1) Hallituksen esitys laiksi valtioneuvostosta ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys valtioneuvostolaiksi liittyy
kiinteästi uuteen perustuslakiimme, jonka tavoitteena on
parlamentarismin vahvistaminen ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen.
Perustuslain uudistamisen yhteydessä perustuslakivaliokunta
esitti myös valtioneuvostoa koskevan lainsäädännön
uudistamista. Tähän esitykseen on koottu keskeisimmät
säännökset valtioneuvoston organisaatiosta
ja toimialajaosta sekä asioiden ratkaisemisesta ja päätöksentekojärjestyksestä valtioneuvostossa.
Valtioneuvoston työskentelytapoihin esitys ei tuo merkittäviä muutoksia.
Lain tavoitteena on kuitenkin sovittaa yhteen hallinnon
joustavien toimintatapojen vaateita ja perustuslakiuudistuksen yhteydessä sovittuja
periaatteita.
Työnjako ministeriöiden kesken on toiminut moitteettomasti.
Sitä koskevat säännökset eduskunta
uudisti vuonna 2000, kun valtioneuvoston EU-sihteeristö siirtyi
ulkoministeriöstä valtioneuvoston kansliaan. Esityksen
mukaan ministeriöt lueteltaisiin nykyisestä poiketen
valtioneuvostolaissa. Vuonna 1995 toteutettu uudistus, jonka tavoitteena
oli säätää ministeriöistä ainoastaan
asetuksen tasolla, ei ole käytännössä toiminut.
Jo kansalaisten oikeusturva vaatii ministeriön mainitsemisen
nimeltä etenkin silloin, kun ministeriö käyttää kansalaiseen
kohdistuvaa valtaa.
Perustuslain hyväksymisen yhteydessä perustuslakivaliokunta
esitti harkittavaksi pääministerin aseman yleistä vahvistamista.
Esitykseen onkin kirjattu pääministerin nykyiset
tehtävät. Niiden mukaan pääministeri
valvoo hallitusohjelman toimeenpanoa, toimii lakisääteisten
ministerivaliokuntien puheenjohtajana sekä huolehtii Euroopan
unionissa päätettävien asioiden valmistelun
ja käsittelyn yhteensovittamisesta valtioneuvostossa. Pääministerin
muodollista asemaa vahvistettaisiin ainoastaan niin, että hän
voi määrätä ajankohdan, johon
mennessä valtioneuvoston yleisistunnolle kuuluva asia on
käsiteltävä. Näin parannetaan
pääministerin mahdollisuuksia johtaa hallituksen
työskentelyä.
Arvoisa puhemies! Eduskunta velvoitti hallituksen myös
selvittämään kiireellisesti ministeriöiden
johtamisjärjestelmän vahvistamista esimerkiksi
apulaisministeri- tai valtiosihteerijärjestelmän
avulla ja antamaan tästä esityksen eduskunnalle.
Tässä esityksessä ehdotetaan ministeriöiden
johtamisjärjestelmää vahvistettavaksi
siten, että ministerin tueksi voitaisiin asettaa valtiosihteeri.
Ministerin luottamuksen varassa toimiva valtiosihteeri avustaisi
ministeriä poliittiseen ohjaukseen ja asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä.
Hän tukisi ministeriä niiden tehtävien
hoitamisessa, joissa ministerien ajankäyttöongelmat
ovat pahimmat.
Valtiosihteeri voisi toimia ministerin sijaisena valmisteluun
liittyvissä tehtävissä. Tarvittaessa
ja — haluan tässä korostaa vielä — pakottavissa
tilanteissa valtiosihteeri voisi osallistua myös EU:n ministerineuvoston
kokouksiin ministerin sijasta tai vastaavan tyyppisiin tilaisuuksiin,
joihin ministeri tai tämän sijainen valtioneuvoston työnjaossa
ei voisi ajankäyttösyistä osallistua. Tämä ei
kuitenkaan ole lainkaan tämän esityksen päätarkoitus.
Ministerien ja ministeriöiden työmäärä on kasvanut
viime vuosina merkittävästi. Ministerien velvoitteet
osallistua erilaisiin kokouksiin ovat lisääntyneet.
Aikaisempaan verrattuna erityisesti Euroopan unioniin liittyvät
ja muut kansainväliset tehtävät ovat
lisänneet työmäärää tuntuvasti.
Valtioneuvoston päätöksenteko ja asioiden
valmistelu on myös sisällöltään
entistä vaativampaa ja edellyttää siksi
laajempaa asioihin perehtymistä.
Valtioneuvoston toiminta on muodostunut entistä ministeriöpainotteisemmaksi.
Valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavia asioita vähennettiin
voimakkaasti 90-luvun alussa, jolloin monet asiat siirtyivät
ministeriöiden päätettäviksi. Ministerit
ovat entistä selvemmin kohonneet hallinnonalojensa ja vastuualueensa
piiriin kuuluvien politiikan alojen vastuullisiksi johtajiksi. Parlamentaarinen
vastuu edellyttää, että ministeri voi
tehokkaasti seurata koko hallinnonalansa toimintaa sekä ohjata
myös ministeriössä ja valtioneuvostossa
tapahtuvan päätöksenteon valmistelua.
Vain näin voidaan varmistua siitä, että päätökset
vastaavat päätöksentekijän tahtoa.
Nimenomaan tämän tavoitteen parempaan toteutumiseen
valtiosihteereitä tarvitaan. Tämä itse
asiassa vastaa keskushallintouudistuksen yleistä linjaa,
jossa pyritään niin sanottua strategista johtamista
vahvistamaan. Kun ministeriöiden poliittista ohjausta lisätään,
voidaan varmistaa se, että kansan vaaleissa tekemät
valinnat heijastuvat tehokkaammin päätöksentekoon.
Kysymys on parlamentaarisen järjestelmän vahvistamisesta.
Eduskunnalle nyt annettu esitys ei velvoita valtiosihteerijärjestelmän
käyttöönottoa. Se vain mahdollistaa sen.
Se ei myöskään velvoita valtiosihteerin
asettamiseen jokaiseen ministeriöön jokaisen ministerin
avuksi vaan jättää valtiosihteerin tarpeen
harkittavaksi kulloisenkin ajankohdan mukaan. Valtiosihteereiden
käytöstä päätettäisiin
hallitusneuvotteluissa, jolloin voitaisiin ottaa huomioon eri ministeriöiden
ja hallitusryhmien tilanne.
Hyvät kollegat, valtiosihteerijärjestelmä on käytössä Ruotsissa
ja Norjassa sekä useassa Keski-Euroopan maassa. Se on ollut
käytössä myös valtioneuvoston
kansliassa jo vuodesta 1990 alkaen. Mitään erityisiä ongelmia
virkamiesjohdon ja poliittisen johdon tehtäväjaossa
ei ole esiintynyt, ei meillä eikä muualla. Ei
myöskään ole ollut epäselvyyttä siitä,
kummalle, ministerille vai valtiosihteerille, kuuluu poliittinen
vastuu.
Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Siihen, mitä pääministeri
Lipponen sanoi valtiosihteerin tarpeesta, on syytä yhtyä.
Itse asiassa jääkin ihmettelemään
sitä erimielisyyttä, mikä hallituksen
sisällä on syntynyt, kun tätä lakiesitystä on
eduskunnalle annettu.
Puhemies! Niin kuin pääministeri Lipponen totesi,
tämähän on varsin yleinen eurooppalainen
käytäntö, päinvastoin kuin tämän
järjestelmän vastustajat ovat esittäneet.
Toinen mahdollisuushan on se, josta eduskunnassa on usein keskusteltu
ja josta ei ole päästy yksimielisyyteen, ja se
olisi se, että ministerit eivät olisi kansanedustajia
ja tällä tavalla he voisivat saada itselleen enemmän
aikaa ehkä ministerin tehtävän hoitamiseen.
Puhemies! Kuten totesin, tästä ei ole ollut
yksimielisyyttä, ja sen takia henkilökohtaisesti
olen jäänyt ihmettelemään sitä,
että merkittävätkin ministerit ovat lähteneet
populismin tielle vastustaessaan tätä asiaa.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Nämä uudet isot päättäjät
sijoittuisivat vallankäytössä tietyllä tavalla harmaalle
vyöhykkeelle. Heillä olisi käytännössä ministerin
valta, mutta he eivät olisi vastuussa kuitenkaan eduskunnalle
ja kansalle. Tämä on minusta tämän
uuden järjestelyn ongelma, ja sen takia en ole tätä kannattamassa.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin tiedustellut pääministeriltä,
miten hän hahmottaa kansliapäällikköjen ja
uusien valtiosihteereitten keskinäisen aseman. Kansliapäälliköthän
ovat leimallisesti poliittisia virkamiehiä meidän
järjestelmässämme. Myöskin olen
nähnyt näin, että meillä keskeinen
ongelma tänä päivänä on
lainsäädännön valmistelun heikkous.
Meillä ei ole riittävästi voimavaroja
siellä. Tämä ei tuo minkään
näköistä ratkaisua siihen. Tässä vahvistetaan
ministeriöitten yläpään johtoa,
kun sen sijaan kenttätyöt jäävät
entistä heikommalle hoidolle.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen seurannut Euroopan neuvoston ministerikomitean
kokousten yhteydessä valtiosihteerien toimintaa, ja täytyy
sanoa, että Euroopan neuvoston kaltaisessa instituutiossa
valtiosihteerin sana ei paina samalla tavalla kuin valmistelutyöhön
osallistuvien ministerien sana. Olen harvoin ministeri Sasin kanssa
samaa mieltä, mutta tässä kysymyksessä olen
sitä mieltä, että valtiosihteerien osallistuminen
ministerien sijasta EU-ministerineuvoston kokouksiin johtaa sellaiseen
tilanteeseen, jossa Suomen sana painaa vähemmän.
Siksi en katso, vaikka lakiesityksessä useassa kohdassa
viitataan mahdollisuuteen osallistua valtiosihteerien avulla EU-valmistelutyöhön
ja ministerineuvoston kokouksiin, tätä suuntausta
oikeaksi.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionin jäsenyyshän
on tuonut byrokratiaa joka paikkaan, myöskin valtioneuvoston
työskentelyä ja eduskunnan työmäärää monella
tavalla lisännyt, kun kansainvälinen ulottuvuus
on olemassa. Tässähän on kaksi järjestelmää,
mikäli oikein ymmärrän, eli on myöskin
apulais- tai kakkosministerijärjestelmä. Olisin
tiedustellut pääministeriltä: Tämä on
nyt förbi, eikö niin, koska tällaista perustuslain
muutosesitystä ei ole eduskunnalle annettu, jos ajattelemme
seuraavan hallituksen muodostamista? Näin ollen nyt on
vakavasti pohdittava sitten tätä järjestelmää,
auttaisiko tämä uuden paremman hallituksen työskentelyssä.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä näen tämän
valtiosihteerijärjestelmän nimenomaan poliittisen
järjestelmän vahvistamisena ja sitä kautta
kansan äänen vahvistamisena ministeriöissä ja
ministerin tukena. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka
valtiosihteerien avulla on kyetty toimeenpanemaan valtioneuvoston
päätöksiä, kuten hajasijoituspäätökset,
jotka eivät aiemmin, ennen kuin valtiosihteerijärjestelmän
ja muun muassa Saaren työryhmän kautta pantiin
tällainen päällystakkiorganisaatio pystyyn,
menneet ministeriöissä eteenpäin. Nyt
ne ovat menneet, kun valtiosihteeri on tähän asiaan
puuttunut.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Herra pääministeri,
te totesitte, että annetaan valtiosihteeri ministerin tueksi.
Te lähestulkoon kahdeksan vuotta pääministerinä toimineena
olette nähnyt monenlaisia ministereitä. Onko teidän
mielestänne nyt tarpeellista todella vahvistaa heikkojen
ministerien kykyä toimia, vai olisiko kuitenkin viisaampaa toimia
niin, että pyrittäisiin jo ministerien nimittämisvaiheessa
saamaan paikalle ministerit, jotka kykenevät johtamaan
ministeriöitään mahdollisimman tehokkaasti,
ja tällainen kaksiportainen vaihe tässä vältettäisiin?
Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tämän poliittisen
valtiosihteerin laajemman käytön kohdalla ongelmakysymyksenä ovat
vastuuasiat. Tämä on tietenkin lähtökohtaisesti
vapaaehtoinen järjestelmä, mutta mielestäni
se malli, millä tällä hetkellä toimitaan,
että pääministerillä on poliittinen
valtiosihteeri, joka myös hoitaa pitkälti valtioneuvoston
asioita, on aika hyvin toimiva.
Jos nyt ajatellaan esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokuntaa,
jossa viime kaudella olin, siellä EU:n asioista vastaava
neuvotteleva virkamies kävi aina kertomassa, mitä EU:ssa
tapahtuu, ja otti myös valiokunnan kannan huomioon. Mielestäni
tämän tyyppistä järjestelmää,
mitä nyt tässä tuodaan esille, ei välttämättä tarvita.
Ei lisää byrokratiaa kauhean mielellään
tähän maahan enää toisi.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puhemies! Kun täällä ed.
Elo käytti puheenvuoron, niin sen johdosta vain lyhyesti
haluan kommentoida, että mielestäni valtakunnan
hallinnon pitää olla, erityisesti ministeriöitten
hallinnon, mahdollisimman yksinkertainen ja mahdollisimman kevyt. Tästä syystä mielestäni
ministeri voi hoitaa tehtävänsä. Jos
me osaamme delegoida asiat oikein, niin kyllä yksi ministeri
kykenee yhden ministeriön ongelmitta hoitamaan, ja tämän
voin sanoa tietyllä kokemuksella.
Mitä tulee sitten vastuukysymyksiin, niin järjestelmässä,
jossa on poliittinen valtiosihteeri, mielestäni vastuu
hämärtyy, ja en pidä sitä missään
tapauksessa hyvänä. Demokratiassa vastuukysymysten
pitää olla äärimmäisen
selkeitä.
Mitä tulee EU-ministerikokouksiin, kokemuksesta sanon
myöskin: Suomalaisen ministerin pitää olla
aina paikalla. Vain hänellä on riittävästi
painoarvoa neuvotella asioista.
Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin tiedustella pääministeriltä:
Jos siirrytään tällaiseen poliittiseen valtiosihteerijärjestelmään,
niin aiheuttaisiko se joitain muutoksia nykyisin varsin laajasti
käytössä olevaan erityisavustajajärjestelmään?
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaikka kuinka ajattelee, että tällä selkeytetään
ministeriöitten toimintaa ja myöskin työtaakkaa
vähennetään, niin aika varauksellisesti
itse suhtaudun siihen, että tästä on todella
apua. Itse näkisin joidenkin ministeriöitten toimintaa
hyvinkin läheltä seuranneena, että olisi
tehtävä siellä ministeriöissä sisällä siirtoja
ja semmoisia toimenpiteitä, että työtaakka
ministeriltä vähenisi.
Näen myös samalla lailla kuin ministeri Kimmo
Sasi, että kyllä ministerin täytyy olla
paikalla silloin, kun Suomen valtion ja suomalaisten asioita käsitellään.
Siellä ei varamies mielestäni voi olla.
Onko, pääministeri Lipponen, kansliapäälliköitten
ja valtiosihteerien toimenkuvaa jollain lailla mietitty, vai tuleeko
se sitten uutena asiana, vai muodostavatko henkilöt sitten
oman toimenkuvansa?
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ei tarvita poliittisia
valtiosihteereitä, kun valittaisiin ministereiksi semmoisia
päteviä, johtamistaidon omaavia henkilöitä,
jotka osaavat johtaa ministeriötä. Kansliapäälliköt
minun mielestäni ovat erittäin asiantuntevia,
hyvin työnsä osaavia. Minusta tämmöinen
päällystakki on aivan turha. Meillä on
byrokratiaa ihan liikaa. Herra pääministeri, pätevät
ministerit seuraavaan hallitukseen!
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Monissa Euroopan maissa on käytössä apulaisministerijärjestelmä.
Se ei ole nyt mahdollista Suomessa, koska se edellyttäisi perustuslain
muutosta, ja meidän on tavallaan tyydyttävä tässä suhteessa
tähän valtiosihteerijärjestelmään,
jos haluamme nimenomaan tukea ministereitä työssään
ja ennen kaikkea poliittista ohjausta tehostaa täällä kotimaassa.
Mutta, arvoisa puhemies, ongelmallisempaa on se, jos nimenomaan
valtiosihteerijärjestelmää ajatellaan
kehitettäväksi EU-politiikan suhteen niin, että valtiosihteeri
voisi korvata ministeriä ministerineuvostossa. Me konventissa
olemme pyrkineet selkeästi siihen, että ministerineuvostossa
lakia säätävä tehtävä pyritään
nyt selkeämmin eriyttämään ja
toisaalta tekemään avoimin ovin lainsäädäntöpäätökset
nimenomaan ministerineuvostossa. Tässä puitteessa
ei valtiosihteerijärjestelmä oikein toimi siten,
että valtiosihteerit korvaisivat ministerit silloin, kun
ministerineuvosto toimii lakia säätävänä elimenä.
Veijo Puhjo /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos oikein kuulin, niin pääministeri
sanoi, että valtiosihteerijärjestelmällä pyritään
vahvistamaan ministeriöiden poliittista ohjaamista. Mutta
nythän ministeriöt ovat päällikkövirastoja
ja ministerin sanan ja linjan kuuluisi näkyä ministeriön
toiminnassa. Minä en oikein ymmärrä sitä,
miten sitten tämä ministerin linjan toteutuminen
paranee valtiosihteereitä palkattaessa. Jos ministeri ei
saa linjaansa lävitse ministeriössä,
niin ministeri pitää vaihtaa.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastustan keskushallinnon byrokratiaa, sen
lisäämistä. Sitä pitää päinvastoin
purkaa. Edellytykset sen purkamiseen on monista tekijöistä johtuen,
ei vähiten tietotekniikan edistysaskeleista.
Mutta, arvoisa puhemies, minä kannatan samalla kuitenkin
valtioneuvoston ja sen ministeriöitten poliittisen ohjauksen
vahvistamista ja voimistamista. Se pyrkimys on aivan oikea. Se on demokratian,
se on parlamentaarisen kansanvallan, niitä kulmakiviä,
joiden kautta — tuon tavoitteen eteenpäinviemisen
kautta — voidaan tätä järjestelmää vahvistaa.
Arvoisa puhemies! Olen erityisen selvästi eri mieltä ed.
Kokkosen kanssa. Hän sanoi, että kansliapäälliköt
ovat poliittisia toimijoita tällä hetkellä.
Eivät minun mielestäni. Ihmettelen erittäin
suuresti, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja antaa
tällaisen tulkinnan kansliapäälliköitten
roolista.
Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että kannatan poliittisen
ohjauksen vahvistamista ja voimistamista, tämä nyt
ei tarkoita ilman muuta sitä, että juuri se malli,
minkä hallitus on tänne tuonut, on välttämättä paras
malli. Olen omalta osaltani valmis ennakkoluulottomasti arvioimaan
nyt tätä tehtyä esitystä ja
muita mahdollisia esityksiä. (Puhemies koputtaa)
Arvoisa pääministeri, on huono enne se, että teidän
esityksellänne ei ole koko hallituksen tukea. Se viittaa
vähän siihen, että vaikeaa on kovin laajaa
oppositionkaan tukea siihen saada, jos hallitus tulee hajallaan
olevin rivein esityksellään eduskuntaan.
Puhemies:
Tässä vaiheessa vastauspuheenvuoro ed. Kokkoselle
ja puheenvuoro pääministeri Lipposelle. Meillä on
tähän samaan asiaan toistakymmentä vastauspuheenvuoropyyntöä.
Rauha!
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastaukseni ed. Pekkariselle perustuu hyvin
pitkäaikaiseen kokemukseen valtion virkamiehenä.
En väitä, että näitten viimeisten
hallitusten aikana olisi niin leimallisesti poliittisesti valittu
kansliapäälliköitä, mutta kyllä aina
aikaisemmin. Kepun aikana edellytettiin jäsenkirjaa. Siellä ei
varmasti ole kansliapäälliköitä vanhoilta
ajoilta juurikaan, joita ei ole valittu poliittisin perustein. He
ovat poliittisia virkamiehiä. Ministeriössä on
myös lukuisia erityisavustajia ministereillä.
Poliittinen, sanoisiko, kerros ministeriössä on
aikamoinen, ja kaikkien virkamiesten edellytetään
kuitenkin laulavan kulloisenkin ministerin viitoittamien nuottien
mukaisesti. Kyllä ministeriöt ovat poliittisesti
johdettuja. Ei siitä ole minusta epäilystäkään
tänä päivänä.
Pääministeri Paavo Lipponen
Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole tässä mistään
byrokratian lisäämisestä vaan kysymys
on poliittisen päätöksenteon strategisen
valmistelun vahvistamisesta, siis siitä tasosta, jolla
myöskin vastuukysymys on täysin selvä eli
se, että ministerillä on poliittinen vastuu ja
sen varassa myöskin poliittinen valtiosihteeri toimisi.
Ed. Kokkonen otti esille kansliapäälliköiden roolin,
ja siinä yhteydessä hän puhui lainsäädännön
valmistelusta. Ensinnäkin minun kokemukseni on se, että kansliapäälliköt
huolimatta siitä, että voidaan nähdä poliittista
taustaa, ovat hyvin lojaaleja, he toimivat virkamiehinä.
Minulla on erittäin hyviä kokemuksia nykyisen
oppositiopuolueen aikana nimitetyistä kansliapäälliköistä,
heidän lojaalisuudestaan. Nyt on ehkä niin, että erityisesti
kansliapäälliköiden tulisi ehkä nykyistä paremmin
vielä paneutua huolehtimaan siitä, että lainsäädännön
valmistelu on asianmukaista, asia, johon arvoisa puhemies on kiinnittänyt
ja eduskunnan piiristä muutenkin on kiinnitetty huomiota.
En sano tätä lainkaan kritiikkinä kansliapäälliköitä kohtaan,
vaan kun on puutteita nähty, niin on luonnollista, että hallinnossa kansliapäälliköt
nyt sitten tähän enemmän huomiota kiinnittäisivät.
Poliittinen valtiosihteeri olisi todella voimavara siinä,
että myöskin ministeri voisi paremmin keskittyä siihen,
että hallitusohjelmaa toteutetaan, eduskunnan tahtoa toteutetaan.
Tämähän vaatii sitä, että myöskin
valmistelua pitää voida seurata, siis tätä poliittista
valmistelua.
Puhuin jo siitä, mistä on kysymys Euroopan unionin
toiminnassa. Olen hallituksen työssä erityisesti
joutunut joskus vääntämään
ministereitä siihen asentoon, että ministerineuvoston
kokoukseen pitää osallistua. Siellä pitää olla
ministerin. Mutta kun näitä neuvostoja on edelleenkin
niin paljon ja on myöskin kotimaisia velvoitteita, voi olla
sellaisia tilanteita, joissa se sijaisministeri, jonka pitäisi
sitten mennä, ei myöskään pääse, jolloin
on parempi, että siellä on näin korkean
tason poliittinen edustaja, sen sijaan että siellä on virkamies.
Kyllä siinä on tietty ero. Mutta tämä ei
ole mikään suuntaus, vaan tämä on
käytännön kokemuksen perusteella tehty
johtopäätös.
Sitten vielä tähän, sanoisinko, poliittiseen
byrokratiakysymykseen siitä, että lisätäänkö tässä poliittisia
virkamiehiä tai ministerin avustajia. Minusta kun nyt on
järjestelmässä tosiasiallisesti neuvottelevia
virkamiehiä, jotka ovat poliittisia virkamiehiä,
niin nämä voitaisiin muuttaa valtiosihteerin tehtäviksi,
jolloin pelattaisiin ehkä myös enemmän
avoimin kortein. Erityisavustajia käsittääkseni
tarvitaan ja tarvitaan jatkossakin.
Nythän vaalit lähestyvät ja jokainen
tietää, että on hyvä olla oikealla
kannalla. Perusteet tulevat sitten sen jälkeen. Tästä on
erilaisia kokemuksia. Kyllä minulla on sellaisiakin kokemuksia,
että joissain ministeriöissä ei olisi
tehnyt pahaa, jos poliittinen valtiosihteerikin olisi ollut vielä tukemassa
ministeriä.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun täällä on puhuttu
EU-edustamisesta, niin mehän tiedämme todellakin,
että nyt jo aika usein, niin kuin täällä on
käynyt ilmi, ministerin sijasta virkamies osallistuu EU:n
ministerivaliokunnan kokouksiin. Meillä on tietysti hyvin
vahvoja kansliapäälliköitä tai
virkamiehiä joissakin ministeriöissä,
joilla on hyvin selvä näkemys, miten he haluavat
asioitansa ajaa.
Minua on kuitenkin koko ajan häirinnyt tässä esityksessä tietenkin
se, mikä tulee olemaan kansliapäällikön
ja poliittisen valtiosihteerin tehtävien jako ja miten
tämä yhteistyö mahdollisesti pelaa ja
miten jatkossa saamme kyvykkäitä virkamiehiä,
jos kansliapäällikön tehtävä uhkaa kuihtua.
Kun ed. Kokkonen totesi sen, että meillä on poliittiset
kansliapäälliköt, niin ongelma on kuitenkin
se, että jos he olisivat puhtaasti poliittisia, silloinhan
tietysti heidän virkakautensakin pitäisi rajoittua
aina kulloisen hallituksen aikaan, eli meillä on sekamuoto.
Meillä on poliittisesti valitut ikuiset kansliapäälliköt,
jos näin sanotaan. Tämä muoto on tietysti
tavallaan myöskin huono. (Ed. Laakso: Häkämies
vaihtuu aika usein!) — Niin, no nyt sitten on niin, että yksi
kansliapäällikkö on vetänyt
johtopäätökset tästä tulevasta
esityksestä ja katsoo, että ei kannata jatkaa.
Sekin on tietysti aika huono viesti kansalaisille.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä kysymys eräiden ministeriöiden
voimavarojen lisäämisestä oli esillä perustuslakiuudistuksen
yhteydessä. Sitä käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa
monta kertaa ja todettiin kyllä ne nimenomaan EU-jäsenyyden
myötä syntyneet tarpeet erityisesti niiden ministeriöiden
kohdalla, jotka hoitavat useaa neuvostoa. Niin kuin todettu
on, näissä tilanteissa ongelmia syntyy.
Vaihtoehtoisena mallina oli esillä varaministeri- tai
apulaisministerijärjestelmä, ja todettiin, että jos
se halutaan käyttöön, se pitäisi
perustuslakiuudistuksen yhteydessä käsitellä ja
muotouttaa. Tästä ei kuitenkaan ollut tehty valmistelua
ja niin todettiin, että valiokunnassa asian käsitteleminen
ja eduskunnassa asiaa koskevien säännösten
laatiminen ei näytä nyt onnistuvan, ja asia jäi silloin
toteuttamatta. (Puhemies koputtaa) Olisi kuitenkin ollut hyvää aikaa
tutkia näitä molempia vaihtoehtoja jo ennen tätä ajankohtaa.
Siitä on jo viisi vuotta, kun tämä keskustelu
käytiin.
Sirpa Pietikäinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkään valtiosihteerit
eivät mielestäni ole tämän lakiesityksen merkittävin
kohta, vaan sen yleinen henki, joka noudattaa perustuslain henkeä,
kansanvallan vahvistamista ja, korostaisin, pääministerin
roolin vahvistamista hallitusohjelman ja ennen kaikkea talouspolitiikan
johtajana. Vaikka sitä ei suoraan pykälissä ole
kirjoitettu, se esimerkiksi perustelujen kautta on selkeästi
esityksen henki.
Toisekseen, kun on kysymys valtiosihteereistä ja näiden
suhteesta kansliapäälliköihin, niin tosiasiallisesti
erityisavustajat tällä hetkellä jo toimivat
monissa ministeriöissä hyvin pitkälle
kuten valtiosihteerit tulisivat toimimaan ja, kuten täällä on
jo todettu, vähemmän läpinäkyvästi neuvottelevien
virkamiesten kautta tätä samaa tehtävää hoidetaan.
Kansliapäällikön rooli ei jatkossa
tulisi yhtään sen vähemmän merkitykselliseksi.
Se on vaan toisenlainen, hän on enemmän resurssien takaaja,
hallinnon toimivuudesta ja lainsäädännön
valmistelun toimivuudesta vastaava virkamies. Näen tässä keskustelussa
kyllä enemmänkin saman tyyppisiä piirteitä,
joita aikanaan nähtiin sekä erityisavustajajärjestelmän
että kansanedustajan avustajajärjestelmän
osalta. (Puhemies koputtaa) Todennäköisesti muutaman
vuoden kuluttua tämänkään järjestelmän
myötä, jos se saadaan, kovin suuria muutoksia
ei ole tapahtunut.
Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun pääministeri Lipponen
lopetti puheenvuoronsa tästä käsittelyn
ajankohdasta todeten, että tämä ei ole
paras mahdollinen, on surullista se, että joissakin lehdissä,
omalla alueellani ainakin kolumneissa, on jo ryhdytty yhdistämään
eduskunnan uudisrakennus, kansanedustajien palkankorotus, avustajat
ja valtiosihteerit. Jos näin jatketaan, niin tietysti käsittelystä voi
tulla hyvin populistinen. Pyrin kuitenkin näkemään
tämän asian tulevaisuuden vaikutukset ja henkilökohtaisesti
tuen tätä esitystä.
On väärin epäillä, ettei
joku ota kuitenkin tyhjiössä poliittista valtaa.
Jos me emme ota poliittisia valtiosihteereitä, niin meille
epämääräisiksi tulevat vieraat
kansliapäälliköt hoitavat asioita. Me
tiedämme ja tunnemme liikenneministeriöstä kansliapäällikkö Korpelan,
joka saattaa hidastaa tai kiirehtiä asioita, tunnemme kansliapäällikkö Häkämiehen,
hänen poliittiset kannanottonsa julkisuudessa, ja nyt aivan
tuoreeltaan kansliapäällikkö Kirsti Rissanen,
kun arvosteltiin lakien valmistelutasoa, tiedotusvälineissä on
arvioinut lain lukijoiden ja käsittelijöiden arvostelukykyä ja
kykyä tietää, mitä lainsäädäntö on.
Jos tämä on kuitenkin se valta ja viesti, on parempi,
että silloin on poliittisesti valittu (Puhemies koputtaa) valtiosihteeri.
Hallitusneuvotteluissahan päätetään,
otetaanko tämä käyttöön
ja kuinka monta.
Puhemies:
Muistanette tämän minuutin säännön!
Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro):
Fru talman! Här har kommit fram motstridiga uppfattningar
om de föreslagna statssekreterarnas ställning,
dvs. deras juridiska och politiska ställning. Jag utgår
ifrån att grundlagsutskottet fördjupar sig i den
här frågan, så att vi bara inte skapar
en sådan situation där makten och inflytandet inte
står i relation till vare sig det politiska eller juridiska
ansvaret. Jag har själv inte kunnat fördjupa mig
i den här saken, men den är upperbarligen en fråga
som är intressant för kollegerna och synnerligen
viktig i ett längre perspektiv.
Rouva puhemies! Keskustelun pohjalta lähden siitä,
että perustuslakivaliokunta tarkkaan katsoo perään,
että uusien valtiosihteerien valta-asema sekä poliittiset
ja oikeudelliset vastuusuhteet ovat tasapainossa.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin lähden siitä,
että ministerien on kannettava poliittinen vastuu ja valtiosihteerien
tehtävä on delegoitu tehtävä.
Näin ollen valtasuhteiden pitää olla
selkeät, mihin ed. Laxkin äsken viittasi. EU-tehtävät
vaativat yhä laajempaa edustautumista, jossa on tämä poliittinen
ulottuvuus mukana. Näin ollen näen valtiosihteerien
tehtävät perustelluiksi. Ulkoministeriössä minusta
on syytä pyrkiä seuraavalla hallituskaudella malliin,
jossa ministereiden määrää voidaan
vähentää neljästä ministeristä,
ja he varmaan, tämä pienempi joukko, tulevat tarvitsemaan
sijaisia erilaisiin neuvotteluihin ja keskusteluihin.
Perustuslakiuudistus on vahvistanut hallituksen asemaa. Toivon,
että jos poliittista järjestelmää vahvistetaan,
mietitään myös sitä, miten eduskunnan
valta pysyy tai kasvaa, jos hallituksen valta on kasvanut.
Matti Vanhanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri hyvin harvoin
esittelee lakeja. Kun niin nyt harvinaisesti kävi, niin
heti samassa istunnossa hallituksen istuva ministeri asettuu vastaan,
eli ennusmerkit eivät ole kovin hyvät.
Myöskään ministeri Sasin todistusvoima
ei ole kovin hyvä, koska meillä on aikamoisia
pettymyksiä juuri liikenneministeriön tavasta
hoitaa EU-asioita. Mutta sinällään saattaa
olla hyvä tunnustaa se, että näiden EU-vuosien
aikana on nähty, että ministerien ajankäytöstä EU:ssa
tehtävä lainsäädäntötyö ja
muu poliittinen päätöksenteko vie aikaa
ja sen pitää viedä aikaa, mutta ei niin,
kuten tässä hallituksen perusteluissa on esitetty,
että ministerin osallistuminen neuvoston kokouksiin on
perusteltua erityisesti silloin, kun käsitellään
Suomen kansallisen edun kannalta tai muutoin merkittäviä asioita.
Tässä annetaan ikään kuin se
kuva, että olisi kovinkin hyväksyttävää se,
että virkamies voisi edustaa Suomea neuvostossa. Minusta
pääministerin äsken esittämä tulkinta
on ainoa oikea. Pääsäännön
pitää olla se, että ministeri edustaa
neuvostossa ja vain poikkeustapauksissa Suomen pysyvä edustaja
Brysselissä tai, jos päädytään
valtiosihteerijärjestelmään, virkamies
täältä osallistuu neuvostoon.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri totesi,
että pääministerin asemaa pyritään
vahvistamaan ja tämä hallituksen esitys sitä tekee.
Todellakin eduskunnan asemaa sopii tässä tilanteessa
myös tarkastella. Olemme varsin usein keskustelleet siitä,
mikseivät esimerkiksi eduskunnan yksimieliset ponnet asuntopolitiikasta
tule valtioneuvostossa huomioiduiksi. Vaikuttaakin ajoittain siltä,
että eduskunnan olisi nautittava hallituksen luottamusta.
Mitä tulee valtiosihteeri-instituution kehittämiseen,
katsoisin niin, että mieluummin lainsäädäntötyön
resursseja olisi lisättävä eri ministeriöissä eikä niinkään
tuotava valtiosihteeri-instituutiota.
Ismo Seivästö /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin positiivista, että pääministeri
itse esittelee tämän, varsinkin kun tämä oli äänestyspäätöksellä hallituksessa.
Kysyisin nyt, niin kauan kuin pääministeri on
vielä läsnä, näkeekö hän
tässä kuitenkin pientä siementä siihen
suuntaan, että kansliapäällikötkin tulevat
vastaisuudessa olemaan määräaikaisia
aivan samalla tavalla kuin on Ranskassa ja Yhdysvalloissa, joissa
on tietenkin hyvin presidenttikeskeinen järjestelmä eli
erilainen kuin Suomessa. Eli henkilökohtaisesti alkaa hieman
tuntua, että tähän suuntaan ollaan nyt
tätä viemässä pikkuhiljaa. Itse
olen hieman huolissani siitä, että valtiosihteeri
ei tule ministeriaitioon, hänelle ei pysty esittämään
täällä kysymystä, hän
ei ole siinä suhteessa vastuussa avoimesti eduskunnalle
ja eduskunnan kautta kansalle.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta oli tärkeää se, että oppositiojohtaja
Pekkarinen varsin ryhdikkäästi totesi, mistä tässä on
kysymys, pohjimmiltaan kansanvallan vahvistamisesta. Kiinnitin itse huomiota
pääministerin puheenvuoroon, kun hän itse
asiassa vähän ikään kuin sivulauseessa
totesi sen, että meillä on olemassa nyt neuvottelevien virkamiesten
käytäntö ja tämä on
kansalaisten kannalta tärkeä näkökulma
sen takia. Se on kyllä todettu tässä hallituksen
esityksessäkin, että kun näitä virkoja
lakkautetaan, tästä ei nyt merkittäviä lisäkustannuksia
sitten asetu, jos hallitusneuvottelujen yhteydessä sovitaan,
että joihinkin strategisesti tai muuten sillä hetkellä tärkeisiin ministeriöihin
kaivataan tällaista alivaltiosihteeriä. Minusta
on tärkeää kansalaisnäkökulman kannalta,
että nähdään tämä asia
vähän niin kuin laajemmasta näkökulmasta.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minä keskittyisin tähän
kansliapäällikköasiaan, jota muutkin
ovat täällä kommentoineet. Suurin osa
taitaa nyt jo olla viisivuotismääräaikaistehtävässä, mutta
olisin pääministeriltä kysynyt, onko
mietitty missään tämän kierron
järjestämistä niin, että se
on vaalien mukaisessa rytmissä. Vaaleissa tulee muutoinkin
muutoksia, ministerit vaihtuvat. Miten olisi, jos kansliapäälliköt
vaihtuisivat samassa rytmissä, ehkä osa muustakin
ministeriön johdosta? Saataisiin veri kiertämään
vähän toisella lailla. Voi olla, että se
jopa parantaisi meidän lainsäädäntömme
tasoakin. Mutta halusin tämän asian nyt joka tapauksessa
laittaa tähän julki, vaikka pääministeri
kerkisi lähteä.
Sen sijaan tähän valtiosihteerijärjestelmään suhtaudun
kyllä hyvin epäillen.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Euroopan unioni toi Suomeen uusia tehtäviä niin
valtioneuvostoon, eduskuntaan kuin myös sitten valtionhallinnon
ja maakuntahallinnon osalta. Mutta täällä ministeri Sasi
sai minut käyttämään tämän
puheenvuoron, koska hän toi esille sen asian, että valtiosihteereitä ei
tarvittaisi. Minulle on kyllä jäänyt
sekä Heinosen että Sasin aikana sellainen kuva,
että nimenomaan liikenne- ja viestintäministeriössä tälläkin
hetkellä tarvittaisiin valtiosihteeriä, koska ministeri
Sasilla ei ole tilaisuutta hoitaa ministerin ja kansanedustajan
tehtäväänsä vaan hän
on todennäköisesti hoitamassa valtiosihteerin
tapaisia tehtäviä jossain salin ulkopuolella.
Samaa voisi tietysti sanoa valtiovarainministeriön niistä ministereistä,
jotka eivät ole tällä hetkellä täällä paikalla
vaan hoitamassa ed. Tiusasen vaatimia asuntoasioita tai mitä he
ovat hoitamassa niin, että ne saataisiin käytännössä järjestykseen.
Toisin sanoen ministeri vastaa aina ministeriöstä,
on siellä valtiosihteeri tai ei ole, on siellä kansliapäällikkö poliittinen
tai ei ole. Ministeri on ministeriön johtaja ja myös
sen vastuussa oleva henkilö aina.
Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari toi olennaiset asiat esille ministerin
vastuusta käytännön työssä.
Tähän liittyy mielestäni myös
se, mistä ed. Seivästö oli huolissaan,
että valtiosihteeri ei ministeriaitiosta ole vastaamassa
asioista. Valtiosihteerin olemassaolo saattaisi aiheuttaa sen, että ministeri
olisi entistä useammin itse tuolla aitiossa vastaamassa.
Aika usein joudutaan olemaan kyselytunniltakin poissa, kun on työtä niin
paljon. Minulla on kahdeksan vuoden kokemus ministerin työstä,
ja totean, että valtiosihteeristä saattaisi olla
kansanvallan kannalta monessa tilanteessa paljonkin hyötyä.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Myönnän, että ministerin
työmäärä on kasvanut, mutta
niin on kasvanut myöskin hallintohenkilöstön
ja virkamiesten määrä. Joskus aikanaan
tehtiin erittäinkin hyvää lainsäädäntöä hyvin
pienillä voimavaroilla, toisin kuin tänä päivänä.
Kun lukee tätä 44 §:ää,
jossa määritellään valtiosihteerin
tehtävät, niin voi havaita, että ainakin
neuvottelevat virkamiehet, kansliapäälliköt,
ministerin erityisavustajat, tulossa olevat ohjelmajohtajat häärivät
tulevaisuudessa samoilla tonteilla kuin minne on kaavailtu valtiosihteereitäkin.
Pidänkin suurimpana ongelmana sitä, että näiden
eri virkamiesten välistä tehtävänjakoa
ei ole tarpeeksi pohdittu eikä vastuukysymystä.
Olen täysin eri mieltä muun muassa ministeri Mönkäreen
kanssa siitä, että tämä valtiosihteeri
tällaisena, kuin se tässä lakiesityksessä on
määritelty ja perusteluissa vielä perusteltu,
lisäisi kansanvaltaa. Näin ei voi olla parlamentaarisessa
ajattelussa (Puhemies koputtaa) sen takia, että valtiosihteeri
tulee vastuulliseksi vain ministerille eikä millekään
muulle taholle.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On syytä kiinnittää huomiota
siihen ministeriöön, jossa on ehkä noin kansainvälisesti
kaikkein suurin työmäärä, elikkä maa-
ja metsätalousministeriöön ja sen hallinnonalaan.
Ollaan yhteisessä maatalous- ja kalastuspolitiikassa. Meillä on
välillisesti tieto siitä, mitä seitsemän
vuoden ministeriys tuolloin merkitsi ministeri Hemilän
kohdalla. Siinä oli mielenkiintoista, kun täällä puhutaan
poliittisesta ohjauksesta, se, että se politiikka oli ministeri
Hemilän politiikkaa. Ei tarvinnut sitä miettiä,
mistä hän mandaattinsa hankki, mutta se tehokkuus riitti
oikein hyvin häneltä hoitaa se tehtävä.
Olennaiseen asemaan ei suinkaan muodostunut valtiosihteeri eikä kansliapäällikkö vaan
erityiskomiteassa oleva Suomen edustus. Tämä historiasta.
Tulevaisuudessa vain saattaa olla niin, että kun Euroopan
unioni laajenee nyt kymmenellä jäsenvaltiolla,
tämä lobbauskenttä laajenee yhteisessä maatalous-
ja kalastuspolitiikassa niin laajaksi, että ehkä siinä sitten
tarvitaan, kun ollaan poliittisten ministerien aikakaudessa, myöskin valtiosihteeri.
Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Täällä on vedetty
useammassakin puheenvuorossa liikenneministeriö esimerkiksi.
Minusta, jos jollain ministerillä on henkilökohtainen
kanta asiasta, niin ei pidä kuitenkaan sitä ministeriötä nyt
tässä esimerkkitapauksena pitää.
On aivan selvä juttu, että työt ovat
lisääntyneet äärettömän
paljon EU:n myötä ja lisääntyvät
edelleen ja tarvitaan lisävoimaa. Minusta vain apulaisministeri-nimitys
olisi ollut huomattavasti selkeämpi kuin valtiosihteeri,
joita jo on esimerkiksi ulkoministeriössä ja valtiovarainministeriössä.
Mutta kun ei siitä yksimielisyyttä löytynyt,
niin sitten näin. Tämä pitää tietysti
seuraavan hallitusohjelman yhteydessä harkita tarkkaan,
mihin ministeriöihin näitä valtiosihteereitä tarvitaan,
ja luotan siihen, että niissä neuvotteluissa harkintakyky
varmasti löytyy, olivat siellä sitten ketkä hyvänsä.
Tämä suhde tietysti nykyisen kansliapäällikön
ja valtiosihteerin välillä on selkeä,
(Puhemies koputtaa) kuten pääministeri tuossa
totesi: toinen on virkamies ja toinen on selkeästi poliittinen
henkilö. Olen kyllä ed. Vanhasen kanssa siitä eri
mieltä, (Puhemies koputtaa) etteikö tällainen
valtiosihteeri voisi istua myöskin pitkissä ministerineuvoston
kokouksissa, jotka joskus kestävät pari kolme
päivää.
Puhemies:
Nyt kun annan puheenvuoron ed. Rahkoselle, annan oikean puheenvuoron
jo, jolloin siirrymme puhujalistaan. Meillä on tilaisuus vielä debatoida.
Kaikki nyt listalla vastausta pyytävät ovat sen
jo ainakin kerran saaneet. On puhdas pöytä sitten
taas.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä on ollut valtioneuvostolakitoimikunta, jonka
jäsenenä itse olen ollut. Sen takia on mielenkiintoista
seurata tätä keskustelua, joka kyllä kilpistyy
tähän valtiosihteerikysymykseen, vaikkakaan se
ei ole se ainoa asia, mistä tässä laissa on
kyse. Toki se herättää aika paljon poliittisia intohimoja,
mutta tässä on todella taustana vähän
laajempi ajatus, ajatus siitä, että halutaan vahvistaa
parlamentaarista järjestelmää, pääministerin
asemaa kirjata lakiin jnp.
Pääministerin tehtävistä on
toki perustuslaissa oma säännöksensä,
mutta silti on olemassa selkeä tarve kehittää pääministerin
säädännäistä asemaa,
ja nyt tämä asema kirjataan tähän
valtioneuvostolakiin. Tähän lakiin kirjataan myös
valtioneuvoston päätöksentekoa koskevia
menettelysäännöksiä. Pääministerin
keskeisimpänä tehtävänähän
on valvoa hallitusohjelman toteutumista. Esimerkkinä mainittakoon,
että toisin kuin tähän asti nyt pääministerille
annettaisiin mahdollisuus määrätä ajankohta,
johon mennessä valtioneuvoston yleisistunnossa käsiteltävä asia on
esiteltävä, eli ministeri ei voisi vitkuttelullaan lykätä asian
käsittelyä.
Sitten yksi keskeisesti tärkeä asia on ollut vahvistaa
ministeriöiden johtamisjärjestelmää. Tämä asia
on tullut esiin jo monena monena vuonna aiemminkin useiden erilaisten
työryhmien toimesta. On parlamentaarisen järjestelmän kannalta
olennaisen tärkeää, että kansalaisten vaaleilla
valitsema linja toteutuu myös valtionhallinnossa, että ne
hyvät hankkeet, joita hallitusohjelmaan aikanaan kirjataan,
myös toteutuvat ja niitä ryhdytään
valmistelemaan. Ministereiden tehtävä on paimentaa
tätä, mutta koska ministereiden tehtävät
ovat voimakkaasti lisääntyneet, niin tässä tarvitaan
avuksi valtiosihteereitä. Toki heidänkin tarpeensa
harkitaan sitten hallitusta muodostettaessa, salkkuja jaettaessa,
erikseen. Eli nämä tehtävät
ovat lisääntyneet paitsi EU:n ja kansainvälisten
tehtävien myötä myös siitä syystä,
että yleisistunnon ratkaisuvallassa olevien asioiden määrää on
vähennetty ja asioita on siirretty ministeriöiden
päätettäväksi, viime kädessä siis ministerin
vastuulle. Ministereistä on tullut selkeästi vetovastuussa
olevia johtajia omalla hallinnonalallaan.
Näen niin, että valtiosihteerin työpanos
tehostaa ensi sijassa ministerin johtamistyötä ministeriössä.
Samalla valtiosihteerin avustaman ministerin työpanos toteuttaa
nykyistä paremmin eduskunnan ja parlamentarismin tavoitteita.
Miksei ministeri voisi antaa erityisesti poliittisesti merkittävimpien
lakien valmistelujen laadunvalvonnassa ja aikatauluttamisessa valtiosihteerille
paimennettavaa hallintoon päin? Tästähän
on paljon keskusteltu. Samoin eduskunnan lausumien ja toivomusten
edellyttämien toimenpiteiden valvonta voisi kuulua valtiosihteerin
tehtäviin. Valtiosihteerin työpanos lisää siis
omalta osaltaan käytännössä parlamentarismin
ja siis kansanvallan voimaa virkavaltaisuuden kustannuksella.
Parlamentaarinen vastuukate ulottuu nykyään kaikkeen
keskeiseen päätöksentekoon. Tämä edellyttää,
että ministeri voi tehokkaasti seurata hallinnonalansa
toimintaa ja ohjata tätä valmistelutyötä.
Ministerin aika ei enää riitä virkamiesvalmistelun
ohjaamiseen sekä ministerin itse antamien toimeksiantojen
etenemisen seuraamiseen ja valvomiseen riittävällä tavalla.
Valtiosihteereitä tarvitaan siis avuksi juuri tässä valmistelupuolella,
valmisteluun liittyvissä tehtävissä.
Se on tällaista valmistelun paimentamista. Ei siis itsenäistä ratkaisuvaltaa
valtiosihteerillä juurikaan olisi, vaan juuri tämän
valmistelun etenemisestä huolehtimista. Tärkeää on
se, että ministeri olisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa
tietoinen valmistelussa käynnissä olevista hankkeista, jotta
hän voi tarvittaessa puuttua niihin, ettei käy sitten
niin, että pöydänkulmalle lätkäistään
valmiiksi pureksittu lakipaketti, johon ei ole enää helppo
puuttua, tai jos haluaa puuttua, niin se valmistelu pitäisi
laittaa taas kokonaan uudelleen lähtöruutuun.
Eli tällä lailla valtiosihteeri voisi auttaa ministeriä.
Valtiosihteerin asemahan on poliittisesti sidottu ministeriin
ja hänen nauttimaansa luottamukseen täällä eduskunnassa.
Tarvittaessa hän voi osallistua EU-ministerineuvoston varsinaisiin kokouksiin,
mutta mikään ei estä sitä, että pääsääntönä ministeri
edelleenkin olisi itse siellä, varsinkin kun käsiteltävänä on
Suomen kansallisen edun kannalta ja muuten merkittäviä asioita. Eihän
tänä päivänäkään
ministeri ole joka kokouksessa mukana. Valtiosihteeri on paljon
paljon muutakin kuin EU-juoksupoika tai -tyttö. Tehtävä on
siis laaja.
Valtiosihteerin vastuukin on varsin selkeä, vaikka
toisinkin on väitetty. Mielestäni tämä vastuu
on kolmenlaista vastuuta. On virkamiesvastuuta, on poliittista ja
parlamentaarista vastuuta, jonka ministeri kantaa, ja sitten on
oma henkilökohtainen vastuu ministerille. Valtiosihteeri
voidaan irtisanoa kesken toimikauden, jos hän menettää ministerin
luottamuksen. Kyseessä on määräaikainen
poliittinen tehtävä, jossa on varsin korkea vaatimustaso.
Se edellyttää lähes samaa tasoa kuin
ministeriltä edellytetään, eli kyseessä ei
ole mikään ministerin salkunkantajan tehtävä.
Valtioneuvostolakitoimikunta pohti myös ministereiden
lukumäärän lisäämistä ja
apulaisministerijärjestelmää. Ministereiden
määrän lisäämisellä menetetään
valtiosihteerijärjestelmän etu erikoistua tietyn
ministeriön ja ministerin toimialaan. Nämä ministerithän
joutuvat valtioneuvoston yleisistunnoissa ottamaan kantaa jokaiseen
kysymykseen, mutta valtiosihteeri voisi erikoistua juuri tähän
valmistelun ohjaamiseen.
On mielenkiintoinen kysymys, miksi näitä valtiosihteereitä nyt
sitten on vastustettu. On aika yleinen tosiasia se, että yhteisesti
päätettävät asiat ovat monimutkaistuneet
ja siitä on seurannut asiantuntija- ja virkamiesvallan
kasvua, valitettavasti kansanvallan kustannuksella. Mielestäni valtiosihteereiden
avulla autetaan ministereitä työssään
parlamentaarisen tahdon toteuttamiseksi. Luulisi, että siitä olisi
meille kansanedustajillekin hyötyä.
Esko Helle /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Kuten pääministerikin
puheenvuorossaan totesi, uusi perustuslaki omalta osaltaan edellyttää valtioneuvostolain
uusimisen. Puutun tässä aluksi pariin kysymykseen,
jotka eivät ole nähdäkseni tässä keskustelussa
vielä tulleet esiin ollenkaan.
Aikaisemmin valtioneuvostolaissa on määritelty
ministereitten lukumäärä korkeintaan
18:ksi mukaan lukien pääministeri. Nyt esityksessä ei ole
tällaista määritelmää.
Tämä on siis uusi asia. Toinen mielestäni
oleellinen asia on 24 §:ssä, jossa annetaan säädöspohjaa
valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan
ja tasavallan presidentin yhteiskokoukselle. Se on aivan paikallaan.
Jos sitten siirtyisin tähän päivänpolttavaan
asiaan, valtiosihteeriasiaan. Kuten täällä on
todettu, annettiin tehtäväksi valtioneuvostolakitoimikunnalle,
että se pohtii tätä apulaisministeri-,
varaministerijärjestelmää, valtiosihteerijärjestelmää tai
muita keinoja, joilla voidaan poliittista ohjausta ministeriöissä parantaa.
Hallituksen esityksen perusteluissa on useilla sivuilla pohdittu
muun muassa apulais- ja varaministerijärjestelmää ja
nähdäkseni osoitetaan täysin selvästi
se, että tässä vaiheessa tällaiseen ei
ole mitään mahdollisuuksia ja jos sellaiseen mentäisiin,
niin siihen, jos mihin, liittyisi erittäin paljon vaikeita
vastuukysymyksiä, vastuunasettamiskysymyksiä.
Se olisi erittäin monimutkainen järjestelmä.
Niinpä tuo oikeuskansleri Nikulan johtama valtioneuvostolakitoimikunta,
jossa yhtenä jäsenenä olin, päätyi
tähän poliittisten valtiosihteereitten järjestelmään.
Totesimme selvästi, että on tarvetta ministeriöissä poliittisen
ohjauksen parantamiseen, ja yhtenä keinona ja tässä vaiheessa
parhaana keinona näimme valtiosihteerijärjestelmän,
tosin sillä tavalla, että pykäläänhän
on kirjoitettu, että "voidaan asettaa", ja kuten täällä on
todettu useampaan kertaan, se on hallitusohjelmakysymys, tuleeko
valtiosihteereitä, ja jos tulee, kuinka monta, mihin heidät
sijoitetaan jne.
Minusta on aika ihmeellistä, että tällainen
voidaan-sana aiheuttaa nyt niin suurta ennakkoluuloisuutta, vallankin
kun kansainväliset kokemukset tästä järjestelmästä ovat
nähdäkseni voittopuolisesti erittäin
hyvät ja myös siltä osin, mikä meillä on
omassa maassamme ollut eli valtioneuvoston kanslian poliittinen
valtiosihteeri, joka järjestelmä pääministerinkin
kokemuksen mukaan on toiminut hyvin, enkä ole kuullut sitä arvosteltavan
muiltakaan tahoilta. Itse näen, että tämä valtiosihteeri
olisi lähinnä korkeamman statuksen omaava erityisavustaja,
jolla olisi mahdollisuus nykyisiä erityisavustajia paremmin
tasaveroiseen keskusteluun niin kansliapäälliköitten
kuin muittenkin virkamiesten kanssa. Tätä kautta
se ministerin sanoma saisi vahvemman kaiun ja saisi sitä liikettä aikaan.
Ehkä ainoa isompi ongelma tuossa ehdotuksessa on valtiosihteerille
ajateltu palkkaus. Siinä viitataan, että se olisi
kansliapäällikkötasoa. Toisaalta todetaan,
että se ei saisi olla kuitenkaan korkeampi kuin asianomaisen
ministerin palkka. No, aika hyvä tavoite sekin. Mutta kun
itse tuossa Nikulan toimikunnassa heitin ajatuksen, eikö olisi
korrektia, että valtiosihteerille maksettaisiin sen verran
kuin kansanedustajalle, niin arvaatte, mikä reaktio
oli, varsinkin virkamiesedustajien taholta: eihän sellainen
voi tulla kysymykseen, sisäänkirjoitettuna, että eihän
niin vähää voi virkamiehelle maksaa.
No, se siitä.
Mielestäni vastuukysymys poliittisen valtiosihteerin
osalta on harvinaisen selkeä. En näe siinä mitään
ongelmia. Se on aivan sama kuin täällä on
todettu, että ministeri joka tapauksessa vastaa siitä,
mitä ministeriössä tai hänen
toimialallaan tapahtuu. Siitä hän on vastannut
tähänkin asti. Kun tämä poliittinen
valtiosihteeri on niin sanottu ministerin oikea käsi, niin
hänellä on oltava ministerin luottamus ja ministeri
vastaa tästä luottamuksesta. Ministerillä on
todella mahdollisuus vaihtaa valtiosihteeri, jos sukset menevät ristiin
ja jos luottamus rikkoutuu, oli se syy mikä tahansa.
Kansliapäälliköitten roolia täällä on
jonkin verran pohdittu. Otan perusteluista yhden virkkeen. Siinä todetaan,
että kansliapäälliköt keskittyisivät
vastaisuudessa ministeriöiden hallinnolliseen johtamiseen
ja ministeriöiden tehtävien tuloksellisesta hoitamisesta
huolehtimiseen. Olen samaa mieltä, kuin täällä joissakin
puheenvuoroissa on tullut esiin, että tässä on
kyllä kansliapäälliköille aivan
tarpeeksi tehtävää. Siinä on
aivan tarpeeksi tehtävää, että he
katsovat, että se lainsäädäntö ehdotuksineen,
mitä ministeriöistä tulee, kestää päivänvalon,
että se on kunnolla tehty, kuin myös, että virkakoneisto
toimii niin kuin tarkoitettu on. En oikein ymmärrä sitä herkkänahkaisuutta,
mitä kansliapäällikköjen taholta tässä on
ollut, että nyt heidän arvonsa ja asemansa romuttuu
täysin. Toisaalta voidaan kyllä ajan mittaan sitten
katsoa, onko nykyinen kansliapäällikköjärjestelmä sinänsä ajanmukainen
enää, mutta tässä yhteydessä näen,
että tämä rinnakkaiselo on täysin
mahdollista ja se on paikallaan.
Mitä sitten tulee esimerkiksi EU-kokouksiin, niin on
aivan selvää, että vain poikkeustapauksissa
poliittinen valtiosihteeri siellä voisi edustaa Suomea,
ministeriötään. Mutta korostan sitä, mikä on
täälläkin tullut esiin, että aika
usein nytkin joko kansliapäällikkö tai
suurlähettiläs siellä edustaa ja hän
on samalla tavalla ministerin valtuuttamana tietysti kuin poliittinen
valtiosihteerikin olisi. Toisaalta voisi olettaa, että poliittinen valtiosihteeri
olisi todennäköisesti lähempänä juuri
ministerin ajattelumaailmaa ja -mallia ja tavoitteita kuin nämä pitkäaikaiset
virkamiehet välttämättä ovatkaan.
Kun katselin joitakin ministeriöiden lausuntoja tuosta
välimietinnöstä, mikä Nikulan
toimikunnalla oli, niin siellä tuli muun muassa liikenneministeriön
lausunnosta selvästi esiin se ajattelu, että politiikka
pois politiikasta. Siis sillä tyrmättiin poliittinen
puoli jopa ministereittenkin sotkeutumista myöten, vähän
siihen malliin. Itse vasemmistolaisena katson, että nimenomaan
poliittista ohjausta on vahvistettava, ja näen tämän hyvänä keinona,
hyvänä mahdollisuutena, siihen.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on valtioneuvostosta
annettu laki, ja uudistustarve pohjautuu jälleen perustuslakiin,
niin kuin täällä on kuultu. Tämä hallituksen
esitys on kuitenkin keskeisiltä osin äänestyksen
tulos. Vähän ihmetyttää, että hallitus tuo
tässä vaiheessa vaalikautta äänestyksen
jälkeen esityksiä eduskuntaan, mutta halu ilmeisesti
on järjestää tämä valtiosihteeriasia
ennen kuin uutta hallitusta muodostetaan. Siinä mielessä on tietysti
perusteltua asian käsittely, mutta aikataulu on kyllä jälleen
kohtuuttoman hidas. Lienee niin, että sitä poliittista
ohjausta ei pääministerin kansliassakaan, valtioneuvoston
kansliassakaan, juuri ole, kun tässä vaiheessa
tällainen pääministerin esittelemä lakiesitys
tulee eduskuntaan.
Hallituksessa todellakin asiasta äänestettiin,
ja merkillepantavaa on se, että molemmat valtiovarainministeriön
ministerit äänestivät tätä esitystä vastaan.
Ilmeisesti toinen äänesti valtion menojen säästön
näkökulmasta ja toinen ehkä jonkinlaisen
poliittisen pelin takia. Kumpi kummankin, sitä voi kukin
arvioida.
Valtionhallintoa on viime vuosina uudistettu aika merkittävästi.
Ensin toteutettiin kihlakuntauudistus ja sen jälkeen aluehallinnon
uudistus. Tämä käsittelyssä oleva
valtioneuvostolaki voisi olla yksi osa keskushallinnon uudistusta,
mutta tämä ei näytä sitä tosiasiassa
olevan. Tämä on vain kulujen kasvattamista ja
byrokratian lisäämistä tarkoittava hallituksen
esitys, kun esitetään mahdollisuutta perustaa
uusia korkeasti palkattuja valtiosihteereitä epämääräinen
määrä keskushallintoon. Meillä olisi
pikaisesti toteutettava valtion keskushallinnon uudistus. Se nyt kyllä,
pelkään pahoin, vain vaikeutuu, jos valtiosihteereitä tulee
puolustamaan omia reviirejään ja asemiaan.
Tätä valtiosihteerikohtaa, johon tässä on
erityisesti kiinnitetty huomiota ja joka on tietysti tässä yksi
tärkeä, ehkä tärkein, kohta,
on perusteltu varsin pitkälle EU:n tuomien tehtävien
vaatimien työvoimaresurssien näkökulmasta.
Tosiasia on, että muutamissa ministeriöissä EU
työllistää tavattoman paljon. Samalla
se lisää valtion menojakin jatkuvasti huomattavan
paljon. Menot ovat varmasti kasvussa, kun EU laajenee, monella eri
tavalla, ja tämä on yksi tapa. Tietysti olisi
ollut mielenkiintoista kuulla, mitä ministeri Niinistö tästä sanoo,
millä perusteella hän erityisesti tätä esitystä vastustaa,
onko se valtion menojen kohta, niin kuin epäilen, vai todellinen
tarve vastustaa asiallisesti tätä asiaa. Asiallista
on tietysti sekin, että pidetään menoja
kurissa.
Meillä on 18 ministeriä, ja perustuslain 60 § ei todellakaan,
niin kuin ed. Helle totesi, enää sisällä enimmäismäärää ministerien
lukumäärälle. Meillä on kohtuullisen
paljon ministereitä maan kokoon nähden. Sen lisäksi
meillä on virkakoneisto, on kansliapäälliköt,
erityisavustajat, mutta siitä huolimatta lainvalmistelu
ministeriöissä, mistä viime aikoina on
käyty keskustelua hyvinkin paljon, on aika puutteellista.
Se pohdinta onkin tarpeellista valiokunnassa, olisiko kuitenkin kaikkein
kiireisintä vahvistaa lainvalmistelun tasoa ja sitä henkilöstön
määrää ja laatua, joka ministeriöissä lainvalmistelun
hoitaa. Siellä on ongelmia ja puutteita. Onko ongelmia
ja kuinka paljon poliittisessa ohjauksessa, josta tässä paljon
puhutaan, se on paljolti kiinni siitä ministeristä,
miten hän delegoi, miten hän johtaa, miten hän
selkeästi näkee, tuntee asiansa, jotka hänelle kuuluvat
jne. Mutta tämä keskushallinnon kokonaisuudistus
olisi kyllä pikaisesti toteutettava.
Uudet valtiosihteerit hallituksen esityksen mukaan toimisivat
ministeriön johdossa kansliapäällikön
rinnalla. Tämä on kyllä aika ongelmallista,
että he olisivat ministeriön johdossa kansliapäällikön
rinnalla. Siinä tulee väistämättä näillä tehtäväkuvauksilla,
mitä tänne on kirjoitettu, hankausta, ristivetoa
ja helposti jopa sellaisia ongelmia, jotka heijastuvat koko sen
hallinnonalan ja jopa ehkä koko hallituksenkin työskentelyyn. Tämän
pitäisi olla paljon selkeämpi kuin mikä tässä on
tämä malli, ennen kuin tätä voi
pitää käyttökelpoisena.
Valtiosihteerien suhde eduskuntaan on tärkeä näkökulma.
Epäilen, että jos valtiosihteereille lankeaa vahva
osa poliittisesta johtamisesta, EU-asioiden tietämyksestä jne.,
eduskuntaan nähden tiedonsaanti ja tämmöinen
parlamentaarinen valvonta heikkenevät ja hallintoministeriöt
eriytyvät tosiasiassa eduskunnasta. Se on huonoa kehitystä,
jos näin pääsee käymään.
Suuressa valiokunnassa varmasti valtiosihteeri voi esitellä asioita,
mutta täällä suuressa salissa hän
ei ole vastaamassa kysymyksiin, vaan ministeri on vastaamassa. Ministeri
saattaa olla sitten entistä heikoimmin tiedoin vastaamassa
eduskunnan kyselytunneilla ja muissa tilanteissa niihin tärkeisiin
asioihin, jotka julkisuuteen pitää tuoda ja joita
pitää eduskunnassa valvoa ja seurata. Arvovalta
EU-kokouksissa on tietysti tärkeä kysymys pohdittavaksi.
Sitten tämä järjestelmä olisi
vapaaehtoinen, mutta pahaa pelkään, että se
olisi hyvin muodollisesti vapaaehtoinen. Kaikki hallituspuolueet, kaikki
ministerit haluaisivat heti oman valtiosihteerin, broilerin, joka
olisi siellä hoitamassa poliittisia päämääriä,
ilman että välttämättä asiat siitä parempaan
suuntaan menisivät.
Arvoisa puhemies! Tässä on muutamia kohtia,
joita en näe tässä selkeinä ja
perusteltuina, ja siksi katsoisin, että valtiosihteerijärjestelmä tässä muodossa
on nyt syytä hylätä ja ensin selkiyttää järjestelmää,
minkälaiseen halutaan mennä. Sen jälkeen
on katsottava, että se toteutetaan kustannusneutraalisti,
onko ministerien määrä se, mikä nykyisin,
tarvitaanko erityisavustajien määrää ja
pitääkö eduskunnan niitä säädellä, mikä on
neuvottelevien virkamiesten asema ja heidän määränsä ja
tarpeensa tämän uudistuksen myötä,
jos tämä toteutetaan. Ennen kaikkea, arvoisa puhemies,
odotan, että valtion keskushallinnonuudistus toteutetaan,
ennen kuin lisätään tällaista
byrokratiaa.
Ed. Kalliomäki merkitään
läsnä olevaksi.
Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Esityksen perustelut lukemalla tietysti moni
tässä ed. Kankaanniemenkin esittämistä asioista
käy ilmi ja selviää. Oikeastaan
ed. Kankaanniemi oli huolissaan kulujen kasvamisesta, ikään
kuin valtiosihteereillä niitä kasvatettaisiin.
Voisi kysyä häneltä, paljonko demokratia
ylipäänsä maksaa. Toisaalta, kyllähän
ministerin erityisavustajia voidaan silloin vähentää,
jos valtiosihteerit otetaan käyttöön. Joillain
ministereillä on jopa kuusi erityisavustajaa. Toisaalta
sitten on todettu se, että apulaisministerijärjestelmä on
kustannuksiltaan valtiosihteerijärjestelmää kalliimpi.
Kyllä siinä poliittisessa ohjauksessa
on puutteita. Ministeri ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.
Varsin selkeästi on mielestäni nämä tehtävät
kansliapäällikön ja valtiosihteerin välillä jaettu:
kansliapäällikkö on eräänlainen
hallintojohtaja, ja valtiosihteeri vastaa poliittisen valmistelun
eteenpäinmenemisestä.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä taloudellinen puoli
oli vain yksi minun kritiikkini ja kyselyni kohteista, ja uskon,
että ministeri Niinistö on myös sitä vähän
tutkaillut, kun on omaa kantaansa muodostanut täällä.
Esityksen taloudelliset vaikutukset -kohdassa todetaan, että vuotuiset kustannukset
yhdestä valtiosihteeristä ja hänen sihteeristään
työnantajamaksuineen muodostuisivat noin 115 000—135
000 euroksi riippuen maksettavien ikälisien määrästä.
Tämmöinen noin 120 000 euron kustannus yhtä kohti
on kyllä aika merkittävä, ja näitä sihteereitä ja
avustavaa henkilökuntaa helposti tarvitaan. Esitys lähtee
siitä, että neuvottelevia virkamiehiä tai
edes erityisavustajia ei olla tässä vähentämässä.
Eduskunnan pitää panna sitten rajat siihen, että tämä toteutetaan
kustannusneutraalisti, mutta tähän ei ole minkäänlaista
esitystä tehty.
Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toteaisin vain, että ne rahat eivät
mene kankkulan kaivoon, koska tämä esitys on perusteltu,
että tälle tehtävälle on tarvetta.
Silloin ne rahat ovat hyödyksi.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys
laiksi valtioneuvostosta ja eräiksi siihen liittyviksi
laeiksi on tietenkin erittäin tärkeä ja
merkityksellinen kansanvallan kannalta ja myöskin jo yksistään
siltä osin, että tämä korvaa
vuodelta 22 olevan lain valtioneuvostosta. On toki varmasti tältä osin
erittäin tarpeellista uudistaa lainsäädäntöä.
Ennen kaikkea tämä on hyvä myöskin
siksi, että jos ajatellaan pääministerin
ja ministereitten asemaa, tämä on mielestäni
vahvistamassa pääministerin asemaa, joka on tullut
uuden perustuslain myötä hyvin keskeiseksi. Tältä osin
tämä on kyllä erittäinkin perusteltu.
Täällä on puhuttu nyt sitten poliittisen
ohjauksen parantamisesta ja myöskin äsken tulivat
esille nämä kustannuskysymykset. Kyllä minusta kansanvallan
ja kansanvaltaisen demokratian ja demokraattisen järjestelmän
tuleekin maksaa. Ei se ilmaiseksi voi pyöriä.
Mutta sitten siitä, vahvistaako tämä nimenomaan
poliittista kansanvaltaista järjestelmää,
arvoisa puhemies, olen kyllä eri mieltä nimenomaan
siltä osin kuin se koskee tätä valtiosihteerijärjestelmää.
Pääministerin osalta, niin kuin äsken
totesin, minusta asia on aivan oikea, ja näin pitää menetellä.
Mutta ihmettelen myöskin tämän lain tuloa eduskuntaan.
Se on nyt 14. päivä tammikuuta lähetekeskustelussa,
ja kun valtiopäivät ovat koolla vain runsaan kuukauden
enää tällä hetkellä, niin
tämän lain käsittelemiseen perusteellisesti minusta
tällä eduskunnalla ei ole enää aikaa.
Valitettavasti tilanne on näin.
Arvoisa puhemies! Sitten näistä valtiosihteereistä.
Mielestäni valtiosihteerit eivät lisää demokratiaa.
Se pitää varmasti tänä päivänä paikkansa,
että ministerien työtaakka on erittäin
suuri sekä kansallisten asioiden että erityisesti
kansainvälisten EU-kysymysten kohdalla. Mielestäni
tämä ei lisää todella kansanvaltaa,
poliittisen vastuun ottaneita ministereitä, vaan nämä valtiosihteerit
tulevat olemaan jollain tavalla, käyttäisin tällaista
ilmausta, "politiikan ja virkamiehen risteytyksiä" näin
poliittisessa, yhteiskunnallisessa mielessä, joilla ei
ole sitä poliittista vastuuta, mitä valtioneuvoston
jäsenillä on. Valtiosihteerit eivät kirkasta
kansanvaltaamme ja parlamentarismia. Kyllä tämä järjestelmä tulee
entistä monimutkaisemmaksi. Kun täällä on
puhuttu, että hallintoa pitäisi keventää ja
yksinkertaistaa, niin mielestäni tämä monimutkaistuu
ja luodaan uusi byrokraattinen, nimenomaan virkamiesvetoinen organisaatio
meille tähän järjestelmään
sisälle. Kyllä näkisin näin,
että tämä on osaltaan kaventamassa myöskin
sitten kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekojärjestelmään.
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
myöskin apulaisministerijärjestelmästä,
valtioneuvoston jäsenten lukumäärän
lisäämisestä. Se ei saanut riittävää kannatusta
aikanaan, kun sitä myöskin komiteassa ja perustuslakivaliokunnassa
on mietitty. Monta kertaa on nyt kuullut, kun tämä lakiesitys
on ollut julkisuudessa, että sitä järjestelmää ei
voida luoda, se vaatii perustuslain muuttamisen. Juuri näinhän
on. Se vaatii perustuslain muuttamisen, mutta sitä vartenhan
tämä talo on olemassa. Tämä talo
pystyy muuttamaan perustuslakeja, pystyisi muuttamaan vielä tässäkin
asiassa, jos olisi aikaisemmin esitys tuotu ja käsitelty,
ja sitten seuraava eduskunta olisi sen hyväksynyt. Sitä vartenhan
tämä järjestelmä on olemassa.
Minusta se on ontuva peruste, jos sanotaan, että perustuslakia
pitää muuttaa, jos ajatellaan yksituumaisesti
niin, että apulais- tai varaministerijärjestelmä antaisi
paremman hyödyn.
Itse olen tämän apulaisministerijärjestelmän kannalla
ja katson, että tätä lakiesitystä nimenomaan
valtiosihteereitten kohdalta ei tulisi hyväksyä tässä eduskunnassa.
On selvää, että myöskin apulaisministerit
maksavat ja se järjestelmä, enkä niillä perusteilla
tätä vastustakaan vaan nimenomaan kansanvallan
ja kansanvaltaisen demokratian kannalta. Meillä ei pidä virkamiesvaltaa
vahvistaa kansanvaltaisesti valittujen elinten kustannuksella.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys valtioneuvostoa koskevan lainsäädännön
uudistamisesta on sikäli paikallaan, että aiempi,
yli 80-vuotias laki valtioneuvostosta ei lukuisten muutosten jälkeen
enää sisällä ainuttakaan muuttamatonta,
siis alkuperäistä, pykälää.
Kaikkien näiden lähinnä luonteeltaan
teknisten muutosten jälkeen on paikallaan myös
arvioida valtioneuvostoa koskeva sääntely kokonaisuudessaan
ja siihen kohdistuvat muutostarpeet.
Pääministerin aseman vahvistaminen suhteessa
presidenttiin on tervetullut ja perustuslain hengen mukainen esitys.
Nykyisin voimassa olevan lain mukaan presidentti määrää ministerien
sijaiset näiden ollessa estyneitä hoitamasta tehtäviään,
mutta tässä esityksessä tämä selkeä epäkohta
korjataan ehdottamalla sijaisuuksista päättämisen
siirtämistä pääministerin tehtäväksi.
Arvoisa puhemies! Sen sijaan esitys on poliittisten valtiosihteereitten
osalta epäonnistunut. Ensinnäkin, onko heti vaalien
jälkeen hallitusta muodostettaessa mahdollistakaan määritellä se, missä ministeriöissä
työmäärä tulee
edellyttämään valtiosihteeriä ministerin
lisäksi? Pääsääntöisestihän
valtiosihteerien toimikaudet olisivat esityksen mukaan sidoksissa
kyseisen ministerin toimikauteen siitä riippumatta, minkälainen
työtilanne ministeriössä koko vaalikauden
ajan on. Hallituksen esityksessä todetaan, että valtiosihteerin
tehtävät muodostuisivat pitkälti ministerin ja
hänen erityisavustajansa nykyisistä tehtävistä. Myös
kriteerit, millä valtiosihteerit valittaisiin, muistuttavat
nykyistä erityisavustajajärjestelmää.
Virka täytettäisiin asianomaisen ministerin harkinnan
ja valinnan mukaan. Pääsääntöisesti edellytettäisiin
ylempää korkeakoulututkintoa, mutta muukin hankittu
kokemus ja taito pätevöittäisivät
valtiosihteeriksi. Mielestäni ilman täsmällisesti
määriteltyjä pätevyysvaatimuksia
ei pitäisi olla mahdollista valita näinkin korkeita virkamiehiä.
Jos tämä esitys toteutuisi, mitä tapahtuisi
ministerien erityisavustajajärjestelmälle, siis
tälle nykyiselle järjestelmälle? Olisiko
ministerillä kuvaannollisesti sanottuna kaksi oikeaa kättä eli läheisinä avustajina
sekä valtiosihteeri että erityisavustaja, vai
olisiko käytännössä niin, että erityisesti
suurten ministeriöiden niin sanotut ykköserityisavustajat
olisivat valtiosihteerien viroissa ja muu avustajakunta jatkaisi
nykyisissä tehtävissään? Onko
kyseessä kuitenkin silmänkääntötemppu,
jolla ministerin työtaakka ja asioiden ruuhkautuminen varsinkaan
ei nykyisestään helpotu, mutta erityisavustajat
saavat komeammat tittelit ja ehkä lisää valtaa?
Poliittisten valtiosihteerien rooli kansliapäälliköiden
rinnalla ministeriöiden johdossa ei myöskään
olisi uudessa järjestelmässä ongelmaton, vaikka
kansliapäällikön rooli hallinnon johtamisen
osalta pääsääntöisesti
säilyisikin ennallaan ja valtiosihteereille ei esitetä oikeutta
pidättää itselleen kansliapäällikön
ratkaistaviksi kuuluvia asioita.
Mielestäni kuitenkin nykyinen erityisavustajajärjestelmä kaikista
heikkouksistaankin huolimatta voidaan säilyttää nimenomaan
tällä nykyisellä nimikkeellään
ja sen sijaan sitouttaa ministeri ja sen myötä hänen
erityisavustajansa nykyistä enemmän vastaamaan
ministeriöissä meneillään
olevasta lainvalmistelusta, myös sen aikataulusta ja erityisesti
laadusta. Tällöin ministerin nykyisiä tehtäviä pitäisi
kuitenkin tarkastella kriittisesti ja priorisointia lisätä lainsäädäntötyössä.
Arvoisa puhemies! Ministerien yhä kasvava työmäärä on
kiistatta totta, mutta kaikki työaika ei kuitenkaan kulu
varsinkaan lainsäädäntötyöhön
tai edes muihin oman hallinnonalan asioihin. Näiden varsinaiseen
ministerin työhön kuulumattomien asioiden hoitamiseksi
voitaisiin harkita perustettavaksi kaikkien ministeriöiden yhteinen,
vaikkapa nimikkeeltään valtiosihteerin virka ja
tähän virkaan valittaisiin yhteiskunnassamme korkeaa
arvostusta nauttiva henkilö, joka päätoimekseen
tai ainakin lähes päätoimekseen kävisi
ja vierailisi eri puolilla Suomea valtiovallan virallisena edustajana
erilaisissa tilaisuuksissa, juhlatilaisuuksissa, joita nyt ministerit kunnioittavat
läsnäolollaan. Tällöin, arvoisa
puhemies, ministerillä ja hänen erityisavustajallaan olisi
nykyisin juhlapuheiden laatimisen ja maakuntamatkoihin kuluva aika
käytettävissä lainsäädäntötyön
valmisteluun.
Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei valtiosihteereitä tarvita miksikään
seremoniamestareiksi erilaisiin tilaisuuksiin vaan poliittista ohjausta
vahvistamaan, ja siihen apulaisministerijärjestelmä ei yhtä lailla
tuo apua kuin tämä valtiosihteerijärjestelmä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Jo ennakkoon oli hyvin ilmeistä,
että tämä keskustelu tulee keskittymään
näihin valtiosihteeriasioihin. Siitä vain totean
lyhyesti, että kustannusneutraalistihan se asia on hoidettavissa
niin, että sillä ei valtion menoja kasvateta,
niin kuin täällä varsin monessa puheenvuorossa
on todettu.
Varsinaisesti haluan kiinnittää huomiota valtioneuvostolain
1 §:ään, jossa nyt merkitään
ylös harvinaisen selvästi ministeriöitten
nimet. Tämä on mielenkiintoinen ratkaisu, että siinä on
täsmälleen ne nimet, jotka nykyisinkin näillä ministeriöillä on.
Ainakin minä poimin julkisesta keskustelusta viimeisen
vuoden aikana seuraavat ehdotukset: kehitysyhteistyöasiat,
alueasiat, kunta-asiat, maaseutuasiat, elinkeinoasiat laajasti yhteen
ministeriöön, tulevaisuusasiat, joka oli oikein
esilläkin täällä salissa viime
viikolla, ja ulkomaankauppa-asiat, ja niitä oli varmasti
paljon muitakin, mutta nämä ainakin. (Ed. Kuoppa:
Perheministeriö!) — Ja perheministeriö,
aivan oikein, sekin oli vielä. — Elikkä on
mielenkiintoista, että sitten kun se totuuden hetki koittaa
ja pitäisi suorittaa uusien nimien käyttöönotto
tai ainakin niitten ehdottaminen eduskunnan keskusteluun, sitten
kaikki vanha säilyy presiis sellaisenaan.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Rouva puhemies! Ed. Hemmilälle haluan aivan lyhyesti
todeta hänen kannanotostaan: ministerien maakuntamatkat
ja niiden korvaajiksi poliittiset valtiosihteerit. Ette varmaan
tarkoita sitä, mutta tässä tulee se sävy,
että jotenkin väheksytään kentällä olemisia.
Minä en kuitenkaan hyväksy tätä teidän
ajatustanne. Minusta on äärimmäisen tärkeää,
että myös ministerit käyvät
maakunnissa, saisivat käydä vielä paljon
enemmän.
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle voin vakuuttaa, etten
missään nimessä väheksy en kansanedustajien
enkä ministerien maakuntamatkailua ja tutustumista varsinkaan
oman maakunnan asioihin, vaan kyseessä on nyt, mitä tarkoitan,
se, että on välillä aika kohtuutonta,
kun ministereiltä vaaditaan, nimenomaan vaaditaan, enemmän kuin
he suinkaan ehtivät järkevän ajankäytön puitteissa
vierailla erilaisissa, voisi sanoa, kissanristiäisissä.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ei paljon ylitä kahta minuuttia.
Kun tätä keskustelua on kuunnellut ja oikeastaan
jo ennen keskustelua, silloin kun valtioneuvosto äänesti
tästä asiasta, tuli mieleen se, että näin
ennen vaaleja tämä on sellainen sopiva populismin
aihe. Tätä voi vastustaa, ja siihen löytää varmasti
hyviä syitäkin.
Ehkä kuitenkin tähän keskusteluun
viitaten joitakin näkökulmia. Kun totesin, että ihmettelin sitä,
että merkittävätkin ministerit vastustivat
tätä hallituksessa, tarkoitin lähinnä ministeri
Niinistöä, mutta ministeri Sasi hyvin liukasliikkeisenä ministerinä kyllä havaitsi,
että hänetkin oli ilmeisesti tarkoitettu merkittäväksi
ministeriksi. Hän joka tapauksessa aika populistiseen tapaan
lähestyi tätä asiaa ja puhui byrokratiasta
ja sen lisäämisestä. Nythän
ei ole tosiaan mistään byrokratian lisäämisestä kysymys
vaan poliittisesta ohjauksesta. Esimerkiksi viitattiin joihinkin
kustannuksiin ja muihin, jotka ovat minun mielestäni aivan
ala-arvoisia syitä.
Ilahduttavaa oli se, että ed. Pekkarinen oppositiojohtajana
kuitenkin käytti hyvin asiallisen puheenvuoron. Ehkä se
ennakoi sitä, että ed. Pekkarinenkin saattaa ajatella
olevansa seuraavan hallituksen ministeri. Tämä nyt
ehkä voi olla liian pitkälle johdettu johtopäätös
mutta joka tapauksessa.
Puhemies! Myös ed. Laakso totesi, että Euroopan
neuvoston kokouksissa olisi jotenkin havaittu, että valtiosihteerien
käyttö olisi haitannut työskentelyä.
Puhemies! Minä en ole kyllä havainnut Euroopan
neuvostossa ollenkaan valtiosihteerien läsnäoloa.
Ongelmahan, jos siellä nyt ongelma on olemassa, on se,
että ministerikomiteassa esimerkiksi Suomea niin kuin muitakin
jäsenmaita yleensä edustaa suurlähettiläs.
Ministeri käy vain korkeintaan kerran tai pari ministerikomitean
kokouksessa, mutta se on aivan normaalia Euroopan neuvoston kokouksissa.
En tiedä, onko mistään maasta mitään
valtiosihteeriä näissä kokouksissa.
Kun ed. Tennilä puhui puheenvuorossaan siitä,
että syntyy tällainen harmaa vyöhyke,
henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä,
että harmaa vyöhyke on enemmän olemassa
nykyisessä kansliapäällikköjärjestelmässä.
Siellä on selvästi poliittisesti valittuja kansliapäälliköitä,
selvästi ei-poliittisesti valittuja kansliapäälliköitä,
ja tulivatpa valtiosihteerit mukaan kuvaan tai eivät, kansliapäälliköt
ovat käyttäneet ja tulevat käyttämään
myöskin merkittävää poliittista
valtaa, joka liittyy tähän valmisteluvaltaan,
joten, puhemies, ainakin näillä perusteilla henkilökohtaisesti
olen valmis hyväksymään tämän
hallituksen esityksen. Näen sen erittäin järkevänä ja
varmasti kansanvaltaa puolustavana ja lisäävänä.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä sanoi, että ministerin
pitää käydä omassa maakunnassaan
ja tuntea oma maakuntansa. Kyllähän ministerin
pitää vähintäänkin tuntea
koko maa ja edustaa koko maata. Ei meillä ole sellaisia
ministereitä, jotka voivat olla vain yhden maakunnan ministereitä.
Kyllä ministerin pitää edustaa koko maata.
Valtiosihteerikysymykseen: Kyllä minun mielestäni,
jos valtiosihteerin virat perustetaan, silloin pitäisi
kansliapäällikköjen virat lopettaa ja aina
hallituskausittain vaihtaa omat miehet jokaiselle ministerille kansliapäällikön
toimeen. Minä pelkään, että tässä tulee
melkoinen sekasotku kyllä, että on samalla tasolla
kaksi virkamiestä. Toinen on poliittinen virkamies ja toinen
niin sanotusti epäpoliittinen virkamies, vaikka hänet olisikin
poliittisin perustein valittu. Selvempi ratkaisu olisi silloin,
että koko kansliapäällikkövirat
lakkautettaisiin ja jokainen ministeri toisi oman miehensä kansliapäälliköksi,
jos semmoiseen mennään. En pidä tätä ratkaisua
hyvänä, mitä hallitus nyt esittää.
Jaakko Laakso /vas:
Rouva puhemies! En valitettavasti ollut paikalla, kun ed. Elo
totesi saamani informaation mukaan, ettei valtiosihteerikäytäntö Euroopan
neuvostossa ole tuottanut ongelmia. Olen tästä asiasta
eri mieltä. Ongelmana on niin sanotuissa yhteiskokouksissa,
joita on pidetty Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen
ja ministerikomitean välillä, ollut se, että varsin
usein ulkoministerit eivät ole edustettuina vaan heitä edustaa
valtiosihteeri. Käytäntö on ollut silloin
se, että päätökset ovat lykkäytyneet.
Aivan selvästi myös eräät maat käyttävät
tietoisesti valtiosihteerijärjestelmää pitkittääkseen
päätösten syntymistä.
Kaiken kaikkiaan käytäntö on osoittanut
Euroopan neuvostossa sen, että päätöksiä voidaan tehdä nopeasti
ja tehokkaasti silloin, kun ministerit ovat paikalla. Mutta jos
heitä edustavat valtiosihteerit, päätöksenteko
joko viivästyy tai lykkäytyy tavalla, joka on
tarkoitettukin päätöksenteon estämiseksi.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Me voimme varmasti ed. Laakson kanssa tästä asiasta
keskustella jälkeenpäin vähän
lisääkin. Mutta kyllä minulla on se kuva,
että myöskin näissä yhteiskokouksissa
jäsenmaita edustavat suurlähettiläät
ja suurlähettiläät käyttävät
sitä ministerinvaltaa tai ovat käyttämättä mutta
joka tapauksessa nimenomaan kysymys on suurlähettiläistä.
Ehkä, puhemies, vielä tähän,
kun ed. Sirpa Pietikäinen totesi mielestäni kyllä aivan
oikein, että esimerkiksi tällä hetkellä jo
usealla ministerillä on montakin erityisavustajaa, kaikilla
ministereillä on monia avustajia ja erityisavustajat sen lisäksi:
Kyllä nämä erityisavustajat useissa tapauksissa
käyttävät lähes valtiosihteerille
kuuluvaa valtaa. Mielestäni tämä järjestelmä,
mitä nyt ehdotetaan, vakiinnuttaa tämän
järjestelmän ja kohottaa tätä poliittisen
valmistelun tasoa.
Jaakko Laakso /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Elon pitäisi pitkäaikaisena
Euroopan neuvoston valtuuskunnan puheenjohtajana tietää se,
että suurlähettiläät edustavat
ulkoministeriötä aina, kun heillä on
kokous. Mutta Strasbourgissa järjestetään
kaksi kertaa vuodessa erityinen ministerikomitean kokous, jossa
lähtökohtana on se, että siellä maita
edustavat ulkoministerit. Juuri näissä kokouksissa
ongelmana on ollut se, että eräät maat
ovat edustettuina valtiosihteerien kautta. Tämä on
tuonut joukon ongelmia. Me puhumme nyt kahdesta eri asiasta, ed.
Elo.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä kysymys EU:ssa edustamisesta
on yksi pieni asia tässä kokonaisuudessa. Itse
tämä pykälähän ei hirveän
tarkkaan asiasta sano. Siinä todetaan, että ministeri
voi määrätä valtiosihteerin toimimaan
sijaisenaan asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä.
Tästä seuraa mielestäni se, että kaikissa
merkittävimmissä kokouksissa ministerin on itse
oltava paikalla. Näin on varmasti käytännössä asianlaita.
Ylipäänsä valtiosihteerin valta on nimenomaan
valmisteluvaltaa. Se helposti tässä keskustelussa
unohtuu.
Keskustelu päättyy.