Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies, ärade fru talman! Haluan esitellä lakivaliokunnan mietinnön hallituksen esityksen 183/1999 johdosta.

Hallituksen esityksessähän esitetään rikollisjärjestön toimintaan osallistumisen säätämistä rangaistavaksi. Ottaen huomioon, että pääministeri vajaa vuosi sitten, jos oikein muistan, julkisuudessa kiinnitti huomiota tähän asiaan ja ihmetteli asian viipymistä, on paikallaan hieman kerrata tämän lakiesityksen syntyhistoriaa ja vaiheita tähän päivään asti.

Tämähän perustuu Euroopan unionin tekemään päätökseen tai oikeastaan niin sanottuun yhteiseen toimintaan. Siinä vaiheessa, kun tämä EU-tason ratkaisu tuli eduskuntaan ennakkolausuntoja varten, lakivaliokunta suhtautui jo silloin vähintäänkin varauksellisesti, mutta sanoisin jopa kielteisesti, yhteistä toimintaa koskevaan esitykseen. Hallitus kuitenkin hyväksyi yhteisen toiminnan valiokunnan ja samalla eduskunnan kannasta piittaamatta.

Sittemmin, kun esitys tuli tänne eduskuntaan, sekä perustuslakivaliokunta että hallintovaliokunta antoivat varsin kriittiset lausunnot tästä, ja niistä voi aivan hyvin lukea ajatuksen, että tällaista ei voikaan hyväksyä, koska se ei ole sopusoinnussa meidän perinteisen rikoslain järjestelmämme kanssa.

Tässä on nyt kuitenkin edessänne yksimielinen mietintö, jolla hyväksytään, että Suomen rikoslakiin tuodaan — nimi on vähän muuttunut — järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen säätäminen rangaistavaksi. Lakivaliokunta on kirjoittanut tämän säännöksen kauttaaltaan uudelleen, ja se täyttää kyllä aivan selvästi yhteiselle toiminnalle asetetut tavoitteet.

Mitenkä tämä temppu on onnistunut, kun vielä vuosi sitten, jos oikein muistan, ainakin joku valiokunnan jäsenistä piti täysin mahdottomana, että tämä solmu kyetään avaamaan? Se on kyetty avaamaan siksi, että lakivaliokunta on toiminut varsin järkiperäisesti. Tämä asia liittyy hyvin keskeisesti eduskunnassa olevaan erittäin suureen uudistukseen, rikoslain kokonaisuudistuksen neljänteen ja viimeiseen vaiheeseen, jolla ratkaistaan, säädetään, rikoslain yleisen osan säännökset. Tämähän on vieläkin valiokunnassa. Mutta tämä oli suorassa kytköksessä tähän rikoslain yleisten oppien uudistamiseen ja myös yhteydessä viime perjantaina täysistunnossa hyväksyttyyn terrorisminvastaiseen lainsäädäntöön. Kun nämä saimme synkronisoitua, niin löysimme myös tavan kirjoittaa säännöksen, joka vastasi hallituksen esityksen tarkoitusta.

Voin ehkä vielä tässä aluksi todeta, että Suomi allekirjoitti joulukuussa vuonna 2000 niin sanotun Palermon sopimuksen. Se on YK:n yleissopimus, jolla pyritään saamaan kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus aisoihin. Tämän sopimuksen perusteella annettava laki tulee seuraavan eduskunnan ratkaistavaksi, ja silloin uusi eduskunta joutuu myös ratkaisemaan, toimiiko täällä nyt esitettävä rikostunnusmerkistö vai onko sitä mahdollisesti Palermon sopimuksen johdosta avattava ja kenties laajennettava.

Jo silloin, kun lakivaliokunta vuonna 1997 lausui tästä EU:ssa kehiteltävästä hankkeesta, valiokunnan mielestä yhteisessä toiminnassa olisi tullut pyrkiä luettelemaan tyhjentävästi tai mahdollisimman täsmällisesti tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvat rikokset. Rikollisjärjestön toimintaan osallistumisen kriminalisoinnin valiokunta katsoi poikkeavan nykyisistä rikoksen osallisuutta koskevista säännöksistä ja oikeuskäytännöstä. Valiokunta ei ollut myöskään valmis laajentamaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta ehdotuksen mukaisesti rikollisjärjestön toimintaan osallistumiseen ennen kuin yhteisösakon tuomitsemisedellytyksiä ja sen soveltamisalaan kuuluvia rikoksia oli arvioitu kansallisen lainsäädännön osalta. Niin kuin totesin, EU:n yhteinen toiminta rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista hyväksyttiin ilman, että sitä olisi täsmennetty tai rajattu sillä tavoin kuin lakivaliokunta piti lausunnossaan tarpeellisena.

Valiokunta on kauttaaltaan jo pitkään ollut sitä mieltä, että järjestäytyneeseen rikollisuuteen on suhtauduttava vakavasti. Keskusrikospoliisin tietojen mukaan Suomessa on havaittu toimivan 33 Euroopan unionin määritelmän mukaista järjestäytynyttä rikollisryhmää. Lakivaliokunta pitää kansallisten toimenpiteiden lisäksi kansainvälistä ja erityisesti EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä välttämättömänä tämän vakavan rikollisuuden torjumiseksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan vuodelta 2000 tarkastellut näitä säännöksiä ja todennut, että kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa soveltajan kannalta riittävällä täsmällisyydellä ja että säännöksen sanamuodon perusteella on kyettävä ennakoimaan, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Tässä on kysymys uuden tyyppisestä kriminalisoinnista, joka ei rajaudu yllytyksen tai avunannon sääntelemiseen. Tämä on eräänlainen organisaatiorikos, ja tavallaan meidän perinteinen osallistumisoppimme ei vastaa tähän huutoon oikeastaan. Täällä mennään rikosoikeudessa vakiintuneiden osallistumiskäsitysten ulkopuolelle, jolloin myös sääntelyn täsmällisyysvaatimus korostuu tavanomaista enemmän. Näistä syistä myös perustuslakivaliokunta piti rangaistussääntelyn sisältöön kohdistettavan ennakoitavuusnäkökohdan takia tarpeellisena, että pykälä kirjoitetaan uudelleen, tai niin kuin sivistyneesti valiokunta sanoi: kehitetään edelleen, "muotoiluja pystytään vielä kehittämään". Myös hallintovaliokunta on omassa lausunnossaan ollut samoilla linjoilla.

Aikaisemman lausuntonsa sekä perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausuntojen mukaisesti myös lakivaliokunta pitää momentin täsmentämistä välttämättömänä. Niin kuin sanoin, eduskunta viime perjantaina hyväksyi lakiesityksen, jolla rikoslakiin lisätään uusi 34 a luku terrorismirikoksista. Sen lain 4 §:ssä säädetään rangaistavaksi terroristiryhmän toiminnan edistäminen. Tässä nyt lakivaliokunta ehdottaa, että järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen tunnusmerkistö määritellään vastaavalla tavalla kuin terroristiryhmän toiminnan edistäminen elikkä luettelemalla tyhjentävästi rikoksentekotavat.

Tämän yhteydessä on myös pohdittu tämän vaikutuksia pakkokeinojen käyttöön. Perustuslakivaliokunta on omalta osaltaan arvioinut, että ehdotetun rangaistussäännöksen rikkomisesta nostetaan muun muassa näyttövaikeuksien vuoksi syyte hyvin harvoin mutta että toisaalta rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttö rikoksesta epäiltyyn on tavallisempaa.

Perustuslakivaliokunta onkin pitänyt perusoikeussuojan kannalta vaarana, että rikosoikeudessa vakiintuneen osallisuusopin yli menevästä kriminalisoinnista yhdessä muun lainsäädännön kanssa seuraa poliisin tiedonhankintavaltuuksien ja rikosprosessuaalisten pakkokeinojen kohdistaminen rutiininomaisesti itse päärikosten kannalta etäistenkin sivullisten asemassa oleviin henkilöihin. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotuksen jatkokäsittelyssä tulee sen vuoksi varmistua keinoista, joilla tällaisen perusoikeussuojan mahdolliset heikennykset voidaan estää.

Lakivaliokunta osaltaan ehdottaa tässä tunnusmerkistön täsmentämistä luettelemalla rikoksen tekotavat tyhjentävästi ja mahdollisimman täsmällisesti. Valiokunta on sitä mieltä, että näin kirjoitettuna poliisin tiedonhankintavaltuuksien ja rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttöedellytykset on säännelty muita rikoksia vastaavalla täsmällisyydellä.

Fru talman! Det har varit en långdans kring detta lagförslag och mot alla odds lyckades lagutskottet, genom att synkronisera behandlingen av detta lagförslag med lagstiftningen om bekämpning av terrorism och den stora reformen av strafflagens allmänna del, finna en lösning som innebär att vi har kunnat hålla oss till våra traditionella straffrättsliga principer. Vi har kunnat försvara vårt nationella rättsarv i det här avseendet.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Kun lainvalmistelun laatu on ollut viime päivien akuutti keskustelunaihe, niin ihan muutamalla sanalla tästä yhdestä esimerkistä.

Ensinnäkin lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Lax viittasi tuohon EU:n yhteiseen toimintaan, joka oli siis päätetty vuonna 98 edellisen hallituksen aikana, mutta kun silloin Suomen valtio oli tämän yhteisen toiminnan hyväksynyt, niin sen mukaan myös lainvalmistelu tehtiin ja tuotiin jo vuonna 99 lakiesitys. Se olisi niiltä periaatteilta voitu hyväksyä. Se olisi sopinut Suomen rikoslain rakenteisiin, mutta lakivaliokunta katsoi ja halusi odottaa yleisten oppien esitystä ja sitten toisena halusi vielä odottaa terroririkosten käsittelyä, sitä minkälaisen muodon siinä rikosmäärittelyt saavat. Tämähän on tietysti täysin eduskunnan toimivaltuuksissa. Tässä vain poikkeuksellista on se, että näin yhtä esitystä pidettiin täällä talossa yli kolme vuotta.

Kun lakivaliokunnan linjaus on tehty asiantuntijakuulemisten pohjalta, normaaliin tapaan pyydetään palaute ministeriöltä, joka sitten antaa useimmiten oikeusministeriön tapauksessa aivan pykälätarkasti kirjoitetun uuden version, eli oikeusministeriössä jatketaan lainvalmistelua eduskunnan välitoimeksiantojen pohjalta. Näin tässäkin tehtiin. Valmisteltiin muutokset, valittiin kasuistisempi, tarkempi, täsmällisempi, tunnusmerkistöjen kirjoittamistapa, johon oli päädytty terroririkosten osalta. Toisena muutoksena oli nimike. Itse tuohon palautteeseen kehittelin tämän järjestäytynyt rikollisryhmä -nimikkeen, koska se kuvaa paremmin kuin rikollisjärjestö-nimike toiminnan luonnetta. Ei ole mistään yhdistyksestä kyse, joka pitäisi pöytäkirjoja, vaan on kyse aika kiinteästi toimivista ryhmistä, ja silloin tuo "järjestäytynyt rikollisryhmä" kuvaa parhaiten sitä asiaa, josta nyt rikossääntelyä kirjoitetaan.

Kolmas merkittävä muutos oli rangaistusmaksimin tiukentaminen. Kun päädyttiin tiukempaan rikoksen tunnusmerkistöön, ankarampiin tekoihin siinä tekomuotojen kuvauksessa, niin oli luonnollista, että se kytketään myös rangaistusasteikkoon, jota nostettiin yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Se myös vastaa paremmin niitä rikoksia, joihin osallistumisesta tässä järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenenä voidaan rangaista.

Tämä uusi, viimeistelty esitys tuotiin sitten oikeusministeriön lausuntopalautteena. Lakivaliokunta teki siihen joitakin viilauksia, ja näin on esitys nyt saatu suuren salin käsiteltäväksi. Pidän hyvänä, että tämä ratkaisu on löytynyt, ja tämä täydentää niitä toimia vakavaa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, joita konkreettisten toimien tasolla on tehty. On lisätty kansainvälistä suoraa poliisiyhteistyötä, on lähetetty esimerkiksi poliisin yhteyshenkilöitä naapurimaihin, ja nyt myös yhteyssyyttäjä on Tallinnassa ja ensi kesänä saadaan Pietariin. Voidaan monella tasolla tehdä tehostettua yhteistyötä, joka helpottaa paljastamaan tehtyjä rikoksia ja auttaa myös ehkäisemään ja torjumaan niitä. Tällaisen kokonaisvaltaisen työn osana on tärkeätä, että myös rikosmäärittelyt ovat ajan tasalla, ja järjestäytyneen rikollisryhmän aktiivisena jäsenenä toimiminen on syytä kriminalisoida, niin kuin tässä nyt tehdään. Toivon, että eduskunta sen hyvin laajalla yksimielisyydellä nyt voi hyväksyä. Voimme todeta, että tässä nyt lainvalmistelua on ollut pitkään ja se on myöskin laadukasta.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Aloitan siitä, mistä ministeri Koskinenkin, keskustelusta lainvalmistelun laadusta ja tasosta. Se kritiikki, mitä on esitetty, on tietysti oikeutettua, mutta vastaavasti olisi pitänyt esitellä esimerkkejä hyvin tehdystä lainvalmistelutyöstä, ja nopeasti sellaisesta tulee mieleen ulosottolaki. Esitys on kahta liuskaa vaille 400 sivua, ja se ei täällä pitkässä, perusteellisessa käsittelyssä tule oleellisesti muuttumaan. Se on todella huolellisesti valmisteltu laki. Saman voi sanoa rikoslain yleisten oppien valmistelusta, jonka sisältämiin osallisuusoppeihin tämän lain eteneminen oli tietyllä tavalla kytketty.

Mutta sitten ministeri sanoi, että tätä lakia pidettiin talossa yli kolme vuotta, pidettiin talossa yli kolme vuotta. Ei pidetty. Se jalostui täällä juuri sillä tavalla kuin lakivaliokunnan puheenjohtaja Henrik Lax kuvasi. Lakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi, että joku lakivaliokunnan jäsenistä olisi vielä vuosi sitten ollut sitä mieltä, että sitä ei voida hyväksyä. Minä olen se lakivaliokunnan jäsen. Minä koin niin, että niin avoimesti kirjoitettuna, kuin se oli kirjoitettu, sitä ei olisi voitu hyväksyä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta minusta aivan oikeutetusti kiinnitti huomiota tähän laillisuusperiaatteeseen. Pitää voida tietää toimiessaan, onko toiminta, menettely, moitittavaa tai ei. Joku lakivaliokunnan jäsenistä esitti toistuvasti kysymyksen tämän asian käsittelyn yhteydessä, että jos on rikollisjärjestön kahvinkeittäjä, onko se kriminalisoitua toimintaa vai ei. Se minusta kuvaa sitä, vaikka se nyt on tällainen heitto ja vaikka se sisältää huumoria, niin se hahmottaa sen ongelman, mikä olisi ollut, jos se tunnusmerkistö olisi jäänyt niin avoimeksi, kuin se oli esitetty. Ymmärrän sen, että se liittyy edellisen hallituksen aikana solmittuun sopimukseen, ja ymmärrän sen, että sen sopimuksen valossa voitiin näin kirjoittaa, mutta meidän rikoslain kirjoittamisen perinteeseemme se sopi huonosti. Se kirjoittamistapa ei vastannut tätä legaliteettiperiaatetta.

Terrorismirikoksista-luvun kirjoittamisen ja perustelujen yhteydessä lakivaliokunta sai tilaisuuden ikään kuin harjoitella tätä varten, varsinkin kun nämä osallisuusopit olivat silloin jo sisällä talossa ja asiantuntijakuuleminen oli pääosin käyty. Siinä yhteydessä löydettiin se kirjoitustapa, joka nyt tässäkin on omaksuttu. Voi sanoa niin, että tekotapojen kuvaus, ne tunnusmerkistöt, on sillä tavalla umpeen kirjoitettuna, että ei pitäisi jäädä epäselväksi, onko käyttäytyminen rangaistavaa vai ei.

Sitten perustuslakivaliokunta mielestäni aiheellisesti kiinnitti huomiota siihenkin, että jos tämä olisi jäänyt niin avoimesti kirjoitetuksi, kuin se esityksessä oli, niin olisi voitu puheenjohtaja Laxin kuvaamalla tavalla käyttää tätä lakia pakkokeinojen perusteena, joka ei sitten kuitenkaan johtaisi rikosprosessiin. Tämä huoli on aiheellinen, ja tämän huolen aiheellisuus konkretisoituu niitten lukujen kautta, jotka oli lakivaliokunnan käytössä silloin, kun mietintö kirjoitettiin. Meillä maksettiin vuonna 2000 korvauksia 441:lle laittomasti vangitulle ja korvaussumma oli jonkin verran toista miljoonaa euroa, ja hakemusten määrä ainakin on vielä tästäkin noussut. Sen vuoksi mielestäni oli perusteltua, että lakivaliokunta mietintöön kirjoitti sen, että sen jälkeen kun nämä tunnusmerkistöt on kirjoitettu umpeen, se riski, että näitä tunnusmerkistöjä käytettäisiin pakkokeinojen perusteena oleellisesti useammin kuin rikosprosessin perusteena, on oleellisesti pienempi.

Minusta tätä ei ole pidetty eduskunnassa kolmea vuotta, vaan tätä on jalostettu eduskunnassa kolme vuotta.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuuntelin hyvin tarkasti lakivaliokunnan puheenjohtajan ed. Laxin esittelypuheenvuoron ja vähintään yhtä tarkasti oikeusministerin puheenvuoron ja mietin kuumeisesti, perunko oman puheenvuoroni. Ne olivat nimittäin erinomaisen hyviä, selventäviä esityksiä. Mutta en sitä kuitenkaan tehnyt ensinnäkään siksi, että tämä problematiikka on kasvanut uusiin mittoihin 11.9. jälkeen. Mutta edelleenkin, vaikka täällä mietinnössä hyvin jämerästi todetaan perusteluissa, että "keskusrikospoliisin tietojen mukaan Suomessa on havaittu toimivan 33 Euroopan unionin määritelmän mukaista järjestäytynyttä rikollisryhmää", siitä huolimatta tohdin kyseenalaistaa sitä, miten määritellään tällainen ryhmä. Siis mikä on rikollisryhmä? Se on tämän hyvin monimutkaisen, vaikean, hankalan lainsäädännön akilleenkantapää, antaako tämä mahdollisuudet johonkin sellaiseen, jota voitaisiin kutsua vaikkapa mielivallaksi.

Yksi esimerkki vain: Ajatellaan, että maailmassa on totalitaarisia valtioita ja niissä toimii valtion tieten ja valtion tuella joku organisaatio. Sitten tämä kyseinen valtio luhistuu syystä tai toisesta omaan mahdottomuuteensa, mutta tämä valtion organisaatio on jossain muussa maassa, vaikkapa rauhallisessa Pohjolassa. Muuttuuko tämä valtion organisaatio jossain toisessa maassa rikolliseksi sillä perusteella, että emovaltio on todettu rikolliseksi valtioksi ja näin siirtynyt historian roskatynnyriin? Tämä ei välttämättä ole niin kaukaa haettu esimerkki kuin ensi kuulemalta saattaisi kuvitella.

Arvoisa puhemies! Toistan sen: Minusta tässä on määrittelyongelma, miten me määrittelemme rikollisjärjestön.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkosen äskeisen puheenvuoron johdosta toteaisin, että eiköhän se ole — kun ed. Kekkonen on tämmöinen historian harrastaja sanan varsinaisessa mielessä — niin, että tämä arvioidaan aina siinä ajassa, jossa eletään. Eli siis nyt eletään tässä ajassa, nyt arvioidaan asioita tämän ajan arvomaailman, asennemaailman ja tilanteen mukaan. Jos historiallisesti tämä tehtäisiin, niin tämä olisi äärimmäisen arveluttavaa. Monta historiaa on vaihdettu 1900-luvultakin; tämä olisi hyvin arveluttavaa toimintaa.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliainen päätti oman puheenvuoronsa nyt oikeastaan siihen, mistä minun piti aloittaa. Me tiedämme, että aikalaisarviot ovat menneet kovin monta kertaa aivan vikaan. Mutta minusta se ei poista sitä pulmaa, mitä tässä pohdiskelin, vaan pikemminkin vahvistaa sitä. Aikalaisarviot voivat todella mennä raskaasti vikaan, myös ihan ihmisoikeusmielessäkin, silloin, kun ruvetaan aikalaisasenteilla, aikalaistiedoilla määrittelemään jotakin toimintaa rikolliseksi tai ei-rikolliseksi.

Erkki  Kanerva  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muun muassa tämä kohta oli niitä ongelmaisia kohtia, jotka jalostuivat täällä eduskuntakäsittelyssä. Täällä mietinnön ihan alkupuolella sanotaan, että kysymyksessä on aina aktiivinen toiminta jne. Tämä määrittelykysymys oli tunnusmerkistön lisäksi ongelmallinen kohta, mutta lakivaliokunta ainakin omasta mielestään onnistui määrittelemään sen sitovasti. Mietintöä lukematta saattaa olla ongelma, mutta jos mietinnön lukee, sitä ongelmaa ei saata ollakaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Kanerva totesi puheenvuorossaan, että ei ole ongelmia, tämä on selkeä ja avoin. Kun tätä on laillisuusperiaatteella rakennettu ja tehty, lakivaliokunnassa niin kuin muuallakin on kannettu huolta avoimuudesta. Itse olisin kantanut paremminkin huolta ja kannan edelleenkin siitä, että tässä oli vähän sellainen henki, ettei nyt vaan ketään aiheettomasti epäiltäisi kuulumisesta johonkin rikollisjärjestöön. Siinä mielessä pidän valitettavana, että tämä jäi näinkin selkeäksi ja suljetuksi. Sitten kuitenkin tämä näkemys siitä asiasta, kuuluuko kahvinkeittäjä vai ei: mielestäni, jos pusero on päällä, jossa lukee jonkun jengin nimi, silloin kyllä varmasti tähän kuuluu, keittipä kahvia tai ei. Siinä mielessä tulee hyvin tämänkin hetken ajasta kysymys siitä, että Heinojen oikeudenkäynnissä, mikä hovioikeudessa on olemassa, käydään sitä, kuka kuului tähän jengiin, kuka ei. Mielestäni kaikki, jotka siinä toiminnassa olivat mukana, kuuluivat jengiin, olipa rooli mikä hyvänsä. Se mikä on ongelmana, on tietysti tämä poliisin peitetoiminta, jos sitä tähän joudutaan käyttämään, se, missä vaiheessa löytyy sellaisia lainoppineita, jotka kaiken peitetoiminnan lukevat kuuluvaksi rikollisjärjestöjen toimintaan.

Rouva puhemies! Yhtä asiaa jäin kaipaamaan ed. Kekkosen puheenvuorossa. Kun ed. Kekkonen käytti nimitystä, että kun emovaltio luhistuu, tarkoittiko ed. Kekkonen mahdollisesti tällä asialla kadonnutta DDR:ää ja siihen liittyvää Stasi-joukkiota vai mitä tämä menneisyyden aikaan liittynyt hajonnut järjestelmä tarkoitti? Tätä jäin oikeastaan kaipaamaan tässä asiassa.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En nyt varsinaisesti noin presisoidusti tarkoittanut mitään valtiota sinänsä, mutta enemmänkin puheenvuoroni kohdistui sellaiseen ilmiöön, jota me olemme tässä viimeisen 15 vuoden aikana joutuneet seuraamaan, ei vain Euroopassa vaan myös muuallakin maailmassa.

Arvoisa rouva puhemies! En haluaisi nyt ihan täsmällisesti ruveta lausumaan esimerkkejä, vaikka kyllä ed. Lahtela siinä mielessä on jäljillä, että kun näin sanoo, jotainhan mielen pohjalla täytyy olla.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon sen verran kommenttia, että nämä dubiot, joita esitetään, saavat aika pitkälle vastauksensa täältä lakivaliokunnan mietinnöstä, eli jos sitä tarkkaavaisesti lukee, sieltä löytyy kyllä niihin vastaus.

Suhtaudun itse tähän hallituksen esitykseen erittäin kriittisesti ja otin eilen tämän lakivaliokunnan mietinnön mukaani junalukemiseksi. Täytyy sanoa, että se kolme vuotta, jonka se on ollut täällä talossa prosessissa, on tehnyt sille äärettömän hyvää. Tässä käsittelyssä on vedetty yhteen sellaisia aukinaisia päitä ja poistettu monia pelkoja, jotka liittyvät oikeusturvakysymyksiin, ja nimenomaan viittaan nyt perustuslakivaliokunnan lausuntoon.

En lähde toistamaan esimerkkejä, ed. Erkki Kanerva käytti erittäin hyvän ja selkeän puheenvuoron asiasta, mutta täytyy sanoa, että lakivaliokunta on tehnyt hyvää työtä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta hallitus on tehnyt hyvää työtä ja hallituksen esitys on ollut tässä hyvä. Ei varmaan olisi asiaa vahingoittanut se, vaikka tämä olisi tässä vaiheessa ollut jo aikaisemminkin. Minusta on erittäin hyvä, että Suomi voi myöskin tämän lainsäädännön myötä olla täyttämässä niitä kansainvälisiä sitoumuksia ja sopimuksia, mitä asian suhteen on.

Seppo Lahtela /kesk:

Rouva puhemies! Ed. Oinonen sanoi sen, mitä itse jätin sanomatta, että hallituksen esitys tässäkin asiassa oli aivan erinomaisen hyvä, mutta kun hallituspuolueiden sisällä on paljon näitä epäilijöitä olemassa, niin yleensä nämä asiat eivät pääse täällä eduskunnassakaan etenemään.