Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Suomalaisen vaalijärjestelmän vahvuus on ollut sen monipuolisuus. Äänestäjä on voinut äänestää sekä henkilöä, poliittista puoluetta että oman vaalipiirinsä alueellista edustajaa.

Sosialidemokraatit haluavat muuttaa nykyistä vaalijärjestelmää siksi, että suhteellisuus toteutuisi paremmin. Sosialidemokraattien tavoite on suurimpien äänikynnysten merkittävä alentaminen. Selkein ja ymmärrettävin keino on kaikkein pienimpien vaalipiirien yhdistäminen ja suurimpien jakaminen. Tällainen muutos olisi helppo tehdä. Se olisi selkeää ja ymmärrettävää.

Hallitus tässä ehdotuksessaan asettaa ehdokkaan puoluekannan tärkeämmäksi kuin ehdokkaan henkilön tai hänen edustamansa alueen. Ehdokkaan puoluekannan korostamisella voi olla perusteensa. Kuitenkin hallituksen esityksessä yksittäiset alueelliset ehdokkaat tai vaalipiirikohtaiset listat eivät käytännössä voisi saada yhtään edustajaa läpi eduskuntaan. Esimerkiksi vaikkapa eduskunnan nykyinen puhemies Sauli Niinistö ei olisi tullut omalta listalta valituksi eduskuntaan, vaikka hän sai yli 60 000 ääntä, jos tämä hallituksen esittämä malli olisi ollut voimassa viime eduskuntavaaleissa.

Noin 13—14 prosentin ääniosuudella saa vaalipiirikohtainen ehdokaslista jo nykyään kansanedustajan. Sen sijaan tässä hallituksen mallissa vaalipiirikohtainen ehdokaslista olisi tarvinnut esimerkiksi Etelä-Savossa yli 67 000 ääntä. Kansanedustajan saaminen olisi vaatinut siis yli puolta äänioikeutetuista ja yli 80 prosenttia annetuista äänistä. Melkoinen äänikynnys.

Sosialidemokraattien kannan mukaisesti perustuslakivaliokunta päätyi kannattamaan 2 prosentin valtakunnallista äänikynnystä hallituksen esittämän 3 prosentin äänikynnyksen sijaan. Nyt ensimmäistä kertaa tällä vaalikaudella valiokunnan mietintö ei kelvannut pohjaksi, vaan hajonnut hallitusrintama huudettiin kokoon pakolla. Hallitus kävelee heikoilla jäillä.

Mielestämme myös alueellisesti keskittynyt kannatus tulee ottaa huomioon. On äänestäjien yhdenvertaisuuden ja tasavertaisuuden kannalta tärkeää, että vaalipiirikohtaiset ehdokaslistat saavat edustajansa eduskuntaan samoilla ehdoilla kuin valtakunnallisetkin puolueet.

Den här reformen betyder ett slut på möjligheten att få den regionala språkliga minoriteten in i Finlands riksdag. Språkliga minoriteter är ofta regionala.

Mikäli tämä hallituksen esitys olisi ollut voimassa, perussuomalaiset eivät olisi saaneet yhtään kansanedustajaa peräti kolmissa eduskuntavaaleissa. Kristilliset olisivat aikoinaan menettäneet kaikki viisi kansanedustajaansa. Liberaalien Tuulikki Ukkola, Remonttiryhmän Risto Kuisma, Lapin Tennilä, kaksi nuorsuomalaista sekä vihreät aluksi eivät olisi saaneet yhtään kansanedustajaa tai päässeet eduskuntaan. Mikä hallituksen ajatus on, kun pieniä liikkeitä, alueellisia ryhmiä näin halutaan pitää eduskunnan ulkopuolella?

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit haluavat muuttaa nykyistä järjestelmää tasapuolisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Me haluamme alentaa äänikynnystä. Siihen on kuitenkin paljon parempia keinoja kuin hallituksen esitys. Hallituksen esitys on sekamelska. Äänestäjä ei ennalta tiedä, mihin hänen äänensä menee, eikä ehdokas ennalta tiedä, mistä hänen äänensä tulevat. Kansanvallan kannalta sekava järjestelmä ei ole hyvä. Ei ole myöskään hyvä, että raa’alla kädellä tyrmätään pienet puolueet, alueelliset liikkeet. Myös vaalitulosten laskeminen on tässä esityksessä monimutkainen, työläs ja hankala.

Ehdotan, että esitys hylätään. Sen sijaan tulee pohtia parempia keinoja suhteellisuuden parantamiseksi niin, ettei nykyistä selkeää ja ymmärrettävää vaalijärjestelmää turhaan sekoiteta vaikeasti ymmärrettäväksi.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Toisessa käsittelyssä aion kannattaa hylkäysesitystä, joka ed. Vuolanteen taholta sitten tulee. (Ed. Piirainen: Hyvä!)

Tämän vaalilain todellisena tarkoituksena ei tietenkään ole pelkästään tämä suhteellisuuden lisääminen vaan nykyisen järjestelmän betonointi ja uusien liikkeiden esilletulon estäminen. Poliittista suhteellisuutta ei suinkaan lisää se, että lailla säädetään juridinen äänikynnys. Uusi vaalijärjestelmä nimittäin estää uusien poliittisten ryhmien synnyn ja monopolisoi vallan nykyisille puolueille. Vihreille tämä on erityisen tärkeää, koska he eivät halua uusista liikkeistä kilpailijoita itselleen.

Poliittista suhteellisuutta ei suinkaan lisää se, että hallitus esittää lailla säädettävää juridista äänikynnystä. Alueellisella tasolla tämä johtaisi poliittisen suhteellisuuden nykyistä huonompaan toteutumiseen sellaisissa tilanteissa, missä puolue saa kannatusta vain yhdessä tai ehkä kahdessa vaalipiirissä, (Ed. Vuolanne: Hyvin sanottu!) mutta kannatus ei ylittäisi valtakunnallista äänikynnystä. Täytyy muistaa, että alueilla hyvin usein esiintyy sellaisia ongelmia, joitten ympärille saattaa syntyä yhtäkkiä kansanliike. Nyt tällaiset kansalaisliikkeet eivät saisi edustajaa Arkadianmäelle, jos yhteensä kannatus koko maassa jää alle äänikynnyksen. Siksi tätä lakia ei voida hyväksyä, koska tämä näin pahasti estää ihmisten tahdon toteutumisen. Epäkohtaa olisi voitu jonkin verran parantaa vaalipiirikohtaisella äänikynnyksellä. Kun sitä ei uuteen lakiin ole tulossa, estetään pienten alueellisten ryhmien esiintyminen. Lisäksi vaaliliittokielto, jota sinänsä voi perustella äänestäjien oikeusturvalla, estää pienten puolueitten liittoutumisen yli vaalipiirirajojen.

Nykyisen vaalijärjestelmän ongelman on aiheuttanut se, että väestö on muuttanut etelän asutuskeskuksiin. Vaalipiirijärjestelmä edustaa hyvin alueellista edustautumista, mutta väestön vähentyessä oikea tapa vastata muutokseen olisi pieniä vaalipiirejä yhdistämällä ja suuria jakamalla. Näin otetaan uudistunut alueellisuus oikein huomioon. Tämä vaatimus ei kuitenkaan koske Lapin lääniä, jossa lääniä nytkin on aivan tarpeeksi. Jos vaalipiirijakoa ei haluta muuttaa, kuten en näe haluttavan, olisi nykyjärjestelmää voitu kehittää pieniä puolueita suosivaksi paikkojen jaon laskentatapaa kehittämällä nykyjärjestelmän pohjalta ja sallimalla alueellinen äänikynnys.

Hallituksen esittämä vaalitapa on todella järkyttävän monimutkainen tavoitteena pidetyn suhteellisuuden parantamiseksi. Lopullinen vaalitulos viivästyy ja tuskin on valmiina edes seuraavana aamuna. Kansalaisten äänestysinto ei ainakaan tällaisella vaalimenetelmällä nouse, koska he todennäköisesti joutuvat koulunpenkille voidakseen edes äänestää.

Asiantuntijoiden lausuntojen mukaan poliittinen suhteellisuus olisi voitu toteuttaa hyvin yksinkertaisella tavalla. Siihen olisi riittänyt, että vaalitulos kussakin vaalipiirissä laskettaisiin joko Haren kvootilla tai Sainte-Laguën menetelmällä. Kummallakin menetelmällä poliittista suhteellisuutta parannettaisiin kutakuinkin yhtä hyvin kuin hallituksen esittämällä monimutkaisella mallilla. Kumpikin menetelmä antaa mahdollisuuden kansanedustajien saantiin myös alueellista kannatusta saavalle puolueelle, jos puolue vaalipiiritasolla saa vähintään piilevän äänikynnyksen verran kannatusta.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevaa esitystä ei ole valmisteltu arvoisellaan tavalla, vaan puoluesihteerit ovat käyneet huutokauppaa ja poliittista peliä järjestelmän eri elementeistä. Sähköinen äänestys epäonnistui surkeasti ja on siten varoittava esimerkki hätäisesti kokoon kyhätystä uudistuksesta. Pelkään, että tämän järjestelmän kohtalo on sama, kun vielä vaaleja seuraavana aamunakaan tulos ei ole selvillä. Jos vaalit joudutaan uusimaan, ne pitäisi uusia koko maassa. Toivonkin, että seuraavasta eduskunnasta löytyy riittävästi järkeä, ettei tätä lakiesitystä hyväksytä vaan ryhdytään valmistelemaan vaalijärjestelmän uudistamista asian vaatimalla arvokkuudella, puhtaalta pöydältä, ilman huutokauppaa ja ilman pelin politiikkaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä uusi vaalilakiehdotus on hyvin epäonnistunut, ja täällä esitetty kritiikki kohdistuu aivan oikeisiin kohteisiin. Meidän nykyinen d"Hondtin vaalijärjestelmä on sittenkin kansantajuinen, ja se on yhtäläinen kaikissa muissakin vaaleissa. Kunnallisvaaleissa, seurakuntavaaleissa, europarlamentin jäsenten vaaleissa noudatetaan juuri tätä samaa järjestelmää, jota noudatamme eduskuntavaaleissakin. Vaalijärjestelmän yhteneväisyys on yksi selvä asia.

Ja täällä on ed. Vuolanne tuonut hyvin esille näitä näkökohtia, joita voidaan tarkastella. Onko puoluepoliittisuus keskeinen, onko puolue yleensäkään miten välttämätön tässä asiassa, mikä on alueellisuuden asema, ja mikä on henkilön asema? Minusta meidän nykyinen vaalijärjestelmä on toimiva. Ehkä jotkut kokevat tämän vaaliliittokäytännön ongelmalliseksi, koska se joissakin tapauksissa on johtanut tilanteeseen, että vaaliliittokumppaneista jompikumpi kärsii. Siinä saattaisi olla korjaamisen paikka, mutta muuten tämä on toimiva.

Kansanedustajat, jotka valitaan tämän järjestelmän mukaan, ovat oman vaalipiirinsä, oman alueensa edustajia. Tämä on hyvä näkökohta. Olisin valmis jatkamaan tätä vielä siihen, mikä on Isossa-Britanniassa käytäntö, että on yhden parlamentaarikon vaalipiirit. Silloin alueellisuus ainakin korostuisi, todennäköisesti myös henkilö, ja näkisin, että onko nyt niin välttämätöntä sitten tämä puoluepolitikointi. Totta sekin oman sijansa saakoon, mutta nyt korostuu tässä hallituksen esityksessä erityisesti puoluepoliittinen taktikointi, ja vielä hyvin käsittämättömällä tavalla, jossa sitten ylikävellään vaalipiirin kansan tahdon. Se, mitä vaalipiirin äänestäjät ovat valinneet, tuleekin jonkun valtakunnallisen laskelman myötä ylikävellyksi.

Ei ole kysymys pelkästään siitä, että järjestelmä on monimutkainen — se on jo minusta yksi väärä asia; jokaisen kansalaisen pitää peruskoulun pohjalta voida tarkistaa vaalituloksen matemaattinen oikeellisuus — vaan kysymys on minusta periaatteellinen: henkilö, joka olisi tullut omasta vaalipiiristään valituksi, kävellään ylitse näitten valtakunnallisten desimaalien mukaan. Se se vasta suuri epäkohta tulee olemaan. En ymmärrä, mitä äänestäjät ajattelevat, jos he ovat valinneet ehdokkaan, joka olisi mennyt läpi nykyisellä järjestelmällä, ja sitten kun uusi järjestelmä olisi käytössä, niin tämä tahto käveltäisiin ylitse. Minusta tässä on periaatteellinen ongelma.

Ja tätä kysymystä ei pidä tarkastella minään puoluepoliittisena taktikointina. Nythän joku voisi ajatella, että itse keskustan edustajana puolustan nykyistä järjestelmää, koska se tietyllä tavalla suosii suuria puolueita. Tässä pitäisi katsoa se, mitenkä kansalaiset voivat valita alueeltaan sen henkilön, joka edustaa heitä. Minä korostaisin henkilöä ja alueetta ja puolueen jättäisin vasta kolmannelle sijalle tässä. Se toteutuu automaattisesti systeemin mukana, mutta silloin, kun puhutaan kansan edustajista, että kansa edustaa itseään täällä valtiopäivillä, niin kyllä minä näkisin tämän prioriteettina, ja sitten vasta puolueet ovat siinä niin kuin myötäseuraavana asiana, mikäli puolueita on.

Näkisin vielä senkin, että kansa voisi valita vapailta listoilta jatkossakin ilman mitään äänikynnyksiä vaikka kansanliikkeen pohjalta tai alueelliselta pohjalta tai mikä se sitten olisikaan myös ilman puoluepoliittisia tunnuksia edustajansa. Vaikka tämä on teoreettinen malli ilmeisesti, niin minä pitäisin sitä kansanvallan kannalta myöskin hyvin tärkeänä, että tämäkin mahdollisuus säilyy, koska kysymys on kansan edustuslaitoksen valinnasta.

Jacob Söderman  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt hyvin paljon puhuttu siitä, että tässä siirrytään maakunnan edustajista oikeastaan koko Suomen ja puolueen edustajiksi. Minusta se on selvä takaisku, koska suurimmassa osassa vaalipiireistä ihmiset pitävät hyvin tärkeänä, että valitaan sellainen edustaja eduskuntaan, joka puoltaa sen maakunnan oloja ja yrittää niitä kehittää.

Toinen asia, joka liittyy vähän tähän samaan asiaan, on se, että kun tulee tämä valtakunnallinen äänikynnys — 3 prosenttia on poikkeuksellisen korkea, ja 2:kin prosenttia olisi ollut korkea — se johtaa siihen, että jos vaalipiirissä — yleensähän ne syntyvät yliopistokaupungeissa tai Pääkaupunkiseudulle — syntyy uusia liikkeitä, uusia poliittisia ajatuksia, niiden mahdollisuudet päästä eduskuntaan ovat erittäin rajoitetut. Otetaan esimerkiksi sellainen tilanne, että Pohjanmaalla ruotsinkieliset, jotka saavat ääniä ehkä neljänneksen, viidenneksen vaalipiirin äänistä, eivät tämän uuden järjestelmän mukaan omalta listalta pääsisi eduskuntaan.

Sitten kysymys tästä vaaliyön kurjuudesta: jos vaaliyönä ei saada tietää, mikä on vaalin tulos, vaan laskentaa jatketaan sitten muutamalla päivällä, niin se on tietysti kyllä suuri taka-askel, johon tämä esitys välttämättä vie.

Lopuksi sitten kysymys tästä herra "On sovittu". Mikko Laaksonen aikoinaan valittiin eduskuntaan, ja kun minä näin hänet sitten, niin kysyin, miten siellä eduskunnassa menee. Hän sanoi, että hänellä on semmoinen ongelma, että siellä on joku herra "On sovittu", joka päättää asioista ja jota hän ei missään ole tavannut, mutta jota hän on etsinyt. Tässä ne, jotka esittivät ja kannattivat tätä lakiesitystä, eivät perustelleet sitä. He vain kertoivat, että "niin on sovittu".

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Jacob Söderman toi esille erittäin hyviä näkökohtia, jotka liittyvät syvästi periaatteelliselta kannalta tähän asiaan. Itse kun olen poliittisen listan kautta valituksi tullut edustaja, niin silloin voisi ajatella, että olisi houkutus sementoida Suomen nykyinen puoluepoliittinen järjestelmä, mutta tämä olisi väärin. Kyllä pitää olla oikeus myös uusille puolueille, uusille liikkeille tulla vapaasti kentälle ja kilpailemaan kuin myös ihan kansan valitsijalistalta. Minusta loukkaa se, jos laitetaan äänikynnys. Se rajoittaa jo lainsäädäntöteknisesti kansalaisten vaikutusmahdollisuutta. En kannata äänikynnystä enkä mitään tässä esitettyjä muutoksia, vaan katson, että nykyinen vaalilainsäädäntö on monessa suhteessa koeteltu, kestävä ja siltä pohjalta voidaan mennä eteenpäin.

Antti Vuolanne  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä lyhyesti. Kiitoksia puheenvuoroista, jotka ovat olleet erittäin hyviä, edustajat Ukkola, Lauri Oinonen ja Söderman. Minun mielestäni tässä käydään erästä erittäin keskeistä kamppailua siitä, että tulevaisuudessa alueelliset yhteiskunnalliset liikkeet voivat saada eduskuntaan edustajansa. Voi olla, että teemme todella suuren virheen ja todella suuren hallan tulevaisuuden demokratialle.

Tällä hetkellä meillä on valtakunnallisia suuria puolueita, kuten sosialidemokraattinen puolue, kokoomus, keskusta. Tulevaisuudessa voi olla, että yhä enemmän paikallisuus ja sen merkitys kasvaa. Siksi tätä järjestelmää aivan ilmeisesti paitsi perustuslakivaliokunnan enemmistö, ei myöskään eduskunnan enemmistö todellisuudessa kannata. Kun se on hajautuneiden hallituksen joukkojen pakonomaisen yhteensaamisen kautta saatu nyt tähänkin asti, niin epäilyttää kyllä todella paljon, että eikö tässä olisi voitu sitten luottaa edustajien omaan järjenkäyttöön ja päättelyyn.

Miksi tarvittiin näin suuri mylly, millä tämä vihreitten moukari haki hajonneen hallitusrintaman jälleen yhteen? Onko todellisuudessa kysymys siitä, että pyritään ennaltaehkäisemään pieniä, uusia, nousevia, esimerkiksi kilpailevia vihreitä ryhmiä, että ne eivät voi saada kansanedustajaa koskaan? Ajatelkaapa, jos perussuomalaiset eivät olisi tosiaan saaneet kolmeen vaaliin yhtään edustajaa. Eivät he olisi tässä, koska eivät olisi saaneet asiaansa esille.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Juuri uutta sanottavaa ei ole muuta kuin se, että on vahinko, että tämä asia tuli näin myöhään, eduskunnan valtiopäivien ihan loppumetreillä. Olisi ollut hirveän tärkeätä, että tämä olisi ollut näissä eri medioitten vaalikoneissa kysymyksenä, kannatatteko vai ette kannata. Nyt niitä siellä ei ole ja vastuu siitä, miten ihmiset suhtautuvat ja miten tätä asiaa selostetaan, jää sitten ehdokkaille ja niille ihmisille, jotka ovat tulossa tänne kansanedustuslaitokseen seuraavien vaalien jälkeen. Minä en ole tulossa, mutta toivon, että uusi eduskunta on tätä viisaampi.