Sirpa  Pietikäinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Oecd:n piirissä on laadittu sopimus kansainvälisestä vahingonkorvauksesta ydinvoiman alalla tapahtuvissa onnettomuuksissa. Suomessa kansainvälisen ydinvastuujärjestelmän määräykset on toteutettu ydinvastuulailla. Ydinvastuulain mukaisesti ensisijainen vastuu ydinvahingosta on ydinlaitoksen haltijalla ja laitoksen haltijan korvausvelvollisuus on rajoitettu 150 miljoonan erityisnosto-oikeuteen, joka on suurin piirtein 104 miljoonaa euroa. Mikäli vahinkojen määrä ylittää laitoksen haltijan korvausvelvollisuuden enimmäismäärän, on vahingonkärsijöillä oikeus saada korvausta lisäksi kansainvälisiin yleissopimuksiin liittyneiltä valtioilta enintään 150 miljoonaa erityisnosto-oikeutta. Tämä tarkoittaa sitä, että ydinvahingon johdosta on vahingon kärsineellä oikeus saada korvausta yhteensä enintään 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta eli noin 209 miljoonaa euroa.

Ydinvastuujärjestelmän keskeisimpiä epäkohtia on vahingonkärsijän kannalta vastuun määrällinen rajoittaminen. Ydinvastuulaissa asetetut vastuurajoitukset estävät vahingonkärsijöiden mahdollisuuden saada täysi korvaus kärsimistään vahingoista, jos vahinkojen määrät ylittävät ydinvastuulaissa vastuulle asetetut enimmäismäärät. Tämä on myös täysin poikkeava käytäntö suhteessa mihinkään muuhun energiantuotantomuotoon, sillä kaikki muut energiantuotantomuodot, kuten myös kaikki muu teollinen toiminta, ovat täyden korvausvelvollisuuden ja täyden vastuun piirissä aiheuttamistaan onnettomuuksista.

Yleensäkin tämmöisen mahdollisen ydinvahingon aiheuttamia vahinkoja on etukäteen täysin mahdoton arvioida määrällisesti. Saksalaisen Prognos AG:n tutkimuksen mukaan ydinonnettomuus voisi aiheuttaa jopa 5 000 miljardin euron vahingot. Jos tähän arvioon vertaa ydinvastuulaissa asetettua korvausvelvollisuutta eli noin 2,1 miljardin euron enimmäismäärää, voi hyvin nähdä, että tämä vastuuosuus on kaiken lisäksi säädetty kohtuuttoman pieneksi. Suomalaisten ydinvoimayhtiöiden liikevaihtoon verrattuna korvausvelvollisuuden enimmäismäärä on epäsuoraa tukea ydinvoimateollisuudelle. Korvausvastuun määrällinen rajoittaminen merkitsee epänormaalia riskinjakoa, jossa lainsäätäjä siirtää riskin vahingon aiheuttajalta vahingonkärsijälle siltä osin kuin vahingon määrä ylittää nämä vastuurajat. Tällaiselle ydinvoimateollisuuden tuelle ei ole enää tarvetta eikä talouspoliittisia perusteluja.

Ympäristövahinkojen korvaaminen on saamassa vakiintuneita, yhtenäisiä muotoja kansainvälisellä tasolla. Ydinvastuujärjestelmä onkin tänä päivänä toisin kuin sitä luotaessa nähtävä osana ympäristövahinkojen korvausjärjestelmää. Sen keskeisimmän osan muodostavat yleisiä ympäristövahinkoja koskevat normit. Ne takaavat paremman korvausturvan vahingonkärsijöille kuin aikanaan modernina pidetty ydinvastuujärjestelmä. Ympäristövahinkolaki perustuu ankaralle vastuulle eikä se tunne vastuun määrällistä rajoittamista.

Ydinvahinkojen erikoisasemalle muihin ympäristövahinkoihin nähden ja samalla ydinvoiman erikoisasemalle muihin energiamuotoihin nähden ei ole mielestäni mitään perustetta. Nykyisen tilanteen voi helposti korjata sillä, että ydinvastuulain mukaista korvausjärjestelmää täydennetään muuttamalla ympäristövahinkolakia niin, että mikäli ydinvastuulain mukaiset korvausmäärät eivät riitä täyden korvauksen maksamiseen, on vahingonkärsijöillä oikeus korvaukseen ympäristövahinkolain nojalla. Tämä muutos mahdollistaa sen, että vahingonkärsijät voivat saada oikeudenmukaisen täyden korvauksen kärsimistään vahingoista.

Tällaisesta käytännöstä on jo esimerkki ympäristövahinkolain 2 §:ssä, sen 2 momentissa. Siinä soveltamisalan rajaamisesta on säädetty, että ympäristövahinkolaki täydentää tuotevastuulakia. Jos vahinko on yhtä aikaa sekä ympäristövahinko että myöskin tuotevahinko, esimerkiksi puhdistusaine aiheuttaa vahingon sekä puhdistettavalle esineelle että ympäristölle, molempia lakeja voidaan soveltaa rinnakkain. Siltä osin kuin tuotevastuulaki ei anna korvausturvaa, mutta ympäristövahinkolaki antaa, sovelletaan siis ympäristövahinkolakia.

Vastaavasti tapahtuisi myös ydinvahinkojen osalta, eli siltä osin kuin vahingot jäisivät ydinvastuulain ulkopuolelle, mutta olisivat ympäristövahinkoja, ne tulisivat korvattaviksi ympäristövahinkolain perusteella. Tämä säännös, täsmennys ympäristövahinkolain 2 §:n soveltamisalarajaukseen, johtaa siihen, että ydinvoiman tuottaja joutuisi vastuuseen ydinvahingoista myös ydinvastuulain ylittävältä osin.

Suomi on sitoutunut luonnollisesti kansainväliseen ydinvastuujärjestelmään, ja kuulee esitettävän myös, että ydinvastuujärjestelmän mukainen vastuumäärä ei voi olla rajoittamaton, koska vastuumäärän tulee olla kokonaisuudessaan katettu vakuutuksin tai muulla turvaavalla tavalla. Mutta tämä järjestelmä ei estä sopimusvaltioita parantamasta korvausturvaa myös muulla tavoin kuin ydinvastuujärjestelmän avulla. Pariisin yleissopimuksen 15 artikla nimenomaisesti sallii toimenpiteet, joilla yleissopimuksessa asetettua korvauksen määrää lisätään eli turvaa parannetaan. Jos sopimusvaltio kehittää korvausturvaa esimerkiksi ympäristövahinkolain avulla, sille ei voi olla kansainvälisestä ydinvastuujärjestelmästä johtuvia esteitä, jos tällä ei ole vaikutusta, tai ainakaan negatiivista vaikutusta, muiden järjestelmään kuuluvien valtioiden asemaan. Jos Suomessa ydinvahinkoihin sovellettaisiin ympäristövahinkolakia ydinvastuulakia täydentävänä, ei tämä heikennä muiden jäsenvaltioiden asemaa, päinvastoin parantaa, ja muidenkin jäsenvaltioiden kansalaiset voisivat tämmöisessä onnettomuustapauksessa päästä nauttimaan ratkaisun tuomasta lisäturvasta.

Myös ympäristövahinkolain mukainen vastuu voi edellyttää vakuuttamista. Ympäristövahinkojen vakuuttamisesta annetun lain 2 §:n mukaan ympäristövahinkovastuun varalta tulee olla vakuutus, jos harjoitettuun toimintaan liittyy olennainen ympäristövahingon vaara tai siitä aiheutuu yleisesti haittaa ympäristölle. Tältä osin myöskin tämä vakuutusturva ja vakuuttamisvelvollisuus on käytännössä mahdollinen, ja vakuutusturvan suuruus ja hankkiminen ydinvoimateollisuuden oman arvion varassa.

Arvoisa puhemies! Pidän hyvin olennaisena seikkana, että varsinkin kun keskustelemme myös mahdollisesta ydinvoiman lisärakentamisesta Suomeen, viimeistään tässä yhteydessä myöskin tämä epäterve tilanne, jossa ydinvoimaa tuetaan taloudellisesti välillisesti ja jossa myöskään vahingonkärsijät eivät ole täyden korvausvastuun piirissä, korjataan tällä yksinkertaisella lakiteknisellä muutoksella, jolla ympäristövahinkolain 2 §:ää muutetaan ja siinä selkeästi sanotaan, että se koskee myöskin ydinvastuulain mukaisia ydinvahinkoja.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vain aivan lyhyesti paikaltani tukea tätä aloitetta, jonka olen myös allekirjoittanut. Kuten ed. S. Pietikäinen esittelypuheenvuorossaan totesi, ydinvahinkoja on mahdotonta arvioida etukäteen määrällisesti. Edelleen, kuten edellisessä puheenvuorossa todettiin, kaiken teollisen toiminnan tulisi olla samalla viivalla tällaisissa asioissa. Näin ollen en näe mitään perustelua sille, että juuri ydinonnettomuuden, joka sattuessaan olisi hyvinkin dramaattinen ja paljon vahinkoa aiheuttava, korvausmäärä pitäisi edelleen säilyttää rajattuna.

Tänä aikana kuulemme eduskunnassa ja julkisuudessa paljon myös vakuutteluja ydinvoiman turvallisuudesta ja ydinonnettomuuden mahdottomuudesta. Tätäkään taustaa vasten en näe mitään syytä, miksei esitettyä muutosta voitaisi toteuttaa. Tämä tuo vain, niin kuin ed. Pietikäinen totesi, lisäturvaa mahdollisen vahingon sattuessa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. S. Pietikäinen on tehnyt hyvän aloitteen ja tähän on hyvä yhtyä. Vaikka omaa nimeäni ei tässä ole, olen ehdottomasti samaa mieltä kuin ed. Pietikäinen perusteluissaan siitä, jotta tällainen ympäristövahinko — ydinvahinkokin pitää kokea ympäristövahinkona — pitää ennakoida sillä tavalla, että vakuutukset vastaavat tai se yhtiö, joka harjoittaa tätä toimintaa, vastaa myös niiden vahinkojen määrästä.

Koko tässä ydinvoimakeskustelussa on yksi oleellinen seikka, joka joudutaan eduskunnassa pohtimaan ja arvioimaan: Miltä pohjalta tällä hetkellä laskelmat on tehty, ovatko ne oikeat? Minun ymmärrykseni mukaan tällä hetkellä on jätetty juuri ne oleelliset seikat pois. Ensinnäkin vahinkotilanteessa vastuun määrä on rajattu aika pieneksi. Minun ymmärrykseni mukaan muun muassa tällä hetkellä Saksassa on kymmenkertaistettu se määrä, johon asti yhtiöt joutuvat vastaamaan. Sehän joudutaan ilman muuta, kävi miten hyvänsä, Suomessakin katsomaan myös jo toimivien laitosten osalta, miten vastuu tullaan kattamaan sen tilanteen varalta, jos vahinko sattuu. Ei tällainen epäsuhta voi olla, että me joudumme jossakin vaiheessa — toivon mukaan ei jouduta — jos vahinko sattuu, sen yhteisistä veromarkoista kustantamaan. Ei voi puhua enää, että on oikeat laskelmat. Sillä vääristetään kilpailua joka tapauksessa.

Se ihmetyttääkin, että kun Englannissa on Tony Blair ilmeisesti pyytänyt raportin eri energiamuotojen edullisuudesta, kustannuksista — siellä on ilmeisesti toisen tyyppinen matematiikka käytössä — sen raportin mukaan ydinvoima ei olisikaan niin edullista kuin suomalaisissa laskelmissa osoitetaan. Eli onko Ojalan laskuoppi toisenlaista kuin — en tiedä mikä — Blairin laskuoppi? Todennäköisesti Blair ei itse ole laskenut vaan joku muu on sen laskelman tehnyt.

Sen takia minusta ed. Pietikäisen tekemä aloite on sen tyyppinen, että tämä pitää käsitellä ihan asiallisesti, ja kun aikanaan valiokunnissa mietintöä ydinvoimasta ja sen aiheuttamista vahingoista ja vastuista käydään läpi, silloin myös tämä seikka pitää ottaa huomioon.

Ed. Huovinen totesi sivulauseessa jotakin ydinvoiman turvallisuudesta. Itse olen sitä mieltä, että jos se kerran on niin turvallista, ettei siinä vahinkoja satu, niin sillä me ratkaisemme yhden ongelman, joka tässä koko ajan on: Lauhdevedet kuulemma lasketaan 60-asteisina mereen. Tehdään Helsingin kupeeseen vaikka makasiinien tontille ydinvoimala! Silloin kertaheitolla saadaan lämmitettyä nämä systeemit, ja jos on niin, ettei voi mitään vahinkoa sattua, tällainen ehdottomasti pitää hoitaa. Saadaan lämmön talteenotto hoidettua ja Helsingin kaupungille lämpöä, ja kaikki tykkää sitten, kun on turvallista Helsingissä asua. Tai tehdään se tuohon lisärakennustontille, jos niikseen menee, muutetaankin käyttötarkoitusta. Tämähän on kuitenkin pikkujuttu, kun näitä kaavoja näköjään saadaan synnytettyä mihin päin vaan.

Sen takia kannatan lämpimästi ed. Pietikäisen aloitetta ja toivon, että koko tämä "sankka joukko", joka täällä edustaa eri energiamuotoja ilmeisesti, on tukemassa tätä valiokunnissa ja ottaa sen huomioon, kun tehdään mietintöjä.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan vain ed. E. Lahtelan äskeiseen toteamukseen, että olisin ollut sitä mieltä, että ydinvoimalat ovat turvallisia. Lähinnä se oli heitto. Kun ydinvoimakeskustelu käy niin kuumana, voisin kuvitella, että tätäkin aloitetta löytyy moni vastustamaan. Sikäli ajattelin, että kannattaa pitää mielessä se, että jos yhtäältä vakuutetaan, että laitokset ovat turvallisia eikä onnettomuuksia satu, niin miksi kummassa ei voitaisi sitten vakuutusturvaakin laajentaa, jos onnettomuuden riski on kerran niin pieni.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensin pitää saada aikaan periaatepäätös siitä, että voidaan rakentaa uusi ydinvoimala. Sen jälkeen päätetään siitä, mihin se rakennetaan. Tämä ed. E. Lahtelan näkökulma on hyvää pontta sille sitten, kun aikanaan saadaan myönteinen päätös aikaan.

Vakuutuksesta: Minusta tärkeämpää kuitenkin on, että laitokset pidetään hyvässä kunnossa, niiden toimintavarmuutta parannetaan sillä, että niistä huolehditaan hyvin, panostetaan nimenomaan siihen. Se on paljon tärkeämpää kuin luottaminen pelkästään vakuutukseen.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kallille sen verran vain, jotta joka tapauksessa meidän pitää samassa yhteydessä nämä vastuukysymykset ratkaista, muistaa se, jotta vahingon riski on aina olemassa, ei pidä vähätellä sitä eikä ummistaa silmiä. Jos Suomen kokoisessa maassa vahinko sattuu, niin voi olla, että me olemme pakolaisina ja joudumme ilmeisesti ostamaan turvapaikan. Toivon mukaan meidät otetaan sitten johonkin semmoiseen maahan, missä ei ole turmeltunutta maaperää. Kuitenkin toivoisin, että sitä tilannetta ei koskaan tulisi meille. Sen takia pitää myös laskelmissa ottaa huomioon tämä seikka, että on täysvastuu. Silloin se tarkoittaa myös hinnassa sitä, jotta joudutaan arvioimaan toiselta pohjalta nämä energiamuodot.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirpa Pietikäisen lakialoite on todella hyvä. Se on erittäin johdonmukaisesti rakennettu, informatiivinen, ja siinä on aivan selvät perustelut.

Vetoan siihen, että eduskunta yksimielisesti käsitteli viime keväänä, ratkaiseva käsittely oli kesäkuussa 2001, Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman. Tämän käsittelyn yhteydessä kiinnitettiin huomiota epäsuoraan subventioon, joka tällä tavalla kohdistuu ydinvoimalaitoksessa tuotettuun sähköön. Tässä mielessä tämä on, niin kuin täällä on tullut muissakin puheenvuoroissa esille, aivan luonnollinen askel, jota sekä KIO1:n takana olevat edustajat että KIO2:n takana olevat edustajat voisivat kannattaa.

Mutta nimenomaan epäsuoran taloudellisen tuen poistamisenkin näkökulmasta vakuutusasia, puhemies, olisi saatava kuntoon. Uskon, että Suomen eduskunta tekee viisaan ratkaisun, kun se päättää yksimielisesti tai äänestyksen jälkeen suhtautumisestaan hallituksen esitykseen. Siinä päätöksessä varmasti on sitten asetettu myöskin nimenomaan uusiutuvat energialähteet niille kuuluvaan hyvään asemaan. Tehkäämme tässä hyvä päätös. Mutta niin kuin täällä jo ed. Esa Lahtela totesi, lakialoitteen asianmukainen käsittely veisi hyvää päätöstä myös eteenpäin.

Totean lopuksi, että ympäristövaliokunnan olisi varmasti syytä lausua tämän asian yhteydessä.

Sirpa  Pietikäinen  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tähän keskusteluun toistaa sen periaatteen, että mielestäni on kohtuutonta ja suorastaan hämmästyttävää, että sivistysmaissa toimitaan jonkin yhden teollisuudenhaaran tai energiantuotantomuodon osalta niin, että täyttä korvaus- ja vahinkovastuuta ei sälytetä toimijalle. On hyvin vaikea nähdä minkäänlaisia, olipa sitten ydinvoiman kannattaja tai vastustaja, perusteita yhden energiamuodon asettamiseen tämmöiseen erityisasemaan ja ennen kaikkea kansalaisten, ihmisten, asettamiseen mahdollisen teoreettisen riskin sattuessa tällaiseen tilanteeseen, jossa korvausvastuuta ei täysmitallisesti mahdollisesti olisi.

Toiseksi, arvoisa puhemies, tuen ed. Tiusasen esittämää näkemystä siitä, että lakivaliokunta pyytäisi lausunnon lakialoitteesta ympäristövaliokunnalta. Vaikka saamani selvityksen mukaisesti vahingonkorvauslainsäädäntö kuuluukin lakivaliokunnan toimialaan, tämän tyyppisessä asiassa tämä on kuitenkin hyvin selkeästi ympäristökysymys.

Toinen toivomus liittyy siihen, että vaikka lakivaliokunnassa melkoinen työruuhka tällä hetkellä onkin, olisi toivottavaa, että tämä asia saataisiin melko pikaisesti käsiteltyä eikä jäisi pinon pohjimmaiseksi makaamaan.