Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosilomalaki on kansalaisen ja yksittäisen työntekijän kannalta työsopimuslain rinnalla kenties tärkein peruslaki. Lakiesityksen keskeisin tavoite on eri työntekomuodoissa työskentelevien työntekijöiden vuosilomaetuuksien tasa-arvoistaminen. Hallituksen esitys onnistuu tässä tärkeimmässä tavoitteessaan. Valiokunta ehdottaa kuitenkin vuosilomalakia koskevan hallituksen esityksen hyväksymistä eräin korjauksin, lisäyksin ja täsmennyksin ja periaatteellisin linjauksin koskien mietintöä. Muutokset ovat pääosin teknisiä, ja niillä pyritään lähinnä selventämään lainsäätäjän tarkoitusta.

Nyt tehty vuosilomalain uudistus ei ole valiokunnan mielestä riittävä, vaan laki jää edelleen liian vaikeaselkoiseksi ja monimutkaiseksi. Kun on kyse keskeisestä työelämää ja työntekijöiden hyvinvointia koskevasta laista, tulisi jokaisen työntekijän ja työnantajan voida ymmärtää sen sisältö. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa jatkaa ponnisteluja kaikkia työntekijäryhmiä tasapuolisesti kohtelevan, yksinkertaisen ja selkeän vuosilomalain aikaansaamiseksi.

Uusi vuosilomalaki laajenee koskemaan työsuhteiden lisäksi myös virkasuhteita. Lomaa ansaitaan edelleen kaksi arkipäivää tai kaksi ja puoli arkipäivää työsuhteen kestosta riippuen. Yli 15 vuotta valtiota palvelleet virkamiehet säilyttävät kolmen päivän lomaoikeutensa. Laki merkitsee parannusta osa- ja määräaikaisten työntekijöiden vuosilomaoikeuksiin. Heidän lomapalkkapohjaansa lisätään laskennallisesti esimerkiksi sairaudesta tai lapsenhoitovelvoitteista johtuneiden työstä poissaolopäivien ansiot. Lomakorvausprosentteja korotetaan puolella prosenttiyksiköllä eli 8,5:stä 9 prosenttiin ja 11 prosentista 11,5 prosenttiin. Myös kotityöntekijöiden ja työnantajan perheenjäsenten vuosilomakorvaukset paranevat ja heille turvataan oikeus pitää vuosilomaa vastaavaa vapaata. Erityisesti osa-aikaisten tilannetta parantaa se, että loman ansaintasääntöjä yhtenäistetään siten, että lomaa kertyy myös heille sellaisilta poissaolopäiviltä, jotka johtuvat esimerkiksi vanhemmuudesta, sairaudesta, kuntoutuksesta tai lomautuksesta, siis merkittävä periaatteellinen parannus. Laissa lisätään mahdollisuuksia sopia lain säännöksistä poikkeavalla -tavalla työehtosopimuksilla ja eräiltä osin myös työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella.

Mahdollisuudet loman säästämiseen lisääntyvät. Säästää voi 18 lomapäivää ylittävän osan lomastaan, jos sopii siitä työnantajansa kanssa. Valiokunta kuitenkin korostaa, että lomia ei tulisi säästää liikaa eikä kovin pitkiä aikoja. Liiallinen lomien säästäminen voi vaarantaa loman tarkoituksen toteutumisen ja johtaa jopa sairasteluun. Valiokunta haluaa, että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa seuraa tilannetta ja puuttuu asiaan, jos ongelmia ilmenee.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ehdottaa, että hallituksen esittämä mahdollisuus sopia viidennen lomaviikon pitämisestä lyhennettynä työaikana hyväksyttäisiin. Tämä yksittäinen, sinällään tärkeä asia, joka koskee vuosiloman jakamisesta ja ajankohdasta sopimista työsuhteen kestäessä, hallituksen esityksen 21 §, keskustelutti valiokuntaa paljon. Tuon mainitun pykälän 4 momentti kuuluu näin: "Työnantaja ja työntekijä saavat työntekijän aloitteesta sopia 24 arkipäivää ylittävän vuosiloman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana. Sopimus on tehtävä kirjallisesti."

Valiokunnan selkeä enemmistö päätyi hyväksymään kuitenkin tämän muutoksen, koska se korostaa työntekijän omaa aloitteellisuutta kyseisessä asiassa. Valiokunta kuitenkin korostaa mietintönsä perusteluissa, että loma tulisi pääsääntöisesti pitää kokonaisina lomapäivinä, jotta loman tarkoitus voisi toteutua. Valiokunta pitää tärkeänä, että viidennen lomaviikon luonne yhtäjaksoisena lomana säilyy eikä sitä ilman työntekijän nimenomaista toivetta ryhdytä pilkkomaan pieniin palasiin. Jotta vuosiloman tarkoitus tulee otetuksi asianmukaisella tavalla huomioon myös sovittaessa vuosiloman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana, valiokunta korostaa, että vuosilomaa ei pitäisi sopia pidettäväksi kuinka lyhyinä jaksoina tahansa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta johtuvat työajan lyhennystarpeet tulee pyrkiä hoitamaan muin keinoin, esimerkiksi osittaista hoitovapaata, työaikapankkia tai joustavaa työaikaa käyttämällä.

Asian periaatteellisen ja käytännöllisen merkityksen vuoksi ja kun voi olla mahdollista, että tätä mainittua kohtaa myöskin käytetään väärin, valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa. Lausuman mukaan "hallituksen tulee yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa seurata, millaisia sopimuksia vuosiloman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana käytännössä tehdään ja miten niissä toteutuu yhtäältä työntekijän aloiteoikeus ja toisaalta vuosiloman pitäminen sellaisissa osissa, että niillä voidaan katsoa olevan merkitystä vuosiloman työsuojelullisen tarkoituksen kannalta, sekä antaa asiasta selvitys työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2008 loppuun mennessä."

Viidennen lomaviikon osalta valiokunnan mietintöön liittyy vastalause, jossa ehdotetaan, että mahdollisuus loman pitämiseen lyhennettynä työaikana poistetaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota myös siihen, että työhallinnon toimenpiteissä olevat henkilöt jäävät vuosilomasäännösten ulkopuolelle. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus ryhtyy selvittämään, miten vastaavat etuudet voitaisiin turvata myös heille. Valiokunta esittää myös selvitettäväksi mahdollisuudet luopua vuosilomakorvausten jaksottamisesta työttömyysturvassa.

Työuupumuksen, unettomuuden ja monien muiden ongelmien, joiden juuret ovat työelämässä, yleistyminen kertovat työelämän vaatimusten jatkuvasta kasvusta ja siitä, että työstä palautuminen ei ole riittävää. Vuorotyön ja ylitöiden lisääntyminen sekä epäsäännölliset työajat hankaloittavat myös työn ja muun elämän yhteensovittamista.

Kaikki tämä korostaa vuosiloman tarvetta ja merkitystä. Vuosiloma on keskeinen väline, jolla turvataan työntekijöille mahdollisuus levätä ja virkistyä, palautua työn rasituksista sekä huolehtia työn ja muun elämän välisen tasapainon säilyttämisestä. Työntekijän ikääntyessä levon ja työstä palautumisen tarve kasvaa. Pyrittäessä edistämään työssäjaksamista ja pitämään työntekijät aiempaa pidempään työelämässä vuosiloman merkitys korostuu entisestään.

Uusi vuosilomalaki on tarkoitus saada voimaan huhtikuun 1. päivästä lukien niin, että sitä sovelletaan silloin alkavasta lomanmääräytymisvuodesta lähtien. Ensi kesän lomien pituus ja lomapalkka määräytyvät vielä vanhan vuosilomalain mukaan.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on todettu, valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause, ja sen ovat tehneet henkilöt, jotka ovat toimineet työelämässä luottamusmiehinä pitkään ja joilla on pitkä kokemus näistä asioista, miten ne toimivat työpaikkojen arjessa työnantajan kanssa. Näitä ajatuksia olisi pitänyt tänne mietintöön nyt saada. Voisi vähän sanoa, niin kuin lainausmerkeissä todeta, että kyllä teoriaherrojen kanta voitti tässä mietinnössä.

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On pakko todeta, että kyllä tämä surullinen päivä on monellakin tapaa mutta ennen kaikkea ehkä tästä isosta periaatteellisesta näkökulmasta. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja korosti, nämä ovat kaikista tärkeimpiä työelämän lainsäädäntöjä, mitä on olemassa, ja kyllä tässä nyt aukaistiin työreformille pää, että paukahtaa. Näinhän tässä tapahtuu, eli se heikoin lenkki siellä työelämässä elikkä työntekijä jätetään yksinään työnantajan armoille. Korostetaan sitten hienosti tässä mietinnössä virkistyksen, työn ja muun elämän tasapainon säilyttämistä mutta tosiasiallisesti murskataan viidennen lomaviikon merkitys kokonaan. Kyllä tämä on puhdas työreformin aukaisu. Väistämättä tässä tulee vähän ikävä ed. Lindroosia ja hänen johtamaansa valiokuntaa ja sitä mallia, millä töitä silloin tehtiin ja otettiin näihin asioihin kantaa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleensä suhtaudun teoreettisiin kysymyksiin ja myöskin teoriaherroihin ja -rouviin ihan myönteisesti. En sen paremmin itsestäni kuin valiokunnan muidenkaan jäsenien kohdalta tunnista tämän tyyppistä teoriaherran merkkiä. Olen itsekin ollut aikanaan laivateollisuuden telakalla seitsemän vuotta töissä ja olen siitä ylpeä. Tältä osin jätän tämän tyyppiset viittaukset omaan arvoonsa. Korostan nyt kuitenkin sitä, että tässä viikossa on kysymys siitä, että 24 lomapäivää pitää tulla normaalisti, ja luotan nyt kuitenkin tänä päivänä yksittäiseen työntekijään. Jos ja kun näitä ongelmia voi syntyä, niin ne laitettiin nyt tarkkaan seurantaan, löytyykö niin härskejä työnantajia, jotka sitten ikään kuin ohittavat työntekijän oman tahdon. Sitä nyt sitten jäädään seuraamaan.

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen ollut työelämässä luottamusmiehen roolissa päätoimisena ja luottamustehtävissä hyvin pitkän ajan. Eihän siitä ole kyse, onko työnantaja härski vai eikö ole. Emme pysty sitä täällä näyttämään. Mutta sitten yksittäinen työntekijä kerta kaikkiaan jopa julkisella sektorilla suhteessa työnantajaan on heikossa asemassa. Jos hänellä ei ole luottamusmiesjärjestelmää ja jos hänellä ei ole lainsäädäntöä takana, työsopimusjärjestelmää, niin on kyllä ihan turha alkaa puhua, onko se vapaaehtoista vai eikö se ole vapaaehtoista. Näin on käynyt ylitöiden kanssa, näin on käynyt työajan lyhentämisien kanssa. Näitä esimerkkejä on lukematon määrä. Siinä mielessä ed. Gustafsson sikäli on oikeassa, ed. Kangas, että kyllä se vähän teoriaherrojen höpinöitä on luottaa siihen, että työntekijä siellä saisi hänelle kuuluvat oikeudet tämän jälkeen.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos arvostamani vasemmistoliittolaiset kansanedustajat kuuntelisivat tarkasti, mitä puhuin, niin olisi käynyt ilmi se, että ei työelämä- ja tasa-arvovaliokunta enkä minäkään näe tätä asiaa nyt niin mustavalkoisena kuin te haluatte noissa puheenvuoroissa korostaa. Tähän voi käytännössä liittyä yksittäisiä ongelmia, mutta uskon, että päävaltavirta on kuitenkin työntekijälähtöinen, ja vielä toistan sitä, että tätä asiaa nyt sitten seurataan. Mutta meidän on nyt turha kehittää tästä siis sen kaltaista vastakohta-asettelua, johon nyt tähän mennessä käytetyt puheenvuorot viittaavat.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun tämä keskustelu meni teoriaherrojen puolelle, niin tässä ei varmaan voi puheenvuoroansa aloittaa, jos ei kerro omaa taustaansa. Tuntuu vähän siltä, kun näitä ensimmäisiä puheenvuoroja tässä kuunteli, että arvaako täällä edes suutansa aukaista, jos ei ole ollut pääluottamusmiehenä. Minä en ole ollut pääluottamusmiehenä mutta olen kyllä ollut OAJ-aktiivina ja olen edelleen. Olen ollut myöskin yksityinen villi yrittäjä, ja minulla ei ole ollut työntekijöideni kanssa mitään ongelmaa silloin, kun olin, enkä myöskään heiltä ole sellaista kuullut, en silloin enkä jälkeenpäin, joten tällä kokemuksella tähän asiaan otan itse kantaa.

Tähän lakiesitykseen ja työ- ja tasa-arvovaliokunnan siitä antamaan lausuntoon pitää minun mielestäni suhtautua positiivisesti. Lakiesityksen tavoitteena on, että työntekijä voi ottaa lomansa hyvin joustavasti, jopa päivittäisenä työajan lyhennyksenä niin halutessaan. On myös tärkeää, että lomaa voi halutessaan säästää. Tämä laki on siten ennen kaikkea luonteeltaan mahdollistava. Oikein käytettynä, työnantajan ja työntekijän yhteistyössä sopimana, se mahdollistaa aikaisempaa paremmin työn ja perheen ja siten työn ja muun elämän yhteensovittamisen, joka on erittäin tärkeä näkökohta. Tulee muistaa, että tässä laissa poikkeuksellisia lomajärjestelyjä tehdään vain ja ainoastaan, jos työntekijä niin haluaa. Esimerkiksi loman pitämisen lyhyempänä työpäivänä on tapahduttava vain työntekijän aloitteesta ja siitä on tehtävä lisäksi kirjallinen sopimus.

Uskon siihen, että tämä laki osaltaan tukee työnantajan ja työntekijän välistä yhteistyötä. Tänä päivänä työntekijä ja työnantaja eivät useimmiten ole enää eri puolilla, kuten joistain puheista saattaisi ymmärtää, vaan yrittävät yhdessä pärjätä kilpailluilla markkinoilla. Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, ja henkilöstön viihtyvyyden merkitys yrittäjille ja yrityksille kasvaa koko ajan, kun työvoimapula leviää uusille aloille. Henkilöstön viihtyvyyden kannalta joustavat lomajärjestelyt ovat keskeinen tekijä. Tässä mielessä on sääli, että 12 vuorokauden yhtäjaksoinen lomajakso estää sen, että joku työntekijä niin halutessaan voisi pitää lomansa esimerkiksi viikon jaksoissa.

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että työ- ja tasa-arvovaliokunta ei kyennyt tässä asiassa yhtenäiseen mietintöön. Oikeisto-oppositio tuki hallituksen esitystä, mutta vasemmistoliitto ja osa demareista jätti vastalauseen, josta henki epäluottamus työntekijän ja työnantajan kykyyn sopia lomajärjestelyistä keskenään. Itse pidän erittäin tärkeänä sitä, että sopimusvapautta kunnioitetaan, ja luotan ihmisten kykyyn sopia asioista ja päästä niistä yhteisymmärrykseen. Tähän ei tarvita nyt lakiehdotuksessa esitettyä enempää ylhäältä annettuja määräyksiä. On periaatteellisesti merkittävää, että uskomme siihen, että siellä työpaikoilla kyetään asioista yritystasolla sopimaan ja lain ei tarvitse määritellä kaikkia yksityiskohtia. Minä uskon siis työntekijöiden kykyyn ymmärtää oma parhaansa ja työnantajien kykyyn mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa työntekijöiden tahtoa tässä loma-asiassa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni silloin pitää antaa kehut, kun on niiden paikka. Haluan tässä yhteydessä julkisesti kiittää hieman tässä äsken jo parjattua valiokunnan puheenjohtajaa, joka on toiminut minun mielestäni asiassa ryhdikkäästi, ja kiittää siitä, että hän omalla äänestyskäyttäytymisellään, joka oli toinen kuin hänen oman valiokuntaryhmänsä enemmistön, äänesti sen puolesta, että paikallista sopimismahdollisuutta lisättiin tässä valiokunnan mietinnössä vastalauseessa esitettyä sääntelyä vastaan.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa työelämässä yhä useammin käy niin, että työ ottaa haltuun työntekijän, eikä niin, että työntekijä hallitsisi työtään. Työvoimasta ulosmitataan kaikki mahdollinen, ja työssäjaksaminen on suurimpia ongelmia myös käsittelyssä olevan työelämäselonteon mukaan. Tarve työkuormituksesta palautumiseen sekä työ- ja muun elämän välisen tasapainon parantamiseen on viime vuosina lisääntynyt. Työn ja perhe- sekä muun sosiaalisen elämän yhteensovittaminen on hankaloitunut työaikojen muututtua epäsäännöllisemmiksi ja ylitöiden tekemisen yleistyttyä. Myös vuorotyö ja muut päivätyöstä poikkeavat työaikajärjestelyt ovat viime vuosikymmeninä selvästi lisääntyneet.

Jotta vuosiloma voisi antaa kunnollisen katkon työhön ja palvella työkuormituksesta palautumista, on tärkeää, että se pidetään riittävän pitkissä yhtämittaisissa jaksoissa ja että lomista voidaan sopia yhteisymmärryksessä työnantajan ja työntekijän välillä.

Vuosilomalain uudistamisessa mentiin monelta osin oikeaan suuntaan. Lain uudistuksen keskeinen tavoite oli eri työntekomuodoissa työskentelevien työntekijöitten vuosilomaetuuksien tasa-arvoistaminen. Pirstaloituvilla työmarkkinoilla jalkoihin jääviä työntekijöitä uhkaa olla yhä enemmän. Vasten tahtoa tehtävissä osa-aika- ja pätkätöissä työntekijät ovat monessa suhteessa heikommassa asemassa kuin vakiintuneessa työsuhteessa työskentelevät. Uusi vuosilomalaki parantaakin monella tapaa osa- ja määräaikaisissa töissä työskentelevien asemaa, vaikka lain selkeyttämisen tarve ei näissä muutoksissa vielä poistukaan.

Uudessa vuosilomalaissa monet keskeiset seikat pysyvät ennallaan. Loman pituus määräytyy samojen periaatteitten mukaan kuin voimassa olevassa vuosilomalaissa, ja työntekijät ovat edelleen joko 14 päivän tai 35 tunnin ansaintasäännön piirissä. Alle 14 päivänä kuukaudessa tunti- tai suorituspalkalla työtä tekevien työntekijöitten lomapalkka on joko 9 tai 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden palkoista, joihin laskennallisesti lisätään saamatta jäänyt palkka sellaiselta poissaoloajalta, joka johtuu vanhemmuuteen liittyvistä syistä, sairaudesta tai tapaturmasta, lääkinnällisestä kuntoutuksesta, viranomaisen määräämästä karanteenista tai lomauttamisesta, ja tämä on erittäin merkittävä seikka.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnitti huomiota myös kahteen sellaiseen seikkaan, jotka myöskin valiokunnan puheenjohtaja täällä mainitsi, jotka suoraan eivät liity vuosilomalakiin, mutta jotka on hyvin tärkeää huomioida. Ensinnäkin vuosilomalain ulkopuolelle jäävät edelleen työhallinnon järjestämä työharjoittelu, työelämävalmennus ja työkokeilu. Näissä toimenpiteissä oleville ei siten kerry oikeutta lomaan eikä lomapalkkaan, vaikka työtä tehtäisiin jopa 40 tuntia viikossa. Valiokunta pitääkin tarpeellisena selvittää, millä tavoin julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa tarkoitettujen työnteon muotojen piiriin kuuluville voidaan turvata aivan vastaavat etuudet.

Toiseksi me pidämme tärkeänä, että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ryhtyy välittömästi selvittämään mahdollisuuksia muuttaa työttömyysturvalakia siten, että lomakorvauksen jaksotus poistetaan ja työttömyysturvaa maksettaessa huomioon otetaan vain ne vuosilomalain mukaisesti ansaitut lomapäivät, joilta työntekijä saa lomakorvausta. Nykyisellään työttömyysturvalaki johtaa kohtuuttomuuksiin, koska eri työsuhteissa työntekijän palkkataso voi vaihdella hyvinkin huomattavasti.

Vaikka valiokunta olikin mietintöä laatiessaan kohtuullisen yksimielinen, löytyi lakiesityksestä yksi suuri kompastuskivi. Loman tarkoitus, lepo ja virkistäytyminen, toteutuu parhaiten riittävän pitkän työstä poissaolon kautta. Tästä syystä esityksen perusteluissa mainitaankin, että loman antaminen kokonaisina päivinä tulee olla vuosilomalain tarkoitus huomioon ottaen edelleen pääsääntö. Parhaillaan valiokunnassa käsiteltävän työelämäselonteon käsittelyn aikana on noussut selvästi esille se, että työ uhkaa ottaa yhä hallitsevamman otteen työntekijästä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan vuosiloman ajankohdasta sopimiseen lisää joustoa. Lisäksi ehdotetaan, että työnantaja ja työntekijä voisivat työntekijän aloitteesta sopia 24 arkipäivän ylittävän vuosiloman pitämisestä lyhennettynä työaikana.

Työ seuraa mukana vapaa-aikanakin ja hallitsee myös perheen yhteistä aikaa. Esityksessä ei ole mitään rajoja työajan lyhennykselle. Lyhennys voidaan antaa vaikka kuinka pienissä pätkissä, vaikka puolen tunnin osina. Tällaiset lyhennykset söisivät kyllä vuosilomaa, mutta eivät auttaisi perheen ja työn yhteensovittamisessa lainkaan eivätkä helpottaisi muutenkaan työstä irrottautumista.

Muita osa-aikaisen loman ongelmia olisi se, kuka tekee työt loman aikana, miten kuusipäiväinen lomaviikko muunnetaan asianomaisen työaikajärjestelmän huomioon ottavaksi vapaa-ajaksi ja miten lomapalkka ja työ- tai virkaehtosopimuksen mukainen lomaraha tältä ajalta lasketaan ja maksetaan. Esityksen mukaan loman antamisesta osapäivänä voitaisiin sopia vain työntekijän aloitteesta. Käytännössä olisi kuitenkin mahdotonta valvoa, kuka aloitteen tosiasiassa tekee. Vaatimus sopimuksen tekemisestä kirjallisena ei takaa millään muotoa sopimisen asianmukaisuutta.

Näillä perusteilla tein valiokuntakäsittelyssä vastalauseen, jossa esitetään 21 §:n 4 momentin poistamista. Vastalauseen allekirjoittivat myös valiokunnan vastuuntuntoisimmat ja työelämää hyvin tuntevat sosialidemokraattiset jäsenet, mistä syystä näille kolmelle edustajalle ihan julkinen kiitos suoraselkäisyydestä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kansanedustajan työssä tulee harvoin kiitoksia ja vielä vähemmän edustajatovereilta. Kiitoksia ed. Mustajärvelle tästä. Oli ilo laittaa nimittäin tähän vastalauseeseen nimi ihan asiaperusteisesti, sen mukaan, mikä tässä on ajatuksena, ja tulen huomenna kannattamaan siinä vaiheessa, kun tämä tulee yksityiskohtaiseen käsittelyyn, että tämä 21 §:n 4 momentti poistetaan tästä. Mutta siihen muutama perustelu.

Enstäinkin tässä mietinnössähän on kuvattu joitakin asioita ihan hyvästi ja tänne tulivat ne asiat, mitä valiokunnan puheenjohtaja kuvasi ja ed. Mustajärvi, jotka liittyvät näihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Tällä hetkellähän työharjoittelussa ja yhdistelmätuella, tukityössä, ei tule vuosilomia. No, tukityössä tietyssä osiossa tulee, joutuu maksamaan, mutta monissa näissä työvoimapoliittisissa toimenpiteissä ei kerry. Sen takia nämä jotenkin pitäisi saada myös siltä osin ikään kuin työssäolon piiriin, koska siellä hyvinkin pitkiä jaksoja ollaan niissä toimenpiteissä, taidetaan jossakin tässä mietinnössä kuvatakin, että jopa 18 kuukautta, ja sinä aikana jos ei vuosilomaa tai sitä vastaavaa aikaa, jolta tulee korvausta, ole, niin se on täysin kohtuutonta. Valiokuntahan otti tähän yksimielisen kannan. Tämmöinen pitäisi sitten hallituksen toimesta valmistella ja selvittää, miten se toteutetaan.

Sitten ihan muutamia periaatteita, mitkä liittyvät tähän mietintöön. Minusta vaikka on ne jalot periaatteet, mitä tässä kuvataan ihmisen levontarpeesta, jaksamisesta — ja myös työelämäselontekoa kun ollaan valmistelemassa, siinä tulleet näkökohdat — niin tässähän mennään just 180 astetta toiseen suuntaan. Toissapäivänä työelämävaliokunnassa työministeriön edustaja — satuin tätä asiaa kysymään — totesi muuten saman, jotta näillä toimenpiteillä mennään just toiseen suuntaan kuin sanallisesti ja nätisti kuvattuna meidän pitäisi mennä. Silloinhan me eduskunnassa olemme tekemässä vääriä päätöksiä. Jos yhtään kuuntelee niitä viisaita, jotka kuvaavat, mihin ollaan menossa ja mihin meidän pitäisi olla menossa, me teemme just semmoista, että me lainsäädännöllä vaikeutamme niiden ihmisten työssäjaksamista ja heikennämme työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Ainakaan semmoisessa minä en halua olla mukana enkä tule olemaankaan.

Tässä 21 §:n 4 momentissa puhutaan sopimisesta. Itse pitkään pääluottamusmiehenä olleena ja työpaikkoja hyvin paljon kiertäneenä otan yhden esimerkin: Pohjois-Karjalassa on yksi suhteellisen iso putiikki, semmoinen yli 30 henkeä töissä. Siellä — tästä ei ole vielä pitkä aika — kolme vuotta sitten oli noin puolella, kaikilla, jotka olivat viimeksi tulleet, tehty jopa semmoinen työsopimus, jossa todettiin, jotta vuosilomaa on kesällä kaksi viikkoa, kaikki muu pitää pitää talvella. Sitten kun nämä ihmiset kertoivat sitä ja selvitin asiaa, niin onneksi tämä työnantaja tajusi, että tämä sopimus on mitätön. Nimittäin ei sellaista työsopimusta voida tehdä. Sitten työsuhteen sisällä voidaan sopia näin tehtäväksi, mutta ei niin jotta työsopimuksessa etukäteen nuijitaan se kiinni, jotta nämä ihmiset eivät saa kuin kaksi viikkoa kesälomaa eli 12 päivää.

Tämä kuvastaa sitä mentaliteettia, jota senkin tasoisessa yrityksessä, jossa on jo sen verran paljon työntekijöitä, aiottiin tehdä, puhumattakaan siitä, miten sitten semmoisissa yrityksissä, joissa on muutama työntekijä. Kyllä siinä se sopiminen tarkoittaa sitä, jotta se on yhtä kuin se, mitä työnantaja haluaa. Siinä ei ole paljon nokan koputtamista, jos aikoo töissä olla. (Ed. Holmlund: Ei pidä paikkaansa!) Se ei edes tule julki tänne: vaikka kuinka hieno ponsi kirjoitetaan, että työmarkkinajärjestöt ja kaikki jne. seuraavat, ei tule edes raporttia siitä, koska se on vaan teoriaa.

Sen takia kun lainsäädännön pitäisi turvata heikomman oikeus, sen pitäisi turvata sille heikommalle lenkille vähimmäisturva, niin tämmöinen sanahelinä, joka tässä nyt on, on yhtä tyhjän kanssa ja ihan hömppää. Minä näin koen sen, kun mennään oikeaan työelämään. Sen takia jo tänä päivänä työntekijä on voinut sopia — mikään vuosilomalaki ei kiellä sitä — jaettavaksi sitä lomaansa. Jos ei lähde riitauttamaan, on hyvä yhteistyö, niin mikään ei ole estänyt sopimasta millaisiin pätkiin hyvänsä pätkimästä näitä, vaikka se 12 päivääkin jaettaisi, jos se työntekijä sopii sen näin. (Ed. Holmlund: Se on lainvastaista!) — Missään laissa ei lue, että ei saa sopia. Sen takia haluaisin kokoomuksen edustajan näyttävän sen lainkohdan, joka kieltää tänä päivänä sopimasta joitakin asioita työntekijän kanssa, jos hän haluaa. (Ed. Holmlund: Vuosiloman pienin yksikkö on arkipäivä, yksi kokonainen arkipäivä!)

Kun työntekijää pitää suojata, lain pitää suojata, antaa vähimmäisturvaa, niin tämä vie sen vähimmäisturvankin nyt siitä pois. Se vie ihan oikeasti, koska usein tässä sopimustilanteessa sen työntekijän tahto on sama kuin sen työnantajan tahto. Mutta tästä on valiokunnassa kinattu ihan riittävästi, ja harmittaa siinä mielessä, jotta tässä työreformi etenee, niin kuin ed. Korhonen totesi. Tässä puretaan semmoista suojaa, mikä pitäisi suomalaisessa työelämässä vielä olla ihmisillä. Muistan hyvästi, että kun näitä esikeskusteluja käytiin, niin ymmärsin kyllä, jotta porvaripuolellakin nähtiin, että kyllä se yksi päivä on oikein hyvä asia, mutta jostain ihmeen syystä nyt tuntuukin, että ei se enää olekaan: vaikka viiden minuutin pätkissä pidetään loma tai on mahdollista pitää. Tämähän johtaa nimittäin joissakin pienissä työpaikoissa siihen, jotta todellisuudessa se viides lomaviikko häviää pois ja se tehdään siis työajan lyhennyksinä. Se tarkoittaa sitä, että sama työhän tehdään siellä ja lomalla ei ole mitään merkitystä siinä, se on häivytetty pois. On päästy siihen tulokseen, mitä porvarit ajoivatkin, jotta maksetaan rahana se loma. Elikkä tämä joissakin paikoissa tulee tapahtumaan näinpäin.

Oleellinen muutoshan tässä vanhaan lakiin on se, jotta kun aikaisemmin puhuttiin vuosilomasta, niin nyt puhutaan lyhennetystä työajasta, eli voidaan ottaa lyhennettynä työaikana. Sehän on ihan eri asia kuin mikään vuosiloma. Murentuu koko tämä viidennen viikon merkitys lomana.

Sen takia tässä väkisin on joutunut olemaan eri mieltä, vaikka olisi kuinka halunnut olla mietinnön takana yksimielisesti eikä tuommoisia vastalauseita allekirjoittaa. Mutta kun valitettavasti täällä niin kuin semmoiset porvarilliset kovan linjan muutoksen suunnat ovat Suomessa näköjään vallalla ja menossa eteenpäin, niin ei tämmöiseen voi alistua ja lähteä mukaan.

En usko, että tällä tehdään yhtään hyvää. Jos joku kertoisi lisäarvon, mikä tällä tehdään sillä tavalla työssäjaksamisen osalta ja paremman työelämässä kestämisen osalta, kun joudutaan väkisin pohtimaan, miten tämä suomalainen yhteiskunta pärjäisi ja ihmiset kestäisivät, niin olisi kiva kuulla se: miten tämä jaksamiseen auttaa. Sen takia olen ehdottomasti tämän vastalauseen kannalla ja toivon, että mahdollisimman monellekin tässä avautuisi niin kuin kissanpojalle silmät niin kuin edellisessä kuntalakijutussa.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuosilomalain uudistus valmisteltiin kolmikantaisesti, ja lain uudistuksen keskeinen tavoite on eri työntekomuodoissa työskentelevien työntekijöiden vuosilomaetuuksien tasa-arvoistaminen. Lakiehdotus merkitseekin parannusta osa- ja määräaikaisten työntekijöiden vuosilomaetuuksiin. Samalla parannetaan kotityöntekijöiden ja työnantajan perheenjäsenten vuosilomakorvauksia ja lomaoikeuksia.

Uudistettukin vuosilomalaki on varsin monimutkainen, vaikka valiokunta sitä teknisesti parantelikin. Kun ottaa huomioon, että vuosilomalaki on niin keskeinen työelämää säätelevä laki, joka koskettaa lähes jokaista suomalaista jossain elämänvaiheessa, soisikin, että laki olisi sellainen, että jokainen työntekijä, virkamies ja työnantaja voisi sitä ymmärtää. Siksi onkin tärkeää, että työtä lain yksinkertaistamiseksi edelleen jatketaan.

Valiokuntakäsittelyn aikana nousi esille huoli työhallinnon järjestämässä työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa ja työkokeilussa työskentelevien henkilöiden lomaoikeuksista, niitä kun ei kerry käytännössä. Valiokunta pitääkin tarpeellisena sen selvittämistä, millä tavoin näitten mainittujen työntekijöiden oikeuksia riittävän yhtäjaksoiseen vapaaseen ja vapaa-ajalta maksettaviin etuuksiin voitaisiin turvata.

Arvoisa puhemies! Lailla parannetaan työntekijöiden mahdollisuuksia lomansa jaksotukseen ja ajoitukseen. Käsitykseni mukaan se edesauttaa työssäjaksamista, työssä viihtymistä. Kiistanalainen vuosiloman neljä viikkoa ylittävän osan pitäminen yksittäisinä lomapäivinä tai lyhyemmälle ajallekin pätkittynä on nimenomaan mahdollistava lainsäädäntö. Työntekijälle siis annetaan mahdollisuus pitää lomansa myös pätkittynä, ja viides lomaviikko voidaan työntekijän niin halutessa pitää yksittäisinä päivinä tai esimerkiksi kuukauden ajalle kahden tunnin mittaisiksi työajan lyhennyksiksi jaksotettuna. Yksilöllisten tarpeiden mukaan työntekijä voi tällä tavoin sovittaa yhteen työtä ja perhe-elämäänsä tai harrastuksiaan.

Vastalauseellaan vasemmistoliitto siis vastustaa työntekijän vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä omaan työaikaansa. (Ed. Kangas: Ei vastusta!) — Valitettavasti vastustaa. — Ja mikä valitettavinta, myös kokeneet ja arvostamani jotkut sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet ovat tähän vasemmistoliiton agitaatioon lähteneet mukaan. (Ed. Esa Lahtela: Se on tiedosta ja kokemuksesta!) — Pykälä on siis mahdollistava pykälä, joka selkeästi rajaa viidennen lomaviikon jaksottamisen työntekijän aloitteesta tapahtuvaksi ja vieläpä kirjallisesti sovittavaksi. Lait tehdään noudatettaviksi. Mahdollisten väärinkäytöksien varalta valiokunta lausunnossaan velvoittaa hallituksen ja työmarkkinajärjestöt seuraamaan, miten työntekijälähtöisyys toteutuu ja minkälaisissa jaksoissa viidettä lomaviikkoa pidetään.

Arvoisa puhemies! Keskustan valiokuntaryhmä tukee yksimielisesti kolmikantaisesti valmisteltua ja tasapainoista työministeri Filatovin esitystä. Samalla kuitenkin toteamme, että laki on edelleen joiltakin osin vaikeaselkoinen, ja toivomme, että työmarkkinajärjestöt jatkavat edelleen työtään vuosiloma-asioiden kehittämiseksi. Keskusta kunnioittaa tätä kolmikantaista valmistelua ja on omalta osaltaan valmis kehittämään lainsäädäntöä edelleen sen pohjalta.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela tuntui syyttävän vuosilomalain sisällöstä porvareita. Haluan huomauttaa, että tämä on ministeri Filatovin alaisuudessa valmisteltu lakiesitys ja se on hallituksen esityksenä tänne annettu. (Ed. E. Lahtela: Valitettavasti!)

Hallituksen esitys uudeksi vuosilomalaiksi on vihdoin edennyt valiokunnassa täysistuntokäsittelyyn saakka. Pitkästä käsittelyajasta huolimatta valiokunta on tehnyt hallituksen esitykseen verrattain vähän muutoksia. Valiokunnan hallituksen esitykseen tekemät muutokset ovat pitkälti teknisluontoisia tarkennuksia. Esityksen taustalla on kolmikantaisen vuosilomalakikomitean mietintö, jonka työ sekavan ja vaikeaselkoisen vuosilomalain kansantajuistamiseksi on valitettavasti hyvästä yrityksestä huolimatta jäänyt edelleen keskeneräiseksi.

Kuten perustuslakivaliokuntakin on lausunnossaan todennut, laki on edelleen liian vaikeaselkoinen ja monimutkainen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta onkin aivan aiheellisesti pitänyt tärkeänä, että edelleen yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa jatketaan ponnisteluja tasapuolisen mutta samalla yksinkertaisen ja selkeän vuosilomalain aikaansaamiseksi.

Vuosilomalaki on varsin keskeinen työelämää ja työntekijöiden hyvinvointia koskeva laki, joka jokaisen työntekijän, virkamiehen ja työnantajan tulisi voida ymmärtää. Koska laki koskee kaikkia työntekijöitä ja työnantajia, sen tulee olla niin selkeä, että kuka tahansa voi ilman kallista konsulttiapua ymmärtää lain säädökset ja vieläpä laskea oikein vuosilomapalkat ja -korvaukset. Uudistettunakin vuosilomalaki on varsin monimutkainen, ja siitä on niin työntekijöiden kuin työnantajienkin vaikea hahmottaa, mitä säännöstä missäkin tilanteessa tulisi noudattaa. Tämä on kuitenkin hyvä alku.

Omalla tavallaan vanhaan vuosilomalakiin tehdyt lukuisat korjaukset sekä nyt säädettävä uusi vuosilomalaki ovat osoitus niistä muutoksista, joita työelämässä on viime vuosikymmeninä tapahtunut. Epätyypilliset pätkä- ja osa-aikatyöt ovat lisääntyneet, mikä puolestaan on aiheuttanut tarpeen huolehtia myös näiden työntekijöiden vuosilomaoikeuksista. Uusi laki tuokin parannusta osa- ja määräaikaisten työntekijöiden vuosilomaoikeuksiin.

Valiokunta on halunnut kiinnittää erityistä huomiota myös niihin työnteon muotoihin, jotka eivät ole työ- tai virkasuhteita. Vuosilomalain soveltamisalaan eivät kuulu muun muassa työhallinnon järjestämä työharjoittelu, työelämävalmennus ja työkokeilu. Näistä ei siten kerry oikeutta vuosilomaan eikä vuosilomapalkkaan, vaikka työtä tehtäisiin jopa 40 tuntia viikossa. Koska työjakso voi käytännössä olla jopa 18 kuukautta, on valiokunta katsonut tarpeelliseksi selvittää, miten edellä mainituille julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa tarkoitettujen työnteon muotojen piiriin kuuluville voidaan turvata oikeus riittävään yhtäjaksoiseen vapaaseen ja vapaan ajalta maksettaviin etuuksiin.

Arvoisa puhemies! Vuosilomalaki on luonteeltaan pakottavaa lainsäädäntöä, ja siitä poikkeaminen on mahdollista vain laissa erikseen määritellyissä tapauksissa. On tietenkin selvää, että vuosilomalakia paremmista ehdoista voidaan sopia sekä työehto- että työsopimuksissa silloin, kun kysymyksessä ovat työtekijän kannalta lakia paremmat ehdot. Vuosilomalain kantavana periaatteena on työntekijän suojelu, ja oikeus vuosilomaan on osa perustuslaissa säädettyä työaikasuojelua.

Suurimmaksi pulmakohdaksi valiokunnan työssä muodostuivat vuosiloman jakamista koskevat säännökset. Hallituksen esityksen 21 §:n 4 momentissa säädetään, että työnantaja ja työntekijä saavat työntekijän aloitteesta kirjallisella sopimuksella sopia 24 arkipäivää ylittävän vuosiloman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana. Osa valiokunnan jäsenistä katsoi, että työntekijältä tulisi evätä tämä mahdollisuus, vaikka hän itse katsoisi menettelyn itselleen parhaiten sopivaksi. Perusteeksi on tarjottu muun muassa epäilystä siitä, että työnantaja pakottaisi tai painostaisi työntekijän pitämään osan vuosilomastaan kohtuuttoman pienenä silppuna. Niihin muutamiin epäileviin puheenvuoroihin, joissa vastaavaa pelkoa on täällä esille tuotu, voin todeta, että tänään minuun otti yhteyttä eräs työnantaja, yrittäjä, joka oli hyvin huolissaan siitä, takaako tämä 4 § nyt sen, että työntekijä saa pitää vuosilomansa niin pienenä silppuna kuin itse haluaa ilman, että työnantaja voi siihen vaikuttaa. Tällaisiakin näkemyksiä tästä laista on esitetty.

Valiokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa esitetään ... (Ed. Mustajärvi: Huoli on yhteinen!) — Tämä kuvaa pikemminkin sitä, että valitettavan moni ihminen on edelleenkin vanhoissa juoksuhaudoissa ja aika kaukana tämän päivän työelämäkysymyksistä. — Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa esitetään 4 momentin poistamista. Tämän momentin poistaminen tarkoittaisi käytännössä siis sitä, että vuosilomaa ei saisi edes työntekijän aloitteesta sopia pidettäväksi yhtä arkipäivää lyhyemmissä jaksoissa. Sopimisen rajoittaminen tässä yhteydessä on täysin perusteetonta ja johtaisi siihen, että työnantaja ei lakia noudattaessaan voisi suostua vuosiloman osan pitämiseen lyhennettynä työaikana, vaikka työntekijän itsensä ja hänen perheensä kannalta järjestely olisi järkevää ja perusteltua. En ymmärrä, millä tavalla tällainen ratkaisu voisi olla työntekijän edun mukaista. Poistamalla 4 momentti nimenomaan evätään työntekijältä mahdollisuus toimia oman tahtonsa ja etunsa mukaisesti.

Kuten hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, vuosilomalain lähtökohta on lain säännösten pakottavuus. Lain säännöksistä poikkeaminen työehtosopimuksin, työsopimuksin tai muulla tavalla on mahdollista vain niiden säädösten osalla, joissa nimenomaisesti niin säädetään. Pakottavuus merkitsee käytännössä sitä, että sopimus tai sopimusehto, jolla vähennetään työntekijän lain säädöksellä turvattua oikeutta tai etuutta, on mitätön. Tämä tarkoittaa sitä, että ilman 4 momentin säädöstä suostumalla työntekijän pyyntöön saada pitää osa vuosilomasta lyhennettynä työaikana työnantaja syyllistyy lainvastaiseen menettelyyn. Toisin sanoen se, että työpaikalla voitaisiin työnantajan ja työntekijän kesken sopia jotain muuta, kuin mitä laki sallii, on mielestäni täysin lainvastaista ja puheet siitä aika vastuuttomia. En henkilökohtaisesti ainakaan millään voi allekirjoittaa sitä, että jos vuosilomalakiin on jotakin kirjattu, niin käytännössä olisi sallittua menetellä jotenkin toisin. Tällainen sopimusehtokin on mitätön, niin kuin aivan selvästi vuosilomalaki asian ilmaisee.

Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, osapäivinä pidettävä loma antaa vain mahdollisuuden työaikojen joustavampaan käyttöön ja pääsääntönä olisi edelleen kokonaisina päivinä pidettävä vuosiloma. On syytä muistaa, että 4 momentin mukaan sallittua olisi sopia vuosilomapäivien pitämisestä lyhennettynä työaikana vain 24 arkipäivää ylittävän loman osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa lyhennetyn työajan sallimista kuuden vuosilomapäivän osalta. Jos vielä muutetaan päivät kokoaikatyön mukaisiksi työtunneiksi, kyse on enimmilläänkin 48 tunnin ajasta.

En mitenkään jaksa uskoa, että tämä tiukin reunaehdoin sallittu joustomahdollisuus romuttaisi täysin vuosilomalain alkuperäisen tarkoituksen, niin kuin aika monien puheenvuorojen perusteella täällä joku ulkopuolinen olisi saattanut kuvitella ja luulla. Kyseessä on niin suppea osuus vuosiloman kokonaismäärästä, että työntekijän oikeus omasta aloitteestaan pitää osa vuosilomastaan lyhennettynä työaikana ei mitenkään vaaranna työntekijän riittävää yhtäjaksoista lepoaikaa. Lähtökohtana tulee olla myös se, että työntekijöillä on oltava oikeus lain estämättä itse halutessaan sopia ajankäytöstään.

Momentissa tarkoitettuun sopimukseen perustuva työajan lyhentäminen on myös varteenotettava keino sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämän vaatimuksia erityisesti silloin, kun työajan lyhentämistarve on tilapäinen. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista tuleekin tukea kaikin mahdollisin keinoin. Tutkimusten mukaan työhyvinvointia edistää myös se, että työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön sekä ajankäyttöön. Silloin, kun joustavuus on ilmiselvästi kaikkien etu, sitä ei tule pakottavalla lainsäädännöllä tarpeettomasti rajoittaa.

Pelot siitä, että uuden vuosilomalain turvin silputtaisiin vuosilomaa pieniin paloihin, ovat vähintäänkin liioiteltuja. Työntekijän pakottaminen pitämään osa vuosilomaansa kohtuuttoman pienissä pätkissä ei ole lain mukaan edes mahdollista. Laittomuuden lisäksi tällainen toiminta osoittaisi käytännössä heikkoa työnantajan moraalia ja lyhytnäköisyyttä. Kaikkein parasta sekä työilmapiirin että työn tuottavuuden kannalta on se, että työntekijät viihtyvät työpaikalla, kokevat työn mielekkääksi ja saavat mahdollisuuksien mukaan itse vaikuttaa työhönsä ja ajankäyttöönsä. On myös huomionarvioista, että lain 20 §:n 2 momentissa säädetään sekä kesäloman että talviloman antamisesta yhdenjaksoisena, jollei työn käynnissäpitämiseksi ole välttämätöntä jakaa sitä osaa kesälomasta, joka ylittää 12 arkipäivää, pidettäväksi yhdessä tai useammassa osassa.

Arvoisa puhemies! Jotta lain henki ja kirjain mahdollisuudesta pitää osa vuosilomasta lyhennettynä työaikana toteutuisi, niin kuin lainsäätäjä on edellyttänyt, on työelämä- ja tasa-arvovaliokunta liittänyt mietintöönsä lausuman. Lausumassa edellytetään, että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa seuraa, millaisia sopimuksia vuosiloman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana käytännössä tehdään ja miten niissä toteutuu työntekijöiden aloiteoikeus ja vuosiloman pitäminen sellaisissa osissa, että niillä voidaan katsoa olevan merkitystä vuosiloman työsuojelullisen tarkoituksen kannalta. Hallituksen edellytetään antavan asiasta selvityksen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2008 loppuun mennessä. Lausuma on mielestäni hyvin perusteltu ja kertoo erinomaisesti siitä, että valiokunta edellyttää, että vuosiloman merkitystä työntekijän lepoaikana ei tule eikä saa romuttaa. Samalla valiokunta saa tärkeää tietoa myös mahdollisista muutostarpeista tai lain kaipaamista lisäyksistä ja selvennyksistä.

Arvoisa puhemies! Olisin ollut kannattamassa myös vuosilomalakikomitean mietintöön sisältynyttä ehdotusta siitä, että 24 arkipäivää ylittävä loman osa voitaisiin työntekijän aloitteesta maksaa myös rahana. Poliittinen soppa velloi kuitenkin niin sakeana, että tämä asia jätettiin hallituksen esityksen ulkopuolelle. Siitä on siis turha puhua oikeastaan sen enempää. Edelleen siis työntekijälle, joka haluaisi ottaa yhden viikon lomastaan mieluummin rahana kuin vapaana, on vastattava, että se ei ole lain mukaan mahdollista. Hyvää tarkoittavia rajoituksia eivät valitettavasti kaikki työntekijätkään ymmärrä. (Puhemies koputtaa)

Uuden vuosilomalain myötä mahdollisuudet vuosiloman säästämiseen lisääntyvät. Valiokunta on mietinnössään valitettavasti nähnyt tämän pikemminkin uhkana kuin mahdollisuutena. Itse näen tämän kuitenkin myönteisenä valinnan vapautena ja mahdollisuutena halutessaan säästää osa lomastaan pidettäväksi pidempänä yhtäjaksoisena säästövapaana. Tämä mahdollistaa myös normaalia radikaalimman irtioton työelämän oravanpyörästä. Vaikka säästövapaan ajankohdasta (Puhemies koputtaa) tuleekin pääsääntöisesti sopia työntekijän ja työnantajan kesken, on työntekijälle kuitenkin säädetty subjektiivinen oikeus määrätä vapaan ajankohdasta siltä varalta, että yhteisymmärrystä ei synny. Tämä takaa työntekijälle mahdollisuuden käyttää säästönsä silloin, kun itse katsoo sen tarpeelliseksi.

Kiitos, arvoisa puhemies, otan sen huomioon, olen aivan juuri loppumetreillä.

Oikein käytettynä tämä mahdollisuus lisää myös työhyvinvointia ja jopa ehkäisee työssä loppuunpalamista.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: On omasta asenteesta kiinni, näkeekö vuosilomalain säädökset uhkana vai mahdollisuutena. Itse näen ne mahdollisuutena ja uskon, että edustan aika pitkälti sitä käsitystä, miten nykyajan työelämässä käytännössäkin ajatellaan.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron erityisesti siksi, että halusin tässä palauttaa mieliin sen ajan, jolloin tämän hallituksen esityksen voimassa olevan lain synty oli. 70-luvun alkupuolella käytännössä nimittäin oli niin, että olin silloin valtioneuvostossa vielä nuorempana esittelijänä kuin olen nyt valmistelemassa tätä esitystä työmarkkinajärjestöjen ehdotuksen pohjalta, ja olin läsnä siinä, kun ministeri esitteli, muistaakseni Seija Karkinen, tämän esityksen presidentti Urho Kekkoselle. Sen ajan demokratiaan liittyi vielä se, että valtioneuvoston esittelijöillä saattoi olla mahdollisuus olla myös eduskunnassa valiokunnan sihteerinä. Olin sosiaalivaliokunnassa sivutoimisena sihteerinä ja vahdin, ettei tätä ehdotusta, jonka olin valmistellut loppumetreillä ja käännättänyt ruotsiksi, eduskunnassa muutettu, eikä sitä silloin muutettukaan. Näin tämä laki tuli voimaan ja on viimeisiä työelämän lainsäädäntöjä, jotka 70-luvun alkupuolella tulivat niin, että niitä ei ole kovin ratkaisevasti muutettu.

Silloin alettiin kiinnittää yhä enemmän ja ihan oikein huomiota siihen, miten työntekijä voi työpaikalla. Muistan hyvin Timo Laatusen puheenvuorot siitä — hän oli silloin STK:n puheenjohtaja — että tulee työvoimapula, ja tähän työvoimapulaan, kun keskusteltiin ulkomaalaisista tai jostakin muusta vaihtoehdosta, vaihtoehdoksi tuli sitten se, että naiset kutsuttiin kotoa suomalaiseen työelämään. Säädettiin lasten päivähoitolaki pari vuotta myöhemmin, ja silloinhan muun muassa kansanterveyslaki tuli voimaan, laki työsuojeluvalvonnasta, työsuojeluhallinnosta, ja Työsuojeluhallitus perustettiin Tampereelle. Silloin työelämä sai sellaisen perustan, ja syy oli silloinkin se, että työ oli raskasta, vähän toisella tavoin raskasta kuin se on nyt. Muun muassa 60-luvulla tehtiin selvityksiä siitä, että suomalainen mies kuoli keskimäärin 66-vuotiaana silloin, ja tähän haluttiin sitten saada käytännössä parannusta. Silloinkin oli kysymys siitä, että työvoimaa piti pitää kunnossa, suomalaista miestä kunnossa, ja sitten kutsuttiin todellakin nämä naiset kotoa töihin.

Näin on jatkettu muutamia vuosikymmeniä ja ollaan tässä tilanteessa, jossa on tullut pätkätyö ja entistä epävarmempi olo työpaikoilla ja tämä työuupumus, jota koetetaan monin eri tavoin käytännössä ehkäistä. Käytännössä tilanne on se, että kunnon loma on entistä tärkeämpi, siis se, että sinun pitää pystyä pitämään lomaa. Nythän erilaisissa tutkimuksissa on todettu se, että riippumatta kovinkaan paljon työtehtävistä, koska tietokone on paperitehtaissa ja monissa muissakin kuin pelkästään konttoreissa se, jonka pohjalta työtä tehdään, aivot ovat työssä paljon enemmän rasittuneita, ja suomalaiset tutkimusten mukaan nukkuvat liian vähän. Toisin sanoen tämä loman tarve ei ole suinkaan poistunut, vaikka työ sinänsä fyysisesti on tullut helpommaksi.

Aivan kuten monissa selvityksissä on myös todettu, työn ja vapaa-ajan välinen raja on myös tullut vaikeammaksi sen takia, että matkapuhelimet ja sähköpostit ja muut aiheuttavat käytännössä sen, että vaikka henkilö on lomalla, niin voi olla, että hän ei käytännössä ole lomalla, koska hän ei voi paeta sitä, että joku soittaa hänelle myös silloin, kun hän on omasta mielestään lomalla. (Ed. Gustafsson: Kannattaa laittaa kännykkä kiinni!) — Kyllä, mutta sitä ei voi aina pitää kiinni, ja on olemassa myös sellainen kuin tuntematon soittaja, eli et voi tietää edes, kuka soittaa. — Tämä mahdollistaa käytännössä sen, että tämä työ ja vapaa-aika eivät ole sillä tavoin selkeästi rajattavissa.

Kun katsoin tätä hallituksen esitystä ja valiokunnan mietintöä, niin vuosiloman määräytymisperiaatteet, sellaisina kuin niitä on vuosien mittaan jonkin verran muutettu, säilyvät samoina. Yksityinen ja julkinen sektori, valtio ja kunnat, on laitettu tähän samaan lakiin, mikä varmasti on ihan oikein. Varsinaisia valtion työntekijöitähän on nykyisin enää vähän yli 100 000, ja kunnan töissä on 450 000, ja loput ovat tavalla tai toisella yksityisen palveluksessa.

Tämä laki, kuten täällä puheenvuoroissa on todettu, sinänsä selkeyttää tätä tilannetta niin paljon kuin nykyisin työmarkkinajärjestöt pystyvät selkeätä lainsäädäntöä tekemään, koska työelämä on myös monessa suhteessa entistä kirjavampi.

Täällä on nyt paljon keskusteltu tästä lakiehdotuksen 21 §:n 4 momentista, josta näkee hyvin, että siinä on ponnisteltu, jotta löydetään sellainen ratkaisu, joka voisi tyydyttää kaikkia osapuolia. Tässä säännöksessä lukee, että he saavat työntekijän aloitteesta sopia, siis työnantaja ja työntekijä, tästä 24 arkipäivää ylittävästä vuosiloman osasta, ja sitten vielä on tehty tähän yksi virke lisää, että sopimus on tehtävä kirjallisesti. Jos olisi sillä tavoin, voisi sanoa, täysin tasa-arvoinen, normaali tilanne, niin silloinhan tämän pitäisi käytännössä toimia niin, että työnantaja menettelee niin, että työntekijä voi menetellä käytännössä niin kuin tässä lainsäännöksessä sanotaan.

Todennäköisesti ponsi on hyväksytty yksimielisesti, mutta sitten on jätetty tämä vastalause, ja siinä on tätä epäröintiä. Kun nyt tätä tiedustelin, niin ilmeni, että epäröintiä ei ole ainoastaan joillakin palvelualoilla, vaan myös ylempien toimihenkilöitten taholla, kun tullaan työnantajan kanssa vastakkain ja toinen sitten omasta aloitteestaan esittää, voitaisiinko kirjallisesti sopia, etten sitä loman loppuosaa pidäkään. Se, että työmarkkinajärjestöt eivät tästä ole voineet sopia, osoittaa sitä, minkälaisia jännitteitä suomalaisessa työelämässä on.

Tässä on yritetty löytää ratkaisu, jonka valiokunnan puheenjohtaja täällä esitteli. Uskon, että valiokunta on enemmistöllään tehnyt parhaansa. Mutta kun nyt olen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassakin ollut, niin uskon myös, että nekin, jotka ovat vastalauseen tehneet, ovat vilpittömällä mielellä, joten tämä on tällainen molempi—parempi-tilanne, mutta jonkunlainen ratkaisuhan pitää tehdä, ja valiokunnan enemmistö on ottanut tämän lähtökohdan ja edellyttää, että annetaan tästä selvitys. Mutta tietysti pitää myös olla niin, että siinä samanaikaisesti pitäisi olla toimenpide-ehdotuksia tarvittaessa siitä, miten tässä päästäisiin eteenpäin, koska on näköpiirissä se, että työvoimasta todellakin on pula, ja vaikka ihminen haluaisi olla töissä, niin kuin lain mukaan on 68 ikävuoteen asti mahdollista, niin kerta kaikkiaan ei pysty, kun terveys ei anna myöten. Jos se koskee ylempiä toimihenkilöitä, niin silloin on kysymys siitä, miten tätä luovuutta ja muuta työelämässä on, ja siinä tämä hyvä loma on kyllä tarpeeseen ja tärkeä asia. Me pidämme liian vähän lomaa. Me emme riittävästi sitä arvosta, voin sen sanoa omasta kokemuksestani. Olen tullut sen loman tärkeyden suhteen ihan toisenlaisiin johtopäätöksiin kuin joskus muulloin.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! En käy kertaamaan paljon asioita, mitä tästä vuosilomalaista on tässä puhuttu. Mutta sanoisin näin, että kun on kuunnellut tätä keskustelua, niin voi sanoa, että kunpa työmarkkinat ja kaikki työpaikat olisivat sellaisia kuin ed. Holmlund ne kuvailee, ja varmasti hänen omassa yrityksessään työt näin käyvätkin ja kaikki hommat onnistuvat ja pelaavat ja siellä ollaan varmaan tasapuolisia ja voidaan sopia ihan aidosti. (Ed. Holmlund: Aivan varmasti!)

Tästä vuosilomalaista, vaikka koetin kuinka haeskella — puheenjohtaja Gustafsson luetteli kyllä pitkän joukon kaikkea, mitä hyvää tästä löytyy — kiteytettynä voisi sanoa, että pätkätyöläisille ja muille epätavallisessa työsuhteessa oleville täältä löytyy hyviä eväitä ja uutta, mutta tavalliselle duunarille, toimihenkilölle ja virkamiehelle ei mitään muutosta, ei mitään uutta eikä parannusta. Ehkä voisi sanoa myöskin niin, ettei tämä kyllä minusta selkeytä yhtään vuosilomalakia siitä nykyisestä pätkääkään, vaan yhtä kimurantti tämä on kuin entinenkin. Sitten kun otetaan huomioon nämä miinukset, mitä tässä on, niin kyllä minä sanoisin, että tämä on sittenkin miinusmerkkinen kokonaisuus tässä.

Tässä täytyy sanoa, että sosiaalinen sekä työsuojelullinen katsantokanta ei puolla tätä toimintaa ja tämän pykälän, tämän 21 §:n 4 momentin hyväksymistä. Se muotoilu on niin, että loman voi ottaa pätkinä, ja se tarkoittaa tasaisesti laskien, että kun ottaa 12 minuuttia päivässä, niin päästään siihen, että viikko menee vuoden aikana niin, ettei kukaan huomaa mitään, ja varmaan ne samat työt tulee tehtyä sinä aikana, jos työaikaa lyhennetään päivittäin 12 minuuttia. Tämä on niin kuin äärimmillään mahdollista. Tietenkin se voi olla mahdollista vielä lyhempinä pätkinä, jos sitten on toisia kokonaisia päiviä siellä seassa, niin että pystytään jopa minuutin pätkiin jakamaan.

Kun täällä on ollut niin auvoisia ja kauniita näkemyksiä suomalaisista työpaikoista ja yrityksistä, niin minä kerron vaan 20 vuoden ammattiyhdistyskokemuksella, noin 12 vuotta paikallisjärjestön puheenjohtajana olleena, jolloinka oli 20 eri ammattiosastoa, noin 4 000 jäsentä, ja olin heidän puheenjohtajanaan. Olen käynyt sadoilla, ellen tuhansilla työpaikoilla oman ammattini puitteissa ympäri Suomea. Uskon tietäväni ja tuntevani suomalaisen työelämän ja yritykset kohtalaisen hyvin enkä luota suomalaisiin työnantajiin pätkääkään, valitettavasti en pätkääkään!

Tämä tapahtuu niin isoilla kuin pienillä työpaikoilla, myös julkisella puolella. Joka päivä kuullaan julkiselta puolelta viestejä siitä, kuinka työnantaja, niin kunnat kuin valtiokin, kaikissa pikkuasioissa koettaa kiristää. Etupäässä vielä kaikkein hankalimmassa asemassa ovat nämä ylemmät toimihenkilöt, joittenka kohdalta muun muassa Akava ja STTK ilmoittivat suoraan, että he ovat ehdottomasti vastaan tätä työministerin tekemää muutosta tähän 4 momenttiin. Siis tämä on työministerin muotoilu. Minun mielestäni myöskin työministeriä on jymäytetty. Hän on vähän hyväuskoinen näissä asioissa kanssa, ei tunne suomalaista yritysmaailmaa ja työelämää sillä tavalla, että tietäisi, minkälaisessa paikassa tavalliset ihmiset ovat.

Kun tästä asiasta on tänään uutisoitu lehdissä, olen saanut useita puhelinsoittoja, ja kaikissa on ollut aivan sama viesti: ei pitäisi missään tapauksessa avata ja tehdä tästä tämmöistä Lex Tiilikaista. Minusta tässä tehdään Lex Tiilikainen, koska tämä on keskustan valiokuntaryhmän vetäjän, ed. Kimmo Tiilikaisen aloitteesta taikka toimenpiteillä tehty tämä muotoilu. Me muut olisimme hyväksyneet tämän yhden päivän, joka oli pitkälti esillä, ja myöskin osa keskustan ryhmästä oli sitä mieltä, että yhtä päivää lyhempiä lyhennyksiä ei voida tehdä, mutta (Ed. Holmlundin välihuuto) valitettavasti loppumetreillä sitten tämä asia ei käynyt. Ongelmia tästä tulee ihan varmasti, ja tällaiselle seurantaryhmälle sanoisin, että hölynpölyä! Ne ongelmat eivät varmasti tule esiin niillä työpaikoilla, joilla niitä sopimuksia tehdään, ne eivät sieltä julkisuuteen ja eteenpäin tule kuin aivan murto-osista.

Yleensä ne työnantajat ja työntekijät, jotka niitä sopimuksia tekevät, ovat sellaisessa asemassa, että niistä asioista ei hiiskuta eikä muualle kerrota, ja se on vain arveltava ja mietittävä, kuinka tasa-arvoista se toiminta siellä työpaikoilla on. Valitettavasti minulla ei ole ihan yhtä hyvä usko kuin teillä on siitä tasapuolisesta sopimisesta. Kuten sanoin, olen tutustunut yli 30 vuoden ajan kaikestaan näihin yksityisiin työpaikkoihin, minulla on niitä kymmenkunta takanapäin. Täytyy sanoa ed. Gustafssonille puheenjohtajana: Ed. Satonen antoi teille kehut, mielestäni hyvin vaarallista, hyvin vaarallista. Jos tämän Aamulehti kuulee, että ed. Satonen on kehunut teitä, niin se on ... (Ed. Gustafsson: Sama vaalipiiri!) — Niin, sama vaalipiiri, se on erittäin vaarallista. Pitää aina olla niin kuin varuillaan; jos kokoomuslainen edustaja kehuu demaria, niin silloin on tehty väärä päätös. (Ed. Gustafsson: Se on minun kohdallani niin harvinaista herkkua!) — No kyllä joo, mutta toivottavasti sitä herkkua ei osu minun kohdalleni koskaan. (Ed. Satonen: Siitä ei ole pelkoa!)

Puhemies! Ed. Mustajärvi teki vastalauseen. Olisin ollut vähän toisenlaisen muotoilun kannalla niin, että olisi voitu hyväksyä se, että yhtä päivää lyhempiä lyhennyksiä ja lomia ei voi tehdä eikä pitää, mutta koska sellaista esitystä nyt ei sitten tullut, niin jouduin yhtymään ed. Mustajärven vastalauseeseen, jossa todetaan, että olisi poistettu kokonaan tämä 4 momentti. Myöskin se muotoilu, sen jälkeen, jos se poistettaisiin, antaisi oikeuden yhden päivän loman pitämiseen, pätkissäkin se olisi mahdollista. (Ed. E. Lahtela: Se oli hyvä puhe!)

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Myös minulle, niin kuin ed. Rönnille, on tullut paljon kirjeitä ja sähköpostiviestejä, ja ovat työntekijät pitäneet kokouksia, että tätä viidettä viikkoa ei saa sopia näin kuin se aiotaan nyt sopia. Sellainen huoli on pitkin Suomenniemeä nyt olemassa.

Täydellisessä maailmassa työntekijät ja työnantajat ovat tasaveroisia sopimuskumppaneita, jotka yhdessä voivat ratkaista asiat molempia hyödyttävällä tavalla. Valitettavasti emme elä täydellisessä maailmassa, ja meillä pitää olla lakeja, jotka suojaavat työntekijää. Työperäiset sairaudet, kuten loppuunpalaminen, ovat nykyään yleisiä, niin kuin täällä on todettu. Samaan aikaan meillä on satojatuhansia työttömänä. Työelämä menee yhä kovemmaksi. Vaikka esitys lähteekin siitä, että loman lyhentämisen pyyntö tulisi aina työntekijältä, tulisi totuus olemaan monella työpaikalla toinen. Työnantajalla on monia keinoja painostaa työntekijät tekemään haluamallaan tavalla. Hallituksen esitys ei edes ota kantaa siihen, kuinka pitkän työpäivän lyhennyksen tulee olla. Käytännössä työnantajan etu olisi pitää se lyhyenä, jolloin työteho ei laskisi käytännössä ollenkaan, mutta vuosilomassa tehtäisiin merkittäviä säästöjä.

Ed. Holmlundille sanoisin, että ei ainoastaan duunareitten arkeen tämä sopiminen vaikuta, myös akateemisilla aloilla on tehty jopa tutkimus, jonka mukaan työntekijät tekevät erittäin paljon siellä palkatonta ylityötä. Nämä puolituntiset tai vartit, jotka esitys mahdollistaa, katoaisivat hyvin helposti sinne maksamattomien ylitöitten joukkoon. Sen sijaan vuosilomaa on vaikeampi jättää pitämättä, ja se onkin todella tärkeä työntekijöitten hyvinvoinnin kannalta. Juuri akateemisilla aloilla ovat työntekijät ja työnantajat tähän asti keskenään sopineet. Yleensä akateemisen koulutuksen saaneet henkilöt ovat ylempiä toimihenkilöitä. Hekään eivät ole pärjänneet työnantajan kanssa sopimisessa, vaan tekevät ylitöitä, joista ei saa palkkaa, ja näin tulee myös käymään kesäloman osalta, puhumattakaan sitten, jos se työpaikan siivooja menee sopimaan asioista; hän on vielä huonompi sopija työnantajan kanssa. Tällaista paikallisen sopimisen ja joustamisen kulttuuria ei saa päästää tavallisten duunareitten arkeen, mieluummin tehdään niin, että akateemisten työntekijöitten asemaa pitää tältä osin parantaa eikä joustamista levittää muualle.

Arvoisa puhemies! Kun halutaan lisätä joustoja kilpailukyvyn nimissä, joustajana on aina työntekijä. Vaikka tämäkin esitys vaikuttaisi lisäävän työntekijän vapauksia ja mahdollisuuksia, tulee käytäntö olemaan useissa tapauksissa aivan päinvastainen. Loppuunpalaminen ja stressit ovat nyt suuria, kuten totesin, yhteiskunnan ongelmia, ja tämä esitys toteutuessaan lisäisi niitä edelleen. On mahdotonta valvoa työpaikoilla todella, että tehtäisiin nämä ratkaisut, niin kuin tässä mietinnössä on todettu.

Toteaisin myös lopuksi, että ennen kaikkea tämä on pienten työpaikkojen suuri ongelma, ei niinkään isojen työpaikkojen. Siellä on luottamushenkilöt ja ammattiosastot ja asia ehkä sillä lailla hoidossa. Itse olen ollut 12 vuotta työpaikan ammattiliiton hallituksessa. Siellä pieniltä työpaikoilta tuli jatkuvasti kirjelmiä, että pitäisi joko ammattiliiton toimitsijan taikka sitten työsuojelutarkastajan mennä työpaikoille ulkopuolelta kertomaan, että asiat eivät ole täällä kunnossa, kun eivät siellä itse uskalla.

Ed. Lahtela täällä totesi yhden esimerkin: Työpaikalla tiedettiin, että asiat eivät ole kunnossa, mutta ei uskallettu niihin puuttua. Sitten ulkopuolinen tuli ja totesi, että tämä on laitonta. Sitten työnantaja vasta muutti asioita. Näitä on paljon Suomenniemellä tällaisia työpaikkoja.

Esa Lahtela /sd:

Herra puhemies! Ed. Holmlundille voisi todeta muutaman asian. Hän näki kovin ruusuisina nämä ajatukset, mitä tässä on esitetty. Todellisuudessa, jos puhutaan vaikka akateemisista ja yliopiston toimihenkilöistä, niin siellähän on niin kova tilanne — siksi ovat muuten vastustaneetkin tätä — hehän ovat tavallaan turvattomia siellä, koska heillä ei ole aseita. Duunaripuolella sentään löytyy vielä tukea sen verran tänäkin päivänä, että siellä on solidaarisuutta olemassa, voivat tukeutua, jopa joukkovoimaa käyttäen jelpata kaveria. Mutta kun mennään ylemmäs toimihenkilöpuolella, siellä ei olekaan kavereista tukea. Sen takia siellä muun muassa loppuun palamista tapahtuu yllättävän paljon. On jo nyt jouduttu ikään kuin sopimaan, työnantaja on sanonut, että hei, nyt tämä homma hoidetaan näin ja sillä sipuli.

Mutta sen verran voisi todeta tässä, jotta mikään laki muuten ei tänäkään päivänä pakota siihen, jos työntekijä vaikka sopii työnantajan kanssa, että hän ei ota vuosilomaa ollenkaan, hän ei pidä lomaa ollenkaan, jos ei se ihminen riitauta, niin kukaan ei pysty menemään väliin siihen. Vaikka hän on yhtä kyytiä kymmenen vuotta työssä, ei kukaan tule siihen väliin. (Ed. Holmlund: Sopimus pitää!) Sen takia lait turvaavat vähimmäisehdon, ja näihin voidaan tarvittaessa puuttua, jos työnantaja lähtee tekemään pahemmin ne asiat. Sen takia puhutaan vielä vähän aidanseipäästä, jotta ikään kuin laki jotenkin pakottaisi jotain tekemään. Tässä on ihan riittävän väljät valtuudet olemassa.

Mutta joskus pitää ihmistä nimittäin suojata itseltäänkin, se pitää muistaa. Minkä takia on tehty tieliikennepuolella niin, että kiekot pyörii siellä, katsotaan, miten paljon ihminen ajaa, minkä takia on työsuojeluun tehty hirveän tiukat säännökset joistakin asioita? On siksi tehty vaikka joistakin turvalaitteista sellaiset, että ne suojaavat näitä ihmisiä. On nimittäin semmoisia ihmisiä, jotka vähät välittäisivät mistään suojista, mutta ne on vaan tehty, koska katsotaan, että ihmistä pitää suojella siinä tapauksessa tapaturmilta. Työaikalait on tehty sitä varten, että suojataan ihmisiä ahneudelta itseänsä vastaan, ja tieliikennepuolella sattuu aina vahinkoja, eivät ihmisen rajat kestä. Tässä kun on se ajattelu, että myydään mahdollisesti se viides lomaviikko, niin sillä on kuitenkin pohjimmiltaan pyritty suojaamaan ihmistä, antamaan määrätty vapaa-aika, että ihminen pystyy lepäämään ja kasaamaan itsensä.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni nimesi tämän lain ja sen pykälän Lex Tiilikaiseksi. Kyllä siinä on pikkaisen tämmöistä ansiotonta arvon nousua, koska itse tunnustan, että tämä on arvostamani työministeri Filatovin hyvä esitys, johon oli helppo yhtyä ja jota oli helppo tukea. Ed. Rönni myös kuvaili tuota valmisteluvaihetta ja siinä esillä olleita kompromisseja, mutta ei ollut mitään taetta siitä, että semmoinen mahdollinen lisäys tai kompromissi olisi myöskään johtanut yksimieliseen valiokunnan mietintöön, joten näin mentiin hallituksen esityksen mukaan, niin kuin homma kuuluu.

Huoli ihmisten työssäjaksamisesta on varmasti meillä yhteinen, mutta se näkökulmaero tässä keskustelussa on tullut esille. Itse edustan sitä näkökulmaa, että silloin, kun ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön, työnsä ajoittumiseen ja myös lomien jaksottumiseen ja ajoittumiseen, se edesauttaa sitä työssäjaksamista. Ja tämä ihmisen suojelu itseltään: joka tapauksessa neljä viikkoa lomaa täytyy pitää niin kuin ennenkin, ja jos sitten sen yhden viikon haluaa pätkiä erilaisissa tilanteissa lyhyemmäksi, niin se on suotava.

Esa Lahtela kaipasi näitä esimerkkejä. Esimerkiksi kun on vaikka semmoinen tapaus, että yksinhuoltajaäidin lapsi aloittaa koulun, mikä on erittäin suuri muutos sen lapsen elämässä, niin voi olla hyvinkin perusteltua, että tämä äiti haluaa vaikka sen kuukauden ajan lyhentää työaikaansa 2,5 tunnilla, jotta se kouluunlähtö siitä lähtee sujuvasti rullaamaan. Myös erilaisissa harrastuksissa ihmisillä voi olla tarpeita, että jonain aikana vuotta tehdään vaikka lyhennettyä työpäivää tai otetaan niitä yksittäisiä lomapäiviä. Tämä täytyy mahdollistaa, ja tämä laki sellaisen mahdollistaa.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle sen verran, kun hän edelleen luo sitä mielikuvaa, että jos työnantaja ja työntekijä sopivat keskenään asiasta, joka on lainsäädännön vastainen, se jotenkin sen asian legitimoisi, niin näin se ei todellakaan ole. Vuosilomalaki sanoo ihan selkeästi, milloin sopimus on mitätön, ja se sopimus on mitätön riippumatta siitä, onko sitä riitautettu vai ei. Silloin minun tulkintani mukaan sopimus on myös lainvastainen.

Jukka Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Oma näkemykseni nyt keskustelun tässä vaiheessa on se, että tämän vuosilomalain sinällään merkittävä yksityiskohta koskien vuosiloman jakamista on nyt noussut niin korkeisiin sfääreihin, että se ei ole enää suhteessa itse siihen asiaan. Uskon itse kuitenkin, että tämän päivän suomalaisessa työelämässä 80—90-, varmaan 95-prosenttisesti asiat pyritään hoitamaan hyvin ja tyylikkäästi. Jos ja kun niitä ongelmia varmaan joillakin työpaikoilla sitten syntyy, niin niitä nyt sitten seurataan ja arvioidaan.

Puhemies! Haluan ihan eduskunnan pöytäkirjoihin todeta, että me todella yritimme saada yksimielistä mielipidettä hallituspuolueitten kesken, ja tämä viimeinen työministerin hyväksymä muotoilu tähän pykälään olisi ollut seuraava: "Työnantaja ja työntekijä saavat työntekijän aloitteesta sopia 24 arkipäivää ylittävän vuosiloman osan pitämisestä puolikkaina lomapäivinä siten, että tällainen lomapäivä vastaa puolta työntekijän työvuoroluettelon mukaisesta työpäivästä. Sopimus on tehtävä kirjallisesti." Mutta tähän muotoiluun ei löytynyt hallituspuolueitten kesken yksimielisyyttä, joten silloin päädyimme tähän hallituksen esityksessä olevaan momenttimuotoiluun.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aika pitkälle voin yhtyä ed. Gustafssoniin siinä, että tästä yhdestä lomaviikosta ja sen jakamisesta on noussut elämää suurempi kysymys. Toki olen edelleen sitä mieltä, että se on periaatteellisesti merkittävä nimenomaan siltä kannalta, kuinka paljon luotetaan työntekijöiden ja työnantajien keskinäiseen kykyyn asioista sopia, ja siinä meillä on selkeä näkökulmaero niiden kanssa, jotka ovat tästä vastalauseen jättäneet.

Mutta lähinnä pyysin tämän puheenvuoron sen takia, että kun täällä ed. Lahtela kovasti vetoaa siihen suuntaan, että työntekijöiden asema menee kohtuuttoman heikoksi, jos tätä lomaa ei pidä yhtäjaksoisesti pitkään, niin kyllä nostaisin sen asian esille, että kyllä tänä päivänä Suomessa on valtava määrä pienyrittäjiä, jotka eivät koskaan ole pitäneet niin pitkää lomaa yhtäjaksoisesti kuin tässä on tämä kahden viikon lomakin jo ensinnäkin. Toki he ovat toki omasta valinnastaan pienyrittäjiä. Mutta silloin, kun itse olin grilliyrittäjä, niin jos olisin pitänyt kahden viikon loman yhteen jaksoon, pistänyt grillin kiinni, minä olisin saanut pistää sen loppuajakseni kiinni. Kyllä siinä se ihmisen oma työpanos on niin keskeinen, että kyllä minä todella olisin huolissani siitä, miten siellä on sitä jaksamista. Se asia helposti unohtuu, koska se ei ole tämän lainsäädännön piirissä.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tuolla työhuoneessa tätä keskustelua, niin voin tietysti yhtyä näihin kahteen viimeiseen puheenvuoroon hyvin pitkälle. Mitä pidemmälle tämä keskustelu ikään kuin eteni, sitä heikommin itse ymmärsin sitä todellista sisältöä, mikä täällä on. Itse jäin miettimään sitä, kun on ollut mahdollisuus olla ikään kuin molemmilla puolilla pöytää, edustaa työnantajaa ja taas toisaalta itse olla työntekijänä, niin minun mielestäni täällä on nyt haluttu ehkä keinotekoisesti sotkea asioita aika paljonkin.

Tämä viimeinen ed. Satosen puheenvuoro: Tiedän pk-yritystoiminnasta aika paljon ja pienyrittäjyydestä nimenomaan, jopa yhden henkilön yrittäjyydestä, niin että tiedän, että siellähän ei nyt lomista voida puhua juuri lainkaan. Ne ovat joitakin hetkellisiä vapaapäiviä, mitä siellä voidaan useimmiten pitää.

Mutta eräs ongelma kyllä kieltämättä minun mielestäni on siinä, että jos tätä ei millään tavoin ole määritelty, saattaa olla, niin kuin jotkut täällä ovat tuoneet esiin, että jopa muutamalla tunnilla halutaan pätkiä. Se vaihtelee niin paljon suurista yrityksistä pienyrityksiin. Riippuu siitä, minkälainen henki on ja minkälainen on omistaja. Uskoisin näin, että suurissa yrityksissä tämä ongelma ei tule tulemaan esille lainkaan. Mutta tämä, mitä valiokunnan puheenjohtaja täällä esitti: minua hämmästyttää, että siitä ei edes päästy yksimielisyyteen, koska se olisi kuitenkin määritellyt tarkasti sen tilanteen.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan Jukka Gustafssonin näkemyksiin on helppo yhtyä, että tämä yksi yksityiskohta on noussut nyt aivan liian suureksi kysymykseksi. Myös valiokunnan puheenjohtajan kuvaus tuosta prosessista on pitkälti oikea. Juuri noin se on mennyt.

En myöskään halua kiistää täällä tätä kokeneitten luottamusmiesten kokemusta näistä ongelmista. Totta kai heihin otetaan yhteyttä silloin, kun työpaikoilla on ongelmia. Mutta tässä maassa onneksi on vielä kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä, jotka tekevät töitä. Varmasti tähän joukkoon valtaosa mahtuu sellaisia, joilla se oma vaikutusmahdollisuus on aito. Sitä joukkoa tällä lakiesityksellä halutaan palvella. Se, että ei määritellä sitä, onko se minimi yksi päivä vai neljä tuntia vai mitä se on, jättää harkintavaran sille yksilölle. Ei valiokunta eikä koko eduskunta pysty päättämään Suomen 2,5 miljoonan työntekijän puolesta, mikä heille on hyvää. He itse tietävät sen.

Anne Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen kiteytti mielestäni erittäin hyvin tämän kokonaisuuden. Kaikkea ei voi eikä pidäkään määritellä lainsäädännöllä. Toki on syytä katsoa, että tietyt reunaehdot kuitenkin sitten toteutuvat sikäli, että äärimmäisyyksiin ei mennä.

On myös aivan totta se, mikä viime puheenvuoroissa on tullut esille: yhden pykälän yksi momentti on noussut nyt kohtuuttoman suureen arvoon tässä keskustelussa. Kuitenkin tässä vuosilomalain uudistuksessa on myös paljon hyvää matkassa. On saatu parannettua pätkä- ja osa-aikatyötä tekevien lomaetuisuuksia. Muihinkin asioihin on kiinnitetty mielestäni erittäin tärkeästi huomiota.

Yksi asia minua on jäänyt tässä keskustelussa vaivaamaan: kommentit siitä, että työpaikoilla ei uskalleta ottaa asioita puheeksi, ja erityisesti se, että tämä on pienien työpaikkojen ongelma. Varmasti se on joissakin pienissä työpaikoissa ongelma, mutta haluan korostaa sitä, että ei turhaan leimattaisi pieniä työpaikkoja. Erittäin moni pieni työpaikka on todella hyvä työnantaja. Asiat sovitaan yhdessä työnantajan ja työntekijöiden kanssa kahvipöydässä joka ikinen päivä, ja silloin kissat nostetaan pöydälle, kun on siihen aihe. Ei tarvitse tehdä turhaa byrokratiaa ja kapulaa asioista. Puolin ja toisin pystytään ottamaan asiat puheeksi.

Ehkä meidän tulisi yhä enemmän miettiä sitä, miten Suomessa voisimme lanseerata hyviä työelämäkäytäntöjä, miten niistä tulisi tapoja työpaikoille. Silloin me voisimme välttää tämän tyyppisen keskustelun kuin täälläkin on tänään salissa käyty, vastakkainasettelun. Loppuviimeksi kuitenkin lähes joka työpaikalla työnantajan ja työntekijän edut ovat yhteisiä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt tämä olkoon viimeinen puheenvuoro tämän asian yhteydessä. Ensiksikin suuri osa näistä työnantajista on ihan ok, hyviä, niin kuin täällä on todettukin, mutta lainsäädännönhän pitääkin lähteä sen heikomman lenkin suojelemisesta siellä. Homma voi hoitua luonnostaan, totta kai se hoituu monessa muussakin asiassa, mutta meidän pitää lainsäädäntöä rakentaa siltä pohjalta, mitkä ovat ilkeimpiä tapauksia ja ketkä ihmiset joutuvat kaikkein kurjimpaan asemaan, heitähän me suojelemme. Niin kuin tässä yhteiskunnassa muutenkin, jos on terve ja pärjää hyvin, niin mitä me niistä olemme huolissamme? Mehän olemme huolissamme niistä heikoista, jotka tarvitsevat apua.

Sitten toinen juttu. Tässä astutaan, vaikka tämä kuinka on pikkuinen pykälä, semmoisen ajatuksen yli, jotta minusta se ei enää vuosiloma-nimikkeellä, jos se on työajan lyhennystä. Ne pitäisi pitää erillään. Ja vanhempainvapaat ja tämmöiset — pitää olla jotkut muut elementit kuin lähteä vuosilomaa käyttämään joihinkin koulujärjestelyihin tai muihin, koska silloin meillä tämä systeemihän ei ole toimiva. Seuraava askelhan tehdään sitten, jotta onhan muitakin, että voitaisiin osa vaikka äitiyslomasta pitää vuosilomana, että eikös tämä ole niin kuin näin päin? Tämähän syö itseänsä pikkuhiljaa noin ajatuksena. Sen takia kyse on tässä siitä, että nyt lähdetään lyhentämään työaikaa. Jos pidetään 10 minuuttia, puoli tuntia, tunti vuosilomaa, niin mitä lomaa se on?

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlund äskeisessä puheenvuorossaan puhui vähän mutta asiaa. Valiokunta käsittelee työelämäselontekoa, ja juuri siellä meillä on tarpeen ottaa esille se kehityssuunta, miten sitä työelämää voidaan kehittää sillä tavalla, että ihmiset jaksavat töissä paremmin, viihtyvät paremmin. Meillä on valiokunnassa kuultukin muutamia erittäin hyviä esimerkkejä suomalaisista yrityksistä, mitkä ovat panostaneet työntekijöitten jaksamiseen. Nämä samat yritykset ovat sellaisia perheyrityksiä, jotka pärjäävät ja pärjäävät vielä tässä globaalissa kilpailussa. Työnantajan ja työntekijän etu on tulevaisuudessa yhteinen. Meidän ei missään tapauksessa pitäisi omalla keskustelullamme täällä koettaa semmoisia vanhakantaisia jakolinjoja repiä auki. Se aika on ollutta ja mennyttä. Nyt on yhdessä työpaikoilla molempien osapuolten katsottava, miten se työpaikka voi säilyä tulevaisuudessakin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Tiilikaisen kanssa samaa mieltä. Yli 30 vuotta yrittäjänä olleena sanon, että yrittäjät ja työntekijät varmasti järjellä hoitavat asiat. Ei tarvita muita.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluaisin todeta sen, että niin työntekijät kuin työnantajatkin ovat erilaisia. Kaikki me olemme ihmisiä. Se pitää aina muistaa tällaisessa tilanteessa. Minun mielestäni lainsäädännön tarkoitus on tulla apuun monta kertaa sellaisessa tilanteessa, kun nämä, sanoisiko näin, jollakin tavoin ihmissuhteet eivät kohtaa eikä päästä sopimukseen. Tämähän lainsäädännön periaatteellinen tarkoitus minun mielestäni on. Minä tiedän sen, että ainakin Pohjanmaalla, missä on hyvin paljon pk-yrittäjiä, tunnetaan ja ymmärretään se tilanne, ja monet työntekijät ovat lähteneet joustamaan, kun siellä on hyvin paljon alihankintayrityksiä jne. Se on ilman muuta selvää. Mutta on joskus sellaisia henkilöitä, jotka eivät tätä ymmärrä, ja kun elävässä elämässä meitä on monenlaisia, myös tässä talossa, niin tiedän sen, että joskus on hyvä, että puhemiesneuvosto antaa jonkinlaisia säännöksiä ja määräyksiä siitä, miten meidän pitää täällä käyttäytyä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin nyt vielä otan kantaa tuohon 21 §:n 4 momenttiin, että tämän meidän mietintömme momentin mukaan "- - niin sanotun viidennen vuosilomaviikon voisi pitää osapäivinä, jos siitä työntekijän aloitteesta sovitaan työnantajan kanssa. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että sovittaessa loman pitämisestä tulee ottaa huomioon vuosiloman työaikasuojelullinen tarkoitus, ja korostetaan, että pääsääntönä tulee edelleen olla kokonaisina päivinä pidettävä vuosiloma. Valiokunta yhtyy perusteluissa ilmaistuun näkemykseen vuosiloman tarkoituksesta ja kokonaisina päivinä pidettävän loman merkityksestä levon, työstä palautumisen ja virkistymisen kannalta."

On mielestäni kuitenkin hyvä, että 21 §:n 4 momentti jätettiin lakiin, vaikka siitä kovasti keskusteltiin, sillä kyllä todellinen työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen edellyttää tätä momenttia. Kyllä jokainen varmaan ymmärtää mahdollisimman pitkän yhtenäisen vapaan virkistävän merkityksen, mutta elämässä tapahtuu monenlaista ja joskus työajan lyhentäminen on tarkoituksenmukaista. Olen hyvin tyytyväinen, että puheenjohtaja teki tässä kompromissin ja tämä saatiin jäämään sinne momentiksi.