Jacob Söderman /sd:

Värderade herr talman, arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta tässä mietinnössään oikeastaan kiinnittää huomiota kahteen asiaan. Yksi on se, että todetaan tyydytyksellä, että Oikeuskanslerinvirasto on edelleen pystynyt nopeuttamaan kantelujen käsittelyä, vaikka on tietty ongelma oikein vanhoilla kanteluilla, mutta nekin varmaan ovat selviämässä. Tämä käsittelytahti on selvästi nopeutunut.

Mutta sitten toinen asia on se, että me ikään kuin käymme vähän dialogia Oikeuskanslerinviraston kanssa. Apulaisoikeuskansleri on tehnyt hyvin pitkän artikkelin yhdenvertaisuuslaista, joka on suurella asiantuntemuksella laadittu. Mutta me olemme perustuslain nojalla tulleet vähän toisiin kantoihin sellaisissa tilanteissa, joissa kunnilla on oikeus joissain tapauksissa asettaa kuntalaisensa etuoikeutettuun asemaan meidän näkemyksemme, perustuslain, mukaan. Tätä tietysti voi Oikeuskanslerinvirastossa pohtia ja katsoa, miltä tämä meidän puheenvuoromme tuntuu. Sehän on lähinnä teidän pohdittavaksenne.

Minä olisin puhunut yhdestä asiasta, josta minä olen puhunut aikaisemminkin valtioneuvoston oikeuskanslerin kanssa, jolla on pitkä kokemus syyttäjänä. Kyse on korruptiosta. Tässä keskusrikospoliisin julkaisussa Katsaus korruptiorikollisuuteen 2011 Juuso Oilinki aloittaa hyvin dramaattisesti ja sanoo, että korruptiota ei Suomessa ole määritelty yhdessäkään suomalaisessa laissa, määritelty lainvalmisteluohjelmassa, hallitusohjelmassa tai sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, ja korruptio hänen mielestään yleisen määritelmän mukaan on valta-aseman väärinkäyttöä yksityisen edun saavuttamiseksi. Sitten hän kertoo, että vuonna 2010 näitä rikosepäilyjä on tullut huomattavasti enemmän.

Mehän olemme tässä salissa puhuneet hyvin paljon tästä harmaasta taloudesta eli tilanteesta, jossa yrittäjät kiertävät erilaiset maksut ja verot ja sillä tavalla saavat etua toisiin yrittäjiin nähden ja jossa valtio menettää, mutta tässä on siis kysymys siitä, että ihminen, jolla on valtaa joko viranomaisissa tai yksityisissä yrityksissä, hyötyy siitä ja tekee sen tahallaan.

Näitä tapauksiahan on ollut lehdistön mukaan aika paljon. Ensin oli tämä Afganistanin lahjusjuttu, jossa myös esimiesten epäiltiin olevan mukana. Heidät tosin sitten vapautettiin. Se oli pitkäaikaista ja laajaa korruptiota. Sitten oli tämä Slovenian tapaus eli meidän puolustusvälinefirman yritys myydä tavaraa, ja sitten oli Instrumentariumin jupakka Costa Ricassa. Sitten oli tämä Destian johtaja, ja Punaisessa Ristissä tiettävästi oli myös tämmöinen. Nämähän ovat kaikki tulleet tietoon oikeastaan lehdistön jonkin ilmiannon kautta. Näiden ongelmahan on tietysti se, että ne vähentävät luottamusta viranomaisiin ja joku menettää siinä ei vain luottamusta vaan myös paljon rahaa.

Grecohan on puhunut monessa raportissaan siitä, että pitäisi olla joku korruptioon keskittynyt itsenäinen viranomainen näissä jäsenmaissa. Se on Suomessa ratkaistu sillä tavalla, että oikeusministeriö on asettanut tämmöisen korruptionvastaisen yhteistyöryhmän ja yhteistyöverkoston, joka tapaa ehkä kaksi kolme kertaa vuodessa ja jossa käsitellään asioita. Välillä se johtaa tuloksiin, niin kuin virkamiehet ovat saaneet tiettävästi ohjeita, millä tavalla välttää korruption tunnusmerkit täyttävää tarjoilua ja erityisetuja, ja joskus se ei johda tulokseen. Eli pohdittiin kauan sitä, että pitäisi tehdä tämmöinen Ruotsissa jo tehty selvitys niistä tilanteista, missä korruptiota tavallisimmin esiintyy, esimerkiksi rakennus- ja kaavoitusalahan on hyvin tavallinen.

Minun mielestäni tämä oikeusministeriön ote nyt tähän korruptioon on aika akateemista ja aneemista. Toivoisin, että Oikeuskanslerinvirastolla olisi joskus aikaa keskustella tämän yhteistyöryhmän ja korruptionvastaisen yhteistyöverkoston kanssa — jotka yleensä valittavat, että niillä ei ole rahaa eikä toimintamahdollisuuksia — siitä, millä tavalla nämä hyvät ihmiset ja viranomaiset pääsisivät parempaan tulokseen, koska silloin kun korruptio saa otteensa yhteiskunnasta, niin sen otteen irrottaminen on todella hankalaa.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Södermania näistä arvokkaista näkökohdista, joita hän esitti. Otan asian korruption osalta vakavasti pohdintaan ja harkittavaksi, mikä oikeuskanslerin ja Oikeuskanslerinviraston rooli tällä saralla voisi olla.