Antti  Rantakangas /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt on käsittelyssä hallintovaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen laeiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi määräaikaisesti voimassa olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettua lakia sekä sosiaalihuoltolakia. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettuun lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset valtioneuvoston toimivallasta velvoittaa kunnat yhteistoimintaan sosiaali- ja ter-veydenhuollossa, jos kunnat eivät oma-aloitteisesti ole muodostaneet lain edellyttämää väestöpohjaa joko perustamalla palveluita varten kun-tien yhteistoiminta-alueen tai tekemällä kuntaliitoksen. Valtioneuvosto päättäisi näissä tapauksissa väestöpohjavaatimukset täyttävän yhteistoiminta-alueen perustamisesta ja siihen kuuluvista kunnista tai kunnan liittämisestä jo perustettuun yhteistoiminta-alueeseen. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Lakiin ehdotetaan myös lisättäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon eheyttä vahvistavat säännökset, joiden mukaan yhteistoiminta-alueelle tulee siirtää perusterveydenhuollon lisäksi myös sosiaalihuollon tehtävät kokonaisuutena. Edellä esitetystä poiketen yhteistoiminta-alueeseen kuuluva kunta voisi kuitenkin jatkossakin huolehtia lasten päivähoitoon sekä lasten kotihoitoon ja yksityisen kotihoidon tukeen liittyvistä tehtävistä.

Valiokunta käsitteli tätä kysymystä erittäin perusteellisesti. Kuulimme paljon asiantuntijoita ja halusimme tarkastella tätä esitystä, voi sanoa, laajemmin kuin ehkä keskimäärin. Valiokunta toteaa seuraavaa:

"Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on hallintovaliokunnan mietinnön mukaisesti varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollolle puitelaissa säädetyn vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen toteutuminen kunnissa, jotka eivät omilla päätöksillään saa vaatimusta täytetyksi. Tavoitteena on puitelain mukaisesti turvata, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta maan eri osissa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetusta selonteosta ilmenee, että uudistuksen toimeenpanon tukeminen valtion ohjauksen keinoin on tarpeellista. Kuntien yhdistymiset tai yhteistoiminta-alueen perustamiset luovat kuitenkin vasta edellytykset palvelurakenteiden ja palveluiden kehittämiselle. Sama hallintomalli ei kuitenkaan sovellu sellaisenaan koko maahan. Tehtävissä ratkaisussa onkin tunnistettava alueelliset erityispiirteet ja tarpeet.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lausunnossaan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen sisältyviä lakiesityksiä perusteltuina. Kuntien uudistustyötä tukevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta on vietävä määrätietoisesti eteenpäin, jotta palvelut voidaan turvata jatkossa."

Hallintovaliokunta totesi, että tämä lakiesitys ei kosketa suoraan ammatillisen koulutuksen järjestämistä, mutta halusi todeta muutaman sanan kuitenkin ammatillisesta koulutuksesta. Siinä todettiin, että sillä sektorilla tavoitteet, mitkä puitelaissa on asetettu, ovat toteutuneet hyvin, ja nyt ei esitetä muutoksia tältä osin — eli valtioneuvostolle velvoitteita — jotka koskisivat ammatillista koulutusta.

Käytettävissä olevan tiedon mukaan vuoden 2012 alussa on enää kaksi kuntaa ja yksi kuntayhtymä, jotka eivät täytä asetettua väestöpohjavaatimusta. Valiokunnalle on esitelty kyseisen kuntayhtymän toimintalogiikkaa, joka perustuu työssäkäyntialueeseen ja sen talouden kasvuun. Hallintovaliokunta pitääkin perusteltuna, ettei hallituksen esitykseen sisälly valtioneuvostolle toimivaltaa antaa ammatillisessa koulutuksessa kuntia ja kuntayhtymiä velvoittavia päätöksiä.

Puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan puitelakiin säännökset valtioneuvoston toimivallasta velvoittaa kunnat yhteistoimintaan sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Puhemies! Tämä aikataulu, millä nämä ratkaisut pitää tehdä, on tiivis. Uusien rakenteiden pitää olla lähtökohtaisesti voimassa vuoden 2013 alusta, ja esityksestä ilmenee, että kuntien tulee tehdä sitovat päätökset palveluiden järjestämiselle säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä. Tavoitteen mahdollistamiseksi on hallituksen esitykseen sisällytetty säännökset menettelystä, joita on noudatettava velvoitettaessa kuntia yhteistoimintaan.

Valiokunta pitää aikataulua sikäli erittäin haasteellisena, etteivät kaikki kunnat ehdi käytännössä tekemään sitovia päätöksiä vuoden 2011 elokuun loppuun mennessä. Tiukkaa aikataulua on perusteltu ministeriötasolla neuvottelumekanismin ja päätöksenteon vaatimalla riittävän pitkällä ajanjaksolla. Hallintovaliokunta tähdentää samalla sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon viitaten, ettei valtioneuvoston päätöksentekomenettelyn käynnistyminen kuntien velvoittamiseksi yhteistoimintaan suinkaan tarkoita sitä, että valtioneuvosto tekee automaattisesti menettelyn piiriin kuuluvien kuntien osalta yhteistoimintaan velvoittavat päätökset. Valiokunta korostaa, että menettelyllä tarkoitetaan ensisijaisesti kuntien kanssa käytyjä neuvotteluja, jotka tähtäävät puitelain mukaiset velvoitteet täyttäviin ratkaisuihin.

Valiokunta painottaa, että kuntakohtaisissa neuvotteluissa on tärkeää luoda edellytykset sille, että osallisena olevat kunnat voivat löytää asianmukaiset ratkaisut keskinäisellä yhteistyöllä. Valtioneuvoston velvoittama päätös voi olla vasta viimesijainen ratkaisu. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvoston päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että tehtävä ratkaisu turvaa kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut olemassa olevaa tilannetta paremmin ja on taloudellisesti mielekäs ja kustannustehokas. Valiokunta korostaa lisäksi kuntien omien toimien merkitystä kuntalaisten palvelujen turvaajana.

Eli sisältöä valtioneuvoston päätökselle, mutta toki pitäisi olla aivan selvää, että jos velvoitteeseen mennään, sen pitää olla myönteinen myöskin kuntalaisten kannalta.

Puhemies! Tähän lakiin sisältyy myöskin poikkeusperusteita. Tavoitteena ja tarkoituksena on, että nykyisin käytössä olleet poikkeamisperusteet säilyvät, mutta sen lisäksi säädetään myös yhdestä uudesta poikkeamisperusteesta, joka on sellainen, että "hallituksen esityksessä ehdotetaan edellä mainittujen seikkojen lisäksi kokonaan uutta poikkeamisperustetta, joka koskee niitä tilanteita, joissa kunnan tai yhteistoiminta-alueen perustamiseksi on alueelliset olosuhteet huomioon ottaen tehty kunnissa riittävät päätökset. Käytännössä tätä perustetta on jo sovellettu ja katsottu yhteistoiminta-alueiden ja kuntien eräissä tapauksissa päässeen olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman lähelle vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimusta."

Tällaisia perusteita ovat: "- - 1) päätökset rakenteellisten ratkaisujen toteuttamisesta on tehty, (päätökset kahden tai useamman kunnan liitoksesta tai yhteistoiminta-alueen muodostamisesta), 2) yhteistoiminta-alue on toiminnallinen kokonaisuus, 3) muita luontevia kumppaneita tai vaihtoehtoja ei ole olemassa, 4) luontevaa laajenemissuuntaa ei ole olemassa ilman, että joudutaan rikkomaan muita yhteistyörakenteita, 5) palveluiden järjestämisvastuu siirtyy yhdelle yhteistoiminta-alueelle ja 6) olosuhteet huomioon ottaen on päästy mahdollisimman lähelle 20 000 asukkaan pohjaa."

Valiokunta käsitteli myös niitä tilanteita, jotka ovat syntyneet nyt lain käsittelyn yhteydessä, ja totesimme, että meillä on koko ajan kunnissa tehty päätöksiä, joitten tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle näitä Paras-lain tavoitteita. Kunnissa tehdään jatkuvasti päätöksiä Paras-lain tavoitteiden toteuttamiseksi, ja meille esiteltiin viimeisimpinä Satakunnassa kuntien valtuustojen tekemät päätökset, jotka koskettavat noin 18 000 asukkaan yhteistoiminta-aluetta.

Puhemies! Tähän valtioneuvoston päätökseen voi kunta hakea myöskin muutosta. Asiantuntijakuulemisessa on katsottu, ettei hallituksen esityksestä käy riittävän selkeästi ilmi mahdollisuus hakea muutosta valtioneuvoston päätöksestä, jolla kunta velvoitettaisiin yhteistoimintaan. Tältä osin valiokunta toteaa, että hallintopäätöksen muutoksenhakukelpoisuus ilmenee hallintolain käyttölain (586/1996) 7 §:stä. Eli viime kädessä korkein hallinto-oikeus sitten arvioi näitten valtioneuvoston päätösten voimaantulon ja pitävyyden.

Kaiken kaikkiaan tavoitteenahan tässä uudistuksessa pitää olla kuntalaislähtöisesti palvelut ja niiden hyvä saatavuus maan eri osissa, erityisolosuhteitten huomiointi ja tilanteet, joissa hallintorakenteet ovat vasta toissijainen tekijä. Oleellista on se, että meillä on laadukkaat, hyvätasoiset palvelut koko Suomen alueella myöskin tulevaisuudessa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta on jatkoa Paras-lainsäädännölle, jonka tarkoituksena on kuntapalvelurakenteen kehittäminen niin, että jatkossa kyetään turvaamaan palvelut kaikissa olosuhteissa kuntalaisille, lähellä ja laadukkaina.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan lain valiokuntakäsittelyssä on tullut joitakin parannuksia tähän lakiehdotukseen. Tässä on otettu käyttöön "noin"-sana, joka mahdollistaa, toivottavasti, vanhan kauppatavan mukaisen noin 10 prosentin toleranssin alaspäin, jolloin se monenkin kunnan tai pienen kuntayhtymän tilannetta helpottaa. Tässä on kuitenkin edelleen valtakunnassa kuntia, jotka eivät kahdenkaan kunnan yhteistyönä tai yksin löydä järkeviä toimintasuuntia. Tässä kohdin valtioneuvostolla pitää mielestäni olla ja onkin harkinnanvaraa ja malttia myöskin katsoa sitä, että lähdetään nimenomaan kuntalaisten näkökulmasta, kuntalaisten palveluiden saatavuudesta.

Me tiedämme jo nyt, kun on vähän etukenossa menty kuntarakenteen muutokseen, että se on johtanut siihen, että kuntien laaja yhteenliittyminen on johtanut reuna-alueiden palveluiden saannin heikentymiseen, ja sehän ei varmasti ole ollut tämän lain tavoite. Mielestäni olisikin ollut paljon järkevämpää käyttää niitä tukieuroja tämän palvelurakenteen selvittämiseen ja hiomiseen. Kuntamäärä sinänsä ei ole mikään ongelma. Moneen kertaan on todettu, että pienet kunnat, sata kuntaa, muodostavat noin 3 prosenttia koko kustannustasosta, elikkä siellä kuntien hallinto ei niitä toimintaedellytyksiä syö.

Kun on nähtävissä täällä Pääkaupunkiseudullakin, että näiden isojen kokonaisuuksien toimivuus ei ole parasta mahdollista luokkaa, niin toivoisi ja olisi hyvä nähdä myöskin todella se, että siellä hyväksyttäisiin rakenteet, jotka ovat toimivia, kustannustehokkaita, ihmisläheisiä, mutta eivät täytä sitä väestömäärää. Jos sitten toisena vaihtoehtona on, että se väestömäärä pitää tavoittaa ja täyttää, niin silloin joudutaan tilanteeseen, jossa kustannukset nousevat merkittävästi, jopa yli kunnan taloudellisen sietokyvyn, ja sen seurauksena kuitenkin kuntalaisten palveluiden saatavuus heikkenee.

Meidän kannattaa ottaa huomioon se, että meillä julkisen liikenteen osuus kuntakeskusten välillä jatkuvasti vähenee. Koululaisliikenteen aikana jonkin verran vielä niitä on, mutta kesäliikenne on sitten jo ihan, voi sanoa, pois suljettua. Kun kuitenkin taksiseteleidenkin osalta ollaan aika lailla tarkkoina eikä niitäkään voida rajattomasti myöntää, niin kaikista näistä lähtökohdista on syytä tarkastella tuleviakin ratkaisuja niin, että ne toimivat nimenomaan kansalaisten näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla. Terveydenhuolto ja sairaanhoito ovat ihmisille tärkeä asia, ja niiden on oltava laadukkaita, mutta ne on kyettävä tuottamaan myöskin taloudellisesti viisaasti.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki suomalaiset olemme sitä mieltä, että hyvinvointivaltio on säilytettävä, mutta sen rahoitus käy vaikeammaksi kansan ikääntyessä ja vaatimusten kasvaessa. Kun itse olin Puumalan kunnanlääkärinä 1960-luvulla, olin ainoa lääkäri kunnassa. Siellä oli 6 000 asukasta. Hoidin synnytykset ja kuolemat, ja hyvin meni, ja kaikki kuntalaiset olivat hyvin tyytyväisiä.

Nyt vaatimukset ovat kuitenkin ihan toista luokkaa. Kuntien menot ovat kasvaneet moninkertaisiksi kansantulon kasvuun verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2009 bkt putosi 8 prosenttia mutta kuntien menot kasvoivat samanaikaisesti 6—8 prosenttia. Tähän tuhlailevaan kuntatalouteen on nyt löydettävä jokin ratkaisu, ja se olisi suuremmat toimintayksiköt ja tehokkaampi, tuottavampi toiminta.

Kun Paras-laki astui voimaan ennen edellisiä eduskuntavaaleja, uskoimme, että kuntaliitoksia tapahtuu runsaasti ja muodostuu suuria yhteistoiminta-alueita, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon väestöpohja on vähintään 20 000 asukasta. Nyt näemme, että vielä 15 prosenttia Suomen kansasta on pienemmissä yksiköissä kuin 20 000 asukasta ja Suomessa on vielä erittäin pahasti vastaan hangoittelevia kuntia. Tämä hallituksen esitys HE 268/2010 vp tähtää siis siihen, että saisimme edes 20 000 asukkaan väestöpohjan sosiaali- ja terveyspalveluille vuoteen 2013 mennessä ja sosiaalipalveluille vuoteen 2015 mennessä. Valitettavasti nykyisen tietämyksen valossa tämäkään koko ei riitä hyvään järjestämiseen.

Saadaksemme kuntatalouden tasapainoon tulee sosiaali- ja terveyspalveluja ohjata ankaralla kädellä suurempiin kokonaisuuksiin. Paras-lain väestöpohjavaatimus, 20 000 asukasta, ei siis ole riittävä. Kokoomus ei myöskään kannata valtiollisesti rahoitettua terveydenhuoltoa, jossa palvelut maksettaisiin siis yhdestä kassasta, vaan me kannatamme vahvoja, elinvoimaisia peruskuntia, jotka järjestävät sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Kun Suomessa on 68 kaupunkia, niin meillä voi hyvin olla alle 100 kuntaa. (Ed. Korkeaoja: Satakunta tarvitaan kuitenkin!) Tällä rakenteella saisi sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettyä tehokkaammin ja laadukkaammin. (Ed. Rossi: Kokoomuksen kanta!)

Valtionosuusjärjestelmämme, johon liittyy verotulontasaus, on pahimpia esteitä kuntien yhteen liittymiselle ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tarkoituksenmukaiselle järjestämiselle. Jos yli puolet kuntien toimintamenoista on valtion rahaa, on selvää, ettei pyritä tehokkaaseen toimintaan. Valtionosuusjärjestelmä on siis uudistettava siten, että se kannustaa hyviin käytäntöihin ja kuntaliitoksiin.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Paras-puitelaki ja Paras-hanke kokonaisuudessaan johtivat Suomen kunnissa aika isoihin myllerryksiin ja positiivisiinkin muutoksiin. Tänä päivänä meillä on 100 kuntaa vähemmän kuin oli silloin, kun Paras-hanke alkoi. Nyt täytyy kuitenkin todeta, että tällä hetkellä Paras-juna seisoo hiljaisella asemalla eli jo kahden vuoden ajan on ollut aika, sanotaanko, otteetonta ja tavoitteetonta se kuntien tarvitsema rakennemuutos, joka on kirjoitettu puitelain yhdeksi tavoitteeksi. Tarkoitus on, että Suomessa olisi sellaisia kuntia, jotka pystyvät omalla toiminnallaan turvaamaan oman väestönsä hyvät sosiaali-, terveys- ja opetuspalvelut.

Tämän vuoden tammikuussa kaiken kaikkiaan 212 kuntaa on täyttänyt lain vaatimukset eli tämän vähimmäismäärän, 20 000 asukkaan väestöpohjan. Kun puitelakia tehtiin, siinä tämä 20 000 asukasta oli ohjeellinen tavoite, ja se perustui siihen, että sillä väestöpohjalla pystytään turvaamaan sosiaali- ja terveyspalvelut huomioiden myös vanhusväestön tarvitsemat uudenlaiset palvelut ja väestön ikääntymisen kaiken kaikkiaan ja että 20 000 asukkaan väestöpohjan terveystoimi voisi olla niin vahva, että siellä olisi arviolta 14 lääkärin vakanssit, mikä tarkoittaa sitä, että saadaan myös erikoislääkärivahvistusta perusterveydenhoidon sisään ja saadaan sijais- ja muut järjestelyt toimiviksi.

Nyt, kun olemme siinä tilanteessa, että kaikissa kunnissa ei ole tätä päämäärää saavutettu, tavoitetta toteutettu, niin hallitus on tehnyt puitelain jatkoksi tämän lakiehdotuksen, joka nyt on meillä hyväksyttävänä. Siinähän edellytetään, että tämän vuoden elokuun loppuun mennessä kaikkien kuntien on tehtävä sitovat päätökset siitä, mitenkä tulevat tämän tavoitteen toteuttamaan asukkaittensa parhaaksi. Sosiaalitoimen osalta tulee hiukan pidempi siirtymäkausi, mutta siinäkin on nämä päätökset kunnissa tehtävä. Valtioneuvoston on sitten ensi vuoden kesäkuussa hyväksyttävä omalta osaltaan lopullisesti tämän väestöpohjan toteutuminen. Arvelen, että eduskuntakäsittelyn aikana tulleen tiedon perusteella tulee aikamoista vääntöä kuntien kesken siitä, mistä se sopiva yhteistyökumppani löytyy. Siihen tarvitaan nyt viisautta ja voimaa. Tahtotilan pitää kuitenkin olla selkeä.

Arvoisa puhemies! Olen hiukan pettynyt siihen, että tämä eduskunta ei saanut käsiteltäväkseen kuntalain kokonaisuudistusta, joka nyt välttämättä tarvitaan joka tapauksessa jatkamaan sitä kuntien lakisääteistä toimivalta-arvioita, jonka muutoksen yksi osa on tämä kuntarakenne. Ministeri Tölli oli valmis tämän esityksen tekemään, mutta hallituksessa tämä ei sitten edennyt. Toivon, että, olkoon kuka tahansa hallituksessa, tämä otetaan välittömästi vakavasti ja parlamentaarinen valmistelutyö turvataan jatkossa kuntien tulevaisuuden viitoittamiseksi, kuten oli Paras-hankkeessa. Paras-hankkeen vahvuus oli se, että siinä olivat mukana kaikki puolueet, nekin, jotka eivät ole hallituksessa. Koskevathan kuntien toimintojen linjaukset meitä kaikkia pitkällä tähtäyksellä. Vaalit tulevat, ja hallitukset ja eduskunnat vaihtuvat, mutta elämä jatkuu pidempään kunnissa. Toivon, että nyt, ministeri Tölli, kun panitte työryhmän pystyyn, se työryhmä saa jo oman työnsä vauhtiin pikaisesti, ennen uuden hallituksen syntymistäkin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus pantiin käyntiin muutama vuosi sitten Vanhasen ykköshallituksen toimesta vähän yllättäen ohi hallitusohjelman. Se lähti aika ripeästi alkuun, ja muun muassa kuntaliitoksia tuli runsaasti, mutta nyt tällä vaalikaudella koko homma on ollut melkeinpä pysähdyksissä. Mitään näkyvää, konkreettista, ei ole tapahtunut. Palvelut, nämä kunnalliset peruspalvelut, ovat heikentyneet monilla alueilla, ja yksi syy on se, että tilanne koko maassa on täysin sekava kuntien talouden ja hallinnon järjestelemisen osalta.

Ministerit Hyssälä ja Risikko riitelivät kolme vuotta, miten järjestetään nämä asiat, eivätkä saaneet mitään aikaiseksi. Onneksi, tai en nyt sano "onneksi", ministeri Tölli on saanut nyt hieman vauhtia näillä ihan viime metreillä, onhan eduskunta viimeisiä päiviään koolla. Tilanne on siis suorastaan huolestuttava koko maassa sen tähden, että nämä kaikkein tärkeimmät asiat — perusterveydenhuolto, vanhustenhuolto ja muu sosiaalitoimi — ovat olleet pitkään ja ovat edelleen tuuliajolla eivätkä asiat tässä nytkään parane.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta on pakkolaki, joka on pitkä askel palvelujen pakolliseen keskittämiseen, laajoilla alueilla niiden alasajoon ja lopulta kuntien pakkoliitoksiin. Tämä loukkaa kuntien itsehallinnollista pohjaa, ja tässä nykyinen hallitus antaa samalla seuraavalle hallitukselle vapaan valtakirjan tehdä jatkopäätöksiä eli pakottaa kuntia yhteen. Ja kun jo lukee eri puolueiden vaaliohjelmia, näyttää siltä, että pienten kuntien olemassaolo on enemmän kuin suuressa vaarassa jo seuraavalla vaalikaudella. Tähän Vanhasen—Kiviniemen hallitukset ovat tilanteen ajaneet.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän uudistukseen, tämä on nyt sikäli erikoinen, että hallituksen esitys on selkeä siinä, että valtioneuvosto saa pakkovallan päättää kuntien puolesta niitten sijoittumisen näihin vähintään 20 000 asukkaan alueisiin perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtävien järjestämiseksi. Olosuhteita ei oteta kovinkaan hyvin huomioon, ei ollenkaan riittävästi tässä maassa, jossa on hyvin erilaiset alueet. Valiokunta on jossain määrin näitä tutkinut, ja mielenkiintoista onkin, että pykälät ja toisaalta valiokunnan kannanotot ovat pahasti ristissä. Ministeri varmaan pian vastaa, miten hallitus ja valtiovarainministeriön kuntaosasto aikovat tämän viidakon keskellä edetä, miten asiat järjestetään, kun valiokunta on kirjoittanut tuollaisia tekstejä tänne kuin valiokunnan puheenjohtaja äsken kertoi. Pakotetaanko kuntia, mihin pakotetaan ja millä lailla selvitetään, että ensin on käyty nämä kaikki kiemurat neuvotellen, mistä puheenjohtaja totesi? Sitten tulee mahdollisesti ja todennäköisesti myös valituksia valitusviranomaisiin, ja silloin tilanne on edelleen usealla paikkakunnalla, seudulla, ehkä entistäkin pahemmin lukossa.

Arvoisa puhemies! Erityisen huolissani olen vanhustenhuollon sitomisesta tähän pakkojärjestelmään. Meillä on nyt jo muodostunut alueita ... Voin sanoa oman maakuntani osalta Keski-Suomessa, että siellä ovat aivan sekaisin kaikki nämä järjestelyt. On sellainen seututerveyskeskusjärjestelmä, johon kuuluu kuntia Keuruulta, Multialta aina Joutsaan ja Konnevedelle asti. Ja nyt, kun niiden osalta keskitetään päätösvalta tämän hallintomallin mukaisesti, vanhukset joutuvat heitteille. Heitä sijoitetaan mihin vanhainkotiin tahansa tuolla laajalla alueella. Lähes 150—200 kilometrin päähän saatetaan vapaalle paikalle heittää vanhus pois synnyinsijoiltaan, asuinsijoiltaan, omaistensa luota, kauas kylmällä, keskitetyllä päätösvallalla. Tämä on vanhusta kohtaan varmasti kolkko toimenpide, ja hänen omaisensa eivät pysty käymään katsomassa niin kuin siellä kotikylällä on pystynyt käymään, ja maksut nousevat huomattavasti.

Tällaista järjestelmää on, arvoisat edustajat, mahdoton hyväksyä. Tähän tämä hyvin helposti johtaa. Meidän on kunnioitettava vanhuksiamme, pidettävä heistä hyvä huoli, ja on saatava vanhustenhuolto paljon paremmalle tasolle kuin tänä päivänä on. Mutta tämä lainsäädäntö antaa mahdollisuuden siihen — ja valitettavasti se varmasti myös toteutuu monissa tapauksissa tänä ahtaan talouden ja säästöjen aikana — että vanhuksia lähdetään tällä tavalla pompottelemaan. Sitä en pidä ollenkaan hyväksyttävänä.

Toinen hyväksymisen kohdalla mahdoton asia ovat nämä pakkotoimenpiteet riittävästi olosuhteita huomioon ottamatta. Kuntaliitoksia tässä tietysti taustalla ajetaan. Hallituksen sisällä on varmaan jonkinmoinen vääntö siitä. Mielestäni on hyvä, että kuntaliitoksia tapahtuu, mutta niiden tulee tapahtua vapaaehtoisin pohjin, kuntalaisten itsehallintoa kunnioittaen, ei niin kuin nyt (Puhemies: 5 minuuttia!) on tapahtunut, että ta-loudellisella pakolla ajetaan kunnat niin ahtaalle ja tällaisilla säännöksillä niin tiukalle, että sitten ne ovat alistettuja ja niiden on pakko antautua. Tämä ei ole perinteisen suomalaisen julkishallinnon mukaista menettelyä.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva mietintö perustuu viimeisiin niistä hallituksen esityksistä, joita eduskunta edellytti hallitukselta viime vuoden kesäkuussa antaessaan vastauksen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemistä koskevasta selonteosta. Jo aiemmin tässä salissa on hyväksytty lakiesitykset selvityshenkilömenettelystä kaupunkiseuduilla, tietohallintolaki koko julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteensovittamiseksi sekä on vakinaistettu vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien neuvottelumenettely. Kainuun hallintokokeilun vakinaistamistakin yritettiin, mutta siitä ei nyt sen enempää.

On selvää, että millään yksittäisellä toimenpiteellä ei nyt eikä tulevaisuudessa sellaisenaan ratkaista tätä kokonaisuutta. Uudistukset kunnissa ovat kuin palapeli. Jokainen lakiesitys on ollut tarpeellinen ja puolustanut paikkaansa, kun tavoitteena on ollut Paras-hankkeen keskeinen päämäärä: jokaisella on mahdollisuus kohtuuhintaisiin palveluihin asuinpaikasta riippumatta. Se edellyttää uudistuksia kunta- ja palvelurakenteissa tulevaisuudessakin. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ydin on ihminen ja palvelut.

Arvoisa puhemies! Puitelain muutosesitys ei sinällään sisällä mitään uutta ja ihmeellistä. Velvoite noin 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelussa sisältyy jo voimassa olevaan ja vähän yli 4 vuotta sitten voimaan astuneeseen puitelakiin. Nyt asetetaan perälauta, mihin mennessä yhteistoiminta-alueiden tulee olla voimassa. Se on vuoden 2013 alku. Tällä tavalla kuntien välinen yhteistyö pysyy vaihtoehtona vapaaehtoiselle kuntaliitokselle.

Valtioneuvostolle annetaan toimivalta velvoittaa sellainen kunta yhteistoiminta-alueeseen, yhteiseen järjestämisalueeseen, joka ei täytä puitelaissa asetettua väestöpohjavaatimusta. Tällä varmistetaan, ettei mikään kunta jää yksin. Kuntien ei pidä myöskään tähän yksin jäämiseen ehdoin tahdoin pyrkiä, eikä siihen tulisi kannustaa. Väestön ikääntyessä ja kuntatyöntekijöiden eläköityessä terveydenhuollossa riittävä työnjako, järjestämispohja sekä ammatillinen erikoistuminen ovat tae laadukkaille palveluille ja niiden saatavuudelle. Muutosvauhti kuntien toimintaympäristössä vain kiihtyy tämän vuosikymmenen aikana. Siksi kunnissa on toimittava etupainotteisesti.

On syytä korostaa, että valtioneuvosto käyttää toimivaltaansa velvoittaa kunta yhteistoiminta-alueeseen vasta viimesijaisena keinona, mikäli kunta ei neuvotteluteitse pääse ratkaisuun. On syytä todeta myös se, että tätä velvoittamista ei pidä sotkea kuntien pakkoliitoksiin. On aivan eri asia velvoittaa kuntia organisoimaan palveluita tietyllä tavalla ja toimeenpanna se kuin päättää kuntien olemassaolosta. Valtioneuvoston toimivaltaa ei hallituksen esityksessä ollut ulotettu koskemaan ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisalueita, joten siitä ei ole mitään uutta esitettävää. Hallintovaliokunnassa tätä ilmeisesti pohdittiin, mutta en tiedä, mihin tulokseen siinä tultiin.

Arvoisa puhemies! Toisena asiakokonaisuutena puitelain muutokseen sisältyy sote-eheys, jossa perälauta on asetettu vuoden 2015 alkuun. Toisin sanoen yhteistoiminta-alueiden on järjestettävä kaikki sosiaalihuollon palvelut päivähoitoa lukuun ottamatta. On tarpeen, että sosiaali- ja terveydenhuollon hallinto- ja rakenneratkaisuissa vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota ja palvelukokonaisuuksien eheyttä, saumattomuutta sekä asiakaslähtöisyyttä, joka on ollut yleisempänäkin kantavana ajatuksena sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.

Kolmantena asiana sosiaalihuoltolaissa valtioneuvostolle säädetään toimivalta myöntää kunnille oikeus poiketa tästä tehtävien siirrosta, jos alueella ollaan muodostamassa puitelain vaatimukset täyttävää kuntaliitosta tai järjestämässä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä suuremmissa kokonaisuuksissa kuin puitelain mukaisista päätöksistä johtuu. Tällä estetään hankkeiden päällekkäisyys sekä kuntoliitoksen toteutuessa henkilökunnan tarpeeton siirtäminen organisaatiosta toiseen.

Arvoisa puhemies! Meistä aika moni tietää, että kentällä on keskustelua herättänyt puitelakiin jo vanhastaan kirjattu noin 20 000 asukkaan asukaspohjavaatimus sekä siihen liittyvä poikkeuskäytäntö. Koska Suomessa olosuhteet kunnissa poikkeavat toisistaan huomattavasti, ei ole ollut ennen eikä myöskään ole nyt tarpeen määrittää asukaspohjarajaa ehdottomaksi. Puitelain muutos ei siihenkään ole tuomassa muutosta. Poikkeusperusteita tulkittaisiin jatkossakin aiemman käytännön mukaisesti, ja ne poikkeukset, joita on käytetty kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seurantaryhmässä, on nyt sitten uutena poikkeuskriteerinä nostettu lain tasolle. Ei ole tarkoituksena, että jo toimivia yhteistoiminta-alueilta pirstotaan, vaan tarkoituksena on rakentaa mahdollisimman toimiva kokonaisuus.

Puitelain tarkoituksena on parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua sekä luoda edellytyksiä kuntien järjestämien palveluiden ohjauksen kehittämiselle. Tämä sanotaan puitelain 1 §:ssä, ja tämä sisältyy tähän. Suurin osa kunnista on tehnyt jo ratkaisunsa, mutta vielä monella kunnalla on päätöksenteko kesken, ja nyt tämä aikatauluhan on se, että kuntien olisi päätökset tehtävä ensi elokuun loppuun mennessä. Tässä on vielä aikaa, ja päätöksiä on syntymässä koko ajan. Sen jälkeen valtioneuvosto ja valtiovarainministeriön kuntaosasto on tässä toimijana, ja valtioneuvosto käyttää sitten toimivaltuutta kesäkuun 2012 loppuun mennessä.

Lopuksi on syytä palauttaa mieliin Paras-hankkeen iskulause, jonka ilmeisesti silloinen alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen totesi: "Jos haluat muutosta, löydät aina keinot. Jollet halua muutosta, löydät aina selitykset." Tässä muutoksessa, lakiesityksessä, ei ole mitään uutta ihmeellistä, vaan se on käytännössä sen silloisen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain toimeenpanemista täytäntöön.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuohon sosiaalipuolen terveydenhuollon eheyteen ei ole sen kummempaa toteamista, mutta yksi hämmentävä seikka tähän sisältyy. Julkisuudessa on paljon keskusteltu tästä ammatillisesta koulutuksesta, mihin ministeri puheessaan viittasi. Kysyisin nyt näitä erilaisia tulkintoja, mitä on herännyt tämän hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta. Onko tehty joitakin uusia muutoksia, ollaanko tekemässä joitakin uusia muutoksia ja onko entiset ohjenuorat romutettu? Pyytäisin, että ministeri antaisi linjanvedon tästä.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on syytä uskoa, että tällä nyt sitten kuitataan nämä Paras-puitelain jatkohännät kokoon, ja mielestäni vähintään tämä velvoite on oltava siellä sisällä. Mietitäänpä niitä pieniä kuntia — tiedän tilanteita — joissa nyt ei ole riittävää väestöpohjaa eikä kantokykyä: saattaa olla, että seitsemässä eri kuntayhtymässä on sosiaali- ja terveyspalvelut. Eli kunnanvaltuustot käytännössä silloin hyväksyvät kuntayhtymien laskuja. Ei silloin voi puhua enää demokratiasta eikä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista. Sitten pitää huolehtia siitä, että jos ja kun kuntakoko kasvaa, kuitenkin turvataan ne lähipalvelut. Eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Se, että pyritään vahvoihin peruskuntiin, voi pitää sisällään hyvin hoidettuna myös sen, että lähipalvelut säilyvät.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Tölliä viisaista sanoista. Mutta haluaisin korjata ed. Kankaanniemen uskomuksen, että vanhainkodit eivät voi olla pieniä vaan että pitää joku semmoinen valtava kokonaisuus kerätä tämän lain puitteissa. Näin ei asia ole missään tapauksessa.

Terveyspalvelut tulee olla järjestetty suuremmissa kokonaisuuksissa, koska terveyspalveluja ei voi järjestää, jos ei ole laboratoriota, röntgeniä, useiden alojen asiantuntijoita paikalla. Mutta vanhainkoteja ja palveluasuntoja voi olla hyvin pienissäkin yksiköissä. Nythän sosiaali- ja terveysministeriössä on istunut tämmöinen työryhmä, joka on esittänyt, että nämä vanhuspalvelut tulisi tämmöiseksi pieneksi palvelukokonaisuudeksi, yhdeksi kokonaisuudeksi, niin että huonokuntoinen ihminen voi mennä siihen asuntoon ja elää siellä elämänsä loppuun saakka. Ei se tarkoita mitään jättisuurta vanhainkotia.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! 20 000 asukkaan byrokraattinen raja ei mielestäni ollut kyllä kovin onnistunut. Tärkeämpää on toimivat palvelut kohtuullisilla kustannuksilla. Mielestäni niille kunnille, jotka pystyvät ne niin järjestämään, pitäisi antaa se mahdollisuus näin järjestää.

Kuntaliitoksista on saatu kyllä esimerkkejä aivan riittävästi siitä, että kun on yhdistetty useampia kuntia, niin erityisesti niistä pienemmistä kunnista, jotka on yhdistetty siihen suurempaan, ovat palvelut lähteneet karkaamaan yhä kauemmaksi. Tässä on hyvin saman tyyppinen kehityskulku vaarana, että kun myöskin tässä Paras-hankkeessa näitä yhteistoiminta-alueita tehdään, ne palvelut tulevat karkaamaan aikaa myöten niihin suurempiin kuntiin ja niiden pienempien kuntien asukkaat joutuvat siitä kärsimään. Kun vielä muistetaan tässä se, että julkiset liikenneyhteydet entisestään heikkenevät, niin tämä tulee asettamaan kyllä melkoisia ongelmia näissä kunnissa asuville ihmisille. Tämän johdosta pidän kyllä byrokraattisena tätä 20 000 asukkaan rajaa.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Hiltunen otti äärettömän tärkeän asian esille. Hän totesi, että meillä on massiivinen määrä erilaisia kuntayhtymiä, mutta meillä on myös vielä merkittävästi suurempi määrä erilaisia kuntien välisiä yhteistyösopimuksia. On tällainen kuntademokratian harmaa alue, johon itse asiassa esimerkiksi luottamushenkilötkään eivät pääse käsiksi. Tähän on saatava muutos.

Mutta, ministeri, tähän lakiesitykseen liittyen: Kuuntelinko huonosti, mutta kun ajatellaan nyt tätä lain kokonaisuutta, niin mikä tilanne meillä nyt tällä hetkellä on näitten yhteistoiminta-alueitten osalta, mikä tilanne meillä on tämän sosiaali- ja terveydenhuollon eheyden osalta? Kuinka suuresta kysymyksestä itse asiassa tämän lain osalta nyt todellisuudessa edes on kysymys?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri totesi, ettei tässä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Mutta kyllä tässä on erittäin suuri periaatteellinen uusi malli, kun valtioneuvosto saa tämän pakkovallan käyttöoikeuden, ja on tässä muutakin merkittävää tietysti, kun sanellaan ylhäältä näitä kunnalliseen itsehallintoon kuuluvia asioita entistä voimallisemmin.

Ja sitten sinänsä on ongelma, että tämä äärettömän sekava malli jatkuu. Eli täysin hajanaisia yhtymiä ja yhteenliittymiä on syntynyt eri puolilla, esimerkiksi Keski-Suomessa, jonka varmaan ministeri hyvin tuntee; niin tässä ei saada siihen mitään järkeä. Pitäisi mennä selkeästi maakuntamalliin, jolloin voitaisiin tuoda demokratiaa ja hallinto kasata ja järjestää palvelut oikeudenmukaisesti, kattavasti, mutta se ei näköjään kelpaa enää.

Sitten mitä tulee ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroon: Te ymmärsitte asiani aivan väärin. En tarkoittanut suuria laitoksia vaan vanhusten sijoittamista (Puhemies: Minuutti!) vapaisiin paikkoihin mihin sattuu.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri oli hieman pahoillaan, että Kainuun hallintokokeilua ei vakinaistettu. Itse olen hyvin tyytyväinen, että sitä ei tässä kohtaa vakinaistettu, sillä väliportaan hallinto ei ole se tavoite, mihinkä suuntaan pitäisi mennä ja löytyy varmaan muita mahdollisuuksia.

Erittäin hyvää näyttää olevan se, että 2013 meillä on jo jotain tolkkua niille kunnille, jotka ovat tällä hetkellä vain vastanneet mutta jättäneet täysin avoimiksi tilanteet, miten he oikeasti tulevat toimimaan, jotta muun muassa tämä 20 000 asukkaan alue toteutuu. Ja hyvää siinä on myöskin se, että sosiaali ja terveys pidetään kiinteästi yhdessä.

Pahoillani olen siitä, mitä nyt kuntapolitiikassa on tapahtunut, että tämä kuntalain kokonaisuudistus sen parlamentaarisen komitean tai työryhmän perustamisen osalta ei edennyt tämän hallituksen aikana vaan tuli tyrmättyä, ja niin meille tulee taas yli puolen vuoden aukko, ennen kuin päästään tässä asiassa eteenpäin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maakuntamalli on kyllä kaikkein viheliäisin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Minä saan jatkuvasti soittoja Kainuusta siitä, että kun on olemassa itsenäiset kunnat ja niillä valtuustot ja virkamiehet ja lautakunnat, niin sitten on maakunta, maakunnan valtuusto, maakunnan hallitus ja niillä virkamiehet. Byrokratia on aivan tavaton (Ed. Timo Korhonen: Höpö höpö!) ja palvelut heikkenevät. Kainuu joutuu viemään erikoissairaanhoidon joko Ouluun tai Kuopioon. (Ed. Timo Korhonen: Miksi?) — Sen takia, että siellä ei ole rahaa rakentaa kunnon sairaalaa. (Ed. Timo Korhonen: Mistä sinä sen tiedät?) — Olepa hiljaa, kun minä puhun!

Ainut, jolla voidaan palvelut järjestää, on tietenkin kuntien liittyminen yhteen, mutta myös tämä yhteistoiminta-alue on sellainen, joka toimii. Sen sijaan pienen kunnan kuuluminen kymmeneen (Puhemies: Minuutti on jälleen täysi!) kuntayhtymään on aivan järjetöntä. Kainuun malli on ihan … [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä nyt luodaan jotain ihmeellistä harhaa, että kunta kuuluisi kymmeniin sosiaali- ja terveystoimen kuntayhtymiin. Eihän tämä pidä paikkaansa. Nämähän ovat täysin perättömiä väitteitä. Erikoissairaanhoidossa kunnat kuuluvat erikoissairaanhoitokuntayhtymään, ja jossain on erityishuoltopiirit, jotka hoitavat kehitysvammahuoltoa, ja niitäkään ei ole montaa, ja sitten on tämä perusterveydenhuollon yhtymä, elikkä pitää nyt kuitenkin tässä keskustelussa pyrkiä edes vähän pysymään tältä osin tosiasioissa.

Minusta on hyvä, että kansanedustajat kiinnittävät huomion sosiaali- ja terveyspalveluihin. Se on aivan oikein, ja se on meidän tehtävämme, mutta kyllä tässä vähän liiaksi mennään sen kuntapäättäjän tontille, kun ollaan täällä tuomitsemassa kaikki ne pienet kunnat, sanotaan, että niissä ei osata asioita hoitaa, ja kannetaan huolta teoreettisesti, että siellä eivät palvelut toimi. Pitäisi katsoa, että palvelun laatu, saatavuus ja ta-loudellisuus toteutuvat, ja antaa kunnille liikkumavaraa hakea parhaat ratkaisut. Sitten jos täyttyy kriisikunnan ehdot, kriteerit, eli kunta ei kykene hoitamaan asioitaan, silloin tämä valtion mukaantulo tarvitaan selvittämään asia, mutta kyllä tässä nyt pyritään menemään vähän liikaa kunnallisen itsehallinnon tontille.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, miten ministeri Tölli hoitaa tämän ja ennättääkö hoitaa tai miten tulevaisuudessa hoidetaan tuo Rääkkylä-osio. Kun joskus aikanaan ministerin kanssa puhuimme tästä, niin silloin hän totesi, jotta Rääkkylän ikään kuin pitäisi pysyä siinä Keski-Karjalan yhteistoiminta-alueessa. Nyt eilen kuulemma Rääkkylän kunta on tehnyt MedOnen kanssa sopimuksen. Se tarkoittaa sitä, että se saa miljoonan halvemmalla vuodessa palvelut yksityiseltä taholta. Miten tämä järjestelmä puretaan sitten, pakottaako joku valtioneuvosto jatkossa Rääkkylän palaamaan kalliimpaan systeemiin, joka tällä hetkellä on liikelaitos Hellissä? Toivoisin, että ministeri jotenkin ottaa tähän kantaa, koska ilmeisesti torstaina tulee olemaan neuvottelu, johon itse menen mukaan tuonne Rääkkylään, kyseisestä asiasta; me yritämme vielä löytää jotain ratkaisua tähän kysymykseen.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen tarkoitus oli varmistaa nimenomaan palvelujen saatavuus kaikille kansalaisille maan eri osissa. Se oli ja sen pitikin olla nimenomaan koko tämän uudistuksen lähtökohta. Myös tämän rajan asettamisessa 20 000:een lähtökohta oli muodostaa hallinnollisesti tehokkaita toiminta-alueita muun muassa sen turvaamiseksi, että on mahdollisuus saada esimerkiksi lääkäripalvelujen osalta riittävä määrä lääkäreitä erilaisten loma-, sairastumis-, ja muiden tilanteiden varalta tai sitten siihen tähdäten, että voidaan vähän erikoistua jne. Tämä riittää aivan hyvin, ja toivon, nimenomaan kun puhutaan tästä 20 000:n rajasta ja siitä joustamisesta, että tämä palvelun toteuttamisen turvaaminen (Puhemies: Minuutti on jo mennyt!) pidetään perusasiana mielessä, kun tätä poikkeusta myönnetään.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on perusteltu esitys, ja on hyvä, että tässä voidaan käyttää myöskin pakkoa, jotta tämä 20 000 asukkaan minimiraja saadaan aikaan. Kun jatkoa mietitään, niin minusta oleellista on nähdä se, että Suomi koostuu hyvin erilaisista alueista. Joissakin tämä 20 000:n raja nimenomaan alarajana on hyvä, etenkin kun ollaan harvaan asutussa Suomessa ja alueilla, mutta sitten kun tullaan jo kaupunkiseuduille, tämmöisten seutukuntien keskuskaupunkien seuduille, vaikka Varsinais-Suomesta otetaan esimerkiksi Loimaa tai vaikkapa Salon seutu — no, siellä on nyt edetty — niin silloin pitää nähdä, että tämä 20 000 ei olekaan riittävä, vaan pitäisi todella kannustaa ja puskea kuntia seutukunnallisesti eteenpäin muodostamaan ne yhteistoiminta-alueet siihen luonnolliseen työssäkäynti- ja asiointialueeseen perustuen. Nyt tämä 20 000 on muodostunut tällaiseksi ikään kuin saavutetuksi rajapyykiksi, jonka jälkeen pyritään betonoimaan, että tässä nyt ollaan, eikä se ole välttämättä se luonnollisen liikkumisen ja asioinnin kannalta se järkevin mahdollinen lopputulema.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy tyydytyksellä todeta, niin kuin ministerikin tuossa kertoi, että ammatillinen koulutus jää tämän pakkolain ulkopuolelle, ja tähän myöskin valiokunta kiinnitti huomiota ja todettiin siellä tarpeettomaksi tälle puolelle tämmöistä jatkolakia säätää. Tämä on hyvä, että se on siihen mietintöön kirjattu.

Mutta sitten varsinaisesti tämä pakkolaki, joka koskee sosiaali- ja terveyspalveluja, on minusta kyllä ihan tarpeeton. Se on vain askel siihen suuntaan, että puututaan kuntien itsehallintoon. Ja ihmettelen kyllä, kun tämä koskee kuitenkin lähinnä Pohjois-Suomea, Itä-Suomea ja maaseutua, että keskusta ajaa tällaista linjaa. Tämä ei kuulosta hyvältä, ja tämä on askel niihin pakkoliitoksiin, kun lähdetään tälle tielle.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan alun perin puitelain synnyn yhteydessä ajatusta ja lakia markkinoitiin ja myytiin sillä ajatuksella, että se on mahdollistava. Mahdollistava tarkoittaa sitä, että ei puhuta silloin pakkoliitoksista tai muista tarkkarajaisista määreistä, joista sitten pidetään kiinni. Tuommoinen vaarallinen, keskittävä sadan kunnan tavoite uhkaa ihan väistämättä ihmisten peruspalvelujen saatavuutta ja laatua nimenomaan haja-asutusalueilla. Siksi onkin palvelurakennekokonaisuutta ajateltava niin, että mennään todellakin palvelut edellä, ei hallintomalli.

Itse asiassa jonkin asteinen palvelusitoumus olisikin tarpeen tehdä, ja minä kysynkin nyt ministeriltä, miten arvioisitte tämmöisen palvelusitoumuksen syntymistä ja miten se voisi toimia.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin monessa puheenvuorossa viitattu tähän Paras-hankkeen tavoitteeseen elikkä palvelujen turvaamiseen, ja sehän on tietysti ollut lähtökohta. Mutta on saatu kyllä huomata, että tätä 20 000 asukkaan laajuista aluetta on hyvin monta kertaa haettu ihan hallinnon näkökulmasta ja saatu sillä tavalla hyvinkin epäsäännöllisiä himmelirakenteita.

Mielestäni tämmöisten palvelujentarjoamisalueiden pitäisi määräytyä työssäkäyntialueiden mukaan. Se olisi silloin järkevällä pohjalla ja nuo toimivat palvelut olisivat lähellä. Ennen kaikkea lähipalvelut pitäisi turvata. Täytyy ottaa huomioon se lapsiporukka ja sitten myös vanhukset. Mutta kyllä tässä viitteitä tulee nyt sitten siitä, että jos joku ei halua yhdistyä, niin mennään kyllä kuntien itsemääräämisoikeuden puolelle siinä mielessä, jos pakotetaan liittymään johonkin yhteisöön.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja näihin käytettyihin puheenvuoroihin.

Ensinnäkin haluan todeta ed. Kerolan kysymykseen sen, että tässä hallituksen esityksessä eivät olleet esillä millään tavalla ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisalueet eikä ole ollut tarkoitus esittää yhtään mitään muutoksia siihen, mitä puitelaki alun perin on ollut. Tässä ei kannata välttämättä aina jotakin asiaa hämmentää, ettei se herätä liikaa myöskään epävarmuutta ja kysymyksiä. Tässä edetään sen linjan mukaan, joka on otettu.

Sitten näihin rajoihin, 20 000, ed. Orpo sen otti esille ja moni muu: On syytä todeta, että tämähän on alaraja eikä yläraja ja on monia alueita, joissa asukasmäärä on huomattavasti suurempi. Siksi on alun perinkin kirjattu, että se on vähintään noin, ja sitten siinä on poikkeamisperusteet, jotta otetaan ne erityisolosuhteet huomioon. Mutta lähtökohta on siinä, että järjestämisessä olisi riittävän leveät hartiat. Onkin niin, että kunnissa ja alueilla kannattaa katsoa riittävän kauas tulevaisuuteen. Ei kannata kysyä ensisijaisesti, riittääkö tämä valtiovarainministeriön kuntaosastolle, vaan kannattaa kysyä, riittääkö tämä meidän alueellemme tulevaisuutta varten, onko meillä järjestämispohja riittävän laaja.

Sitten kysyttiin tästä kuntalain kokonaisuudistuksen etenemisestä. Nimitin viime perjantaina kaksi työryhmää. Toinen on kunnat ja demokratia -työryhmä ja toinen kuntien talous -työryhmä. Virkamiestyönä valmistelu kuntalain kokonaisuudistukseksi jatkuu ja jatkuu välittömästi, koska asia on niin tärkeä, että meillä ei ole liikaa aikaa odotella. Riippumatta hallituspohjasta tämän työn on syytä edetä.

Sitten on syytä myöskin todeta, kun nousi esille keskustelua himmeleistä, että tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä kuntayhtymien lukumäärä oleellisesti vähentyy. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Näin on tapahtunut. Sitten mitä tulee Kainuun malliin, niin sillä ratkaisulla ei synny uusia kuntayhtymiä, vaan siellähän kuntarakenne yhtenäistyy, sieltä poistuu entisiä. Sehän selkeytyi se ratkaisu, ei tullut uusia himmeleitä eikä himmelistöä, vaan se ratkaisu selkeytyi siellä, ja se toimii siellä erittäin hyvin.

Sitten tämä toimivaltuus valtioneuvostolle, josta käytettiin termiä pakkovalta. Kun meillä kansanterveyslaki syntyi ja tulivat nämä kansanterveystyön kuntainliitot, niin kyllä siinä käytettiin toimivaltuutta, jokaisen kunnan tuli kuulua johonkin. Meillä on myöskin sairaanhoitopiirit, jokaisen kunnan tulee kuulua johonkin sairaanhoitopiiriin. Ei tässä ole sellaista uutta, jotakin aivan ihmeellistä asiaa. (Ed. Kankaanniemi: Tämä menee paljon pidemmälle!)

Sitten näistä lukumääristä, mikä se tilanne tällä hetkellä on: Tällä hetkellä, juuri nyt, puitelain edellyttämät ratkaisut eli asukaspohjavaatimukset täyttävä sitova päätös yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta puuttuu 61 kunnalta. Joukkoon on laskettu kaikki kunnat eli myös sellaiset, joilla on jo tehtynä lopullista päätöstä odottava aiesopimus tai päätös mutta asukaspohjaraja ei täyty. Ratkaisu puuttuu kokonaan 11 kunnalta. Kunnissa on koko ajan käynnissä neuvotteluja ja valmisteluja, ja tämä asia siinä mielessä etenee.

Sitten puhuttiin kuntakoosta ja kuntaliitoksista. Haluan ed. Asko-Seljavaaralle todeta näistä palveluista, toimivuudesta ja hinnasta, että kannattaa analysoida tarkkaan ja vielä tarkemmin, minkä kokoisissa kunnissa palvelut toimivat, millä hinnalla palvelut tuotetaan ja järjestetään ja miten ne saavutetaan. Suuruuden ekonomia ei ihan lineaarisesti tässä toimi. On hämmästyttäviä kuntia, joissa, kun otetaan asukasrakenne huomioon, on saavutettu erinomaisia tuloksia.

Kun minä otan tämän esille, en tarkoita sitä, että vastustaisin kuntaliitoksia. Niitä tarvitaan ja niiden pitää perustua vapaaehtoisuuteen, mutta on aivan turha kuvitella sitä, että suuruus sinänsä tuo tehoa, jos se organisaatio ei toimi tehokkaasti. Se on aivan selvä asia varsinkin sitten, jos me lähtisimme rakentamaan pakkotoimenpitein jonkin, esimerkiksi ed. Asko-Seljavaaran esittämän vajaan sadan kunnan mallin. Se aiheuttaisi nopeasti aika lailla kohoavat kustannukset, koska se ratkaisu ei synny sitoutuneesti. Aina kuntaliitos aiheuttaa myös, varsinkin alkuvaiheessa, kustannuksia. — Taas minä sanon, etten vastusta kuntaliitoksia, vaan kannatan. — Tämä näkyy muun muassa siinä, että nämä monet perustellut ja hyvin suunnitellut kuntaliitokset ovat olleet huolimatta porkkanarahasta alkuvaiheessa taloudellisesti vaikeuksissa. Niihin tarvitaan tukea, mutta tarkoitan tällä nyt sitä, että ei meidän pidä kuvitella, että tämä mekaaninen ratkaisu kuntaliitoksissa pelastaa meidän palvelujemme järjestämisen. Me tarvitsemme toimivat kokonaisuudet, toimivat rakenteet, mutta nyt on aika mennä myöskin palveluiden sisältöön ja toimintatapoihin.

Hallintorakenne on väline ja tärkeä väline, ja sen on syytä toimia hyvin. (Ed. Lahtela: Entä Rääkkylä?) — Rääkkylä liittyy tähän kokonaisuuteen, ja se tulee tämän prosessin myötä tarkasteltavaksi. Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, että on huolestuttavaa, jos yksittäisessä pienessä kunnassa koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut menevät suurelle yritykselle, koska siinä on kysymys kuitenkin hyvin keskeisistä ihmisten tarvitsemista palveluista. En mene siihen sen yksityiskohtaisemmin, mutta kun olen julkisuuteenkin sanonut, niin totean tässä käyttäen ehkä tämmöistä vähän lääketieteellistä termiä, että ennuste asialle ei välttämättä ole kovin hyvä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On sanottu, että tämä 20 000 asukkaan raja on tipahtanut tohtori Simo Kokon hihasta. On se niin tai näin, johonkinhan sekin tietysti perustuu. Mutta kun Paras-lain jatkoa nyt käsitellään, niin minusta olivat hyvin kuvaavia ed. Asko-Seljavaaran puheenvuorossa nämä "ankara käsi" ja "sata kuntaa". Kokoomuksen linja vahvistuu siinä, että haluatte pakkoliitoksia. Haluan kyllä samalla todeta, että ei se näytä kovin auvoista olevan Pääkaupunkiseudullakaan, (Ed. Asko-Seljavaara: Järki voittaa!) jossa kaksi kokoomuslaista kun kohtaa, niin siinäpä ollaankin eri mieltä. Kysymyshän on kuntalaisten palveluista, ja siinä mielessä myös kuntalaisia tulee kunnioittaa, kuten perustuslakikin juuri määrittelee asukkaiden itsehallintoa.

Herra puhemies! Tähän haluan myös todeta sen, että mielestäni ed. Kankaanniemi puuttui ihan hyvään, oikeaan asiaan. Vanhuksia siirrellään 50—100 kilometrin päähän, monien terveyskeskusten hoitopaikoille. Nämä ovat niitä virheitä, joita kunnissa ja eri alueilla (Puhemies: Minuutti!) ei pitäisi tehdä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun saan puheenvuoron, niin ministeri Tölli lähtee Vaalimaalle. Mutta kiitoksia, puhemies, että nyt vihdoin saan tämän. Tämä odottamisen aika on aina pitkä.

Tähän ongelmaan. Tämä 8 000 asukkaan Parikkala Etelä-Karjalassa, jossa ovat olleet terveydenhoidon palvelut aivan kunnossa, on ollut lääkäreitä kylliksi, kaikki ovat olleet tyytyväisiä, kuitenkin Parikkalankin pitää liittyä johonkin toiseen yhteisöön, kun siellä on vain 8 000 asukasta.

Sosiaali- ja terveyspiireihin, soteveihin, liittyy omat ongelmansa. Etelä-Karjalasta kerron esimerkkinä sen, että Lemillä ei ole lääkäriä nähty pitkiin aikoihin.

Sitten tämä kuntien yhteenliittyminen. Kouvolassa lopetetaan Korian terveysasema, siis kun kaupunkikuntaan liitetään ympäristöä, maalaiskuntia, niin kyllä niistä palvelut lähtevät, joten tämä kuntaliitos ei ole ongelmaton.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan kunta- ja palvelurakennehankkeeseen on käytetty porkkanarahoja ja muita rahoja noin 70 miljoonaa euroa. Se on tavattoman suuri raha, ja sillä on nyt aikaansaatu aika paljon kalliimpia rakenteita kuin on ollut aikaisemmin. Täällä ministeri Tölli puhui nimenomaan myöskin taloudesta, ja nyt edelleen peräänkuulutan sitä, että nyt kun valtioneuvosto saa luvan pakottaa, niin silloin kun kysymys on myöskin taloudellisesti täysin järjettömästä ratkaisusta, niin kuka tässä asiassa loppukädessä kantaa vastuun. Jäävätkö kustannukset pakko-ohjatun kunnan maksettavaksi, vai asettaako valtio avoimen piikin, että ne kustannukset voidaan sitä kautta hoitaa?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministerille toteaisin, että ymmärrän hyvin, että tämä 20 000 on alaraja, mutta olen nimenomaan huolestunut siitä, että kehitys pysähtyisi siihen, koska haluaisin korostaa edelleen näitä seutukuntia ja luonnollisia eri puolille Suomea aikanaan muodostuneita työssäkäynti- ja liikkumisalueita. Ne ovat tulevaisuuden vahvojen peruskuntien pohjat, joihin pitää pyrkiä, ja se määrä on huomattavasti pienempi kuin nykyinen kuntien määrä. Se on se luonnollinen, järkevä kokonaisuus. Suuruuden ekonomia ei minusta ole se, mitä tässä pitää tavoitella, vaan toiminnallisuuden ekonomia, ja se lähtee siitä, miten ihmiset kulkevat töissä ja hakemassa palveluita.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että Paras-yhteistyömalli tässä nyt pikkuhiljaa alkaa täsmentyä. Kuntien yhteistyön on jatkossakin oltava hyvä vaihtoehto kuntaliitoksille ja varsinkin pakkoliitoksille, joita joidenkin, muun muassa omallakin alueellani kokoomuslaisten luottamushenkilöiden, taholta näkyy markkinoitavan niin, että jatkossa pakkoliitokset tulevat ainoaksi vaihtoehdoksi. 20 000 asukkaan väestöpohjan osalta on tärkeää, että siellä on noin 20 000 asukasta, ja jos alueella on esimerkiksi väestönkasvua ja 20 000:n väestöpohja on saavutettavissa lähivuosina, niin tämäkin on hyvä huomioida. Siinä mielessä tuo kirjaus "noin 20 000" on paikallaan. Tästä on ollut epäselvyyttä, ja tiedän, että meidänkin alueellamme tämä on hämmentänyt, kun on kuviteltu, että se 20 000 on ehdoton raja, mutta nyt tämän jälkeen ehkä voidaan luottaa siihen, että siinä on joustavuutta.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Tölli mainitsi tuosta Rääkkylän tilanteesta, ja kyllähän tämä tilanne aika huolestuttavalta kuulostaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut on ulkoistettu yksityiselle. Siellähän liittyy näihin hyvin paljon virkavastuulla tehtäviä päätöksiä, ja mitenkä nämä asiat hoidetaan? Tämä on varmasti semmoinen tie, missä he joutuvat vielä aika kiviselle polulle.

Mutta tuossa kuulemisessa, kun kuultiin asiantuntijoita tätä mietintöä tehtäessä, vertailin varsin hintoja. Meillä Kainuussa kustannus on sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta noin 2 900 euroa asukasta kohti, ja siellä oli muutamia kuntia, jotka olivat jo päässeet tämän alle, mutta oli myös kuntayhtymiä, jotka olivat suurin piirtein sillä samalla tasolla. Voi sanoa, että aika hyvällä tasolla palvelut tällä hetkellä ovat, jos vertaa esimerkiksi meidän maakuntahallintomme tuomiin palveluihin.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko tuo 20 000 sitte ihan veteen piirretty raja asukasluvun suhteen. Ainakin täällä keskustelun suhteen tuntuu, että se on ehroton takaraja. Mutta kun tierän, että on kuntia ja kuntayhtymiä, jokka on erittäin toimivia, joissa on hivenen alle 20 000 asukasta, niin kyllä herää vähän kysymys, jos näitä erittäin toimivia yksiköitä, jokka on yhtehen menny, sen takia pakotetahan ja niille annetahan nuhteita. Mutta myös meillä Pohjanmaalla on huomattavasti alle 20 000:n toimivia kuntia, jokka jääräpääsesti haluaa yksin toimia. En tierä, kuinka kauan pystyvät toimimaan, mutta ainakin väittävät, jotta kaikki menöö hyvin. Tämä Rääkkylä, 2 000 henkiä, on aika erikoonen sen suhteen, että se säästää vuoressa miljoonan, mutta se voi olla silimänlumetta. Entä jatkossa?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämänkin lain, niin kuin monen muunkin tällä hallituskaudella olleen lain, yhtenä suurimpana ongelmana on se, että me emme ole saaneet yhtenäistä linjausta siitä, miten muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja pitäisi tässä valtakunnassa kehittää, vaan niitä on tuotu yksittäisinä pieninä lakeina hyvin pieniksi pilkkoen, ja tämmöinen yhtenäinen linjaus puuttuu.

Nyt tässä laissa kylläkin kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhteen, mutta siitä on jätetty ulkopuolelle tärkeitä palvelumuotoja, muun muassa päivähoito, opetus, kaavoitus ja tämäntyyppiset palvelut. Kun tähän vielä yhdistää sen, että meillä on yhteistoiminta-alueita, joilla saattaa olla vaikka kymmenen kuntaa, ja nämä liitännäispalvelut, päivähoito, opetus, kaavoitus ja muut, määritellään jokaisessa kunnassa erikseen, eri tavalla, ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen sisällä yhtenäisesti, niin tämä tilkkutäkki ei ainakaan yhtään selkiydy tämänkään lain myötä, vaan edelleen se tilkkutäkkimäisyys (Puhemies: Minuutti!) säilyy, tämän lain jälkeenkin. Toivottavasti seuraavalla hallituskaudella tämä kokonaisuus saataisiin parempaan malliin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kommentoin tuota Rääkkylä-tapausta. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että jos tuo sairaus ja virus laajenee, saa sijaa, niin silloin Lontoosta käsin määritellään se, minkälaisia palveluja jossakin erityisessä pisteessä Suomessa on, ja ei sillä tavalla voi ajatella.

Toinen ihan vastaavanlainen on tämä Ideapark-hömpötys. Sehän tarkoittaa sitä, että joku tilapäinen päähänpisto saa yhden tämmöisen toiminnallisen keskuksen aikaan ja sen jälkeen tornitaloja ympärille niin, että ollaan kompaktissa yhteydessä ja kaikki muu alue ympärillä kuolee. Eihän siinäkään ole mitään järkeä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä tästä valtioneuvoston velvoitteesta. Valiokunta toteaa: "Valtioneuvoston velvoittava päätös voi olla vasta viimesijainen ratkaisu. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvoston päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että tehtävä ratkaisu turvaa kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut olemassa olevaa tilannetta paremmin ja on taloudellisesti mielekäs ja kustannustehokas." Elikkä tämä on aika tärkeä linjaus juuri niihin tilanteisiin, joissa kunnan toiminnot tai yhteistoiminta-alueen toiminnot ovat tehokkaasti hoidettuja ja palvelut ovat kunnossa. Tämä nostaa valtioneuvoston kynnystä tehdä tämä velvoittava ratkaisu, koska se pitää pystyä perustelemaan niin, että se pitää myöskin korkeimmassa hallinto-oikeudessa, johonka, ilman muuta on selvää, näitä ratkaisuja menee. Tämä oli tietyllä tavalla valiokunnalta aika merkittävä asia. Minä uskon, että kaikkihan me olemme tarkoittaneet sitä, että palveluitten pitää parantua, jos tällaisia ratkaisuja tehdään, ja kustannustehokkuuden parantua, mutta nyt se on kirjattu valiokunnan mietintöön.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus on saanut paljon huomiota Suomessa julkisessa sanassa ja hyvin paljon kunnallisten päättäjien osalta, ja kansalaisten osalta on tähän osoitettu kovasti kritiikkiä ja pohdintaa. No, onko tällainen lainsäädäntö sitten tarpeen? Joka tapauksessa Suomen väestön voimakas ikääntyminen ja palvelutarpeen kasvu edellyttävät sitä, että kunnat pystyvät järjestämään perustuslain mukaisen palvelun sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Sitten voidaan kysyä, mikä määrä on 20 000 ihmistä, jos se olisi sitten parempi kuin vaikkapa 15 000 tai 40 000 tai jotakin muuta. Tämä lienee alun perin perustunut johonkin selvitykseen, että 20 000 voisi olla hyvä. No, kunnat ovat tehneet hyvin päätöksiä ja muodostaneet näitä alueita niissä olosuhteissa, joita eri alueilla eri puolella Suomea on. Valitettavasti myöskin poliittisessa keskustelussa on alettu heiluttaa leimakirvestä pieniä kuntia kohtaan ja eri tavalla uhiteltu, että kuntien täytyy liittyä toisiin kuntiin ja tehdä suurkuntia. Ja kovasti on puututtu tähän Paras-lain hengessä tehtyyn kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisasiaan ymmärtämättä niiden harvaan asuttujen alueiden ihmisten olosuhteita ja niiden päättäjien paineita etsiä sellaiset kaverit ja kumppanit, joiden kanssa muodostuu toimiva alue ja nämä väestökriteerit täyttyvät.

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä uudessa laissa on muutosta aiempaan, ja se on toimivalta, joka annetaan kuntaosastolle, valtiovarainministeriölle, jopa pakolla muodostaa kuntayhtymä tai sellainen yhteisö, joka tarjoaa nämä palvelut, tai määrätä siitä, mitä siellä tapahtuu. Tämä on se kuntademokratian ja perustuslain kannalta keskeisin kysymys mielestäni ja kysymys, joka myöskin kansalaisia huolettaa. Kun tätä rajaa on tulkittu, tätä 20 000:ta, niin kuten ministeri täällä hyvin totesi, tarkoitus ei ole puuttua näihin myönnettyihin poikkeuksiin eikä niitä pirstaloida. Se on hyvä asia, ja sehän tulee tässä valiokunnan mietinnössäkin selvästi esille. Me otimme siihen selvän kannan, että ei ole kohtuullista, jos olemassa olevat kuntayhtymät pakolla puretaan tai siirretään jonnekin, vaan niillä, joissa on toimiva järjestelmä, kuntayhtymä, ja tämä koko on saanut siunauksen, täytyy olla mahdollisuus siellä sitten viedä asioita eteenpäin ja tarjota palvelut sillä tavalla.

Arvoisa puhemies! Sitten tässä on toinen asia, joka mielestäni on aivan elintärkeä. Kun tämä laki sanoo, että tulee olla noin 20 000 asukasta, ja sitten puhutaan poikkeustapauksista, joihin siis ministeriötasolta myönnettäisiin poikkeusmenettely, niin valiokunta toteaa, että lain lähtökohta "noin 20 000" täytyy olla tulkittavissa muutoinkin kuin poikkeusluvalla, jos se on vaikka 19 900. Sen takia on erittäin tärkeää, että tässä laissa viitataan konkreettisesti Satakunnassa olevaan Köyliön, Säkylän ja Huittisten kuntayhtymähankkeeseen, jossa valtuustot ovat tehneet yksimieliset päätökset ja asukasluku on 18 200. Ilman tätä tulkintaa tässä olisi voitu tulkita niin, että ministeriö olisi alkanut harjata näitä kuntia kysymällä, mihin muuhun te vielä liitytte, jotta saatte aikaan sen 20 000, mutta tämän lain hyväksymisen jälkeen se ei ole mahdollista. Ensin tulkitaan "noin 20 000", ja "noin 20 000" täyttää sen vaatimuksen ilman poikkeusmenettelyä. Jos se on merkittävästi alle 20 000 eikä tule tämän lain "noin"-tulkinnan piiriin, se vaatii poikkeusluvan.

Arvoisa puhemies! Toivon mukaan tämä laki edistää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä ja toisaalta sitten säilyttää ihmisillä palvelut ja demokratian vaikuttaa näiden palvelujen tuottamiseen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi tästä Paras-laista. Se on kyllä, niin kuin täällä on tullut esille, ollut tietynlaisessa pysähdyksen tilassa tällä hallituskaudella. Kyllähän tässä on tullut selväksi se, että Paras-laissa on keskitetty näihin hallintorakenteisiin. Niistä käydään kovaa keskustelua ja monella lailla niitä pyöritellään, tämä 20 000, 50 000, ja sitten varsinaiset palvelut ja palvelujen saatavuus on ollut toissijaista tässä touhussa. Nyt kun tämä Paras-laki vielä huipentuu tämmöiseen jatkolakiin, joka on minun mielestäni täysin pakkolaki, niin todella voi todeta sen, että kyllä tämä Paras-hanke taisi mennä kuitenkin aika huonosti loppujen lopuksi.

Mutta se tässä nyt on hyvää, että tässä nyt ammatillinen koulutus jätetään rauhaan, ei tule jatkolakia. Oli erittäin hyvä, että valiokunta siihen otti myös selkeän, yksimielisen kannan. Eli kun tämä Paras-laki loppuu, niin sen jälkeen ammatillista koulutusta ei olla hämmentämässä, ja väärin se olisikin sitä hämmentää. Siellä on muutamia kuntayhtymiä ja kaupunkeja ja kuntia, jotka eivät ole tässä mukana, ja onhan selvää, että kyllä kai ne siellä paikallisesti parhaiten tietävät. Miksi pitäisi hajottaa toimivia rakenteita? Se on hyvä, että siihen ei nyt sitten puututa.

Arvoisa puhemies! Varsinainen tämä, mihin tämä laki kohdistuu, on nämä sosiaali- ja terveyspalvelut. Kyllä minusta nämä keinot nyt, mitä tässä pakkolaissa esitetään, ovat liian järeitä suhteessa tähän ongelmaan. Tässähän on vain ihan selvä laki, jossa pakotetaan yhteistoiminta-alueisiin juuri niillä maaseutualueilla ja sitten lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kyllä tätä täytyy ihmetellä, että miksi keskusta lähtee tälle tielle, kun se samalla, kun se vastustaa kuntaliitoksia, tässä antaa juuri vähintäänkin pikkusormen näille kuntien pakkoliitoksille. Kyllä tätä hommaa jatketaan eteenpäin, kun tälle tielle lähdetään.

Minunkin mielestäni, arvoisa puhemies, 20 000 asukkaan väestöpohjan saavuttamiseksi kunnat ovat muodostaneet tällä hetkellä osin keinotekoisia sosiaali- ja terveydenhuollon yhteenliittymiä, joissa kunnat pahimmillaan sijaitsevat satojen kilometrien päässä toisistaan. Tällaisten yhteenliittymien toimintaan ei ole puututtu, vaikka niiden tuottamat hyödyt ovat aivan silminnähtävästi kyseenalaisia. Sen sijaan nyt hyvin toimivia alle 20 000 asukkaan kuntia pakotetaan pelkästään väestöpohjan perusteella liittymään jo muodostettuihin tai valtioneuvoston määräämiin uusiin sosiaali- ja terveystoimen yhteenliittymiin. Tämmöinen pakottaminen ei ole mistään kotoisin, vaan se monesti näitten tehokkaitten toimivien yksiköitten toiminnan voi viedä huomattavasti tehottomammaksi, kun ne pakotetaan tämmöisiin suuriin kokonaisuuksiin.

Eräs järjestelmän laadun mittari on myös lähi- ja peruspalveluiden saatavuus ja asiakkaan mielipiteen huomioon ottaminen. Kunnan kuuluminen 20 000 asukkaan väestöpohjaiseen yhteistoiminta-alueeseen ei monestikaan turvaa palveluiden saatavuutta omassa kunnassa, mistä kärsivät eniten palveluja tarvitsevat vanhukset ja lapsiperheet, joitten on vaikea liikkua jonkun toisen kunnan alueelle. Eli laajat yhteistoiminta-alueet johtavat aikaa myöten palveluiden keskittämiseen ja keskittymiseen suurimpiin kuntakeskuksiin.

Joukkoliikenteen puuttuminen harvaanasutuilla seuduilla lisää palveluiden keskittämisestä asukkaille koituvia vaikeuksia. Siellä on hankala liikkuakin ja siirtyä kovin kauas hakemaan näitä peruspalveluja. Eli kyllä tällä hankkeella nyt ollaan tekemässä pienille kunnille erittäin huonoja ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Tähän lakiesitykseen liittyypi sitten näitä väestöpohjavaatimuksista poikkeamia. Minusta nämä poikkeamat ovat ihan hyviä ja järkeviä, mutta tässä on eräs suuri puute. Mielestäni nämä poikkeamisperusteet väestöpohjavaatimuksesta olisi tullut sisällyttää lakitekstiin. Silloinhan niillä olisi ollut jotakin merkitystä, mutta silloin kun ne ovat täällä mietinnössä ja tekstissä, niin se on aivan eri asia, kuin jos ne olisivat lakiin kirjoitettuja. Tähän asiantuntijatkin kiinnittivät suurta huomiota.

Vielä valitusoikeus: Tämäkin on pikkaisen semmoinen tulkinnanvarainen. Asiantuntijalausuntoon viitaten lakitekstiin olisi tullut kirjoittaa selkeästi (Puhemies: 5 minuuttia!) esille muutoksenhakumahdollisuus. Tätä ei ole tässä mielestäni ollut, ja tämä loukkaa juuri tätä kuntien itsehallintoa.

Arvoisa puhemies! Tulen toisessa käsittelyssä esittämään lakiesitysten hylkäämistä ihan näillä perusteilla, mitkä toin tässä esille.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin muutama kommentti tuohon ed. Valppaan äskeiseen ansiokkaaseen puheenvuoroon ja siihen, että hän viittasi myös keskustaan ja siihen, että keskusta vastustaa pakkoliitoksia. Juuri näin, kyllä keskusta vastustaa pakkoliitoksia, ja sen vuoksi keskusta on myös valmis hyväksymään tämän lakiesityksen. Nimittäin jos tätä lakiesitystä ei hyväksytä, meillä on vuoden 2012 jälkeen tilanne, missä ei ole minkäänlaista Paras-lainsäädäntöä, jonka jälkeen seurauksena tai yhtenä vaihtoehtona on se, että on ikään kuin avoin tie näille pakkoliitoksille.

Puitelaissahan perimmiltään on kysymys siitä, että kuntalaisten tarvitsemat palvelut ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut pitää turvata kaikille kuntalaisille. Tämä varmistetaan luomalla riittävän vahvat yksiköt yhteistyön kautta. Ellei näin tehdä, saattaa meillä jäädä useita kuntia, jotka jäävät täysin yksin. Kuinka näitten kuntien ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sitten hoidetaan? Tästä on kaiken kaikkiaan, ed. Valpas, kysymys. Eli tämänkin lain tarkoituksena on nimenomaan pyrkiä turvaamaan ihmisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut ja nimenomaan tässä tapauksessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.

Tässä lakiesityksessähän on, niin kun ministeri Tölli erinomaisissa puheenvuoroissaan totesi, kysymys ikään kuin viimeisestä pienestä Paras-puitelain osasesta. Tätä Paras-puitelakia on täällä käsitelty useaan eri otteeseen, joten ehkä siihen ei kannata enää tämän viimeisen lakiosion osalta mennä. Joka tapauksessa valiokuntakäsittelyssä tähän lakiin, nimenomaan lakiteksteihin, lakipykäliin, tuli muutamia hyviä täsmennyksiä. Sinällään on pakko tunnustaa, että vaikka itsekin olen hallintovaliokunnan jäsen, sinällään tuo hallintovaliokunnan mietintö on jossakin määrin, tietyiltä osin ristiriidassa lakiesityksen pykälien kanssa ja osittain vähän sekavakin, mutta toivon mukaan tämän kanssa nyt sitten voidaan elää.

Mutta sitten, puhemies, muutama kommentti tähän keskusteluun. Täällä ed. Ukkola ja ed. Paatero muun muassa viittasivat suoraan Kainuun-malliin, ja sallittakoon tältä osin muutama kommentti. Mainitut edustajat kommentoivat, että Kainuun-malli toisi ikään kuin lisää väliportaan hallintoa, toisi lisää hallintoa. Nämä kommentit osoittavat kyllä sen, että edustajat eivät ole perehtyneet siihen, mitä Kainuun-malli kaiken kaikkiaan on. Tosiasiallisestihan se on vähentänyt merkittävästi hallintoa: useita kymmeniä lautakuntia pois, kymmeniä kuntien välisiä sopimuksia on pystytty purkamaan, kuntayhtymiä on vähennetty. Eli hallintoa on vähennetty oleellisessa määrin. Mikä tärkeää, niin Kainuun-malli on demokraattinen toimintamalli. Siellä on kunnat, jotka tuovat lähidemokratian, ja maakuntavaltuusto suoralla kansanvaalilla, joka tuo myös sitten demokratian niihin palveluihin, joita maakunta järjestää, eli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, toisen asteen koulutuksen jne.

Kainuun-malli on myös taloudellisesti monella tavalla äärettömän tehokas. Kainuussa muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tuotetaan noin 15 prosenttiyksikköä edullisemmin kuin muualla maassa. Kainuun-mallin toiminnan aikana kuntien varoja on pystytty säästämään hiukan laskentatavasta riippuen 60—90 miljoonaa euroa, joten on aika vaikea täällä ainakaan lähteä väittämään, että Kainuun-malli olisi taloudellisesti jotenkin tehoton. Ed. Ukkola viittasi siihen, että Kalevassa on kirjoitettu, että Kainuulla ei ole varaa erikoissairaanhoidon uuteen rakentamiseen. Harmillista, että ed. Ukkola ei ole täällä paikan päällä, mutta ehkä on syytä todeta, että vaikka Kaleva on ansiokas sanomalehti, niin välttämättä sen kirjoittamat asiat eivät aina ole täyttä totuutta.

Sitten ihan pari sanaa tähän kuntarakennekeskusteluun.

Täällä edustajat Orpo ja Asko-Seljavaara todistivat vahvojen peruskuntien nimiin ja ed. Orpo taisi myös sanoa, että seutukunnalliset tai työssäkäyntialueet olisivat myös maantieteellisesti parhaita, tehokkaimpia peruskuntia. Ehkä olisi syytä arvioida hiukan tarkemmin ja tarkastella hiukan tarkemmin, minkälainen Suomi on tämän metropolialueen ulkopuolella, minkä tyyppisiä työssäkäyntialueita, minkälaisia seutukuntia tässä maassa kaiken kaikkiaan on. Minä väitän, että seutukunnittain rakennettuna sellaiset kunnat olisivat osin elinkelvottomia ja työssäkäyntialueittain muodostettuna usein pieniä, jolloin ne jättäisivät myös suuren joukon kuntia käytännössä oman onnensa varaan sekä pakottaisivat edelleen ylläpitämään monimutkaista kuntien yhteistyöjärjestelmää.

Eli täällä ed. Hiltunen kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että tämän päivän kuntakentässä kunnallisen demokratian osalta on yksi äärettömän suuri demokraattinen vaje. Minä itse puhun tällaisesta kuntademokratian harmaasta alueesta, eli meillä on satoja kuntayhtymiä, meillä on jopa tuhansia kuntien välisiä yhteistyösopimuksia, joihin käytännössä edes luottamushenkilöillä, kuntien keskeisillä luottamushenkilöillä, ei ole mitään mahdollisuutta päästä sisään. On aivan välttämätöntä, että luodaan jatkossa sellainen kunnallisen toiminnan rakenne, kunnallisen toiminnan malli, jossa tällaisesta kuntademokratian harmaasta alueesta kaiken kaikkiaan päästään eroon.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, Vatt julkisti taannoin raporttinsa, jossa arvioitiin tätä kuntakenttää ja kuntarakennetta. Siellä aika suoraan sanotaan, että on varsin yleinen harhakäsitys, että kuntia yhdistämällä saadaan aikaan tehoa ja suuria säästöjä. Mitkään viimeaikaiset esimerkit Suomesta eivät tue tätä käsitystä. Kuntaliitokset eivät ole tuottaneet mitään merkittäviä säästöjä, mistä tuoreimmat kokemukset on saatu Kouvolan seudulta. Itse yhdyn kyllä noihin arvioihin. Kun kuntakenttää, kuntapalveluja, kuntarakennetta kaiken kaikkiaan mietitään, niin kuten ministeri Tölli täällä totesi, on äärettömän tärkeää, että emme mene mitkään kuntarakenteet edellä, vaan menemme nimenomaan ihminen edellä, nimenomaan palvelut edellä. Kunnat sinällään eivät ole itsetarkoitus, mutta itsetarkoitus on se, että kuntalaisille, ihmisille, pystytään turvaamaan ja järjestämään ne hyvinvointipalvelut, joita he tarvitsevat.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Korhonen ansiokkaasti neuvoi ymmärtämään tätä hallituksen pakkolakia. Kiitokset vain, mutta tätä lakia voidaan kyllä tulkita toisellakin tavalla. Tämä laki nimittäin selvästi puuttuu kuntien itsehallintoon. Eli hyvin toimivat kunnan palvelut pakotetaan yhteistyöhön, jopa tehottomaan, suurempaan kokonaisuuteen, ja samalla viedään lähipalvelut monista kunnista. Tämä on pitkä askel siihen, että kuntia voidaan alkaa pakottaa. Eli minä kyllä ymmärrän aivan toisella tavalla tämän pakkolain kuin ed. Korhonen. Eli tällä pyritään tekemään olosuhteet sellaisiksi, että se johtaa pakostakin tämmöiseen keskittymiseen ja sitä kautta sitten kuntien itsehallintoon puuttumiseen ja pakkoliitoksiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys laeiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta on herättänyt myös kotipaikkakunnallani Keuruulla kysymyksiä ja huolenaiheita. Se, että kaksi kolmasosaa kuntien menotaloudesta tulisi tämän lain mukaan uudelle kuntayhtymälle, on ongelmallista kunnan oman talouden ja palvelujen järjestämisen kannalta.

Täällä hallintovaliokunnan puheenjohtaja Antti Rantakangas toi esille ongelmakenttää, joka liittyy tähän asiaan. Ilmeisesti näitä on käsitelty myöskin hallintovaliokunnassa. Jossakin tämä laki mahdollistaa hyvän toiminnan, mutta ainakin omalla kotiseudullani on johtavien viranhaltijoitten toimesta ja luottamushenkilöitten toimesta esitetty hyvin voimakasta kritiikkiä tämän lain toimivuutta kohtaan. Kunnat ovat erikokoisia, ja näin ollen joku kunta saattaa olla — kuten esimerkiksi Keuruu noin 11 000 hengen kuntana — hyvin toimiva yksikkö, jossa toiminnat on hoidettu kokemuksen ja pitkäaikaisen kehityksen mukaan niillä ratkaisuilla, jotka ovat tutut ja turvalliset ja kaiken lisäksi myös edulliset. Sen takia haluaisinkin, että tätä lakia olisi lähdetty tarkastelemaan ennen kaikkea ihmisten tarpeista ja palvelujen hyvästä saatavuudesta omalta paikkakunnalta lähipalveluina.

Maantieteellisesti olosuhteet vaihtelevat paljon. Se, mikä on jossakin hyvin toimiva, ei välttämättä muualla toimi. Erityisesti maakuntien solmukohdissa, maakuntien reuna-alueilla, ei saata löytyä saman maakunnan alueelta sitä sopivaa kumppania, ja silloin tulee hyvin keinotekoisia ja teoreettisia ratkaisuja sen takia, että saavutetaan täytettävä väkimäärä.

Mutta mitä tapahtuu muuta? Kulut kasvavat ja palvelut etääntyvät. Tällainen on tilanne esimerkiksi, kun jo terveyskeskuksen osalta on jouduttu tähän Paras-lain vaatimaan väkimäärään. Kun Keuruun—Multian terveyskeskus teki viimeisen itsenäisen tuloksensa, niin se oli positiivinen. Mitä tapahtui, kun tuli uusi hallintohimmeliin pohjautuva seututerveyskeskus maakunnan länsilaidalta maakunnan itälaidalle ja välillä on aluetta, joka ei siihen kuulukaan? Kansalaiset valittavat, että ei tiedä, mihin numeroon soitetaan, ei tiedä, miten mikin toimii, palvelut etääntyvät, kuntalaiset joutuvat maksamaan itse omalla kustannuksellaan matkoja Jyväskylään, ja tämä tuntuu hintatekijänä, mutta myöskin aikatekijänä kuntalaisille kielteisellä tavalla.

Olisin toivonut, että tämän lain valmistelussa jo lähtökohtaisesti olisi voitu tunnustaa enemmän kuntien itsenäisyydentarvetta ja olisi lähdetty palveluista itsestään käsin ja kuntalaisten tarpeesta, ihminen edellä eikä hallinto edellä. Tätä kritiikkiä ainakin oman kotikuntani vaikuttajat ovat pyytäneet tuomaan tässä yhteydessä voimakkaasti esille.

Valtioneuvosto voi velvoittaa kunnan yhteistoimintaan, totta kai näin on mahdollista, ja kunta voi sitten valittaa. Mutta minusta tämä ei ole looginen menettely epäkohtien korjaamiseksi. Pitäisi olla lainsäädäntö, jolla epäkohtien synty jo ennalta estetään, ja olisin toivonut, että tässä olisi voitu valmisteluvaiheessa kuulla enemmän erityyppisten kuntien ratkaisumalleja. Se, mikä sopii johonkin, ei välttämättä sovi toiseen paikkaan maantieteellisistä olosuhteista, maakuntarajoista, toimintakulttuurista ja perinteistä johtuen.

Haluan kunnioittaa kunnallista itsehallintoa. Luotan kunnan päättäjiin, lähidemokratiaan, ja olisin toivonut, että tässä asiassa sitä olisi voitu noudattaa enemmän.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Pelkkä hallinnollinen muutos ei riitä takaamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuutta ja tuottavuutta eikä myöskään sitä, että kaikkien palvelujen rakentaminen asiakkaan tarpeista lähtevänä ja kaikkialla Suomessa yhtä laadukkaana todella toteutuisi ilman toiminnan joustavia rahoitus- ja toteutusjärjestelmiä. Tiedetään, että työhyvinvointikyselyissä julkinen työnantaja kärsii edelleen johtamisongelmien ja työn järjestämisen vaikeuksista, mitkä ovat usein syynä myöskin lyhyiden sairauspoissaolojen lisääntymiseen sekä siirtymiseen myöskin joustavammalle yksityissektorille varsinkin naisvaltaisilla aloilla.

Arvoisa puhemies! Kotona asuvan asiakaskunnan entistä monimuotoisempi rakenne, heikompi toimintakyky ja hoitoisuusasteen vaikeutuminen sekä haja-asutusalueilla entistä pidempien matkojen taakse vietävät palvelut tekevät terveys- ja sosiaalialan työntekijöiden työoloista — muotisanalla — haasteelliset. Tämänkin takia hallituksen esitys tarvitaan nopeuttamaan keinotekoisten rajojen poistoa palvelujen liikkuvuudelle. Laki antaa myös mahdollisuuden alueellisista tarpeista ja asukasrakenteista lähteviin toimintakonsepteihin ja niiden vapaaseen rakentamiseen.

Rakenteelliset muutokset ja aluejärjestelyt, jotka pidentävät työmatkoja sekä asiointimatkoja, aiheuttavat muutosvastarintaa, ellei johtaminen ja selkeä työnohjaus toimi. Henkilöstön sitoutuminen muutoksiin ja ilo olla työssä kehittämässä uutta on tämän lain käytännön onnistumisen yksi tärkeimmistä kulmakivistä.

Suomen kuntien kehittyminen keskeisiksi toimijoiksi opetus- ja sosiaali- sekä terveysalalla on historiallisesti mielenkiintoinen, kun keskustellaan siitä, kuka palvelut tuottaa, rahoittaa tai järjestämisestä vastaa. Täällä on paljon kritisoitu yksityissektorin tulemista julkisen sektorin tontille. Olisi hyvä muistaa, että siinäkään ei itse asiassa ole mitään outoa. Useassa kunnassa ainoa koulun rakentaja ja jopa opettajan palkkaaja oli kirkko tai yksityinen kartano tai alueen suurin työnantaja. Ainoa koulurakennus, jossa toimi kunnan palkkaama opettaja, saattoi olla suurimman talon tupa. Terveydenhuollon ja sairaskäynnit hoiti ruukin oma työterveyslääkäri. Kun sitten kunnilla oli varaa ja isännät ehtivät kiireiltään jakaa maksuvastuut, siirryttiin ääripäähän: kaikki mahdolliset palvelut sai hoitaa ainoastaan kunta.

Tällä hetkellä, kun mietitään Suomen selviämistä tästä huoltovastuusta ja talouden kestävyydestä, ei voi kuin sanoa, että toinen yhtä historiallinen seikka on se, että tässä maassa ei liiku lehtikään, kuten laulussa sanotaan, vapaaehtoisesti, ellei kansaa panna seinää vasten. Tässäkin kokonaisuudessa, jonka pientä osaa nyt käsitellään, puhutaan vain pakosta ja mietitään joitain erityisiä asukaslukuja, kun pitäisi keskittyä innolla miettimään, mitä mahdollisuuksia aluerajojen, sopimusten ja hallintorajojen kaatuminen vihdoinkin suo toiminnan kehittämiselle ja lisäksi kunkin erityiset ominaisuudet omaavan alueen asukkaiden ja maksajien hyödyksi.

Arvoisa puhemies! Tämä on täysin oikea laki testata päättäjien innovaatiokykyä ja palvelujen laatua sekä yhdenmukaista saatavuutta tässä maassa. Jatkoa seuraa, kun meidän Paras-laki aikanaan loppuu ja terveydenhuoltolaki, järjestämislait ja sosiaalilaki sekä rahoituksesta tuleva kompromissi joskus otetaan käyttöön.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on hyvin useassa puheenvuoroissa todettu, Paras-hankkeen tavoitehan oli palvelujen turvaaminen ja vielä sillä tavalla, että mennään ihmiset edellä ja hallinto perässä. Mutta kun tätä järjestämistä on nyt tarkastellut valtakunnassa, niin kyllä näyttää hyvin monesti, että mennään hallinto edellä ja sitten tulevat palvelut perässä, jos ovat tullakseen.

Tärkeintähän tässä 20 000 asukkaan hallintorakenteiden muodostamisessa on ennen muuta se, että on tietty väestöpohja ja että sillä pohjalla pystytään turvaamaan, mutta jos se ei ole työssäkäyntialuetta, niin minä en näe sillä kyllä minkään näköistä yhtäläisyyttä. Tällä hetkellä näitä hallintohimmeleitä on vaikka minkälaisia. Näkisin, niin kuin tämänkin tavoitteena käsittääkseni on ollut, että tehdään aitoja ratkaisuja kuntaliitosten osalta ja sillä tavalla pyritään saamaan vahvoja kuntia. Kun täällä hyvin monessa puheenvuorossa on mainittu tämä Kainuun hallintokokeilu, niin se on ainutlaatuinen kokeilu tällä hetkellä. Siellä on itsenäistä päätäntävaltaa maakuntavaalien kautta haetulle valtuustolle, ja sitä kautta päätökset on pystytty tekemään demokratian kautta ja ennen kaikkea vahvistaen demokratiaa.

Minusta on aika erikoinen tämä Rääkkylän tapaus, missä sosiaali- ja terveyspalvelut on yksityistetty. Niin kuin tiedetään, siihen liittyy merkittävässä määrin virkavastuuta, virkavastuulla tehtäviä päätöksiä, ja jos yksityiset näitä päätöksiä ovat tekemässä, niin voi vain arvailla, kuinka monimutkainen ja pitkä valitusprojekti on tulemassa, ja lakimiehethän tässä käärivät loppujen lopuksi sen hyödyn, mikä siitä mahdollisesti olisi saatavissa. Voi vielä kertaantuakin.

Hyvin paljon on puhuttu siitä, että palvelut etääntyvät, keskittyvät ja nimenomaan kunnallinen itsehallinto syrjäytyy. Pidän erittäin tärkeänä kunnallista itsehallintoa. Sillä, millä on verotusoikeus, on myös palvelujen järjestämisvastuu. Kunnilla täytyy olla päätösvaltaa siihen, mitenkä palvelut ratkaistaan.

Sitten haluan vielä yhden asian nostaa tässä esille. Tämän aamun Helsingin Sanomat kirjoitti Kotimaa-palstalla otsikolla "Kainuu harkitsee luopumista erikoissairaanhoidosta". Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Tässä on vaan tarkasteltu sitä lähtökohtaa, mitenkä erikoissairaanhoidon palvelut tullaan järjestämään tulevaisuudessa. Se tarkoittaa sitä, että keskussairaala on rakennettu 40 vuotta sitten ja sillä olisi uudistamistarpeita ja niitten vaikutus on arvioitu 60 miljoonaan euroon, ja siltä pohjalta on tarkasteltava myös rakenteita ja terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden saatavuutta. Siellä on kolme pohjaa, ja ennen kaikkea täytyy muistaa se, että toimittaja, joka tämän on kirjoittanut, on ottanut sen viimeisen vaihtoehdon, mikä tulee olemaan esityksen pohjanakin. Elikkä Kainuu tulevaisuudessakin järjestää erikoissairaanhoidon palvelut itse. Tämä on perusteltua siten, että koska nyt tässä mallissa meillä on kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito yhdistetty, niin ei ole mitään järkeä nyt lähteä sitä purkamaan, ja kun tämä kokeilu vielä jatkuu 4 vuotta, niin uskon, että tällä pohjalla me tulemme menemään eteenpäin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Täällä näyttää olevan rajaton usko suuruuden ideologiaan siitä huolimatta, että monissa suurissa kaupungeissa tuotetut palvelut ovat yksikköä kohti keskimääräistä kalliimmat kuin monissa pienemmissä yksiköissä, pienemmissä kunnissa, keskisuurissa kunnissa. Täällä vaan halutaan yhä suurempia ja suurempia yksiköitä, ja ilmeisesti halutaan myöskin lisää byrokratiaa, koska isoissa yksiköissä byrokratia on kasvanut ainakin tähän asti väistämättä. Näin ollen en näe mitään järkeviä perusteita sille, että pitää olla ehdottomasti 20 000 asukkaan raja, joka on jostain, lähinnä hihasta tai hatusta, vedetty raja. Mielestäni tärkeintä olisi se, mitenkä palvelut järjestetään ja kuinka tehokkaasti ne pystytään järjestämään ja kuinka hyvin ne palvelevat näitä palveluiden tarvitsijoita.

Kunnan kuuluminen 20 000 asukkaan väestöpohjaiseen yhteistoiminta-alueeseen ei monestikaan turvaa palvelujen saatavuutta omassa kunnassa, mistä kärsivät erityisesti vanhukset ja lapsiperheet. Laajat yhteistoiminta-alueet johtavat aikaa myöten palvelujen keskittämiseen ja keskittymiseen, ja samalla ne aiheuttavat valtavia matkustusongelmia erityisesti syrjäalueilla asuville ihmisille. Näin ollen tämä ehdoton 20 000 asukkaan raja, josta nyt on tulossa eräitä lievennyksiä tässä lakiesityksessä, on mielestäni kyllä virheellinen. Pitäisi lähteä katsomaan sitä, kuinka tehokkaasti ja kuinka hyvin palvelut pystytään järjestämään peruskunnissa. Ei ole kovin merkittävä ilo myöskään työntekijöille, jos palvelut karkaavat yhä kauemmaksi, kun he palvelevat asiakkaita ja asiakkaat purnaavat niistä, vaikka ed. Karhuvaara totesi, että on ilo, kun tällainen keskittyminen tapahtuu. Mielestäni tässä täytyy muistaa se, että kaikista tärkeintä on, että pystytään tehokkaasti turvaamaan palvelut kuntalaisille.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei ole ihan vankkumaton usko suuriin kuntiin kaikilla täällä. Siinä mielessä ed. Kuopan äsken pitämä puheenvuoro oli itsellenikin monelta osin hyvin mieluinen.

Paras-hanke etenee täällä salissa, ja se on johtanut Suomessa lukuisiin kuntaliitoksiin viime vuosien aikana. Keskustajohtoinen hallitus on ollut siinä vetovastuussa, ja yli 100 kuntaa on tehnyt kuntaliitoksen tässä muutaman viime vuoden aikana. Itse pitäisin hyvänä maakuntamalli-tyyppistä kuntajakoa Suomessa monelta osin. Sekään ei tosin varmaan ole kaikkialle paras mahdollinen, mutta niin kuin täällä on monessa yhteydessä tuota Kainuun maakuntamallia kehuttu, voisin sanoa, että se olisi varmaan toimiva malli.

Täällä on myös tuotu esille vahva peruskunta, mikä tarkoittaisi suuria kuntia. Itse kuulun kuntaliitoskaupunkiin, jo kolmas asuinpaikka itselläni, mutta ikinä minun ei ole vielä tarvinnut kodista mihinkään muuttaa. Se on mahdollista, kun kuntaliitoksia tehdään ja kunnat muuttavat muotoaan ja suurempaa ja suurempaa, suuruuden ekonomiaa halutaan. Kuntaliitosten tekeminen ei ole kaikilta osin parantanut palveluja niin kuin olisi ollut tarkoituksenmukaista. Palvelut ovat etääntyneet, palvelupisteitten määrä on laskenut. Kuntaliitosten tekeminen on myös vähentänyt luottamusmiesten määrää, mikä ilmeisesti on ollut osittain tarkoituskin, mutta omasta mielestäni se toisaalta kaventaa silloin myös demokratiaa. Pidän varsin hyvänä sitä asiaa, että kuntalainen tuntee edes yhden kunnanvaltuutetun omassa kunnan- tai kaupunginvaltuustossaan. Näin ei aina suuressa kunnassa välttämättä ole.

Etäisyys palveluihin on myös tärkeä asia, kun kuntaliitos tehdään. Täällä on puhuttu paljon, että kuntaliitos on tehty hallinnon näkökulmasta, ja näin usein onkin. Kuntaliitokset pitäisi tehdä niin sanotusti ihminen edellä -asenteella, elikkä pitäisi turvata palvelut lähipalveluina ja sitten muun muassa erikoissairaanhoito voi olla vähän etäämpänäkin.

Täällä myös ministeri Tölli käytti omassa puheenvuorossaan painavan puheenvuoron lähipalvelujen turvaamisen puolesta. Itse koen lähipalvelujen turvaamisen tärkeimpänä asiana, kun kuntaliitoksista keskustellaan. Hallituksen esityksessä on rakenteiden ja palveluiden kehittäminen ollut yhtenä pääkohtana, ja yleisperustelujen kohdalla Käytäntö-tekstistä löytyy kotikaupunkini Kouvolakin hyvänä esimerkkinä. Voin sanoa, että välittömästi kuntaliitoksen jälkeen 14 koulua suljettiin. Nyt suljetaan lukuinen määrä pieniä museoita. Neuvolaverkostoa karsitaan. Jos tämä on se hyvä käytäntö, niin sitten se täytyy allekirjoittaa. Itse pitäisin parempana käytäntönä sitä, että kuntaliitoksen jälkeenkin lähipalvelut pystytään turvaamaan ja tämmöisiin suuriin leikkauksiin ei mennä. Hallintorakennetta meillä ei sen sijaan ole kevennetty, vaan siellä on kuntaliitoksen kuuden kunnan organisaatio edelleen pystyssä.

Pidän hyvänä, että tässä hallituksen esityksessä on maininta "noin 20 000 asukasta". Se antaa mahdollisuuden erilaisiin ratkaisuihin eri puolilla Suomea eikä sido kuntapäättäjiä, toisaalta myöskään eduskuntaa, tekemään tiukkoja linjauksia asukaspohjan perusteella. Kiistaton tosiasia on, että monessa alle 20 000 asukkaan kunnassa tai kaupungissa palvelut järjestetään erittäin laadukkaasti, taloudellisesti ja kuntalaisia tyydyttävällä tavalla.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Monen edustajan puheessa on tullut esille tämä 20 000 asukasta, ja se on erittäin hyvä. Hallintovaliokunta otti siihen kantaa, että se ei olisi niin tiukka, että siinä olisi joustonvaraa.

Kun näitä Paras-alueita tehtiin, olisi ollut erittäin tärkeä ottaa myös maantieteellinen sijainti huomioon. Itse tulen tuolta Rannikko-Suupohjasta, missä tehtiin aika järjetön, 150 kilometriä pitkä ja kapea yhteisalue, mikä ei ole kyllä ainakaan ollut asukkaitten etu.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Se, miten hyvin palvelut asukkaiden kannalta hoidetaan, ei ole suinkaan kiinni kunnan koosta, niin kuin täällä aika monessa puheenvuorossa ja tässä hallituksen esityksen taustallakin oletetaan. Itselläni on ollut tilaisuus olla 40 vuoden kunnallismiesurani aikana kolmessa erilaisessa kunnassa. Aloitin urani Kouvolassa 1970-luvulla. Olin siellä muun muassa kaupunginhallituksen jäsen. Sitten olin Helsingissä kunnallispolitiikassa, ja viimeiset 16 vuotta olen ollut pienessä kunnassa Pornaisissa valtuutettu ja tällä hetkellä kunnanhallituksen puheenjohtaja. Kouvolassa on 40 000—50 000 asukasta, Helsinki on meidän suurin kunta, ja Pornainen on pieni, 5000 asukkaan kunta. Voisi jopa väittää, että ehkä parhaiten asioita on hoidettu Pornaisissa ja ehkä palvelut olivat parhaita Kouvolassa ja Helsinki oli ehkä huonoin. No, riippuu siitä, mitä palveluja painotetaan. Mutta kuitenkaan ei ole niin, että pienessä kunnassa ne asiat ovat välttämättä kaikkein huonoimpia kuntalaisten kannalta.

Mitä tulee tähän 20 000 asukkaan rajaan, Pornainen liittyi naapurikunta Mäntsälään, tai muodosti yhteistoiminta-alueen, jotta kuuliaisesti täytettiin tämä 20 000 asukkaan raja. Kun käytettiin asiantuntijoita, konsultteja, tässä valmistelussa, niin he ilmoittivat jo etukäteen, että tämä tulee Pornaisille kalliimmaksi kuin se oma terveyskeskus, mikä meillä oli sitä ennen, ja tämä piti paikkansa. Se on tullut kalliimmaksi kuin se, kun hoidettiin itse niitä. Oma terveyskeskushan meillä on nyttenkin, mutta hallinnollisesti Mäntsälä on isäntäkunta. Palvelut eivät ole parantuneet. Päinvastoin, ne ovat huonontuneet, ehkeivät yksinomaan tämän yhteistoiminta-alueen takia vaan lääkäripulan takia, joka on koko ajan huonontunut. Eli tämä Paras-lain mukainen 20 000 asukkaan alue ei ole pystynyt lääkäripulaa poistamaan. Tämä esimerkki osoittaa, että ainakaan kaikilta osin tämmöinen tavoite 20 000 asukkaan tai jostakin muusta rajasta ei toimi. Kuntalaiset kokevat, ja ehkä sen takia kritisoivatkin, perusturvan palveluja enemmän kuin aiemmin.

Kunnallisen itsehallinnon kannalta ratkaisut ovat tietysti huonoja. Perusturva on kuntien budjetista noin puolet, ja silloin, kun se siirtyy kuntayhtymälle tai isäntäkunnalle, niin tosiasiassa demokratiahan kapenee huomattavasti. Varsinkin tämä kuntien itsenäisyys on tärkeä asia sellaisissa kunnissa kuin esimerkiksi Pornainen, jossa kaikki ovat sitä mieltä, että oma kunta on paras ratkaisu. Sitähän tukevat myös faktat. Täällä eduskunnassa oli metropoliselonteko muutama viikko sitten, ja siinä oli taulukoita näistä 14:sta pääkaupunkiseudun kunnasta, joista Pornainen on pienin. Pornainenhan oli näissä taulukoissa taloudellisilla ja muilla seikoilla kolmanneksi paras, vaikka se on pieni kunta. Edellä taisivat olla Sipoo ja Kauniainen.

Myöskin eräs lehti pani tässä muutama viikko sitten Suomen kuntia järjestykseen. Pornainen pääsi sijalle 20 ja ylivoimaisesti parhaalle sijalle Uudenmaan maaseutukunnista. Se osoittaa, että pienikin kunta voi hoitaa palvelut mallikkaasti ja tehokkaasti. Todettakoon myös, että niin kuin edeltä kävi ilmi, Pornaisten talous on myös kunnossa. Talous on ollut ylijäämäinen jo monta vuotta, vaikka voimakkaan muuttoliikkeen takia on paljon jouduttu investointeja kouluihin ja päivähoitoihin tekemään.

Itse asiassa koko Paras-laki vaikuttaa vähän sellaisten teoriaherrojen tekoselta, jotka asettelevat keinotekoisia kaavioita ja malleja. Kun on kuunnellut tätä eduskuntakeskustelua, niin jokainen lähtee siitä omasta kunnasta, oman kunnan koosta, eikä pysty katsomaan asioita kokonaisuutena. Olisi ihan hyvä, jos helsinkiläisetkin joskus asuisivat jossain muussa kunnassa ja näkisivät muuta elämää, ja tietysti päinvastoinkin.

Kyllähän tämmöinen pakkovalta, mikä tähänkin sisältyy, tietysti merkitsee sitä, että kunnallinen itsehallinto edelleen kaventuu. No, tietysti kunnallinen itsehallintokaan, vaikka sillä perustuslain suoja on, ei ole itsetarkoitus. Paras-hankkeen tarkoitus tietysti on, että kuntalaiset saavat mahdollisimman hyviä palveluja ja kohtuullisella veroprosentilla, mutta tämä ei välttämättä toteudu suurissa ja keskisuurissa kunnissa sen paremmin kuin vähän pienemmissä kunnissa. Tietysti silloin, jos kunnan väestö voimakkaasti vähenee ja kunnalla ei ole edellytyksiä, on viisasta lyöttäytyä yhteen naapurikuntien kanssa, mutta kyllä sellaisessa tilanteessa, kun kuntaliitospakko tai yhteistoimintapakko on, kunnan oma väestö ja sitä kautta päättäjät ennen pitkää päätyvät siihen lopputulokseen. Kyllä tällainen suht pakko, mikä tässä lakiesityksessä on takaporttina, aika vieras on kunnalliseen itsehallintoon ja koko suomalaiseen demokratiaan.