Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä tehdään muutoksia lukuisaan joukkoon rangaistussäännöksiä. Eri puolilla lainsäädäntöä olevia rikossanktioisia tekoja on koottu rikoslain puolelle. Erityistä huomiota on herättänyt dopingrikosten lisääminen rikoslakiin. Se olisi ainoa varsinainen uuskriminalisointi tässä esityskokonaisuudessa.

Ehdotuksen mukaan dopingaineiden laiton maahantuonti, valmistaminen ja levitys olisi rangaistavaa. Nykyisin dopingaineiden laittomaan maahantuontiin ja markkinointiin voidaan soveltaa rikoslain säännöksiä salakuljetuksesta ja laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä sekä lääkelain rangaistussäännöksiä. Kaikissa tilanteissa säännökset eivät kuitenkaan ole kattavat eivätkä varsinkaan rangaistusasteikot riittävät.

On havaittu, että erityisesti hormonien ympärillä liikkuu bisnesmiehiä, jotka suuressa mittakaavassa käyvät aineiden kauppaa yli rajojen. On myös havaittu, että näitä suorastaan tuputetaan yhä nuoremmille käyttäjäryhmille, ja silloin myös terveysvaikutukset käyvät entistä haitallisemmiksi riippuen siitä, mitä suurempia määriä ja mitä pitempään niitä käytetään.

Koska dopingaineita ei erikseen nykyisessä lainsäädännössä ole mainittu, on saattanut syntyä käsitys, ettei niihin liittyviin laittomuuksiin voitaisi puuttua. Säätämällä itsenäiset rangaistussäännökset selkeytetään tilannetta ja viestitetään myös nykyistä selvemmin dopingaineiden vaarallisuudesta.

Dopingaineiden käyttöä ei hallituksen esityksessä ehdoteta rangaistavaksi. Myös hallussapito olisi rangaistavaa vain silloin, jos tarkoituksena ilmeisesti olisi aineen laiton levittäminen. Todennäköiseen levittämistarkoitukseen viittaisivat suurten tai suurehkojen dopingainemäärien hallussapito ja tietysti muut tekokokonaisuuteen liittyvät seikat.

Dopingaineen levittämiseen voisi syyllistyä myös lääkäri, joka ilman lääketieteellistä perustetta määrää rikoslaissa kiellettyä hormonia tietäen, että ainetta tullaan käyttämään dopingaineena eikä lääkintätarkoituksessa.

Nykyinen oikeuskäytäntö on ollut epäyhtenäistä dopingaineiden hallussapidon rangaistavuuden osalta. Jos aineet on voitu osoittaa salakuljetetuiksi ulkomailta, niiden hallussapitäjää on voitu rangaista laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä. Jos sen sijaan salakuljetuksesta ei ole ollut näyttöä, on ollut epäselvää, voidaanko hallussapidosta tuomita rangaistus lääkelain nojalla.

Rangaistusasteikkona dopingrikoksista olisi ehdotuksen mukaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Lievä dopingrikos olisi esimerkiksi sellainen, jossa on kyse vain vähäisestä dopingaineiden laittomasta maahantuonnista omaan käyttöön. Sellaisesta lievästä dopingrikoksesta voitaisiin tuomita sakkoa. Törkeässä dopingrikoksessa ainetta olisi huomattavan suuri määrä tai rikoksella muutoin tavoiteltaisiin huomattavaa taloudellista hyötyä. Myös toimiminen dopingrikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä sekä dopingaineen levittäminen alaikäisille olisi törkeä teko. Tällaisista törkeistä dopingrikoksista voitaisiin tuomita vankeutta aina neljään vuoteen saakka. Tässä lähestyttäisiin huumausaineiden osalta voimassa olevia rangaistusasteikkoja, tosin tultaisiin puoliväliin vastaan. Törkeän huumausainerikoksen vankeusrangaistus on mahdollista tuomita kahdeksaan vuoteen asti.

Tämä luettelo rikoslaissa sisältäisi yleisluontoisesti vaarallisimmat dopingaineet. Niitä olisivat muun muassa synteettiset anaboliset steroidit, testosteronit ja kasvuhormonit. Valtioneuvoston asetuksessa lueteltaisiin tyhjentävästi kaikki rikoslainsäädännön kannalta dopingaineiksi katsottavat aineet. Oleellista on, että tämä luettelo olisi hyvin paljon lyhyempi kuin mitä taas urheilukilpailujärjestyssäännöissä on kiellettyjen aineiden luetteloon listattu. Nykyisinhän urheilusääntöjen rikkomisen seuraamuksiin sisältyy yleensä kilpailukielto ja valmentajien ja muiden osalta toimitsijakielto. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi puuttua lääkärin virheelliseen toimintaan esimerkiksi kieltämällä ammatinharjoittamisoikeuden. Kuten nykyisinkin, voitaisiin jatkossa puuttua esimerkiksi lääkelain vastaiseen lääkkeiden maahantuontiin, joka siis tapahtuisi dopingtarkoituksessa.

Muita terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia on siis lukuisa joukko. Ne koottaisiin rikoslain uudistettavaan 44 lukuun. Se kohdistuisi lääkkeisiin, elintarvikkeisiin, ydinenergiaan ja geenitekniikkaan. Kaikki vankeusuhkaiset rangaistussäännökset, jotka nykyisin ovat hajallaan kunkin alueen erityislainsäädännössä, siis kootaan tähän yhteen lukuun. Nimikkeenä populaari on myöskin geenitekniikkarikos. Siinä rangaistussääntely hiukan lievenisi tämän nimikkeen kohdalla. Mutta silloin, jos on vaarallisesta, laajamittaisesta toiminnasta kysymys, rangaistusasteikot löytyvät muualta rikoslaista. Tosiasiallisesti aina on käytössä saman asteiset rangaistusmahdollisuudet kuin tämänhetkisessäkin sääntelyssä. Geenitekniikkarikosten laajempi uudistamistarve tulee ehdotuksen mukaan arvioida erikseen myöhemmin.

Terveysrikokseen syyllistyisi se, joka esimerkiksi valmistaa tai pitää myynnissä toisen hengelle tai terveydelle vaarallista tavaraa. Terveydensuojelurikkomuksena rangaistaisiin terveydensuojelulain määräysten rikkominen. Rangaistavaa olisi myös terveydenhuollon ammatin sekä eläinlääkärin ammatin luvaton harjoittaminen. Lääkerikoksena rangaistaisiin edelleen esimerkiksi säännösten vastaisten lääkkeiden valmistaminen ja myynti.

Ydinenergian käyttörikoksena ehdotuksen mukaan rangaistaisiin muun muassa ydinenergian käyttö ilman lupaa tai lupaehtojen vastaisesti. Räjähderikos olisi muun muassa räjähdysvaarallisten aineiden säännösten vastaista valmistusta, säilytystä tai kuljetusta. Useinhan näissä tulisivat huomattavasti vakavammat rikokset kysymykseen muista rikoslain kohdista, mutta silloin, jos niiden kynnystä ei ylitetä, tämä räjähderikos täyttäisi ne tilanteet. Varomattomaan käsittelyyn syyllistyisi muun muassa ampuma-aseen, tulen, kemikaalin tai säteilylaitteen varomaton käyttäjä. Vaarallisten aineiden kuljetusrikoksena rangaistaisiin tällaisten aineiden kuljetuksesta annettujen määräysten laiminlyönti. Vaaranmerkintärikkomukseen syyllistyisi se, joka jättää asianmukaisesti merkitsemättä esimerkiksi vaaraa aiheuttavan rakennustyömaan. Myös vaarallisen eläimen vartioimatta jättäminen olisi rangaistavaa. Se tulisi erityissäännöksistä rikoslain puolelle.

Kokonaisuutena tässä on pyritty välttämään kiihkokriminalisointia, mutta saatettu ajan tasalle ja suhteellisen yhtenäisen rangaistusasteikon piiriin nyt hajallaan olleet säännökset. Toivottavasti tämä esitys asettuu oikeisiin mittasuhteisiin ja tulee lakivaliokunnassa kohtuullisen ripeästi käsitellyksi.

Päivi Räsänen /skl:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyvä dopingaineiden maahantuonnin, levittämisen ja valmistamisen kielto on kannatettava ja osuu varsin ajankohtaiseen tilanteeseen. Lakiesityksessä kielletään kuitenkin vain vaarallisimpien aineiden, esimerkiksi anabolisten steroidien tai kasvuhormonin, levitys eikä niidenkään osalta käyttöä. Esimerkiksi Lahdessa käytetty doping jäisi tämän lain säätelyn ulkopuolelle.

Hallituksen esityksen lisäksi mielestäni pitäisi selkeyttää terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettua lakia, jotta urheilijan avustaminen esimerkiksi kielletyillä plasmaekspandereilla voisi johtaa määräaikaiseen ammatinharjoittamisoikeuksien peruuttamiseen. Samanaikaisesti käsittelyssä oleva lakialoitteeni sisältää tämän esityksen.

Hallituksen esityksen pohjalta voidaan kyllä puuttua lääkärin ammatinharjoittamisoikeuksiin, jos hän määrää urheilijalle rikoslain tarkoittamaa vaarallista dopingainetta tietoisena siitä, että ainetta käytetään dopingiin. Tämän rajauksen ulkopuolelle jää kuitenkin runsaasti aineita ja menetelmiä, jotka on kielletty Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa ja joiden antamisesta pitäisi mielestäni voida puuttua myös ammatinharjoittamisoikeuksiin. Kansainvälisen hiihtoliiton puheenjohtaja Kasper on hiljattain vedonnut jäsenmaihin, että niiden lainsäädäntöä muutettaisiin niin, että lääkärit saataisiin vastuuseen dopingiin osallistumisesta.

Urheilijahan saa kiinni jäädessään rangaistuksena kilpailukiellon ensin määräajaksi ja toisella kerralla eliniäksi. Lisäksi urheilijan terveys vaarantuu siinäkin tapauksessa, että käyttö pysyy salassa. Vaikka urheilijoiden suorituskuntoa parantavien muuhun kuin sairauden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden ja menetelmien määrääminen ja niiden käytössä avustaminen ovat lääkärin ammattietiikan vastaista toimintaa, tällaista toimintaa ei ole nimenomaisesti kielletty lainsäädännössämme. Arkkiatri Pelkosen näkemyksen mukaan urheilulääkäri ei riko lääkärin etiikkaa pelkästään silloin, kun hän antaa suojatilleen kiellettyä ainetta, vaan aina, kun hän käyttää lääkinnällisiä keinoja terveen urheilijan suorituskyvyn parantamiseksi. Tutkija Markku Alénin mielestä lääkärin ammattietiikkaan kuuluu se, ettei hän hoida tervettä henkilöä, koska hoitoon sisältyy aina riski.

Eräs lääketieteen ja lääkäritoiminnan keskeisistä periaatteista on, että lääketieteellisen hoidon tai toimenpiteen avulla ei saa pahentaa lääkärin luokse hakeutuneen henkilön tilannetta tai tilaa. Lääkäri saisi siis vain hoitaa sairaan urheilijan terveeksi, mutta ei sen rajan yli.

Lääketieteen etiikka vaatii näiden periaatteiden täsmentämistä varmasti jo ihan lääkärinkoulutuksesta lähtien. Pidän oikeana sitä, että urheilulääketieteen tutkimuslaitosten eettisiä periaatteita ryhdytään selvittämään ja selkeyttämään.

Hallituksen esityksen mukaan rikoslailla ei voida estää urheilijaa käyttämästä terveyttään tuhoavia aineita, ja ehkä näin onkin. Tosin vuonna 96 Jyväskylän yliopistoon tehdyn tutkimuksen perusteella 71 prosenttia kansallisen tason urheilijoista ja 66 prosenttia kansainvälisen tason huipuista halusi, että dopingaineiden käyttö myös kiellettäisiin lailla. Muuten, kukaan tutkimukseen osallistuneista urheilijoista ei uskonut tuolloin kansainvälisen huippu-urheilun puhtauteen.

Lainsäädännön tasolla on joka tapauksessa pyrittävä mahdollisimman tehokkaasti vaikuttamaan siihen, että dopingaineiden käyttö ei lisääntyisi. Jos siihen ei voida vaikuttaa käytön kieltämisellä, on asetettava tiukat rajoitukset aineiden saatavuudelle ja menetelmien käytölle. Tähän on mahdollista vaikuttaa kriminalisoinnin lisäksi tiukentamalla terveydenhuollon ammattihenkilöihin kohdistuvaa sääntelyä. Esimerkiksi Norjassa myös dopingaineiden käyttöön myötävaikuttaminen rangaistaan dopingrikoksena. Ruotsissahan dopingaineiden kielto tuli voimaan jo vuonna 92, mutta kaksi vuotta sitten siellä täydennettiin lainsäädäntöä kieltämällä myös dopingaineiden käyttö. Toivon, että valiokunta tutustuisi Ruotsissa saatuihin kokemuksiin. Olisiko meillä jo tässä samassa yhteydessä kenties tarpeen kieltää myös vaarallisimpien aineiden käyttö?

Kuntosaleilla yleistynyt harrastelijoiden doping on vaikeasti hallittava ja vaarallinen ilmiö. Tämäkään hallituksen esitys ei tuo juuri uusia keinoja tämän hillitsemiseksi, koska saleilla liikkuvat aineet ovat jo nykyistenkin lakien vastaisesti yleensä maahan salakuljetettuja. Harrastelijoiden pelkona eivät ole myöskään kilpaurheiluun kuuluvat testit ja sanktiot. Harrastelijadoping on yleensä itselääkintää kavereiden ohjeiden mukaan, eikä siihen liity lääkäreiden tai muiden terveydenhuollon ammattilaisten osallisuutta. Dopingin käytön tai hallussapidon kieltäminen saattaisi hillitä tätä ilmiötä, jossa usein nuoret ihmiset joutuvat todella suuriin ja pitkäaikaisiin terveydellisiin vaaroihin.

Vaikka itsemääräämisoikeuden perusteella sallisimmekin jokaisen urheilijankin valita, käyttääkö hän itseään vahingoittavia aineita, emme voi kuitenkaan mielestäni sallia sitä, että toinen, etenkään terveydenhuollon ammattilainen, avustaa toisen ihmisen terveyden vaarantamisessa. Ministeri Koskinen totesi, että jo nykyinen lainsäädäntö tekee mahdolliseksi puuttua dopingiin ja nimenomaan ammatinharjoittamisoikeuksiin.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei ole kuitenkaan ennen Lahden maailmanmestaruuskisojen kohua käsitellyt yhtään kertaa lääkärien osuutta dopingiin. Voidaan kysyä, olivatko suomalaiset urheilijat ja urheilijoita hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset puhtaita tähän vuoteen saakka. Esimerkiksi pelkästään vuosina 96—98 tehdyissä testeissä löytyi 44 positiivista näytettä. Asiantuntijat ovat arvioineet, että Suomessa on jopa noin 10 000 dopingaineiden käyttäjää.

Kansallista kohua herättää kuitenkin vain se, että joku toivotun mitalin saavuttanut jää kiinni dopingin käytöstä. Kun on kuitenkin kysymys vaarallisista aineista ja menetelmistä, niin saadaanpa mitaleita tai ei, dopingin käyttöön tulee erityisesti kasvuiässä olevien nuorten suojelemiseksi tarttua tiukasti. Heille tämän urheilun lieveilmiön kohtaaminen saattaa aiheuttaa erityisen suurta terveydellistä vahinkoa. Huomattavan tiukasti tuleekin suhtautua, kuten hallituksen esityksessä ehdotetaankin, sellaiseen tekoon, jossa alaikäisiä avustetaan dopingaineiden käytössä. Ehdotankin aloitteessani, että jos terveydenhuollon ammattihenkilö on tahallisesti avustanut urheilijaa sellaisessa toiminnassa, joka määritellään dopingiksi Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voisi poistaa laillistetulta ammattihenkilöltä ammatinharjoittamisoikeuden määräajaksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että hallituksen esitys sisältää paljon terveydenhoidon lainsäädäntöä rikoslakien lisäksi ja lisäksi terveydenhoitoon liittyviä ongelmia. Mielestäni lakivaliokunnan olisi syytä pyytää lausunto myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta tätä asiaa käsitellessään.

Tuija  Brax  /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Kun viime vaalikauden lopulla tein lakialoitteen, jonka teistäkin monet allekirjoittivat — yhteensä meitä oli 101 — vaarallisimpien dopingaineiden maahantuonnin, myynnin, valmistamisen, hallussapidon ja levittämisen kriminalisoinnista, perustelin asioita seuraavasti:

1) Doping on vaarallista sekä käyttäjälle että ulkopuolisille, ja sitä on runsaasti tarjolla. Silloisten selvitysten mukaan jo pari vuotta sitten saleilla oli tuhansia käyttäjiä, ellei kymmeniätuhansia, ja dopingaineet aiheuttavat ulkopuolisille vaaraa muun muassa silloin, kun on kyse aggressiiivisesta käyttäytymisestä, jota osa näistä kaikista vaarallisimmista aineista lietsoo. Olen itse nähnyt tilanteita, joissa käyttäjä selvästi raivostuu ilman mitään syytä.

2) Nykylainsäädännössä on dopingin mentäviä aukkoja, aivan niin kuin ministeri täällä esitteli, muun muassa sen suhteen, että dopingaineen välittäjiin ei päästä käsiksi ja että huippu-urheilun ulkopuolinen dopingbisnes jää kontrollin ulkopuolelle, vaikka se usein on kaikista vaarallisinta erityisesti saleilla käytettävän dopingin osalta. Jo silloin oli selvää, että kyseessä ovat nuoret, monesti alaikäisetkin, omasta habituksestaan järkyttyneet ja epävarmat nuoret, jotka hakevat ennen kaikkea ulkonäkösyistä nopeasti lihaksia ja vaarantavat terveytensä jopa ihmisperäisillä aineilla, joissa saattaa olla vaarallisia tauteja, muun muassa Creutzfeldt-Jakobin tautia.

3) Pidin erityisen tärkeänä myös sitä, että poliisi saa riittävät valtuudet ratsata maahantuojien niin sanottuja tukkuja ja vähittäismyymälöitä, joita löytyy jopa monilta saleilta.

4) Dopingrikoksista säätäminen on myös selvä liikuntapoliittinen kannanotto ja vahvistaa niitä linjauksia, joita eduskuntakin oli viime vaalikaudella liikuntalain yhteydessä ottanut. Eettiset arvot eivät ole olleet liikuntakeskustelussa vain näillä kahdella viikolla, vaan liikuntapoliitikkojen keskuudessa jo pitempään.

5) Dopingbisneksen kriminalisointi asettaisi Suomen dopingpoliittiselle maailmankartalle selvästi niiden maiden joukkoon, joissa dopingia vastaan taistellaan. Suomen rikoslaki koskee kaikkia Suomen alueella kilpailevia ja harjoittelevia. Ajatukseni oli tuolloin, että näin varmistettaisiin, että Suomi kisajärjestäjänä olisi lähtökohtaisesti aina puhtaan urheilun lipunkantaja. Valitettavasti tältä osin kaksi vuotta vanhat ajatukseni ovat osittain hiukan oudossa valossa, toiveajattelua ehkä osittain.

Samassa yhteydessä totesin myös, ettei lakialoitteeni ratkaise läheskään kaikkia dopingiin liittyviä ongelmia. Suurin ongelma on eettinen ja henkinen. On myös selvää, ettei rikoslain kaltainen hidas aparaatti ikinä pysy alan tuotekehittelyn uusimpien tuulien rinnalla, saati edellä. Rikoslaki ei yksinkertaisesti oikeusvaltiossa voi olla se metodi, jolla yritetään olla nopeasti ajan tasalla ja mennä edellä, niin se vain on.

Käyttöä en esittänyt kriminalisoitavaksi siksikään, että on kaikin puolin vältettävä sitä tilannetta, jossa käyttäjä ei uskalla hakeutua hoitoon tai puhua asiasta kenellekään. Käytön kriminalisointi olisi myös voimakas puuttuminen kunkin itsemääräämisoikeuteen.

Olen yhä näistä kaikista kohdista samaa mieltä ja siksi pääsääntöisesti olen erittäin tyytyväinen hallituksen esitykseen. Ainoa merkittävä minua askarruttava seikka on se, että esityksessä näyttää olevan dopingvalmentajan mentävä aukko. Muun muassa poliisin taholta on ilmoitettu, ettei laki anna heille mitään mahdollisuuksia ratsata urheiluhallia, punttisalia, kisakylää tai valmisteluleiriä, vaikka heillä olisi perusteltuja epäilyjä vaarallistenkin dopingaineiden levittämisestä, mikäli on kyse pienistä yksittäisistä määristä.

Julkisuuteen tähän mennessä tulleissa dopingtapauksissa ei välittäjällä tai dopingaineen antajalla ole ollut mitään hallituksen esityksen perusteluissa mainittua tukkuvarastoa mukanaan. Usein siinä tilanteessa, kun se tapahtuu, mukana oleva erä on sangen pieni. Tältä osin toivon, että lakivaliokunta löytää järkevän keinon ratkaista tämän.

Hallituksen esityksessä valmentaja tai se kuuluisa talonmies tai herra x pääsee pälkähästä, jos ei voida osoittaa, että hän oli dopingaineiden kanssa ilmeisesti levittämistarkoituksessa. Hyvä juristi selvittää käytännön tilanteet helposti omaksi käytöksi tai käytössä avustamiseksi, ja näin esitys saattaa vuotaa.

Yksi käytännön syy taannoiselle lakialoitteelleni oli se, että minulle kuvailtiin tositilanne, jossa kokenut valmentaja oli houkutellut epävarman urheilijan kiellettyjen aineiden pariin. Minusta tällaisessa tilanteessa valmentajan vastuu on aivan toista luokkaa kuin aineita käyttävän urheilijan. Erityisesti näin on asianlaita, jos valmentajalla on alan huippukoulutus ja pitkällinen kokemus ja urheilija on puolestaan kokematon tai peräti kokee olevansa riippuvainen valmentajan sympatioista ja valinnoista. Alaikäisten osalta hallituksen esityksessä tämä tilanne on otettu huomioon. Aivan törkeimmissä tapauksissa voi kyse toki olla dopingrikosta vakavammastakin rikoksesta, kuten pahoinpitelystä tai vieläkin vakavammista väkivaltarikoksista. Erityisesti entisen DDR:n historiasta löytyy tapauksia, joissa on leikitty lasten terveydellä, esimerkiksi heidän lisääntymiskyvyllään tai jopa hengellä.

Arvoisa rouva puhemies! Pateettisuuden uhallakin haluan kiittää teitä kaikkia kollegoitani, teitä 100 kansanedustajaa — teistä monet tulevat tänään puhumaankin — jotka aikoinaan ottivat aloitteeni tosissaan, koko viime kauden lakivaliokuntaa, SLU:ta ja TUL:ää ja monia antidopingtoiminnan asiantuntijoita. Ilman kaikkea sitä tukea en usko, että olisimme tässä. Samoin kiitoksen on ansainnut myös oikeusministeri Koskinen, joka jo vaalikauden alussa lupasi ottaa nämä pykälät osaksi rikoslakia ja joka suhtautui asiaan aivan eri tavalla kuin viime kauden lopulla oikeusministeriöstä viestitettiin lakivaliokunnalle.

Viime vaalikauden keskustelu löytyy eduskunnan kotisivuilta kohdasta Asiakirjat, viime kauden pöytäkirjat, hakusanalla doping. Tuota keskustelua selaamalla käy ilmi, että monella kansanedustajalla oli erittäin painavia perusteita aloitteen tukemiseen. Opin siitä keskustelusta todella paljon enkä usko, että ikinä unohdan muun muassa niitä puheenvuoroja, joissa kerrottiin anabolisten steroidien käytöstä viime vuosikymmeniltä. Joukossa oli myös muutamia kriittisiä puheenvuoroja. Kyllä vielä kaksi vuotta sitten törmäsin myös tahoihin, jotka pysyivät julkisuudessa hiljaa, mutta kieltäytyivät allekirjoittamasta lakialoitetta ja pitivät suoranaisesti sitä urheilupesää likaavana tai urheilun sisäpiirin autonomiaa loukkaavana. Rohkenen epäillä, että ajat ovat tässä suhteessa muuttuneet.

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikkojen tapahtumien yhteydessä on puhuttu paljon urheilun ja liikunnan eettisestä pohjasta. Asia ei ole meille kaikille aivan uusi, mutta valitettavasti nämä asiat eivät hyvien esimerkkien kautta pääse julkisuuteen. Sanonta kuuluu: pahat kellot kauas soivat. Jo viime kaudella liikuntalakia tehtäessä puhuttiin eduskunnassa monella suulla siitä, että yhteiskunnan tuen pitäisi mennä lasten ja nuorten liikuntaan ja kuntoiluun. Erityisen paljon kiinnitettiin huomiota eettisiin arvoihin. Hallituksen perusteluissakin sanotaan selvästi, että yhteiskunnan tuen ulkopuolelle voidaan rajata toimijat, jotka ovat välinpitämättömiä suhteessa dopingiin, päihdeongelmiin tai urheiluun liittyvään väkivaltaan. Sittemmin vaateet bisnesurheilun ja muun urheilun erottamisesta toisistaan ovat vain voimistuneet.

Ministeri Lindén asetti selvitysmiehen miettimään huippu-urheilun tukea. Selvitys jätti kuitenkin niin monia kysymyksiä, että vielä hallitus ei ole kyennyt konkretisoimaan linjaansa. Valtion liikuntaneuvosto käsitteli parahultaisesti juuri ennen Lahden kisoja näitä asioita seminaarissaan. Jo tuolloin kävi selväksi, että eri lajien saamat yhteiskunnalliset tuet eivät ole aina riittävän läpinäkyviä, muun muassa Olympiakomitean tuet ja opetusministeriön jakamat valtionavut eivät joudu kokonaistarkasteluun. Samoin kävi selväksi, että valtion tuen käyttäminen menestyvään bisnesurheiluun on kestämätöntä. Muun muassa valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja ed. Matti Saarinen on useissa yhteyksissä ottanut näitä asioita rakentavasti esille.

Samalla on kuitenkin muistettava, että kaikki huippu-urheilu ei ole bisnesurheilua. Esimerkiksi monet, selvä enemmistö itse asiassa, naishuippu-urheilijoista maksavat itse omasta tai perheen kukkarosta kaikki kulunsa tai suuren osan kuluistaan. Lisäksi on muistettava, että osa huippu-urheilusta kuuluu valtion piiriin mielestäni siinä missä huipputaidekin. En ole vielä koskaan kuullut esitettävän, että taiteen puolella kaikki raha jaettaisiin harrastajille, vain harrastajakuoroille ja harrastajateattereille.

Tästä kaikesta johtuen esitän, että ministeri Lindén nimittäisi pian uuden selvittäjän, jonka tehtävänä olisi yhdessä urheilujärjestöjen ja valtion liikuntaneuvoston kanssa tehdä konkreettiset esitykset siitä, kuinka suuren rahan voimalla ja rahan motivoimana pyörivä urheilu rajataan liikuntamäärärahojen ulkopuolelle.

Lopuksi en malta olla kertomatta, että uskon yhä, että maastohiihto on tulevaisuuden liikuntatrendi. Terveysliikuntatoimikunnan puheenjohtajana rohkenen toivoa, että sen maine ei tässä kuitenkaan mene. En voi keksiä houkuttelevampaa ja mukavampaa tapaa liikkua talvisessa luonnossa kuin maastohiihto. (Ed. Akaan-Penttilä: Sauvakävely!) — En usko. Minulla oli viime sunnuntaina aikaa miettiä, kun meni 90 kilometrin Pirkka-hiihdossa jokunen tunti. Siinä näitä asioita kerkisin pohtia ja totesin, että maastohiihto kuitenkin liikuntamuotona on pelastettava. Jyvät ja akanat on erotettava toisistaan.

Mauri Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Braxin kannanotto siitä, että julkiset tilat, varsinkin kuntosalit, ovat jääneet vielä lainvalvojien käden ulottumattomiin, on perusteltu huoli. Toivottavasti lakivaliokunnassa tähän tilaan saadaan muutos.

Urheilu on syytä puhdistaa vieraista aineista. Doping ei kuulu tähänkään päivään, ja se on syytä todella kitkeä. Yleensäkin valvontaa on voitava lisätä. Vastuuhan on henkilöllä itsellään, mutta tiimiurheilussa johto asettaa tavoitteet ja valmennusjohto ne hyväksyy ja valitsee oman tallinsa. Tallissa olevat joutuvat tietenkin alistumaan johdon, valmennusjohdon ja lääkäreiden ohjailuun. Tässä asiassa pitää todella löytää oikea eettinen tie ja välttää kaikki kielletyt aineet ja näin ollen palata vanhaan kaurapuuroaikaan.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asetun tässä edustajien Akaan-Penttilän ja Braxin välisessä kiistassa ehdottomasti maastohiihdon puolelle. Sauvakävely ei sitä voita missään tapauksessa.

Paljon vakavampi kysymys on, kun kuuntelin ed. Braxin puheenvuoroa, se, kuinka kuitenkin voi olla mahdollista, että kaiken sen jälkeen, mitä tässä maassa on viime vuosina tehty, mitä ed. Brax kuvaili laajasti, on edelleen mahdollista, että olemme siinä tilanteessa, että hallitus on vasta nyt antanut esityksen, jota aletaan käsitellä. Toivoisin, että ed. Brax voisi vielä kommentoida, missä vika on, kun tämän pidemmälle ei ole päästy, kun on kuitenkin vuosikymmeniä tiedetty, että urheilussa käytetään myöskin hyvin epäurheilijamaisia keinoja.

Rohkenen vielä lopuksi ehdottaa, kun viime aikoina on puhuttu siitä, mihinkä varoja käytetään, että ehkä kulttuuri voisi myöskin olla tässä keskustelussa mukana. Ehkä kulttuurille enemmän voitaisiin antaa. Pitää tietysti edellyttää, että sellaisessa kulttuurissa, mitä tuetaan, ei käytetä mitään huumaavia tai dopingaineita.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Brax puheenvuorossaan kiinnitti huomiota valtion tukeen, jota huippu-urheilulle annetaan. Hän totesi, että vaikka hän näkeekin ongelmia siinä, että jossain määrin huippu-urheilun tukemista kuitenkin tulisi jatkaa.

Kysymyshän on siitä, että huippu-urheilu on muuttunut liian monilla osa-alueilla ammattilaisten harjoittamaksi liiketoiminnaksi. On tietenkin kohtuutonta, että valtiovalta on tätä tukemassa. Tarkoittiko ed. Brax mahdollisesti sitä, että sen sijaan, että opetusministeriö tukee ammattimaista liikkeenharjoittamista, itse asiassa kauppa- ja teollisuusministeriö voisi olla se oikea taho, joka Mika Myllylä Oy:tä ja vastaavia huippu-urheilijoiden perustamia liikeyrityksiä eräissä tilanteissa saattaisi tukea?

Pauli Saapunki /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämän lain tuominen aikaisemmin eduskuntaan, siis että Suomessa olisi tehty jotakin paljon eri tavalla kuin muualla, ei varmaankaan ole aiheellista ollut. Jos katsomme vaikka kuinka pitkästi taaksepäin historiassa — olen ikäni ollut mukana urheilupuolella, monissa olympialaisissa mukana ja MM-kisat käynyt — 60- ja 70-luvulta aina joku maa on ollut ylivoimainen joissakin suorituksissa ja määrätyissä lajeissa. Se on aina ollut tätä, milloin norjalaiset, milloin venäläiset, milloin ruotsalaiset, milloin suomalaiset. Aina on mennyt tiede etupuolella ja tutkimus takapuolella. Nyt ne ovat kohdanneet. Ei tämä varmaan ole Suomessa yhtään sen pahempi asia kuin missään muuallakaan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei se ole peruste!)

Mutta olisin kysynyt ministeri Koskiselta, yritetäänkö tämä viedä nyt myös EU:n alueelle. Olisi hienoa, jos tämä asia vietäisiin koko EU:ssa eteenpäin niin kuin Suomessa ollaan viemässä. Kannatan nimittäin kyllä tätä asiaa.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lyhyesti muutamista asioista:

Niistä seikoista, mitä ed. Karpio toi esille: Minulle on kaksi vuotta sitten ja nyt tullut hyvin paljon puheluita, joissa kerrotaan käytännön painostustilanteista. Tyypillistä niille kaikille on, että ei saa käyttää nimeä, ei suostu itse tulemaan julkisuuteen. Ne käytännön ahdistavat tilanteet, joihin urheilijat, nuoret urheilijat, näiden paineiden alla joutuvat, ovat olleet kyllä aika järkyttävää kuultavaa. Esimerkiksi nuorten sarjoista aikuisten sarjoihin siirtymisvaihe näyttää olevan voimanhankinnan osalta joissakin tilanteissa aika kovan paineen alainen tilanne.

Ed. Kiljuselle: Minä olen sitä mieltä nimenomaan, että rahan voimalla ja rahan takia tapahtuva bisnesurheilu on rajattava valtion tukien ulkopuolelle. Mutta kaikki huippu-urheilu ei ole sitä bisnesurheilua. Ei ole mitään pelkoa, että esimerkiksi meidän naisten koripallomaajoukkueemme pääsisi mistään palkinnoista nauttimaan. Meidän huippupelaajamme maksavat yhä omasta ja perheen kukkarosta osan kuluistaan. Sitä tarkoitin, että ei saa nyt pesuveden mukana viedä myös sitä huippu-urheilua, joka on puhdasta, mutta jossa ihmiset tekevät todella paljon töitä.

Ed. Saapungille sanoisin, että kyllä me muista Pohjoismaista olemme lainsäädännöllisesti aivan selvästi jäljessä. Muut Pohjoismaat olivat jo tämän muutoksen tehneet siinä vaiheessa, kun rupesin tutkimaan asiaa. Se osaltaan rohkaisi lakialoitteen tekemiseen. Mutta käytön osalta, se minun on sanottava, esimerkiksi Ruotsissa ei ole yhtään tuomiota. Se on käytännössä toistaiseksi jäänyt mahdottomaksi ja tyhjäksi pykäläksi.

Jos puhemies vielä antaa aikaa, niin ed. Stenius-Kaukoselle sanoisin, että minusta tuntuu, että kuitenkin oikeusministeriö on pääsääntöisesti kaksi vuotta valmistellut tätä asiaa. Joskus lain valmistelu, varsinkin kun on kyse rikoslaista, on hidasta. Rikoslaki ei ole instrumentti, joka tuosta vain vetäistään. Sen takia, rohkenisin epäillä, tämä on kestänyt näin kauan.

Mutta ylipäätänsä, kun tiedetään mitä kaikkea on tapahtunut viime vuosina, niin toivottavasti se kaikki, mitä esimerkiksi minun puhelimeeni on tullut, tulisi jokin päivä päivänvaloon. Minä en voi niitä kertoa, kun ihmiset eivät itse suostu kertomaan.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Miksi vasta nyt, kysyi ed. Stenius-Kaukonen. Niin kuin ed. Brax viittasi, tässä kyllä ryhdyttiin heti toimiin, (Ed. Stenius-Kaukonen: Hallituksen olisi itse pitänyt ryhtyä toimiin!) kun hallitus aloitti työnsä. — Silloin minä ainakin ryhdyin toimeen. — Katsottiin, että tämä sääntely pitää yhdistää jo vireillä olleeseen rikoslain 4 luvun uudistamiseen, ja näin tapahtui. Jos pelkästään dopingkohdat olisi avattu, se olisi tullut nopeammin. Mutta oikeampi oli käsitellä se siinä asiayhteydessä, johon se kuuluu, ja koko luvun uudistaminen varmistui samalla.

Viedäänkö tätä sitten EU:hun, kyseli ed. Saapunki. Nyt samanaikaisestihan on ollut useissa maissa vireillä saman tyyppistä sääntelyä. Pohjoismainen malli on varmaan ikään kuin hyvänä esimerkkinä, mutta varsinaisestihan se ei EU:n kompetenssiin kuulu, vaan se on subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti kansallisten lainsäädäntöjen varassa, vaikkakin rajat ylittäviä vaikutuksia runsaasti on. Varmasti saman tyyppiseen sääntelyyn päästään koko unionin alueella lähivuosina.

Tuohon vielä, voidaanko tässä puuttua valmentajien rooliin ja ikään kuin käytön yllyttäjien rooliin. Kyllä tämä avaa koko lailla tarkasti kaikkia tilanteita koskien poliisin tutkintamahdollisuudet ja myös rankaisumahdollisuudet. Nimittäin, kun dopingrikos käsittää kaiken, välittämisen, toiselle luovuttamisen tai muulla tavoin levittämisen ja sen yrityksen, ja kun vielä avunanto on rangaistavaa, niin se kyllä kattaa kaikki tilanteet. On huomattavaa, että lievä dopingrikos, johon viitataan pienehköjen määrien osalta, tuomitaan kuitenkin kokonaisarvion pohjalta. Silloin, jos esimerkiksi nuoria houkutellaan käyttöön, ei voida mitenkään tämän kokonaisarvion pohjalta puhua lievästä dopingrikoksesta, joka sulkisi joitakin tutkintamahdollisuuksia poliisin puolelta pois, vaan on tavallisesta dopingrikoksesta kysymys silloin. Tällaisiin valmentajien, yllyttäjien ja levittäjien rikoksiin kyllä päästään kiinni ehdotetun säännöksen puitteissa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Kaikista moitteista huolimatta voidaan sanoa, että hallitus on tuonut hyvin mielenkiintoiseen aikaan dopingia koskevan lainsäädännön eduskunnan käsiteltäväksi. Kokonaan toinen kysymys, puhemies, on se, olisiko — ja tämä kysymys voidaan esittää esimerkiksi ed. Braxille — nyt esiteltävällä lailla voinut olla joitakin rajoittavia vaikutuksia Lahdessa tapahtuneelle jupakalle. Henkilökohtaisesti en siihen usko, että lainsäädäntö, jossa me nyt kiellämme maahantuonnin, valmistamisen ja levittämisen, olisi Lahden tapaukseen pystynyt vaikuttamaan sitä tai tätä. Mutta palaan tähän problematiikkaan myöhemmin.

Puhemies! Voidaan myös kysyä, kuka olisi voinut kuvitella ennen Lahden MM-kilpailuja kahden viime viikon tapahtumien kulkua. Kun Martti Vainion tapaus Los Angelesin olympialaisissa vuonna 84 tuli julki, niin varmaan moni suomalainen ajatteli, että tämä on nyt viimeinen kerta ja me suomalaiset otamme opiksi tästä, mitä tapahtui. Ainakin suuri osa kansanedustajista on siinä iässä, että muistaa tarkalleen, mitä silloin tapahtui. Henkilökohtaisesti olin vuonna 84 Suomen urheiluneuvoston puheenjohtaja. En tosin ollut Los Angelesissa, mutta me tiedämme monia, nykyäänkin vielä urheiluelämässä merkittävässä asemassa olevia ihmisiä, jotka olivat mukana muun muassa siinä tiedotustilaisuudessa, kun Vainion dopingtapaus tuli julki.

Puhemies! Voidaan todeta, että doping on varmasti ollut käytössä jo pitempään, mutta ensimmäiset kohutapaukset ovat vasta 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta. Niin kuin olemme voineet havaita, esimerkiksi yleisurheilussa doping tuli kielletyksi vasta vuonna 1974. Niin kuin täällä taisi ed. Brax vähän viitata siihen, niin yleensähän todetaan, että dopingin käyttö on aina kontrollia jonkin verran edellä. Valitettavasti testausmenetelmät laahaavat muutaman kuukauden, ehkä joskus jopa vuodenkin, perässä.

Mitä tulee lainsäädäntöön, niin lainsäädännön puuttumistahan on perusteltu myös sillä, että urheilujärjestöt ovat hoitaneet rankaisutoimenpiteet eli on annettu urheilijoille osallistumiskieltoja, kilpailukieltoja, ja niin kuin ymmärrämme tänä päivänä, kun puhumme ammattimaisesta urheilusta, se merkitsee samanaikaisesti tietysti myöskin aikamoista puuttumista näitten urheilijoitten omaisuuden keräämiseen.

Puhemies! Tässä jo tulikin esille se, että kysymys on nyt maahantuonnin, valmistamisen ja levityksen rangaistavuudesta. Mitä tulee dopingin käyttöön, niin se on mielestäni varsin problemaattinen asia. Henkilökohtaisesti en olisi ihan näin yksiselitteisen kielteinen dopingin käytön kriminalisoinnille kuin ed. Brax oli. Mitä Ruotsiin tulee, niin olen saanut eduskunnan tietopalvelusta eilen Ruotsin eduskunnasta saatua tietoa. Siellä vuonna 99 oli kaiken kaikkiaan kokonaisuutena dopinglainsäädännöstä jätetty 372 rikosilmoitusta. Siinä näyttää olevan pientä nousua. Vuonna 98 näitä rikosilmoituksia dopingista oli jätetty 355, mutta valitettavasti Ruotsin eduskunnan tietopalvelukaan ei pysty sanomaan, kuinka paljon näistä rikosilmoituksista on sellaisia, jotka kohdistuvat nimenomaan käyttöä kohtaan. Joka tapauksessa tuossa tiedotteessa sanotaan, että kysymys todennäköisesti on hyvin rajoitetusta määrästä, jos sitten ollenkaan, dopingin käytön kriminalisointia.

Puhemies! Meillä on Suomessa viitattu usein Ruotsiin jonkinlaisena esimerkkinä. Toivon, että lakivaliokunta ja muut valiokunnat, jotka tätä asiaa käsittelevät, myöskin problematisoisivat omalta osaltaan, pitäisikö tämä tehdä rikolliseksi vai ei.

Puhemies! Myös pari vuotta sitten Ranskassa tehtiin Tour de France -ajon jälkeen 99 hyvin laaja lainsäädäntö, useita kymmeniä sivuja, jonka lainsäädännön olen myös itselleni hankkinut. Uskoisin, että se on Euroopan varmasti ehkä kaikkein laajimpia, mitä tällä hetkellä on olemassa, eli siis Ranskan dopingia koskeva lainsäädäntö. Valitettavasti en osaa sanoa sitä, onko siellä kriminalisoitu käyttöä vai ei.

Puhemies! Tässä ovat myöskin viimeiset pari viikkoa herättäneet meidän eräät merkittävät oikeusoppineemme liikkeelle, ja tässä haluan aivan lyhyesti lainata paria. Helsingin Sanomissa 3.3. oli lainaus professori Klamin lausunnosta, jossa hän toteaa, että huippu-urheilijan doping on rangaistava petoksena. Klami lähtee siitä, ettei oikeastaan mitään uutta lainsäädäntöä tarvita, vaan hän pitää dopingia huippu-urheilijan tasolla, tämä on, puhemies, lainaus, "huippu-urheilijan tasolla törkeänä tai tavallisena petoksena taikka sellaisten rikosten yrityksenä tai avunantona". Hän siis sanoo pitävänsä dopingia törkeänä petoksena tai tavallisena petoksena taikka sellaisten rikosten yrityksenä tai avunantona. Hän toteaa myös, että törkeä petos on rikoslain mukaan raskas rikos, josta seuraa vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Mitä muuta doping huippu-urheilun tasolla on kuin petosta tai törkeää petosta, kysyy professori Klami.

Hän myöskin toteaa: "Ammattimaisessa huippu-urheilussa ei uusia säännöksiä tarvittaisi, päinvastoin uudistus saattaisi merkitä rangaistavuuden lieventymistä, jos uudet säännökset tulkittaisiin tuomioistuimissa erityissäännöksiksi, jotka syrjäyttäisivät petosrikoksia koskevat yleisemmät säännökset."

Puhemies! Näin professori Klami. Myöskin Hufvudstadsbladetissa oli 1. päivänä maaliskuuta varatuomari Leo R. Hertzbergin artikkeli, joka kulkee hyvin pitkään samoja latuja kuin Klaminkin ajattelu. Hertzbergin mielestä dopingrikos ammattiurheilussa on käsiteltävä petoksena tai petoksen yrityksenä riippuen siitä, mikä on sen tulos. Hän muun muassa vertaa tätä toimintaa kauppiaaseen, joka mittaa painoja väärillä vaaoilla. Mielestäni tässä on aika hyvä vertaus. Myöskin hän tulee sitten lopuksi siihen tulokseen, että tämän pohdiskelun tulos on seuraava, ja tässä on vapaa, oma käännökseni: "Poliisin pitää aloittaa esitutkinta. Poliisin pitää tutkia petosrikos, vaikkakaan kukaan ei ole tehnyt ilmoitusta siitä. Poliisi ei voi vain istua ja odottaa, että joku ottaa yhteyttä. Urheilijat ja heidän järjestönsä eivät ole lain yläpuolella. Ammattimaisessa toiminnassa tulee toiminta myöskin arvioida ammattimaiseksi."

Näin siis varatuomari Hertzberg. Hän tulee ilmeisesti siihen ainoaan oikeaan johtopäätökseen, että poliisi ei kuitenkaan ryhdy toimenpiteisiin, ja sitten hän viimeksi toivoo, että Valtakunnansyyttäjänvirasto ottaa aloitteen esitutkinnan aloittamiseksi. Tässä siis ainakin pari arvovaltaista tulkintaa siitä, mitä nyt voitaisiin nykyisen lain puitteissa jo tehdä.

Puhemies! Ihan lopuksi pari muuta näkökohtaa. Tämä asia on saanut paljon muitakin mittasuhteita. Tiedämme kirjoittelun ulkomailla siitä, Suomea on verrattu DDR:ään jne. Ne jääköön nyt omaan arvoonsa. (Ed. Kekkonen: Kiinan maajoukkueeseen!) — Aivan, palaan lyhyesti myös siihen. — Pari näkökohtaa kannattaa ottaa esille. Ensimmäinen on mielestäni Hiihtoliiton toiminta. Mikä on Hiihtoliiton johdon vastuu? Tietysti me olemme kuulleet sen, että Hiihtoliiton johto, sen paremmin toimiva luottamusmiesjohto kuin toimitusjohtaja Klingakaan, ei ole ollut tietoinen tästä asiasta. Kun esimerkiksi viime viikolla käytiin keskustelua täällä torstain kyselytunnilla, todettiin, että Urheiluliitossa esimerkiksi viisinkertainen määrä järjestetään vuosittain testauksia. Ainakin tässä suhteessa tulee mieleen, eikö Hiihtoliitossa jo aikaisemmin, esimerkiksi Ahon puheenjohtajuuden aikana, olisi kuitenkin kellojen pitänyt soida. Minkä takia niin vähän testattiin? Mielestäni se on aiheellinen kysymys, joka olisi varmasti luottamusmiesjohdon pitänyt ajoissa tehdä.

Puhemies! Aivan lopuksi sitten voidaan sanoa ehkä vähän huvittavanakin piirteenä, että tämä näyttää myös saavan jo ulkopoliittisia mittasuhteita, kun meidän puhemiehemme kollega Toomas Savi on joutunut kovan arvostelun kohteeksi täältä Suomesta. Keihäänheiton kultamitalimies Pauli Nevala on ilmoittanut, että hän on Toomas Savilta yhdessä Jorma Kinnusen kanssa saanut 60-luvulla näitä ihmepillereitä ja keihäs on alkanut lentää 5—8 metriä pitemmälle kuin aikaisemmin. Toomas Savi, joka sitten myöhemmin toimi Neuvostoliiton joukkueen lääkärinä, kiistää kaiken tällaisen, ja puhemies, mielenkiintoista on, niin kuin tiedämme, että Toomas Savi on vahvasti ehdolla Viron seuraavaksi presidentiksi. Tällä saattaa olla merkitystä jopa hänen poliittiselle uralleen. (Ed. Kekkonen: Demarikin vielä!) — Aivan, hän on myös demari kaiken lisäksi.

Puhemies! Ihan lopuksi sanoisin, että me olemme varmasti kansanedustajat, uskoisin, lähes kaikki samaa mieltä siitä, että me suomalaiset tarvitsemme edelleen huippu-urheilua eikä lasta pitäisi heittää pesuveden mukana pois. Vetoaisin siihen, kun Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuskin Jyväskylässä on tehnyt hyvää työtä — ja toivon, että se tekee edelleenkin hyvää työtä — että senkään asemaa ei aseteta kyseenalaiseksi sen perusteella, että yksi tai kaksi sen palveluksessa olevaa henkilöä toimii eettisesti epäilyttävällä tavalla. On selvää, että epäterveet ilmiöt on huippu-urheilustakin poistettava.

Ulkomaankauppaministeri   Kimmo  Sasi

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että olen ed. Elon kanssa samaa mieltä siitä, että tämän säännöksen käytännön merkitys on varmasti aika rajallinen. Lähestulkoon kaikkiin tapauksiin voitaisiin puuttua lääkerikoksena. Mutta pidän tärkeänä sitä, että kuitenkin eduskunta ja poliittinen järjestelmä tuomitsevat dopingrikoksen. Sen symbolinen merkitys on tästä syystä erittäin suuri.

Mikä on tärkeätä, on kiellettyjen aineitten lista, koska se aika pitkälti sääntelee dopingrikoksen laajuusalan. Haluan korostaa sitä, kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että tämä lista tulee olemaan selvästi suppeampi kuin urheilussa kiellettyjen lääkeaineiden lista ja tulee koskemaan lähinnä kehonrakennuksessa käytettäviä lääkeaineita. Tietysti pitää muistaa se, että nyt on ero urheilussa käytettävien dopingaineitten ja kiellettyjen dopingaineitten välillä. Pidän hyvänä sitä, että lista on suhteellisen suppea siinä vaiheessa, kun uusi rikoslain säännös tulee voimaan. On hyvä, että ministeri Koskinen on luvannut, että asetusehdotus tullaan antamaan eduskunnan käsittelyyn vielä.

Pidän tärkeänä sitä, että urheilu itse valvoo itseään, koska jos yhteiskunta ja urheilu ovat vastapuolia, helposti käy niin, että se ei ole enää harrastelijoitten puuhaa, vaan ammattilaisten puuhaa urheilun puolella, jos vastakkainasettelu syntyy. On syytä korostaa kuitenkin urheilun omaa vastuuta näissä yhteyksissä. Haluan myöskin todeta sen, että en usko, että kun kyse on hiihdosta ja talviurheilusta, tällä dopingkohulla on kovin suurta merkitystä Suomen kuvalle kansainvälisesti ajateltuna.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Petoksen juridisesta merkityksestä haluaisin vastata, että silloin jos on kyse selvästi bisneksestä, että on myyty tuote, myyty jokin urheilutapahtuma tai myyty sponsoria, varmaan tämmöinen petoskehittely voi olla ihan totta ja relevanttia ajattelua. Mutta jälleen kerran muistuttaisin, että se koskee silloin vain sitten tätä rahan voimalla tapahtuvaa selvää rahaurheilua. Muihin tilanteisiin en osaa kuvitella, että rikoslain petosnormit osuisivat.

Lahden katastrofista olen ed. Elon kanssa muuten samaa mieltä, mutta rohkenen epäillä, jonkinlaisena yleisenä signaalina, että vakavimmissa tapauksissa voi kyse olla jopa rikoksesta ja sillä saattaa siinä harkintatilanteessa oikeasti olla merkitystä. Yhteiskunta yksiselitteisesti sanoo, että pahimmissa tilanteissa tämä on jo lainvastaista. Se saattaa vaikuttaa.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Sasi vähän vei pohjaa pois minun puheenvuoroltani, koska hän selvästi ajatteli hyvin samalla tavalla kuin minä tästä asiasta. Myönnän, että kun tieto tästä lainsäädännöstä tuli, suhtauduin tähän hyvin suurella epäluulolla. Lähden siitä, että kunkin elämänalueen täytyy itse voida hoitaa se, mikä kyseiselle elämänalueelle kuuluu. Siis urheilun itsensä on kyettävä valvomaan sitä, mitä urheilun sisällä tapahtuu.

Mutta kun ed. Elo otti professori Klamin esimerkiksi, niin myönnän, että luettuani useampaan otteeseen professorin tutkiskelua asiasta ajattelutapani hiukan muuttui. Petoksen käsitteistöllä tällaisen asian operoiminen saattaa johtaa mahdottomaan lopputulokseen. Niinpä onkin reilumpaa, että tälle asialle on oma lainsäädäntönsä, se lainsäädäntö, jota me nyt juuri olemme tässä käsittelemässä. Minusta Klami avasi hyvin mielenkiintoisen tien urheilun puhtauteen omalla pohdiskelullaan. Väittäisin, että tämä lainsäädäntö, joka on syntynyt paljon ennen Lahtea ja paljon ennen Klamin pohdiskelua, on aika hyvä vastaus siihen pohdiskeluun, jota professori Klami on harjoittanut. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että urheilun täytyy pystyä hoitamaan omat ongelmansa itse.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minua jollain lailla häiritsee tässä keskustelussa se, että täällä puhutaan dopingista yleisellä tasolla eivätkä ammatti-ihmisetkään ole keskustelussa erottaneet esimerkiksi hormoneja, kasvuhormoneja, piristeitä tai verimanipulaatiota.

Kun ed. Elo sinänsä ihan asiallisessa puheenvuorossaan muun muassa mainitsi, että Suomessa kiellettiin doping vasta vuonna 74, sehän ei pidä paikkaansa. Vain hormonit kiellettiin silloin. Piristeet esimerkiksi oli kielletty jo paljon aikaisemmin.

Kun ed. Räsänen esimerkiksi vaati kaikkien dopingaineiden sisällyttämistä tämän lain piiriin, hän lääkärinä varmaan tietää, että tämä tarkoittaisi myöskin sitä, että esimerkiksi efedriiniä sisältävän yskänlääkkeen säilyttäminen kaapissa olisi rikos tämän jälkeen, elikkä tämä kysymys on pakko rajata, ja myöskin keskustelu toivottavasti.

Yleistä mielipidettä ehkä edustaa ministeri Sasin kannanotto, kun hän kertoi urheilussa käytettävästä dopingista ja rikoslaissa kielletystä dopingista. Tosiasiassahan, niin kuin ed. Kekkonen vetosi, järjestöjen pitää tämä hoitaa. Urheilujärjestöissä kaikenlainen doping on kielletty, myöskin ne, jotka ovat rikoslaissa sallittuja.

Ed. Braxin puheenvuorosta sai sen käsityksen, että hän veti selvästi kustannusten maksajaan rajan. Se on aika ihmeellinen tulkinta. Hänen puheestaan saa sen käsityksen, että ne lajit, joissa esimerkiksi koripallotytöt joutuvat itse maksamaan kustannukset, olisivat puhtaita ja siellä, missä raha liikkuu, olisi sitten doping käytössä. Luulen, että esimerkiksi nyt Lahdessa esiin tullut veridoping, verimanipulointi, on kuitenkin aika harvojen lajien ongelma.

Nämä pitää kitkeä kaikki pois, mutta ei voi myöskään leimata sellaisia lajeja, joissa ei ole esiintynyt tätä eikä tämä ole ongelma.

Päivi  Räsänen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kummolalle haluan hyvin painokkaasti todeta, että en todellakaan vaatinut kaikkien dopingaineiden sisällyttämistä tähän lakiin. Ihmettelen, mistä saitte sellaisen kuvan. En sanonut todellakaan niin. Tällainen esitys ei myöskään sisälly lakialoitteeseeni, joka on samanaikaisesti käsiteltävänä, vaan lakialoitteeni sisältää muutosesityksen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, joten ihmettelen, mistä tällainen väärinkäsitys on ed. Kummolalle tullut.

Kun ed. Elo kysyi, olisiko tämä laki pystynyt estämään Lahden kisojen skandaalin, siinä mielessä vastaus on mielestäni selkeä "ei". Ei todellakaan olisi pystynyt, koska lakiesitys kohdistuu sellaisiin aineisiin, jotka katsotaan vaarallisiksi. Sen vuoksi tarvitaankin muunlaisia eettisiä pelisääntöjä, joiden nojalla pystyttäisiin kenties tulevaisuudessa estämään tällaisia tilanteita.

Mutta itsekään en todellakaan ole sitä mieltä, että esimerkiksi plasmaekspandereiden maahantuonti tai levitys tai käyttö voitaisiin kieltää, koska niitä käytetään enimmäkseen täysin laillisesti ja luvallisesti sairaiden potilaiden hoitoon. On täysin mahdotonta ajatella, että niitä voitaisiin kieltää.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Sasi viittasi dopingainelistaan. Aivan oikein myös menetelmät, mistä nyt esimerkiksi Lahdessa oli kysymys, pitäisi jollakin tavalla saada listatuiksi. Tämän tyyppisten kuin plasmaekspandereiden käyttöä ei voida listaan laittaa aineina, koska ne ovat normaaleja leikkaussalin ja kirurgisen hoidon jne. välineistöä, mutta menetelmä on tärkeä.

Toinen asia: Oli hyvin mielenkiintoista, että ed. Elo otti varatuomari Hertzbergin näkemyksen esiin. Nimenomaan siinä mielessä se on mielenkiintoista, että petosrikos liittyy liiketoimintaan, jolloin taustalla olevat suuret taloudelliset panokset näissä kilpailuissa tuloksien saavuttamiseen liittyen ovat kuitenkin pontimena itse tapahtumasarjassa, joka pahimmillaan johtaa dopingin käyttöön ja sen tyyppiseen tilanteeseen kuin Lahdessa paljastui.

Juha   Karpio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Missä kaikissa eri urheilulajeissa tällä hetkellä dopingia käytetään? Siihen meillä varmasti tällä hetkellä on vielä äärimmäisen vaikea ottaa kantaa huolimatta siitä, että monet lääkärikansanedustajat käyttävät puheenvuoroja. Toivottavasti Tarastin selvitysryhmä antaa meille lisää tietoutta ja muutaman kuukauden kuluttua olemme paremmin perillä asioista.

Ed. Elon hyvässä puheenvuorossa todettiin myöskin Jyväskylässä toimivan Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun asema, ja hän totesi, kuinka se on tehnyt hyvää työtä ja ettei nyt sitten heitetä lasta pesuveden mukana. Sen ansiot ovat sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla kiistattomat, ja on äärimmäisen tärkeää, että nyt myös selvitetään asiaa ja mahdolliset epäluulot tämän pohjalta poistuvat.

Lopuksi menitte 30 vuotta taaksepäin ja totesitte, miten aikanaan jo suomalaiset keihäänheittäjät ovat, oliko se Viron presidenttiehdokkaan toimesta, väittämän mukaan saaneet näitä aineita. Toteaisin myös, että keihäänheittäjä Kinnunen ilmoitti, että ne tabletit olivat vanhentuneita, mitä hän sai.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Rouva puhemies! Ed. Elo siteerasi professori Klamin kirjoitusta, jossa oli jonkin verran mutkia oiottu suoriksi.

Kyllähän petoksen mahdollisuus tietyssä tilanteessa tulee vastaan, jos esimerkiksi juuri ammattiurheilussa käytetään vilpillisiä keinoja toisen kilpailijan voittamiseksi. Tarkastellaan vaikkapa ihan perinteistä ajatusta siitä, että ammattinyrkkeilijällä onkin hevosenkenkä hanskassa. Siinä voi käydä juuri näin, että voi olla kyse myös aika raskaasti rangaistavasta teosta.

Mutta se, että uusi sääntely tekisi tällaisen rikoksen lievemmäksi, ei pidä paikkaansa. Tässähän ei ensinnäkään ole kysymys dopingin käytön rankaisemisesta, ja vaikka olisikin, silloin katsottaisiin rinnakkain, soveltuuko tekoon petosrikos vai dopingrikos. Silloin tuomittaisiin ankaramman normin mukaan, ja silloinkin, jos ylipäätään olisi ajateltavissa, että petosrikos soveltuisi ammattiurheilutilanteeseen, se on sovellettavissa myös nyt ehdotettavan muutoksen mahdollisesti tultua voimaan. Siinä suhteessa ajatusketju oli virheellinen.

Mitä muutoin tulee tähän keskusteluun, korostaisin vielä sitä, että rikoslaissa ehdotetaan rangaistavaksi vain terveydelle vaarallisimpien ja laajimmin käytettyjen hormonien ja vastaavien levittäminen, maahantuonti ja valmistaminen. On tosiaan hyvin selvä ero urheilussa kiellettyjen ja rikoslaissa kiellettyjen dopingaineiden välillä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kummolalle ensinnäkin: Ei minun lakialoitteessani eikä, aivan kuten ministeri kertoi, hallituksen esityksessäkään ole todellakaan mitään yskänlääkkeitä ja finrexejä tai muita, joita voi olla ihmisellä kotona lääkekaapissa aivan muutoinkin vain, ole kriminalisoitu.

Väärinkäsitys oli aika dramaattinen, jonka veditte siitä, kun minä puhuin ensin lakiesityksestä ja sen jälkeen nyt heränneestä keskustelusta, mitä kuuluu veronmaksajien rahoilla tukea, että oli jo pitkään ollut vireillä ajatuksia erottaa selvästi viihdebisnespohjainen liikunta toisesta. Ei siitä seuraa sitä, että väittäisin, että siellä on dopingia. Siinä oli kysymys kahdesta eri asiasta, aivan eri kysymyksistä. Jos nämä yhdistää tällä tavalla, on kuunnellut huonosti.

Mikko Elo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ihan lyhyesti muutama huomio.

Ensinnäkin ministeri Sasi on varmasti meidän kaikkienkin mielestä oikeassa siinä, että tällä lailla on kuitenkin erittäin tärkeä symbolinen merkitys olkoonkin, että varmaan ehkä useimmat meistä ovat sitä mieltä, että Lahden skandaaliin sillä ei olisi ollut mitään merkittävää vaikutusta.

Mitä tulee ed. Braxin näkemykseen, totta kai on, ed. Brax, niin, että huippu-urheilussa on monia lajeja, joissa rahaa ei, ja useimmin ehkä naisvaltaisissa lajeissa, sillä tavalla kulje. Esimerkiksi petoksesta ei voida puhua, koska rahaakaan ei ole käytössä.

Mitä tulee ed. Kekkosen näkemykseen siitä — ja se on ollut aika usein esillä — että urheilujärjestöjen pitää itse hoitaa tämä, puhemies, uskoisin niin, että jos urheilujärjestöt olisivat tämän asian pystyneet hoitamaan, tällaista lainsäädäntöä, jota nytkin esitetään, ei ollenkaan tarvittaisi, mutta valitettavasti urheilujärjestöt eivät ole tähän kovin vakuuttavalla tavalla kuitenkaan pystyneet.

Mitä tulee petokseen, tosiasia tietysti on, johon omassa puheenvuorossani viittasin, että ongelmahan on se, kuka lähtee vaatimaan esimerkiksi esitutkintaa. Lähteekö jokin urheiluliitto, jonka urheilijat ovat joutuneet kiinni dopingista? Lähteekö joku sponsoreista? Tuskin lähtee. Tämä on todella aika monimutkainen homma. Voidaan sanoa, että Klami ja Hertzberg ovat kuitenkin mielestäni antaneet merkittävän panoksen tähän keskusteluun, kun he ovat nostaneet esille tämän mahdollisuuden.

Ed. Räsänen lääkärinä on aivan oikeassa siinä, että lääkärietiikkaa pitää tutkia ja selvittää. Sama tietysti koskee myöskin valmentajien vastuuta. (Ed. Kekkonen: Mitä on lääkärin etiikka?) — Ed. Räsänen on tehnyt siitä aloitteen. Ed. Kekkonen ehkä voisi tutustua siihen, mitä ed. Räsänen tarkoittaa.

Puhemies! Ehkä lopuksi, kun usein puhutaan eduskunnan matkoista, tässä minä suosittelisin sen tiedon pohjalta, mitä minulla on, että valiokunta, joka tätä käsittelee, tutustuisi muun muassa Ruotsin ja Ranskan järjestelmiin. Minusta tuntuu, että siellä olisi aika paljon oppimista, ja me muutkin saisimme sitä siinä vaiheessa, kun valiokunta mietintöään tekee.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin vaan ed. Braxille, että sekoititte täydellisesti kaksi lakia, nyt käsitteillä olevan rikoslain esityksen ja liikuntalain, keskenään.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Det är på tiden att vi får en lag som kriminaliserar dopningen. Redan länge har vi i Finland haft en liknande situation som i de flesta andra nordiska länder och i hela världen överlag. Många ungdomar, även mycket unga, har via konditionssalarna hamnat i ett ekorrhjul och bland annat på grund av anabola steroider blivit brottslingar, till och med svåra våldsbrottslingar, när de kombinerat preparaten med öl och alkohol och andra droger. Det här är ett fenomen som kommer i den allmänna dopningens släptåg och som man inte har haft tillräckligt starka medel att åtgärda. Nu är det bra att vi genom den här lagen får ett vassare instrument för att gardera oss mot den här typen av brottslig verksamhet och skadliga hälsoeffekter.

Ändå är det ju så att just nu fokuseras uppmärksamheten på dopningen och toppidrotten i Finland. Knappast kunde ministeriet ana vilken uppmärksamhet den här lagen skulle få, när man beredde den, och hur aktuell den skulle bli. Nu vet vi något om vilken skada dopningen har förorsakat den finska toppidrotten. Vi vet också någonting om vilken imageförlust Finland internationellt sett har lidit av det som skedde i Lahtis. Vi kan bara ana oss till vilken nytta de dopade orättvist skulle ha fått om de inte hade blivit fast.

Därför vill jag framhålla att man här i samband med den här lagen nu noggrant, trots att det inte framgår av förslaget, måste bedöma om inte också användningen bör kriminaliseras. Endast framställning och spridning skulle enligt den här lagen kriminaliseras. I de nordiska länderna har Sverige kriminaliserat också användningen, men inte Norge och Danmark. I Sverige föregicks kriminaliseringen av en mycket ingående debatt och jag har fått den uppfattningen att man upplever att det blev en möjlighet att sanera dopningen i Sverige tack vare kriminaliseringen. Därför behöver det nog övervägas också i Finland.

Det är ju så att dopningsämnena — de är inte narkotika som det också sägs i förslaget — är skadliga för kroppen och för hälsan. Det kan man inte komma ifrån, och de kan användas i försåtligt syfte för att skaffa sig orättvis fördel. Man har också problematiserat hur man i lagen skulle kunna definiera vilka ämnens användning som skall kriminaliseras. Vi har ju listor som IOK och Europarådet uppgör och utgående från dem kan man nog säkert i förordningsform styra en vettig kriminalisering också av användningen för att få den nödvändiga sanering som behövs för att Finlands image också skall förbättras just nu.

Yhteenvetona vaan voisin sanoa, että toivon, että tämän lain käsittelyssä arvioidaan, voivatko urheilijat, jotka jäävät kiinni dopingaineiden käytöstä, myöskin joutua rikosoikeudellisen arvioinnin kohteiksi.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten tiedetään, on toimittu sääntöjen vastaisesti aika yleisesti nimenomaan ammattilaisurheilun piirissä. Doping on siellä eräällä tavalla sellaista harmaata, pimeätä aluetta ja muodostaa suuren uhkan ammattilais- ja huippu-urheilun tulevaisuudelle. On jotenkin inhimillisesti ymmärrettävää, koska kyseessä ovat suuret taloudelliset intressit, että houkutus vilpilliseen käyttäytymiseen kasvaa.

Noin 1 700 vuotta sitten antiikin olympialaiset päätettiin lopettaa ja suorituspaikat tuhottiin sen vuoksi, että silloiset huippu-urheilijat käyttäytyivät kentällä huonosti. Jotkut pyysivät rahapalkintoja, ja eräät olivat pureskelleet jotain juureksia, jotka paransivat heidän suorituskykyään. Ihminen on aika kauan jo ollut taipuvainen dopingiin.

Mitä dopingin vastaisessa toiminnassa tarvitaan, niin kaikkia mahdollisia keinoja. Meillä on nyt käsiteltävänä yksi tällainen esitys. Tällä ei niin sanotusti herran huonetta rakenneta. Tämä on jossain mielessä symbolinenkin liikahdus. En usko tämän lakiesityksen kaikkivoipaisuuteen ja vaikuttavuuteen kovinkaan paljon. Mutta kannatan tätä hallituksen esitystä. Tämä on kuitenkin nytkähdys ja liikahdus ihan oikeaan suuntaan. Dopingin vastaisessa taistelussa tarvitaan myös lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Olen myös iloinen siitä, että hallitus on saanut sysäyksen tähän yksittäisen kansanedustajan ansiosta. Erityisesti ed. Brax ansaitsee tässä yhteydessä suuret kiitokset.

Tämä hallituksen esitys antaa mahdollisuuden pohtia myös eduskunnan puhujakorokkeelta asiaa vähän kokonaisvaltaisemmin. Meidän pitäisi ottaa huomioon tällaisessa yhteydessä — lähinnä keskityn urheilijoita koskevaan dopingasiaan — minkälaisia vastuunkantajatahoja näissä asioissa on. Kovin usein urheilija jätetään täysin yksin, silloin ainakin kun käry käy, ja viimeiseen saakka hän vielä koettaa suojella muita ja omia vastuuta itselleen. Se on inhimillisesti katsottuna kohtuuton rooli.

Meidän pitää peräänkuuluttaa valmentajien, järjestöjen vastuuta, myöskin lääkärien, peräti myös lääketeollisuuden vastuuta. On aineita, joihin voidaan, jos niin halutaan, laittaa sellaiset tunnisteet mukaan, että leviää tietoisuus, että jos ja kun käyttää niitä aineita, ne näkyvät kaikissa mahdollisissa testeissä. Lääketeollisuus ei ole ollut näistä yhtään innostunut ymmärrettävistä syistä: se vähentäisi kenties liikevaihtoa. (Ed. Gustafsson: Eikö päävastuu ole kuitenkin urheilijalla itsellään?) — Kyllä, ed. Gustafsson on oikeassa, että tekijä ratkaisee. Hän ottaa ensimmäisen askeleen, mutta niin kuin sanoin, ihmisellä on taipumus silloin, kun intressit ovat suuret, ottaa riskejä terveytensä kustannuksella ja monen muun asian kustannuksella.

Millä tavalla jatkossa esimerkiksi julkinen rahoitus on mukana huippu- ja ammattilaisurheilussa? Veikkausvoittovarat muodostavat valtion liikuntabudjetin. Korostettakoon jälleen kerran, että liikuntabudjetti koostuu kansan karttuisan käden kautta eikä siellä verovaroja ole juuri lainkaan. Millä tavalla ne varat hakeutuvat niin sanotusti riskikohteisiin? Toistaiseksi on ajateltu niin, että liikuntapaikkarakentamisen avustuksissa tutkitaan tarkasti kohteen taloudelliset edellytykset. Niin sanottuihin konkurssikypsiin kohteisiin ei ole haluttu yhteiskunnan tukea antaa. On arvioitu, että riski on liian suuri.

Ammattilaisurheilun kohdalla tulee esiin muunlaisia riskejä kuin vain kaupallisia. Tulee suuret eettiset riskit. On tässä mielessä otettava huomioon asian laajuus, ja aivan kuten äsken käydyssä keskustelussa edustajat Kummola ja Brax debatoivat, kyllä tällä asialla on yhteys myöskin Suomen liikuntalakiin ja sen perusteluihin, koska liikuntalain perusteluissa sanotaan hyvin selvästi, että huippu- ja kilpaurheilun tulee olla eettisesti perusteltua. Siinä sanotaan myös, että valtion varoin avustettavan liikunnan tulee kestää eettinen tarkastelu. Kyllä tällä on ihan suora yhteys myös rahoituspohjaan. Etiikka voi olla hyvin laaja käsite, mikä yleisesti yhteiskunnassa hyväksytään. Tässä mielessä olen sitä mieltä, että pitää tyystin uudelleen arvioida, minkälaisten riskien äärelle sijoitetaan yhteisiä varojamme, joita Veikkaus-yhtiö ansiokkaasti kerää yli 2 miljardia markkaa vuodessa ja joista liikuntakin saa lähes 500 miljoonaa vuosittain.

Arvoisa rouva puhemies! Jotakin vielä näistä rangaistuksista. Hallituksen esitys ei oikeastaan sisällä juuri minkäänlaisia rangaistuksia. On kuin heinällä huitaisisi. Mutta uskon kuitenkin, että ennalta ehkäisevässä mielessä hallituksen esitys toimii toivotulla tavalla, mutta niin kuin sanoin, kääpiösarjassa.

Ammattiurheilussahan määrääviä ovat säännöt. Ne ovat aina voittajia ja sankareita, jotka sääntöjen puitteissa menestykseen yltävät. Ja, herra paratkoon, jos tekee sääntörikkomuksen, sitten on maanpetturin asemassa, jos siinäkään. He saavat pahimman ja kovimman rangaistuksen sen myötä, kun heidän suorituksensa hylätään ja päälle räpätään vielä vuosien kilpailukielto, kenties elinikäisiä kilpailukieltoja.

Meidän on lisättävä kiinnijääntiriskiä kaikin tavoin, muun muassa testein, mutta sekään ei ole kaikkea, aivan niin kuin ed. Gustafsson sanoi. Ratkaisevaa on, että toimintatavat, toimintamoraali, saadaan sillä tavalla kehittymään, että ei haluta käyttää dopingia. Tässä mielessä painopisteen on oltava ja niin se varmaan onkin sillä suunnalla, miten hyvin ennalta ehkäisevät toimenpiteet toimivat ja vaikuttavat.

Kaiken kaikkiaan hyvä esitys hallitukselta. Toivottavasti näissäkin talkoissa ovat kaikki asian äärellä olevat tahot aktiivisesti vaikuttamassa, jotta dopingia vastaan voidaan entistä vahvemmin taistella.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Gustafsson välihuudollaan kiteytti sen, mihin tarkoitukseni myös oli puuttua. Ymmärsin niin, että ed. Saarinen oli myöskin sitä mieltä, että urheilijalla on vastuu. Minusta sellainen, sanoisinko, hyssyttely, jossa lähdetään siitä — ja tätä ed. Saarinen ei tarkoittanut, mutta oli lähellä, ettei tällainen mielikuva jäänyt — että urheilija on ikään kuin viaton ja häneen pumpataan muiden toimesta erilaisia aineita, minusta ei ole sivistysvaltiossa sopivaa ajattelua edes. Viime kädessä vastuu tietenkin on aina sillä henkilöllä, joka katsoo aiheelliseksi ottaa vastaan sellaisia aineita, joilla suoritus saattaa jopa parantua.

Tässä suhteessa minusta on hyvä tehdä selkeä ero, kun Suomea on nyt syytetty DDR:mäisyydestä, sen maailman kanssa, jota vanha DDR edusti, jossa ilmeisesti ihan vilpittömästi urheilijat kuvittelivat syövänsä vitamiineja, kun heille sanottiin, että nyt te syötte vitamiineja. Mutta suomalaisella sivistystasolla, länsimaisessa demokratiassa, ajatusta siitä, että urheilija olisi ikään kuin syyntakeeton ja ottaa vastaan kaiken sen, mikä hänelle annetaan, sellaista ajattelutapaa, ei pitäisi itse asiassa edes sallia.

Päivi  Räsänen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin ajattelin puuttua ed. Gustafssonin provosoimaan ed. Saarisen toteamukseen, että suurin vastuu on urheilijalla itsellään. Varmasti näin yleensä ottaen onkin.

On kuitenkin muistettava sekin, että osa dopingin käyttäjistä on alaikäisiä. Varmasti heidän kohdallaan ainakin tulisi korostaa valmentajien vastuuta. Mielestäni muutenkin kyllä tulisi nykyistä enemmän korostaa etenkin terveydenhoidon ammattilaisten vastuuta, joita sitovat oman ammattinsa pohjalta selvät eettiset pelisäännöt. En lainkaan vähättele urheilijan vastuuta ja tietoista osallisuutta näihin tapahtumiin, mutta joka tapauksessa urheilija on se, joka aina paljastumisissa joutuu kärsimään seuraukset. Jos haluamme todella vaikuttaa niin, että tällaiset tapahtumat vähenevät ja dopingin käyttö vähenee, niin kyllä meidän täytyy pyrkiä vaikuttamaan kaikkiin näihin ketjun osiin.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen hieman yksioikoisesti äsken mainitsi, että urheilijalla vaan on vastuu ja muut lähellä olevat piirit olisivat puhtaita. Itse olen monta kertaa miettinyt sitä, mikä on esimerkiksi valmentajien vastuu nuoren urheilijan tulostavoitteiden ja kiihotuksen suhteen. Saavatko valmentajat käyttäytymisellään tai jopa vanhemmat lapsensa käyttämään dopingia ja jopa sellaisia aineita, että heidän terveytensä vaikka loppuiäksi vaarantuisi? Minun mielestäni kaikkien huippu-urheilussa ja dopingin piirissä olevien henkilöiden vastuu tulee punnita tasapuolisesti.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olemme varmaan kaikki yksimielisiä siitä, mikä on urheilijan vastuu: se on ensisijainen. Mutta nuorta urheilijaa voidaan houkutella, häntä voidaan painostaa. Voi olla, että hän ei kerta kaikkiaan myöskään tiedä eikä ymmärrä; sekin on jopa mahdollista. Tässä mielessä pitäisi löytää inhimillisiä tekijöitä ja nähdä asia myös pikkuisen urheilijan kannalta.

Lopuksi toteaisin, että tutkimustoiminnankin etiikan on oltava hyväksyttävää. Ei voi olla oikein, että käytämme paljon rahaa tutkimustoimintaan, jonka tuloksia sovelletaan epäeettisellä tavalla. Nämäkin asiat varmaan viime viikkojen tapahtumien valossa kannattaa selvittää.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on hallituksen esitys eduskunnalle terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistamiseksi. Olemme käyneet täällä kuitenkin keskustelua pääsääntöisesti dopingista ja dopingrikoksista. Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin tähän aihepiiriin oman puheenvuoroni keskittää. Toisin esille kaksi ongelmaa.

Ongelma numero yksi liittyy siihen, olemmeko yksiselitteisesti nyt lainsäädännöllä tekemässä rangaistavaksi ilmiön, jota ei ole itse asiassa yksiselitteisesti määritelty. Lain 44 luvun 6 § puhuu dopingaineista. Ensimmäiseksi luonnollisesti joudumme kysymään: Kuinka dopingaine määritellään? Johdantotekstissä on pyritty määrittelemään doping siten, että "dopingaineilla tarkoitetaan yleensä aineita, joiden tarkoituksena on parantaa fyysistä suorituskykyä tai kasvattaa lihasmassaa". Jos tämä on dopingin määritys, olemme itse asiassa aivan liian yleisen ilmiön kanssa tekemisissä tehdessämme lainsäädäntöä. Itse asiassa johdannossahan päädytään siihen, että haetaan kansainvälisten urheilujärjestöjen listauksia.

Joudun kysymään silloin ilman muuta: Voiko lainsäätäjä tyytyä siihen, että urheilujärjestöjen tarpeet ja lähtökohdat viime kädessä määrittävät lain sisällön eli lain ulkopuolinen taho määrittäisi sisältöä ajassa, kun se muuttuu jatkuvasti? Me olemme tekemässä itse asiassa urheilun eettisistä säännöistä lainsäädäntöä. Ilmiselvästi tässä on ongelma, johon tässä keskustelussa tänään on jo moneen kertaan viitattu.

Toinen ongelma liittyy siihen, miksi urheilun siviilissä olevia eettisiä säännöksiä rikotaan. Siihenkin tänään on moneen kertaan eri puheenvuoroissa viitattu. Yksi keskeinen ja suuri ongelma on luonnollisesti se, että huippu-urheilu on muuttunut ammattilaisten harjoittamaksi liiketoiminnaksi. Huipppu-urheilijat ovat yhtiöittäneet viime kädessä itsensä, ja menestystä luonnollisesti haetaan lähes hinnalla millä hyvänsä laillisin keinoin, siitä on pyritty pitämään kiinni, mutta tarvittaessa rikkoen urheilun etiikkaa, urheilun eettisiä sääntöjä.

Joka tapauksessa tämä on asettanut meidät sen vakavan ongelman eteen, josta tänään on jo moneen kertaan puhuttu, onko valtiovallan, julkisen vallan, tehtävänä enää tukea tuon kaltaista liiketoimintaa, ammattiurheilua. Tässäkin suhteessa täällä on vaikuttanut olevan aika vahva näkemys, että huippu-urheilu liiketoimintana ei ole sen kaltaista, johon valtion pitäisi julkisia varoja laittaa. Monet ovat täällä kuitenkin todenneet, että lasta ei pitäisi heittää pesuveden mukana.

Arvoisa puhemies! Minä itse asiassa sanoisin, että pesuvettä ei pidä heittää lapsen mukana pois. Se lapsi on syytä heittää pois. Se lapsi on tietystikin ammattiurheilija, liiketoimintaa harjoittava ammattilainen, joka on pilannut pesuveden, joka on urheilu sinänsä, kuntoliikunta, liikunnan riemu sinänsä, se urheilumaasto. Tämän vuoksi itse näkisin, että lapsesta pitää päästä eroon, mutta pesuvesi pitäisi pyrkiä säilyttämään. Vaikeutena meillä nyt juuri on, kuinka nämä määritykset täällä tulemme tekemään. Siinä luonnollisesti, kun asia menee valiokuntakäsittelyyn, on suuri työ.

Juha  Karpio  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien säännösten uudistamisesta on tervetullut asia. Nykyinen rikoslain 44 luku ei merkittävästi vanhentuneena vastaa enää tämän päivän tarkoitusta. Pidän selvästi tärkeämpänä esimerkiksi dopingrikoksien ottamista rikoslain 44 lukuun kuin esimerkiksi veräjän sulkematta jättämisen säilyttämistä siinä, niin kuin vielä tänä päivänä tässä rikoslaissa on olemassa.

Hallituksen esityksessä otetaan kantaa hyvin moniin asioihin. Tärkeimpinä kohtina ovat esimerkiksi luvattoman terveydenhuollon ammattitoiminnan harjoittamisen ja hyvin ajankohtaiseksi käyneiden dopingkysymysten sisältyminen ehdotukseen, niin kuin tässä on kahden viime tunnin aikana pohdittu. Niiden perinpohjainen tarkastelu onkin aiheellista monesta syystä.

Luvaton terveydenhuollon ammattitoiminnan harjoittaminen, eli jos esimerkiksi esiintyy lääkärinä tai eläinlääkärinä olematta sitä, on esityksessä järjestetty siten, että kriminalisoinnin piiriin kuuluu sellaisen ammattitoiminnan harjoittaminen. Esitys ei sen sijaan koske muiden terveyspalvelujen harjoittamista. Monet erilaiset vaihtoehtoiset terveyspalvelut tai sellaisiksi kutsuttavat palvelut ovat kasvattaneet suosiotaan huomattavasti väestön piirissä, ja niiden tarjonta on monipuolistunut. Miten näiden tarjoajien asiakkaita suojellaan, siihen ei oteta kylläkään kantaa, en ainakaan näin todennut.

Arvoisa puhemies! Meille suomalaisille kipeä ja häpeällinenkin asia on viime viikkoina ollut doping, ja sitä koskeva hallituksen esitys on nyt tervetullut. Sääntelyn piiri on rajattu siten, että kriminalisointi koskisi dopingaineen maahantuontia tai maahantuonnin yritystä, aineen myyntiä, välittämistä, toiselle luovuttamista ja levittämistä tai levittämisen yrittämistä. Sääntelyn lähtökohta on terveydellinen. Sen sijaan dopingaineiden käyttöä ei ehdoteta rangaistavaksi tässä laissa.

Kun otetaan huomioon, että uudistus koskee nimenomaan terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia, on rajaus ymmärrettävä. Henkilön itsemääräämisoikeuteen kuuluu, että itsensä vahingoittamista ei pidetä rangaistavana tekona, vaan sellaisen toiminnan estämiseksi pyritään käyttämään muita kuin rikoslain keinoja. Poikkeuksen tästä periaatteesta muodostaa vain huumausaineiden käytön kriminalisointi. Kuitenkin on selvästi tiedossa, että dopingaineiden käyttö aiheuttaa urheilijalle itselleen selviä terveydellisiä haittoja.

Rajauksen kannalta tilanne muodostuu kuitenkin käytännössä ongelmalliseksi, kun asiaa tarkastellaan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. On oikein, että kilpaurheilussa dopingaineiden käyttö on kiellettyä ja seurauksena on kilpailukielto. Kilpailukiellon merkitystä ammattiurheilijoille ei toki sovi vähätellä. Selkeä kriminalisointi voisi kuitenkin toimia vielä tehokkaampana pelotteena eikä jättäisi sijaa mahdollisille spekulaatioille asian hoitamisesta siten, että yksi henkilö pyrkii asettumaan uhrilampaan asemaan pelastaakseen muut, kuten juuri uutisissa olemme kuulleet. Sijaa ei jäisi myöskään arveluille mahdollisista kultaisista kädenpuristuksista kilpailukiellon kompensaationa. Niin kauan kuin tällaiset menettelyt ovat mahdollisia, pysynee dopingaineiden kysyntäkin korkealla, vaikka kuinka sen moraalisesti tuomitsisimmekin. Toisin sanoen, kun markkinoilla on kysyntää, on kiusaus tarjonnan luomiseksi suuri.

Kiistattomien terveydellisten näkökohtien lisäksi dopingaineita koskevalla sääntelyllä on selvät yhtymäkohdat muihin tekijöihin. Kilpaurheilun suorituksen tosiasiallinen arviointi edellyttää puhdasta, dopingista vapaata suoritusta. Dopingin käyttö kilpaurheilussa on kiellettyä ja imagoltaan selvästi tuomittavaa. Käytöstä seuraa monenlaisia, urheilijan itsensä ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia.

Näin ollen urheilijoille ja lajiliitoille yritysten toimesta annettu sponsorituki toimii itseään vastaan. Mitä positiivista lisäarvoa kyseiset yritykset sijoittamalleen rahalle saavat? Niiden tarkoituksena ei liene ainakaan negatiivinen leimautuminen ja vielä siitä kaiken lisäksi maksaminen. Tilanne on surullinen myös siltä kannalta, että urheilua pidetään puhtaana, terveellisenä ja esimerkillisenä toimintana Suomen nuorisolle. Tässä valossa alkaa kuulostaa ontolta vertaus "älä piikitä, eivät urheilijatkaan piikitä".

Arvoisa puhemies! Pidän lakiesitystä rakenteeltaan ja tarkoitusperiltään hyvänä ja varsin tarpeellisena kansalaisten terveydestä huolehtimisen kannalta. Muiden dopingia koskevien tekijöiden kuten urheilijan ja dopingia antavan henkilökunnan vastuun huomioiminen lainsäädännössä on varmasti myös vähintään tarpeellista.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen oli lukenut johdantotekstin ja sieltä dopingaineen käsitteen pyörittelyn. Valtiotieteilijänä hän oli pysähtynyt yleiselle tasolle eikä ollut lukenut pykälätekstejä. Sieltä löytyy kyllä dopingaineen määrittely juuri tässä yhteydessä. Se on olennaisesti kapeampi kuin yleiskielinen, puhumattakaan urheilujärjestöjen listojen mukaisesta määrittelystä. 44 luvun 16 §:n ehdotuksessa nimenomaan todetaan, että dopingaineena pidetään tässä laissa synteettisiä anabolisia steroideja ja niiden johdannaisia, testosteronia ja sen johdannaisia, kasvuhormonia ja kemiallisia aineita, jotka lisäävät testosteronin, sen johdannaisten tai kasvuhormonin tuotantoa ihmiskehossa. Tarkemmin näistä sitten säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Säde Tahvanainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Rikoslakia uudistettiin viime kaudella aika lailla ja tuossa yhteydessä ed. Braxin esille ottama aloite oli myös aika laaja-alaisessakin keskustelussa. Itse allekirjoitin tuon aikanaan ja toivoin, että olisimme saaneet jo aikaisemmin nämä asiat lakipykäliin, mutta oikeusministeriön kanta oli tuossa vaiheessa aika lailla skeptinen tuolle aloitteelle. Siinä mielessä onnittelen oikeusministeriä tästä hyvästä lakiesityksestä, joka nyt on tullut eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä dopingkeskustelussa, samoin kuin keskustelussa bse:stä, suu- ja sorkkataudista ja monesta muusta tämän tyyppisestä kriisistä, jotka ovat puhjenneet juuri viimeisimmän vuoden aikana laajaan keskusteluun, on enemmänkin kyse siitä, missä tilanteessa kokonaisuudessa yhteiskuntamme on ja mitkä arvot määrittelevät tänä päivänä kaikkea toimintaa vähän turhankin paljon. Ne ovat ahneus ja raha, ja nehän määrittelevät hyvin pitkälle myös urheilumaailmassa tällä hetkellä monien toimijoitten tekemisiä ja motiiveja.

Tässä suhteessa ne näkökohdat, jotka ovat tulleet esille tänäänkin muun muassa petoksesta, voisiko petoksen tunnusmerkkejä saada jollain tavalla dopingasioihin liitettyä, olisi mielestäni syytä tutkia lakivaliokunnassa. Esimerkiksi opetusministeriö voisi ehkä hieman tiukemmin puuttua omiin avustuksiinsa, jotka menevät urheilijoille, urheiluapurahojen myöntämiseen ja niiden takaisin perimiseen. Käsittääkseni siellä säännöksissä ja sopimuksissa on dopingpykälät, joiden nojalla olisi mahdollista myöskin ajatella, että tämä täyttää petoksen tunnusmerkit, kun myönnetyn rahan vastapainona edellytetään puhdasta urheilua ja sitä, ettei dopingiin sotkeuduttaisi. Tältä osin toivoisin, että opetusministeriö tarkastelee uudelleen rajanjakokriteereitään.

On mitä laajimmin kyse urheiluetiikasta ja siihen liittyvästä dopingin käytöstä, josta on kyllä hyvin pitkään liikuntaväen parissa keskusteltu. Vasta nyt se on saanut enemmän tuulta siipiensä alle, kun uusimmat löydökset ja suuri kohu dopingista on ollut esillä. Viime kaudella säädettiin liikuntalaki, johon erityisen voimakkaasti painottaen lisättiin eettiset ja moraaliset kysymykset. Silloin otettiin kantaa näihin asioihin. Monet toimijatahot, muun muassa Työväen urheiluliitto, ovat hyvin voimakkaasti puhumassa näiden asioitten eteenpäin viemiseksi. Mutta meillä tahtoo olla sellainen kulttuuri, että siinä vaiheessa, kun housut on kintuissa, aletaan vasta reagoida oikeasti asioihin.

Rahanjako ja raha on se, mikä kaikkein voimakkaimmin oikeastaan ohjaa monta toimijaa. Sen me olemme havainneet hyvin monen lainkin säätämisen puitteissa eduskunnassa. Siksi olisi hyvä, että opetusministeriö nimittäisi mahdollisimman nopeasti uuden tulosohjaustyöryhmän määrittelemään kriteerit sille, miten tulevaisuudessa rahaa jaetaan. Tiedän, että tänä vuonna se olisi tarkoitus muutenkin asettaa, mutta tässä tapauksessa on mielestäni ihan hyvä, kun mahdollisimman nopeasti päästäisiin myös keskustelemaan näistä asioista, ennen kuin unohdamme ja menemme toisiin aiheisiin mukaan.

Siinä yhteydessä juuri bisnesurheilun ja tavallisen kuntoliikunnan, lasten ja nuorten liikunnan ja myös osittain huippu-urheilun, joka terveeltä pohjalta toimii, rooli pitäisi eriyttää, niin kuin ed. Braxkin on tänään tuonut esille, ja luoda selkeät pelisäännöt sille. Siinä yhteydessä pitäisi myös määritellä uudelleen ne linjaukset, millä tavalla muun muassa erilaisia hankkeita tuetaan. Luulenpa, että sellaiset bisneshallit, harkimohallit, joita Suomeen rakennetaan, eivät tarvitse valtion tukea, pikemminkin ne lähiliikuntapaikat, jotka rappeutuvat kaiken aikaa ja vaikuttavat kansanterveyteen aika voimakkaasti.

Arvoisa puhemies! Tässä rikoslainsäädännön uudistuksessa, joka lakivaliokunnan käsittelyyn menee, olisi syytä ottaa esille eduskunnassa tehty ed. Räsäsen aloite ja tutkia se perusteellisesti. Samoin olisi mielestäni ihan hyvä pyytää sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto, jota täällä on myös peräänkuulutettu. Olisi myös selvitettävä muun muassa, miten Ruotsissa on dopingin kriminalisoinnin suhteen toimittu. Ruotsissa on tällä hetkellä vähän toisenlainen lainsäädäntö kuin muissa Pohjoismaissa ja kuin Suomessa tulisi olemaan. Ruotsissa käyttökin on kriminalisoitu. On selvitettävä, millä tavoin Ruotsissa dopingin rangaistavuuteen liittyvät asiat ovat todellisuudessa toimineet.

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossani dopingia koskeviin näkökohtiin. Hallituksen esitys on varmasti perusteltu. Rangaistavuus ei kuitenkaan ole mielestäni tämän lakiesityksen ydinkohta. Yhtä tärkeää on pohtia niitä kysymyksiä, jotka ovat johtaneet tämän lainsäädännön syntyyn, ja sitä, millä muilla tavoin dopingin käyttöä voidaan ehkäistä.

Tällä hetkellä raha ratkaisee myös urheilussa. Menestyneet palkitaan ja heitä myös sponsoroidaan. Urheilujärjestöille on asetettu valtavat tulostavoitteet, joita yksityiset urheilijat yrittävät sananmukaisesti veren maku suussa saavuttaa keinolla millä hyvänsä.

Tämä koskettaa siten myös eduskuntaa niiden valtion myöntämien avustusten kautta, jotka on suunnattu kilpaurheilun tukemiseen. Eduskuntahan on viime kädessä vastuussa kilpaurheilun avustusten oikeasta käytöstä, vaikka päätös avustusten jakamisesta tehdäänkin kulttuuriministeriössä. Eduskunnan on siis jatkossa annettava selkeitä evästyksiä siitä, mihin urheilun tukea suunnataan ja millä muilla keinoin voimme edistää puhdasta urheilua. Urheilun sponsorirahat ovat nousseet suuriksi, ja valtio voisikin hyvällä syyllä vetäytyä huippu-urheilun tukemisesta ja suunnata nykyistä suurempia avustuksia lasten sekä nuorten urheilun tukemiseen. Myös aikuisten kuntoa ylläpitävään toimintaan kannattaa jatkossa panostaa.

Nyt urheilussa näyttää olevan vallalla se käsitys, että dopingia käyttävä urheilija ei riko urheilun sääntöjä tai eettisiä periaatteita. Ainoastaan kiinnijääminen katsotaan virheeksi tai vilpiksi. Onkin mietittävä, kuinka luomme terveempiä arvoja urheiluun. Dopingongelma ei poistu, ennen kuin urheilun moraali saadaan ohjatuksi oikeille urille ja päästään menestymisen pakosta. Lainaan tähän käytännöllisen filosofian dosentin Terho Pursiaisen sanoja hänen Vieraskynä-palstaltaan maaliskuun alun Helsingin Sanomista. Ne kuvaavat minusta moraalin katoamista hyvin: "Menestymisen kultti ja muiden arvojen syrjäytyminen rahan tieltä selittävät hiihtourheilumme huipulla paljastunutta vilppiä. Jos arvomaailma kuihtuu emmekä tunnista enää muita arvoja kuin rahan ja julkisen menestymisen arvot, ihmiset toimivat johdonmukaisesti, jos yrittävät menestyä vaikka kaikkia muita arvoja jalkoihinsa polkien."

Arvoisa rouva puhemies! Dopingin kitkeminen on aloitettava rikosoikeudellisin keinoin juuri dopingaineketjun yläpäästä, sieltä, missä aineita kehitellään ja markkinoidaan suurella rahalla. Siksi hallituksen esitys on mielestäni perusteltu. Se suuntaa rangaistavuuden dopingaineiden valmistamiseen, laittomaan maahantuontiin ja levitykseen sekä niiden yritykseen. Tämä hallituksen esitys ei esitä dopingaineiden käyttöä rikosoikeudellisin keinoin rangaistavaksi teoksi, vaikka toisenlaisiakin äänenpainoja löytyy.

Mielestäni on hyvä, että dopingaineiden käytöstä rankaiseminen säilyy urheilujärjestöillä. Muistutan kuitenkin, että urheilijan saamat rangaistukset dopingrikkomuksista ovat tähänkin asti mielestäni toimineet moitteettomasti. Sponsorisopimukset raukeavat ja urheilija-apurahat menetetään. Lisäksi on keskusteltu siitäkin, pitääkö urheilijan, joka on saatu kiinni dopingista, maksaa takaisin jo aiemmin saadut avustukset. Kilpailukiellot ja taloudellinen menetys riittävät rangaistukseksi, etenkin kun siihen vielä liittyy julkisuuden taakan kantaminen epäurheilijamaisesta teosta ja maineen menetys. Puutteita sen sijaan on ollut testauksessa. Ne laahaavat jälkijunassa, eivätkä kaikki käytetyt aineet näy testeissä. Näin kiinnijäämisen pelko puuttuu.

Vaikka olenkin tämän lainsäädännön kannalla, haluan muistuttaa, että emme voi irrottaa dopingia täysin irralliseksi saarekkeeksi muusta yhteiskunnasta, kun valitettavasti dopingissa näkyy yhteiskuntamme tämänhetkinen arvomaailma. Menestyminen ja raha ratkaisevat. Eettiset näkökulmat on helppo ohittaa. Tämä näkyy perheiden arjessa, tämä näkyy työelämässä, uralla etenemisen kyynärpäätaktiikassa. Asenteiden muuttaminen ei tapahdu hetkessä, mutta siihen on ryhdyttävä. Kovien menestymisen arvojen tilalle on saatava pehmeitä arvoja. Kasvatuksessa, koulutuksessa, harrastusseuroissa ja ylipäänsä koko yhteiskunnassa on nostettava inhimilliset arvot kunniaan ja korostettava, että ihminen sinällään on arvokas siinä, mitä hän omin voimin osaa. Ihminen voi olla onnellinen ja hyvä muulloinkin kuin olemalla paras tai voittaja. Siihen tarvitaan tietenkin esimerkin voimaa, ja me päättäjät olemme tässä mielessä erityisen suurennuslasin alla.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys n:o 17/2001 valtiopäivillä eduskunnalle terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistamiseksi ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi on mielestäni varsin aiheellinen hallituksen esitys. Käydyssä keskustelussa on juuri nyt puhuttu kaikkein eniten lehdistössä ja julkisuudessa esillä olleesta kysymyksestä liittyen dopingiin, ja tästä on oikeastaan kaikki mahdollinen jo sanottu. Koko lakiesitys on paljon paljon laajempi, ja haluaisin hieman avartaa myöskin muita näkökulmia tästä lakiesityksestä.

Vielä ihan oma näkemykseni dopingista: Viime viikonvaihteessa arkkiatri Pelkonen lausui julkisuudessa olleessa lehtihaastattelussa mielestäni niitä näkökohtia, joita kannattaisi tuon ilmiön yhteydessä muistaa. Tulosjohtaminen, kun se on viety urheiluun, on tullut liian kovaksi vaatimukseksi, ja silloin on jouduttu tilanteeseen, joka on kaukana urheilun alkuperäisestä ihanteesta. Toivon, että dopingkeskustelu palauttaisi rehdin ja reilun hengen, oikeat arvot takaisin urheiluun, niin kilpaurheiluun kuin sitä kautta myös esikuvaksi kuntourheiluun.

Mutta menen kysymykseen myös muilta näkökohdilta. Meillähän tänä aikana, vaikka elämme monella tavalla tieteen hyväksikäytön aikaa, terveydenhoidon sektorilla on enemmän puoskarointia kuin oikeastaan on saattanut olla pitkiin aikoihin. Maassamme ovat voimakkaasti saaneet otetta niin sanotut vaihtoehtoiset hoitomenetelmät. Näihin liittyy laajaa elinkeinotoimintaa, joka sinänsä on osin hyvästä, osin tietynlainen vaihtoehto todella, mutta hyvin paljon näissä on hyvin kyseenalaista, itse nimettyä, vailla minkäänlaista julkista tunnustusta tai pätevyyttä annettavaa esimerkiksi henkisen kasvun koulutusta. Sitten saatetaan tukeutua hyvin monimuotoisiin uskomus- ja erilaisiin uskonnollisperäisiin aineksiin.

Keski-Suomessa esimerkiksi tuli tunnetuksi Viitasaaren erään tällaisen yhteisön tulikävely. Se tuli iltapäivälehdissä esille. Tämän johdosta ja yleensäkin puoskaroinnin ongelmiin liittyen tein myöskin kirjallisen kysymyksen.

Tuollaisilla itse kehitetyillä suoraan sanoen rahastamismenetelmillä tarjotaan ihmisille hoitomuotoja, jotka eivät ole millään tavalla saaneet yhteiskunnan hyväksyntää. Kysymys on vain rahastamisesta. Äärimmäisessä tapauksessa on kyse ihmisten terveyden vaarantamisesta. Siitä huolimatta, että luotettava näyttö vaihtoehtohoitojen tehosta ja turvallisuudesta puuttuu, vaihtoehtohoitoja tarjotaan jopa vaikeimpiinkin sairauksiin korvaamaan lääketieteeseen perustuvaa hoitoa. Vaihtoehtohoidoissa käytetään lääkkeiltä näyttäviä, mutta tehottomia valmisteita. Nämä eivät vielä ole vaarallisia, jos käytetään myöskin oikeita lääkkeitä, mutta jos pelkästään näihin luotetaan ja lääkkeet jätetään sivuun, silloin yhtälö on vaarallinen. Mutta ongelma on myöskin se, että puoskaroinnissa saatetaan käyttää terveydelle vaarallisia tuotteita ilman mitään terveydenhuoltoviranomaisten ja alan ammattinimikkeen omaavien henkilöitten antamaa tiedollista pohjaa. Monissa tapauksissa puoskaroinnista johtuen potilaan hoito on jäänyt aloittamatta, viivästynyt, keskeytynyt tai estynyt ja potilaan tila on vaarallisesti huonontunut, kun välttämättömän, tehokkaan, tutkitun lääketieteellisen hoidon sijasta on käytetty puoskarointia.

Toisin kuin useimmissa Euroopan unionin maissa, Suomessa voi vaihtoehtolääkinnän nimissä ruveta terapeutiksi kuka tahansa, ilman että hänen tarvitsisi hankkia minkäänlaista terveydenhuollon ammattikoulutusta. Siitä huolimatta tällainen terapeutti voi harjoittaa ammattiaan ilman mitään viranomaisvalvontaa, joka on todettu tarpeelliseksi ja hyödylliseksi virallisen, lääketieteeseen perustuvan terveydenhuollon puolella. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n mukaan vain laillistettu lääkäri voi päättää potilaan taudin määrityksestä. Kuitenkin monet vaihtoehtolääkinnän terapeutit, joilla ei ole mitään lääkärin koulutusta, tarjoavat julkisesti diagnoosien tekoa. He saattavat käyttää hyvinkin erilaisia menetelmiä: iirisdiagnostiikkaa, vyöhyketerapiaa, elektroakupunktuuria jne. Näiden toimivuudesta ei ole näyttöä, ja monin tutkimuksin ne on osoitettu arvottomiksi ja harhaanjohtaviksi.

Toivon, että tämän lain, joka on mielestäni erittäin tärkeä hallituksen lakiesitys ja hyvin onnistunutta tekstiä, käsittelyn yhteydessä edelleen käsiteltäisiin juuri tämän ajan puoskarointi ja yritettäisiin löytää ratkaisut niihin kysymyksiin, että ei puoskaroinnilla rahastettaisi, vaan että niin sanottu vaihtoehtoinen hoito olisi lailla säädettyä siten, että ihmisellä, joka hakeutuu tuollaisen hoidon pariin, olisi myöskin tietty kuluttajansuoja, potilasturvallisuus. Tämä kysymys pitäisi kaikin tavoin selventää, ja selkeä rikollinen huijaus tulisi tälläkin sektorilla kriminalisoida.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni hallituksen esitys antaa hyvän pohjan jatkokäsittelylle.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Puheenvuoroni on juuri sen pituinen, että se saattaisi ylittää sen, mitä saa puhua paikaltansa. Siksi tulin tänne.

Rouva puhemies! Tämä lainsäädäntö, jota on valmisteltu puolitoista vuotta, tulee perin hyvään aikaan. On tärkeätä, että se tulee juuri nyt. Uskaltaisin jopa väittää, että tämän koko lainsäädännön arvoa lisää se, että valmistelutyö on lähtenyt käyntiin aiemmin kuin viimeisimmät skandaalit ovat tulleet meidän eteemme.

Yksi asia, jota täällä ei ole käsitelty ja joka ehkä ansaitsee tulla huomioiduksi, ei isona asiana mutta yksityiskohtana kumminkin, on kansainvälinen maineemme. Minulla oli tilaisuus taannoin käydä Berliinissä, jossa käydään erittäin kipeätä, suorastaan tuskaista keskustelua dopingista, ei niin, että siellä nyt paljastuisi mitään poikkeavaa, vaan niin, että ne ihmiset, jotka vanhan Itä-Saksan urheiluaatteiden myötä joutuivat käyttämään näitä aineita, käyvät nyt oikeusjuttuja saksalaisissa oikeusistuimissa. Nämä oikeudenkäynnit ovat kammottavaa kuultavaa ja kammottavaa luettavaa. Ei uskoisi, että 1900-luvulla sivistyneessä Euroopassa sellaisia asiakirjoja joutuisi lukemaan.

Kammottavin tapaus oli ehkä 15-vuotiaan uimaripojan tapaus, joka oli sellainen, että hänen sydämensä repesi, ei edes missään rasituksessa, vaan se repesi sen takia, että se oli haurastunut niin, että 15-vuotiaalla pojalla ei enää niinkään keskeinen elin kuin sydän jaksanut toimia. Mikä oli tapauksen tausta? Tapauksen tausta oli kammottava. Urheilulääketiede oli syöttänyt hänelle lääkkeitä, ilmeisesti ei edes ruiskeiden muodossa, vaan ihan suun kautta tarkoituksella, että syödäänpä nyt vitamiineja. Nuoren pojan isä ja äiti, sisaret ja veljet ja hän itse olivat uskoneet, että nyt sitten syödään vitamiineja. Lopputulos oli se, että 15-vuotiaan pojan sydän repesi.

Tällä hetkellä oikeusjuttuja Saksassa dopingista urheilussa on noin sata kesken. Tuomiot vaihtelevat, niin kuin yleensä. Ehdollisia rangaistuksia ne toistaiseksi ovat olleet, mutta on odotettavissa, että ehdottomiakin rangaistuksia tulee. Tällöin nämä tulevat lähinnä lääkäreille.

Kansainvälinen maineemme tässä yhteydessä: Ei ollut kovin mairittelevaa lukea, että meidät rinnastetaan Itä-Saksaan Lahden kisojen yhteydessä ja Kiinan naisuimareiden maajoukkueeseen. Ne ovat mielikuvia, jotka ovat aika vahvoja. Ne ovat enemmän kuin se kuuluisa poliittinen muisti, joka maksimissaan on puoli vuotta. Ne ovat mielikuvia, joihin Suomea ei soisi yhdistettävän. Näin on kuitenkin tapahtunut. Keskieurooppalaisessa lehdistössä meitä pidetään jälkijättöisenä Itä-Saksana. Se ei ole kovin mairittelevaa meille.

Täällä on puhuttu siitä, kenen on vastuu. Totta kai vastuu on koko ketjun, se on urheilujohtajan, se on valmennuspäällikön, se on valmentajan, se on lääkärin. Mutta pelottavaa olisi se, että urheilija, ketjun viimeinen, vapautettaisiin vastuusta eli että ihminen, joka rupeaa aineita käyttämään, vapautettaisiin vastuusta sillä ajatuksella, että muut ovat enemmän vastuullisia kuin hän itse. Näin ei voi tietenkään olla. Kun sanomme, että vastuussa on koko ketju, siihen ketjuun tietenkin kuuluu myöskin urheilija.

Ed. Brax on puhunut hyvin samalla tavalla kuin itse ajattelen, ja arvelen tähän olevan syynä myöskin sen, että lajitaustamme on hyvin samanlainen. (Ed. Brax: Johtuu pituudesta!) — Se on pitkien laji, tämä koripallo. — Tässä mielessä olen sen logiikan sisäistänyt täysin, mikä on ed. Braxin logiikka tässä asiassa.

Kun petos-sana on myös hyvin vahvasti esiintynyt ja kun professori Klami on siirtänyt tämän kysymyksen petoskysymysten piiriin, niin Klamin pohdiskelu avaa minusta ihan uuden näkökulman koko asialle. Näkökulma on se, että jos tätä problematiikkaa käsitellään petoksena, me ajaudumme pitemmän päälle suohon. (Ed. Aittoniemi: Se on ihan totta!) Senkin takia tämä lainsäädäntö on välttämätön. Lainsäädännön yksi peruspilari tietenkin on se, että puhutaan siitä asiasta, mistä pitäisi rangaista.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Dopingkeskustelun lisäksi hallituksen esitys pitää sisällään monta muuta hyvin tärkeätä asiaa, etenkin erään tärkeän asian, nimittäin geenitekniikkarikoksen.

On tietysti aivan oikein, että lähes kaikki puheenvuorot ovat keskittyneet dopingiin, tietysti sen ajankohtaisuuden ja tietysti myös sen aiheuttamien inhimillisten kärsimysten vuoksi. Mutta geenitekniikkarikosasia on varmasti sellainen, joka lähivuosikymmeninä tulee olemaan yhä keskeisimmin myös lainkäyttäjien ja lakia soveltavien tuomioistuimien pöydällä. Näin uskaltaa ennakoida. Se liittyy siis gmo-tuotteisiin, geenimanipulaatioon, se liittyy annettujen säännösten, määräysten, kieltojen vastaiseen toimintaan gmo-tuotteiden käyttöön liittyen.

Hallituksen esitys määrittelee myös tärkeän asian, nimittäin törkeän geenitekniikkarikoksen. Se puhuu myös huolellisuusvelvoitteesta, selvilläolovelvoitteesta, kirjaamisvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta. Näiden rikkominen on kirjattu hallituksen esitykseen.

Arvoisa puhemies! Halusin tuoda nimenomaan tämän asian esiin ja toivoisin, että valiokunta kiinnittäisi huomiota kaiken muun ajankohtaisen keskustelun lisäksi myös geenitekniikkarikoskysymykseen ja luotaisi hieman tulevaisuuteen tässä asiassa. Jos lakivaliokunta katsoo tarpeelliseksi, niin ehkä nimenomaan tässäkin asiassa voi muiden valiokuntien lausuntoa pyytää. Lähinnä tulevat mieleen sosiaali- ja terveysvaliokunta ja ympäristövaliokunta.

Matti   Saarinen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pienenä täydennyksenä ja kommentoiden oman puheenvuoroni jälkeen pidettyjä puheenvuoroja totean vielä kaksi asiaa.

Ensinnäkin hallituksen esityksessä todetaan, että hallussapito on rangaistava vain silloin, kun hallussapitäjällä on ilmeisesti tarkoitus levittää dopingainetta. Toivoisin, että viranomaiset olisivat tässä varsin tarkkana ja aktiivisia, koska tämähän on juuri sitä, että päästään kiinni. Tässä on viranomaisille kättä pidempää, mitä myös monet viranomaiset ovat valitelleet, että ei ole sitä kättä pidempää. Tällä lailla kyllä mahdollistetaan aktiivisempi toiminta myös sillä rintamalla.

Toiseksi urheilijoiden vastuusta:

En minä vähättele sitä, etteikö urheilijalla ole ensisijaista vastuuta, mutta dopingasiat ovat monimutkaisia ja vaativat siltä osin myös osaamista. Doping-gurut ovat asiantuntijoita ja hallitsevat ja tuntevat aineet ja niitten vaikutukset. Eihän urheilija voi eikä edes osaa toimia yksin. Ei hän saa niitä aineita, ei hän tiedä, miten ne vaikuttavat, eikä tiedä, miten niitä käytetään. Tätä tarkoitin, että urheilijaa ei saa jättää yksin.

Aivan niin kuin ed. Kekkonen puheenvuorossaan peräänkuulutti, koko ketju on vastuussa. Nyt on vain käymässä niin julkisessa keskustelussa kuin monessa muussakin yhteydessä, että urheilijapoloinen jää yksin. Sanon suoraan, että hän on poloinen tässä tilanteessa, hän on joissain tilanteissa varmaan jo lähestulkoon uhrin asemassa. Häntä ei saa jättää yksin. Se on kohtuuton tilanne.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Omalta osaltanikin vain muutamaan mahdolliseen väärinkäsitykseen vielä puuttuisin.

Kun täällä ihmeteltiin, mitkä ovat ne rikoslakiin kuuluvat dopingaineet, niin kyllä ne ovat todellakin nämä kaikkein kiistattomimmin vaaralliset. Kun olin ajatellut, että joku lääkäriedustajista tai muista tähän puuttuu, niin en omassa puheessani käynyt yksityiskohtaisia kertomaan. Ed. Kekkonen kuvaili ääritapausta, sydämen ratkeamista. Nyt meillä on jo aika paljon kokemuksia ilmeisesti 70—80-luvun anabolisten steroidien käyttäjien erilaisista rappeumista. Näyttää siltä, että ne aineet kasvattavat paitsi lihaksia myös sisäelimiä. Varsinkin sydänrappeuma on nyt vasta havaittu. Me tiedämme nyt, että ne aineet ovat jopa hengenvaarallisia. Sen takia nimenomaan kaikista vaarallisimmat aineet kuuluvat rikoslakiin.

Sen lisäksi tosiaan tiedämme entistä enemmän mielenterveysongelmista, joita nämä aineet aiheuttavat: maanis-depressiivisyyttä, aggressiivisuutta sekä ilmiselvää riippuvuutta. Siltä osin hallituksen esityksen perusteluissa taitaa olla vanha asiatieto tai ei ole perehdytty uusimpiin tutkimuksiin, kun väitetään, että näistä ei aiheutuisi riippuvuutta. Uusimpien tutkimusten mukaan osaan näistä aineista jää aivan samalla tavalla koukkuun kuin huumeisiinkin ja niistä luopuminen aiheuttaa samanlaisia vieroitusoireita kuin vieroitus monista huumeista.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Braxin puheenvuoron kirvoittamana ihan muutama huomio.

Creutzfeldt-Jakob-syndrooma tai tautimuoto tuli jo aikaisemmin ed. Braxin puheenvuorossakin esille. On keskusteltu myös esimerkiksi kasvuhormonin käytön yhteydestä muihin aivosairauksiin. Esimerkiksi Alzheimerin varsinainen epidemiloginen taustahan on epäselvä, ja se saattaa liittyä myös tähän. Epon eli erytropoietiini-hormonin käyttöön liittyy muun muassa aivoinfarktin, aivoemboluksen, siis aivoverenkierron tukosten, riski. Hyvin ongelmallinen ja hankala asia. Anabolisista steroideista on todettu myös pysyväispsykiatrisia ja psyykkisiä vaikutuksia, ei vain tietynlaisia maanis-depressiivisiä kohtauksia, vaan myöskin ihan pysyviä vaikutuksia. Sitten artroosit, nivelrikot, selkärangan alueella. Spondylartroosi, siis pysyvä selkärangan vioittuminen ja kantavien nivelten pysyvä rappeutuma, joka johtaa hyvin vaikeaa invaliditeettiin, on yksi erittäin tärkeä ja keskeinen asia. Sen lisäksi lisääntymislääketieteeseen liittyvät ongelmat ovat tunnettuja.

Eli kaiken kaikkiaan täällä mainittu sydämen niin sanottu repeymä, noin maallikon kielellä, on ehkä tällainen huippu. Mutta satoja, varmasti tuhansia sellaisia entisiä urheilijoita kävelee pitkin maailmaa, Eurooppaa, ehkä enemmän Keski-Euroopassa, mutta myöskin täällä pohjoisemmassa, jotka ovat oman terveytensä tuhonneet ja joidenka terveys on tuhottu; kyllä tämä passiivimuoto tässä on paikallaan.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys, joka nyt on varmasti hyvin perusteellisesti käsitelty, on paikallaan ja yksi osa dopingin vastaista työtä, ja sitä työtä puhtaan urheilun eteen on jatkettava kaikin keinoin.

Mutta ottaisin esiin ed. Saarisen nostaman kysymyksen. Nyt on valtava syyllisyyden taakka henkilöillä, jotka ovat syyllistyneet. Huolimatta siitä, että he ovat rikkoneet vakavasti näitä määräyksiä, meidän on myöskin tuettava heitä, että he selviävät tästä suuresta ongelmasta. Olen viimeksi eilen käynyt keskustelun erään meille hyvin tunnetun persoonan kanssa. Tiedän, mitä sisällä liikkuu. Tiedän, mitä liikkuu heidän vanhempiensa, isän, äidin, mielessä. He tarvitsevat nyt sitä tukea. Syyllistäminen on menossa jo niin pitkälle, että sille pitäisi saada loppu. Mutta niin kuin sanoin, se ei yhtään vähennä sitä, että he ovat tehneet virheitä. He ovat tehneet vakavan virheen, ja sen kitkemistä on jatkettava.