1) Hallituksen esitys laeiksi sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa
ja isyyslain muuttamisesta
Henrik Lax /r:
Arvoisa rouva puhemies! (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Lax, odotamme ihan hetken! (Puhemies koputtaa) — Var
så god, olkaa hyvä!
Tack, fru talman! — Suomessa ei toisin kuin monessa
muussa valtiossa ole hedelmöityshoitoa koskevaa erillistä lainsäädäntöä.
Tällaista hoitoa annetaan meillä voimassa olevan
terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön
mukaisesti. Toistaiseksi varsinaisia käytännön
ongelmia tai epäeettistä toimintaa ei ole ilmennyt.
Kun hedelmöityshoidot kuitenkin edelleen kehittyvät,
toiminta uhkaa saada epäterveitä piirteitä,
ja sen vuoksi on välttämätöntä säätää laki,
jolla voidaan suojata ihmisarvon loukkaamattomuutta ja kieltää kaikenlainen
epäeettinen toiminta, kuten kaupankäynti sukusoluilla
ja alkioilla sekä alkioiden toisintaminen, niin sanottu
ihmisen kloonaaminen.
Kaikki lakivaliokunnassa kuullut asiantuntijat ja ilmeisesti
muissakin valiokunnissa tästä asiasta kuullut
asiantuntijat ovat olleet yhdestä asiasta yhtä mieltä.
He ovat pitäneet hedelmöityshoitojen antamista
koskevan lain säätämistä tarpeellisena
ja kiireellisenä nimenomaan näitten mainitsemieni
epäkohtien välttämiseksi. Mutta siihen on
suurin piirtein myös yksimielisyys päättynyt. Tätä lainsäädäntöä on
valmisteltu maassamme jo kaksikymmentä vuotta, ja kiistakysymykset
ovat kautta näiden vuosien olleet suurin piirtein samat.
Otan tässä esille vain kaksi pääongelmaa. Toinen
niistä on kysymys lapsen oikeudesta saada tietää biologinen
alkuperänsä, ja toinen ongelma koskee sitä,
kenellä on oikeus saada hedelmöityshoitoa.
Edellinen kysymys näyttää kyllä nyt
ratkenneen yksiselitteisesti eduskuntakäsittelyn aikana toistaiseksi
ainakin, sillä perustuslakivaliokunta on todennut, että tavallinen
lainsäätämisjärjestys edellyttää,
että lapsella on ehdoton oikeus saada 18 vuotta täytettyään
tietää luovuttaja. Lakivaliokunta esittää nyt
mietinnössään, että hallituksen esitys
muutetaan vastaamaan perustuslakivaliokunnan näkemystä tämän
kysymyksen osalta.
Keskustelua aiheuttaa edelleen tämä toinen kysymys:
kenelle tulisi myöntää oikeus saada hedelmöityshoitoa.
Valiokunta on oikeastaan joutunut kolmen teoreettisen vaihtoehdon
eteen:
Ensimmäinen on se, johon mietinnössä on päädytty,
eli se, että hedelmöityshoitoa annettaisiin vain
avio- ja avopareille, siis mies—nainen-pareille.
Toinen periaatteessa mahdollinen vaihtoehto olisi se, että hedelmöityshoitoa
voitaisiin antaa ei vain avio- ja avopareille vaan rajatusti myös
yksinäisille naisille. Yksinäisillä naisilla
tarkoitetaan tässä myös yksinäistä naista
lesbosuhteessa.
Kolmas vaihtoehto olisi avoimin eli se, että sekä avio-
että avopareille voitaisiin hoitoa antaa että myöskin
yksinäisille naisille lääkäreiden
toimintaa ohjaavien yleisten määräysten
puitteissa.
Lakivaliokunta on siis päätynyt esittämään, että hedelmöityshoitoa
saadaan antaa vain avio- ja avopareille. Tätä voidaan
pitää niin sanottuna arvokonservatiivisena mallina,
joka tukeutuu toisaalta pohjoismaiseen lainsäädäntölinjaukseen, se
siis vastaa muissa Pohjoismaissa voimassa olevaa lainsäädäntöä,
ja siinä toisaalta sitten korostetaan isän merkitystä lapsen
kehitykselle.
Tämän lakivaliokunnan ehdotuksen osalta on
... (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Förlåt, riksdagsledamot Lax. — Arvoisat
edustajat, todella toivon, että siirrytte omille paikoillenne
ja käytte välttämättömät
keskustelut salin ulkopuolella.
... ainakin julkisuudessa on syntynyt väärinkäsityksiä joka
tapauksessa niin sanotun kriminalisoinnin osalta. Kriminalisointi
elikkä nämä sanktiomääräykset,
jotka liittyvät tähän ehdotukseen, on
ymmärretty väärin. Ne eivät
suinkaan koske hoitoa hakevaa yksinäistä naista, vaan
ne kohdistuisivat sellaisen hoidon antajaan, jota laissa ei hyväksytä.
Tämä on vain täysin, sanoisinko, vakiintunut
johdannainen. Suomessa on tilanne se, että kaikkien luvanvaraisten
ja valvonnan alaisten elinkeinojen osalta on säädetty sanktioita.
Tämä ei ole sen ihmeellisempi asia. Meidän
kirjanpitolaissamme on myös sanktioita, jos sitä rikotaan.
Tämä on siihen verrattava.
No, sitten hallituksen esityksen mukainen malli: Sen mukaan
saataisiin antaa avio- ja avopareille hedelmöityshoitoa
ja yksinäisille naisille edellytyksin, että mies,
jonka siittiöitä hedelmöitykseen käytetään,
voidaan äidin tai lapsen vaatimuksesta vahvistaa lapsen
isäksi. Tätä on valiokunnassa kuultujen
asiantuntijoiden puolelta monessa suhteessa arvosteltu. Sitä on
erityisesti pidetty elämälle hyvin vieraana ratkaisuna ja
itse asiassa tosiasiallisena esteenä hedelmöityshoidon
antamiselle yksinäiselle naiselle. Kiinnitän vain
yhteen kritiikin kohtaan huomiota tässä, ja se
on perustuslakivaliokunnan lausunto tästä asiasta.
Se on myös tämän asian käsittelyn kannalta
tästä eteenpäin merkityksellinen kannanotto.
Perustuslakivaliokunta toteaa nimittäin seuraavasti:
"Lakiehdotuksen 12 § koskee hedelmöityshoidon
antamista yksinäiselle tai rekisteröidyssä parisuhteessa
elävälle naiselle. Tällöin noudatetaan
soveltuvin osin myös 8 ja 9 §:n säännöksiä tietojen
antamisesta parille ja parin suostumusasiakirjasta. Esityksen perusteluissa asia
esitetään niin, että sukusoluja luovuttanut mies
ikään kuin tulee näitä säännöksiä tällöin
sovellettaessa parin miespuolisen osapuolen tilalle. Sitten tulee
tästä vakava huomio: "Tästä syystä katsotaan,
että hoitoa saava nainen ja siittiöiden luovuttaja
tulevat samalla tietämään toistensa henkilöllisyyden.
Käsitys ei saa mitään tukea lakitekstistä,
eikä tällainen tilanne yksiselitteisin säännöksin
aikaansaatunakaan valiokunnan käsityksen mukaan olisi sopusoinnussa
perustuslain 10 §:n 1 momentin kanssa." (Ed. Skinnari:
Selkeätä tekstiä!)
Lakivaliokunta on siis todennut tämän isyyden
vahvistamisedellytyksen mahdottomaksi perustuslakivaliokunnan äsken
lukemani lausuman johdosta, ja sen vuoksi onkin oikeastaan jäänyt ne
kaksi vaihtoehtoa, jotka näkyvät mietinnöstä, toisaalta
mietinnön lopputulos ja toisaalta vastalauseessa oleva
ehdotus. Tässä onkin oikeastaan tämän
asian ydin, ja tämän asian ratkeaminen tässä on
lain syntymisen edellytys.
Fru talman! I tjugo år har tvisten stått
kring två huvudfrågor när det gäller
beredningen av detta ytterst svåra lagförslag
om fertilitetsvård. Det ena har gällt barnets
rätt att få kunskap om sitt biologiska ursprung,
sin biologiska far och den andra tvistefrågan har gällt
vem som skall ha rätt att få fertilitetsvård.
Grundlagsutskottet har underkänt det krav som är
inbyggt i regeringens proposition och som gäller fastställandet
av faderskap som en möjlighet och en förutsättning för
att ensamstående kvinnor skall kunna ges fertilitetsvård.
Därför har lagutskottet inte gått in
för regeringens lösning i det här avseendet. Återstod två teoretiska
möjligheter, antingen att ge fertilitetsvård enbart åt
gifta par eller så kallade sambor, man och kvinna, en annan
möjlighet är den som i den avvikande meningen
framförs i det här betänkandet.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen tärkeimpänä perusteluna
on tietenkin ollut se, että saadaan säätelyn piiriin
sukusolujen ja alkioiden käyttö hedelmöityshoidossa.
Sitä tämä hallituksen esitys tietysti nyt
pääasiassa palvelee. Täällä eduskuntakäsittelyssä eri
valiokunnissa asia on ollut hyvin vaikea käsiteltäväksi,
mikä tulee hyvin ilmi myöskin näistä eriävien
mielipiteitten määristä ja erilaisista
kannanotoista. Luultavasti juuri tämän seikan johdosta,
tämän koskettavuuden johdosta, eri ryhmissä on
päädytty siihen, ainakin meidän ryhmässämme,
että olemme omantunnonasioiden kanssa nyt liikkeellä,
ja moni kansanedustajakollega, niin olen ymmärtänyt,
olisi henkilökohtaisesti jopa toivonut, että tämän
tyyppisiä asioita ei tarvitsisi eduskunnassa lainkaan päättää,
mutta, niin kuin sanoin, itse toiminta on syytä saada sääntelyn
piiriin perusperiaatteittensa osalta, niin kuin tässä nyt
on esitetty.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaan tämä esitys
tietysti monella tapaa on kuulunut antaessamme lausuntoa lakivaliokunnalle.
On useitakin kohtia, joihin pysähdyimme. Niin kuin tässä nyt
nähdään, meidän kannanottomme
ei ollut yksimielinen, vaan myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan
lausuntoon liittyy kolme eriävää mielipidettä,
mutta seuraan tässä puheenvuorossani valiokunnan
enemmistön kannanottoja.
Hoidon antamisen edellytyksistä säädellään monessakin
pykälässä. Ensimmäinen tämmöinen
merkittävä problematisointi koski hoidolle asetettavaa
ikärajaa, joka hallituksen esityksessä on 46 vuotta.
Asiantuntijalausunnoissa todettiin, että tämä ikäraja
on hoidollisesti aivan liian korkealla, ja tuotiin esiin alempia
ikärajoja, esimerkiksi 42 vuotta. Kaiken kuulemisen jälkeen
meidän valiokuntamme päätyi ehdottamaan,
että tämä ikäraja kuitenkin
säilytetään hallituksen esityksessä.
Näinhän ei nyt sitten ole lakivaliokunnan enemmistön
kannanotossa käymässä. Olen tietysti
sen lakivaliokunnan mietinnönkin lukenut. Siellä sitä asiaa
perusteltiin lähinnä sillä tavalla, että hoitava
lääkäri viime kädessä tekee sitten
ratkaisun tällä kohtaa niin kuin muunkin hoidon
osalta ikään liittyvästä puolesta.
Sitten sitä edellytystä, että hoitoa
ei saisi antaa, jos on ilmeistä, ettei pari voi turvata
lapselle tasapainoista kehitystä, on käsitelty
7 §:ssä. On aika mielenkiintoista, että se
on aika vähäiseen varaan tavallaan jätetty
hallituksen esityksessä, mutta me olimme sitä mieltä valiokunnassa,
että nämä sosiaaliset ja psykologiset
tekijät, jotka vaikuttaisivat vanhempien mahdollisuuksiin huolehtia
lapsesta ja tämän tarpeista, on vakavasti otettava
huomioon ja niitä on arvioitava riittävästi.
Eri yhteyksissä on tuotu esiin, että meillähän
on adoption saannin yhtenä edellytyksenä hyvinkin
tarkka, monen mielestä liiankin tarkka, läpikäynti
siitä, ollaanko sopivia vanhemmiksi. Me emme kuitenkaan
lähteneet mitään tarkempaa menetelmää tässä esittämään,
mutta halusimme kiinnittää huomiota siihen, että sopivuus
vanhemmaksi tulee tässä yhteydessä harkita
tarkkaan.
Sitten tullaan tähän kiisteillympään
kohtaan, 12 §:ään, ja siinähän
hallituksen esitys tuli meidän valiokuntamme enemmistön
kannanotoksi, elikkä ajatus olisi sitten se, että hedelmöityshoitoa
saadaan antaa naiselle, joka ei elä 2 §:n 1 kohdassa
tarkoitetussa parisuhteessa, jos mies, jonka luovuttamia siittiöitä hedelmöityshoidossa
käytetään,
on antanut suostumuksensa hoidon antamiseen tietoisena siitä,
että hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi.
Tämä hallituksen esityksen muotoilu, niin kuin
mainitsin, tuli meidän valiokuntamme enemmistön
muotoiluksi, ja nyt kun tiedämme, mitä lakivaliokunnan
käsittelyssä on sitten tapahtunut, olen sitä mieltä,
että lakivaliokunnan enemmistön kantaa ei kuitenkaan pidä saada
lopputulokseksi. Erittäin ongelmallista on ajatus siitä,
että sitten kriminalisoitaisiin tämä hoito,
jos sitä annettaisiin yksinäisille naisille tai
lesboparinaisille. Niin pitkälle minusta näissä asioissa
ei missään tapauksessa voisi mennä.
Lakivaliokunnan enemmistöltä jäi
korjaamatta ne pykälät, joissa tästä kriminalisoinnista
puhuttiin. Näin ollen tämä yhdistelmä ei
missään tapauksessa minusta voi tulla kysymykseen,
joten sopii varmasti minun tehtäväkseni esittää, että tämä hallituksen
esitys viedään suuren valiokunnan käsittelyyn.
Tällaisen ehdotuksen teen ja toivon siinä 12 §:n
kohdalla henkilökohtaisesti hallituksen esityksen muotoilua.
Se on mielestäni vaikeitten vaiheitten jälkeen
ainoa mahdollinen, jos tämä esitys aiotaan myöskin
eduskunnasta viedä läpi.
Sitten olisin vielä halunnut tästä oikeudesta tietää alkuperänsä mainita
sen, että me olemme liian vähän kiinnittäneet
huomiota siihen seikkaan, että avioparien ja avoparien
keinohedelmöityksellä alulle pannut lapset eivät
läheskään aina tiedä, että ovat
keinoalkuisesti saaneet alkunsa. Vain 20 prosenttia vanhemmista
kertoo tämän asian lapselle, joten 80 prosentin
kohdalla vallitsee tänä päivänä se
tilanne, ilmeisesti myös tulevaisuudessa, että viranomainen
tietää tämän tilanteen, mutta
asianomainen ei tiedä. Tässä valiokuntakäsittelyssä eri
valiokunnissa ei tähän kysymykseen ole kukaan
vielä keksinyt mitään vastausta. Se tietysti
on aika mielenkiintoinen seikka. Lopputulokseksi tulee kaikkien
vaiheiden jälkeen, vaikka perustuslakivaliokunta tätä oikeutta
tietää yhtä paljon kuin viranomaiset
korostikin, lopputulokseksi tulee jäämään,
että se on lähinnä hurskas toivomus.
Arvoisa puhemies! Sijaissynnytystä sosiaali- ja terveysvaliokunta
ei katsonut aiheelliseksi, että se lisättäisiin
tähän hallituksen esitykseen. Olemme tietoisia
siitä, että tämä kannanotto
voi aiheuttaa hoitoturismia, mutta niin voivat tietysti tämän
lain muutkin kohdat aiheuttaa, mikäli nähdään,
että Suomessa annettu hedelmöityshoito ei syystä tai
toisesta ole yhtä edistyksellistä kuin jossain
muualla, mitä rohkenen kyllä epäillä.
Me olemme olleet hedelmöityshoitojen antajina ihan parhaita
mahdollisia. Mutta hoitoturismia todennäköisesti
tullaan näkemään. Nythän sitä on
ollut Suomeen päin, kun meillä ei ole säädelty
tätä toimintaa.
Tässä olivat oikeastaan ne huomiot, jotka
halusin valiokunnan puheenjohtajana tuoda esille.
Ed. Krohn merkitään
läsnä olevaksi.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä oli alun
perin kasapäin ongelmia ja suoraan sanoen virheellisiä sisältöjäkin,
eikä täysin pulmaton ole tämä valiokunnan
mietintökään puhumattakaan siihen liittyneistä eriävistä mielipiteistä.
Nyt valiokunnan puheenjohtaja esittää, että tämä asia
palautuisi suoraan suureen valiokuntaan. Kovin epäilen,
onko suurella valiokunnalla sitä asiantuntemusta, mitä tässä asiassa
tarvittaisiin.
Arvoisa puhemies! Vetoaisin nyt kyllä hallitukseen
ja hallituspuolueisiin hyvin rakentavasti siinä, että nämä vetäisivät,
siis hallitus vetäisi, tämän esityksen
täältä eduskunnasta pois. On parempi
aloittaa aivan alusta ja säätää seuraavassa eduskunnassa
ensi tilassa uusi laki.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun nyt sallittiin jo debatti, vaikka ministeri
ei ole vielä puhunut, niin haluaisin kuitenkin todeta sen,
että tästä on todellakin tullut erittäin
sekava asia. Minusta on erittäin valitettavaa, että lakivaliokunnassa
kuitenkin enemmistö lähti kriminalisoimaan sitä,
että yksinäiset naiset tai naisparit voisivat
adoptoida lapsen. Kyllä täytyy kysyä,
missä sivistysvaltiossa ... (Välihuuto) — Ei
adoptoida, anteeksi, tietenkin saada keinohedelmöityksen.
Mutta, arvoisa puhemies. En minä tiedä myöskään,
ratkaiseeko suuri valiokunta sitä asiaa. Meillä vasemmistoliiton
eduskuntaryhmässä keskusteltiin hyvin pitkään,
ja kyllä mekin ainakin toivomme, että missään
tapauksessa tämä heikko laki ei menisi läpi
valiokunnan esittämässä muodossa. Eikö olisi,
ministeri, ehkä viisainta vetää koko
esitys pois?
Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kannatan edustajien Pekkarisen ja Ojalan ajatusta,
että tämä pitää vetää pois. Kun
on kirjoitettu laki, jonka ajatus on siis se, että naiselle
ei saa antaa hedelmöityshoitoa, paitsi jos hän
on liitossa miehen kanssa, niin sehän on täysin
vastoin meidän pohjoismaista perinnettämme, että oikeudet
tulevat yksilölle. (Hälinää) Sopisiko
mieskansanedustajille se, että annettaisiin sairausvakuutuslausunto,
että Viagraa ei saa määrätä miehelle,
paitsi jos hänellä on mukana avioliittotodistus?
Tuula Haatainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin palauttaa tätä keskustelua
niille uomille, että täällä on
miesten ja naisten keskuudessa myös erilaisia näkemyksiä tästä ja
näkemyksiä, jotka vastaavat minun näkemyksiäni.
Eli en voi ymmärtää tätä lakivaliokunnan
kantaa siitä, että hedelmöityshoidot
joidenkin ihmisten kohdalla olisi kriminalisoitu, laiton teko. Kyllä tämä on
aivan absurdi kanta eikä kyllä vastaa pohjoismaista,
tasa-arvoiseen ajattelutapaan perustuvaa yhteiskunta-ajattelua.
Suureen valiokuntaan kierrättäminen — minä en
tiedä oikein, mitä hyötyä se
tähän tuo, mutta tämä tilanne
on todella hankala. Mieluummin niinpäin, että nyt
järki voittaisi tässä salissa ja saataisiin
ratkaisu, jonka kanssa voi mennä eteenpäin ja
tunnustaa, että asuu suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa
kunnioitetaan kaikkien ihmisten perusoikeuksia.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä en myöskään näe
mitään syytä, perustetta, suureen valiokuntaan
lähettämiselle. Suuressa valiokunnassa ei tietääkseni
ole tällä hetkellä yhtään
jäsentä, joka olisi lakivaliokunnan varsinainen
tai varajäsen. Siellä ei ole pienintäkään
asiantuntemusta.
Lakivaliokunta plus sosiaali- ja terveysvaliokunta ja osin perustuslakivaliokunta
on käsitellyt tätä asiaa monta kuukautta,
kuullut laajan määrän asiantuntijoita,
tehnyt vapaan harkinnan mukaan lausunnot ja mietinnöt,
ja nyt meillä on normaalissa järjestyksessä asia
käsiteltävänä täällä.
Kunnioitettakoon eduskunnan normaaleja työtapoja, jotka
ovat perustuslain säätämässä muodossa,
ja näin on paras pohja tälle koko asialle. (Puhemies
koputtaa) Tämä on pohjoismainen malli, mikä on
tässä käsittelyssä lakivaliokunnan
mietinnön mukaisesti.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean, että on pyydetty erittäin runsaasti
vastauspuheenvuoroja, mutta myönnän vielä yhden
vastauspuheenvuoron ed. Mäki-Hakolalle, ja sen jälkeen
on ministeri Johannes Koskinen.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi ilmaisi asian erinomaisen
hyvin. Minä pidän todella outona demokratian toteutumisena, jos
todella meillä on kolme valiokuntaa kuullut erinäisen
määrän asiantuntijoita ja me päätämme lähettää tämän
suureen valiokuntaan, joka ei ole kuullut yhtään
ainutta asiantuntijaa asiasta. Ei tämä voi olla
demokratian toteuttamista. Joudun ihmettelemään
oikeusministerin ja pääministerinkin lausuntoja
tämän päivän lehdissä siitä,
että jos eduskunta käyttää eduskunnalle
kuuluvaa demokratiavaltaa, sitten ministerit katsovat olevansa järkevämpiä kuin
eduskunta pitkällisen asiantuntijakuulemisen jälkeen.
Tässä on kysymys sellaisesta asiasta, jossa
todella puututaan aika vahvasti yhteiskunnan perusarvoihin ja toimivuuteen,
ja nyt kun lakivaliokunta on palauttanut asian oikeaan järjestykseen, sitten
hallituksen ministerit demokratian nimissä ovat vetämässä tätä asiaa
suureen valiokuntaan. Pidän todella outona tällaista
käyttäytymistä ja järjestystä.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä on
varta vasten varattu tämä mahdollisuus lähettää asia
suureen valiokuntaan juuri silloin, jos esimerkiksi erikoisvaliokunnan mietintö on
niin hajanainen tai kovin poikkeaa hallituksen esityksestä,
että on tarvetta tarkistaa, mikä oikeastaan eduskunnan
tahto on, eli sitä kautta voidaan vaihtaa käsittelyn
pohja. Tällaisiahan on pari tehty tämänkin
vaalikauden aikana, mutta tähän en ota tarkemmin
kantaa. Minusta se voisi olla yksi tapa, jota voi harkita asiallisemman
pohjan saamiseksi koko suuren salin työskentelylle tässä asiassa.
Se että ministeri puuttuu siihen, minkälaisia mietintöjä valiokunnasta
tulee: Oikeastaan meillä perinteiset parlamentarismin säännöt
edellyttävät, että siitä tiedettäisiin
jo aiemmin elikkä olisi kiinteämpää neuvotteluyhteys
ministerin ja valiokunnan välillä. Tässä tapauksessa
oli vähän katkoksia ehkä lakivaliokunnan
omasta tahdosta tai siitä syystä, että oli
niin kova työruuhka, että kovasti näitä asioita
on sinne jäänyt viime metreille.
Mutta tämä esitys on tosiaan nähdäkseni
mahdoton hyväksyttäväksi siinä muodossa
kuin lakivaliokunta esittää. Siinä on
tämä 12 §:n muutos sen kaltainen, että se
ei oikein vastaa sitä perusoikeuksien linjaa, jota tällä vaalikaudella
on eduskunnassa tehty muun muassa parisuhdelain yhteydessä.
Perustuslakivaliokunta katsoi, että hallituksen esitys
on täysin toteuttamiskelpoinen. Ainoastaan se lakivaliokunnan
puheenjohtajan Laxin mainitsema muutos, joka on lakivaliokunnassa tehty,
oli perustuslakivaliokunnan edellyttämä, ja se
on aivan oikein sinne muutettukin. Samoin sosiaali- ja terveysvaliokunta
puolsi lausunnossaan hallituksen esityksen hyväksymistä.
Lakivaliokunnan mietintöön liitetyn ensimmäisen
ja toisen vastalauseen sekä perustuslakivaliokunnan lausuntoon
liitetyn eriävän mielipiteen mukaan hedelmöityshoidon
antaminen yksinäisille naisille olisi sallittava mutta
ilman niin sanottua isyysedellytystä. Ehdotus merkitsisi
sitä, että yksinäisille naisille annetun
hoidon tuloksena syntyvä lapsi ei voisi koskaan saada isyyttä vahvistetuksi.
Tämä taas olisi vastoin niitä periaatteita,
joita edellyttävät ihmisoikeussopimukset, että jokaisella
lapsella pitäisi olla oikeus vanhempiin, sekä isään
että äitiin. Olisi aika outoa, että lainsäätäjän
ratkaisulla muodostettaisiin ryhmä, jolla ei olisi minkäänlaista
mahdollisuutta saada isää.
Sen takia tähän sinänsä vaikean
tuntuiseen ratkaisuun päädyttiin hallituksen esityksessä,
että tällaisissa tapauksissa luovuttajan pitää antaa suostumus
mahdollisesti tulla isäksi hedelmöityshoidon tuloksena
syntyvälle lapselle. Näissähän
tilanteissa se olisi kahden kynnyksen takana. Ensinnäkin äidin
pitäisi kertoa lapselle, millainen alkuperä on,
ja edelleen joko äidin tai lapsen tahtoa, että tämä isyys
vahvistetaan. Siemennesteen luovuttaja ei voisi koskaan omasta tahdostaan
tulla vahvistetuksi isäksi. Nämä suojakynnyksethän
pitävät huolta siitä, että ei
tällaisia mielipidekirjoituksissa peloteltuja taloudellisia pyyteitä voisi
käytännössä esiintyä,
että tultaisiin sitten vain perintöjen tai elatusavun
toivossa vuosien jälkeen ovelle kolkuttamaan.
Pidän siis sekä lakivaliokunnan mietinnön mukaista
hoidon kieltämistä yksinäisiltä naisilta ja
naispareilta että vastalauseisiin ja eriävään mielipiteeseen
sisältyvää ehdotusta huonoina ratkaisuina
ainakin verrattuna hallituksen esityksen päälinjaan.
Lakivaliokunnan enemmistön kanta sivuuttaa täysin
sellaisten naisten oikeudet ja yhdenvertaisuuden, jotka eivät
elä parisuhteessa miehen kanssa. Tällainen lopputulos
asettaisi naiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan riippuen
siitä, elääkö nainen avio-,
avo- tai rekisteröidyssä parisuhteessa taikka
yksin. Lakivaliokunnan vähemmistön kanta taas
johtaa siihen, että lainsäädännöllä tehdään
mahdolliseksi sellaisen lapsiryhmän luominen, jolla ei
ole minkäänlaista mahdollisuutta saada isää tai
isyyttä vahvistetuksi. Niin kuin viittasin, hallituksen
kesäkuinen esitys oli tältä osin pitkän
harkinnan jälkeen hyväksytty kompromissi, jossa
sovitettiin nämä vaikeasti yhteensovitettavat
perusoikeudet: naisten yhdenvertaisuus ja sitten taas lapsen oikeus
isään.
Hallituksen esityksen mukaan siis yksinäisille naisille
voitaisiin antaa hedelmöityshoitoa edellyttäen,
että luovuttaja, jonka siittiöitä käytetään tällaisessa
hoidossa, on antanut suostumuksensa hoitoon tietoisena siitä,
että hänet periaatteessa voidaan vahvistaa syntyvän
lapsen isäksi. Näin haluttiin juuri varmistaa
se, että syntyvä lapsi saisi itse ratkaista isyyden
vahvistamisen merkityksen omalta kohdaltaan. Yksinäisen
naisen hoitoon siittiöitä luovuttanut mies ei
voisi vahvistuttaa isyyttään vasten äidin
tai lapsen tahtoa.
Nämä ovat kaikki tietysti vaikeita moraalisia, eettisiä kysymyksiä.
Edelleen siellä on sijaissynnyttäjää koskeva
normi. Nämä yksittäiset pykälät
varmasti viime kädessä tulevat ratkaistaviksi täällä salissa
aivan omantunnon mukaan. Mutta tuo pääkysymys
pitäisi nähdäkseni kuitenkin ratkaista
siten, että se soveltuu perusoikeusajatteluun ja ottaa
huomioon sekä lapsen oikeudet että naisten perusoikeudet
ja yhdenvertaisuuden. Jotta tällainen ratkaisu nyt löytyisi,
tässä tarvitaan uusi pohja joko siten, että se
tuodaan tänne saliin tai — niin kuin itse pitäisin
hyvänä — että suuri valiokunta
voisi jo yleiskeskustelun aikana tai se keskeyttäen ottaa
kantaa siihen, olisiko hallituksen esityksen 12 § kuitenkin
parempi pohja käsittelylle kuin nyt lakivaliokunnan mietinnön
sisältämä. Ellei tästä synny
kovin järkevän tuntuista kokonaisuutta, hallituksessa
on sitten keskusteltu siitä vaihtoehdosta, että tämä koko
esitys vedetään pois. Mutta nähdäkseni
olisi hyvä, että suuressa valiokunnassa vielä arvioitaisiin,
mikä tilanne on.
Edelleen, kun täällä viitattiin parlamentarismiin,
meillähän on nimenomaan jätetty mahdollisuus
vielä jättää laki vahvistamatta,
elikkä hallitushan voi sen jälkeen, kun eduskunnan
kanta on tullut selväksi lakiehdotuksen toisessa käsittelyssä,
vielä esittää, että lakia ei
vahvisteta, jos katsoo, että siinä on niin ristiriitaisia
elementtejä. Tietysti eduskunnan tahto viime kädessä aina ratkaisee,
ja eduskunta voi myös presidentin vahvistamattajättämispäätöksen
yli kävellä, jos haluaa pitää juuri
siitä sanamuodosta kiinni, joka täällä on
toisessa käsittelyssä hyväksytty.
Tosiaan tämä on valitettavaa, että tämä on
jäänyt näin viime metreille vaalien kuumentamaan ja
selvästikin polarisoituneen asenneilmapiirin eduskuntaan.
Toivoisin kuitenkin, että vielä mietittäisiin
sellaista siedettävää kompromissilinjaa, joka
täyttäisi sen perustarpeen, että määritellään lainsäädännössä kaikkien
osapuolten — isän, äidin, luovuttajan,
lapsen — oikeudet ja myöskin hedelmöityshoidon
antajan oikeudet ja velvollisuudet. Sitä on kaivattu sekä hoitoa
antavien yksiköiden henkilökunnan puolelta että hedelmöityshoitoa
saavien puolelta, että tällaiset perusseikat on
lainsäädännössä, niin
kuin meillä esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on jo parinkymmenen
vuoden ajan ollut.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Koskinen antoi oikein tärkeän
oppitunnin kaikista niistä vaihtoehdoista, mitä meillä tämän
asian osalta voi nyt olla käytettävissä.
Hän päätti puheenvuoronsa minusta erittäin
tärkeään pohdintaan siitä, että meidän
pitää oikeastaan ensisijaisesti ratkaista se,
aiommeko me nyt saada aikaan sääntelyn tälle
alueelle vai emme. Se on minunkin mielestäni ykköskysymys,
ja se oli syy, miksi esitin tätä suuren valiokunnan
vaihtoehtoa, koska haluan itse priorisoida sitä näistä kaikista
vaihtoehdoista, että saamme nyt liikkeelle kuitenkin sääntelyn
tälle alueelle. Tietysti tämä toinen
syy, että saadaan uusi pohja, oli tässä äärimmäisen
tärkeä lisäsyy tämän
ehdotukseni tekemiseen.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin odottanut, että ministeri
Koskinen olisi oikaissut ed. Ojalan käsitystä siitä,
että tässä rangaistaan sitä henkilöä, joka
saa hedelmöityshoitoa. Näinhän ei tule
olemaan, vaikka tämä laki hyväksyttäisiin,
vaan rangaistaan sitä, joka sitä antaa. Ei siis
naisrukkaa suinkaan rangaistaisi siitä, että hän
saa hedelmöityshoitoa, vaikka se tapahtuisi lain vastaisesti.
Tätä tietoa on levitetty, ja sen vuoksi tämä vastustus
on vähän niin kuin yleisössäkin
tullut tilalle. Tämä ei pidä paikkaansa.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihmettelen ministeri Koskisen mielipidettä siitä,
että tämä on epäjohdonmukainen
parisuhdelain käsittelyn kanssa, koska kun parisuhdelakia
käsiteltiin eduskunnassa, silloinhan nimenomaan sisäinen
ja ulkoinen adoptio jätettiin siitä ulkopuolelle.
Kuitenkin nyt me olemme valmiita antamaan keinohedelmöityshoitoa
lesbopareille. Jos ajattelemme taas sitten epäsuhtaa esimerkiksi
lesboparien osalta homopareihin nähden, mikä tulevaisuudessa
on tilanne? Puhummeko me ehkä sijaissynnytysjärjestelmästä?
Minunkaan mielestäni suureen valiokuntaan lähettäminen
ei ole tämän kysymyksen osalta oikea ratkaisu.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Osoittaa hallitukselta huonoa harkintakykyä tuoda
tämän kaltainen kysymys käsittelyyn juuri
ennen vaaleja. Sehän antaa Suomen talibaneille mahdollisuuden
käyttää erilaisia tunnetiloja vaalienaluskeskustelussa.
Tämä sama ryhmä, tämä suomalaisten
talibanien ryhmä, yrittää kieltää naisilta
oikeuden aborttiin. Nyt tämä sama ryhmä yrittää kieltää yksinäisten naisten
oikeuden äitiyteen. Tässä on kysymys
siitä, että yritetään saada
viranomaiset säätelemään ihmisten
seksielämää. Tämä on
aivan samanlaista toimintaa kuin talibanit harjoittavat Afganistanissa.
Täytyy sanoa, että tämän kaltaiseen
arkkitaantumukselliseen ryhmittymään en mielelläni haluaisi
nykyisen eduskunnan samaistuvan. Siksi olen samaa mieltä ministeri
Koskisen kanssa, että on (Puhemies koputtaa) mahdotonta
hyväksyä lakivaliokunnan enemmistön kantaa
tässä asiassa.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti!
Se ei ole sivistysvaltiolle sopivaa.
Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olen ministeri Koskisen kanssa samaa
mieltä, että lakivaliokunnan enemmistön
kanta on pohjaksi kelpaamaton, kestämätön
ja ihmisoikeussopimuksien vastainen. 2000-luvulla tämä eduskunta
ei voi lähettää semmoista viestiä,
joka on helposti tulkittavissa, että yksin lasta hoitava äiti
on jotenkin kelvoton, huono ihminen ja että se ratkaisu
on aina niin paha, että semmoiseen tilanteeseen auttava
henkilö pitää laittaa vankilaan viime
tilassa. Sehän olisi sama, kuin me lähtisimme
etsimään nyt yksin äidin kanssa elävien
lasten isiä ja uhkaamaan heitä yhtä lailla
vankeusrangaistuksella.
Tämä suureen valiokuntaan laittaminen on sikäli
käsittääkseni väliaikaisratkaisu,
että mikäli sielläkin tämä sama
vanhoillinen enemmistö vallitsee, käsittääkseni
siitä looginen seuraus on ainoastaan se, mihin ministeri
Koskinen viittasi, että tämä esitys on
vedettävä pois. (Puhemies koputtaa) Näin
lähellä vaaleja ei näköjään
olla kypsiä ihmisoikeuksien kannalta käsittelemään.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen kyllä syvästi
näitä voimakeinoja, joita muun muassa ed. Brax
ja monet muut ovat tässä luetelleet, joilla yritetään
tosiasiallisesti estää eduskunnan tahdon toteutuminen
tässä kysymyksessä, jota on alun perin
käsitelty omantunnonkysymyksenä. Ihmettelen myös
niitä perusteluja, joilla ministeri Johannes Koskinen on
pitänyt tätä lakivaliokunnan mietintöä hajanaisena
tai sekavana tai hätiköitynä.
Itse asiassa syytös, mikä ministerillä on
ollut, sopisi pikemminkin kuvaamaan hänen omaa kompromissiyritystään,
joka monelta taholta todettiin kömpelöksi. Lakivaliokunnan
mietintöön pohjautuva ratkaisu sen sijaan noudattaa
täysin pohjoismaista linjaa. Onko sekin ministerin mielestä sekavaa
ja hätiköityä ja ihmisoikeuksien vastaista?
Perustuslakivaliokunta on selvästi ottanut tähän
kantaa (Puhemies koputtaa) ja todennut, että se ei ole
yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.
Seppo Kanerva /lib(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tämän vaalikauden aikana
kansanedustajat nostivat palkkaansa 10 000 markalla, niin
me liberaalit (Naurua) ainakin uskomme, että seuraavaan
eduskuntaan saadaan huomattavasti älykkäämpää väkeä.
Eikö tämä kysymys voida jättää heidän
käsiteltäväkseen, samoin kuin tulossa
oleva suuri eläkepaketti?
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näyttää nyt todellakin
siltä, että tässä eduskunnassa
ei tämä asia sillä arvokkuudella, jota
eduskuntatyö edellyttää, näytä etenevän.
Vaikka vietäisiin tämä nyt suureen valiokuntaan,
mitä en tietenkään itse vastusta, kun olen
sen jäsen — voidaan viedä sinne — kuitenkin
tässä on kolmen valiokunnan erilaisia kannanottoja,
aikaa on erittäin vähän ja nyt tuntuu siltä,
että ministerikään ei ole oikein varma,
mitä pitäisi tehdä, joten kyllä on
parempi vetää tämä pois. Työ,
joka on tehty, ei mene hukkaan, vaan mahdollistaa sen, että uusi
hallitus pystyy tuomaan tänne sellaisen esityksen, jolla
on paremmat menestymisen mahdollisuudet.
Mutta katsotaan nyt sitten, mitä mahdollisesti suuri
valiokunta tässä asiassa tekee. Eduskunnan työn
kannalta, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea kansalaiset
odottavat eduskunnan tekevän, tämä nyt
ei varmasti ole paras esitys, ja tämä poisvetäminen
on todella vakavasti harkittava asia.
Johannes Leppänen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pieni kommentti oikeusministeri Koskisen puheenvuorossaan
esittämään perustuslakitulkintaan. Te
sanoitte, että on perusoikeuksien vastainen. Perustuslakivaliokunta
käsitteli tätä yhdenvertaisuusasiaa ja
sanatarkka lainaus, luen sen:
"Lakiehdotuksessa asetetaan henkilöitä eri asemaan
sosiaalisen statuksen ja osaksi myös sukupuolisen suuntautumisen
kannalta. Kun otetaan huomioon hedelmöityshoidon lääketieteellinen
tarkoitus auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä,
ei lakiehdotusta voida tältä osin pitää perustuslainvastaisena.
Valiokunta katsoo, että ehdotetut erot, jotka liittyvät kiinteästi
yhteiskunnan arvovalintoihin, valiokunnan pitkäaikaiseen
tulkintakäytäntöönkin verrattuna
mahtuvat lainsäätäjälle kuuluvien
harkintarajojen sisälle."
Sen lisäksi, arvoisa oikeusministeri, Euroopan unionin
perusoikeusasiakirjassakin sanotaan yksiselitteisesti, että lapsilla
on oikeus molempiin vanhempiinsa.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kaksikymmentä vuotta tätä lakia
on tavallaan valmisteltu ja yritetty tähän saliin
tuoda. Nyt tuntuu vähän oudolta, että kun
lakivaliokunnan enemmistö on päätynyt
siihen lopputulokseen, että Suomeen säädetään
samanlainen laki kuin on muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa ja
Norjassa — laki loisi yhtenäistä Pohjoismaista
käytäntöä tähän
tärkeään eettiseen lainsäädäntöön — joku
on sitä mieltä, että lakivaliokunnan
enemmistö on täysin harhateillä. Puhutaan
perusoikeuksista, puhutaan ihmisoikeuksista. Sehän tarkoittaisi
sitä, että meillä olisi nykyisin Pohjoismaissa
aivan vääränlaista lainsäädäntöä.
Me olemme kuunnelleet ihan kaikessa rauhassa lukuisia asiantuntijoita,
ja ehkä yksi merkittävimpiä asiantuntijoita,
joka vaikutti varmasti lakivaliokunnan enemmistön mielipiteisiin,
oli Lastensuojelun Keskusliiton lausunto.
Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen todellakin yhtä mieltä niiden
puheenvuorojen kanssa, jotka sanovat, että tämän
tyyppistä lainsäädäntöä ei
pitäisi käsitellä enää näin
lähellä vaaleja, koska tunteet kuumenevat ja äänestäjien
pelossa konservatismi nousee, valitettavasti. Toivon, että tämä laki
joko muutetaan vastaamaan enemmän tätä vastalausetta,
joka lakivaliokunnassa on tullut, taikka sitten vedetään
kokonaan pois, koska laitonkin tilanne, joka tällä hetkellä vallitsee,
on kuitenkin parempi kuin se, että yksinäisiä naisia
ja naispareja, jotka lasta haluavat, aletaan kriminalisoida tai
lääkäriä, joka näitä hoitoja
antaa.
Mutta, arvoisa puhemies, sitä minä ihmettelen,
että kun me ennen joulua hyväksyimme adoptioon
tukea, niin siinä vaiheessa näistäkään henkilöistä,
jotka vastustavat tätä hoitoa yksinäisille
naisille ja naispareille (Puhemies koputtaa), kukaan ei esittänyt,
että tätä adoptiotukea ei annettaisi
...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti!
... yksinäisille naisille. Yksinäiset naiset
saavat (Puhemies koputtaa) adoptoida. Miksi te ette esittäneet
silloin ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Syvärinen!
... että tätä ette kannattaisi?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo pohdiskeli juuri, onkohan lakivaliokunnan
enemmistö harhautunut. Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että eräässä mielessä on.
Se on harhautunut siinä mielessä, että se
on ottanut perusoikeudet, joista on täällä suuressa
yksimielisyydessä päätetty, ja on ryhtynyt
eräällä tavalla rusinoita pullan päältä poimimaan,
sellaisia perusoikeuksia, jotka näyttäisivät
tuolle enemmistölle passaavan, kun minä taas lähden
siitä, että kun sanoo perusoikeusasioissa a:n,
niin sovellutuksissa joutuu sanomaan b:n ja aina ja joka ikisessä tilanteessa.
Siksi suureen valiokuntaan, siksi lakivaliokunnan kanta nurin!
Ismo Seivästö /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedustelisin nyt ministeri Koskiselta, tarkoititteko
te sitä, että jos tämä lakivaliokunnan
ehdotus tulee hyväksytyksi tai vastalause 1 tulee hyväksytyksi,
ne molemmat ovat lakiteknisesti kestämättömiä ratkaisuja.
Jos te näin tarkoititte, niin se oli aika voimakas kritiikki
eduskunnan yhtä valiokuntaa ja myös vastalauseen
tekijöitä kohtaan, joissa on ainakin kaksi oikeusoppinutta
mukana.
Ed. Laakso valitettavasti poistui salista. Olisin häneltä tiedustellut,
onko Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tällä hetkellä Taleban-hallitus.
Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa asiaa käsiteltiin
hyvin perusteellisesti. Mielestäni siellä kyllä tuli
semmoinen lopputulos, että tässä on kaksi
vaihtoehtoa, joko puolesta tai vastaan, siis puolesta, että kaikki
naiset saavat hedelmöityshoitoa, tai sitten se rajaus,
mikä enemmistöllä oli. Mitään
välimuotoja tässä ei mielestäni
ole.
Tämä hallituksen esitys on teoreettinen malli, tämä välimuotokompromissi,
ja voisinkin kysyä, mitä lapsi tekee tällaisella
isällä, jonka isyys rajoittuu pelkästään
sukusolujen luovutukseen. Isyys on aivan muuta kuin pelkkää sukusoluja
ja perintötekijöitä. Se on osallistumista
lasten elämään, huolenpitoa ja rakkautta.
Tämä hallituksen esityksen ajatus on hyvin absurdi
ja teoreettinen, ja ihmetyttää tämä miesten
into nyt olla rajoittamassa näitä hoitoja. Jos
tätä asiaa kysyttäisiin niiltä,
jotka niitä vauvoja oikeasti voivat synnyttää,
eli synnytysikäisiltä naisilta, niin ehkäpä lopputulos
olisi kokonaan toinen.
Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on mainio esimerkki
siitä, kuinka käytäntö toimii
hyvin niin kauan kuin lainsäädäntöä sitten
lähdetään "kehittämään".
Sitten tulee ongelmat. Näinhän lakivaliokunnan
puheenjohtaja Lax puheenvuorossaan sanoi käytännössä.
Ed. Skinnari käytti minusta hyvin merkittävän
puheenvuoron myöskin. Itse kyllä vetoan oikeusministeriin
tämän esityksen pois vetämiseksi. Tämä käsittely
ei ole, meni se minkä valiokunnan kautta hyvänsä,
tälle salille hyväksi eikä hyödyksi.
Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Täällä salissa vallitsee
uskomaton homofobia. Tänä päivänä naiset
opiskelevat pitkään ja toisaalta meillä on vauvapula.
Yhtä lailla parisuhteessa oleva nainen kuin yksinäinen
nainen voi kärsiä jopa lääketieteellisestä lapsettomuudesta.
Parisuhteet katkeavat, ja kello käy. Ei voida naisia tänä päivänä miehen
kautta määrittää, asuuko miehen
kanssa yhdessä. Yhtä lailla myös yksin
asuva nainen voi kärsiä lapsettomuudesta. Olen
sitä mieltä, että tämä asia
tulee lähettää suureen valiokuntaan.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Tässä lakivaliokunnan enemmistön
kannassa on kyllä havaittavissa todellakin halua määritellä nainen
sen mukaan, onko hänellä aviomies. Olen oikeastaan
aika ällistynyt siitä, että eduskunnan
lakivaliokunnan jäsenet hyväksyvät sentään
avoliiton, niin että jonkinnäköistä avarakatseisuutta
löytyy kyllä. (Naurua)
Myös oikeusministeri Koskisen esityksessä on samanlaista
kaipuuta, että yksinäinen nainen ei ole kunnon äiti,
vaan täytyy se mies jostain kaivaa esille. Ihmettelen tätä kovasti,
kun vielä perustuslakivaliokunnan tekstikin on erittäin
selkeästi ainakin lakivaliokunnan asiantuntijoiden mukaan
sen puolella, että tällainen väkisin
tuotu isyys, joka perustuu pelkästään
siittiöiden luovutukseen, joka on voinut tapahtua 30 vuotta
aikaisemmin, ei ole perusoikeuksien mukainen eikä tasavertaisuuden
mukainen. Ihmettelen, (Puhemies koputtaa) miten oikeusministeri
voi kannattaa sitä, että suureen valiokuntaan
lähetetään esitys, joka on perustuslainvastainen.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Ihmettelen sitä, millä perusteella
ministeri Koskinen ajattelisi, että suuressa valiokunnassa
löytyisi parempi viisaus kuin lakivaliokunnan enemmistöllä.
Itse en usko siihen ja siksi en kannata esityksen lähettämistä sinne.
Ihmettelen myös sitä, miksi ministeri sitkeästi haluaa
luoda lainsäädäntöä,
joka ei toimi. Lakivaliokunnassa useat asiantuntijat sanoivat, että jos
spermanluovuttaja vahvistetaan isäksi, luovuttajia ei sen
jälkeen ole ja käytännössä yksinäisten
naisten ja lesboparien hoidot loppuvat.
Lisäksi tulee vielä tämä kanta,
jota on sekä ed. Rahkonen että Lapintie tuonut
esiin, että on isyyden halventamista, suorastaan rienaamista,
jos voidaan perheen ulkopuolinen spermanluovuttaja yhtäkkiä vahvistaa
isäksi. Sen jälkeen kännykkäisä on
ihan pehmoversio. (Naurua)
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä laki on kyllä tarpeen
ja kiireesti saatava aikaan. Mielestäni lakivaliokunnan
enemmistön kanta on erinomaisen hyvä pohja säätää tämä laki,
ja syytä on se tehdä nyt ennen vaaleja ja nopeasti.
Uusi hallitus miettii tätä kauan ja etsii kompromissia
ja saa ehkä vielä huonomman lopputuloksen.
Tämän suureen valiokuntaan lähettämisen
aikaisemmin tyrmäsin. Näkisin, että jos
mennään sille linjalle, minkä ministeri
esitti, eli hallituksen alkuperäislinjalle, silloin on
välttämättä hankittava perustuslakivaliokunnan
lausunto. Tänään tulleet tiedot, jotka
me olemme saaneet lakivaliokunnassa jaetusta monisteesta, kertovat sen,
että hallituksen esitys on perustuslainvastainen, niin
kuin ed. Ojansuu juuri äsken totesi.
Ministerin on syytä tutkia tämä,
ennen kuin hän tekee toimenpiteitä ja runnoo ja
jyrää eduskuntaa sillä, että mentäisiin
tästä suureen valiokuntaan, joka ei ole minkäänlainen
asiantuntija tässä asiassa. Tämä on
pohjoismainen malli, ja tämä turvaa lapsen edun.
(Puhemies koputtaa) Naisen edun edelle menee aina ja yksiselitteisesti
lapsen etu.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Jos oikein ymmärsin, oikeusministeri
oli sitä mieltä, että tässä on
lakivaliokunta poikennut hallituksen esityksen päälinjasta.
Kyllä minun tulkintani mukaan hallituksen esityksen päälinjana
on ollut nimenomaan se, että hedelmöityshoitoa
saadaan antaa miehen ja naisen muodostamalle parille silloin, kun
pari kärsii tahattomasta lapsettomuudesta tai parin omista
sukusoluista syntyvällä lapsella olisi huomattava
vaara saada vakava sairaus, eli selkeästi terve lääketieteellinen
peruste. Kuitenkin tässä sitten yksinäisten
ja naisparien tapauksessa poikettaisiin tästä selkeästä lähtökohdasta
eli hallituksen päälinjasta.
Tässä on kysymys siitä, että hallituksen
esitys tietysti vastaa parisuhdelaista pois jäänyttä adoptio-oikeutta.
Silloin parisuhdelain puoltajat ilmoittivat tuon lain käsittelyn
yhteydessä, että seuraava tavoite on adoptio-oikeuden
saaminen. Nyt tämä tavoite aiotaan osittain hoitaa
tällä tavalla keittiön kautta.
Ihmettelen sitä, että kun Ruotsi ja Tanska mielletään
vapaamielisiksi valtioiksi, niin me menemme nyt pidemmälle
tässä tapauksessa kuin Ruotsissa ja Tanskassa
on tilanne. Eli nyt kyllä ollaan menossa hakoteille.
Heli Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itse asiassa tämä on kauhean
pelottavaa ja surullista, että näinkin vakavasta
asiasta käydään keskustelua kuin että kenellä on
oikeus käydä karkkikaupassa taikka ei. Tämä on inhimillinen
asia, se on fyysisesti rankkaa, se on psyykkisesti rankkaa kenelle
tahansa, joille hedelmöityshoitoja annetaan, joten toivon,
että asiaa käsitellään sillä vakavuudella.
Tuli myös mieleen se, että kun täällä on
hyvin selkeästi lain pohjalla ollut tämä,
kenelle ei saa antaa hedelmöityshoitoja, niin miksi meille
ei ole tärkeämpää, pikkuisen
muunneltuna versiona, että sellaisille ihmisille ei saa
antaa, jos on ilmeistä, etteivät he voi turvata
lapselle tasapainoista kehitystä, oli sitten yksinäinen
nainen, naispari tai pariskunta.
Kokoomus on kyllä erinomaisen hyvin paljastanut lakivaliokunnan
jäsentensä keskuudessa, mitä he tarkoittavat
yksilön vapaudella.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kauhun maalaukset täällä siitä, mitä kauheaa
tapahtuisi, jos yksinäiset naiset ja lesboparit saisivat
hedelmöityshoitoja ja sitä kautta lapsia, tuntuvat
aika erikoisilta, kun meillä tällainen käytäntö on
maassa ollut. Mitä kauheaa siitä on seurannut,
ed. Mäki-Hakola, mitä kauheaa Suomessa on tapahtunut,
kun meillä ilman lakia tällainen käytäntö on
ollut voimassa? Mitä pahaa Suomelle ja suomalaisille on
aiheutunut siitä? Ed. Mäki-Hakola tietää,
että myöskin niissä heteroperheissä,
olivatpa avoliitossa tai avioliitossa, jotka ovat saaneet keinohedelmöityksen
kautta lapsia, hyvin pieni osa näistä lapsista
on tiennyt, kuka heidän biologinen isänsä on.
Tämä käytäntöhän
on ollut varsin yleinen; hyvin harvoin kerrotaan. Mutta nyt tässä lähdetään
aivan toisesta käsitteestä, että halutaan
kerta kaikkiaan vain erotella nimenomaan yksinäiset naiset
ja lesboparit. (Puhemies koputtaa — Ed. Kankaanniemi: Lapsen
edusta!) — Lapsen etu saa tarpeen mukaan sellaisen tulkinnan
kuin täällä eräät haluavat.
Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ojalalle sanoisin, että katsokaa
ympärillenne tässä yhteiskunnassa tänä päivänä.
Me teemme jatkuvasti sellaisia lakeja ja muutoksia lakeihin, jotka
rapauttavat meidän yhteiskuntamme perusteita. Se vie rajat
pois meiltä, ja pahoinvointisuus lisääntyy.
Meidän lapsemme voivat todella pahoin. Meillä pitää olla
rajat, ed. Ojala, tässä yhteiskunnassa, ja tällaisilla
laeilla me olemme näitä rajoja hämärtämässä,
ja meidän lapsemme eivät enää hetken
päästä tiedä, mitä saa
tehdä, mitä ei.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä nyt vetoaisin vielä ministeriin,
että hän katsoisi ympärilleen, mitä täällä tapahtuu.
Vasemmistoliitolla ja vihreillä toisaalta on aika paljon
eroja meidän näkemyksemme kanssa, mutta me molemmat
olemme kuitenkin sitä mieltä, että tämä esitys
on parasta vetää pois. Meidän käsitykseemme
on yhtynyt merkittävä sosialidemokraatti Jouko
Skinnari. (Ed. Huotari: Onko se ryhmänne kanta siihen?)
Lisäksi täällä ed. Rahkonen
sanoo, että hallituksen alkuperäinen esitys ei
missään tapauksessa, eikö niin, ed. Rahkonen,
kelpaa perustaksi tämän homman loppuunviemiseksi
tässä eduskunnassa. Kaikki tämä huomioon
ottaen olisi kyllä nyt parempi, että ministeri
tekisi johtopäätökset ja vetäisi
tämän esityksen pois.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Äsken väitettiin, että oikeusministeri
pyrkii runttaamaan eduskunnan ja hylkii sen tahtoa, ja nyt sitten
kaivataan, että oikeusministeri yksin peruuttaisi hallituksen
esityksen. (Ed. Pekkarisen: Me tiedämme, että hänellä on valta,
jos hän haluaa, kyllä hallitus tulee perässä!) — No,
tähän varmaan palataan. — Mutta kyllä näkisin,
että olisi järkevää tätä pohtia
vielä tuolla suuressa valiokunnassa kaikessa rauhassa ja
vähän viileämmissä tunnelmissa
kuin täällä. Joka tapauksessa, kun tässä on
hyvin suuri riski siitä, että yksittäisissä pykälä-äänestyksissä tulisi
toisistaan poikkeavia linjoja, niin se tulisi suureen valiokuntaan
ensimmäisen käsittelyn jälkeen sitten
puntaroitavaksi.
Joihinkin asioihin:
Ed. Paasion puheenvuoro oli hyvin tervetullut. Vaikka tietysti
tämmöiseen aikaan on suuri intohimo korostaa poliittisia
erimielisyyksiä, niin koetettaisiin kuitenkin pysyä asiassa.
Hedelmöityshoidon saaminen ja hankkiminen on hyvin vakava
asia tuhansille ja kymmenilletuhansille perheille. Olisi kaikin
tavoin yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että olisi ajanmukainen sääntely
olemassa siitä toiminnasta. (Ed. Kankaanniemi: Laki voidaan
säätää!)
Täällä on viitattu pohjoismaisiin
ratkaisuihin. Nämä muiden Pohjoismaiden lait ovat
80-luvulta. Jos ne nyt säädettäisiin,
niin varmasti olisi toisenlainen linja juuri yksinäisten
naisten ja naisparien hoitokysymyksessä. Mutta se on tietysti spekulaatiota
sen takia, että siellä ei nyt ole juuri sitä ajatuskantaa
mitattuna, mutta selvästihän meillä on
pohjoismainen perusoikeusajattelu ja yhdenvertaisuusajattelu muuttunut
20 vuodessa. Myöskin meidän tapauksessamme on
perustuslaki, perusoikeudet, kirjoitettu uusiksi.
Ed. Seivästö väitti, että sanoin
lakivaliokunnan sekä enemmistön että vähemmistön
kannat lakiteknisesti kestämättömiksi.
Tarkoitin sitä, että ne herkästi johtavat
epäloogiseen tai epäjohdonmukaiseen lopputulokseen
juuri sen takia, että voi sitten pykälittäin
tulla ristiriitaisia tuloksia, jos niiden välillä äänestetään.
Siinä on tavallaan ääripäät
nyt esillä. Kun normaalisti valiokuntatyössä olisi
hyvä, että toimittaisiin magneetin toisiinsa päin
vetävien päiden kaltaisesti ja haettaisiin sitä yhteistuumaisuutta,
niin täällä on käytetty niitä hylkiviä päitä,
että on vain loitonnettu ja pistetty sitten maksimaaliset
vaihtoehdot tavallaan molempiin suuntiin ja haluttu määrätietoisesti
hylätä se kompromissilinja, joka oli hallituksen
esityksessä. No, se ei varmaan ole ihanteellinen mitenkään
selkeytensä tai muun takia, mutta korostan sitä,
että tässä on otettava samanaikaisesti
huomioon mahdollisimman täysimääräisesti
lapsen oikeudet, mukaan lukien oikeus molempiin biologisiin vanhempiin,
ja sitten taas naisten yhdenvertainen kohtelu. Silloin se ratkaisu
ei kovin kaukana siitä hallituksen esityksestä voi
olla, joka mahdollisimman ihanteellisella tavalla näitä sinänsä ristiriitaisia
odotuksia täyttää.
Yllättynyt olen siitä, että isyyslain
periaate on niin vakavasti unohtunut esimerkiksi monilta järjestöiltä,
jotka kantojaan ottavat, ja täällä nyt
niiltä, jotka haluavat täysin vapaan hedelmöityshoidon
antamisen hyväksyä. Sitähän
nimittäin pidettiin silloin erityisesti tasa-arvon kannalta
hyvin tärkeänä, kun Suomessa saatiin
isyyslaki, että kaikille syntyville lapsille on mahdollista
saada biologinen isä vahvistetuksi. Tästä on
hyvin hankala tehdä poikkeuksia, kun se kerran on tavallaan
saavutettu. Siinähän on tietysti poikkeuksia; meillä on
useampi prosentti vuosittain syntyvistä, joille ei vahvisteta
isää sen takia, että äiti ei niin
halua tehdä. Tämä vaihtoehtohan jää edelleen
myös tässä hallituksen esittämässä mallissa, eli
on hedelmöityshoitoa saaneesta äidistä kiinni,
lähdetäänkö isyyttä selvittämään
ja kertooko hän lapselle alkuperän, ja vain niissä tapauksissa sitten
jää lapsen tai äidin ratkaistavaksi,
lähdetäänkö isyyden vahvistamishankkeeseen.
Biologisen perimän merkityshän on jatkuvasti
kasvanut, joten entistä tärkeämpää on
olla tieto siitä, mistä henkilön ominaisuudet
ovat muotoutuneet. Tässä mielessä oli
perusteltua juuri tämä perustuslakivaliokunnan
edellyttämä muutos tiedonsaantioikeuteen. Mutta
tämä liittyy myös siihen, minkälainen
järjestely näissä yksinäisen naisen
tai naisparin hedelmöityshoitotilanteissa lakiin kirjoitetaan.
Sinänsä on hyvä varmaan, että tässä salissa keskustellaan
vielä näistä linjoista mahdollisimman
asiallisesti ja sen jälkeen sitten arvioidaan tilannetta.
Mutta suuri valiokunta luonnostaan juuri sen takia, että sille
tällainen tehtävä on perustuslaissa,
valtiosäännössä, annettu, sopii
pohtimaan sitä, löytyykö tälle
käsittelylle uutta rakentavaa pohjaa vai annetaanko sieltä sitten
suorastaan suositus, että hallitus vetää ehdotuksen
pois. Näkisin järkeväksi kuitenkin jatkaa
näitä keskusteluja ja kartoituksia, että voisimme
tämän lainsäädännön
modernisoinnin nyt tehdä ja parantaa hedelmöityshoidon
antamisen edellytyksiä niin, että tulisi selkeämpi
oikeudellinen pohja.
Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Haluan kertoa oikeusministerille, että kyllä se
tieto on muuallakin kuin äidillä tästä alkuperästä.
Jokaisesta lapsesta, joka saa tällaisella hedelmöityskeinolla
alkunsa, merkintä on siellä sairaskertomuksessa,
syntymäkertomuksessa, neuvolakortissa, joka puolella. Kyllä tämän
tiedon, minkälaisista soluista kukin on alkunsa saanut,
jos ei ole luonnollinen menetelmä, jokainen jälkeläinen
saa pyytämällä sairaskertomuksensa nähtäväksi.
Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olisin vielä perustuslakivaliokunnan
enemmistön kantaan palannut. Kun ed. Leppänen
sieltä luki paloja, niin hän ei lukenut kohtaa,
jossa siis valiokunnan enemmistökin, jonka kanssa itse
joiltain osin olin eri mieltä, kuitenkin totesi: "Isyyden
vahvistaminen koskettaa vahvasti luovuttajan yksityisyyttä.
Sen kannalta on sangen ongelmallista, että luovuttaja ikään
kuin sitoutuu jo useita vuosia etukäteen mahdollisen isyytensä vahvistamiseen."
Tämä on perustuslakivaliokunnan kannanottona sangen
merkittävä, ja se on otettava huomioon.
Sen lisäksi huomauttaisin, että mielestäni
lakivaliokunnan enemmistön kanta on mennyt perustuslakivaliokunnan
kannanotosta yli joka tapauksessa, ja yhdyn niihin näkemyksiin,
että jos se kanta tänne saliin vielä uudelleen
tulee, asia on lähetettävä myös
perustuslakivaliokuntaan.
Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Koskisen ja ed. Vehkaojan
esitys siitä, että tämä vietäisiin
vielä suureen valiokuntaan, on kannatettava, koska se antaa
ikään kuin vähän aikaa miettiä tätä asiaa.
Itse ainakin olin todella järkyttynyt tästä lakivaliokunnan
enemmistön kannanotosta, että yksinäinen
nainen ei voisi saada hedelmöityshoitoa, mistä automaattisesti
seuraa, että kun sitä ei saa antaa, se myöskin
kriminalisoituu. Minusta on aivan katastrofaalinen asia, jos se
täällä sellaisenaan menee läpi.
Siksi on todella syytä tätä vielä harkita
ja etsiä sitä kompromissia esimerkiksi tämän
alkuperäisen hallituksen esityksen pohjalta.
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunta selkeästi
totesi äänestyksen jälkeen, että tämä ei
ole yhdenvertaisuuskysymys. (Ed. Brax: Lakivaliokunta ajatteli toisin!) — Puhun
nyt hallituksen esityksestä. — Ministeri Koskinen
mainitsi oikeuksista biologiseen isään. Hallituksen esityksessä se
oikeus biologiseen isään on kovin takajättöinen,
kovin kummallinenkin itse asiassa. Tässä suhteessa
hallituksen esitys on todellakin koukeroinen.
On esitetty ilmaan ajatus, että tämä asia
lähetettäisiin suureen valiokuntaan. Olen itse
suuren valiokunnan jäsen ja myös perustuslakivaliokunnan
jäsen, ja mielestäni olisi kohtuuton ja väärä tehtävä suurelle
valiokunnalle käsitellä substanssivaliokunnan
asioita. Suuren valiokunnan tehtävä perustuslain
hengen mukaan on korjata pieniä asioita, korjata pieniä virheitä.
Nyt on kysymys niin substantiaalisista eroista mielipiteissä,
että olisi lähinnä poliittinen manööveri
lähettää se suureen valiokuntaan.
Mielestäni lapsen oikeus kulkee kaikkien muiden oikeuksien
edellä (Puhemies koputtaa), ja tältä pohjalta
lakivaliokunnan enemmistö on oikein (Puhemies koputtaa)
toiminut.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Koskiselle: Hallitus on tuonut
esityksensä eduskuntaan. Siitä on tässä salissa
käyty keskustelu. Se on lähetetty lakivaliokuntaan,
jolle useammat valiokunnat ovat antaneet lausunnon. Näihin
lausuntoihin ja laajaan asiantuntijakuulemiseen perustuen valiokunta
on päätynyt siihen mietintöön,
joka täällä on tänään
käsittelyssä. Tuntuu aika erikoiselta, että ministeri
Koskinen hyvin voimakkaasti arvostelee lakivaliokunnan aikaansaannoksia. Mielestäni
meillä on erittäin tarkka ja tarmokas valiokuntaneuvos,
joka varmasti pyrkii myöskin osaltaan katsomaan, että valiokunnasta
ei tule laittomuuksia ulos. Toivon, että tämä asia
käsitellään siinä järjestyksessä kuin
eduskunnan työjärjestys on.
Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivoisin todella, että tämän käsitteen
"yksinäinen nainen" käyttö lopetettaisiin.
Nainen on nainen, ja hän voi olla yksinäinen tai
avioliitossa. Tämä johtaa meitä koko
ajan harhaan.
Ihmettelen tätä lakivaliokunnan isyyshuutoa, kun
olen ollut saman valiokunnan jäsen ja osittain samoja edustajia
on ollut esimerkiksi silloin, kun puhuttiin lasten tapaamisoikeudesta.
Isällähän ei ole tapaamispakkoa. Meillä on
miljardeja elatusmaksuja rästissä. Sanoisin, että vaikka
meidän pitää tehdä yhdenvertaista
lakia isälle ja äidille, niin täytyy
muistaa, että biologisesti mies ja nainen eivät
ole samanlaisia. Mies voi tulla isäksi tietämättään,
ja naisen äidiksi tuleminen vaatii pitkäjänteisempää sitoutumista.
Jos todella halutaan vahvistaa tätä isyyttä maailmassa,
niin ihmettelen näitä olemassa olevia isiä,
jotka ovat vapaaehtoisesti, tietoisesti ottaneet tämän
(Puhemies koputtaa) vastuun kantaakseen ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Minuutti!
... eikä heidän vastuuttamistaan (Puhemies
koputtaa) ole millään tavalla edistetty näiden
miesten toimesta, jotka täällä vaativat
tätä kriminalisointia.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Se nyt lienee kuitenkin selvää,
että tämä lakivaliokunnan enemmistön, kahden
kolmasosan enemmistön, mietintö kestää sekä perusoikeuksien
että ihmisoikeuksien tarkastelun. Se on minun mielestäni
fakta, joka tulee ilmiselvästi perustuslakivaliokunnan
lausunnosta ja näistä asiantuntijoiden kuulemisista selkeästi
esille.
Toinen tärkeä asia on, että kaikki
asiantuntijat lakivaliokunnassa toivoivat, että tämä laki
tulisi mahdollisimman nopeasti voimaan. Nyt näyttää olevan
ilmassa semmoista, että jos ei suuri valiokunta muuta tätä päätöstä poliittisesti
toisen näköiseksi, niin sitten varaudutaan siihen,
että vedetään koko laki pois, mikä johtaa
kaikkien asiantuntijoiden kannalta epätoivottuun tilanteeseen.
Tämän johdosta minä katson, että johdonmukaisin
tapa on edetä, jotta eduskunnan arvovaltakin säilyy,
tässä asiassa lakivaliokunnan, erikoisvaliokunnan,
tekemän mietinnön pohjalta, joka valiokunta on
tehnyt puoli vuotta töitä kuunnellen asiantuntijoita
(Puhemies koputtaa) ja on pystynyt tekemään harkintansa
täysin vapaasti, ilman (Puhemies koputtaa) ryhmiensä painostusta,
eettisistä näkökulmista.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Puheenvuorossaan ministeri Johannes
Koskinen yritti edelleen myydä kompromissiaan, joka kaikissa
valiokuntakäsittelyissä on todettu huonoksi lähes
kaikilta tahoilta. Tässä kompromississahan itse
asiassa tavoiteltiin kahta toisilleen vastakkaista asiaa yhtä aikaa,
toisin sanoen sitä, että yksinäiset naiset
ja lesboparit voisivat saada hedelmöityshoitoa, ja sitä,
että kuitenkaan ei lähtökohtaisesti syntyisi isättömiä lapsia.
Mutta siittiöiden luovuttajan tuomitseminen isäksi
lapsen vaatimuksesta tämän täytettyä 15
vuotta ei ole mielestäni millään tavoin
vastaus lapsen oikeuteen isään.
Ihmettelen kyllä täällä myös
niitä tahoja, myös keskustan eduskuntaryhmää ed.
Pekkarisen johdolla, jotka toivovat hallituksen vetävän pois
tämän esityksen, jota (Puhemies koputtaa) on todella
pitkään valmisteltu ja jota pidetään
kiireellisenä. (Puhemies koputtaa) Nyt kriisitilanne pääsee
jatkumaan.
Ensimmäinen varapuhemies:
Minä todella toivon, että pidättäydytään
siinä minuutissa.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toistan vielä edellä sanomani
vähän selvemmin ed. Antvuorelle erikoisesti ja
ed. Braxille. Hedelmöityshoitoa saavaa yksinäistä naista
tai parisuhteessa asuvaa naista, joka saa lainvastaisesti hedelmöityshoitoa,
ei voida eikä ole tarkoituskaan rangaista. Miksi toistaa
tämmöistä virheellistä tietoa
täällä salissa jatkuvasti?
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Koskinen totesi, että muiden
Pohjoismaiden lait ovat 80-luvulta. Tämä ei pidä paikkaansa,
jos hallituksen esitys pitää paikkansa. Tanskan
laki on syksyllä 97 tullut voimaan, Islannin 96, Norjan 94
ja Ruotsin osin 85, osin 91.
Sitten totean vielä, että Euroopan neuvosto
on hyväksynyt raportin, jossa myös rajataan näiden hedelmällisyyshoitojen
antaminen sataprosenttisesti juuri niin kuin se on lakivaliokunnan
enemmistön esityksessä, eli näin on säädetty.
Se, mitä tulee kriminalisointiin, koskettaa hoitojen
antajaa, joka voi rikkoa monelta eri kohdin lakia. Siksi, jotta
tällaiset rikkomukset on todella estetty, siihen on säädetty
myös, niin kuin pitääkin, rangaistussäännökset,
varsin kohtuulliset rangaistussäännökset.
Voi olla, että lääkäri, (Puhemies
koputtaa) joka hoitaa näitä, (Puhemies koputtaa)
pääsee huomautuksella tai varoituksella.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun perustuslakivaliokunta katsoi, että syntyvällä lapsella
on oikeus saada biologisen isänsä nimi tietoon,
niin uskon, että tämän asian toteutuminen
johtaa jo siihen, että tällaisten hedelmöityshoitoon
tarkoitettujen siemensolujen luovuttajia ei olekaan niin kuin ennen.
Jo se johtaa siihen, että kun luovuttajia ei ole, niin
hoidot siirtyvät Suomen ulkopuolelle. Luulen, että tässä asiassa
olisi parasta, kun nykyinen tilanne on osoittautunut kuitenkin toimivaksi,
vetää tämä esitys pois ja tarkastella
asiaa uudelleen.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Hallitustyöskentelyssä olen
osallistunut tämän lain muotoiluun. Lähtökohtahan
oli todella se, että tämä tilanne, joka
on säätelemätön, saataisiin säädeltyä.
Kun meillä on yksinäisiä naisia, jotka haluavat
tarjota mahdollisuuden syntyvälle lapselle saada turvallinen
ja hyvä lapsuus, tämä päätös
on varmasti pitkän harkinnan tulos, hyvin vakava ja vastuullinen
päätös. En voi ymmärtää sitä,
että tätä mahdollisuutta ei annettaisi.
Käytin saman suuntaisen puheenvuoron kuin ed. Krohn
omassa eduskuntaryhmässäni. Jos ja kun ollaan
niin huolestuneita siitä, että lapsilla pitäisi
olla oikeus isään ja hyvään
isyyteen, se vaatisi todella (Puhemies koputtaa) paljon toimenpiteitä ja
paljon myös julkista keskustelua. Tämä on
minusta se pääpointti, johon pitäisi puuttua
kaikkien niiden, (Puhemies koputtaa) jotka ovat tästä asiasta
erityisen huolissaan.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Perhon vastauksen jälkeen
on oikeastaan vähän hullua jatkaa tätä,
miten ajattelin aloittavani. Täällä on
ollut pitkään tämmöinen juupas—eipäs-väittely
ja ei päästä eteenpäin, koska
ollaan tasan kahta mieltä tästä asiasta.
Tämä hallituksen esitys oli alun perin jo
ongelmallinen, ja sitä käsitelleet valiokunnat
ovat olleet ristiriitaisia. Lopputulos, tämä lakivaliokunnan
ratkaisu, on vääjäämättä epäonnistunut osan
meistä mielestä. Itse kuulun tähän
joukkoon. Täytyy sanoa, että erityisen pahalta
tuntuu se, että lakivaliokunnan enemmistön pohjimmainen
perustelu on se, että perheet pannaan perhemuodon perusteella
lain edessä järjestykseen. Kun tässä nyt
sitten kahden vanhemman perheet nostetaan jalustalle, niin tarkoittaako
se sitä, että yhden vanhemman perheet ovat muita
huonompia lain edessä?
Mielestäni lapsen etu, josta täällä on
paljon puhuttu — esitän nyt oman mielipiteeni — on
rakastava aikuinen hänen sukupuolestaan tai siviilisäädystään
riippumatta. Tällä perusteella kyllä rohkenen
sanoa, että jopa nykyinen laiton tilanne on parempi kuin
tämä muoto.
Annika Lapintie /vas:
Rouva puhemies! Ehdotan, että tämän
eduskuntasalikäsittelyn pohjaksi otetaan lakivaliokunnan
mietinnön vastalause 1. Tässä on nyt
kirjoitettu kaikki lain pykälät, joten tässä on
otettu myös huomioon ne muutokset, joita eri kohdat aiheuttavat,
eli se on täysin valmis lakiteksti. Perustelen vähän
näitä kohtia, ja kun asia on laaja, yritän
nyt oikoa niitä väärinkäsityksiä,
joita tästä vastalauseesta vallitsee.
Tämän vastalauseen 12 § lähtee
siitä, että hedelmöityshoitoa saadaan
antaa naiselle, joka ei elä parisuhteessa, jota lakivaliokunnan
enemmistö niin korkealle haluaa korottaa. Edellytyksenä hedelmöityshoidolle
on se, että "1) on ilmeistä, että raskaus
ei aiheuttaisi naisen iän tai terveydentilan vuoksi huomattavaa
vaaraa naisen tai lapsen terveydelle; 2) on ilmeistä, että nainen
voi turvata lapselle tasapainoisen kehityksen; ja 3) on syytä olettaa,
että lasta ei aiota antaa ottolapseksi".
Tässä lähdetään
siitä, että kaikkein tärkeintä on
se, että syntyvälle lapselle voidaan taata turvallinen
lapsuus, että hänellä on oikeus ja mahdollisuus
saada hyvät, turvalliset aikuissuhteet, eikä oteta
kantaa siihen, pitääkö naisen, joka lapsen
synnyttää, olla naimisissa, pitääkö hänen
olla avoliitossa vai voiko hän olla yksinäinen
nainen tai voiko hän elää parisuhteessa
toisen naisen kanssa.
En ymmärrä, että olisi eduskunnan
tehtävä määritellä sitä,
minkälainen on hyvä äiti vanhemmaksi.
Onko hyvä äiti ainoastaan se, joka on onnistunut
löytämään eduskunnan, tai ainakin
nyt lakivaliokunnan, enemmistön mielestä sopivan miehen?
Onko ainoastaan hän hyvä äiti? Näin
ei ole, vaan hedelmöityshoitoa annettaessa on lähdettävä siitä,
että tutkitaan se, minkälaisiin olosuhteisiin
tämä lapsi syntyisi. Mielestäni meillä ei
edes ole oikeutta enempää puuttua ihmisten yksityiselämään.
Sen lisäksi, kun nyt useassa puheenvuorossa ja jopa
ministeri Johannes Koskisen puheenvuorossa kovasti ylistettiin biologista
isyyttä, niin kyllä meillä on paljon
lainsäädäntöä, joka
lähtee siitä, että lapselle ei aina ainakaan
sosiaalista isyyttä löydy. Esimerkiksi me sallimme
avioerot, ja niiden puitteissa usein käy niin, että lapsi menettää täydellisesti
kosketuksen biologiseen isäänsä, eikä suinkaan
sen vuoksi, että lapsi ei haluaisi pitää yhteyttä isäänsä,
vaan valitettavan usein isä ei halua pitää yhteyttä biologiseen
lapseensa.
Sen lisäksi me myös sallimme, kuten keskustelussa
on monta kertaa tullut esille, adoption yksinäiselle naiselle.
Sitä ei ole millään tavalla kritisoitu,
vaan on katsottu, että se riittää, että tutkitaan,
että adoptiota haluava nainen on hyvä vanhempi.
Me jopa sallimme adoption parisuhteessa toisen naisen kanssa elävälle
naiselle. Me emme ole rajanneet ulkopuolelle sitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa
elävä nainen ei voisi adoptoida lasta. On sitäkin
taustaa vasten todella, todella omituista, että me kyllä sallimme
yksinäiselle naiselle adoption, mutta me emme sallisi yksinäiselle
naiselle hedelmöityshoitoa.
Toinen asia, joka ainakin minussa on herättänyt
kummastusta, on se, kun on lähdetty keskustelemaan siitä,
että lakivaliokunnassa tämän vastalauseen
allekirjoittajat haluaisivat valtion verovaroin nyt sitten tukea
yksinäisten naistenkin saamaa hedelmöityshoitoa.
On kovasti haluttu perustella ja alleviivata sitä, että ainoastaan
parisuhteessa elävän pariskunnan tahaton lapsettomuus
voisi olla jotain sellaista, jota voidaan yhteiskunnan tuella hoitaa.
Nyt kokonaan on jäänyt keskusteluiden ulkopuolelle
se, mikä se tällainen tahaton lapsettomuus oikein
mahtaa olla. Pariskunnan tahaton lapsettomuus — tämä on
nyt suoraa tekstiä jopa hallituksen esityksestä — "paljastuu
useimmiten siten, ettei pari noin puolesta vuodesta vuoteen kestäneen
yhteiselämän aikana ole onnistunut aikaansaamaan
raskautta". Ei tässä puhuta mitään siitä,
että tutkitaan, onko nainen tai mies tässä parisuhteessa
lääketieteellisesti kykenemätön
saamaan lapsia. Tässä tahattoman lapsettomuuden hoidossa
vain nyt sitten lähdetään siitä,
että ei ole tärpännyt puolen vuoden aikana.
Onko sitten tarkoitus, että lääkäri
menee kotiin kuulustelemaan, mitenkäs usein sitä on
yritetty? On aivan älytöntä puhua siitä,
että parisuhteessa hoidettaisiin vain lääketieteellisestä syystä johtuvaa
lapsettomuutta.
Sen lisäksi tahattomalla lapsettomuudella tarkoitetaan
myös sterilisaatiosta aiheutuvaa lapsettomuutta. Eli sitten
kun tulee katumus päälle, niin sitten yhteiskunnan
verovaroin voidaan kyllä maksaa hedelmöityshoitoja.
Tämäkö todella on se, mitä eduskunta
haluaa säätää? Jos tämä lakivaliokunnan
enemmistön kanta hyväksytään, niin
tällaisen määritelmän te annatte
tahattomalle lapsettomuudelle.
Sen sijaan, kun puhutaan yksinäisestä naisesta,
lakivaliokunnan vähemmistön vastalauseen mukaan
ei voida lähteä siitä, että vaaditaan,
että yksinäinen nainen naapurikapakasta käy
riittävän tiheästi iskemässä miehen
ja viemässä hänet kotiinsa ja sitten
kiikuttaa lääkärille todistuksen, että kyllä minäkin
olen yrittänyt. Tämähän olisi järjettömyyden
huippu. Se on terveydelle erittäin vaarallista, se on syntyvälle
lapsellekin vaarallista ja sisältää paljon
terveysriskejä, jotka loppujen lopuksi voivat olla paljon
paljon kalliimpia yhteiskunnalle pitemmän päälle.
Tämän vuoksi tässä vastalauseessa
ei lähdetä siitä, että yksinäisen
naisen hedelmättömyyttä tai lääketieteellistä kyvyttömyyttä saada
lapsia tutkittaisiin, koska eihän sitä tutkita
myöskään avioliitossa tai avoliitossa
elävän pariskunnan osalta. Se on tämmöinen
käsittämätön virheellinen harha,
jota nyt lakivaliokunnankin enemmistö yrittää täällä sumuttaa
ja väittää, että pariskunnille
annettaisiin hedelmöityshoitoa vain lääketieteellisistä syistä.
Se ei ole totta.
Sen lisäksi on väitetty, että tulisi
yhteiskunnalle kalliiksi, jos lähdettäisiin myös
antamaan hedelmöityshoitoja yksinäisille naisille.
Tästä on sosiaali- ja terveysvaliokunta todennut
aivan selvästi, että "tilanteissa, joissa ei edellytetä lääketieteellisesti
todettua sairautta, ei ole syytä muuttaa nykykäytäntöä,
jonka mukaan sairausvakuutuksesta on korvattu hedelmöityshoitoja
vain, jos on kyse sairaudesta aiheutuvista kustannuksista. Lakiehdotus
ei myöskään muuta julkisen terveydenhuollon
velvollisuutta antaa ensisijaisesti sairauden ehkäisemiseen
ja hoitoon liittyviä terveydenhuollon palveluita." Eli
vastalauseemme mukaan äänestäminen ei
tarkoita, että haluaisi antaa verovaroin hoitoja naisille,
jotka eivät elä parisuhteessa ja saavat hedelmöityshoitoja.
Eli sekin on silkkaa valetta, kun täällä on
väitetty, että yhteiskunnan verovaroilla tulee
kovin kalliiksi äänestää tämän
vastalauseen mukaisesti.
Sen lisäksi mielestäni meidän pitää myös muistaa
se, että me olemme nyt tekemässä tätä lakia
tilanteessa, jossa näitä hoitoja annetaan. Me emme
lähde puhtaalta pöydältä tai
mistään nollatilanteesta, vaan lähdemme
siitä tilanteesta, että tänä päivänä Suomenmaassa
kahdenkymmenen vuoden ajan hedelmöityshoitoja ovat voineet saada
naiset, jotka ovat sitä tarvinneet näistä edellä mainituista
syistä. Heidän osaltaan ei ole tutkittu sukupuolista
suuntautuneisuutta. Heidän kohdaltaan ei ole tivattu sitä,
oletko naimisissa, jos et ole, miksi et ole, etkö ole tarpeeksi
nätisti laittautunut, kun olet käynyt kapakissa,
vai mitä lakivaliokunnan enemmistö oikein nyt
perää? Eli me yritämme nyt säilyttää tätä vallitsevaa
tilannetta, jonka mukaan naiset voivat saada tätä hedelmöityshoitoa,
ja ensisijaisesti tutkitaan nimenomaan se, että lapsi saa
hyvän kodin, hyvän vanhemmuuden ja hyvän,
turvallisen aikuissuhteen. Mielestäni on täysin
käsittämätöntä, että me jotain
muuta täällä tekisimme.
Sen lisäksi lopuksi tästä kriminalisointipykälästä:
Olen ollut todella todella pettynyt siihen ilmapiiriin, joka on
lakivaliokunnassakin vallinnut, kun tätä asiaa
on käsitelty. Me emme kykene kriminalisoimaan seksipalvelujen
ostamista. Sen sijaan tuosta vain viiden minuutin pohdinnan jälkeen
me kyllä kykenemme tuomitsemaan vuodeksi vankilaan lääkärin,
joka antaa hedelmöityshoitoa yksinäiselle naiselle.
Miettikää nyt, hyvät ihmiset, onko tässä mitään
järkeä.
Vetoan siihen, että otatte käsittelyn pohjaksi vastalauseen
1 mukaisen esityksen.
Ed. Kokkonen merkitään
läsnä olevaksi.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän ed. Lapintien viimeiseen
lausumaan: Todellakin se rangaistus on sakkoa taikka enintään
yksi vuosi vankeutta. Mietinnössä nimenomaan sanotaan,
että tähän seikkaan pitää tulevaisuudessa
kiinnittää huomiota, ja jopa hyväksyttiin,
että tultaisiin sitä rangaistusta laskemaan.
Mitä arvoisa ed. Lapintie puhui adoptiotilanteesta,
on aivan eri asia. Sillä ei ole mitään
tekemistä tämän asian kanssa. Kun yksinäinen
nainen adoptoi orvon taikka muuten heitteille jätetyn lapsen,
hänhän tekee hyvän työn tässä asiassa.
Tällaisessakin tapauksessa useimmissa tapauksissa kuitenkin
niin lapsen äiti kuin isäkin on tiedossa. Minä en
voi ymmärtää, miksi te vertaatte tätä adoptiotilannetta
tähän asiaan, mitä nyt käsitellään.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän vielä kaksi vastauspuheenvuoroa,
ed. Räsäselle ja ed. Lapintielle. Sen jälkeen
menemme takaisin puhujalistaan. Huomautan siitä, että olemme
käyneet todella pitkän debatin kahteen eri otteeseen.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintie puheenvuorossaan viittasi
siihen käytäntöön, joka on jo vuosia
vallinnut, että myös yksinäiset naiset
ja lesboparit ovat näitä hoitoja saaneet. Mutta
muistutan, että tässä suhteessa käytäntöä ollaan
muuttamassa myös esimerkiksi sijaissynnyttäjien kohdalla
eli niin sanotun kohdunvuokrauksen kohdalla. Myös sen kohdallahan
käytäntö on ollut se, että näitä hoitoja
on annettu. Nyt hyvin suurella yksimielisyydellä ollaan
siihen päätymässä, että tätä käytäntöä ei
enää haluta jatkaa. Mielestäni aivan
hyvin voidaan myös tässä toisessa kysymyksessä muuttaa
linjaa.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Olen sijaissynnytyksen jatkamisen kannalla,
koska Suomessa se on perustunut lääketieteelliseen
arviointiin, ja noin kymmenen lasta on syntynyt vuoden 90 jälkeen.
Eli siinäkään ei ole ollut ongelmia.
Mutta sen sijaan ed. Myllyniemelle toteaisin, kun koko ajan
vedotaan isyyteen ja siihen, että isän pitää siellä kotona
olla kiltisti lapsia hoitamassa, että siitä huolimatta
ed. Myllyniemikin on sallinut adoption yksinäisille naisille
ja lakivaliokunnassakin vielä salli adoption naisille,
jotka elävät parisuhteessa toisen naisen kanssa.
Kyllä se on täysin rinnasteinen tilanne. On aika
keinotekoista ruveta väittämään,
että nämä kaksi asiaa eivät
mitenkään liittyisi toisiinsa. Ne liittyvät
silläkin tavalla toisiinsa, että sekä adoptiossa
että hedelmöityshoidossa hyvin tarkkaan ja perusteellisesti
tutkitaan sen aikuisen naisen mahdollisuudet suoriutua äitiydestään.
Samaa ei suinkaan (Puhemies koputtaa) voi sanoa kaikista parisuhteista.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että on
todella ristiriitainen olo. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen,
että tänään keskustelemme elämän
peruskysymyksistä: paljastamme hyvin paljon arvomaailmastamme
ja ihmiskuvastamme. Mutta toisaalta olo on kuin puhuisi veitsi kurkulla,
niin traagisia voivat olla seuraukset pahimmillaan. Toivon syvästi,
ettei kukaan sivuuta tätä kysymystä olankohautuksella
tai asiaan sen syvemmin perehtymättä.
Jotkut ajattelevat, että antamalla hedelmöityshoitoja
olemme ylittäneet sen rajan, jota voi pitää niin
sanotusti luonnollisena. Vastaan, että tuo fundamentaali
luonnollisuuden raja on ylitetty jo päiviä sitten.
Itse asiassa lääketiede on koko historiansa ajan
kolkutellut tuota rajaa, aikoinaan rokotteilla, myöhemmin
esimerkiksi elinsiirroilla ja 80-luvulta alkaen erilaisilla hedelmöityshoidoilla.
Sokeaa vastustamista viisaampaa on lähteä etsimään
uusille hoitokäytännöille vastuullisia
ja eettisiä rajoja.
Omaa suhtautumistani teknologiaan määrittää seurausten
arviointi. Teknologiaa voidaan käyttää elämää edistävästi
tai sitä tuhoavasti. Sotateollisuus on esimerkki elämää tuhoavasta
teknologiasta. Sen päämääränä on
luoda tappamaan ja tuhoamaan soveltuvaa tekniikkaa. Hedelmöityshoitojen
tavoite on aivan päinvastainen. Sen avulla voidaan antaa
elämälle mahdollisuus silloin, kun se lääketieteellisesti
tai muista syistä ei muutoin ole mahdollista. Meillä naisilla
on usein vahva biologinen vietti synnyttää, ja
minusta olisi julmaa kieltää tämä elämän
perustarpeen toteutuminen. Siksi en voi kuin suhtautua myönteisesti
hedelmöityshoitoihin.
Entä kenelle kaikille oikeus hedelmöityshoitoihin
tulisi antaa? Suomessa on tähän asti ollut käytössä tasa-arvoinen
ja hyvä hoitokäytäntö. Hoitoa
on annettu kaikille äideiksi haluaville naisille riippumatta
siitä, elävätkö he yksin, naisen tai
miehen kanssa. Kriteerinä on ollut naisen itsensä toive
perheestä ja sopivuus vanhemmaksi eikä se, millainen
kumppani hänellä mahdollisesti on.
Tarve säätää hedelmöityshoitoja
ei ole syntynyt siitä, että vakiintuneissa käytännöissä olisi jotain
vialla, vaan siitä, että alue on Suomessa säätelemätön.
Tähänastiset hoitokäytännöt
ovat olleet kuitenkin erittäin toimivia. Hoitoon hakeutuvat
naiset, sekä yksinäiset että lesbot,
ovat käyneet ammattilaisten kanssa läpi omia toiveitaan ja
odotuksiaan vanhemmuudesta, valmentautuneet hoitoihin ja lapsen
saantiin. Naisten halua ja kykyä vanhemmaksi on arvioitu
yksilöllisesti heitä kuullen ja tukea tarjoten.
On käynyt usein niinkin, että tämän
prosessin myötä nainen on huomannut, että hän
ei ehkä olekaan siihen valmis, eli todellakin sen lapsen
paras on ollut mukana alusta pitäen. Pelkään,
että jos huomio kiinnittyy vain perhemuotoon, jää tämä merkittävin, eli
juuri tämä yksilöllinen arvio ja valmennus, vähemmälle.
On eettisesti kestämätöntä,
jos hyvälle äidille tulee yksi ainoa kriteeri:
että hänellä on mies. Tämä on
vanhemmuuden halventamista, hyvän ja turvallisen vanhemmuuden
palauttamista yhteen ainoaan kriteeriin: mieheen. Entä voiko
lapsista kasvaa onnellisia ja tasapainoisia aikuisia vain sellaisissa
ydinperheissä, joissa on isä ja äiti?
Lapsen kehitys on kiinni paljon moninaisimmista asioista kuin vanhempien
sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Uskon siihen, että lapselle
on kaikista tärkeintä, että hän
on toivottu ja saa kasvaa rakastavien vanhempien suojassa. Minusta
olisi todella traagista, jos yksinäisille naisille ja naispareille
hoitoa antavasta hoidosta tehdään rikollista.
Erityisesti tuntuisi pahalta se signaali, jonka antaisimme näihin
perheisiin jo syntyneille lapsille, että he ovat tulleet maailmaan
niin väärällä tavalla, että se
on laissa kiellettävä.
Hoitojen kieltäminen yksinäisiltä naisilta
ja naispareilta on paitsi epäoikeudenmukaista myös todellisuudelle
vierasta. Kehitys on koko ajan kulkenut kohti moninaisempia perheitä.
Yksinhuoltajat, naisparien perheet ja uusioperheet ovat osa suomalaista
arkea, eikä sitä lailla muuteta. Lainsäädännöllä voidaan
muutenkin vain rajallisesti vaikuttaa ihmisten valintoihin. Nykytilanne on
varsin valaiseva. Meillä syntyy tänäkin
vuonna noin tuhat lasta, jotka ovat juridisesti isättömiä,
ja näistä hedelmöityshoitojen avulla
on saanut alkunsa vain muutama. Siksi toivon, että säilytämme
tässä asiassa jonkinlaisen suhteellisuudentajun.
Maailmaa emme siis voi muuttaa, joten miksi meidän
olisi vaikeutettava ja moralisoitava näiden muutamien lasten
ja perheiden elämää? Ainoa, mitä hoitojen
kriminalisoinnilla saadaan aikaan, on se, että yksinäiset
naiset ja lesboparit hakeutuvat hoitoihin Suomen rajojen ulkopuolelle, tai
siis ne, joilla on siihen varaa. Muiden vaihtoehdoksi jää koti-inseminaatio
tutun luovuttajan siittiöillä. Loput lähettäisimme
etsimään satunnaista seksikumppania ja riskeeraamaan
sekä oman että syntyvän lapsen terveyden
harrastamalla suojaamatonta seksiä. Tämäkö olisi
osoitus vastuusta ja korkeasta moraalista?
Konservatiivisesti ajatteleville haluaisin antaa vielä yhden
ajatuksen pohdittavaksi. Voidaan sanoa myös niin, että naisparin
muodostama lapsiperhe noudattaa perinteistä kahden vanhemman ydinperhemallia
kaikilta muilta osin paitsi siltä, että vanhemmat
ovat keskenään samaa sukupuolta. Toteutuessaan
paradoksaalisesti valiokunta pakottaisi kahden vanhemman perhemalliin
pyrkivät vanhemmat jopa radikaalimpiin ratkaisuihin, kuten
kolmen tai neljän vanhemman perhemalleihin. Perinteisen
konservatiivisen heteroperhemallin vaaliminen voi siten myös
kääntyä itseään vastaan.
Haluan korostaa, että en millään
muotoa väheksy isyyttä. Isän ja lapsen
suhde on niin arvokas asia, että olisi sen halventamista
ja jopa rienaamista vahvistaa isäksi perheen ulkopuolinen
spermanluovuttaja. Mikä isyyden malli se olisi? Ymmärrän,
että tässä asiassa on jouduttu hakemaan
ja tekemään kompromisseja, mutta ajatus spermaisästä on älyttömyyden
huippu. Paitsi että tämän kaltainen perheiden
luominen olisi keinotekoista, ei se todennäköisesti
edes onnistuisi. Jos isyyden vahvistaminen toteutetaan hallituksen
alkuperäisesti esittämällä tavalla, niin
meillä ei todellakaan enää olisi spermanluovuttajia.
En siis millään muotoa voi kannattaa sitä hallituksen
alkuperäistä esitystä, jossa luovuttaja
voidaan vahvistaa lapsen isäksi ja jota nyt sitten ministeri
Koskinen vielä yrittää suuren valiokunnan
kautta tuoda. Enkä kannata ylipäätään tämän
lain lähettämistä suureen valiokuntaan, vaan
kannatan ed. Lapintien ehdotusta, että käsittelyn
pohjaksi otetaan lakivaliokunnan mietintöön liitetty
vastalause 1.
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä hedelmöityshoitolaista
todetaan, että aloitetussa hedelmöityshoidossa
hedelmöitetty munasolu, eli synnytetty alkio, täytyy
tuhota, jos luovuttaja tai parin osapuolista toinen kuolee. Mielestäni
tämä voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin esimerkiksi
silloin, jos alkio on ehditty luoda ja tuleva isä äkillisesti
kuolee. On kohtuutonta naista kohtaan, joka on juuri menettänyt puolisonsa,
että hänet velvoitetaan menettämään myös
jo alulle saatettu uusi elämä. Erityisen kipeä omantunnonkysymys
tämä olisi niille naisille, joiden vakaumuksen
mukaan elämä alkaa jo hedelmöityksessä.
Mielestäni naiselle tulee sallia kohtuullinen aika toipua
puolisonsa menetyksestä ja tehdä rauhassa päätöksensä tulevaisuutensa
suhteen. Hedelmöityshoidon antamisen esteenä ei
saa olla puolison kuolema silloin, jos toinen osapuoli on kuollut äkillisesti
hedelmöityshoitojen aikana. Tällaisissa tilanteissa
hedelmöityshoidon jatkaminen tulisi sallia ja naisille
tulee antaa mahdollisuus saattaa hoito loppuun vuoden kuluessa puolison
kuolemasta. Tämän perusteella esitän
vastalause 2:n mukaiset pykäläesitykset sitten
lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä.
Sijaissynnytyksestä vielä: Sijaissynnytyksen avulla
myös sellaiset parit voivat saada lapsen, joille se ei
olisi muutoin mahdollista lääketieteellisistä syistä.
Ymmärrän, että liikumme hyvin vaikealla
ja vaikeasti säädettävällä alueella.
Uskon kuitenkin, että sijaissynnytys voidaan säädellä siten,
että siihen liittyvät vaikeat kysymykset saadaan
ratkaistuiksi. Samaan tulokseen päätyi aikanaan
myös oikeusministeriön asiaa valmistellut työryhmä,
ja samaa osoittavat Suomessa sijaissynnyttäjistä saadut
kokemukset. Oleellista on, että hoitoa saisi antaa tarkoin määritellyistä lääketieteellisistä
syistä ja
vain laissa tarkoitetuille pareille. Ensimmäinen rajaus on
se, että toimenpiteessä saa käyttää ainoastaan parin
omia sukusoluja. Toinen tärkeä rajaus on myös
se, että sijaissynnyttäjänä saisi
toimia vain parin lähisukulainen tai muu läheinen
ystävä ja toimenpiteeseen ei saa liittyä minkäänlaista
taloudellista etua.
Sijaissynnyttäjäjärjestelyihin on
1990-luvulla ryhdytty Suomessa arviolta kahdessakymmenessä tapauksessa,
joista arvioidaan syntyneen noin kymmenen lasta. Kokemuksia on kertynyt
kymmenen vuoden ajalta, ja ne ovat olleet pääasiassa hyviä.
Kaikki raskaudet ovat sujuneet hyvin, ja lapset ovat olleet terveitä.
Biologiset vanhemmat ovat saaneet lapsensa heti synnytyksen jälkeen luokseen,
ja minkäänlaisia lapsen luovuttamiseen liittyviä ongelmia
ei meillä ole ollut. Yksi sijaissynnyttäjä on
tarvinnut lääkitystä masennuksen vuoksi
synnytyksen jälkeen, mutta en liioittelisi sen merkitystä,
sillä onhan synnytyksen jälkeinen masennus normaalitapauksissakin
hyvin tavallista.
Käytännön arviossa nojaisin nimenomaan Suomen
kokemuksiin, sillä meidän järjestelymme
poikkeaa yhdeltä olennaiselta osin monien muiden maiden
käytännöstä, eli meillä sijaissynnytys
on tehty vain ja ainoastaan, kuten jo sanoin, parin omilla sukusoluilla,
mikä tekee tästä luovutuksesta huomattavasti
helpomman. Korostan, että kyse on siis hyvin pienestä ihmisjoukosta,
eikä ole tarkoitus, että tästä tulisi
yleinen synnytyksen malli, ei todellakaan. Sijaissynnyttäjän käyttö tulisi
sallia myös tulevaisuudessa edellä esitetyin ja
laissa tarkoin säänneltävin ehdoin. Eduskunnan
tulisi mielestäni edellyttää, että hallitus
lähivuosina valmistelee esityksen sijaissynnyttäjäjärjestelyn
hyväksymiseksi hedelmöityshoitokeinona. Esitän
vastalauseen 2 mukaista lausumaa, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
valmistelee esityksen sijaissynnyttäjäjärjestelyn
hyväksymiseksi hedelmöityshoitokeinona."
Ed. Kummola merkitään
läsnä olevaksi.
Katja Syvärinen /vas:
Arvoisa puhemies! Lainsäädännön
on oltava laadukasta ja tasa-arvoista. Minusta siitä pitää meidän
täällä eduskunnassa pitää huolta,
ja sitä meiltä vaatii myöskin tietysti
meidän toimemme mukainen käyttäytyminen,
ja sitä vaatii meiltä myös kansa. Tämän lain
loppukäsittely, missä vaiheessa nyt olemme, ei
anna sitä kuvaa, että lainsäädäntötyö olisi
kaikilta osin sen mukaista, jota siltä edellytetään. Hallituksen
esitys, joka tänne viime kesäkuussa tuli, oli
monen monen kompromissin tulos, ja on aivan ymmärrettävää,
että valiokunnissa on käyty tästä asiasta,
joka on eettisiä arvoja pohdituttava, hyvin polveilevaa
keskustelua. Valiokuntien lausunnot ja lakivaliokunnan mietintö ja
näihin kaikkiin sisältyvät vastalauseet
osoittavat, että asia on kovin monimutkainen. Kun täälläkin
joudutaan vielä keskustelemaan siitä, miten tätä esitystä sitten
käsitellään, miten sitä kierrätetään, vedetäänkö pois,
niin täytyy sanoa, että tässä vaiheessa
alkaa todella toivoa, että tätä lakia
tämä eduskunta ei loppuun veisi vaan että seuraava eduskunta
sen käsittelisi.
Tiedän hyvin, että nykyinen tilanne, jolloin hedelmöityshoitoja
ei mikään laki säätele, on myös
ongelmallinen, ja hyvin yksimielisesti monia asioita, joita näihin
liittyy, pystyttäisiin tällä esityksellä,
joka meillä nyt mietinnön muodossa on täällä salissa
käsittelyssä, korjaamaan. Mutta sitten nämä niin
sanotut omantunnonasiat, jotka tässä nyt tätäkin
salia ovat kovasti tässä keskustelun yhteydessä kuumentaneet,
ovat sen laatuisia, että niistä varmasti yksimielisyyteen
on täysin mahdotonta täällä päästä.
On kaksi asiaa, joista täällä olemme
kättä ehkä vääntäneet
eniten. Toinen on lapsen oikeus biologisen alkuperänsä tietämiseen,
ja toinen on se, kenellä on oikeus saada hoitoja. Minusta
lapsella voi olla oikeus tietää biologinen alkuperänsä,
jos vanhemmat niin haluavat, ja tilannehan on ollut todellakin näin,
että 20 prosenttia niistä, jotka ovat syntyneet
hedelmöityshoitojen tuloksena, tietävät
tämän asian. Vanhemmat ovat tehneet tämän
päätöksen, ja tämähän
tässä tulisi jatkossakin säilymään.
Perustuslakivaliokunnan lausunto ja lakivaliokunnan mietintö taas
lähtevät siitä, että se olisi
absoluuttinen oikeus.
Se, että tämä henkilö, joka
on siemennestettä luovuttanut, voitaisiin vahvistaa lapsen
isäksi ja voisi mahdollisesti tulla osaksi perintökaarta,
on minun mielestäni täysin absurdi ajatus ja se
pitäisi ehdottomasti torjua. Sellainen tilanne, että luovuttaja
mahdollisesti parinkymmenen vuoden päästä,
kolmenkymmenen vuoden päästä, joutuisi
itse siinä tilanteessa haluamattaan isäksi, on mahdoton.
Jos sitä silloin luovuttaessaan onkin joutunut tietysti
tämän lainsäädännön
mukaan antamaan sen suostumuksen, niin ihmisten elämäntilanteet
muuttuvat. Minusta se on täysin kohtuutonta. Sen olen valmis
hyväksymään, että lapsi saa
halutessaan tietää, kuka isä on. Se on asiana
aivan toisenlainen kuin se, että todella joutuu oikeusvastuuseen.
Kenellä sitten pitäisi olla oikeus saada hedelmällisyyshoitoja?
Mielestäni jokaisella naisella, joka haluaa, joka ei pysty
syystä tai toisesta lasta biologisesti muuten saamaan.
Se, että naisia jaotellaan avo- ja aviopareihin tai, mikä kuulostaa aika
rumalta, puhutaan yksinäisistä naisista varsinkin
siinä yhteydessä, kun myöskin samaa sukupuolta
olevat parisuhteessa elävät näin luokiteltaisiin,
tuntuu vähän oudolta.
Tällaisen lainsäädännön
seurauksena olisi vain se, että luovuttajat loppuvat. Kukaan
tuskin haluaisi luovuttaa siemennestettään, jos
uhkana on se, että tahtomattaan joutuu taloudelliseen vastuuseen
esimerkiksi lapsesta tai isäksi sitten siinä vahvistetaan.
Seurauksena on varmasti myöskin se, että koti-inseminaatiot
lisääntyisivät. Niitähän
nytkin tehdään, tälläkin hetkellä, mutta
se vaihtoehtona olisi yhä useammalle lähes ainoa.
Myös tautien vaaraa uhmaava seksikäyttäytyminen
varmasti lisääntyisi lakivaliokunnan mietinnön
mukaisen lainsäädännön seurauksena.
Sitä me emme varmasti halua.
Tietysti turismi sitten Suomenlahden eteläpuolelle
Tallinnaan, Viroon, varmasti lisääntyisi tässä mielessä,
että siellä kuitenkin lainsäädäntö antaa
mahdollisuuden näitä hoitoja tehdä. Se
absurdi tilanne on mahdollinen, että Tallinnan-laivat täyttyvät
kahdenlaisesta väestä. Siellä on miehiä,
jotka menevät lahden eteläpuolelle hakemaan naisseuraa,
ja niitä suomalaisia naisia, jotka menevät lahden
eteläpuolelle hakemaan siittiöitä. Tämä kysyntä ja
tarjonta toivottavasti eivät ala kohdata.
Tässä keskustelussa on ollut monenlaisia epäloogisuuksia,
ensinnäkin tietysti isyyden korostamisen suhteen. Siis
on erittäin tärkeää korostaa hyvän
isyyden merkitystä, mutta ei minkä tahansa isyyden.
Aivan kuten ed. Ojansuu sanoi, kännykkä-isyys
on tämän lainsäädännön
jälkeen kyllä aika pientä. Hyvä isyys,
sitoutunut isyys, on tärkeää, mutta silloin,
kun nainen haluaa tehdä lapsen yksin tai yhdessä samaa
sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa hedelmöityshoitojen kautta,
se, että sellaisessa suhteessa vaadittaisiin isää,
minusta ei ole nyky-yhteiskunnan arvojen mukaista enää.
Lapset voivat kasvaa aivan tasapainoisiksi hyviksi myöskin
vain äitinsä kanssa tai samaa sukupuolta olevassa
parisuhteessa. Se on aivan itsestäänselvä asia.
Tässä pitää välttää myöskin
näiden yksinhuoltajaäitien syyllistämistä,
jos todella väitetään niin, että äiti
yksin ei pystyisi tasapainoisesti lasta kasvattamaan.
Voidaanko tätä asiaa verrata adoptiolainsäädäntöön?
Mielestäni voidaan. Kysymys on oikeudesta saada lapsi.
Se, että hedelmöityshoidoissa puhutaan oikeudesta
saada biologinen lapsi, on aivan rinnasteinen siihen, että voidaan adoption
kautta saada lapsi kasvatettavaksi ja sitä kautta omaksi
lapseksi. Me olemme eduskunnassa vasta ennen joulua hyväksyneet
lain, jossa adoptiota tuetaan yhteiskunnan varoin, myös
ulkomaista adoptiota, eikä siinä tehdä mitään
eroa sen suhteen, onko kysymys yksinäisestä naisesta,
siis naisesta yksilönä, joka adoptiota hakee, vai
pariskunnasta. Kaikki ovat oikeutettuja tukeen, eikä täältä eduskunnasta
vastalauseita siihen tullut, enkä ole nähnyt,
että kukaan olisi tehnyt myöskään
lakiesitystä siitä, että adoptio-oikeus
yksinäisiltä naisilta, naiselta yksilönä,
kiellettäisiin. Toivottavasti kukaan tästä puheenvuorosta
ei nyt intoudukaan sellaista tekemään, mutta todella
haluan korostaa näiden asioiden rinnasteisuutta.
Se, että lakivaliokunta mietinnössään
esittää, että on lääkärin
vastuulla pitää huolta siitä, että vain
avoparit tai avioparit saavat näitä hoitoja, ja todella
kriminalisoidaan hoitojen antamisen väärinkäyttö,
on todella rajua, ja lääkärin vastuulle jää kyllä hyvin
paljon. Minä pelkään sitä, että lääkärit
alkavat myöskin avopareja karsastaa, jos tämä lainsäädäntö toteutuisi.
Avioliitto on varmasti riittävä todiste sille,
että lääkäri uskaltaa hoidon
tehdä pelkäämättä sitä,
että joutuu rikosvastuuseen, mutta jos on avopari, missä kulkee raja,
kun ihmiset asuvat yhdessä, ettei lääkäri
rupea pelkäämään, että tätä käytetään
väärin? Se olisi tietysti todella huono asia,
jos myöskin avoparit sitten tämän kriminalisoinnin
pelossa jäisivät hoidoitta.
Jos täällä puhutaan ja vedotaan siihen,
että lapsen paras on se, mitä tavoitellaan, silloin
minusta pitää lähteä siitä,
että jokaisen lapsen paras on se, jokaisen lapsen oikeus
on se, että hän syntyy toivottuna ja rakastettuna,
että hän syntyy hyvään perheeseen,
hän syntyy äitinsä tai äitinsä ja samaa
sukupuolta olevan kumppanin tai äidin ja hänen
avomiehensä tai äidin ja hänen aviomiehensä perheeseen
toivottuna ja rakastettuna, siinä tämän
asian ydin.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Käsiteltävä esitys
liikkuu eettisesti erittäin herkällä alueella,
kuten olemme jo käydystä keskustelusta kuulleet,
ja siinä käsitellään useita
keskeisiä ihmisyyden perusarvoja. Hedelmöityshoidossa käytettyjen
alkioiden kohtelu riippuu täysin siitä, milloin
katsomme, että ihmiselämä alkaa. Lapsettomuushoitojen
säätely taas paljastaa erilaiset käsitykset
perheestä, äitiydestä, isyydestä ja
myös lapsen oikeuksista.
Mielestäni valiokuntakäsittely on ollut varsin perusteellista.
Itse osallistuin siihen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa enkä ollenkaan
allekirjoita sitä, että käsittely olisi
ollut hätiköityä. Lakivaliokunta on harkinnan
jälkeen suurella enemmistöllä päätynyt
pohjoismaiseen linjaukseen, samalle linjalle kuin kaikki muut Pohjoismaat
näkemyksissään. Muilla Pohjoismaillahan
vaatimuksena on miehen ja naisen muodostama parisuhde huolimatta
maiden muulla tavoin liberaalimmasta perhelakihistoriasta.
Lakivaliokunnan mietinnössä mielestäni
hyvin syvällisesti korostetaan isyyden merkitystä syntyvän
lapsen kannalta. Ajattelen näin, että tilanteita,
joissa lapselta puuttuu kokonaan, siis lähtökohtaisesti,
isä, ei pidä lähteä keinotekoisesti
tuottamaan. Isän puutteesta kärsiviä lapsia
kasvaa yhteiskunnassa toki muutenkin jo paljon. Lasten saaminen
ei ole viime kädessä naisen tai miehen ihmisoikeus,
mutta sen sijaan lapsella tulisi olla oikeus molempiin vanhempiin, äitiin
ja isään. Mielestäni hedelmöityshoitoja
ei todellakaan tule tarkastella ensisijaisesti naisen lisääntymisoikeuksien
näkökulmasta vaan lapsen, tämän
kaikkein heikoimman osapuolen, edun ja oikeuksien näkökulmasta.
Korostan vielä sitä, että useat asiantuntijat
ehdottivat hoitojen rajaamista heteropareille, muun muassa Lastensuojelun Keskusliitto.
Isän merkitystä ei pidä myöskään
kutistaa sukusolujen luovuttajaksi, kuten tekee pitkälti
ministeri Johannes Kompromi ... (Naurua) — Johannes Koskinen,
Kompromissi-Koskinen — esittämässään
kompromississa. Todellakin, ministeri Koskisen kompromissihan tarkoittaa
sitä, että luovuttaja voisi joutua lapsen lailliseksi
isäksi, mikäli äiti sitä missä tahansa
vaiheessa haluaa tai lapsi täytettyään
15 vuotta. On varsin epätodennäköistä,
siis itse pidän epätodennäköisenä sitä,
että esimerkiksi lesbosuhteessa elävä nainen
haluaisi ylipäänsä luovuttajaa lapsen
isäksi, kun lasta on tietoisesti lähdetty kerran
ilman miestä hankkimaan. Lapsi toki voisi tämän kompromissin
mukaan aikuistuttuaan saada selville biologisen isänsä ja
jopa saada hänet juridiseksi vanhemmakseen, mutta hän
on jäänyt tosiasiallisesti ilman isää juuri
niinä vuosina, jolloin isää kaikkein
eniten tarvittaisiin.
Viime päivinä niin sanottujen sateenkaariperheiden
käymä sähköpostikampanja, jossa
on tullut toinen toisensa kopioina hyvin runsaasti saman sisältöisiä ja
samaa tekstiä sisältäviä viestejä,
osoittaa sen, miten erilaisista näkökulmista tätä kysymystä todellakin
voidaan tarkastella. Helposti nousee mieleen ajatus, että raskaudesta ja
lapsesta tehdään lääke lapsen
saamisen tarpeeseen, kun asiaa tarkastellaan yksipuolisesti naisen
oikeutena lisääntyä. Lapsettomuus on
oire, joka ei koske vain yksilöä vaan nimenomaisesti pariskuntaa.
Itse asiassa, kun lääkärin vastaanotolla
lapsettomuutta diagnosoidaan, tahatonta lapsettomuutta ei edes aleta
tutkia, ennen kuin pari on tietyn aikaa yrittänyt lasta
luonnon konsteilla. Lesboparin tai yksin elävän
lapsettomuus ei ole sairaus, vaan se on luonnollinen olotila, ja jos
luonto ei järjestä lesbopareille lapsia, eikö tämä ole
vahva viesti oikeasta suunnasta?
Totean vielä, että perustuslakivaliokunta
totesi selkeästi, että perustuslain yhdenvertaisuusvaatimus
ei tarkoita sitä, ettei hoitoja voi rajata nimenomaan lääketieteellisen
tarpeen mukaan. Jos lääketieteellistä hoitoa
ei anneta silloin, kun lääketieteellistä tarvetta
ei ole, silloin ei syyllistytä mihinkään
yhdenvertaisuusrikkomukseen.
Se tulkinta, että lakivaliokunnan linjaus leimaisi
yksinhuoltajaäidit tai lesbosuhteessa elävät äidit
rikollisiksi, on väärä ja tarkoitushakuinen.
Koko tämän lakiesityksen alkuperäinen
tarkoitushan on ollut luoda pelisäännöt
hyväksyttävää hedelmöityshoitoa
varten. Sanktiot koskevat vain ja nimenomaan sellaista hoitoa antavaa
laitosta, joka ei noudata lakia. Ne eivät siis koske hoitoa
haluavia naisia tai yksinhuoltajaäitejä. On myös
huomattava se, että lakivaliokunnan mietinnössä pohditaan
sitä, ovatko sanktiot laitoksille kenties liian ankaria.
Itse en pysty tähän ottamaan kantaa, koska en
ole lakivaliokunnan jäsen enkä juristi, mutta
varmasti jonkinlaiset sanktiot on hyvä olla, jotta saadaan
torjuttua esimerkiksi kaupankäynti alkioilla ja sukusoluilla
tai vaikkapa alkioiden toisintaminen eli kloonaus. Toki voitaisiin
pohtia sitä, pitäisikö sanktioiden olla eriasteiset
riippuen siitä, missä kohden ja miltä osin
tätä lakia rikotaan. Totean vielä, että lääkärit
meillä Suomessa ovat hyvin lainkuuliaisia, joten jo pelkät
ammattihenkilöitä valvovat hallinnolliset keinotkin
saattaisivat olla riittävän tehokkaita ilman tätä vankeusrangaistuksen
uhkaa.
Ed. Ojansuu totesi puheessaan, että lakivaliokunnan
enemmistön linjauksessa etiikkaa linjataan niin, että lasta
haluavalle naiselle osoitetaan yksi ainoa kriteeri eli se, että hänellä täytyy
olla mies. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan
ed. Ojansuun, joka on lakivaliokunnassa istunut, pitäisi tietää,
että tässä esityksessä kyllä rajataan
hyvin monella muullakin tavoin. Muun muassa 7 §:ssä on
kohta, jossa annettavan hedelmöityshoidon esteenä on
myös se, että on ilmeistä, ettei pari
voi turvata lapselle tasapainoista kehitystä. Täällä on muitakin
asioita, joiden suhteen rajauksia voidaan asettaa ja joiden suhteen
vastuullisen lääkärin myös tulee
asettaa rajoja.
Hedelmöityshoitoihin liittyy, herra puhemies, myös
ihmiselämän alun eettisiä ongelmia. Koeputkihedelmöityksessä syntyy
usein niin sanottuja ylimääräisiä alkioita,
joita ei siirretä kohtuun ja joiden kohtaloksi jää joko
pakastaminen tuntemattomaan tulevaisuuteen, hyötykäyttö tutkimusmateriaalina
tai sitten tuhoaminen, viemäriin kaataminen. Varhaisalkiosta
voidaan ottaa yksi tai pari solua alkiodiagnostiikkaa varten ja sitten
näistä irrotetuista soluista tehdään
tutkimuksia mahdollisen kromosomi- tai geenivirheen toteamiseksi,
jotta pystyttäisiin estämään sairautta
kantavan ihmisalkion siirtäminen kohtuun. (Ed. I. Kanerva:
Onko se eettisesti sallittua?) — Nimenomaan, onko se eettisesti
hyvä? — Jos pohditaan sitä, mikä on
se vaihe, jossa ihmisalkiota tulisi kohdella eri tavoin kuin sukusolua,
on todettava, että hedelmöityksen jälkeen yksilön
kehityksessä ei ole mitään sellaista
ratkaisevaa käännekohtaa, jossa voitaisiin sanoa, että nyt
alkio tai nyt sikiö saavutti ihmisyyden. Jokainen hedelmöittynyt
munasolu eli tsygootti on geneettisesti ainutkertainen biologinen
ihmisyksilö, ja siitä kehitys tapahtuu jatkuvana
prosessina alkion ja sikiön kehitysvaiheiden kautta syntymään
ja eteenpäin. Mielestäni ihmisalkiota tulisi kohdella
selvästi suuremmalla kunnioituksella kuin esimerkiksi siemennestettä tai
munasoluja, jotka eivät vielä sisällä tätä ihmisyksilön
geneettistä potentiaalia.
Tieteellisen tutkimuksen vapaus, jota tässä usein
puolustetaan, on tärkeä periaate, mutta se ei saa
olla ristiriidassa näiden ihmisyyden kunnioituksen perustavien
periaatteiden kanssa. Alkiodiagnostiikan eettinen lähtökohta
on yksilön ominaisuuksiin perustuva valikointi, jossa esimerkiksi
kehitysvammaiselle, Downin syndroomaa sairastavalle, ihmisalkiolle
ei anneta oikeutta elämään ja samalla
osoitetaan, että vain terveet lapset ovat tervetulleita
tähän yhteiskuntaan. On huomattava, että koska
ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä,
niin silloin kun alkioita valikoidaan alkiodiagnostiikan keinoin, ei
valikoida enää pelkkiä ominaisuuksia,
vaan silloin joudutaan valikoimaan yksilöitä.
Mielestäni tätä esitystä tulisi
muuttaa siten, kuin on esitetty vastalauseessa 4, niin että hedelmöityshoidoissa
alkioita saisi luoda vain sen määrän,
joka on tarkoitus viedä naiseen raskauden aikaansaamiseksi,
ja samalla tulisi torjua alkioiden luovutus ja luovutettujen alkioiden
käyttö hedelmöityshoidoissa. Syntyvän
lapsen terveyteen vaikuttava valikointi tulisi rajoittaa vain sukusolujen
valikointiin ja poistaa mahdollisuus alkiovalikointiin.
Ehkä kaikkein ongelmallisin kohta tässä esityksessä on
juuri se, mihin myös ed. Ojansuu mielestäni erittäin
hyvin viittasi, nimittäin se, että hallituksen
esityksen mukaan jo aloitetussa hedelmöityshoidossa synnytetty
alkio täytyy tuhota, se on siis pakko lain mukaan tuhota,
jos luovuttaja tai parin osapuolesta toinen kuolee, mikä on
aivan järkyttävää: Jos kesken
hoitojen tapahtuu sellainen onnettomuus, että isä kuolee, niin
silloin tämä alkio on pakko tuhota eikä nainen,
vaikka hän haluaisi lapsen, saa enää tulla
sillä alkiolla hedelmöitetyksi, sitä ei
enää saa siirtää hänen
kohtuunsa. Tarkoitan siis niitä tapauksia, joissa on edetty
siihen, että koeputkessa on jo tämä alkio
synnytetty. Erityisen kipeä omantunnonkysymys tämä olisi
niille naisille, joiden vakaumuksen mukaan elämä alkaa
hedelmöityksessä. Sehän tarkoittaisi
tällaisen naisen kannalta samaa kuin pakkoabortti siinä tilanteessa,
jos isä sattuu kuolemaan.
Arvoisa puhemies! Näiden perustelujen pohjalta ehdotan
käsittelyn pohjaksi mietintöön liitetyn
vastalauseen 4 mukaista ehdotusta, joka siis muilta osin noudattaa
lakivaliokunnan enemmistön linjaa, mutta nimenomaan ihmisalkioiden kohtelun
osalta noudattaa sitä linjaa, jota olen tässä hahmotellut.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän asian tiimoilta olen
saanut hyvinkin paljon sähköpostia, niin kun varmasti
kaikki täällä. Eräässä viestissä todetaan
seuraavaa: "Äitiys on suurenmoinen lahja elämälle,
halutut ja kaivatut lapset parasta, mitä tälle
yhteiskunnalle ja kulttuurille voi antaa. Miksi kieltää näitä kovasti
toivottuja ja rakastettuja lapsia syntymästä?
Heitä kasvaa, varttuu ja kehittyy keskuudessamme rakastavissa
kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa. Annammeko
heille ja heidän perheilleen ja lähipiirilleen
viestin, ettei heitä tulisi olla olemassa?"
Olen lakivaliokunnassa mukana tässä vastalauseessa
1 ja olen kovasti ihmetellyt tämän asian käsittelyssä enemmistön
kannan perusteluja. Hedelmöityshoitojen antamiskriteereitä asetettaessa
tulee todellakin ottaa huomioon se tilanne, missä me tänä päivänä elämme.
Perhemuodot ovat moninaiset. Käytännössä hoitoa
ovat tähän asti saaneet myös yksin elävät
naiset ja naisparit, joille on hoitojen tuloksena syntynyt lapsia.
Yksinäisten naisten rajaaminen nyt hedelmöityshoitojen
ulkopuolelle merkitsee, että hoitojen antaminen heille
päättyy ja siitä tulee myös
rangaistava teko.
Tämä signaali on varsin voimakas lainsäätäjän
paheksunta yksin eläville naisille ja naispareille, jotka
ovat tähän mennessä saaneet lapsia hedelmöityshoitojen
tuloksena. Suunta on mielestäni täysin päinvastainen,
kuin mihin perhesuhteiden sääntely ja perhemuotojen
moninaistuminen on elävässä elämässä johtanut.
Suomessa äidin ja lapsen muodostamat perheet ovat yleisiä,
eikä mitään perhemuotoa voida lainsäädännössä asettaa
toisen edelle. Äidin ja lapsen perheitä syntyy
myös adoption kautta, eikä tätä ole pidetty
lapsen edun vastaisena.
Hedelmöityshoidot kieltämällä yksinäiset
naiset tuskin lakkaavat saamasta lapsia. Käytännössä se
vain johtaa hedelmöityshoitoihin Suomen rajojen ulkopuolella,
mikä on mahdollista vain varakkaimmille. Mahdollista on
hankkiutua raskaaksi myös yhden illan suhteiden tai koti-inseminaation
tuloksena, ja näihin molempiin keinoihin liittyy terveysriskejä.
Lapsen etu on lakivaliokunnan mietinnössä huomioitu
7 §:n 2 momentin 5 kohdassa toteamalla, että hedelmöityshoitoa
ei saa antaa, jos on ilmeistä, ettei pari voi turvata lapselle
tasapainoista kehitystä. Yksin elävän
naisen tai naisparin hedelmöityshoidossa lapsen etu voidaan
turvata samoin edellyttämällä, että nainen
voi turvata lapselle tasapainoisen kehityksen. Lapselle on sukusolujen
biologista alkuperää ja vanhempien parisuhteen
laatua tärkeämpää olla toivottu
ja saada osakseen aikuisen huolenpitoa ja rakkautta. Hyvä vanhemmuus
on mahdollista muussakin kuin äidin ja isän ydinperheessä.
Huonoa vanhemmuutta on myös ydinperheessä. Naisparien
lapsella on kaksi vanhempaa, ja yksin elävä nainen
voi päätyä myöhemmin tasapainoiseen parisuhteeseen.
Meillä Suomessa naisten hedelmällisyys on pysynyt
muihin eurooppalaisiin verrattuna varsin korkealla tasolla, mutta
se on kuitenkin jo pitkään ollut väestön
uusiutumistason alapuolella. Syntyneiden määrä on
meillä Suomessa laskeva muun muassa synnyttäjäikäluokkien
pienuuden vuoksi, ja lasten hankintaikä nousee edelleen,
ja se tuo mukanaan riskin siitä, että lastenteko
ei enää onnistukaan. Naisista yhä useampi
jää kokonaan lapsettomaksi joko tietoisesti harkiten
tai biologisista syistä. Tässä on tapahtunut
90-luvulla nopea ja selkeä muutos. Osa naisista valitsee perheen
ja osa sinkkuelämän.
Työelämän pätkätyöt
ja yleinen maailman epävarmuus on johtanut siihen, että nuoret
kiinnittyvät yhteiskuntaan varsin myöhään.
Määräaikaisissa ja tulevaisuuden kannalta
epävarmoissa työsuhteissa työskentelevät
erityisesti synnytysiässä olevat naiset. Tämä vaikeuttaa
huomattavasti paitsi perhevapaiden jakamista vanhempien kesken myös
ylipäänsä lasten saamista ja hankkimista.
Meidän päätöksentekijöinä tulee vaikuttaa
siihen, että yhteiskuntamme olisi tasa-arvoisempi ja lapsiystävällisempi.
Väestön ikääntyessä ja
syntyneiden määrän laskiessa väestön
taloudellinen huoltosuhde heikkenee, ja se korostuu erityisen voimakkaasti taloudellisen
laman ja työttömyyden aikoina. Tasapainoinen väestökehitys
on tärkeä tekijä myös kansantalouden
kannalta. Myönteistä väestökehitystä uhkaavia
tekijöitä ei muuteta hetkessä, vaan pitkäjänteisellä ja
suunnitelmallisella työllä.
Suomeen mahtuu lisää vauvoja. Hedelmöityshoidoilla
lasten saantia voidaan helpottaa. Ei siis laiteta kapuloita rattaisiin
vaan sallitaan hoidot kaikille naisille siviilisäätyyn
katsomatta. Kannatankin vastalauseessa 1 esitettyä muotoilua. Tämä suureen
valiokuntaan lähettäminen on mielestäni
hieman ongelmallinen kysymys. En tiedä, tuoko se aikalisänä järjen
valoa tähän asiaan, mutta hieman kyllä sitä epäilen.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! Yritän tässä olla
tällainen sillanrakentaja, josko saataisiin yllätyskompromissi
tähän saliin.
Näyttää, että tässä olisi
tällainen jännite, jopa sukupuolten sota, ja aion
siitäkin kohta puhua, mutta haluaisin ensin valaista, mikä on
se todellinen jännite, mistä syntyvät
nämä syvät tunteet. Eivät ne
liity miehen ja naisen väliseen suhteeseen. Ne liittyvät
elämän ja kuoleman väliseen suhteeseen.
Ihmisen pelko olemattomuuden ja kuoleman edessä on niin
vahva, että voidaan sanoa — kokemus näyttää osoittavan — että vain joko
lapset tai usko Jumalaan tai johonkin pystyy lievittämään
ihmisen pelkoa siitä, oliko hänen elämällään
merkitystä. Sen takia nämä toiveet saada
lapsi ovat niin primitiivisiä. Ne ovat, voi sanoa, jopa
vielä väkevämpiä kuin pelkkä seksuaalisuus,
koska ne liittyvät siihen ihmisen toiveeseen saada jotain
yliajallista. Se on se todellinen tausta näille jännitteille.
Se, että täällä miehet ja naiset
riitelevät arjen taakan jakamisesta, on toisen tason ongelma.
Kannatan lakivaliokunnan vähemmistön vastalausetta
1 esityksen pohjaksi. Kun tässä on kysymys sekä perustuslain
tulkinnasta että perusoikeuksista, olen päätynyt
siihen kantaan, että tämä meidän
mallimme, missä perustuslakivaliokunnalle annetaan niin
keskeinen rooli lakien tulkinnassa, ei ehkä kuitenkaan
ole riittävä, vaan uskon, että perusoikeusuudistuksen
jälkeen pitäisi nyt harkita, tarvitsemmeko me
erillisen perustuslakituomioistuimen, missä aidon tuomioistuinkäsittelyn
kautta tutkitaan lakien perustuslainmukaisuutta. Tuntuu, että kaikki
valiokunnat eduskuntalaitoksessa sen luonteen mukaisesti ovat hyvin
poliittisia.
No, nyt itse tähän esitykseen.
Ensinnäkin kannatan lämpimästi ed.
Kirsi Ojansuun esittämiä muutosehdotuksia. Ensimmäinen
on se, että ei tulisi tällaista pakkotappoa alkioille.
Viitaten juuri alussa mainitsemaani kuoleman voittamisen ajatukseen
tuntuu, että olisi hyvin brutaali yhteiskunta, jos tapahtuu
niin, että jos hoidon alkaessa mies kuolee, hautajaisten
lomassa vielä alkiot menetetään. Se tuntuu destruktiiviselta
maailmankuvalta.
Samoin kannatan ed. Kirsi Ojansuun esiinnostamaa sijaissynnyttäjälausumaa.
Aikanaanhan sana hysteria tarkoitti kohtua. Olen hyvin häkeltynyt,
että tässä kulttuurissa, missä tuntuu,
että kaikkia ruumiinosia saa kaupata, sitten juuri kohtu
on jotenkin se naiseuden ydin, mikä on jollain tavalla
este, että esimerkiksi sisarukset eivät voisi
auttaa toisiaan lapsettomuusasiassa. Minusta tuntuu, että sijaissynnyttäjän
kieltäminen on hyvin traagista ja jollain hyvin kummallisella
tavalla nostaa kohdun ruumiinosana lääketieteeltä lainsäädännön
ulkopuolelle.
Ed. Jaakko Laakso käytti sanaa talebanit. Itse olen
käynyt Afganistanissa. Voi sanoa, että siinä ajatuksessa
on sikäli jotain merkitystä, että tässä on
tietyllä tavalla semmoisen vanhakantaisen isyyden vastaisku.
Minä voin sanoa, että minä olen isäni
ykköstyttö. Jos minulla ei olisi ollut elämässäni
isäni rakkautta, en usko, että minusta olisi tullut
edes niin hyvä kuin mahdollisesti ehkä joinakin
hetkinä elämässä olen ollut.
Isän rakkaus on suuri, hieno voima elämässä,
jos sellaiseen on mahdollisuutta lapsuudessa. Mutta siinä yhteiskunnassa,
mikä esimerkiksi talebaneilla vallitsee, isän
oikeudet syntyvät vallitsevasta järjestelmästä;
ne eivät synny vastuunotosta ja yksilöllisestä suhteesta
lapseen, vaan ne syntyvät annettuina etuoikeuksina ja vallankäyttöoikeuksina. Tällä
hetkellä kaikki
isyystutkijat ja muut puhuvat, että tämmöinen
isyys todella on murtumassa, ja minä olen sitä mieltä,
että on syytäkin murtaa. Tässä murrosvaiheessa
kuitenkaan isyys ei ole katoamassa yhteiskunnassa, vaan isyys, niin kuin
isyystutkija Jouko Huttunen puhuu, lunastetaan sen vastuun ja välittämisen
kautta, ei tähän valta-asemaan perustuen.
Meidän tietomme siitä maailmasta, missä isän valta
perustuu valta-asemaan, on, että se on hyvin traaginen
maailma. Meillä edelleen Suomessakin 30 naista kuolee vuodessa
ex- tai nykyisen miehensä väkivallan kautta. Meillä on
hyvin väkivaltainen kulttuuri. Samoin Talebanin hallitsemassa
Afganistanissa oli äärettömän
paljon esimerkiksi perheväkivaltaa. On hyvin pelottava ajatus,
että jonkun asema perheessä perustuu ikään
kuin tämmöiseen valta-asemaan, mutta se ei todellakaan
tarkoita, ettei isä ja mies olisi erittäin tarpeellinen
ja hieno asia silloin, kun se on.
Sanon, että biologia ei ole tehnyt meitä saman kaltaisiksi.
Me olemme erilaisia biologisesti, jolloin on vaikea tehdä lainsäädäntöä,
joka on oikeudenmukaista ihmisille, jotka eivät ole ihan
samanlaisia. Tässä hallituksen lakiesityksessä on pantu
esimerkiksi naisille hedelmöityshoidon ikärajan
katoksi 46 vuotta, jonka voidaan ajatella olevan keskimääräinen
vaihdevuosi-ikä — minullakin on vielä muutama
vuosi siihen aikaa. Sen sijaan miehelle ei ole tässä laitettu
kattoa sille iälle, missä hän voi tulla
isäksi, ja tämä johtuu siitä,
että biologia ei aseta miehelle kattoa siittämiselle.
Mutta yhtä hyvin olisi voitu argumentoida, että myös
miehelle olisi pitänyt laittaa katto, jos korostetaan tätä sosiaalista
isyyttä. Onko hyvää isyyttä,
että 80-vuotias mies tulee isäksi? Mutta kun biologiat
ovat jo erilaisia, niin meidän lainsäädäntömmekään
ei lähde ikään kuin puhtaasta samankaltaisuudesta.
Ed. Braxin ja ed. Prustin eriävässä mielipiteessä on
minun mielestäni hieno ajatus, oivallus, että siittiö ei
ole isä. Jos joku väittäisi täällä,
että munasolu on äiti, se tuntuisi minusta ufotarinalta tai
hyvin oudolta. Ei se äitikään tule äidiksi
sen munasolun kautta, vaan sen vastuun ottamisen kautta, sen sitoutumisen
kautta. Silloin samalla tavalla isäksi ei tulla siittiön
kautta. Minä puhuin aikaisemminkin siitä, että isyyden
tietyllä tavalla vapaaehtoisuus on hirveän usein
suuri tragedia. On hirveä tragedia, että ei voi
pakottaa toista rakastamaan. Voisi ajatella, että olisi
ihanaa, että siittiöstä seuraisi isyys.
Näinhän nimenomaan ei ole, ja sanon, niin kuin
aikaisemminkin, että lainsäädäntö on
tunnustanut tämän. Ei esimerkiksi ole tapaamispakkoa
isällä, vaikka lapsi kuinka haluaisi. On ajateltu,
että jos isältä puuttuu se rakkauden-
tai vastuuntunto, ei ole lapsen etu nähdä tätä isää.
Se perinne taas, että meillä on ollut suuri
taistelu saada au-lapsen asema parannetuksi ja saada vahvistettua
isyys, ei ole laisinkaan lähtenyt tarpeesta rakentaa lapselle
keinotekoinen sosiaalinen pakkoisyys. Se on lähtenyt ihan
toisesta perinteestä. Siinä on katsottu, että jos
aikuiset ihmiset harrastavat sukupuolisuhteita niin, että siitä voi
syntyä lapsi, se taloudellinen taakka, se taloudellinen
vastuu siitä, kuuluu molemmille osapuolille. Tämä isyyden
vahvistaminen, sehän oli kuin ruokko- tai elatusmaksu,
eikä suinkaan ollut niin, että ajateltiin, että se
lapsi saa rakastavan, hellän, vastuullisen vanhemman, vaan
kysymys oli siitä, että oli väärin
ajatella, että se äiti yksin elättää sen
lapsen, jolloin, sanoisin näin, vaikka meillä todella
on lainsäädännöllä turvattu näitä isyyden
vahvistamisia, elatusmaksuja ja muita, se ei millään
tavalla ole tarkoittanut sitä, että lapselle lainsäädäntöteitse
olisi vahvistettu vanhempi siinä sosiaalisessa mielessä.
Haluaisin vielä tämmöisellä,
voi sanoa, irvokkaalla tai traagisella esimerkillä kuvata
tämän pakkoisyyden mahdottomuutta. Ajatelkaa nyt
todella, että hallituksen alkuperäinen esityshän käytännössä tarkoittaa
sitä, että näitä siittiön
luovuttajia ei tule, koska on hyvin vaikea ajatella, että vastuullinen
nuori mies sitoutuisi odottamaan 20 vuotta sitä, annetaanko
hänelle tällainen isyyden kaapu. Jos adoptioperheet
sanovat, että jo kahden vuoden odotus on mahdoton, niin odottaa
20 vuotta mahdollista isyyttä on sellainen mahdottomuus,
että näitä luovuttajia ei kotimaasta
tule.
Mutta jos isyys antaakin suuria parannuksia miehen nykyiseen
elämäntilanteeseen, niin meillä voi olla
hyvin tilanne, että kautta maailman pakolaisleireillä olevat
miehet, jotka haluavat pois epäinhimillisistä,
kurjista oloista, tai ylipäätänsä köyhien
maiden tai kenties vaikka vain rajantakaisen Karjalan miehet hyvin
mielellään ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi siittiösolun
luovuttajiksi, koska tätä kautta heille vahvistuu
isyys tähän syntyvään lapseen
ja heille tulee tapaamisoikeudet ja he ikään kuin
saavat tämän sosiaalisen vanhemman aseman Suomen
lainsäädännön kautta. Tällä ajatusleikillä haluan
vain kuvata teille sitä todella, että ei se, että joku
on luovuttanut siittiöitä, tarkoita sitä,
että hän olisi hyvä isä lapselle.
Sitten haluaisin vielä murtaa viimeiseksi yhden myytin.
Hyvä isä ja hyvä äiti on mielettömän hieno
asia. Heistä on paljon iloa. Mutta huono isä tai
huono äiti on niin huono, että on parempi olla kokonaan
ilman. Tässä mystifioidaan ja luodaan sellaista
myyttiä, että biologinen vanhemmuus on jotain
niin ainutlaatuista ja pyhää, että jos
joltakin puuttuu nämä molemmat hedelmöittäjät, hän
jollain syvällä tavalla jää vajaaksi
jostain perustavanlaatuisesta asiasta. Näin ei ole. Useat niistä ongelmista,
jotka liittyvät yksinhuoltajien elämään,
ovat puhtaasti taloudellisia tai juuri tällaisten kuin
ed. Pentti Mäki-Hakolan täällä lausumien
asenteellisten ja vähättelevien käsitysten yhteiskuntailmapiiriin
tuomia traumoja. Kaiken historiallisen ja tutkitun tiedon mukaan
yksikin rakastava ja oikeudenmukainen vanhempi pystyy muodostamaan
lapselle riittävän perheen.
Todella toivon, että hallitus vetäisi tämän
esityksen pois ja palattaisiin siihen peruslähtökohtaan,
joka oli esityksen taustalla: kun vallitseva tilanne oli hyvä,
ajateltiin, että se kannattaisi kirjata lakiin. Minun kantani
on se, että vallitseva tilanne on hyvä ja tuntuu,
että näitä asioita on mahdotonta kirjata
lakiin niin, että emme tee perusoikeuksien loukkauksia.
Toinen varapuhemies:
Ed. Krohn, pyydän tarkennusta. Kun mainitsitte, että kannatatte
vähemmistön ehdotusta käsittelyn pohjaksi,
niin mitä vastalausetta tarkoititte?
Tarkoitin sitä lakivaliokunnan ...
Toinen varapuhemies:
Siellä on neljä vastalausetta.
Tarkoitan sitä vastalausetta, missä ed. Kirsi
Ojansuu on mukana.
Toinen varapuhemies:
Eli ensimmäistä.
Ensimmäistä.
Toinen varapuhemies:
Sitä ainoastaan on kannatettu. Nämä muut
ovat tekemättä. Asia on selvä. (Ed. Brax:
Myös kakkosta!)
Myös kakkosta tässä. Ed. Ojansuu
on kahdessa vastalauseessa.
Toinen varapuhemies:
Ei ole tehty ehdotusta muuta kuin ykkösestä ja
sitä on kannatettu ja neloseen on tehty ehdotus, mutta
sitä ei ole kannatettu. (Ed. Brax: Tehkää ehdotus
kakkosesta!)
Minun täytyy tehdä ehdotus sitten myös vastalause
2:sta.
Toinen varapuhemies:
Selvä.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa puhemies! Olisi mukavaa, jos tässä talossa
voitaisiin päättää sellaisistakin
asioista kuin siitä, että kaikilla on onnellinen
elämä, kaikilla lapsilla on todellakin aina se
lähtökohtaisesti varmastikin paras tilanne, että on
sekä isä ja äiti ja he ovat vielä sitoutuneita,
rakastavat lastaan ja pystyvät hoitamaan vastuunsa. Tämä ikuinen
sein ja sollen -ongelma välillä rajoittaa meidän
lainsäätäjien työtä.
Meitä myös velvoittaa perustuslaki. Perustuslain
6 §:n 1 momentin nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia lain
edessä, ja saman pykälän 2 momenttiin
sisältyvän syrjintäkiellon mukaan ketään
ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan säännöksessä erikseen
lueteltujen seikkojen perusteella.
Hallituksen esitys asettaa yksinäiset naiset sekä naisen
kanssa parisuhteessa elävät naiset ja näiden
lapset eriarvoiseen asemaan avio- ja avoliitossa asuviin naisiin
sekä näiden lapsiin verrattuna. Hallituksen esityksessä ei
ole esitetty perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta hyväksyttävää perustetta
tälle eriarvoiselle kohtelulle. Vaikka perustuslakivaliokunnan
enemmistö hallituksen esityksen osalta oli näkevinään
mahdollisuuden lainsäätäjän
harkintavaltaan tältä osin, niin kehotan teitä kaikkia
vielä katsomaan perustuslakivaliokunnan asiantuntijalausuntoja.
Niistä ylivoimainen enemmistö kuitenkin esitti
selviä, vakavia epäilyjä tämän
suhteen. Hyvin monissa niissä ennen kaikkea korostettiin
sitä, että hallitus ei ole riittävästi
perustellut tätä syrjintää,
jota siis perustuslakivaliokunnan enemmistökään
ei kiellä. Perustuslakivaliokunnan enemmistökin myöntää lausunnossaan,
että tässä on selvä syrjintä,
enemmistön jäsenet vain ovat sitä mieltä, että se
mahtuu lainsäätäjän harkintavaltaan. Asiantuntijalausunnoista
löytyy, että tätä syrjintää ei
ole perusteltu sopivilla ja suhteellisuusperiaatteen mukaisilla
perusteilla. Tämä on erittäin vakava
asia, ja siltä osin pyytäisin vielä niitä, joilla
on vilpitöntä halua perehtyä tähän
asiaan, katsomaan ne perustuslakivaliokunnan asiantuntijalausunnot.
Lakiesitykseen sisältyvät perusoikeuslainsäädännön
kannalta riittämättömästi perustellut
eriarvoisuudet ovat poistettavissa parhaiten sillä tavalla,
kuin lakivaliokunnan vastalauseessa 1 esitetään
ja minä ja ed. Prusti perustuslakivaliokunnan lausunnon
eriävässä mielipiteessäkin esitimme.
On siis ensinnäkin kaikin osin syytä poistaa se
koko perustuslakivaliokunnan yksimielisestikin sangen ongelmalliseksi
toteama linkki, että jossain vaiheessa siittiöitä luovuttanut
voisi tulla juridiseksi isäksi, johon myös syntyy
perintöoikeus ja jolla olisi muita isän velvollisuuksia.
Juuri tämän sangen ongelmalliseksi koetun kohdan takia
käsittääkseni lakivaliokuntaankin on
vielä loppusuoralla toimitettu asiantuntijalausunto siitä,
että tämän takia itse asiassa hallituksen
alkuperäinen esitys, jota ministeri Koskinen täällä vielä yrittää ajaa,
on perustuslain kannalta ongelmallinen. Olen tästä lausunnosta
iloinen, koska se vastaa myös omaa käsitystäni
asiasta.
Ennen kaikkea, kun täällä on puhuttu
lasten edusta, täytyy muistaa, että meillä on
aika pitkä lainsäädäntöhistoria
au-lasten edun ajamisesta, adoptiolasten edun ajamisesta, lastensuojelulainsäädännössä
määritellystä lasten
edusta. Lapsen etu suomalaisessa yhteiskunnassa on monesti lastensuojelulain
mukaan se, että hänet otetaan sekä biologiselta äidiltään
että isältään pois, jos nämä eivät
pysty hoitamaan tekojaan. Se on todettu lapsen eduksi.
Hallituksen esityksen alkuperäisessä 7 §:n
2 momentin 5 kohdassa on vaatimus, että hedelmöityshoitoa
saavan naisen tulee voida turvata lapselle tasapainoinen kehitys
ja huolenpito. Tietojeni mukaan tällä hetkellä nykyisessä käytännössä tämän
kaltaista moraalista prinsiippiä on kaikilla vastuullisilla
hedelmöityshoitoasemilla noudatettu, on sangen tarkkaan
tutkittu niiden yksin tai toisen naisen kanssa parisuhteessa elävien
naisten valmiudet, niin henkiset kuin myös sosiaaliset
valmiudet ja jopa varallisuusvalmiudet oikeasti hoitaa ja pitää hyvää huolta
lapsesta. Mielestäni tämä on oleellisinta,
kun puhutaan lapsen edusta, ja se pitäisi siinä laissa,
jonka toivottavasti seuraava eduskunta säätää,
ottaa ohjeeksi.
Sekä perustuslakivaliokunnan enemmistön että varsinkin
lakivaliokunnan enemmistön ajattelussa on mielestäni
merkittävä epäsymmetria myös
sen suhteen, että me tiedämme tämän
päivän Suomesta, että valitettavasti
hyvin monet avio- ja avoliitot, joissa lapset syntyvät,
päättyvät eroon ja vastaavasti käy
paljon niin, että niissä tilanteissa, joissa ensin
lapsi on syntynyt yksinäiselle naiselle avioliiton ulkopuolisessa
suhteessa, jossain vaiheessa elämänkumppani löytyykin
ja lapsi saa sosiaalisen isän. Me kaikki tiedämme
myös, kuinka paljon meillä on uusperheitä,
joissa isät ja äidit ovat vaihtuneet, taikka saattaa
olla hyvinkin vastuullisia isiä ja äitejä eri kombinaatioissa
enemmänkin. Silloin taas, kun me tiedämme tämän
todellisuuden ja luemme perustuslain 6 §:n 1 momenttia,
jokaisen pitäisi ymmärtää, että ei
hallituksen esitys eikä lakivaliokunnan enemmistön
esitys tämän päivän todellisuudessa
ole perustuslain 6 §:n mukainen. Tilanteet vaihtelevat,
eikä tämä laki pysty selvästikään
seuraamaan niitä tilanteita.
On myös hyvin epäloogista, suorastaan suhteetonta,
lähteä metsästämään
oikeutta isyyteen — aivan niin kuin ministeri Perho täällä loistavasti
viittasi aikaisemmin — muutaman kymmenen, korkeintaan sadan,
vuosittaisen keinoalkuisen tai hedelmöityshoidon kautta
syntyvän lapsen näkökulmasta, kun samaan
aikaan satojatuhansia lapsia on ilman isää, kun
samaan aikaan meillä on vanhoissa markoissa miljardeja
perimättä elatusmaksuja, on isiä, jotka
eivät todellakaan hoida vastuutaan ja jotka eivät
pidä mitään kontaktia lapsiin. Tässä on
nollia niin suuri määrä sen todellisen
isättömyyden ja tämän lain mahdollisesti
aikaansaaman isättömyyden välillä, että toivoisin
nyt ainakin tältä osin jotain rehellistä arviota
niiltä, jotka tämän isättömyyden
nimiin ennen kaikkea tässä asiassa vannovat, sitä pelkäävät.
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on niin, että hallituksen
esityksen isyys, mahdollinen myöhemmin seuraava keinotekoinen
isyys, ei ole perustuslain eikä länsimaisen lainsäädännön
ylipäätänsä tuntema malli. En
ole kuullut vielä missään semmoisesta
juridisesta isyydestä ja mahdollisuudesta tulla perittäväksi,
joka voisi perustua joskus nuoruudessa annettuun lääketieteelliseen
apuun tai haluun auttaa lapsettomuudessa.
Toisaalta sitten vielä vakavampi asia on, että lakivaliokunnan
enemmistön esittämää lakiehdotusta
ei ole perustuslakivaliokunnassa tutkittu. Jos luetaan perustuslakivaliokunnan
enemmistönkin lausunto, niin siinä arvioidaan,
että tämä hallituksen esitys, joka kuitenkin
sallii — tosin omituisella kuviolla, mutta kuitenkin sallii — yksin
elävien naisten ja naisen kanssa parisuhteessa olevien
naisten saavan hoitoa, mahtuu siis perustuslakivaliokunnan enemmistön
mukaan lainsäätäjän harkintavaltaan.
Sen sijaan perustuslakivaliokunnankaan enemmistö ei ole
antanut avointa valtakirjaa sille, että sekin ratkaisu,
jossa kokonaan syrjitään yksin taikka parisuhteessa eläviä naisia,
mahtuisi perustuslain antamaan lainsäätäjän
harkintavaltaan. Tämä on erittäin vakava
asia, ja pyydän, että jokainen miettii sitä vielä tykönään,
jos vakavasti on vielä näinä vaikeina
ja kiireellisinä aikoina tuomassa sitä harkitsematonta
lakivaliokunnan enemmistön esitystä tähän
saliin vakavasti harkittavaksi.
Lopuksi, arvoisa puhemies, kiinnitän vain huomiota
siihen, että meillä on Suomessa hyvin muuttunut
sosiaalinen ilmapiiri niin sanottujen irtosuhteiden tai avo- tai
avioliittojen ulkopuolisen elämän kanssa. Itse
olen todella kiitollinen ja tyytyväinen siitä,
että olen saanut elämän, johon kuuluu
vakituinen suhde ja jossa saa lapsia kasvattaa avioliitossa, joka
on seurakunnan edessä siunattu. Mutta kun tietää sen
todellisuuden, joka myös helposti on erilaisista Stakesin
tutkimuksista löydettävissä, niin on
taas kerran suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta
hyvin omituista, jos isättömyyden aikaansaantia,
siis sitä, että lääketieteellisesti
auttaa lääkärinä tai hoitohenkilökuntana,
lähdetään metsästämään
tämmöisen hyvin harvinaisen ja pienen ja tarkkaan
tutkitun joukon osalta, kun samaan aikaan joka viikonloppu potentiaalisia
isättömyyksiä saadaan aikaan suojaamattomissa,
tilapäisissä seksisuhteissa kaikissa Suomen kaupungeissa
ja myös maaseudulla. Tämä suhteettomuus
tässä asiassa on kyllä pöyristyttävää.
Pirjo-Riitta Antvuori /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vain kannatuspuheenvuoro. Oikeastaan
tekisi mieli kannattaa ihan ensiksi ed. Braxin puheenvuoroa, se
oli kaikilta osin niin hyvä.
Mutta, arvoisa puhemies, lakivaliokunnan enemmistö on
ollut sitä mieltä, ettei hedelmöityshoitoja
saisi uuden lain mukaan antaa lainkaan yksinäisille naisille.
Valiokunta halusi siis muuttaa hallituksen alkuperäistä esitystä,
jossa oli pyritty parhaimmaksi katsotulla tavalla yhdistämään
niin hedelmöityshoitoa harkitsevien yksinäisten
naisten oikeudet kuin hoitojen tuloksena syntyvän lapsen
edutkin. Eli asiassa on kaksi tärkeää näkökulmaa.
Ensinnäkin olen sitä mieltä, että oikeus
saada lapsi on jokaisen naisen, jokaisen yksilön, oikeus
riippumatta siitä, minkälaisessa parisuhteessa
hän elää tai elääkö hän
yksin. Toiseksi olen sitä mieltä, että lapsen
etu on otettava aina huomioon. Lapsella on oltava mahdollisuus myöhemmällä iällä niin
halutessaan tietää, kuka hänen isänsä on.
Isyyden vahvistaminen olisi hallituksen esityksen mukaan lapsen
itsensä ratkaistavissa. Voi toki olla, että tällainen menettely
karsii luovuttajaksi haluavien miesten määrää,
mutta näin varmistettaisiin lapsen etujen ja oikeuksien
toteutuminen.
En pysty ymmärtämään lakivaliokunnan
mietinnön perusteluja koskien hedelmöityshoitojen kieltämistä yksinäisiltä naisilta.
Valiokunta katsoo, että kun miehestä tulee vain
sukusolujen luovuttaja, isyys heikkenee niin kulttuurisena kuin
sosiaalisena instituutiona. Jos katsomme isyyttä tai ylipäätään
vanhemmuutta lasten etujen ja oikeuksien kannalta, en voi mitenkään
uskoa sitä, että yksinäisten naisten
perusteellisesti harkittujen hedelmöityshoitojen tuloksena
syntyvien lasten asema olisi nyky-yhteiskunnassa yhtään
sen huonompi kuin tavallisiin perheisiin syntyvien lasten asema.
Isyyden tai ylipäätään vanhemmuuden
rapautuminen on kiinni jostain aivan muusta kuin hedelmöityshoitojen
sallimisesta yksinäiselle naiselle.
Pidän erittäin tärkeänä,
että tämä laki saataisiin hyväksyttyä vielä tämän
eduskunnan aikana. Erilaisia hedelmöityshoitoja on annettu
jo pitkään ilman lainsäädäntöä.
Nyt olisi hyvä saada selkeät pelisäännöt,
mutta hätiköityjä ratkaisuja ei ole syytä tehdä.
Siksi kannatankin ed. Vehkaojan ehdotusta siitä, että asia
viedään suureen valiokuntaan. Tosin täytyy
myöntää, että täällä käyty
keskustelu ei enteile kauhean hyvää lopputulosta.
Vaikka tämä asia on niin sanottu omantunnonkysymys,
toivon ja vetoan, että ryhmyrit kävisivät
tiiviit keskustelut ja että sitä kautta löytyisi hyvä kompromissi,
mutta ellei kompromissia löydy, minusta siinä tapauksessa
olisi parempi, että tämä laki vedettäisiin
pois, koska pahinta, mitä voisi minun mielestäni
tapahtua, olisi, että hyväksyttäisiin
tämä lakivaliokunnan enemmistön kanta,
että yksinäisen naisen hedelmöityshoito
kriminalisoitaisiin. Täällä on moneen
kertaan sanottu, että kriminalisoitaisiin vain hoidon anto,
mutta silloinhan se tarkoittaa sitä, ettei kukaan lääkäri
lähde antamaan yksinäiselle naiselle hedelmöityshoitoa.
Toinen varapuhemies:
Keskustelussa on ed. Vehkaoja ed. Antvuoren kannattamana ehdottanut,
että asia lähetetään eduskunnan
työjärjestyksen 53 §:n 2 momentin mukaisesti
suureen valiokuntaan. Asian lähettäminen suureen
valiokuntaan keskeyttäisi asian asiallisen käsittelyn.
Sallin tämän jälkeen vain lyhyitä puheenvuoroja
siitä, onko asia lähetettävä suureen
valiokuntaan vai ei.
Keskustelu asian lähettämisestä suureen
valiokuntaan:
Jouko Jääskeläinen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Suuren valiokunnan roolihan on määritelty
perustuslaissa, ja eduskunnan työjärjestyksessä sillä on
oma roolinsa. Oma käsitykseni on, että tämän
kaltainen substanssiasia, jossa on hyvin monenlaisia eri näkökulmia,
olisi luontevaa käsitellä substanssivaliokunnassa.
Asian lähettäminen suureen valiokuntaan on mielestäni
hieman keinotekoista, enkä pidä sitä oikein
hyvänä ehdotuksena. On myöskin vähän
vedättämisen makua tässä, että katsotaan
nyt ensin, mikä ratkaisu tulee suuresta valiokunnasta,
ja sitten vielä katsotaan, vedetäänkö pois.
Asiat voi katsoa reilusti ja suoraan ja äänestää niistä asianmukaisesti.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys tämän
asian lähettämisestä suureen valiokuntaan
on aika erikoinen veto, erikoinen veto erityisesti hallitusryhmän
sisältä olemassa. Viitaten siihen, mitä ed.
Jääskeläinen äskeisessä puheenvuorossaan
sanoi, on varmasti niin olemassa, että suuresta valiokunnasta
ei voi tulla sen asiantuntevampaa lausuntoa kuin näistä asiantuntijavaliokunnista,
jotka ovat tätä asiaa käsitelleet kuukausitolkulla
moneen kertaan. Katsonkin, että tässä on
eräänlaisesta harhauttamisesta kysymys, ja katson
myöskin, että tämä suureen valiokuntaan
vienti, jos suuri valiokunta perehtyy tähän asiaan,
vie sellaisen ajan, että asia menee auttamattomasti yli
vaalien.
Herra puhemies! Tähän vielä lisäten,
on aika erikoista myöskin se, että kun eduskunnassa
syntyy valiokunnassa jokin kannanotto ja päätös,
se ei kelpaa tähän ja asia pitää peittää suuren
valiokunnan taakse. Tämä on eduskunnan lainsäädäntötyön
aliarvioimista siinä perusteellisuudessa, missä valiokunnat
ovat tätä asiaa käsitelleet.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Eduskunnassahan täysistunto päättää,
millä tavoin asioita käsitellään.
Jos täysistunto huomenna päättää,
että tämä viedään suureen
valiokuntaan, niin tämähän viedään.
On täysin selvää, että totta
kai suuri valiokunta nyt näiden valiokuntalausuntojen ja
tämän hyvin ristiriitaisen keskustelun pohjalta
pystyy katsomaan, mikä tilanne on, ja samalla myös
eduskuntaryhmien johto voi keskustella siitä, mikä tämä tilanne
on. Tämä asia oli puhemiesneuvostossa, ja siellä todettiin
se, että tilanne on suhteellisen avoin, ja avoimena se on
näköjään tässä täysistunnossakin
ollut, mutta eihän tällä tavoin asioita
voida päättää. Olisi vielä pahempi
tilanne, että täällä ollaan
tässä tilanteessa ja sitten sattumanvaraisesti
ruvetaan näitä päätöksiä tekemään.
Kaikki kunnia kaikille valiokuntien lausunnoille, mutta kyllähän
tällainen tärkeän asian käsittely
edellyttää sitä, että se on
hallinnassa, ja siinä mielessä suuri valiokunta
on olemassa.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Kannatan asian asiallista käsittelyä.
Mielestäni tätä ei tulisi lähettää suureen
valiokuntaan. Me toki tiedämme, että suuren valiokunnan
rooli lainsäädäntöasioissa on
nykyisin olla ikään kuin hallituksen ja eduskunnan
välisten erimielisyyksien ratkaisija. Tässä suuren
salin erimielisyyttä ei vielä ole sillä tavoin
edes mitattu, miten suuri se on, mikä on kannatus milläkin
vaihtoehdolla. Toisaalta asia on, ainakin tähänastisen
yleiskeskustelun pohjalta, näyttäytynyt varsin
monimutkaiseksi. On useita vastalauseita, on useita lausuntoja,
on useita erilaisia näkemyksiä ja painotuksia
ja myös näkemyseroja siitä, millainen
perustuslaillinen perusta mahdollisilla uusilla esityksillä on.
Tämän vuoksi katson, että suuren
valiokunnan jäsenillä on aika lailla vaikea tilanne
toimia tämän tyyppisessä asiassa ratkaisijana,
ainakaan kuulematta asiantuntijoita. Kun ajatellaan eduskunnan tämänhetkistä työtilannetta,
mielestäni asiantuntijoiden ainakaan mittavampaan kuulemiseen
ei tällä eduskuntakaudella ole edellytyksiä.
Tästä syystä, arvoisa puhemies, katson,
että asian käsittelyä tulisi jatkaa.
Totean myös lopuksi sen, mikä mielestäni
olisi paras vaihtoehto: hallituksen tulisi vetää tämä esitys
kokonaan pois.
Toinen varapuhemies:
Siis pyydän lyhyitä puheenvuoroja siitä,
lähetetäänkö tämä suureen
valiokuntaan, kun täällä on pyydetty
seuraavat puheenvuorot vielä tästä: edustajat
Kankaanniemi, Brax, Ojansuu, Syvärinen, Vähänäkki,
Stenius-Kaukonen, Krohn ja sitten Myllyniemi ja Smeds ja Kokkonen,
eli käytännöllisesti kaikki, ketkä ovat
salissa.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä menettely tämän
vakavan, tärkeän asian kohdalla menee nyt sellaiseksi
pelin politiikaksi, jota ei eduskunnan arvovalta kyllä sietäisi.
Aikaisemmassa käsittelyssä on todettu, että asiaa
on käsitelty perustuslakivaliokunnassa lausunnon antamista
varten, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joka on erikoisasiantuntija
näissä terveyteen ja vastaaviin liittyvissä kysymyksissä,
ja sitten lakivaliokunnassa. Mietinnöistä ja lausunnoista
näkyy, että asiantuntijakuuleminen on ollut laajaa,
asiaa on pitkään käsitelty. Tältä pohjalta
on laadittu hyvin harkitusti ja perusteellisen selvityksen pohjalta
asiantuntijavaliokunnan mietintö. Se on käsittelyn
pohjana.
Nyt esitys, että suuri valiokunta tässä vaiheessa
lähtisi käsittelemään tätä asiaa,
on mielestäni täysin käsittämätön
ja tarpeeton. Suurella valiokunnalla ei todellakaan ole sitä asiantuntemusta, jota
tällaisessa lainsäädännössä sen
valmisteluvaiheessa tarvitaan, eikä sillä ole
mahdollisuutta kuulla asiantuntijoita siinä laajuudessa,
että se voisi tehdä uusia pykäliä niillä eväillä,
mitä on käytettävissä.
Ministeri Koskinen katsoi, että tämä kiistanalainen
kohta pitäisi säätää niin
kuin se on hallituksen esityksessä. Sen esityksen ovat
asiantuntijat käyneet läpi ja todenneet, että se
on perustuslain vastainen ja sitä ei voida ottaa äänestykseen,
jos sillä mallilla lähdetään.
Eli on kuultava asiantuntijoita, on muokattava uusia pykäliä,
kokonaan uusia pykäliä, jos ei se työ,
joka on tehty perusteellisesti, kelpaa. Näin ollen suuri
valiokunta tekee valtavan työn, (Puhemies koputtaa) tarpeetonta
työtä, ja lopputulos on se, että sieltä ei
voi tulla sellaista esitystä, (Puhemies koputtaa) joka
olisi käsittelyn pohjana käyttökelpoinen,
kun ajatellaan, että nyt sellainen kuitenkin on.
Herra puhemies! On ...
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Olen huomauttanut ajasta useamman kerran.
Tulen korokkeelle.
Toinen varapuhemies:
Tämä on tarkoitettu kyllä vain lyhyeksi
evästykseksi siitä ...
Nimenomaan, arvoisa puhemies!
Toinen varapuhemies:
... onko asia lähetettävä taikka
ei.
Herra puhemies! Totean, että ei ole mitään
perusteluita lähettää tätä suureen
valiokuntaan, ja ne perustelut haluan lausua, jotta ne ovat pöytäkirjassa.
Ne ovat laajat perustelut, koska asia on tärkeä ja
laaja. Se esitys, mikä on tehty, että (Puhemies
koputtaa) koko asia vedettäisiin pois, on täysin
järjetön ja edesvastuuton. Villi tilanne maassa
ei saa jatkua. Eli suureen valiokuntaan ei tätä tule
lähettää, vaan eduskunnan tulee tehdä arvokasta
työtä arvokkaalla tavalla ja viedä tämä asia
normaalissa käsittelyssä eteenpäin. Tämä on
aivan poikkeuksellista menetellä näin. Ainakaan
vuosiin ei ole ollut tällaista menettelyä, ja
katson, että siihen ei nytkään ole mitään aihetta.
Toinen varapuhemies:
Pyydän siis keskustelua vain siitä, lähetetäänkö suureen
valiokuntaan vai ei.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Ensisijaisesti mielestäni olisi
parasta, että esitys vedetään pois, mutta
jos siihen ei yöneuvottelujenkaan jälkeenkään
ole enemmistöllä valmiutta, niin silloin varmasti
toissijaisesti parasta on päätyä lähettämään
se suureen valiokuntaan ja perustuslakivaliokuntaan vain sitten
myöhemmin siinä tapauksessa, jos suuresta valiokunnasta
yhä tulee lakivaliokunnan enemmistön mukainen
kanta, koska sitä perustuslakivaliokunta ei ole tutkinut.
Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen,
että suuri valiokunta saattaa olla hyvin vaikeassa tilanteessa.
Sen valiokunnan jäsenenä kerron, että meillä ei
ole käytännössä ollut hyvin vaikeita
asiantuntijakuulemisia, ja siltä osin täytyy varmasti
vielä ryhmien neuvotella siitäkin, miten tässä poikkeuksellisessa
tilanteessa suuri valiokunta pystyy perehtymään
esitykseen.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Tilanne on tosi huono, eli tämmöinen
reagoiva lainsäädäntötyö on
huonoa ja epäviisasta, enkä kannata tämän
esityksen lähettämistä suureen valiokuntaan,
vaan toivon, että hallitus vetäisi esityksen pois.
Toivon, ettei tästä tule arvovaltakysymystä.
Ihmettelen suuresti myös, miksei oikeusministeri Johannes
Koskinen toiminut alkuviikosta, kun tuli tietoon lakivaliokunnan
enemmistön kanta ja mietinnön sisältö jo
pääpiirteittäin. Olisi ollut hyvä,
että siinä tilanteessa jo olisi lähdetty
asiaan jollakin tavalla valmistautumaan. Tämä on
hyvin epätoivottava tilanne nyt.
Katja Syvärinen /vas:
Arvoisa puhemies! Itse näkisin, että parasta
olisi, että hallitus vetäisi tämän
esityksen nyt kokonaan pois, mutta en näe estettä sille,
että suuri valiokunta katsoo tämän asian.
Sillä on mahdollisuus tehdä kompromissia, sillä on
mahdollisuus äänestää tästä asiasta, ja
sitäkin kautta tämä asia voidaan mennä.
Kuten oikeusministeri sanoi, niin senkin jälkeen asian vetäminen
pois on täysin mahdollista. Tässä haetaan
parasta mahdollista ratkaisua. Toivon ainakin, että sellainen
löytyy. Parasta ehkä olisi todellakin nyt tässä tilanteessa,
että koko esitys vedettäisiin pois.
Matti Vähänäkki /sd:
Herra puhemies! Kannatan lakivaliokunnan ensimmäisen
vastalauseen mukaista lakiehdotusta ja toisaalta toisena vaihtoehtona
hallituksen esitystä. Katson, että asia tulisi
toimittaa suureen valiokuntaan.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Herra puhemies! Kaikki ne perusteet, mitä ed. Väistö puheenvuorossaan
esitti, puolsivat mielestäni sitä, että tämä asia
pitäisi lähettää suureen valiokuntaan.
Minä kannatan, että asia lähetetään
suureen valiokuntaan. Mielestäni ed. Antvuori aikaisemmassa
puheenvuorossaan jo toi perustellusti esille ne perusteet, miksi
tätä olisi nyt syytä jatkaa tässä eduskunnassa.
Olisi erittäin tärkeää, että me
saisimme lain voimaan, ja sen takia kannattaa vielä tehdä kaikki
mahdollinen, että saadaan sellainen laki, jonka kanssa
voidaan elää, ei sellaista, jolla viedään
toisilta ihmisiltä mahdollisuus elää täysipainoista
elämää lasten kanssa.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! Suuri valiokuntahan on suomalainen versio
lordien huoneesta tai ylähuoneesta, enkä usko,
että siellä on nyt tätä viisautta,
ainakaan ilman asiantuntijakuulemista. Se, minne tämä pitäisi
lähettää, on todella perustuslakituomioistuin,
mitä meillä Suomessa ei vielä ole. Voidaan
tietysti lähettää suureen valiokuntaan,
joka voi tehdä kuulemisen tai antaa valohoitoa, mutta kumpikaan
asia ei ratkaise sitä. Ed. Braxin puheessa tuli esille,
että lakivaliokunnan muutoksen perustuslain mukaisuutta
ei ole edes tutkittu talon sisällä. Ei sitä ole tutkittu,
ja toivoisin, että tämä esitys vedettäisiin pois.
Kari Myllyniemi /kesk:
Herra puhemies! Kiinnittäisin huomiota siihen, että lakivaliokunta äänin
11—6 hyväksyi tämän. Jokaisesta
puolueesta oli tämän lain kannattajia. (Edustajat Brax
ja Krohn: Ei ollut!) — Vihreät sanovat, että he
eivät puolue ole, niin en ottanut heitä huomioon.
(Naurua) — Ministeri Koskinen käytti taannoin
lakivaliokunnan työskentelystä sanontaa "lakivaliokunta
piehtaroi lakien kanssa". Tähän taitaa ministeri
Koskinen syyllistyä itse tällä erää.
Ei missään tapauksessa suureen valiokuntaan, vaan
jatketaan käsittelyä.
Sakari Smeds /kd:
Arvoisa puhemies! On tehty kannatettu esitys tämän
lakiesityksen lähettämisestä suureen
valiokuntaan. Se on tietysti perustuslain samoin kuin eduskunnan
työjärjestyksen mahdollistamien pykälien
mukainen esitys noin muodollisesti tarkasteltuna. Mutta haluan kyllä herättää kysymyksen,
onko ollut alun perin perustuslain hengen tai eduskunnan työjärjestyksen
hengen mukaista se, että kesken ensimmäisen käsittelyn
asia siirretään suureen valiokuntaan niin suureen
remonttiin kuin olen ymmärtänyt, että tämän
esityksen tekijät ovat ajatelleet, vai onko ollut näiden
säädösten määrittelemisen taustalla
se ajatus, että lähinnä pienet teknisluontoiset
lapsukset korjataan. Epäilen, että henki ja ajatus
ei ollut sen mukainen, että mittava asiantuntijakuuleminen
käynnistetään uudestaan ja pykälät
kirjoitetaan kokonaan uudestaan. Näin haluan todeta riippumatta
siitä, mitä kukin meistä pitää viisaana
tämän lain sisällön osalta,
mutta menettelytapana pidän tässä vaiheessa
siirtoa suureen valiokuntaan hiukan huonosti harkittuna. Sehän
tarkoittaisi, että asiantuntijavaliokunnan työ sivuutettaisiin
kokonaan.
Arvoisa puhemies! Oma käsitykseni on, että ainakaan
esityksen tekijä ei myöskään
itse kovin tarkoin ole tiedostanut ja tuntenut, mitä hän
esittää, kun hän esityksen tekee, sillä ed.
Vehkaoja tarkkaan sanoen totesi, että hän esittää,
että hallituksen esitys lähetetään
suureen valiokuntaan. Sehän ei ole mahdollista, mutta ymmärrän,
että puhemiehistö on tulkinnut ed. Vehkaojan kaikkein
myönteisimpään suuntaan niin, että tämän esityksen
käsittely keskeytetään ja tämä asia
lähetetään, mutta tarkkaan ottaen ed.
Vehkaojan ymmärtääkseni pöytäkirjoissakin
näkyvä esitys ei ole mahdollista toteuttaa.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä alkavat
tunteet kuumeta tai ehkä nyt jo viiletäkin, mutta
näyttää siltä, että täällä ei
oikein kukaan ole tyytyväinen mihinkään.
Ed. Krohnilla näyttää olevan kovin kriittinen
ehtoo. Hän ei ollut mihinkään eduskunnan
elimeen tyytyväinen, sen paremmin perustuslakivaliokuntaan kuin
lordien miehittämään suureen valiokuntaankaan.
Häneltä jäi huomaamatta, että hänen
vieressään istuva ladykin istuu suuressa valiokunnassa
ja istuu muuten perustuslakivaliokunnassakin.
Toteaisin, että minustakin alkaa kuulostaa siltä,
että viisainta olisi vetää pois, koska
täällä on nyt niin erityyppisiä ja
villejä ehdotuksia, mutta se lienee mahdotonta tässä vaiheessa.
On esitetty, että lähetetään
suureen valiokuntaan. Sinne se varmaan päätyy,
mutta haluaisin vielä todeta, että näyttäisi
siltä, että ne versiot, joita tuolla kahvilan
puolella tänään iltapäivällä kiersi,
sisältävät vielä sellaisia ongelmia,
joihin perustuslakivaliokunta oli aiemmin puuttunut. Pyydän suurta
valiokuntaa olemaan sitten tarkkana.
Ed. Braxille sanoisin vielä, että ei ole mitään mahdollisuutta — tiedätte
varsin hyvin — että perustuslakivaliokunta käsittelisi
tämän asian uudelleen, antaisi siitä jonkinlaisen
lausunnon. Se merkitsee kyllä sitten asian hautaamista,
sen raukeamista, jos perustuslakivaliokunnalta edellytetään
vielä jonkinlaista lausuntoa tässä asiassa
näillä valtiopäivillä.
Ilkka Kanerva /kok:
Puhemies! Yhdyn kovasti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan äskeiseen
puheenvuoroon, kun sivukorvallakin kuunnellen havaitsee, että lain
käsittelyn eri muotoihin ei oikeastaan löydy missään
mallissa sellaista enemmistöä, joka normaalisti
lainsäädännöllä tässä talossa
on voitava katsoa olevan. Harvoin muistan tämän
tyyppistä lainsäädäntöprosessia
tässä talossa käydyn, ja lopputulos tuntuu
olevan ikään kuin arvanheiton varassa, miten se
menee. Epäilen, että entistä sattumanvaraisemmaksi
se käy, mikäli se menee suureen valiokuntaan täällä esitetyllä tavalla.
Ei tällä tavalla pitäisi lainsäädäntöä tehdä.
Ellei se mene lakivaliokunnan tavalla eteenpäin, mikä näyttää sekin hyvin
vaikealta, niin viisainta tietysti olisi, että hallitus
vetäisi tämän esityksensä pois.
Mutta, herra puhemies, ylipäätään
olen sitä mieltä, että käytäntö,
joka Suomessa on, tuskin sortaa tänä päivänä kenenkään
ihmisoikeuksia. Se antaa eettisesti pohjaa toimia tavalla, jossa lääkärin
vastuu, etiikka ja moraali tulevat huomioon otetuiksi yksilökohtaisesti,
ja soisin näin olevan edelleenkin. En ymmärrä,
miksi kaikki inhimillinen toiminta, hyvin vaikea, sensitiivinen, humaanisti
hankala asia, pitää yrittää pukea
lain muotoon. Minä en itse allekirjoita tämän
tyyppistä yhteiskunnallista ajattelua.
Toinen varapuhemies:
Pyydän puheenvuoron käyttäjiä käyttämään
puheenvuoroja siitä, lähetetäänkö suureen
valiokuntaan taikka ei.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! En ymmärrä ollenkaan tätä ehdotusta
ja ideaa lähettää esitys suureen valiokuntaan.
Ymmärtääkseni lähettämisen
ainoa tavoite on se, että suuren valiokunnan käsittelyn
avulla saataisiin ministeri Koskiselle mieluinen linja. Kuten kuulimme,
jos tämä temppu ei onnistu, seuraava uhkaus on
se, että hallitus vetää koko lain pois,
tai jopa se, että presidentti ei vahvista eduskunnan hyväksymää esitystä.
Jään miettimään, miksi ihmeessä tällainen
temppuilu, miksi eduskunta ei saa aivan normaalisti jatkaa käsittelyään
tässä kysymyksessä. Ihmettelen sitäkin,
miksi juuri ne tahot, jotka itse puhuvat suvaitsevaisuuden puolesta,
eivät suvaitsekaan sitä, että tässä kysymyksessä ollaan eri
mieltä.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Tästä lain käsittelystä ei
näytä tulevan yhtään mitään.
Ed. Kanerva tässä viittasi arvan käyttöön,
ja arpaahan me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käytimmekin.
Menköön omasta puolestani tämä lakiesitys
suureen valiokuntaan, mutta en usko, että sieltä sitä viisautta
sen paremmin löytyy. Mutta en hyväksy sitä menettelyä,
että tässä haetaan tieten tahtoen tiettyä lopputulosta.
Tähän ed. Brax vähän viittasikin
omassa puheenvuorossaan, kun hän maalaili sitä,
mitä tapahtuu, jos suuren valiokunnan käsittelyn
lopputulos on sama kuin lakivaliokunnan lopputulos. En hyväksy
tällaista mittatilaustyönä tehtävää lainsäädäntöä.
Se halveksii kyllä tätä meidän
eduskunnan käsittelyämme.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Minusta lakivaliokunta on tehnyt perustuslakivaliokuntaa
ynnä muuta kuultuaan erinomaista työtä ja
tältä pohjalta, mitä lakivaliokunta on
asiassa mietinnössään esittänyt,
voitaisiin edetä ilman suurta valiokuntaa.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Perimätiedon mukaan vastaava farssi
käytiin aikanaan sukunimilain käsittelyssä.
Tuolloin lakivaliokunta esitti, että nainen saa pitää oman
sukunimen, ja siitä nousi hurja kalabaliikki. Se johti
sitten tähän suureen valiokuntaan, ja sitten hallitus
veti lakiesityksen pois, ja aikanaan tämä laki sitten
tuli, niin kuin tiedetään. Mielestäni
tämä voi toimia ainoastaan kunniallisena perääntymistienä ja
lisäaikana tälle asialle, mutta muuten en oikein
myöskään ymmärrä, mitä viisautta
asiaan sieltä löytyisi.
Keskustelu asian lähettämisestä suureen
valiokuntaan päättyy.