntakäsittelyssä mukaan määräraha, jonka avulla pitkien opintojen opintorahakautta pidennetään. Niiden tutkintojen osalta, joiden laajuus on 180 opintoviikkoa tai pidempi, opintotukiajaksi vahvistetaan 60 kuukautta. Tämä uudistus sisältyi myös vihreiden vaihtoehtobudjettiin. Kyseessä on tiettyjä opiskelijaryhmiä epäoikeudenmukaisesti kohdelleen käytännön korjaaminen ja uudistus, joka omalta osaltaan ehkäisee korkeakouluopiskelijoiden opintojen venymistä.

Eräs budjettiin liittyvistä ristiriidoista oli kulttuurin rahoituksesta käyty keskustelu. On hyvä, että eduskunnasta löytyi tahto palauttaa budjettiin ensimmäisessä täydentävässä talousarvioesityksessä Veikkauksen edunsaajilta vähennetyt määrärahat. Näin ollen tieteen, taiteen, liikunnan ja nuorisotyön tukemiseen suunnatut määrärahat säilyvät alkuperäisellä tasollaan. Esitetty leikkaus 12 miljoonaa euroa olisi ollut suurempi kuin lama-aikana toteutetut supistukset ja estänyt hallitusohjelmassa sovittuja kulttuuria koskevia kirjauksia toteutumasta, kuten teatterilain ulkopuolisten ryhmien ja elokuvan rahoituksen kehittämistä. Esitys olisi myös väistämättä aiheuttanut työttömyyttä taiteilijakunnassa.

Nämä vahingot vältettiin tällä kertaa. Olisi kuitenkin tärkeää saavuttaa stabiilius kulttuurin tukemiseen tarkoitetussa rahoituksessa. Kuten ed. Irina Krohn totesi taiteen yhteiskunnallista merkitystä käsitelleessä ajankohtaiskeskustelussa, taiteen rahoitus ei voi olla kiinni Speden Spelien ja Pitkävedon kiinnostavuudesta. Veikkauksen voittovaroja tulee edelleen käyttää taiteen ja kulttuurin tukemiseen, mutta hallituksen olisi sitouduttava etukäteen tarvittavaan rahoitukseen poliittisella päätöksellä.

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuustavoitteeseen. Kehysriihessä määrärahojen korottamistahdiksi sovittu aikataulu on tätä silmälläpitäen liian hidas ja taso vaatimaton. Selvityksen mukaan yli puolet suomalaisista olisi valmis nostamaan kehitysyhteistyömäärärahojen tason 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kehitysyhteistyömäärärahojen tason korottaminen on perusteltua myös siksi, että nykyisellä tasolla Suomen määrärahat ovat hädin tuskin EU-maiden keskiarvossa. Suomen on vauraana maana panostettava köyhimmissä maissa asuvien ihmisten auttamiseen ja näiden maiden kehityksen tukemiseen. Esitämme talousarvioon 17,5 miljoonan euron lisäystä.

Arvoisa puhemies! Sitten liikenneratkaisuista.

Valtiovarainvaliokunta esittää viiden eri tiehankkeen käynnistämistä ensi vuoden talousarvion puitteissa. Vihreät pitävät erittäin kyseenalaisena valtion varojen ripottelemista pieninä summina useisiin eri tiehankkeisiin, joiden suurimmat kustannusvaikutukset, yhteensä 150 miljoonaa euroa ja ylikin, toteutuvat vasta tulevien vuosien budjeteissa. On myös kyseenalaista, että samaan aikaan, kun tiehankkeita edistetään, jätetään raiteet lisämäärärahojen myöntämisessä huomattavasti vähemmälle. Raideliikenneratkaisuja pitäisi päinvastoin priorisoida, jotta liikennejärjestelmän kehittämisessä noudatettaisiin kestävän kehityksen periaatetta.

Vihreät esittävät, että momentilta "Eräät tiehankkeet" poistetaan 5 miljoonaa euroa. Vastalauseeseemme sisältyvässä ponsiehdotuksessa esitetään myös, että eduskunta edellyttää, että tiehankkeet toteutetaan hyöty—kustannus-analyysiin perustuvassa järjestyksessä eikä siinä nimenomaisessa järjestyksessä, joka on kirjattu ponteen. Tälle esitykselle on tullut varovaista tukea myös valtiovarainministeriöltä, tosin siellä on oltu sitä mieltä, että vähennysesityksemme on liian pieni.

Perusradanpito tarvitsisi lisää rahaa jo meneillään olevien hankkeiden toteuttamiseen aikataulussa. Rataverkon kunnostaminen ja ylläpito sekä junaturvallisuuden parantaminen ovat edenneet hyvin, mutta kustannusarviot ovat tarkentuessaan tuoneet mukanaan kustannusten nousua. Vihreiden mielestä radanpidon määrärahavaje edellyttää huomattavasti valiokunnan ehdottamaa suuremman lisämäärärahan myöntämistä momentille. Rataverkko on päässyt Suomessa 90-luvulla huonoon kuntoon, ja peruskorjausta vailla on edelleen 40 prosenttia Suomen radoista. Tämä seikka on otettava huomioon perusradanpidon määrärahatasoa määriteltäessä nyt ja tulevaisuudessa. Vihreiden jättämässä vastalauseessa esitetään perusradanpitoon lisättäväksi 5,5 miljoonaa euroa.

Vuosaaren satamahanketta ja sen rahoitusta vastaan on tässä salissa esitetty runsaasti aluepoliittisia perusteluja, mutta meidän ryhmämme vastalauseessa on keskitytty satamaan ja Natura-prosessiin.

Vuosaaren satamahanke uhkaa monia sataman alle jääviä sekä sen läheisyydessä sijaitsevia biotooppeja ja lajeja. Satamahanke heikentäisi merkittävästi kyseessä olevan Natura-alueen suojeluarvoja. Samalla se on EU:n luonto- ja lintudirektiivien tavoitteiden vastainen, ja asiasta tehty valitus on parhaillaan Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan käsiteltävänä. Pääkaupunkiseutu tarvitsee satamakapasiteettia, mutta Pääkaupunkiseudun satamakapasiteetin sijoittaminen Vuosaareen tai Helsingin rajojen sisälle ei silti ole välttämättömyys. Jo aiemmissa vaiheissa olisi pitänyt tutkia tarkemmin Vuosaaren lisäksi myös muita sataman sijoitusvaihtoehtoja Pääkaupunkiseudulla ja miettiä, miten Suomen muiden satamien toimintaa voitaisiin tehostaa.

Osittain vastauksena esimerkiksi ed. Uotilalle, joka itki asuntopolitiikkaa: Jos alun perin tätä hanketta olisi käsitelty meidän nykyisen luonnonsuojelulainsäädäntömme vaatimassa valossa ja huolellisuudella, Pääkaupunkiseutu olisi varmasti jo ratkaissut satamaongelmansa ja myös asuntopoliittisesta kahnauksesta olisi päästy. Valtiovarainvaliokunnan mietintöön jättämässämme vastalauseessa esitetään, kuten myös keskustan ryhmä esittää mutta eri perustein kuin meillä, että Vuosaaren sataman rakentamiseen varattu määräraha poistetaan budjetista.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella vihreän eduskuntaryhmän puolesta ehdotan seuraavanlaista epäluottamuslausumaa: "Eduskunta toteaa, että hallitus ei esittämiensä veronkevennysten epätarkoituksenmukaisen kohdentumisen vuoksi onnistu rakenteellisen työttömyyden hoidossa ja että hallitus ei liian pieneksi jääneen energia- ja ympäristöverojen korotuksen ja niiden osittain epätarkoituksenmukaisen kohdentamisen takia pääse Suomen Kioto-sopimuksen tavoitteisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, minkä vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden suuri kysymys oppositiolle on ollut: Missä on opposition vaihtoehto ja missä sen rahoitus? Kysymykset ovat oikeutettuja, vaikka hallituksen oma vaihtoehto valmistuikin todella myöhään, lopullisesti vasta joulukuussa. Normaaliparlamentarismissa kai eduskunnan enemmistön tukema hallitus ensin esittää oman linjansa, minkä jälkeen oppositio on velvollinen tarjoamaan vaihtoehtonsa.

Nythän kävi niin, että hallituspuolueiden vaihtoehto kaikkine syksyn budjettimuutoksineen merkitsee melkoiseen lisävelkaantumiseen turvautumista, pahe, mistä oppositiota herkästi syytellään. Budjetin kahden täydennyskirjeen menolisäykset, hallitusryhmien valiokunnassa sopimat lisäykset ja tupopaketti heikentävät valtion rahoitusasemaa pitkälle yli 2 miljardilla vanhalla markalla. Osin muutokset ovat varmasti perusteltuja, mutta oppositiota hallituksen on turha syytellä menopaineiden luomisesta, kun se siihen näyttää kykenevän aivan itsekin. Tarjolla on nyt saman kaltainen velkaannuttamista vauhdittava vaalibudjetti kuin mihin sinipuna 90-luvun alussa juuri ennen lamavuosia sortui.

Hallituksen olisi erityisesti tänä syksynä kannattanut ottaa vaikutteita kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetista, joka sentään julkaistiin jo kauan ennen hallituksen lopullista vaihtoehtoa. Olemme esittäneet vaihtoehtomme rahoituksen: muun muassa palaaminen pörssikaupan leimaveroon eräiden kansainvälisten esimerkkien mukaisesti, keinotteluvoittojen nykyistä tiukempi verotus ja hallituksen linjaa maltillisemmat tuloverojen kevennykset. Vaikka vaihtoehtomme tarjoaa myös moniin mielestämme keskeisiin lapsiperheiden, pienituloisten eläkeläisten ja opiskelijoiden kokemiin epäkohtiin korjauksia, merkitsisi linjamme sen veropohjaa vahvistavien toimien johdosta pienempää velanoton tarvetta kuin hallituksen vaihtoehto.

Kristillisdemokraattien vaihtoehdon realistisuutta ei ole tässä salissa kyseenalaistettu. Sitäkään, että vaihtoehtomme tarttuu yhteiskunnan kipukohtiin hallitusta hoitavammalla ja välittävämmällä otteella, ei ole yritetty kumota. Kuinka voitaisiinkaan, kun vaihtoehtomme kääntää Lipposen hallituskokoonpanon leikkaamat perhetuet uudelleen nousu-uralle kohdentaa talouden kasvun hedelmiä tasapuolisemmin eri kansalaisryhmille, myös työttömille ja eläkeläisille, esittäväthän kristillisdemokraatit muun muassa elintarvikkeiden arvonlisäveroa alennettavaksi 3 prosenttiyksiköllä?

On huomattava, että esimerkiksi keskustan vaihtoehtoiseen budjettilinjaukseen elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen keventäminen ei ole mahtunut, vaikka sen puolesta on paljon puheita pidetty. Opiskelijoiden asumislisän haluaisimme ympärivuotiseksi. Vahvistaisimme kuntien peruspalveluiden rahoituspohjaa. Esitämme minimieläkkeiden korotusta ja pienimpiä äitiyspäivärahoja nostettavaksi työttömyyspäivärahan tasolle. Kristillisdemokraateille pienimpien äitiyspäivärahojen korotus on yksi kynnyskysymys seuraavissa hallitusneuvotteluissa, ja olemme iloinneet, että esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmän taholta heidän eduskuntaryhmänsä puheenjohtajan suulla on tässä salissa luvattu keskustan olevan samoilla linjoilla. Tähän rintamaan toivoisimme esimerkiksi vasemmistoliiton liittyvän, mutta mahtaako tämä perusturvan ongelmakohdan korjaaminen olla vasemmistoliitolle kynnyskysymys?

Kukapa kristillisdemokraattien vaihtoehtoa voisi vastustaa, kun muutokset vielä esitetään rahoitettavaksi kestävällä tavalla? Mitä tässä on sellaista, mitä pitäisi torjua? Mitä tässä on sellaista, mitä esimerkiksi Eduskuntasalin vasemmalla laidalla, missä joskus on kannettu huolta pienituloisesta ja vähävaraisesta, ei voisi kannattaa?

Hallituspuolueet ovat olleet kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetin suhteen varsin hiljaa. Ehkä on niin, että vaihtoehtomme toteuttamiskelpoisuus yllätti vaihtoehdon ja sen rahoituksen kyselijät. Olemme olleet tyytyväisiä, että myös oppositioryhmä Suomen keskustassa tunnustetaan kristillisdemokraattien vaihtoehdon kestävyys, kun puolue otti omaan vaihtoehtoiseen budjettiinsa meidän vuosia ajamamme esityksen lyhytaikaiseen omistamiseen perustuvien myyntivoittojen veromuutoksesta. Samaan rohkaisemme hallitustakin.

Arvoisa puhemies! SDP:n ja kokoomuksen yhteistyöhön rakentuvan hallituskokoonpanon suuri tavoite oli puolittaa maamme työttömyys. Viime vaalien jälkeen hallitusohjelmaa täsmennettiin niin, että uudeksi tavoitteeksi asetettiin työllisyyden nostaminen 70 prosenttiin. Molemmat tavoitteet jäivät toteutumatta. Työttömyyden piti puolittua neljässä vuodessa. Nyt siihen ei riittänyt kaksikaan vaalikautta. Hallitus itsekin arvioi työttömyyden kääntyvän nousuun. Tämän vuoden työttömyysennuste on 9,1 prosenttia, kun ensi vuodelle arvioidaan 9,4 prosentin työttömyystasoa. Työllisyysaste jää 67,5 prosenttiin eli kauas hallitusohjelman 70 prosentista. Missä nyt ovat hallituksen johtopäätökset? Sosialidemokraatitkin vaikenevat politiikan sisällöstä pyrkien aloittamaan pääministeriehdokkaiden söpöyskisan.

Kristillisdemokraatit pitävät keskeisenä, että pienipalkkaisen työn kannustavuutta lisätään. Se voidaan harkita toteutettavaksi esimerkiksi täsmäkohdennetulla työnantajamaksujen palautejärjestelmällä. Malli on toteutettava niin, että se mahdollisimman hyvällä tavalla kohdistuu uusien työtilaisuuksien syntymiseen ja palvelee etenkin pienyritysten tarpeita. Työttömyyden helpottamiseksi tarvitsemme jatkossa tämän kaltaisia ennakkoluulottomiakin ratkaisumalleja. Samalla on varmistettava, että työvoimapoliittisten toimien määrä on riittävä. Ensi vuoden budjettiin kristillisdemokraatit ovat esittäneet näiden voimavarojen lisäämistä. Kunnissa on mielekästä tekemätöntä työtä muun muassa hoiva-alalla.

Kristillisdemokraattien linja kuntien rahoituspohjan vahvistamiseksi merkitsisi myös kunnille merkittävää lisämahdollisuutta tarjota uutta työtä. Olemme selkeästi torjumassa valtiovarainministeriön työryhmän esitykset pienyrittäjyyden edellytysten heikentämisestä saattamalla osingot tuplaverotuksen piiriin. Ilman yrittäjyyttä työttömyys ei helpotu.

Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelma asetti tavoitteen sosiaalisesti eheästä Suomesta. Tämäkin tavoite jäi toteutumatta. Itse asiassa kehitys on monin osin vienyt aivan toiseen suuntaan. Työttömyys jakaa kansalaisia. Myös kunnat ovat vaikeuksissa, ja peruspalvelut ovat uhattuina monin paikoin. Tälle vuodelle 108 kuntaa nosti kunnallista tuloveroprosenttiaan. Ensi vuodelle niin tehnee yli 90 kuntaa. Hallitus arvioi budjettinsa yhteydessä, että kuntien vuosikate tulee heikkenemään merkittävästi. Stakesin raportin mukaan köyhien lapsiperheiden määrä on yli kaksinkertaistunut 90-luvun alkuun verrattuna. Kotitalouksien väliset tuloerot ovat tuoreimpienkin tilastojen mukaan vain jatkaneet kasvuaan. Tätä kehitystä ei voi kuvata sosiaalisen eheyden tieksi. Sosialidemokraattien johdolla eriarvoisuus on lisääntynyt. Tässäkin on kysyttävä, missä ovat hallituksen johtopäätökset. Pääministeri oman vaalikampanjansa avaustilaisuudessa kyllä väläytteli perhetukien korotuksia, mutta käytännön toimenpiteiksi nämä kauniit puheet eivät muuttuneet.

Kristillisdemokraatit esittävät lapsilisiin ja kotihoidon tukeen korotuksia. Eikö hallituksen tai edes niiden puolueiden, jotka haluavat uskotella olevansa köyhän asialla, kannattaisi suhtautua myönteisesti kristillisdemokraattien esitykseen keventää kaikkien ruokalaskua alentamalla elintarvikkeiden arvonlisäveroa? Näinhän vasemmisto ei tee. Näyttää siltä, että vasemmisto on monelta osin langennut uusliberalistisen politiikan pauloihin. Peruspalveluiden rahoitus pidetään tiukalla, perhetuet jäädytetään ja veronkevennykset rahoitetaan velalla. Mistä se kertoo, kun pääministeri Yhdysvalloissa vieraillessaan jo ylistää siellä tarjolla olevaa poliittisen johtajuuden mallia?

Arvoisa puhemies! Budjetti ei kuitenkaan ole vain euroja ja senttejä, sillä tässäkin yhteydessä valintamme osaltaan vaikuttaa yhteiskuntamme arvoilmapiiriin. Monet ovat kantaneet huolta viimeaikaisista lasten ja nuorten väkivaltailmiöistä. Ongelmat kieltämättä ovat monitahoisia ja vuosien kehitykseen perustuvia. Viihdeteollisuudenkin väkivaltatulva näyttää massiiviselta. Muistutamme, että tällä vaalikaudella tämän hallituksen toimesta keskustan liberaalisiiven hiljaisesti myötäillessä säädettiin uusi kuvatallennelaki, joka käytännössä lopetti kovaa väkivaltaa sisältävien kuvatallenteiden ennakkotarkastuksen. Se oli huono uudistus.

Palautamme myös tässä yhteydessä mieliin, että sosialidemokraattien—kokoomuksen hallitusakseli heikensi perheiden asemaa leikkaamalla kotihoidon tukea ja lapsilisiä.

Kristillisdemokraatit esittävät, että saastuttaja maksakoon -periaate ulotetaan myös mielen saastuttamiseen niin, että kovaa väkivaltaa ja pornoa sisältäville kuvatallenteille säädetään erillinen haittavero. Tämä voisi johtaa siihen, että kierre aina vain raaistuvan väkivaltatarjonnan tiellä päättyisi ja ohjelmistovalintoja kannustettaisiin laadukkaammiksi. Kristillisdemokraatit ovat myös esittäneet erillistä joukkoviestinnän eettistä neuvottelukuntaa, joka Julkisen sanan neuvoston tapaan loisi alalle kestävämpiä pelisääntöjä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kansakuntamme arvoista:

Eräs aikaamme seuraava kansalainen totesi minulle lasten ja nuorten väkivaltailmiöistä keskusteltuamme: "Ongelmamme ydin on siinä, että vanhat arvot ovat murtuneet eikä uusia ole keksitty tilalle." Jäin miettimään hänen sanomaansa. Onko niin, että laajemmaltikin ajassamme odotetaan joitakin uusia arvoja, jotka täyttäisivät arvotyhjiön ja johtaisivat kansakuntamme parempaan huomiseen? Mistä arvoista silloin pitäisi luopua, mitkä arvot pitäisi todeta murtuneiksi ja käyttökelvottomiksi? Joskus sanottiin "veljeä ei jätetä". Joskus yhteiset arvot kiteytettiin kotiin, kristilliseen uskoon ja isänmaahan. Joskus toteutettiin kansallisrunoilija Runebergin Saarijärven Paavosta tuttua peräänantamattomuutta, yrittämisen halua ja pyhyyden kunnioitusta. Mitä näissä on pois laitettavaa? Eikö meidän kansana tulisi löytää jotain tästä arvopohjasta uudelleen?

Meidän on osaltamme tehtävä oikeita valintoja tänään, jotta tulevaisuuden Suomi voisi olla hyvä kaikille. Monet aatteet ovat murtuneet, uskomukset pettäneet ja ideologiat romahtaneet, mutta tänäänkin kristilliset arvot kestävät ja tarjoavat kansakunnalle turvallisuutta ja toivoa. Mitä kristilliset arvot yhteiskunnalliselta kannalta tarkasteltuna ovat? Mielestäni jokaisen ihmisen ainutlaatuisen arvon tunnustamista, välittämistä, perheiden kasvatustehtävän tukemista, tervettä isänmaallisuutta, heikoimman auttamista. Näiden arvojen pohjalta kannattaa kamppailla tänäänkin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Korkeimman hallinto-oikeuden autoveropäätös ilmeisesti aiheutti vipinää valtiovarainministerille.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä arvosteli käsittelyssä olevan valtion ensi vuoden talousarvioesityksen lähetekeskustelussa sitä, että esitys perustui liian optimistisille odotuksille kansantalouden kasvun osalta. Maailmantaloudessa ei ole näkyvissä nopeaa elpymistä toistuvista korkojen alennuksista huolimatta. Taantuma näyttää pitkittyvän, ja myönteistä kehitystä on näillä näkymin odotettavissa vasta aikaisintaan ensi vuoden lopussa. Tämäkin edellyttää sitä, ettei maailmanlaajuisesti tapahdu mitään merkittävää talouskehitystä vaarantavaa. Yhdysvaltojen sotapolitiikka Irakin suhteen on kansainvälisen talouskehityksen kannalta kuin palava sytytyslanka, jonka etenemistä seurataan kauhunsekaisin odotuksin. Mikäli sotatoimet käynnistyvät, voidaan toiveet talouselpymästä siirtää toteutumattomien toiveiden romukoppaan ja varautua laman pitkittymiseen ainakin vuoteen 2004 saakka.

Hallitus omassa budjettiesityksessään ja hallituspuolueet sen eduskuntakäsittelyssä eivät ole tajunneet tilanteen todellista vakavuutta, vaan jatkavat härkäpäisesti hyvätuloisiin keskittyvää veronkevennyslinjaansa ja unohtavat tyystin työllisyyden hoidon ja kuntatalouden kautta tapahtuvan kansalaisten peruspalvelujen turvaamisen.

Suomen työllisyystilanne on luvattoman heikko, työttömyysprosentti on noin 9 ja todellinen työttömien lukumäärä yli 475 000 henkeä huolimatta vuosia jatkuneesta poikkeuksellisen voimakkaasta ja pitkästä talouskasvusta. Kasvun hedelmät on kadotettu ulkomaisten suursijoittajien ja optiohelppoheikkien taskuihin. Tavallinen kansa on saanut sen sijaan kuunnella Niinistön säästö- ja velkojenmaksupuheita. Nyt kasvun pysähdyttyä ja taantuman uhatessa on todellisena vaarana se, että työttömyys nousee nopeasti yli 10 prosentin ja vaarantaa valtiontalouden tasapainon ja kansalaisten hyvinvoinnin.

Työllisyyden hoitoon tarvitaan muutakin kuin lievityshoitoa. On tuettava työvaltaisen pk-yritystoiminnan edellytyksiä työllistää nykyistä enemmän. Lipposen hallitus on valitettavasti keskittynyt toimissaan suurten, vientiin keskittyneiden, pääomavaltaisten ja vähän työllistävien yritysten tukemiseen. Tämän seurauksena edellä mainitsemistani lihavista vuosista huolimatta työttömyys on edelleen eurooppalaisittain korkealla tasolla. Mielestämme kaikki mahdollinen veronkevennysvara lisättynä osalla valtionvelkaan käytettävistä varoista olisi tullut heti ensi vuonna käyttää työnantajien niin kutsuttujen elatusmaksujen alentamiseen. Malliksi pienen ja keskisuuren työllistävän yritystoiminnan työnantajamaksujen alentamiseen sopisi mielestämme ekonomistien Holmin ja Vihriälän malli, jossa maksuja alennettaisiin palkan määrän mukaisesti porrastetusti.

Tähän voitaisiin lisätä vaikeimpia työttömyys- ja taantuma-alueita koskeva lisäporrastus, jolloin esimerkiksi Kainuussa toimiva, matalapalkkaisia työntekijöitä työllistävä yritys saisi kaikkein merkittävimmät maksujen alennukset. Olemme useaan otteeseen myös esittäneet, että pahimmista väestötappioista kärsiville alueille, kuten Pohjois-Karjalan maakuntaan, muuttaville yrityksille myönnettäisiin määräaikainen verovapaus. Hienosäätö ei enää riitä, tarvitaan tuntuvia rakenteellisia toimia, mikäli halutaan välttyä osan maastamme autioitumisesta työikäisestä väestöstä ja työttömyysprosenttimme merkittävästä kohoamisesta. Nykypolitiikalla se ei onnistu, kuten ei ole onnistunut hallituksen pyrkimys saada työttömyys puolitetuksi tai nostaa työllisyysprosentti yli 70:n.

Arvoisa puhemies! Hallitus on keskittynyt veropolitiikassaan alentamaan lähinnä keski- ja hyvätuloisten ansiotuloverotusta. Tämä on ollut hyvin tehotonta työllisyyden parantamisen ja kansalaisten ostovoiman kannalta. Perussuomalaisten mielestä veronalennusvara olisi tullut ja tulisi käyttää mainitsemieni työnantajamaksujen alentamiseen sekä kohdentaa pienituloisimpien veronkevennyksiin nostamalla verovapaan tulon ylärajaa ja lieventämällä progressiota asteikon alapäässä. Pienituloiset joutuvat pakosta käyttämään kaikki nettotulonsa elämiseen, jolloin heidän ostovoimansa parantaminen lisäisi välittömästi kulutuskysyntää kotimarkkinoilla. Se puolestaan lisäisi työvoiman kysyntää palvelualoilla ja kotimarkkinoille tuotteita valmistavassa teollisuudessa. Tämä saisi aikaan myönteisen kertaantumisvaikutuksen toisin kuin hyvätuloisten nettotulojen kasvattaminen, mikä katoaa paljolti ulkomaisiin tuontihyödykkeisiin ja sijoituksiin.

Toinen täysin laiminlyöty veronkevennyksen kohdistamiskeino on arvonlisäveron alentaminen elintarvikkeilta ja välttämättömiltä peruspalveluilta, jolla toimella olisi myös välitön vaikutus kotimarkkinakysyntään ja työllisyyteen.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden asema on Suomessa heikentynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Ahon hallituksen toimesta poistettiin ensin verotuksen lapsivähennykset, minkä osittaiseksi vastikkeeksi nostettiin lapsilisiä. Vuonna 95 leikattiin puolestaan lapsilisiä noin 700 miljoonalla tapetulla markalla. Näistä toimista johtuen lapsiperheiden ostovoima on muutamassa vuodessa laskenut yli 10 prosentilla samalla, kun pääosalla muusta väestöstä ostovoima on kasvanut lähes saman verran.

Laman laskun raskain taakka on näin ollen sysätty lapsiperheiden kannettavaksi. Tästä kaikesta on ollut seurauksena merkittävällä osalla lapsiperheitä putoaminen köyhyysrajan alapuolelle. Hiljattain julkaistussa Stakesin tutkimuksessa todetaan, että rajan alapuolella oli vuonna 2000 noin 62 000 perhettä eli yli kaksi kertaa enemmän lapsiperheitä kuin kymmenen vuotta aikaisemmin, toisin sanoen ennen Ahon ja Lipposen hallitusten leikkaustoimia. Muissa perhemuodoissa ei vastaavaa köyhtymiskehitystä havaittu. Kun vielä otetaan huomioon se, että noin puolet perheistä on lapsiperheitä, kehitys koskettaa valtavaa määrää kansalaisia. Jos verrataan tilannetta koko EU:n mittakaavassa, on tilanne vielä murheellisempi, sillä vain Välimeren maissa ja Irlannissa on köyhyysraja Suomea alhaisemmalla tasolla.

Pääministeri Lipponen on vaalikampanjansa avauksessa hymyssä suin julistautunut lapsiperheiden puolestapuhujaksi ja luvannut lapsilisiin korotusta — vaalien jälkeen — tietysti sillä edellytyksellä, että hänen puolueensa voittaa vaaleissa ja jatkaa hallituksessa. Ihmettelen vain sitä, joudutaanko korotuksia odottamaan yhteensä 11 vuotta ennen kuin SDP:n ja Lipposen mielestä on aika kypsä korotuksille. Miksi korotuksia ei ole tehty Lipposen ensimmäisen tai nykyisen, toisen, hallituksen toimesta, kun rahaa on ollut jakaa ulkomaisten sijoittajienkin pohjattomiin pusseihin? Pitäisikö hänen lupauksiinsa uskoa nyt, kun ne annetaan juuri vaalien edellä?

Perussuomalaisten mielestä lapsiperheiden taloudellisen aseman parantaminen on toki tulevien eduskuntavaalien pääteema. Se on välttämätöntä jo nykyisen väestökehityksemmekin takia. Lapsilisiä on korotettava useana vuonna jälkeenjääneisyyden poistamiseksi ja kotihoidon tukea on nostettava tasolle, jolla se takaa perheille mahdollisuuden vapaasti valita lastensa hoidon järjestäminen. Suomesta loppuvat veronmaksajat ja tulevien eläkkeiden kustantajat nykyisellä perhepolitiikalla.

Keskustankaan toimintatapa lapsiperheiden tukemisessa ei ole kovin lupaavaa. (Ed. Ala-Nissilä: On, on!) Eduskunnassa puolue esiintyy vahvana lapsiperheiden puolestapuhujana, mutta ruohonjuuritasolla, kuten esimerkiksi puolueen perhepolitiikan äänitorven Tanja Karpelan kotikaupungissa Espoossa, se yksimielisesti vastustaa yhdessä kokoomuksen ja sosialidemokraattien kanssa kaikkia esityksiä kotihoidon tuen vähäisestäkin korottamisesta. (Ed. Elo: Se on kyllä väärin!) Vanha sanonta keskustan luotettavuudesta tulee taas valitettavasti väistämättä ainakin mieleen. (Ed. Ala-Nissilä: Ei Karpela päätä Espoon asioista, kysykää vaikka Niinistöltä!)

Arvoisa puhemies! Suomessa on tällä hetkellä yhteensä noin 1,2 miljoonaa eläkeläistä, joista noin puolet saa eläkettä alle 840 euroa kuukaudessa. Pelkällä kansaneläkkeellä, jonka suuruus yksin elävällä on 467 euroa kuukaudessa, elää noin 112 000 eläkeläistä. Sellaisia eläkeläisiä, joiden eläketulo jää alle valtionverotuksen alarajan, 500 euroa kuukaudessa, on noin 154 000.

Verotuksella on välitön vaikutus eläkeläisten elämään, (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä, kyllä!) jolloin myös siihen tehtävillä muutoksilla voidaan suoraan vaikuttaa heidän elinehtoihinsa. Kun suurin osa eläkeläisten tuloista menee päivittäisiin elantokuluihin kuten ravintoon, asumiseen, lääkkeisiin, erilaisiin sosiaali- ja terveyspalvelumaksuihin ja muihin palveluihin, olisi helpoin tapa lisätä eläkeläisten ostovoimaa alentaa ruuan ja muiden välttämättömyystavaroiden ja palvelujen arvonlisäverotusta sekä nostaa verovapaan tulon ylärajaa, kuten jo edellä esitin. Eläkeläiset ovat rakentaneet ja luoneet maamme nykyisen hyvinvoinnin perustan. Siksi heillä on ehdoton oikeus vaatia itselleen turvallinen ja ihmisarvoinen elämä. Riittävä eläkkeiden taso on yksi perusedellytys yhdessä kunnollisen terveys- ja hoitopalvelutoiminnan kanssa. (Ed. Kallis: Mikä on vaihtoehtobudjettinne?)

Arvoisa puhemies! Liikennerahojen osalta valtiovarainvaliokunta teki oman nokituksensa lisäämällä tiemäärärahoja ja nostamalla esiin viisi uutta varsin suurta tierakennushanketta. Vaikka nämä uudet tiekohteet sijaitsevatkin eri puolilla Suomea ja ovat liikenteellisin perustein kannatettavissa, pidän itse kuitenkin valiokunnan poliittista joulupakettia hieman epäonnistuneena tienhoidon kokonaisuuden kannalta. (Ed. Rajamäki: Eduskunta päättää hankkeista!) Mielestäni tärkeämpää olisi ollut tässä vaiheessa, ed. Rajamäki, lisätä perustienpidon määrärahoja (Ed. Rajamäki: Lisäbudjetissa teimme sen!) niiden jo yli kymmenen vuotta jatkuneen jälkeenjääneisyyden oikaisemiseksi. — Se lisäbudjettimääräraha ei ole riittänyt minkäänlaiseen tasokorotukseen, ed. Rajamäki. — Nykyiset varat eivät riitä pientieverkon kunnon ylläpitämiseen, saati parannushankkeiden toteuttamiseen riittävässä laajuudessa. Niissähän keskityttiin nimenomaan kevyen liikenteen väylien parantamiseen. Jatkuvasti joudutaan päällystettyjä teitä entistämään takaisin sorapintaisiksi. (Ed. Kuosmanen: Se on huono juttu!) Heikko tiestö on eräs merkittävä syy myös siihen, etteivät yritykset voi enää sijoittua monille maamme syrjäalueille muista tukitoimista ja omista haluistaan huolimatta. Tien kunnolla on myös selvä vaikutus liikenneturvallisuuteen, jonka eteen tehdään maassamme jatkuvasti eri tahoilla työtä.

Budjettimietintöön sisältyy myös kiistelty Vuosaaren satamahanke, josta valtiolle koituu vuosina 2003—2008 ainakin 103,7 miljoonan euron kustannukset. Lisäksi valtion piikki on käytännössä auki muun muassa tunneli- ja rautatie- sekä meriväyläinvestointien osalta, mikä merkinnee valtion rahoitusosuuden nousua merkittävästi mainittua määrää korkeammaksi. Kun vielä hankkeeseen liittyvistä maaperä- ja pohjavedenvirtaustutkimuksista on merkittävä määrä tekemättä ja sataman kannattavuuslaskelmat perustuvat alimitoitettuihin kustannusarvioihin ja ylimitoitettuihin tuottoarvioihin, on hanke mielestämme enemmän seikkailupolitiikkaa kuin suunnitelmallista toimintaa. Kuinka kauan talousongelmiaan surkutteleva Helsingin kaupunki pysyy kyydissä huimaa vauhtia nousevissa sataman rakennuskustannuksissa, kun mahdolliset tulot ovat pitkällä tulevaisuudessa ja perustuvat olettamuksiin eivätkä riittävästi huomioi esimerkiksi Tallinnan kilpailuriskiä Viron EU-jäsenyyden toteutuessa? Pitämällä muut maamme satamat nykyisessä kunnossa ja kehittämällä niitä päästäisiin huomattavasti halvemmalla ja parempaan tulokseen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi poliisiasioista. Poliisipula on jokapäiväistä arkea kaikkialla Suomessa. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Pahimmin se tuntuu syrjäalueilla hälytysaikojen venyessä kohtuuttomiksi. Myös suurkaupungeissa on tilanne vaikea rikosten selvitysprosentin painuessa alle työttömyysprosentin. Tästä huolimatta hallitus ja valtiovarainvaliokunta eivät tee mitään poliisin toimintaedellytysten parantamiseksi. (Ed. Ala-Nissilä: Se on keskustan vastalauseessa!)

Nyt käsittelyssä oleva budjettimietintö merkitsee käytännössä sitä, että valmistuvista uusista poliiseista jopa kaksi kolmasosaa jää koulun jälkeen työttömiksi ja suoraan työttömyyskortistoon. Tämähän on pahempaa kuin hölmöläisten talonrakennus. Yhteiskunta menettää rikosten seurauksena huomattavasti enemmän kuin kaikkien valmistuvien poliisien työllistäminen maksaisi. Lisäksi kansalaisten perustuslaillinen turvallisuus on vakavassa vaarassa. Kun otetaan vielä huomioon harmaan talouden jatkuva kasvu ja suhteessa sen tutkinnan heikkenevät resurssit, tuntuu hallituspuolueiden kokoomuksen johdolla valitsema linja käsittämättömältä. Perussuomalaisten linja on se, että poliisin toimintamäärärahoja on välittömästi nostettava niin, että avoimet virat voidaan täyttää ja lähivuosina voidaan kuroa 1990-luvulla kertynyt ja edelleen kasvava jälkeenjääneisyys umpeen ja siten voidaan turvata kansalaisten perusturvallisuus kaikkialla maassamme.

Valtiovarainministeri   Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Mitä ensinnäkin tulee yleiseen talouden kehitykseen, voin pitkälti yhtyä niihin näkemyksiin, joita valtiovarainvaliokunnan arvoisa puheenjohtaja esitti. Todellakin tilanne on niin, että yhä edelleen eletään toisaalta epävarmuuden tunnelmissa ja toisaalta sellaisen saman toivon varassa, että kasvu lähtee liikkeelle noin puolen vuoden päästä. Mutta tätä puolta vuotta on jo monta puolta vuotta tietysti tullut odotelluksi.

Kannattaa kuitenkin tehdä heti perään se havainto, että talous ei ole missään erityisissä pohjamudissa. Yhä edelleen maailmantalous kasvaa, Yhdysvaltain talous kasvaa ja jopa Euroopassakin on talouskasvua. Herätänkin kysymyksen siitä, pitäisikö paremminkin ymmärtää se, että oleminen on viisainta nyt sopeuttaa sellaiseen, ettei ehkä mitään voimakasta buuminomaista talouskasvua tulisikaan. Juuri tällaisesta olemisen sopeuttamisesta minusta tässäkin talossa on nyt syytä keskustella, olisi ollut syytä keskustella jo monta vuotta. Viime uutiset eivät ole mitenkään muuttaneet näitä näkökulmia. Pörssi nousi aikansa laskeakseen taas. Signaalit, joilla näitä muutoksia tapahtuu, ovat kovin pienimuotoisia. Mitään vakiintunutta positiivista merkkiä ei ole olemassa.

Konkreettiseksi alkaa nousta erityisesti Euroopan tasolla kysymys vakaudesta. (Ed. Ala-Nissilä: Saksan tilanne?) — Olen juuri tulossa siihen. — Tiedän, ettei näissä meidän keskusteluissamme, mitä enemmän vasemmalla ollaan erityisesti vastaajapuolella, ole kovinkaan suurta arvoa annettu vakauden käsitteelle. Minusta nyt Saksan tilanne kyllä alkaa konkreettisesti näyttää meillekin, mitä tarkoittaa julkisen talouden vakaus ja mitä tarkoittaa julkisen talouden vakauden puute. Ei vakauden puutetta jollakin elvytysopilla korjata, sehän vain lisää epävakautta. Mutta valitettavasti nyt alkaa korkokeskustelu Saksassa. On alkanut jo ainakin jossain veran alla esiintyä epäilyksiä finanssimarkkinoitten mahdollisuuksista toimia jatkossa normaalilla tavalla eli epäilyjä finanssimarkkinoiden horjahtamisesta. Ne ovat hyvin vakavaa laatua olevia asioita. Ne heijastuvat tietysti jo nyt Suomeen sillä tavoin, että Saksan talouden vastoinkäymiset näkyvät Suomen viennin tuntuvana alenemisena juuri Saksan markkinoille. Kun muistetaan, että ne ovat tärkeät markkinat, me maksamme tavallaan jo nyt Saksan talousahdinkoa. Mutta ongelma syvenee, jos euron suurin jäsenmaa jostain syystä ajautuisi vieläkin suurempiin vaikeuksiin.

Mitä Suomen tilanteeseen muuten tulee, täälläkin on nyt viime päivinä taas totuttu siihen, että ennustuslaitos toisensa jälkeen vetää alas ennusteitaan. Valtiovarainministeriössä ei niin ole tehty. Edustamme ilmeisesti vieläkin varovaista linjaa. Se on pidetty ennallaan. Mutta toistan sen, että kaikki muuttuvuustekijät, jotka ennusteitten takana ovat, ovat valitettavasti riskejä alaspäin. Toivottavasti vaan yksikään niistä ei toteutuisi.

Palaan tuohon vakauden leimaan. Minusta on mielenkiintoista, että virsi on muuttunut myöskin teillä, ed. Smeds. Konkreettisimmin sen toi esille ed. Uotila kertoessaan, että hän ei ainakaan eikä heidän ryhmänsä eivätkä ylipäätään ne, jotka budjettiin ovat olleet menoja lisäämässä, vastaa sitten siitä, että myöhemmin leikataan. Ei näillä ole hänen mukaansa mitään syy-yhteyttä. Varmaan onkin viisainta nyt viimeistään irtisanoutua. Velan pelko on kyllä viisauden alkua, joskus kyllä myöskin leikkausten alkua. Nyt ollaan lähellä sitä tilannetta jatkossa. Mikä arvo sitten näille käsien pesemisille pitää antaa, se on jokaisen varmasti itsekin mietittävä asia. Menotaso on nimittäin noussut valitettavan korkeaksi.

Tietysti voidaan jo uskoa, että aika pian keksitäänkin syyttää allekirjoittanutta siitä, että olisi pitänyt pystyä torjumaan juhannuspaketin kaksinkertaistuminen; olisi pitänyt pitää kiinni siitä, mitä sovittiin juhannuspaketin yhteydessä, ettei eduskunnalla enää sen jälkeen ole mitään erityisiä tarpeita koko vaalikaudella; olisi pitänyt "paketti paketin päälle" -politiikka sen jälkeen torjua. Mutta enpä siihen kyennyt.

Ed. Rajamäki esitti täällä minusta hyvin huolestuttavalla otteella vakavia asioita. Jostain syystä hän on saanut päähänsä, että valtiontalous on ylijäämäinen ensi vuonna. Mihin ihmeeseen sellainen perustuu? (Ed. Rajamäki: Valtiovarainministeriön arvioon!) Me otamme ensi vuonna lainaa melkein 4 miljardia markkaa. Mutta jos te haluatte, niin kuin puheessanne totesitte, ottaa vielä ne eläkerahatkin, jotka nyt kerätään tulevaa eläkettä varten ja käyttää nekin täällä, niin silloin on ylijäämää kyllä. Se on julkisen talouden ylijäämä, josta te puhuitte, mutta ne rahat ovat kaikki eläkerahaston ylijäämää. Valitettavasti budjettitalous on juuri täsmälleen sen verran alijäämäinen kuin me nyt joudumme ottamaan velkaa. Miten se etumerkki teiltä nyt pääsi vaihtumaan, ed. Rajamäki?

Tai oikeastaan, eihän se mikään ihme ole. Puolitoista vuotta sitten te julistitte tältä samalta paikalta, että nyt on valtiontaloudessa pysyvä ylijäämä, rakenteellinen ylijäämä, 10—15 miljardia, joka ei horjahda pienistä laskukausistakaan. Näin te sanoitte ja yllytitte muuta porukkaa kuluttamaan rahaa. Tänään me näemme, että teidän arvionne oli noin 20 miljardia markoissa väärin, puolitoista vuotta sitten, lähestulkoon. Kyllä minä ymmärrän sen, että te mielellänne elätte jossain epätodellisuudessa, mutta ei kai tämä nyt koko sosialidemokraattien ryhmää kumminkaan koske. (Ed. Laukkanen: Kyllä se koskee!)

Ed. Uotila irtisanoutui siitä, että 60 miljoonan euron lisäykset olisivat käytännössä mikään syy, jos leikkaamaan joudutaan. Nythän valtiovarainvaliokunta jatkaa sitä samaa taktiikkaa, että ujutetaan sillä tavalla menoja, jotka eivät näykään heti vaan tulevat velvoitteina vasta myöhemmin. Tarkoitan tällä tuota tienpätkäpolitiikkaa, joka on palannut Suomeen. Se on 150 miljoonaa euroa lisää. Kaiken kaikkiaan siis kysymys on yli 200 miljoonan euron lisäyksestä. Se on jo aika tuntuva summa. (Ed. Rajamäki: Pitäisi hallituksen hoitaa omat hommansa!)

Pannaan se joihinkin mittapuihin: Vuonna 96 oli shokkihoitoa, kun jouduttiin tekemään varsin yllättäviä menoleikkauksia. Se oli todellinen shokki eduskunnalle. Niitten menoleikkausten määrä oli 2,5 miljardia markkaa vain. Nyt valtiovarainvaliokunta panee puolet siitä menemään. Eivät ne ihan pieniä summia ole, vaikka siltä vaikuttaisi. Mutta jos käsitykset ovat todellakin niin pilven reunalla kuin ed. Rajamäellä, niin väitän, että on suuri riski kyllä julkiselle taloudelle, julkisen talouden vakaudelle, kansantalouden vakaudelle ja Suomen kehitykselle, jos joku laajempikin joukko jakaa teidän ajatuksianne.

Tällä kertaa ollaan siinä tilanteessa, että kansalaiset ymmärtävät kyllä, että kaikkien hyvien asioitten ajajat eivät aja yhtään hyvää asiaa loppuun asti. He ajavat pahaa asiaa. (Ed. Elo: Mitä pahaa?) — Sitä pahaa, että leikkaukset pyrkivät yleensä kaksinkertaistumaan sitten, kun pitää tehdä korjausliikkeitä, verrattuna siihen jaettuun hyvään. Ei meillä ole sellaiseen mahdollisuutta. Palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin mielelläni.

Minkälaisia riskitekijöitä meillä sitten on? Väitän, että suuri riskitekijä niin työllisyyden kuin kaikkien hyvien asioitten kannalta on se, että me menettäisimme tasapainotilanteen. Me olemme hyvin lähellä siinä nyt. Jos kasvuennuste ensi vuodeksi pettää, niin tuo menettäminen on tosiasia.

Kaikkihan tietävät, että eräisiin verotuloihin liittyy erityisriskejä, joista tänään korkein hallinto-oikeus on kaksi tuntia sitten antanut ratkaisunsa autoveron kohdalta. Siinä pyritään nyt nopeasti haarukoimaan tuo ratkaisun materiaalinen sisältö niin, että hallitus olisi huomenna valmis ilmoittamaan kantansa ja myöskin lähtemään antamaan esitystä eduskunnalle, niin kuin verojaoston kanssa olemme varsin asiallisesti saaneet sovittua. Mutta näyttää siltä, että sitä kautta menetyksiä kyllä tulee, valmisteveroissa muutoinkin. Alkoholi-, tupakkapuolella on suuri paine, joka väistämättä todentuu ensi vuoden vaihteessa.

Ikääntymisestä on minusta jossain määrin virheellisestikin ilmaistu, että se olisi ongelma. Ongelma on tietysti ikärakenteen muutos Suomessa, joka on väistämätön ja tosiasia, jota seuraava eduskunta enää ei voi ikään kuin unohtaa tulevaisuuden asiana.

Edelleen näen, että meidän paljon kehuttuun kilpailukykyymme tulee kohdistumaan tästä eteenpäin alati kasvava paine, ehkä vähän eri kautta kuin monet muut arvioivat. Minä uskon, että Euroopan unionin laajentumisen myötä syntyy sellaisia voimakkaita nälkäisiä talouksia, joissa tällaisten Suomi-mallien noudattaminen tai toistuminen voi hyvinkin 10—20 vuoden säteellä toistua. Silloin tietysti Suomenkin haasteellisuus kasvaa. (Ed. Gustafsson: Onko mikään asia hyvin, ministeri Niinistö?) — Vain teidän ennusteenne, se pilven reunalta annettu, on hyvää, mutta se ei pidä yhtään paikkaansa, ed. Rajamäki. Siinä on se ongelma sitten taas.

Totesin kyllä jo aluksi, että me elämme normaalia talousaikaa. Kysymys on siitä, ymmärrämmekö me sen, osaammeko me siihen sopeutua. Se on joskus hyvin vaikeata.

Palaan hetkeksi vain yhteen yksityiskohtaan, joka koskee tiemäärärahoja. Minusta niiden perusteiksi ei ole esitetty alkuunkaan riittäviä syitä. Meillä panostetaan uuden tien rakentamiseen runsain mitoin. Työllisyysnäkökulmat eivät tässä paina, eikä ainakaan minulle tullut heti mieleen, kuka liikennejaoston jäsenistä on edes kotoisin Jyväskylä Kirrin suunnasta. Kaikki perustelut tuntuvat pettävän. Aionkin tässä yhteydessä, jos vihreitten äänestysesitys tulee kohdistumaan nimenomaan näihin tienpätkiin, (Ed. U. Anttila: Kyllä!) kyllä heitä tässä kannattaa.

Arvoisa puhemies! Kerta kerran jälkeen näissä keskusteluissa toistuu merkillinen kaava siitä, että hallituksen veropolitiikka on suosinut hyvätuloisia. Voimakkaimpia ne äänenpainot ovat siellä, missä on vaadittu ainoa painotusero toteutettavaksi veroratkaisuissa, ja se on hyvätuloisten eläkeläisten suosiminen, siis niiden eläkeläisten suosiminen, joiden eläketulo on kaksinkertainen tai yli kaksinkertainen keskimääräiseen eläkkeeseen verrattuna. Heitä on suosittu, se pitää paikkansa, mutta minä väitän, että ei kylläkään hallituksen toimesta, vaan nimenomaan eduskunnan johdonmukaisesta ja yksimielisestä vaatimuksesta. (Ed. U. Anttila: Kyllä!)

Haluan teitäkin muistuttaa, ed. Vistbacka, että tässä se teidän epäoikeudenmukaisuutenne on toteutunut, teidänkin toimestanne. Siis se väestöryhmä on saanut suurimmat veronalennukset, (Ed. Gustafsson: Tältä puolelta haluttiin pieniä eläkkeitä korottaa enemmän!) käytännössä myöskin ensi vuodelle kaksinkertaiset veronalennukset. — Niitä ed. Gustafsson on ponnekkaasti samoin äänenpainoin ja volyymein kuin nytkin ollut vaatimassa täällä jatkuvasti. — Olisi tietysti aika kohtuullista, jos joku ilmoittautuisi tällaisen veropolitiikan vaatijaksi ja ajajaksi, kun sellainen nyt kumminkin toteutui. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä tunnustautunut.

Arvoisa puhemies! Nyt puhutaan paljon lapsiperheistä. Minusta olisi paikallaan puhua nuorista suomalaisista. Tässä nimittäin tuli sellainen henkilökohtainen kokemus siinä vaiheessa, kun monet muutkin kuin ed. Rajamäki kuvittelivat, että maailma on ruusuilla tanssimista tästä eteenpäin, siis vuoden 2000 paikkeilla, jolloin rahaa todella tuli. Silloin oli nähtävissä hyvin selvästi — ja varmasti siinä oli laukaisijana myöskin eduskunnan oma rahankäyttö, optiokeskustelut — että alkoi sellainen vaatimusten kierre, jonka fiksuimmat heti aloittivat eli korkeakouluväki. Me kuulimme silloin, että korkeakoulut ovat katastrofin partaalla. Se oli ensimmäinen tällainen eturyhmäkierros. Sen jälkeen lähes kaikki eturyhmät ovat tuollaisen kierroksen käyneet. Nyt näyttää tuomioistuinlaitoskin heränneen viime vaiheessa.

Mutta yksi puuttuu joukosta, ja se on suomalaiset nuoret. Ei ainakaan minun työhuoneessani ole kukaan käynyt puhumassa heidän asiaansa. Valitettavasti heidän asiansa vain on kaikkein rankin siinä mielessä, että nyt odotetaan maksajia, väestökehityksen maksajia, kymmenen vuoden päästä jo aika kovalla kädellä rangaistavia palkansaajia ja yrittäjiä. Näiden nuorten pitäisi hoitaa se asia. (Ed. Pekkarinen: Ja tehdä lapsia, jos perhepolitiikka olisi kohdallaan!) Kysymys ei ole heidän asiastaan, vaan itse asiassa kysymys on, jos ikäjakautumaa ajatellaan, tämänkin salin ihan henkilökohtaisesta intressistä. Me olemme silloin eläkkeellä, mutta kuka sen maksaa? Onko sellaista halukkuutta? Jos nyt vielä jätetään valmistautumatta julkisen hallinnon puolella siihen, luodaan epävakautta, niin kuin halutaan, samanaikaisesti eläkemaksut nousevat, niin se on aika kovaa leikkiä, maksaa sekä velat että eläkkeet suurten ikäluokkien puolesta. Minusta tähän asiaan, jos johonkin, kannattaisi kiinnittää huomiota.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän valtiovarainministerin luopumisen tuskan, mutta en koskaan tule hyväksymään hänen loukkaavaa ja nöyryyttävää asennettaan eduskunnan budjettivaltaa kohtaan. Se on muodostunut ministerin henkilökohtaiseksi ongelmaksi.

Tältä osin myöskin, mitä tulee Suomen vakausohjelman tarkistukseen, jonka ministeri itse on antanut tuoreesti eduskunnalle, todetaan sanatarkasti: "Valtiontalous kääntyy vakausohjelmakaudella uudelleen alijäämäiseksi oltuaan ylijäämäinen vuodesta 2000 lähtien. Vielä vuosina 2002 ja 2003 valtiolla säilyy niukka tuloenemmyys, mutta verotuottojen pieneneminen kääntää valtiontalouden alijäämäiseksi vuosina 2004 ja 2005." jne. Ministerin kannattaa lukea paperit, joita tänne lähettää, koska me luotamme joissakin asioissa hivenen vielä valtiovarainministeriöön ministeristä huolimatta.

Mitä tulee tiehankkeisiin, niin Ahon hallituksen aikana painettiin 20 hanketta ja miljardi euroa, Lipposen ykköshallituksen aikana 20 hanketta ja miljardi euroa. Nyt vasta eduskunnan päättämillä uusilla tiehankkeilla tämä summa nousee lähelle 700:aa miljoonaa euroa, Lipposen kakkosen aikana. Kysymys on siitä, että ministeri jättää hoitamatta tehtävänsä liikenne- ja viestintäministeriön esitettyä hallitusohjelman mukaisesti ja ministerin itsensä hyväksymän budjettikirjan perustelujen mukaan kohdan "Liikenneverkkoa ylläpidetään ja kehitetään koko maassa". Siitä on kysymys. Ministerin taktiikkana oli, että suuret hankkeet, joista eduskunta lausui, että ne suoritetaan erillisrahoituksella, olisivatkin rassanneet alueellista kehittämistä ja lopettaneet muun maan tieverkon liikenneturvallisuus- ja muiden hankkeiden toteuttamisen. Tässä eduskunta näyttää kaapin paikkaa. (Ed. Gustafsson: Oikein!)

Kari  Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on kyllä ihan kohtuullista, että valtiovarainministeri moittii koko eduskuntaa siitä, että se on tehnyt lisäyksiä noin 65 miljoonan euron edestä hallituksen ehdotukseen, mutta on ihan turha kohdistaa sitä syytettä vain tänne vasemmalle laidalle. Tämä on valtiovarainvaliokunnassa syntynyt, hallitusryhmien yhteinen päätös, ja siinä on mukana myöskin ministerin oma puolue.

Mitä tulee siihen, aiheuttaako tämä 65 miljoonan euron lisäys tulevalla vaalikaudella leikkauspaineita ja mihin aiheuttaa, niin korostan vain sitä, että muut seikat uhkaavat tulevan vaalikauden taloustasapainoa kyllä paljon enemmän kuin tämä 65 miljoonaa. Siellä on mukana silloin Irakin sota, siellä on talouskehitys globaalilla tasolla, siellä on Saksan tilanne, Saksan finanssimarkkinoiden kriisiytymisuhka jne. Toistan vielä sen, että on turhaa laittaa mahdollisen tulevan vaalikauden leikkauspaineita näiden 65 miljoonan euron lisäyksen piikkiin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa budjettipuheenvuorossa totesin, että keskustan vaihtoehtolinja on vastuullinen, eikä ministeri Niinistökään löytänyt siitä moitteen sanaa. (Naurua — Ed. Rajamäki: Siltä näyttää! — Ed. Gustafsson: Siitä voi tehdä johtopäätöksiä kyllä!) Ongelma on todella se, että hallituspuolueiden sisäinen erimielisyys on näin laajaa. Se on kyllä vakaan valtiontalouden kehittämisen kannalta iso ongelma.

Arvoisa ministeri, kyllä keskustan puolesta toivomme sitä, että jos yksi sanoma tästä lähetekeskustelusta nyt lähtee, niin se olisi lapsiperheiden asema. Lapset ovat tulevaisuuden nuoria. Me näemme, mikä on lapsiperheiden tilanne tilastojen valossa, ja me näemme, mikä se on tämän päivän arjessa. Jos tästä budjettikeskustelusta lähtisi nyt se sanoma, että uudella vaalikaudella suomalaisten pienituloisten lapsiperheiden asema nostetaan vahvasti esille ja sitä todella pyritään korjaamaan, niin silloin me olemme tällä keskustelulla jo saaneet jotakin konkreettista aikaan. (Ed. Gustafsson: Ei Niinistö ole luvannut pennin killinkiä, jos kuuntelitte tarkasti!)

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että kansainvälinen politiikka ja varsinkaan talouspolitiikan ennusmerkit eivät näytä kovin lupaavilta. Koska Suomi ei ole yksin tässä maailmassa, on tietysti varauduttava synkkiin näkymiin. On ihan totta se, mitä ed. Antvuori ryhmäpuheenvuorossa totesi, että valtion menoihin on suhtauduttava tulojen mukaan eli tuloja pitää olla niin paljon, että menot voidaan peittää. Ensin on kakku kasvatettava, ja sitten se voidaan jakaa. Tahtoo olla, että täällä eduskunnassa näitä jakajia löytyy paljon enemmän kuin kasvattajia.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on suorastaan noloa, että ministeri Niinistö käy ala-arvoisella tavalla arvostetun valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajan Rajamäen kimppuun. (Ed. Rajamäki: Ei pyydetä armoa!)

Mutta olennaista ministeri Niinistön puheenvuorossa oli se, että siinä ei ollut sanaakaan meidän yhteiskunnan pääongelmaan: työttömyyteen. Luulen, että se jos mikä loukkaa suurinta osaa meitä kansanedustajia täällä. Se oli myöskin pääsisältö niissä muutoksissa, joita nyt ensi vuoden budjettiin tehdään. En yhtään häpeä sanoa teille, ministeri Niinistö, että olisin itse toivonut vielä enemmän panostuksia nimenomaan työllisyyden parantamiseksi. Ettekö te katsellut eilen esimerkiksi televisio-ohjelmaa siltä osin, mikä tilanne tällä hetkellä on? Me olemme tehneet hallituksessa paljon, kiitos sosialidemokraattien, vasemmistoliiton, ja vihreätkin olivat mukana. Kokoomus (Puhemies koputtaa) hoitaa tällä hetkellä pelkästään valtiontaloutta, kun pitäisi hoitaa työttömyyttä ja hyvinvointipalveluja. (Ed. Antvuori: Ja nämähän eivät ole yhtään tekemisissä keskenään! — Ed. Zyskowicz: Ed. Gustafsson ei vieläkään ymmärrä, että valtiontalouden hoito on yhtä kuin työllisyyden hoitoa!)

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Todellakin, termi käsienpesu näyttää vakiintuneen aivan oivallisella tavalla poliittiseen kielenkäyttöömme. Tämä keskustelu osoittaa myöskin sen.

Ed. Antvuori, samalla aikaa kun te korostatte, että vain te olette kantaneet budjettivastuuta ja huolta valtiontalouden tilasta, muistakaa: valtiovarainministeriössä on istunut vuodesta 87 alkaen teidän ministerinne, ensin Puolanne, sitten Viinanen, sitten Niinistö. Tässä nähdään tuloksia. Muistakaa myöskin se. Samaan aikaan te syytätte täällä muita hallituskumppaneita siitä, että kasvatettiin budjettia, tehtiin tiepaketti. Miksi te menitte sen hyväksymään, jos te kannatte niin voimakkaasti huolta ministeri Niinistön tavoin valtiontaloudesta? Te itse hyväksyitte sen. Näin ollen on syytä kantaa myöskin siitä silloin vastuuta.

Ed. Rajamäen kovalla kohinalla juoksemalle tiepaketille näyttää käyvän niin, että se ei koskaan tule toteutumaan. Liikenneministeri on sanoutunut siitä selvästi irti, valtiovarainministeri on sanoutunut siitä selvästi irti. (Ed. Gustafsson: Missä? — Välihuutoja) — Lausunnossaan, tässä ministeriön lausunnossa, joka on jaettu myös valtiovarainvaliokunnan jäsenille. — (Puhemies koputtaa) Myöskin valtiosihteeri Sailas on esittänyt erittäin kriittisiä puheenvuoroja siitä, (Puhemies koputtaa) missä on rahat.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia, että tämä on eduskunnan tahto, mutta se viesti, mikä valtiovarainministeriöstä tulee, (Puhemies koputtaa) osoittaa, että näihin toimiin ei tulla ryhtymään.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän, että valtiovarainministeri on huolissaan budjetin tasapainosta. Mutta, ministeri Niinistö, silloin teidän pitää kyllä katsoa myöskin tulopuolta. Tällä kaudella te olette alentaneet tuloveroja 18 miljardilla markalla. Sinä aikana, kun te olette ollut valtiovarainministerinä, tuloveroja on alennettu noin 35 miljardilla markalla, ja ensi vuonnakin alennatte 450 miljoonalla eurolla, joka on vajaa 3 miljardia markkaa. Onko se viisasta alentaa tuloja, kun tiedossa on vähän huonommat ajat edessä?

Nyt en niinkään paljon moiti sitä, mitä on tapahtunut edellisellä kaudella. Mutta varsinkin tänä vuonna, kun tiedämme, että talouskasvu ei ole enää niin suuri kuin aikaisemmin, ja kun tiedämme, että ikärakenne vaatii lisämenoja ym. ym., niin eikö olisi ollut parempi lähteä kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetin (Puhemies koputtaa) taakse, jossa ei ollut velanottoa juuri lainkaan? (Puhemies koputtaa) Me olisimme kiristäneet veroja, (Puhemies koputtaa) mutta ei tuloveroa kuitenkaan.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ei tässä oikein jaksaisi riidellä, kun joulukin tulee ja kaikkea, (Ed. Gustafsson: Niinistö aloitti!) mutta sen verran kyllä valtiovarainministerille, että taitava valtiovarainministeri ei päästä katkeruutta pintaan, vaikka olisi pieniä tappioitakin tullut matkan varrella, ei varsinkaan siinä tilanteessa, jossa toisena osapuolena on eduskunta, joka kuitenkin lopullisesti aina budjetinkin päättää ja hyväksyy. Kyllä tämä, ministeri Niinistö, on edelleen myöskin teidän näköisenne budjetti ihan kohtuumitassa.

Mutta jotta keskusta ei jäisi aivan ilman, muistutan ed. Ala-Nissilän alkupuheenvuorosta, jossa hän puhui thatcherismista yhdessä Lipposen hallituksen kanssa. No, tästä puhuu nyt sitten puolue, joka hurmaantui Ahon hallituksen aikana Uuden-Seelannin mallista, Thatcherista sitä kautta, (Ed. Ala-Nissilä: Ei, ei!) joka halusi lopettaa kolmikantayhteistyön ja päätyi sitä kautta työreformiin, työreformismiin. Tällä hetkellä tilanne on tietysti jollain tavalla parempi, työreformismi on kadonnut. Ainoa ismi oikeastaan, (Puhemies koputtaa) mikä keskustalla jäljellä on, on ministerismi, kaipuu valtaan kaikin voimin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, ed. Kalliomäki joutui keksimään tuollaisen verukkeen voidakseen arvostella keskustan puheenvuoroa, kun ei ollut siinä juurikaan asiaa. Minä vaan viittasin Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen, tai nykyään Palkansaajien tutkimuslaitoksen, tuloksiin ja professori Atkinsonin tulokseen siitä, että Suomessa tuloerojen kasvu on aivan samanlaista kuin Thatcherin aikaan Englannissa, ja kysyin ja kysyn edelleen sitä, onko tämä sitä sosialidemokraattista meininkiä, jolle pitäisi jatko saada, vai onko teidän linjanne toinen. Tämä perustuu PT:n tutkimuksiin, ja en minä epäile, etteivätkö Palkansaajan tutkimuslaitoksen tiedot pitäisi paikkaansa. Tämä on todellinen ongelma, että suomalainen yhteiskunta tällä tavalla on eriarvoistunut, että sitä voidaan verrata jopa Thatcherin Englantiin.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Puhutaan nyt sitten tuloista ja tulonjaosta. Ed. Ala-Nissilähän viittasi siihen, että tulonjako on vääristynyt entisestään tässä kahden hallituksen aikana. Minä viittasin Ahon hallituksen aikaan. Silloin tulonjako todella ei vääristynyt, mutta tulot laskivat kaikkien osalta. Tänä päivänä tilanne on kuitenkin se, että kansalaisten tulot ovat kehittyneet hyvään suuntaan. Tulonjaossa on tähän aikaan liittyvä kansainvälinen kehitys, joka ei ole hyvä. Tulonjako vääristyy, ja siihen on saatava korjauksia. Suurin ongelma on työttömyys, sen korkea taso. Työpaikkoja on luotu lisää voimakkaasti, mutta se ei ole riittänyt siihen, että työttömyys olisi painunut riittävästi alaspäin. Siinä on meillä kaikilla iso urakka edessämme.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Olen aivan vakuuttunut siitä, että työllisyyden kannalta keskeisin elementti on se, kyetäänkö antamaan signaali vakaudesta vai ei. Mikäli sitä ei ole, se aiheuttaa välittömästi yksilötasolla ja yritystasolla tulevaisuuden luottamuksen puutetta, joka on aleneva kierre. Tässä suhteessa olen puuttunut työllisyyden keskeisimpään elementtiin puheessani. Te ette anna sille, ed. Gustafsson, näköjään mitään painoa. (Ed. Gustafsson: Kyllä annan, ei mikään vakava taho ole puuttunut tähän asiaan!) Se on toinen asia. Pelkään pahaa, että Saksassa, jossa työttömyys on jo lähtenyt nousuun, juuri tällainen prosessi on vaarassa alkaa. Meillä on täysi näyttö siitä, että Suomessa, kuten tuossa televisio-ohjelmassakin kävi ilmi, juuri epävakaus ruokki työttömyyttä, ei suinkaan se, että pyrittiin vakauteen Ahon hallituksen aikana, ettei olisi otettu koko budjetti velaksi. Epävakaus oli kaiken epäilyn lähtökohta, ja silloin jos taloudessa ilmenee epäilyjä, silloin talous ei toimi.

Mitä tulee tulonjakokeskusteluun, niin kannattaa muistaa, että tulonjako on tasaantunut jo nyt olennaisesti siitä, mitä se tuossa tutkimusajankohdassa oli, koska päätepiste antaa aivan eri luvut tänä vuonna ja todennäköisesti myöskin ensi vuonna. Mutta valitettavasti tähän sykliseen talouteen näyttää kuuluvan kyllä se, että jos sitten talous lähtee taas kasvuun, niin väistämättä nähdään myöskin tuloerojen kasvua samaan aikaan. Se on sitä globaalia mekaniikkaa, jossa kuitenkin Suomen on hyvä olla mukana. Me olemme siinä jääneet voitolle.

Arvoisa puhemies! Kun työllisyyden suhteen kaivattiin enemmänkin kommentointia, niin haluamatta nyt tässä oppositiota tukea, totean, että kyllä työllisyyden osalta tämä perinteinen "rahaa sinne tänne" on heikoin mahdollinen keino, epätaloudellisin keino, ja varmasti joudutaan katsomaan kokonaan uusia ratkaisuja, joista minun nähdäkseni työnantajamaksujen alentamistakin parempi on jonkinlainen yhteensoviteltu tapa työllistää sellaisiin töihin, jotka eivät yksinkertaisesti tuota niin paljon, että muutoin yksittäinen työnantaja suostuisi maksamaan. Tämä tarkoittaa siis sosiaaliturvan ja osapalkan kombinaatiota.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne on hieman yllättävä, koska vaikuttaa siltä, että täytyy ryhtyä tarjoamaan valtiovarainministerille poliittista turvapaikkaa vihreistä, koska todella tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö, sen sisältämä tieratkaisu, on sellainen, että jos eduskunta hyväksyy tämän ratkaisun valtiovarainvaliokunnan esittämässä muodossa, niin nämä lisäkustannukset ovat aivan ilmeinen ongelma. Sinänsä vihreiden ponsiesityksessä pyritään siihen, että korostetaan hyöty—kustannus-analyysiä ja kustannustehokkuutta, koska on vihreää ajattelua se, että valtion varoja käytetään mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Näin ollen toivon, että muutkin edustajat ottavat vakavasti tämän valtiovarainministerin kritiikin, ei vähiten kokoomus, joka väittää toimivansa valtion varojen tehokkaan käytön puolesta.

Mitä sitten tulee priorisointiin, olen valtiovarainministerin kanssa samaa mieltä siitä kysymyksestä, että priorisointia pitää pystyä tekemään, ja tämä (Puhemies koputtaa) savamaksupriorisointi lapsiperheiden kustannuksella on ollut kieltämättä ongelma.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Gustafsson piti ala-arvoisena sitä, että täällä vaan esitetään kritiikkiä vasemmalle talousarviosta. Ed. Gustafssonin kannattaa lukea, ettei minun tarvitse lukea, sitä keskustelua, mikä käytiin viime viikon tiistaina täällä. Kyllä siinä kohtaa tuntui siltä, että keskustelu oli enemmän kuin ala-arvoista, (Ed. Elo: Mistä oli kysymys?) ja kyllä myös tuntui siltä, että ihan kuin kokoomus olisi yksin hallituksessa, ihan kuin kokoomus olisi yksin tehnyt koko tämän budjettipaketin. Kyllä tämä tehtiin yksimielisesti sitten loppujen lopuksi.

Ed. Laukkanen kysyi, miksi sitten menin tämän tiepaketin mukaan. Kaikkeni yritin, pidemmälle en päässyt, mutta kuitenkin tämä tiepaketti oli alun alkaen lähes 50 miljoonaa euroa, että aika paljon päästiin alaspäin, kun 20 miljoonaan euroon päästiin, vaikka en edelleenkään usko tämän tiepaketin (Puhemies koputtaa) työllistäviin vaikutuksiin. Se on enemmän alue- ja vaalipropagandaa.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Niinistö otti esille tämän tiepakettiasian, niin tämä keskustelu lähti nyt sujumaan ainoastaan siihen suuntaan päin ja tässä ei tarkastella ollenkaan työllisyysnäkökohtia ensi vuoden osalta eikä myöskään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymystä vaikka lapsiperheiden osalta. Kun puheenvuorossanne viittasitte vähän epäselvästi tämän päivän nuoriin, että nuorista pitäisi puhua, niin haluan kyllä teitä muistuttaa siitä, että ei voi ajatella erikseen nuoria ja sitten lapsia ja lapsiperheitä. Ne nuoret ovat usein juuri pienten lasten vanhempia, ja näiden köyhyys on lisääntynyt nimenomaan kymmenen viime vuoden aikana. Sen takia pidän erittäin hämmästyttävänä sitä, että ei vieläkään voi tehdä korjausta minimiäitiyspäivärahaan, joka on kaikista ... (Ed. Zyskowicz: Sehän juuri tehtiin1) — 1,36 euroa. Paljonko se, ed. Zyskowicz, tarkoittaa vanhassa rahassa? Minkä verran he saavat siihen? 8 markkaa lisää vanhassa rahassa eli ei yhteensä edes seitsemääkymppiä.

Matti Huutola /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistölle täytyy todeta, että kyllä me täällä vasemmalla olemme olleet todella vakavissamme ja huolissamme siitä, että tässä maassa on vakaat ja turvalliset olot. Keskeistähän tässä on ollut se, myöskin työllisyyden näkökulmasta, että maahan on syntynyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu, joka aika pitkälle turvaa myöskin työllisyyden näkökulman ja parantumisen. Tässä on minusta aika lailla isosta, olennaisesta asiasta kysymys, ettei tule ihan väärä käsitys siitä, että me olisimme täällä vakautta murtamassa.

Mutta keskeinen riski näyttää olevan, niin kuin ministerikin totesi, kuitenkin siinä, että meillä ovat hupenemassa verotulot, tai ainakin se on uhka. Tässä on oikeastaan nyt pakko kysyä, ja siitä on keskusteltu paljon, mitä merkitsisi tupakan ja alkoholin verotuksen ja autoverotuksen aleneminen valtion verotuloissa. (Puhemies koputtaa) Näihin täytyy jotain saada kiinnikin.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi eläkeasioissa allekirjoittaneeseen. Haluaisin vain todeta sen, että ilmeisesti ministeriltä on nyt unohtunut käytännön elämä. Sopisi käydä tutustumassa sellaisten eläkeläisten elämään, jotka saavat minimieläkettä 467 euroa kuussa — heitä on noin 112 000 — ja myöskin niiden eläkeläisten elämään — 154 000 — jotka saavat alle valtionverotuksen, eli alaraja on noin 500 euroa kuukaudessa. Ei siellä kyllä rahassa, arvoisa ministeri, kylvetä, eikä se taitettu indeksikään mikään ongelmaton seikka ole.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Työttömyys on vakavin ongelma. Keskustan vastalause, arvoisa valtiovarainministeri, tämä toinen vastalause, on rakennettu juuri sille pohjalle, että työllisyyttä voitaisiin parantaa yrittäjyyttä lisäämällä.

On aika mielenkiintoista — tämä on nyt kahdeskymmenes budjetti, jota olen tässä salissa kuuntelemassa — että kun valtiovarainministeri vastasi näiden ryhmäpuheenvuorojen jälkeen, niin pääpaino vastauksessa oli omien hallituskumppaneiden, erityisesti sosialidemokraattien ja sitten myöskin vasemmistoliiton, arvosteleminen. Voiko tästä tehdä, herra ministeri, sen johtopäätöksen, että tämä keskustan vastalause onkin nyt niin erinomainen, että kun tämä hyväksyttäisiin, niin sitten maan talous pysyisi, niin kuin me uskomme, vakaalla pohjalla?

Ulla Juurola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö opetti täällä meitä edustajien tottumaan siihen olettamukseen, että minkäänlaista erityistä talouskasvubuumia ei enää tulisikaan; itse asiassa saattaisi olla jopa hyvä, että mitään erityisiä talouskasvubuumeja maailmantalouteen ei tulisi, mikäli ne esimerkiksi pohjautuvat erilaisiin kupliin. Sen takia puutunkin siihen, että kuitenkin tämä markkinataloushan on sen varaan rakennettu, että se vaatii kasvua. Sanotaan jopa, että 3 prosentin kasvu on välttämätön, että työllisyys paranee. Siksi uskoisinkin, että meidän erilaisten toimenpiteittemme pitäisi yhä enemmän olla suhdanteisiin liittyviä. Esimerkiksi jatkossa veronkevennysten, joilla ostovoimaa lisätään, pitäisi kohdentua paremmin matalasuhdanneaikaan kuin siihen, että ollaan todellisessa noususuhdanteessa.

Työllisyydestä täällä ed. Antvuori totesi, että ei syntynyt oikeita työpaikkoja. En tiedä, mitä hän tarkoitti, mutta joka tapauksessa Lipposen hallitusten aikanahan on syntynyt ihan (Puhemies koputtaa) oikeita uusia työpaikkoja. Sitä joukkoa, joka on työttömäksi joutunut 90-luvun alussa, ei (Puhemies koputtaa) näytä pystyttävän millään yksittäisin toimenpiteinkään aina työllistämään.

Sakari Smeds /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri voi luottaa siihen, että kristillisdemokraateilla on koko tämän vaalikauden ollut kyllä aivan samat virret. Me olemme joka vuosi esittäneet vaihtoehtobudjetin. Me olemme joka vuosi esittäneet myös sen rahoituksen. Rahoituksen osalta me emme ole turvautuneet pakoon dynaamisten vaikutusten taakse, niin kuin ehkä eräät saattavat omassa vaihtoehdossaan tehdä, vaan me olemme tehneet yksilöidyt esitykset vaihtoehtomme rahoittamiseksi. Olemme esittäneet maltillisempaa tuloverojen kevennyslinjaa kuin hallitus, keinotteluvoittojen tiukempaa verotusta, paluuta pörssikaupan maltilliseen leimaveroon ja uusimpana väkivaltaviihteen erillistä haittaveroa. Rohkaisen ministeriä tutkimaan, mitä tässä voisi olla opiksi otettavaa.

Mutta mielestäni ei ministeri eikä ministeriökään kyllä tästä velkaantumiskeskustelusta selviä peiliin katsomatta. Arvoisa ministeri, sen jälkeen kun te olette tuon keltaisen budjettikirjan eduskunnalle antaneet, menonlisäykset tai tuloista luopumiset ovat olleet yli (Puhemies koputtaa) 2 miljardin vanhan markan tasolla teidän hyväksyminänne.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Gustafssonille totean, että ei ole totta, että kokoomus on vain hoitanut valtion menoja, huolehtinut valtion varoista, mutta hyvä, että sekin on tehty. Jos täällä ed. Gustafssonin kaltaiset kansanedustajat olisivat saaneet päätöksiä tehdä, niin kyllä tulevaisuuden sukupolvien eväät olisi syöty mennen tullen ja niin monta kertaa kuin mahdollista.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvän talouspolitiikan lisäksi on tärkeää, että ymmärrämme vahvan kaupunkipolitiikan tärkeyden. On tärkeätä, ettemme aseta eri alueita vastakkain vaan näemme, että alueet ovat erilaisia ja sinne tarvitaan erilaisia toimenpiteitä.

Kun ed. Ala-Nissilän puhetta kuunteli, niin täytyy sanoa, että keskusta ei ole vieläkään ymmärtänyt sitä, mikä on esimerkiksi Pääkaupunkiseudun asema ja rooli talouden veturina Suomenmaassa. Onneksi puheenjohtaja Jäätteenmäki on luvannut lopettaa Pääkaupunkiseudun kaltoin kohtelun. Tosin tässä hallituksella ja meillä kaikillakin on varmasti parantamisen varaa, mutta toivon todella, että näytätte sen, (Puhemies koputtaa) että aidosti välitätte Pääkaupunkiseudusta, ja äänestätte Vuosaaren satamaratkaisun puolesta. Se olisi hyvä alku.

Klaus Bremer /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ministeri Niinistö on täysin oikeassa paheksuessaan tätä mitä inhottavinta lehmänkauppaa tiepaketista, joka ei kyllä edistä mitään muuta kuin niillä kyseenalaisilla alueilla asuvien istuvien kansanedustajien uudelleenvalintaa. Samalla siinä käytetään tiepaketin rahoja lunnasrahoina, joilla ajetaan kansanedustuslaitosta Vuosaaren rakentamispäätöksen taakse.

Samalla on kyllä ihmeteltävä ministeri Niinistön krokodiilinkyyneleitä tästä 47 miljoonan paketista, kun samalla hän on valmis näyttämään vihreää valoa 400 miljoonan euron tarpeettomalle kuluttamiselle Vuosaaren sataman rakentamisessa, valtionkin osalta heti 104 miljoonan. 47 miljoonaahan on hyvin vähän siihen nähden. (Puhemies koputtaa) — Olkoon näin, jatketaan hetken päästä.

Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On mukava kuunnella, että tuo auvoinen yhteistyö kesti miltei kolme tuntia, ei ihan sitäkään, kun puheenvuoroja käytettiin alussa, kuinka hyvällä yhteistyöllä hallitus on tehnyt tämän budjetin. Ja nyt sitä ollaan pikkuhiljaa tukkanuottasilla omien kanssa näissä asioissa.

Kiinnittäisin huomiota siihen, että tässäkin budjetissa paljon puhutaan työllistämisestä, mutta ei kuitenkaan panna todellisia panoksia siihen, että yrityspuolella voitaisiin todella työllistää. Kyllä tämä alueellinen työllistäminen on yksi keino, johon meidän pitää entistä enemmän löytää keinoja. Ei se ole yksistään se, mitä valtiovarainministeri esitti. Kun on sama suunta ja samat rahat sinne pannaan eri keinoilla, niin saamme työllisyyttä aikaan ja sillä me pystymme tätä entistä enemmän viemään eteenpäin.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vähän jäin hämmästelemään sitä sävyä, millä arvostamani valtiovarainministeri kävi sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuoron käyttäneen ed. Kari Rajamäen kimppuun ja erityisesti siltä osin, joka koski valtiontalouden oletettua alijäämää. Ministeri Niinistö ei vastannut ed. Rajamäen kysymykseen siitä, miksi vakausasiakirjassa puhutaan siitä, että alijäämää on ehkä vuonna 2004, mutta ei ensi vuoden aikana. Ministeri ei sanonut sanaakaan siitä. (Eduskunnasta: Suora lainaus!)

Sitä paitsi haluan, ministeri Niinistö, kyllä todeta sen, että meillä julkisen talouden ylijäämä TEL-rahastojen ansiosta on 5 prosenttia korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Tämän kysymyksen olen aikaisemminkin esittänyt, mitä merkitystä sillä mahdollisesti on esimerkiksi suomalaisten ostovoimaan. Onko niin kuin ed. Juurola esimerkiksi puhui, ettei ministeri ymmärrä ollenkaan suhdannevaihteluita? Halutaan aina samanlaiset ylijäämät, ja silloin kun suhdannevaihtelu on tulossa, silloin varmasti tarvitaan myöskin erilaista veropolitiikkaa.

Myöskin, puhemies, miksi ministeri Niinistö ei käyttänyt tätä kovaa sävyä, kun puhuttiin veronalennuksista, kun täällä on jo annettu parin miljardin markan veronalennukset (Puhemies koputtaa) ensi vuotta ajatellen?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Elo, kyllähän nimenomaan suhdannenäkemyksiin on kiinnitetty huomiota. Pyrin kaksi vuotta sitten todistelemaan, että tässä on satunnainen, hyvin myönteinen suhdanne meidän kohdallamme. Virheeni on se, että en minä sanomaani saanut läpi, vaan silloin väännettiin juhannuspaketti ja tuplattiin se lopuksi. Näinhän siinä kävi. Ollaan nyt aivan rehellisiä.

Minusta tämä keskustelu on pitkästä pitkästä aikaa osoittanut hyvin terveitä merkkejä, joskin kyllä ehkä sitä kautta, että nyt näyttää olevan aika yleisestikin melko lailla pakoa velan jäljistä tai sanoisinko omista jäljistä. No, minkälainen prosessi siinä sitten tapahtuukin, että aletaan huolestua myöskin vakaudesta, on yksi lysti, pääasia, että huolestutaan, ja minusta tämä keskustelu osoittaa, että vähän ympäri salia on tällaista vakauden kunnioittamista. Haluan korostaa, että valtiontaloushan ei ole arvo sinänsä. Vakaus on, mutta sen eräs keskeinen tekijä on myöskin tasapainoinen valtiontalous. Kun ei nyt tahdo millään mennä perille se, että ensi vuonna kyllä otetaan tässä velkaa oikein roimanpuoleisesti, niin velka on kyllä aina velkaa. Ja jos ed. Elokin on sitä mieltä, että näitä eläkerahoja ruvettaisiin nyt hassaamaan, niin sitten ollaan kyllä hurjalla tiellä.

Kannattaa muistaa se, että kun meillä on todellakin parempi julkisen sektorin kokonaistase kuin muilla unionimailla tai keskimäärää tuon 5 prosenttia korkeampi, siinä on 3 prosenttia eläkerahastojen ansiota. Muissa maissa vapaaehtoiset järjestelmät eivät kuulu julkiseen talouteen, mutta niissäkin kuitenkin varaudutaan tiettyyn mittaan asti. Mutta meilläkin se varautuminen on liian pientä, koska näemme eläkemaksujen noususarjan suorastaan seuraavien 15 vuoden aikana. Mutta ei niitä rahoja sovi tienpätkiin hassata. Se on mahdotonta. Ei kukaan saa eläkettä sillä, että sitten vanhempana kulkee niitä teitä pitkin.

Ed. Bremer, kun kertaatte tätä Vuosaaren satamaa, niin kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että aika pitkälti minun aloitteestani tehtiin sopimus Helsingin kaupungin kanssa, jossa Pasilan rata-aluetta voidaan käyttää tulevaisuudessa tavalla, joka merkitsee kyllä aikamoista etua myöskin valtiolle. Saadaan ainakin toimistokäyttöön, mahdollisesti asuinkäyttöönkin, tiloja ja satamien vapautuessa, niin kuin täällä on todettu, nimenomaan ympäristön kannalta hyvin merkittäviä seuraamuksia keskustaan ja myöskin Helsingin tonttipulaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin on tarkoituksenmukaista myös varautua palveluiden tarpeeseen tulevaisuudessa väestön ikääntymisestä johtuen. Tässä mielessä tämä budjetti on tietysti hyvä siltä osin, että siellä on 60 miljoonaa euroa suoraan osoitettuna terveyden- ja sairaanhoitoon, mutta ei varmaankaan riittävästi. Itselläni myöskin rahan hukkaamisen ajatus on mielessäni siinä mielessä, kuten ed. Bremer totesi, että Vuosaareen ollaan aika tavalla jatkossa viemässä myös valtion rahaa. Tässä mielessä herää kysymys esimerkiksi Kotka—Hamina-satamaparin kannalta, onko se jälleen uusi askel kohti Kaakkois-Suomen työttömyyttä. Vuosaaren rakentamiskysymys on Kaakkois-Suomessa hyvin ongelmallinen.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka ministeri Niinistö kielsi käyttämästä sinne tänne -jakopolitiikkaa, niin minusta kuitenkin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä puututaan juuri tällaiseen ja erittäin tärkeään ongelmaan, joka liittyy juuri nuorten työllistämiseen. Siellä on nimittäin kiinnitetty huomiota te-keskuksissa rahanpuutteessa viruviin yritystukihankkeisiin, joiden seurauksena innovaatiot jäävät toteutumatta nimenomaan kasvukeskusten ulkopuolisilla alueilla. Ongelma korostuu erityisesti EU-tavoitealueiden ulkopuolella, missä kyseisten varojen tarve vain kasvaa. Kokemuksia on siitä, että viime päivinä on tehty esimerkiksi yrityssaneerauksia toimintojen siirtämiseksi ulkomaille ja myöskin henkilöstövähennyksiä. Kysyisinkin ministeriltä: Aikooko hallitus kompensoida kansallisin varoin muodostunutta työllisyyskuilua tukemalla näitä hankkeita, niin kuin valtiovarainvaliokunta mietinnössään vaatii?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ensinnäkin ed. Laukkaselle, kun hän arvosteli, että valtiovarainministeriötä on jo pitkän ajan eli lähes 16 vuotta johtanut kokoomukselainen valtiovarainministeri ja siellä on harjoitettu kokoomukselaista politiikkaa: Mutta, hyvät ystävät, mikä suuri onni Suomen kansalle, että tämmöinen valtiovarainministeri kuin Sauli Niinistö on viimeiset kahdeksan vuotta (Naurua) harjoittanut vakaata talous- ja finanssipolitiikkaa. Suomi on maailman kilpailukykyisin maa ja Suomi pystyy kansalaisilleen tarjoamaan erittäin korkeat hyvinvointipalvelut. Mistä löytyy toinen sellainen maa kuin Suomi on? Minä sanon: hävetkää! (Hälinää — Välihuutoja)

Ainut, mihin puuttuisin: Minäkään en kannata ed. Rajamäen linjauksia näitten uusien tiehankkeitten rakentamiseksi siinä mielessä, että ensin olisi pitänyt rakentaa ne vanhat, keskeneräiset tiehankkeet valmiiksi eli Valtatie 6 Koskenkylä—Kouvola ja samoin (Puhemies koputtaa) Kemin sillat. Tämä oli hankala asia meidän kannaltamme.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Valtiovarainministeri valmistelee keskeisesti hallituksen budjettiesitykseen ja tuntuu, että hän haluaisi mielellään kirjoittaa myös eduskunnan talousarviomietinnön tästä budjetista. Ei ole ihme, että eduskunnan asema budjettivallan käyttäjänä alkaa hämärtyä. Ed. Laukkanen kaipaa jo eduskunnan päätösten täytäntöönpanoon valtiosihteeri Sailaksen suostumuksen. Kyllä tämä on uskomatonta keskustelua.

Joka tapauksessa tiehankkeista, joista myös eduskunta vastaa ja olisi pitänyt valtiovarainministerin ja hallituksenkin vastata: Liikenne- ja viestintäministeriö esitti vuoden 98 infra-ministerityöryhmän mukaisia hankkeita, joista eduskunta on lausunut tämän vuoden talousarviossa yksimielisesti. Kyllä joku johdonmukaisuus pitää olla ja edustajienkin pitäisi paneutua asioihin, koska yhtä lailla kuin liikennepolitiikasta myös yleisten teiden liikenneonnettomuuksista aiheutuu kustannuksia tänäkin vuonna 1 500 miljoonan euron edestä tässä maassa. Eivät liikennepolitiikka ja elinkeinoelämän kehittämisedellytysten turvaaminen, alueiden kehitys, ole mikään sivuseikka. Siitä vastaa myös tämä talo, kun valitettavasti valtiovarainministerin takia ei hallitus pystynyt.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! En suinkaan pyri teidän mietintöjänne kirjoittamaan, mutta yritän ne silti aina lukea.

Onkohan se sittenkin niin, ed. Rajamäki, että aika usein tulee kentällä kehuskeltua, että Suomessa talous on hoidettu vakaalla pohjalla verrattuna näihin eurooppalaisiin kumppaneihin, joissa nyt todellakin on ongelmia tulossa? Onkohan se niin? Mutta samaan hengenvetoon tulee haukuttua valtiovarainministeriö tai -ministeri, kun ei saanut tuota, tuota, tuota, tuota hyvää? Hän esti sen. Eikö se ole erinomaisen hieno asia, että on tällainen kilpi? Voi ottaa hyvät asiat piikkiinsä, mutta sitten kaikesta siitä, mikä on ollut edellytyksenä, että kokonaisuus on hyvin, voi vapaasti haukkua. Sehän on ollut hyvin tuollaista väljää politiikantekoa tai mahdollisuutta siihen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis niin kuin sanottu, erittäin pieniä, marginaalisia, muutoksia on tehty koko vaalikausi hallitusryhmien yhdessä sopimalla tavalla myös hallituksen kanssa. Tässäkin tapauksessa vaikeissa neuvottelutilanteissa, kiitos pääministerin avun, löydettiin yhteinen ymmärrys. Myöskin valtiovarainministeri ilmeisesti pääministerille hyväksyi järjestelyt. Tässä suhteessa on erittäin tärkeätä, että tässä epävarmassa tilanteessa valtiontalouden vakaus, se signaali, on kunnossa, eikä sitä häiritä näillä muutoksilla, vaan valtiovarainministerin puheilla. Minä sanoisin, että erittäin tärkeä signaali on myöskin antaa kuva siitä, että kansalaiset voivat vaikuttaa siihen, että kansanvalta toimii myöskin heidän tarpeisiinsa reagoiden. Enimmäkseenhän valtiovarainvaliokunnan mietintö on toivomuksia hallituksen suuntaan täynnä. Hyvin pieniä ovat ne arjen kipupisteisiin tehdyt korjaukset.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä yhteistyö taitaa viimeisiä vedellä tässä, kun kuuntelee näitä puheenvuoroja. (Eduskunnasta: Pitää paikkansa!) Tietenkin voisi toisen näkökulman sanoa, että kyllä nämä tiehankkeet pitäisi toteuttaa kustannustehokkaimmalla tavalla. Siinä mielessä voi ed. Kuosmasen mielipiteeseen yhtyä, että keskeneräiset tiehankkeet pitäisi ensin viedä valmiiksi. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Jos täällä saa nyt ministeri Niinistöä kehua, (Eduskunnasta: Totta kai!) olisin todennut hyvin myönteisenä, että hän tämän matalan tuottavuuden tai pienipalkkaisen työn ongelman, joka kysyntäpuolella on, tunnisti — näin ainakin totesi — tunnisti, mitä keskusta on puhunut, mitä vihreät ovat puhuneet. Kokoomuksestakin Itälä jonkun referaatin on saanut aikaan siitä. Nyt te tunnistitte tuon ongelman, että verotuksen ja sosiaaliturvan keinoin pitää hakea nyt ratkaisua tänne.

Tässähän on juuri Vihriälän—Holmin malli, olkoon se Niinistön-malli, ja vaihtoehtona pääjohtaja Vanhalan malli, (Eduskunnasta: Ala-Nissilän malli!) jolla markkinavoimat hoitavat pienipalkkaisen työn työllisyyden, ja kolmas olisi, että me hyväksymme tämän suuren rakennetyöttömyyden. Sitä me emme hyväksy. (Puhemies koputtaa) Tämä oli myönteistä kuulla, että valtiovarainministeri lämpiää asialle, ja se herättää toivon näkökulman. Saadaan yksi tehokas keino rakennetyöttömyyden torjumiseen ensi vaalikaudella.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö kiinnitti pariin tulevaisuutemme kannalta hyvin tärkeään asiaan puheenvuorossaan huomiota. Toinen oli alkoholiverotus, joka tulee aiheuttamaan erittäin suuren loven, muutoksen, meidän budjettimme tulopuolella, ja toinen on ikärakenne, väestökehitys. Nämä ovat juuri asioita, joihin kristillisdemokraatit kaikkien budjettien yhteydessä ovat moneen kertaan kiinnittäneet huomiota. Ongelmallista vain on, että nämä aika suuret asiat nyt pakkautuvat yhtaikaa päälle, kun muutenkin on selvästi alenevaa kehitystä verotuloissa.

Aikaisemmin todettiin, että aika paljon on veroja kevennetty. Siinä mielessä palkkaveron suhteen asetimme kyseenalaiseksi, pitääkö kaikki kevennykset tehdä siinä vaiheessa, jossa oli varaa, olisiko löytynyt sosiaalisesti oikeudenmukaisempia keinoja verorasituksen uudelleenjakamisessa ja tulojen keräämisessä. Tässä suhteessa ongelmat ovat tällä hetkellä kunnissa. Kun täällä päässä on kevennetty, kunnat keräävät lisää. Tässä mielessä jatkossa sosiaalisesti oikeudenmukaisten tapojen löytäminen verotuksen keventämiseen (Puhemies koputtaa) ja tulojen lisäämiseen on hyvin keskeistä.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomi on maksanut mahtavan määrän velkaa pois ja suhteellisen nopeasti. Se on tietysti paljolti teidänkin ansiotanne, että olette johtanut joukkoja, ja nyt tietysti nähdään, että se on ollut viisasta, vaikka varsinkin sosialidemokraatit ovat joskus täällä arvostelleet, että liian nopeasti on velkaa lyhennetty.

Mutta, ministeri Niinistö, te sanotte, että tienpätkiä rakennellaan sinne ja tänne. Eivät ne ole mitään pätkiä, ne kyllä maksavat paljon, ja me tarvitsemme niitä. Sanotte, että olette käynyt esimerkiksi Tampereella tutkimassa, miten Tampereen ohi pääsee nopeasti. Olen itsekin käynyt siellä, ja kyllä siellä pari metsätietä on, joita voi päästä ohi, mutta tie Tampereelle tarvitaan.

Viittasitte myös eläkeläisiin, että eläkeläiset ovat saaneet tässä liikaa. Minusta on näin, että esimerkiksi kaksinkertainen pohjaosan leikkauksen korjaus oli oikeudenmukaisuuskysymys eikä uusi tulonsiirto.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä oli puhetta nuorista ja siitä, että he tulevat maksamaan tulevaisuudessa suurten ikäluokkien eläkkeet. On aivan varmasti totta, että tarvitaan tietynlaista sukupolvisolidaarisuutta siihen, että meidän järjestelmämme, jossa työikäiset maksavat eläkkeet, toimisi. Kyllä tälle sukupolvisolidaarisuudelle on uhka se, että selkeästi lapsiperheet ovat jääneet jälkeen yleisestä tulokehityksestä, ja toisaalta se, että meidän työelämämme on tällä hetkellä sellaista, että sitä on hyvin vaikea yhdistää pienten lasten vanhemmuuteen. Nämä ovat asioita, jotka ovat seuraavan hallituksen haasteita.

Ehkä tieihmisille voisin esittää synkän ennustuksen, että voi olla, että nämä rahat ovat sitten joskus poissa perustienpidosta, ja sitäkin rakastatte ja joudutte sen perään itkemään, jos kaikki rahat menevät uusiin hankkeisiin.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aika rajua arvostella eduskuntaa siitä, ettemme haluaisi mukamas budjetin tasapainoa ja vakauttamista. Mielestäni olemme tehneet sen hyväksi aika paljon. Mutta on myöskin eduskunnan tehtävä arvioida se, onko sisältö sellainen, että se todella rakentuu kestävälle pohjalle.

Otan esimerkkinä terveydenhuollon. Kyllä minusta eduskunnan tehtävä on arvioida sitä, mitä tulee hoitamatta jättäminen maksamaan erilaisina lisä- ja oheiskuluina ja ovatko nyt määrärahat riittävät, niin ettei turhia lisäkustannuksia tulisi. Kun otitte esimerkiksi nuoret, kyllä täällä on erittäin paljon puhuttu nuorista. Yhden tärkeän asian otan vain esiin: asunnon. Se on nimenomaan vuokra-asuminen. Jos minkä asian perään täällä salissa on huudettu ja puhuttu, se on tämä kysymys, ja se on nimenomaan nuorten asia.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllähän valtiontaloutta on hoidettu hyvin. Velkaa on maksettu pois ja veroja on alennettu, ja kiitos sen kansalaisten kulutuskysyntä on pitänyt pyörät pyörimässä ja näyttää myöskin tulevana vuotena näin tapahtuvan. Ensi vuoteen sisältyy merkittäviä riskejä, se täytyy tunnustaa, kansainvälisiä riskejä ja uhka myöskin verotulojen vähenemisestä.

Mutta katson siitä huolimatta, että panostus tiehankkeisiin on panostusta tulevaisuuteen ja myöskin työllisyyteen. Ne ovat parasta aluepolitiikkaa. Kyllä me ansaitsemme Itä-Suomeen hyvät väylät täältä. Ne kolme ovat olleet myöskin kärkihankkeita, jotka ovat olleet ensisijaisesti kysymyksessä. Kyllä ne olivat odotettuja ja tarpeellisia.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on todella vähän hämmentävää, kun keskustaoppositiokin arvostelee sitä, että on laitettu tiehankkeita liikkeelle. Kuvitellaanpa sellainen tilanne, että näitä hankkeita ei olisi käynnistetty. Täällä salissa käytäisiin tällä hetkellä kauheata huutoa, miksei ole Tampereen ohikulkutietä, miksei ole Raision kohtaa jne. käynnistetty. Nyt kun ne on käynnistetty, tämän jälkeen tietysti on aivan luonnollista, että oppositionkaan taholta ei tule enää lisähankkeita, kun käydään budjettia tarkemmin täällä läpi, koska tämäkin lisäys tuntuu jo tökkivän.

Mitä tulee tuloerojen kasvuun ja köyhyyteen, totta kai lapsiperheet tarvitsevat apua ja heidän asemansa on heikentynyt suhteessa, mutta vaikeassa asemassa ovat tietenkin työttömyysturvan minimiturvan varassa olevat ja kansaneläkkeen varassa olevat. Sieltä löytyvät kaikkein köyhimmät ihmiset, ja myös heitä pitää muistaa, kun taistellaan ja tehdään toimia syrjäytymisen, köyhyyden ja tuloerojen kaventamisen puolesta.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömyysongelman hoitaminen jää uuden hallituksen tehtäväksi. On erittäin valitettavaa, että on hukattu monta kasvun vuotta eikä ole kyetty tekemään sellaisia merkittäviä uudistuksia, joilla olisi yhteensovitettu sosiaaliturvaa, verotusta ja palkanmaksuvaraa riittävällä tavalla. Nyt ministeri Niinistö toteaa, että tämä on tiedostettu. Mutta monta vuotta on ollut aikaa toteuttaa näitä uudistuksia. Valtionhallinto toimii erittäin sektorimaisesti — työministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, opetusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö. Tarvittaisiin myös keskushallintoremonttia, jotta tällainen kokonaisuuden tarkastelu onnistuisi nykyistä paremmin. Tämä ongelma jää uudelle hallitukselle, valitettavasti, uusien työpaikkojen aikaansaaminen ja niiden uudistuksien aikaansaaminen, joilla vahvistetaan yrittäjyyttä ja sen edellytyksiä Suomessa.

Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuoroissa jäi valitettavan vähälle huoli tulevaisuudesta. Lähivuosina tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään nimenomaan tulevaisuusinvestointeja. Kakun kasvattaminen on ydinkysymys, kuten ed. Ihamäki aikaisemmin totesi. Valiokunta osoittaa mietinnössään kyllä heräämisen merkkejä toteamalla saaneensa selville, että teknologinen osaamispohja heikkenee ja teollisuuden t&k-investoinnit suuntautuvat enenevästi ulkomaille. Samalla lukuisia toteuttamiskelpoisia, tulosodotuksiltaan hyviä hanke-ehdotuksia jää hyödyntämättä.

Nyt on lisäksi herättävä tukemaan myös Helsingin seudun kehitystä eikä estettävä veroratkaisuin tätä toivottua tulevaisuutta. Kannattaa lukea Oecd:n tuore selvitys. Sen mukaan Helsingin seudun merkitystä koko maan veturina ja hyvinvoinnin varmisteena ei kannata muun Suomen kadehtia. Muu Suomi hyötyy vahvasta Helsingin seudusta. Tämä merkitsee, että valtion tulee Oecd:n mukaan satsata Helsingin seudun infrastruktuuriin tieverkosta aina innovaatiojärjestelmiin (Puhemies koputtaa) ja toki myös asumiseen.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suuret luvut ovat kohdallaan, kohtuullinen tasapaino, hyvä tupo, ja on myös ministerin huolet nuorista, mutta oletteko vakavissanne, kun ohjaatte suomalaisia nuoria kiipeämään puihin ja liikkumaan kaduilla? Kysyn myös, mistä johtuu suoranainen vihamielisyytenne Raha-automaattiyhdistystä, Fintotoa ja Veikkausta kohtaan, joka ilmenee jatkuvina veronkiristyksinä ja sellaisellakin tavalla, että jakosuhdelain jokaista pykälää ei haluta noudattaa. Koettakaa, arvoisa ministeri, pitää näissä pienissäkin asioissa kiinni valtiomiestyylistänne. Älkää vaipuko koulukiusaajien sarjaan.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas taisikin kadota. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että verotuksen alentamisella, kilpailukyvystä huolehtimisella on luotu Suomeen runsas määrä työpaikkoja, mutta nyt olemme sellaisen työttömyyden edessä, jossa on paljon rakenteellista, paljon sosiaalista ainesosaa, jotka vaativat varmasti vähän erilaisia keinovalikoimia. Yhä edelleen kuitenkin näen, että työllisyyden kannalta vakaus on kaikkein keskeisin elementti.

Ed. Saarinen, kannattaisi ihan miettiä asiaa joskus. Minua tavattomasti kiusaa se, että vuosi vuodelta toistuvan, yhä huonomman sanoman vastaanotamme siitä, minkälaisessa kunnossa nuoret miehet ovat aloittaessaan asevelvollisuutensa. Itse asiassa heidän kuntonsa on romahtanut sinä aikana, kun Suomeen on rakennettu paljon liikuntatiloja, joten tässä on nyt joku epäyhtälö. Jos te haluatte nyt kiinnittää kielikuviin huomiota, pysykää niissä. Minusta esimerkiksi pitäisi miettiä koululiikunnan merkitystä. Sittenkin taitaa olla niin, että kansakunnan kannalta on keskeisempää se, missä kunnossa ihmiset ylipäätään ovat, kuin se, kuinka monta sitten sattuu kulloinkin Kanadassa pelaamaan jääkiekkoa omaan pussiinsa. Luulen, että näissä panostuksissa voisi olla jotain täsmentämisen varaa. En ole sellainen asiantuntija kuin te mutta ihmettelen, että näin on päässyt teillekin käymään.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin pyytäisin kaikkia edustajia kyllä kiinnittämään erittäin vakavaa huomiota siihen, mitä ministeri Niinistö äsken puhui liikunnasta. Se on suuri pommi meille kaikille, minkä tulemme näkemään, ja se maksaa myöskin suomalaisille jatkossa hyvin paljon, jos ei tätä tietä saada muutettua. Kiitoksia tästä raikkaasta avauksesta!

Minulla oli kysymys, joka koskee valtion ja kunnan välisiä suhteita ja yhteisöverotuottoa ja jakoperusteita. Nimittäin ne ovat nyt kahden vuoden aikana tietysti hyvin paljon muuttuneet. Pääkaupunkiseudulla se on ongelma. Minun kysymykseni on se, onko käynnistetty ministeriössä jotain tutkimusta, mitä nämä päätökset seurauksinaan ovat aiheuttaneet etenkin Helsingissä ja Espoossa, myöskin muutamissa muissa kunnissa. Meiltä olisi tietoa saatavissa. Teen tämän kysymyksen sen takia, että koen yleensäkin valtion rahojen ohjauksessa aikamoisena puutteena sen, että itse asiassa kamreerimaisesti rahoja siirretään mutta ei etukäteen arvioida eikä oikein jälkikäteenkään, (Puhemies koputtaa) miten nämä suurien summien siirrot poikivat vaikutuksiltaan.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö, nostitte hyvin esille kysymykset, missä kunnossa meidän nuoremme ovat. Varmasti näin voi kysyä ja kysyä myös, missä kunnossa meillä kaikki ihmiset, kansalaiset, ovat, kun tiedämme, että monia kansalaisia uhkaa vakava syrjäytyminen eikä pelkästään liikunnan puutteen takia vaan monesta henkisestä raskaasta tekijästä johtuen, joka on työttömyyden aiheuttamaa ja monien muitten sosiaalisten tekijöitten aiheuttamaa.

Ihmiset eivät voi hyvin, ja näen silloin, että tämä vakava kysymys työttömyyden jatkumisesta pitäisi saada ratkaistua, ja siihen ei tässä nyt ole vielä kyllä toimenpiteitä löydetty. Erityisesti kun täällä nuoret nostettiin esille, niin miksi ei voida nostaa näitä perhepoliittisia kysymyksiä? Meidän kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on nämä minimieläkkeet, minimiäitiyspäivärahat ja lasten vanhemmille (Puhemies koputtaa) tuet. Miksi näitä ei voida nostaa esille samalla tavalla kuin nuoria?

Tapio Karjalainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sopimuksista kiinnipitämisestä ja juhannuspaketista sen verran, että toinen näkökohta on se, että hallitus on kyllä omalta osaltaan syönyt ontoksi tuota pakettia muun muassa perusradanpidon ja joukkoliikenteen palvelujen ostorahojen osalta.

Mutta, ministeri Niinistö, hyökkäsitte todella kiivaasti liikenneinvestointeja vastaan siinä tilanteessa, jolloin meidän liikenneverkkomme ei kehity vaan enemmänkin on vaarassa rapautua. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että ei meillä niin paljon satsata näihin asioihin. Kun sanoitte, että tässä syydetään rahaa sinne ja tänne, niin olen tyytyväinen, että meillä vielä liikenneinfraa on myös siellä eikä vain täällä. Uskon, että Vuosaareen liittyy kallein tiepätkä tässä suhteessa.

Sen sijaan sanoisin, ministeri Niinistö, että tuossa liikuntapoliittisessa avauksessa te ette ole ollenkaan hakoteillä. Muotoilussa saattoi olla ehkä jotakin ärsyttävää.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin myös, niin kuin edellinen puhuja, että Vuosaari-hanke on Helsingille tärkeä. Mutta niin on tärkeä myös tiehanke Jyväskylä—Kirri, minkä ministeri otti esiin. Se on tärkeä Jyväskylälle, ja muun muassa Keski-Suomen kauppakamari, kokoomusvetoinen kauppakamari, kertoo, että se on yksi tulppa Jyvässeudun elinkeinoelämän kehittämiselle ja tuo takaisin ne rahat aikanaan. Ihmettelen, että tällaiseen puututaan. Vienti kulkee pyörien päällä, ja esimerkiksi Nelostiellä kulkee eniten rekka-autoja. Se valtasuoni täytyy pitää kunnossa.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä jatkoi keskustelua rakenteellisesta työttömyydestä, ja minusta se on avainkysymys. Se on kiistatta ongelmakokonaisuus, johon hallitus ei ole pystynyt toimenpiteillään puuttumaan. Olen aiemminkin referoinut erästä lukua, jonka mukaan veronalennuksilla voidaan selittää kuluneen hallituskauden aikana noin 10 prosenttia työllisyyden paranemisesta. Tietysti parempi sekin kuin ei mitään.

Mutta sillä, että veronkevennyksiä ja työnantajamaksujen kevennyksiä pystytään suuntaamaan paremmin, pystytään löytämään oikea tasapaino, jolla vaikutetaan juuri näiden matalapalkka-alojen työllisyyden paranemiseen. Tämä on lähitulevaisuuden iso kysymys, koska todella, kuten ed. Juurola totesi, monet henkilöt ovat pitkäaikaistyöttömiä. He jäivät laman aikana työttömiksi eivätkä sen jälkeen ole saaneet työtä. Se on iso ongelma.

Ben Zyskowicz  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vastaan ed. Ala-Nissilän ryhmäpuheenvuoroon.

Ed. Ala-Nissilä moitti tuloerojen kasvua Suomessa, ja sehän on totta, että näin on tapahtunut ennen kaikkea myyntivoittojen seurauksena, yleensä pääomatulojen kasvun seurauksena. En kuullut ensimmäistäkään keskustan lääkettä, millä tämä tuloerojen kasvu olisi voitu estää. Ilmeisesti ainoa keskustan lääke on se, että kun talouskasvu saadaan tukahdutettua, niin saadaan myös kyllä tuloerojen kasvu loppumaan.

Toinen ed. Ala-Nissilän teesi oli se, että heidän, keskustan, lisäyksensä budjettiin ovat hyvin maltillisia. Varmasti saadaan maltillisia lisäyksiä aikaiseksi, kun torjutaan omia vaatimuksia, niin kuin te olette torjuneet vaatimuksen muun muassa kansaneläkkeiden tasokorotuksista, josta ei näy jälkeäkään teidän varjobudjetissanne eikä myöskään tässä teidän budjettivastalauseessanne ainakaan rahapuolella.

Sääliksi käy ed. Seppo Kanervaa, en usko, että häneltä menee kovin kauan aikaa, kunnes hän huomaa, että keskustan puheet eläkeläisistä ovat tyhjiä puheita. Heille, eläkeläisille, annetaan puheita, mutta ei annetaan näköjään rahoja.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän ed. Zyskowiczin paniikin näissä eläkeasioissa, kun ryhmä pienenee hyvää vauhtia. Kyllä keskusta pitää minusta tärkeimpänä asiana juuri pienten eläkkeiden tasokorotusta. Se on meidän tavoitteenamme. Olen myöskin samaa mieltä savamaksun alentamisesta. Silloin aikanaan käytin puheenvuoronkin, että näitä olisi voinut painottaa tässä suhteessa eri tavalla.

Ed. Zyskowicz, ensinnäkin työttömyys: On tärkeätä, että me voimme parantaa työllisyyttä, jos me aiomme tuloeroja kaventaa. Se on avainkysymys, mutta kyllä meidän verolinjamme on ollut erilainen, pienituloisiin painottunut, kuin tiedän verolinjanne muun muassa. Olemme myöskin sosiaaliturvassa tehneet ratkaisuja, jotka pienentäisivät tuloeroja. Koko vaalikauden ajan näin on tehty.

Arvoisa puhemies! Sitten minä esitin, että voitaisiin sopia kuntasopimuksesta, johon peruspalvelubudjetti sisältyisi. Se olisi toinen saavutus lapsiperheiden asian ohella, joka tässä budjettikeskustelussa voitaisiin hoitaa. Ed. Zyskowicz, kun tekin olette muistaakseni joskus puhunut pitkäjänteisyydestä, mitä tarvitaan peruspalvelujen turvaamiseen, emmekö voisi nyt tällä eduskuntakaudella jo yhdessä suuret puolueet aikakin, pienet siinä perässä, (Puhemies koputtaa) sopia kuntasopimuksesta, joka ensi vaalikaudella pyrittäisiin toteuttamaan?

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hallituspohjalla on kuitenkin luotu noin 300 000 uutta työpaikkaa. Meillä suuret ikäluokat eläköityvät, hoivatyön kysyntä ja eläkemenot kasvavat ja samaan aikaan työssä käyvien suhteellinen osuus väestöstä pienenee. Hoitoala vaatii vuonna 2015 noin 200 000 uutta työntekijää. Meillä pitäisi olla jo aktiivinen siirtolaispolitiikka, mutta sitä ei ole eikä näy. Hallituksen ajama tuloveron alentaminen vaikuttaa talouden ja työllisyyden parantamiseen ja sitä kautta verotulojen määrän kasvuun. Jopa 41 prosenttia työttömistä on tilanteessa, ettei taloudellisesti kannata ottaa työtä vastaan.

Kokoomuksen ajama kotitaloustyön vähennyksen korotus on pieni yksityiskohta, mutta luo uusia työpaikkoja esimerkiksi näille heikoimmin koulutetuille heidän työllistämiseensä ja helpottaa esimerkiksi lapsiperheiden arkea.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tartun mielelläni valtiovarainministeri Niinistön käteen, kun esititte mielestäni ensimmäisen kerran hyvin selväsanaisesti tämän näkemyksemme siitä, että pitäisi yhteensovittaa sosiaaliturvaa, osapalkkaa jne. Olen samaa mieltä, että me tarvitsemme vakavasti otettavia aloitteita matalan tuottavuuden työpaikkojen lisäämiseksi. Se on erittäin tärkeä haaste, jotta me saamme tämän rakenteellisen työttömyyden alennettua. Se pitää tehdä nopeasti, koska tilanne muuttuu radikaalisti lähimmän 5—10 vuoden aikana.

Ed. Sarkomaa kerkisi jo poistumaan. Hän hävyttömällä tavalla yritti tehdä minusta vastuutonta kansanedustajaa. Olen laajemminkin hengenajatuksiani kirjannut nimenomaan siltä osin kuin olen halunnut liputtaa ruotsalaisten sosialidemokraattien suuntaan, jotka ovat ottaneet täystyöllisyyden tärkeimmäksi poliittiseksi tavoitteekseen. Siinä on takana ihmisarvo, (Puhemies koputtaa) näkemys siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus omalla työllään hankkia itselleen ja perheelleen toimeentulo. Sen rinnalla kulkee valtionvelan lyhentäminen. (Puhemies koputtaa)

Minä olen puhunut täällä eduskunnassa aikaisemminkin, että ...

... veronalennuksista olisi voitu 2—3 miljardia markkaa käyttää (Puhemies koputtaa) kunnallisiin palveluihin, terveydenhuoltoon jne.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vielä kerran ed. Antvuorelle vastauspuheenvuorona. Kun te kehutte, että vain kokoomus on kantanut huolta valtiotaloudesta, on hyvä muistaa, että tällä vaalikaudella te olette olleet kaikissa paketeissa mukana. Ei niitä vain demarit ja muut ole tehneet, te olette kaikissa mukana ja sen myötä kasvattaneet niitä tasapaino-ongelmia, joista ministeri Niinistö täällä nyt kantaa kovasti huolta.

Missä ovat kokoomuksen omat ideat työllisyyden hoitamiseksi? Ei ainuttakaan. Kesti puoli vuotta ennen kuin te havahduitte kannattamaan Holm—Vihriälä-mallia ja sosiaaliturvamaksujen palauttamisjärjestelmää. Kesti monta kuukautta ennen kuin havahduitte kannattamaan yritysten sukupolvenvaihdoskysymyksiä.

Sitten, rouva puhemies, ed. Rajamäelle vielä. Me olemme voimakkaasti olleet tukemassa näitä tieliikenneinfrahankkeita, ja pidän henkilökohtaisesti niitä suhdannetilanteen kannalta äärimmäisen tärkeinä. Mutta kysyn opposition edustajana, mihin me voimme luottaa, voimmeko luottaa, että ylipäätään tällainen paketti, minkä te olette käärineet, toteutuu, mikä on se sitoutuminen. Tämä hallitus on kävellyt monta kertaa eduskunnan tahdon ylitse. Me olemme edellyttäneet ja halunneet, että tämä hallitus tuo tällä kaudella esimerkiksi asuntopoliittisen selvityksen, jossa korjataan Ara-rahoituksen ehtoja. Ei kuulu eikä näy, (Puhemies koputtaa) eikä varmasti tätä tule tapahtumaankaan. (Puhemies koputtaa) Siksi on, rouva puhemies, olennaista kysyä, missä on sitoutuminen. (Puhemies koputtaa) Kokoomuslaiset liikenne- ja viestintäministeri ja valtiovarainministeri ovat sanoutuneet nyt jo irti tästä paketista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilälle totean, että keskusta on todellakin varjobudjetissaan torjunut omat vaatimuksensa ja pettänyt ne lupauksensa, joita se on antanut eläkkeensaajille muun muassa. Tuolla kentällä keskustan edustajat kiertävät eläkeläistilaisuuksissa kertomassa, miten keskusta antaisi eläkkeensaajille lisää rahaa, mutta kun te teitte oman varjobudjettinne ja vastalauseenne nyt budjettiin, siellä ei ollut esimerkiksi kansaneläkkeen tasokorotukseen euroakaan. Te olette ryhmänne kannanottona vaatineet jo elokuussa 2000, että kansaneläkkeen yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee korjata tällä vaalikaudella. Kun nyt on kyseessä tämän vaalikauden viimeinen budjetti ja kun te ette siihen esitä tätä jälkeenjääneisyyden korjausta ja kun sitä ei ollut myöskään teidän varjobudjetissanne, niin te olette suoraan ja synkästi pettäneet eläkeläisille antamanne lupauksen. Tuolla kentällä teette propagandaa, mutta tässä talossa torjutte omat vaatimuksenne.

Olen jo aikaisemmin kysynyt, miten tämä omien vaatimusten torjuminen oikein tapahtuu. Onko niin, että ed. Pekkarinen on ensin toisella puolella pöytää tuimana vaatimassa eläkeläisille lisää rahaa, sen jälkeen hän juoksee (Puhemies koputtaa) äkkiä toiselle puolelle pöytää ja torjuu, että so, so, ei näin kovia (Puhemies koputtaa) populistisia vaatimuksia voida ottaa huomioon?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, nokkela arkeologi, kertokaa vihdoin se keino, kuinka voidaan kahdeksan vuoden virheet laittaa yhden vuoden budjettiin.

Toinen asia teille näistä pienimmistä kansaneläkkeistä ja niiden nostamisesta: Voimme aloittaa teidän ja teidän ryhmänne kanssa jo perjantaina yhteistyön asiassa. Meillä on hyvä ponsilausuma tästä asiasta: että pitää pikaisesti korottaa. Yhtykää te siihen, äänestäkää silloin keskustan mukana. Näin saadaan asioita eteenpäin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä pitää valittaa, että ed. Zyskowiczissa on mennyt hyvä arkeologi hukkaan, kun hän näitä vanhoja kaivelee. Minä jo kehotin, että kaivelkaa niitä oman eduskuntaryhmänne aloitteita. Me laskimme, että niitä on 1,6 miljardilla markalla, kun ne kaikki allekirjoitukset lasketaan. (Ed. Zyskowicz: Yksittäisten edustajien ei lasketa!) — Ai, teidän ei lasketa, meidän vain lasketaan?

Mutta, kuten ed. Vehviläinen hyvin totesi, keskustan seuraava keskeisin eläkepoliittinen tavoite on kaikkein pienimpien eläkkeiden tasokorotus. Nyt tässä budjetissa tämä liikkumavara on käytetty savamaksuun aika pitkälle teidän vetämänänne. Emme sitä vastusta, mutta varmaan joku eläkkeellä oleva entinen pankinjohtaja tai pääjohtaja saa isot rahat kyllä, kun savamaksu alenee ja hänen eläkkeensä on tosi iso.

Kyllä mielestäni meidän tavoitteemme ja painoeromme ovat ihan selvät eläkepolitiikassa, ja niitä on turha yrittää tässä vääntää nyt, niin kuin ed. Zyskowicz epätoivoisesti yrittää.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vehviläinen tarjosi täällä selityksenä keskustan omien lupausten pettämiselle jo ennen vaaleja sitä samaa selitystä, minkä olen lukenut Suomenmaasta, että ei hallituksen kahdeksan vuoden huonoja päätöksiä voi yhtä vuotta koskevassa varjobudjetissa korjata.

Mutta kun keskustan eduskuntaryhmä — eduskuntaryhmä, ed. Ala-Nissilä, nyt ei puhuta yksittäisten kansanedustajien aloitteista, joita löytyy pilvin pimein kaikista eduskuntaryhmistä — mutta kun keskustan eduskuntaryhmä on 15. elokuuta 2000 eli tällä vaalikaudella esittänyt vaatimuksen "kansaneläkkeen yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee korjata tällä vaalikaudella", siis tällä vaalikaudella, niin eikö meillä ulkopuolisilla ole oikeus olettaa, että se tarkoittaa tätä vaalikautta? Ja kun te teette varjobudjetin vuodelle 2003, joka on tämän vaalikauden viimeinen vuosi, niin eikö meillä ulkopuolisilla ole oikeus olettaa, että te siinä toteutatte ne lupauksenne, joita te ympäri maan eläkeläisille käytte antamassa? (Puhemies koputtaa)

Nyt me näemme, arvoisa rouva puhemies, että keskusta torjuu omat vaatimuksensa, torjuu tämän eläkeläisille annetun lupauksen, jota keskustan kansanedustajat ympäri maan käyvät lupaamassa. Yleensä sanotaan, (Puhemies koputtaa) että puolueet syövät sanansa vaalien jälkeen, mutta keskusta on syönyt sanansa jo ennen vaaleja.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! En suoraan sanottuna voi lakata ihmettelemästä niitä edustajia, jotka puhuvat epäsosiaalisista ja tuomittavista veronalennuksista ennen kuin — ihan vaan rehellisyyden nimissä, mikä voi kuulostaa poikkeukselta — ensin itse selittävät, miksi olivat suosimassa primääristi niitä eläkeläisiä, joitten eläketulot ovat yli kaksinkertaiset keskieläkkeisiin verrattuna. Se on minulle ikuinen arvoitus ja paha dilemma, kuinka tässä näin pääsi käymään, kun kaikki ajavat ainakin julkisuuteen kertomansa mukaan jotain muuta, yksikään ei julistaudu tuollaisen veroalennuksen kannattajaksi, mutta niin vain kävi. Olisikohan syytä olla ihan itse rehellinen tässä kysymyksessä? Saman tien meni se savamaksu, jolla ainakin esityksessä pyrin torjumaan vähän tällaista suosintapolitiikkaa, mutta sepä ei onnistunut.

Ed. Kautto, kun puhutaan nuorista, niin minä tunnen vähän pidemmälle tulevaisuuteen nyt syvää huolta, kun ajatellaan niitä nuoria, joitten kilpailuolosuhteet ovat todennäköisesti tiukemmat, vielä tiukemmat työelämässä kuin tänä päivänä. Jos he sitten havaitsevat, että heidän kilpailuolosuhteitaan vaikeutetaan huomattavasti sillä, että eläkemaksut ovat tuntuvasti korkeampia niin työnantajalla kuin palkansaajalla ja kaiken lisäksi julkisen talouden velka kasvaa, vaikka täällä ryhmäpuheenvuoroissa todistettiin, että ylijäämää tulee, mutta velkahan vain kasvaa, ja jos me teemme valmiiksi jo tuollaisen kunnon velan ja tiedämme, että me ikääntymisellämme aiheutamme kunnon eläkepaineen, niin ei se niin kauhean ruusuiselta näytä 10—15 vuoden päähän. Kyllä poliittisen päätöksentekijän kaikkein keskeisin velvollisuus on ottaa huomioon ohi vaalikautensa menevä kehitys, jos se on selvästi nähtävissä ja jos siihen pitäisi löytää vastauksia. Silloin kyllä ihan välittömät tarpeet minusta on osattava, vaikka kuinka oltaisiin vaalien alla, suunnata sillä tavalla, että helpotettaisiin sitä tulevaisuutta.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin sopivasti tuli tilaisuus vastata ministeri Niinistölle, kun hän puhui epäsosiaalisista veronalennuksista. Minulla on tässä tilastoa esimerkiksi palkansaajien osalta vuosina 1994—2002. Kun usein sanotaan, että pieni- ja keskituloiset ovat hyötyneet eniten, niin 100 000 markan, puhun nyt markoista, tuloilla nettoansio on lisääntynyt 9,9 prosenttia näiden kahdeksan vuoden aikana ja markkoina muutos on 6 860 markkaa. 300 000 markan tuloilla nettotulon muutos on 13 prosenttia eli 20 704 markkaa. Ministeri Niinistö, onko tämä epäsosiaalista vai eikö se ole epäsosiaalista? Enkä ole ihan vakuuttunut myöskään teidän väitteestänne siitä, että eläkeläiset olisivat hyötyneet jotenkin kohtuuttomasti. Noin 100 000 markan tuloihin eläkeläisten verotus on suurin piirtein yhtä kireä kuin palkansaajien, sen yli menevillä tuloilla jonkin verran kireämpi eläkeläisillä kuin palkansaajilla.

Puhemies! (Puhemies koputtaa) Lopuksi haluan kuitenkin myöskin kysyä, puolustaako ministeri Niinistö Sailasta siinä, kun Sailas nyt arvostelee eduskunnan infrastruktuuripäätöksiä. Mielestäni myöskin infrastruktuuripäätökset (Puhemies koputtaa) ovat oikeita päätöksiä, vaikka oma vaalipiirini ei ole päässyt osalliseksi, mutta maata pitää kehittää monipuolisesti, pitää kehittää myöskin tiestöä (Puhemies koputtaa) ja rautateitä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Gustafsson, vähän aikaa sitten käytitte puheenvuoron, jossa kehuitte ruotsalaista sosialidemokratiaa. Toivoisin, että ottaisitte tosiaan oppia sieltä niissä käsitteissä, mikä on hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan välinen ero. Hyvinvointiyhteiskunta on siellä päässyt kehittymään, ja se tarkoittaa sitä, että kaikki resurssit otetaan monipuolisesti käyttöön, muun muassa palveluseteli, siihen kuuluvat asiat. Ihmisille suvaitaan perusoikeudet, mutta heille ei määrätä, että on vain yksi koulu, missä käydään, niin kuin meillä on Suomessa peruskoulu, yksi paikka, yksi terveyskeskus, jossa on pakko käydä. Se on ihan erilainen käsitteistö. Paljon pitemmälle siellä on päästy ja saatu turhat menovuodet loppumaan. Pyytäisin, että vähän laventaisitte tätä esittämäänne.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli sinällään myönteistä, että tähän yksityiskohtaan tällä tavalla takerruttiin. Itse en näe seteliyhteiskuntaa sellaisena ihanneyhteiskuntana, jota kohti pitää kulkea, mutta myönnän, että on paljon yhteiskunnan palveluja, joissa sitä voidaan sekä kokeilla että myöskin käyttää.

Oma näkökulmani ruotsalaiseen sosialidemokratiayhteiskuntaan on tietysti laajempi ja syvällisempi, ja se kyllä ankkuroituu tähän täystyöllisyystavoitteeseen. Tätä kautta tulee myöskin tämä keskeinen ero, että ruotsalaiset sosialidemokraatit eivät ole sillä tavalla ylikorostaneet valtionvelan maksamista pois, vaan tärkeintä on se, että valtionvelka on hallinnassa ja yhteiskunnan voimavaroja käytetään kansalaisten peruspalveluiden ja perusturvallisuuden parantamiseen ja kehittämiseen. He ovat myöskin Ruotsissa investoineet paljon koulutukseen, (Puhemies koputtaa) tutkimukseen, he ovat perustaneet siellä myöskin uusia (Puhemies koputtaa) yliopistoja.

Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa on useasti todettu se, että meidän poliisin resurssit, voimavarat, ovat alimitoitetut siihen toimintaympäristöön nähden, missä he toimivat. Se on myöskin tähän mietintöön kirjattu aivan vakavana huomiona. Tiedetään se kehitys. Täällä on kuvattu, mikä kehitys on poliisin tehtäväalueella. Tiedämme myöskin sen, että poliisit näistä määrärahalisäyksistä, mitä on toteutettu ja tässä on, eivät varmasti selviä sillä tavalla, ettei joitakin seurausvaikutuksia tule, jotka sitten aiheuttavat lisäkustannuksia. Täällähän sanotaan näin, että vuonna 2003 poliisitoimi ei selviä tyydyttävästi tehtävistään. Vielä on todettu, että se toiminta ei ole hallitusohjelman mukainen, miten nyt on valtion varoja kohdennettu poliisitoimintaan. Mikä on ratkaisu, millä tämä korjataan, koska selvästi on epäkohta (Puhemies koputtaa) hallitusohjelman kanssa ja sen toimintaympäristön (Puhemies koputtaa) kanssa?

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että totta kai meidän pitää ottaa pitkällä tähtäimellä nuoret huomioon, mutta meidän on muistettava myös tämän päivän nuoret, ne, jotka ovat taas seuraavan sukupolven lasten ja nuorten tekijöitä. Tämän päivän nuorisolla on nimenomaan vaikeutena erityisesti kaupunkikeskuksissa asuntokysymykset, jotka heijastuvat heidän kokonaistilanteeseensa, miten heillä on mahdollisuuksia selvitä kasvattajina. Mielestäni tämä eduskunta ja meistä monet ovat kyllä aika lailla ottaneet vastuuta näistä päätöksistä pitkälle tulevaisuuteen. Olemme toki saaneet kuulla siitä kunniamme eläkeläisten taholta.

Klaus Bremer /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö ja vasemmistoliitto perustelevat kantojaan Helsingin tonttipulalla. Eihän Helsingissä ole tonttipulaa. Helsinki on Euroopan harvaanasutuin pääkaupunki, ainoa pääkaupunki, jonka maantieteellisessä keskipisteessä viljellään pariasataa hehtaaria peltomaata ja laidunnetaan sopuisasti lehmiä. (Ed. Ala-Nissilä: Aika vähän niitä on!) Miksi erityisesti vasemmistoliitto suojelee näin gryndereitä, jotka Helsingissä panttaavat asuntotonttejaan julmassa hintojen nousun odotuksessa, pelkässä voitonsaalistuksessa? Samalla ollaan valmiita perisosialistisen talousopin mukaan heittämään yli 500 miljoonaa euroa ihmisten verorahoja taivaan tuuliin Vuosaaren satamaan, jonka Valtiontalouden tarkastusvirastokin totesi kansantalouden kannalta täysin tarpeettomaksi.

Matti Huutola /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Bremerille haluan todeta itse lappilaisena kansanedustajana, että jokainen maa kuitenkin tarvitsee yhden pääkaupungin ja yhden kunnon satamankin myös tulevaisuudessa. (Ed. Bremer: Niitä on jo kuusi!)

Mutta varsinaisesti: Olen ollut näkevinäni, että tässä keskustellaan rakenteellisen työttömyyden ongelmista ja keskeisenä osana on ajateltu niin, että ikään kuin verotus olisi aivan pääsyy tähän meidän rakenteellisen työttömyytemme syvimpään ongelmaan. Tosiasiassa me tiedämme sen, että nimenomaisesti suomalaisilla työmarkkinoilla on 400 000—600 000 ihmistä, joilla ei ole minkäänlaista ammatillista koulutusta. Siis jos me todella aiomme vastata tulevaisuudessa rakenteellisen työttömyyden ongelmaan, niin me vastaamme ihmisten osaamistason nostosta. Silloin me kykenemme todella aidosti myöskin vaikuttamaan näiden työpaikkojen syntyyn.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat ed. Elo ym. pitäneet erittäin tärkeinä näitä infrahankkeita. Niitä on kovastikin puolusteltu. Muistuttaisin vain, että tässä meidän niin sanotussa juhannuspaketissamme pantiin 250 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, 50 miljoonaa euroa pitkäaikaistyöttömyyteen ja 770 miljoonaa euroa tie- ja ratahankkeisiin eli kolme kertaa enemmän kuin kuntien valtionosuuksiin. Kysyn vain: Menikö tämä oikein päin? Kyllä itse olisin pistänyt luvut vähän toiseen kohtaan.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin jatkanut ed. Huutolan puheenvuorosta ja rakenteellisesta työttömyydestä.

On mielestäni erittäin tärkeää ja hyvä, että tässäkin salissa siitä on keskusteltu, että löytyisi yhteisymmärrys niistä keinoista, joilla tätä ongelmaa tulisi lievittää. Rakenteellinen työttömyys ei varmasti ole verotuksen vika. Koulutus on aivan varmasti yksi asia, mikä tulee tehdä. Tulisi löytää yhteisymmärrys niistä keinoista ja malleista, joita on esitetty. Niitä kaikkia ei varmasti voida toteuttaa, koska yhteensä ne olisivat niin kalliita, että meillä ei ole niihin varaa, mutta se, että tähän ongelmaan puututaan yhdessä, on tärkeää.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen sitä, että kun budjettiriihessä suoritettiin eri ministeriöitten määrärahojen leikkauksia, niin kuitenkin sen jälkeen, kun laadittiin tupopaketti ja tuporatkaisu, kaikki nämä leikkaukset oli siirretty tupopakettiin. Minun mielestäni siinä mielessä valtiovarainministeriö toimi virheellisesti, kun toimia nyt ei sitten kohdistettu yksistään yrittäjien toimintaedellytysten parantamiseen ja työttömyyden parantamiseen. Monta kertaa teille olen sanonut täällä eduskunnassa, että työnantaja on ainut, joka työllistää. Ei täystyöllisyys tule muuten kuin siten, että me saamme lisää yrittäjiä ja yrittäjiä laajentamaan toimintaansa, eli se on se lähtökohta. Mutta nyt jos ajatellaan, mitä on tehty yrittäjyyden hyväksi neljän viime vuoden aikana, niin sanon teille suoraan, että ei mitään. Suurin osa tässä on tapahtunut niin, että on puhuttu vain työntekijöitten puolesta, mutta yrittäjien puolesta täällä hyvin harva käyttää puheenvuoron. (Puhemies koputtaa) Olen tänään ensimmäinen, joka käytän yrittäjäasioista puheenvuoron.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ei budjettiriihessä mitään leikattu, mutta jätettiin kyllä toiveita täyttämättä. Niitä oli paljon paljon enemmän kuin tämä muutama kymmenen miljoonaa euroa, joka työllisyyspaketissa sitten otettiin huomioon. Niitähän oli siellä lähes miljardin euron verran, siis täyttämättömiä toiveita, kyllä, ei suinkaan noin kuin sanoitte.

Kun nyt teitä askarruttaa, että yrittäjyyttä ei ole mitenkään otettu huomioon, niin älkää nyt antako joukoistanne väärää todistusta. Minulle on tullut paljon palautetta yrittäjiltä, jotka ovat kokeneet, että tällainen oikeudenmukaisuus, tietyllä tavalla tunnustaminen ja tunnistaminen, toteutettiin, kun yrittäjiä alettiin kohdella verotuksessa tiettyjen pienasioitten kohdalla toisin, mutta kumminkin, samalla tavalla kuin muitakin ihmisiä. Se koettiin hyvin tärkeäksi. Kyllä minusta markkinatalouden kannattajana pitäisi ymmärtää se, että sittenkin yrittäminen on kaikkein keskeisimmin yrittäjistä itsestään, (Puhemies koputtaa) sellaisista henkisistä rakenteista, kiinni. Eivät siinä kyllä paljon sitten julkiset varat asiaa auta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn ministerin mielipiteeseen koululiikunnan kehittämistarpeista ja kysyisin myös, missä, ministeri, olitte silloin, kun juuri kokoomuksen voimin on runnottu Suomen ennätystasoa olevat veikkausvoittovarat yksityishenkilöitten taskuun. Niistä jouduttiin kyllä äänestämään. Kysymys on yrittäjä Harkimon Areena-hankkeesta. Valtion liikuntaneuvosto äänesti niistä, ja kokoomuksen ja keskustan voimin nämä runnottiin läpi. Kysymyksessä olivat juuri puhtaat bisnespohjaiset hankkeet. Voi, jospa teiltä olisi saanut silloin jonkinlaista vetoapua!

Varusmiesten huonoon kuntoon on varmaan monta syytä, jaan huolenne siitä: elintason nousu, koululiikunnan määrällinen vähyys ja heikko laatukin. Myös vapaaehtoistyön toimintaedellytyksiä on huononnettu. Mutta kysyn lopuksi: Entä jos ei olisi liikuntapaikkoja ollenkaan tai ne olisivat kovin huonoja, kuinka huono sitten olisi varusmiesten kunto? Se olisi vielä huonompi kuin tänä päivänä, mutta huoli siitä pitää meillä olla.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen ed. Zyskowiczille: Älkää te väheksykö teidän ryhmänne yksittäisten edustajien tekemiä talousarvioaloitteita. Kun te näin sanotte, niin tehän ikään kuin annatte ymmärtää, että ne olisi leikkimielin tehty.

Toistan edelleenkin sen, että ei ed. Zyskowicz voi kahdeksan vuoden virheitä laittaa yhden vuoden budjettiin. Kun te jatkuvasti tätä hämmästelette ja ihmettelette, niin se on vain teidän poliittista jargoniaanne ja poliittista retoriikkaanne.

Kun äsken otin esille perjantain äänestyksen tämän kansaneläkkeen korottamisen ponnen osalta, niin unohdin ottaa esille myös sen, että on siellä myös raha-aloite, jos haluatte äänestää mieluummin rahan puolesta: Siellä on veteraanien rintamalisään 7 miljoonaa euroa. Tervetuloa mukaamme äänestämään! Viedään se salissa läpi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustan piiristä on kysytty minulta, kun olen tätä varjobudjettia täällä käsitellyt, syytänkö ja moitinko heitä siitä, että he esittävät liikaa rahaa, vai siitä, että he esittävät liian vähän rahaa. Minä moitin heitä siitä, arvoisa rouva puhemies, että he pelaavat kaksinaamaista peliä, siitä, että he tuolla kentällä kertovat, millaisia aloitteita ja vaatimuksia he ovat ryhmänä tehneet ja minkälaisia asioita he ovat ryhmänä täällä läpi ajamassa, ja sitten, kun vihdoin pitkän painostuksen jälkeen he tekivät tämän kuuluisan varjobudjettinsa ensi vuodelle, niin siinä sitten monet näistä omista lupauksistaan torjuivat.

Esimerkiksi kansaneläkkeiden tasokorotus: Te olette vaatineet, että se on toteutettava tällä vaalikaudella, ed. Vehviläinen. Te ette kuitenkaan omassa varjobudjetissanne sitä toteuttaneet. Kyllä me tiedämme, miksi. Se olisi maksanut 1,8 miljardia markkaa, ja teidän tarkoituksennehan on, kuten ed. Ala-Nissilä ryhmäpuheenvuorossaan kertoi, todistaa, miten maltillisia teidän lisäyksenne ovat. Totta kai, jos te toteuttaisitte (Puhemies koputtaa) kaikki tyhjät lupauksenne, niin eiväthän ne olisi enää maltillisia. Kyllä me tämän tarkoituksen ymmärrämme.

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vielä hiukan jatkanut tuloerojen kasvusta ja nimenomaan ministeri Niinistölle todennut, että niin sanottu hyvätuloinen eläkeläinen kuuluu erittäin harvoin Suomen rikkaisiin. Niin sanottu pohjaosan kaksinkertainen leikkaus tehtiin niin pienissä eläkkeissä, että ne olivat vähän yli 5 000 markkaa silloista rahayksikköä kuukaudessa. Ne, jotka tuloeroja ovat kasvattaneet, ovat selvityksen mukaan omaisuustulot, pääomatulot, osinkotulot, optiotulot ja nimenomaan tämän kaikkein rikkaimman kymmenenneksen tulot. (Ed. Rajamäki: Juuri näin!)

Tämä vielä keskustalle: Minä kysyn samoin kuin ed. Zyskowicz, mitä on keskusta tehnyt tämän asian korjaamiseksi. Te ainakin ensimmäisenä olitte tyrmäämässä edes jonkinmoista osinkojen saajien verotusta esimerkiksi pörssiosakkeiden osalta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowiczille sanoisin, että kyllä oppositiopuolueen edustajat kalpenevat kentillä kulkiessaan eläkeläisten keskuudessa ja kuunnellessaan niitä lupauksia, joita tulee hallituspuolueiden edustajien suusta. Siinä kisassa emme pärjää alkuunkaan. Mieluumminkin toteaisin näin, että keskustalla on tapana luvata alakanttiin ja tehdä yläkanttiin, toisin kuin hallituksella työllisyyspoliittisissa linjauksissa. (Ed. Sinnemäki: Ed. Seppo Kanervan osalta asia korjaantuu!)

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkaselle oli edelleen hivenen hämärä tämä eduskunnan budjettivallan käyttö. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä toki lausutaan, mutta tehdään siellä myöskin selviä päätöksiä. Muun muassa tiehankkeiden tilausvaltuuksia koskeva muutos on selvä päätös. Liikenne- ja viestintäministeriö kyllä pystyy pidättelemään tyytyväisyyttään myönteisten päätösten jälkeen ja on luonnollisesti tyytyväinen, että omat esitykset ovat vihdoin täällä edenneet.

Ongelmahan oli se, että valtiovarainministeri torppasi nämä liikenne- ja viestintäministeriön asialliset infrakorissa olevat ja eduskunnan edellyttämät hankkeet budjettiriihessä. Ministeri Niinistö tietoisesti pelasi tyylilleen uskollisesti niin, että hän oletti, että eduskunta ei pysty tekemään vaalien alla normaaleja päätöksiä näissä asioissa. Täytyy sanoa, että eihän tämä kovin helppoa tietenkään ole ollut ja keskustelukaan ei ole kovin helppoa. Mutta kaikki menee käsikirjoituksen mukaan; hyvin odotettua tämä keskustelu on tietysti kaikin puolin.

Tästä huolimatta haluan, arvoisa puhemies, korostaa, että nyt tehtyjen alueellisten kehittämishankkeiden taso on näiden päätösten jälkeen 70 prosenttia Lipposen ykköshallituksen aikana tehtyjen hankkeiden tasosta.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Rakenteellisesta työttömyydestä haluaisin vielä sanoa, että koulutus on luonnollisesti kaikkein paras keino työllisyyden parantamiseen. Se on myöskin kansallisen kilpailukyvyn kannalta kaikkein oleellisin tekijä. Mutta ei voida nähdä niin yksisilmäisesti, että pelkästään koulutuksella voitaisiin työttömyysongelmaa ratkaista.

Verotus ja siihen liittyvät maksut ovat yksi keino muiden ohella luoda uusia työpaikkoja ja säilyttää entisiä. Jos katsotaan suomalaista elinkeinoelämää, niin meilläkin on olemassa elinkeinohaaroja, joissa tuottavuus ei ole niin suurta, että siitä voisi pyytää niin paljon hintaa asiakkailta, että palkkoja voisi vielä maksaa. Sen takia on katsottava, mitä kautta tämmöisessä tilanteessa voidaan uusia työpaikkoja luoda, uutta elinkeinotoimintaa luoda, ja silloin pitää pureutua sekä verotukseen että myös sen kaltaisiin maksuihin. Mikäli verotuksella ja maksuilla ei olisi mitään merkitystä, minkä takia meillä ei ole sitten yhtä kehittynyttä palvelusektoria kuin esimerkiksi jossakin muualla Euroopassa?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen väitti, että hallitus ei ole tehnyt mitään yrittäjien aseman parantamiseksi. Muistutan vain, että palkan sivukuluja, olikohan se viime vuonna, alennettiin 1,3 miljardilla markalla, ja jos se ei näy missään, niin se on sitten ikävää, koska paljon siihen rahaa ainakin meni. Ne yrittäjät, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, arvostavat eniten talouselämän vakautta ja sitä, että korkotaso on alhainen. Se on yrityselämälle erittäin tärkeä ja ehkä suurin yksittäinen asia. Siinä asiassa Lipposen hallitus on onnistunut hyvin, ja myöskin asuntovelalliset hyötyvät siitä.

Rakennetyöttömyyttä taas helpotetaan parhaiten kohdennetuilla ratkaisuilla, sellaisilla, jotka eivät ole mitään hakuammuntaa, vaan jotka kohdentuvat juuri niihin ryhmiin, jotka rakennetyöttömyyden ongelmissa ovat.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vielä ed. Gustafssonille — hän taisi lähteä paikalta — (Ed. Gustafsson: Ei, kun tulee teitä varten!) haluan todeta, kun väititte, että kokoomus ei ole muuta tehnyt kuin valtiontaloutta hoitanut, että se ei todellakaan pidä paikkaansa. Mutta sekin on jo aika iso työ, että olemme sen tehneet. Niin vaikeaa on joskus ollut teidän sosialidemokraattien kanssa keskustella ja aidosti löytää painopisteitä. Arvojärjestykseen täällä asioita olisi ennemminkin laitettava kuin lisättävä kaikki uudet asiat budjetin päälle. Kyllä itse olen huolissani tästä valtion menojen kasvusuunnasta ja toivon todella, että myös sosialidemokraatit keskittyvät keskustelemaan siitä, mitä on suomalainen sosialidemokratia, eikä vain siitä, mitä on ruotsalainen, koska täällä kotimaassa nämä asiat on hoidettava, yhteistyössä työtä tehtävä.

Arvoisa rouva puhemies! Totean kyllä sen, että kokoomuksen painopiste on tässä hallituksessa ollut muun muassa palvelut ja palveluihin on panostettu. Olen erittäin ylpeä, että tätä työtä on tehty. Samoin yrittäjyyttä on edistetty. Nämä kaksi ovat olleet kokoomuksen tärkeitä tavoitteita, ja näissä on edetty, ei vain valtiontalouden hyvässä hoidossa, joka on vain väline.