Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksessa huomiota kiinnittää Tullin
toiminta vero-oikaisua koskevissa asioissa. Veron oikaisua ja maksuunpanoa koskevien
asioiden ruuhkautuminen tullipiireissä heijastui edelleen
kanteluiden sisällössä. Kanteluissa arvosteltiin
oikaisuvaatimusten pitkää käsittelyaikaa.
Niissä kiinnitettiin huomiota myös siihen, että unionin
oikeus edellyttää syrjimättömyyttä Tullin
verotuskäytännössä, kun se määrittelee
käytettynä maahantuodun ajoneuvon yleisen vähittäismyyntiarvon.
Kuten oikeusasiamies kertomuksessaan toteaa, Tullissa
oli vuoden 2008 lopussa vielä noin 20 000 autoverotukseen
kohdistuvaa muutoksenhakua, joista noin 13 000 oli tullut
vireille ennen vuotta 2008 ja 7 000 vuoden 2009 aikana.
Yhteensä Tullissa käsiteltiin vuonna 2009 yli 20 000
oikaisuasiaa. Vuoden 2009 lopussa käsittelemättä oli
vielä noin 10 000 oikaisuasiaa ja 1 400 oikaisupäätöksistä tehtyä valitusta.
Arvoisa puhemies! Euroopan yhteisöjen tuomioistuin
antoi 19. maaliskuuta 2009 tuomion Suomen autoverotusta koskevassa
asiassa. Tuomiolla oli takautuvia vaikutuksia autoveroihin, jotka
on tehty vuosina 2006—2009. Yksityishenkilöille
vero on palautettu viran puolesta. Sen sijaan yrityksille ja yhteisöille
vero palautetaan ainoastaan verovelvollisen hakemuksesta.
Eihän tällainen toiminta ole mistään
kotoisin. Mielestäni Tullin pitäisi pystyä käsittelemään
autoveroasiat asianmukaisesti, ettei tällaista muutoksenhakurumbaa
synny.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Jo silloin, kun tämä oli
lähetekeskustelussa, kiinnitin huomiota siihen, että tässä on
erinomainen selvitys oikeusasiamieheltä, millä tavoin
ja mihin suuntaan oikeusasiamiesvirastoa ollaan kehittämässä,
ja se on hyvin myönteinen.
Sitten on tämä meidän esittämämme
musta lista ja sitten se myönteisten asioitten lista, joka myös
on hyvä asia. Tässä mustassa listassa,
jossa kiinnitetään huomiota sellaisiin asioihin,
joissa toimenpiteet eivät ole auttaneet, on tämä kotietsintä yhtenä tämmöisenä problematiikkana.
Nythän
se on tullut ajankohtaiseksi myös siitä, että ihmisoikeustuomioistuin
on nyt kahdessa tapauksessa moittinut Suomea. Tässä oikeusasiamiehen
kertomuksessa tuntuu vähän siltä kuin kansliassa
olisi semmoinen ajatuskulku, että ei sille asialle voi
mitään. Mutta minä kiinnittäisin huomiota
sivulle 127, jossa on yksi tapaus, jossa on tehty kotietsintä sellaisen
poliisimiehen toimesta, jolla ei olisi valtuuksia ollut sille, ja
vaikka olisi ollut valtuuksia, ei ollut edellytyksiä.
Kyllä minusta joskus näissä tapauksissa,
kun ihmisten kotiin marssitaan tuolla tavalla ilman edellytyksiä,
pitäisi kerta kaikkiaan käyttää syyteoikeutta.
Kyllä se toiminta siitä tokenee. Jos vain lausuu
käsityksiä, kun ihmiset tekevät laittomuuksia
toisten kodeissa, niin eihän se koskaan lopu.
Arvoisa puhemies! Minä olisin tyhjentänyt pajatson
tässä vielä, koska kun muutettiin tämä eduskunnan
oikeusasiamieslaki, niin siinä tuli hirveän paljon
semmoista uutta ajattelua, jota oikeusasiamieskin tietää ja
tuntee. Minusta olennaistahan olisi se, että saisi jollain
tavalla nämä kantelumäärät
kohtuullisiksi ja saisi käsiteltyä ne hyvin nopeasti.
Sen uuden lain, jos sitä nyt lähdetään
käyttämään täysmääräisenä,
perusideahan on se, että heti, kun kantelu tulee, määritellään, mikä olisi
sen käsittelytie ja yleensä se, kuuluuko se ylipäänsä käsiteltäväksi.
Nythän aikaa on kulunut siitä, kun minä itse olen
tässä virassa työskennellyt, että voi
olla, että minä olen vähän ajastani
jäljessä, mutta minusta olisi aika olennaista,
että sekä oikeusasiamies että -kansleri
pohtisivat, mikä on kantelu. Kantelu on tietysti sitä,
että arvostellaan jotain tapahtumaa ja on joitain perusteita,
miksi, mutta minusta siihen kuuluu myös jonkun vaatimuksen
esittäminen tai ainakin toiveen esittäminen. Yhteiskunnallista
arvosteluahan ei pitäisi kanteluna käsitellä,
ja tuskin käsitelläänkään,
mutta joskus tulee semmoinen tunne.
Sitten tätä siirtomahdollisuutta, joka tulee
uuteen lakiin, kannattaisi käyttää minusta
kahdessa tilanteessa. Yksi on se, että kun siellä on
olemassa normaali kanteluviranomainen, niin kuin aluehallintavirasto
tai Valvira, niin sille voisi siirtää kaikki tyypilliset,
tällaiset normaalikantelut, koska niillä on kapasiteettia
nopeammin ne käsitellä ja ne ovat lähempänä kansalaisia,
tietysti ne sitten huolehtivat siitä, että ne
joutuvat informoimaan, mitä ne tekivät, että ne
ottavat sen tosissaan. Silloin kun Kai Korte aikoinaan sai hyvin paljon
kanteluja, niin hän rupesi lähettämään
niitä lääninhallitukseen. Me lääninhallituksissa
luulimme, että ne olivat niin mitättömiä,
kun hän lähetti ne meille, että me emme
ottaneet niitä ihan tosissaan. Nyt olisi tietysti hirveän
tärkeätä, että nämä aluehallintoviranomaiset
tietäisivät, että tämä on
ihan merkittävä kantelu, vaikka se siirretään.
Mutta sillä saa kyllä aika paljon aikaan.
Sitten kun lähinnä meille aina tulee tämmöisiä keskiyön
kanteluja, eli ihminen jostain väsyneenä tai suuttuneena
lähettää kantelun, joka on hieman sekava
ja aggressiivinen, niin minusta niitä ei kannattaisi kanteluina
rekisteröidä, vaan voisi lähettää heille
lomakkeen tai ohjeet, miten kantelu tehdään, ja
jos he sitten myös valoisaan aikaan haluavat sen tehdä,
niin he tekevät sitten sen kantelun hyvin, jolloin se voidaan
käsitellä huomattavasti paremmin.
Sitten tässä uuden lain perusteluosassa vielä on
tämä ajattelu, että kannattaa kaikissa
kanteluissa pyrkiä siihen, että kansalaiset pääsevät
nopeasti oikeuksiinsa, että viranomaiset kerta kaikkiaan
korjaavat menettelynsä. Näissä tapauksissahan
ei sitten enää kannata kantelun käsittelyä jatkaa,
jos kansalainen on päässyt oikeuksiinsa. Siinähän
useinkaan ei ole tarvetta enää moittia viranomaista.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa herra puhemies! Haluan nostaa tässä keskusteluun
merkittävän työttömien perusoikeuksia
loukkaavan epäkohdan.
Joka vuosi meillä 45 000—50 000
työtöntä tekee palkatonta työtä mitättömällä työmarkkinatuella
ja ylläpitokorvauksella työmarkkinatoimenpiteissä,
työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa,
kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeiluissa.
Tämä palkaton työ ilman työsuhdetta
on pakkotyötä: kieltäytymisestä seuraa
työttömyysturvan menetys, toimeentulon menetys.
On poliittisen tahdon asia, halutaanko tästä työstä oikeaa
palkkatyötä oikeassa työsuhteessa ja
halutaanko lopettaa työttömien nöyryyttäminen
ja heidän riistonsa.
Pakkotyö ja pakollinen työ on selvästi
kielletty sekä perustuslaissa että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa,
esimerkiksi Ilon pakollista työtä koskevassa sopimuksessa
numero 29 artiklassa 2 on määritelty pakollinen
työ tarkoittamaan kaikkea työtä ja palvelusta,
jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja
johon tämä ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut.
Rangaistuksella tarkoitetaan muutakin haitallista seuraamusta kuin
varsinaista rikosoikeudellista rangaistusta. Perusoikeusnäkökulmasta olennainen
tulkintakysymys on, onko kiellettyä työhön
pakottamista työkokeiluun, työelämävalmennukseen
tai työharjoitteluun määrääminen, kun
kieltäytymisestä voi seurata työttömyysturvalain
mukaan etujen menettäminen työttömyysturvalain
nojalla.
Työsopimusoikeudellisesti on kysyttävä,
kohdellaanko työntekijöitä työsopimuslain
syrjinnän kieltävien säännösten
vastaisesti, kun toinen saa samasta työstä palkkaa
mutta toinen ei. Lisäksi voi kysyä, onko palkattoman
työvoiman käyttäminen työehtosopimuksen
vähimmäismääräysten
tai työsopimuslain 2 luvun 10 §:ssä tarkoitetun
kohtuullista palkkaa koskevan velvollisuuden vastaista. Kilpailuoikeudellisesti
on kysyttävä, puuttuuko valtio yritysten väliseen kilpailuun
rikkomalla neutraliteettinsa, kun se ohjaa jollekin yritykselle
ilmaista työvoimaa mutta ei kaikille. Työvoimapalvelulain
mukaan työmarkkinatoimenpide ei saa vääristää elinkeinonharjoittajien
välistä kilpailua.
Arvoisa herra puhemies! Kaikkiin kysymyksiin on vastattava myönteisesti,
jos kysymyksessä on nimenomaan työnantajaa hyödyttävä työnteko
eikä vain työpaikkaan tai työhön
tutustuminen tai kouluttautuminen. Kysymyksessä on pakollinen
työ, jos kieltäytymisestä on taloudellista
vahinkoa seurauksena ja jos velvollisuus on tehdä työtä työnantajajohdon
alaisena. Kun työnantaja saa työn tuloksen hyödykseen,
se merkitsee aina myös kilpailun vääristymistä.
Vääristymä on sitä suurempaa,
mitä ammattitaitoisempaa ja tehokkaampaa työvoimaa
yritykselle järjestetään valtion ja työttömän
kustannuksella.
Puhemies! Lainsäätäjän tarkoitus
on alun perin ollut hyvä eli pyrkimys estää työelämästä syrjäytyminen.
Keinoksi valittu työttömän työvoiman
ohjaaminen vastikkeetta käytettäväksi
on kuitenkin tähän tarkoitukseen huono, ellei
työvoiman käyttöä valvota kunnolla
ja ellei työmarkkinatoimenpiteitä muuteta selvästi
työn opettamiseksi, kouluttamiseksi. Varsinainen tuotannollinen
työ on tietenkin tulonsiirtoa yhtiölle monien
tukien lisäksi.
Puhemies! Konkreettiset tapaukset on saatava testatuksi laillisuusvalvojien,
valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen, tutkimuksilla.
Kilpailun vapautta ja syrjintää valvovien viranomaisten
tehtäväksi pitää antaa tapaukset,
joissa kilpailu vääristyy tai työntekijöitä pannaan
eriarvoiseen asemaan esimerkiksi vajaatyökykyisyyden, iän
tai pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi. Kysymys
on työttömän perusoikeuksista, ihmisoikeuksista,
ei sen vähemmästä.
Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Ensinnäkin
haluan kiittää näistä puheenvuoroista,
joita täällä käytettiin, ja
ehkä yleisemminkin haluaisin kiittää eduskuntaa
siitä luottamuksesta ja tuesta, jota koen oikeusasiamiesinstituution
saaneen tämän vaalikauden aikana.
Erityisen iloinen olen eduskunnan hyväksymistä muutoksista
oikeusasiamieslakiin, jotka tuovat Oikeusasiamiehen kansliaan ihmisoikeuskeskuksen
ja samalla kansallisen ihmisoikeusinstituution ja myös
työkaluja oikeusasiamiehen kanteluiden käsittelyprosessiin.
Oikeusasiamiehen toimintaa on jo nyt kehitetty siihen suuntaan,
mitä ed. Söderman on toivonut, ja tämä lakimuutos
tulee vielä tukemaan ja vahvistamaan tämän
suuntaista kehitystä.
Keskustelu päättyi.