Sosiaali- ja terveysministeri  Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi raha-automaattiavustuksesta annettua lakia vuodelta 2001. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään keventämään ja yksinkertaistamaan raha-automaattiavustusten hakumenettelyä ja päätöksentekojärjestelmää. Lisäksi on tavoitteena parantaa avustusten käytön valvonnan edellytyksiä ja selventää sosiaali- ja terveysministeriön ja Raha-automaattiyhdistyksen vastuita avustusjärjestelmässä.

Raha-automaattiavustuksia jaetaan vuosittain miltei 300 miljoonaa euroa noin 760 järjestölle ja säätiölle terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Jako- ja valvontamenettelyssä on Raha-automaattiyhdistyksellä keskeinen asema. Avustushakemukset toimitetaan Raha-automaattiyhdistykselle, joka käsittelee ne ja tekee niiden perusteella vuosittain jakoehdotuksen sosiaali- ja terveysministeriölle. Lopullisen jakopäätöksen on tehnyt ministeriön esittelystä... (Hälinää)

Kiitoksia. — Eli lopullisen jakopäätöksen on tehnyt ministeriön esittelystä valtioneuvoston yleisistunto. Raha-automaattiyhdistys maksaa avustukset ja valvoo avustusten käyttöä. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on ohjata ja valvoa Raha-automaattiyhdistystä avustusten valmistelun ja käytön valvonnan osalta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on teettänyt Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnasta laaja-alaisen arvioinnin, jossa katsottiin avustustoiminnan heikkouksiksi avustusprosessin moniportaisuus ja sitä seuraava käsittelyn pitkä kesto. Esimerkiksi uusien projektiavustusten kohdalla hakemuskäsittely kestää yli kahdeksan kuukautta. Lisäksi katsottiin vaikeaksi varmistaa avustusehdotusten yhteismitallisuutta ja hakijoiden tasapuolista kohtelua. Edelleen tuotiin esiin avustustoiminnan vaikutusten heikko seuranta ja päätöksentekoon liittyvä moninkertainen harkinnanvaraisuus. Arvioinnin mukaan myös sosiaali- ja terveysministeriön ja Raha-automaattiyhdistyksen välinen työnjako- ja ohjaussuhde kaipasivat selkeyttämistä. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV on esittänyt kritiikkiä raha-automaattiavustuksiin liittyvästä säädöspohjasta ja katsonut olevan tarvetta sen tarkistamiseen.

Tämän hallituksen esityksen taustalla on myös arpajaislain uudistus vuodelta 2011, jolloin Raha-automaattiyhdistys sai lakisääteisen yksinoikeuden raha-automaattitoimintaan. Tässä hallituksen esityksessä pyritään päätöksentekoa yksinkertaistamaan ja keventämään eri tavoin. Valtioneuvoston yleisistunnon sijasta avustusten jakamisesta päättäisi sosiaali- ja terveysministeriö. Jo myönnettyjen avustusten avustusehtojen muuttamista ja avustusten siirtoa koskevat teknisluontoiset päätökset tekisi sosiaali- ja terveysministeriön sijasta Raha-automaattiyhdistys. Avustusten hakuun ja valvontamenettelyyn liittyvistä määräajoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksen sijasta sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Nykyisen kerran vuodessa tapahtuvan avustustenjaon sijasta voitaisiin jatkossa siirtyä joustavampaan menettelyyn, jossa avustuspäätöksiä tehtäisiin aiempaa nopeammin ja useammin kuin kerran vuodessa.

Esityksessä avustusten käytön valvonnan edellytyksiä parannettaisiin erityisesti edellyttämällä avustuksensaajalta tilintarkastajan raporttia, kun avustuksia on käytetty vähintään 50 000 euroa vuodessa. Lakiin otettaisiin maininta avustuksenhakijan tai avustuksensaajan kiinteässä toiminnallisessa ja taloudellisessa yhteydessä olevien yhteisöjen tietojen toimittamisesta avustusten hakuvaiheessa ja avustusten käytön valvonnassa. Kiinteä yhteys tarkoittaisi esimerkiksi rinnakkaissäätiöitä, joiden sääntöjen mukaisena tehtävänä on avustustenhakijan tai -saajan toiminnan tukeminen. Usein on kyse säätiöstä, jonka hakijayhteisö aikanaan on itse perustanut ja jolle se on siirtänyt varallisuutta. Avustusten palauttamisvelvoitetta lyhennettäisiin 30 vuodesta 20 vuoteen huoneistonhankinta-, rakentamis- ja peruskorjausavustuksissa. Avustetun omaisuuden tulee siten olla avustuspäätöksen mukaisessa käytössä vähintään noin 20 vuoden ajan. Esimerkiksi tukiasuntojen hankintaan myönnettyä avustusta koskeva palauttamisvelvollisuus olisi jatkossa voimassa 20 vuotta, mikä vastaa nykyisiä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran ehtoja.

Esityksen mukaan laki tulisi voimaan keväällä 2013. Lakia sovellettaisiin vuodesta 2014 alkaen myönnettäviin avustuksiin. Sitä ennen myönnettyihin avustuksiin sovellettaisiin kuitenkin takautuvasti 20 vuoden käyttövelvoitetta. Myös avustusehtojen muuttamista ja avustusten siirtoa koskevat teknisluontoiset päätökset tekisi sosiaali- ja terveysministeriön sijasta Raha-automaattiyhdistys heti lain tultua voimaan.

Esitetyillä muutoksilla ei ole vaikutusta avustusten kohdentumiseen yleishyödyllisille sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Muutoksilla pyritään ottamaan huomioon toimintaympäristön haasteet keventämällä valmistelua, tehostamalla valvontaa ja reagoimalla nopeammin järjestökentällä tapahtuviin avustustarpeisiin.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa, että kannatan näitä muutosesityksiä, mutta samalla haluan tiedustella, kun ministeri on paikalla, siitä, että — kuten tekin sanoitte — kysymys on noin 300 miljoonan euron jakamisesta ja tässä tehdään merkittävä esitys siinä, että tämä viedään valtioneuvoston yleisistunnolta sosiaali- ja terveysministeriön päätettäväksi. Haluaisin kysyä teiltä ensinnäkin sen kysymyksen, onko tarkoitus, että jatkossa siitä huolimatta tämä esitys käy raha-asiainvaliokunnan käsittelyssä, ja sitten toiseksi sitä, että kun ministeriössä tehdään tätä päätöstä, niin viedäänkö tämä esitys myös sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerityöryhmän käsiteltäväksi. Kyselen näitä sen takia, että kun on näin suuresta summasta, jakoesityksestä, kysymys, niin on tärkeää, että missään vaiheessa ei tule epäilystä siitä, että jakoesitystä siinä loppuvaiheessa poliittisesti jotenkin muuteltaisiin ja tämä yhdistyksille tehty esitys ei toteutuisikaan.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Raha-automaattiyhdistyksellä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Tänä vuonna sieltä jaetaan yli 301 miljoonaa euroa lähes 780 järjestölle, ja veteraanit saavat vielä tuon reilun 112 miljoonaa. On erittäin hyvä, että ministeri kiinnitti huomiota myös näiden rahojen käytön valvontaan. On tärkeää, että se valvonta on huolellista ja käyttö läpinäkyvää. Erittäin perusteltua on pohtia myös sitä, minkälaisia hankkeita ollaan tukemassa, että näihin hankkeisiin tulisi jatkuvuutta, ja myös sitä, että kun tuo tukiaika loppuu, niin nämä hankkeet jäisivät elämään myös sen jälkeen. Valtaosa tuppaa olemaan sellaisia hankkeita, että ne sitten loppuvat, kun tuo Raha-automaattiyhdistyksen antama tuki loppuu. Voitaisiin etsiä myös sellaisia vaikuttavia hankkeita, joilla olisi elinmahdollisuuksia sen jälkeenkin.

Sosiaali- ja terveysministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Vehviläinen kysyi tästä, miten nyt sitten esimerkiksi tämä sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä. Kyllä, tarkoitus on, että nämä asiat käsitellään aivan niin kuin aikaisemminkin, että ne käyvät siellä sosiaali- ja terveyspoliittisessa ministeriryhmässä. Meillähän on ollut nyt sellainen käytäntö, että ne käyvät kaksi kertaa: ensin on niin sanottu lähetekeskustelu ja esitellään tämä asia ja sitten päätöskokous. Tämä käytäntö on tarkoitus jättää, niin että itse asiassa muuta muutosta ei tule kuin että se valtioneuvoston istuntokäsittely nyt jää siitä pois.

Sitten tähän toiseen kysymykseen: raha-asiainvaliokunta tulee olemaan jatkossakin se, jossa käytetään tämä päätös.

Edustaja Heinonen puhui tästä, miten tärkeää on nimenomaan se, että nämä hyvät käytännöt, mitä kehitetään näillä valtion tukemilla rahoilla, jäisivät sitten elämään. Se on kyllä hurjan tärkeää eli se, että me pystyisimme tukemaan sellaisia hankkeita, jotka sitten pystyisivät tekemään joitain sellaisia uusia käytäntöjä, innovaatioita, mitkä voisivat sitten jäädä ihan yhteiskunnassa käyttöön.

Tärkeää on myöskin se, että tällä tuetaan nyt sitä järjestöpuolta. Meillä oikeastansa järjestöillä olisi aika heikko tilanne, jos ei tätä Raha-automaattiyhdistyksen avustusta olisi, ja siitä syystä olen ehdottomasti sitä mieltä, että Raha-automaattiyhdistyksen panosta tarvitaan tulevaisuudessakin ja jopa vielä enemmän kuin tähän asti. Tässä ei ole tarkoitus tehdä mitään muutosta näihin järjestöille annettaviin rahoihin, tarkoituksena on jopa saada niitä lisääntymään. Mutta tärkeää on se, että tätä vaikuttavuutta seurataan, että me arvioimme näitä hankkeita ja saisimme juurtumaan niitä hyviä käytäntöjä, mitä näissä kehitetään. Se on sitä vaikuttavuuden edistämistä, ja silloin voi sanoa, että nämä rahat eräällä lailla hyödyttävät tätä yhteiskuntaa ja ihmisiä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että ministeri Risikko on tätä asiaa tässä esittelemässä.

Totean ensinnäkin sen tästä valmistelusta, että tässähän on ollut tämmöinen aika tavalla yksituumaisuus myös lausunnonantajien puolelta, mutta sitten kiinnitin huomiota kyllä siihen, että sosiaali- ja terveysalan järjestöjen yhteisjärjestö eli Soste ry:hän omassa lausunnossaan esitti oman pelkonsa siitä, että voi olla, että tässä pikkuhiljaa on menossa muutos, jossa yhä enemmän ikään kuin tätä järjestölähtöistä innovatiivista toimintaa murretaan ja se liikaa ohjautuu julkisen sektorin tarpeista käsin.

Otan tästä esimerkin. Vuosi sittenhän hallitus omassa kehysriihessään lähti murtamaan RAY:n avustuksien käyttöä. Me tiedämme kaikki, että veteraanien kuntoutukseen käytetään noin 100 miljoonaa euroa, kyllä, se tiedetään, ja kaikki olemme sen hyväksyneet, ja se on tärkeää näin. Mutta muutoin sitten on erityisen tärkeää, että näinä aikoina ja tulevaisuudessa rahoitusta käytetään nimenomaan siihen, mihin laki sanoo, eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustamiseen. Vuosi sitten kehysriihessään hallitus teki päätöksen, että nyt tästä vuodesta lähtien siirretään budjetin katteeksi yhä enemmän tätä RAY:n rahoitusta, tai mitä sieltä on tuottoa saatu, muistaakseni 10 miljoonaa tänä vuonna, seuraavana vuonna 10 miljoonaa, ja vuonna 2015 taisi olla 30 miljoonaa. Haluan omalta osaltani ja keskustan osalta sanoa sen, että me emme hyväksy sitä, että Raha-automaattiyhdistyksen tuottoa vyörytetään valtion budjetin katteeksi. Tässä salissa ovat olleet esillä Raha-automaattiyhdistyksen asiat viimeksi laajasti vuonna 2011, kun muutettiin arpajaislakia eli kirjattiin nimenomaan lakitasoisesti se, että Raha-automaattiyhdistyksellä on yksinoikeus tähän pelitoimintaan ja kasinopelitoimintaan Suomessa. Se on erittäin tärkeää meidän myös tässä salissa muistaa, miksi Raha-automaattiyhdistys toimii.

Sitten näihin tämän esityksen muutoksiin vielä. Oli hyvä, että tässä tuli täsmennystä, koska itse ajattelin sillä tavalla, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä asiasta, että siirretään päätöksenteko sieltä yleisistunnosta STM:lle, että siinä tulee kyllä yksittäiselle sosiaali- ja terveysministerille erittäin paljon valtaa, kun yhdellä nimen kirjoituksella, allekirjoituksella, päättää noin 300 miljoonan euron avustustenjaosta. Sehän on juuri näin, että se on merkittävä päätös, mitä kyseinen ja kulloinenkin ministeri sitten tekee. Pohdin sitä, antaako se riskin siihen, että avaa sellaista... Vähän niin kuin että mitkä järjestöt ovat itselle läheisiä, niin katsellaan vähän sinne lisää rahoitusta. Näin ei kyllä tule tehdä. Minua rauhoitettiin tässä asiassa näkökulmalla, että jos ministeri kerran tekee sellaisen virheen, niin sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat sillä tavalla äänekkäitä järjestöjä, että ne eivät tule katsomaan sitä hyvällä, ja sellainen ei tulisi toistuvasti olemaan mahdollista. Pidän siten tätä esitystä hyvänä ja myös näiltä muilta osin.

Sitten haluan vielä palata tähän päätöksentekoon liittyen valtioneuvoston yleisistuntoon ja rahakuntaan. Kun täällä hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että yksi seikka, minkä takia on haluttu siirtää tämä pois sieltä valtioneuvoston yleisistunnosta, on nämä ministereitten jääviyskysymykset, niin se on totta kai juuri näin, että varmasti jotkut ovat joutuneet pohtimaankin sitä, pitääkö nytten itseään jäävätä vai ei. Itsekin muistan viime vaalikaudelta sellaista keskustelua. Sitten samalla tavallahan myös rahakunnassa eli raha-asiainvaliokunnassa koskevat samat jääviyssäännökset, mutta tietysti ministereitä on siellä vähemmän kuin valtioneuvoston yleisistunnossa.

Sitten siitä, mitä siellä loppuvaiheessa itse sille RAY:n, Raha-automaattiyhdistyksen, tekemälle esitykselle tapahtuu: Minun kokemukseni kyllä viime vaalikaudelta ja hallituskaudelta on, että siellä valtioneuvostossa ei tapahtunut enää yhtään muutosta. Muutoksia ei enää tapahtunut siellä istuntovaiheessa, mutta sen tiedän, että pieniä muutoksia on aiemmin tapahtunut, ja itse asiassa nyt, kun tässä helmikuun alussa tehtiin tämä jako, siellä tuli kuitenkin muutaman sadantuhannen euron muutokset siihen Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen esitykseen, ja sitä muutosta pidän aika suurena.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Me puhumme täällä paljon uusista innovaatioista ja riskinotosta. Juuri tällä saralla RAY:n toiminta rahoittajana on erittäin tärkeää. RAY käynnistää hankkeita, joissa etsitään ratkaisuja parantaa esimerkiksi kolmannen sektorin palveluita. RAY:n tuella voidaan ottaa riskiä epäonnistua ja prosessin kautta löytää paras ja tehokkain tapa tuottaa palvelua. RAY mahdollistaa siis palveluinnovaatioiden synnyn.

Nyt Raha-automaattiyhdistyksen avustuksista päättäminen on siirtymässä pois valtioneuvoston yleisistunnolta. Lakiesityksen mukaan päätösten tekeminen siirtyisi sosiaali- ja terveysministeriölle. Tavoitteena on yksinkertaistaa RAY:n avustusten jakoa ja helpottaa valvontaa. Esityksen mukaan uudistus mahdollistaisi sen, että avustuksia voitaisiin jatkossa myöntää useamminkin kuin kerran vuodessa. Avustushaut voisivat olla jatkuvampia tai teemahakuja.

Uudistukset ja toiveet ovat kannatettavia. Kun hakumenettely yksinkertaistuu, on eri toimijoilla joustavammat mahdollisuudet osallistua hakumenettelyyn. Useammin kuin kerran vuodessa tapahtuva hakumenettely avaa myös mahdollisuuksia parantaa eri hakijoiden toimintaedellytyksiä ja tehdä tehokkaammin heille kuuluvia tehtäviä.

Huoleni on kuitenkin se, kuinka päätösvallan kaventuminen vaikuttaa. Korostuuko tällöin poliittinen ohjaavuus aiempaa enemmän? Miten taataan, että edelleen avustusten jakamisessa katsotaan kokonaisuutta eivätkä tilanteet sorru siihen, että vain tietyn tahon edustajat saavat avustuksia mutta tietyn tahon eivät? RAY:n toiminnan kannalta on erittäin tärkeätä huolehtia siitä, että hakijat kokevat saavansa oikeudenmukaisen kohtelun ja kaikki tahot ovat tasavertaisessa asemassa, kun päätöksiä tehdään.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiehdotus on hyvä ja kannatet- tava, koska muutoksella pyritään keventämään ja yksinkertaistamaan raha-automaattiavustusten käytön valvonnan edellytyksiä ja selventämään sosiaali- ja terveysministeriön ja Raha-automaattiyhdistyksen vastuita avustusjärjestelmässä.

Tärkein muutos nykykäytäntöön on se, että avustusten jakamisesta päättää jatkossa sosiaali- ja terveysministeriö eikä valtioneuvosto kuten nyt. Käytännössähän tilanne on sellainen, että Raha-automaattiyhdistyksen hallitus tekee esityksen, joka 95-prosenttisesti on vahvistettu valtioneuvoston kokouksessa, ja nyt tämä vahvistus siirtyy siis sosiaali- ja terveysministeriöön. Asia on siinä mielessä ihan järkevä, että avustukset myönnetään enimmäkseen sosiaali- ja terveysjärjestöille ja sosiaali- ja terveysministeriössä on varmasti toiminnasta paras tietämys. Järkevää on myös se, että myönnettyjen avustusten avustusehtojen muuttamista ja avustusten siirtoa koskevat teknisluontoiset päätökset tekee jatkossa Raha-automaattiyhdistys eikä ministeriö.

Tavoitteena on siis purkaa turhaa byrokratiaa, ja se on positiivista, mutta myös tämä vaikuttavuuden arviointiin panostaminen entistä enemmän on hyvä asia. Erilaisiin hankkeisiin käytetään Suomessa nimittäin miljoonia euroja, ja kaikkien hankkeiden vaikuttavuutta ei ole kenties riittävästi tutkittu. Vaikuttavuuden arvioinnin vaikeushan on siinä, että sitä ei voi tehdä heti hankkeen päätyttyä vaan kenties vasta muutaman vuoden kuluttua hankkeen päättymisestä.

Joskus tuntuu myös siltä, että rahoituksen loputtua toiminta loppuu ja hankkeen piirissä olevat ihmiset jäävät ikään kuin tyhjän päälle, ja näin ei toki saisi käydä. Hankkeessa pitäisikin aina suunnitella elämä myös hankkeen jälkeen, ja tähän pitäisi myös näissä Raha-automaattiyhdistyksen hankkeissa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Raha-automaattiyhdistyksen avustukset ovat erittäin merkittävä avustusmuoto yleishyödyllisille järjestöille ja säätiöille. Viime vuonna, 2012, kaikkiaan 282 miljoonaa euroa jaettiin noin 1 600 kohteeseen — varsin merkittävä määrä näitä kohteita. Yksi merkittävä avustusten saajaryhmä on sotiemme veteraanit. Heidän hoitoonsa ja kuntoutukseensa rahoitusta ohjattiin viime vuonna noin 100 miljoonaa euroa ja kuluvana vuonna 112 miljoonaa euroa. On siis kyse tärkeästä yleishyödyllisestä avustustoiminnasta.

Tämä lakiesitys yksinkertaistaa raha-automaattiavustusten hakumenettelyä ja päätöksentekojärjestelmää. Tarkoituksena on siis siirtää näiden avustusten päätöksenteko valtioneuvoston yleisistunnosta sosiaali- ja terveysministeriöön. Tarkoitus on myös avustusehtojen muuttaminen ja avustusten siirto: niitä koskevat päätökset siirretään sosiaali- ja terveysministeriön sijasta Raha-automaattiyhdistykselle. Se selkeyttää tätä ministeriön ja Raha-automaattiyhdistyksen välistä tehtävänjakoa. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2014 alusta.

Tämä laki ei vaikuta avustusten kohdentamiseen, eli tässä ei oteta kantaa niihin käyttötarkoituksiin, miten Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia kohdennetaan. Yksi hyvä asia on se, että tarkoituksena on luoda edellytyksiä niin sanottuun jatkuvaan hakuun: avustuksia ei myönnettäisi enää vain kerran vuodessa, vaan niitä voitaisiin myöntää vuoden mittaan useammin ja käyttää erilaisia teemahakuja. Tämä antaa yhteiskunnallisille järjestöille mahdollisuuden reagoida nopeammin niihin tarpeisiin, joita ilmenee, ja avustusjärjestelmä myös sitten joustaa ja tukee tätä nopeaa reagointia. Se on hyvä, erittäin hyvä, asia.

Haluan myös nostaa yhden yksityiskohdan tästä lakiesityksestä vielä esille, ja se on tämä investointiavustusten käyttövelvoite. Tällä hetkellä käyttövelvoite investointikohteissa, kiinteistökohteissa, on 30 vuotta, ja nyt tämän lakiesityksen mukaan tuo käyttövelvoite laskettaisiin 20 vuoteen. Se on erittäin hyvä suunta, koska nykyajassa 30 vuoden jakso mille tahansa toiminnalle ja siihen tehtäviin investointeihin on erittäin pitkä ja tällä voidaan sitten välttää niitä takaisinperintöjä, jotka seuraavat siitä, jos käyttötarkoitus muuttuu liian aikaisin. Eli 20 vuoteen tuo käyttövelvoite tässä nyt on tarkoitus säätää.

Tämä on erittäin hyvä lakiesitys, ja sitä on helppo kannattaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Raha-automaattiyhdistys on erittäin merkittävä suomalainen hyvinvoinnin edistämisen toimija kansalaisjärjestöjen kautta. Toivoisin itse, että Raha-automaattiyhdistys voisi tulevaisuudessa säilyttää itsemääräämisoikeuden yhä enemmän, sillä tämä kehitys, mikä on alkanut jo vuodesta 38, on johtanut siihen, että yhä enemmän tämä rahankäyttöpäätös siirtyy ministeriöille, niin kuin tässä uudessa esityksessä se selkeästi nähdään.

Itse kannatan toki sitä, että saadaan lisää joustavuutta, esimerkiksi avustuksia voidaan hakea kesken vuoden, mutta epäilen kovasti sitä, että kun ministeriöille siirretään avustuksen myöntämisoikeus valtioneuvoston yleisistunnon sijasta, niin tässä käy niin kuin juuri edustaja Vehviläinen mainitsi, että hyvin helposti voidaan ministeriössä ruveta myöntämään rahaa niille toimijoille, jotka ovat lähellä ministerin arvomaailmaa tai ministeriön hankkeita, ja tämä vaarantaa tasa-arvoisen kohtelun järjestön osalta.

Nythän tänä vuonna jaetaan 301 miljoonaa 779 järjestölle, joilla on merkittävät 1 596 eri hanketta. Tämä on erittäin merkittävä työkenttä suomalaisen hyvinvoinnin edistämisessä. Minä pahoin pelkään, että riippuen aina hallituksesta me tulemme näillä toimilla viemään uskottavuuden siltä, että Raha-automaattiyhdistyksellä on oikeus kerätä näitä varoja monopolinomaisesti.

Tänä vuonnahan arpajaisvero nousi 19 miljoonaa euroa. Valtio kerää 92,8 miljoonaa euroa pelkkiä veroja tästä yleishyödyllisestä toiminnasta. Tämä on yksi syy, miksi kansainväliset pelifirmat hyökkäävät EU:ssa Suomea vastaan ja vaativat tämän monopolin purkamista, että valtio ei anna sitä kaikkea rahaa suoraan yleishyödylliseen toimintaan.

Toisena asiana: vaikka on hyvä, että 112 miljoonaa euroa Valtiokonttorin kautta menee sotaveteraanien kuntoutukseen, niin sekin on poissa suoraan kolmannen sektorin päätösvallasta, ja siinä mielessä se päätösvalta kapenee nyt tällä hetkellä siihen 301 miljoonaan euroon.

Yhtenä huomiona olisin myös halunnut vähän haastaa edustaja Jokista kokoomuksesta. Hän sanoi, että avustusten käyttövelvoitetta lyhennetään 30 vuodesta 20 vuoteen huoneiston hankinta- ja rakentamis- ja peruskorjausavustuksissa ja se on hyvä asia. Mainitsit näin, perusteluna se, että ei voida tietää 30 vuoden päähän, jos avustusta otetaan, pystytäänkö sitä tuottamaan, sitä toimintaa. Tosiasiassa kuitenkin se raha, mikä investoinneissa käytetään, käytetään esimerkiksi tukiasuntojen rakentamiseen, ja jokainen meistä tietää, että sen käyttöiän pitäisi olla uudisrakennuksessa esimerkiksi 50 vuotta, joten olisi hyvin suotavaa, että se raha olisi siinä käytössä, mihin se on myönnetty, koko sen rakennuksen elinkaaren ajan esimerkiksi. Meillä tulee olemaan jatkossakin pulaa asunnoista tässä maassa. Nytten 20 vuoden määräaika 30 vuoden sijasta minun mielestäni tuo mukaan myös määrätynlaisia pelaajia tälle alalle. Aina kun nähdään niin sanotun helpon rahan mahdollisuus, se tuo tahoja, jotka toimivat aluksi näennäisesti eettisesti, mutta jatkossa totuus paljastuu siten, että kysymyksessä onkin voiton maksimoiminen. Tämänhän me olemme nähneet jo esimerkiksi lastensuojelubisneksen kasvussa maassamme.

Kaiken kaikkiaan on hyvä, että kehitystä tapahtuu, ja en rupea vastustamaan tätä lakiesitystä, mutta jään mielenkiinnolla seuraamaan ennen kaikkea sitä, että ministeriö ei tule käyttämään väärin sille annettuja valtuuksia avustusten myöntämisessä.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Niikko tuossa otti esille tuon käyttövelvoitteen lyhentämisen, joka tähän lakiesitykseen sisältyy, elikkä käyttövelvoite esitetään lyhennettäväksi 30 vuodesta 20 vuoteen. Niin kuin tuossa puheenvuorossani toin esille, se on erittäin hyvä asia, koska on hyvin vaikea ennakoida, jatkuuko se kyseinen toiminta, johon tuo avustus, investointiavustus, on myönnetty, onko sille toiminnalle tarvetta 30 vuoden päästä. Esimerkkinä voin mainita: Muutama vuosi takaperin oli suuri tarve pakolaisten vastaanottokeskuksille. Tällä hetkellä se tarve on vähentynyt huomattavasti. Olosuhteet ovat muuttuneet, lainsäädäntö muuttunut, ja sitä tarvetta ei ole. Toinen peruste, joka tähän käyttövelvoitteen vuosimäärän alentamiseen kohdistuu, on se, että nyt se on yhteneväinen Aran avustuspäätösten ja velvoitteiden kanssa. Elikkä kun tämä 20 vuotta on sama kuin Aran avustuksissa, niin silloin se on johdonmukainen ratkaisu.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Raha-automaattiyhdistyksen tuella tehdään erittäin arvokasta työtä järjestöissä eri puolilla Suomea, kaiken kaikkiaan 282 miljoonalla eurolla viime vuonna. Tuesta pääsi iloitsemaan 760 järjestöä ja siellä vielä 1 600 kohdetta.

Toisin kuin edustaja Niikko, itse en olisi huolissani ollenkaan siitä, että tämä lakiesitys lisäisi väärinkäytösten todennäköisyyttä. Pidän itse asiassa mahdollisena, että ihan päinvastaistakin suuntaa koetaan.

Ennen kaikkea tässä on kyse siitä, että tämä uudistus yksinkertaistaisi pieneltä osaltaan tätä RAY:n prosessia ja lisäksi antaa sellaisia mahdollisuuksia, että tulevaisuudessa voidaan edelleen kehittää toimintaa niin, että voitaisiin päästä tällaiseen jatkuvampaan hakumenettelyyn sen yhden vuosittaisin haun sijaan. Sitä kautta helpotettaisiin varmasti järjestöjen elämää ja toimintaedellytyksiä.

Raha-automaattiyhdistys etsii varmasti jatkuvasti oikeaa balanssia siitä, miten järjestöissä tehtävän työn vaikuttavuus varmistetaan, miten mahdolliset väärinkäytökset minimoidaan, mutta toisaalta koetetaan myöskin karsia sitä byrokratiaa, jota hakemusten täyttämiseen liittyy. Itse olen huolissani siitä, miten erityisesti pienet ja puhtaasti vapaaehtoispohjalta toimivat järjestöt pärjäävät näissä hauissa, kun heillä ei ole osaamista eikä välttämättä jatkuvuuttakaan tässä paperityön tekemisessä, vaikka itse toiminta olisi erittäinkin arvokasta ja tukemisen arvoista. Kysyisinkin ministeriltä, miten näette suunnan: mitä voitaisiin vielä tehdä sen hyväksi, että hakeminen olisi yksinkertaisempaa, kuitenkaan vaarantamatta sitä työtä, mitä tehdään sen eteen, että se vaikuttavuus todella saadaan varmistettua?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin vastauspuheenvuoron edustaja Grahn-Laasoselle ja Jokiselle siitä mainitakseni, että en nyt tarkkaan tiedä, mutta eikös Aran avustusosuus ole noin 25 ja enintään 50 prosenttia investointikohteessa ja Raha-automaattiyhdistyksellä 70 prosenttia, joten siellähän on suuremmat rahat liikkeellä, jopa enemmänkin, Raha-automaattiyhdistyksen avustuksissa, joten on luonnollista, että siellä on pidemmät siirtymäajat, esimerkiksi tämä 30 vuotta, jotta se kuolettuu, se rahan käyttö.

Toisekseen, esimerkiksi kun Raha-automaattiyhdistys antaa pitkäaikaisasunnottomuuden investointitukea asuntojen rakentamiseen, niin kyllähän se tosiasia on, että kyllä niitä asuntoja tarvitaan vuosikymmentenkin päästä, ei se tarve häviä mihinkään. Toki on eri asia joku vastaanottokoti kuin asuntoinvestointi. Näissä tulisi tehdä pieni ero. En haluaisi sitä nähdä, että sattuisi tulemaan semmoinen tilanne, että 20 vuoden päästä esimerkiksi säätiöt tai järjestöt tai jotkut muut laittavat jollakin tavalla muuhun käyttöön sen asunnon kuin siihen, mihin käyttötarkoitukseen valtuutus alkuperäisesti on antanut luvan.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä laki on kannatettava. Kun avustuspäätöksen teko menee sosiaali- ja terveysministeriölle, niin siellä on varmaan enemmän asiantuntemusta ja joustavuutta.

Edelleen on hyvä mainita, että kun meillä on vielä näitä sotiemme veteraaneja, aina vuosittain nyt toistaiseksi tämä 100 miljoonaa annetaan heille. Mutta laskin, että runsaan kymmenen vuoden kuluttua nuorimmat sotaveteraanit ovat jo lähes satavuotiaita, niin että aikanaan tämä 100 miljoonaakin menee varmaan sitten toisiin kohteisiin.

Ja kysyisin: onko ministeriössä tietoa siitä, menevätkö nämä rahat aina vuodesta toiseen samoille järjestöille vai — kysyn vähän niin kuin edustaja Niikkokin — onko odotettavissa, että myös ministeriön sydämestä kaukana olevat järjestöt ovat tasapuolisesti jaonsaannissa?

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin useat edustajat ovat täällä todenneet, pitäisi hankkeiden vaikuttavuuden arviointi ottaa todellakin paremmin huomioon jo ihan hankesuunnitelmavaiheessa, elikkä sinne voitaisiin liittää vaikka selvitys siitä, miten hankkeessa kehitetyt asiat jäävät sitten elämään hankkeen jälkeen. Aivan liian usein käy niin, että hankkeiden hyvät käytännöt jäävät vain maininnoiksi sinne hankkeiden loppuraportteihin mutta niille ei sitten ole muuta tulevaisuutta. Tätä ongelmaa varten pitäisi kehittää jonkinnäköinen ihan oma systeeminsä, jotta nämä hyvät käytännöt jäävät sitten oikeasti elämään muun muassa muualla kuin siellä hankkeessa. Tämä voisi ehkä olla myös yksi perusta, kun saman hakijatahon uusia hankehakemuksia hyväksytään.

Toinen ongelma on se, että järjestötyössä käy aika usein niin sekä yleisavustusten että kohdeavustusten suhteen, että varsin suuri osa, jopa 30 tai 40 prosenttia, rahoituksesta menee hallintoon, joko sitten yleishallintoon tai kohdeavustusten osalta hankkeen hallintoon, eikä sinne varsinaisen kohderyhmän tavoittamiseen. Näihin ongelmiin todella tarvitsisimme lisää ohjeistusta järjestötyön kentässä, kun näitä RAY-avustuksia käytetään. Toivon, että myös muun muassa näihin kiinnitetään jatkossa huomio, kun tämä avustusten myöntämisasia tässä nyt virtaviivaistuu.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa kansalliset pelit ovat erittäin merkittäviä meille sosiaali- ja terveydenhuollon ja ylipäänsä sosiaalisen työn, julkisen sektorin täydentäjinä. Tässä on pari asiaa kansallisten pelien aseman turvaamiseksi, hyväksyttävyyden varmistamiseksi:

On se, että niitä ei pidä betonoida pysyviin menoihin, niin kuin pelastushelikopterijärjestelmää meinattiin. Silloin, kiitos vain ministeri Risikolle, pystyimme siihen puuttumaan. Ne olisivat syöneet uskottavuutta hyvin helposti tältä Euroopassa vähän kummajaiselta eli tätä kautta tapahtuvalta rahoitustavalta.

Toinen on sitten se, että Veikkauksen ja monen muun pitää myöskin reagoida vahvemmin peliriippuvuuteen. Myöskään tällainen jättipottien käyttäminen ei ole kyllä kovin paljon hyväksyttävyyttä lisäävä, vaikka liikevaihtoa se kyllä lisää.

Nyt on tärkeätä myös se, että sosiaali- ja ter-veydenhuollon palvelujärjestelmässä haetaan laajempia kokonaisuuksia nyt tällä uudella järjestelyllä. Toivon, että nimenomaan ministeri Risikko ja hallitus kiinnittävät huomion juuri erityisesti tässä ajassa nyt tämän kasvaneen syrjäytymisen, mielenterveys- ja päihdetyön ym. tukimuotoihin ja siihen kansalaisjärjestöaktiivisuu-teen, jolla me voimme viranomaistyötä nyt täydentää, koska me emme viranomaisen otteella nyt pysty tässä tilanteessa riittävästi reagoimaan.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäki otti tuossa esille tär-keän asian elikkä tämän peliriippuvuuden ja siihen kohdennettavat toimenpiteet. Onkin siinä mielessä hyvä, että nyt, kun nämä peliriippuvuuteen liittyvät asiat ovat sosiaali- ja terveysministeriön toimialaa, myös tämä avustusten kohdentaminen on siellä samassa ministeriössä ja tähän peliriippuvuuteen vakavasti suhtaudutaan.

Tästä vielä nostaisin esille yhden asian, joka nousi tuossa edustaja Mäkipään puheenvuorossa. Hän toi esille sen, että veteraaneille kohdistettavien avustusten tarve vähenee. Se on luonnollista, että se vähenee, mutta kuitenkaan lähivuosina ei ole mitään syytä lähteä pienentämään veteraaneille kohdistuvien avustusten määrää, koska se toimintakyky heikkenee siellä huimaa vauhtia ja ne tukitoimet vaativat enemmän varoja. Vaikka joukko harvenee, niin apua tarvitaan enemmän ja vielä useita vuosia meillä on tarvetta avustaa veteraanijärjestöjä. Se tuki on siellä todella tarpeen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä hiukan täydentää tai korjata tätä äskeistä lausuntoa tukisummien määrästä. Kun katsoin näiltä Raha-automaattiyhdistyksen ja Aran sivuilta, niin tosiaan Raha-automaattiyhdistyksellä on peruskorjaushankkeissa toki 80 prosentin investointituki, mutta sitten näissä yksittäisissä tukiasuntohankinnoissa se investointituki on vain 50 prosenttia ja toimitila-avustuksissa 70 prosenttia ja ikäihmisten tukiasunnoissa 35 prosenttia, elikkä sielläkin on monenlaisia eri perusteita ja tukitaulukkoja. Aralla vastaavasti on 10 prosentista 50 prosenttiin, joten onhan siellä hiukan eroavaisuuksia Aran ja Raha-automaattiyhdistyksen tukipolitiikassa. Ymmärrän toki sen, että kuitenkin tätä Araa on käytetty yhtenä mittarina, kun RAY:tä ollaan nyt viemässä siihen samaan suuntaan, toki siellä on joku peili, josta on katsottu. Vaikka se peili olisi todellinen, kuitenkin pelkään sitä, että tämä kehitys ei turvaa niitten asuntojen pysymistä sen 20 vuoden jälkeen kaikilta osin.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Grahn-Laasonen nosti esille erittäin tärkeän asian puheenvuorossaan, eli olen samaa mieltä siinä, että pienet vapaaehtoistyötä tekevät järjestöt ovat vaikeuksissa näiden hakemusten tekemisissä, sillä hakemusten tekeminen vaatii joskus jopa ihan ammattimaista osaamista. Kysynkin ministeriltä, näkeekö hän mitään mahdollisuuksia helpottaa tätä hakemisen prosessia.

Toiseksi kysyn ministeriltä, miten hän näkee täällä esille otetun vaikuttavuuden arvioinnin eli voisiko järjestöjä velvoittaa vaikuttavuuden arviointiin ja pitäisikö siihen osoittaa ihan rahoitusosuutta tässä hankerahoituksessa.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Muutama puheenvuoro tässä inspiroi itseänikin ottamaan kantaa muutamaan asiaan, mitä tuli esille.

Tämä peliriippuvuus, mikä mainittiin täällä, on vakava ongelma, ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Peliriippuvuus on hyvin pitkälti alkoholismiin verrattavissa oleva sairaus, ja alkoholin kanssahan on tehty sen tyyppinen lainsäädäntö, että nämä paljousalennukset on kielletty. Miten ministeri näkee, voitaisiinko tämän peliriippuvuuden kanssa soveltaa tätä samaa, että esimerkiksi näillä jättipoteilla mainostaminen jossain kohtaa tiettyyn rajaan asti ehkä kiellettäi-siin?

Sitten tulivat myöskin veteraanit täällä puheeksi. Totta on, että kymmenen vuoden päästä varmaan sotaveteraaneja ei ole enää jäljellä kuin muutama, mutta ei ole tarkoituksenmukaista, että tässä vaiheessa yhtään nyt edes puheen tasolla ajateltaisiin, että heiltä voitaisiin vähentää näitä apuja, koska vaikka veteraanien määrä vähenee, tulevat nämä jäljellä olevat veteraanit olemaan huomattavasti vaikeampihoitoisia.

Sitten myöskin näistä vastaanottokeskuksista tuossa aiemmin puhuttiin, ja Jokinen aivan oikein totesi, että muutama vuosi sitten tarve väheni ja sinne ei ollut enää syytä kohdistaa niin paljon näitä Raha-automaattiyhdistyksen varoja. Syy oli yksinkertaisesti silloin se — olin itse silloin niissä hommissa — että täältä eduskunnasta tuli päätös, jossa turvapaikanhakijoiden saamia toimeentulotukia leikattiin oikein rajusti, jolloin sitten näiden turvapaikkahakemusten määrä väheni Suomessa oikein radikaalisti, ja se johti sitten siihen, että näitä vastaanottokeskuskapasiteetteja ei ole enää niin paljon tarvittu. Samaa hyvää kehitystä tässä asiassa toivon tulevaisuudessakin.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti tuohon investointiavustusten käyttövelvoite -keskusteluun. Se, että tuo käyttövelvoite tämän lakiesityksen perusteella lyhennetään 30 vuodesta 20 vuoteen, saattaa aiheuttaa ja todennäköisesti aiheuttaakin sen, että näitä yleishyödyllisiä investointihankkeita lähtee liikkeelle herkemmin, uskalletaan lähteä investoimaan. Järjestöt uskaltavat lähteä näihin palveluasuntoihin ja muihin investoimaan, kun tuo käyttövelvoite on lyhyempi. Ne rakennuksethan eivät siitä mihinkään häviä, vaikka käyttövelvoite loppuu 20 vuoden jälkeen. Ne ovat käytettävissä ja hyödynnettävissä myös muihin vastaavanlaisiin tarkoituksiin.

Vielä tuohon veteraanien kuntoutus -keskusteluun. Se tarve meillä on vielä pitkään. Sitten kun tuo kunnioitettu veteraanisukupolvi joukostamme poistuu, niin samanlaista kuntoutustarvetta on meidän rauhanturvaajillemme ja kriisinhallintatehtävissä oleville henkilöille. Sitä tarvetta on, se on nyt jo ilmennyt, että tällaista kuntoutusavustustarvetta riittää.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä teidän kommenteistanne. Näistä pystyi vetämään sen johtopäätöksen, että me kaikki kannamme huolta siitä, että kolmannen sektorin tuki tarvitaan tulevaisuudessakin nimenomaan täydentämään julkisen sektorin toimia. Täytyy sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuolto ei toimisi tällä tavalla, näin hyvin, jos meillä ei olisi näitä kolmannen sektorin toimijoita — kiitos järjestöille — ja on hienoa, että me pystymme tukemaan.

Katsoin näitä teemoja, mihin on annettu tämän vuoden jaossa, ja siellä ovat järjestötoiminnan rakenteiden tukeminen, matalan kynnyksen palvelut, loma- ja leiritoiminta, viestinnällinen vaikuttaminen, ryhmämuotoinen tuki ja toimintakyvyn edistäminen, yksilöllinen tuki ja toimintakyvyn edistäminen, asumisen edistäminen ja kehittäminen ja sitten palvelujärjestelmän kehittäminen sekä kriisiauttaminen. Nämä ovat juuri niitä teemoja, joihin tämän vuoden rahat on jaettu.

Muutamiin teidän kysymyksiinne. Täällä todettiin näistä haasteista, projektiluontoisen työn haasteista, eli siitä, miten se saataisiin juurtumaan ja miten saataisiin se arviointi siihen mukaan, ja nämä on kyllä huomioitu. Jo aikoja sitten Raha-automaattiyhdistys teki muutoksiakin tähän hakumenettelyyn, ja sinne tuli ihan kriteeriksikin se, että jo hakemuksessa pitää näkyä se, miten juurrutetaan käytäntöön ja miten sitten esimerkiksi arvioidaan, ja rahoitushakemuksessakin voi jo siihen arviointiinkin anoa rahaa, ja se on kyllä todella tärkeää. Tärkeää on myöskin se, että tätä vaikuttavuuden arviointia — ei ainoastaan tuloksellisuuden arviointia vaan myöskin vaikuttavuuden arviointia — tehdään, ja olen kanssanne samaa mieltä, että sitä pitääkin tehdä. Koska se on yksi vaikeimmista arvioinnin lajeista, sitä kannattaa kehittää.

Täällä kysyttiin myöskin sitä, meneekö samoille. Ei mene, nimittäin Raha-automaattiyhdistys tekee aina suunnitelman ja katsoo, miten pitkästä hankkeesta olisi kysymys, ja todella on määräaikoja, mitä annetaan, ja aika harvoin sitä sitten pystyy jatkamaan enää niin sanottua seuraavaa kautta. Siis saattaa olla kolmen vuoden projekteja, ja sitten se loppuu. Ja tärkeäähän onkin se, että myöskin ne uudet innovatiiviset hankkeet pääsisivät mukaan.

Tästä, mihin viittasitte, että pitää olla aika hyvä koneisto ja osaaminen, että näitä hakemuksia pystyy tekemään: Siitä syystä Raha-automaattiyhdistys kyllä auttaa siinä ja antaa tukea, että näitä hakemuksia voivat tehdä myöskin sellaiset, joilla ei ole ihan tällaista koneistoa tekemässä näitä hakemuksia. Minun mielestäni se on hyvä asia. Ei voi olla niin, että pelkkä hakemuksen hyvyys olisi se kriteeri vaan nimenomaan se toiminnan hyvyys ja vaikuttavuus, mitä siinä haetaan.

No, sitten täällä otitte puheeksi myöskin tämän monopoliaseman, ja se on aivan totta, se ei saa vaarantua. Meidän pitää tehdä ihan kaikki asiat sen hyväksi, että Raha-automaattiyhdistyksen monopoliasema ei vaarantuisi.

Täällä puhuttiin myöskin veteraaneista, ja täällä erittäin viisaan puheenvuoron käytti edustaja Mäkipää tästä. Edustaja Niikko sanoi tästä veteraanikuntoutuksesta, ja minä kyllä sanoisin näin — aivan niin kuin täällä moni muukin totesi, Jokinen ja moni muu — että me tarvitsemme nyt veteraaneille kuntoutusta, ja se on sellainen juttu, että mitä vanhemmaksi veteraanit tulevat, sitä enemmän he tarvitsevat apua. Me emme voi vähentää veteraanikuntoutuksesta. Ja sitten tulee myöskin tämä saattaen vaihtaminen tulevaisuudessa ikääntyneiden kuntoutukseen. Me tarvitsemme sitä kuntoutusta kyllä tulevaisuudessakin, ja nimenomaan Suomi ikääntyy Euroopan maista ensimmäisenä.

Sitten täällä todettiin tästä hakemusten yksinkertaistamisesta, ja sitä varmasti tehdään, ettei olisi kovin monimutkainen tämä prosessi, sitä tehdään. Mutta sitten on myöskin se, mitä minä itse näen, miten tätä pitää kehittää: Meidän pitää kehittää entistä enemmän tällaisia laajoja ohjelmia. Jos meillä on hurjan paljon pieniä, pieniä, pieniä projekteja, niin se ei välttämättä tuota sitä synergiaa, vaan menee entistä enemmän tällaiseen ohjelmatyöhön. Ja nythän Raha-automaattiyhdistys on jo käynnistänyt lastenpalvelujen auttamiseksi ja lasten tukemiseksi tällaisia ohjelmia, mikä tarkoittaa, että siellä on monia hankkeita, mutta se on eräällä lailla ohjelmoitettu, on tehty sellainen ohjelma siihen, eräänlainen sateenvarjo, joka koordinoi sitä kokonaisuutta, ja siitä saadaan synergiaa. Meillä on myös vanhuksia koskeva ohjelma Eloisa ikä, jossa ovat kaikki siihen liittyvät hankkeet sen saman sateenvarjon ja ohjauksen alla. Sitten meillä on nyt tulossa nuorten työllistämiseen, nuorten syrjäytymisen estämiseen vastaavanlainen ohjelma, ja se on minun mielestäni erinomaisen hyvä, ja niin pitää edetäkin, että saadaan tällaista synergiaa näiden hankkeiden välille.

Ihan lyhyesti vain totean sen, että tärkeää on se, että näitä projekteja tuetaan, mutta ennen kaikkea myöskin se, että on läpinäkyvä päätöksenteko. Täällä on vähän huolestuneita oltu siitä, meneekö tämä nyt yhden henkilön arvioitavaksi — ei missään nimessä. Raha-automaattiyhdistyksellä on tarkka arviointi ensiksi, sitten se menee vielä sosiaali- ja terveyspoliittiseen ministeriryhmään ja rahavaliokuntaan, ja sitten vasta on se päätöksenteko lopullisesti, niin että kyllä tässä niin monta tsekkauspistettä on, että en nyt itse ajattele, että siinä nyt on tällaisia vaaroja, mitä täällä on esitetty.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos, ministeri Risikko, tästä puheenvuorosta. Tästä päästiin nyt ihan tähän käytännön hakemustoimintaan, miten järjestöt avustuksia hakevat. Ehkä pari sanaa voin siitä sanoa, kun olen ollut siinä tehtävässä 11 vuotta aikaisemmin.

Mutta ensiksi haluan sanoa sen, että en puheenvuorossani missään tapauksessa kritisoinut sitä, että veteraanikuntoutukseen käytetään 112 miljoonaa euroa rahaa, vaan kritisoin sitä, että se raha pitäisi käyttää budjetista eikä Raha-automaattiyhdistyksen kassasta, mihin se on mennyt yhä enemmän ja enemmän. Elikkä nythän me olemme sysänneet valtion oman vastuun Raha-automaattiyhdistykselle, ja se raha on pois sieltä kolmannen sektorin ruohonjuuritason työstä. Tämä veteraanien kuntoutus mielestäni pitäisi siirtää valtion budjetin vastuulle.

Meillä perussuomalaisilla on siitä myös oma ohjelmaesitys varjohallitusbudjetissa, että määrärahoja pitäisi huomattavasti korottaa, eikä tämäkään, mikä nytten käytetään, tule vielä riittämään.

Mitä tulee näihin järjestöihin, jotka hakevat näitä avustuksia. Ministeri, peräänkuulutitte sitä, että pitää juurruttaa käytäntöön ne tehtävät ja arvioida se, mikä se jatkuvuus on hankkeen jälkeen. Tämä on totta, että Raha-automaattiyhdistys myöntää rahaa hankkeisiin, missä ne toivoisivat näkevänsä jatkuvuutta sen kolmen vuoden jälkeen esimerkiksi. Käytäntö tosielämässä on kuitenkin se, että järjestöt eivät saa niitä jatkumaan, yhtään hanketta, elleivät ne saa sinne kuntaa mukaan rahoittajaksi tai saa tulorahoitusta myymällä sitä palvelua tai — kolmantena vaihtoehtona — tee vapaaehtoisesti aitona kansalaisjärjestötoimintana sitä tehtävää jatkossa.

Itse olen vastannut noin kymmenen Raha-automaattiyhdistyksen hankkeen rahoituksen toimivuudesta ja niistä hommista ja tiedän sen, mitä se käytännön tasolla on. Pieni ja keskisuuri järjestö kun hakee Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta, niin se ei välttämättä enää hae sitä avustusta sen mukaan, mitkä sen järjestön toimintakenttä ja näkyvyys ovat, vaan se hakee rahoitusta sen mukaan, miten se olettaa, että jatkossa ministeriö myöntää sen rahoituksen ja nytten tälläkin hetkellä Raha-automaattiyhdistys ja tämä valtioneuvoston porukka. Elikkä tämä monella järjestöllä vie sen toimintavapauden siihen suuntaan, että enää ei se ruohonjuuritason ennalta ehkäisevä ennakointi vastaa sitä tarvetta, mikä siellä kentällä on, vaan se vastaa sitä tarvetta, mitä rahoittaja haluaa.

Heitän esimerkin: Lahdessa oli aikanaan, ehkä kymmenisen vuotta sitten, semmoinen hyvä hanke kuin Löydä Timantit -hanke, johon he yrittivät Raha-automaattiyhdistykseltä saada rahoitusta. Se oli aikaansa edellä noin viisi vuotta. He hakivat useina vuosina RAY:ltä avustusta auttaakseen huumeäitejä, saadaksen vieroitukseen ja kuntoutukseen ja tukeakseen tässä raskauden aikana, ettei käytä huumeita, kun odottaa vauvaa. Se, miksi he eivät päässeet eteenpäin siinä hankkeessa, oli se, että siellä linjauksissa, avustuslinjauksissa, ei lukenut, että tänne annetaan rahaa. Mehän tiedämme, miten tässä on myöhemmin käynyt. Tähän on lisätty valtavasti työtä, ja siellä tehdään erittäin hyvää työtä nykyään. Mutta moni pieni järjestö on tämmöinen, ne elävät aikaansa edellä, ja heitä ei saisi unohtaa tukipolitiikassa siten, että annetaan rahaa vain niille, joilla on erittäin hyvännäköiset hakemukset tai hyvännäköinen organisaatio ja vahva hallinto taustalla. Meidän tulee olla rohkeita ja antaa niille ruohonjuuritason pienille toimijoille myös mahdollisuus näyttää, mitä he saavat sillä rahalla aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Uskon, että meidän nykyisellä ministerillämme on hyvää tahtoa tukea kansalaisjärjestöjä. Kannustankin siihen suuntaan, että pidetään huoli siitä, että me pidämme niitä hengissä ja myös lisäämme heidän toimintaedellytyksiään ja mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa parantaa heikommassa asemassa olevien hyvinvointia.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Innostuin kovasti edustaja Niikon puheenvuorosta, koska hän todella käsitteli juuri tätä ongelmaa siinä, kun nämä järjestöt toimivat, eli juuri tätä jatkuvuutta. On hyvin vaikeaa saada, kun toimintaa on kokeiltu, se on hyväksi havaittu, ollut menestyksekästä, sitten sitä uutta rahoitusta.

Myöskin se toinen asia, mikä tässä jatkuvuudessa on, tämä pitkäjänteisyys: Kun rakennetaan niitä organisaatioita ja siellä on henkilökuntaa, niin tavallaan pitäisi sillä toiminnalla olla niitä näköaloja siitä, että se rahoitus jatkuu. Nämä ovat aika vaikeita kysymyksiä, miten sitä rahoitusta, joka tietyllä tavalla suppenee, ohjataan sitten näihin kokeiluihin ja tämmöisen pitkäaikaisen toiminnan tukemiseen.

Sitten myöskin tästä arvioinnista: Tutkimuksen kohdalla on törmätty siihen, että toimintaa pitää arvioida, mutta jos nämä mittarit ovat heikkoja, niin ne mittaavat asioita, joilla ei ole välttämättä yhteyttä siihen toiminnan tuloksellisuuteen. Ne ovat vain helppo tapa mitata toimintaa. Sitten nämä mittarit alkavat itse asiassa ohjaamaankin sitä koko toimintaa. Eli tässä täytyy olla erittäin tarkkana, kun kehitetään arviointia ja mittaamista.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia vielä näistä parista kommentista.

Minä olen itse ollut, voi sanoa, sadassa eri hankkeessa mukana elämäni aikana, projekteissa, erilaisissa yhdistyksissä, tehnyt lukuisia hakemuksia. Jotkut ovat menneet läpi, jotkut eivät ole menneet läpi, ja minä tiedän kyllä, edustaja Niikko, mistä te puhutte, kun te sanotte, että pitäisi myös niitä tukea, jotka ovat jo ennakoineet tulevaa mutta jotka ovat vielä niitä heikkoja signaaleja. Minä olen teidän kanssanne täysin samaa mieltä, että tarvitaan viisautta päättäjiltä ja niiltä, jotka niitä hakemuksia blokkaavat, että he huomaavat sieltä myös ne heikot signaalit ja lähtevät tukemaan niitä, koska niinhän on monta kertaa nämä meidän innovaatiotkin Suomessa tehty, juuri sitä kautta, että on löydetty se heikko signaali ja sitä lähdetty tukemaan.

Kyllä yhtä lailla voi tulla sosiaalisia innovaatioita, ei niiden aina tarvitse jotain teknologisia innovaatioita olla, ja minä näkisinkin, että hienoa olisi, jos me tätäkin kautta voimme tukea sitä. Olen siis kanssanne samaa mieltä.

Samoin edustaja Lipponen totesi juuri näistä mittareista, ja tämä liittyy itse asiassa siihen, miten arvioidaan hakemuksia. Hakemuksia tietysti arvioidaan ennen kaikkea sen mukaan, mitä merkitystä, mitä arvonlisää sillä on kansalaisille, ja kyllähän niitä mittareita on toki kehitetty vuosien varrella, mutta kyllä koko ajan Raha-automaattiyhdistys on tehnyt työtä sen eteen, että kehitetään koko ajan tätä arviointijärjestelmää.

Mutta sitten se, mitä minä ennen kaikkea itsekin kannatan ja mitä pitääkin tehdä, on totta kai sen arviointi, mikä on se tarve, ja siinä pitää nyt sitten sekä Raha-automaattiyhdistyksessä, sosiaali- ja terveysministeriössä että valtioneuvostossa ja eduskunnassa olla näky siitä, mihin tämä maailma on menossa, mitä me tarvitsemme tulevaisuudessa. Se ennakointi on kansanedustajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, osata ennakoida tulevaisuutta, ja niin se on myöskin tässä päätöksenteossa. Sitten tietysti on myöskin se, että hyvissä ajoin jo tiedetään, kuinka pitkästä hankkeesta tässä on kysymys, ja sitten joku rajahan sillä on, me emme voi ihan maailman tappiin niitä tukea. Mutta tavoite on, että saadaan juurtumaan. Sen pitää olla se tavoite.