Markus Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Kaivoslain uudistaminen on ajankohtaista, eikä yksin sen vuoksi, että edellisestä uudistuksesta on niin kauan aikaa, vaan myöskin toimintaympäristö on muuttunut melkoisesti vuosikymmenten kuluessa. Hyvä, tai paremminkin huono, esimerkki poliittisten päättäjien lyhytnäköisyydestä on suomalaisen malminetsinnän ja kaivostoiminnan alennustila.

Karkein virhe nykyisellä hallituksella on toukokuussa 2007 tapahtunut Kemira GrowHow -yhtiön osakkeitten myynti. Osakkeitten myynnin myötä menetettiin myös kaivosoikeudet Soklin esiintymään, joka on arvioitu kymmenien miljardien eurojen suuruiseksi. Norjalainen Yara on ilmoittanut, että ensimmäinen vaihtoehto sille on jalostaa Soklin mineraalit Venäjän puolella. Syntyy aika mielenkiintoinen tilanne: voitot menevät Norjaan, työpaikat Venäjälle ja ympäristöhaitat jäävät Suomeen. Siinä on pienellä Savukosken kunnalla kova paikka, kun se päättää, mitä kaavoitusratkaisuja tekee, kun uhkana on, että työpaikat karkaavat rajan taakse. Sen lisäksi Yaralla on täydellinen monopoliasema lannoitekaupassa Suomessa.

Hallitus on tuonut eduskuntaan myös ulkomaalaislain muutoksen, jossa esitetään kolmansista maista tulevan työvoiman saatavuusharkinnan poistamista, tilanteessa, jossa emme kykene valvomaan edes EU-maista tulevan työvoiman käyttöä. Ja jos tämä esitys menee läpi, meillä ei ole mitään mahdollisuutta puuttua siihen, mistä maasta työvoima Suomen puolelle työkohteisiin tulee esimerkiksi Soklissa. Tällaisten kauppojen jälkeen etenkin keskustalaiset ovat heränneet huutamaan kansallisen kaivostoiminnan perään. Ensin myydään strategisesti merkittävät omistukset pilkkahintaan ja sitten kauhistellaan, mitä tuli tehtyä.

Arvoisa puhemies! Pohjoisessa Lemmenjoen kullankaivajien tilanne on puhuttanut väkeä, ja aivan aiheesta. Jälleen kerran toteutuu se tilanne, että suojelualueita perustettaessa annetut lupaukset eivät pidä. Paikallisten ihmisten oikeudet unohdetaan sen jälkeen, kun suojelupäätös tehdään. Niin on käynyt Lemmenjoella ja niin on käynyt UK-puistossa. Kuitenkin kullankaivajat ovat olleet Lemmenjoella ennen puistoa. Kullankaivu on ihan oikea elinkeino monelle, ja se on erittäin tärkeä osa lappilaista brändiä.

Talousvaliokunnan esittämä 15 vuoden siirtymäaika koneelliselle kullankaivulle olisi ollut minimiehto. Siirtymäajatkaan eivät poista niitä ongelmia, jotka liittyvät omaisuudensuojaan, luottamuksensuojaan ja elinkeinovapauteen. On mahdollista, että ne kaivajat, jotka kokevat oikeuksiaan loukatun, vievät ajan oloon asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja se lasku valtiolle voi olla aika kova.

Arvoisa puhemies! Viime torstain keskustelussa ministeri Pekkarinen kertoi, että pienimuotoista koneellista kaivua voidaan jatkaa. Kuitenkin talousvaliokunnan mietinnössä todetaan aika lailla yksiselitteisesti, että käytännössä uusi sääntely merkitsee muun muassa sitä, että koneellinen kullankaivu Lemmenjoen kansallispuistossa päättyy siirtymäajan jälkeen. Mitähän tämä koneellinen kullankaivu tämän muotoisena lopulta on? Se varmasti kiinnostaa minun lisäkseni kaikkia asianosaisia.

Tästä valtiovallan toiminnasta tulee kaiken kaikkiaan se maku, että kun kyseessä on tarpeeksi pieni kaivosyrittäjä, sitä pompottaa valtio, mutta jos kyseessä on tarpeeksi suuri kaivosyrittäjä, se pompottaa valtiota. Se tulee vääjäämättä mieleen, kun vertaa tilannetta Lemmenjoella ja Savukosken Soklissa.

Juuri ennen istunnon alkua kuuntelin Lapin radiota, ja siinä kullankaivaja, jota tämä asia koskee mitä syvimmin, totesi, että asetelma kone- ja lapiokaivajien välillä on vähän samanlainen kuin jos troolikalastusta yritetään suitsia sillä, että kielletään myös onkiminen.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kullanhuuhdonta on mieluisaa puuhaa, ja kuka kultaa ei pyytäisi. Mutta täällä eduskunnassa nyt tässä talousvaliokunnan mietinnössä kaivoslain osalta ollut siirtymäsäännös koneellisen kullanhuuhdonnan kieltämisestä Lemmenjoen kansallispuiston alueella on saanut aika suuret mittasuhteet, ja siksi tämä asia on nyt jälleen täällä suuressa salissa suuren valiokunnan käsittelyn jälkeen.

Kuitenkin tätä kullanhuuhdontaa tuolla talousvaliokunnassa huolellisesti mietittiin ja myöskin arvioitiin siirtymäkauden mittaa. Koneellinen kullankaivu sinänsä sillä alueella loppuu, kun raukeavat myöskin nämä kaivosoikeudet, mutta kaivosoikeuksien voimassa ollessa voidaan hakea kullanhuuhdontalupa, joka mahdollistaa kullanhuuhdonnan edelleen ympäristöluvan puitteissa myöskin siellä kansallispuiston alueella. (Ed. Mustajärvi: Ja maksut ovat viisinkertaisia!) Nämä ovat linjauksia, jotka ovat selkeässä linjassa myöskin jo sen lainsäädännön kanssa, jota on tehty vuonna 1991, elikkä siirtymäsäädöstä tässä on ollut ihan merkittävästi, ja talousvaliokunta vielä päätyi hallituksen esityksestä poiketen tämän 9 vuoden lisäksi ottamaan 2 vuotta ennallistamisaikaa, kun aikaisemmassa hallituksen esityksessä oli 8 vuotta sisältäen ennallistamisajan.

Tämän vuoksi ehdotan, että suuren valiokunnan ehdottamat muutokset hylätään eli eduskunta pysyy asiassa tekemässään päätöksessä. Edustajien pöydälle on jaettu nimelläni varustettu tämän sisältöinen ehdotus, joka kuuluu sananmukaisesti näin:

"Kaivosoikeus, jonka nojalla harjoitetaan kullanhuuhdontaa, raukeaa kuitenkin yhdeksän vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta. Tällaisen kaivosoikeuden haltijalla on etuoikeus kullanhuuhdontalupaan, jos lupahakemus tehdään tämän lain 34 §:ssä säädetyllä tavalla ennen kaivosoikeuden raukeamista."

Elikkä nimenomaan tämän mukaan voidaan kultaa huuhtoa, kun siihen haetaan edelleen oikea lupa.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Mauri Salon ehdotusta tästä ajasta.

Viime viikolla täällä ministeri sanoi, että jotain pientä koneellista toimintaa olisi mahdollista siellä Lemmenjoella jatkaa. En tiedä onko asia niin, mutta toivottavasti jotain pienimuotoista konetoimintaa siellä voisi jatkaa, eli se ei varmaan haitaksi olisi. (Ed. Mustajärven välihuuto) — No, se Bobcatkin on paljon parempi kuin lapio, sen voin sanoa 10 vuoden kokemuksella lapiolla kaivaneena.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kaivoslaki oli myöskin perustuslakivaliokunnassa arvioitavana kansalaisten perusoikeuksien kannalta, ja siellä tietysti tämä kullankaivukysymys, koneellinen kullankaivu, oli yhtenä keskeisenä kysymyksenä esillä siitä syystä, että siitä on nyt laajasti keskusteltu yhteiskunnassa ja arvioitu sen tarpeellisuutta, sen vahingoittavuutta ympäristölle ja myöskin sitten sitä, että nämä yritykset ovat investoineet koneisiin ja laitteisiinsa ja että niille tietysti kohtuullisten odotusten suoja pitää turvata ja kohtuullinen käyttöaika, ennen kuin toiminta voidaan kieltää.

Perustuslakivaliokunnassa todettiin, että hallituksen esityksen 8 vuotta on mahdollinen siirtymäaikana koneelliselle kullankaivulle, mutta todettiin, että ottaen huomioon yksilönsuoja ja omaisuudensuoja saattaisi olla perustellumpaa pidentää tuota aikaa. Valiokunnassa oli ajatuksena se, että aikaa voitaisiin pidentää 10 vuoteen, joka on ympäristölupien voimassaoloaika, minkä lisäksi ajatuksena oli myöskin se, että kuntoonsaattamisaika olisi 2 vuotta tuon 10 vuoden jälkeen siitä syystä, että pitäisi jättää tietty aika, missä tuo kuntoon saattaminen tapahtuu, ja sitä, että se aika lyhennettäisiin tuosta 8 vuodesta, pidettiin varsin ongelmallisena myöskin kansalaisten oikeuksien kannalta.

Kun perustuslakivaliokunnassakin tätä asiaa käsiteltiin, meillä oli kyllä käsitys siitä, että talousvaliokunnassa oltiin myöskin laajasti sillä kannalla, että tuo jatko voisi olla 8+2+2 vuotta. No, sitten talousvaliokunnassa syntyi kovasti keskustelua asiasta, ja yllättäen siellä sitten päädyttiin 9 vuoteen, jonka jälkeen tuo kunnostaminen voi sitten tapahtua. Täytyy sanoa, että eihän tässä nyt tietysti kauhean suurta eroa ole — 8, 9 tai 10 vuotta — mutta pitää kuitenkin muistaa, että se aika, jolloin tuota kullankaivua voidaan koneellisesti harjoittaa, on vain muutama kuukausi vuodessa. Se rajoittaa sitä toimintaa siinä määrin ja saattaa tietysti johtaa siihen, että jos nopeasti joudutaan hyödyntämään näitä alueita, se saattaa aiheuttaa ympäristölle huomattavasti paljon enemmän vahinkoa kuin jos tuo kullankaivu voidaan toteuttaa rauhallisesti.

Tietysti täytyy toisaalta muistaa se, että tuo kullankaivualue on hyvin pieni osa tätä kansallispuistoa. Ja täytyy sanoa, että tässä historiallisessa muutoksessa sillä, onko tuo aika 10 vuotta vai jopa 12 vuotta, ei ole kauhean suurta merkitystä. Tässä suhteessa sen yksilön suoja on kuitenkin se kaikkein tärkein. Tästä syystä, kun asia sitten tuli suureen valiokuntaan, katsoin, että kun minun käsitykseni mukaan oli ollut puhetta siitä, että tuo aika voisi olla 10 vuotta ja tosiaan vasta sen jälkeen tuo kuntoon saattaminen tapahtuisi, niin pidettäisiin siitä kiinni, mitä alun perin eduskunnassa oli suunniteltu.

No, tietysti vihreäthän ovat sitten olleet tässä kovasti pelisääntöjen kanssa liikkeellä ja vaatineet, että eduskunnassahan noudatetaan pelisääntöjä eikä mietitä sitä, miltä asia näyttää yksilön ja kansalaisten näkökulmasta. Minun täytyy kyllä tässä sanoa, että kyllä eduskunnassa pitäisi miettiä sitä yksilöä, ihmistä, suomalaista ja hänen perusoikeuksiaan, hänen kansalaisoikeuksiaan. (Ed. Erkki Virtanen: Jossain muussakin kuin kaivoslaissa!) Siinä suhteessa täytyy sanoa, että hämmästelen sitä, että näitä pelisääntöjä nyt kovasti käytetään tässä yhteydessä ja pyritään sitä kautta vaikuttamaan siihen, että annetaan heikompia kansalaisoikeuksia kuin mitä eduskunta voisi vapaassa päätöksenteossa antaa. Olen hyvin pahoillani, että täällä nyt on tehty ehdotus siitä, että tuo aika olisi 9 vuotta eikä 10 vuotta. Koska kun tällä 10 vuodella on ollut kaiken kaikkiaan varsin laaja tuki eduskunnan eri käsittelyvaiheissa, olisin toivonut, että se aika olisi voinut päätyä tähän 10 vuoteen.

Lopulta vain totean sen, että joskus toivoisin, että eduskunnassa voitaisiin vapaammin käyttää tätä parlamentaarista harkintaa. Meillä on imperatiivisen mandaatin kielto. Jokainen saa tehdä asioissa, kuten parhaaksi katsoo. Yhteistyö on tärkeätä, mutta joka tapauksessa kansalaisten perusoikeuksien huomioon ottaminen on mielestäni meidän ensisijainen lähtökohtamme, kun poliittista arviointia suoritetaan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva kaivoslaki on varmaan Suomen tulevaisuuden kannalta yksi tärkeimpiä lakeja, ellei tärkein. Taloutemme kannalta on aivan välttämätöntä, että Suomessa louhitaan malmeja ja malmeja jalostetaan mahdollisimman pitkälle nimenomaan Suomessa. Se on selvä asia, että maailmassa tällä hetkellä metallien arvot ovat nousseet markkinoilla koko ajan. Varsinkin sitten tämän uuden hienon teknologian avun takia harvinaisten maametallien kysyntä on noussut rajusti ja niiden arvo sitä mukaa.

Uusi kaivoslaki ottaa kyllä mielestäni hyvin kantaa tähän malminetsintä- ja malminlouhintatilanteeseen Suomessa. Mutta kiinnittäisin vielä, arvoisa puhemies, huomiota pariin seikkaan, jotka edellisessä puheenvuorossani jäivät vähän pienemmälle huomiolle.

Selvitysmies Tom Niemi teki työ- ja elinkei-noministeriön toimeksiannosta kaivosrahoitusta koskevan selvityksen, miten kaivosrahoitus tulisi Suomessa järjestää, koska Suomessahan ei todellakaan ole yhtään täysin suomalaista kaivosyhtiötä, ja onko tämä järjestely, joka mahdollisesti tulevaisuudessa tehdään, sitten valtiojohtoinen yritys vai joku muu keino, jolla kannustetaan suomalaisia yhtiöitä sijoittamaan malminlouhintaan ja yleensä kaivosalaan.

Suomi on myös johtava kaivoslaitteistojen ja -koneiden valmistaja ja erilaisten prosessilaitteiden valmistaja. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että Suomessa toki pitää olla kaivostoimintaa, koska on laitevalmistusta ja osaamista ja ennen kaikkea korkeatasoista huippukoulutusta tässä maassa. On äärimmäisen tärkeätä, että tähän maahan ihan aidosti ja oikeasti lähivuosina pyritään saamaan suomalaisten omistamia kaivosyhtiöitä niin, että maaperän malmit ja niistä saatava hyöty jäävät suomalaisten ihmisten hyväksi eikä malmeja viedä maamme rajojen ulkopuolelle metalleina, ja samallahan menee tietenkin niiden arvo ulkomaisten sijoittajien taskuihin. On aivan välttämätöntä, että Suomessa otetaan tämä vakavasti, ja kuten tässä talousvaliokunnan mietinnössä todetaan aivan oikein: "Valiokunta katsoo, että jatkoselvitysten yhteydessä on aiheellista pohtia myös rojaltimenettelyn käyttöönoton vaikutuksia markkinoihin." Talousvaliokunta tässä antaa selvän vinkin siitä, miten tulee menetellä, elikkä pitää pyrkiä tulevaisuudessa rakentamaan sellaiset järjestelmät, joissa Suomeen jää malmien arvosta yhä enemmän.

Ei voi olla oikein, että Suomi on tällä hetkellä vetäytynyt kaivosalalta täysin. Outokumpu Oy ja Rautaruukki aikanaan lopettivat kaivostoiminnan Suomessa, ja sen jälkeen tämä kaivosala jäi täysin ulkomaisten malminetsijöiden ja kaivostoiminnan harjoittajien käsiin. Siitä on johtunut tämä tilanne, että kaivosalalta tulevat voitot siirtyvät ulkomaille. Tästä tilanteesta meidän on ihan välttämättä päästävä eroon.

Suomessa, Pohjois-Suomessa, Kainuussa ja itäisessä Suomessa, on erittäin paljon nousevia, alkavia kaivoshankkeita. Siellä on valtavia valtausalueita tehty. Mittaamattoman arvokkaita malmioita ollaan etsimässä koko ajan, ja kaivoksia avataan parhaillaankin. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on pyrittävä aktiivisti vaikuttamaan siihen toimintaan, että suomalaiset yhtiöt innostuvat tekemään kaivostoimintaa, ja valtiovallan tulee, aivan kuten tässä mietinnössä sanotaan, omalta osaltaan olla kannustamassa ja tukemassa tätä toimintaa.

Seuraavan eduskunnan aikana tästä asiasta on tehtävä päätös: mikä on se keino, millä me tuemme suomalaisia yhtiöitä, että kaivostoiminta suomalaisin voimin lähtee liikkeelle. Se keino voisi olla tietysti puhtaasti valtiojohtoinen yritys. Vai onko se sitten esimerkiksi osaomistus jossakin osittain suomalaisten omistamassa yhtiössä, vai ostetaanko peräti joku kaivostoimija ulkomailta itsellemme? Niin tai näin, joka tapauksessa on aivan välttämätöntä, että malmeista saatava hyöty jäisi yhä enemmän Suomeen, koska jos tätä emme tee, me menetämme kansallisomaisuuttamme ulkomaille ja siinä samalla menevät sitten työpaikat ja kansallisvarallisuuskin vähenee.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon, että tämän kaivoslain yhteydessä, joka nyt pitkän väännön jälkeen saadaan näillä valtiopäivillä hyväksytyksi, myös otetaan se mahdollisuus huomioon, että seuraavan eduskunnan aikana näiden omien, kotimaisten kaivostoimintayhtiöiden käynnistäminen saataisiin liikkeelle kunnolla ja mahdollisimman nopeasti, koska se on Suomen kansantalouden tulevaisuuden kannalta aivan välttämätöntä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnassa huolellisesti tutkittiin perustuslakivaliokunnan lausuntoa, ja siellä päädyttiin muotoiluun "vähäisessä määrin", kuten perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan. Silloin, jos lasketaan prosentuaalisesti, 8:sta 9:ään on kuitenkin jo vähäisessä määrin tehty muutos. Tässä on perustuslakivaliokunnalta tullut viime aikoina kaksikin asiaa ulos: tämä kaivoslaki ja toinen on tietysti tämä parkkisakkokysymys. Vielä yksi istunto lisää valiokunnan kokouksiin asiaa kohti, niin silloin kaikki asiat tulevat ulos kirjoitetuiksi niin, että ne ovat paperilla eivätkä ne ole sitten vain valiokunnan puheenjohtajan omia tulkintoja täällä asianomaisia valiokunnan mietintöjä lukiessa. (Ed. Ukkola: No, onhan ne siellä!)

Ed. Hoskonen kiinnitti oikein hyvään asiaan huomiota, edelleen tähän omistamiseen ja siihen, että tulevaisuudessa meillä kaivostoiminta on sillä tavalla hyvässä huomassa, että myöskin yhteiskunta saa siitä kaiken sen mahdollisen hyödyn, joka siitä voidaan saada. Kaivoshan on ainutkertainen. Kun se avataan ja kaivetaan, siinä yhteydessä se pitää kokonaisuutena kyetä hyödyntämään, koska siitä montusta ei sitten enää tulevaisuudessa kukaan mitään saa. Elikkä tässä tarvitaan malttia vaurastua myöskin tämän kaivostoiminnan osalta.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka tietysti voisi sanoa, että sitä viikatteella päähän, joka itseään toistaa, niin rohkenisin vielä käyttää puheenvuoron tästä valtion tuottavuusohjelmasta ja sen vaikutuksista tähänkin: kaivoslain erinäisten kohtien toteuttamiseen ja arjen toimintaan kentällä. Esimerkiksi työ- ja elinkei-noministeriön kohdalla tuottavuusohjelma vaikuttaa siihen, minkälainen on meidän lupakäsittelyn sujuvuus. Siellä on valtaisat jonot odottamassa päätöksiä ja ratkaisuja eri puolille Suomea. Taloudellisesti tämä odottelu on järjetöntä, koska siellä on paitsi isot taloudelliset intressit taustalla myös merkittävä joukko työpaikkoja.

Sitten ely-keskusten osalta, ympäristönvalvonnan suunnalta. Tuottavuusohjelma syö niitä voimavaroja, joita kenttätutkimuksessa ja -seurannassa tarvitaan. Se on minun mielestäni yksi tärkeimmistä oikeusturva-asioista niin kaivosteollisuuden kuin alueen ihmisten ja ympäristönkin näkövinkkelistä. Kaivosteollisuudessa käytetään tänä päivänä semmoisia kemikaaleja, että jos sitä seurantaa ja tutkimustietoa ei ole pitkäjänteisesti ja ajantasaisesti tehty sen vuoksi, että ei ole riittävästi henkilöstöä käytettävissä tähän kenttätyöhön, niin tämä on ihan järjetöntä oman oksan sahaamista, mitä me tällä tuottavuusohjelmalla teemme.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Parhaillaan käsittelemme kaivoslakia. Nykyinen kaivoslaki on vuodelta 1965. Sen jälkeen kaivosteollisuuden toimintaympäristö on muuttunut muun muassa kansainvälisten toimijoiden tultua mukaan etsintä- ja kaivostoimintaan. Myös luonnonsuojeluvaatimukset ovat kiristyneet. Lain uudistaminen on siis tullut enemmän kuin tarpeeseen.

Kaivoshankkeet tarjoavat uusia mahdollisuuksia Pohjois-Suomelle. Kaivostoiminnan merkitystä korostaa se, että parhaillaan käynnistyvät kaivokset ja tunnetut malmiesiintymät sijaitsevat alueilla, jotka viime vuosikymmeninä ovat olleet pahimpia muuttotappioalueita.

Viime vuosina malmin etsintä Lapissa on ollut hyvin intensiivistä. Tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä työ- ja elinkeinoministeriö ennustaa malminlouhinnan lisääntyvän vuoteen 2015 mennessä jopa viisinkertaiseksi vuoteen 2000 verrattuna. Myönteistä onkin se, että lähivuosina Lapissa avataan todennäköisesti useampikin uusi kaivos. Kittilän Suurikuusikon kultakaivos on jo aloittanut ja laajentamassa toimintaansa. Sodankylän Kevitsan osalta kaivoksen rakennustyöt on saatu kesällä käyntiin, ja muita valmistelussa olevia hankkeita ovat Savukosken Sokli sekä Kolari—Pajalan kaivoshanke. Tekniikka & Talous -lehden tutkimuksen mukaan Suomeen saataisiin suoraan 1 500 uutta työpaikkaa, mikäli kaikki jo pitkälle edenneet hankkeet toteutuisivat. Niiden kerrannaisvaikutus on 4 000 työpaikkaa samalla, kun kaivostoiminta toisi muutaman prosentin lisäkasvun koko talousalueelle ja yhteensä satojen miljoonien lisäykset valtion ja kuntien verotuloihin.

Kaivoshankkeet vauhdittavat osaltaan myös liikenneinvestointeja. Harmillista oli se, että Pajalan ja Kolarin kaivoshankkeet Tapulivuomassa ja Stora Sahavaarassa eivät suunnitelmien mukaisesti suuntautuneet Kolarin radan kautta Ajoksen satamaan ja siitä edelleen meriteitse maailman markkinoille, vaan nyt pidemmän korren vei tässä kilpailussa Narvik.

Vaikka kaivostoiminta tarkoittaa työtä monille, se herättää myös vastustusta. Syynä tähän ovat pääsääntöisesti sen ympäristövaikutukset. Tämän vuoksi tarvitaan avoimuutta ja valmiutta sovittaa mahdollisimman hyvin yhteen ristikkäisiäkin intressejä. Pitkälti luonnon ehdoilla toimiva matkailu ja poronhoito ovat Lapille tärkeitä elinkeinoja, joiden jatkuvuudesta tulee huolehtia.

Kaivoslaki on selkeä edistysaskel nykytilaan verrattuna. Kohennettavaa kuitenkin vielä löytyy. Erityisesti kullankaivun asia on keskusteluttanut Lapissa. Itse olen osallistunut perustuslakivaliokunnassa asian käsittelyyn, ja siellä pitkälti lappilaisten edustajien voimin saatiin kirjaus, jonka mukaan tätä siirtymäaikaa voidaan jonkin verran pidentää. No, tämä esityskohta on nyt sittemmin elänyt omaa elämäänsä, ja mielestäni näissä asioissa jo omaisuudensuoja edellyttää sitä, että koska näillä kullankaivajilla on suuret investoinnit näissä koneissa ja laitteissa, myös niitten kuolettamisaika otettaisiin huomioon ja tämä siirtymäaika olisi tältä kannalta riittävän pitkä. Tulee myös huomioida tämän elinkeinon harjoittamisen vapaus ja kunnioittaa sitä. Kullankaivu on vahvasti osa Lappia, ja se on myös imagotekijä. Toivonkin, että tuossa äänestyksessä tämä pisin mahdollinen siirtymäaika tulee eduskunnan päätökseksi.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kaivoslaki on suuri asia ja tärkeä asia, ihan niin kuin me näemme tällä hetkellä, Suomeen voidaan luoda runsaasti työpaikkoja sekä kaivostoiminnassa että myöskin siinä toiminnassa, jossa valmistetaan koneita ja laitteita, joita käytetään näissä kaivoksissa.

Hyvin pieni detalji, joka koskee tätä koneellista kullankaivua Lapissa, tältä osin täytyy sanoa, että on selvää, että kun nyt salissa ja talousvaliokunnassa päätettiin tuo 9 vuotta, se täyttää perustuslain vaatimuksen, sen mukaisesti voidaan edetä, eikä asiaa ole tarvetta sen enempää perustuslakivaliokunnassa enää arvioida.

Kuitenkin sanon: tässä on kaksi asiaa, on järjestelmä vastaan yksittäinen ihminen. Ja tässä kyllä asenteet paljastuvat: ketä me puolustamme täällä eduskunnan suuressa salissa. Sille pienelle ihmiselle tämä asia, onko se 9 vai 10 vuotta, on suuri asia, yhteiskunnalle se ei ole välttämättä kovin suuri asia. Ja silloin kun vedotaan nimenomaan pelisääntöihin syynä, minkä takia toimitaan — koska olen ymmärtänyt, että eduskunnan laaja enemmistö tosi asiassa oli sitä mieltä, että se 10 vuotta on parempi kuin 9 vuotta, mutta jonkin pelisääntöjen vuoksi sitten ollaan päätymässä kuitenkin 9 vuoteen — täytyy sanoa, että tällaisessa asiassa toivoisi, että eduskunnan suuressa salissa käytettäisiin harkintaa ja puolustettaisiin sitä yksittäistä ihmistä, sitä pientä kansalaista.