Täysistunnon pöytäkirja 17/2009 vp

PTK 17/2009 vp

17. TIISTAINA 3. MAALISKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2007

 

Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta keskittyi mietinnössään siviilikriisinhallintaan ja Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen kehitykseen.

Kehitysyhteistyömäärärahojen osalta toistan nyt heti aluksi tässä salissa aikaisemminkin esiin tuomani kritiikin kehitysyhteistyömäärärahojen tasosta. Tämä on ollut myöskin valiokunnan yksimielinen kanta koko meneillään olevan vaalikauden aikana. Eli Suomi on EU:ssa selkeästi sitoutunut saavuttamaan kehitysyhteistyömäärärahojen 0,51 prosentin bruttokansantuotetason vuoteen 2010 mennessä — se on ensi vuonna. Ennen taloustaantumaan ajautumista Suomi ei ollut saavuttamassa tätä tasoa. Nyt on jokseenkin paradoksaalista, jos Suomessa nimenomaan taantuman ansiosta käykin niin, että hallitus voi ehkä todeta saavuttaneensa tämän tason ensi vuonna. Aika outoa, että mitä syvemmälle Suomi sukeltaa, sitä solidaarisemmiksi tulemme kehitysmaita kohtaan. Miljoonat eivät muutu, mutta prosentit muuttuvat.

On sanottu, että me tarvitsemme tämän näytön nimenomaan tavoitellaksemme YK:n turvaneuvoston vaihtuvan jäsenen paikkaa. Tämähän ei saa olla näin. Se tietysti on hyväksi meille, kun tätä paikkaa tavoittelemme, mutta kyllä meidän on vaan yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti tämän kehitysmaavastuumme vuoksi pidettävä huolta näistä tavoitteista.

Minua on tässä parin vuoden aikana hieman harmittanut se, että julkisesti puhutaan niin paljon tästä 0,7 prosentin tavoitteesta ja jätetään kokonaan mainitsematta tämä EU:lle antamamme sitoumus 0,51:stä. Kysymyshän on siitä, että 0,7 kuuluu seuraavan eduskunnan ja seuraavan hallituksen saavutettavaan tasoon. Ja näin ollen katson, että puhuminen tästä 0,7:stä on eräällä tavalla vastuun välttämistä tästä 0,51:stä. Mutta kuten totesin, voi olla, että mitä syvemmälle Suomi sukeltaa, sitä kauniimmalta näyttää meidän kehitysyhteistyövaraprosenttimme.

Kansainvälisestä talouskriisistä huolimatta on ensiarvoisen tärkeätä, että vauraiden maiden hallitukset kantavat vastuunsa kehitysmäärärahojen suunnitelluista korotuksista vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Rahoituksen ohella toinen kehityspolitiikan tärkeä kehittämiskohde liittyy tuloksellisuuteen ja politiikkajohdonmukaisuuteen. Kehityspoliittinen johdonmukaisuus tarkoittaa sen varmistamista, että kehityspolitiikan tavoitteet ja tulokset eivät heikenny kehitysmaihin vaikuttavien muiden politiikkojen vuoksi ja että nämä muut politiikat tukevat kehitystavoitteita.

Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti edellyttänyt, että kehityspoliittisen kertomuksen arvioita Suomen kehityspolitiikan ja EU:n toiminnan johdonmukaisuudesta on vahvistettava, ja me edellytämme, että jo seuraavassa kehityspoliittisessa kertomuksessa politiikkajohdonmukaisuuteen on kiinnitetty aikaisempaa suurempaa huomiota. Esimerkiksi on johdonmukaisesti pidettävä huolta siitä, että kehityspolitiikka korjaa niitä kielteisiä ilmiöitä, joita muun muassa ilmastonmuutos aiheuttaa jo tänä päivänä ja tulevaisuudessa maailmassa.

Siviilikriisinhallinnan osalta valiokunta otti hallituksen kertomuksen ohella tarkastelussaan huomioon viime vuoden elokuussa hyväksytyn siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian. Valiokunta on johdonmukaisesti korostanut, että siviilikriisinhallinnan resursseja tulee lisätä, ja valiokunta tervehtiikin tyydytyksellä vuoden 2009 menoarvioon sisällytettyä linjausta, jonka mukaan siviilikriisinhallinnan rahoitustaso nostetaan noin 18 miljoonan euron tasolle. Tämä mahdollistaa Suomen osallistumistason nostamisen pysyvästi noin 150 asiantuntijan tasolle. Valiokunta toivoo, että siviilikriisinhallinnan rahoitustaso olisi nyt saatu pysyvästi nousevalle käyrälle, mutta on toki tietoinen siitä, että osallistumistason kohottaminen edellyttää kotimaisten valmiuksien määrätietoista kehittämistä, jotta muun muassa koulutetun henkilöstön saatavuus voidaan varmistaa. Ei ole aina suinkaan itsestäänselvää, että löytyy halukasta väkeä lähtemään näihin projekteihin.

Mitä tulee sitten näihin puheenvuoroihin ja ajatuksiin tämän kertomuksen käsittelyn kehittämisestä, niin kannatan sitä, että eduskunnassa pohditaan perusteellisesti, mikä olisi tarkoituksenmukaisinta tulevaisuudessa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden alussa Latvia ilmoitti vähentävänsä 100 prosentilla kansallisia kehitysyhteistyömäärärahojaan, Irlanti 10 prosentilla ja Italia 20—75 prosentilla. Siksi puheenjohtaja ed. Salolaisen puheenvuoro kehitysyhteistyömäärärahojen kohtalosta on enemmän kuin akuutti tällä hetkellä Euroopassa.

Ensi vuonna todellakin tulee aika, jolloin Suomen kaltaisten maiden pitäisi noudattaa EU:ssa itse asettamiaan tavoitteita kehitysyhteistyömäärärahojen suhteen. Siksi onkin vähintään hämmentävää, että kun hallituksella on ollut tiedossa tämä eduskunnan tahtotila, niin tammikuun lopussa hallitus on antanut kannanoton EU:n ensi vuoden budjetin painopisteistä, joissa ei sanallakaan, siis ei sanallakaan, mainita kehitysyhteistyötä tai sille asetettavia tavoitteita.

Mielestäni tämä jälleen osoittaa, että vaikka eduskunta ja erityisesti ulkoasiainvaliokunta on kerta toisensa jälkeen täällä jopa lausumien muodossa korostanut kehitysyhteistyön merkitystä suomalaiselle politiikalle ja myös suomalaiselle, sanotaanko, ulkopolitiikalle, niin siitä huolimatta Suomen hallitus syystä tai toisesta haluaa jälleen kerran osoittaa kääntävänsä selkänsä maailman lapsille. Tästä olen todella pahoillani.

Olin iloinen siitä, että puheenjohtaja ed. Salolainen nosti tämän siviilikriisinhallinnan ja sen resurssit näin näyttävästi äskeisessä puheessaan esiin. Vasemmistoliitto on jo pitkään ollut huolissaan siitä, että kuilu sotilaallisen kriisinhallinnan rahoituksen ja siviilikriisinhallinnan rahoituksen välillä kasvaa, ja valitettavasti näin on käymässä myös lisätalousarvion käsittelyn jälkeen.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Arvostan sitä, että ulkoasiainvaliokunta puheenjohtaja Salolaisen johdolla sitkeästi kerran toisensa jälkeen nostaa esiin tämän kehitysyhteistyön määrärahojen noston tarpeen ja samalla moittii hallitusta siitä, että ei olla saavuttamassa näillä näkymin asetettuja tavoitteita.

Mutta toisaalta on aika ristiriitaista, että samaan aikaan, kun eduskunta moittii sitä, että näitä määrärahoja ei riittävästi nosteta, sitten eduskunnan enemmistö kuitenkin äänestää sellaisten päätösten puolesta, joita perusteluissa ja jopa ponsissa moittii.

Kyllä itse asiassa ihan alun perin tuon 0,7 prosentin tavoite asetettiin jo vuodelle 2010, ja sen vuoksi en pidä mitenkään epärelevanttina, että siitä puhutaan. Toki tällä hetkellä tilanne on se, että tuo tavoite on jo karannut mahdottomaksi ja epärealistiseksi, mutta alun perinhän nimenomaan YK-tasolla Suomi sitoutui siihen, että 0,7 prosenttiin olisi päästy jo vuonna 2010.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jo Riossa vuonna 1992 pohjoiset hyvinvoivat valtiot sitoutuivat nimenomaan kehitysyhteistyöhön, ja näitä sitoutumia ei ole toteutettu. Vuosittain ilmastokokouksissa tämä asia on tullut ilmi ja esille, ja myös nyt Kööpenhaminassa tänä vuonna varmasti tämä kysymys tulee jälleen, miten pohjoiset rikkaat maat ovat valmiit tukemaan kehittyviä maita ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. Oli hyvä, että puheenjohtaja Salolainen otti ilmastonmuutoksen vastaiset toimet esille.

Toinen asia, missä meidän pitäisi olla aktiivisempia, on globaalin väestöräjähdyksen ongelmien nostaminen kansainvälisessä yhteisössä esille, siis Euroopan unionissa luonnollisesti, mutta nimenomaan YK:ssa. Tämä asia on jäänyt vahvasti sivuun 1990-luvun alun jälkeen. Siellä on hyvin epäpyhä liittouma, siellä on islam, siellä on toisaalta Rooma ja kolmanneksi sitten Yhdysvaltain raamattuvyöhyke, jotka ovat löytäneet toisensa tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Todellakaan, jos Suomi ei vastaa omista kehitysyhteistyötavoitteistaan, YK:n turvaneuvostoon on turha hakea. Mitä tulee siihen, mitä meidän arvoisa valtioneuvostomme tekee asiassa, niin valtioneuvoston päätökset voivat ainoastaan 0,7 prosenttiin tavoitella vain sitä kautta, että meidän bruttokansantuotteemme laskee niin paljon, että tuo prosenttiluku nousee, ja se on ainakin selvä, että toisen tyyppisiä esityksiä ei ole näkynyt.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! En minäkään halua kehitysyhteistyömäärärahojen vastustajaksi leimautua. Olen niitä kannattanut ja kannatan vastaisuudessakin. Mutta kyllä tässä keskustelussa on kuitenkin syytä katsoa mitalin molemmat puolet, jos jonkinlaista taktiikkaa koettaisi laatia, miten kohtaamme sen kansainvälisen arvostelun ja paineen, jota meihin kohdistuu näissä asioissa, puhutaanko prosenteista vai puhutaanko euroista.

Jos me läpivalaisemme meidän oman budjettimme ja vertaamme kehitysyhteistyömäärärahojen euromääräistä kasvua, niin kulmakerroin erittäin jyrkästi kasvava. Se kestää keskustelun millä foorumilla tahansa. Voisiko sanoa, että tähän asti on ollut mukava ongelma, kun bruttokansantuote on noussut niin valtavasti, että kehitysyhteistyömäärärahojen euromääräinen kasvu, sen prosenttiosuus, ei ole pysynyt näissä tavoitteissa, ei ole ylletty. Nyt tulee käänteinen kuvio tämän kaamean finanssikriisin aiheuttamana, bkt laskee ja saavutamme tavoitteet.

Tuntuu aika nurjalta, mutta, ed. Salolainen, ei tämä ole ainutlaatuista tällä hallinnonalalla, koska liikennemäärärahojen kohdalla käy täsmälleen samoin. Tarvittiin lama, että saadaan hankkeita liikkeelle. Ei niitä tehty ylijäämäisellä budjetilla, niitä tehdään alijäämäisellä budjetilla ja velkarahalla. Pakko tehdä, jotta työllisyyttä voidaan ylläpitää. Sama koskee keskustelua tulo-eroista. Ainahan laman aikana tuloerot ovat kaventuneet, esimerkiksi pääomatulot pienenevät siihen mittaan. Tämä toimii vähän epäloogisella tavalla. Tässä on yksi suuri käytännön esimerkki, minkä puheenjohtaja Salolainen toi täällä erinomaisen hyvin havainnollisella tavalla esille.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Saarinen totesi, meillähän on jo pitkään kymmenillä miljoonilla euroilla noussut tämä absoluuttinen summa, ja nyt kun bkt supistuu, niin tavoite lähenee. On tämä kanssa nyt sitten eräänlaista paradoksia.

Mutta kyllä näissä asioissa täytyy myös pystyä katsomaan sen vaikuttavuuteen. Meillä on kehitysapukohteita ympäri maailmaa lukuisia, joihin on kymmeniä vuosia kannettu rahaa, ja mikä on vaikuttavuus? Kyllä tämäkin täytyy uskaltaa sanoa. Se on ihan selvä, että diktatuurien ja sellaisten porukoiden tukemista, jotka omaa kansaansa sortavat vuosikymmenestä toiseen, minä en kyllä hyväksy. Täytyy sanoa, että Suomen kehitysapukohteet tältä osin ovat olleet kriittisessä tarkastelussa, me emme mitään mukabeja tue, eikä pidäkään.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Ed. Saariselle totean, että kyllä tämä prosenttilaskelmatapa on ainoa oikea. Dollareista puhuminenhan veisi siihen, että ei olisi mitään vertailumahdollisuutta eri maiden kesken. Maat ovat erikokoisia, ne ovat eri kehitystasoilla. Tämä on se solidaarisuusmitta, tämä prosenttiluku. Me olemme sitoutuneet 0,7:ään, ja on vain sääli, ettei sitä lupausta pystytä toteuttamaan.

Ed. Soinille totean, että te vastustitte — ainakin halusitte tuoda sellaisen kuvan julkisuuteen — pakolaisten ottamista meidän maahamme, ja kun käsiteltiin kehitysapua viime joulukuussa budjettia tehtäessä, te esititte, että kehitysapuakin leikataan. Te ette halua mitenkään auttaa näitä köyhimpien maiden ihmisiä, ette siellä paikan päällä ettekä siten, että edes ne surkeimmassa jamassa olevat voisivat tulla näihin kehittyneisiin maihin. Asemäärärahoja taisitte kannattaa, jos muistan oikein.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vaan todeta, että ulkoasiainvaliokuntahan on ollut erittäin johdonmukainen omissa lausunnoissaan ja kannanotoissaan kehitysyhteistyömäärärahojen tavoitteiden saavuttamisen osalta tällä vaalikaudella ja aikoo kyllä sitä olla jatkossakin ja luoda painetta hallituksen suuntaan. Se on meidän kansainvälisen, globaalin, vastuumme kannalta hyvin tärkeä tavoite.

Arvoisa puhemies! Varsinainen puheenvuoroni koskee nyt erityisesti tätä pitkän linjan kriisinhallinnan resursointia ja koko meidän kriisinhallintapolitiikkaamme. Mehän tässä lausunnossamme katsoimme, että tässä turvallisuuspoliittisessa selonteossa pitkän linjan kirjaus täytyy saada, ja sehän siinä nyt on. Siitä tullaan sitten turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä var-masti tarkemminkin keskustelemaan. Nyt on korkea aika kuitenkin nähdä eteenpäin riittävästi. Me puhumme tänään myöhemmin Tšadista, viikko kaksi sitten täällä puhuttiin Afganistaniin osallistumisesta. Mutta täytyy olla selvä visio, tavoite, kymmenen vuoden päähän, mikä on se Suomen panos kansainvälisessä kriisinhallinnassa ja mikä on kriisinhallinnan sisällöllinen jako siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan välillä, missä meidän painopisteemme ovat, miten ne resursoidaan.

Olemme kuulleet juuri asiantuntijoilta, että esimerkiksi Tšadin hankkeessa yksi sinne lähetettävä mies tai nainen maksaa yli 200 000 euroa, Afganistanissa puolet siitä, Kosovossa alle 100 000. Nämä ovat erittäin mittavia lukuja. Vanha sanonta "tuhat miestä, 100 miljoonaa" ei enää päde lainkaan. Nyt meidän täytyy keskittyä myös laadulliseen arvioon siitä, mitä kriisinhallintaan osallistuminen tulee meillä olemaan. Sen takia oli hyvin tärkeää, että tässä vastauksessa toimenpidekertomukseen valiokunta halusi avata tämän myöskin.

Sitten, puhemies, lopuksi totean vain sen, että tähän liittyy myöskin se siviilikriisinhallinnan oda-kelpoisuus, koska näillä siviilikriisinhallintahankkeillahan on tavattoman suuri vaikuttavuus ja parhaimmillaan Suomi on onnistunut hyvin siviilikriisinhallintatehtävissä. Esimerkiksi Afganistanissa siitä on hyviä kokemuksia. Näin ollen on hyvin välttämätöntä, että tätä painopistepohdintaa ja oda-kelpoisen rahan lisäämistä sinne pyrimme tavoittelemaan.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Olemme varmaan ed. Tennilän kanssa ihan yhdessä kuorossa täällä monta kertaa huutaneet väliin tai käyttäneet puheenvuoroja, että ei prosenteilla leipää osteta, eurot ratkaisevat, silloin kun olemme puhuneet suomalaisten köyhien ihmisten asemasta. Se on nimenomaan työväenliikkeen taholta esitetty vaatimus: tarvitaan euroja, kaupan kassalla prosenteilla ei saa mitään.

Tämä finanssikriisi mielestäni osoittaa nyt, tosin erittäin nurjalla tavalla, ajatelkaa, että jos lama Suomessa jatkuu, bkt edelleen laskee ja budjetissa kehitysmäärärahat pysyvät vakiona, että automaattisesti saavutetaan nämä prosentit. Mutta ei se niitä ihmisiä auta yhtään, meidän panoksemme euromääräisesti ei kasva maailmalla eurollakaan, jos bkt sukeltaa aina vaan alaspäin. Tätä tarkoitan, että meillä on suhteellisen puhdas kaula. Kun laitetaan meidän budjettimme hallintokuntien, pääluokkien, määrärahat ja katsotaan kasvukerroin, minkälaisella kulmakertoimella menot ovat kasvaneet missäkin toiminnassa, niin katsokaa, hyvät kollegat, mille tahansa kansainväliselle foorumille voi mennä sen kalvon kanssa ja näyttää, että Suomessa millään muulla hallinnonalalla ei ole ollut varaa näin voimakkaaseen menojen kasvattamiseen. Voimme tunnustaa, että me emme saavuta niitä prosentteja, meidän bkt:mme on tähän asti kasvanut niin voimakkaasti. Eli tässä keskustelussa täytyy kuljettaa molempia elementtejä mukana, ei niin, että pakoillaan jotain kansainvälistä vastuuta. Vastuuta kannetaan ja kehitysmaita autetaan, mutta tämä ei ole kuitenkaan sillä tavalla selvä, tämä pelkkä prosenttilukuun tuijottaminen. Tässä täytyy katsoa molempia, sekä euroja että prosentteja, ja myöskin suhdannetilannetta.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on maailmalla tullut tunnetuksi siitä, että se pitää sanansa. Olemme olleet uskollisia lupauksillemme, alkaen jo siitä ajasta, kun olimme oikeastaan ainut maa, joka maksoi Yhdysvalloille ensimmäisen maailmansodan aikaiset velat. Kehitysyhteistyössä olemme antaneet lupauksen toteuttaa YK:n 0,7 prosentin tavoite — tämä on toistettu monessa eri yhteydessä. Euroopan unionissa olemme sitoutuneet nostamaan kehitysyhteistyöpanoksemme 0,51:een vuoteen 2011 tultaessa. Tällä tavalla katsotaan nyt kaikkia maailman valtioita, pitävätkö ne sanansa ja ottavatko tosissaan sen hädän, joka on monta kertaa suurempi näissä kehitysmaissa kuin mitä se on Suomessa tai missään muussakaan kehittyneessä maassa, lamankaan hetkellä. Eli kyllä tämä prosenttisitoumus on välttämätön ja Suomen täytyy ottaa tämä tosissaan. Me olemme nyt Ruotsin kanssa samalla bkt:n tasolla, mutta meidän kehitysyhteistyöpanoksemme on noin puolet kansantuotteeseen suhteutettuna. Edellinen lama ei enää kelpaa selitykseksi.

Keskustelu päättyi.