Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvoston ehdotuksesta käy ilmi, että eduskunnan työjärjestyksen säännöksiin tehtäisiin vähäisiä, osittain teknisiä, muutoksia, mutta sitten todetaan tehtävän myöskin osittain sisällöllisiä muutoksia ja tarkennuksia.

Arvoisa puhemies! Pelkästään teknisiä muutoksia en ajatellut täällä suuremmin kommentoida, mutta olisin mieluummin sitten puuttunut näihin sisällöllisiin muutoksiin. Tässä esityksessä esitetään muun muassa: "Eduskuntakeskustelujen elävöittämiseksi ehdotetaan, että esittelypuheenvuorokäytäntöä laajennetaan siten, että erityisestä syystä esittelypuheenvuoro voitaisiin myöntää myös vastalauseen ensimmäiselle allekirjoittajalle."

Nytkin meillä on käytäntö, jossa valiokunnan puheenjohtaja voi esitellä mietinnön. Täällä tulee myöskin uusi mahdollisuus, että valiokunta voi valita tällaisen esittelijän. Sekin on uusi ja voi olla aika mielenkiintoinen malli mielestäni. Meillähän ei ole varsinaisesti raportointijärjestelmää siinä mielessä kuin esimerkiksi Euroopan neuvostossa tai Euroopan parlamentissa tunnetaan, jolloin raportoija automaattisesti on esittelijä, mutta ymmärrän, että se voi olla myöskin erittäin hyvä avaus.

Mutta sitten olisin halunnut nimenomaan paneutua vastalauseen ensimmäiseen allekirjoittajaan. Siinähän lähtökohtana on edesauttaa eri näkökulmien esille tuomista täysistunnossa käytävissä keskusteluissa sekä painottaa asioiden käsittelyssä nykyistä voimakkaammin opposition asemaa. Tietenkin tämä tavallaan vastakkainasettelu, joka demokratiassa on olennainen, hallitus vastaan oppositio, varmasti elävöittää keskustelua.

Muutamia kommentteja kuitenkin, joita mielestäni perustuslakivaliokunnan toivoisi miettivän: Nimittäin minulle ainakin syntyy tähän perehtymisen perusteella sellainen ajatus, että tässä ja oikeastaan perusteluissakin lähdetään siitä, että oppositio on yhtenäinen ja että sillä on vain yksi yhteinen opposition näkökulma. Näinhän ei välttämättä suinkaan ole. Meillähän voi olla ja useasti myöskin on useitakin vastalauseita opposition puolelta ja vastalauseet voivat olla hyvinkin eri lähtökohdista kirjoitettuja. Kun sanotaan, että vastalauseen ensimmäinen allekirjoittaja esittelee asian, niin ainakaan mielestäni tästä muotoilusta, mikä meille on esitetty, ei käy suoraan ilmi, miten menetellään niissä tilanteissa, joissa on useampia vastalauseita.

Tämä rajaus "erityisestä syystä" voi mahdollistaa sen, että vain suurimman oppositioryhmän aloitteen kohdalla on erityinen syy, tai ainakin tällainen epäilys herää. En minä tiedä, voi olla, että olen väärässä, tämä voidaan valiokunnassakin sitten todeta. Ainakin minä nyt toivoisin, että meille selkenisi tämän käsittelyn aikana se, onko tavallaan ajatus se, että meille tulee tällainen johtava oppositiorooli selvästi, ja mitä siitä mahdollisesti seuraa. Totta kai suurilla ryhmillä on aina monissakin asioissa selkeästi ehkä näkyvämpi rooli kuin muilla, mutta jos me määrätietoisesti pyrimme siihen suuntaan, niin meidän ainakin pitää olla tietoisia siitä asiasta.

Toivon, että valiokunnassa todella pohditaan sitä, edetäänkö tähän suuntaan ja onko tämä "erityisestä syystä" nyt sitten tarpeellinen rajaus vai lähdetäänkö siitä, että todellakin opposition edustajilla on kullakin sitten vastalauseen osalta tähän mahdollisuus, tai tietenkin voi sitten olla myös niin, että keskustelut muuttuvat luonteeltaan täysin, ja on pohdittava, sitäkö halutaan. Minusta näitä pitää avoimesti pohtia. Mutta minulle ainakin jäi hieman pohdituttavaa vielä tämän puhemiesneuvoston ehdotuksen perusteella.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Puhemies Riitta Uosukainen on muuttanut omalla persoonallisuudellaan aika paljon eduskunnan toimintatapoja ja vaikuttanut näiden useiden vuosien aikana siihen, että meille on tullut muutoksia meidän työjärjestykseemme sekä eduskunnan moniin käytännön toimintoihin.

Tässä haluan esittää arvoisalle rouva puhemiehelle kiitokset. Kiitoksia varmaan saa hyvin harvoin, useimmiten kyllä moitteita.

Sen sijaan kansanedustajat eivät ole tottelevaisia työjärjestyksen suhteen, vaan muun muassa tänä päivänä on voitu todeta, että me emme jaksa keskittyä siihen tärkeään työhön, mitä tapahtuu istuntosalissa, vaan häiritsemme istuntoa puhumalla omia asioita, eli meillä olisi paljon oppimista, vaikka säännöt ovat olemassa. Tämä on epäoleellinen asia, mutta tämä on myöskin tärkeä asia, että voisimme keskittyä omaan työhömme sillä arvokkuudella, jota pitäisi eduskunnan kansanedustajien noudattaa. Toivottavasti tämä jotenkin välittyy myöskin niille edustajille, jotka ovat tällä hetkellä kuuntelemassa tätä puheenvuoroa.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tämä oli vain yksi osa, ote, siitä, kuinka eduskunnan arvovaltaa voidaan lisätä. Mutta toisaalta haluan puuttua myöskin vähän samaan asiaan kuin ed. Ojala, siis millä lailla me voisimme politiikan tekoa ja puhumista tehostaa. Tässä varmasti perustuslakivaliokunta joutuu käymään oman käsittelynsä esittelypuheenvuorojen osalta, minkälaiseksi muodostuu eduskunnan toiminta, jos vastalauseen tekijä ja tekijät alkavat todellisen poliittisen keskustelun. Toivon, että tämä huomioidaan.

Sen sijaan haluan puuttua erääseen asiaan, jota on jo täällä toteutettu esittelypuheenvuorojen yhteydessä. Meillä on erikoisvaliokuntia, muun muassa valtiovarainvaliokunta, joka muodostuu eri jaostoista. Lähinnä budjetin käsittelyn yhteydessä jaostot kuulevat asiantuntijoita ja ovat asiantuntijajaostoja. Olen siitä erittäin iloinen, että on voitu toteuttaa nyt jo muutamina vuosina esittelypuheenvuorojen mahdollisuutta eli jaostojen puheenjohtajat ovat saaneet esitellä niitä asiantuntijakuulemisiin liittyviä asioita ja niitä asioita, joita on korjattu jaostossa, minkä jälkeen sitten jaoston esitykset ovat menneet useimmiten yksimielisesti valtiovarainvaliokunnassa läpi.

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin, että tätä käytäntöä voitaisiin vieläkin vähän laajentaa, että tämä ei olisi pelkästään sitä, että me toimimme näin vain budjetin yhteydessä, vaan voitaisiin tehdä näin laajemminkin. Silloin kun on kyseiseen jaostoon liittyviä lainsäädäntöasioita käsittelyssä, voitaisiin myöskin käytännössä antaa mahdollisuus jaostojen puheenjohtajille esitellä omalta osuudeltaan oman jaostonsa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Puutun vielä toiseen kohtaan eli poissaolopykälään, 48 §:ään. Tässähän tulee tämä lisäys, että puhemiehellä on oikeus erikoistapauksissa myöntää poissaoloja. En puutu tähän, tämä on hyvä muutos, mutta sen sijaan koko tähän poissaolojärjestelmään. Vieläkään meillä ei ole sitä turvaa kansanedustajilla, joka pitäisi olla. Kun kansainvälinen toiminta on lisääntynyt ja useimmat kansanedustajat joutuvat virkatehtävissä menemään ulkomaille, niin näitä ei vielä huomioida niin, kuin ne pitäisi huomioida, poissaoloissa. Sama koskee myöskin ehkä kansanedustajan muuhun toimintaan liittyviä virkatehtäviä kotimaassa. Toivoisin, että perustuslakivaliokunta voisi näihin kysymyksiin puuttua ja tehdä asialliset korjaukset, koska useimmiten ne tunnolliset edustajat, jotka haluavat tehdä todellista työtä valiokunnissa, joutuvat huonoon valoon silloin, kun he joutuvat virkatehtävissä hoitamaan asioita, kun valiokunta sattuu kokoontumaan yhtä aikaa. Valitettavasti näin joskus sattuu. Me tiedämme, että eduskuntatyö on numero ykkönen ja sitten tulevat nämä toiset tehtävät, mutta on olemassa sellaisia asioita, että kansanedustajalla, joka on kauempaa valittu, esimerkiksi Pohjois-Savosta, on joskus kuntiin liittyviä asioita, jotka liittyvät myöskin eduskuntatoimintaan.

Arvoisa puhemies! Nämä olivat eväitä perustuslakivaliokunnalle.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan työjärjestyksen muutoksen osalta ajattelin tulla tänne muutaman sanan lausumaan parista muutoksen kohteena olevasta pykälästä.

Ensinnäkin nämä valiokuntien nimikysymykset etenevät näin pätkittäin. Taannoin hieman nimiä muuteltiin, ja nyt tässä on jälleen yksi pieni muutos, tai ei ehkä ihan pieni, kahden valiokunnan nimen muutos. Liikennevaliokunta esitetään muutettavaksi liikenne- ja viestintävaliokunnaksi, jolloin se sitten vastaa vastinministeriötään myös nimeltään, ja sitten työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan nimi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnaksi. Tämä taas ei vastaa ministeriön nimeä. Meillähän on nyt jo muutaman vuoden ollut työministeriö ministeriön nimenä. Sen jälkeen, kun kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö jaettiin, sen toisesta osasta tuli työvoimaministeriö, ja sitten taannoin muutettiin työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnaksi täällä näitä asioita käsittelevä valiokunta, jolle siis kuuluvat myös tasa-arvoasiat.

Nämä nimet ovat tietysti valiokunnille tavattoman pitkiä ja hankalia siinä mielessä, kun ne eivät kuitenkaan kaikkien valiokuntien osalta vieläkään vastaa sitä vastinministeriötään. Kun tätä liikenne- ja viestintävaliokuntaa nyt näin perustellaan, niin voisi harkita, onko tällaisia nimiä, jotka ovat näin vaikeita ja pitkiä, syytä nyt ottaa käyttöön. Periaatteessa ei sille ole estettä, mutta käytännössä tietysti ongelmia jonkin verran tulee.

Tässä yhteydessä herää ajatus, miksi talousvaliokunnan nimeä ei sitten ole esitetty joksikin muuksi. Se kai voisi olla lähinnä elinkeino- ja raha-asiainvaliokunta, kun se käsittelee kauppa- ja teollisuusministeriön asiat ja pankkilainsäädännön, rahoituslainsäädännön, asiat. Edelleen esimerkiksi lakivaliokunnan nimi on hieman harhaanjohtava. Kaikki valiokunnat käsittelevät lakiesityksiä ja ovat siinä mielessä lakivaliokuntia. Lakivaliokunta voisi olla vaikkapa oikeusasiainvaliokunta, jolloin se vastaisi oikeusministeriön hallinnonalaa, jota se pääasiassa käsittelee esitysten pohjalta.

Nämä ovat sellaisia asioita, joissa nyt sitten edetään näin pätkittäin ja aina tehdään muutoksia. Kaikkeen talon ovikilvistä kaikkiin esitteisiin ja asiakirjoihin asti joudutaan tekemään painatukset ja muutokset näitten muutaman muutoksen takia; aika iso työmäärä. En varmaan tule vastaehdotusta missään vaiheessa tekemään tässä, mutta valiokunnalle ehkä tällaisia terveisiä, että näitä voisi tietysti pohtia kokonaisuutena eikä näin pätkinä ja sotkea aina näitä asioita entistä enemmän, jos se sitä nyt merkitsee.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon kiinnitän huomiota, on se, mihin jo ed. Ojala ensimmäisessä puheenvuorossa puuttui, eli esittelypuheenvuoroihin. Tämä valiokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuorojärjestelmä on tullut käyttöön varsin kohtuullisessa laajuudessa viime aikoina. En jaksa muistaa, kuinka kauan se on ollut näin merkittävästi käytössä, mutta se on erittäin hyvä. Sanoisin, että valistunut, sivistynyt ja asiallinen valiokunnan puheenjohtaja käy esittelypuheenvuorossaan läpi myös valiokunnan mietintöön jätetyt vastalauseet ja kertoo niiden pääasiallisen sisällön ja poikkeavuuden siihen nähden, mikä on valiokunnan enemmistön kanta.

Oikeastaan tässä yhteydessä voisi antaa tunnustusta esimerkiksi nykyiselle valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajalle ed. Aulalle. Hän budjettimietintöäkin esitellessään ja usein muissakin yhteyksissä esittelee myös vastalauseet sisällöltään. Tämä menettely voisi olla vielä tehokkaampaa, eli kaikki puheenjohtajat voitaisiin kouluttaa siihen, että näin tapahtuisi kaikin osin. Nimittäin tähän muutokseen, mitä nyt esitetään, että erityisestä syystä esittelypuheenvuoro voitaisiin myöntää myös vastalauseen ensimmäiselle allekirjoittajalle, sisältyy ongelmia, joita täällä jo nousi esille.

Ensinnäkin on aika usein tilanne, että on useampi vastalause ja vastalauseet ovat aivan vastakkaisia toisilleen. Nyt kun meillä on tällainen oikeisto—vasemmisto-hallitus ja oppositiossa ovat ainakin istumapaikkoihin nähden keskeltä olevat ryhmät, niin ei tällaista niinkään voimakkaasti ilmene. Mutta jos esimerkiksi seuraavassa hallituksessa ovat keskusta ja sosialidemokraatit ja eivät ole vasemmistoliitto ja kokoomus — en nyt ennakoi mitenkään vaan pohdin muuten — niin silloin todennäköistä on, että aika usein on kaksi eri suuntiinkin olevaa vastalausetta siitä huolimatta, että mainitut puolueet nyt ovat kahdeksan vuotta pystyneet kauniissa sovinnossa ajamaan tätä politiikkaa, mitä maassa on harjoitettu. Tällöin jos on kaksi vastakkaista tai hyvin erilaista vastalausetta, niin pitäisi antaa ilmeisesti molempien ensimmäisille allekirjoittajille puheenvuoro tasapuolisuuden nimissä, demokratian nimissä, tässä salissa. Sekään menettely ei taas oikein tunnu järkevältä ja sitten voi tietysti johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että kaikki oppositiossa olevat ryhmät tekevät oman vastalauseen vain siksi, että saavat pitää alussa esittelypuheenvuoron, jos on vähänkin merkittävämpi asia, ja taas jos puhemies ei sitä anna tai antaa vain jollekin, niin ollaan pikkuisen ongelmallisessa tilanteessa.

Sitten meillä on sellaisia asioita aika usein, jotka ovat periaatteessa aika merkittäviä, niin sanottuja omantunnon asioita, joissa kaikki ryhmät saattavat hajota valiokunnassa ja myös täällä. Silloin on usein niin, että se ensimmäinen allekirjoittaja saattaa olla melkeinpä kuka tahansa, mistä tahansa, ja näkökulmat voivat olla jonkin verran erilaisia. Tässäkin tilanteessa saattaa tulla joitakin sellaisia käytännön kysymyksiä, joita pitäisi etukäteen pohtia, ettei jouduta sitten täällä käymään ikään kuin sellaisten pelisääntöjen etsimistä silloin, kun asiat on viety jo niin pitkälle.

Nämä ikään kuin terveisiksi valiokuntaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvoston jäsenenä täytyy vähän puolustella tätä meidän yksimielistä esitystämme ja kiinnittää joihinkin näkökohtiin huomiota, näkökohtiin, jotka ainakin osittain olivat minulle varsin yllättäviä, että tämän laatuisia pukinsorkkia täältä nyt löydettiin.

Ensinnäkin 7 §:stä, jossa ovat valiokuntien nimet. Nythän on sillä tavalla, että suhteessa ministeriöitten nimiin, jotka muuten ovat parhaillaan eduskunnassa perustuslakivaliokunnassa valtioneuvostolain yhteydessä pykälään merkittyinä, on yksi asia, joka rikkoo sen mahdollisuuden, että tämä samankaltaisuus olisi täydellinen. Se on tasa-arvoasiat. Tasa-arvoministeri nimetään aina jostakin valtioneuvoston jäsenestä, ja meillä ei ole tasa-arvoministeriötä eikä varmasti tulekaan. (Ed. Kankaanniemi: Asuntoasiat myös!) — Asuntoasiatkin on vähän toisenlainen, koska siellä on oma lokeronsa kuitenkin ympäristöministeriössä niitä varten.

Mutta joka tapauksessa sellaista mahdollisuutta poliittisesti en näe, että tasa-arvoasiat asiana putoaisivat pois valiokunnan nimestä. Se oli erittäin merkittävä edistysaskel, kun tämä tasa-arvoasioitten merkintä valiokunnan nimeen tehtiin, ja se on siellä ja pysyy. (Ed. Kankaanniemen välihuuto) — Ed. Kankaanniemi jos on toista mieltä, niin käyttää vastauspuheenvuoron, jossa hän ilmoittaa, että hän on toista mieltä. Se on hyvin mielenkiintoinen kannanotto näin vaalien alla. Ed. Kankaanniemihän on ehdokkaana kuulemma, niin että ehkä Keskisuomalainen-lehti sitten kiinnostuu tästä aivan erikoisesti. — Mutta ihan vakavasti todettuna en näe tällaista täydellistä samankaltaisuusmahdollisuutta juuri asioitten luonteesta johtuen.

Toinen on sitten 50 § ja puheenvuorojen myöntäminen. Se lopputulos, mikä tässä on nyt kirjattuna käytännöksi, on aikaansaatavissa sillä tavalla, että kun arvoisat edustajat ovat valppaina ja tulevat odottamaan puheenvuoroa tuonne lainsäädäntöjohtajan huoneeseen riittävän ajoissa, niin pääsevät esittelemään jo ihan pelkästään valppautensa ansiosta siellä alkupäässä näkemyksensä jnp. Tässä vain sitä erityisestä syystä helpotetaan, että puhemies voi nyt myöskin, niin ymmärrän, erittäin merkittävässä asiassa vastalauseen ensimmäiselle allekirjoittajalle tämmöisen puheenvuoron myöntää. Voisin kuvitella, että sellainen asia olisi asiakirja, jossa päätetään North Atlantic Treaty Organizationiin liittymisestä, ja olisivat niin merkittävät vastalauseen sisältö ja sen perustelut, jotka olisivat varmastikin hyvin pitkät ja yksityiskohtaiset, että sen vastalauseen ensimmäisellä allekirjoittajalla olisi varmaankin tämmöinen mahdollisuus lausua debattia varten esittelyksi tarvittava aines.

Siis toisin sanoen on aika jännittävää sinänsä, että tämmöinen teksti voidaan lukea niin pragmaattisesti, että tällaisista asioista tulee henkisiä ongelmia, mutta niistä selviää. Vaaleissa ne testataan myöskin.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tasa-arvoasioitten säilyttämistä valiokunnan nimessä missään nimessä vastustanut. Totesin vain, että nimestä tulee varsin pitkä, kun se edelleen pitenee, ja siitä tulee omat hankaluutensa. Kirjoittakoon Keskisuomalainen vain, että kyllä se tasa-arvon puolella on, olisivat vain muutkin.

Arvoisa puhemies! Tuo ratkaisu, että edustajat tulevat tuntikausia aikaisemmin, mahdollisesti viisi tuntia tai muuta aikaisemmin, odottelemaan keskuskansliaan, että pääsevät ensimmäisenä saamaan puheenvuoron, mielestäni ainakaan meille maakunnista oleville ei ole kovin mahdollinen malli. On paljon tärkeämpääkin tekemistä tässä talossa kuin istua ja odottaa, että saa nimensä listaan ensimmäisenä, kun kaksi tuntia on aikaa istunnon alkamiseen. Tämä malli on sittenkin parempi, mikä on tähän esitykseen pantu. Mutta halusin tässä yhteydessä nostaa näitä asioita hieman pohdintaan. Se tuntui vaikuttavan ed. Pulliaiseen puhemiesneuvoston jäsenenä vähän koskettavalla tavalla, hänen sisimpäänsä, mutta kunnioitan ed. Pulliaista. Hän on loistava valiokunnan puheenjohtaja, tekee hyvää työtä, ja tämäkin esitys varmaan tulee hyväksytyksi, enkä ole sitä kaatamassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vaan puolivakavasti ed. Kankaanniemelle se, että loppujen lopuksi meillä on hyvin kokonaisvaltainen tehtävä täällä eduskunnassa. Me sitoudumme tähän hommaan ymmärtääkseni 24 tuntia vuorokaudessa. Joulun allakin istuttiin yli (Ed. Kokkonen: 25 tuntia!) — 25 tuntia, mikähän oli se aika, yhtä soittoa istuimme ja itse kukin täällä istui sen yön. — Kyllä tämä on niin kokonaisvaltainen juttu, ja jos siihen joitakin tällaisia pelisääntöjä voidaan yksilöidysti merkitä, niin minusta ne ovat ihan hyviä asioita.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin haluaisin yhtyä ed. Tykkyläisen kiitoksen sanoihin, jotka hän kohdisti rouva puhemiehelle. Ne pitävät paikkansa eduskuntatyön kehittämisen suhteen, ja on hyvä, että ne jäävät eduskunnan pöytäkirjoihin tässä keskustelussakin. Haluan olla siinä lämpimästi mukana.

Sitten itse asiaan sanoisin, että on varmasti hyvä, että esittelypuheenvuorokäytäntöä laajennetaan, ja on myöskin modernia, että valiokuntien nimistö seuraa aikaansa. Totta kai, kun ministeriön nimi muuttuu liikenne- ja viestintäministeriöksi, niin vastaava valiokunta muuttuu täällä. Sen, että työelämä saatiin mukaan, koen pelkästään edistysaskeleena.

Hyvä myöskin on, että poissaoloihin puututaan, mutta enpä tiedä, riittääkö se aivan, että se on näin sanottu. Tavallaan on naiivia, että sanotaan, että ainoastaan erityisistä syistä puhemies saa näin ratkaista. Minusta puhemies on valittu tehtäväänsä niin suurella kyvyllä, että hän voi sen oman harkintansa mukaan aina tehdä eikä ainoastaan erityisistä syistä. Mutta näinhän tätä vähän avarretaan ja helpotetaan kansainvälisten tehtävien hoitamista, jossa on juuri ne vaikeudet, joita täällä edellä on sanottu. Voi olla, että valiokunnan kannattaisi erityisesti tätä kohtaa hivenen miettiä, koska siinä on kyllä, mitä itse olen kerinnyt olla mukana kansainvälisessä työssä, välillä hivenen ollut jonkinlaista kompurointia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Työskentelen itse myöskin työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa, kuten vielä nyt tämä nimike kuuluu. Kun eduskuntakausi alkoi 1999, silloin valiokunnalla oli nimi työasiainvaliokunta. Kun sitten valiokunnassa olen työskennellyt, niin olen havainnut, että tämä kattaa erittäin paljon elämää, mikä kuuluu tämän valiokunnan alaan. Koko työmarkkinasektori kuuluu tämän valiokunnan alaan maalla, merellä ja ilmassa. Edelleen on kansainvälisiä yhteyksiä, yritys- ja elinkeinoelämän sektori kuuluu tähän, elikkä valiokunnan ala on hyvin laaja.

Sitten valiokunnan nimeen tuli mukaan sana tasa-arvoasiat työ-sanan lisäksi. Tasa-arvoasiat ovat aina kuuluneet ainakin tällä vaalikaudella tälle valiokunnalle, sikäli kuin ne ovat erityiskysymyksiä. Mutta totean myös sen, että tasa-arvoa moniulottuisuudessaan ei pidä nähdä vain miehen ja naisen välisenä sukupuolisena tasa-arvona, vaan kun on alueellinen tasa-arvo ja mitä kaikkia ulottuvuuksia tuolle käsitteelle voidaan löytääkin ja luoda, niin tämähän pitäisi nähdä myös kaikissa muissakin valiokunnissa. Elikkä kyllä se siinä nimessä saa olla, jos näin hyväksi nähdään ja halutaan. Mutta kun valiokunnan nimeksi tuli työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta, tämä ei antanut oikeaa kuvaa valiokunnan työtehtävistä, koska koko työmarkkinakenttä, työelämän kenttä, työttömyys, työllisyys, kaikki nämä ovat valiokunnan sektoria. Siihen liittyy yrittäjyys. Siihen liittyy koulutusta alalla. Tämä on hyvin laaja-alainen valiokunta. On verrattu, että kenttä on jotain samaa paljolti kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnalla. Eli koko elämän ja arjen kysymykset mahtuvat tähän valiokunnan kenttään, ja olisi hyvä, että valiokunnan nimi mahdollisimman oikein kuvastaisi sitä tehtäväkenttää.

Joten kun ed. Kyösti Karjula otti esille tämän sanan työelämä, pidän erittäin onnistuneena ed. Karjulan esille ottamaa sanaa, että se on nyt edes tällaisena yhdyssanan osana tullut mukaan. Tietysti ehkä nimi on vaikea pituutensa takia. Pohdimme sitä, eikö pelkkä työelämävaliokuntakin riittäisi. Se olisi ollut lyhyt ja naseva nimi ilman, että tasa-arvoasiat tai siviilipalvelusasiat, mitkä kuuluvat tälle valiokunnalle, olisivat yhtään tästä kärsineet. Mutta jos nyt halutaan, että valiokunta kantaa tuollaista pitkää nimeä, niin se toki sopii, mutta pidän erittäin hyvänä, että sana työelämä tuli mukaan kuvastamaan valiokunnan varsin laajaa, moniulotteista ja raskasta työkenttää.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran me eduskunnassa kaksikin kautta olleet kansanedustajat olemme kokeneet, että työelämän tasa-arvoasiat ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Siksi halusimme nostaa tasa-arvoasiat näkyviin valiokunnan nimeen, etteivät nämä asiat unohtuisi. Uskon, että kaikki, jotka vakavasti miettivät, joutuvat myöntämään sen, että ei meillä työelämässä tasa-arvo ole läheskään toteutunut vielä. Siellä ovat ne kaikkein suurimmat ongelmat. Siksi sen on syytä näkyä valiokunnan nimessä.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Pääsääntöisesti tämä puhemiesneuvoston ehdotus on hyvä ja kannatettava. Haluan ottaa kantaa näihin poissaolokysymyksiin, joita ed. Tykkyläinen esitteli varsin ansiokkaasti. Nykyisin, kun eduskunta kokoontuu täysistuntoon jokaisena päivänä ja valiokunnat pitävät kokouksensa likimain päivittäin, on vaikea hoitaa eduskunnan määräämiä muita tehtäviä saamatta poissaolomerkintää ainakin valiokunnan pöytäkirjoihin ja sitä myötä Internetiin. On huomattava, että eduskunnalla on suuri joukko kansainvälisiä tehtäviä ja eduskunta valitsee tai itse asiassa määrää niihin edustajansa. Tätä eduskunnan määräämää tehtävää hoitaessaan edustaja ei voi olla paikan päällä. Samoin suoraan eduskunnan alaisia laitoksia ovat Suomen Pankki, Kela ja Yleisradio, joiden hallintoon eduskunta valitsee edustajansa. Näitä tehtäviä hoitaessaan joutuu edustaja olemaan silloin tällöin pois eduskunnasta, ja kuitenkin nämä tehtävät ovat eduskunnan määräämiä tehtäviä. Asiahan täällä ymmärretään, mutta mediahan saa joskus herkullisia juttuja, kun ei kaikkia asiaan liittyviä syitä tule kertoneeksi. Kysyä sopii, onko eduskunnan pidettävä yllä järjestelmiä, joihin voidaan jos jonkinlaisessa ikävässäkin mielessä tarttua ja suurelle yleisölle yksipuolisesti kertoa.

Ed. Tykkyläiseen voin yhtyä myös toisessa asiassa, siinä, kun hän esitti kiitokset arvoisalle puhemiehelle eduskuntatyön johtamisesta ja sen kehittämisestä näinä vuosina. Haluan olla vähän parempi. Kun ed. Tykkyläinen antoi yhden kiitoksen, niin minä sanon, että kiitos kiitos.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäki puhui eduskunnan määräämästä työtehtävästä, joka on talon ulkopuolella. Tämä liittyy 20 §:ään Eduskunta-aloitteet sikäli, että alun pitäen ajateltiin seitsemän vuorokauden aikaa, jolloin kansanedustaja voisi jättää talousarvioaloitteensa siitä, kun talousarvioesitys on tuotu eduskuntaan, mutta puhemiesneuvosto pidensi ajan kymmeneen vuorokauteen juuri sen takia, että osa kansanedustajista saattaa olla näissä mainituissa virkatehtävissä.

Mutta noihin kiitoksiin haluaisin myös yhtyä, jotka ed. Tykkyläinen aloitti, ja todeta sen, että todella eduskunnan keskustelu on tullut nopeammaksi. Se on ollut enemmän dialogia ja vähemmän ehkä vain pitkiä ja paperinmakuisia puheita. Sillä tavalla nimenomaan on edetty. Tässä puhemies on vaikuttanut nimenomaan tämän suunnan määräämisessä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan nimenmuutoksesta, kun itsekin kyseiseen valiokuntaan kuulun:

Minä edustan sitä kantaa, että tärkeämpää kuin valiokunnan nimi on se kokonaisuus, jonka kanssa valiokunta työskentelee, ja riippumatta siitä, arvostaako tasa-arvoasioita vai ei. Minun mielestäni ne ovat hyvin tärkeitä jokaisen valiokunnan työsarkana ja tehtävänä.

Ed. Kankaanniemi totesi puheenvuorossaan, että valiokunnan nimi pitenee. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sehän lyhenee yhdellä kirjaimella. Voidaan sanoa, että valiokunnan nimi pitenee "elämällä", mutta lyhenee "asioilla", ainakin minun laskuoppini mukaan.

Valiokunta pohti pitkään ja hartaasti, minkälainen nimi kuvaisi kaikkein parhaiten sitä työsarkaa, jonka kanssa valiokunta työskentelee. Tarkan harkinnan tuloksena päädyttiin tähän esitettyyn työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan. Hieman pitkähän se on, mutta mielestäni kuvaa varsin mallikkaasti sitä toimialaa, minkä kanssa työskentelemme valiokunnassa.