Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on sen väärti asia, että tässä kannattaa puheenvuoro vielä käyttää, vaikka vastauspuheenvuoron sainkin perjantaina käyttää tässä asiassa.

Lyhyesti palautan mieliin, että tässä on tarkoitus lähettää 80 sotilaan vahvuinen jääkärikomppania Tšadiin, ja sen tehtävänä olisi partiointi, siviilien suojelu, rikollisuuden ehkäiseminen, yhteydenpito avustusjärjestöjen kanssa ja turvallisen toimintaympäristön luominen. Pataljoonan alueella on nykytiedon mukaan kaksi pakolaisleiriä ja 18 maan sisäisten pakolaisten leiriä, joissa on noin 160 000 pakolaista. Hallitus tietää, että Tšadin alueen pysyvä vakauttaminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja poliittisia ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Tältä pohjalta tässä pitäisi tehdä sitten ratkaisuja. Tässä hallitus on selostuksessaan ihan oikealla tiellä, mutta on syytä palauttaa mieleen, mistä alueesta itse asiassa on kysymys, kun puhutaan näin valtavan suurista maan sisäisistä pakolaisleireistä, huom., maan sisäisistä pakolaisleireistä. Sehän tarkoittaa sitä, että on täytynyt olla joitakin aivan erityisiä ympäristötekijöitä, jotka ovat johtaneet tähän.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on arvosteltu äskettäin yliopistolain yhteydessä Suomen yliopistolaitosta suurin piirtein kykenemättömäksi näihin tämmöisiin asioihin, joita aikamme vaatii, niin todettakoon, että yliopistoissa, niin Helsingin yliopistossa kuin Oulun yliopistossa ainakin, jossa olen toiminut opettajana, on kiinnitetty nimenomaan tähän alueeseen huomiota hyvin pitkän aikaa.

On kiinnitetty huomiota siihen, että Sahara laajenee suuren ilmastollisen muutoksen vuoksi 5—7 kilometriä vuodessa, ja tämä laajeneminen jatkuu aivan nykyisin puhuttavasta ilmastonmuutoksesta huolimatta niin kauan ja niin pitkälle kuin rajat tulevat vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että sillä alueella, jos ei sen aavikoitumisen pysäyttämiseksi tehdä jotakin, ollaan toivottomassa tilanteessa. Siis ei olla ratkaisemassa mitään ongelmaa, ollaan vain hetkellisesti toimimassa, että jollakin tavalla olisi vakaat olot. Ja se tarkoittaa sitä, että nämä 160 000—200 000 pakolaista ruokitaan muualta tuodulla ruoalla, elikkä siis joudutaan tämmöinen ruokahuolto hoitamaan, kasvattamaan ja tuottamaan nämä ruoat jossakin muualla.

Arvoisa puhemies! Näitten tällaisten operaatioitten heikko kohta on se, että siitä huolimatta, että tässä salissa on sitä pyydetty monta monituista kertaa, ei ole hallituksen taustavoimista, virkamiehistä, löytynyt porukkaa, joka kuvaisi meille sen, mitkä nämä olosuhteet ovat ja mitä niitten hyväksi voitaisiin tehdä. Ja mikä rooli Suomella voisi olla esimerkiksi siviilikriisinhallintaan varattujen määrärahojen avulla vaikuttaa ja toimia sen hyväksi, että ne ympäristöolot olisivat sellaiset, että ihmiset voisivat siellä elää? Mitään tällaista ei ole tänne saatu. Tämä on älyllistä laiskuutta siltä virkamieskunnalta, jolta voidaan tällaista panosta edellyttää.

Nämä selonteotkin ovat tällaisia lisukoita, muutaman sivun mittaisia monisteita, jotka ovat olleet tällaisia koko ajan. Minä olen yrittänyt puhua ulkoministereille tästä asiasta, viimeksi perjantaina, mutta ei kyllä viesti näytä menevän perille.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kuten ed. Pulliainen tässä kuvasi, tämä Tšad-operaatio on poikkeuksellinen operaatio. Suomi on nyt tietysti siellä ollutkin jo, tässä EU:n käynnissä olleessa kriisinhallintaoperaatiossa, noin 60 sotilaan panoksella, ja hallitus esittää nyt osallistumisen jatkamista ja laajentamista, kun YK ottaa siitä vastuun itselleen nyt 15. päivänä tätä kuuta, ja tästä muutama moitteen sana hallitukselle viime perjantain keskustelussa esitettiinkin, että ulkoasiainvaliokunta joutuu käsittelemään tämän asian ja tekemään mietinnön hyvin nopealla aikataululla. Sen asiantuntijakuuleminen itse asiassa alkoi tänään, mutta joka tapauksessa on tavoitteena, että tällä viikolla saadaan se myöskin palautekeskusteluun.

Tämähän tarkoittaa sitä, että tavoitteena on parantaa turvallisuustilannetta, edistää pakolaisten paluuta, humanitääristä toimintaa, jälleenrakennusta. Tämän operaation päätehtäviä ovat tšadilaispoliisien kouluttaminen siviilien ja pakolaisten turvallisuustilanteen parantamiseksi, ihmisoikeustilanteen tarkkailu sekä Tšadin viranomaisten koulutus ja alueellisen turvallisuuden tukeminen. Ja tämä on ollut, niin kuin sanottu, osa EU:n sotilaallista kriisinhallintaa, ja sen käytännön toteutushan on edennyt ripeästi viime vuosina sillä tavoin, että EU:n Tšad-operaatio on nyt eräänlainen esimerkki tulevaisuudessa ehkä useamminkin nähtävälle mallille, jossa EU vakauttaa turvallisuustilanteen sillanpääoperaatioilla ja luovuttaa sitten operaation johtovastuun myöhemmin toiselle organisaatiolle, kuten nyt YK:lle kahden viikon kuluttua. Tämä on hyvä esimerkki siitä.

Mutta tämä on äärimmäisen haasteellinen operaatio. Vaikka tähänastiset kokemukset ovat olleetkin pääosin myönteisiä, vaikuttaa siltä, että suomalaisia ollaan nyt lähettämässä yhä vaativampaan kohteeseen operaatioalueella. Tämä on aivan muuta kuin Afganistan tai Kosovo, aivan muuta. Siinä poiketen nyt tästä aikaisemmasta EU-johtoisesta missiosta mennään Sudanin subtrooppiselle alueelle, mennään syvälle viidakkoon, jossa siellä olevat miehet, naiset ja kalusto ovat äärimmäisen kovilla, ja sen takia on mahdoton tavallaan edes sanoa, minkälainen tämän operaation päätepiste ja tämän mission ulospääsy, se exit tulee olemaan, milloin ja minkälaisen kehityksen seurauksena. Sen takia minusta on hyvin tärkeätä, että erityisesti tämän Tšadin osalta tarvitaan semmoista välitarkkailua, tarvitaan välitarkkailua tämän operaation tavoitteiden saavuttamisen osalta ja tarvitaan välitarkkailua siitä, millä tavoin siellä sitten yksinkertaisesti suomalaiset niissä ääriolosuhteissa selviytyvät. Se on varsinainen extreme-kohde.

Kustannuksethan ovat myös poikkeuksellisen suuria. Siinä missä Tšad-operaatiossa yhden suomalaishenkilön lähettäminen siihen missioon maksaa vähintään 220 000 euroa vuodessa, Afganistanissa hinta on puolet siitä, Kosovossa alle 100 000 euroa. Tämä juuri kuvaa sitä, että pelkästään jo varustaminen näihin ääriolosuhteisiin, henkilöiden varustaminen plus sitten kuljetuskalusto, kaikki muu kalusto, tulee maksamaan valtaisasti.

Kysehän on nyt siitä, että meidän täytyy itsellemme tehdä selväksi se, minkä takia me olemme sinne lähettämässä suomalaisia. Tänään sattumalta tuli STT:n kautta uutinen, jossa tutkijat ovat tutkineet Suomen läsnäoloa Afganistanissa ja päätyneet siihen, että se liittyy tähän läntisen yhteistyön syventämiseen, mutta ovat sitten päätyneet siihen, että jopa kansanedustajille on epäselvää, minkä takia siellä ollaan. Tutkijoiden mukaan kahden viime vuoden aikana niin tasavallan presidentti, valtioneuvosto kuin eduskuntakin ovat selventäneet operaation päämääriä. Nyt tiedetään, mitä Afganistanissa tehdään ja mihin siellä tähdätään. Sen sijaan se, miksi Afganistanissa ollaan, on edelleen epäselvää jopa monille kansanedustajille.

Tässä kyse on siitä, että ulkoasiainvaliokuntahan jo kaipasi myöskin Afganistanin osalta selkeää poliittista ohjausta, joka vastaa muun muassa kysymyksiin, miksi Suomi osallistuu Afganistanin kriisinhallintaan ja jälleenrakentamiseen. Tämä keskustelu on meidän käytävä tässä salissa joka kerta, kun eduskunnalta kysytään selonteon kautta kantaa erilaisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Vaikka esitys perustuukin sitten valtioneuvoston ja tasavallan presidentin yhteiseen kantaan, niin viime kädessä tätä kolmikantaa ei voi tavallaan hajottaa, vaan kaikkien on oltava samaa mieltä, vaikka tasavallan presidentti viime kädessä sitten lopullisen päätöksen tekeekin.

Mutta se perusvastaushan on tässä tietenkin se, että Darfurin pitkään jatkuneen konfliktin vaikutukset heijastuvat naapurimaihin, myös tälle Tšadin alueelle, ja uhkaavat tämän alueen rauhaa, turvallisuutta, ja mikä tärkeintä, ovat uhanneet humanitäärisen avun perille menoa pakolaisleireille tavalla, johon EU ja YK ovat sitten päätyneet puuttumaan sotilaallisen kriisinhallinnan keinoin. Ja tietysti YK:n rooli tulee nyt olemaan tavallaan se johtajan rooli jatkossa. Tietysti mandaatti mutta myös se perusvastuu sen toteuttamisesta on YK:lla. Irlantihan tulee olemaan siinä se johtajavaltio, jonka osastoon suomalaiset joukot sitten liittyvät. Tämä mission lopullisen tehtävän täytyy olla minusta meillä hyvin selvänä, miksi siellä sitten tullaan olemaan.

Sen takia jo viimeksi vähän availtiin sitä keskustelua, puhemies, siitä, olisiko tämä sellainen tehtävä, josta pitäisi tehdä eräänlainen määräaikainen päätös. Myönnän, että se on hankalaa, mutta tietyllä aikaviipeellä täytyy voida tehdä väliarviointia myös poliittisella tasolla, koska kun mennään äärioloihin, äärimmäisen hankaliin ja vaikeisiin puitteisiin, joissa sen poliittisen ratkaisun aikaansaaminen ja sen näköalan luominen on vähintään yhtä hankalaa kuin Afganistanissa, vähintään yhtä hankalaa kuin siellä, vaikka ne ovat erilaisia hankkeita, niin joku näköala siitä ulospääsystä tästä hankkeesta pitäisi meillä jo tässä vaiheessa olla. Siksi eduskunta tarvitsee nyt riittävän tiedon, mikäli Tšadiin aiotaan jäädä useammaksi vuodeksi ja suuremmalla kuin nyt esitettävällä joukolla.

Ed. Pulliaisen äsken käyttämä puheenvuoro, joka oli kriittinen näitä operaatioihin osallistumista koskevia selontekoja kohtaan, on hyvin perusteltu. Mehän itse asiassa tarvitsisimme ja olisimme tällä vaalikaudella tarvinneet kokonaisvaltaisen selonteon, jossa olisi määritelty Suomen poliittinen linja ja tahtotila kokonaisuudessaan kriisinhallintaan. Meillä on nyt niin paljon näitä operaatioita siellä ja täällä meneillään, ja pyyntöjä Suomelle tietenkin tulee, koska meillä on hyvä maine ja paljon rauhanturvaamisessa perinnettä, mutta on hyvä muistaa, että ei meillä ole enää semmoisia perinteisiä rauhanturvatehtäviä, mitä joku Kypros tai Suez aikanaan olivat. Rauhanturvatehtävät ovat muuttuneet hyvin erilaisiksi. Ne ovat äärimmäisen vaikeita kriisinhallintaoperaatioita ja vielä niin, että kun valiokunnan asiantuntijakuulemisessa keskustellaan niistä riskeistä, mitä täälläkin tässä projektissa on, ne ovat todellisia. Ne ovat todellisia ja kapinallisjoukot voivat tehdä äärimmäisen vaikeissa poikkeuksellisissa oloissa, joihin suomalaisjoukot eivät ole tottuneet, sellaisia iskuja, sellaisia hyökkäyksiä, joihin täytyy ennakkoon myöskin näissä keskusteluissa ja kannanotoissa, mitä me täällä nyt määrittelemme, varautua.

Lopuksi vaan, puhemies, vielä totean sen, että kriisinhallintapolitiikka on erittäin keskeinen osio myöskin tätä turvallisuuspoliittista selontekoa, jonka palautekeskusteluun aikanaan tänä keväänä vielä tässä salissakin pääsemme. Minusta olisi hyvin tärkeätä, että eduskunta antaa siinä myöskin selkeitä viestejä, että tämä vanha käsitys siitä, että meillä on 100 miljoonaa käytettävissä ja sillä lähetetään 1 000 ukkoa maailmalle, ei enää toimi. Tällä hetkellä tarvitaan rahaa 120—130 miljoonaa euroa. Sillä saadaan paljon vähemmän. Siksi täytyy miettiä, mitkä ovat sisällöllisesti ja laadullisesti ne kohteet, jonne Suomen kannattaa ja tulee mennä vastatakseen siitä kansainvälisestä yhteisövastuusta, yhteisestä vastuusta, mikä meillä näissä asioissa on. Tähän toki vaikuttaa myöskin se, että mikäli Nrf, Naton nopean toiminnan joukkojen konsepti, on nyt tavallaan hiipumassa, niin sehän tulee tarkoittamaan sitä, että EU:n nopean toiminnan joukoille, Eubg:ille, saattaa tulla myöskin näissä asioissa aivan uudenlaisia haasteita tulevaisuudessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ulkoministeriltä kysyttiin silloin, kun tätä asiaa käsiteltiin täällä viime perjantaina, riskien arviointia. Sitä ei ole kylliksi tässä tehty, ja on syytä painottaa sitä tosiasiaa, että nyt ollaan todella menossa niin kutsutusti haastaviin olosuhteisiin eli siellä on vastassa uuden tyyppinen ympäristö monellakin tavalla ja myöskin menetyksiin ja tappioihin on varauduttava.

Mielestäni tässä kohtaa on syytä viitata muutamaan isompaankin kysymykseen, joihin ed. Pulliainen jo viittasi, ilmastonmuutoksen kysymykseen, Sahelin luonnonolosuhteiden jatkuvaan huononemiseen ja Saharan eteläisen puolen osan ympäristöongelmiin. Taustalla on myös varsin suuri perusongelma, nimittäin väestönkasvu suhteessa elinolosuhteisiin. Väestöräjähdys Afrikassa on ongelma ja, aivan oikein, mikään maa ei ole pystynyt parantamaan elintasoaan ilman, että se on pystynyt kontrolloimaan väestönsä määrää ja estämään sen ylilisääntymistä.

Tämä kysymys siitä, että nyt ollaan menossa Afrikkaan, on siinä mielessä tärkeä, että Afrikka on ollut suurvaltojen näkökulmasta, etenkin Yhdysvaltojen näkökulmasta, sivumaanosana ja sodat Irakissa ja Afganistanissa ovat kiinnittäneet erityisesti Yhdysvaltojen huomion. Toivon mukaan Yhdysvallat nyt on muuttamassa myös omaa politiikkaansa niin, että se ottaa vastuuta myös Afrikan tulevaisuudesta.

Kysymyksessä Suomen näkökulmasta on myös siinä mielessä tärkeä hanke, osallistuminen kriisinhallintaoperaatioon Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, että se on YK:n hallinnoima operaatio. Näillä edellytyksillä ja näissä olosuhteissa mielestäni tällaiseen voidaan osallistua.

Myös on tärkeätä se, että Afrikassa jatkuvasti syvenevä väkivalta etenkin suurten järvien alueella ja Itä-Kongossa voitaisiin jatkossa saada kontrolliin. Se ei liity tähän operaatioon, mutta ympäristön tuhoaminen ja sellaisten kädellisten lajien kuten vuoristogorillojen sukupuuttouhka on asia, jolta pohjoiset maat, kehittyneet maat, eivät voi sulkea silmiään, nimittäin taustalla on usein sademetsäpuun ryöstö, tunnetut ongelmat kuten veritimantit ja kaiken kaikkiaan siirtomaatalouden jälkeensä jättämä pirstaloitunut valtio, jonka pohja on rakennettu eri väestöryhmien vastakkainasettelulle, niin kuin Ruandassakin oli tutsien ja hutujen suhteen, tutsit väestöryhmänä, jota aikoinaan siirtomaaisännät käyttivät hyväkseen nimenomaan hutujen alistamisessa. Tässä mielessä tämä alue on sellainen surullinen siirtomaakauden jälkeensä jättämä konfliktiseutu, nimenomaan tämä suurten järvien alue.

Mutta nyt Darfur ja Tšad ovat tässä kohteena. Ajatus siitä, että tässä suoritetaan myös seuranta ja katsotaan, mitkä ovat ne mahdollisuudet ajallisen läsnäolon suhteen, miten voidaan jatkossa siellä pysyä, on mielestäni myös tärkeä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen osallistumista myös jatkossa tähän YK:n kriisinhallintaoperaatioon Tšadissa voidaan pitää perusteltuna. Nythän suomalaiskomppanian vahvuus nousee näillä näkymin 80:een, ja täällä todetaan, että tehtävänä on partiointi, siviilien suojelu ja muun muassa rikollisuuden ehkäiseminen. Tehtävä on varmasti erittäin vaativa, se on tullut monissa puheenvuoroissa esille, eli olosuhteet ovat haasteelliset. Siellä käsittääkseni ei ole rautateitä, tiet ovat varsin huonossa kunnossa, ja en toista sitten niitä tavallaan haasteita, jotka muun muassa ilmaston puolesta tulevat eteen.

Kuitenkin pidän monestakin syystä perusteltuna sitä, että jatkossakin siellä suomalaisia on mukana. Nythän tämä EU-operaatio päättyy tämän kuun puolessavälissä ja sitten siirrytään periaatteessa YK-johtoiseen operaatioon. Aiemmin meillä on ollut jo moniakin näitä Nato-johtoisia. Suomen läsnäoloa voidaan perustella myös sillä, että todella näitä kansanmurhia, joita siellä mittavasti on tapahtunut, varmasti omalta osaltaan myös suomalaisten toimesta voidaan estää. Pakolaisten määrä on yli 2 miljoonaa, ja tapettuja on yli 200 000. Toisaalta Suomi on pyrkimässä myös YK:n turvallisuusneuvostoon ja varmasti tällaiset asiat tullaan myös noteeraamaan. Tietysti vaarallisilta tilanteilta ei voida välttyä, ja uskon, että kaikki sen eteen tehdään, että myös siellä olevien niin suomalaisten kuin muittenkin kriisinhallintaoperaatioon osallistuvien turvallisuus mahdollisimman hyvin turvataan.

Markku Laukkanen /kesk:

Herra puhemies! Tämä lähetekeskustelu on osoittanut sen, että laidasta laitaan tämän salin poliittiset ryhmät suhtautuvat tähän hankkeeseen suopealla tavalla, mikä tietysti on hyvä. Mutta sen haluan vaan sanoa, että tämä on aikamoinen hyppy suureen tuntemattomuuteen juuri näiden poikkeuksellisten olojen takia. Ja se, että me lähetämme Afganistaniin sata henkilöä turvaamaan vaaleja, on eräällä tavalla riskianalyysin kannalta helpompaa, koska siellä tiedetään ne puitteet ja olosuhteet jo paremmin, minne siellä mennään. Tässä tiedetään ne paljon huonommin.

On vaan fakta, että Tšadin itäosissa on nyt lähes puoli miljoonaa pakolaista, pääosa Darfurista tulleita, osa maan sisäisiä. Levottomuudet ovat kasvaneet, kapinallisten ja aseiden liikkuminen rajan yli on nimenomaan niitä keskeisiä riskitekijöitä, ja taistelut Sudanin ja Tšadin hallituksen eri kapinallisjoukkojen välillä jatkuvat. Niitä taistelevia ryhmiä on niin paljon. Ja koska aseellisia ryhmittymiä on paljon, ne muodostavat uhan sekä alueen siviiliväestölle että kansainvälisille toimijoille, ja tavallaan sitten kun ei ole kyse mistään järjestäytyneestä yhteiskunnasta, tämä laittomuus on aina humanitääristen toimijoiden kannalta se suurin haaste, ja sotilaallisiin kriisinhallintajoukkoihin kohdistuvan suunnitelmallisen ja suoran hyökkäyksen uhka arvioidaan tässä selonteossa pieneksi.

Tämä on sitä kriisinhallintaa, mutta samaan aikaan nyt, kun valiokuntakuulemista käydään, samaan aikaan kun meillä on lähetekeskustelu, niin voidaan todeta, että kyllä myös hyvin kriittisiä huomioita turvallisuusriskien osalta asiantuntijoiden taholta esitetään. Siihen liittyvät juuri tämä valtaisa maantieteellinen laajuus, äärimmäisen pitkät etäisyydet, puutteellinen infrastruktuuri, äärimmäiset sääolot, ja veden saannin varmistaminen esimerkiksi vie jo valtavasti resursseja. Alueella on paljon terveysriskejä, bakteereita, viruksia, loisia, kaikkia sairauksia jne. Nämä meidän on vaan hyvä tiedostaa, kun tätä ratkaisua olemme nyt tekemässä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan vielä lyhyesti, että perjantaina, kun asiasta keskusteltiin, silloin kiinnitettiin huomiota Suomen pyrkimykseen päästä jälleen YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi määräajaksi, ja se vilahti jo täälläkin tänä päivänä. Minä toivoisin hartaasti, että kun tällaisia poliittisia tavoitteita asetetaan, jotka sinänsä ovat luonnollisia ja järkeviä, niin samalla kiinnitettäisiin huomiota globaaliin vastuuseen ja siihen, että osoitettaisiin jo puheissa se, ainakin puheissa se, että ollaan valmiita syvällisemmin paneutumaan näihin asioihin ja pyrkimään todella vaikuttamaan siihen, että elinoloja vaalittaisiin ja niitten parantamiseksi tehtäisiin jotakin, koska tiedollista antia Suomella on vaikka kuinka paljon näissä asioissa annettavana, jos se vain kanavoidaan oikein.

Markku Laukkanen /kesk:

Herra puhemies! Todellakin, panitteko, ed. Pulliainen, merkille, että tämä asia nousi tänään esiin kaksi kertaa kahdessa eri yhteydessä, ensimmäisen kerran, kun puhuttiin kehitysavusta? Eiväthän nämä todellakaan ole mitään koplausasioita, että Suomen täytyy se kansainvälinen globaali vastuu kantaa huolimatta siitä, pyrimmekö turvaneuvostoon vaiko ei. Ei tämä varmasti ole kaupankäyntiä. Ne ansiot täytyy hankkia muilla areenoilla. Itse yritän vielä vastata siihen kysymykseen, miksi sinne tulisi mennä. Itse vastaisin niin, että tämä aktiivinen osallistuminen kansainväliseen toimintaan tarjoaa meille erinomaisen mahdollisuuden sekä osoittaa kansainvälistä vastuunkantoa että samalla sitten kehittää ja harjoittaa ja testata sitten reserviin perustuvia joukkoja ja niiden varustusta. Samalla me osoitamme sotilaallista osaamista ja kykyä puolustaa omaa maatamme. Tämän kaltaisella pragmaattisella suhtautumisella kriisinhallintaan Suomi on hankkinut erittäin paljon arvostusta. Jos sillä jotakin merkitystä sitten on tämän turvaneuvostojäsenyyden osalta, niin olisihan se hienoa. Se olisi samalla varmasti osoitus siitä, että Suomi on tässäkin työssä onnistunut.

Puhemies! Kun sitten palautekeskustelua tästä aikanaan valiokunnan mietinnön pohjalta käydään, minusta on hyvin tärkeää, että vielä kerran silloin palataan tähän peruskysymykseen, miksi me olemme valmiit lähtemään äärimmäisen vaikeisiin olosuhteisiin, myös sellaiseen missioon, jonka riskianalyysi pitää sisällään aika paljon epävarmuuksia.