Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin muutama havainto semmoisesta ajankohtaisesta asiasta kuin taloudesta, Suomen taloudesta ja Euroopan unionin, euroalueen ta-loudesta. Otan suoran lainauksen kohdasta 2.11 Valtiontalouden ja EU:n väliset rahavirrat: "Valtiontalouden tasolla Suomi maksoi vuonna 2010 EU:n budjettiin ja Euroopan kehitysrahastoon 1 583 miljoonaa euroa ja sai EU:n budjetista 1 149 miljoonaa euroa." Ja kun tämän vähennyslaskun sitten tekee, niin se näyttää miinusta reilusti yli 400 miljoonaa euroa. Sen lisäksi Suomi tuloutti vuonna 2010 EU:lle 152 miljoonaa euroa tulleja ja sokerimaksuja, ja vain neljäsosa elikkä tämä kantopalkkio sisältyy valtion tilinpäätökseen, eli sekin summa pitää huomioida.

Sitten semmoinen asia, mikä nyt osoittaa, mikä EU:n edunvalvonnan merkitys ja kansallisen itsekkyyden merkitys on, niin Suomen osuus Yhdistyneen kuningaskunnan maksuhelpotuksen rahoituksesta vuonna 2010 oli 81 miljoonaa euroa, joka oli noin 5 prosenttia Suomen maksuista EU:lle. Tämähän on asia, josta on ainakin minun eduskuntaurani aikana äänestetty joka syksy. Mutta, arvoisa puhemies, tämä ei ollut se varsinainen syy, vaikka ajankohtainen asia onkin, minkä takia pyysin puheenvuoron... (Hälinää)

...vaan kyse on aina ajankohtaisesta asiasta: työllisyydestä, työttömyydestä. Huhtikuun työllisyyskatsauksen mukaan meillä oli vielä 238 000 työtöntä, joista pitkäaikaistyöttömiä oli 57 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut hyvin huolestuttavalla tavalla, ja nuoria työttömiä oli 28 000, mikä sekin on aivan liikaa. Mutta millä pelimerkeillä valtion talousarviossa sitten yritetään käydä työttömyyden kimppuun? Se on tämä työ- ja elinkeinoministeriön pitkä momentti, 32.50.51 Työllistämis- koulutus- ja erityistoimet, ja se on kiinteä määräraha. Sen bruttosumma on ollut 588 miljoonaa, kun huomioidaan talousarvio ja lisätalousarvio.

Ja nyt tulee se kaikista ikävin asia: Kun on tarkoitettu, että nämä määrärahat kohdistuvat suoraan työttömiin henkilöihin, aloittaviin yrittäjiin ja semmoisiin yrittäjiin, jotka haluavat palkata tuella uutta työvoimaa, niin tästä määrärahasta jäi käyttämättä yli 50 miljoonaa euroa. Eli yli 50 miljoonaa semmoisesta rahasta, jonka eduskunta oli talousarviossaan edellyttänyt käytettävän ihmisten työllistämiseksi, aloittavien yrittäjien tukemiseksi ja sellaisten yrittäjien tukemiseksi, jotka haluavat palkata työvoimaa, vaikkapa sen ensimmäisen työntekijän, niin sitä rahaa jätettiin käyttämättä yli 50 miljoonaa euroa.

Ja kysymys kuuluu: Parempiko on säästää tässä paikassa kuin antaa tukea niille ihmisille, jotka todella sen tuen tarpeessa ovat, työttömät ja pienyrittäjät? Tästä asiasta olen keskustellut niin aiemman työministerin Sinnemäen kanssa kuin elinkeinoministeri Pekkarisen kanssa. Muistan eräänkin televisioväittelyn, missä ministeri Pekkarinen sanoi, että tänä vuonna tätä rahaa ei jää enää käyttämättä, mutta viime vuonna oli 50 miljoonaa ja sitä edeltävänäkin vuonna.

Eli kyllä haluan, että jos eduskunta tässä salissa jotain päättää, ja se päättää talousarvion kautta, päättää käyttää tietyt resurssit työllistämistoimiin, niin on täysin vastuutonta jättää tältä pitkältä momentilta, joka on työllisyyden hoidossa kaikkein tärkein momentti, melkein 10 prosenttia, kymmenesosan, rahoista käyttämättä semmoisessa tilanteessa, jossa meillä on pitkästi yli 200 000, 250 000 ihmistä työttömänä. (Martti Korhosen välihuuto — Timo Soini: Kai Kataisen hallitus pistää tämänkin kuntoon!) — Niin, kun voi olla niin, että on helpompi haukkua tätä vanhaa hallitusta kuin tulevaa hallitusta, niin keskityn nyt sitten tässä siihen. — Täällä tekstiosassa on sanottu, että "toimenpiteiden kohderyhmiä olivat erityisesti nuoret, vastavalmistuneet, lomautetut, irtisanotut ja akateemiset työttömät", ja edelleen, että "työttömien ja lomautettujen osaamista ja työmarkkinavalmiuksia kehitettiin". No, onko nyt niin, että näiden kaikkien kohderyhmien asema on jo sillä tolalla, että rahaa ei enää tarvitse käyttää, vaan että sitä voi 50 miljoonaa euroa säästää? Tämä on ikuisuusongelma työ- ja elinkeinoministeriössä, oli jo vanhassa työministeriössä. Onko täällä salissa tuleva työministeri, niin voin antaa pari ilmaista neuvoa, kuinka tämän asian voi hoitaa.

Ensinnäkin tämä kiinteä määräraha muutettaisiin siirtomäärärahaksi, vaikka kaksivuotiseksi siirtomäärärahaksi, mutta sille laitettaisiin semmoinen velvoite, että nyt kun pakolla vuodenvaihteessa työ- ja elinkeinotoimistot joutuvat täsmäyttämään rahansa kesken toimenpiteittenkin, niin tehtäisiin niin, että määrärahoja saisi jonkun verran ylittää, esimerkiksi 5 prosenttia toimiston kokonaispotista, mutta jos raha menisi yli, niin se vähennettäisiin seuraavan vuoden rahoista, jolloinka tämmöisiä hallitsemattomia, kohtuuttomia ylityksiä ei tulisi. Ja kaikki henkilöihin ja yrityksiin kohdistuvat toimenpiteet voitaisiin suunnitella joustavasti, koska vuodenvaihteessa ei olisi sellaista katkosta. Tässä aivan ilmainen neuvo, joka varmaan tulisi toimimaan ja auttaisi niitä ihmisiä ja yrityksiä, jotka todella ovat tuen tarpeessa.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Heti kärkeen tulee kiittää valtiovarainministeriä erinomaisesta työstä. Nyt käsiteltävänä oleva valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2010 on erinomainen katsaus Suomen valtiontalouden nykytilaan ja niihin haasteisiin, joista tässäkin salissa ja talossa tullaan varmasti vielä monta juttua vääntämään. Suosittelenkin lämpimästi kollegoilleni tutustumista tähän merkkiteokseen, jos vaan valtion talousasiat sattuvat kiinnostamaan.

Tilinpäätöskertomuksen parasta antia on siihen sisällytetty kuvaus Suomen talouden keskeisimmistä haasteista. Kuvauksen mukaan Suomi on toipunut hyvin vuonna 2008 alkaneesta maailmanlaajuisesta talouskriisistä. Taustallahan tässä on kansainvälisen talouden nopea kohentuminen, josta tulleet positiiviset kasvuimpulssit ovat välittyneet myös meidän viennistämme hyvin riippuvaiseen kansantalouteemme. Samalla on kuitenkin selvää se, että taloutemme kasvu on edelleen varsin hataralla pohjalla ja taloustaantumaa edeltäneen tason saavuttaminen Suomen taloudessa kestänee useita vuosia. Siksi niin huomenna nimitettävän uuden hallituksen kuten sitä seuraavienkin hallitusten tulee harjoittaa viisasta ja mieluummin jopa hieman ärhäkkää talouspolitiikkaa kasvun edellytysten ylläpitämiseksi, valtion holtittoman velkaantumisen kuriin saamiseksi sekä etupäässä väestörakenteen muutoksista aiheutuvan pahenevan julkisen talouden kestävyysvajeen kaventamiseksi.

Arvoisa puhemies! Toki taloudellisen maltin ja taidon ohella tarvitsemme myös enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Niin, ja kyllä, vaikka siitä ei kaikissa puolueissa pidetäkään, enemmän EU:ta ja Eurooppaa. Jos jotakin käynnissä oleva euroalueen kriisi on opettanut, niin sen, että euroalueen talous kaipaa enemmän koordinaatiota, tiukempaa valvontaa, sanktioita ja säätelyä potentiaalisten uusien Kreikka-tapausten syntymisen estämiseksi.

Meillä pienenä ja avoimena kansantaloutena, joka on riippuvainen meidän oman kotimarkkinamme vakaudesta ja toimivuudesta kaikissa olosuhteissa, ei ole pidemmän päälle varaa joutua aina maksumieheksi, erityisesti tilanteissa, jossa joku yhteiseen europöytään kuuluvista maista ei ole pitänyt omista asioistaan huolta, saati sitten pitänyt muita saman pöydän tahoja edes informoituina omista talouden ongelmistaan. Siksi komission piirissä ja tulevissa Eurooppa-neuvoston kokouksissakin esillä oleva EU-talouden tiukempi koordinaatiopaketti on merkittävä askel parempaan suuntaan.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! En ole ehtinyt tähän 376-sivuiseen valtion tilinpäätöskertomukseen syventyä niin hyvin kuin edustaja Sinuhe Wallinheimo mutta päätin täältä kuitenkin ottaa erään tärkeän yksityiskohdan nyt esille tässä salissa eli valtion velkaantuneisuuden.

Suomen valtionvelka oli toissa vuoden lopussa eli 31.12.2009 kaikkiaan 64,281 miljardia euroa eli jokaista suomalaista kohden 12 132 euroa. Velka kasvoi viime vuoden aikana 10,871 miljardia euroa, eli sen määrä oli vuoden 2010 lopussa 75,152 miljardia euroa eli 13 977 euroa per suomalainen. Vuosittainen velka kasvoi siis 1 845 euroa per suomalainen vauvasta vaariin. 1 845 euroa per jokainen suomalainen kasvoi siis velka viime vuonna. Kun tässä salissa olemme lähes kaikki, myös peruskunnan valtuutettuja, niin tiedostamme hyvinkin, että jos kunnalla on velkaa äsken mainittu 1 845 euroa per kuntalainen, niin se on monen kunnallisen päättäjän mielestä liian paljon. Valtiolla tullee olemaan velkaa tämän vuoden lopussa lähes 80 miljardia euroa eli 14 806 euroa per jokainen suomalainen. Tiedostamme kaikki, että se on liian paljon. Tämän vuoksi olisi paikallaan vähentää valtion velkataakkaa tulevina vuosina eikä lisätä sitä. Muistutan, että valtion budjetti on tänä vuonna 50 miljardia ja rapiat päälle ja velkaa tulee olemaan 80 miljardia vuoden lopussa (Markku Rossi: 85!)

Ihmettelenkin syvästi, että myös tuleva hallitus on omassa ohjelmassaan valmis lapioimaan suomalaisten veronmaksajien euroja Euroopan lähes suoritustilassa oleviin maihin. Näillekin velkamiljardeille olisi käyttöä myös Suomessa tiedostaen, että 700 000 suomalaista elää tänäkin päivänä köyhyysrajan, 1 080 euroa kuukaudessa, alapuolella.

Muistutan lopuksi, arvoisa puhemies, kaikkia edustajia ja eduskuntaryhmiä teosofiassa tutuksi tulleesta Karman laista, eli jokainen niittää sitä, mitä hän kylvää.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tässä on kutakuinkin viimeinen tilaisuus esittää kärkevää arvostelua vielä istuvaa hallitusta kohtaan, niin se on nyt tehtävä ja teen sen yhtymällä siihen, mitä edustaja Mustajärvi sanoi tästä pitkän momentin käytöstä. Aika monessa ely-keskuksessa rahat ovat loppu. Toisaalta sitten toisaalla rahoja on käyttämättä, ja tästä onkin hyvä siirtyä luontevasti tämän uuden ja hyvän hallituksen — sehän meni muuten aika hyvin näin lyhyellä kokemuksella — kiittämiseen, tai oikeastaan toiveitten esittämiseen. Toivon, että tämä uusi, huomenna nimitettävä hallitus, tekee välittömästi uuden lisäbudjetin, jossa se osoittaa määrärahoja tälle kyseiselle pitkälle momentille, että monessa ely-keskuksessa jo tilatut koulutukset voidaan käynnistää, kun nyt sitä ei ole vielä voitu tehdä rahanpuutteen vuoksi. Sillä tehdään todella paljon hyvää, ja siitä tämän uuden hallituksen on hyvä aloittaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Valtion tilinpäätöskertomuksessa puhutaan täällä sivulla 331 siitä, että Suomessa on sovittu näin: "Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa asettaa Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi määrällisen tavoitteen vähentää köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien henkilöiden määrää. Kertomusvuonna valmisteltiin Suomen kansallista ohjelmaa, jonka tavoitteena on poistaa 150 000 henkilöä köyhyys- ja syrjäytymisriskistä."

Nyt kuitenkaan tämä ei tule toteutumaan. Tämä nykyinen uusi hallitusohjelma on luvannut korottaa heikommassa asemassa olevien perusturvaa 100 euroa kuukaudessa, mutta se ei tule auttamaan niitä henkilöitä, jotka ovat toimeentulotuen varassa. Tällaiset toimenpiteet, joita uusi hallitus tulee toteuttamaan, eivät todellisuudessa kosketa juuri niitä tuhansia heikommassa asemassa olevia henkilöitä, kuten yksinhuoltajia. Toivoisinkin, että seuraavassa kertomuksessa lukisi siitä, että me olemme oikeasti vähentäneet tätä määrää, eikä sitä olisi vaan heitetty kirjaimeksi tänne kirjaan.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiviniemen hallituksen kansanedustajana ja hallituspuolueen jäsenenä on mielenkiintoista käyttää puheenvuoro valtion tilinpäätöskeskusteluun liittyen.

Ensinnäkin haluan (Erkki Virtanen: Nyt edustaja voi puhua ihan vapaasti!) — toivoa, että edustaja Erkki Virtanen toimii yhtä rehellisesti kuin hän aika ajoin toimi myös oppositiossa ollessaan (Pentti Oinonen: Takkiin tuli!) myös uuden hallituksen aikana. Kun arvostelitte esimerkiksi kuntataloutta tässä menneinä vuosina ankarasti, niin kuitenkin nimenomaan viime vuoden kuntatalouden näkökulmat olivat huomattavasti erilaisia kuin arvostelunne käytännössä osoitti. Ei kuntataloudessakaan mitään syytä riemuun ole, se on tietysti totta.

Mutta nyt sitten kun käydään katsomaan uuden, tulevan hallituksen, Kataisen sosialistihallituksen, (Naurua) tulevaa linjausta kuntatalouteen, on nähtävissä kyllä se, (Markus Mustajärvi: Kunpa olisi!) että nyt sitten tuleekin kylmää kyytiä. Edustaja Virtanen, mitäs te nyt sitten sanotte tulevan hallituksen kaudella niille kunnille, jotka joutuvat toteamaan, että pussi on tyhjä ja oman hallituksen toimesta vielä kaiken päälle? Kun tähän vielä lakkautetaan pienet lukiot ja tehdään monta monituista muutakin toimenpidettä, niin siinäpä sitä miettimistä sitten piisaakin. Kun minä tunnen ja tiedän teidät rehelliseksi edustajaksi, niin tässä suhteessa odotan mielenkiinnolla tuota uuden kauden alkua, kuinka näitä vaikeita kysymyksiä lähestytään. Lisäbudjetit ovat korjaavia budjetteja, ja niitä toki tarvitaan, se on varmasti totta. Eduskunta ottaa kaikki esitykset mieluusti vastaan ja katsoo sitten asiaa eteenpäin.

Mutta, arvoisa puhemies, miksikö sitten oikeastaan halusin pyytää tämän puheenvuoron? Syy on se, että todellakin, kun täällä kiinnitettiin huomiota myös valtiontalouden velkaantumiseen, esitin kritiikkiä jo silloin, kun eduskunta hyväksyi valtionvelan myöntövaltuuden korottamisen 110 miljardiin euroon. Kun tänä päivänä tarkastellaan tuota tilannetta, niin ehkä se 100 miljardia olisi ollut parempi, koska se olisi hillinnyt sitä velan korottamisen määrään, sen kasvun määrää. Vaikka nyt uudet ennusteet kertovat sen, että talouskehitys olisi kulkemassa ja kulkee ainakin toistaiseksi ja toivon mukaan jatkossakin myönteisesti eteenpäin, niin silti tuo valtion ensi vuoden talousarvion velkaantuneisuus ja velkaantumisen lisäaste tulee olemaan siellä 7—8 miljardin tasossa, ja se on ilman muuta liikaa.

Joka kerran, kun vaikkapa noin 20 prosenttia talousarviosta tai vähän vajaakin joudutaan lainaamaan, sehän kertoo siitä, että eletään yli varojen. Ja nyt tuo velan määrä tulee sitten tämän vaalikauden aikana saavuttamaan tuon 110 miljardin euron tason. Tämä kestävyysvajekysymys elikkä se, eletäänkö yli varojen, noin suomennettuna, on uuden tulevan hallituksen puitteissa jätetty sen verran kapealle tasolle, pienelle tasolle, että todellista ongelmaahan se ei lähde korjaamaan. Totta kai on toivottavaa ja olisi ollut vielä enemmän toivottavaa, että olisimme voineet ja voisimme nähdä tulevaisuudessa, kuinka sitten tähän kasvuun, talouden kehittämiseen pystytään panostamaan.

1990-luvun alussa, kun olimme samojen talousvaikeuksien äärellä, Ahon hallitus toteutti erittäin hyvän verouudistuksen, joka panosti dynaamisesti yritystoimintaan ja siihen, että nimenomaan saatiin sitten kasvua aikaan. Totta kai siellä tulivat sitten leikkaukset, joihinka edustaja Virtasenkin puolue pääsi osallistumaan taas sitten Lipposen hallitusten myötä. Tämä omalta osaltaan... — Edustaja ei ollut kyllä itse näitä tekemässä, sen haluan myös todeta, mutta puolueethan täällä noita linjauksia pitkälti tekevät. — Niin että ollaan kyllä ikään kuin ympäri käydään, yhteen tullaan -tilanteessa. (Markus Mustajärvi: Edustaja Rossilla on pitkä tilinpäätös!)

Siinä, kuinka pystytään sitten tämän viime vuoden tilinpäätöksen kautta peilaamaan tulevia talouden arviointeja, sen eduskunnan voiman ja viisauden pitäisikin sitten olla. No, hallitukset tietysti johtavat, ja tällä hetkellä tietysti täytyy sanoa, että Eurooppa ja Euroopan taloustilanne vie Suomeakin monella tavalla emmekä me voi pistää päätä pensaaseen, niin kuin kyllä jotkut ovat myös tehneet tuon Euroopan talouden kohdalla, koska ne ovat reaaliasioita, jotka vaan tulevat Suomen päälle, halusimmepa tai emme. (Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä) Siinä mielessä Suomen pitää pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin ja löytämään oikeasti ne asiat, joilla myös sitten taloutta parannetaan. Kuinka paljon pystymme vanhasta ottamaan oppia, se olisi tietysti sellainen 1 000 euron kysymys aina, ja kuinka paljon pystyisimme sitten hyödyntämään sitä tulevaisuudessa.

Mutta kun täällä esitettiin huoli siitä, että valtionvelan kasvua pitäisi hillitä, niin sitten tietysti on pakko myös kysyä myös se mitalin toinen puoli, mistä sitten leikataan, jos talouskasvua ei saada aikaan. Tähän keskusteluun meillä tietysti tulee olemaan tässä syksyn aikana kosoltikin aikaa sitten, kun arvioidaan sitä, kuinka tästä vanhasta saadaan oppia, jotta uutta pystytään viemään entistä parempaan suuntaan.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! En kyllä yhtyisi juurikaan edustaja Rossin sanoihin tuosta Ahon hallituksesta. Nimittäin Ahon hallituksen aikana vietiin muun muassa lapsiperheiltä lapsivähennykset, ja siitä on seurannut sitten sitä, mitä tässäkin kirjassa lukee, elikkä köyhyys on kasvanut maassa.

Täällä sanotaan sivulla 340, että "pienituloiset ovat pääasiassa työttömiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita. Lähes joka toinen työtön ja joka kolmas opiskelija on pienituloinen, kun taas palkansaajilla pienituloisuus on vähäistä."

Siitä asiasta voimme olla useampaa eri mieltä. Hämmästelen tätä lausetta täällä, kun me tiedämme, että maassa on 700 000—1 000 000 ihmistä osa-aikaisessa työsuhteessa, väliaikaisessa työsuhteessa ja epätäydellisessä työsuhteessa, ja kun tiedämme, että näistä töistä maksetaan keskimäärin 980 euroa kuukaudessa palkkaa — siis reilusti alle Euroopan unionin asettaman köyhyysrajan. Tätä yhtä lausetta hämmästelen täällä, ja toivon totisesti, että seuraava hallitus ei kaikkia eväitä myy vaan ottaa huomioon sen, että myöskin osa-aikaiset työntekijät ovat työntekijöitä ja työllä, totta vie, pitäisi elää.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossi, vasemmistoliiton edustaja SKDL oli Paasikiven hallituksessa vuonna 1945. Ehkä sieltäkin nyt löytyisi vielä jotain syntiä meidän niskaamme. Mutta kun nyt käsittelemme kuitenkin Kiviniemen hallituksen ohjelmaa ja kun täällä edustaja Niikko totesi, että tämä uusi hallitus ei anna näille toimeentulotuella oleville kaikkein köyhimmille mitään tai antaa vain sen 25 euroa, niin kyllä se antaa.

Köyhyyttä poistetaan köyhyystutkijoitten mukaan tässä maassa parhaiten sillä tavoin, että korotetaan nimenomaan perusturvaa, työttömyysetuuksia, sairauspäivärahoja. Sillä tavalla estetään ihmiset putoamasta sinne toimeentulotuelle ja autetaan osaa ihmisistä, niistä, ketkä nyt jäävät ilman sitä täyttä satasen korotusta sen takia, että he pääsevät pois sieltä toimeentulotuelta nöyryyttämästä itseään kerran kuukaudessa, kun joutuu selvittämään kaikki tulonsa, menonsa ja varallisuutensa, ja ennen kaikkea sillä, että kun sieltä toimeentulotuelta pääsee pois, niin ne rahat, jotka sen jälkeen ansaitsee, työmarkkinatuen 50 prosentin leikkausta lukuun ottamatta saa kaikki itselleen. Jos olet toimeentulotuella, niin menetät kaikki tai et saa yhtään niistä rahoista, jotka muuten ansaitset.

Tässä on se peruslähtökohta, miksi rahaa suunnattiin hallitusneuvotteluissa nimenomaan tänne työmarkkinatuen parantamiseen. Toki sitä olisi varmasti suunnattu enemmän sinne toimeentulotukeenkin, jos sitä olisi vaan ollut käytettävissä, mutta, edustaja Rossi, aion olla rehellinen tälläkin vaalikaudella ja totean tässä, että kuntatalouteen kohdistuvat leikkaukset ovat äärimmäisen epätoivottavia. Mutta kuten sanoitte, hallitus on päättänyt myöskin ryhtyä pienentämään valtion velkaantumista, ja nämä ratkaisut, kuten hyvin tiedätte, liittyvät toisiinsa, ja tästä syystä on jouduttu tekemään ikäviäkin ratkaisuja.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tilinpäätöskertomuksen lähettyvillä kuitenkin liikutaan tässä, vaikka tulevaa hallitusohjelmaa ikään kuin arvioidaan. Joka tapauksessa silloin, kun kuntataloudesta leikataan, siinä leikataan aina terveydenhuollosta, siinä leikataan silloin koulutuspalveluista, päivähoitopalveluista, kaikista niistä asioista, jotka koskettavat ihmisiä, elikkä valtionvelan maksumiehiksi joutuvat lopuksi tavalliset ihmiset ja palvelut. Mitenkä kauaksi se vielä viedään sitten pahimmassa tapauksessa, on sitten toinen kysymys.

Herra puhemies! Edustaja Tolppasen kohdalla haluan todeta kyllä sen, kun hän sanoi, että Ahon hallituksen aikaan toteutettiin sosiaalipoliittisesti huonoja ratkaisuja, että kun viittasin nimenomaan veroratkaisuun, niin sillä luotiin pohjaa sille, miten saatiin Suomea nostettua ja vietyä ylöspäin. Hyvin tarkkaan seurasimme eduskuntaryhmässä myös sitä, kun ministeri Huuhtanen oli puolustamassa hallituksen sisällä silloin Ahon hallituksen aikaan, että nimenomaan sosiaaliturvaan ja pienimpien tulojen varassa elävien ihmisten asioihin ei puututa. Meno muuttui kyllä ihan täysin sitten, kun tuli Lipposen ensimmäinen hallitus ja alkoivat leikkaukset tapahtua. Tämä oli se sosiaalipoliittinen linja, ja kyllä uskon, että sitä voidaan vähän laajemmassakin seminaarissa tarkastella nimenomaan itse kunkin hallituksen toimenpiteiden ajalta. Keskusta on ollut perusturvaa puolustamassa kautta aikain.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että tulevien hallituspuolueiden edustajat mahtuvat tässä salissa kahden käden sormiin. Täällä esimerkiksi edustaja Rossi antoi minun mielestäni kohtuullisen hyviä eväitä. Mutta varsinaisen puheenvuoron pyysin siksi, ja nimenomaan edustaja Rossiin viitaten, että ei meidän välttämättä tarvitse ensi vuonna eikä tulevina vuosina leikata budjetista mitään, kunhan laitetaan harmaa talous kuntoon tässä maassa. Valtiohan menettää asiantuntijoiden mukaan 4—5 miljardia euroa vuodessa. Siellä olisi rahaa, millä täyttää budjettia.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Virtanen, mainitsit kutakuinkin niin, että köyhyyttä poistetaan poistamalla köyhät toimeentulotuesta. Viittasit siihen, että heidät siirrettäisiin työelämään, mutta tosiasiassa tämähän ei ole niin helppoa, ja vasemmisto varmasti sen tietää.

Jos nyt ei kukaan sitä vielä tahdo ymmärtää, niin tämä 100 euron lisäyshän koskettaa nyt siten niitä työttömyyskorvauksia saavia henkilöitä, jotka tulevat toimeen sillä jossakin määrässä, mutta sitten he joutuvat kuitenkin menemään sosiaaliluukulle sen vuoksi, että he saavat vuokransa maksettua, ja sitten kun he menevät vuokraan hakemaan rahaa, niin leikataan tämä tullut satanen, katsotaan tuloksi, joten käytännössä ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat henkilöt eivät saa pennin euroa lisää. Siinä mielessä tämä ei ole mikään lisäys heikompiosaisten hyväksi, kuten annoit ymmärtää, ja siinä mielessä ihmettelen, miten vasemmisto voi yhtyä tällaiseen kokoomuslaiseen silmänkääntötemppuun, että ikään kuin annetaan jollekin jotakin ja todellisuudessa sitten toisella kädellä otetaan pois.

Tosiasiassa tuleva uusi hallitus leikkaa kuntien hyvinvointia ja niitä palveluita. Muistaakseni, oliko se, 600 miljoonaa euroa leikataan sieltä pois. Eikö se käytännössä nimenomaan heikennä kuntalaisten hyvinvointia ja heidän selviytymistään? Kuinka sinä voit sanoa, että se auttaa heitä?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko, teidän kannattaa nyt tutustua, mitä ihan oikeasti tapahtuu. Tämän työmarkkinatuen ja toimeentulotuen korotuksen lisäksi siellä korotetaan myöskin asumistukea, mikä estää näitä leikkauksia, ja tässä ratkaisussa työmarkkinatukea saaville annetaan bruttona 310 miljoonaa euroa ja leikkaantumista toimeentulotuen ja asumistuen osalta tapahtuu 60 miljoonaa. Kun sen vähennyslaskun suorittaa, niin työmarkkinatukea saavat tulevat saamaan tämän ratkaisun seurauksena 250 miljoonaa nettona, ja se on enemmän kuin yksikään hallitus 40 vuoteen on Suomen työttömille ja köyhille antanut.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Markus Mustajärvi otti aika tärkeän asian esille, että meillä on tämä 50 miljoonaa euroa jäänyt jakamatta näihin yrityksiin niin sanotusti. Näen tässä monta syytä. Meillä on aikamoinen byrokratia tämän asian ympärillä, ja varsinkin täällä ruohonjuuritasolla se on aika voimakas. Kun EU:ssa asetetaan lainsäädäntöä, niin meidän suomalaiset virkamiehemme kiristävät sitä edelleen, ja nämä ehdot ovat niin voimakkaita, että sitten välttämättä tämmöinen nuori ja pieni yrittäjä niihin ehtoihin ei notkistu.

Toisena syynä näen tässä, ja oikeastaan tulevallekin hallituskaudelle, nämä jatkuvat organisaatiomuutokset. Oli ensin Temmin uudistus, te-keskusuudistus, ja nyt meillä on menossa te-toimistouudistus. Meillä tullaan entisestään harventamaan tätä valtion elinkeinosektorin neuvontakenttää ja sitä saavutettavuutta. Meidän palvelupisteemme ovat yhä kauempana näistä yrittäjistä. Näen, että tässä on meillä paljon tekemistä, jos me meinaamme näillä rahoilla saada se kohtuullinen vaikutus, että saadaan uusia työpaikkoja ja uutta elinkeinoa Suomeen.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa edustaja Tuupainen sivusi myös harmaan talouden torjuntaa, ja haluan siinä roolissa, että olin Säätytalolla itse tässä harmaan talouden vastaisessa työryhmässä jäsenenä, hieman kommentoida tätä puheenvuoroa.

Aikaisemmat hallitukset eivät ole harmaaseen talouteen kovinkaan tiukasti puuttuneet, ja siksi se tällä hetkellä rehottaa työmailla ja sitä kautta valtion veromenetykset ovat erittäin tuntuvia, ja myös yritysten välinen kilpailuasetelma on epäreilu. Tämä seuraava hallitus tulee sen sijaan puuttumaan harmaaseen talouteen erittäin kunnianhimoisella ohjelmalla. Se on nimetty yhdeksi hallituksen kärkihankkeista: sillä tullaan tavoittelemaan 300—400 miljoonan euron vuosittaisia verohyötyjä, ja sille on nimetty omat resurssit, jotka on irrotettu valtion kaikista tuottavuusohjelmista. Tullaan viemään eteenpäin eduskunnan tarkastusvaliokunnan jo hyväksymiä esityksiä. Tullaan vahvistamaan työsuojeluviranomaisten mahdollisuutta tarkastaa, että palkkaus on lainsäädännön ja työpaikkaa koskevan työehtosopimuksen mukainen. Tullaan toteuttamaan hallintarekisterien viranomaisjulkisuus. Tullaan toimimaan aktiivisesti EU:n tasolla tilaajavastuun periaatteiden mukaisesti.

Eli täällä on erittäin pitkät toimenpiteet tulossa harmaaseen talouteen, ja uskon, että seuraavissa tilinpäätöksissä ja erilaisissa kertomuksissa saamme tästä erittäin myönteisiä uutisia.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Harmaa talous, musta talous tai pitäisikö sanoa rikollinen talous on tietysti sellaista taloutta, jota ei tule hyväksyä milloinkaan. Sehän syö kaikkien pöydästä, se tappaa rehellistä yrittäjyyttä ja sitä kautta vääristää kilpailua ja omalta osaltaan on sitten vaikuttamassa yhteiskunnan kehitykseen. Silloin kun taloudessa alkaa tapahtua, verotuksessa varsinkin tietyllä lailla verotuksen ehkä ylikiristymistä, yleensä se johtaa myös samalla siihen, että verotulot katoavat jonnekin tuonne pinnan alle. Ja niiden tunnistaminen sieltä on varmasti aika vaativaa työtä, se ei ole kovin helppoa.

Kreikka, joka keskustelee muuten tänä päivänä mielenkiintoisista asioista, Kreikan parlamentti, on ajautunut harmaan talouden piiriin jo ajat sitten. Eräiden arvioiden mukaan Kreikassa jää perimättä vuosittain 30 miljardin euron edestä verotuloja, siis valtava määrä. Jos tuo tieto on lähellekään paikkansapitävä, niin sehän tarkoittaa sitä, että se on syönyt yhteiskunnan kehitykseltä pohjan. Mutta eihän siinä kaikki ole. He näyttäytyvät bkt-tasoltaan köyhemmältä valtiolta, tienaavat EU:lta enemmän ja maksavat vielä samalla vähemmän jäsenmaksuja, eli täydellinen jackpot. Ja tietysti ymmärtäähän sen, että eihän heillä ole hirveän suurta halua lähteä tätä tilannetta edes korjaamaankaan, varsinkin kun se Zorbas soi siellä, ja kreikkalaisilla muutoin on ollut hauskaa. No ne ilon päivät ovat toki ohi, enkä yhtään siitä iloitse, koska se koituu koko Euroopan ja koko eurooppalaisen elämänkin vahingoksi ja talouselämän tappioksi.

Harmaan talouden tai mustan talouden tai sen rikollisen talouden syöpä kun etenee riittävän pitkälle, se voi kaataa koko yhteiskunnan. Neuvostoliitto lienee yksi esimerkki myös siitä. Toki siellä oli paljon muitakin ideologisia jne. jne. syitä, mutta sama elämä se sielläkin tavallaan rehotti ja näkyi.

Kimmo  Kivelä  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtanen rehvasteli tulevan hallituksen perusturvapolitiikalla. Se on ratkaisevasti toisenlaista kuin meidän perussuomalaisten. Me katsomme, että työ on parasta perusturvaa. Se pitää ihmisen elämässä kiinni, antaa ihmiselle tulevaisuuden uskoa, tuo ihmisen säännöllisen elämänrytmin piiriin. Tähän liittyen on pakko sanoa edustaja Rossille, joka väitti, että Ahon hallitus ei romuttanut perusturvaa: suurimpia typeryyksiä oli velvoitetyöllistämislain eli Lex Leppäsen kumoaminen. Tämä hyvä laki, jos se olisi jätetty voimaan, olisi pelastanut monia ihmisiä, paljon vähemmän traagisia elämänkohtaloita olisi tullut.

Edustaja Kalliorinne puhuu harmaan talouden torjunnasta uudessa hallitusohjelmassa. Jos oikeasti harmaata taloutta torjutaan, tulokset ovat paljon suuremmat kuin mitä hallitusohjelmassa mainitaan, 300 miljoonaa vuositasolla.

Arvoisa puhemies! Samanaikaisesti kuitenkin poliiseilta leikataan resursseja. Tämä on aika vaikea yhtälö sovittaa yhteen, harmaan talouden torjunta ja poliisien resurssien pienentäminen.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa tuosta, mihin edustaja Kivelä lopetti, elikkä muutama sana rikollisuuden ja sen torjunnan kustannuksista.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rikollisuuden kontrollijärjestelmän nettokustannukset vuonna 2010 olivat noin 1,6 miljardia euroa, rangaistusten täytäntöönpanokulut noin 266 miljoonaa euroa ilman sakkotuloja, täytäntöönpanon kannalta kallein seuraamus on elinkautinen vankeusrangaistus ja viimeisenä: yhden vankilavuoden hinta on noin 62 000 euroa.

Minä en ole lääkäri, pikemminkin kansanparantaja, mutta yleisen elämänkokemukseni mukaan terveyden hoitaminen on aina edullisempaa ja halvempaa kuin sairauden hoitaminen. Tällä tarkoitan sitä, että poliisin on syytä toimia etupainotteisesti. Euro, joka satsataan poliisin etupainotteiseen toimintaan, vähentää 2 euroa seuraamusviraston puolelta. Tämän takia jatkan tästä, mihin edustaja Kivelä päätti, että kun puhutaan harmaan talouden torjumisesta tai puhutaan rikollisuuden torjumisesta yleensä, niin viestinä seuraavalle hallitukselle, että älkää vähentäkö, älkää leikatko poliisin määrärahoja. Pyritään siihen, että toimitaan etupainotteisesti.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän harmaaseen talouteen vielä, kun siihen uudestaan viitattiin. Hallitusohjelman sivulla 15 sanotaan: "Talousrikollisuuden kiinnijäämisriskin nostaminen edellyttää riittäviä viranomaisresursseja (finanssivalvonta, maistraatit, oikeuslaitos, syyttäjä, poliisi, rajavalvonta, tulli, työsuojelu, verottaja ja kilpailuvirasto). Harmaan talouden viranomaisresursointi on irrotettava hallituksen tuottavuusohjelmasta. Viranomaisresursseja lisätään määräaikaisesti harmaan talouden torjuntaan." Sitten tästä samasta paperista löytyy sivulta 83, että harmaan talouden torjuntaan tullaan suuntaamaan 20 miljoonaa euroa vuodessa lisää rahaa. Eli tämä siitä resurssien vähentämisestä. (Perussuomalaisten ryhmästä: 10 miljoonaa poliisilta pois!)

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Osaltani ihan lopuksi tähän valtion tilinpäätöskertomus 2010 -keskusteluun haluan edustaja Kivelälle todeta sen, että taisi tietysti Lex Leppänen kaatua kyllä ihan ominkin päin. Hänhän oli lupaamassa sitä, että työttömyys, oliko se, puolitetaan tai poistetaan tiettynä aikana liki kokonaan; tavoite hyvä, mutta toteutus jäi tietysti kesken. (Kimmo Kivelä: Aika lähelle päästiin!) Kun Ahon hallitus aloitti oman työskentelynsä, niin tällöinhän maahan pamahti puoli miljoonaa työtöntä. Se saatiin meille ihan niin kuin tuosta pyytämättä. Siihen nähden se velvoitetyöllistämisnäkökulma ei tietysti olisi niitä ongelmia pystynyt voittamaan. Oltiin ihan toisen tyyppisten ongelmien kanssa. Mutta olen aina sitä mieltä, että työllistämisen suhteen pitää kaikki mahdollinen tehdä. Viime vuonnakin, vuoden 2010 aikana, pystyttiin parantamaan työllisyyttä hyvin monella tavalla, ja se oli myönteistä kuitenkin ja näkyi myös sitten yhteiskunnan tietyn tyyppisessä tilinpäätöksessä.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Tässä on nyt näköjään pakko tästä päivästä ja viime vuodesta palata myöskin historiaan.

Minä muistan hyvin tarkkaan, mitä tapahtui 1980-luvulla, jolloin oli työministerinä Urpo Leppänen. Silloin tehtiin sen hallituksen toimesta maahan eräänlainen työllistävä laki, velvoitetyöllistäminen, joka kantoi nimeä Rinteen malli. Se oli Leppäsen esittelemä malli, jossa hänellä oli assistenttina Heikki Rinne, ja se malli oli hyvä. Muistaakseni sen lain voimaan tultua päästiin hyvin lyhyessä ajassa pitkälti alle 100 000 tilastoidun työttömän, mutta se oli toisaalta myöskin vaarallinen laki, koska sillä pystyttiin osoittamaan, että silloinen SMP oli päässyt tavoitteeseensa, ja se oli vaaraksi suurille vanhoille puolueille. Sitä lakia on sitten myöhemmin vesitetty ja vesitetty kokonaan.

Sitten taas, kun tuli puoli miljoonaa työtöntä 1990-luvulla, niin sehän liittyi taas 1990-luvun Suomessa itse tehtyyn lamaan, joka on oma historiansa, En käy sitä tässä kertomaan, koska aika ei riitä, mutta voin edustaja Rossille antaa henkilökohtaisen oppitunnin näistä asioista vaikka salin ulkopuolella. Voin puolessa tunnissa esittää koko historian. Silloin kun se lama oli päällä, pääministerinä oli kepun Esko Aho, oli myöskin keskustan puheenjohtajana samaan aikaan.