Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Perustuslakivaliokunnalle ovat antaneet kaikki valiokunnat lausuntonsa tästä hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2009, ja nuo lausunnot ovat perustuslakivaliokunnan mietinnön liitteinä.

Perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa näihin erityisvaliokuntien lausuntoihin eikä käsitellyt niitä yksityiskohtaisesti. Siellä oli toivomuksia lausumista, joita eduskunnan istunnossa pitäisi hyväksyä, mutta katsomme, että erikoisvaliokuntien lausunnot sellaisenaan jo antavat riittävän pohjan ministereille arvioida toimintaa omalta osaltaan. Niistä tietysti kaikkein tärkeimpiä asioita ovat ne lausumat, joita on esitetty eduskunnan aikaisemmissa ponsilausumissa: ovatko nuo lausumat edelleen voimassa vai voidaanko niistä luopua.

Siellä oli myöskin toiveita siitä, että järjestettäisiin ajankohtaiskeskusteluja tai annettaisiin eduskunnalle erilaisia raportteja. Tältä osin haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä varoittaa siitä, että eduskuntaa ei pitäisi kuormittaa ylimääräisillä selonteoilla vaan eduskunnan pitäisi entistä enemmän tulevaisuudessa keskittyä nimenomaan lainsäädäntötyöhön, joka on sen kaikkein tärkein tehtävä.

Perustuslakivaliokunnan omista lausunnoista todettakoon se, että jo useamman vuoden, yli 10 vuotta, on ollut voimassa perustuslakivaliokunnan lausuma koskien eduskuntavaalien suhteellisuutta, eli siitä lähtien, kun uusi perustuslaki vuonna 1998 hyväksyttiin. Tältä osin täytyy todeta se, että nythän tämä eduskunta on hyväksynyt uuden vaalilain ja siihen liittyen myöskin perustuslain muutoksen suhteellisuuden osalta ja tältä osin periaatteessa asia on etenemässä.

Kuitenkin täytyy todeta, että tuon uudistuksen toteutumisesta ei ole mitään varmuutta tässä vaiheessa, ja siitä syystä valiokunta haluaa pitää tuon lausuman voimassa siten, että edelleen myöskin seuraavassa kertomuksessa valtioneuvosto arvioi sitä, ollaanko etenemässä tämän vaalijärjestelmän suhteellisuusperiaatteen toteuttamisen suhteen. Mielestäni on erittäin tärkeää, jos kävisi niin, että esimerkiksi seuraavan hallituksen hallitusohjelmaneuvotteluissa todettaisiin, että nyt hyväksyttyä lakiehdotusta ei seuraavan eduskunnan aikana hyväksytä, että selostetaan, mihinkä uusiin toimenpiteisiin ryhdytään sen johdosta, koska tärkeätä on se, että suhteellisuutta eduskuntavaaleissa pitää joka tapauksessa parantaa.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on usein ottanut erityisiä teemoja käsitelläkseen tuossa omassa mietinnössään. Tällä kertaa täytyy sanoa, että valiokunnalla ei yksinkertaisesti aikataulusyistä ollut mahdollisuuksia paneutua kattavasti joihinkin kysymyksiin. Kaksi kysymystä kuitenkin tässä yhteydessä nostetaan esille.

Toinen on sananvapaus Suomessa. Tältä osin täytyy sanoa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut lähes 20 kielteistä sananvapaustuomiota Suomelle viime vuosien aikana, ja se on aika huolestuttavaa maassa, jossa sananvapauden pitäisi olla yksi vahvimpia perusoikeuksia. Tässä usein on kysymys siitä, että lehdet julkaisevat henkilöä koskevia tietoja, nimen, ja tältä osin meillä tuomioistuimet ovat ottaneet varsin rajoittavan kannan ja lähteneet siitä, että nimien julkistamisessa kynnys on erittäin korkea. Todellakin ihmisoikeustuomioistuin sitten on katsonut, että avoimuus yhteiskunnassa on kuitenkin yksi keskeisiä periaatteita.

Sanoisin, että lainsäädäntö välttämättä tältä osin ei ole ongelma, mutta tuomioistuinkäytännössä pitäisi varmasti aika tarkkaan miettiä sitä, kuinka tiukkaa linjaa tältä osin noudatetaan yksityisyydensuojan osalta, koska tässä ovat vastakkain perusoikeuksina yksityisyydensuoja ja sananvapaus ja länsimaisessa yhteiskunnassa sananvapautta tänä päivänä entistä voimakkaammin korostetaan.

Sitten mielenkiintoinen kysymys on myöskin se, pitäisikö sananvapauskysymysten olla yleisen rikossyytteen alaisia. Jos me katsomme eurooppalaista kehitystä, niin entistä enemmän mennään siihen suuntaan, että ei rangaista viralliskoneiston toimesta niitä, jotka ovat syyllistyneet jonkinlaisiin loukkauksiin henkilösuojan osalta mutta ovat käyttäneet tuota sananvapautta hyväkseen.

Tietysti kovin nopeita askelia tässä suhteessa ei pidä ottaa, mutta tämä on varmasti asia, jota kannattaa harkita. Siitä syystä valiokunta katsookin, että valtioneuvoston pitäisi tehdä kokonaisarvio sananvapauden toteutumisesta Suomessa siltä osin, mitä asioita on pidettävä erikoisasioina ja millä tavalla järjestelmää ylipäätänsä voitaisiin kehittää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan todeta, että ajankohtaisen keskustelun johdosta perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa myöskin ministerivastuukysymyksiin. Täällähän entisen pääministerin Matti Vanhasen osalta asiaa käsiteltiin aika äskettäin, ja tältä osin valiokunta toteaa, että silloin, kun asia tulee oikeusasiamiehen ilmoituksena vireille, pitäisi kyllä selvittää se, onko oikeusasiamiehellä mahdollisuus määrätä rikostutkinta suoritettavaksi. Se olisi sinänsä tärkeätä. Tämä on tällä hetkellä epäselvä kysymys, ja tähän pitäisi saada oikeudellinen selvyys ja varmuus.

Toinen kysymys on sitten se, tarvitaanko valtakunnanoikeutta. Meillä valtakunnanoikeus on kokoontunut lähes 100 vuoden aikana vain 4 kertaa, ja voidaan kysyä, tarvitaanko näin harvoin esiintyviä juttuja varten erityistuomioistuinta. Onkin varmasti syytä, että yhteiskunnassa ja erityisesti valtioneuvoston toimesta tarkkaan arvioidaan, onko tämän tyyppinen erityisjärjestelmä tarpeellinen. Henkilökohtaisesti tuen vahvasti varapuheenjohtaja ed. Södermanin lausumaa siitä, että hyvinkin voitaisiin ajatella, että mentäisiin yleisen tuomioistuinjärjestelmän puitteisiin, jolloin asia voitaisiin käsitellä hovioikeudessa. Silloin täytyy myöskin ottaa kantaa myöskin tasavallan presidentin rikosoikeudelliseen vastuuseen ja sen käsittelyyn ja myöskin korkeimman oikeuden jäsenten rikosoikeudelliseen vastuuseen ja sen käsittelyyn, ja ne vaativat ehkä jopa enemmän pohdintaa kuin ministerivastuu, mutta uskon, että niihinkin voidaan löytää ratkaisu.

Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluaisin todeta, että on hyvä, että tämä kuitenkin käsitellään täällä täysistuntokäsittelyssä, vaikkapa sen vuoksi, että ulkoasianvaliokunta teki tässä mielenkiintoisen ehdotuksen, jota on jo julkisestikin aika paljon käsitelty. Nimittäin kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan vahvistamiseksi esitetään seuraavaan hallitusohjelmaan perustuvaa kehityksen ja turvallisuuden strategista toimintalinjaa.

Voimavarojen käytön tehostamiseksi valiokunta esittää tutkittavaksi ulko-, puolustus- ja sisäministeriön yhteisen kriisinhallintavakautusrahaston perustamisedellytyksiä tulevan hallitusohjelman toimeksiantona. Tässä on taustana se, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen kehityspolitiikan näkökulmasta monet niin sanotut like minded -maat, kuten Kanada, Iso-Britannia, Alankomaat ja Tanska, ovat keskeisten ministeriöiden — nimittäin ulko-, kehitys-, puolustus-, sisäasiainministeriön — yhteistyöllä ja ohjauksessa perustaneet konfliktien ehkäisyyn ja kriisinhallintaan keskittyviä vakautusrahastoja.

Rahastojen voimavarat on kerätty niin sanotulla pooling-periaatteella, eli osallistuvat ministeriöt ovat mukana rahoituksessa. Rahastojen voimavaroja on voitu kohdentaa joustavasti ja nopeasti kansallisesti laadittujen kriteerien ja yhteisten päätösten perusteella määriteltyihin tarkoituksiin turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi hauraissa tilanteissa. Rahastojen toiminnasta saadut kokemukset ovat olleet hyviä, ja rahastoilla on pystytty lisäämään yhteistä suunnittelua ja tehostamaan toiminnan vaikuttavuutta, eli ne nopeuttavat toimintakykyä ja lisäävät yhteistyökykyä. Nämä ovat ne kansainväliset kokemukset, joita näistä asioista on.

Muuten on syytä todeta, että valiokunta katsoo, että tämä nykyinen järjestelmä meillä — tasavallan presidentti, Utva ja EU-ministerivaliokunta — antaa hyvät puitteet esimerkiksi ympäristöön ja kehitykseen tai turvallisuuteen ja kehitykseen liittyvien strategisten linjausten tekemiseen. Näin politiikkalohkoja, joissa useilla ministeriöillä on toimivaltaa, voidaan ohjeistaa kokonaisvaltaisemmin.

Valiokunta esittää, että kansallista EU-koordinaatiota käytetään säännönmukaisesti kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toteuttamiseksi ja että valtioneuvoston kanslialla EU-koordinaatiosta vastaavana viranomaisena olisi erityinen rooli johdonmukaisuuden seurannassa. Korostamme, että kehityspolitiikan arviointia tulee kehittää merkittävästi vaikuttavuuden ja tulosten mittaamiseksi. Olemme nimittäin päätyneet siihen, että nykyinen mittaaminen ei ole riittävää eikä anna riittävän selkeitä osviittoja siitä, miten vaikuttavia nämä toimet ovat olleet. Seurannan ei tule keskittyä vain kehitysyhteistyöhön, vaan on pyrittävä kokonaisvaltaisemmin eri politiikkojen vaikutuksia mittaavan arvion kehittämiseen.

Kiinnitämme myöskin huomiota siihen, että edessä oleva vaalikausi, ketkä sitä sitten täällä ovatkaan toteuttamassa, on hyvin haastava kehitysyhteistyöpolitiikan kannalta, koska tämä 0,7 prosentin bruttokansantuotetavoite vuoteen 2015 mennessä on äärettömän haastava näissä taloudellisissa olosuhteissa ja sitä kohti pitäisi jatkuvasti pyrkiä tasaisen taulukon mukaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että kun nyt ollaan noin miljardissa eurossa, niin vuonna 2015 oltaisiin noin puolessatoista miljardissa eurossa. Tämä tulee olemaan poliittisesti äärettömän tiukka kysymys. Sen lisäksi joudutaan kysymään sitten vielä, millä tavalla tämä kansainvälinen ilmastopaketti rahoitetaan. Jos katsotaan että se on niin sanottua "lisäistä", niin silloin se olisi vielä 110 miljoonaa euroa vuosina 2010—2012. Nämä ovat todella isoja haasteita, eikä niitä millään tavalla sovi vähätellä, ja on hyvä, että ne nyt tässä vaiheessa tiedostetaan, kun seuraavaa hallitusohjelmaa ruvetaan rakentamaan.

Hallituksen toimenpidekertomukseen tulee sisältyä vastaisuudessa eri hallinnonalat kattava johdonmukaisuuden toteutumisen seuranta, ja tämä toimenpidealoite 81/2009 tulee ottaa huomioon mietinnössä esitetyllä tavalla.

Arvoisa puhemies! Tässä nämä keskeisimmät kysymykset, jotka valiokunnassa tulivat esille, ja niin kuin huomataan, ne tulevat olemaan erittäin kovan keskustelun kohteena, kun hallitusohjelmaa tehdään, ja koko seuraavan vaalikauden ajan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Sasi kertoi jo pääasiat tästä meidän mietinnöstämme hallituksen toimenpidekertomukseen. Haluan korostaa kuitenkin kahta asiaa. Eduskuntavaalien suhteellisuus on ollut muutaman viikon ajan täällä eduskunnassa esillä sen takia, että esitetään uutta vaalilakia, joka todennäköisesti tulee hyväksytyksi yksinkertaisella enemmistöllä huomenna tai sitten ensi viikolla. Olen jättänyt tähän mietintöön elikkä asiaan oman vastalauseen ja aion jatkossa äänestää tätä lakiesitystä vastaan. Samalla toivon, että asiaa aletaan valmistella kokonaisuudessaan ihan uudelta pohjalta. Mutta en tähän asiaan enempää puutu.

Sen sijaan puutun tähän sananvapausasiaan, johon myös tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä puututaan. Kuten ed. Sasi sanoi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut 16 sananvapaustuomiota Suomelle samassa ajassa, kun se on antanut Ruotsille kaksi. Tämä on kyllä suorastaan häpeällistä, ja se tietenkin johtuu siitä, että meidän tuomioistuimet korkeinta oikeutta myöten ovat tulkinneet sananvapauden tietyllä tavalla alisteiseksi yksityisyydensuojalle. Koko ajan näissä päätöksissä on korostettu yksityisyydensuojaa sananvapauden kustannuksella, ja tämä on poikkeus ja vastoin eurooppalaista käytäntöä.

Miten jatkossa asiat voisivat olla paremmin? Ehkä siten, että korkein oikeus lopultakin hyväksyisi jäsenekseen sananvapauden asiantuntijan. Siellä ei ole tällä hetkellä yhtä ainutta. Ihan samalla tavalla tässä aikaisemmassa kiista-asiassa elikkä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa huomattiin, että korkeimmassa oikeudessa ei ole ainuttakaan valtiosäännön asiantuntijaa. Sen takia korkeimman oikeuden päätökset ovat, jos nyt käyttää kaunista ilmaisua, ihan mitä sattuu.

Sananvapaustuomioissa tärkeintä on, kuten ed. Sasi sanoi, että pystyttäisiin etukäteen käsittelemään ja määrittelemään, mistä kannattaa ylipäätänsä valittaa ja minkälaisia oikaisukeinoja on olemassa. Meillä on hirvittävä määrä oikaisukeinoja. Siitä huolimatta vaaditaan sananvapauteen rangaistuksia ja sitä kautta korvauksia. Jos nämä eivät olisi jatkossa rikosasioita tai ainakaan suurimmaksi osaksi eivät olisi rikosasioita, niin tämä jo parantaisi tilannetta Suomessa.

Se, mikä tulee jatkossa niin eurooppalaisessa sananvapauskäytännössä kuin Suomessakin esille, on vuotajien asema. Tällä hetkellähän vuotajien asema on turvattu lähinnä vain Ruotsissa. Siellä ei saa edes kysyä, kuka on tärkeän yhteiskunnallisen tiedon antanut julkisuuteen. Meillä sen sijaan jahdataan, kuka on se vuotaja, jotta tämä saadaan kiinni ja oikeuteen. Näinhän ei tietenkään enää saisi olla.

Edellisessä Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa käsiteltiin minun omaa aloitettani lähdesuojasta ja sen yhteydessä myös vuotajien asema sekä niin sanottuja Wikileaks-vuotoja. Tässä raportissa todettiin selkeästi, että Euroopan neuvoston jäsenmaiden on syytä laatia uusi lainsäädäntö vuotajia kohtaan niin, että myös he kuuluvat sananvapauden piiriin eivätkä pelkästään toimittajat ja toimittajien lähteet. Tämä tarkoittaa sitä, että myös jatkossa Suomen sananvapauskäytäntö voi muuttua ja sen pitäisi muuttua niin, että meillä ei aleta jahdata sitä, kuka on esimerkiksi salaisen tiedon vuotanut, ja sitä kautta viedä tätä vuotajaa oikeuteen.

Tämä on suuri muutos Suomen käytännössä, ja sen toteutuminen kestää varmasti vuosia, mutta toivossa on hyvä elää sen takia, että kiista yksityisyydensuojasta ja sananvapaudesta on nyt toivottavasti kääntymässä sananvapausmyönteiseksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän hallituksen kertomuksessa erityistä huomiota niihin toimenpiteisiin, joilla olisi pitänyt kehittää liikenteen ja kuljetusten toimintaedellytyksiä.

Viimeisten vuosien aikana EU:n direktiivien pohjalta sekä henkilö- että tavaraliikennettä on lähestytty yhä yksityiskohtaisemmalla sääntelyllä. Sääntely on johtanut henkilö- ja tavaraliikenteen toimintaedellytysten kapenemiseen. Hyvä esimerkki on kuljettajia sekä heidän koulutustaan ja ikäänsä koskevien säännösten jatkuva tiukentaminen, joka on estänyt uusien työntekijöiden pääsyä ja halukkuutta henkilö- ja tavaraliikenteen puolelle.

Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2009 valmistunut elinkeinopoliittinen ohjelma osoittaa, kuinka vähän ministeriössä ymmärretään kuljetus- ja liikennemarkkinoista sekä niiden toimintaedellytysten parantamisesta. Pidän erittäin tärkeänä, että seuraavalla vaalikaudella huolehditaan siitä, että henkilö- ja tavaraliikenteen sekä logistiikan puolelle luodaan nykyistä paremmat toiminta- ja kilpailuedellytykset.

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi rautateiden henkilö- ja tavaraliikenteen avaaminen kilpailulle osoittaa, kuinka kaukana mietinnössä ollaan alan todellisuudesta. Eihän rautateille voi syntyä markkinoita eikä kilpailua, kun infrastruktuuri poikkeaa täysin läntisen Euroopan infrastruktuurista. Pidänkin kilpailun avaamista rautateillä täysin teoreettisena asiana.

Viime vuosina lentoliikenteen toimintaedellytyksiä ovat kaventaneet lähinnä työntekijäryhmät lakkoilullaan. On syntynyt vaikutelma, että työntekijät haluavat tappaa kansallisen lentoyhtiön menettääkseen omat työpaikkansa. Voi tietysti olla niinkin, että kansallisen lentoyhtiön johtamisessa on selvästi vikaa.

Olemme kaukana liikenteen elinkeinopoliittisen ohjelman tavoitteesta, jonka mukaan kotimaan kuorma-autoliikenteelle luodaan tasapuoliset kilpailuedellytykset ulkomaan kuorma-autoliikenteen kanssa. Viime vuosina on näyttänyt enemmänkin siltä, että suosimme itäiseen naapurimaahan perustettavien suomalaisten kuljetusyritysten toimintaa.

Linja-autoliikenteen puolella pidän tärkeänä sitä, että joukkoliikennelain toimivuutta ja vaikutuksia joukkoliikenteen toimintaedellytyksiin arvioidaan ja että joukkoliikenne muutetaan markkinoita ja yrittäjyyttä kannustavaan suuntaan.

Lopuksi: Suomen tiet ovat huonossa kunnossa, mutta odotan sitä aikaa, jolloin tieinvestoinnit suunnataan sinne, missä on paljon tiestöä kuormittavaa liikennettä.

Jacob  Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietinnössä edellisen vuoden hallituksen kertomuksesta käsiteltiin sitä, mistä syntyvät nämä monet ihmisoikeustuomioistuimen langettavat tuomiot Suomelle ja mitä niiden johdosta hallituksen tulisi tehdä. Me kiinnitimme huomiota siihen, että on näitä hyvin pitkiä oikeudenkäyntejä, joista pääosa moitittavista tuomioista tulee.

Tässä kertomuksessa me kiinnitämme huomiota siihen, että on toinen ryhmä, joka on synnyttänyt paljon moitteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, ja ne koskevat sananvapautta. Meillä on tässä mietinnössä semmoinen varovainen esitys, että sanotaan, että valiokunta yhtyy siihen mietinnössä esitettyyn kantaan, että myös siviiliprosessiin ja hallintoprosessiin liittyvien ... — Anteeksi, nyt minä kyllä katson väärää kohtaa. — Me lähdemme siitä, että pitäisi pohtia sitä, missä määrin nämä rikosasiajutut ovat tarpeellisia kunnianloukkausjutuissa eli olisiko kuitenkin niin, että kunnianloukkausjuttuja voisi aika paljon siirtää siviilipuolen jutuiksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kiinnittänyt hirveän paljon huomiota siihen, että meillä ne ovat poliisijuttuja ja syyttäjät ajavat niitä, niissä on mahdollisuus sekä vankeusrangaistukseen että myös suuriin korvauksiin. Pitäisi nyt kerta kaikkiaan pohtia, mitä oikeusturvaa tarvitsee sellainen, joka katsoo kunniaansa loukatuksi, riittääkö, että hän saa oikaisun tai vastineen tai kantelee Julkisen sanan neuvostolle. Onko todella niin, että poliisin pitää lähteä ajamaan hänen asiaansa ja syyttäjän, vai voiko sen siirtää siviilijutuksi?

Mutta tämä ihmisoikeustuomioistuimen tilanne vuosina 2007—2010 on siis johtanut siihen, että Suomi on saanut 68 langettavaa tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta, samassa ajassa Ruotsi 12, Norja 9, Alankomaat 7 ja Tanska 5, eli muut Pohjoismaat ovat saaneet kolmanneksen Suomen suuresta määrästä.

Mutta näissä prosenteissa on myös toinen outo asia, ja se on se, että Suomi häviää oikeusjuttunsa huomattavasti herkemmin kuin muut Pohjoismaat. Suomihan on hävinnyt jutuista 84 prosenttia, Ruotsi ja Norja selvästi alle, Tanska yli 70 prosenttia ja Alankomaat ainoastaan 37 prosenttia. Jos katselee tätä juttujen häviämisprosenttien kehitystä, niin ei ainakaan voi sanoa, että tilanne olisi parantunut tämän hallituksen aikana, koska vuonna 1967 hävittiin 62 prosenttia jutuista ja vuosina 2008—2010 hävittiin 99 prosenttia, eli kun Suomi astuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen saliin, niin juttu on jo melkein menetetty.

Minulla on se käsitys, että meidän oikeuslaitos ei voi olla niin huono, että pitäisi tulla näin paljon tuomioita, vaan on ilmeistä myös, että meidän puolustus tässä salissa ei ole kovin ammattitaitoista, tai ainakin esitän sellaisen epäilyn ja toivon, että asianomainen ministeri paneutuisi joskus siihen. Syyttäjät esimerkiksi väittävät, että heiltä ei pyydetä tietoja ja faktoja tämän puolustuksen järjestämiseksi.

Sananvapaustuomioita on vuosina 2007—2010 saatu 10 kappaletta, Alankomaat 3, Norja 2, Ruotsi 1 ja Tanska ei yhtään. Sitä on selvitetty sitten monella tavalla, tällä Suomen tulkintakäytännöllä, sitten sillä, että se on Suomessa poliisi- ja syyttäjävetoinen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös sanonut sitä, että se on kohtuutonta toimittajille, että on mahdollisuus saada sekä vankeusrangaistus että korkea korvaus.

Toivoisin, että seuraava hallitus voisi paneutua tähän kysymykseen ja päästäisiin sellaiseen tilanteeseen, että tämä isänmaallisuus, josta täällä on niin paljon keskusteltu, myös toteutuisi siellä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja Suomi pääsisi tästä hyvin hankalasta ja huonosta maineesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Södermanin puheenvuoroon liittyen haluan korostaa sananvastuuta, sitä, millaista sanaa julkisuudessa levittää, ja myöskin vastuuta sen seurauksista. Sananvapauteen liittyy myöskin sananvastuu.

Mutta haluan tässä yhteydessä palata ed. Laxellin puheenvuoroon, kun hän toi esille liikennepolitiikan. Meillä tällä hetkellä on voimakas uhka maaseudun jopa kuntakeskusten välisten reittivuorojen lopettamisesta. Nämä ovat osa yhteiskuntarakennetta. Ei ole kysymys siitä, että kulkee vain bussi, vaan kysymys on yhteiskunnan toimivasta sosioekonomisesta rakenteesta, ja silloin liikenteellä, niin linja-autoliikenteellä kuin raideliikenteelläkin, on keskeinen asemansa. Toivon, että me pidämme huolen, että meillä säilyy julkinen liikenne toimivana tässä maassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelen ympäristöministeriön hallinnonalaa tässä hallituksen toimenpidekertomuksessa vuodelta 2009. Tässähän on tietysti se ongelma, että vuosi 2011 on pitkällä ja nyt sitten katsotaan aika tavalla taakse.

Mutta yleisesti tähän asiaan voi todeta, että nämä auki olevat kohdat, jotka täällä ovat vielä olleet teksteissä mukana, liittyvät jätteiden käsittelyyn tai yleensäkin jätelain piiriin. Laajasti ottaen siinä on alusjäte, joka on nyt kuitenkin varmasti pois pyyhittävissä täältä listoilta, samoin jätelakiin liittyviä useita ympäristövaliokunnan lausumia ja eduskunnan edellyttämiä toimenpiteitä.

Nyt on takana jo valiokunnassa jätelain kokonaisuudistuksen käsittely, ja asia on myös jo täysistunnossa ollut. Tässä mielessä tämä jäljellä oleva auki oleva eduskunnan ponsiluettelo on typistynyt, ja ehkä on syytä vielä viitata yhteen, jo vuodelta 2003 olevaan lausumaan, jossa ympäristövaliokunta kiinnittää liito-oravan esiintyvyyteen huomiota ja siihen, kuuluuko se edelleenkin luontodirektiivin ryhmään IV a. Tuolloin valiokunta totesi, että asiaa pitää selvittää, ja nämä selvitykset ovat edelleenkin kesken. Asia ei ole yksinkertainen, mutta tähän saakka tietoon on tullut se, että luontodirektiiviliitteen IV a edelleenkin tulee pitää liito-orava mukana, koska sen kanta on kuitenkin ollut laskeva.

Kaiken kaikkiaan voi näin todeta, että nyt viime vuoden aikana on lainsäädäntö sillä tavalla mennyt eteenpäin, että nimenomaan nämä jätelakiponnet ovat tulleet vastatuiksi.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman iski asian ytimeen, kun hän huomautti, että toimittajia tällä hetkellä uhkaavat korkeat korvaukset ja korkeat tuomiot, koska sananvapausasiat on viety ilmeisesti korkeitten korvauksien takia jatkuvasti rikosoikeudelliseen käsittelyyn.

Tällainen tilannehan johtaa itsesensuuriin, mikä tällä hetkellä Suomessa on sananvapauden toteutumisen osalta. Se itsesensuuri on, omasta kokemuksesta tiedän, viheliäinen asia. 1970-luvulla meillä sentään oli, että ainut sensuurin kohde oli Neuvostoliitto ja ulkopolitiikka. Kaikesta muusta sai kirjoittaa. Nyt saa ulkopolitiikasta kirjoittaa, mutta kohta mistään muusta ei saa kirjoittaa vaan joutuu oikeuteen. Tämä sananvapaustilanne on kyllä Suomessa aika onneton, jos käyttää tätä sanaa.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Kun minä viime kerralla viittasin väärään kohtaan, niin se oikea kohta tässä meidän mietinnössämme on lopussa otsikon "Muita seikkoja" alla. Siinä puhutaan nimenomaan siitä, mitä valiokunta toivoo, että hallitus ottaisi huomioon näiden sananvapausjuttujen osalta.

Meillä oli keskustelussa hyvin pitkälle toinen asia, ja se on tämä niin sanottu whistleblower. Suomessahan lähdesuojasta on säädetty sananvapauslain 16 §:ssä ja oikeudenkäymiskaaressa. Journalistiliiton ohjeissa siitä on myös merkityksiä. Mutta virkamiesten kohdalla ei ole säännöstöä siitä, millä edellytyksin virkamies olisi oikeutettu tai velvollinen tiedottamaan sellaisista asioista, joissa hän epäilee, että virastossa ei noudateta lakia eikä muitakaan voimassa olevia säännöksiä, ohi virkatien tai jopa suoraan medialle. Suomessa sen sijaan lähdetään siitä, että virkamiehellä on sananvapaus myös työnsä osalta ja hänen tulisi voida puhua vapaasti työssään kohtaamistaan epäkohdista ja vääryyksistä rikkomatta kuitenkaan tahallaan varsinaisia salassapitosäännöksiä. Toimittajaa taas, joka on luvannut virkamiehelle, että virkamiehen nimi pidetään salassa, ei voida poliisin mahdollisesti suorittamassa esitutkinnassa velvoittaa paljastamaan tämän nimeä, vaikka virkamies olisi rikkonut salassapitosäännöksiä, mutta oikeudessa hänet voidaan siihen velvoittaa.

Suomessa lainsäädäntö siis suojaa toimittajaa paljastamasta lähdettään, mutta se ei anna suoranaista suojaa itse lähteelle eli tälle virkamiehelle, joka on toiminut lähteenä. Euroopassa tämä asia on usein toisin. Ruotsissa meddelarfrihet-järjestelmä lähtee siitä, että virkamiehelle, joka haluaa luottamuksellisesti paljastaa esimerkiksi epäkohdan tai virheellisen menettelyn työpaikallaan, journalistin on taattava salassapito rangaistuksen uhalla. Tässä tapauksessa viranomainen ei myöskään saa lähteä selvittämään sitä, mistä vuoto on lähtenyt. Meddelarfrihet-järjestelmä ei koske törkeimpiä rikoksia eikä suoranaista tahallista salassapitovelvollisuuden rikkomista eikä tiettyjen tai kaikkien salaisten asiakirjojen paljastamista, mutta yleisenä määräyksenä se kuitenkin on voimassa.

Olennainen ero on siis siinä, että Ruotsissa oikeus suojaan on lähteellä, ei siis toimittajalla. Ehkä säännöstä lisäksi kunnioitetaan viranomaisten piirissä paremmin kuin meillä, koska se on Ruotsissa niin sanotusti perustuslakitasolla. Suomessa toimittajalla on siis oikeus suojata lähdettään ja journalistisissa säännöissä, ja monen toimituksen omissa säännöissä, lähdetään siitä, että tämä oikeus on journalistin eettinen velvollisuus, mutta laki ei turvaa anna.

Tämä whistleblower-järjestelmä, joka on lähtenyt Ruotsista, on yleensä lähtenyt erilaisista skandaaleista. Englanninkielisessä mediamaailmassa puhutaan whistleblowerista silloin, kun joku virkamies tai talouselämässä työskentelevä paljastaa työpaikalla tietoon tulleita epäkohtia ja vääryyksiä joko esimiehelleen ohi virkatien tai valvovalle viranomaiselle, poliisille tai jopa medialle. British Standards Institution on määritellyt whistleblowingin näin: "Whistleblowing is the popular term used when someone who works in or for an organisation - - raises a concern about a possible fraud, crime, danger or other serious risk that could threaten customers, colleagues, shareholders, the public or the organisation’s own reputation." Englannissa säädettiin asiasta laki vuonna 1998, Public Interest Disclosure Act, jota sovelletaan silloin, kun annettu tieto koskee rikoksia, laillisen velvollisuuden laiminlyöntiä, väärää päätöstä tai tuomiota, ihmisten terveyden tai turvallisuuden vaaraa, ympäristövahinkoa tai jonkin yllä olevan asian salaamista. Ajatuksena on se, että tämä whistleblowing-järjestelmä parantaisi organisaation työn laatua ja loisi organisaation työhön avoimuuden ja eettisten velvollisuuksien noudattamisen kulttuurin. Eli riskillä, että jollakin on oikeus ilmoittaa salaa viranomaisille, mitä vääryyksiä tapahtuu, halutaan turvata laillinen meno. Tämä olisi hyvä järjestelmä jossain muodossa myös Suomessa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun nyt vain tuohon ulkoasiainvaliokunnan mietintöön, joka koskee toimenpidekertomuksen näkökulmasta kehityspolitiikkaa. Tässä valiokunta on tehnyt ansiokasta työtä, ja siinä on moniakin tärkeitä asioita, joihin voi kiinnittää huomiota, mutta erityisesti tuo ensimmäinen korostettava asia on poliittisen ohjauksen vahvistaminen.

Nimittäin valiokunta päätyy siihen, että kehitysyhteistyössä tarvitaan erityisesti EU-koordinaatiota. Tämähän johtuu siitä, että ylipäänsä Suomen kehityspoliittista voimavaroista ohjataan EU:n tai monivälisen yhteistyön kautta noin 60 prosenttia, ja näin ollen voi sanoa, että sen EU:n roolin korostaminen ja EU:n tarkempien linjausten tekeminen tulevissa kokouksissa on erittäin tärkeää. Tuen tätä näkökulmaa mielelläni.

Toinen tärkeä puoli, joka nousee tässä esiin, on kehitysavun tuloksellisuus. On kaikkien meidän edun mukaista, että kehitysyhteistyö on vaikuttavaa ja tuloksellista, ja valiokunta korostaakin, että kehitysyhteistyön tulee perustua kumppanimaan tarpeisiin ja poliittiseen sitoutumiseen. Valitettavasti meillä kuitenkin on kovin paljon myös muita tarpeita, erityisesti tällä hallituskaudella. Tämän suomalaisen lisäarvon ujuttaminen ja yksityiskohtainen poliittinen ohjaus ovat saattaneet kääntää tämän tärkeän valiokunnan korostaman periaatteen jopa hiukan väärään suuntaan. Vaikutusarviointi puuttuu meiltä vieläkin, ja haluan korostaa, että kiireesti meidän täytyy edetä sillä rintamalla.

Aivan lopuksi, puhemies, otan vielä esiin määrärahat, niiden seurannan ja niihin sitoutumisen. Sosialidemokraatit ovat esittäneet koko hallituskauden, että tulevissa ratkaisuissa kehitysyhteistyö turvataan tällaisella parlamentaarisella sopimuksella, jossa sitoudutaan niin kuin puolustusmäärärahojenkin noston suhteen selkeään linjaan, jotta tuo kansainvälisesti sitomamme tavoite 0,7:stä tulee toteutumaan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, whistleblowerien elikkä tietovuotajien asema oli tammikuussa esillä Euroopan neuvoston yleiskokouksessa, kun käsiteltiin asiaa. Mutta se on ollut myös aikaisemmin. Tästä vuotajien asemasta on tehty viime vuonna raportti. Ja jos sen raportin vaatimukset, jotka Euroopan neuvoston yleiskokous hyväksyi, todella toteutetaan, niin tilanne muuttuu radikaalisti paitsi Suomessa myös koko Euroopassa.