Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Eduskunta edellytti hyväksyessään vuonna 2009 aluehallinnon laajaa uudistamista koskevan lainsäädännön hallituksen huolehtivan siitä, että eduskunnalle annetaan seikkaperäinen selonteko vuoden 2012 loppuun mennessä aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta. Eduskunta jatkoi joulukuussa tuon selonteon antamisen määräaikaa tämän vuoden helmikuun loppuun saakka.

Yleisesti voi todeta, että aluehallinnon uudistamisen tavoitteena oli saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Tavoitteena oli selkiyttää aluehallinnon viranomaisten työnjakoa ja vähentää viranomaisten määrää. Uudistuksen yleisistä tavoitteista viranomaisten määrän vähentyminen on toteutunut ja parantanut aluehallinnon tehokkuutta tukipalvelujen yhdistämisen ja hallinnonrajat ylittävän yhteistyön avulla. Kehitettävää on edelleen muun muassa viranomaisten välisessä työnjaossa.

Tätä nyt eduskunnassa käsittelyssä olevaa selontekoa on ensi vaiheessa valmistellut valtiovarainministeriön johdolla toiminut työryhmä yhteistyössä aluehallintovirastoja ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia ohjaavien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen sekä henkilöstöjärjestöjen kanssa. Tämä työryhmä on käyttänyt työssään hyväksi muun muassa Tampereen yliopiston tekemää aluehallintouudistuksen arviointitutkimusta sekä muiden arviointien tuloksia. Työryhmä on myös toteuttanut useita kyselyitä selonteon tueksi. Työryhmän raportti selonteon pohjaksi oli viime syksynä lausuntokierroksella, ja selonteon viimeistely on tämän jälkeen tehty virkatyönä valtiovarainministeriössä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa

Samanaikaisesti jatkovalmistelun kanssa työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö teettivät loppuvuonna 2012 kaksi aluehallinnon tehtäviin liittyvää selvitystä. Ely-keskuksia ja te-toimistoja koskeva Rauno Saaren selvitys sekä alueellisia ympäristötehtäviä koskeva Riitta Rainion selvitys valmistuivat joulukuussa ja olivat myös se syy, minkä johdosta selonteko tuotiin nyt helmikuussa tänne eduskunnan käsittelyyn, koska näitä raportteja ja niiden sisältämiä ehdotuksia ja vaikutuksia aluehallintoon haluttiin myös analysoida ja ottaa tässä selonteossa huomioon.

Arvoisa puhemies! Yleisarviona voi todeta, että uudistuksen toteutus on pääosin onnistunut hyvin. Aluehallinnon kuuden aiemman viranomaisen tehtävät kyettiin kokoamaan uudistuksessa kahteen viranomaiseen. Myös uudistuksessa omaksuttu ohjausjärjestelmä on osoittautunut toimivaksi, joskin siinä on vielä kehittämistä.

Poikkihallinnollinen yhteistyö ja synergia ovat sekä aluehallintovirastoissa että ely-keskuksissa kehittyneet osin odotettua paremmin ja nopeamminkin. Tämä on nähtävissä ohjauksen asiakirjoissa, joissa tavoitteet on asetettu aluehallintovirastoissa peruspalvelujen saatavuuteen ja laatuun, perusoikeuksien toteutumiseen ja oikeusturvaan sekä asuin-, työ- ja elinympäristön terveellisyyteen ja turvallisuuteen kohdistuvina sekä ely-keskuksissa alueiden elinvoimaisuuteen, elinkeinoelämän menestystekijöihin ja väestön hyvinvointiin kohdistuvina tavoitteina.

Tässä aluehallintouudistuksessa on alusta asti pyritty kiinnittämään huomiota asiakaslähtöisen toiminnan kehittämiseen. Aluehallintovirastot toteuttivat viime keväänä ensimmäisen asiakastyytyväisyyskyselynsä. Kokonaistulos kyselystä oli 3,8 asteikolla 1—5. Tyytyväisimpiä vastaajat olivat ympäristöterveydenhuollon ja työsuojelun asioiden hoitamiseen. Palveluittain ja toimenpiteittäin katsottuna valvonta-asiat saivat parhaimman tuloksen. Heikoimman tuloksen saivat oikeusturva-asiat, kuten kantelujen, valitusten, oikaisupyyntöjen käsittely. Sinänsä vastaajat olivat sitä mieltä, että aluehallintouudistus ei ole juurikaan vaikuttanut asiointiin aluehallintovirastojen kanssa.

Uudistuksen vaikutukset ely-keskusten asiakastuloksiin ovat olleet myös varsin maltillisia. Substanssipalveluiden tasolla muutoksia ei ole ollut havaittavissa, palvelut ovat toimineet kuten aikaisemminkin. Uudistusta kritisoineet kielteiset palautteet ovat liittyneet lähinnä tavoitettavuuteen ja tiedottamiseen, eli asioihin, jotka ovat tunnetusti organisaatiomuutoksille ominaisia ja joiden kehittämiseen on sittemmin panostettu. Palveluiden keskittämisen uskotaan parantavan asiakaspalvelun laatua, mutta vasta pidemmän ajan kuluessa toimintatapojen ja työkalujen yhtenäistyessä.

Arvoisa puhemies! Asioiden käsittelyn riippumattomuuden, puolueettomuuden ja oikeusturvan toteutuminen on merkityksellinen valtion aluehallinnon viranomaisissa erityisesti niiden toimialaan kuuluvissa tehtävissä, jotka koskevat ympäristö- ja vesiasioiden, työsuojelun valvonnan sekä kilpailuhallinnon tehtävien järjestämistä ja hoitamista.

Aluehallinnon viranomaisilta, niiden henkilöstöltä ja niitä ohjaavilta ministeriöiltä selonteon valmistelun yhteydessä saatujen selvitysten mukaan ympäristö- ja vesiasioiden, työsuojelun valvonnan tai kilpailuhallinnon tehtävien järjestämisessä tai käsittelyssä ei ole ilmennyt riippumattomuuden, puolueettomuuden tai oikeusturvan toteutumista koskevia oikeudellisia ongelmia. Ympäristöministeriön asettamien selvityshenkilöiden Riitta Rainion ja Aino Turpeisen tekemässä Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmia ja viranomaisten toimintaa koskevassa selvityksessä on kuitenkin tullut esille joitakin aluehallinnon viranomaisten sisäisiä oikeudellisia jännitteitä päätösvallan ja muun puhevallan käyttämisessä.

Aluehallinnon uudistuksessa muodostuneen valtion aluehallinnon rahoituskehys on kaventunut vuosien 2009—2013 välisessä vertailussa noin 10 prosentilla. Kehityskulku on asettanut aluehallintovirastot ja ely-keskukset uusina toimintaansa käynnistävinä virastoina erittäin haasteellisen tehtävän eteen. Virastot ovat rahoituskehyksessä pysyäkseen harjoittaneet erittäin pidättyväistä rekrytointipolitiikkaa. Menoja on karsittu erityisesti henkilöstökuluissa, mutta myös ict-kuluissa ja toimitilakuluissa on saatu aikaan säästöjä ensimmäisten vuosien aikana. Säästötoimista huolimatta virastojen toimintaa on kuitenkin jouduttu rahoittamaan vuosina 2010—2012 myös lisätalousarvioilla.

Aluehallinnon uudistukselle kohdennettiin talouspoliittisen ministerivaliokunnan tekemällä päätöksellä yhteensä 640 henkilötyövuoden vähennysvelvoite vuosina 2012—2015 niiden vähennysten lisäksi, jotka periytyivät aluehallintovirastoille ja ely-keskuksille niitä edeltäneistä virastoista. Kun nämä eri lähteistä muodostuneet vähennykset lasketaan yhteen, on aluehallintovirastoihin ja ely-keskuksiin kohdentuva tuottavuusvähennysvelvoite vuosille 2010—2015 yhteensä 1 136 henkilötyövuotta, mikä merkitsee henkilöstömäärän vähentämistä noin 19 prosentilla samalla aikavälillä. Virastot ovat tähän mennessä saavuttaneet niille asetetut tuottavuustavoitteet.

Henkilöstömäärän merkittävästä vähenemisestä huolimatta sekä aluehallintovirastot että ely-keskukset ovat toteuttaneet lakisääteiset tehtävänsä sekä saavuttaneet pääosin niille asetetut palvelu- ja suoritemäärätavoitteet. Tämä siitä huolimatta, että ensimmäisenä vuonna oli toiminnan käynnistyessä havaittavissa selvä notkahdus virastojen tuottamien suoritteiden määrissä.

Koska tavoitteet on kuitenkin pääsääntöisesti saavutettu hyvin, voidaan todeta, että tuottavuuden parantuminen on tähän mennessä korvannut resurssien niukkenemisen. Virastojen lähivuosien ennakoitua tehtävämäärien kehitystä tarkasteltaessa on kuitenkin nyt selvästi havaittavissa riski siitä, että kehystason mahdollistamilla henkilöstöresursseilla kumpikaan viranomainen ei jatkossa pysty enää hoitamaan kaikkia tehtäviään lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tähän tilanteeseen on jo reagoitu. Sekä aluehallintovirastoille että ely-keskuksille on kohdennettu vuoden 2013 talousarviossa lisärahoitusta toiminnan turvaamiseen, ja hallitus tarkastelee virastojen pidemmän aikavälin tilannetta tulossa olevan kehysriihen yhteydessä. Lisäksi aluehallintovirastojen ja ely-keskusten tuottamien suoritteiden kustannusvastaavuutta on tarkoitus nostaa tulojen lisäämiseksi. Mahdollisuudet virastojen tehtävien karsimiseen tarkastellaan puolestaan osana vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmaa.

Arvoisa puhemies! Uudistus on vaikuttanut, kuten muutokset yleensäkin, myös henkilöstöön. Uusiin toimintatapoihin ja organisaatiokulttuuriin sopeutuminen ja uuden organisaation toimintakuntoon saaminen ovat vaatineet sekä johdolta että henkilöstöltä paljon työtä. Haastavasta tilanteesta huolimatta henkilöstön työhyvinvointi on säilynyt kummassakin virastossa hyvänä ja parantunut vuosien mittaan.

Hallituksen esityksessä useita toimialoja kattavien virastojen arvioitiin tarjoavan henkilöstölle aiempaa monipuolisempia työtehtäviä. Myös henkilöstön osaamisen kehittämismahdollisuuksien ja uralla etenemismahdollisuuksien arvioitiin paranevan entisestä. Näissä asioissa voimme todeta kyllä, että aluehallintovirastoilla ja ely-keskuksilla on edelleen paljon parantamisen varaa.

Henkilöstön työtehtävissä tapahtui henkilöstölle tehtyjen kyselyjen mukaan vain vähän muutoksia. Joillakin työtehtävät ovat monipuolistuneet mutta osalla puolestaan yksipuolistuneet. Henkilöstön ja johdon osaamista on pyritty virastoissa kehittämään. Tästä huolimatta henkilöstön kokemukset omista osaamisen kehittämismahdollisuuksista ovat kyselyjen mukaan olleet jonkin verran heikommalla tasolla kuin koko valtionhallinnon henkilöstön kokemukset keskimäärin. Tilanne on nyt kuitenkin parantunut, ja aluehallintovirastoissa on jo saavutettu valtakunnallinen keskiarvo tältä osin, mutta työtä on edelleen tehtävänä.

Aluehallinnon uudistamisen yhteydessä toteutettiin myös tietohallinnon uudelleenorganisointi. Molemmissa virastokokonaisuuksissa otettiin käyttöön tilaaja—tuottaja-malli, jossa tietohallinto on eriytetty tietohallintopalveluista. Yhteisten tietohallintopalvelujen tuotanto on keskitetty vuoden 2010 alussa perustetulle aluehallinnon tietohallintopalveluyksikölle eli Ahtille.

Uusien aluehallintoviranomaisten perustaminen oli tietohallinnon osalta erittäin haastava tehtävä. Tietohallinnot oli järjestetty hyvin eri tavoin uudistusta edeltäneissä aluehallintoviranomaisissa. Tekniset ratkaisut ja erityisesti käyttäjätuki olivat hyvin erilaisia. Leimallista oli myös suuri käytössä olevien tietojärjestelmien määrä. Tästä syystä aluehallintouudistukselle asetettu toimeenpanoaika oli ict:n näkökulmasta liian lyhyt. Valmistelua tehtiin hyvin kriittisessä aikataulussa keskittyen vuosina 2008—2009 uusien virastojen toiminnan aloittamisen turvaamiseen, ja siksi esimerkiksi internetsivut jouduttiin toteuttamaan aluksi väliaikaisella ratkaisulla.

Vuoden 2012 aikana eli viime vuonna saavutettiin kuitenkin jo hyvin laaja perustietotekniikan yhtenäisyys aluehallintovirastoissa, ely-keskuksissa, te-toimistoissa ja maistraateissa. Nyt käytössä ovat esimerkiksi yhtenäiset työasemaratkaisut. Rakenteilla ja jo osittain valmiina ovat yhteiseen ratkaisuun perustuva sähköisten palvelujen ja asianhallinnan kokonaisuus sekä integraatiot näiden välillä. Näitä samoja ratkaisuja ollaan hyödyntämässä laajemminkin koko valtionhallinnossa.

Perustamisvaiheen jälkeen toimintojen yhtenäistämisellä, tietovarantojen ja järjestelmien integroinnilla sekä henkilöstöresurssien käytön tehostumisella on saavutettu tietohallintomenoissa aleneva suunta. Uudistuksen piirissä olleessa valtion aluehallinnossa, mukaan lukien aluehallinnon alaiseen hallintoon kuuluvat te-toimistot ja maistraatit, on saavutettu noin 3 miljoonan euron vuositasoinen menotason lasku.

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistuksen toteutumisen arviointi toi esille myös eräitä kehittämistarpeita. Aluehallintovirastojen tehtäväkokonaisuutta tulisi selkeyttää toisaalta siirtämällä niille pääosa sivistystoimen alueellisista tehtävistä ely-keskuksilta ja toisaalta lakkauttamalla aluehallintovirastoista poliisin vastuualueet poliisin laajan rakenneuudistuksen yhteydessä. Sivistystoimen tehtävien sijoittaminen uusiin aluehallinnon organisaatioihin puhutti muun muassa täällä eduskunnassa jo uudistusta koskevaa lainsäädäntöä käsiteltäessä. Tuolloin sivistysvaliokunta esitti tehtävien sijoittamista aluehallintovirastoihin. Tämä kolmen vuoden kokemus on osoittanut, että se on tehtävien luontainen kotipaikka. Poliisin rakenneuudistuksen myötä poliisilaitosten määrä vähenee yhteentoista, jolloin alueellinen viranomaisyhteistyö voidaan tehokkaasti organisoida poliisilaitosten ja aluehallintovirastojen väliseksi.

Hallituksen tavoitteena on hallinnonalarajat ylittävän toiminnan lisääminen hallinnon vaikuttavuuden parantamiseksi kaikilla hallinnon tasoilla. Keskushallinnossa tähän pyritään keskushallinnon uudistushankkeella. Valtion aluehallinnossa monen hallinnonalan yhteiset organisaatiot ovat toimineet jo pitkään. Aluehallintouudistuksessa toimintoja koottiin kahteen monialaiseen organisaatioon aiemmista kuudesta organisaatiosta. Samalla onnistuttiin vähentämään itsenäisten virastojen määrää 32 virastolla eli siirryttiin 53:sta 21 virastoon. Kokemukset kuluneilta kolmelta vuodelta ovat pääosin positiivisia. Tämän vuoksi toimintojen kokoamista näihin organisaatioihin tulee edelleen jatkaa, kuten eduskunta vuonna 2009 edellytti.

Valtion paikallishallinnossa on viime vuosina tapahtunut huomattavia virastokoon muutoksia. Näihin lukeutuvat maistraattien lukumäärän vähentäminen yhteentoista ja te-toimistojen viiteentoista. Nyt onkin oikea aika selvittää osana hallinnon rakenteiden yleistä arviointia, mitä vaikutuksia olisi maistraattien liittämisellä osaksi aluehallintovirastoja ja te-toimistojen liittämisellä osaksi ely-keskuksia.

Uudelle aluehallinnolle kehitetyn ohjausmallin kolmiportaisuus on osoittautunut varsin raskaaksi. Tällä hetkellä toisaalta aluehallintovirastoille ja toisaalta ely-keskuksille laaditaan hallituskaudeksi strategia-asiakirja, joka sisältää muun muassa hallitusohjelmasta, hallituksen strategia-asiakirjasta, valtioneuvoston kehyspäätöksistä ja maakuntaohjelmista johdettavat tavoitteet sekä suunnitelman resurssien kohdentamisesta näiden tavoitteiden toteuttamiseen hallinnonaloittain.

Kullekin virastolle laaditaan näihin tavoitteisiin perustuva strateginen tulossopimus niin ikään hallituskaudeksi. Tässä sopimuksessa tulee määritellä myös määrärahapuitteet hallinnonaloittain.

Lisäksi kukin virastojen toiminnallisesta ohjauksesta vastaava ministeriö tai keskushallinnon virasto voi laatia virastolle toiminnallisen tulossopimuksen. Erityisesti ely-keskuksissa näiden tulossopimusten määrä on ollut huomattavan suuri. Jonkin verran tyytymättömyyttä on aiheuttanut myös menettely, jolla ely-keskusten hallinnonaloittainen resurssien jako on toteutettu.

Ohjausmallia onkin nyt tarkoitus selkeyttää ja yksinkertaistaa siirtymällä kolmiportaisesta kaksiportaiseen ohjausjärjestelmään. Tuossa kaksiportaisessa mallissa ohjausasiakirjoja olisivat aluehallintovirastoille ja ely-keskuksille yhteisenä tehtävä strategia-asiakirja ja siihen pohjautuva yksi tulossopimus kullekin organisaatiolle. Resurssien kohdentamisen menettelyjä ely-keskuksissa on myös tarkoitus kehittää.

Sekä aluehallintovirastoissa että ely-keskuksissa on eräitä tehtäviä koskien käytössä sellainen toimintatapa, jossa asiantuntemusta ja resursseja on koottu joko valtakunnalliseksi tai viraston maantieteellistä toimialuetta laajemmaksi kokonaisuudeksi. Nyt on aika tarkastella laajemminkin mahdollisuuksia määritellä näiden virastojen toimivalta osassa tehtäviä alueellisen jaotuksen sijaan valtakunnalliseksi toimivallaksi. Tämä mahdollistaisi muun muassa resurssien nykyistä joustavamman käytön ja lisäisi toiminnan yhdenmukaisuutta. Menettely mahdollistaisi myös resurssien ja asiantuntemuksen turvaamisen tiettyjen priorisoitujen ja kriittisten tehtävien hoitamiseen.

Tarpeita tehtävien valtakunnalliseen organisointiin ja toimivaltaan on muun muassa ympäristöhallinnon ja työsuojeluvalvonnan tehtävissä. Lisäksi hallinnolliset tehtävät ja niihin liittyvät erikoistumisyksiköt tulisi koota toisaalta yhden aluehallintoviraston ja toisaalta yhden ely-keskuksen alaisuuteen siten, että tehtäviä edelleen hoidetaan hajautetusti. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Näiden toimenpiteiden lisäksi kehitetään aluehallintovirastojen ja Valviran yhteistyötä ja työnjakoa sekä työsuojelun asemaa aluehallintovirastoissa. Myös aluehallintovirastojen määrää ja aluejakoa arvioidaan ottaen huomioon muiden kehittämistoimenpiteiden vaikutukset ja kuntarakenteessa ja kuntien tehtävissä tapahtuva kehitys.

Heikki Autto /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistus on ollut iso muutos. Kuusi eri viranomaista yhdistettiin kahdeksi uudeksi viranomaiseksi: aluehallintovirastoksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseksi. Muutoksen laajuudesta huolimatta aluehallinnon uudistus on tänään käsissämme olevan selonteon valossa onnistunut melko hyvin. Aluehallinnon tuottavuus on parantunut, asiakkaat ovat pääosin tyytyväisiä, ja henkilöstön työhyvinvointi on säilynyt hyvänä.

Vaikka uudistus on tuonut tullessaan monia hyötyjä ja tehostanut yhteisten veroeurojen käyttöä, on aluehallinnon toimivuudessa edelleen parantamisen varaa. Esimerkiksi lupaprosesseissa on edelleen ongelmia. Monet lupien pullonkaulat johtuvat aluehallintoviraston suuresta työtaakasta. Paremmin toimivan hallinnon kannalta olisi viisasta harkita lupaprosessien järkeistämistä ja uutta työnjakoa valtion ja kuntien kesken. (Ben Zyskowicz: Kuulostaa järkevältä!) Nykyistä vahvemmat kunnat voisivat ottaa osan paikallisista lupaprosesseista hoitaakseen. Tämä edellyttää kuitenkin vahvempaa kuntarakennetta, jotta kansalaisten ja eri toimijoiden yhdenvertaisuus hallinnossa saadaan turvattua.

Ylipäätään nopeammat ja tehokkaammin käsitellyt lupaprosessit helpottavat investointeja ja työpaikkojen syntyä. Esimerkiksi turpeen hyödyntämiseen liittyvät lupaprosessit ja viranomaisten yhteistyö ovat takkuilleet ja tippuneet mitalikannasta. Mitalia ei olisi tullut Val di Fiemmestä, ei edes eduskunnan hiihtomestaruuskilpailuista. Maa- ja metsätalousministeriö on luokitellut suot luontoarvojen perusteella, ja kaupalliset toimijat ovat sitoutuneet hakemaan lupia vain matalien luontoarvojen soille. Tästä huolimatta luvitus ei ole edennyt merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Hallinto on julkista palvelua, jonka tulisi palvella asiakasta mahdollisimman tehokkaasti. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä olisi syytä pohtia, voitaisiinko hallinnossa omaksua ajatus käsittelytakuusta. Terveydenhuollossa potilaan turvana on hoitotakuu. Samalla tavoin myös hallinnon asiakkaille tulisi olla takuu asiansa viivytyksettömästä käsittelystä.

Käsittelytakuun käytännön toteuttaminen edellyttää lupaprosessien kriittistä tarkastelua mutta myös viranomaisten keskinäisen työnjaon selkeyttämistä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että lupaprosessit viivästyvät virastojen ristitulessa: pahimmillaan tämä on tarkoittanut tilannetta, jossa yksi viranomainen myöntää luvan mutta toinen lähtee asiasta valitusprosessiin. Sujuvampi ja koordinoidumpi lupakäsittely on paitsi asiakkaan myös valtion varojen tehokkaan käytön näkökulmasta välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on selonteossa kiinnittänyt huomiota aluehallinnon uusiin kehittämistarpeisiin. Aluehallintovirastojen tehtäväkokonaisuuden selkiyttäminen on kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tärkeä tavoite. Sivistystoimen alueellisten tehtävien siirto elyiltä aveille on kokoomuksen mielestä perusteltua, samoin poliisin vastuualueiden lakkauttaminen poliisin laajan rakenneuudistuksen yhteydessä.

Tähän mennessä tehdyillä muutoksilla on pystytty selkeästi osoittamaan, ettei moninkertainen hallinto todellakaan ole itsetarkoitus. Tavoitteena tulee olla asiakkaan kannalta mahdollisimman ripeä, joustava ja selkeä yhden luukun politiikka.

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistus on vienyt hallinnon rakenteita positiiviseen suuntaan, mutta kaikkea päällekkäisyyttä ei vielä ole onnistuttu karsimaan. Elyt, avit, muut valtion viranomaiset, maakunnat ja kunnat noudattelevat hyvin erilaisia aluejakoja, mikä puolestaan aiheuttaa päällekkäistä työtä, verovarojen tehotonta käyttöä ja myös turhia esteitä yhteistyölle. Maakuntien liitot vastaavat suurelta osin EU:n rakennerahasto-ohjelmista ja niiden täytäntöönpanosta. Kokoomuksen mielestä olisi järkevää pohtia, pitäisikö liittojen ja elyjen aluejaon olla yhtenevä ja pitäisikö niiden määrää vähentää.

Kuntauudistuksen yhteydessä on luontevaa tarkastella kriittisesti myös kuntien ja valtion tehtäväjakoa. Juuri valmistuneen selvityksen mukaan kunnilla on 535 lakisääteistä tehtävää. Ovatko ne kaikki aivan välttämättömiä ja kuuluvatko ne luontevimmin juuri kunnan hoidettaviksi? Uudistusten yhteydessä tulee varmistaa, että päällekkäisyyksiä karsitaan ja että toimijoille annetaan vapautta tehtävien ja prosessien järjestämiseen asiakaslähtöisesti. Normien ja sitä kautta valvonnan ja ohjaustarpeen keventämisestä päävastuu on tietenkin hallituksella ja eduskunnalla.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan kokoomuksen eduskuntaryhmä on pääsääntöisesti tyytyväinen aluehallintouudistuksen etenemiseen. Valmis se ei vielä ole. Työ jatkuu. (Ilkka Kanerva: Hyvä neitsytpuhe! — Ben Zyskowicz: Hyvä puhe! — Kokoomuksen ryhmästä: Hyvä!)

Pauliina  Viitamies  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistuksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä sosialidemokraatit nostivat esille useita ongelmakohtia, joiden ratkaisuun uudistuksen valmistelussa edellisellä hallituskaudella ei kiinnitetty riittävästi huomiota. Selonteosta käykin nyt selkeästi ilmi, että tuolloin esitetty kritiikki oli aiheellista, sillä useat meidän esille nostamamme riskit ovat toteutuneet. Olimme tuolloin erityisen huolissamme työsuojelun, ympäristönsuojelun sekä uuden aluehallinnon henkilöstön asemasta.

Työsuojeluhallinnon järjestämisessä Suomea sitoo kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimus 81, jonka mukaan työsuojeluviranomaisen on oltava työssään riippumaton ja itsenäinen eivätkä työsuojelutarkastajille mahdollisesti annetut muut tehtävät saa häiritä heidän perustehtävänsä suorittamista. Kuten selonteosta käy ilmi, työsuojelun johto ja henkilöstö katsovat uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työsuojelutehtävien tulosohjaukseen.

Selonteon kehittämisehdotuksissa työsuojelu nostetaan vahvasti esille. Työsuojelun resurssien käyttöä on tehostettava, valvonnan tasalaatuisuus on turvattava, ja työsuojeluviranomaisten tavoitettavuutta on parannettava. Myös työsuojelutarkastajien osaamisen kehittäminen ja koulutukseen panostaminen ovat olennaisessa osassa laadukkaan työsuojelun turvaamisessa. Asetammekin suuria toiveita sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla oleville toimenpide-esityksille ja toivomme niiden pikaista valmistumista.

Aluehallintouudistuksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä kiinnitimme huomiota myös ympäristöhallinnon asemaan. Tuolloin katsoimme, että uudistus sisältää vakavan uhkan ympäristöhallinnon riippumattomuuden ja itsenäisyyden heikkenemisestä. Myös ympäristöhallinnon resurssien heikkeneminen oli jo tuolloin nähtävissä. Sittemmin tämä on käynyt ilmi muun muassa Talvivaaran ympäristökatastrofin selvittelyn yhteydessä. Tehtyjen selvitysten mukaan ympäristöhallinnon sisäisessä päätösvallassa ja puhevallan käyttämisessä on jännitteitä, jotka on ehdottomasti ratkaistava, jotta vastaavia katastrofeja ei enää pääse syntymään. Sekä lupa- että valvonta-asioissa on oltava riittävästi resursseja. Vain näin voidaan turvata ympäristönäkökohdat huomioon ottava, nopea ja laadukas lupamenettely sekä riittävä ja asianmukainen valvonta. Näin luodaan edellytykset kestävälle elinkeinotoiminnalle esimerkiksi kaivosteollisuudessa.

Eräs koko uudistuksen keskeisimpiä kehittämiskohteita jatkossa on eri viranomaisten välisten toimivaltasuhteiden ja työnjaon selkeyttäminen. Myös aluejakoa voidaan tarkastella, jotta resurssit voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti eri virastojen välillä. Päällekkäiset toiminnot on purettava ja esimerkiksi valvonnan aukot paikattava. Lisäksi aluehallintovirastojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirastojen keskinäistä työnjakoa on tarkasteltava. Selonteon mukaan merkittävä osa sivistystoimen tehtävistä ollaan siirtämässä aluehallintovirastoille. Tämä on myönteinen asia, mutta onkin kysyttävä, miksi tätä ei toteutettu jo uudistuksen valmisteluvaiheessa eduskunnan sivistysvaliokunnan esittämällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Edellisellä hallituskaudella sosialidemokraatit suhtautuivat erittäin kriittisesti henkilöstön vähentämisohjelmaksi muuttuneeseen valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan. Tänään käsittelyssä olevasta selonteosta voidaan hyvin huomata, että kritiikki oli perusteltua. Valtion uusi aluehallinto on ollut merkittävien kustannussäästöjen kohteena. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siten, että henkilöstön työtyytyväisyys uudessa aluehallinnossa on heikompaa kuin valtionhallinnossa keskimäärin. On pidettävä huolta siitä, että aluehallinnon palvelutaso ja henkilöstön työhyvinvointi eivät enää jatkossa heikkene.

Hallitusohjelmassa on sovittu, että tällä hallituskaudella ei tehdä merkittäviä uudistuksia valtion aluehallintoon. Tämä on tärkeä linjaus, sillä valtion aluehallinto ei voi olla jatkuvassa myllerryksessä. Tarvitaan työrauhaa, jotta uudistuksen keskeiset tavoitteet saadaan toteutettua. On kuitenkin sovittu, että joitakin tarkistuksia voidaan tehdä. Tämä on tärkeää, jotta valmisteluvaiheen puutteet saadaan korjattua.

Tällä hallituskaudella on keskityttävä paikallishallinnon uudistamiseen. Kuntauudistus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on vietävä maaliin. Valtion aluehallinnon uudistamisesta on kuitenkin opittavaa myös näissä uudistuksissa. Aluehallinnossa on pystytty lisäämään hallinnonalojen välistä yhteistyötä sekä vähentämään sektorikohtaista siiloutumista. Toimiva valtion aluehallinto edellyttää kuitenkin myös keskushallinnon ohjauskeinojen kehittämistä. Aluehallinnon toimintakäytäntöjen on oltava yhdenmukaisia siten, että samanlaisessa asiassa tehdään samanlainen ratkaisu eri virastojen toiminta-alueella. Tällä hetkellä asia ei välttämättä ole näin.

Pirkko Mattila /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluehallintolain uudistuksen tavoitteeksi asetettiin hallinnon uudistaminen asiakaslähtöiseksi ja sen kansanvaltaistaminen, lukee tuossa selonteossa. Sen onnistumista voinemme puntaroida nyt. Yleistavoitteena oli siis saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto, mutta jo nyt Kataisen hallituksen ohjelma vetää osin mattoa näiden tavoitteiden alta tai asettaa ne ainakin uuteen valoon muuttuneessa toimintaympäristössä. Selonteon mukaan esimerkiksi uusi kuntarakenne, mikä se nyt sitten onkaan, voi muuttaa maakunnan liittojen tehtäviä. Tämäkin siis enteilee edelleen hallituksen tavoittelevan suurkuntia. Samoin poliisin hallintorakenteen uudistus on jo muuttanut käytäntöjä.

Kataisen hallitus selvittelee näköjään myös Ruotsin mallin mukaista ministeriöiden yhdistämistä yhteiseksi virastoksi. Tätä sinänsä voitaneen kannattaakin, mikäli ministerit saadaan näin paremmin keskustelemaan keskenään. Mutta onko seuraava askel tästä taas niin tyypillinen keskittämisharjoitus, eli tulevaisuudessa aluevalvontavirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus yhdistetään suureksi valtakunnalliseksi virastoksi? Tätä on vaikea hyväksyä Suomen alueiden erilaisten tarpeiden ja erilaisten voimavarojen vuoksi.

Sopeuttamistoimia eli menoleikkauksia on esitetty lisää tämän hallituksen toimesta, ja asiakaspalautteet kertovat siinä karua kieltään, että viranomaisten käsittelyajat ovat kansalaisen ja elinkeinonharjoittajan kannalta pitkät. Raskasta lupamenettelyä ei ole saatu tehokkaammaksi. Toisaalta tavoitteeksi on asetettu viranomaisten määrän selkeä vähentäminen, mutta jos normiohjaus tai lupamenettelyn byrokraattisuus eivät vähene, ei säästöjä tule virastoja yhdistelemällä tai toimintoja keskittämällä. Jokaista tehtävää ja jokaista määrärahaa puoltaa joku voimallisesti, toteaa myös selvitysmies.

Kotikutoista byrokratiaa emme tarvitse yhtään lisää. Saamme sitä jo ihan tarpeeksi Euroopan unionista. Kun lupamenettelyt koskettavat usein elinkeinonharjoittajia, joille viivästyminen voi aiheuttaa kohtuutonta haittaa, tätä on tarkasteltava erittäin kriittisesti. Maanviljelijöille ympäristölupien odottaminen on aiheuttanut todistetusti hankaluuksia, muun muassa nuoren maanviljelijän tuen menettämisenä eräässäkin tapauksessa.

Viranomainen ei saa luisua liian kauas elinkeinoelämän tuntemuksesta. Emme ainakaan voi hyväksyä sitä ehdotusta, että maa- ja metsätalousministeriön ohjaavia tehtäviä siirretään ympäristöministeriön alaisuuteen. Samoin kritiikki kirjasto-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävien uudelleen organisoimiseksi on perussuomalaisten mielestä otettava vakavasti. Tämä on tullut esiin niin selvityksissä kuin kentältä saamastamme palautteestakin.

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma on kiinnittänyt aivan oikein huomiota muun muassa tietotekniikan kehittämishankkeisiin, joiden olisi pitänyt olla käynnissä jo. Meillä on luvattoman paljon erilaisia kalliita tietojärjestelmiä käytössä kunnissa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Muun muassa Sitra on todennut tutkimuksessaan, että yhden tietojärjestelmän malli sosiaali- ja terveydenhuollossa on mahdollinen. Nykyisen hallituksen tulee ehdottomasti kiirehtiä tietojärjestelmien yhtenäistämistä ja tavoitella niistä säästöjä.

Ympäristöhallinnon tehtävät on keskitetty kahteen organisaatioon, aviin ja elyyn. Nimenomaan asiakkaat ovat pitäneet hankalana sitä, että avi myöntää ympäristöluvat mutta ely valvoo. Ympäristöongelmat ovat viime aikoina tulleet hälyttävällä tavalla esille. Ympäristöministeriön selvityksen mukaan vuosina 2010—2011 suurin henkilöstövähennys oli ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueella. Kun säästöjä tavoitellaan eläköitymisellä mutta samaan aikaan menetetään osaamista, jos uusia henkilöitä ei rekrytoida, on osaamisesta kannettava huolta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kantelut ovat lisääntyneet viime vuosina jyrkästi. Yhteiskunnassamme tulisikin tehokkaasti paneutua ongelmien ehkäisyyn. Henkilöstöresurssien siirtäminen Valviraan on edelleen pois alueellisesta valvonnasta. Myös poliisitoimessa tarvitaan paikallista tuntemusta, mikä ollaan nyt vaarassa hukata poliisin hallintorakenteen uudistuksessa, kun poliisin vastuualuetta aluehallinnossa on muutettu.

Arvoisa puhemies! Selonteko on nyt valmis. Toivomme, että hallitus ottaa vakavasti sen viestin ongelmakohdista uudistustyön jatkuessa. Perussuomalaiset esittävät, että turhaa byrokratiaa on edelleen karsittava, johtamista tehostettava ja hallintoa tuotava lähemmäs kansalaisia, jotta aluehallinto, tavoitteensa mukaan, edistää maamme elinvoimaisuutta, hyvinvointia ja kehitystä.

Markus Lohi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmiset eivät ole hallintoa varten, vaan hallinnon pitää palvella ihmisten tarpeita. Tämä oli punaisena lankana viime vaalikaudella toteutetussa aluehallintouudistuksessa. Kuuden viranomaisen toiminnot koottiin kahdelle uudelle viranomaiselle, elinkeino- ja ym-päristökeskuksiin sekä aluehallintovirastoihin. Kantavina ajatuksina olivat eri viranomaisalojen yhteistyön tiivistäminen, alueellisen päätöksenteon painoarvon vahvistaminen aluekehittämisessä sekä asiakaslähtöisyys.

Aluehallintouudistuksen myötä maakuntien roolia suunnittelussa ja päätöksenteossa vahvistettiin. Keskustan mielestä tällä linjalla on jatkettava. Suomeen tulee luoda vahva maakuntahallinto, jolle voidaan antaa kuntien järjestämisvastuulla olevia laajoja tehtäviä sekä valtion aluehallinnon tehtäviä. Maakunnille ei tule antaa vain puhevaltaa vaan myös päätösvaltaa. Maakuntien roolin vahvistaminen edistäisi osaamisverkostojen muodostamista ja palvelisi niin myös selonteossa nostettua tavoitetta aluehallinnon tehtävien valtakunnallistamisessa. Se loisi hyvät puitteet valtionhallinnon toimintojen alueellistamisen jatkamiselle ja tätä kautta Suomen tasapainoiselle kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Selonteossa otetaan yhtenä kehittämiskohteena esille valtakunnallinen työnjako. Tämä onkin järkevää nimenomaan silloin, kun alueellisia vahvuuksia hyödynnetään niin, että valtakunnallisia tehtäviä sijoitetaan nimenomaan alueille. Myös kustannusvastaavuutta voidaan lisätä, mikäli varat ohjataan suoraan kyseisen viranomaisen palvelun parantamiseen. Erityistä huolta kannammekin kohtuuttomiksi venyneistä käsittelyajoista muun muassa ympäristöluvissa. Kansalaisten oikeusturva on jo uhattuna. Tiedossa on useita tapauksia, joissa vaikkapa uuden navetan ympäristöluvan venyminen on aiheuttanut täysin kohtuuttomia oikeuden menetyksiä yksittäisille yrittäjille. Kun hallitus ei turvaa riittäviä resursseja lupakäsittelyyn, käsittelyajat venyvät jopa vuosiin ja lupahallinnosta on tullut alueellisen kehityksen jarru.

Kuten selonteosta voidaan lukea, on aluehallintouudistus onnistunut varsin hyvin. Silti sitä on yritetty käyttää valtapolitikoinnin pelinappulana, viimeksi Talvivaaran ympäristöonnettomuuden yhteydessä. Korostamme vielä kerran, ettei yhdessäkään selvityksessä eikä myöskään tässä selonteossa ole mainittu, että aluehallintouudistus olisi vaikuttanut millään tavalla tapahtuneeseen. Yleisesti ottaen on kuitenkin todettava, että ympäristöhallinnon ohjausjärjestelmissä on parantamisen varaa.

Arvoisa puhemies! Eduskuntavaalien jälkeen tapahtui suunnanmuutos. Tämän seurauksena koko hallinto on sekasorron vallassa ja olemme menossa kohti keskusjohtoisuutta ja keskittämistä. Esimerkiksi vaalipiirijako, suurkuntauudistus sekä hallituksen pyrkimys vahvistaa keskuskaupunkien asemaa alueellisessa päätöksenteos-sa vaikuttavat aluehallintomme tulevaisuuteen. Myös maakunnan kehittämisrahaa on leikattu rajusti, mikä on käytännössä pysäyttänyt maakuntalähtöisen kehittämistyön.

Olemmekin tietyssä mielessä vedenjakajalla. Jatkammeko hallinnon uudistamista yleiseurooppalaiseen tapaan vahvistamalla paikallista ja alueellista päätöksentekoa vai toimimmeko itäeurooppalaiseen tapaan lujittamalla keskusvallan otetta ja antamalla keskusvallan ohessa valtaa vain harvoille, tässä tapauksessa keskuskaupungeille? Keskustan linja on selkeä: me haluamme vahvistaa paikallista ja alueellista päätöksentekoa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on paikallaan siteerata filosofi Pekka Himasta. Hän kirjoittaa valtioneuvoston kanslian tilaamassa Sinisessä kirjassa tulevaisuudesta seuraavaa: "Kolmas tarvittava jättiläisaskel on siirtymä ihmisten käsittelemisestä hyvinvointivaltion objekteina siihen, että heidät nähdään hyvinvointiyhteiskunnan subjekteina. Tämä on toisin ilmaisten siirtymä teollisen ajan järjestelmäkeskeisestä hyvinvointivaltiosta informaatioajan ihmiskeskeiseen hyvinvointiyhteiskuntaan." Näin hän kyseenalaistaa järjestelmäkeskeisen uudistamisen, johon perustuu muun muassa hallituksen "suurkuntahanke". Toivonkin hallitukselle ja erityisesti pää- ministeri Kataiselle rohkeutta toimia Himasenkin peräänkuuluttamalla ihmiskeskeisellä tiellä myös aluehallinnon uudistuksissa.

Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun eduskunnassa vuonna 2009 käsiteltiin aluehallinnon uudistamista, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä suhtautui siihen avoimin mielin, niin kuin kaikkiin uudistuksiin pitääkin suhtautua. Mutta me nostimme silloin esille myös riskejä, joita siihen uudistukseen liittyy esimerkiksi ympäristöhallinnon osalta. Ei ole aivan sattumaa se, että vasemmistoliiton edustaja silloin varoitti ympäristöhallinnon alistamisesta työ- ja elinkeinoministeriölle.

Selonteko osoittaa ja myös elävä elämä tänä päivänä osoittaa, että ympäristöasioiden kohdalla uudistus ei ole kaikilta osin onnistunut. Esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen tapahtumat luovat ja tuovat selkeästi esiin sen, etteivät aluehallinnon voimavarat ja erityisasiantuntemus riitä tämän kokoisten kaivosten valvontaan ja lupaprosessien hoitoon.

Ympäristöhallinnon osalta lupa- ja valvontatehtävien sijoittumista eri virastoihin on pidetty hyvin sekavana. Aluehallintovirasto myöntää ympäristöluvat, mutta valvonta ja luvan tulkinta kuuluvat ely-keskukselle. Tämä tehtävänjako edellyttää todella avointa ja toimivaa yhteistyötä lupa- ja valvontaviranomaisten kesken.

Erityisesti kaivostoiminnan ympäristölupien käsittelyssä ja valvonnassa yhteistyöhön tulee myös saada mukaan Tukes, joka on kaivoslain mukainen lupaviranomainen. Asiantuntemuksen jakamisen eri viranomaisten kesken on oltava toimivaa, ja sitä on edelleen hyvin voimakkaasti kehitettävä. Ympäristölupakäsittelyssä tarvitaan asiantuntemusta niin lupa- kuin valvontaviranomaisilta.

Uuden valtakunnallisen ympäristötoimijan perustamista selvitellään ymmärtääkseni parhaillaan. Tämän kevään aikana on saatava valmiiksi päätökset ympäristöhallinnon erityisosaamisen uusorganisoimisesta. Kun toimintaa kehitetään ja hallintoon tuodaan uusi toimija, on myös pidettävä huoli resursseista. Ilman riittäviä määrärahoja kehittämistyötä ei kannata viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kriittisesti arvioimme aikanaan myös sitä, että samaan aikaan toteutettiin tuottavuusohjelmaa, jolloin näiden kahden hankkeen yhteisvaikutus toisi ongelmia, ja se tänä päivänä myös näkyy selvästi. Mielestämme olisi pitänyt varmistaa ympäristöhallinnon, sosiaali- ja terveydenhuollon, työsuojelun ja tienpidon voimavarat ja osaaminen.

Olimme ennakkoarvioissa huolissamme myös työsuojelun asemasta. Emme nähneet tarpeelliseksi tai järkeväksi liittää työsuojelua osaksi aluehallintoviranomaisia. Työsuojelutehtäviä tehdään nykyään viidessä alueellisessa virastossa.

Työsuojeluviranomaiset ovat raportoineet, et-tä uuden viraston kehittämistehtävistä on ollut pelkästään haittaa. Työsuojeluvalvonnan resursseista on vuosittain kulunut 10—15 henkilötyövuotta yleisiin kehittämistehtäviin, tehtäviin, joista ei työsuojelulle ole hirveästi ollut hyötyä.

Aluehallintovirastossa työsuojelun resursseja ja toimintaa ohjaavat sosiaali- ja terveysministeriö sekä myös valtiovarainministeriö. On esitetty, että tämä tuo ongelmia myös työsuojelun näkökulmasta Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksen numero 81 sisältöä vastaan.

Työsuojeluhallinnossa tehdyn henkilöstökyselyn tulokset taas ovat aivan dramaattisen huonot. Merkittävä osa henkilöstöstä koki uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti tai erittäin kielteisesti työntekoon. Esimiehistä 70, asiantuntijoista 36 ja tukihenkilöistä 39 prosenttia kertoi kielteisistä vaikutuksista. Yleisesti ottaen kielteisten vaikutusten syynä oli byrokratian lisääntyminen, päinvastoin kuin tavoitteen piti alun perin olla. Yli puolet esimiehistä kertoi, että uudistuksen jälkeen tulostavoitteet on saavutettu huonommin kuin ne saavutettiin aiemmin, ennen uudistusta. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei nähnyt aluehallintoviraston sisäisillä kehittämistoimilla olevan vaikutusta työsuojelun toimintaan.

Arvoisa puhemies! Meitä arvelutti myös silloin uudistuksessa sivistystoimen jakaminen. Pidimme huonona kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimen erottamista aluehallintoviraston tehtävistä. Nyt selonteossa ongelma tunnustetaan ja ehdotetaan tehtävien yhdistämistä.

Valtakunnallinen kuntauudistus tuo pohdintaan myös maakuntien ja kuntien suhteen sekä aluehallinnon aluejaon tulevaisuudessa. Samalla on tarkistettava, onko kuntien ja aluehallinnon tehtävänjako tämän päivän ajan tasalla.

Ely-keskusten ohjauksen raskaus on tullut taas ilmi selkeästi Rauno Saaren ja Riitta Rainion tekemistä erillisselvityksistä. Johtamisen vastuut eivät ole selkeät keskushallinnon ja aluekeskusten välillä eivätkä aluekeskusten sisällä. Selvityksen mukaan nykyinen järjestelmä on työllistävä, raskas ja jopa tukahduttava, niin kuin tässä selvityksessä sanotaan. Toiminnan ohjauksen kannalta nykyinen tilanne ei siis ole selkeä eikä järkiperäinen, ja siihen myös pitää hakea muutoksia.

Arvoisa puhemies! Toivon, että valiokunnat paneutuvat huolella selonteon esiin nostamiin ongelmiin ja kehittämisajatuksiin ja että hallitus toteuttaa esiin tulevat muutostoimenpiteet mahdollisimman nopealla aikataululla. (Jari Myllykoski: Rehellistä arviointia!)

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani ympäristöhallinnon rooliin uudistuksessa, koska puheenvuorolle on rajattu aika, koska ympäristönsuojelu on yksi valtion aluehallinnon keskeisimmistä tehtävistä ja koska ympäristöhallinnon asema on yksi niistä kysymyksistä, joissa myös selonteko näkee parantamisen varaa. Otan puheenvuorossa kantaa myös eräisiin ehdotuksiin, joita selvitysmiehet Riitta Rainio ja Aino Turpeinen tekivät viranomaistoiminnan osalta omassa selvityksessään Talvivaaran kaivoksen ongelmista ja viranomaistoiminnasta siihen liittyen.

Arvoisa puhemies! Mikään tapa järjestää viranomaisten toiminnan rakenne ei ole hyvä, jos toimintaan varatut resurssit ovat riittämättömät. Ympäristövaliokunta on ottanut useasti ja voimakkaasti kantaa siihen, että ympäristövalvonnan resurssit on turvattava. Ympäristönsuojelutehtäviin ely-keskuksille on useasti kohdennettu määrärahoja lisätalousarviolla, mikä on ollut välttämätöntä, mutta pidemmän päälle asiat tulisi hoitaa normaaleissa talousarvioissa.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että hallituksen tulee kehyspäätöksen yhteydessä huolehtia siitä, että ympäristönsuojelun edistämiseen ja ympäristönsuojelun tilan valvontaan turvataan riittävät resurssit tulevina vuosina. Ympäristönsuojelutehtävät ovat lainsäädännössä määriteltyjä yhteiskunnan perustehtäviä, joiden laiminlyönti johtaa paitsi ympäristön tilan heikkenemiseen myös esimerkiksi yritystoiminnan oikeusvarmuuden vähenemiseen. Tällä hetkellä voimassa oleva kehys leikkaa henkilöstöä enemmän kuin vuodessa jää ihmisiä eläkkeelle.

Arvoisa puhemies! Selvitysmiehet Rainio ja Turpeinen esittivät hallintopakkotoimivallan osalta, että hallintopakkoviranomaisen tehtävät siirrettäisiin lupaviranomaiselle eli aluehallintovirastolle ja siellä ympäristölupavastuualueelle, jolla on itsenäinen ja riippumaton asema. Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu tähän ehdotukseen myönteisesti ja katsoo, että hallituksen tulee harkita sen toteuttamista ympäristönsuojelulain muutoksen yhteydessä.

Selonteossa todetaan, että aluehallintovirastoissa ja ely-keskuksissa on tarpeen tarkastella myös uusia mahdollisuuksia määritellä viraston toimivalta joissakin tehtävissä alueellisen jaotuksen sijaan valtakunnalliseksi toimivallaksi. Tämä mahdollistaisi muun muassa resurssien nykyistä joustavamman käytön ja lisäisi toiminnan yhdenmukaisuutta ja kansalaisten yhdenvertaisuutta. Tämän asian ministeri puheenvuorossaan otti myös esille. Menettely mahdollistaisi resurssien ja asiantuntemuksen turvaamisen tiettyjen priorisoitujen ja kriittisten tehtävien hoitamiseen. Selonteko linjaa, että ympäristöministeriö yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa jatkovalmistelee ympäristöhallinnon erityisasiantuntemusta vaativien tehtävien mahdollista siirtämistä valtakunnallisiksi ja valtakunnallisesti merkittävien tehtävien kokoamista yhteen yksikköön. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa ympäristöhallinnon korkeaa erikoisasiantuntemusta vaativien tehtävien ko-koamista yhteen yksikköön.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että ely-keskusten johtajan virasta tulee tehdä normaali kokopäiväinen johtajan virka. Tämä vastaisi johtajan toimen todellisia vaatimuksia, ja asian toteuttaminen todennäköisesti helpottaisi ja parantaisi ely-keskusten johtamista. Tässä yhteydessä tulee samalla huolehtia siitä, että vastuualueilla virkavastuulla tehtävää laintulkintaa ei voida siirtää ylijohtajalle, vaan ratkaisuvalta ja riippumaton päätöksenteko tulee säilyttää vastuualueilla. Tosiasia on, että hyvässä hengessä tehtävän yhteensovittelun lisäksi, jota toki tehdään paljon, eri hallinnonaloilla on myös keskenään ristiriidassa olevaa lainsäädäntöä, ja näitä ristiriitaisuuksia ei tule piilottaa ely-keskuksen hallinnon uumeniin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että työ- ja elinkeinoministeriön rooli toimintameno-määrärahojen jaossa ei tällä hetkellä vastaa ely-keskusasetusta ja on siten aiheuttanut ristiriitoja ely-keskuksia ohjaavien tasojen välille. Valtion resurssien niukentuessa vielä korostuu ohjaavan ministeriön tarve vaikuttaa aluehallinnon resurssien kohdentamiseen omalla hallinnonalalla. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa ehdotusta, jonka mukaan aluehallinnon virastoille tulee määrittää talousarviossa hallinnonalakohtaiset henkilöstö- ja määrärahapuitteet, jotka ministeriöt neuvottelevat ja eduskunta hyväksyy. Resurssien niukkuus tarkoittaa myös sitä, että maksujen kerääminen, kuten kaivosmaksun, tulee käyttää valvonnan resurssien parantamiseen.

Talvivaaran valvonnasta tehdystä selvityksestä on käynyt ilmi, että joissain tilanteissa on herännyt epäilyjä valvovan viranomaisen riippumattomuudesta. Aluehallintouudistus on herättänyt laajaa keskustelua ja pelkoja valvonnan riippumattomuudesta. Talvivaara on esimerkki siitä, että ainakin joku osa näistä uhista on toteutunut. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää, että ympäristövalvonnan riippumattomuus turvataan, jotta kansalaisten luottamus kykyymme huolehtia yhteisestä ympäristöstämme säilyy.

"Kansalaisten on voitava luottaa viranomaisten riippumattomuuteen ja siihen, että ympäristöviranomaiset käyttävät kaikkia käytettävissä olevia keinoja ympäristövahinkojen estämiseksi." Näin totesi ministeri Ville Niinistö vastaanottaessaan Talvivaara-selvitystä. Tähän vihreä eduskuntaryhmä yhtyy.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Den genomgripande målsättningen för regionförvaltningsreformen var, som det också påpekas i redogörelsen, att åstadkomma en medborgarvänlig och kundorienterad förvaltning. Målet var också att bland annat förstärka och utöka landskapsförbundens roll och ställning i regionutvecklingsarbetet.

Det är mot denna bakgrund som riksdagen nu bör ta ställning till redogörelsen och till hur väl projektet lyckats hittills, och det är mot bakgrunden att förvaltningen ska finnas till för att administrera de gemensamma resurserna, för att tjäna brukarna, som riksdagen i dag ska debattera hur väl denna betydande reform lyckats med sitt ändamål.

Att statsrådet nu kommit med en redogörelse är faktiskt viktigt för att vi ska kunna skapa oss en helhetsbild av reformen och ge oss en möjlighet att dra slutsatser om vad som fungerat och vad som kunde fungera bättre i framtiden. Den bild som framstår av redogörelsen är av en reform som fortfarande behöver avsevärda förbättringar för att uppnå målsättningarna.

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon ohjaus liittyy läheisesti siihen, miten hyvin palvelut toteutuvat. Yhtenä uudistuksen suurena ongelmana on ollut ympäristölupa-asioiden käsittelyn viivästyminen aluehallintovirastoissa. Tämä on huolestuttavaa hakijoiden oikeusturvan ja liian pitkien odotusaikojen käytännön vaikutusten kannalta. Alueen todellisuuden tuntemus on maakuntatasolla, ja tällöin on tietenkin tärkeää, että maakuntaohjelmien paino on suuri.

Nykyisessä tilanteessa voidaankin kysyä, onko maakuntaliittojen ja ely-keskusten välinen yhteistyö johtanut siihen, että maakuntaohjelmilla on niin suuri paino kuin niillä tulisi olla. Edelleen on kysyttävä, vastaavatko aluehallintoviranomaisten strategiat riittävässä määrin todellisia alueellisia tarpeita vai onko usein lähtökohtana keskustason poliittiset tavoitteet.

On myös syytä kiinnittää huomiota strategisten tulossopimusten tavoitteisiin. Nykyisellään ely-keskusten edellytetään saavuttavan korkealle asetetut tavoitteet samanaikaisesti, kun resurssien tosiasiallinen vähyys vaikeuttaa tavoitteiden saavuttamista. Välittömänä vaikutuksena on muun muassa vaikeus käsitellä äsken mainittuja ympäristölupia riittävän nopeasti. Oikeusturvaan liittyvien ongelmien lisäksi viivästyksillä on kansantaloudellisia ja yksityistaloudellisia vaikutuksia. Nämä ongelmat on korjattava olemassa olevien resurssien puitteissa.

Ympäristöhallintoon kokonaisuudessaan esitetään selonteossa myös muutoksia. Selvityshenkilö Rauno Saari esittää alueellisen ympäristöhallinnon voimavarojen siirtoa ely-keskuksiin. Näin yhdensuuntaistettaisiin toimintoja ja helpotettaisiin keskinäistä informaatiota. Sen sijaan selvityshenkilö Riitta Rainio huomauttaa, että alueellisten ympäristötehtävien kokoaminen yhteen viranomaiseen, joko aluehallintovirastoon tai ely-keskukseen, ei olennaisesti tehostaisi asioiden hoitoa.

Ongelmana on myös se, että ely-keskuksessa voi olla keskenään ristiriitaisia tavoitteita esimerkiksi ympäristö- ja elinkeinopolitiikan välillä. Ympäristölupien siirtämiseen lähteminen olisi tässä tilanteessa mitä todennäköisimmin huono ajatus. On huomattavasti parempi, että riippumaton viranomainen käsittelee ympäristö- ja vesioikeudelliset luvat ja että niitä ei alisteta viranomaiselle, jonka tehtävänä on valtion ympäristönvalvonta- ja soveltamisintressien valvonta.

Kun otetaan erityisesti huomioon lausutut tavoitteet maakunnan liittojen roolin vahvistamisesta, on syytä tarkastella, onko tämä todella tapahtunut, kuten selonteossa todetaan, vahvistamalla maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman vaikuttavuutta suhteessa viranomaisiin. Kokemukset osoittavat, että juuri tässä kohdin on varaa tehdä parannuksia siten, että maakuntien vaikutusvalta vahvistuu.

Ärade talman! Eftersom den genomgående målsättningen för reformen är att trygga medborgarvänlig förvaltning, vill svenska riksdagsgruppen lyfta fram bristerna i hur servicen på svenska förverkligas i praktiken. Språkbarometern från 2012 talar klarspråk. Enligt resultaten fick NTM-centralerna det lägsta vitsordet av alla statliga myndigheter av de svenskspråkiga tillfrågade. Skillnaden mellan de finskspråkiga och svenskspråkiga kunderna var alltför stor för att kunna bemötas med en axelryckning.

Då de finskspråkiga gav vitsordet 8,7 gav de svenskspråkiga kunderna vitsordet 6,8. Det visar åtminstone två saker. För det första indikerar det att effekterna av att flytta de huvudsakliga verksamhetsställena för ansvarsområdena för miljön och naturresurserna och trafiken och infrastrukturen i Södra Österbotten från Vasa till Seinäjoki var bekymmersamma. För det andra att den svenska servicen nu inte är i försvarbart skick. För att reformen verkligen ska motsvara målsättningarna, är det inte acceptabelt att den svenskspråkiga servicen inte fungerar på samma sätt som den finskspråkiga servicen.

Bland de utvecklingsförslag som nämns i redogörelsen vill svenska riksdagsgruppen också lyfta fram speciellt frågan om magistraternas styrning. Styrningen skulle bli enhetligare om den skulle ske av ett verk med regionala enheter som styrdes direkt från riksnivå, alltså magistraterna ska inte införlivas med andra myndigheter på regionalnivå. Vi vill också påpeka att en utvärdering av regionförvaltningsverkens antal och regionala fördelning inte i dagens läge är aktuell. Regionförvaltningens effektivitet skulle snarast förbättras genom att se till att personalens välbefinnande ännu bättre uppmärksammades i reformen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, ruotsalaisen eduskuntaryhmän mukaan aluehallintouudistuksen kehittämisen suhteen on vielä paljon parannettavaa. Selonteon perusteella näyttää siltä, että uudistuksen läpileikkaava ajatus saada aikaan kansalaisia asiakaslähtöisesti palveleva, toimiva aluehallinto ei vielä ole kaikilta osin onnistunut. Ympäristölupa-asioiden käsittelyn viivästymiset ja puutteellinen ruotsinkielinen palvelu ovat esimerkkejä tästä. Parannusten saavuttamiseksi ruotsalainen eduskuntaryhmä edellyttää, että olemassa olevien resurssien puitteissa keskitytään tehostamaan hallinnon toimintaa niin, että puutteet korjataan.

Jouko Jääskeläinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen valmistelemaa aluehallintouudistusta ei voi pitää suurena menestystarinana, vaikka selonteossa esille tuodut tulokset ovatkin kohtalaisia. Ennen kuin uudistus viime kaudella pantiin voimaan, kritisoimme sitä, että se tehtiin liian kiireellä ja hätäisesti. Nopealla aikataululla aikaiseksi saatu uudistus oli sekava, ja kokonaiskuva jäi silloin hämäräksi. Kaikkia näkökulmia ei ollut kunnolla arvioitu eikä otettu huomioon. Tästä syystä pidämmekin tärkeänä, että hallitus tämän selonteon pohjalta toimii harkiten ja kokonaisuudet huomioiden, kun se ryhtyy toimenpiteisiin hallintorakenteen edelleenparantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä painotti tuolloin, että uudistusta pitäisi valmistella huolellisemmin. Sen hallinnollista ja toiminnallista puolta olisi pitänyt arvioida paremmin ja aluejakoja suunnitella kokonaisvaltaisemmin. Tämä on viestimme myös jatkotyöhön nyt tälle hallitukselle. Selonteon tuloksia pitää arvioida kriittisesti ja tulevien muutosten pitää olla sellaisia, että kokonaiskuva selkeytyy. Muutosten pitää olla myös olla yhteensopivia valmisteilla olevan kuntarakenneuudistuksen kanssa. Onhan selvää, että mitään työtä ei millään tasolla tule tehdä kahteen kertaan.

Aluehallintouudistuksen tarkoituksena oli parantaa kansalais- ja asiakaslähtöisyyttä aluehallinnossa, niin kuin täällä on tänään useampaankin kertaan todettu. Asiakaskyselyn tuloksien valossa tässä on onnistuttu meidän arviomme mukaan melko vaatimattomasti. Aluehallintovirastojen tekemän tutkimuksen kokonaistulos oli 3,8 asteikolla 1—5. Viranomaisvalvonta sai toki kiitosta, mutta käsittelyajat olivat vastaajien mielestä aivan liian pitkiä. Tätähän ei voi pitää hyväksyttävänä, varsinkin kun uudistuksen tarkoituksena ja sen oikeana tarkoituksena oli ja on parantaa asiakkaiden asemaa.

Ely-keskusten osalta ilmenee, että asiakastyytyväisyys on pysynyt samalla tasolla uudistusta edeltävään aikaan. Tätä voidaan pitää toki hyväksyttävänä, mutta uudistuksen tarkoituksena oli sittenkin parantaa palveluiden tasoa. Uudistuksen yhteydessä virastojen resursseja leikattiin. Tämä on johtanut tiukkaan menokuriin ja rekrytointikieltoihin. Tämä ei kuitenkaan auttanut, vaan lisätalousarvioissa on jouduttu paikkaamaan virastojen rahoitusvajetta. Uudistus ei siis tuonut ainakaan kaikkia toivottuja säästöjä, ja tiukka menokuri on osaltaan johtanut siihen, ettei asiakaslähtöisiä parannuksia ole voitu saavuttaa siinä määrässä kuin oikea tavoite toki oli.

Uudistuksen tiukan aikataulun ja valitettavasti alimitoitetun rahoituksen takia ei tietenkään ole mikään ihme, että kaikkia tavoitteita ei ole täysin saavutettu. Se, että palvelutaso on saatu pidettyä näinkin hyvänä, on omalta osaltaan jo merkittävä saavutus. Tästä tasosta meidän tulee kiittää asialleen omistautuneita virkamiehiä ja virastojen johtoa. Kun uudistuksen tarkoituksena oli kuitenkin parantaa palvelutasoa ja parantaa kustannustehokkuutta, on tavoitteissa jossakin määrin epäonnistuttu.

Arvoisa herra puhemies! Arvioitaessa tulevia toimenpiteitä meidän tulee saada selkeä kuva kokonaisuudesta, ja uskomme, että valiokunta tätä hahmottaakin. Meneillään olevan kuntauudistuksen eteneminen ja sen lopputulos on aivan olennainen seikka aluehallinnon parantamisessa ja muuttamisessa. Mikäli muodostetaan vahvoja peruskuntia, tulee meidän tarkkaan miettiä, mitkä tehtävät voidaan siirtää kunnille, niin kuin joissakin puheenvuoroissa täällä on todettukin, ja minkälaisia aluevirastoja tulevaisuudessa tarvitaan. Samassa yhteydessä toki myöskin maakuntaliittojen asemaa tulee harkita ja arvioida niiden tehtäväkokonaisuutta määriteltäessä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että kaikkien hallinnollisten uudistusten tulee aina palvella kokonaisuutta. Turhat väliportaat tulee poistaa ja tehtävät jakaa niin, että oikea taho vastaa niistä tehtävistä, jotka se parhaiten hallitsee ja osaa. Asiakaslähtöisyyden tulee olla avainasemassa. Emme tarvitse todellakaan hallintoa palvelemaan hallintoa vaan hallintoa palvelemaan ihmisiä, asiakkaita.

Asiakaslähtöisyyden avainasia ja avainsana on selkeys. Kansalaisten ja yritysten tulee tietää, mihin tahoon heidän tulee ottaa yhteyttä ja mikä taho on vastuussa mistäkin. Tästä syystä tulee kehittää toimivia yhteispalvelupisteitä ja harkita, mihin kohtaan ne luontevimmin asettuvat.

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraatit näkevät, että selkeys, kustannustehokkuus ja kokonaisvaltaisuus ovat keskeiset lähtökohdat uudistuksia tehtäessä. Hallituksen tulee huomioida nämä keskeiset teemat ryhtyessään aikanaan toimenpiteisiin valiokunnissa käsitellyn selonteon pohjalta.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitän eduskuntaryhmiä näistä puheenvuoroista, joissa varsin kattavasti tulivat esiin erilaiset onnistumiset mutta toisaalta myös kipupisteet, joita eittämättä liittyy aluehallinnon uudistukseen. Onhan muun muassa tämä aika, joka nyt on toimittu uuden aluehallinnon aikana, kuitenkin verrattain lyhyt, vain muutamia vuosia, ja tältä osin toimeenpano on vielä keskeneräinen.

Monet näistä alun perin asetetuista tavoitteista, kuten juuri se poikkihallinnollisuuden lisääntyminen, sehän on onnistunut varsin hyvin tässä aluehallintomallissa. Eri viranomaiset toimivat entistä vahvemmin yhteen, mutta haasteita on juuri siinä, miten yhteensovittaa toisaalta alueelta nousevat näkökohdat, tämä poikkihallinnollinen yhteistyö, sitten näihin eri hallinnonalojen valtakunnallisiin tarpeisiin. Ja siinä meillä edelleen on tekemistä muun muassa ohjauksen ja resurssien ohjaamisen, kehittämisen näkökulmasta.

Ilman muuta lisähaasteen on tuonut se, että aluehallintovirastot on perustettu varsin niukkojen resurssien aikana. Eli kyllähän ne on perustettu hyvin taloudellisesti tiukkoihin reunaehtoihin, ja se on näkynyt muun muassa siinä, että on jouduttu erilaisilla lisätalousarvioilla toimimaan. Ict-järjestelmien osalta ei pystytty niin nopeasti toimeenpanemaan uudistusta, kuin olisi ollut tarpeen, ja toisaalta henkilöstön osalta on jouduttu vähentämään merkittävästi henkilötyövuosia samaan aikaan, kun on käynnistetty tätä toimintaa. Sen johdosta on tärkeää paitsi se, että sovitetaan nyt yhteen aluehallinnon resurssit ja voimavarat ja tehtävät, myös muun muassa se, että nyt tuota suoritteiden kustannusvastaavuutta nostetaan tulojen lisäämiseksi.

Yhtä tärkeää on kyllä käydä läpi kaiken kaikkiaan aluehallinnon tehtäviä. Sitähän tullaan käymään läpi toisaalta tässä kuntien tehtävien arvioinnissa, joka osoitti sen, että meillä on jonkin verran päällekkäisyyttä valtion tehtävissä ja kunnan tehtävissä muun muassa erilaisten valvontatehtävien osalta. Mutta myös osana valtionhallinnon omaa vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmaa käydään kaiken kaikkiaan läpi valtion tehtäviä ja pyritään vähentämään hallinnon taakkaa. Eli millä tavalla voitaisiin saada paremmin tehtävät ja resurssit tasapainoon, tätä työtä meidän on edelleen jatkettava.

Kuten täällä esiin tuli, nyt tällä hetkellä ei ole ikään kuin ajankohtaista käynnistää mitään suurta aluehallinnon uudistusta taas, koska tämä edellinen uudistus on vielä toimeenpanovaiheessaan ja vasta muutamia vuosia on ikään kuin tätä viety eteenpäin. Sen johdosta tässä raportissa ja selonteossa ehdotetaan jonkin verran näitä muutoksia, jotka ovat nyt tulleet ensimmäisten toimintavuosien aikana esiin ja jotka on koettu tarpeellisiksi.

Muun muassa juuri kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävien, kulttuurin toimialan peruspalveluiden arviointitehtävien ja oppilaitosrakentamiseen liittyvien tehtävien osalta ehdotetaan, että ne siirrettäisiin aluehallintovirastoille. Sehän oli alun perin täällä eduskunnassakin muun muassa sivistysvaliokunnan kanta, mutta täällä päädyttiin kuitenkin hallituksen esityksen mukaisesti siirtämään nuo tehtävät ely-keskuksiin, ja se ei välttämättä ole ollut aivan toimiva tapa. Samoin poliisin osalta, jonka resurssit ovatkin olleet varsin pienet täällä aluehallinnon puolella, esitetään, että ne nyt siirrettäisiin osana poliisin rakenneuudistusta osaksi poliisihallintoa. Ja samoin maistraattien liittämisestä osaksi aluehallintovirastoja ja te-toimistojen liittämisestä osaksi ely-keskuksia tehtäisiin selvitys.

Mutta muutoin ei ole tarkoitus, että mitään suuria ikään kuin aluehallinnon uudistuksia sinänsä nyt tällä hallituskaudella muutoin toteutettaisiin, koska nyt hallitus on ottanut painopisteekseen nimenomaan paikallishallinnon uudistamisen. Sillä tulee olemaan vaikutuksia väliportaan hallintoon jatkossa, kuten tiedämme, aluejakoihin ja tehtäviin myöskin, sillä tavoitteella, että saamme entistä vahvemmat kunnat. Ne pystyvät silloin ottamaan enemmän vastuuta omasta alueestaan myöskin ja vähentävät väliportaan hallinnon tarvetta.

Toisaalta hallitusohjelmassa on linjattu myös siitä, että halutaan selvittää keskushallinnon uudistusmahdollisuuksia. Tiedämme, että Suomessa on viime vuosina ja vuosikymmeninä usein keskitytty valtionhallinnon uudistamisessa nimenomaan valtion aluehallintoon, mutta ei ole riittävästi katsottu keskushallintoa ja siellä olevia uudistamisen tarpeita, yli sektorirajojen menevää ikään kuin yhteistoiminnan tarvetta, mikä on ilmeinen. Tiedämme sen, että meidän ministeriömme toimivat liian siilomaisesti ja meillä on merkittäviä tehokkuus-, tuottavuus- ja laatuhyötyjä saavutettavissa ilman muuta valtion keskushallinnon uudistuksella, ja tuo työ on parhaillaan meneillään.

Tältä osin uskon, että tämä keskustelu, mikä eduskunnassa nyt ja valiokunnissa käynnistyi, jatkuu. Tämän pohjalta saamme erinomaisen mietinnön ja siitä aineksia myös siihen, millä tavoin aluehallintouudistusta tästä eteenpäin kannattaa nyt eteenpäin viedä niin, että saisimme nuo alkuperäiset tavoitteet mahdollisimman hyvin toteutumaan.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteko lähtee nyt valiokuntakäsittelyyn, mutta kyllä nyt ministerien täytyy reagoida myös erittäin nopeasti siihen, että kaikissa puheenvuoroissa on täällä kannettu huolta tästä hallinnon lupaprosessien hankalasta tilanteesta. Lupahallinnosta ja sen puutteista on todella tuntunut tulleen tällainen alueellisen kehityksen jarru, ja tämähän ei ole hyväksyttävä tilanne. Onpa syy mikä tahansa, niin tämä asia tulee nyt korjata, ja on tärkeää, että tästä lähtee koko valtioneuvostolle erittäin vahva viesti.

Suomi tarvitsee aivan tavallisia investointeja: uusia kesämökkejä, uusia navettoja, uusia teollisuushalleja, uusia kaivoksia, uusia voimaloita. Investointeja ja uusia työpaikkoja Suomi nyt tarvitsee. Sen sijaan uusia veroja, uusia virkoja, uusia vaaleja, ylipäätään uutta byrokratiaa — niitä Suomi ei tarvitse. Haluaisinkin haastaa kyllä nyt Suomen Keskustan edustajia kertomaan, että kun teillä on tämä oma mallinne maakuntahallinnosta, uuden hallinnontason luomisesta, (Puhemies koputtaa) niin miten se tehtäisiin ilman uutta byrokratian lisäämistä.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy kehua, että on hyvä, että tämä selonteko tuli eduskuntaan näin pian. Toki siitä itse silloin kolme vuotta sitten päätimme, mutta huolettaa hieman se, millä tavalla nämä valiokuntien tulevat mietinnöt, tulevat lausunnot tullaan sitten ottamaan huomioon, kun niitä ei silloin edelliselläkään kierroksella hirvittävästi huomioon otettu. Onko nyt ääni kellossa muuttunut siltä osin, että kuunnellaan vähän enemmän sitä, mitä valiokunnista tullaan kertomaan? Viittaan vaikkapa siihen sivistysvaliokunnan lausuntoon, johon ministeri itsekin viittasi.

Muutoin tuohon edelliseen puheenvuoroon liittyen on hyvä jatkaa, että tämä ely-keskusten lupamenettelyasia on otettava nopeammalla aikataululla käsittelyyn, sillä ei voi olla niin, että eri puolilla maata on erilaiset kohtelut erilaisissa lupa-asioissa. Elikkä vauhtia siihen suuntaan, ennen kuin tämä mietintö täältä talosta lähtee.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeriltä säästöjen hakemisesta liittyen eläköitymiseen ja siihen, että suurin kuluerä ovat palkat, mutta nyt eläköityminen on selonteon mukaan suurinta vuonna 2017 ja menoleikkaus on suurin 2014—2015. Aiotteko tarkistaa tätä tavoitetta?

Toinen kysymys liittyen tähän keskushallinnon uudistamisen hankkeeseen, jossa selvitetään yhtenä vaihtoehtona ministeriöiden muodostamista yhdeksi virastoksi. Elikkä mitä tälle hankkeelle tällä hetkellä kuuluu? Onko sieltä tullut mitään tuloksia?

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tässäkin selonteossa, aika ajoin nousee esille ely-keskusten ja aluehallintoviranomaisten lukumäärä. Emme tiedä, on-ko hallitus vähentämässä aluehallintoviranomaisia tai ely-keskuksia, keskusta ei ole.

Toinen selvyyttä kaipaava asia on maakuntaliittojen rooli tulevaisuudessa. Hallituksen linja on täysin hämärän peitossa. Keskustan kanta on selkeä: haluamme kasvattaa maakuntaliittojen roolia muun muassa aluekehityksessä. Haluaisinkin vastata edustaja Autolle, että nämä maakuntaliitot ovat jo olemassa. Ei niitä tarvitse uudelleen luoda. Ne ovat jo nyt keskeinen osa, kun puhutaan aluekehittämisestä ja sen päätöksenteosta.

Arvoisa hallinto- ja kuntaministeri, voisitteko kertoa, mitkä ovat hallituksen linja ja tavoitteet maakuntahallintoa ja alueellistamista kohtaan?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tästä tuulivoimasta, joka tässä nousi esille, että se on tietenkin hyvin mielenkiintoinen asia. Tarastihan teki tämän tutkimuksen, tai selvityksen itse asiassa — taitaa olla vuosi, puolitoista aikaa, jolloin käytiin tätä läpi — mikä on suurin este, jotta tuulivoimaa ei rakenneta. Ja yllätys yllätys: suurin este on meidän oma hallinto, puolustushallinto, tie-, rautatie- ja myös sitten kuntien kaavaprosessit. Kyllähän sillä puolella tietenkin pitäisi mahdollisimman nopeasti pystyä perkaamaan ne esteet pois, jotta tuulivoiman rakentaminen oikeasti lähtisi eteenpäin.

Toinen sitten todella suuren luokan ja oikeastaan nopean luokan kysymys on tämä kaivosteollisuuden tulevaisuus lupahallinnon ja valvontahallinnon näkökulmasta, mitä siinä oikeasti alkaa tapahtua, koska se tilanne on kestämätön ja sietämätön, jos näitä ongelmia toistuu, mitä tässä nyt on, ikävä kyllä, viime aikoina nähty.

Sitten kolmas iso kysymys tietenkin on tämä paikallishallinto, jos nämä vahvat peruskunnat pääsevät syntymään, että miten se lähtee muodostumaan.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Nästan i alla gruppanföranden här nämnde man kundnärhet och behandlingstider.

Ja onhan se niin, että asiakkaalla on oikeus saada tietää, milloin, missä aikataulussa ja miten hänen asioitaan käsitellään, ja täällä mainittiin myöskin tällainen asia kuin käsittelytakuu. Kysyisin sitä, että eikö olisi aika järkevä tapa edetä tällaisen — kuten ymmärrän — käsittelytakuun kautta niin, että asiakas tietää, että ei kahden viikon sisällä kannata odottaa mitään, vaan ehkä se kestää neljä viisi viikkoa, pahimmassa tapauksessa kyllä pitempäänkin, mutta että päästäisiin oikeaan suuntaan. Mitä mieltä ministeri on tällaisesta?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä useissa puheenvuoroissa on otettu esille ympäristöhallinnon toimivuus, ympäristönsuojelun korkea taso ja se, että tuleva kehys on hyvin tiukka aluehallintoviranomaisille kaiken kaikkiaan. Olisin vielä kysynyt, miten ministeri näkee sen, että nyt tulevina vuosina pystytään huolehtimaan siitä, että meillä on riittävästi asiantuntevaa henkilöstöä huolehtimassa siitä, että ympäristövalvonnan taso on korkeatasoista ja että ympäristönsuojelutavoitteet todella Suomessa tulevat toteutumaan. Onko ministerillä itsellään vielä kantaa siihen, että ympäristöhallinnon osalta näitä valtakunnallisia erityisosaamista vaativia tehtäviä koottaisiin yhteen?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri mielestäni erittäin hyvin keräsi yhteen nämä meidän puheenvuorojen tärkeimmät asiat, ja valiokunnillahan tässä on nyt tehtävä niin sanotusti katsoa kukin omalta toimialaltansa asioita.

Edustaja Sinnemäki ja me muutkin näihin resursseihin kiinnitimme mielestäni ihan perustellusti huomiota, ja varmaan joudutaan nyt aluehallinnossa miettimään, mitkä lupa-asioista ovat sellaisia, jotka näihin kuitenkin jonkin verran kasvaviin kuntiin voitaisiin siirtää ja mitkä ovat sitten ne lupa-asiat, jotka oikeasti tarvitsisivat enemmän resursseja, jotta toiminta tapahtuisi sekä päämäärätietoisesti että nopeasti. Toinen asia, missä tarvitaan lisää resursseja, on tämä valvonta. Sehän on asia, jonka tietysti pitää olla kunnista ja toimijoista riippumaton, mutta epäilemättä resurssit eivät ole tällä hetkellä riittävällä tasolla. On aivan selvää, että myöskin keskushallinnon perkaamista tässä tilanteessa tarvitaan, ja pitää katsoa, mitä voidaan jättää pois ja mitä voidaan siirtää alueille ja saada sinne riittävästi resursseja.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä aluehallintouudistuksen iso linja ja iso uhka on se, että tällainen ministeriöitten putkiohjaus vahvistuu entisestään ja maakunnallinen näkemys ja maakunnalliset liitot joutuvat hyvinkin ahtaalle.

Tämän aluehallintouudistuksen rinnalla on kulkenut myöskin tämä surullisenkuuluisa valtion tuottavuusohjelman nimellä kulkeva leikkauslista, ja jälki on ollut aika lailla karmeaa. Sanomalehti Kalevassa oli mielenkiintoinen uutinen joku päivä sitten: Uudellamaalla on noin 60 000 valtion työpaikkaa, ja vuodesta 2000 vuoteen 2010 näiden työpaikkojen lukumäärä on laskenut 1,3 prosenttia, kun Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, etenkin Kainuussa, vähennys on ollut yli kymmenkertainen. Eli Lapista tuona aikana on kadonnut yli 1 000 valtion työpaikkaa, Pohjois-Pohjanmaalta liki 1 000, ja tämä on tarkoittanut sitä, että keskushallinto on pitänyt kyllä asemansa, mutta sieltä, missä ihmiset elävät ja palvelut tuotetaan, on koko ajan viety resursseja.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Virkkunen totesi puheessaan: "Palveluiden keskittämisen uskotaan parantavan asiakaspalvelun laatua, mutta vasta pidemmän ajan kuluessa toimintatapojen ja työkalujen yhtenäistyessä."

Otan esimerkin syntymäkotikunnastani Alajärveltä. Siellä Verohallinnon asiakaspalvelu lakkautettiin 1.4.2012. Palvelun alueella asuu lähes 25 000 asukasta, ja vuoden 2011 aikana asiakaspalvelussa kävi lähes 5 000 asiakasta, tarkemmin 4 975 asiakasta. Nyt tämä palvelu lakkautettiin ja siirrettiin Seinäjoelle — sinne on noin 80 kilometriä matkaa — ja todettiin, että mitä pitempi asiointimatka, sitä suuremmat asioinnista aiheutuvat kustannukset asiakkaalle ja tietysti pakokaasupäästöt ympäristölle. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: kuinka te ymmärrätte, että tässä tapauksessa tai tässä tilanteessa olisi asiakaspalvelu parantunut?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän noita hallitusohjelman kirjauksia, hallituksen suurkuntauudistusta ja myös ministerin puheita hiukan sillä tavalla, että hallitus tavoittelee tähän maahan kaksiportaista hallintomallia, eli valtio ja suurkunnat, ja vielä niin, että näille keskuskaupungeille annettaisiin valtion aluehallinnon tehtäviä. Tämä tavoite lienee nyt sitten johtamassa muun muassa valtion aluehallinnon ja kuntaperusteisen maakuntahallituksen merkityksen vähenemiseen, osittain jopa häviämiseen, ja mehän tiedämme sen, että tämä linja on vastoin eurooppalaista aluehallintoajattelua. Kuten tässä jo muutama muukin, niin myös minä kysyisin ministeriltä: Onko teidän tahtotila tavoitetila? Onko hallituksen tahtotila todella se, että nyt ajetaan sitten tätä maakuntahallintoa alas, ajetaan maakuntien liittojen toiminta alas?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämä aluehallinnon arviointi on johtanut nyt konkreettisiin uudistuksiin. Tämä aluehallinnon kolmiportaisuuden keventäminen ja selkeyttäminen sekä sivistystoimen ja poliisitehtävien sekä maistraattien uudelleenjärjestelyt saattavat tuntua pieniltä mutta ovat kuitenkin tärkeitä parannuksia tähän suureen uudistustyöhön, joka edellisellä hallituskaudella tehtiin. Hallinnon pitää olla sujuvaa ja helposti hahmotettavaa, ja asioinnin pitää sujua ja palvelun pitää löytyä silloin, kun sitä tarvitaan.

Tämä edustaja Auton esiin nostama käsittelytakuu on erittäin hyvä ajatus, ja siitä edustaja Wideroos jo kysyikin, joten kysyn itse siitä, että kun kuntakentällä on meneillään tämä 535 lakisääteisen tehtävän tarkistelu, niin onko tarkoituksenmukaista tehdä samantyyppistä tarkistelua myös näiden aluehallinnon toimintojen osalta.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistuksessa yksi surullinen piirre oli se, että suomalaisen aluehallinnon yhteys Raamattuun katkesi, kun maaherra-nimikkeestä luovuttiin. Nyt on aluehallintoviraston johtaja sen tilalla. Sitä ei mainita Raamatussa. Mutta se siitä.

Se, mikä on tärkeätä tässä selonteossa, on, että siinä kerrotaan minkälaisia korjauksia ollaan tekemässä keskeisiin epäkohtiin, jotka pääsivät syntymään muun muassa huolimatta siitä, mitä sivistysvaliokunta lausui.

Ajattelen, että suuren aluehallintouudistuksen taustalla varmasti on jonkinlainen maailmankuva siitä, miten asioiden tulisi olla luontevalla tavalla, ja siksi hämmästyttää erityisesti se, että keskustajohtoinen hallitus näki niin, että kirjastotoimi on jonkinlaista elinkeinotoimintaa; ei kai se nyt liikennettä tai ympäristötoimintaakaan ole, että kirjastotoimi siirrettiin sinne ely-keskukseen. Nyt onneksi tämä virhe korjataan ja kirjastotoimi siirretään luontevaan paikkaan sinne aluehallintovirastoon, joka on lähempänä sitä entistä lääninhallitusta, joka piti huolta kansalaisten yhdenvertaisuudesta keskeisten palvelujen osalta.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Se on juuri näin, kuin edustaja Kantola totesi, että vaikka tämä selonteko on pyritty mahdollisimman huolellisesti tekemään, niin ei tämä tosiaan mikään Raamattu ole. Eli tähän kaikki kommentit ja näkökulmat ovat ilman muuta tervetulleita ja parantavat tätä lopputulosta varmasti monella tapaa.

Täällä monessa puheenvuorossa nousi esiin nimenomaan tuo lupahallinnon rooli kaiken kaikkiaan, ja siinä meillä on ongelmia, kuten hyvin tiedetään. Nythän tuohon ympäristölupakäsittelyyn ja valvonnan kehittämiseen vaikuttaa hallitusohjelmassakin oleva ympäristönsuojelulain ja -asetuksen kokonaisuudistus. Tuota hanketta johtaa ympäristöministeriö, ja sen määräaika on tämän vuoden loppuun mennessä. Siinähän tarkoituksena on keventää lupa- ja valvontajärjestelmää, ja samoin tuon valvonnan kehittämisen tavoitteena on nimenomaan suunnitelmallinen, oikein kohdennettu ja valtakunnallisesti tasapuolinen valvonta, ja samassa yhteydessä selvitetään mahdollisuudet valvonnan saattamiseksi maksulliseksi.

Ympäristönäkökulmasta erittäin tärkeää on juuri se, että nyt on päätetty myös suoritteiden kustannusvastaavuutta nostaa tulojen lisäämiseksi, koska eittämättä monissa lupaprosesseissa on mahdollisuus periä nykyistä korkeampaa maksua, joka kattaisi paremmin ne kustannukset, ja tuota maksullista toimintaa kehitettäessä nyt pyritään selvittämään tapa, jolla lisääntyvä tulorahoitus saataisiin vahvistamaan toiminnan voimavaroja nimenomaan niissä tehtävissä, joihin asianomaiset tulot kohdentuvat. Eli tällä pyritään ennen kaikkea näitä lupaprosesseja parantamaan ja vauhdittamaan samaan aikaan kun uudistetaan myös koko lainsäädäntöä.

Ympäristöministeriöhän on nyt sopinut yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa siitä, että tämän kevään aikana jatkovalmistellaan ympäristöhallinnon erityisasiantuntemusta vaativien tehtävien mahdollinen siirtäminen valtakunnallisiksi ja valtakunnallisesti merkittävien tehtävien kokoaminen yhteen yksikköön, eli pyritään vahvistamaan tätä asiantuntemusta myös tältä osin näissä tietyissä kriittisissä tehtävissä. Ja nyt 2 minuutin puheenvuoroaika päättyi, joten...

Tässä tuli lisäksi kysymyksiä maakuntaliittojen rooleista. Maakuntaliittojen osaltahan ei hallitusohjelmassa ole asetettu tavoitteita niiden tehtävien uudistamisen osalta. Eli siinä mielessä ei ole uudistusta vireillä, mutta varmasti tuo paikallishallinnon uudistus tulee aikanaan vaikuttamaan tähän väliportaan hallintoon. Se on selvä, ja sitä myös tavoitellaan, että voitaisiin vähentää hallintoa, saataisiin vahvemmat, elinvoimaisemmat kunnat, ja silloin vähenisi myös tuo väliportaan hallinnon tarve jatkossa. (Mauri Pekkarinen: Se oli selvästi sanottu kyllä nyt!)

Alueellistamisen osalta hallitus jatkaa alueellistamista nykyisen lainsäädännön pohjalta. Eli aina silloin, kun tehdään näitä uudelleenorganisointeja, niin silloin pohditaan, mikä on paras sijoituspaikka kullekin toiminnolle, ja se pyritään tekemään myös mahdollisimman tuloksellisesti eli arvioimaan se, miten saadaan parasta tulosta aikaan.

Itse näen, että on monia tehtäviä, jotka pystytään erittäin hyvin hoitamaan myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Mutta eittämättä on myös sellaisia kriittisiä tehtäviä, joihin ei välttämättä osaamista samalla tavalla kaikkialta ole saatavissa kuin ehkä isoimmilla paikkakunnilla on.

Edustaja Hongisto nosti esiin erittäin tärkeän kysymyksen verovirastoihin liittyen, ja se liittyy laajemmin koko valtionhallinnon ja julkisen hallinnon asiakaspalveluun. Tässä aluehallintouudistuksessahan kyse on ennen kaikkea sellaisista tehtävistä, missä eivät kansalaiset samalla tavalla asioi. Mutta kun puhutaan verovirastoista, maistraateista, te-toimistoista, tämäntyyppisistä tehtävistä, ne ovat sellaisia palveluja, missä asiakkaat asioivat, ja tiedämme, että todella paljon kritiikkiä herättää se, että valtio on viime vuosina ja vuosikymmeninä vähentänyt voimakkaasti toimipisteverkkoaan, ja luonnollisesti se liittyy siihen, että käyntiasioinnin tarve on vähentynyt, koska nykyään valtaosan näistä toiminnoista voi hoitaa verkossa tai puhelimella. Samaan aikaan kuitenkin käyntiasiointiin on edelleen tarvetta, ja hallituksella on juuri meneillään Asiakaspalvelu 2014 -hanke, johon liittyvä seminaari juuri tänään tuolla Säätytalolla oli. Siinähän tavoitteena on se, että lakisääteisesti määriteltäisiin ne valtionhallinnon tehtävät, joiden on oltava käyntiasioinnin piirissä saatavilla, ja myös se etäisyys, jolla niiden on oltava saatavilla. Työryhmä on ehdottanut, että se sopiva palveluverkko olisi se, että 90 prosenttia asiakkaista olisi 40 kilometrin säteellä näistä palvelupisteistä, joihin lakisääteisesti koottaisiin keskeisimmät valtionhallinnon tehtävät, joissa olisi asiakasneuvoja paikalla, mutta sieltä etäyhteydellä voitaisiin ottaa yhteys kyseiseen substanssiviranomaiseen. Tuo väliraportti on valmistunut tuossa tammikuussa, ja lopullinen raportti valmistuu nyt kesän korvalla, kun taloudelliset ja henkilöstövaikutukset käydään tämän osalta läpi. Mutta tavoitteena on todella se, että pystyttäisiin näissäkin oloisssa, kun koko ajan käyntiasioinnin tarve vähenee, kuitenkin turvaamaan se, että meillä olisi alueellisesti kattava julkisen asiakaspalvelun verkko.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Siitä syystä tulin itsekin tänne, kun täällä kysyttiin tästä työsuojeluvalvonnasta, joka on siis tällä hetkellä nyt siellä avien sisällä, ja siitähän on aika paljon tullut kirjallisia kysymyksiäkin tähän liittyen. Tässä selonteossa todetaan sivulla 134, että työsuojeluvalvonnan asemaa aluehallintovirastoissa kehitetään niin, että valvontaresurssien käyttöä tehostetaan, parannetaan valvonnan tasalaatuisuutta sekä edistetään työsuojeluviranomaisten tavoitettavuutta. Meillä on hallitusohjelmassa tästä kirjaus, ja sen perusteella tehtiin jo selvitys. Selvityshenkilöt Hurmalainen ja Pekkala luovuttivat allekirjoittaneelle 8.3.2012 selvitysraporttinsa. Sen perusteella sitten, kun tehtiin lausuntokierros, ollaan suunnittelemassa nyt muutoksia jonkin verran. Lisäksi työmarkkinakeskusjärjestöt ovat selvityshenkilöiden selvitystyön pohjalta esittäneet sosiaali- ja terveysministeriölle käynnistettäviä toimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä valmistellaan nyt tällä hetkellä näitten työmarkkinakeskusjärjestöjen ehdotusten pohjalta ja nimenomaan tämän kevään aikana. Esitysluonnokset käsitellään ja arvioidaan sitten kolmikantaisesti, kuten on sovittu hallitusohjelmassa, ja tämän kevään aikana kuulette niistä sitten lisää.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ely-keskusten ideahan oli, että maakunnissa olevat te-keskukset, ympäristöhallinto ja Tiehallinto erillisenä virastona kootaan samaan virastokokonaisuuteen. Samalla ajatus oli, että niissä kehittämistehtävissä nämä virastot toimivat maakunnan liittojen kanssa. Maakunnan liitot kokoavat, jäsentävät maakunnan tahtoa, ja maakunnan tahdon nämä yhteisesti vievät valtion keskushallintoon näitten maakuntien liittojen totsu-asiakirjoissa, toimenpidesuunnitelma-asiakirjoissa. Näistä piti käydä neuvottelut valtion keskushallinnon kanssa aina vuosittain. Saamani tiedon perusteella tätä neuvon-pitoa aidon maakuntatahdon ja valtion keskushallinnon kesken ainakaan viime syksynä ei enää edes toteutettukaan. Mutta tilalle tuli sitä vastoin valtion keskushallinnon ja maakuntien keskuskaupunkien välinen neuvotteluprosessi kasvusopimuksista. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sitä, että koko Suomea, sen eri maakuntia (Puhemies koputtaa) edustava tahto ei pääse enää samalla tavalla valtion keskushallinnon kanssa keskustelemaan alueellisesta kehittämisestä vaan valtion keskushallinnon partnerina siellä ovat sitten (Puhemies: Jaha, nyt taitaa olla minuutti täynnä!) maakunnittain keskuskaupungit.

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä: mitä ideaa tässä muutoksessa on?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä aluehallintouudistus oli erittäin iso uudistus. Kun tämän selonteon lukee ja kuuntelee ministerin puheenvuoron ja myös nämä muut puheenvuorot, niin voi olla kyllä tyytyväinen siihen, että tässä tavoitteet on saavutettu vähintäänkin hyvin, osittain jopa yllättävänkin hyvin, mutta toki niitä ongelmakohtiakin on.

Mutta toisin kuin edustaja Kantola tölväisyssään antoi ymmärtää, niin tähän uudistukseen liittyy kyllä, kun mennään näihin yksityiskohtiin, hyvin vähän mitään sellaisia poliittisia intohimoja, varsinkaan näihin kulttuuri-, kirjastotoimen asioihin. Sitä pohdittiin monelta eri kannalta, minne ne kannattaisi laittaa, ja päädyttiin tietoisena siitä, että myös toinen vaihtoehto olisi mahdollinen, ne sijoittamaan elyyn. Se ainoa selkeä poliittinen lataus tässä uudistuksessa liittyy juuri tähän maakunnan liittojen asemaan ja maakunnalliseen kehittämiseen. Se on selvä, että keskustellaan. Aina on ollut puolueessa se vahvin halu kehittää muiden Euroopan maiden tapaan maakunnallista itsehallintoa, antaa valtaa ja voimaa sinne paikalliselle tasolle, kun taas sinipuna on haikaillut aina tuonne Itä-Euroopan suuntaan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä nyt pitää palauttaa maan pinnalle nämä asiat. Täytyy antaa kiitos tämän salin ulkopuolella oleville keskustalaisille. He ovat järkevästi vieneet hankkeita eteenpäin, vahvistaneet keskuskaupunkeja hyvin selvästi eri puolilla maata. Jos katsoo, mitä on tapahtunut Oulussa, Rovaniemellä, Jyväskylässä, Salossa, Kouvolassa, niin siellähän ovat keskustalaiset olleet mukana tekemässä tätä vahvaa maakunnallista, keskustan vahvaa maakuntakaupunkia. Samoin Kuntaliitossa te olette sitoutuneet vahvistamaan, hakemaan tältä linjalta sitä vahvan peruskunnan ylös nostamista. Se on yksi osa tätä strategiaa. Nyt voisi tulevaisuudessa katsoa, jos ne vahvat peruskunnat nousevat ylös ja ne saadaan synnytettyä, mikä hallinto sen jälkeen on järkevää hallintoa myös sen maakunnan kehittämisen näkökulman kautta. Eihän tässä nyt voi tämmöiseen poteroon mennä, että te katsotte niin kuin taaksepäin. Nyt pitää katsoa eteenpäin, hakea uusia vaihtoehtoja ja olla innovatiivinen, niin kuin tämän salin ulkopuolella keskustalaiset ovat.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen jyväskyläläinen sekä täällä salissa että tämän salin ulkopuolella. Olen saanut aivan äskettäin aika vahvan valtakirjan myöskin kansalta suoraan olla jyväskyläläinen päättäjä, mutta siitä huolimatta minä olen sitä mieltä ja juuri siksi, että sekä Jyväskylän että koko Keski-Suomen kehittämisen kannalta silloin, kun valtion keskushallinto keskustelee tuon alueen kanssa isoista tuon alueen kehittämisen kysymyksistä, siinä valtion vastapuolena pitää olla koko Keski-Suomea edustava orgaani, jossa aina Jyväskylän kaupungilla on erittäin vahva asema. Se on aina puolet siitä. Mutta se, että se muu maakunta työnnetään siitä syrjään, edustaja Korhonen, on viimeisen päälle vanhanaikaista, niin kuin edustaja Kiviniemi sanoi, tämmöistä vanhanaikaista itäistä politiikkaa, ja sellaiseen takametsään me keskustalaiset emme halua lähteä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En minä sanonut näin. Te nyt taas sanotte väärinpäin. Minä sanoin, että nyt pitää katsoa tulevaisuuteen.

Minä en muista, miten te suhtauduitte Jyväskylän kuntaliitoksiin ja vahvan Jyväskylän muodostamiseen. En muista sitä, mikä teidän kantanne oli, mutta minä sanoin, että nyt tämä hallinto on ollut, minä olen itse ollut mukana kehittämässä tätä nimenomaan maakuntajohtoista vetoa ja neuvottelujärjestelmää. (Mauri Pekkarisen välihuuto) — Niin minä sanoin, että nyt ollaan rakentamassa vahvojen kuntien Suomea. Näinhän se on, ja nyt sitten katsotaan tulevaisuudessa, mikä siellä on se hallintomalli. En minä sitä osaa sanoa tällä hetkellä. Te tunnutte tietävän, että me jähmetymme tähän vanhaan malliin ja menemme sillä. Ei, edustaja Pekkarinen, nyt haetaan uusia vaihtoehtoja. Kiitän edelleen niitä keskustalaisia, jotka ovat olleet näitä vahvoja peruskuntia luomassa, niin kuin me olemme yhdessä Kuntaliitossa esimerkiksi sopineet, että näin me teemme, näin me toimimme, ja se alkaa tuottaa pikkuhiljaa tulosta. Sitten katsotaan sitä hallintoa, kun saadaan — jos saadaan — ne syntymään.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei se varmaan ratkaise, minkäniminen organisaatio nämä palvelut järjestää, vaan mitä palveluita oikeasti on tarjolla. Kyllä pienemmissäkin kaupungeissa — vaikka ne ovatkin näitä vahvoja peruskuntia, meilläkin päin keskustalaiset ovat olleet mukana niitä luomassa — se avainasia on, että ne valtionhallinnon peruspalvelut saadaan, ja sen takia näitten yhteispalvelupisteiden mahdollisimman nopea aikaansaaminen, mihin ministerikin viittasi, on erittäin tärkeää. Se on se keino, millä saadaan ne palvelut siitä läheltä tuotettua. Silloin myöskin ihmisillä on siellä hyvä mahdollisuus asua, ja ne pienemmätkin paikkakunnat säilyttävät vetovoimaisuutensa asuinpaikkana. Jos sieltä palvelut häviävät, niin sieltä myös ihmiset lähtevät keskuksiin. Se on sellaista kehitystä, jota ei varmaan kukaan halua olla viemässä eteenpäin.

Mainitsen vielä toisesta asiasta, josta täällä edustaja Korhonen otti esille tämän tuulivoiman. En usko, että sillä Suomea pelastetaan, mutta kyllä ainakin Pirkanmaan ympäristökeskuksessa sananmukaisesti käydään taistelua tuulimyllyjä vastaan, kun sellaisestakin hankkeesta ympäristökeskus valittaa, minkä kunta on yksimielisesti hyväksynyt ja mitä kukaan kansalainen ei ole vastustanut.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On totta, että meillä on erilaiset näkökulmat tässä. Me haluamme kaksitasoisen hallinnon Suomeen, ja keskustapuolue haluaa kolmitasoisen hallinnon. (Martti Korhonen: Neljä- tai viisitasoisen!) — Tai neljä- tai viisi-, mitä ne olivat, ne monikunta-, maakunnalliset kuntayhtymät. Eihän voi olla semmoista tulevaisuutta, että jos ja kun, toivottavasti, nämä suuremmat kunnat tässä syntyvät, niin meillä on maakuntia, niin kuin nyt näyttää, joissa on kaksi tai kolme kaupunkia siitä syystä, että edellisellä hallituskaudella ei haluttu koskea maakuntien rajoihin ja yhdistää niitä. Tämä on se tulevaisuus lähitulevaisuudessa muutaman vuoden sisällä. Ja siihenkö pitäisi rakentaa nyt oma hallinnontaso, tähän maakuntatasolle, kun esimerkiksi liikuntatoimen osalta, johonka maakuntaliitolle on sijoitettu pieni osa tehtävistä, on aikataulujen ja tehtävänjaon osalta mennyt tilanne huomattavasti sekaisammaksi kuin oli aikaisemmin?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun itäeurooppalaisesta traditiosta tai keskieurooppalaisesta traditiosta haluaisin itse tuoda demokratianäkökulman. Mihin keskusta usein viittaa, niin Keski-Euroopassa ei ole sellaisia maakuntien liittoja, kuin mitä Suomessa on. Niihin maakuntien liittoihin ei kukaan, Suomen kansalaiset eivät ole vaaleilla niihin valinneet suoraan edustajiaan. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Edustaja Martti Korhonen otti esiin näitä syntyneitä, aika hyviä suuria kuntia, joissa monet kunnat ovat yhdistyneet, ja niiden hyvä puolihan on nimenomaan siinä, että sinne päättäjät valitaan suorilla vaaleilla. Itse olen sitä mieltä, että keskimmäinen hallinnontaso meillä tavalla tai toisella on olemassa. Silloin olisi perusteltua sillekin tasolle valita nimenomaan suorilla vaaleilla edustajat. (Markku Rossi: Vanha keskustalainen näkökulma!) Mielestäni tässä keskustelussa (Puhemies koputtaa) kannattaa aina ottaa huomioon tämä kansalaisten päätäntävalta eikä ihannoida sellaisia maakuntien liittoja, joita meillä nykyään on.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Satonen täällä puhui pienten maakuntien puolesta, mutta edustaja Paatero saman tien kuittasi sen, että pieniä maakuntia ei itse asiassa hänen mielestään tarvita, vaan rajoja voidaan yhdistää, ja näinhän tässä on käymässä Etelä-Savolle. Kysyisinkin oikeastaan edustaja Viitamieheltä, kun te olette sieltä Etelä-Savosta: oletteko tekin lopettamassa Etelä-Savon maakuntaliittoa? Etelä-Savossa ei ole yhtään pikkupalleroista, mitä on silloin, kun kuvataan ely-keskuksien sijoittumispaikkakuntia — Etelä-Savossa ei ole minkään näköistä palluraa täällä karttakirjassa, mikä tässä on esillä. [Puhuja viittasi esillä olleeseen karttakirjaan.]

Toisaalta on muistettava se, että vaalipiiriuudistus menee Etelä-Savosta etelään ja kaikki yhteistyö tässä aluehallintouudistuksessa on laitettu pohjoisen suuntaan, niin Pohjois-Karjalaan kuin nyt sitten Pohjois-Savoonkin. Tässä ei käytännössä jätetä edes sellaista mahdollisuutta, että Etelä-Savon maakunnalla olisi minkään näköistä edunvalvontaa tämän uudistuksen jälkeen.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toiselle eteläsavolaiselle kansanedustajalle: Voimme käydä tätä keskustelua jossain muualla, eikä viedä toisten arvokasta aikaa meidän sisäisiin asioihin. Sen kuitenkin haluan kollegalle todeta, että ei vaalipiiriuudistuksella kuitenkaan poisteta meidän edunvalvontaa, ei tarpeita, ei kykyä ja toivottavasti ei myöskään halua.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtionhallinnossa oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen tekee. Yhden hallinnonalan toimijat puuhastelevat omia asioitaan ottamatta huomioon muita hallinnonaloja. Tästä esimerkki: Valtio myi Konnunsuon vankilarakennukset ja maat 1,8 miljoonalla eurolla. Melko pian sen jälkeen valtio vuokrasi osan vankilasta vastaanottokeskuksen käyttöön. Vuosivuokra on 660 000 euroa, eli ostaja kuittaa kauppahinnan vuokratulona vajaassa kolmessa vuodessa. Lisäksi uusi omistaja on myynyt entisen vankilan maita 2,2 miljoonalla eurolla. Sijoittaja on siis varmistanut jo tässä vaiheessa yli 5,5 miljoonan euron tulot kiinteistöstä, jonka valtio myi sille 1,8 miljoonalla eurolla. Arvoisa ministeri, mitä olette valmis tekemään, että eri hallinnonalat toimisivat paremmin keskenään?

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisen näkökulmasta katsottuna on usein ollut paikoitellen vaikeaa hahmottaa, mitä palveluita avi ja ely ylipäätään tarjoavat. Olisiko asialle tehtävissä jotakin esimerkiksi tiedotuksen avulla? Olisi varmasti hyvä kirkastaa ja selkeyttää aluehallintoviranomaisten kuvaa ja tehtäväkokonaisuutta.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Todellakaan hallitus ei aja tämän tyyppistä maakuntamallia, maakuntaitsehallintoa, kuten keskusta täällä toi esille. Keskustan esittämä mallihan olisi todella dramaattinen suomalaisten kuntien kannalta: se romuttaisi suomalaisen kuntamallin. Hallitus uskoo tähän suomalaiseen kuntamalliin jatkossakin ja haluaa vahvistaa paikallishallintoa ja kuntien itsehallintoa, lähtien siitä, (Mauri Pekkarinen: Kaikennäköisiä tulkintoja täällä kuulee! — Markku Rossi: Aivan uskomatonta puhetta!) että kunnilla jatkossakin on verotusoikeus ja sen vastineeksi kunnat järjestävät kaikki asukkaiden keskeiset palvelut ja kehittävät omaa aluettaan. Se on suomalainen ja poikkeuksellinen malli.

Tässä selonteossa luonnollisesti on myös kysytty maakunnan liittojen näkökulmaa tähän toteutettuun aluehallintouudistukseen. Viime kevään loppupuolella lähetettiin tähän liittyvä kysely maakunnan liitoille, ja kaikki liitot vastasivat siihen. Kuten selonteosta käy ilmi, maakunnan liitot kokevat, että nämä uudet tehtävät soveltuvat hyvin liittojen tehtäväkenttään, maakun-nalliseen kehittämiseen ja suunnittelujärjestelmään, ja liitot näkivät, että nämä uudet tehtävät ovat vahvistaneet liittojen roolia koordinaattorina ja yhteensovittajina ja osaltaan syventäneet liittojen osaamistakin. Toisaalta liitotkin totesivat sen, että keskeinen haaste on heilläkin resurssien ja voimavarojen riittävyys.

Näistä yksittäisistä teemoista liitot kokivat, että koulutustarpeiden ennakointi tukee hyvin liittojen aluekehittämistehtävää ja on vahvistanut itse asiassa jo olemassa olleenkin tilanteen. Toisaalta liikennejärjestelmäsuunnittelu tukee samoin liittojen aluekehittämistyötä ja liittyy vahvasti niiden aiempaan kaavoitustehtävään. Luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien suunnittelutehtävien hoitamisessa maakuntien liitot mainitsevat, että ympäristö- ja maa- ja metsätaloushallinnon menettelytavoissa on jonkin verran vielä yhteistyön parantamistarpeita. Samoin koulutushankkeiden kiireellisyystehtävän hoitamista hankaloittaa keskeisesti määrärahojen riittämättömyys tarpeeseen nähden, kuten hyvin on tiedossa. Myös taidetoimikuntien ja liikuntaneuvostojen asettamisen todettiin yleensä sopivan hyvin liittojen tehtäviin. Eli tältä osin maakuntien liitot kyllä näkivät, että tämä tehtäväkenttä, mikä nyt on muodostunut aluehallintouudistuksen kautta maakunnan liitoille, erinomaisesti tukee tätä liittojen aiempaa tehtäväkenttää. (Mauri Pekkarinen: Siitähän me olemme samaa mieltä!)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästähän, mitä te, ministeri, sanoitte, me olemme samaa mieltä. Emmehän me keskustalaiset olisi olleet johtamassa tällaista aluehallintouudistusta, ellei se samalla tukisi maakuntien liittojen tahtoa.

Mutta mitä sen jälkeen on tapahtunut? Kun me kokosimme siellä maakunnissa nämä valtion aluetehtävät partneriksi maakuntien liitoille, jotka käyttävät maakuntien puhevaltaa, nyt käykin niin, että nämä pääsevät entistä vähemmän käyttämään käytännössä sitä puhevaltaa ja hallitus on alkanut neuvotella maakuntien keskuskaupunkien kanssa enemmän tekemällä kasvusopimuksia näitten kanssa ja siirtämällä näissä totsu-neuvotteluissa maakuntien liitot ainakin viime syksynä kokonaan syrjään. Tämä on se seikka, johonka minä ainakin henkilökohtaisesti kritiikkini osoitan. Olen yhden maakunnan liiton valtuuston puheenjohtaja, seuraan myöskin sitä kautta näitä asioita.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maakuntaliittojen rajoja varmaan tarvittaessa voidaan tarkistaa. Ne eivät ole kiveen hakattuja, mutta oleellisia ovat juuri nämä maakuntaliittojen tehtävät. Tässä uudistuksen yhteydessä aluekehittämislaissa nostettiin maakuntien liitot johtaviksi aluekehitysviranomaisiksi, ja tarkoitus nimenomaan oli, että maakunnan liitot koordinoisivat alueellista tahtoa, myös valtion aluehallinnon viranomaisten työtä, tässä maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma- eli totsu-prosessissa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämä kieltämättä on jäänyt hieman jalkoihin.

Minä en tavoittele mitään maakuntahallintoa siinä mielessä kuin keskusta tavoittelee. Maakuntaliitoilla ei tule olla veronkanto-oikeutta, eikä niitä päättäjiä tule vaaleilla valita sinne, mutta haluan kuitenkin kysyä ministerin näkemystä tähän aluehallintouudistukseen: mikä on maakuntaliittojen rooli? Toinen kysymykseni menee jo toiseen aiheeseen, mutta haluaisin kysyä kuitenkin ympäristöhallinnon roolista tässä kokonaisuudessa. Useissa näkemyksissä on nostettu esille ympäristöhallinnon rooli. Haluaisin kysyä ministeriltä, näettekö te yhteyttä aluehallinnon organisoinnilla ja ympäristöhallinnon organisoinnilla ja tässä Talvivaaran tapauksessa tapahtuneilla ikävillä virheillä. Onko näillä yhteys toisiinsa, ja olisiko parempi hallinto pystynyt estämään virheet?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kyllä perin mielenkiintoista, miten Suomen Keskusta käyttää retoriikkaa tästä itäeurooppalaisesta ja länsieurooppalaisesta hallintokulttuurista ja esittää ikään kuin, että heidän maakuntamallinsa estäisi Suomea jotenkin valumasta sitten tällaiseen itäeurooppalaisen vaikutuksen piiriin. Arvoisat Suomen Keskustan edustajat, voin vakuuttaa, että niin Itä-Euroopassa kuin Länsi-Euroopassakin on kaupunkeja, joissa yhdessä kaupungissa on enemmän asukkaita, enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Eikö teidän ryhmäpuheenvuoron käyttäjänne, taitavasti retorisesti sieltä muun muassa tämän Pekka Himasen ihmiskeskeisen hyvinvointiyhteiskunnan löytänyt edustaja Lohikin peräänkuuluttanut sitä, että hallintoa tehdään ihmisiä varten? Joten miksi luoda uusia hallinnontasoja, uusia byrokratiaa? Meidänhän pitää luoda tehokas hallinto palvelemaan ihmisiä. Hyödynnetään sitä hyvää pohjaa, joka meillä Suomessa historiallisesti tässä kuntaperusteisessa mallissa on ollut.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan käsittämätöntä. Edustaja Autto Lapin alueelta, Lapin liiton alueelta tulee ja puhuu tällaisia täällä näin. Lapin liittokin on tehnyt oman alueensa ja koko Suomen puolesta erittäin hyvää työtä, ja tässä suhteessa näiden maakuntien liittojen vahvistaminen on myös demokratiaa, jolla koko se maakunta, kaikki pysyvät yhdessä kehityksessä mukana.

Arvoisa puhemies! Hallitus on itse sitoutunut hallitusohjelmassa aluehallinnon yhdenmukaistamiseen. Nyt nämä uudistukset — kuntauudistus, sote-uudistus, monet aluejakouudistukset — muuttavat erittäin paljon. Arvoisa ministeri, kun ollaan toteuttamassa vaalipiiriuudistusta, josta meidän Itä-Suomen maakunnat ovat todella myös, ja maakuntien liitot, olleet huolestuneita ja ovat huolestuneita, niin on kysyttävä, mikä Itä-Suomen avin ja elyjen laajempi aluejako tulevaisuudessa tulee olemaan. Eli mikä on hallituksen näkemys Itä-Suomen aluehallintoviraston maantieteellisestä toimialueesta? Nämä liittyvät myös yhteen. Ei niitä voi jättää irralleen ja erikseen.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole pelkästään todellakaan organisaatioiden eli maakuntaliittojen asemasta vaan maakuntien asemasta, eli miten te näette tässä hallituksessa sen tulevaisuudessa. Ja tämäkin keskustelu kyllä osoittaa sen, että niin sosialidemokraatit kuin vasemmistoliitto näkevät sen nimenomaan niin, että ensin tulevat kaupungit, keskuskaupungit ja maakunnat saavat mennä. Esimerkkejä on tässä keskustelussa tullut jo useita. Esimerkiksi tämä sote-uudistus: teille ei käy, että se järjestettäisiin leveämmillä hartioilla maakunnallisesti.

Ja kun edustaja Pekkarinen otti esille tämän totsun, niin otan esille myös nämä MAL-sopimukset. Eli kysymyshän on siitä, että valtio haluaa ruveta kumppanuuteen muutamien keskuskaupunkien kanssa siitä, että maankäyttö, asuminen ja liikenne ovat heidän yhteisessä suojeluksessaan ja sitten maakuntaliitot ovat siellä reuna-alueilla, ja tehdään ikään kuin tällainen ohituskaista. Ja tämä ei ole ollenkaan hyvä.

Vaalipiiriasia tuli jo tässä esille. Kysymys vain kuuluu, onko niin, että sosialidemokraatit näkevät, että tulevaisuudessa on vain yksi Itä-Suomen (Puhemies koputtaa) maakunta. Sellaista en halua.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä kai tässä nyt taas on pakko kysyä, oletteko te nyt sitten irtautuneet tästä vahvojen peruskuntien ajattelusta. Te olette itse olleet sitä valmistelemassa ja itse olleet sitä ajamassa ja myös käytännössä toteuttamassa, niin kuin tuossa luettelin. Erittäin monessa kaupungissa keskustalaiset ovat tehneet erittäin hyvää työtä kehittämällä ja luomalla sitä vahvaa peruskuntaa. Esimerkiksi Oulun alueen keskustalaisille pitää nostaa hattua oikein, jos olisi, mutta kun ei ole, niin on huono nostaa.

Ja toinen, joka teiltä nyt ihan selvästi niin kuin unohtuu tai sitten te haluatte unohtaa, kumminkin Lipposen toinen hallitus valmisteli tähän maahan Kainuun aluehallintokokeilun, vei sen voimaan ja kokeili sitä. Ja nyt itse asiassa, jos nyt voisi pikkuisen yksinkertaistaa asiaa, niin keskustapuolueen voimin tai ainakin keskustan edustajien kautta kaadettiin Kainuun aluehallintokokeilu. (Mari Kiviniemen välihuuto) — Kyllä se nyt näin vain meni, ei totuutta kannata karata mihinkään. — Elikkä meillä on ollut tässä maassa kokeilu, joka on luotu. Keskustassa, jos oikein muistan, muutama yksittäinen edustaja taisi sitäkin vastustaa.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallinto ei tee mitään, ihmiset tekevät. Ihmiset myös rakentavat, ihmiset myös tuhoavat, ja se, että Kainuun hallintokokeilu kenties kaatui, ei saa estää sitä, ettemmekö ottaisi oppia siitä, mitä kaikkea hyvää siitä on otettavaksi. Selkeä peruslähtökohta on joka tapauksessa se, että Kainuun maakuntakokeilu, Kainuun hallintokokeilu, on monella mittarilla mitattuna erittäin onnistunut kokeilu, ja minä todella toivon, että niitä hyviä kokemuksia tullaan myös käyttämään vastaisuudessa eteenpäin. Se ajatus, keskustan kotikunta—maakunta-malli, siinä on paljon sitä hyvää, mitä Kainuun maakuntakokeilussa on saatu aikaan, ja siitä on syytä ottaa myös hyvän ystäväni edustaja Martti Korhosen oppia.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan aluehallinnon tehtävistä, tulee myös huomio pitää niillä alueilla. On selkeästi kuitenkin nähtävissä se, että ministeriöillä on kova halu keskittää valtaa itselleen, pois alueilta, ja tämä on meidän poliittisten päättäjien syytä huomata.

Näyttää siltä, että tässä muuten aika hyvässä selonteossa asioita on kuvattu ensisijaisesti avien näkökulmasta. Kuitenkin tavallisen kansalaisen, yrittäjien, maatalouselinkeinon ja maakuntien kehittämisen näkökulmasta juuri ely-keskusten rooli on ratkaiseva. Ely-keskusten kautta maakuntiin kanavoituu todella merkittävä määrä kehittämisrahoista ja tulotukea yrityksille. Valitettavasti kuitenkin nykyhallituksen suunta näyttää olevan sellainen, että maakuntien ja alueitten valtaa päättää asioistaan ollaan ajamassa alas. Kysynkin ministeri Virkkuselta: oletteko todella sitä mieltä, että keskuskaupungit kykenevät huolehtimaan koko maakunnan suurten alueitten aluekehityksestä?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kerta halutaan ihan aidosti sitä, että maakunnallinen näkemys välittyy kehitystyöhön ja myöskin tänne Helsinkiin, niin mitä logiikkaa on sitten siinä, että kaikista tehokkain alueellisen kehittämisen työkalu, maakunnan kehittämisraha, on ajettu aivan minimiin? Jokainen, joka on ollut maakunnallisessa kehittämistyössä mukana jollain lailla, tietää ja tunnustaa sen, että sillä rahalla suhteessa volyymiin on saatu kaikkein eniten aikaan ja myöskin isoja maakunnallisia hankkeita vireille ja jalkeille ja myöhemmin toteutettua.

On aivan selvä myöskin se, että ministeriöt, ministeriöitten putkiohjaus tulee vahvistumaan ja se tapahtuu nimenomaan maakunnallisten liittojen ja maakunnallisen näkemyksen kustannuksella, ja siihen on olemassa jokaisessa ministeriössä erittäin hyvät työkalut, tulosneuvottelut, ja niihin liittyvä resurssiohjaus.

Ministeri Virkkunen, kun te sanoitte, että jatkossa 90 prosenttia ihmisistä olisi valtionhallinnon palveluitten tavoitettavissa, enintään 40 kilometrin päässä olisi palvelupisteet, niin mitä tapahtuu näille 10 prosentille?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tampereen yliopistossa tämä hanke on ristitty käsitteellä Hiljainen radikaali uudistus. Ylevät sanat ovat teoriaa, käytännön on täyttänyt lähinnä hämmennys. Työntekijät kokevat, henkilöstö kokee, byrokratian lisääntyneen, vaikutusmahdollisuuksien omaan työhönsä vähentyneen. DDR-tyyppisiä käsitehirviöitä, jotka ovat kansalaisille täydellisen vieraita, on lisätty. Kysyn arvoisalta ministeriltä: Miten voi Tori-hanke? Ovatko todellakin palvelukeskussuunnitelmat tälle keväälle valmiina?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon tarkoituksena ja uudistuksen tarkoituksena on ollut, että asiat kehittyvät, mutta ainakin jossakin asiassa on tultu takapakkia. Otan tämän ympäristöhallinnon tehtävänjaon: tämä nyt ei ole ainakaan onnistunut. Tehty kahden organisaation malli, jossa avi myöntää ympäristöluvat mutta ely valvoo, ei ole osoittautunut toimivaksi malliksi, niin kuin me olemme tienneet Talvivaaran osalta tämän asian.

Ympäristöministeriön tekemissä Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmia ja viranomaisten toimintaa koskevissa selvityksissä on tullut esille, että aluehallinnon viranomaisten sisäisiä oikeudellisia jännitteitä päätösvallan ja muun puhevallan käytännössä on ollut. Tämä tulisikin selvittää loppuun asti, mistä on kiikastanut ja miksi, ja arvioida, mitä ongelmalle tehdään, ettei vastaavanlaisia ympäristökatastrofeja pääse jatkossa enää tapahtumaan viranomaisten toimintakyvyttömyyden vuoksi.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ollut hyvää se, että resurssit ja rakenteet on selvästi erotettu toisistaan.

Mutta minulla olisi kommentti SDP:n ryhmäpuhuja Viitamiehelle. Te mainitsitte puheenvuorossanne, tässä ryhmäpuheessa, että Talvivaara-esimerkki osoittaa, että ympäristöhallinto on menettänyt riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä tässä uudistuksessa. Näissä selvityksissä ja tässä selonteossa ei ole mitään, mikä tukisi tätä teidän väitettänne, se myös edustaja Tuppuraiselle tiedoksi. Minä kerrankin haluaisin, että te avaisitte, osoittaisitte, että missä, millä tavalla aluehallintouudistus on ollut syyllinen ja vikapää Talvivaaran ongelmiin. Todistustaakka on kyllä tämän väitteen esittämisessä nyt teillä, ja haluaisin, että kerrankin joku voisi konkretisoida tämän sinänsä aika kovan väitteen.

Ministeri Virkkuselle haluaisin esittää kysymyksen siitä, että kun TEMin ja YM:n välillä näyttää olevan perustavaa laatua oleva erimielisyys siitä, toimiiko elyjen ohjausjärjestelmä substanssiministeriön näkökulmasta, niin miten te vähän niin kuin ulkopuolisena, kolmantena osapuolena näette tämän tilanteen (Puhemies koputtaa) ja miten mahdollisesti aiotte sitä kehittää.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turpeennostoluvat ovat avissa, ja avi ei anna turpeennostolupia. Se on johtanut siihen, että vanhat turveaumat ovat sellaisia, että kun pikkuisen vettä tirahtaa taivaalta, niin ne ovat monta päivää märkänä eikä turvetta voida nostaa. Avista pitää saada lupia uusille turvetuotantoalueille. Meillä on paljon ojitettuja soita, joilla ei ole minkäänlaista luontoarvoa. Arvoisa ministeri, aiotaanko tähän lupakäytäntöön tehdä muutosta?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallinnon uudistaminen ja kansanvaltaistaminen oli tämän uuden aluehallintolain tavoitteena joskus noin kuusi vuotta sitten. Nyt tämän annetun selonteon mukaan ollaan kuitenkin menossa ihan päinvastaiseen suuntaan — pois siitä, että päätöksenteko olisi ihmistä lähellä. Tämä nyt käsillä oleva kuntauudistus saattaa vaikuttaa maakuntien liittojen tehtäviin, kun uudet suurkunnat syntyvät. Samoin esimerkiksi tämä poliisin hallintorakennemuutos vaikuttaa tähän samaan ei-toivottuun kehitykseen, eikä raskasta lupamenettelyä tältäkään osin saada purettua. Eli kyllä tässä jonkun verran tulee niitä vanhoja läänejä ikävä. Sitten täällä edustaja Korhonen Sinnemäen komppaamana kovasti kehui noita muutamia kuntia, missä on onnistuttu yhdistymään, ja tuolta Etelä-Kymenlaaksosta kun katsoo, niin ei se Kouvola todellakaan ole mikään paras esimerkki siitä, (Puhemies koputtaa) miten on onnistuttu. Kouvostoliitoksi ne sitä siellä sanovat.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua seuraa, niin jää mieleen, että osalle kyllä täällä nämä hallinnontasot muodostuvat, tietyt niistä, erityisen rakkaiksi, kuten keskustalle nyt tämä maakuntataso ja aluehallintotaso. Silloin kyllä tulee mieleen, että jääkö sitten näkemättä niitä puutteita. Itse ajattelen, ettei hallintoon voi tällä tavalla rakastua, vaan sen pitää tietysti palvella kansalaisia. Mitä palataan näihin lupaprosesseihin, niin perusperiaatteen on oltava, että kaikki on tehtävä sen eteen, että työpaikkojen syntyminen tässäkin taloustilanteessa ei jää sen paremmin valtion, kunnan kuin aluehallinnonkaan jäykkyydestä kiinni. Sen takia tämä toteutettu uudistus, mikä on tehty niin selkeästi, on ollut askel oikeaan suuntaan, mutta edelleen riittää skarpattavaa, ja lupaprosesseja tulee edelleen selkeyttää, kuten hallitusohjelmassakin on sanottu. Ideaalitilanne tietysti olisi, että niitä tehtäviä voitaisiin tulevaisuudessa osittain siirtää lähemmäs kuntalaisia, vähentää byrokratiaa, (Puhemies koputtaa) ja tällöin käytännössä tehtäviä voitaisiin hyvinkin siirtää niille vahvoille peruskunnille, kun niitä vain saataisiin vielä aikaiseksi.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin edellinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki täällä moitti meitä siitä, että meillä ei ole antaa esimerkkiä, taikka siitä, että me moitimme keskustaa tästä uudistuksesta. Moitteeseen on todellakin nyt sijansa. Tämä ely-keskusten uudistus tehtiin ensinnäkin liian pienillä resursseilla, toisekseen sillä tavalla, että riippumattomuus on vaarantunut. Kyllä te varmasti tiedätte, kun asiaa silloin valmistelitte, kuinka tässä Talvivaara-keississä tulee käymään, mikäli siellä ei ole tarpeeksi valvontaa, mikäli ei ole tarpeeksi resursseja ja mikäli valvonta ja toimenpide ovat samoissa käsissä. Ei kannata nyt siirtää tätä asiaa tälle nykyiselle hallitukselle saatikka tälle selonteolle, jossa puututaan näihin samoihin asioihin, mitä te nyt ihmettelette. Siinä vaiheessa, kun tämä koko uudistus oli tässä salissa käsittelyssä kolme vuotta sitten, kyllä varoiteltiin, myös Luonnonsuojeluliitto varoitti, tästä epäselvästä tilanteesta elyjen osalta. (Puhemies koputtaa) Niihinkään varoituksiin ei silloin ympäristöministeriö lotkauttanut korvaansakaan.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mitä tulee tähän ympäristöhallinnon alisteisuuteen tai näihin synergiaetuihin, niin ympäristöministeriön oma selvittäjä toteaa, että "ympäristöasioiden kuuluminen ely-keskukseen ja niiden huomioon ottaminen jo asioiden valmisteluvaiheessa on vähentänyt virheinvestointeja elinkeinotoiminnassa". Eli tämä synergia, se, että ympäristönäkökulmat otetaan aikaisemmassa vaiheessa huomioon kuin erillisissä yksiköissä tapahtuisi, (Pauliina Viitamies: Niin kuin Talvivaarassa, niinkö?) niin se on toiminut juuri niin, niin kuin me uudistusta tehtäessä halusimmekin toimia. Ja mitä tulee Talvivaaraan, niin se tehdashan oli toiminut monta vuotta jo ennen tämän uudistuksen alkua. Omalla kaudellani lisättiin Kainuun ely-keskukseen näitä valvontaresursseja. Kainuun ely-keskuksella on ollut moninkertaiset mahdollisuudet tähän valvontaan keskimääräiseen suomalaiseen kaivokseen verrattuna. Nämä kymmenet ja kymmenet kehotukset ja huomautukset osoittavat ja selvitysmiehet vahvistavat sen, että valvontaviranomainen on toiminut siellä aktiivisesti. — Minä edelleen kysyn, Viitanen, teiltä, miten tämä aluehallintouudistus on syypää siihen, että tämmöinen ympäristöongelma siellä on tapahtunut kuin siellä on.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana Talvivaarasta ja viranomaisten sinne kohdistamista toimenpidevaatimuksista. Niitä taitaa olla reilu 90. Mutta siellä ei — huom. ei — ole käytetty hallintopakkoa kertaakaan, jotka olisi ollut toki mahdollista käyttää. Siinä mielessä siellä on se resurssiasia, joka on ollut puutteellinen, ja myöskään kaikkia lain suomia mahdollisuuksia ei ole osattu käyttää. En osaa sanoa sitä, onko se ammattitaidon puutetta vai onko siellä sitten riippuvuutta esiintynyt. En uskalla suoraan sanoa, mutta näin joka tapauksessa ympäristövaliokunnan selvitysmiehiltä saaman raportin mukaan asiat ovat.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin yrittää vastata edustaja Viitamiehen puolesta, koska hän ei oikeastaan mielestäni vastannut edustaja Lehtomäen kysymykseen.

Se epäilys riippumattomuuden vaarantumisesta, mikä tässä nimenomaisessa Talvivaara-selvityksessä otettiin esille, otettiin esille sen tähden, että selvitysmiehet olivat ihmetelleet sitä, että näin lukuisten, kymmenien ja kymmenien, huomautusten ja kehotusten jälkeen ei kuitenkaan viranomainen kertaakaan ollut käyttänyt lain suomaa hallintopakkoa. Se epäilys, jota selvitysmiehet eivät mielestäni pitäneet mitenkään toteen näytettynä mutta kuitenkin vakavana siinä mielessä, että kansalaisilla on herännyt epäilyksiä riippumattomuudesta, on saattanut syntyä sen takia, että kehittäjäviranomainen ja sitten tämä ympäristönsuojelun tasoa valvova viranomainen ovat samassa viranomaisessa, ja epäilys on syntynyt siitä, että kun he ikään kuin seurustelevat paljon tämän yrityksen kanssa, joka on myös tärkeä Kainuun elinkeinoelämän kannalta, niin onko tämä ikään kuin suhde sitten aiheuttanut sen, että järeämpiä keinoja ei ole käytetty.

Näin minä ymmärsin selvitysmiehen raportin, (Puhemies koputtaa) ja tämä on varmasti se syy, miksi kansalaisilla myös epäilys on saattanut herätä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin, kyllä kait se on tehtävä alun perin selväksi, että ei se tästä ole kiinni. (Paula Lehtomäki: No niin, hyvä!) Kyse on justiin siitä, miten me käytämme olemassa olevia välineitä silloin, kun päätöksentekoa tehdään ja viedään eteenpäin.

Siitä, mitä nyt tällä hetkellä tätä keskustelua on käyty, mihin edustaja Sinnemäkikin viittasi, on tehty monta eri selvitystä, ja hallintopakkomenettelyn käyttämisen kynnys on jostakin syystä ollut todella korkealla. 90 huomautusta siellä on kutakuinkin ollut, ja ei ole oikeastaan menty sitten siihen päätöksentekoon lain suomien välineiden käytössä. Siitä syystähän nyt käydään sitä läpi, pitäisikö sen päätösvallan sitten olla jollakin muulla kuin sillä paikallisella elyllä, jos ja kun puhutaan näin isosta kokonaisuudesta ja mahdollisesti isosta, sanoisiko, ympäristöongelmasta tai vastaavasta tapahtumaketjusta. Minun mielestäni se on kyllä syytä nyt käydä perusteellisesti läpi ja miettiä, missä se on. Onko se sitten avissa, vai onko se jossakin muualla, elyssä, tai onko se sitten joku muu, joku uusi, joka siihen perustetaan, mutta olennaista on käydä se läpi nyt.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhun ilmeisesti aika hitaasti, niin jatkan tästä vielä hetken.

Kun uudistusta tehtiin, niin huolet ja pelothan tästä ikään kuin viranomaisten, nimenomaan ympäristöviranomaisten, riippumattomuudesta olivat todella suuria. Tietyllä tavallahan tämä selonteko ja myös sitten se, että Talvivaara on ainoa iso tapaus, jossa nämä epäilyt riippumattomuudesta ovat heränneet toden teolla, osoittavat mielestäni sen, että läheskään kaikki pelot eivät ole toteutuneet, mutta se myös mielestäni tarkoittaa sitä, että tämä yksittäistapaus täytyy ottaa vakavasti ja siitä täytyy pystyä vetämään johtopäätöksiä, että ei missään nimessä toteutuisi missään toisessa kohdassa tämä sama epäilys. Osahan tällaisista ikään kuin riippumattomuuden vaarantumisista saattaa olla sellaisia, että ne eivät ole tulleet suuren yleisön tietoon.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia noista edellisistä selventävistä puheenvuoroista. Yritän vielä itsekin jankuttaa sitä samaa, että se huoli, mikä tässä aiheellisesti täytyy meillä suomalaisilla kaikilla olla, on siis se riippumattomuuden kysymys. Voiko olla sama toimielin taikka läheinen toimielin, jotka toisaalta kannustavat ja rohkaisevat elinkeinopolitiikan harjoittamiseen, työllistämiseen ja jotka sitten taas toisaalta myöntävät tai kieltävät lupia taikka ympäristölupien valvontaa? Ymmärrätte varmasti, mitä tällä haetaan, ja siinä on tämä ongelma, mikä liittyy kylläkin myös tähän Talvivaara-keissiin, haluattepa sitä myöntää tai ette.

Mutta nyt kysynkin teiltä, kun tässä kerran kyselemään ruvettiin, onko tämä aluehallintouudistus teidän mielestänne ihan hyvin onnistunut elyjen osalta, ex-ministeri Lehtomäki.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti kun puhutaan aluehallintouudistuksesta ja selonteosta liittyen siihen, niin Talvivaara tähän varmasti liittyy ihan oleellisena osana. —Tämä minun puheenvuoroni tältä osin oli mielestäni vitsi.

Talvivaaran prosessi ja se teknologia, mitä siellä käytetään, on kaikille suomalaisille, oli sitten ely-keskuksessa, pääkaupunkiseudulla taikka Kainuussa, taikka missäpäin tahansa aluetta sijaitseekaan se ely-keskus, niin se osaaminen on omalla tasollaan. Sitä ei tunneta, sitä ei tunneta myöskään yrityspuolella riittävästi. Ehkä tässä on sitten se Talvivaaran suurin ongelma, että Suomessa ei ole riittävää osaamista koko teknologiasta ollut laisinkaan.

Mutta kun keskusta peräänkuuluttaa maakuntaliitoille taikka alueen toimijoille lisää mahdollisuutta toimia, voimaa, niin olisi pitänyt viedä aluehallintouudistus silloin heti alun perin pidemmälle kuin vietiin. Olisi pitänyt tehdä 9—12 maakuntaliiton aluetta, yhtä monta avi-aluetta, yhtä monta ely-aluetta: selkeämpi kokonaisuus. Niitä on liikaa tällä hetkellä, yhä edelleen.

Mutta, arvoisa puhemies, yhden asian sanon tähän vielä loppuun.

Kovasti harmittaa se, että meillä ei enää maaherran titteliä ole käytössä. Sitä peräänkuulutan, (Puhemies koputtaa) että maaherran titteli takaisin. (Naurua)

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kollegoille tiedoksi, että Kainuun ely-keskus on yksi niistä harvoista ely-keskuksista, joissa ympäristöpuolen johtaja johtaa elinkeinopuolta, jossa juuri tätäkin kautta ympäristöpuolen painoarvo on poikkeuksellisen vahva.

Tämä koko prosessi pitää tietenkin syynätä hyvin tarkkaan, ja on hyvä, että näin myös tapahtuu. Mutta sellaisen väitteen esittäminen — että jos nämä samat virkamiehet samoilla resursseilla ja samalla lainsäädännöllä olisivat itsenäisenä ympäristöhallintona tätä syynänneet, kaikki olisi mennyt hyvin — on posketonta, ja siksi halusin, että SDP:n ryhmäpuheenvuoron esittäjä jotenkin tätä väitettänsä avaa, ja arvostan korkealle, että edustaja Korhonen sen täällä sanoiksi puki, että aluehallintouudistuksella ei ole tässä asiassa mitään tekemistä.

Vielä edustaja Sinnemäelle, niin kuin hyvin tunnette asian, selvitysmiehethän totesivat, että hallintopakkoa ei ole käytetty luultavasti sen takia, että samasta asiasta ei ole tarvinnut uudelleen huomauttaa eli valvontaviranomainen on voinut todeta sen, että kuitenkin toimenpiteisiin on ryhdytty. No, se on nytten hallinto-oikeutta myöten arvioitavana, ovatko he menetelleet oikein. Mutta pitää nähdä, että tämä sinänsä ikävä kehityskulku on täysin eri asia kuin tämä aluehallintouudistus.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palatakseni vähän yleisemmälle tasolle: kaikesta tästä keskustelusta huolimatta tämä aluehallintouudistus on mielestäni hyvä asia, ollaan hyvään suuntaan menty.

Pari huomiota kuitenkin tähän liittyen. Eli jos tulevia valtion säästöjä pohdittaessa joudutaan sopeuttamaan ja organisaatiorakennetta miettimään, niin toivoisin, ettei alueellista organisaatiota supisteta, niin kuin täällä muutkin ovat huolta kantaneet, eli mahdollisia säästöjä ei tule tehdä keskittämällä, vaan hajautusta pitäisi jatkaa. Erityisesti tämä ely-keskusten paikallinen yritysasiantuntemus on olennaisen tärkeää elinkeinotoiminnan ja yrittäjyyden kehittämisen kannalta — varsinkin näinä aikoina, kun jokainen uusi yritys on meille tärkeä.

Edelleen näistä valtakunnallisista ympäristötavoitteista. Näitähän meillä on, ja näistä varmasti johtuu se, että Y-osaston eli ympäristöhallinnon toiminta on varsin ministeriövetoista. On syntynyt tilanne, että paikallista ääntä ja asiantuntemusta ei varmaankaan huomioida tarpeeksi vaan toimintaa johdetaan tosi keskusjohtoisesti, koskee esimerkiksi kaavoitusta Kaakkois-Suomessa. Valtakunnalliset tavoitteet ovat toki tärkeitä, mutta toivoisin, olisiko jotain tehtävissä ympäristöhallinnon suhteen silleen, että paikallinen ääni kuuluisi paremmin.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osa näistä aluehallinnon toimipisteistä on ollut niin sanottuja täyden palvelun toimipisteitä ja osa ei, mikä on osittain aiheuttanut kritiikkiä tämän aluehallintouudistuksen suhteen. Minkälaisia paineita on ollut tämän arvioinnin yhteydessä tämän rakenteen uudistamiseen, vai onko tästä edes käyty keskustelua?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua ministerin puheenvuoroissa niin kuin hallituksen linjauksissa laajemminkin edelleen jaksaa hämmästyttää ja hieman myös hirvittää se näkemys, että tässä maassa pärjättäisiin vain kahdella hallintoportaalla, että olisi valtio ja kunnat, kun Helsinginkään kokoinen kaupunki ei pärjää ilman kuntien välistä yhteistyötä.

Ja ajatus siitä, joka täällä monessa puheenvuorossa on tullut, että keskusta haluaisi jonkun uuden hallintoportaan: Tiedätte kaikki, että se ei pidä paikkaansa. Meillä on jo maakunnan liitot ja meillä on lukuisa joukko maakunnallisia kuntayhtymiä, joiden yhdistäminen esimerkiksi näihin maakuntien liittojen yhteyteen nimenomaan selkiyttäisi järjestelmää, vähentäisi byrokratiaa ja vähentäisi myös kustannuksia, toisi tehokkaampaa hallintoa ja niihin yhdistettynä lähes kaikkien muiden Euroopan maiden tapaan se, että olisi suorilla vaaleilla valitut maakuntavaltuustot, toisi varmasti sitä maakunnallisen itsehallinnon lisääntymistäkin juuri oikealla tavalla esiin. Tämä on se malli, jota keskusta peräänkuuluttaa, eivät ne lukuisat väärinymmärrykset. Tämä oli vähän tällainen väärinymmärryksen suomenmestaruuskilpailut, kun tätä keskustelua äsken kuunteli. (Markku Rossi: Maailmanmestaruuskilpailuksi meni!)

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pitänyt itseäni silleen positiivisena ja empaattisena ihmisenä ja haluaisin joskus sanoa hallituksesta jotain hyvää ja ajattelin, että se olisi voinut olla tänään, mutta valitettavasti se ei ollut tänäänkään, mutta toivon, että vielä tulee se päivä, että pääsee kehumaan, ainakin viimeistään sitten, kun hallitus vaihtuu. (Naurua)

Kun tutustuu tähän valtioneuvoston selontekoon aluehallintouudistuksesta, niin eteläsavolaisena kansanedustajana olen todellakin huolissani Etelä-Savon asemasta. Niin kuin aikaisemmin tuossa kerroin, kaikki pylpyrät puuttuvat Etelä-Savon kohdalta, ja kun tämä liittyy voimakkaasti tähän vaalipiiriuudistukseen, että vaalipiiriuudistus tulee Etelä-Savon kohdalta sinne etelään ja kaikki tämä organisaatioyhteistyö valtionhallinnossa menee pohjoiseen Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kanssa, niin kysynkin ministeriltä, miten te näette Etelä-Savon aseman maakuntana tämän jälkeen ja mikä on Itä-Suomen avin asema. Muutetaanko esimerkiksi Itä-Suomen avin aluetta sillä tavalla, että myöskin Kymi, elikkä vaalipiiri, tulisi Itä-Suomen aviin mukaan? (Markku Rossi: Ja avien ja elyjen asema!)

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kiviniemi käytti tuossa hyvin sovittelevan puheenvuoron, mutta kyllä täytyy siitä huolimatta todeta, että kyllä tuossa edellä, kun esimerkiksi edustaja Rossi minua aivan nimellä haastoi tai kun edustaja Vehviläinen oli kovin huolissaan, miten maakuntaliittojen nyt käy, niin kyllä näissä opposition puheenvuoroissa edelleen kalskahtaa se, että miten sen liiton käy, miten puheenjohtajuudet jaetaan, valtuustopaikat ja hallituspaikat siellä. Enemmän tuntuu olevan kiinnostusta hallinnoista kuin siitä, miten todella palvelut saadaan järjestettyä.

Mutta koska tämä keskustelun loppuosa kääntyi jo tätä lupaprosessia, luvitusprosessia kohti, niin kysyn ministeriltä, joka on varsin ansiokkaasti tapojensa mukaan tänään vastaillut meidän edustajien kysymyksiin, että kun hallintolain 23 §:n mukaan säädetään jo nyt, että asia hallinnossa on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä ja että arvio asian käsittelyn kestosta on pyydettäessä annettava, niin kuinka tämä hallintolain määräys nykyisellään aveissa ja elyissä hallinnossa toteutuu.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ollut kyllä erityisen huolestunut pelkästään liitoista vaan maakuntien asemasta. Se tiedoksi edustaja Autolle.

Tästä keskustelusta, mitä tässä nyt on parituntinen käyty, haluan todeta sen, että kun 2009 tästä päätettiin, niin silloin sosialidemokraattinen puolue vastusti tätä täällä ja esitti hylkyä tälle näin. Senpä takia juuri te ette pysty näkemään tässä hyvää. Te ette näe, että tämä aluehallintouudistus olisi arvioitsijoitten, Tampereen yliopiston ja VM:n, mukaan onnistunut kuitenkin aika tavalla hyvin. Itsekin jaan ne kysymykset, mitä täällä on esitetty jatkolle — että aina pitää olla valmis tarkastelemaan uudestaan — mutta peruskysymys oli, että te vastustitte, niin sen takia täällä myös tätä haukutte.

Tästä tuottavuusohjelmasta, jota myös arvostelitte, totean sen, että ei tämä vaikuttamis- ja tuloksellisuusohjelmakaan nyt kyllä niin erityisen ruusuiselta tule näyttämään valtionhallinnon kannalta. Jos katsoin oikein, niin nyt näitä toimintamäärärahoja on 17 prosenttia vähemmän, 14—17. (Puhemies koputtaa) Menestystä teille kehysriiheen saada lisää rahaa sinne!

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olimme kriittisiä. Ensimmäinen kriittinen kohta muistaakseni liittyi aikatauluun, käsittelyyn täällä eduskunnassa: se oli liian nopea. Toinen kohta liittyi henkilöstön asemaan. Kolmas kohta liittyi sivistystoimen elikkä liikunnan, nuorison ja kulttuurin asemaan, neljäs kohta ympäristöhallinnon riippumattomuuteen ja viides kohta työsuojelupiireihin. Nämä olivat ne kriittiset, jotka on nyt kirjattu myöskin tähän selontekoon niin, että moneen kohtaan näistä tulee parannuksia, niin kuin me silloin esitimme.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän on sen aika, että selonteon lähtiessä valiokuntakäsittelyyn tuodaan ne epäkohdat esille, mitä siellä selkeästi on tämän kolmen vuoden aikana tullut esille, ja niitä pystytään parantamaan. Siitähän tässä on kysymys. Ei tässä ole kysymys siitä, että sosialidemokraatit ovat ansiokkaasti haukkuneet tämän. Minä en ole oikeastaan haukkumasanaa tänä päivänä kuullut kuin tuolta keskustan puolelta tässä asiassa — milloin mistäkin asiasta, sen puoleen.

Lisäksi edustaja Kopra nosti minun mielestäni tosi tärkeän asian eli sen alueen äänen kuulumisen, vaikkapa nyt niissä kaavoitusasioissa, kauppapaikka-asioissa. Esimerkkejä siitä, että se ei ole kuulunut, löytyy sekä Kymenlaaksosta että Etelä-Karjalasta runsain mitoin, valitettavasti. Kuitenkin se ammattitaito ja näkemys siitä, mitä siellä — on sen nimi sitten maakunta tai mikä tahansa — halutaan, on siellä suurimmalta osalta, eikä välttämättä pääkaupungissa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Autolle haluan todeta, että kyllä minä olen huolestunut myös maakuntien liittojen asemasta. Maakuntien liitot tekevät juuri sitä työtä, mikä liittyy aluekehitykseen, alueen kuntien edunvalvontaan, maakuntakaavoitukseen, Euroopan unionin aluepolitiikkaan. Itse olen toiminut 12 vuotta Pohjois-Savon liiton puheenjohtajana, maakuntahallituksen puheenjohtajana. Siitä huolimatta, että nyt jään pois sieltä, olen huolestunut siitä. Edustaja Autto, liitot tekevät juuri sitä alueellista demokraattista työtä kuntien edustajiensa välityksellä. He ovat varmasti tehneet tässä maassa erinomaisen hyvää pohjatyötä. Tässä on iso kysymys: onko näillä maakunnilla, sitä kautta maakuntien liitoilla, vaikka ne valitaan epäsuorasti kuntien edustajien kautta, myös tulevaisuudessa se asema, että ne johtavat oman alueensa aluekehitystä ja ovat siinä mielessä merkittäviä toimijoita myös kunta-jaotuksesta riippumatta?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän loppudebatin parasta antia oli mielestäni siinä, että eduskunta yksimielisesti tuli siihen johtopäätökseen, että aluehallintouudistuksella ja Talvivaara-keissillä ei ole mitään yhteyttä keskenään. Tämä oli aivan loistava yhteenveto. Ehkä SDP:ssä oli pieniä säröjä, mutta pääsääntö oli tämä.

Herra puhemies! Kansalaisten ja yritysten kannalta on tärkeää, että meillä on tehokas hallinto. Kukaan meistä ei hallintoa kaipaa itsensä takia. Sen takia on tärkeää, että kaikissa hallinnon uudistuksissa tästä eteenpäinkin katsotaan sitä asiakasnäkökulmaa: miten esimerkiksi lupaprosessit, erilaisten asioitten käsittelyt hoidetaan mahdollisimman tehokkaasti. Tässä on varmasti parantamisen varaa sekä kunnissa että täällä aluehallinnossa. Nyt itse olen huolestunut erityisesti luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta. Ympäristöasiat ovat tärkeät, ne ovat erittäin tärkeitä, mutta on myöskin tärkeää, että meillä pystytään hyödyntämään luonnonvaroja, ovat ne sitten turvevaroja, kaivannaisia tai muita, niin että me saamme tänne Suomeen työtä — sitä me kaipaamme — sitä kautta verotuloja ja hyvinvointia.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa minulla oli vastauspuheenvuoropyyntö jo aikaisemminkin.

Talvivaaran kaivoksen isot ympäristöongelmat johtuvat ennen kaikkea siitä, että Talvivaaran kaivosyhtiö itse on suhtautunut ympäristöasioihin liian välinpitämättömästi, ei ole ottanut niitä vakavasti. Eiväthän ne ympäristöongelmat tietenkään johdu valtion valvovista viranomaisista.

Olen samaa mieltä niiden puhujien kanssa, joita ainakin edustaja Lehtomäki edusti, että valvonnassa resurssikysymys itsessään on tärkeä. Riippumatta siitä, mikä ikään kuin valtion aluehallintoviranomaisen rakenne on, riittävät resurssit on turvattava. Ilman riittäviä resursseja valvontaa ei voida suorittaa.

Mutta katson myös, että kyllä ympäristövaliokunnan on tämä riippumattomuuskysymys tässä yhteydessä käsiteltävä todella huolellisesti, koska se on herkkä asia. Kansalaisilla pitää olla luottamus riippumattomuuteen. Kyllähän tämä luottamus valvontaan näyttää siellä Kainuussa vaarantuneen, (Puhemies koputtaa) ja se on asia, joka täytyy huolellisesti eduskuntakäsittelyssä käsitellä.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitos näistä kaikista mielenkiintoisista puheenvuoroista ja näkökulmista, jotka osaltaan tulevat varmasti edesauttamaan aluehallinnon kehittämistä tässä maassa jatkossa.

Nämä ympäristölupakysymykset olivat erittäin paljon nyt edelleen tässä debatissa esillä. Niihin jo aiemminkin totesin sen, että tähän vaikuttaa koko tuo ympäristönsuojelulain ja -asetuksen kokonaisuudistus, joka on ympäristöministeriön valmistelussa tällä hetkellä, ja siinä tavoitteena on todella keventää nyt lupa- ja valvontajärjestelmää. Oma merkityksensä tulee olemaan sillä, että nyt tätä suoritteiden kustannusvastaavuutta pyritään parantamaan ja tätä resurs-sia ohjaamaan nimenomaan näihin tehtäviin, koska siellä on eittämättä aikamoisia pullonkauloja ja pitkiä käsittelyaikoja eli tarve tähän on ilmeinen.

Täällä nousi edelleen esille tämä maakuntaliittojen rooli. Tältä osinhan lainsäädäntö ei ole muuttunut eikä ole suunnitteilla lainsäädäntömuutoksia maakunnan liiton rooliin liittyen osana aluehallintoa, mutta toki jotkut menettelytavat ovat voineet muuttua.

Niin kuin edustaja Pekkarinen nosti esiin muun muassa sen, että keskuskaupunkien kanssa on käyty keskustelua kasvusopimuksista, niin en näe, millä tavalla tämä murentaisi maakuntaliittojen roolia. On ilman muuta tärkeää, että myös kaupunkien kanssa ja kaupunkiseutujen kanssa käydään keskustelua. Hallitus on sitoutunut siihen, että olemme muun muassa valmiita erilaisilla kasvua ja kehitystä tukevilla sopimuksilla tukemaan ja edistämään muun muassa sitä, että kuntaliitosselvitykset lähtisivät käyntiin ja saisimme myönteisiä liitospäätöksiä nimenomaan kaupunkiseuduilla syntymään, koska tiedämme, että se on koko maakunnan kannalta erittäin tärkeää samoin kuin Suomen kannalta, että kaupunkien vetovoima säilyisi, että ne kykenisivät tuottamaan uutta yritystoimintaa, innovaatioita omalle alueelleen ja ylipäätään Suomeen. Kyllä siitä hyötyy ilman muuta koko maakunta. Itse en näe näitä mitenkään vastakkaisina asioina, vaan se on kyllä kaikkien etu, että meidän kaupunkiseutumme voivat hyvin, koska siellä asuu tänä päivänä jo suurin osa Suomen väestöstä ja niillä on erittäin iso rooli Suomen kansantaloudessa.

Edustaja Lehtomäki kysyi tästä ympäristöministeriön ja ely-keskusten ohjausjärjestelmästä ja siihen liittyvistä näkemyseroista, ja kyllähän ne hyvin vahvasti ovat tulleet nimenomaan siitä — se koskee myös eräitä muita ministeriöitä — että meillähän avit on rakennettu hallinnonaloittain ja siellä edelleenkin tehdään myös määrärahapuitteet hallinnonaloittain mutta elythän on eri periaatteelta rakennettu eli siellä organisaatio ei rakennu hallinnonaloittain vaan siellä on isommat toimialat ja välillä on ollut hankaluuksia yhteensovittaa näitä valtakunnallisia ministeriöiden tavoitteita ja toisaalta niitä alueilta nousevia tarpeita.

Nyt on päädytty siihen, että ylipäätään siirrytään tähän kaksiportaiseen ohjaus- ja suunnittelujärjestelmään nykyisestä kolmiportaisesta järjestelmästä. Todellakin tämä uusi tulossopimusmuoto suunnitellaan nyt niin, että se huomioi eri hallinnonalojen ohjaustarpeet ja siinä on yhteisen osuuden rinnalla mahdollisuus hallinnonalakohtaisiin tavoitteisiin eli pyritään myös entistä vahvemmin ottamaan huomioon näitä valtakunnallisia tavoitteita.

Toisaalta myös on sovittu siitä, kuten täällä selonteossa kerrotaankin, että edelleenkin ely-keskuksille kyllä toimintamenot osoitetaan kokonaisuutena mutta toimintamenojen jakoperusteet käsitellään jatkossa ely-keskusten johtoryhmässä, joka on tämä kansliapäällikkökokous. Siinä pyritään varmistamaan se, että pystytään paremmin yhteensovittamaan näitä tavoitteita, mitkä toisaalta tulevat alueilta ja sieltä kehittämistarpeista ja toisaalta näistä valtakunnallisista tavoitteista.

Selonteossa on myös linjattu se, että avien määrää ja aluejakoa tullaan arvioimaan. Tähän vaikuttaa luonnollisesti muun muassa se, että nythän lähdetään siitä, että voitaisiin joitain tehtäviä osoittaa jatkossa valtakunnallisiksi, ja se vaikuttaa mahdollisesti avien määrään ja aluejakoon. Samoin tällä hetkellä jo on tiedossa se, että nyt avit ovat resursseiltaan ja henkilöstömääriltään kovin erikokoisia. Näillä kaiken kaikkiaan tulee olemaan jatkossa vaikutuksia siihen, millä tavalla tuo organisaatio kaiken kaikkiaan rakentuisi, ja erityisesti nimenomaan tiettyjen valtakunnallisten tehtävien keskittämisellä varmasti on vaikutuksia. Välttämättä se ei tarkoita sitä, että henkilöt itse siirtyisivät ikään kuin paikkakuntien välillä, mutta tietyt tehtävät organisoitaisiin ikään kuin yhteisesti valtakunnallisesti hoidettaviksi ja pystyttäisiin näin vastaamaan näihin erityistarpeisiin ja varmistamaan asiantuntemus.

Edustaja Mustajärvi kysyi näistä asiakaspalvelupisteistä, että jos 90 prosenttia kansalaisista olisi 40 kilometrin säteellä, niin mitä sitten muille tapahtuisi. Tämä on nyt se työryhmän ehdotus. Suomen olosuhteissa erityisesti Lapin pitkät etäisyydet huomioon ottaen ei ole oikein mahdollista rakentaa sellaista asiakaspalveluverkkoa, mikä tavoittaisi sataprosenttisesti kaikki suomalaiset 40 kilometrin säteellä. Meillä on alueita, joilla on niin pitkät etäisyydet. Mutta tällä pyrittäisiin siihen, että käyntiasiointi jatkossakin olisi mahdollista kohtuuetäisyydellä mahdollisimman suurelle osalle väestöstä.

On muistettava, että nykyään suurimman osan valtionhallinnonkin asiakaspalvelusta voi hoitaa internetissä tai puhelimessa. Mutta tiedämme, että kaikilla ei välttämättä ole näitä välineitä eikä ehkä taitoja niitä käyttää. Toisaalta monesti valtionhallinnon asiat ovat niin monimutkaisia, että ne edellyttävät sitä henkilökohtaista opastusta ja neuvontaa, eli samalla, kun kehitetään näitä uusia asiointimahdollisuuksia, käyntiasioinnista on pidettävä myös huolta.

Täällä tuli myös kysymys tuosta Tori-hankkeesta eli toimialariippumattomien ict-tehtävien kokoamisesta. Sehän vaikuttaa myös aluehallintoon siltä osin, että aluehallinnossa on jo nyt tämä aluehallinnon yhteinen tietohallinto ja se tulee osittain siirtymään osaksi näitä toimialariippumattomia tehtäviä, ja tältä osin lainsäädäntövalmistelu on nyt meneillään. Hallitus on päätynyt siihen, että tästä perustettaisiin valtion erityisvirasto, johon siirtyisivät valtion toimialariippumattomat ict-tehtävät, ja tavoitteena on, että se ensi vuoden alusta tulisi voimaan.

Tässä, arvoisa puhemies, tiiviisti muutamiin keskeisiin kysymyksiin vastaukset.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistus on tyyppiesimerkki siitä, kuinka Suomessa on totuttu muuttamaan rakenteita ylhäältä alas runnoen. Se, mikä laitettiin liikkeelle 2007 valtionhallinnossa, toteutuu nyt kuntasektorilla vieläkin rajumpana. En ole nähnyt sellaista hallinnonuudistusta, jossa aidosti lähdettäisiin liikkeelle alhaalta ylös ja kuultaisiin niitä ihmisiä, jotka palveluita tarvitsevat, tai niitä työntekijöitä, jotka kohtaavat asiakkaan kasvoista kasvoihin.

Aluehallintouudistusta tulee arvioida myös sitä taustaa vasten, mitä muita keskeisiä prosesseja oli ja on liikkeellä samaan aikaan. Valtion tuottavuusohjelma on vienyt pienistä ja keskisuurista kunnista ne viimeisetkin valtion työpaikat, joita vielä on ollut jäljellä. Muutenkin hankalassa taloustilanteessa ja jatkuvien muutosten keskellä kamppailevat kunnat yrittävät paikata niitä palveluita, joista valtio vetäytyi. Esimerkiksi yhteispalvelupisteitten rahoituksessa kunnat ovat puun ja kuoren välissä. Joko ne lähtevät rahoittamaan valtion toimintoja tai viimeisetkin palvelut karkaavat kunnasta.

Suureen ääneen on mainostettu valtion toimintojen hajasijoitusohjelmaa, vaikka valtion tuottavuusohjelman nimellä kulkeva leikkausautomaatti on vienyt niitä moninkertaisen määrän. Vastikään Kalevassa oli juttu, jossa käytiin läpi, mitkä alueet ovat menettäneet eniten valtion työpaikkoja. Luvut olivat surullista luettavaa pohjoisen kannalta. Valtion työpaikat ovat 2000-luvulla kadonneet kaikkein nopeimmin Lapista ja Pohjois-Pohjanmaalta. Vuodesta 2000 vuoden 2010 loppuun valtion työpaikat vähenivät Lapissa liki 1 100:lla ja Pohjois-Pohjanmaallakin liki 1 000:lla. Suhteellisesti rankimman pudotuksen Manner-Suomen alueella koki Kainuu, josta katosi joka kuudes valtion työpaikka, tarkkaan ottaen 16,5 prosenttia. Kaikkiaan maakunnasta lähti tuolla jaksolla yli 400 valtion työpaikkaa. Lapin lukemat olivat lähes yhtä rajut: 15,7 prosenttia. Kaiken kaikkiaan valtion työpaikat ovat vähentyneet koko maassa, mutta muutama maakunta sentään pääsi plussan puolelle. Mutta mikä mielenkiintoisinta, ylivoimaisesti eniten valtion työpaikkoja oli ja on edelleenkin Uudellamaalla, vuoden 2010 lopussa liki 60 000. Ja Uudellamaalla valtion työpaikat vähenivät tuon tarkastelujakson aikana ainoastaan 1,3 prosenttia, eli vähennys Kainuussa ja Lapissa oli yli kymmenkertainen.

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistus muutti alueitten ja keskushallinnon keskinäisiä suhteita. Paikallinen näkemys ja alueitten tahto esimerkiksi maakunnan kehittämistyössä jäävät usein sektorikohtaisen putkihallinnon jalkoihin. Kun aikoinaan maakuntien virkamiehet puolustivat rohkeasti omaa aluettaan Helsingin suuntaan, nyt tulosohjausmekanismeilla ja resurssiohjauksella pidetään virkamiehet hiljaisina ja kiltteinä, ja heistä on tullut sopeutujia, Helsingin tahdon toteuttajia sen sijaan, että heidän pitäisi olla aktiivisia vaikuttajia organisaatiossa johdon suuntaan hierarkiassa ylöspäin ja maakunnasta Helsinkiin.

Erityisen surullinen olen siitä, kuinka työ- ja elinkeinoministeriö on vetäytynyt sekä asiakaslähtöisestä palvelusta että monilta alueilta kokonaan. Lukuisissa kunnissa ei ole enää työvoimatoimistoa, asiakkaita juoksutetaan palveluitten perässä, eikä paikallisella kunnalla ole enää vastinparia, kenen kanssa se kehittäisi elinkeinoja ja suitsisi työttömyyttä. Maakunnallinen työvoimatoimisto, mikä nyt Lapissakin toimii, ei kykene tuottamaan asiakaslähtöisiä palveluita.

Aluehallinnon uudistaminen on johtanut siihen, että maakuntien liitot aidoimpana alueellisen tahdon ilmaisijana ovat joutuneet ahtaalle. Resursseja, esimerkiksi maakunnan kehittämisrahaa, on leikattu rajusti. Ja niin kuin jo sanoin, se on ollut kaikista tehokkain maakunnallinen työkalu. Sen minkä ministeriöt ovat tässä uudistuksessa voittaneet, sen alueet ovat menettäneet. Ahtaalle ovat joutuneet myös organisaatioitten työntekijät, jotka elävät loputtoman muutoksen keskellä ja valtion tuottavuusohjelman puristuksessa. Toivon, että eduskunta puuttuu tiukasti kahteen keskeiseen ongelmaan jatkokäsittelyssä: ympäristöhallinnon ja työsuojelun tehtävien tarkentamiseen ja niiden riittävään resursointiin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Työelämän muutoksista syntyy valitettavasti usein turvallisuusriskejä. Tutkija Noora Nenosen Tampereen teknillisestä yliopistosta tekemän tutkimuksen mukaan pätkä- ja vuokratyö tuo uusia ja uudenlaisia terveys- ja turvallisuusriskejä. 2011 oli 131 000 korvattua työtapaturmaa, mikä on 6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010. Vuokratöissä ja siivousalalla korvattavien työtapaturmien määrä lisääntyi jopa 15 prosenttia. Osansa tästä kasvaneesta määrästä saa myös aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueen niukat resurssit.

Työsuojelu pitää lähtökohtaisesti hoitaa tietenkin kuntoon ensisijaisesti työpaikalla, mutta kyllä viranomaisresursseja pitää olla valvomassa ja tukemassa näitten työpaikkojen toimintaa. Erityisen huomion omassa katsannossani saa ulkomaalaistarkastajien määrä, koska vuokratyömarkkinoilla on ulkolaisia työntekijöitä paljon ja se kohtelu on välillä aivan mitä sattuu. Ulkomaalaistarkastajien määrä ei ole riittävä, ja tämä muuttuva ja kansainvälistyvä työelämä sitten myöskin kaipaa heitä. Kun tämä selonteko lähtee valiokuntakäsittelyyn, niin toivon sitä, että työsuojelun vastuualueeseen kiinnitettäisiin erityistä huomiota, niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on esiin nostettu.

Tästä eteenpäin kerron niitä kokemuksia, joita käyttäjät, jotka käyttävät työsuojelun vastuualueen palveluita, ovat kokeneet muun muassa lautakuntatyöskentelyn kautta.

Siellä on tällaisia ihan yksinkertaisia perusasioita, että puhelinongelma on vieläkin olemassa eli asiakkaan on edelleen vaikea saada yhteyttä tarkastajiin. Se puhelinkeskus on Kajaanissa ja maantieteellinen tuntemus saattaa olla vähän hukassa, mutta se vain nyt on sitten niin, että se lappeenrantalainen työsuojeluvaltuutettu haluaa langan päähän tarkastajan Lappeenrannasta eikä mistä tahansa Etelä-Suomen avin alueelta. Tämä, että ei saada tarkastajia kiinni, on raportin mukaankin vähentänyt asiakasaloitteisten tarkastusten määrää, mikä on huono juttu.

Tämä tarkastajien määrä on tosiaan edelleen liian vähäinen johtuen valtionhallinnon säästöohjelmista, joissa määrärahat eivät ole suinkaan lisääntyneet ja uusia virkoja ei voida perustaa. Eli niitä tarkastajia tarvitaan, niin ulkomaalaistarkastajia kuin muitakin työsuojelutarkastajia, tähän tavalliseen, tavalliseen kenttätyöhön tarkastamaan niitä työolosuhteita, työturvallisuutta ja harmaan talouden tarkastuksia.

Tämä kolmevuotiskausi onkin varmasti ollut ilman muuta sitä aikaa, kun sitä organisaatiota on ajettu ylös, ja siitä osin sitten johtuvat myöskin nämä epäkohdat, niihin ei ole vielä päästy kiinni. Siellä on toki hyvääkin, eli tilaajavastuulain parantuessa sinne on tullut 13 uutta tarkastajaa, 10 tilaajavastuun osalle ja ulkomaalaistarkastuksiin 3, mikä on äärimmäisen hyvä asia.

Sitten muutama sana vielä tästä ulkomaalaistarkastuksesta. Ulkomaisen työvoiman lainvastainen käyttö on ihmiskauppaa, jonka tarkastaminen ja poliisitutkinta vaativat erikoistuneita asiantuntijoita tarkastamiseen ja ongelmien tunnistamiseen sekä tutkintaan keskusrikospoliisissa, paikallispoliisissa ja sitten poliisin, Tullin ja Rajan yhteistyössä nimenomaan tässä rajat ylittävässä kansainvälisessä liikkuvuudessa. Ja valtionhallinnosta osin puuttuvat nämä erikoistuneet resurssit laittomien menettelyjen valvontaan, tarkastukseen ja tutkintaan laittoman ulkomaalaisen työvoiman käytössä. Sieltähän menetetään käytännössä miljardeja verotuloja, että siellä kyllä sitä ponnistuksen kohdetta riittää ja siellä on myöskin saavutettavissa tosi paljon asioita.

Tämä tilaajavastuulain tehostettu valvonta ei poista kansainvälisen työvoiman liikkuvuuteen liittyvää harmaata taloutta, joka ilmenee sitten ulkomaisen työvoiman käytössä. Siellä on tullut selkeitä tarpeita myöskin siihen, että säädösmuutoksin tulee turvata poliisihallinnolle ja poliisihallinnossa keskusrikospoliisin talousrikosyksikköön siirrettäville ulkomaalaistarkastajille ja tilaajavastuutarkastajille suora sakotusoikeus säädetyissä rikkomuksissa ja rikoksissa ulkomaalaisen työvoiman käytössä. Kyseisellä organisoinnilla myös työperäiseen ihmiskauppaan voidaan puuttua nopeammin ja käynnistää tutkinta valvonnan ja tutkinnan tapahtuessa samassa hallinnossa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 1996 toteutetulla lääninuudistuksella oli tarkoitus tehostaa hallintoa, ja tätä hallinnon tehostamistarvetta perusteltiin silloin muun muassa sillä, että läänien tehtävät olivat muuttuneet ja henkilöstörakenne läänien hallinnoissa oli jokseenkin vinoutunut. Matti Vanhasen toisen hallituksen vuoden 2007 laajamittaisen uudistamisen tavoitteeksi asetettiin aluehallintoviranomaisten työnjaon ja viranomaisten tehtäväjaon selkiyttäminen. Tarkoituksena oli näin luoda selkeä työnjako toisaalta ministeriöiden, aluehallinnon sekä muun keskushallinnon välille. Myös lupa- ja valvonta-asiat oli määrä uudistuksen myötä koota yhteen. Laajamittaisessa uudistuksessa haluttiin kaiken kaikkiaan karsia tarpeettomiksi käyneitä hallinnon tehtäviä ja hallinnon byrokratiaa sekä luoda tehokkaita viranomaisten ja sidosryhmien välisiä verkostoja.

Arvoisa puhemies! Läänien alasajo oli kuitenkin malliesimerkki siitä, kuinka tällainen uudistus voi epäonnistua. Viiden läänin malli osoittautui pian epäonnistuneeksi ja väliaikaiseksi ratkaisuksi. Tähän kehitettiin sitten ratkaisuksi malli, jossa Manner-Suomi jaettiin 15 ely-keskukseen ja 6 aluehallintovirastoon. Vaikka lähtökohdaksi asetettiin kansalais- ja asiakaslähtöisyys, voimme kuitenkin nyt nähdä, kuinka aluehallinnosta tuli uudistuksen jälkeen erittäin hallintokeskeinen.

Uudistettu aluehallinto-organisaatio toi esimerkiksi aivan liian paljon päälliköitä. Erityisesti ely-keskuksissa on tarpeeseen nähden 15-kertainen määrä johtajia: on tulospäälliköitä, talouspäälliköitä, hallintopäälliköitä, palvelupäälliköitä, henkilöstöpäälliköitä jne. Tämä heikentää tehokkuutta merkittävästi ja vaikeuttaa kansalaisten palvelujen saatavuutta, kun ei enää asiakaspalveluun riitä henkilöstöä. Ei tarvittaisi monia päällekkäisiä suunnittelu- ja johtamisorganisaatioita. Kun ministeriössä suunnitellaan ja päätetään erilaisista strategioista, tarkoituksenmukaista ei ole, että uusia luodaan aluetasolla.

Tilanne ei siis tältä osin ole parantunut tämän suuren uudistuksen myötä. Tuntuukin, että nyt uudistuksessa on unohtunut alun perin tavoitteeksi asetettu asiakaslähtöisyys. Sehän oli kuitenkin uudistuksen päätavoite. Tämä on ollut nähtävissä muun muassa lupa-asiakäytännöissä. Prosessit ovat hitaita ja käsittelyajat usein kohtuuttoman pitkiä. Lisäksi kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea asuvat ja toimivat. Jossain maan kolkassa asiat sujuvat kansalaisen näkökulmasta jopa jouhevasti, kun taas toisaalla takkuaa niin pahoin, ettei palvelusta oikeastaan enää voida puhua. Kansalaisilta tulleesta palautteesta voisi päätellä jopa niin, että virkamiehet ajankulukseen pyörittelevät erilaisia hakemuspapereita pöydillään ja hallintobyrokratian innoittamina pyytävät asiakkaiden hakemusasiakirjoihin yhä uudelleen ja uudelleen erilaisia lisäselvityksiä ja liitteitä. Tällaisten hallintohimmeleitten epätarkoituksenmukainen toiminta ei voi olla kenenkään osapuolen etu. Tämä byrokratia syö verovaroja kohtuuttomasti ja synnyttää epäluottamusta ja jopa katkeruutta hallintoalamaisten mielessä.

Arvoisa puhemies! Aluehallintovirastot ovat byrokraattisia, ja varsinaiset tehtävät ovat jääneet hämärän peittoon. Aluehallintouudistuksessa lähdettiin suunnittelemaan nykyistä hallintomallia ja tuloksena on nyt entistä byrokraattisempi järjestelmä. Vuoden 1996 lääninuudistusta on seurannut sarja epäonnistuneita korjausyrityksiä. Uusilla uudistuksilla on toki yritetty parantaa aluehallintoa, mutta silti virastoissa työajasta jopa 40—50 prosenttia käytetään hallinnointiin. Tämä ei saa olla itsetarkoitus. Byrokratian häkkyrät on purettava ja luotava hallinnot, joissa suunnittelu ja johtaminen ovat valtakunnallisesti keskitettyjä. Niin turvataan kansalaisten luottamus oman alueensa hallinnon toimivuuteen sekä siihen, että kansalaiset saavat palvelut heti ja jouhevasti ilman turhia viivytyksiä ja hallinnon koukeroita.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Maallamme on pitkät perinteet aluehallinnosta. Ne ulottuvat aina 1200-luvun loppupuolelle. Jo tuolloin organisoitiin pitäjiä suuremmat hallinnolliset yksiköt: maakunnat. Kirkon ja maakuntien välisin kymmenyssopimuksin järjestettiin esimerkiksi verotus. Seuraavan parin vuosisadan aikana tapahtui oikeudellinen yhtenäistyminen.

Aluehallinto on aina elänyt ajassa maassamme. Tavoitteena on ollut sekä esivallan käden ulottuminen kansankerroksiin että myös kansalaisten oikeuksien turvaaminen erilaisin valitusmenetelmin ja kanteluin vallan omiin käsiinsä ottaneita huoveja vastaan. Yhteisiä asioita hoidettiin valtion virkamiesten ja paikallisen itsehallinnon avulla. Vaikka rajapinnat olivat häilyvät, niin jo 1600-luvulla paikallis- ja aluehallinnon rakenne kehittyi varsin moderniksi ja toimivaksi. Siitä on jäänteitä vieläkin olemassa.

Hyviä käytäntöjä alettiin rikkoa suunnitelmallisesti ja mielestäni osin tarpeettomasti maamme liityttyä EU:hun, ehkäpä juuri siksi. Sodan jälkeen perustetut vanhat ja uudet läänit yhdistettiin suuriksi mammuteiksi. Vain Oulun ja Lapin läänit jäivät maantieteellisen ja harvan asutuksen vuoksi entiselleen. Oli nähtävissä, että jättirakenne ei voi toimia pitkään, ja taas erittäin kiireellisellä aikataululla toteutettiin hiljainen radikaali uudistus, kuten Tampereen yliopiston tekemä tutkimus asian nimeää — ja osuu oikeaan: moni kansalainen ei vielä tiedä, että läänejä ei enää ole eikä maaherrojakaan. Onneksi meillä sentään on vielä läänintaiteilijat, ettei niitä ole muutettu ely- tai aly-taiteilijoiksi. Vielä useampi ei osaa lukea puhelinluettelosta oikeaa vastuualuetta ja virkamiestä, johon ottaisi ongelmassaan yhteyttä. Kuka näitä uusia nimiä ja organisaatiolaatikoita oikein keksii? Onko se sitä hallituksen peräänkuuluttamaa innovaatiota, voidaan perustellusti kysyä.

Erinomaista tässä uudistuksessa on mielestäni vain se, että eduskunta velvoitti tekemään tämän käsittelyssä olevan seurantaselonteon. Siihen korulauseet sitten jäävätkin.

Organisaatioista rakennettiin matriisinomaisia suppeita ja laajempia kokonaisuuksia, joiden vertailu ja ohjaus on raskasta. Maakuntien liitot kytkettiin mukaan aluekehitys- ja maakuntakaavoitusviranomaisena. Seikka ei välttämättä ollut huono ratkaisu, sikäli kuin maakuntien liittojen lausunnot otetaan huomioon eikä vain huomioida.

Arvoisa herra puhemies! Pitkälti resurssien riittämättömyys selittää ne ongelmat, joiden keskellä avit ja elyt nyt tällä hetkellä kamppailevat. Aluehallinnon työnjako ei ole onnistunut suunnitellulla tavalla. Kitkaa on erityisesti ympäristö- ja sivistys-, kulttuuriasioiden hoitamisessa. Erityisesti ely-kentässä sivistystoimen asiat ovat hajallaan. Järjestelmä on toiminut pääasiassa siksi, että vanhat työntekijät ovat kyenneet käyttämään hyväkseen vanhaa työkokemustaan ja aikaisempia verkostojaan. Myös työsuojelupuolella on perustellusti ollut tyytymättömyyttä uudistukseen läpi linjan.

Poliisitoimessakin ollaan menty väärälle polulle. Raportin mukaan vastuualueelle sijoitetut henkilöt hoitavat miltei yksinomaan Poliisihallituksen tehtäviä. Koko vastuualue näyttää olevan sekavassa tilanteessa halki tasavallan. Huolestuttavaa on myös se, että sekä aluehallintovirastoissa että Valvirassa sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät kantelut ovat voimakkaassa nousussa. Raportin kyselyyn vastanneista lähes puolet katsoo, että työnjako aveissa ja Valvirassa on toteutunut täysin tai pääosin suunnitellusta poikkeavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Jotta puheeni ei olisi täysin negatiivinen, on otettava huomioon se, että maakuntien liitot kokevat, että saadut tehtävät sopivat niille hyvin. Tosin asioiden kiireellisyys ja resurssien puute vaikeuttavat uusien tehtävien tehokasta hoitamista. Raportti päätyy esittämään 11:tä toimenpidettä aluehallinnon kehittämiseksi. Mielestäni ne on otettava vakavasti ja ryhdyttävä pikaisiin lainsäädännöllisiin toimiin aluehallinnossa havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen liikenneministerinä ensinnäkin pari sanaa liikennehallinnon osalta, mitä tämä uudistus tarkoitti. Viime vaalikausi oli historiallinen kaiken kaikkiaan liikennehallinnon osalta, ei niinkään sen osalta, että liikennealuetehtävät, valtion aluehallinnon tehtävät eli ne entiset tiepiirit tulivat osaksi ely-keskusta ja mukaan tähän ely-uudistukseen, vaan erityisesti sen takia, että viime vaalikaudella samaan aikaan tämän ely-uudistuksen kanssa toteutettiin laajempi liikennehallinnon uudistus ja muodostettiin Liikennevirasto ja Liikenteen turvallisuusvirasto.

Jo aiemmin, ennen tätä ely-uudistusta, alueilla oli toiminut yhdeksän tiepiiriä, joten tämä elyihin meno ei ollut aivan uusi askel. Ja tästä ohjauksesta, mitä ministeriöistä tehdään ja on tässä kolmen vuoden kokemukset kaiken kaikkiaan aluehallinnon osalta, totean sen, että nämä entiset tiepiiritkään eivät olleet suoraan ministeriön alaisuudessa vaan Tiehallinnon alaisuudessa, joten tämä ohjausasia ei ehkä liikenne- ja viestintäministeriön osalta ole ollut niin suuri kuin ehkä jonkun toisen ministeriön osalta.

Arvoisa puhemies! Haluan myös tässä pohtia hetken hallintoratkaisuja ylipäänsä kehityksen edistäjinä ja jarruttajina ja sitä, kuka linjaa, kuka päättää ja mihin ollaan menossa. Täällä on jo moneen kertaan tuotu esille, että hallinnon on nimenomaan palveltava kansalaisia, oltava mahdollisimman läpinäkyvää, tehokasta ja laadukasta. Ehkä voisi sanoa niin, että hyvää hallintoa tuskin edes huomaa, mutta jos hallinto tökkii, se kyllä huomataan ja esiin nousevat ongelmat sekä julkisuuteen ja ihmisetkin ovat raivona.

Huomasin eilen uutisoinnin siitä, — kun puhuttiin tästä Laukaan maneesiturmasta — olivatko turvaohjeet menneet perille, niin selvisi, että turvaohjeet oli laitettu sähköpostin liitetiedostona, mikä kertoo siitä, että meillä on valtava informaatiotulva, joka sitten voi johtaa siihen, että se tieto, minkä viranomaisilta pitäisi mennä eteenpäin, ei aina menekään.

Tässä on jo keskusteltu maakuntien asemasta, ja itse näen kyllä niin, että kysymys ei ole pelkästään valtion aluehallinnon osalta teknisistä ratkaisuista, vaan kysymys on vallasta ja siitä, kuka rahoja käyttää ja kuka niitä kehittämispäätöksiä kaiken kaikkiaan tekee. Minun käsitys on se, että maakunnilla, alueilla ja myös paikallisesti nähdään valtionhallintoa paremmin kehittämistarpeet, niin elinkeinoelämän osalta kuin ihmistenkin näkemysten ja odotusten osalta, mutta sitten valtiovallalla ja valtionhallinnolla on parempi kokonaiskäsitys asioiden tilasta ja realismia määrärahojen tasosta, mutta käsitykset eivät välttämättä tue sitä, mitä asioista maakunnissa ajatellaan.

Minun oma huoleni liittyy tähän maakuntien asemaan, ja tämän päivänkin debattikeskustelu huolestuttaa minua entisestään. Minä ajattelen sillä tavalla, että en tiedä, mihinkä tämä Suomi on kaiken kaikkiaan menossa. Yhä enemmän kuulee tässäkin salissa ja myös hallituksen piiristä kannanottoja, joissa maakuntien asemaa alueidensa kehittäjinä halutaan murentaa. Trendinä on kehittää sitä vastoin keskuskaupunkeja sen sijaan, että valtiovalta antaisi ja esittäisi ratkaisuja, joilla maakuntien liittojen ja maakuntien asema vahvistuisi. Esimerkkejä on jo täällä tullut esille: sekä tämä sote-uudistus, joka näyttää olevan hallitukselle mörkö, että se, että järjestettäisiin sosiaali- ja terveyspalveluja maakunnallisesti leveämmillä hartioilla kuin keskuskaupungit pystyvät tarjoamaan, tai sitten tämän maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyö. Ei voi olla niin, että keskuskaupungit hakevat ohituskaistan itselleen tässä asiassa.

Kaiken kaikkiaan näen niin, että tämän hallituksen puolelta on tullut monia esityksiä, joilla horjutetaan maakuntien asemaa. Yksi asia on tämä Itä-Suomen vaalipiiriuudistus, maakunnat saavat mennä, ja itse asiassa historiallinen Savokin jaetaan kahteen eri vaalipiiriin. Kyllä sillä on merkitystä, että nämä aluejaot ovat hyvin toisistaan poikkeavat. Se on ihan selvä asia. Puolikauhuissani olen kyllä siitä, että tässäkin salissa kuulee niitä kannanottoja, joissa maakuntia voitaisiin ikään kuin järjestellä poliittisin päätöksin uudestaan. Pidin hieman ihmeellisenä sitä, että muun muassa viime viikolla tässä salissa esitettiin, että kun uudet maakunnat tulevat, niin Itä-Suomihan voisi olla yksi maakunta. Minä en jaa sitä ajatusta, ja voi olla, että olen tässä vanhanaikainen, mutta maakunnat ovat joko historiallisesti tai toiminnallisesti syntyneitä, niitä ei voi poliittisella päätöksellä päättää.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallintouudistusten tekeminen on epäkiitollista työtä. Hankaluudet ovat suurelta osin samat, olipa ministerin puoluekanta tai aatemaailma millainen tahansa. Onnistunut hallintouudistus etenee huomaamatta. Huomiota herättävät vain virheet ja vastakkainasettelut, ne huomataan.

Nyt käsiteltävänä oleva aluehallintouudistus olisi kuitenkin voitu rakentaa tavallisesta hallinnonuudistamisesta poikkeavasti. Hallinnon näkökulman sijaan olisi voinut ottaa alueiden kehittämisen näkökulman. Aluehallinnon tärkein tehtävä on aluekehittäminen. Alueiden omat voimavarat on saatava käyttöön ja alueiden oma osaaminen esiin. Kansallisilla ja EU:n rakennerahastopanostuksilla on tuettava alueilla syntyneitä ideoita ja aloitteita. Tavoitteena on oltava tasapainoinen kehitys, vahvat aluekeskukset ja koko maan pitäminen asuttuna. On paikallaan tunnustaa, että suomalainen aluehallinto ei ole onnistunut aluekehittämistehtävässä. Syy ei ole alueella työtä tekevissä virkamiehissä, ei eri puolilla Suomea asuvissa ihmisissä eikä näille työtä tarjoavissa yrityksissä. Syy on ylhäältä käsin laadituissa hallintomalleissa ja keskushallinnon ehdoilla tehdyissä rakenteissa.

Arvoisa puhemies! Aluekehittämistyön vaillinaisuuden mittarina voi pitää vaikkapa valtion työpaikkakehitystä viimeksi kuluneen 10 vuoden ajalta. Se osoittaa, että Pohjois-Suomesta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista on kadonnut yhteensä 2 000 valtion työpaikkaa. Määrä on sellaisenaan suuri. Suhteutettuna alueiden väkilukuun se on vakava isku alueiden elinvoimalle. Lähempi tarkastelu osoittaa, että pahimmin kuiviin valutettujen maakuntien menetykset ovat kymmenkertaiset Uudenmaan maakuntaan nähden. Vielä tämäkin: kun Helsinki on menettänyt määrällisesti eniten valtion työpaikkoja, suunnilleen vastaava määrä työpaikkoja on syntynyt naapurikaupunkeihin, Espooseen ja Vantaalle.

Valtion toiminta ei ole nollasummapeliä. Ei ole mitään syytä kadehtia niitä alueita, joiden menetykset ovat pieniä tai jotka ovat päässeet suorastaan voiton puolelle. Niin ikään on selvää, että julkisen sektorin rakennemuutos muuttaa hallinnon työvoiman tarpeita: tarvitaan entistä enemmän asiantuntijoita, tarvitaan entistä enemmän osaamista.

On kuitenkin pakko muistuttaa, että osaaminen on jakautunut maantieteellisesti tasaisemmin, kuin mitä voimme lukea valtion työpaikkakehityksestä. Meillä on kattava korkeakouluverkosto, jonka piiristä valmistuu joka vuosi osaavaa ja asiantuntevaa joukkoa. Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa on kaksi vahvaa yliopistoa ja useita hyviä ammattikorkeakouluja. Aluekehittämisen näkökulmasta olisi välttämätöntä kääntää kehityksen suuntaa ja sijoittaa nyt perustettavana oleva luonnonvarakeskus Ouluun.

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistukselle asetettiin selkeä tavoite lisätä maakuntien liittojen merkitystä aluekehittämistyössä. Tavoite on kuitenkin jäänyt selvästi puolitiehen. Päätöksentekoa aluekehittämisrahoituksesta on yhä siroteltu myös valtion viranomaisille. On aika mennä tässä eteenpäin. Valtiokeskeisestä aluekehittämistyöstä on siirryttävä alueiden varaan rakentuvaan malliin. Aluekehittämisrahoituksen nykyistä vahvempi maakunnallistaminen sopisi hyvin yhteen myös meneillään olevan kuntauudistuksen kanssa. Suurten maakunta- ja aluekeskusten vahvistuessa maakuntien liittojen nykyinen tehtäväkenttä supistuu. Suurten keskusten yleiskaavat kattavat jo ison osan maakuntakaavan alueesta, ja suurten keskusten aluekehityspanostukset edustavat jo merkittävää osaa alueiden omista voimavaroista. Maakuntien liittojen vahvistaminen — se olisi omiaan tasapainottamaan kehitystä maakuntien sisällä.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtionhallinnossa ja varmaankin usein myös kunnallishallinnon puolella oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen tekee. Tarkoitan käytännössä sitä, että yhden hallinnonalan toimijat puuhastelevat omia asioitaan ottamatta huomioon muita hallinnonaloja. Tässä muutama esimerkki seuraavaksi.

Aluksi Konnunsuo, jota olen ennenkin käyttänyt, mutta se on niin hyvä ja kuvaava esimerkki, että toistan. Valtio myi Konnunsuon vankilan rakennukset ja maat 1,8 miljoonalla eurolla. Melko pian sen jälkeen valtio vuokrasi osan vankilasta vastaanottokeskuksen käyttöön. Vuosivuokra on 660 000 euroa, eli ostaja kuittaa kauppahinnan vuokratuloina vajaassa kolmessa vuodessa. Lisäksi uusi omistaja on myynyt entisiä vankilan maita 2,2 miljoonalla eurolla. Sijoittaja on siis varmistanut jo tässä vaiheessa yli 5,5 miljoonan euron tulot kiinteistöstä, jonka valtio myi sille 1,8 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, siis yhteensopiviin aluejaotuksiin. Nyt kuitenkin Pyhtään kunta aiotaan liittää uuteen Kuopion hallinto-oikeuteen, jolloin noin 450 ruotsinkielistä pyhtääläistä aiheuttaa noin miljoonan henkilön väestöpohjaa palvelevan tuomioistuimen toiminnan järjestämisen kahdella kielellä. Tässä tapauksessa tarkoitus pyhittää keinot. Tärkeintä on kielipoliittisen pakkoruuvin kiristäminen. Hallinnon järkevyys saa silloin väistyä.

Kolmas esimerkki: Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon toimipisteen pihalla seisoo käyttöä vailla komea saunarakennus. Samoin osa toimipisteen toimisto- ja muista työtiloista on käyttöä vailla. Syynä on se, että valtion laitoksella ei ole varaa maksaa toisen valtion laitoksen sille mätkäisemiä vuokria. Valtio siis ylläpitää tyhjän panttina tiloja, joille olisi käyttöä. Hallinnollinen reviiriajattelu ja kaavamainen hinnoittelu estävät terveen järjen käytön.

Vielä yksi esimerkki: Teiden kunnossapidon laiminlyönnit kasvavat vuosi vuodelta. Asiantuntijat vakuuttavat, että yhden euron niin sanottu säästö aiheuttaa kolmen euron vahingon. Näin ollen tällä kertaa joudun osoittamaan sormella lähinnä päätöksentekijöitä, siis hallitusta ja sen tukipuolueita.

Arvoisa puhemies! Tällaisia tapauksia tulee jatkuvasti vastaan. Se kertoo siitä, että hallinnolliset rajat ovat esteenä järkevälle toiminnalle, jopa niin että aiheutetaan suoranaista vahinkoa, joskus todella kymmenienkin miljoonien suuruusluokkaa olevia vahinkoja. Myös yksittäiset henkilöt ja yritykset kokevat jäävänsä liian usein byrokratian rattaiden väliin.

Arvoisa puhemies! Hallinnon toimintaa säädellään monin tavoin. Siksi jokaisen määräyksen loppuun pitäisi laittaa maininta, että terveen järjen käyttö ei ole vain mahdollista, vaan se on jollakin tavalla jopa välttämätöntä silloin, kun se on tarpeen.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen tavoitteena oli hallinnon uudistaminen kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimivaksi aluehallinnoksi. Nyt kuitenkin kuntauudistuksen ollessa käynnissä aluehallintovirastojen maantieteellisiä toimialueita joudutaan tarkastelemaan uudelleen esimerkiksi uusien kuntarajojen ja vaalipiirijakojen osalta.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan kuuden viranomaisen puristaminen kahdeksi uudeksi toimijaksi on ollut työläs kokonaisuus, mutta aluehallintovirastoilta saadun palautteen perusteella tehtävästä on suoriuduttu, vaikka henkilölliset, taloudelliset ja ajalliset resurssit paukkuvatkin pahasti. Asiakkailta saadun palautteen perusteella uudistukseen ei olla täysin tyytyväisiä raskaan ja hitaan lupamenettelyn osalta. Viranomaisten pitkistä käsittelyajoista on ollut haittaa elinkeinonharjoittajille, mikä tuskin oli uudistuksen tarkoitus. Tässä kohtaa voitaneen todeta, että viranomaisten määrääkään ei voida loputtomiin vähentää, vaan jonkun täytyy olla päätöksiäkin tekemässä.

Hallituksen tulisikin nyt herätä. Sen lisäksi, että henkilöstöä on vähennetty, aluehallinnon uudistus on lisännyt merkittävästi määräaikaisen henkilöstön käyttöä virastoissa. Tämä on nostanut epävarmuutta ja huolta oman työn tulevaisuudesta työntekijöiden keskuudessa, jaksamisesta ja työhyvinvoinnista puhumattakaan. Aluehallinnon henkilöstöpolitiikkaan tarvitaan pintajänteistä otetta ja realismia, jotta asioiden käsittelyssä säilyisi edes jonkinlainen jouhevuus sekä avissa että elyssä ja että viranomaiset pystyisivät jatkossakin tuloksellisesti ennaltaehkäisemään epäkohtia, rikoksia ja laiminlyöntejä.

Arvoisa puhemies! Viranomaisten henkilöstön yksi suurimmista ongelmista on ehkä myös se, että merkittävä määrä osaajia on jäämässä eläkkeelle samalla, kun erityisesti kaivosteollisuuden toimijoiden määrä on kasvussa. Ympäristöhallinnon tehtäväjako ei ole missään nimessä onnistunut. Kahden organisaation malli, jossa avi myöntää ympäristöluvat mutta ely valvoo, ei ole osoittautunut toimivaksi malliksi, niin kuin Talvivaaran ympäristökatastrofi on meille osoittanut.

Ympäristöministeriön tekemässä Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmia ja viranomaisten toimintaa koskevassa selvityksessä on tullut esille, että aluehallinnon viranomaisten sisäisiä oikeudellisia jännitteitä päätösvallan ja muun puhevallan käyttämisessä on ollut. Tämä tulisikin selvittää loppuun asti, mistä on kiikastanut ja miksi, ja arvioida, mitä ongelmalle tehdään, ettei vastaavanlaisia ympäristökatastrofeja pääse jatkossa enää tapahtumaan viranomaisten toimintakyvyttömyyden vuoksi.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistuksen tavoite keskittää viranomaistahoja ja vähentää byrokratiaa ja samalla paperin pyörittelyä virastoissa oli tavoitteena oikeaan osunut. Onko näissä tavoitteissa kaikilta osin onnistuttu, sitä tämän selonteon pohjalta voidaan pohtia.

Kaikilta osin ei ainakaan ole uudistuksessa onnistuttu. Ehkä suurimpia esiin tulleita ongelmia on koettu ympäristöasioissa, kuten täällä on jo mainittu. Se ilmeni siis esimerkiksi Talvivaaran ympäristövalvonnan ongelmissa. Osittain lienee syynä tehtäväjaon selkiytymättömyys. Silloin kun aluehallintouudistusta ensimmäisiä kertoja käsiteltiin, muun muassa vihreiden toimesta tuotiin esille uudistuksen myönteinen vaikutus ympäristöasioihin. Talvivaaran keissi osoitti asian päinvastaiseksi. Tehtäväjaolla jaetaan valtaa, mutta vastuun tulee kulkea mukana. On vaarana, että työ- ja elinkeino- ja ympäristöasioiden sitoutuminen yhteen virastoon aiheuttaa joitakin ristiriitoja.

Kun tavoitteeksi oli asetettu, että aluehallinnon uudistus seuraa kunta- ja palvelurakenteen uudistusta, tämä tavoite ei ole toteutunut. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on edelleen levällään. Miten sairaanhoitopiirien mahdollinen lakkautus sopii yhteen tämän uudistuksen kanssa? Mitä tapahtuu maakuntahallinnolle? Ehkä maaliskuun lopulla tiedämme kaikki. Rakenneuudistusten tekeminen ei voi olla itseisarvo. Tuoreimmat tuottavuustilastot osoittavat, että kokonaistuottavuus on laskenut niillä aloilla, joilla on tehty laajimmat rakenneuudistukset.

Aluehallinto uudistettunakin on edelleen keskeneräinen. Jos ja kun korjauksia tehdään, tulee parlamentaarisen järjestelmän olla se, joka pohtii uudistustarpeita. Sitä ei voida jättää virkamiesten temmellyskentäksi. Jokaisessa uudistuksessa tähän saakka valtaa on siirretty maakunnista keskushallinnon suuntaan. Ministeriöiden uusilla keskittämissuunnitelmilla ollaan taas samalla tiellä.

Aluehallintouudistuksella tavoiteltiin mittavia taloudellisia säästöjä. Viranomaisten määrää on vähennetty kyllä merkittävästi, mutta taloudellisuutta ei ole pystytty toteuttamaan. Nyt ely- ja avi-keskukset suunnittelevat rahapulassaan huomattavia palvelumaksukorotuksia.

Aluehallintouudistus on vaikeuttanut joidenkin palveluiden löytämistä, kun ei selkeästi ilmoiteta, kuka mitäkin asiaa hoitaa, eikä tiedä, mihinkä oikein soittaisi. Siitä kertoo muun muassa työsuojeluvalvonnan 40 prosentilla pudonnut asiakaskysynnän tarve. Kun samassa virastossa työsuojeluvalvonnan tehtäviä hoitaa kaksi eri ministeriötä, valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö, ei voida puhua kovin onnistuneesta tehtäväjaon kehittämisestä. Yksi esimerkki toimimattomasta valvonnasta on viime aikojen tuotevalvonnan toimimattomuus lähinnä elintarviketuonnin ja -käytön osalta. Tämä ei tietysti ole yksin Suomen ongelma. Ongelma on vähintäänkin Euroopan laajuinen, mutta Suomea on kuitenkin pidetty tältä osin jopa mallimaana.

Valmisteltava aluehallintouudistus parantaa maaseutuelinkeinojen palvelu- ja toimintaedellytyksiä, ilmoitti silloinen ministeri Kiviniemi, kun uudistus oli työn alla. Onko näin tapahtunut? Päinvastoin. Tehdyissä sidosryhmätutkimuksissa on vain joka kymmenes vastaaja todennut muutoksesta olevan hyötyä. Tosin kysely on ollut laajempi, mutta ei maaseudulla mitään näkyviä merkkejä ole ollut uudistuksen myönteisistä vaikutuksista.

Niin kuin selonteossa todetaan, aluehallintouudistuksessa poliisitoimelle asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet. Yleisen kansallisen tavoitteen tulisi olla kansalaisten yhtenäinen ja tasa-arvoinen palvelu myöskin poliisitoimen palveluissa. Tästä ollaan hyvin kaukana. Tietysti on ymmärrettävää, ettei minkäänlaisella hallintouudistuksella harvaan asuttujen alueiden ja Helsingin poliisipalveluja saada samanarvoisiksi, mutta jonkinlainen palvelujen tasapainottaminen olisi tarpeen.

Arvoisa puhemies! Mikään hallintouudistus ei voi toimia asiakaslähtöisesti niin, että sitä johdetaan virkamieslähtöisesti. Siksi näemme tärkeäksi, että kaikki valmistelu, uudistukset ja selvitykset tehdään parlamentaarisesti niin, että kaikki poliittisetkin ryhmät saavat olla mukana valmistelussa alusta lähtien.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Oli mielenkiintoista seurata selonteon debattia; suht sähäkkää aluepolitiikkaa oli liikkeellä salissa lähestulkoon koko ajan. Varsin vähälle debattikeskustelussa jäi henkilöstön asema, ja siitä syystä muutama sana aiheesta nyt sitten varsinaisessa puheenvuorossani. Koen tämän myös hyvin tärkeäksi aiheeksi.

Aluehallintouudistus vietiin viime kaudella läpi kiireisellä aikataululla, sitä tuskin kukaan käsittelyssä mukana ollut edustaja tässä salissa kiistää. SDP kritisoi uudistusta voimakkaasti, ja tällä lyhyellä tarkasteluvälillä, joka tässä selonteossa kuvataan, voidaan todeta, että kritiikissämme oli vahvasti myös perää, ja siitä ehkä myös se sähköinen keskustelu tässä debatissa nopeasti syntyi. Työ jatkuu valiokuntatyön puitteissa ja toivottavasti paljon paljon enemmän arjen äänellä.

Se, että näinkin mittavan uudistuksen toteutumista tarkastellaan vain parin vuoden jälkeen, varmasti kärjistää muun muassa henkilöstön palautteen sävyä. Silti on myös samaan hengenvetoon todettava, että palautetta uudistuksesta on tullut varsin paljon ja se on kautta linjan ollut hyvin negatiivista, ja suuri osa palautteesta on onneksi kirjattu myös tähän selontekoon.

Selonteossa muun muassa työsuojelun kohdalla käydään läpi henkilöstölle tehdyn kyselyn vastauksia, ja viesti on, hyvät kollegat, varsin selvä: Henkilöstöä on vähennetty ja samalla palvelutasosta on pidetty kiinni. Seurauksena on ääretön työtahdin kiristyminen, ja keskeisin negatiivisen palautteen kohde on byrokratian lisääntyminen. Lisäksi tietotekniset ongelmat ovat hankaloittaneet työtä. Mielestäni varsin karua luettavaa. Henkilöstön kannalta jatkuvat suuret muutokset ovat hankalia, ja ne eivät voi olla vaikuttamatta myös palveluiden laatuun. Sen me kaikki ymmärrämme.

Yhdessä itse saamassani palautteessa on harmiteltu muun muassa tilannetta, jossa yli 30 vuoden ansiokkaan työuran jälkeen sai hakea omaa työpaikkaansa uudelleen ja samassa rysäyksessä palkkaus heikentyi kolme palkkaluokkaa. Minä koen itse, että tällä tavalla ei voi pitkäaikaista henkilökuntaa yksinkertaisesti kohdella. Lisäksi tällainen katkeruus ja epätietoisuus asioissa on merkittävästi myös sairastuttanut työyhteisöjä. Tämäntyyppistä palautetta tulee paljon kentältä, varsinkin kun itse kuulun työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan.

Säästöjä on siis haettu hyvin haitallisella tavalla, ja toisaalta sekin on sanottava, niin kuin täällä on jo tänään tullut todettua salissa, että valtiontalouden tuottavuusohjelmasta tuli viime vaalikaudella henkilöstön vähentämisohjelma. Tästä meidän on otettava vahvasti oppia jatkopäätelmiä ja tavoitteita ja työtä tehdessämme. Aluehallintouudistuksen päättäminen oli myös malliesimerkki huonosta hallinnosta, josta meidän on päästävä eroon. Selonteko osoittaa, että uudistus olisi pitänyt valmistella huomattavan paljon perusteellisemmin tässä talossa.

Arvoisa puhemies! Meidän on jatkettava aluehallintouudistuksen muutosten tarkkaa seurantaa ja tarkasteltava tilannetta varsin kriittisesti. Meillä on myös oltava kykyä ja uskallusta korjata tehtyjä virheitä. Lisäksi meidän on huolehdittava siitä, että päätöksentekomme tukee toimintaa alueilla eikä päinvastoin. Olen erittäin kiitollinen, että hallitusohjelmassa on sovittu, että tällä hallituskaudella ei tehdä merkittäviä uudistuksia valtion aluehallintoon. Kaiken kaikkiaan ylhäältä alaspäin tehdyt muutokset kuuntelematta kentän toimijoita, palveluiden käyttäjiä ja tekijöitä ovat mielestäni jo valmiiksi tuomittavia.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Päädyin muuten omassa puheenvuorossani juuri kysymään aluehallintoviranomaisten roolia ja tehtävää tulevaisuudessa muun muassa Itä-Suomessa toteuttavan vaalipiiriuudistuksen johdosta.

Arvoisa herra puhemies! Aluehallinnon uudistus on kokonaisuudessaan iso hallinnollinen uudistus. Tuon uudistuksen päämäärät, asiakaslähtöisyys ja hyvä viranomaisyhteistyö ilman turhia raja-aitoja ovat tärkeitä ja kannatettavia edelleen. Kuuden viranomaisen yhdistäminen kahdeksi viranomaiseksi, mikä koskettaa kahdeksaa ministeriötä, ei ole helppo uudistus. Isossa uudistuksessa jää aina petrattavaa ja jatkokehitettävää. Mutta on ilo huomata, että hallituksen selonteon mukaan aluehallinnon uudistus on pääosin onnistunut.

Tärkeä lähtökohta mille tahansa julkishallinnon uudistukselle on, että se valmistellaan huolella ja alueita kuunnellen sekä myös arvioidaan kattavasti jälkikäteen, kuinka uudistaminen on onnistunut. On erittäin paikallaan, että mittavasta aluehallintouudistuksesta on tehty eduskunnan edellyttämä selonteko.

Hallinnon kehittämisessä on myös tunnistettava rajat ja resurssit uudistuksen toteuttamiselle. Liian suuren palan haukkaaminen kerralla, ylimielisyys ja soitellen sotaan -mentaliteetti ovat takuuvarmoja epäonnistumisen lähteitä uudistuksissa. Kestävä ja maltillinen evoluutio takaa paremman lopputuleman kuin pannukakuksi lässähtävät suuruudenhullut revoluutiot. Oleellista on jatkuva kehittäminen. Tämä olisi hyvä muistaa myös nykyhallituksessa, kun se kompuroi pahanpäiväisesti kunta-, sote- ja muissa hallinnon uudistuksissa. Sekasorron luominen hajota ja hallitse -taktiikalla voi edistää omia valtapoliittisia pyrkimyksiä, mutta kansalaisten, demokratian ja hyvien palveluiden eduksi tämä taktiikka ei käänny.

Arvoisa puhemies! Hallinnolta vaaditaan jatkossa yhä enemmän ketteryyttä ja joustavuutta. Osaamis- ja ammattitaitovaatimukset sekä asiakaslähtöisyys sekä yhteistyökykyvaatimukset kasvavat. Samalla julkisen talouden niukat resurssit pakottavat jatkamaan tuottavuuden parantamista.

Hallinto on ihmisiä varten, ei itseään tai vallankäyttäjiä varten. Hallinnon kehittämistä onkin jatkettava kansanvaltaiseen suuntaan, ei harvainvaltaiseen suuntaan. Euroopan unionin läheisyysperiaate ja länsieurooppalainen alueelliseen päätösvaltaan perustuva hallinto ovat oikeita lähtökohtia. Suomessakin on tarve selkeään hallinnonjakoon kolmelle tasolle: kunnat, maakunnat ja valtio.

Nyt tehtävissä ja tulevissa uudistuksissa tulisikin vahvistaa paikallisen ja alueellisen tason päätösvaltaa sekä toimintamahdollisuuksia. Valitettavasti Kataisen hallitus on valinnut pikemminkin itäeurooppalaisen kuin länsieurooppalaisen linjan, minkä keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjä, edustaja Lohi mainiosti totesi. Valtaa keskitetään keskushallintoon. Alueiden näkökulmaa ja tahtotilaa ei oteta huomioon. Kehittäminen perustuu ylhäältä ohjailuun ja pakottamiseen eikä vapaaehtoisuuteen ja alhaalta ylöspäin ohjautuvuuteen. Esimerkkejä on lukuisia lähtien kuntauudistuksesta ja vaalipiirijaon muutoksesta.

Arvoisa puhemies! Eri aluehallintojen rajojen tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaisia. Hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassa aluehallinnon yhdenmukaistamiseen maan eri osissa. Kun rajoja aina on, niiden tulisi olla mahdollisimman luontaisia ja ihmisten identiteettiin sopivia eikä keinotekoisia ja väkinäisiä.

Hallituksen uudistuksissa aluejaot ovat melkoisessa myllerryksessä. Kuntien, kuntayhteistyön ja maakuntien kohtalot ovat vielä edessäpäin, mutta nyt on jo selvillä, että hallitus ajaa väkipakolla läpi vaalipiiriuudistuksen Itä-Suomen osalta alueen edustajien ja ihmisten tahtotilan vastaisesti.

Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala ovat tehneet hyvää yhteistyötä monilla eri aloilla. Kaakkois-Suomi on monin paikoin suuntautunut omasta tahdostaan enemmän Etelä-Suomeen kuin Itä-Suomeen. Nyt hyvää ja luontaista itäsuomalaista yhteistyötä sekä edunvalvontaa hajotetaan vaalipiiriuudistuksella. Samalla historiallinen Savo eriytetään, kun Etelä-Savo jää Kaakkois-Suomen vaalipiirin takamaiksi eikä osaksi Savo-Karjalan vaalipiiriä. Siksi on pakko uudistaa kysymys, johonka ei aiemmassa keskustelussa tullut vastausta: kun nyt on käsittelyssä aluehallintouudistus, mikä on Itä-Suomen avin ja elyjen laajempi aluejako tulevaisuudessa, mikä on hallituksen näkemys Itä-Suomen aluehallintoviraston maantieteellisestä toimialueesta? Kaikki liittyvät yhteen. Siksi hallitukselta kaivataan myös vastauksia.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteko aluehallinnon uudistamisesta osoittaa viime kaudella voimaan astuneen lain olleen yllättävänkin ja kohtuullisen onnistunut. Kuuden viranomaisen yhdistäminen kahden alle toimii kutakuinkin. Asiakkaat ja henkilöstö ovat todellakin yllättävän tyytyväisiä noin pääosin, ympäristölupien viivästymisiä lukuun ottamatta.

Viime kauden keskustavetoisessa hallituksessa lähdettiin tarkoituksellisesti isoon uudistukseen tehokkuuden, asiakaspalvelun parantamisen ja tuottavuuden nimissä. Näin isossa hankkeessa onkin selvää, että ihan kaikki ei voi onnistua, mutta korjausliikkeisiin luvattiin jo silloin uudistusta läpi vietäessä olla valmiita. On myös erinomainen asia, että isojen uudistusten onnistumista ja vaikutuksia seurataan näin pitkäjänteisesti ja perinpohjaisesti. Selonteolle on siinä kohtaa annettava kiitosta.

Arvoisa puhemies! Kun uudistusta lähdettiin toteuttamaan, oli yhtenä isoimmista tavoitteista maakuntien roolin säilyttäminen ja vahvistaminen. Uudistuksen oli tarkoitus lujittaa maakuntien asemaa alueidensa kehityksen vetäjinä ja paikallisen tuntemuksen asiantuntijoina. Tässä kohtaa aluehallintouudistus ei ole yltänyt tavoitteisiinsa ja työtä tällä saralla on jatkettava. Maakuntia tarvitaan kuntien ja valtion välisenä toimijana ja nimenomaan aluekehityksen turvaajina muun muassa alueellistamisen myötä.

Nykyisen hallituksen ohjelma ei kuitenkaan tunnusta oikein koko maakuntien olemassaoloa saati sitten aluekehitystä. Päinvastoin maakuntaliittojen roolia vähennetään jatkuvasti ja toivotaan keinotekoisten suurkuntien hoitavan niiltä jäävän valtavan tehtävämäärän. Maakuntien kehittämisrahan leikkaus kertoo suoraan, että tälle hallitukselle alueiden kehittäminen ja elinvoimaisuuden ylläpitäminen ei ole arvo sinänsä. Maakunnat halutaan alistaa valtion käsikassaraksi, eikä niiden roolia alueensa vetäjänä enää tunnusteta. Hallitus näyttää hylkäävän kokonaan tämän niin monesti mainitun yleiseurooppalaisen mallin vahvasta alue- ja paikallishallinnosta kovan keskittämisintonsa myötä.

Maakuntaliittojen oma vahva näkemys on, että Suomi tarvitsee vahvaa kansanvaltaista ja demokraattista aluehallintoa kuntien ja valtion väliin. Tätä demokratian kytköstä ei saa heikentää. Kansalaisilla on oltava oikeus osallistua ja päättää oman kuntansa ja maakuntansa asioista jopa nykyistä vahvemmin, ja tämähän olikin Alku-hankkeen yksi keskeinen tarkoitus. Lähes kaikki maakunnat ovat vuosikymmenien saatossa toimivan kokoisiksi testattuja, eikä niitä ole mitään syytä lähteä heti hajottamaan uusien himmeleitten tieltä. Kuntarakenneuudistus tulee vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti myös aluehallintoon, ja siksi niitä pitäisi tarkastella yhdessä.

Arvoisa puhemies! Maakuntien rajat ristiin rastiin ylittävillä ja halkovilla uusilla uudistuksilla ei luoda mitään muuta kuin sekasortoa. Hallituksen hankkeet vaalipiiriuudistuksesta Itä-Suomessa, kuntauudistuksesta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä rikkovat kaikkia näitä aluejakoja, vieläpä jokainen jotenkin eri tavalla. Kansalaisten palvelujen saatavuutta ja käsitystä hallinnosta tällaiset sekavat verkostot eivät ainakaan ole parantamassa.

Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen kirjoitti eilen, että sote-ryhmän 34—35 aluetta tuntuu liian suurelta määrältä ja vaalipiirien 15, jopa 10, liian vähäiseltä. Olen aivan samaa mieltä toimittajan kanssa. Yhdyn hänen sanoihinsa myös siinä, että perustetaan vahvat maakunnat, sillä maakuntamalliin päädymme joka tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistusta on kritisoitu myös ongelmista, joita sen vastuulla ei ole. Ympäristölupien aivan liian pitkät hakuajat ovat suuri ongelma, kuten edustaja Lohi jo ryhmäpuheessamme toi esille, mutta kyseessä on resurssien, ei itse uudistuksen ongelma.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella toteutetun aluehallinnon uudistamisen tavoitteet olivat kunnianhimoiset. Hallintoa haluttiin uudistaa ja kansanvaltaistaa. Päämääränä oli saada aikaisempaa toimivammat ja kootummat organisaatiot, joissa päällekkäisyydet olisi poistettu.

Hallitusohjelman kirjaus sellaisenaan ei vielä edellyttänyt näin suurta uudistusta kuin loppujen lopuksi toteutettiin. Vasta hankkeen asettamispäätöksessä rima asetettiin kunnolla korkealle, haluttiin kokonaisvaltainen uudistus ja tätä muutosta tehtiin aivan toisenlaisella otteella, kun nykyinen hallitus yrittää runnoa eteenpäin omia uudistuksiaan, viittaan siis kuntauudistukseen ja sote-uudistukseen. Tässä aluehallintouudistuksessa valmistelu nimittäin tehtiin avoimesti asiantuntijoita ja hallinnon toimijoita kuunnellen. Lopputulos ei ollut valmiina etukäteen kenenkään poliitikon päässä, ei myöskään allekirjoittaneen, vaan uudistuksen ohjaus- ja valmisteluryhmät sekä hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä toimivat uudistusmielisessä mutta kuuntelevassa hengessä. Toki ne perusperiaatteet ja perussuuntaviitat asetettiin alkuvaiheessa, mutta yksityiskohtia myöten ei ollut etukäteen lopputulosta päätetty.

Kun lukee selonteon, voi olla tyytyväinen lopputulokseen. Saimme aikaisempaa toimivamman ja paremman aluehallinnon, ja arviot lopputuloksesta ovat monelta osin jopa yllättävänkin hyviä, sillä uuteen siirtymisessä on aina omat ongelmansa ja muutosvastarinta saattaa olla hyvinkin laajaa.

Oli erittäin hyvä, että hallintovaliokunta halusi perusteellisen selonteon ripeästi. On tarpeellista seurata ja tutkia uudistuksen vaikutuksia ja onnistumisia. Ministeriöiden omalle seurannalle vahvaa taustatukea antaa myös Tampereen yliopiston hanke, jonka tarkempia tuloksia tosin joudumme vielä odottamaan.

Erityistä huomiota on tietenkin tällaisessa uudistuksessa syytä kiinnittää siihen, miten asiakkaat eli kansalaiset, yritykset ja yhteisöt ovat tämän uudistuksen kokeneet. Tästä näkökulmasta on hyvä huomata, että asiakastyytyväisyyskyselyissä on nähtävissä aikaisempia lukemia eli ne ovat pysyneet siis aikaisemmissa lukemissa sekä avien että elyjen kohdalla. Mutta toki aina tässä parantamisen varaa on, kun hallintoa tarkastellaan tästä asiakasnäkökulmasta, ja laajemminkin voisimme ottaa valtionhallinnossa, samoin kuntahallinnossa, ylipäänsä julkisessa hallinnossa, enemmän keskiöön asiakkaan eli tavallisen kansalaisen mutta useimmiten, kun puhutaan aveista ja elyistä, yrityksen.

Arvoisa puhemies! Vaikka yleisarvio tästä uudistuksesta on hyvä, niin ilman muuta myös parantamisen varaa on. Tässä selonteossa on listattu joukko kehittämisehdotuksia, joihin on syytä suhtautua vakavasti. Olisi hyvä, että valiokuntakuulemisessakin kohdistetaan erityistä huomiota juuri niihin kohtiin, joita esitetään parannettavaksi, ja on tärkeää katsoa, miten näitä havaittuja puutteita voisi nopeimmin korjata. Tosin suuri osa kritiikin kohteista ei johdu niinkään itse organisaatiouudistuksesta, vaan ongelma on resurssien puute tai puutteelliset toimintatavat.

Täällä nousi vahvasti esiin keskustelussa se, mikä tästä selonteosta välittyy, että lupaprosessit ovat aivan liian pitkiä. Asioita käsitellään liian pitkään, ja on selvää, että tässä on syytä päästä parempaan. Ja kyse ei varmaankaan ole pelkästään näissä asioissa rahasta vaan nimenomaan myöskin toimintatavoista, mutta kyllä on varmaan myös niin, että ykkösasia on ilman muuta se, että pitää olla riittävästi henkilökuntaa ja resursseja.

Täällä salikeskustelussa tänään esitettiin myös se perusteeton väite, että Talvivaaran ongelmat olisivat johtuneet tästä aluehallintouudistuksesta. Mutta oli hyvä, että täällä yksiselitteisesti kyllä kävi ilmi se, että ongelmat eivät juonnu tästä aluehallintouudistuksesta vaan kyse on ollut enemmänkin juuri rahasta ja resursseista.

On syytä ottaa, nostaa esiin vielä yksi yksityiskohta, joka täällä keskustelussa tuli esiin, ja se oli tämä sivistystoimien tehtävien jako kahteen aluehallinnon viranomaiseen ja juuri tämä kirjasto- ja kulttuuritoimen osuus. Tätä yksityiskohtaahan pohdittiin aika pitkään, ja päätös sen osalta, mihin se kohdistetaan, ei ollut mitenkään helppo. Nythän toimijoista suuri osa katsoo, että sivistystoimen tehtävät tulisi koota yhteen organisaatioon sekä sijoittaa ne aluehallintovirastoihin, ja toiminnan myötä syntyneiden kokemusten perusteella varmasti vahvoja argumentteja tähän muutokseen on. Ja niin kuin sanoin tuossa aikaisemmin, niin ne muutokset, jotka päädytään nyt tekemään, on syytä tehdä ripeästi, jotta tämä uudistus saadaan lopullisesti valmiiksi mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Yksityiskohtien hiomisen lisäksi valiokunta voisi katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen. Tämän nyt arvioitavana olevan uudistuksen selkeä heikkous näin keskustalaisesta näkökulmasta on se, ettei viime vaalikaudella löytynyt vielä riittävää poliittista tahtoa todelliseen maakuntahallintoon siirtymiseksi. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa juuri oikealla tavalla hahmoteltiin sitä, mitä suomalainen aluehallinto seuraavaksi askeleeksi kaipaa: maakunnallisen omaehtoisen kehittämistyön lisäämistä ja vaaleilla valitun maakuntavaltuuston.

Aluehallintouudistuksen tavoitteenahan oli vahvistaa ja lisätä maakunnan liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä sekä edistää valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyötä. Näitä tavoitteita on saavutettu, mutta on erittäin ikävää, että tämä nykyinen Kataisen hallitus haluaa näitä tavoitteita vesittää. Se on näkynyt monessa yksityiskohtaisessa päätöksessä, esimerkiksi juuri maakunnan kehittämisrahankin karsimisessa, kun meidän pitäisi nimenomaan edetä toiseen suuntaan, ottaa vielä isompia lisäaskeleita, jotta pääsisimme Suomessakin siirtymään yleiseurooppalaiseen, kansanvaltaisempaan maakuntamalliin, kun sinipuna näyttää nyt haikailevan, jälleen kerran, sellaisen itäeurooppalaisen keskitetyn mallin perään.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puhutussa valtion aluehallinnon uudistuksessa kyse epäilemättä oli ja on ollut Suomen historian mittavimmasta aluehallintouudistuksesta. Täytyy kuitenkin sanoa, että kehittämistyö tältä osin on edelleen kesken. Me olemme edelleen melko kaukana aidon eurooppalaisen aluehallinnon mitat täyttävästä alue- ja maakuntahallinnosta, hallinnosta, jolla olisi nykyistä enemmän tehtäviä, toimivaltaa, rahoitusta ja joka ohjautuisi demokraattisesti alueen oman tahdon mukaan ja mukaisesti. Olemme siis vielä melkoisen matkan päässä vahvasta alueiden hallinnosta, joka todella huomioi alueitten oman kehittämistahdon.

Alku-hankkeen aikataulu oli määritelty hankkeen laajuuteen nähden erittäin tiukaksi. Kun itse tätä kokonaisuutta olin omalta osaltani valmistelemassa viime kaudella hallintovaliokunnassa, iso kysymysmerkki kohdistui juuri tähän, edetäänkö kaiken kaikkiaan liian nopeasti. Mutta huomio kohdistui myös siihen, parantaako muutos aluehallinnon asiakaslähtöistä palvelukykyä ja aluekehitystyön vaikuttavuutta ja kuinka muutoksella vahvistetaan alueellisuutta. Koska kysymysmerkkejä oli aika monta, oli tärkeää päättää uudistuksen selontekomenettelystä jo tähän parin vuoden päähän.

Tämä selonteko osoittaa sen, että yleisarvio valtion aluehallintoon kohdistuneen uudistuksen toteutuksesta ja tavoitteitten saavuttamisesta on positiivinen. Erityisesti elyjen monialainen virastomalli ja poikkihallinnollinen työtapa soveltuvat epäilemättä hyvin valtion aluehallintoon, ja uudistuksen käynnistyminen on tältä osin ollut ilmeisen onnistunut.

Viimeaikaisiin tässä talossa päätettyihin uudistuksiinkin liittyen on todettava, että tärkeä edellytys aluehallinnon uudistuksen onnistumiselle on ollut ja on jatkossakin säilyttää eri hallinnonalojen ja maakuntien aluejaot yhtenäisinä. Maakuntien ja valtion aluehallinnon aluejakoja on jatkossakin yhtenäistettävä maakuntajaon pohjalta — eli nimenomaan maakuntajaon pohjalta.

Tämän Alku-hankkeen keskeisenä päämääränä oli vahvistaa ja lisätä maakuntien liittojen roolia aluekehitystyössä. Se kärjistää valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyötä. Onnistumista tässä ei selonteossa kovinkaan perusteellisesti käsitellä. Epäilemättä tässä on kuitenkin päästy parempaan suuntaan, mutta noin kokonaisuutena tavoite vahvistaa maakuntahallin-toa ei ole voimallisesti edennyt tämän uudistuksen myötä. Siksi on välttämätöntä, että arvioidaan myös maakuntien liittojen rooli kuntapohjaisina aluekehitysviranomaisina tässä jatkossa.

Näen joka tapauksessa aivan välttämättömänä, että Suomeen luodaan olemassa olevien maakuntaliittojen pohjalle entistä vahvempi maakuntahallinto, jolle voidaan toisaalta antaa myös kuntien järjestämisvastuulle nyt kuuluvia laajoja tehtäviä sekä valtion aluehallinnolle nyt kuuluvia tehtäviä, eritoten kehittämisluontoisia tehtäviä. Toki maakuntahallinnon alle voidaan sitten myös yhdistää pelastustointa, jätehuoltoa jne. On selvää, että tämän vahvistettavan maakuntahallinnon päätösvallan tulee olla avoimen kansanvallan ohjauksessa, mutta totta kai se tarvitsee myös riittävästi rahoitusta. Joka tapauksessa oleellista on, että tämä maakuntahallinto tulee vaaleilla valittavan maakuntavaltuuston alaiseksi.

Hyvin olennaista tällaisessa instituutioitten uudistuksessa on tietysti se, että rakentaminen tapahtuu alhaalta ylöspäin, siis aivan toisin kuin esimerkiksi hallituksen kuntauudistus. On selvää, että ministeriöt eivät halua luovuttaa päätösvaltaansa alueille, mutta tässä yhteydessä on syytä huomata ja ymmärtää se, että tuskin tuolla alueilla, alueitten omassa päätöksenteossa, tehdään itse alueen kannalta yhtään sen huonompaa päätöksentekoa, yhtään sen huonompia päätöksiä kuin ministeriöt tekisivät noitten alueitten kannalta.

Koska Suomen alueet ovat kovin erilaisia, tarvitaan, yhteenvetona, vahvaa maakuntahallintoa ja tarvitaan maakunnat. Maakuntien asemaa alueittensa kehittäjinä ei saa murentaa esimerkiksi korvaamalla niitä keskuskaupungeilla.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluehallinnon uudistamisen tavoitteena oli saada asiakaslähtöinen, tehokas ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Selonteon mukaan tavoitteet on pääsääntöisesti saavutettu. Tuottavuus on parantunut, mutta aina on, kuten tässäkin tapauksessa, parantamista. Keskitynkin tässä puheessa saamaani palautteeseen.

Paikallisten pienempien ely-keskusten resurssikehitys on ollut pääsääntöisesti negatiivista. Ely-keskusten työmäärä tai tehtävät eivät ole kuitenkaan vähentyneet vaan pysyneet samana ja osittain jopa kasvaneet.

Aluehallintoviraston lupaprosesseissa on niin ikään paljon parantamisen varaa. Pahimpina ongelmina ovat olleet uusien kaivosten, turvetuotantoalueiden ja maatilojen investointien ympäristöluvituksien hitaudet. Ministeriön sektoriohjaus ei ole myöskään edistänyt parhaalla mahdollisella tavalla alueiden omaa näkemystä aluekehittämisessä, ja näin aluevaikuttavuus on kärsinyt.

Arvoisa puhemies! Uudet kriteerit ely-keskusten toiminnan rahoittamisessa ovat johtamassa pienimpien ely-keskusten supistamiseen. Esimerkiksi Kainuun ely-keskuksen rahoitus on johtamassa siihen, että henkilöstön sopeuttamiseen ei riitä eläköityminen vaan on turvauduttava merkittäviin irtisanomisiin seuraavien vuosien aikana. Tämä samaan aikaan, kun työtehtävät muun muassa Talvivaaran takia edelleen lisääntyvät.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ehdotus käsittelytakuusta on mielestäni kannatettava uudistus. Tällöin asiakas voi odottaa kohtuuden ajan sisällä lupaprosessin tulosta tulevalle ympäristön huomioon ottavalle investointihakemukselleen. Tästä hyötyy myös kansantalous, sillä työpaikat ovat todella tarpeen.

Arvoisa puhemies! Hallinnon kehittämisen lähtökohtana on mielestäni oltava se, että paikallisten ely-keskusten resursointi vastaa tehtäviä. Aluevaikuttavuus on aluehallinnon kehittämisen tärkein tehtävä.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä väitettiin, emme vastustaneet aluehallintouudistusta silloin, kun me olimme oppositiossa viime kaudella, vaan olimme kriittisiä aika moneen kohtaan, joista tässä selonteossa voidaan huomata, että kaikki ne kohdat on raportoitu selonteossa ja niistä useimpaan on kiinnitetty erityistä huomiota ja tehty muutosesityksiä. Tämän lisäksi olimme kriittisiä myös aikatauluun, joka oli varsin rivakka ja jopa häiritsevä täällä talossa, mitenkä sitä koko hanketta vietiin eteenpäin. Olisiko siis ollut mahdollista tehdä kerralla paremmin tai kerralla valmis, jotta ei parin vuoden välein tarvitsisi tehdä muutoksia näin suureen rakenteeseen kuin koko valtion aluehallintorakenne on?

Samalla kun muutettiin siis tämä avi- ja ely-järjestelmä, niin tehtiin myöskin muutoksia maakuntaliittojen tehtäviin, ja keskityn tässä esimerkissäni liikuntatoimen sektoriin. Saan istua sekä kunnan puolella että maakuntaliiton puolella ja seurata näitä hankkeita. Yhä edelleen tämän kolmen vuoden jälkeen aikataulut ja tehtävänjaot näitten osalta ovat sekaisin. Ne tulevat lausunnolle sen jälkeen, kun ne on jo käsitelty seuraavassa asteessa, tai ne on kunnan puolelta jo peruutettu siinä kohtaa, kun ne ovat etenemässä vielä maakuntaliitossa. Näin ei voi olla tolkullista toimintaa.

Tällä hetkellä siis, jos katsoo pienen sektorin, liikuntasektorin alueelta, maakuntaliitto tai -liitot vaikkapa Etelä-Suomen avin alueelta päättävät siis jäsenet liikuntaneuvostoon ja antavat lausunnot näistä liikuntatoimen rakentamishankkeista, jotka ovat siis sen alle 700 000 euroa elikkä eivät kuulu valtion liikuntaneuvoston kategoriaan. Kuitenkin varsinaisen liikuntatoimen elikkä liikunnan edistämisen vastuutahona on ely elikkä elinkeino-, liikenne- ja ympäristösektori, jonka tehtäviin toisaalta on liitetty myöskin liikuntahankkeiden edistäminen ja niiden ohjaaminen, neuvonta. Tämän lisäksi meillä on tietysti myös kunnat, jotka sitten kuitenkin toteuttavat liikuntatoimen niin varsinaisen toiminnan osalta kuin hankkeiden rakentamisen osalta ja myöskin rahoittavat lähestulkoon tämän kaiken.

Tämä sekametelisoppa näiden neljän hallinnonalan kohdalta koskettaa siis vain ja ainoastaan pienen pientä sektoria, kuten liikunta euromääräisesti. Työnjako ei toimi.

Tämä kaikki oli tiedossa silloin, kun 2009 tätä käsiteltiin. Silloinen Suomen Liikunta ja Urheilu antoi tästä oman lausuntonsa. Sivistysvaliokunta antoi kriittisen näkemyksensä siihen, että koko sivistystoimen sektorin mukaan lukien kulttuuri ja nuoriso tulee olla samassa elikkä aluehallintovirastossa. Mutta ei. Siitä syystä myöskin sosialidemokraatit kirjoittivat tämänkin kohdan omaan vastalauseeseensa.

Olen iloinen tietysti tänään, että silloiset hallituspuolueet tämän raportin tai selonteon luettuaan ovat nyt sitten tulleet tulokseen, että koko sivistyssektorin mukaan lukien liikunta ja nuoriso ja kulttuuri tulee olla samassa hallinnossa, minkä jälkeen myöskin toivottavasti ohjaus, yhteistyö, niin maakuntaliittojen kuin kuntienkin kanssa toimii nykyistä paljon paremmin.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Julkisuudessakin on käsitelty monia viranomaisten tai virkamiesten tekemiä päätöksiä tai toimenpiteitä, jotka on jälkikäteen todettu virheiksi, mutta ne ovat aiheuttaneet kohdehenkilöille merkittävää haittaa ja/tai taloudellisia menetyksiä, joita ei ole korvattu. Erityiseksi puutteeksi on todettu, että virheellisen päätöksen tai menettelyn toteuttaneella viranomaisella ei aina ole ollut pakottavaa velvollisuutta antaa minkäänlaista selitystä virheellisen toiminnan perusteluiksi, eikä tietoa saa aina edes päätöksen tekijöistä. Vahinkoa kärsineen kannalta on väärin, että viranomainen tai virkamies ei yleensä joudu konkreettiseen vastuuseen virheensä seurauksista, jolloin virheestä syntyneet vahingot ovat liian usein jääneet syyttömien asianosaisten kärsittäviksi ja maksettaviksi.

Usein kuulen hyvin kitkerää tyytymättömyyttä vakuutusyhtiöiden, vakuutuslääkäreiden ja vakuutusoikeuden päätöksiin. Päätöksen tekijöistä, vakuutuslääkäreistä, ei anneta tietoja, ja päätökset on jätetty usein perustelematta. Korkein oikeus on joutunut viime vuosina kumoamaan kymmenittäin vakuutusoikeuden ratkaisuja niissä olleiden virheratkaisujen ja perustelemattomuuksien takia. Korkeimmassa oikeudessa on vireillä lähes sata vakuutusasiaa, mikä on yksi hälyttävä osoitus asiakkaiden kokemasta oikeustajun vastaisesta menettelystä. Lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen jopa lakkauttaisi edellisen vakuutusoikeuden.

Arvoisa herra puhemies! Julkista valtaa käyttävien päätöksentekijöiden pitäisi olla myös julkisesti tiedossa, ja kaikki päätökset pitäisi kyetä perustelemaan jo päätösasiakirjoissa. Jos viranomaisella ei ole selviä näyttöjä tai perusteluja, päätös olisi aina tehtävä asiakkaan eduksi. Käsitykseni mukaan viranomaisen ja virkamiehen pitää pystyä perustelemaan päätökset lain ja ennakkopäätöksien mukaan. Korvaukset vahinkoa kärsineelle on hoidettava viime kädessä valtion varoista ja korvauksen tulee aina olla asiakkaan todellisten kulujen mukainen. Viranomaisiin tulisi soveltaa erityistä ammattilaisen vastuuta ammatissaan, eli vahinkoa aiheuttavia virheitä ei saa tulla ilman seuraamuksia. Jokaisesta vahinkoa aiheuttaneesta virheestä hän on selontekovelvollinen asiakkaalle ja esimiehelle.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Aluehallinto on ollut niin voimakkaassa muutoksessa muutaman edellisvuoden ajan, että on hyvä, että tästä uudistuksesta ja sen toteutumisesta nyt keskustellaan. Vaikka uudistus on selonteon mukaan otettu melko hyvin vastaan sekä henkilöstön että asiakkaiden keskuudessa, haluaisin kuitenkin heti aluksi vielä korostaa henkilöstön asemaa ja siitä huolehtimista.

Juuri henkilöstö on ollut tämän muutoksen keskiössä ja joutunut siinä joustamaan ja opettelemaan nopeassa tahdissa uudessa organisaatiossa toimimista. Henkilöstön tyytyväisyys uuteen organisaatioon on noussut vuodesta 2010 vuoteen 2012 sekä ely-keskuksissa että aluehallintovirastoissa, mitä voi pitää positiivisena merkkinä. Olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että ely-keskuksissa henkilötyövuosien määrä on laskenut noin 4,3 prosenttia samaan aikaan kun määräaikaisen henkilöstön kokonaisosuus on noussut jopa 28 prosenttiin. Tämä voi mahdollisesti aiheuttaa toiminnallisia riskejä aluehallinnossa, ja olisi tärkeää, että näitä työsuhteita voitaisiin mahdollisuuksien mukaan vakinaistaa.

Toinen tärkeä asia on tarkastella uudistusta työsuojelun kehittymisen näkökulmasta. Selonteosta käy ilmi, että työsuojelun vastuualueiden henkilöstölle osoitetun kyselyn mukaan jopa 70 prosenttia esimiehistä, 36 prosenttia asiantuntijoista ja 39 prosenttia tukihenkilöstöstä katsoi, että uudistus on vaikuttanut kielteisesti tai erittäin kielteisesti heidän henkilökohtaisiin edellytyksiinsä tehdä omaa työtä. Perusteluina esitettiin useimmin byrokratian lisääntyminen. Tähän on tärkeä pysähtyä ja selvittää asiaa tarkemminkin, sillä uudistuksen tarkoituksenahan on ollut päinvastaisesti juuri vähentää byrokratiaa. Byrokratian lisääntymisen vuoksi ei tärkeä tarkastustyö kentällä saa jäädä kokonaan tekemättä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan muussakin yhteydessä tietoonsa saama informaatio työsuojelutarkastajien resurssien liian vähäisestä määrästä etenkin isojen projektien alueella tulee ottaa vakavasti. Esimerkiksi työsuojeluviranomaisten Olkiluodon valvonnasta saatujen kokemusten perusteella olisi tärkeää huomata, että ilman resursseja jäävät tarpeellisetkin tarkastukset tekemättä ja ikäviin ilmiöihin puuttumatta erityisesti tällaisilla pitkiä alihankintaketjuja käyttävillä kansainvälisillä työmailla. Jos työsuojeluviranomaisten työ on hidasta eikä asioihin ehditä puuttumaan ajoissa, lain rikkomisesta ei luonnollisesti seuraa uhattuja sanktioita. Tämä vie osaltaan uskoa ja pohjaa pois työsuojeluviranomaisilta.

Arvoisa puhemies! Selvityksessä nostetaan esiin aluehallintoviraston ja Valviran työnjako ja sen toimimattomuus. Tämä arviointi on karua luettavaa. Ensinnäkin resurssit tuntuvat tässäkin viranomaistoiminnassa olevan liian vähäiset. Pelkästään kanteluiden määrä on vuodesta 2005 ollut kasvussa. Kyselyyn vastanneista 94 prosenttia pitikin erityisesti aluehallintovirastojen resursseja riittämättöminä. Puolet vastaajista piti myös Valviran resursseja riittämättöminä. Puolet vastaajista koki myös, että ohjaustoiminta näiden kahden eri tahon välillä on sekaisin.

Nyt onkin korkea aika kiinnittää huomiota sosiaali- ja terveystoimen lupa- ja valvonta-asioihin. Meillä on viime vuosilta monia esimerkkejä siitä, että valvonta on pettänyt sekä sosiaali- että terveyspalveluissa. Tässä on nyt nähtävissä muutama syy siihen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kenttä ei ole helpottumassa, vaan palveluiden tuottajien kirjo on jatkossa mahdollisesti yhä hajanaisempaa. Valvonnan merkitys tällaisessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää. Onneksi tähän epäkohtaan aiotaankin nyt puuttua.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten kannalta uudistuksessa on valitettavaa, että jopa kaikilla tavoin yhteiskunnallisestikin valveutuneet ihmiset voivat kokea edelleen hyvin vaikeaksi ensinnäkin löytää ja toiseksi saada yhteys asiastaan vastaaviin viranomaisiin. Ihmiset eivät vieläkään tunnu tietävän, mitä viranomaisia avin ja elyn alta löytyy ja mistä he löytäisivät juuri heidän asiassaan kaipaamansa viranomaisen. Olisikin tärkeää kehittää aluehallintoa nyt niin, että se jatkossa olisi entistä paremmin tavoitettavissa, löydettävissä ja siten palvelisi asiakkaitaan paremmin. Hallinto ei ole hallintoa varten vaan kansalaisia varten.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! 1990-luvun puolivälin tietämissä uudistettiin hallintoa silloisen hallintoministeri Backmanin johdolla seurauksin, että läänejä vähennettiin ja perustettiin uudenlaisia elinkeino- ja lupakeskuksia, jotka olivat jo silloin byrokraattisia sana- ja käsitehirviöitä. Itse asiassa meidän lääninhallinto-organisaatiomme kesti vuosisatoja milteipä muuttumattomana. Ensin läänejä 90-luvun jälkipuoliskolla vähennettiin rajusti, ja sitten lopulta tultiin siihen, ettei läänejä enää ole. Läänit olivat yhtäältä maakunnan ääni keskuksen suuntaan, vaikkakin maaherra oli kruunun nimittämä kruunun edustaja maakunnassa. Vuorovaikutus oli molemminpuolinen, viesti kulki kahteen suuntaan. Kun uudistuksia sen jälkeen on tehty, niin kaikki uudistukset ovat enemmän tai vähemmän olleet tämän perusvirheen, läänien alasajon, paikkailuyrityksiä.

Täällä on useammassa puheenvuorossa viitattu tämän uudistuksen yhteen kipupisteeseen, siihen, että opetus- ja sivistystoimen kysymyksiä on sekä elyissä että aveissa. Tähän on jo aikaisemmin eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnittänyt kertomuksessaan huomiota, jo kertomuksessaan vuodelta 2010: "Aikaisemmin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan tehtävät hoidettiin lähes poikkeuksetta lääninhallituksista. Aluehallintouudistuksen myötä vastuualueet jaettiin avien ja ely-keskusten välillä. Ely-keskuksiin tuli muun muassa ammatilliseen ja aikuiskoulutukseen liittyviä tehtäviä sekä liikun-ta-, kirjasto- ja nuorisoasiat. Joitakin tehtäviä siirtyi myös maakuntien liitoille. Opetus- ja sivistystoimen tarkastuksilla hallinnonalan pilkkomista on pidetty epäonnistuneena. Uhaksi koetaan, että sirpaloitumisen seurauksena kenelläkään ei enää ole kokonaiskuvaa opetus- ja sivistystoimen tilasta alueilla. Sirpaloitumisen on nähty myös heikentävän hallinnonalan painoarvoa kentällä. Tilanne on myös OKM:n kannalta hankala. Ennen uudistusta ministeriö ohjasi viittä hallituksen sivistysosastoa. Aluehallintouudistuksen jälkeen ministeriön ohjauksessa on 6 avia ja 15 ely-keskusta eli yhteensä 21 virastoa." Onkin välttämätöntä, että tähän edellä mainitsemaani alueeseen saadaan korjauksia, organisaatiotarkennuksia. Tätä pilkkomistahan sivistysvaliokunta piti huonona. Se kuitenkin vietiin läpi.

Edustaja Salonen äskeisessä puheenvuorossaan aivan oikein kiinnitti huomiota työntekijöiden asemaan. Työntekijät ovat väsyneitä ja epätietoisia jatkuvien muutosten äärellä. He kaipaisivat ennen kaikkea jämäkkää johtajuutta, tietoa siitä, miten töitä tehdään jatkossa, ja työrauhaa tilanteessa, jossa ei voi vaikuttaa oman työnsä organisointiin ja kehittämiseen, byrokraattisuus paisuu ja asioiden hoito kärsii, ja sen maksaja on viime kädessä tavallinen kansalainen, joka ei edes tiedä, kenen puoleen ongelmissa kääntyä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Melkein kaikki hallitukset peukaloivat vuoron perään aina aluehallintoa ja uudistavat sitä sellaisella tahdilla, että kansalaiset eivät oikein tahdo perässä pysyä. Juuri kun se edellinen uudistus ja muutos on sisäistetty, niin on tehty jo uusi, ja tämä ei liene se tapa, jolla kansalaiset haluaisivat näitä asioita hoitaa, vaan johdonmukaisuutta, pitkäjänteisyyttä pitää tähänkin tilanteeseen saada. Siksi toivon, että näitä nykyisiä järjestelmiä ei nyt hetimmiten ryhdytä uudistamaan sieltä rakennepäästä merkittävällä tavalla, vaan ennen kaikkea kiinnitetään huomiota niihin prosesseihin, mitä nämä alueviranomaiset, eri toimijat, aluehallintoviranomaiset, tuottavat niissä omissa merkittävissä tehtävissään.

Puhemies! Hallitus on erikoisella tavalla uudistamassa vaalipiirijakoa, jota muuten Itä-Suomen aluehallintovirasto voimakkaasti vastustaa. Vastustus on ymmärrettävää, koska tuossa vaalipiirijaossa hajotetaan toimivia rakenteita, toimivia aluehallinnon rakenteita, siinä hajotetaan myöskin toimivia asiointisuuntia ja luonnollisia yhteistyöalueita. Tämä on omiaan lisäämään sekavuutta aluehallintoviranomaisten, kansalaisten, vaalipiirin ja äänestyksen näkökulmasta, edunvalvonnan näkökulmasta, ja tätä pidän kyllä erittäin valitettavana ja myöskin sekavana. Hallitus ei halunnut kuulla omaa aluehallintoviranomaistaan tässä tapauksessa, sitä aluehallintoviranomaista, jonka alueelle tuo itäisen Suomen vaalipiiriuudistus tehtiin.

Puhemies! Nuo prosessit, joita toivoin arvioitavan uudelleen, liittyvät suurimmalta osaltaan lupaviranomaisten käsittelyaikojen jatkumiseen, käsittelyjen monimutkaistumiseen ja siihen, että pientenkin lupaa tarvitsevien tahojen — olkoon kysymyksessä yritystoiminta, kaavoitus, loma-asuminen, oikeastaan mikä tahansa elämänala — käsittelyajat ovat jatkuneet merkittävästi. Tämä on sietämätön kehityksen kulku, ja tälle pitää tulla loppu. Ei voi olla niin, että kun joku hakee navetalleen, olkoon se minkä kokoinen tahansa, lupaa, niin luvan saannissa saattaa kestää kaksi vuotta ja se maksaa lähestulkoon saman kuin mitä maksaa ydinvoimalupa. Silloin on menty väärään suuntaan ja on rinnastettu aivan vääriä asioita keskenään, ja siksi on näihin menetelmiin, millä tavoin päätöksiä tehdään, mitä kaikkea niissä vaaditaan ja arvioidaan, erityistä huomiota kiinnitettävä.

Kiinnitän, arvoisa puhemies, yhteen yksityiskohtaan huomiota lehtitietojen perusteella. Viime viikolla oli erään aluehallintoviranomaisen lausunto navettaluvasta, jossa hän kertoi seuraavaa, ja tämä on sitaatti hänen sanomisestaan lehtitiedoissa: "Kuka haluaisi lähelleen jätteenkäsittelylaitosta?" Jos näin viranomainen on sanonut ja antanut ymmärtää ja lehteen tällaisen lausunnon antanut, hän ei ole ajan tasalla. Hän ei kerta kaikkiaan ole ajan tasalla, ja siksi näihin tämäntyyppisiin asennemuutoksiin, mitä on tapahtunut tuolla alueviranomaisten keskuudessa, pitää kovalla kädellä puuttua, kun me kaikki haluamme tähän maahan investointeja, kun me haluamme kotimaista ruokaa, kun me haluamme kotimaista energiaa ja kun me haluamme tänne työpaikkoja ja hyvinvointia. Sitä ei rakenneta tällaisilla lausumilla, joissa tällaista tuotantolaitosta verrataan jätteenkäsittelylaitokseen. Pidän pöyristyttävinä tällaisia viestejä ja siksi toivon, että hallitus ottaa onkeensa siitä, mikä on useammassa puheenvuorossa täällä tullut esille, millä tavoin näitä prosesseja eteenpäin viedään, kuinka kauan ne kestävät ja kuinka paljon ne maksavat.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Toivon, että maakunta olisi se pohja, jolla hyvin pitkälle tätä aluekehittämistyötä viedään eteenpäin. Se on luonteva tapa, luonteva yhteys hoitaa asioita ja luonteva yhteistoiminnan tapa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa todetaan: "Eduskuntavaalien jälkeen tapahtui suunnanmuutos, jonka seurauksena koko hallinto on sekasorron vallassa ja ollaan menossa kohti keskusjohtoisuutta ja keskittämistä." Tämä edustaja Lohen esiin nostama ajatus on erittäin vakavasti otettava.

Tämä sekasorto kyllä nähdään kentällä ja tunnetaan kentällä. Jatkuvat uudistukset ja hallintorakenteet, muutokset ovat seuranneet toinen toistaan nimenomaan viime vuosien aikana. Tämä aiheuttaa virkamiehille työssä turhautumista. Siellä on paljon uupuneita ihmisiä, ja organisaatio ei saa itsestään irti parastaan, ja tämä johtaa siihen, että palvelut eivät kohtaa ihmisiä. Elikkä tämä suunnanmuutos tähän keskittämispolitiikkaan on herättänyt voimakkaita tunteita ja tuntemuksia maakuntien ihmisissä siinä, että palvelutaso on heikentynyt.

Nostan esille toisen asian, johonka meidän tulisi kiinnittää vakavaa huomiota tulevaisuudessa. Tässä ajattelen pohjoisinta Suomea ennen muuta, mutta tämä varmaan koskettaa myös Itä-Suomen alueita. Nimittäin nuo alueet ovat meidän maamme kansainvälisimpiä alueita. Ne ovat monissa eri asioissa aivan keskeisesti yhteistyössä Ruotsiin päin Norrbotteniin, Norjaan päin Tromssaan ja Finnmark fylkeen ja sitten Murmanskiin ja Itä-Suomesta muihin Venäjän puolen alueisiin. Näitten tehtyjen hallinnonuudistusten jälkeen on selkeästi epäselvyyttä siitä, kuka meidän puolellamme näitä kansainvälisiä yhteyksiä näillä alueilla johtaa ja hoitaa. Tähän tulisi mielestäni kyllä tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, jos aiotaan saada oikealla tavalla tämä aluehallinto toimimaan ja oikealla tavalla rikastuttamaan Suomea myöskin tämmöisen menestyksellisen aluepolitiikan kautta.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallinnon uudistamista tosiaan tehdään ihmisiä eikä hallintoa varten, kuten Markus Lohi totesi. Aluehallintouudistuksen myötä maakuntien roolia suunnittelussa ja päätöksenteossa vahvistettiin, sektorikohtaisesta putkihallinnosta pyrittiin ministeriöiden ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön, päällekkäisiä toimintoja karsittiin. Mittavasta uudistuksesta oli paikallaan tehdä selonteko, kuten eduskunta edellytti 2010. Jatkokehittämistyössä on katsottava nyt tulevaisuuteen. Tehtävien puolesta on olemassa selkeä tilaus kuitenkin kolmiportaiselle hallinnolle: valtio, maakunnat ja kunnat.

Eduskuntavaalien jälkeen hallinnon kehittämisessä tapahtui suunnanmuutos, jonka seurauksena koko hallinto on ollut sekasorron vallassa. Vaalipiirijako, suurkuntauudistus sekä hallituksen pyrkimys vahvistaa keskuskaupunkien asemaa muokkaavat hallintoa harvainvaltaiseen suuntaan.

Hallituksen linjalla keskushallinto vahvistaa otettaan alueista ja valtaa aluekehityksessä ollaan keskittämässä keskuskaupungeille. Itse tulen Pirkanmaan keskuskaupungista, ja tuntuu siltä, että kyllä elyn ja avin virkamiehet keskustelevat lähinnä Tampereen kanssa, mutta miten maakunnan reuna-alueilla saadaan ääni kuuluville? Tämä kaikki on pois kansanvallalta, kunnilta ja alueilta, joita maakuntaliitot edustavat. Ihmettelen myös sitä intoa, miten eräät maakuntajohtajat ajavat tätä suurkuntauudistusta. Samallahan he ovat niin kuin syömässä itseltään työpaikkaa. Ehkä heille sitten annetaan jossakin suurkunnassa uusi työpaikka.

Keskusta on valinnut tällaisen yleiseurooppalaiseen kansanvaltaan ja alueelliseen päätösvaltaan perustuvan uudistuslinjan. Me emme halua keskittämistä.

On totta, että ei ole mennyt ihan ongelmattomasti tämä aluehallintouudistus. Opetus- ja sivistysasioita on sekä elyssä ja aveissa. Ja kyllähän, kun tavallisten ihmisten kanssa juttelee tuolla Tampereen Keskustorilla, he vähän kyselevät, että mitä nämä elyt ja mitä ne avit ovat. No, ely vielä, tämä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jotenkin ymmärretäänkin. Mutta niin kuin tässä on tullut tämän illan aikana esille, niin tämä koko uudistushan on lähtenyt oikeastaan jo 1997, kun lääninuudistus karsi läänejä 11 läänistä 5:een, ja nyt tässä tavallaan tehdään sitä jatkoremonttia sitten eteenpäin.

On väitetty, että aluehallintouudistus on epäonnistunut. Näin ei voida sanoa. Selonteossa kehutaan toteutuksen sujuneen varsin hyvin. On hyvä, että selonteko on tehty ja asia käsitellään valiokunnissa asiantuntijakuulemisineen. On selvää, että näin iso uudistus vaatii hienosäätöä. Selonteossa on nostettu esiin kymmenkunta kehittämisehdotusta. Samaan aikaan, kun tätä aluehallintouudistusta toteutettiin, oli myös resursseista pulaa. Oli tuottavuusohjelma, ja se tietysti söi tältä aika paljon rahaa.

Aluehallinnon uudistamiseen liittyy monia asioita. En puutu nyt esimerkiksi liikenneasioihin, jotka ovat minun sydäntäni lähellä. Olen kuitenkin erittäin otettu siitä, että ely-keskuksessa ymmärretään, että meille ovat tärkeitä nämä maakunnan sisään- ja ulosmenotiet, nämä väylät, niin kuin meillä Pirkanmaalla Kolmostie, Ysitie ja Kaksitoistatie.

Mutta se, mistä olen erittäin huolissani, on se, minkä voi lukea vaikka Lempäälän—Vesilahden Sanomista: "Lautakunta ei hyväksy rakentamisen ohjaamisen seudullisia periaatteita." Erittäin vahvaa tekstiä on tullut tuolta viranomaisilta siitä, miten maaseudulle ja haja-asutusalueille ei saisi enää rakentaa. Olen siitä tehnyt myös kirjallisen kysymyksen, ja sen sisältö on nimenomaan se, että puututaanko tässä ihan perustuslaillisiin oikeuksiin, jos ihmiset eivät voi rakentaa vapaasti haja-asutusalueille ja suurkaupunkien liepeille.

Esimerkiksi Pirkanmaalla ely-keskus kumosi Ylöjärven rakennuslautakunnan myöntämät kahdeksan omakotitalojen rakennuslupaa, siinä aika lähellä tietysti tätä, voi sanoa, kaupungin lievealuetta mutta kuitenkin selkeää maaseutua. Joten onko nyt ely-keskuksia ohjeistettu yhtenäisesti, kun tuntuu, että eri maakunnissa on vähän eri käytäntöä tässä, että myös maaseudulle saa rakennuslupia?

Tämä on sellainen asia, joka ihmisiä suoraan sanoen aika paljon suututtaa, että ei omalla rahalla saa omalle maalleen rakentaa. Tämä kysymys täytyy ehdottomasti myös tässä, kun aluehallintoa tarkastellaan, ottaa huomioon, että ihmisillä on oikeus vähän, sanotaan, mukaillen näitä ohjeita noudattaa eikä niin tiukasti, että rakentaminen, oman kodin rakentaminen, on kiellettyä joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.