5) Hallituksen esitys pysäköinninvalvontaa koskevan
lainsäädännön uudistamiseksi
Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, ärade talman! Nyt on kyseessä pysäköinninvalvonnan
kokonaisuudistus, jossa on siis kaksi osiota: on julkinen pysäköinninvalvonta
ja yksityinen pysäköinninvalvonta. Ensin tästä julkisesta.
Julkisesta pysäköinninvalvonnasta huolehtisivat
jatkossakin poliisi sekä myös kunnallinen pysäköinninvalvonta,
jos kunnassa on sellainen järjestetty. (Hälinää)
Puhemies:
(koputtaa)
Ed. Andersson, anteeksi hetkinen. — No niin, ne, jotka
eivät osallistu keskusteluun, kiirehtinevät pois
salista. Täällä puhutaan. — Jatkakaa,
olkaa hyvä.
Eli, jos pysäköinti kiinnostaa, niin jatketaan.
Esityksessä muun muassa tätä pysäköintivirhemaksua
nostetaan. Lisäksi uusina keinoina on mahdollisuus puuttua
samaan jatkuvaan pysäköintivirheeseen, samoin
kuin on mahdollisuus kiinnittää ajoneuvoon rengaslukko.
Tavoitteena on ennaltaehkäistä pysäköintivirheitä ja
lisätä mahdollisuuksia puuttua pysäköintivirheisiin. Lakivaliokunta
on kannattanut esitystä tältä osin. Mietinnössä säännöksiin
on tehty eräitä tarkistuksia, muun muassa perustuslakivaliokunnan esittämän
huomautuksen takia.
Sitten yksityinen pysäköintivalvonta. Esitykseen
sisältyy myös lakiehdotus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei
ole tällä hetkellä erityisiä säännöksiä.
Lakiehdotuksessa ehdotetaan, että yksityisellä alueella
tai maastossa voitaisiin järjestää yksityinen
pysäköinninvalvonta, josta huolehtisi kiinteistönomistaja
tai -haltija. Oikeus pysäköinninvalvontaan voitaisiin
siirtää kolmannelle. Lakiehdotuksen lähtökohta
on kiinteistönomistajan tai - haltijan oikeus määrätä kiinteistönsä käytöstä.
Luvattomasta pysäköinnistä voitaisiin
veloittaa valvontamaksu, joka ei saa olla rahamäärältään
suurempi kuin vastaavalla alueella määrättävä pysäköintivirhemaksu.
Valvontamaksun veloittaminen edellyttäisi, että pysäköintiä koskeva
kielto tai määräys sekä valvontamaksu
ilmoitetaan selvästi erittäin havaittavalla tavalla
yk-sityisellä paikalla.
Esityksen perustelujen mukaan yksityisoikeudellisena seuraamuksena
olisi sopimussakko. Valvontamaksu ja pysäköintivirhemaksu
olisivat valinnaisia seuraamuksia. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan
katsonut, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin
perustuvien säännösten tai niiden perusteella
annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta
ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä.
Perustuslakivaliokunta on aiempiin lausuntoihinsa ja oikeuskirjallisuuteen
viitaten katsonut, että hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen
sisältyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu
merkittävä julkisen vallan käyttö.
Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotus tulee hylätä.
Lakivaliokunta ehdottaa siis mietinnössään
nyt perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että lakiehdotus
yksityisestä pysäköinninvalvonnasta hylätään.
Esityksen muihin lakiehdotuksiin on tehty tästä johtuvia
muutoksia. Valiokunta ei tee mitään tulkintoja,
mitä tämä nyt tarkoittaa, vaan asia menee
tällä tavalla nyt eteenpäin.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Kiitos lakivaliokunnalle! Varsinaisen tärkeämmän
lain osalta meillä on jatkossa siis rengaslukkomahdollisuus
ja kunnon, tuntuvat parkkisakkomahdollisuudet. Tältä osin
on todellakin syytä kiittää siitä,
että valiokunta yksimielisesti on tähän
laittoman pysäköinnin kuriinsaattamisprosessiin
antanut täyden tukensa.
Mutta sitten ajanpuutteen vuoksi — ja anteeksi jo tässä vaiheessa,
minun on mentävä hallituksen niin sanottuun kvartettiin — kommentoin
perustuslakivaliokunnan lausunnon ja siitä lakivaliokunnan
aivan oikein tekemän johtopäätöksen jälkeen
syntynyttä tilannetta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa
ei nimittäin sanota, miten lausunnon jälkeisessä ja
lausunnon takia kokonaan säätelemättä jäävässä tilanteessa
tulisi menetellä. Viime kädessä sekä oikeus
periä vuokraa pysäköinnin ajalta että oikeus
periä sopimussakkoa jää riippumattomien
tuomioistuinten ratkaistaviksi.
Oikeusministeriö ei tunnetusti perustuslaista, vallan
kolmijako-opista, johtuen voi eikä saa ohjeistaa eikä myöskään
ennustaa, miten oikeuskäytäntö tulee
muodostumaan. Korkeimman oikeuden ennakkopäätös
ja perustuslakivaliokunnan ratkaisu ovat kiistatta vaikeasti yhteen
sovitettavia, ja perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan anna mitään
viitteitä siitä, miten tämä ratkaistaisiin.
Muun muassa niitä julkisessa keskustelussa olleita asioita,
joissa sanotaan, että pitää maksaa sakko,
ei löydy perustuslakivaliokunnan mietinnöstä.
Sen sijaan perustuslakivaliokunta ... (Ed. Zyskowicz: Eikä sitä,
ettei pidä maksaa sakkoa!) — Sieltä ei
löydy myöskään sitä. — Perustuslakivaliokunta
kuitenkin yhdessä kappaleessaan ohjaisi siihen suuntaan,
että yksityistä pysäköinninvalvontaa
voitaisiin harjoittaa kuntien alaisuudessa. On kuitenkin tosiasiassa tässä maailmassa
vaikea kuvitella, että pian löytyisi malli, joka
olisi kuntien kannalta mielekäs, riittävän
edullinen — kunnathan voivat, jos näkevät
jonkun ongelman, jo nyt palkata lisää pysäköinninvalvojia
ja käyttää jo olemassa olevia malleja — ja
toisaalta liiketaloudellisesti yritysten kannalta järkevä.
Siis se malli, jota perustuslakivaliokunta hahmottelee, on tosiasiassa
todennäköisesti muun muassa kuntien näkökulmasta hyvin
hankala tie edetä.
Kerrottakoon tässä yhteydessä, että hallituksen
nyt kumottu esitys oli hyvin samanlainen kuin muiden Pohjoismaiden
lakien pohjalta muodostunut käytäntö,
ja muissa Pohjoismaissa tätä perustuslaillista
ongelmaa ei ole havaittu.
Mitä nyt sitten tästä eteenpäin?
Oikeusministeriössä käynnistetään
lainvalmistelu, on itse asiassa käynnistetty jo, tämän
asian ratkaisemiseksi. Tällä hetkellä mietinnät
liikkuvat ennen kaikkea yksityisoikeudellisen sääntelyn
puolella. Me mietimme, voisiko ratkaisu löytyä siitä,
että kuluttajansuojalainsäädännön
tyyppisesti säänneltäisiin pysäköintipaikkojen
tilapäisestä vuokrasopimuksesta. Asia on vaikea,
eikä lainvalmistelua voida viedä loppuun, ainakaan
ennen kuin olemme muun muassa kaikkien niiden asiantuntijoiden kanssa,
joihin nojaten perustuslakivaliokunta on nyt päätöksensä tehnyt,
testanneet sitten, onko tämmöinen vaihtoehto mahdollinen, koska
lausuntokierros hallituksen aikaisemmasta, nyt kaatuneesta esityksestä oli
poikkeuksellisen positiivinen ja koska muissa Pohjoismaissa vastaavia
ongelmia ei ole.
Meidän on vältettävä sitä,
että me käymme pitkän kaavan mukaisen
valmistelun loppuun asti ja törmäämme
uudelleen perustuslakiin. Sen takia tässä yritetään
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa testata edellistä kertaa
paremmin, nyt kun tiedämme, mitä perustuslakivaliokunta
Suomessa on sanonut, mikä on se ulospääsytie.
Mutta korkeimman oikeuden ratkaisun ja perustuslakivaliokunnan päätöksen
yhteensovittamisessa ei tällä hetkellä ole
semmoista vastausta, jonka oikeusministeri saa lain mukaan antaa,
koska riippumattomat tuomioistuimet tekevät riippumatonta
työtä ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei
kerrota mitään suoranaista siitä, millä tavalla
tästä eteenpäin eletään.
Puheenvuoron saatuaan lausui
Antti
Vuolanne
sd
Arvoisa puhemies! Lisätalousarvioon tehtyjen muutosehdotusten äänestyksessä yleisperusteluihin
liittyvässä kohdassa 8 painoin vahingossa "ei",
tarkoitus oli painaa "jaa".
Puhemies:
Tällainen merkintä tuli nyt pöytäkirjaan.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan oikeusministerillekin: kun tätä mainostetaan
kauhean positiivisesti ja kaikki on melkein sitä mieltä,
niin päinvastoin kentällä tätä inhotaan
yli kaiken jo pelkästään siksi, mitä mediassa
on kerrottu ja mitä on näyttöä,
että kun vippifirmat, rikollisluontoiset, saatiin kuriin,
niin moni on siirtynyt näihin yksityisiin pysäköintisakotusfirmoihin.
Siis vaikka suomalainen oikeustaju ei oikeastaan edes hyväksy tätä juttua,
niin tätä jotkut epätoivoisesti ajavat. En
tiedä, ehkä poliittisilla vihreillä on
nyt täällä Helsingin seudulla joku ihme
siisteyskampanja, että kun autoja on lähelläkin
heidän hienoja talojaan, niin täytyy ajaa ne sieltä pois.
Haluaisin jonkun tolkun. Kyllä ymmärrän,
kun joku kohta sanoo, että kun lasten leikkikentällekin
on joku joskus pysäyttänyt, mutta kun tässä ei
ole ollenkaan kansalaismielipiteen tukea takana.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta perustuslakivaliokunnan
osalta, että perustuslakivaliokunta ei todellakaan ottanut
millään tavalla kantaa korkeimman oikeuden ratkaisuun.
Mikäli korkein oikeus ei muuta ratkaisuaan, se on voimassa ja
tarkoittaa sitä, että maksu pitää maksaa.
Ongelma hallituksen esityksessä oli se, että se
seuraamus, joka oli sopimuksenvastaisesta pysäköinnistä yksityisellä alueella,
oli rikesakon kaltainen ja sitä voitiin pitää hallinnollisena
seuraamuksena ja se on olennaisesti julkisen vallan käyttöä,
ja oikeastaan tähän hallituksen esitys kaatui.
Nyt on annettu aika selkeät ohjeet siitä, millä tavalla
valmistellaan, ja olikin erittäin hyvä, että oikeusministeri
Brax toi esiin näitä erilaisia vaihtoehtoja: joko
siviilioikeudellisella tavalla tai sitten tehdä selkeästi
hallinnollista toimintaa. Mutta ongelma hallituksen esityksessä oli
se, että tavallaan pohjauduttiin sopimusoikeuteen mutta
tehtiin siitä kuitenkin varsin pitkälle menevää julkista
toimintaa, ja näitten ristiriita oli se, josta syntyi ongelma,
jonka johdosta perustuslakivaliokunta katsoi, että hallituksen
esitystä ei voitu hyväksyä.
Puhemies:
Tässä vaiheessa tämän asian
käsittely joudutaan keskeyttämään
suuren valiokunnan kokouksen vuoksi, ja eduskunta jatkaa tämän
ja muiden päiväjärjestyksen asioiden
käsittelyä tänään kello
15.45.
Täysistunto keskeytettiin kello 13.27.
Täysistuntoa jatkettiin
kello 15.45
Puhetta johti toinen varapuhemies Tarja Filatov.
Yleiskeskustelu päiväjärjestyksen
5) asiasta jatkui
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa kansanedustaja! Täällä esillä on hallituksen
esitys pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön
uudistamiseksi. En mene pidemmälle tämän
asian substanssiin, vaan puutun tällä kertaa siihen
aiheeseen, että perustuslakivaliokunta on katsonut, että tämä hallituksen
esitys on vastoin Suomen perustuslakia. Substanssiin en mene, mutta
totean kuitenkin, että tästä perustuslakivaliokunnan
lausunnosta on mielestäni julkisuudessa tehty liian pitkälle
meneviä johtopäätöksiä suhteessa
korkeimman oikeuden tästä aihepiiristä antamaan
tuomioon.
Mutta se asia, mistä haluan puhua, rouva puhemies,
on asia, josta olen puhunut aikaisemminkin, ehkä vähän
isommalle yleisölle tässä salissa, ja
josta on mielestäni puhuttava nykyistä enemmän.
Tuo asia on lyhyesti sanottuna perustuslakivaliokunnan liian tiukka
tulkintalinja perusoikeusasioissa. Esimerkiksi tässä esillä olevassa
asiassa ministeri Brax omassa puheenvuorossaan totesi, että muissa
Pohjoismaissa ei tämän lainsäädännön
suhteen ole nähty mitään perustuslaillisia
ongelmia, ja muissa Pohjoismaissa perustuslait näiden perusoikeuksien
osalta ovat ymmärtääkseni suunnilleen
samanlaiset kuin Suomessakin, eikä myöskään
muiden tässä relevanttien säädösten
osalta, jotka liittyvät julkisen vallan käyttöön,
ymmärtääkseni eri Pohjoismaiden välillä ole
kovin suuria eroja.
Tämä perustuslakivaliokunnan liian tiukka tulkintalinja
perusoikeusasioissa, asetuksenantovaltuudessa, julkisen vallan käytössä jne.,
näkyy esimerkiksi siten, että vaikka meillä tänään
ei ole kovin pitkää listaa täällä salissa,
niin täällä on kaksi asiaa tämän
nyt esillä olevan asian lisäksi, joista perustuslakivaliokunta
on todennut, että hallituksen esitys on vastoin perustuslakia.
Ensimmäinen on tämä hallituksen esitys
kaivoslaiksi, joka oli päiväjärjestyksen
3) asiana, ja toinen on päiväjärjestyksen
10) asiana oleva hallituksen esitys laeiksi kansainvälistä suojelua
hakevan vastaanotosta ja eräiden siihen liittyvien lakien
muuttamisesta. Nämä molemmat esitykset ja nyt
puheena oleva hallituksen esitys pysäköinninvalvontaa
koskevan lainsäädännön uudistamiseksi
ovat siis perustuslakivaliokunnan mielestä vastoin perustuslakia.
Eli kun meillä on runsaat 10 asiaa tänään
esillä, niin kolme niistä on sellaisia, joista
perustuslakivaliokunta on todennut, että hallitus on antanut
perustuslain vastaisen esityksen. Olen siis sitä mieltä,
että perustuslakivaliokunnan tulkintatraditio on liian
tiukka.
Se aiheuttaa ja on jo aiheuttanut ensinnäkin sitä,
että aivan liian paljon hallituksen esityksiä joudutaan
lähettämään perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi,
mikä ruuhkauttaa asianomaista valiokuntaa ja mikä esimerkiksi
tämän vaalikauden loppuviikkojen osalta merkitsee
sitä, että useita hallituksen esityksiä,
tärkeitäkin, raukeaa sen vuoksi, että perustuslakivaliokunta
ei ehdi antaa niistä lausuntoaan.
Toinen, vakavampi seuraus perustuslakivaliokunnan liian tiukasta
tulkintalinjasta on seuraava: Perustuslakivaliokunnan lausunnot
perustuvat luonnollisesti sen aikaisempaan tulkintatraditioon ja
ennen kaikkea sen kuulemien valtiosääntöoikeuden
ja julkisoikeuden asiantuntijoiden asiantuntijalausuntoihin. Näitä perustuslakivaliokunnan
käyttämiä, maamme parhaita valtiosääntöoikeuden
asiantuntijoita on tuollainen yhden käden sormilla laskettava
määrä, ja nykyinen tiukka tulkintatraditio
on johtanut ja on yhä enemmän mielestäni
johtamassa siihen, että meillä on tässä maassa
tuollainen 3—5 valtiosääntöjuristia,
valtiosääntöasiantuntijaa, jotka hyvin
pitkälle käytännössä päättävät
sen vuoksi siis, että perustuslakivaliokunta kuuntelee
herkällä korvalla käyttämiään
asiantuntijoita, Suomen eduskunnan lainsäädäntövallan
rajat. Meillä on eduskunta, joka käyttää valtiovaltaa
Suomen kansan puolesta, ja sitten meillä on, kuten sanottu,
muutama valtiosääntöasiantuntija, jotka tulkinnoillaan
määräävät meille lainsäädäntövallan
rajat.
En pidä tätä kehitystä positiivisena.
Me kauhistelemme Suomessa sellaisia tuomarivaltioita, joissa tuomioistuimet
ja yleensä tuomarit rajoittavat lainsäädäntövaltaa
tai lainsäätäjän toimivaltaa,
mutta tätä rataa, kun yhä tiukemmin tulkitaan
meidän perusoikeuksiamme, perustuslakia ja Suomea sitovia
kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, meille todellakin
vahvistuu tilanne, jossa 2—5 valtiosääntöprofessoria
käytännössä pitkälle
päättää, mitä Suomessa
eduskunta saa säätää ja mitä se
ei saa säätää.
Tämä tilanne ei ole tyydyttävä,
ja toivon, että ensi vaalikauden aluksi perustuslakivaliokunta yhdessä esimerkiksi
yliopistojen kanssa järjestäisi hyvin perusteellisen
ja korkeatasoisen asiantuntijaseminaarin, jossa tähän
ilmiöön paneuduttaisiin, koska nykyinen tilanne,
(Puhemies: 5 minuuttia!) jossa yhä useammin todetaan, että hallituksen
esittämä laki on vastoin perustuslakia, ei mielestäni
ole tyydyttävä.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Todellakin tämä käsittely
yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta on hyvin
mielenkiintoinen täällä eduskunnassa.
Täytyy sanoa, että tältä osin
perustuslakivaliokuntahan on ottanut merkittävän kannanoton,
jossa se on katsonut, että hallituksen esitystä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta
on
vaikea edes muokata sillä tavalla, että se täyttäisi
ne edellytykset, joita perustuslaki meille asettaa.
Tässä hallituksen esityksessähän
on sitten ihan julkista pysäköinninvalvontaa koskeva
ehdotus, ja siltä osin nuo ehdotukset olivat hyvin tarkoituksenmukaisia.
Kuitenkin, mikä oli merkittävää perustuslakivaliokunnan
kannassa, oli se, että rangaistus täytyy aina
määrätä tekijälle. Mitä tulee
pysäköintivalvontamaksuun, niin tältä osin
valiokunta vaati täsmennettäväksi säännöstä siten,
että jos ajoneuvon omistaja tai haltija voi osoittaa ja
tehdä todennäköiseksi, ettei ole itse
pysäköinyt ajoneuvoaan väärin,
niin tässä tilanteessa hän on vapaa tuosta
maksusta.
Hallituksen esityksessä on lähdetty siitä,
että käytännössä, jos
ajoneuvo on varastettu ja on tehnyt rikosilmoituksen, siinä tilanteessa
haltija ei vastaa väärinpysäköinnistä.
Mutta valiokunta katsoi, että jos ajoneuvon haltija esimerkiksi
on ulkomailla ja voi todistaa, että on ollut ulkomailla
ja auto on pysäköity tuona aikana väärin,
on täysin selvää, että hän
ei ole voinut syyllistyä tuohon rikkomukseen, ja kun rikkomuksesta
voidaan lähtökohtaisesti asettaa sanktio vain
tekijälle, niin tältä osin tuo henkilö voisi
vapautua. On hyvä, että tätä koskeva
muutos on tehty hallituksen esitykseen.
Mitä tulee sitten yksityiseen pysäköinninvalvontaan,
niin tältä osin jouduttiin arvioimaan sitä,
onko tuo yksityinen pysäköinninvalvonta julkista
toimintaa ja onko se merkittävää julkista toimintaa.
Tältä osin täytyy sanoa, että hallitus oli
lähtenyt siitä, että lähtökohtaisesti
se on avustavaa toimintaa, mutta siinä on siinä määrin
julkisen toiminnan luonteita, että oikeastaan siitä tehtiin
hyvin samankaltaista kuin julkinen pysäköinninvalvonta.
Mielenkiintoista on se, että se maksu, joka yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
määrättiin maksettavaksi, oli luonteeltaan melkein
yksi yhteen julkisen pysäköinninvalvonnan seuraamusmaksun
kanssa.
Oikeastaan tästä aukeni sitten tuo perustuslakivaliokunnan
kanta. Perustuslakivaliokunta katsoi, että kun tuo yksityisen
pysäköinninvalvonnan maksu on julkisen sanktion
luonteinen ja julkinen sanktio voidaan asettaa vain viranomaisen toimesta,
niin tästä syystä ei ole mahdollista,
että tuon sanktion asettaa yksityinen pysäköinninvalvoja.
Tämän johdosta sitten perustuslakivaliokunta katsoi,
että kun kysymys on merkittävästä julkisesta
palvelusta tai toiminnasta, niin tältä osin lakia
pitäisi muuttaa. Perustuslakivaliokunta hyvin selvästi
osoitti, mitä toimenpiteitä lain muuttamiseksi
pitää tehdä, jotta se voitaisiin säätää tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Oikeastaan tämän pohjalta voidaan uusi esitys
eduskunnalle varsin nopeasti muotoilla.
Ehkä perusperiaatteena voi sanoa, että tuo
yksityinen pysäköinninvalvonta tuossa tilanteessa voisi
olla julkista pysäköinninvalvontaa avustavaa toimintaa.
He toimivat normaalisti ja tekevät havainnot, mutta sitten
itse tuo seuraamusmaksun määrääminen
tapahtuisi viranomaisen toimesta, ja sitten, jos on tyytymätön
tuohon viranomaisen määräämään
sanktioon, niin siitä voi sitten valittaa hallinnollisessa
menettelyssä, joka olisi myöskin kevyempi valittajan
kannalta kuin käräjäoikeusmenettely.
Mutta tässä yhteydessä on erittäin
tärkeää tehdä selväksi
se, että korkeimman oikeuden ratkaisu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta
on voimassa. Eli on täysin selvää, että jos
on kiinteistön tai rakennuksen omistaja ja joku pysäköi
ajoneuvonsa sinne tai käyttää tuota kiinteistöä jollakin
tavalla ja tuo kiinteistön omistaja on ilmoittanut, että tämän
tyyppinen käyttö maksaa käyttäjälle
näin ja näin paljon, niin käyttämällä sitä kiinteistöä hyväksyy
nuo sopimuksen ehdot, jotka tarjouksenomaisesti kiinteistön
omistaja on asettanut sinne kiinteistön ovelle tai portille.
On täysin selvää, että on velvoitettu
maksamaan tuo velvoite kiinteistön omistajalle. Siinä ei
ole mitään epäselvää,
ja tämä maksuvelvoite voidaan sitten myöskin
periä käräjäoikeudessa.
Tietysti sitten syntyy kysymys siitä, jos nuo maksut
ovat kohtuuttomia. Tietysti voidaan sanoa, että kun suostuu
sopimukseen, tietysti ottaa semmoiset velvoitteet vastattavakseen,
mutta jos niissä sitten on, voi sanoa, enemmän
kuin sopimussakon luonteisia seuraamuksia, että voidaan sanoa,
että puhutaan rangaistuksesta, joka ei ole suhteessa aina
ja välttämättä siihen velvoitteeseen,
niin silloin voidaan sanoa, että se ei ole enää oikeassa
suhteessa, ja silloin tietysti korkein oikeus joutuu arvioimaan
sitä, onko semmoinen seuraamus enää mahdollinen,
mutta niin kauan kuin voidaan puhua sopimussakosta, tämmöinen
kohtuullinen sopimussakko on mahdollinen.
Mikä on nyt tärkeätä, on
se, että viestintä toimii tässä asiassa
oikein. Jos on pysäköinyt auton niin, että on
saanut yksityisen kehotuksen maksaa, on tarkoituksenmukaista, että maksaa
tuon maksun. On tärkeätä, että oikeusministeriö reagoi
mahdollisimman nopeasti ja antaa jo seuraavan eduskunnan alkukautena
hallituksen esityksen siitä, millä tavalla tämä yksityinen
pysäköinninvalvonta voidaan järjestää.
Eero Heinäluoma /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä on todella kiusallinen
ja eriskummallinen tilanne, että meillä on korkeimman
oikeuden päätös ja sitten perustuslakivaliokunnan
kannanotot ja noin ulkopuolisen silmin katsoen ne ovat selvässä ristiriidassa
keskenänsä.
Kun ed. Sasi sanoi, että tämä on
harvinaisen selvää, miten pitää toimia,
niin totean kuitenkin, että lehdet ovat olleet pullollaan
erilaisia ja usein toisenlaisia ohjeita kuin mitä ed. Sasi
tässä yhteydessä sanoo, eli
monessa lehdessä on nyt ollut ohje kansalaisille, että näitä ei
pidä maksaa, kunnes tämä asia saa laillisesti
selkeän ratkaisun, ja jopa oikeustieteen professorit ovat
olleet sillä kannalla, että ei ole edellytyksiä näiden
maksujen määräämiseen.
Tässä on esimerkki asiasta, joka koskettaa
satojatuhansia suomalaisia, ja on kiusallista, että asia
laitetaan tavallisten ihmisten kärsittäväksi niin,
että he joutuvat ratkaisemaan, onko annettu yksityinen
pysäköintimaksu sellainen, että se on pakko
maksaa vai ei. Olisin toivonut, että tässä olisi
hallitus kyennyt tekemään yksiselitteisemmän
ratkaisun, johon myös perustuslakivaliokunta olisi voinut
todeta, että se on perustuslain mukainen.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että korkeimman oikeuden
presidentti Pauliine Koskelo on julkisuudessa todennut, että korkeimman
oikeuden päätös on edelleen voimassa,
ja itsekin olen todennut, että perustuslakivaliokunnan
päätös ei millään tavalla
vaikuta siihen, etteikö korkeimman oikeuden ratkaisu olisi edelleen
voimassa. Eli tuomioistuinlaitoksessa, käsitykseni mukaan,
on luonnollista, että toimitaan korkeimman oikeuden prejudikaatin
eli ennakkotapauksen mukaisesti. Jos sitten korkein oikeus jossakin
vaiheessa muuttaa kantaansa, niin tietysti sen jälkeen
sitten toimitaan toisella tavalla.
Haluan korostaa sitä — ja tänään
perustuslakivaliokunnasta on lähettänyt tiedotkin
siitä — että perustuslakivaliokunta ei
ole ottanut kantaa korkeimman oikeuden ratkaisuun ja väittänyt,
että se olisi väärä. Tietysti
meillähän on erilaisia henkilöitä,
joilla on kovasti mielipiteitä, mutta täytyy sanoa,
että kun se on valiokunnan kannassa selvästi ilmaistuna,
että emme ole todenneet, että korkeimman oikeuden
ratkaisu olisi perustuslain vastainen ja olisi ristiriidassa perustuslain
kanssa, niin luulisi, että tähän nyt
allekirjoittaneenkin ilmoitukseen voitaisiin luottaa.
Yleiskeskustelu päättyi.