Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Ensiksi joudun pahoittelemaan, että ministeri Brax joutui äsken poistumaan yllättäviin virkatehtäviin. Hän olisi mielellään ollut mukana tässä keskustelussa, todella mielellään. Hänen oli aivan pakko lähteä.

Tämä on viimeinen esittelypuheenvuoroni lakivaliokunnan puheenjohtajana, ja haluan nyt aluksi pyytää anteeksi sitä, että moni on ehkä kokenut, että olen painostanut heitä tämän lain saamiseksi puserrettua tämän talon läpi, ennen kuin aika loppuu kesken. Myönnän, että pidin tätä kansanedustajan lahjusrikosta koskevan lain loppuunsaattamista ennen vaaleja niin tärkeänä, että toimintani ehkä oli painostavaa. Anteeksi.

Sitten kiitos lakivaliokunnan jäsenille, jotka tunnollisesti ja ahkerasti suostuivat tulemaan mitä hassuimpiin kellonaikoihin yllättävästi aina silloin tällöin kokouksiin lukemaan etukäteen papereita, joiden piti tulla jälkikäteen, ja kaiken näköistä. Tämä oli erittäin sekavaa. Mutta olen erittäin kiitollinen siitä, että hoiditte tehtävänne ettekä hirveästi marisseet. Ylipäätään se, että tämä nyt kuitenkin onnistuttiin viemään loppuun, on mielestäni hieno asia.

Hallituksen esityksessä on keskeisesti kyse lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen eli niin kutsutun korruptiosopimuksen lisäpöytäkirjan hyväksymisestä sekä kansanedustajan lahjusrikoksia koskevien rikoslain säännösten muuttamisesta niin, että ne nykyistä selkeämmin vastaisivat korruptiosopimuksen määräyksiä.

Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco katsoi vuoden 2007 lopulla antamassaan raportissa, että Suomen rikosoikeudellinen lainsäädäntö on suurelta osin edellä mainitun korruptiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan mukainen. Greco esitti Suomelle kuitenkin suosituksia lainsäädännön kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Samalla säädetään vakavimpia kansanedustajan lahjusrikoksia varten erityisen törkeitä tekomuotoja koskevat tunnusmerkistöt. Törkeitä tekomuotoja koskevat tunnusmerkistöt ehdotetaan muodostettavaksi myös vakavimmista aktiivista ja passiivista lahjontaa koskevista rikoksista elinkeinotoiminnassa. Mainittujen rikosten enimmäisrangaistus nousisi kahdesta neljään vuoteen vankeutta.

Suomi on tehnyt korruptiosopimukseen kaksi varaumaa koskien vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointia ja lainkäyttövaltaa yksityisen sektorin lahjusrikoksissa. Jälkimmäisen varauman osalta esitetään, että eduskunta hyväksyy varauman peruuttamisen.

Lakivaliokunnan esitystä koskeva mietintö on yksimielinen. Lakivaliokunta puoltaa esityksen hyväksymistä siihen ehdotetuin muutoksin. Perustuslakivaliokunnan esityksestä antamalla lausunnolla on ollut keskeinen asema tässä.

Kansanedustajien lahjusrikossäännöksistä nyt. Rikoslain 16 luvun 14 a §:ssä säädetään lahjuksen antamisesta kansanedustajalle ja rikoslain 40 luvun 4 §:ssä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana. Säännösten tarkoituksena on suojata eduskunnan mielipiteenmuodostusta sopimattomalta ulkopuoliselta vaikuttamiselta ja turvata luottamusta kansanedustuslaitoksen päätöksenteon asianmukaisuuteen.

Muutosta nykytilaan merkitsee ensinnäkin se, että lahjuksen ottamisesta voitaisiin jatkossa rangaista, vaikkei siihen liittyisi lupausta toimia jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla. Rangaistussäännöksissä kiellettyä olisi se, että kansanedustaja pyytää tai ottaa vastaan lahjan tai muun edun toimiakseen tietyllä tavalla tai tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Uusi muotoilu perustuu Grecon nykyistä sääntelyä kohtaan esittämään arvosteluun. Lakivaliokunta ehdottaa kuitenkin, että säännöksestä poistetaan ilmaisu "tietyn tavoitteen saavuttamiseksi". Perustuslakivaliokunta on pitänyt esitystä tältä osin liian epätäsmällisenä, rikosoikeuden legaliteettiperiaatteen kannalta ongelmallisena ja myös tarpeettomana. Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa säännöksen ilmaisun "toimiakseen" tarkentamista, jotta se vastaa selkeämmin hallituksen esityksen perusteluissa esitettyä. Muutosta nykytilaan merkitsee myös esitys siitä, että vaatimuksesta edun oikeudettomuudesta luovutaan.

Säädösehdotuksen mukaan lahjus olisi kansanedustajan pyytämä tai vastaanottama muu kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottava lahja tai muu etu. Rangaistavuuden edellytyksenä olisi lisäksi, että teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen.

Perustuslakivaliokunnan mukaan "oikeudeton"-käsitteen pois jättäminen voi johtaa nykyistä suurempiin tulkintavaikeuksiin. Myös lakivaliokunta katsoo, että edellytystä edun oikeudettomuudesta ei ole perusteltua poistaa tunnusmerkistöstä siten kuin esityksessä esitetään. Valiokunnan mukaan kyseiselle edellytykselle aiemmin esitetyt perustelut eivät ole menettäneet merkitystään ja siten viittaa aiemmassa mietinnössä esitettyyn. Lisäksi valiokunta korostaa, että vaatimus edun oikeudettomuudesta selventää sen, että rangaistussäännöksen ulkopuolelle rajautuu hyväksyttävä ja tarpeellinen vaalirahoitus. Vaatimus on tarpeen säilyttää myös siitä huolimatta, että säännökseen esitetään lisättäväksi uusi rajaus, jonka mukaan lahjuksena pidetään muuta kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavaa lahjaa tai muuta etua. Lakivaliokunta ei siis katso, että tällainen rajaus olisi yksistään riittävä.

Lisäksi esityksessä selkeytettäisiin lahjusrikosten suhdetta vaalirahoitukseen siten, että vaalirahoituslain mukaista vaalirahoitusta ei pidettäisi lahjuksen antamisena kansanedustajalle eikä lahjuksen ottamisena kansanedustajana, jollei tarkoituksena ole kiertää lahjusrikossäännöksiä. Lakivaliokunta korostaa myös, että vaalirahoituslain mukainen vaalirahoitus ei ole rangaistavaa eikä vaalirahoitus lähtökohtaisesti kuulu ehdotetun rangaistussäännöksen alaan. Vaalirahoituksen antaminen tai ottaminen voi siten tulla lahjusrikoksena arvioitavaksi lähinnä, kun kyse on sääntöjen räikeästä rikkomisesta. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että syyttäjällä on normaaliin tapaan todistustaakka siitä, että kysymyksessä on lahjusrikosta koskevien rangaistussäännösten kiertäminen. Kyse ei siten ole siitä, että kansanedustajan tulisi osoittaa, ettei kysymyksessä ole kyseisten säännösten kiertäminen. Lakivaliokunta katsoo myös, että kyseisten rikosten syyteasiat tulisi hoitaa Valtakunnansyyttäjänvirastossa.

Sitten vaikutusvallan väärinkäytöstä. Hallituksen esitystä valmistellut työryhmä ehdotti vaikutusvallan väärinkäyttörikosten lisäämistä rikoslakiin. Lausuntopalautteessa ehdotus sai osakseen voimakasta arvostelua ennen kaikkea laillisuusperiaatteen kannalta, minkä vuoksi ehdotusta vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimisesta ei sisällytetty hallituksen esitykseen.

Lakialoitteessa LA 45/2010 vp esitetään lisäyksenä hallituksen esitykseen, että rikoslakiin lisättäisiin säännökset vaikutusvallan väärinkäytön palkitsemisen ja vaikutusvallan kauppaamisen kriminalisoimisesta. Lakialoitteessa työryhmän ehdotuksesta esitetty arvostelu on pyritty ottamaan huomioon pykälien sanamuotoja tarkentamalla. Lakivaliokunnan mielestä lakialoite ei tuo riittävää ratkaisua perusongelmaan eli siihen, miten epäasiallinen vaikuttaminen erotetaan legaliteettiperiaatteen kannalta asianmukaisesta vaikuttamisesta, minkä vuoksi sen pohjalta ei voida tässä yhteydessä edetä.

Lakivaliokunta pitää vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoinnin aikaansaamista kuitenkin tärkeänä ja on tehnyt tästä lausumaehdotuksen. Siinä edellytetään, että vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevan kriminalisoinnin valmistelu käynnistetään kiireellisesti korruptionvastaisen lainsäädännön täydentämiseksi. Tällaisen lausumaehdotuksen tekemistä esitetään myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa.

Ärade talman! Rikdagsledamot Södermans lagmotion påverkar alltså på så sätt den framtida lagstiftningen. Under den här valperioden har vi haft mycket fokus på att försöka förbättra öppenheten kring politikers och partiers valfinansiering. Det här är ju den här periodens sista steg vi nu tar, i vilket vi förhoppningsvis klargör vad som är rätt och vad som är fel när det gäller riksdagsledamöter och att ta emot pengar och gåvor och valfinansiering. Det är två skilda saker.

Nästa regering och nästa justitieminister får alltså nu fortsätta med detta viktiga arbete för att återvinna det finska folkets förtroende för riksdagen och riksdagsledamöterna. Vi hoppas att det här arbetet fortsätter.

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten puheenjohtaja Andersson totesi, Suomessa kansanedustajan lahjontaa koskevat säännökset hyväksyttiin vuonna 2002 sen jälkeen, kun Suomi liittyi korruptiosopimukseen. Sen jälkeen korruptionvastainen elin Greco on arvioinut Suomen voimassa olevaa lainsäädäntöä ja vuonna 2007 antoi suosituksen tarkistaa kansanedustajan aktiivista ja passiivista lahjomaa koskevia säännöksiä vastaamaan korruptiosopimuksen 4 artiklan säännöksiä. Itse edustan Grecossa Euroopan neuvoston parlamen-taarista yleiskokousta ja olen osallistunut myöskin Suomea koskevien asioiden käsittelyyn, ja lähtökohta Grecossa on se, että oikeastaan se sopimus pitäisi kirjaimellisesti suurin piirtein toteuttaa, käyttää samoja ilmaisuja kuin näissä artikloissa on, jolloin Greco olisi kaiken kaikkiaan tyytyväinen.

Tietysti, arvoisa puhemies, meillä Suomessa joudutaan arvioimaan tätä asiaa Suomen perustuslain kannalta, ja lähtökohta on se, että perustuslaki edellyttää, että jokaisella edustajalla on puhe- ja toimintavapaus ja se turvataan kaikissa edustajan tehtäviin kuuluvissa toimissa. Sen lisäksi täytyy todeta, että perustuslain 2 §:n 2 momentissa mainitaan, että jokaisella kansalaisella on oikeus vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen, eli pitää voida osallistua poliittiseen toimintaan, myöskin tukea poliittista toimintaa. Kuitenkin on täysin selvää Suomessa, ehkä kaikissa maissa, että perustuslain säännöksillä ei voida vapauttaa ketään rangaistusvastuusta, vaan myöskin kansanedustajalla on oma rangaistusvastuunsa.

Liikkumavaraa kriminalisoinnin säätämisessä on varsin paljon, mutta on tiettyjä periaatteita, joita kaikissa tilanteissa täytyy noudattaa, ja nämä tulevat perusoikeuksista. Nimittäin meillä on rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, joka edellyttää täsmällisyysvaatimusta rikosoikeudellisissa säännöksissä, eli se tarkoittaa käytännössä sitä, että aina pitää olla ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Ei voi olla tilanteessa, jossa tekijä ei tiedä, onko hänen tekonsa rangaistava vai ei.

Tähän rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen perustuslakivaliokunnan perustuslakiasiantuntijat kiinnittävät huomiota — tai oikeastaan voi sanoa, että kaikki valtiosääntöprofessorit kiinnittivät siihen huomiota. Professori Hidén totesi, "että ei voida pitää mitenkään optimaalisina rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen edellyttämän tarkkuuden/yksillöllisyyden kannalta" kohtia hallituksen esityksestä eräiltä osin. Professori Veli-Pekka Viljanen totesi: "- - rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää täsmällisempää vaikuttamisyritystä kuin pelkkään - - linjaan vaikuttamista. Tämä edellyttää pykälän sanamuodon muuttamista - -." Ja professori Kaarlo Tuori totesi: "Voidaankin asettaa kyseenalaiseksi, täyttävätkö kansanedustajien lahjontaa koskevat säännösehdotukset sen täsmällisyysvaatimuksen, joka sisältyy rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen - -." Myöskin arvostettu emeritusprofessori Pekka Koskinen, rikosoikeuden professori, katsoi, että tietyn tavoitteen saavuttamiseksi tällainen luonnehdinta on äärimmäisen epäselvä ja että se täytyy ehdottomasti täsmentää.

Tietysti tästä lähtökohdasta perustuslakivaliokunta lähti liikkeelle, että rikosoikeudellinen laillisuusperiaate vaatii täsmentämistä. Täytyy sanoa, että tässä asiassa kyllä oli jonkin verran hankalaa se, että oikeusministeriö ei oikeastaan missään yhteydessä tunnustanut niitä ongelmia, joita hallituksen esityksessä oli, tai sanoisin, että oikeusministeri ei tunnustanut. Täytyy sanoa, että kun oikeusministeri antoi vastineen perustuslakivaliokunnalle, niin siinä vastineessa todettiin: "Perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat olleet erimielisiä siitä, ovatko säännökset laillisuusperiaatteen - - mukaisia, mutta muita perustuslakihuolia ei ole esitetty." Täytyy sanoa, että ministeri aika pitkälti nonsaleerasi sanoessaan, että kun tässä nyt hänen mielestään ei ole mitään perustuslakiongelmia, niin välttämättä mitään muutoksia ei tarvita ja perustuslakivaliokunnan lausunnolla ei olisi asiassa merkitystä, ja sanon, että tämä aidosti vaikeutti tämän asian käsittelyä perustuslakivaliokunnassa ja koko eduskunnassa.

Sitten ihan tähän substanssiin. Tuossa korruptionvastaisessa sopimuksessa lähtökohta on se, että edun, joka annetaan, pitää olla oikeudeton, ja se on nykyisessä laissa. Hallitus esitti, että poistetaan tämä sana "oikeudeton". Täytyy sanoa, että kun se on se lähtökohta sille rikosoikeudelliselle sääntelylle, niin on aika vaikeata ymmärtää sitä, mistä syystä tämä oikeudettomuus poistetaan. Hallitus esitti, että kun se koskee virkamiehiä, niin se johtaa helposti siihen, että rinnastetaan virkamiesten ja kansanedustajien asema, mutta ei ole mitään estettä sille, etteikö se lähtökohtaisesti ole rikosoikeudellisesti sama, ja sitten on kansanedustajia koskevia erityisiä säännöksiä.

Tästä syystä perustuslakivaliokunta katsoikin, että on syytä säilyttää tunnusmerkistössä tuo nyt voimassa oleva sana "oikeudeton". Ja sanon, että jos tätä "oikeudeton"-sanaa ei olisi tässä lakipykälässä, niin luulen, että Greco tulisi huomauttamaan Suomelle siitä, että emme edelleenkään vastaa siitä sopimuksesta, minkä olemme allekirjoittaneet. Plus toinen asia: sana "oikeudeton" on suhteellisen selkeä juridinen käsite, ja jos se olisi poistettu, se olisi johtanut mielestäni tulkintaongelmiin. Tältä osin hyvässä yhteistyössä lakivaliokunnan kanssa on sitten saatu aikaiseksi ratkaisu, jossa tuo "oikeudeton"-sana on sisällytetty tänne asianmukaiseen pykälään.

Sitten tältä osin, mitä on lahja ja muu etu, hallituksen esityksen perusteluissa oli sitä jossain määrin pyritty kuvaamaan. Nythän meillä on vaalirahoituksesta annetussa säännöstössä puhuttu tavanomaisesta vieraanvaraisuudesta, se on ollut perustuslakivaliokunnassa arvioitavana ja mietinnön kohteena, ja siellä todettiin, että kahvikuppi nyt on ainakin hyväksyttävää, kohtuullinen ruokatarjoilukin ehkä, mutta nyt on pyritty vielä täsmentämään, ja perustuslakivaliokunta omalta osaltaan totesi, että tällaista tavanomaista vieraanvaraisuutta on myöskin yhteydenpito kansanedustajiin siten, että järjestetään tilaisuuksia ja myöskin kotimaisia seminaareja, eli se tarkoittaa sitä, että jos jokin taho järjestää Lapissa seminaarin, jossa on asianmukainen ohjelma ja jossa kerrotaan järjestön tavoitteista, niin se on täysin lainmukaista kansanedustajan toimintaa osallistua tämmöiseen seminaariin, vaikka järjestäjä maksaakin sen kustannukset. Tämmöinen tulkinta on sillä tavalla aika tärkeä, että kansanedustaja tietää tietyllä varmuudella etukäteen, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Sitten toinen seikka on se, että tässä säännöksessä on kuvattuna niin sanottu abstrakti vaarantamisrikos, joka tarkoittaa sitä, että kyseisen rikoksen täytyy olla omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen. Tätä on perustuslakivaliokunnan lausunnoissa jossain määrin problematisoitu, onko se riittävän selkeä, kun arvioidaan sitten tuota rikosoikeudellista vastuuta. Tältä osin lakivaliokuntaa kehotimme pyrkimään täsmentämään tätä, mutta täytyy sanoa, että se täsmentäminen ei ole kauhean helppoa ja näitä vaarantamisrikoksia on muuallakin, muun muassa jääviyttä koskevassa lainsäädännössä on olemassa tämmöisiä, eli siinä suhteessa kohtuullinen ratkaisu on se, että se jäi sinne, ja se, mikä on yleisön käsitys siitä toiminnasta, antaa tietyllä tavalla tiettyä pohjaa kyllä asianmukaiselle ratkaisulle.

Tässä pykälässä oli myöskin se, että rangaistavaa olisi toimiminen tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, ja tämä oli juuri se kohta, jota perustuslakiasiantuntijat voimakkaasti kritisoivat. Tuossa hallituksen esityksessä käytettiin esimerkkeinä siitä, mikä ei ole hyväksyttävää, että nämä rangaistusvaatimukset täyttyisivät, kun "- - toimisi tietyn poliittisen linjan mukaisesti esimerkiksi sosiaalipolitiikassa" tai kun "edustajantoimessaan toimisi - - yritykselle edullisen veropolitiikan puolesta". Täytyy sanoa, että silloin kyllä kansanedustajan toiminta menee aika vaikeaksi, jos hän harjoittaa tiettyä sosiaalipolitiikkaa ja vaikkapa Kela sitten antaa jonkinlaista tarjoilua sen johdosta, eli täytyy sanoa, että tämä "tietyn tavoitteen saavuttamiseksi" oli hyvin epätäsmällinen ilmaus.

Mielenkiintoista on se, että itse tuossa pykälässä oli "tietyllä tavalla", ja tilanne on se, että tätä ilmausta "tietty tapa" käytetään tässä korruptionvastaisessa sopimuksessa. No, sitten oikeusministeriön perustelu oli se, että se antaa liian kapean kuvan tästä toiminnasta, mutta jos käytetään sitä ilmaisua, mikä on itse sopimuksessa, niin ei se nyt ihan kauhean väärää kuvaa voi antaa. Siitä syystä oli aivan oikein ja perusteltua se, että mennään siihen sanamuotoon, mikä korruptionvastaisessa sopimuksessa on, eli käytetään ilmaisua "tietyllä tavalla". On erittäin hyvä, että yhteistyössä lakivaliokunnan kanssa tämän tyyppinen ratkaisu sitten kaiken kaikkiaan syntyi. Tosiaan täytyy sanoa, että tältä osin nyt ollaan paremmin korruptiosopimuksen 2 artiklan määräyksen mukaisissa muotoiluissa.

Sitten syytteen nostaminen, josta puheenjohtaja Andersson täällä jo puhuikin ja joka on sinänsä aika tärkeä asia. Hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että jos on seminaarissa Lapissa, niin silloin paikallinen syyttäjä nostaa kansanedustajaa vastaan syytteen. Täytyy sanoa, että kun nämä säännökset ovat kuitenkin jossain määrin arvostuksenvaraisia, on aika tärkeätä, että olisi yhtenäinen käytäntö tältä osin. Perustuslakivaliokunta totesikin, että olisi erittäin tärkeätä, että nämä asiat otettaisiin hoidettavaksi Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Jos katsoo lainsäädäntöä, mitä se sanoo Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävistä, yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa sen pitää ottaa asia käsiteltäväkseen, ja oikeastaan tämä antaa jo riittävän laillisen pohjan sille, että Valtakunnansyyttäjänvirasto voi tehdä ratkaisun syyttämisestä näissä asioissa.

Sitten on tietysti vielä kysymys siitä, onko tällaiset rikokset tehty edustajantoimessa. Nimittäin jos ne on tehty edustajantoimessa, niin silloin edellytetään eduskunnan suostumusta, ja tältä osin täytyy sanoa, että se ilmaisu, joka tuossa hallituksen esityksessä on, oli hieman liian kategorinen, ja tältä osin on syytä varmasti avata tuota.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta tämän vaikutusvallan väärinkäytön. Tältä osin ed. Söderman on tehnyt erittäin ansiokkaan aloitteen, ja tämä on kohta, jolta osin emme täytä vielä Grecon suosituksia, ja tähän asiaan täytyy palata. Sitä olisi voitu harkita tässä yhteydessä, mutta valitettavasti aika loppui kesken, niin että sitä koskevan säännöksen hyväksyminen ei tällä aikataululla ollut mahdollista, joten täytyy sanoa, että siihen on syytä palata mutta toivottavasti mahdollisimman pikaisesti.

Aivan lopuksi vielä tästä aikataulusta täytyy todeta se, että helmikuun alussa perustuslakivaliokunnan neuvokset totesivat, että heidän mielestään tämä asia voitaisiin käsitellä seuraavassa eduskunnassa siitä syystä, että se pohjautuu kansainväliseen sopimukseen. Me teimme semmoisen periaatepäätöksen perustuslakivaliokunnassa, että kaikki hallituksen esitykset, jotka pohjautuvat kansainvälisiin sopimuksiin, koska niiden käsittely jatkuu välittömästi seuraavassa eduskunnassa, voidaan jättää seuraavalle eduskunnalle. Sen jälkeen käytiin kuitenkin keskustelua tästä asiasta ja eräitten paineitten johdosta sitten päätettiin, että tätä asiaa käsitellään. Sitten Matti Vanhasen tapauksen johdosta meillä tuli vaikeuksia, sitten haluttiin myöskin esitutkinta- ja pakkokeinolaki ja poliisilaki, jotka olivat todella tärkeitä ja suuria asioita käsitellä, ja siitä syystä tämä jäi aivan loppuvaiheeseen. Täytyy sanoa, että vähän paremmassa yhteistyössä oikeusministeriön kanssa tämän asian käsittely olisi voinut sujua. Nimittäin täytyy sanoa, että tässä pyrittiin ehkä hieman puuttumaan perustuslakivaliokunnan arvovaltaan tavalla, joka ei kyllä kaikilta osin ansaitse kiitosta.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Greco ja Oecd ovat Suomea koskevissa suosituksissaan kiinnittäneet huomiota siihen, ettei Suomella ole sopimuksen mukaista erikoisyksikköä korruption torjuntaan. Suositukset katsottiin täytetyiksi, kun Suomi ilmoitti perustaneensa viranomaisten välisen korruptionvastaisen verkoston.

Verkostolla ei kuitenkaan ole ollut omaa rahoitusta eikä se ole voinut tehdä omaa tutkimusta tai selvityksiä. Se on yleensä kokoontunut muutaman kerran vuodessa, ja sen tulokset ovat heikonpuoleisia. Oikeusministeriön asettaman korruptionvastaisen yhteistyöverkoston ei voida missään vaiheessa katsoa täyttäneen lahjonnanvastaisen yleissopimuksen vaatimuksia. Korruptionvastaisen yhteistyöverkoston toiminta on lisäksi hankerekisterin virallisten tietojen mukaan päättynyt vuoden 2009 lopussa, tosin sen jäsenet käytännössä jonkin verran ovat vielä kokoontuneet. Oikeusministeriön innostus korruption vastustamiseen yleisellä tasolla on erittäin laimeata.

Krp on äskettäin tehnyt korruptiosta selvityksen, ja vastaava komisario on todennut, että korruptiosta ei ole pykälää laissa, sitä ei ole mainittu hallitusohjelmassa, siitä ei ole lainsäädäntöohjelmaa ja kuitenkin korruptiotapaukset ovat lisääntymässä. Meillähän on hyvin tunnettuja tapauksia: Afganistan, Patria Sloveniassa, Costa Rica, Destia, Punainen Risti jnp., ja siihen ei kiinnitetä mitään todellista huomiota. On toivottavaa, että seuraavan hallituksen ohjelmassa on korruption vastustaminen nostettu arvoonsa ja että tulee semmoinen oikeusministeri, joka haluaa korruptiota vastustaa.

Mitä tähän lahjontaan tulee, niin Suomi on tehnyt kaksi varaumaa lahjontaa koskevaan Euroopan neuvoston rikosoikeudelliseen yleissopimukseen. Varaukset koskevat kansanedustajan lahjontaa ja vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointia. Oikeusministeriön työryhmä esitti mietinnössään 2009, että Suomi luopuisi molemmista varaumista. Mietinnön mukaan valtaa pitävien taustalla vaikuttavien epäasialliseen vaikuttamiseen olisi syytä puuttua aikaisempaa tehokkaammin ja ehdotettiin vaikutusvallan väärinkäyttörikoksen kriminalisointia. Tässä on siis kysymys siitä, että joku myy vaikutusvaltaa. Joku tuntee ministerin tai jonkun päättäjän. Tämä sanoo, että jos annatte minulle rahaa, niin minä sitten edistän teidän asiaa, eli sitä, mitä Kehittyvien maakuntien Suomi ja Nova Group tekivät. Se olisi kyllä todella ollut sen arvoinen asia, että olisi pitänyt kriminalisoida.

Hallitus ei kuitenkaan esittänyt vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointia ja katsoi, että rangaistussäännösten muotoileminen riittävän täsmällisesti oli liian vaikeaa. Tein itse rinnakkaislakialoitteen hallituksen esitykselle, ja siinä esitettiin, että rikoslakiin lisättäisiin nämä säännöt väärinkäytön palkitsemisesta ja vaikutusvallan kaappaamisesta. Se jätettiin makaamaan lakivaliokuntaan, joka ei vaivautunut pyytämään siitä perustuslakivaliokunnan lausuntoa ja näin päätti siis haudata sen ilmeisesti ministerin suosituksesta. Lakivaliokunta on nyt sitten mietinnössä esittänyt lausumaesityksen, jossa edellytetään hallituksen ryhtyvän kiireellisesti valmistelemaan tällaisen lakiehdotuksen, ja toivottavasti sellainen tulee uuden hallituksen toimesta.

Vihreät totesivat tiedotteessaan viime kesäkuussa, että esitykseen lahjusrikoksesta ei sisälly ehdotusta vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoinnista omana tyyppinään, ja esitettiin, että lobbaajien ja kansanedustajien välisen kanssakäymisen avoimuutta tulisi lisätä ja tulisi velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksista, lobbaamisrekistereitä. Eli koko ajan ikään kuin pidettiin kansanedustajia tuona vaarallisena ryhmänä ja jätettiin sitten nämä Nova Groupin ja tämän tyyppiset ilmiöt sivummalle. Minusta tämä vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointi olisi ollut tärkeää ja ajankohtaista nyt jos koskaan, jotta Kehittyvien maakuntien Suomi -tyyppinen rahankeruu ei voisi onnistua.

Mitä tähän asiaan tulee, niin tilanne perustuslakivaliokunnassa oli se, että nämä neuvokset esittivät, että perustuslain 49 §:n 3 momentin mukaan voisimme sillä tavalla järjestää työmme, että eduskunnassa vireillä olevan kansainvälisen asian käsittelyä voitaisiin tarvittaessa jatkaa myös vaalien jälkeen ilman uutta hallituksen esitystä. Tämä oli yksi, minkä vuoksi tämä esitys pantiin sivuun. Siinä ei minun nähdäkseni ollut sen kummempaa poliittista tarkoitusta.

Mitä tähän meillä esillä olevaan lakitekniseen ratkaisuun tulee, niin se on nyt minusta lakiteknisesti ihan yhtä hyvä tai huono kuin minun aloitteeni tästä vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimisesta. Mutta minä uskon, että siinä on nyt lähinnä kysymys poliittisista arvoista, kun sitä ei haluta esittää.

Perustuslakivaliokunta piti kokouksen, jossa puheenjohtaja kiitti valiokunnan jäseniä, minua, minä kiitin puheenjohtajaa, ja minä menin tyytyväisenä kotiin ja luulin, että valiokunnan työ oli päättynyt. Sitten tuli kokouskutsu johonkin kokoukseen kello 8.15. Se ei ollut edes puheenjohtajan tekemä, niin kuin pitäisi olla, enkä lähtenyt sinne. Nyt minä olen sitten Helsingin Sanomista eilen saanut tietää, miksi minä en tullut kokoukseen. Minä olin tosin luullut, että tämä kauden juhlava päätöskokous nyt sitten riitti. Täällä edustaja, vihreiden ryhmänjohtaja — anteeksi, minä pyydän anteeksi, että minä en muistanut näin hienoa titteliä — kertoi, että minä olen jäänyt pois poliittisista syistä ja että olen suhtautunut tähän lakiin nihkeästi. Samalla hän on huolestunut valiokunnan arvovallasta. Hyvin liikuttavaa. Hyvin liikuttavaa.

Minä kyllä nyt väitän, että minulla ei ollut mitään poliittista tarkoitusta jäädä pois, minä en ole vastustanut tätä lakia. Minä olen nimenomaan halunnut edistää korruption vastustamista, josta vihreiden oikeusministeri ei ollut lainkaan kiinnostunut. Minä luulen, että ainoa ajatus tällä lehtiartikkelilla on se, että vihreät haluavat osoittaa, että he tässä toimivat ja muut vastustavat. Siis erittäin rumaa poliittista toimintaa, ja minusta syvästi tuomittavaa. Tämä ei nyt kyllä ole kohottanut perustuslakivaliokunnan arvovaltaa ollenkaan.

Sitten minä ihmettelen sitä, kun ed. Ville Niinistö on ottanut päätehtäväkseen olla viestinviejä Tuija Braxille. Me olemme Tuija Braxin kanssa lähes kaikissa oikeuspoliittisissa asioissa samoilla linjoilla, ja aina kun minä tapaan Tuija Braxin, hän on raivon partaalla, niin kuin eilen, kun hän läksytti pääosin ed. Sasia mutta jonkun verran myös minua. Minkä tyyppisiä viestejä te oikein viette, ed. Ville Niinistö? Mitä te oikein puhutte hänelle?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa käsiteltiin pitkään ja hartaasti kansanedustajien lahjusrikosten kriminalisointia. Perustuslakivaliokunta ei tahtonut millään saada tässä asiassa lausuntoaan valmiiksi, ja se käyttikin aivan viime hetkeen saakka kaikki mahdolliset jarrutuskeinot, jotta tämä näköjään joillekin hyvinkin kiusallinen hallituksen esitys olisi saatu raukeamaan kokonaan. Onneksi näin ei käynyt, ja saimme lopulta monien farssimaistenkin käänteiden jälkeen torstaina lakivaliokunnan kolmanteen kokoontumiseen perustuslakivaliokunnan lausunnon, ja tämän jälkeen lakivaliokunta pystyi päättämään myös omasta mietinnöstään.

Työryhmän alkuperäistä esitystä on muutettu lievempään suuntaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kansanedustajia on jatkossakin hyvin vaikea saada vastuuseen lahjusrikoksista, sillä tavallisiin virkavastuulla toimiviin virkamiehiin verrattuna lahjusrikosten toteen näyttäminen tulee olemaan erittäin haastavaa.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa kuultiin useita asiantuntijoita. Esimerkiksi Poliisihallitus esitti omassa lausunnossaan, että vaikutusvallan väärinkäyttö olisi pitänyt saada mukaan lakitekstiin. Juuri tällä säännöksellä olisi voitu puuttua vallankäyttäjien taustalla ja lähipiirissä tapahtuvaan epäasialliseen vaikuttamiseen tai sen yrityksiin. Samaa mieltä oli myös keskusrikospoliisi. Vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevaa yleissopimuksen kriminalisointivelvoitetta on hallituksen esityksen mukaan vastustettu ja pidetty osin epäselvänä ja tarpeettomana, ja säännökset poistettiinkin lopulta hallituksen esityksestä. Keskusrikospoliisi on kuitenkin katsonut, että tämä säännös olisi ollut välttämätön tehokkaan ja uskottavan korruption torjunnan järjestämiseksi. Tässä onkin asian ydin.

Tarkoitus ei ole ollut puuttua normaaliin lobbaamiseen tai kansanedustajan työhön vaan pyrkiä puuttumaan vallankäyttäjien ja päätöksentekijöiden taustalla ja lähipiirissä tapahtuvaan epäasialliseen vaikuttamiseen. Keskusrikospoliisi esittikin, että vaikutusvallan väärinkäyttöön ja kauppaamiseen liittyvää säännöstä olisi tullut harkita otettavaksi mukaan hallituksen esitykseen, jotta lainsäädäntömme olisi selkeytynyt ja lahjomisteot olisivat tulleet kriminalisoiduiksi mahdollisimman kattavasti lainsäädännössämme. Kiusallista on siis edelleen se, että hallituksen esitys ei ole tältä osin Grecon suositusten mukainen.

Arvoisa puhemies! Lahjukset ja vallan väärinkäyttö henkilökohtaisiin tarkoituksiin ovat tyypillisiä Suomen politiikassa. Näin uskoo kyselytutkimuksen mukaan 63 prosenttia suomalaisista. Yli puolet eli 57 prosenttia suomalaisista uskoo, että Suomessa on korruptiota, koska liike-elämän ja poliitikkojen suhteet ovat turhan tiiviit. Luku on EU:n korkein ja nakertaa kansalaisten luottamusta koko poliittiseen järjestelmäämme. Onko tämä syynä myös alhaisiin äänestysprosentteihin Suomessa verrattuna esimerkiksi naapurimaahamme Ruotsiin?

Vaikutusvallan väärinkäyttöä ehkäisisi se, että Suomeen perustettaisiin lobbarirekisteri, johon lobbausta harjoittavien tahojen olisi rekisteröidyttävä. Rekisteriin kirjattaisiin lobbareiden nimet, asiakkaat, aiheet, vaikuttamisen keinot ja taloudelliset tiedot. Lobbarirekisterin perustaminen on hyvin kannatettava asia, ja toivottavasti se toteutuu lähitulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Vaali- ja puoluerahoitukseen liittyvään lainsäädäntöön on tehty tämän vaalikauden aikana muutoksia. Tähän lainsäädäntöön jäi ongelmakohtia, esimerkiksi ehdokaskohtaiset kampanjakatot jäivät toteutumatta. Samoin kaiken vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jätettiin satamäärin eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokkaiden suurkampanjoita.

Nyt käsittelyssä olevaan kansanedustajan lahjontaan liittyvään uudistukseen jäi selkeä valuvika, kun vaikutusvallan väärinkäyttö jäi kriminalisoimatta. Lakivaliokunnan mietintöön on kirjattu lausumaehdotus, jonka mukaan "eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy kiireellisesti valmistelemaan lainsäädäntöehdotuksen vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimiseksi". Toivottavasti vaikutusvallan väärinkäyttö saadaan kriminalisoitua mahdollisimman pian.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Ruohonen-Lernerin puhetta, niin tuli mieleen se, että hyvänen aika sentään, olemmeko me niin onnettomia ihmisiä, onnettomia kansanedustajia, että meihin todella voidaan vaikuttaa jollakin rahalla. Höpö höpö, ei taatusti tänne ole tullut sellaisia ihmisiä, jotka on ostettavissa rahalla. Minusta tämä oli aivan karmea, tämä teidän puheenne, ja suurin piirtein syytös koko kansanedustuslaitokselle ja kansanedustajille, joita Suomessa on.

Siitä huolimatta minä kannatan, että tämä lakiesitys vaikutusvallan väärinkäytöstä tulee. Kannatan lobbarirekisteriä, jotta ei vaan pääse syntymään minkäänlaisia epäilyksiä siitä, että joku pystyisi vaikuttamaan. Mutta ei taatusti kansanedustaja ole niin löperö ihminen, että sen voi rahalla ostaa. Mitä ihmettä varten tämmöisiä puhutaan tässä salissa?

Arvoisa puhemies! Tämä oli yksi syy, tämä vaikutusvallan väärinkäyttö, koska se oli rakennettu niin huonosti siihen lakiesitykseen, että se oli pakko irrottaa siitä ja rakentaa uudelleen, jotta se olisi jossakin järjellisessä suhteessa. Ottakaa nyt huomioon, miten kävi Petri Salolle. Hänet suurin piirtein vietiin linnaan siitä, että hän sanoi poliisille, että nyt hän tarjoaisi teille kahvit. Elikkä tämä on tietenkin toisinpäin, tämä vaikutusvallan väärinkäyttö, mutta siitä huolimatta. Ei tämmöisiä asioita voi yksinkertaisesti panna lakipykäliksi ilman perusteellista selvitystä, ja tässä ei todellakaan ollut perusteellista selvitystä. Minä en ole tietenkään mikään laki-ihminen enkä sillä tavalla osaa niitä analysoida, mutta sen minä tiedän, minkälaisia ihmisiä täällä kansanedustuslaitoksessa on. Ja täällä on ihan hyviä ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä työtä, eikä tällä tavalla rahalla heitä voi ostaa, ei missään nimessä. Mutta laki täytyy tietenkin olla, koska Greco vaatii, ei siinä mitään, näin täytyy tehdä. Ja ihan hyvähän se on, että näin tehdään.

Se, että tämä tuli näin viimeisessä vaiheessa, on tietenkin huono asia. Toinen asia on se, että meillä oli siis todella kädet täynnä työtä. Meillä oli poliisilaki, meillä oli esitutkintalaki, ja ne olivat todella semmoisia jöötejä, että ei niistä nyt voinut noin vaan yksinkertaisesti heittää lausuntoa sinne tai tänne. Meillä oli Vanhasen tapaus, ja se vei meidän aikaamme, ja hyvin monta lakia on jäänyt keskeneräiseksi ja siirtyy seuraavalle eduskunnalle. Ei nyt kovin suuri vahinko olisi varmasti ollut, jos tämäkin olisi siirtynyt ja tätä olisi pystytty käsittelemään kunnialla. Minun mielestäni tämä on erittäin hyvin laadittu, niin kuin perustuslakivaliokunnan mietinnöt, ottaen huomioon, minkälainen kiire meillä on ollut. Meidän valiokuntaneuvokset todella ansaitsevat suuren kiitoksen, että on onnistuttu tekemään kuitenkin näin hyvä mietintö ja kuitenkin saatu aikaan näin hyvä laki, joka nyt toivottavasti ed. Ruohonen-Lernerinkin pahimmat pelot estää ja poistaa.

Mitä tulee tähän viime metrien painostukseen, niin se on tietenkin moitittavaa eikä sitä voi hyväksyä, ja minä lakivaliokunnan puheenjohtajana en kyllä ottaisi syykseni tällaisia huomioita. Ne ovat ministerin virheitä, eivät teidän virheitänne; kaikissa asioissa ei kannata kyllä toisten taakkaa ryhtyä kantamaan.

En tiedä, minkälaista painostusta oli. Minua henkilökohtaisesti ei ole tietenkään painostettu, mutta jos ed. Södermanin kokemukset pitävät paikkansa, niin aika kovaahan se tietenkin on ollut.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoroon haluan vastata, että olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että ihan hyviä ihmisiä meillä täällä eduskunnassa on. Mutta siitä huolimatta meillä tehdään huonoa lainsäädäntöä, johon jää tällaisia vakavia aukkoja, porsaanreikiä, ja asiantuntijoitten lausunnoista huolimatta niitä jätetään sinne lakiteksteihin.

Omassa puheenvuorossani viittasin tutkimukseen, joka oli tehty siitä, miten tavalliset Suomen kansalaiset kokevat tämän meidän poliittisen järjestelmän, kuinka heiltä on mennyt usko siihen, ja se on vakava asia, ja siihen pitää kiinnittää huomiota.

Perustuslain mukaan, ed. Ukkola, meillä Suomessa on sananvapaus ja mielipiteenvapaus, ja se myös perussuomalaisten kansanedustajille suotakoon tässä salissa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä ole kysymys sananvapaudesta. Totta kai täällä saa puhua, mitä haluaa, kunhan ei nyt ihan sentään tee rikosta puhujapöntössä, mutta sananvapaus on minullakin. Minäkin saan sanoa mielipiteeni tästä asiasta. Se on teidänkin kestettävä, jos teitä arvostellaan. Sen kun annatte takaisin sillä volyymillä ja voimalla kuin haluatte. Ei se minua haittaa, päinvastoin.

Siihen, minkä vuoksi kansalaiset eivät luota poliitikkoihin tai pitävät tätä järjestelmää mätänä, minulla kyllä ei ole vastausta, mutta minusta se on aivan totaalisen onneton tilanne. Tämä talo yrittää tehdä parhaansa, ja minä en yksinkertaisesti henkilökohtaisesti kestä sitä vihan määrää, vaan minä lähden pois. Asia on näin. Mitä suoremmin ja rehellisemmin yrittää puhua, niin sitä pahemmin tulee kansalta takaisin. (Puhemies: Minuutti!) Se on tilanne sellainen, että jossakin tulee kyllä pää vetävän käteen. En halua olla ed. Mannisen tavoin kansan kusitolppana.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Niin kuin varmasti me kaikki isänmaalliset Suomen kansan edustajat, minäkin olen ollut kovin ylpeä siitä, että Suomi on ollut ykkössijalla kauan ja pitkään korruption vähäisyyden vuoksi tehdyissä mittauksissa. Jos itse mietin, milloin ensimmäisen kerran rupesin ihmettelemään tätä asiaa, niin se liittyy kyllä turkulaiseen kunnallispolitiikkaan, kun tulin valituksi kaupunginvaltuustoon ja kaupunginhallitukseen. (Ed. Ukkola: Ja eduskuntaan!) — Ei silloin vielä eduskuntaan. — Silloin elettiin 1980-lukua ja Turussa, kuten varmasti ei ole yllätyksenä kenellekään, siitä on Hannu Tapani Klamin muistaakseni ensimmäisenä lanseeraamat kirjat ja termitkin olemassa. Se liittyy rakentamiseen ja rahojen liikkumiseen ja lupauksiin, ja se oli ehkä sellainen ensimmäinen ajatus siitä, mahtaakohan meillä olla rakenteellista korruptiota, jota me emme tunnista.

No, seuraava herätys tuli sitten oikeasti ollessani täällä eduskunnassa lakivaliokunnan jäsenenä, ja se liittyi tähän käsiteltävänä olevaan hallituksen lakiesitykseen ja ed. Södermanin lakialoitteeseen. Olin lakivaliokunnassa, kun Suomen valtion piti hyväksyä tämä Euroopan neuvoston rikosoikeudellinen yleissopimus vuonna 2002 ja yllättäen emme pystyneetkään hyväksymään sitä, koska meidän säännöksemme eivät olleet kunnossa. Meillä ei ollut minkään näköisiä säännöksiä siitä, että kansanedustaja voidaan lahjoa ja kansanedustaja voi ottaa vastaan lahjomaa. Minusta se oli kyllä aika outoa, että emme jo silloin säätäneet niitä pykäliä kuntoon, joita nyt olemme korjaamassa, koska vaikka kuinka asiaa vääntäisi, niin aina on mahdollista, että joku voi yrittää lahjoa kansanedustajaa, ja aina voi olla mahdollista, että joku kansanedustaja voi ottaa sellaisen lahjoman vastaan, ja sen takia me tarvitsemme tätä lainsäädäntöä, ei, niin kuin ed. Ukkola sanoi, koska Greco vaatii sitä, vaan sen vuoksi, että vastaisuudessakin haluamme olla maa, jossa korruptio ei rehota.

Varmasti meille kaikille tuli aikamoisena sokkina tai toivottavasti meille kaikille tuli aikamoisena sokkina se, että Suomi sitten tippui monta sijaa tällä Transparency Internationalin listalla, jolla mitataan korruptiota maassa, ja syynähän meillä oli silloin se, että meillä oli tämä vaalirahoitus niin rakenteellisesti läpitunkevasti korruptoitunut, että jopa ministeri Katainen puhujapöntöstä tai eduskunnan ministeriaitiosta kutsui sitä maan tavaksi. Itse väitän edelleen, että ei meillä nyt korruptio maan tapa ole vaan vaalirahoituksen osalla kyse oli siitä, että muutamat, aika monetkin, kansanedustajat ja ministerit ottivat vastaan vaalirahaa tavalla, jota kansainvälisesti arvioiden ja ehkä Suomessakin arvioiden pidetään korruptiona.

No, me olemme saaneet nämä vaalirahalain säännökset eteenpäin. Eivät ne vielä täydellisiä ole, mutta on niihin tullut paljon parannuksia. Itse pidän hyvin tärkeänä sitä, että nyt on uhkasakon kautta rangaistus siitä, jos ei tätä vaalirahoitusilmoitusta kunnolla tee, ja tiukat säännökset siitä, millä tavalla sitä rahaa otetaan vastaan, ja toivottavasti vielä saamme aikaan sen, että vaalirahoituksesta on ilmoitettava ennen ennakkoäänestyksen alkua, ja vaalirahoitukseen myös on syytä tehdä sitten tietty katto.

Sen lisäksi, että olen oikein tyytyväinen, että perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta nyt saivat aikaan tämän lain, toivoisin, että mahdollisimman pikaisesti sitten ilmeisesti seuraavassa eduskunnassa saadaan aikaan säännökset siitä, että kansanedustajien sidonnaisuuksista tulee avoimuuden nimissä ilmoitusvelvollisuus, ja myös siitä, että lobbausta harjoittavien tahojen on rekisteröidyttävä. Ilman muuta toivon, että mahdollisimman nopeasti myös hyväksymme tämän nyt ed. Jacob Södermanin nimissä olleen lakiesityksen, joka olennaisesti olisi kuulunut tähän pakettiin, ja sen puuttuminen vieläkin estää sen, että voisimme hyväksyä tämän korruptionvastaisen sopimuksen. Mutta hyviä askeleita eteenpäin, ja ainoa ihmetys on se, miten se voi kestää näin kauan.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyseessä on siis hallituksen esitys, joka tuli eduskuntaan viime vuoden kevätistuntokauden lopulla. Asiaa on valmisteltu usean vuoden ajan, ja loppujen lopuksi myös kaikkien puolueiden yhteisessä työryhmässä on pohdittu, miten tätä kansanedustajien lahjontaa koskevaa lainsäädäntöä voidaan kiristää. Tällä siis toimeenpannaan Grecon suosituksia. Tämä on tärkeä osa sitä työtä, jolla tällä vaalikaudella on pyritty lisäämään politiikan avoimuutta ja vaalirahoituslainsäädännöllä lisätty vaalirahoituksen avoimuutta, ja nyt tällä selkeytetään pelisääntöjä siinä, että kansanedustajan lahjontapykäliä kiristetään. Tämä on ollut perusteltua ja vastaa Grecon suosituksiin.

Kaikki puolueet ovat yhdessä pitäneet uudistusta hyvänä ja toivoneet, että se tällä vaalikaudella tulisi käsiteltyä, ja tämän toiveen on myös hallitus välittänyt useasti perustuslakivaliokunnalle. On tietysti valitettavaa ja täysin ymmärrettävää, että perustuslakivaliokunnalla on ollut todella paljon töitä viimeisen vuoden kuluessa. On ollut poikkeuksellisen isoja asioita: perustuslain muutosta, valtakunnanoikeussyyteharkintaa jne. Valiokunta on todella tehnyt hyvää työtä kiireisessä aikataulussa monien isojen asioiden parissa. Tämä asia oli kuitenkin selvästi lausuntoasia, joka on tullut valiokuntaan aikaisemmin. Kaikki muut lausuntoasiat, jotka valiokunnassa nyt ovat jäämässä, raukeavat tai eivät ehdi tulla käsitellyiksi, ovat tulleet aivan viime vuoden lopulla tai tämän vuoden puolella. Tämä tuli kuitenkin viime vuoden kevätistuntokaudella jo, elikkä siinä mielessä aikaa tämän käsittelyyn olisi ollut, jos olisi ollut halua käsitellä tätä jo esimerkiksi syksyn kuluessa. Pidän itse tärkeänä sitä, kun tämän eduskuntakauden aikana on ollut keskustelua vaalirahoituksesta ja politiikan rahoittamisen epäasianmukaisuuksista, että juuri tämä eduskunta saa nyt vielä kautensa lopulla tämän uudistuksen hyväksyttyä. Näin olen itsekin ollut niiden joukossa, jotka ovat toivoneet, että tämä lausunto saadaan, koska lakivaliokunta on koko ajan ilmaissut kykynsä ja halunsa pystyä käsittelemään asian valmiiksi.

Mitä tulee perustuslakivaliokunnan kuulemisiin, niin asiantuntijat ovat toki esittäneet esityksen yksityiskohtiin perusteltuja huomioita. Valtiosääntöoikeudelliset asiantuntijat kiinnittivät todella rikosoikeudelliseen legaliteettiperiaatteeseen ja lainsäädännön täsmällisyyteen huomiota, mutta yksikään asiantuntija ei selkeästi havainnut lakiesityksessä perustuslainvastaisuuksia. Kun rikosoikeuden asiantuntijat toivat esille, että he eivät nähneet rikosoikeudellisessa täsmällisyydessä merkittäviä ongelmia, niin tämä toisaalta helpotti valtiosääntöoikeudellisten asiantuntijoiden arvioiden tulkitsemista.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin päätyi parantamaan näiltä osin näitä epätäsmällisyyksiä sillä, kuten perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan puheenjohtajat ovat jo esittäneet, että laista poistettiin erityisesti tämä kohta, jossa oli tämä yleiseen poliittisen linjan edistämiseen vaikuttaminen, joka oli muotoilultaan selvästi se epätäsmällisin osa. Kun se poistettiin, niin valiokunnan tulkinnan mukaan tämä edelleen vastaa Grecon suositusta. Siinä on tietysti kielieroista johtuen, että englannin kielen sanat eivät täysin vastaa tätä suomen kielen "tietyllä tavalla" -sanaparia, joka nyt edelleen säilyy siis tunnusmerkistössä, mutta valiokunta tulkitsi, että nyt tämä vastaa riittävän hyvin sitä sopimuksen sanamuotoa ja näin ollen täyttää sopimuksen edellytykset siitä, että kun kansanedustaja toimiakseen tietyllä tavalla ottaa vastaan lahjoman, niin se täyttää rikosoikeuden tunnusmerkistön, kun muut edellytykset täyttyvät.

On siis hyvä, että perustuslakivaliokunta lopulta sai lausuntonsa aikaan, teki hyvää työtä. Pidän myös hyvänä sitä, että valiokunta ja sittemmin lakivaliokunta ottivat ponteen tämän ehdotuksen, joka perustuu ed. Södermanin lakialoitteeseen vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoinnista. Minä näen myös, että tämä on erittäin tärkeä asia, että tämä saadaan ensi kaudella sitten tämän ponnen pohjalta kriminalisoitua, koska tämä on selvästikin Kehittyvien maakuntien Suomen tapauksenkin yhteydessä tullut ilmi, että tämän tyyppistä täsmentävää lainsäädäntöä tarvitaan. On harmi, että tässä prosessissa sitä ei pystytty täsmällisyysvaatimuksen takia valmistelemaan, mutta nyt kun eduskunta on ilmaissut, että tämä tulee ensi kaudella tehtyä, niin silloin se myös tehdään.

Haluan lopuksi vielä korostaa, että koen, että tässä eduskunnassa on monia henkilöitä, jotka ovat tehneet voimakkaasti töitä korruptionvastaisen työn edistämiseksi. (Puhemies: 5 minuuttia!) Näiden joukossa muun muassa ed. Söderman on tehnyt paljon työtä näiden asioiden eteen, ja en näe, että meillä olisi ollut tavoitteissa todellakaan erimielisyyksiä.

Mutta, arvoisa puhemies, on mielestäni kuitenkin niin, että on tärkeää, että perustuslakivaliokunta keskittyy roolissaan ydintehtäväänsä: lakien perustuslainmukaisuuden arviointiin. Jos on vaan suinkin mahdollista käsitellä asiaa sellaisessa järjestyksessä, kuin puolueet ja hallitus ja tässä tapauksessa käsittääkseni myös puhemiesneuvosto erikseen olivat toivoneet, että tämä asia saadaan tässä eduskunnassa käsiteltyä, niin näin ollen oli hyvä, että valiokunta tämän päätöksen myös sai aikaan.

Näin ollen, mitä tulee siihen, että olisin Helsingin Sanomiin sanonut jotain ed. Södermanin roolista asiassa, (Puhemies: 6 minuuttia!) niin en ole sanonut muuta kuin sen, että toivoin, että eduskunnan arvovallan kannalta olisi tärkeää, että tässä eduskunnassa tämä asia tulee käsiteltyä, ja että pidän esitystä perusteltuna ja sen valmistumista tärkeänä. Loput ed. Södermanin lainaamat siteeraukset olivat toimittajan omia kirjauksia. Minä arvostan suuresti ed. Södermanin hyvää työtä kansanedustajana.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kun aluksi pyysin anteeksi, että olen painostanut, niin voin ehkä vähän täsmentää. Siis minä myönnän, että roikuin sekä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin että varapuheenjohtaja Södermanin hihassa erittäin paljon ja aika usein ja pyysin tätä asiaa ja sanoin, että lakivaliokunta on valmis ja haluamme tämän hoitaa ja tämä on meille erittäin tärkeää. Ja kun olin vähän epäileväinen siitä, onnistuuko tämä kuitenkaan, niin sitten myös puhemiesneuvostossa meillä oli aikamoinen keskustelu aiheesta ja puhemiesneuvosto linjasi, että tämä pitää hoitaa tällä vaalikaudella. Siksi minä olin niin kauhean inhottava, että pidin kiinni siitä, että tämä pyritään hoitamaan, kun me sen porukalla päätimme puhemiesneuvostossa.

Sitten siitä, että perustuslakivaliokunta teki kaikki muutokset siihen sisältöön. Me vain kopioimme ne nopeasti lakivaliokunnassa. Mehän emme ehtineet oikeastaan ollenkaan itse tehdä pohdintaa. Me olisimme toivoneet, että te olisitte vaan linjanneet sen, että tämä ei ole perustuslain vastainen millään lailla, ja me olisimme voineet tehdä sen loppupohdinnan. Meilläkin on paljon älykkäitä ihmisiä, jotka osaavat ottaa vastaan kritiikkiä ja pohtia, miten pykälät voisi sitten tehdä paremmin. OM:hän antoi teille nopeasti vastineen vaan perustuslakinäkökulmasta, ja sen vastine meille taas liittyi enemmänkin sisältöön ja yksityiskohtiin. Elikkä olisi voinut paljon nopeammin toimia niin, että teillä olisi ollut ehkä vähän lyhyempi lausunto meille ja me olisimme oikeasti lakivaliokunnassa, missä on myös hyviä ihmisiä, menneet sinne pykäliin ja tehneet tämän saman työn siellä.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ymmärsin ed. Ville Niinistöstä, että hän kiistää sen, että hän on saanut aikaan tämän häpäisevän kirjoituksen Helsingin Sanomissa. Hän on nyt ainoa nimi, joka siinä on mainittu, ja tiedot ovat tietysti voineet tulla vain häneltä, mutta jos ei ole miestä seistä tekojensa takana, niin minä en voi sille mitään.

Jos puhutaan siitä, että halutaan kiirehtiä lakeja, koska on vaalirahoituksessa ollut ongelmia, niin vaalirahoituksen mätäpaise olivat Kehittyvien maakuntien Suomi ja Nova Group. Niiden toiminta olisi vastaisuudessa kriminalisoitu hyväksymällä minun aloitteeni, joka on lakiteknisesti varmaan samaa tasoa kuin nyt tämä lakivaliokunnan pykälä lahjuksen antamisesta. Te ette vaan halunneet sitä tehdä. Te ette vaan halunneet sitä tehdä. Te halusitte ajaa tätä asiaa sillä tavalla, että kaikille muille tulisi maine, että me emme halua kansanedustajien lahjontaa hoitaa, vain vihreät haluavat, vain vihreät ovat sen asian kannalla. Todellisuudessa te estitte siis sen todellisen, tärkeän kriminalisoinnin tässä asiassa. Siitä me emme nyt pääse mihinkään.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin toki sanoa ed. Södermanille, että olen tuonut eilisen päivän kuluessa esille sen, että osa edustajista boikotoi kokousta. Heillä olisi ollut mahdollisuus osallistua kokoukseen, mutta päätösvaltaa ei tästä syystä muodostunut. Mutta ed. Söderman perusteli itse, mistä hänen poissaolonsa johtui, ja ymmärrän sen perustelun.

Mitä tulee sen sijaan perustuslakivaliokunnan arvovaltaan, on myös tärkeätä, että perustuslakivaliokunta, jos on suinkin mahdollista, pyrkii käsittelemään sellaisessa aikataulussa kuin eduskunta toivoo. Jos näyttäytyy edes ulospäin niin, että perustuslakivaliokunta aikatauluttaa asioita niin, että se ei hoida sitä ydintehtäväänsä vaan siinä on poliittista harkintaa mukana, silloin tämän järjestelmän legitimiteetti heikkenee ja saattaa olla fiksumpaa siirtyä järjestelmään, jossa meillä olisi erillinen perustuslakituomioistuin, jolloin poliittista harkintaa voidaan tässä talossa tehdä riippumattomasti eikä näitä kahta roolia voi edes saada sekaisin, niin kuin nyt on vaarassa käydä. Tämä järjestelmä lepää sen legitimiteetin varassa, mikä siinä on, että siellä tehdään oikeasti riippumatonta, puhdasta perustuslakiharkintaa ja siellä ei saa olla ylimääräistä poliittista harkintaa.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ville Niinistö puhui nyt siitä, että tämä esitys olisi pitänyt käsitellä aikaisemmin. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antoi tästä lausumasta myönteisen lausunnon. Minä olin mukana siinä työryhmässä, jossa etsittiin sellaista sopuratkaisua, että saataisiin hallituksen esitys aikaan. Silloin olin vielä siinä uskossa, että ministeri Brax suhtautuisi myönteisesti tähän vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointiin. Siinä jouduin pettymään.

Mutta kun nyt ed. Ville Niinistö korostaa koko ajan näitä poissaoloja, niin perustuslakivaliokunnan 36 kokouksesta ed. Ville Niinistö on ollut paikalla kokonaan ainoastaan 16 kertaa, 20 kertana hän on joko ollut poissa tai tullut myöhään tai lähtenyt aikaisin, ja yleensä on saatu ministeri Braxin terveisiä häneltä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ville Niinistö esitti, että meille pitäisi perustaa valtiosääntötuomioistuin. Minä olen kuunnellut neljä vuotta meidän valtiosääntöasiantuntijoitamme, joista tämä tuomioistuin koostuisi, ja minä sanon, että ei missään nimessä. He ovat niin yksipuolisia ja he niin tiukasti tulkitsevat perustuslakia, että meidän koko lainsäädäntömme ja ihmisten elämä tukehtuu siihen. Perustuslakivaliokunnalla nyt onneksi on jonkin verran mahdollisuuksia joustaa ja vaikuttaa siihen, minkälaiset ne mietinnöt ovat, vaikka ne, totta kai, perustuvat perustuslakiasiantuntijoitten käsityksiin ja lausuntoihin. Meillä ei olisi sananvapautta ollenkaan, jos meillä olisi valtiosääntöoikeus.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittääkseni ja muistaakseni olen ollut kokonaan poissa vain viidestä näistä perustuslakivaliokunnan yli 30 kokouksesta. Ryhmäpuheenjohtajana minulla on tietysti ollut muita velvollisuuksia, tärkeitä kokouksia, joista johtuen olen joutunut joistakin muista kokouksista olemaan osan aikaa poissa. Minä arvostan suuresti perustuslakivaliokunnan ja sen jäsenten työtä. Olen tässä keskustelussa vaan halunnut korostaa sitä, että on tärkeää, että sen rooli säilyy kaikin puolin riippumattomana.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan mietintö 45 pitää sisällään myöskin kansanedustajan lahjontaa koskevia asioita. Tuolla valiokunnan kokouksessa pohdittiin sitä, mikä voi olla vaalirahoitukseksi naamioitua lahjomaa, ja siitä ei syntynyt näkemystä. Nyt kun tämä valiokunnan mietintö sisältää lausuman, jossa edellytetään, että tätä lain toimivuutta selvitetään, niin siinä yhteydessä varmasti on hyvä miettiä ja katsoa, onko esimerkiksi 50 000 euron vaaliavustus jollain tavalla jo tulkittava lahjomaksi tai missä se raja kulkee, koska selvärajaisuutta tähän asiaan nyt ei saatu.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti, kun täällä on käyty keskustelua tästä korruptionvastaisesta sopimuksesta ja rikoslain muuttamisesta: ministeri Braxin toiminta oli hyvin poliittista tässä asiassa. Hän on juristi, mutta hänelle perusoikeudet ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tässä asiassa eivät merkinneet mitään. Hän nonsaleerasi ne täydellisesti, ja siitä syystä voi sanoa, että asian eteneminen olennaisesti vaikeutui. Jos hän olisi tullut aikanaan tähän lopputulokseen, mihin nyt tultiin hyvässä yhteisymmärryksessä perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan kanssa, niin ongelmat olisi voitu selvittää huomattavasti aikaisemmin.

Mikä on myöskin tämän vaikutusvallan väärinkäyttöä, ja tietysti valiokunnassa olisi ollut tiettyä kiinnostusta ottaa se myöskin käyttöön, mutta kun Brax ei halunnut mennä niin pitkälle, ei halunnut tämmöistä merkittävää muutosta, jolla olisi pyritty korruptionvastaista taistelua vielä tehostamaan, niin tältä osin oli vähän semmoista ajatusta, että vaalien jälkeen toisen oikeusministerin kanssa voitaisiin vähän tehostaa näitä korruptionvastaisia säännöksiä, koska se ei tuntunut onnistuvan ministeri Braxin kanssa. Siitä syystä oli tiettyä houkutusta viedä asiaa sitten vaalien jälkeiseen tilanteeseen.

Mutta lopputulos on sillä tavalla hyvä, että nyt säännöksiä saadaan kuntoon, ja ne ovat nyt semmoisessa kunnossa, että noudatetaan hyvin tarkkaan tuota korruptionvastaista sopimusta, sanamuodot ovat sen mukaisia. Uskon, että tähän voidaan olla tyytyväisiä, ja on hyvä, että hallituksen esitystä muutettiin, niin tulos on olennaisesti parempi verrattuna siihen, mitä se aikaisemmin oli.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi puhuu asiaa.